Täysyllätys!

Täs on aiva jääny kertomata sellaanen tärkiä asia, jotta miniänalaku valamistuu toissapäivänä lastenohojaajaksi. Töitä on kuulemma hyvin tarijolla. Tai ainaki sijaasuuksia.  Ens kuun loppupuolella juhulitahan valamistujaasia.

Mulla oli eileen vanhettumispäivä ja poika soitti onnittelupuhelun jo puoli yhyreksältä aamulla. Oli lähärös tallille autua rassaamahan, niin sanoo, jotta hän soittaa heti, jottei unohru. 🙂 Flikka soitti päivemmällä ja kertoo Metkun olevan jo paremmas kunnos. Hänen oma selekävaivansa vaatii vielä uuren lääkärikäynnin, ku syy ei ollu selevinny ensimmääsellä käynnillä. Velii vaimoonensa soitti Ruottista ja Tarja lauloo onnittelulaulun 🙂 Viestiä tuli puhelimehen ja Feispuukkihin pilivin pimeen.

Raija soitti jo perijantaina ja kysyy, josko meille passaas tulla visiitille pyhänä ehtoopäivällä, ku hän pääsöö töistä. No tottahan toki se sopii. Päätin leipua suklaamunabrownien Yhteishyvän viimmeesimmän ruokaleheren reseptillä.  Sen kylykiääsiksi ostin vielä vanilijajäätelyä. Ai hitsi, että oli hyvää!

Kaffittelun jäläkihin istuttihin Raijan kans olohuonehes höpöttelemäs, ku rupes kuulumahan tuttu pörinä. Totesin Raijalle, jotta nyt mun täytyy käyrä kurkkaamas klasista, ku tuo kuullostaa aiva poijan autolta. Ja olihan se! Ne tuli koko konkkaronkka yllättämähän meirät. Ku ei kumpikaa oo ny töis eikä koulus, niin pääsivät lähtemähän eikä oo mikää kiirus takaasi. Me ei kyllä osattu aavistaa yhtää mitää. Sieltä tultihin orkidean ja suklaan kans onnittelemahan ja halaamahan. Ai että oli hyvä synttärilahaja! 

Mainokset

Toristusta orotelles

Tänään oli siis (tällä tietua) vihon viimmeenen koulupäivä. Aikaasemmasta viisastunehena en enää vanno, jotten ikänä istuusi koulun penkille. On siinäki puolensa. Ja vähä oli ilimas haikeuttaki, ku oon Päivin opetukses ollu jo siitä sihteerikouluutuksesta alakaen eli syksystä 2016.

Kävin aamulla tankkaamas auton, jotten jää ainakaa sen takia tien päälle, jotta menovesi loppuu. Sitte mä kävin kukkakaupas hakemas Päiville kukkapuskan. Vitriinistä osuu silimihini heti isoo, keltaanen, monikukintoonen orkidean oksa. Se mun oli pakko ottaa. Se oli jotenki vain niin iloonen ja pirtiä. Aurinkoonen.

Koululla meitä oli tänään paikalla 11. Kaikki muut, paitti ne nelijä, jokka keskeytti. Aiva mahtavaa kuulla, kuinka moni oli saanu töitä! Vain nelijällä ei ollu tällä hetkellä töitä tieros. Kolomella oli vielä joku näyttö tekemättä, mutta saavat teherä ne vielä loppuhun, kaks teköö niitä töitten ohella ja se yks tuola mun työpaikas. Yks ei ollu saanu kaikkia näyttöjä tehtyä harijoottelupaikallansa ja joutuu ny työkkärin kans selevittelemähän, mitenkä hänen kohorallansa käy. Toivottavasti saa vielä maharollisuuren teherä tutkinnon loppuhun asti.

Meirän piti antaa netin kautta palautetta niin työkkärille ku koulullekki. Ja allekirijoottaa kouluutuksen päättämisilimootus.

Toristuksia ei saatu, niin ku vähä arvelinki, mutta opintosuoritusotteet meille jaettihin. Mä jo luulin, jotten mä saa ollenkaa, ku kaikille muille oli jo jaettu, mutta sitte Päivi toi mun oman ja sanoo, jotta siinä on mukana tervehrys työnantajalta. Pomo oli halunnu antaa mulle stipendin ja laittanu sen Päivin mukahan ja halunnu, jotta mä saan sen nimenomaan tänään tuola tilaasuures.

