Saikulla

Viimme viikolla tais tulla saretta kaikis olomuoroosnansa ja melekeen joka päivä jotaki sorttia.

Maanantaiaamulla herätesnäni mittari näytti -8,8 astetta. Päivälämpötilat on ollu sentäs plussan puolella.

Tiistaiaamulla satoo rännänsekaasta lunta ja jos olis ollu maharollisuus jäärä etätöihin, olsin iliman muuta pysytelly kotona enkä lähteny kokeelemahan onniani kesärenkahilla. Selevisin kuitenki siitä reissusta haaveriitta.

Keskiviikon vastaasena yönä oli satanu ihan kunnon kerros lunta ja taas riitti jännitysmomenttia työmatkalle. Onneksi ei oo tuon pireet matka. Vaikka sattuuhan se lyhkääsemmälläki matkalla, jos on sattuaksensa. Ei onneksi sattunu.

Meirän perijantaipalaverit on vaihrettu keskiviikkopalaveriiksi. Tyky-päivää on kuulemma suunnittehilla. Vähä orotettihin, jotta meille olis kerrottu asia, joka on jo julukista tietua, mutta meille päin ollahan oltu ihan hilijaa. Kukaa ei liioon kysyny. Kattotahan, koska asia palijastetahan. Tuskin tällä viikolla ainakaa, ku nyt osuu sopivasti vapunpäivä keskiviikolle.

Torstaiaamullaki oli pakkaasta ja mä pelekäsin, jotta tiet on jääs, ku erellispäivän lumet oli sulanu, mutta pääosin tienpinnat oli jo kuivia.

Perijantaina totesin, jotta alakaa jo pahasti tympiä, ku ei ollenkaa rupia näyttämähän kevähältä. Aamusta satoo räntää ja koko päivä oli harmaa.

Maha oli jo perijantaina ”vähä outo”. Turvoksis ja pikkuusen etova olo. Se tuntuu välillä antavan periksi, mutta alakoo sitte uurestansa. Ehtoopäivästä alakoo viluttaa. Mittasin illalla lämmön. 38,1 astetta, sanoo mittari.

Mutta lauantaiaamulla oli enää 37,1 ja ehtoopäivällä oli jo palannu normaalihin 36,6. En ollu palijo perijantaiehtoon jäläkihin syöny ja kun söin, alakoo maha vaivata entistä enämmän.

Silti sain siman tuleelle ja rinkulat leivottua. Taikina oli kyllä jotaki aiva muuta ku mitä oli meininki. Ei tuu enää leivottua, niin ei ollu yhtää näppituntumaa. Jos taikina olis ollu yhtää löysempää, se olis valunu leivinlauralta pitkin pöytää. Ei muuta ku leipomalauralla siihen rutkasti jauhoja lisää ja kaapimahan lautahan tarttunutta taikinaa irti… Hoh hoijaa, sanon minä! Äläkää päästäkö mua enää leipomahan.

Itte en tohtinu pistää yhtäkää rinkulaa – tai mitää muutakaa – suuhuni, mutta isäntä toimii koemaistajana usiamman kerran ja totes, jotta ei jää syömätä.

Eilinen päivä meni uppokumos, paitti silloon ku yritin ehtiä aijoos vessahan. Heitti ihan vesiripulille. En tierä, oliko noroa, ku en tietääkseni oo sellaasta koskaa sairastanu.

Oli pakko pistää pomolle viestiä, jotten tuu tänään töihin. Tosi kurija juttu näin palakanlaskennan kannalta kuukauren kiiruhisimpana aikana.

Ehtoolla raahauruun pullottamahan simaa. Isäntä onneksi tuli häsyyhin ja mä pääsin takaasi maata.

Maha on eilisestä rauhoottunu jo aika lailla, mutta ei huvita vieläkää syörä mitää. Jukurttia söin vähä ja juotavaa oon ottanu pieninä suullisina. Silti vatta purnas vielä niistäki.

Ruaanlaittoki kesti vaikka kuinka monta tuntia, ku joka välis piti pitää huilitauko. Enkä uskaltanu itte eres syörä. Toivottavasti en oo teheny mitää noropullia ja -simaa, ku niitä tein ihan vain sitä varte, ku flikan pitääs olla tulos ens viikonloppuna.

Ja toivottavasti en oo tartuttanu isäntää. Jos se nyt sairastuu, niin melekeen pitää laittaa flikalle viestiä, jottei lähäre tänne asti hakemahan tautia. Pyykkiä oon pesny ja laittanu resifioontiainetta huuhteluainehen tilalle. Vessan oon ny pesny kloriitin kans ja onneksi käytin koko aijan eri vessaa ku isäntä, mutta norohan ny tarttuu melekeen ku leherestä lukoo, jotta sitä on liikkeellä.

Työmaan VatsAppiryhymähän laitoon, jotta tuun huomenna töihin ja toivon, jotten tartuta enää ketää. Luultavasti oon tartuttanu jo perijantaina, jos oon…

Tää oli ensimmäänen saikkupäivä täälä työmaalla ja ensimmäänen sitte koronan kesällä 2022. Sen kurkunkannen tulehruksenki onnistuun sairastamahan kesälomalla. Luulin kyllä tälläki kertaa seleviäväni viikonlopus, mutta ei ihan onnistunu. Vanhemmiten on vissihin käyny hitahammaksi tämä sairastaminenki.