Joulu ja uusivuosi

Niin se taas meni yks joulun aika muistoohin.

Meirän joulu alakoo aatonaattona, ku flikka ja vävypoika tulivat. Olivat päässehet lähtemähän ehtoopäivällä, jottei menny ihan maharottoman myöhääseksi se tulo. Takaasi joutuuvat lähtemähän jo tapanina.

Poijan väki tuli aattoehtoolla. Poonuslapsenlapsi lähti keskiviikkona junaalemahan paappansa työ uuren vuoren viettohon. Poika, miniämaikkoo ja karvakamut lähtivät tänään.

Olihan se mukavaa, vaikka siinä piisaa passattavaa ku on enämmän väkiä, mutta onneksi mä pääsin välipäiviksi töihin, niin jotta siltä osin passaaminen jäi isännän hartioolle. 😂

Jos olis ollu yhtää pireet joulu, niin meirän olis kinkku loppunu kesken. Se nimittään loppuu tapanina. Ens jouluksi pitää varmahan yrittää haalia vähä isoompi pala lihaa, jottei tartte nuukaalla. Piparkakuusta ja ässistäki tehtihin selevää, jottei niitäkää jääny ainuttakaa.

Ostolootien kans oltihin niin myöhän (aaton aattona) liikkeellä, jotta meinattihin jäärä iliman. Onneksi lähikaupasta löytyy oikiaa Nevalan imellettyä pernalootaa ja isoja maksalootia. Pataattilootaa (= bataattilaatikkoa) ei sen sijahan löytyny enää mistää. Ku se on se ainut, mitä flikka pyytää (kinkun ja piparkakkutaikinan lisäksi), niin ajattelin, jottei mun auta sitte ku teherä itte. Onneksi oli vielä valamista sosetta myinnis.

Eikä tarvinnu kyllä katua. Oli parasta pataattilootaa, mitä oon ikänä maistanu. Siitä tuli ny munki suosikki, vaikka oon tähän asti sanonu, jotta minen tykkää pataatista. Tällä reseptillä sen tein. Ja tuun tekemähän toistekki ihan varmasti!

Lahajoja tuli vanhahan mallihin vaikka – taas kerran – sovittihin, jottei mitää muuta ku korkeentaan jotaki pientä. Jekkupakettia oli tehty yhyrelle sun toiselle ja niitten kans riitti hauskaa. Muutenki meillä oli tosi mukavaa ja sain oikeen urakalla nauttia lemmikkiterapiaa.

Nyt tupa kolajaa tyhyjyyttänsä, ku oomma isännän kans kaharestansa. Vaikka äkkiä tähänki taas tottuu.

Oikeen hyvää uutta vuotta! Toivotahan siitä parempaa ku tämä viimmeesiänsä vetelevä nykyynen on ollu.

Advertisement

Isänpäivää vietetty

Käytihin jo torstaina kaupas, ku poika ja miniänalaku tulivat perijantaiehtoolla isänpäivän viettohon.

Pääsin perijantaina heti töistä tultuani aloottamahan kakkupohojan tekemisellä ja sitte kokeelin teherä pitsapannaria (omin lisäyksin) ku ajattelin jottei aina vain sitä yhtä ja samaa pitsaa (joka kyllä on aika hyvin aina teheny kauppansa). Ihan kehuuvat tätäki, mutta itte olin sitä mieltä, jotta kyllä oikia pitsa on parempaa.

Alootettihin isänpäivän vietto jo eileen, ku arvasin, jotta nuoret lähtöö tänään jo aikaasin ajelemahan. Eileesen päivän ruoka oli valakosipuli-kermaperunat ja uuniliha + höyryytetyt aurinkokasvikset.

Pernoja jäi sen verran vähä, jotta tänään tein makaroonilootaa, ku se oli heirän toiveensa. Laitoon loput makarooniloorat heille mukahan, niin saavat siitä vielä ehtooruaan. Täytekakku saatihin melekeen tuhottua, pieni pala jäi vielä isännälle.