Siis oikiasti!! Sielä oli kirijekuores saranviirenkympin sekki ja mä olin niin äimän käkenä, jotten osannu ku silimät ympyriääsinä kattua opettajahan, jotta onko se oikeen tosisnansa. Kyllä. Se oli mulle osootettu ja kirijekuoren päällä luki stipendi ja lahajoottajan nimi. Mä olin siinä tilantehes niin hölömistyny, jotten osannu muuta ku sanua, jotta mulla on aiva mahtava työnantaja. Ny vasta alakaa mennä jakeluhun ja pakkaa täs kirijoottaes tulla ilonkyynelehiä silimihin.

Mä puolestani annoon Päiville kukan ja sanoon, jotta se on yhtälääsesti meiltä kaikilta, mutta mä oon eniten kiitollisuurenvelaas, ku iliman sitä mulla ei olsi ny tätä mahtavaa työnantajaa.

Ku oli nämä keskinääset kehumiset, kiittelyt ja päällimmääset kuulumiset saatu vaihrettua, mentihin vielä ruokalahan kakkukaffeelle. Tai teelle. Tai limukalle.

Olin kotona jo varmahan kaharen mais ehtoopäivällä ja totesin, että nyt mun on pakko leipua töihin jotaki. Olin toki suunnitellu sitä muutenki, ihan nuon vain ensimmääsen työpäivän kunniaksi. Nyt se on myös kiitokseksi. Tein Rakkauden kakkua joka on hyvin saman tyyppistä ku mokkapalat. Ohojehen oon saanu siskoolta joskus 80-luvulla: 

Rakkauden kakku
(uunipellillinen)

Pohja:
– 200 g voita sulatettuna
– 2 kkp sokeria
– 1 kkp maitoa
– 2 munaa
– 2 tl vanilliinisokeria
– 1 rkl kaakaojauhetta
– 2 kkp jauhoja
– 1 tl leivinjauhetta

Sekoita ainekset, levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 220 asteessa 15 min.

Kuorrutus:
– 225 g tomusokeria
– 5 rkl kylmää, vahvaa kahvia
– 5 rkl voisulaa
– 1 tl vanilliinisokeria
– 1 rkl kaakaojauhetta

Sekoita tasaiseksi ja levitä kuorrutus jäähtyneen kakun päälle.

Päälle: kookoshiutaleita tai nonparelleja

Ei siitä tullu niin hyvää ja kuohkiaa ku Sirkan tekemä oli, mutta toivottavasti se kelepaa.

Isäntä menöö huomenna verikokeehin ja syränfilimihin ja sen pitää olla tänä ehtoona kahareksasta asti syömätä. Sen takia se otti heti kaks palaa kakkua. Meinas, jotta pitää keriitä pitämähän puolensa, jottei vain jää iliman. 😀 

Kertarysäyksellä

Joskus kiirus on hyvästä. Niinku esimerkiksi näyttöjen kasaamises…

Mä nimittään tiistaina kysyyn opettajalta, jotta pitääkö mulla olla perijantaiksi muuta valamihina ku se tilinpäätöksen näyttö. Se totes, jotta hän oletti, jotta kaikki näytöt on jo valamihina arviootaviksi. Mutta ku ei ollu. Paitti se palakanlaskenta.

Siinä oli tullu joku informaantiokatkos, ku ne oli pomon kans siitä sopinu. Mä kumminki räknäsin (= laskin), jotta jos pistän isoon pyörän päälle, niin mulla on maharollisuus urakoora kaikki täksi päiväksi, jos vain pomolla on aikaa ne tarkastaa. Ku seuraava maharollinen näyttöpäivä olis ollu kaharen viikon päästä enkä mä millää olsi enää halunnu venyttää tätä asiaa ku mä kyllä palijo oon sitä stressannu.

Pomo piti vapaapäivän keskiviikkona, joten en saanu häneltä kysyttyä, mutta päätin, jotta musta ei ainakaa jää kiinni, jotteiko olsi näytöt valamihina. Mä sain ku sainki ne tehtyä ja ku kävin eileen aamulla pomon juttusilla, niin se oli samaa mieltä, jottei enää venytetä tätä, vaan hän kattoo ne vielä ehtoolla töiren jäläkihin.

