Luminen vappu

Näin vielä perijantain vastaasenaki yönä painajaasia, mutta olin jo muuten vähä rauhoottunu tuosta torstain tunnekuohusta.

Tein töis sen, mitä mun oletettihin tekevän ja omasta mielestäni vähä yliki. Ja käskemätä, ku nyt on jo sellaasia töitä, joihinka osaan tarttua iliman, jotta tarttoo komentaa. Niin, ja sain mä ehtoopäivällä yhyren tosi hauskan ja mielenkiintoosen tehtävän: piti laittaa sähkösuojamaalin esittelytelines lyöntihin. Miehet toi telinehen paikoollensa, mutta mä lastasin siihen maalit ja laitoon esittelyvireon toimimahan. Tunsin olevani kovinki kätevä, ku onnistuun siinä. 😀

Ruokatauolla soitin Elinalle tilatakseni hiusten färijäyksen ja siistimisen. Elina vastas, mutta sanoo olevansa justihin autos, eikä pysty kattomahan varauskirijaa, mutta muisti ulukua, jotta lauantaiaamulla olis vapaata, jos haluan tulla silloon. No sehän passas mulle paremmin ku hyvin, ku oltihin Raijan kans sovittu, jotta vietämmä lauantaina yhtöhöösiä 110-vuotisjuhulia hyvän ruaan ja teatterin merkiis.

Parturista tultua haukkasin jotaki hiukopalaa, ku en halunnu pilata hyvää ruokahalua syöpööttelyreissua ajatellen. Sen jäläkihin käytihin kaupas.

Ei tarvinnu keittääkkää, ku isäntäki lupas mennä ”ulos” syömähän. Tuo ulos on sen takia lainausmerkiis, ku isännän ulukona syöminen on huoltsikkaruokaa tai jotaki muuta pikaruokaa. Me Raijan kans meemmä aina kunnon ravintolahan ja nautimma siitä, jotta se ruoka tuorahan meille friisti noukan alle ja meirän ei tartte muuta ku syörä.

Ja siitä puheenollen – Raija tuli hakemahan mua ehtoopäivällä. Menimmä Fransmannihin syömähän. Olihan hyvät sapuskat! Ja tosi täysinäänen olo. Melekeen piti vyöryä siitä teatterille.

Käytihin kattomas Ulla Tapanisen Lava-ammuntaa. Voi jessus, ku sai nauraa! Se tuli niin tarpeehin justihin ny, ku näytti niin synkältä. Kiitos, Raija!

Tänä aamuna oli oikeen vappuunen sää: maa oli ihan valakoosna. Lunta oli satanu yön aikana varmahan viitisen senttiä ja saretta on piisannu koko päivän. Vasta ehtoolla kuuren mais loppuu. Ja vaikka lämpötila on ollu plussan puolella, sitä on satanu sen verran reippahasti, jotta kesti kauan ennen ku alakoo paikka paikoon maa näkyä lumen alta.

Mä en sitä surru, mutta surin sitä, jottei mulla ollu vierä linnuulle enää mitää syötävää. Sieltä ne raukat yritti hangen alta kaivaa maahan puronnehia auringonkukan siemeniä. Lintuja oli niin palijo, jotta tappeluultakaa ei vältytty. Varsinki järripeipot näytti olevan aika äkääsiä (= kiukkuisia).

Mä pistin ensiksi hantuukit pyykkikoneehin ja rupesin sitte vääntämähän sitä tutkintosuunnitelmaa. Kuus tuntia mä sitä tein. Nyt se saa mun puolestani olla tuos mallis tiistaihin asti. Kattotahan sitte, mitä opettajalla on siitä sanottavaa. Emmä silti siitä oikeen oo irti pääsny, kyllä se naputtaa takaraivos kaiken aikaa.

Laskin, jotta mulla on vielä 24 työpäivää, mutta montako päivää siitä haukkaa tuon suunnitelman hyväksyttäminen, niin se onki sitte eri asia. Ja koska tutkintotoimikunnalla on kokous, johonka tutkintopaperit vois toimittaa niin, jotta kerkiääsin vielä saara toristuksen ennen kesäkuun loppua. Se on takaraja, ku siihen mennes mun pitääs käyrä näyttämäs se toristus työkkäris.

Eikä! Nyt mä en suostu tätä huoppaamahan enää yhtää enämpää – ainakaa äänehen.