Ku kakku oli perijantaiehtoolla uunis paistumas, kuuluu aikamoinen paukahros ja isäntä kysyy, jotta mikä se oli. Mä arvelin, jotta uunin seinät vain paukkuu, ku ne lämpiää. Totuus selevis vasta sitte, ku otin kakun uunista: irtopohojavuaan reuna oli irronnu pohojasta. Onneksi kakku oli siinä vaihees keriinny kypsyä niin palijo, jottei se valunu uunihin. Ei oo ikänä ennen käyny nuon ja taas vain kävi!

Muutenki kakusta tuli vähä likilaskuunen. Mulla on ny niin isoo tuo vuoka, jotta sinne pitääs teherä puolitoistakertaanen taikina, jotta siihen sais korkeutta. Maus ei kumminkaa ollu moittimista vaikka kostuttaa olis voinu vähä enämmän.

Ne oli ny siinä!

Ensinnäki se pyörääly. Ku isäntä oli nimittään nostanu pyörät jo talaviteloolle, niin päätin, jotta antaa ny sitte olla. Pitää vain hakia lamput ja mittari pois, jotteivat turhaa tyhyjää sielä patteria.

Eileen ehtoolla oltihin työporukan kansTeatteri Hysterias kattomas Ray Cooneyn käsikirijoottama farssi Juokse vaimosi edestä. Ei meinannu naurusta tulla loppua vielä kotomatkallakaa. Ja tänään vielä piisas naurua ja juttua työmaallaki. Samalla se oli vähä niinku tervetulotoivotus Ritvalle meirän työporukkahan. Ritva nimittään aloottaa maanantaina työt tarvittaes töihin kuttuttavana tuntityölääsenä.

Saatihin tänään – Ritvan viimmeesenä harijoottelu- ja kouluutuspäivänä näytöt arviootua ja tutkinto hyväksytysti läpi. Ensimmäästä kertaa olin ny siis virallisena arvioottijana, mutta ei mua enää tämä arvioontikeskustelu jännittäny ku olin oman arvioontini lähettäny jo etukätehen ja opettaja oli sen hyväksyny ja erinomaaseksi kehunu.

Ritva-raukka sen sijahan oli ihan jännityksis. Siitä oikeen näki, kuinka hartiat laskeentuu korvista ja lihakset rentoutuu ku se sai tieron, jotta näytöt on hyväksytty. Ei tienny, itkiskö vai nauraasko. Vähä tuli vissihin molempia. Kävin hairaasemas (= hakemassa) sille kukkapuskan viereesestä kukkakaupasta. Onneksi tuli eilisellä teatterireissulla puheeksi, jotta hänelle ei saa tuora neilikoota ku vasta hauralle. Niitä olis nimittään ollu aika mones kimpus. Pääryyn ottamahan keltaasia ja oranssisia kerpeeroja (= gerbera), joukos oli vähä jotaki ruskanpunaasta kukkaa ja kuusenoksia veheriääsenä.

Mä vitsaalin Ritvalle töistä lähtiesnäni, jotta nähärähän maanantaina työn merkiis, ku sä oot tähän asti saanu vain laiskotella… Kaikki ymmärsi sen vitsiksi, sillä oikiasti Ritva on yks ahkerimmista, osaavimmista ja aikahansaavimmista harijoottelijoosta, joita meillä on ollu. Kiva saara se työkaveriksi, mitä se on nyt ollu jo yli vuoren (= vuoden) mutta vain iliman palakkaa.

Mun omat opiskelut on puolesvälis. Nelijä kouluutuskertaa on takana, kaks on vielä jälijellä ja sen jäläkihin on loppukokehet kaharella seuraavalla viikolla. Tuloo niin konekivääritaharilla sitä asiaa, jotta ei ne kyllä ihan kerralla mee jakeluhun. Onneksi ne tuloo vireotallentehina vielä kattottaviksi, jotta voi tarvittaes kerrata.