Sovittihin, jotta mä meen tänään puoli kahareksaksi töihin, niin keriitähän käyrä ne läpi ennen ku opettaja tuloo puoli yhyreksältä. Olin konehella vielä muokkaamas haastehakemuksen asettelua, ku opettaja jo tuli.

Näyttöjä käytihin kohta kohoralta läpi, opettaja esitti kysymyksiä mulle ja pomolle ja kyseli pomon arvioota ja kommenttia. Sen palauttehen opettaja mulle antoo, minkä moni teistäki: ”Sun pitää uskoa ittees, koska sä kyllä osaat.” Sitte tosin totesivat ku yhyrestä suusta, jotta kyllähän se ittevarmuus ja luotto omahan osaamisehen tuloo aijan myötä sen tekemisen kautta.

Sain hyvää palautetta myös siitä, ku olin teheny kirijalliset selevitykset jokaasesta tekemästäni näytöstä ja niitten työvaiheesta. Ovat kuulemma hyvä lisä sinne näyttöpaperiihin. Ja toimiivat jatkos tarvittaes myös ohojeestuksena niin ittelle ku ehkä muillekki.

Ku näytöt oli kaikki läpikäyty yhyres, mun ajettihin pihalle, jotta saivat pomo ja opettaja jutella kaharen kesken ja keskustella siitä, kattoovakko he mun näytöt ja osaamisen riittäviksi tutkinnon saamiseksi.

Mä olin ku tulisilla hiilillä, mutta onneksi hoksasin, jotta mähän voin sillä välin vaikka mapittaa tosittehia. Ei mun kumminkaa kovin kauaa tarvinnu orottaa, ku opettaja tuli hakemahan mua takaasi.

Se kielsi mua menemästä istumahan, koska hän halus halata ja onnitella mua tutkinnon suorittamisesta. 🙂 Ja onnitteli myös työpaikasta. Pomo oli kertonu palakkaavansa mut. Totesimma kaikki, jotta siinä kohtaa, ku sain tuon harijoottelupaikan, niin kaikki loksahti kohorallensa niin ku ennalta sovitusti. Pomo tarvitti kipiästi työntekijää, mä olin vailla harijoottelupaikkaa ja opettaja uskalsi suositella mua pomolle. Ja nyt on kaikki järijestymäs parahin päin kaikkien kannalta.

Opettaja lupas kysellä vielä työkkäristä, voinko mä saara paperit pihalle jo aikaasemmin, ku kerta näytöt on suoritettu ja pääsisin aloottamahan oikees töis. Mutta ei täs ny enää oo muutenkaa ku kaks ja puoli viikkua koko koulun loppumisehen, jotta aiva hyvin mä jouran sen aikaa olemahan vielä harijoottelijan tittelillä.

Kovasti pomo jo puhuu työsopimuksen teosta, sähköpostista, tunnuksista tulorekisterihin ja kaikesta, mitä pitää teherä, ku mä oikiasti alootan työt.

Voittako uskua, jotta mä oon niin valtavan helepottunu ja niin valtavan onnellinen, jotten meinaa oikeen mahtua olemahan kuinkaa päin?

Paitti jotta välillä vieläki ihimetyttää, jotta onko tämä oikiasti totta. Kyllä on ihana tunne aloottaa viikonloppu näin onnellisis fiiliksis!

Hyvää ja sitte taas huonoa

Kylläpäs viikot menöö (huolestuttavan) vinkiää. Justihin tuos kattelin allakkaa, jotta enää kuus täyttä viikkua harijoottelua eres. Ja yks näyttösuunnitelmaki menöö vielä uusiksi.

Se tilinpäätös, joka mulle oli sovittu näyttöhön, jouruttihinki tekemähän jo ny, ku omistajat alakas sitä hosumahan. Toinen harijoottelija teki sen yhyres pomon kans. Mä en sitä olsi kylymiltäni pystynykkää tekemähän, ku en oo vielä saanu harijootella yhyren yhtäkää tilinpäätöstä. Nyt en vielä tierä, mikä firma mulle tuloo sitte näyttöhön.