Hauskaa vappua kaikille – säästä huolimata!

Pohorintaa

Tänään mulla oli kyläälypäivä. Kävääsin Raijan työnä synttäriillä sellaaset vaatimattomat nelijä tuntia… Siinä aijas me keriitähän toimittelemahan vaikka ja mitä eikä kumminkaa ikänä kaikkia.

Nuo keskustelut on hyviä, ne pistää aina jonku harmaan aivosolun vähä värähtelemähän.

Tänään mä valitin Raijalle tuota väsymystäni. Kotia tultuani mä jatkoon vielä pohorintaa ja tajusin, jotta mä kaikkien ittestä riippumattomien juttujen lisäksi kasaan ihan itte ittelleni lisäpaineeta. Mä stressaan jatkuvasti tekemättömistä töistä sen sijahan, jotta mä tarttuusin niihin ja tekisin vain pois. Syynä ei varmahankaa oo niin palijo tuo väsymys ku ihan rehellisesti sanottuna laiskuus. Klasit on pesemätä, huusholli siivuamata, pihatöitä ei oo alaattukaa…

Jotenki mä en ny vain osaa keskittyä mihinkää muuhun ku tuon koulun loppuhun saattamisehen kunnialla. On joinki sellaanen näköalatoon olo. Mä en osaa kuvitella oikeen mitää sen jäläkeestä aikaa. Tunnen itteni hyvin riittämättömäksi ja tarpeettomaksi tällä hetkellä.

***

Ehtoolla mä seurasin pientä siipirikkua urpiaasraukkaa. Se kyyhöttää autotallin kivijalaan vieres ja yrittää tekeytyä näkymättömäksi.

Pahaa pelekään, jottei se aamua näje. Sielä on ny jo pakkaasta ja kissit pruukaa (= tapaa) käyrä saalistusretkillänsä öisin. 😦

Mä vein sille kourallisen auringonkukansiemeniä, mutta en tierä, onko se syöny, ku en oo halunnu häiritä sitä enämpää. Se tietysti yritti karkuhun, kun mä sitä lähestyyn, mutta se meni mukkelis makkelis monta kertaa ku se yritti päästä pakohon. 

Vaiherikas viikko

Maanantaina isäntä lähti serkkunsa kans pilikille. Mulla oli orientaatiopäivä. Käytihin läpi tutkintotavoottehia ja selevis, jotta tutkinnon osia voi jo suoritella sitä mukaa ku niitä töis tuloo vastahan. Pitää vain ottaa arvioonnit ohojaajalta tai työkaverilta, jokka sitte aikanansa on tutkinnon arvioonnis mukana. Asiat saatihin käytyä läpi jo yhtehen mennes, joten päästihin etuaijas kotia.

Isäntä ei ollu vielä tullu reissultansa. Niimpä mä päätin lähtiä kirijastohon ja käyrä Marilynis herkuttelemas. Kattelin kakskymppisen, jottei tartte kortilla maksaa. Mutta kuinkas sitte kävikää?! Marilynin kassalla havaattin, jottei se raha ainakaa mun lompsas ollu. Päättelin, jotta oon varmahan unohtanu sen kotia pöyrälle, kun sen siihen laskin kärestäni enkä heti laittanu lompsahan.

Kotia tultua kävääsin pienen lenkin. Hyvin varovaasesti ja lyhkääsesti ku en räkätaurin takia ollu yli viikkohon lenkkeelly. 

Tiistaina meillä oli kielenhuoltopäivä. Ensimmäänen opettaja, joka sanoo, jotta äläkää pyrkikö täyrellisyytehen ku siihen ei voi päästä. Riittävän hyvä on riittävä. 😀 Päästihin taas vähä aikaasemmin pois. Ehtoolla pieni lenkki.

Johonaki vaihees ehtoota isäntä kysyy, onko multa kakskymppinen katees. Myönsin ja kerroon unohtaneheni sen keittiön pöyrälle. Se kaivoo rahan taskustansa ja sanoo, jotta oli likellä, jottei se menny pesähän. Oli ollu lehtipinkas, mutta tipahtanu sieltä ku isäntä oli ollu laittamas niitä pesähän. Huh! Ei täs ny sentäs sellaasis rahoos olla, jotta niillä olis varaa valakiaa sytyttää. Oon mä aika homespää!