Ja onneksi on sentäs palijo jo kantapään kautta opittua. Mutta muutamia vinkkiä on tullu, joista yritän ottaa opiksi. Valitettavasti vain huomasin taas, jotta on jo tullu niin omat rutiinit tekemisehen, jotten eres aina havaatte, jotta täs kohtaa oliski voinu teherä toisin. Ei ne mun tekemäkkää väärin oo ollu, mutta toisella lailla tehtynä saa hyörynnettyä lisää ohojelman ominaasuuksia.

Viikonloppujuttuja

Nyt on remonttityömaa ollu seisahroksis viikonlopun, ku poika ja miniänalaku tuli karvatassujen kans meille.

Poijalla oli tiistaina syntymäpäivä, niin mä päätin, jotta teen kakun. Kakutellahan sitte siinä samalla meirän hääpäivääki. Mulla oli jääkaapis rasia vanilijatuorejuustua, jollekka en ollu keksiny oikeen käyttyä. Kuukletin, jotta minkämoisehen leivonnaasehen sen vois upottaa ja pääryyn Daim-juustokakkuhun.

Mutta – niinku tavallista – niin eihän se ny yhtää näytä siltä ku reseptin kuvas:

Näytti tuo silti maistuvan, ku tänään päiväkaffeella poika ja miniänalaku tasas viimmeesen palan. Oli kuulemma hyvää.

Perijantain ruaaksi poika tilas pitsaa. Mä olin ajatellu, jotta teen jotaki muuta, jotteivat kyllästy, ku aina on pitsaa. Mutta ei siihen kuulemma kyllästy ikänä. 😁

Lauantaina isäntä krillas: possun fileepiffiä, juustomakkaraa, batatas bravas -pernoja ja halloumia. Mä tein salaatin: friseesalaattia ja kurkkua (ainuat ainesosat, joita saa olla kaikille). Lisäksi kasasin eri kippoohin paprikafetaa, krutonkia, paprikaa, tomaattia ja maustekurkkua.

Neki teki niin hyvin kauppansa, jottei niistä enää piisannu tälle päivää. Piti kehitellä jotaki muuta.

Pakastimesta löytyy paketti kananuggettia, niin niitten lisäksi keittelin riisiä ja currykastiketta sekä höyryytin aurinkokasviksia. Jäläkiruaaksi tein vispipuurua. Ja ku kakkuprojektista oli jääny kuohukermaa, niin vispasin sen vaahroksi, jotta sitä sai pistää puuron päälle, jos tahtoo.

Nyt meillä on jääkaapis pieniä nokkoja yhtä sun toista. Niillä mennähän varmahan ainaki puolehen viikkohon asti.

Nuoret lähti ajelemahan kotuansa kohti parisen tuntia sitte. Mulla oli taas hauskaa ku sain hellitellä ja leikittää elikoota.

Halasin mä nuoriaki. 😂

Terveesiä Oulusta!

Tehtihin torstaina äkkipäätös lähtiä vapuksi Ouluhun.

Päätöstä erelsi isännän epäonninen parturikäynti. Se oli kauppareissulla päättäny piipahtaa parturihin ja oli onnettomuureksensa joutunu harijoottelijan harijootuspääksi. Toki siltä oli lupa kysytty. Mutta, mutta!

Lopputulos näytti siltä ku mä olsin yrittäny silimät sirottuna nyrhiä sen hiuksia puutarhasaksilla. Sen kankiat ja karhiat hiukset näytti käsittelyn jäläkihin siltä, ku sillä olis ollu lätsä pääs. Päällihiukset sojotti suoraa sivuulle ja sivuhiuksis oli koloja kolon vieres. Se kysyy multa, jotta ”Annakko vielä jonku muun ku flikan leikata mun tukan?”

Toki oon sitä mieltä, jotta harijoottelijan vastuuhenkilön olis ammatti-ihimisenä (?) pitäny nähärä, jotta lopputulos ei oo katseenkestävä ja sen olis pitäny vaatia harijoottelijaa korijaamahan jälijet tai korijata itte, jos harijoottelija ei osaa. Eikä isännän olsi saanu hyväksyä työtä, johonka se ei ollu tyytyväänen. Mutta se meinas, jotta siinä meni jo kyllä kauan aikaa ja hän halus vain pois sieltä. (Laitoon kysymysmerkin tuonne ammatti-ihimisen perähän, koska väistämätä tuli mielehen epäällä myös harijoottelijan ohojaajan pätevyyttä.)