Tulorekisterin kans täs on erelleenki takuttu. Mutta eileen saatihin se vihiroon ja viimmeen aijan tasalle (toistaaseksi), niin jotta oli mukava lähtiä viikonlopun viettohon. Mä en pysty sitä ittekseni eres tekemähän, ku mulla ei oo sinne valtuutuksia. Tarvitten aina pomon tai Raijan vierelleni, jotta päästähän niitten mopiilitunnuksilla kirijautumahan sivuulle.

Toki näin viikonloppunaki takaraivos tykyttää, jotta vuosi-ilimootukset pitää antaa tään kuun loppuhun mennes. Taitaa olla pitkiä työpäiviä tieros erelleenki. Ja ens viikolla on taas isoja palakanlaskentoja. Niitten kans saan kulumahan hyvän tovin. Mutta en meinaa murehtia niitä ny.

Mulla on muutaki murehrittavaa. Nimittään se, jotta poika oli saanu lopputilin. Tekstiviestillä. Ku on kuulemma tehotoonta sen työnteko. Siihen en osaa ottaa kantaa, kun en tierä, minkämoinen se on töis. Kaks vuotta se kumminki kerkes olla. Nyt on pelekona, jotta tulooko se saamahan mistää mitää rahaa, ku työnantaja otti sen töihin silloon laskutuspalaveluyrityksen kautta eli poika on ns. kevytyrittäjä.

Se on vähä tulukinnanvaraanen juttu, onko niillä mitää työttömyysturvaa. Epäälen, jotta se tuskin on maksanu työttömyyskassahan mitää, ku sen piti ottaa YEL-vakuutus ja se on ollu aika heleskutin isoo menoerä joka kuukausi.

Samalla kertaa kun se kertoo tuosta työttömäksi jäämisestänsä, se ilimootti, jotta he on menny flikkakaverin kans kihiloohin. Ei ollu se ilo keriinny montaa tuntia kestää, ku oli tullu tuo pomon viesti. Sillä ei oo kuulemma ikänä ollu kanttia sanua ketää irti naamatusten, vaan kaikki on saanu irtisanomisilimootuksen viestillä.

Mä ny toivon, jotta poika sais kumminki siltä jonkimmoisen työtoristuksen ja löytääs uusia töitä maharollisimman pian. Tai pääsis sitte sinne metallialan kouluutuksehen, mistä se on jo jonku aikaa puhunu.

Morsian kumminki valamistuu ny keväällä. Toivottavasti seki löytääs töitä. Muuten alakaa meiränki rahatilanne mennä taas alamäkehen, jos näistä rahoosta pitää piisata nelijälle.

Mä kyselin, jotta haluaako ne järijestää täälä kihilajaaset kaveriille ja sukulaasille, mutta eivät kuulemma halua ylimääräästä rahanmenua. Ja morsmaikun äiteepuoli kuulemma järijestää kumminki keväällä valamistujaaset, niin vissihin ne kihilat kaffitellahan sitte siinä samalla. Lahajastaki kyselin, jotta mitä toivoosivat, mutta eivät kuulemma mitää. Jonku lantin sitte laitoon eres tilille.

Tänään tais olla tähän astisen talaven kylymin aamu. -17 näytti mittari. Autua piti hetken lämmitellä ennen ku päästihin kauppareissulle. Kotia tulles yllätettihin kanahaukka. Se oli meirän pihas pensasairan juures aterioomas fasaanipaistia. Haukka lähti, mutta harakat piti huolen lopuusta rääppehistä. Naurettihin, ku seurattihin niitten touhuja. Ne kävi kiskomas palan irti ja kävivät piilottamas sen pensasairan juurelle. Ja sitten hakemahan heti seuraavaa palaa. Nyt ei fasaaninaarahasta oo jälijellä enää ku muutama yksittäänen höyhen.

Rauhoottumista jouluhun

Mulla on näköjään jääny ennen joulua tämä julukaasemata. Onko äitee ollu vähä väsyksis, vaikka:

Tätä joulua on valamisteltu pikkuhilijaa. Vähä päiväs ja palijo viikos. Joka ehtoo oon töitten jäläkihin ottanu pari-kolome juttua, jokka oon päättäny teherä. Tosin se on tarkoottanu ny sitä, jotta tällä viikolla en oo käyny kertaakaa lenkillä. Mutta jospa sitte ens vuonna taas.