Keskiviikkona oli kokoustekniikkaa ja neuvottelutaitoja. Täytyy tunnustaa, jotta ei oo mun leipälajini se.

Kaikkina kolomena päivänä meitä oli maharottoman isoo porukka, ku olivat keksinehet yhyristää kolome sihteeriryhymää: viestintäsihteerit, toimistosihteerit ja taloushallinnon sihteerit. Siinä sitte oli 30 ihimistä sullottuna 20 hengen luokkahan. Keskiviikkona vielä kuultihin sellaanen ”ilouutinen”, jotta osa porukasta oli tiistain jäläkihin sairastunu noroviruksehen… Ihan kiva! 

Torstai ja perijantai oli työharijoottelua. Ja eikähän torstaina ehtoopäivällä mun ohojaajani alakanu voimahan huonosti… Se vietti iltapäivän vessas ja taukohuonehes.

Perijantaiaamulla sain Raijalta kutsun tyttärensä vanhaantanssiihin. Flikka on pienestä pitäen sanonu mua ”varaäiteeksi” ja siinä ominaasuures sain kutsun. Mikä ihana kunnia! Kyllä oli mahtavat tanssit. Niin monta monimutkaasta tanssia ja askelkuviota, jotta millä ihimees ne kaikki muisti! Mä en olsi varmahan oppinu yhtäkää. Ja tietysti pukuloisto oli ku linnan juhulis. Kyllä nuoret ihimiset on kauniita!

Parin viimmeesen valssin aikana tanssilaattia oli avoon muillekki ja oli tosi hienua, jotta kummisetä haki kummiflikkaansa tanssimahan. 

Tänään on ollu laiskahko päivä. Aamusta färittelin ja ku isäntä heräs, niin käytihin ruokakaupas. Sieltä tultua lähärin lenkille. Isäntä meni pienistämähän puita. Kotia tultua keitin ja ruaan jäläkihin vähä imuroottin.

Mulla ei oo ny sen villatakkiprojektin jäläkihin ollu mitää käsityötä ja jotaki kumminki tekis mieli teherä. Kattelin kaulahuivin ohojeen ja rupesin penkoomahan lankavarastojani. Lajittelin samanmerkkiset langat omihin pussiihinsa. Lankoja on palijo, mutta ne on kaikki jotaki jämiä eikä yhtä sorttia oo ku korkeentaan muutama kerä. Mutta ehkä mä sen huivin saan teheryksi.

Ehtoopäivällä kävi leipägrillin ostaja hakemas grillin pois.  Nyt orotellahan Avaraa luontua ja sen jäläkihin mennähän saunoomahan.

Välipäiviä

Aaton aatto: Saatihin flikka, vävypoijan alaku ja Metku tänne. Olin päättäny yllättää ne ja paistaa kinkun niin, jotta saan ottaa sen uunista, kun ne tuloo. Flikka on nimittään kovasti tärkiä lämpöösehen kinkkuhun. Riisipuurua keitin päällysruaaksi. Sen lisäksi mulla oli tarijoolla sille piparkakkutaikinaa. Sitä pitää aina pistää pakkaasehen flikkaa varte. 😀

Nuoret koristeli joulukuusen. Johonaki vaihees piipahti siskoonpoika vaimoonensa tuomas kukan ja suklaata ja kuttumas toisille perinteesille Tapaninpäiväkaffiille. 🙂

Aatto: Meillä oli hyvin leppoosa aattopäivä. Vettä satoo ja tuuli niin, jotta päätettihin jättää hauroolle meno ja laittaa vain omalle markille kynttilöötä palamahan. Hyvin syötihin ja ehtoon mittahan saunoottihin. Poika ja miniänalaku tuli vasta joskus yhyreksän, kymmenen aikoohin. Pelattihin Unoa ja tyhyjättihin yks valakkaripullo ennen lahajojen jakoa. Metku oli taas aiva elementisnänsä ja yritti kovasti avustaa jokaasen lahajan aukaasus. 😀

Mä sain palijo ihania lahajoja. Yks mitä tuloo varmasti käytettyä eniten, on flikalta saamani ihanan pehemoonen ja lämmin aamutakki. Mä oon kuulemma niin kauan puhunu uuren hankkimisesta, jotta se ei jaksanu enää kuunnella, vaan päätti hankkia sen mulle. Vanha ei vielä ollu varmahan eres täyttä nelijääkymmentä vuotta eikä se ollu vielä kovin monesta paikasta puhkikaa… Lisäksi sain flikan tekemän hopianfärisen joulupallokranssin.