Isäntä oli sitä mieltä, jotta hän ei voi niillä hiuksilla mennä mihinkää muolle ku flikan työ parturootavaksi. Se lähetti flikalle kuvan ”kampauksestansa” ja kysyy, jotta koska saa tulla. Ja niin sovittihin, jotta lähäremmä perijantaina töiren jäläkihin ajelemahan. Salikaveriki oli kuulemma perijantaina kysyny, jotta ”mihinä oot, kuule, käyny parturis”…

Flikka oli perijantaina menny töihin jo puoli kuureksi tekemähän vanhaantanssikampauksia. Onneksi se oli keriinny töiren jäläkihin nukkua päikkärit, ennen ku me paukahrettihin sinne.

Yli puolen yön höpöteltihin ja lauantaina mentihin flikan työpaikalle, jotta se leikkaa meirän ja vävypoijan hiukset sielä.

Olipa kiva nähärä se paikka! Kampaamo on nimittään 1900-luvulla rakennetus kaunihis Riekin taloos. Nuos vanhoos rakennuksis on aina oma viehätyksensä ja Lovellan tilat ullakkokerrokses on aiva ihastuttavat. Eileen sinne oltihin ripustamas Carmen Kekin Lovia-tairenäyttelyä, joka aukee huomenna.

Hiustenpesus olsin voinu viipyä pirempähänki, ku se tapahtuu hierovas tuolis, jonka mekanismilla jalaakki nostettihin koholle. Oli niin rentoutunu olo sen jäläkihin, jotta siitä oli melekeen vaikia lähtiä hiustenleikkuupaikalle.

Ku isännän ja vävypoijanki hiukset oli saatu siistittyä, lähärettihin vapputorille. Nuoret osti hattaraa ja lakua, mutta me ei isännän kans löyretty mitää törsättävää (= tuhlattavaa).

Näläkä alakoo jo olla kaikilla, niin nuoret totes, jotta hajetahan pitsat heirän lempipiteseeriastansa Lilasta. Salaatit sai lisäksi. Me isännän kans otettihin salaatit, kun ei tieretty, mitä on tulos. Nimittään jättikokooset pitsat! Isoommat ku Kotipizzan perhepitsa. Aivan järkyttävän kokooset! Ollahan syöty niitä vielä tänäki päivänä ja mulle jäi vieläki yks siivu jälijelle. Vävypoika tuumaski, jottei oo vielä koskaa ollu niin isoo näläkä, jotta olis pystyny syömähän niiren pitsan yhyreltä istumalta. Eikä ollu muuten kallihit! Mun pitsa + salaatti maksoovat yhtehensä 10,-.

Ähkyhän siinä tuli, vaikkei kukaa syöny eres puoliskaa pitsastansa. Jokahinen lamaantuu kuka mihinkäki: soffalle tai sängylle. Flikka kehuu, jotta mä olin oikeen hornannukki. En usko, ku minen kuullu mitää…

Siitä ku viroottihin, niin vävypoika laittoo saunan lämpiämähän. Saunan jäläkihin vävypoika katteli jääkiekkua ja me pelattihin flikan ja isännän kans Kimbleä. Samalla maisteltihin mun Raijalta saamaa synttärijuomaa Onni Raparperia. Se oli kaunihin färistä ja maistuuki ihan hyvältä. Vävypoika otti kuitenki mieluummin viskin.

Ku jääkiekko loppuu (kuulemma Ruottin voittohon), niin vävypoikaki tuli pelaamahan. Otettihin erä Unoa. Kovalla metelillä – ja hauskaa oli.

Muut otti jokusen saunakalijan, mutta mulle piisas se lasillinen Onnia. Saunan jäläkilämpö ja juomat teki tehtävänsä niin, jotta itte kukin alakas väsähtää kovan pelin jäläkihin.