Tuskin tuloo joulun aikanakaa palijo käytyä, jos ei ny sitte muksujen koiraan kans tuu käytyä. Vaikka Metku ei enää nivelrikon takia saa teherä ku aiva lyhkääsiä lenkkiä. Ja nyt ne oli joutunu käymähän sen kans lääkäris, ku kylijes on kuulemma kananmunan kokoonen patti. Siitä oli otettu näyte, mutta lääkäri oli sanonu, jotta siinä oli niin monenmoisia soluja, jottei siitä oikeen selevinny mitää. Olivat joutunehet tilaamahan leikkausaijan ens kuulle. 😦

Tein tänään vain ihan tavalliset siivot. Ens viikolla joka paikka on kyllästetty koiran- ja kissinkarvoolla, niin jottei siivuamisehen ny kannata panostaa sen enämpää.

Käytihin abc:llä syömäs ja hajettihin kaks isua kassillista ruokaa samalla reissulla. Jääkaappi vähä murehruttaa nyt. Isäntä siirsi sen aamulla pois paikooltansa, jotta mä sain sen taustanki siivottua ja sen jäläkihin on tuntunu, jotta se ei oo oikeen kunnolla toiminu. Tuloo ikävä joulun aika, jos se päättää ny lasahtaa. Pitää seuraalla lämpötilaa.

Flikka, vävypoika ja Metku tuloo huomenna johonki aikahan ehtoopäivästä tai ehtoosta ja poijan porukka tuloo myöhään aaton ja joulupäivän välisenä yönä. Käyvät ensi miniänaluun kotona viettämäs joulua. Pukki tuloo kuulemma puoli kuurelta, niin jotta pääsevät lähtemähän varmahan vasta kahareksan, yhyreksän mais ehtoolla. Sieltä ajaa nelisen tuntia tänne.

Me täälä kyllä aloottelemma joulun vieton ainaki, mitä tuloo ruokihin ja saunoomisehen ja hauroolla käymisehen. Lahajat jaetahan vasta sitte ku kaikki on paikalla. Nyt on oikeen sellaanen rauhallinen ja hyvä fiilis. Antaa joulun tulla. Konehella en varmahan palijoosin oo joulun aikana. Vietän mieluusti aikaa muksujen ja muiren maharollisten vierahien kans.

Oikeen hyvää ja ihanaa joulun aikaa!

Jatkuu näin jäliistäjoulun:

Nyt on tupa hilijentyny, ku poijan porukka lähti tänään kotua kohti. Ne ryökälehet huijas meitä ja tulivakki jo puoli kahareksan mais aattoehtoolla!

Mutta alootetahan ny siitä aaton aatosta, ku flikan porukka tuli. Matkalta tuli viestiä, jotta vävypoika orottaa innolla pääsevänsä kuusta koristelemahan. Jotta onhan se jo hajettu tupahan. Ja kiellettihin menemästä pihalle vastahan, kun he tuloovat, jottei koira riehaannu liikaa.

Isäntä oli teheny flikan pyynnöstä portin rappusien etehen, jottei Metku ramppaasi niis turhan tähäre. Pahasti näyttääs siltä, jotta tämä oli Metkun viimmeenen joulu meillä. Niin vaikiaa se sen liikkuminen oli.

Aattona olimma syöny hyvin, käyny hauroolla ja istuumma isännän kans saunan lautehilla lämmittelemäs, ku poijan porukka tuli. Niitten lemmikit joutuu pysyttelemähän poijan kämpäs, ku Metku ei suvaatte toisia koiria. Mutta kyllä siinä ääniviestit kuluki puolin ja toisin.

Ja kaiken lisäksi selevis joulun jäläkihin, jotta Metkulla oli juoksut alakamas. Ei ihimekkää, jotta Rymy-poika olis niin kiihkiästi halunnu tulla tutustumahan Metku-neitihin.

Flikan väki lähti jo tapaninpäivänä, ku niillä oli kummallaki töitä torstaina. Niin ku mullaki. Poijalla on loppiaasehen asti vapaata, mutta miniänaluulla alakaa työt jo uuren vuoren jäläkihin.