Voi ku oli niin kiva nähärä taas nuota nuoria❣ Kotona oltihin tänään joskus puoli nelijän mais ehtoopäivällä. Tupa oli viiliähkö, ku lämpimääsvalakiaa oli piretty viimmeeksi perijantaina. Mutta isäntä meni heti laittamahan tulet pannuhuonehen pesähän ja mä pistin yhyren konehellisen pyykkiä peseentymähän.

Huomenna on taas paluu arkehen, mutta näin mukavan viikonlopun jäläkihin seki on ihan kivaa. 😊

Oi, mikä iltapäivä!

Mä sain kutsun juhulistamahan Raijan syntymäpäivää hänen ja hänen kolmen ystävänsä kans Närpiöhön Linds Kökiin. Vähäkö oli ihana paikka! En keherannu kuvaalla itte, mutta tuolta linkistä pääsöö näkemähän, kuinka upia paikka se on. Suosittelen eherottomasti!

Ja mikkä ruaat! Omia epäluulojani uhumaten kokeelin maistaa eksoottisia yhyristelmiä kuten salaattia, mihinä oli mansikkaa ja valakosipulia. Tai toista salaattia, mihinä oli taatelia. Ja syötäviä kukkia. Kaikki ruaat oli ensinnäki aiva valtavaa silimänruokaa. Ja miten oliki saatu kaikki maistumahan niin hyvältä. Kyllä kelepas ihimisen olla!

Ja seura oli mitä mainioonta. Oon toki Raijan ystävät tavannu joskus aikaasemminki, mutta musta tuntuu silti, jotta passasin hyvin vielä viirenneksi pyöräksi porukkahan. Olihan ihana iltapäivä!

Pitkä joulu

Meillä jatkuu joulu tänne asti, ku tänään vasta viimmeesekki joulunviettäjät (poika, koira ja kissi) lähtivät.

Vaihtelevahan kokohonpanohon on aaton aatosta alakaen kuulunu flikka, vävypoika, poika, miniänalaku, miniänaluun flikka, koira ja kissi sekä me vanhukset.

Jouluruokaa oli justihin niin sopivasti, jotta se loppuu ennen ku kaikkia alakas kyllästyttää.

Lahajojen suhtehen oli kaikki maltillisempia tänä vuonna ja painopiste oli itte teheryys lahajoos, joita arvostan kyllä suuresti.

Nyt totutellahan sitte taas olemahan kaharestansa ja viettämähän hilijaaselua.

Joulun pistin eileen pakettihin: kuusi pihalle ja koristehet orottamahan ens vuotta. Nyt ei oo enää esillä ku muutama patterivalo. Saavat tuikuttaa niin kauan ku patteriis virtaa piisaa. Mun täytyy tunnustaa, jotta mulla ittelläni on virta tällä hetkellä aika vähis.

Hyvää joulua

Kello alakaa olemahan puoli viis aattoaamuna. Oon pistäny hetki sitte kinkun uunihin paistumahan ja meinaan vielä mennä hetkeksi nukkumahan, mutta tulin pikaasesti toivottamahan hyvää joulua, ku täs on olovanansa ollu niin kiirus (tai min’oon vissihin tullu vain niin hitahaksi) jotten oo aikaasemmin tätäkää keriinny. Viettäkää hyvä ja turvallinen joulu.

Ittenääsyyspäivä on vapaapäivä

Mä lupasin tänään ittelleni vapaapäivän muista hommista paitti käsitöistä.

No, kääriin mä pyykit narulta ja äkseerasin (= komensin) isännän ensi sulattelohon poijan vessasta jäätynyttä vesiputkia. Piti oikeen ottaa kattopaneeliista pala pois, jotta pääsi käsiksi putkihin. Sielä oli patteri menny jumihin ja vessa oli kylymeet ku jääkaappi. Pitää tästämisin (= tästä lähtien) tarkkaalla vähä useemmin tuon ”kylymän puolen” kuulumisia.

Sitte mä komensin sen laittamahan naulat ja ruuvit flikan kämpän kellolle, peilille ja tauluulle. Ovat lojunehet remontin jäläkihin vain sängyn päällä.