Hoksasin, jotta yhtäkää valokuvaa en ottanu koko joulun aikana. Nautiin vain hetkistä. Rapsuttelin ja silittelin maharollisimman palijo niin koiria ku kissiäki. Ja kyllä mä vähä halasin välillä muksujaki.

Nyt pitää vissihin sitte toivottaa jo

Oikeen hyvää uutta vuotta!

(Ja pistetähän ny tähän perähän varooksi pääsiäästä, vappua, juhannusta, ittenääsyyspäivää… Meinaan, jos tuo muisti reistaaloo jatkoski tähän mallihin, niin jää muuten toivottamata.)

 

Isänpäivä

Nyt on nelijä viikkua harijoottelua takana. Jollaki lailla aika tuntuu palijo piremmältä, vaikka päivät kuluu nopiaa ja melekeen koko aijan on tekemistä.

Jonku verran osaan jo ittekki kattella, mitä vois teherä, mutta jos en keksi, niin kysyn. Kyllä sieltä aina jotaki löytyy.

Vaikka meitä on ny jo kolome harijoottelijaa, niin jokahiselle on varattu ikään ku oma juttunsa. Yks keskittyy kirijanpitohon, toinen isännööntihin ja mä oon ny vielä teheny pääasias palakkoja ja vain yhyren asiakkahan kirijanpitua tammi-lokakuulta.

Teimpä viimme viikolla muutamia palakanlaskentoja ihan ittekseni. Raija oli joko kyllästyny istumahan mun vieres tai sitte se luotti, jotta mä seleviän niistä. Ei se eres tarkastanu niitä, totes vain, jotta jos sä oot itte tarkastanu ja oot sitä mieltä, jotta ne on oikeen, niin ei hän niitä rupia tarkastamahan.

Samas rakennukses työmaan kans on kampaamo ja mä kävääsin keskiviikkona kysymäs, josko ne ottaas mun päänvaivan hoirettavaksensa. Yllättäen sain aijan jo perijantaiksi.

Tehtihin sen verran vaaleeta raitoja, jotta harmaat vähä paremmin piiloutuu joukkohon. Ja vaikka tukka ei vielä ollu palijo erellisen leikkauksen jäliiltä kasvanu, niin siihen saatihin kuitenki ny vähä paremmin sitä mallia, mitä viimmeeksi yritin hakia. Päänahka on erelleenki rutikuiva ja paikoon ärtyny. Yritän sitä aina ennen pesua rasvaalla, mutta ilimeesesti en riittävästi. Tai sitte taustalla on joku muu ongelma. Mutta yhtää ei tällä kertaa färi polttanu eikä pahentanu tilannetta.

Eileen(ki) oli ankian sateenen ja pimiä päivä. Päätin, jotta se on hyvä sää/syy pistää joulukorttipaja pystyhyn. Niitä tais tulla likemmäs 40 ja tuosta suuresta määrästä johtuen tein vain hyvin yksinkertaasia korttia, mutta sarijatuotantua en silti harrastanu. Kahta samammoista sieltä ei löyry.

Tänään on vietetty isänpäivää. Sää on ihan yhtä ankia ku eileenki enkä oo nokkaani pihalle pistäny muuta ku sen verran, jotta vein lintulauralle täyrennystä.

Isänpäiväkakuksi tein mutakakun ja tarijoolin sen vanilijajäätelön kans. Näyttää kelepaavan. 😀 Lahajoja me emmä toisillemma osta, ku ollahan torettu, jotta se ei oo mun isä enkä minä oo sen äitee. Molemmat muksut on sille soitellu onnittelupuhelut. Siinä on lahajaa kyllä. 😀

Ku ei oikeen tohori uskua (= Kun ei oikein uskalla uskoa)

Ensimmäänen harijootteluviikko on takana. Siihen on mahtunu jo monenmoista.

Maanantaina sain aloottaa heti lomapalakkojen jaksotuksista tilinpäätöstä varte. Pomo näytti mulle vain, mistä löyrän tierot ja minkämoisen taulukon hän niistä tarvittoo. Vähä oli epävarma olo ja välillä piti pyytää uskonvahavistusta, jotta oonhan mä ny ymmärtäny ja teheny oikeen.

Sain kehuja pomolta. Sanoo, jotta nyt ei pitääsi tilintarkastajalla olla mitää sanomista, ku on niin selekiästi eritelty. Mä vastasin, jotta siihen on hyvä syy: mun oli pakko teherä ne niin, jotta itte ymmärsin.

Tiistain Raija istuu melekeen koko päivän mun vieres neuvomas ku laskettihin palakkoja. Täytyy myöntää, jotta ohojelma tuntuu tosi palijo hankalammalta ja monimutkaasemmalta ku koulus käytetty Nova. Varmasti senki kans pääsöö sitä paremmin sinuuksi, mitä enemmän saa teherä.

Itte asias sielä on käytös kakski eri ohojelmaa. Ihan ei oo mulle vielä auennu, koska ja kenen asiakkahan ja mihinkä töihin kumpaastaki ohojelmaa käytetähän.

Tiistaina Päivi-opettaja kävi myöski tekemäs koulutussopimuksen tuola työmaalla. Sanoo vain, jotta tee sä kaikes rauhas töitä, niin me mennähän vähä tuon sun pomon kans juttelemahan. Mua tultihin hakemahan vasta siinä vaihees, ku sopimus piti allekirijoottaa. Päivi totes, jotta he on nyt mun puolesta päättäny, mitä näyttöjä mä teen. Tuun tekemähän näytöt kirijanpirosta ja tilinpäätöksestä, palakanlaskennasta ja laskutuksesta. Sehän vain passaa mulle! Itte en olsi valinnu sitä palakanlaskentaa, mutta koska mä ny sitä tuun kuitenki tuola tekemähän, niin kai mä voin yrittää siitä näyttyäki.

Keskiviikkona sain tehtäväksi selevittää tulorekisteriasiaa. Sehän tuloo voimmahan ens vuoren aluusta ja pomo pyysi selevittämähän lähinnä sitä, jotta mitä toimenpiteetä täs pitää ruveta tekemähän. Esim. keräämähän asiakkahilta valtuutuksia, jotta saarahan teherä niitä ilimootuksia heirän puolestansa.

Koko päivän pyöriin lähinnä verohallinnon sivuulla lukemas aiheesta ja totesin, jotta hankalalta ja työlähältä vaikuttaa.

Torstaina järijestelin asiakkahien tuomia tosittehia mappiihin. Kirijanpirot on myöhäs, osittaan siitä syystä, jottei yrittäjät oo toimittanu aineestoa, osittaan siksi ku yks työntekijä on irtisanoutunu ja toinen harijoottelija on saikulla. En oo häntä vielä tavannu ollenkaa.

Kun sain tositteet mappiihin, pomo tuli vuorostansa istumahan mun vierehen ja mä sain opetella tosittehien kirijaamista. Meni vähä ylitöiksiki, ku olin tietysti hiras ja nelijän aikahan puuttuu vielä muutama tosite ja täsmäytykset, niin torettihin, jotta teemmä sen loppuhun asti, ku ei niin vähän takia viitti jättää enää kesken.

Mun täytyy kyllä yhä uurestansa ja uurestansa ihaalla ja kiittää sitä rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä ja paneutumista, millä ne mua opettaa. Niitten jää omat työt kokonansa siltä aijalta tekemätä, mutta silti mulle ei yhtää tuu sellaanen tunne, jotta mun pitääs pyytää anteeksi, ku oon vaivooksi.

Eileen sielä oli hattupäivä. Päivän teema oli, jotta jokahittella on hattu pääs. Pomolla oli paras: sillä oli huovutettu, ankian ruskia ja surullisesti lerpattava hattu, johonka se oli liimannu kuittia. Hatun nimi on kuulemma ”Kuitit hukas” -hattu. Torettihin, jotta tästämisin se voi vetää kuitit hatusta, jos asiakas ei oo niitä toimittanu.

Päivä oli myöski tyky-päivä. Vähä ennen kahta tuli taksi, johonka me hattuunemma ahtauruumma. Suunta oli naapurikaupunkihin opiskelemahan lisää tuota tulorekisteriasiaa ja sen jäläkihin pomo infos meitä tulevista tapahtumista.