Muun aikaa oonki istunu olohuonehes kutomas ja vahtaamas Netflixiä. Alakaa huivista olla pian ehkä puolet tehtynä. Lankaa taitaa jäärä hyvääsesti, niin jotta saan siitä vielä piponki huiville pariksi. Mutta huivin jäläkihin on kyllä ensiksi vuoros miniänaluun toivomat sukat. Kyllä täs vielä muutamat sarijat ehtii vaharata (= katsoa) ennen ku kaikki lahajat on valamihina.

Nyt mä meen laittelohon ittenääsyyspäivän kynttilät valamihiksi sytyttämistä varte. Mulla ei oo ollu tapana poltella ittenääsyyspäivän kynttilöötä, mutta jostaki syystä tänä vuonna se tuntuu sopivan juhulalliselta.

Hyvää ittenääsyyspäivää – ja kiitos sotien veteraanit ja kotirintaman väki, jokka ootta sen meille lahajaksi antanu.

Kutsu

Taisin viimme viikolla vähä uuperrella (= vihjata), jotta tuli kutsu yhtehen mielenkiintoosehen tilaasuutehen. Nyt, ku se on ollu tänään leheren päälläki, niin voin kertua. Se oli kutsu kirijootuskilipaalun palakintojenjakohon.

Mähän en oo kirijoottanu vuosihin mitää muuta ku näitä höpinöötä tänne. Tänä syksynä paikallislehti ja paikallinen seura järijestivät kirijootuskilipaalun. Aihe oli vapaavalintaanen, sarijat alle ja yli 20-vuotiahille ja lajina joko runomuotooset tai suorasanaaset kirijootukset.

Ku kilipaaluilimootus oli leheres, niin se ei vielä saanu mua toimimahan, mutta se jäi vissihin kumminki alitajuntahan, koska yhtenä yönä ku heräsin, niin mulla oli runonraakiles, joka piti heti nousta kirijoottamahan ylähä. (Ja kattelemahan se lehti-ilimootus taltehen.) Sitä yöllistä tekstiä mä sitte kirijootin aina vain uurestansa ja uurestansa päiväkausia niin kauan, jotta kelepuutin sen kilipaaluhun lähetettäväksi. Lähetin sen yhyren ainokaasen ja oikiastansa unohrin koko asian, mutta viimme viikolla tuli sähköposti: Onneksi olkoon sijoittumisestasi! Tulit toiseksi 20 vuotta täyttäneiden runosarjassa.

Mä isännälle totesin, jotta ei oo sitte vissihin ollu ku kaks osallistujaa. Oli sielä kumminki kolomaski nimi. Ja ny ku kattoon tuota lehtijuttua, niin se onki jaettu 2. sija, jotta ei sillä palijo passaa trossata (= rehvastella). 😂

Täs on pätkä lehtijutusta: Osallistujia oli runsaasti: 26 kirjoittajaa lähetti yhteensä 36 tekstiä (= 14 runoa ja 22 suorasanaista.) Kymmenhenkisen raadin päätuomarina oli kirjailija Anneli Kanto. Tuomariston mukaan huiput erottuivat. Kokonaisuutena taso oli suureksi osaksi tasainen. Arvostelussa kiinnitettiin huomiota ennen kaikkea vaikuttavuuteen sekä iskevyyteen (suorasanaisissa) ja syväkyntöön (runoissa).

Mua vähä nauratti, jotta tuoko on ny runsas osallistuminen? Sielähän oli tuomaria melekeen yhtä palijo ku kirijoottajia. 😁 Entä sitte, ku taso oli tasaanen, niin kuinka ne huiput sieltä eroottuu?🤣 Ja jos on harrastanu syväkyntöä niin eihän silloon voi olla huipulla? Vai? 😂

Mä laitan sen runon tänne vasta sitte ku se on julukaastu joko paikallisleheres tai joululeheres, mihinkä näinä kilipaaluhun osallistunehia tekstiä kuulemma laitetahan.

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.