Sieltähän tuliki melekoosia yllätyksiä: harijoottelijoota on tulos lisää ja jos tämä sairauslomalla olevaki pystyy palaamahan takaasi töihin, niin meitä on enimmillänsä sielä viis harijoottelijaa yhtä aikaa!

Mä kysyyn, jotta kuinka te meinaatta pärijätä meirän kans, ku vakinaasia työntekijöötä on vain kolome (pomo mukahan luettuna). Mutta kuulemma kaks harijoottelijaa on niin hyviä ja päteviä, jotta niille on luvattu jo töitäki harijoottelun jäläkihin. Näistä kumpiki aloottaa ilimeesesti joulukuun aluus.

Sitte pomo kertoo, mitä hän on suunnitellu mun pään menoksi. Saan kuulemma tehtäväkseni palakanlaskennan ja erityysesti tuohon tulorekisterihin perehtymisen. Sen lisäksi hän aikoo antaa mulle kaharen osakeyhtiön ja kaharen toiminimen kirijanpirot ja tilinpäätökset tehtäväksi, jotta saan teherä niistä näytöt.

Ja lisäksi olis yks kirijanpito, joka on tekemätä koko vuorelta. Se on vähintäänki monihyvääseltä kuullostava, koska sielä pitää tapahtumat eritellä osastoottaan ja niitä osastoja on ainaki kuus. Se ei käy näyttöhön, koska se on alvitoonta toimintaa.

Ja sitte se pomo sanoo taas, jotta hän on ajatellu mullekki tarijota töitä, jos mua suinki vain kiinnostaa. Ai että kiinnostaako? Mä en oikeen tohori vielä uskua koko asiaa, niin löin vain leikiksi ja sanoon pomolle, jotta kattotahan sitte maalliskuus, vieläkö oot samaa mieltä, jotta tarijuat töitä. 😀 Mutta kyllä se vissihin aika tosisnansa on, kun se sanoo sen siinä muiren kuullen.

Mulle siis nakittuus pääasias tuo palakanlaskenta, joka ei ny ihan se mun ykköstoiveheni ollu, mutta jos siitä saan töitä, niin aion kyllä opetella sen niin hyvin ku suinki kykenen.

Palaverin päätteeksi pomo sanoo, jotta hänellä on vielä yks arpajaasvoitto tuola. Se antoo meille paperinpalat, joihinka pistimmä nimemmä ja lapot purotettihin ”Kuitit hukas” -hattuhun. Pomo suoritti arpoomisen ja mä voitin sen palakinnon: Oriflamen ihana lahajakassi, mihinä on käsivoire, jalakavoire, reororantti ja mustaherukkapalasami (= balsami).

Palaverin jäläkihin mentihin vielä syömähän firman piikkihin. Mä kysyyn, jotta onko firmalla joku erityynen merkkipäivä tai muu juhulinnan syy, mutta ei kuulemma. On vain aina puhuttu, jotta pitääs joskus tempaasta jotaki, jottei vain aina paineta töitä. No nyt sitte tempaastihin. Ja hauskaa oli!

Mä totesinki siinä ruokapöyräs, jotta mä oon ollu teillä vasta viikon ja musta tuntuu tosi hyvältä, ihan niinku olsin aina ollu. (Ei niinkää töitten puolesta, mutta ihimisten suhteen. Musta tuntuu, jotta meillä toimii kemiat tosi hyvin yhtehen.)

Tänä aamuna mä ajattelin, jotta justihin nyt tuntuu siltä, jotta tää on vähä liika hyvää ollaksensa totta. Mä ikään ku pelekään vähä varooksi, jottei kaikki kumminkaa voi sujua ihan näin…

Mä päätin silloon, ku pääsin harijootteluhun, jotta nyt käytän joka kuukausi päivärahasta osan johonki työvaatteehin tai muuhun mieltä ilahruttavahan. Tänään sitte eherootin isännälle, jotta käyrähän Prismas kattelemas, löytääsinkö mä sieltä puseron ittelleni. Ajattelin ettiä jonku kivan färisen ainaasten harmootten ja mustien sijahan. Ja löysinki ihanan, ohkaasen neulepuseron eikä hintakaa ollu ihan maharotoon, 24,90. Ja färi on – meleerattu musta…