Poijalta ja miniänaluulta sain Maria Drockilan ihanan kynttilän ja färitettäviä postikorttia 😀 Ninnun perheeltä sain Dermosilin nätin lahajapussin täynnä erilaasia ihonhoitotuotteeta. Kummipoijalta sain kynttilän ja luomuteetä. Isäntä oli ostanu kaikille konvehtirasiat.

Joulupäivä: Syöminen ja löhööly jatkuu. Flikan lapsuurenkaveri kävi kyläälemäs. Mä istuun sen aikaa telekkarin ääres kutimella. Muutenki tuli palijo kattottua telekkaria. Ja ensimmääsestä villatakista on ny taka- ja etukappalehet valamihina ja hiojen teko menos. Poikaa tenttasin siitä työosuuskunnasta ja kyselin, kuinka se oikeen menöö. Onneksi – onneksi! – olin ollu vääräs. Se saa laskuttaa myös ne sivukulut, niin jotta sille jää kätehen se sovittu tuntipalakka.

Tapaninpäivä: Heräsin kolomen mais aamuyöllä siihen, jotta on mentävä vessahan – ja kiiruhusti! Mietiin, jotta ompa ärhäkkä mahatauti, ku nuon heleposti tarttuu. Flikka nimittään luki meille ehtoolla kaverinsa Facebook-päivityksen. Kaveri kertoo, jotta tämä joulu tullahan muistamahan: yhyreksästä ihimisestä seittemän mahatauris – ja vain yks vessa! Myöhemmin se oli päivittäny, jotta sentäs melekeen jokaasella on oma sankoo (= ämpäri). Tosin mun vaiva ei tuntunukkaa mahataurilta, ku ei mun purru mahaa eikä teheny häjyä.

Ku reilun puolen tunnin sisällä laukkasin seittemättä kertaa vessahan, mietiin, jotta mun pitää pyytää muuta väkiä pysymähän kaukana musta ja jättämähän alakerran vessan vapaaksi. Harkittin jo petin tekemistä pesuhuonehen laattialle, mutta sitte se maha kumminki rauhoottuu eikä mun aamulla ollu enää mikää. Vissihin maha vain protestoo sinne umpatun ruaan määrää. Ei se voinu olla mikää ruokamyrkytyskää, ku ei kellää muulla ollu samaa vaivaa.

Aamusta olin vähä varovaanen syömisteni kans, mutta ku maha alakoo murajamahan, niin uskaltauruun syömähän. Keittämähän en kumminkaa ruvennu. Sanoon vain kaikille, jotta kattelkaa itte kaapista.

Flikalla oli parturoontipäivä. Ensi se leikkas isännän hiukset, sitte vävypoijan, seuraavaksi poijan ja lopuuksi miniänaluun hiukset. Sitte pitiki jo lähtiä Tapaninpäivätapaamisehen. Mentihin komiasti kolomella autolla, ku molemmat nuoretparit lähti siitä vielä omien kaveriensa työ kyläälemähän ja me vanhukset tultihin kotia Metkun kaveriiksi. Meirän sakin lisäksi oli velijen porukka ja tietysti isäntäväen tytär, jonka piti jo lähtiä takaasi opiskelupaikkakunnalle, ku sillä oli seuraavana päivänä töitä.

Tiistai: Poika kävi katsastamas autonsa. Oli menny läpi, mutta vilikun ”viiksi” kuulemma pitää korijata. Se ei vasemmalle vilikuttaes pysy päällä. Ensimmääset jouluvierahat (vävynalaku ja Metku) lähti kohti Oulua puolenpäivän jäläkihin. Flikan veimmä junalle puoli viiren mais. Se lähti Turkuhun kaveripariskunnan työnä käymäs ja samalla kattomahan Rock of Agesin. Se on puhunu pitkähän, jotta hän haluaas sen nähärä, ku siinä on teatterin aijalta tuttuja esiintyjiä. Se tuloo vielä tullesnansa yhyreksi yöksi tänne. Yks parahia kiitoksia oli, ku vävypoijan alaku sanoo lähtiesnänsä, jotta täälä joulu tuntuu joululta. 🙂

Poika vaihtoo Korillahan sumuvalon. Oli kuulemma ihan oikia ja oli ollu heleppo vaihtaa. Hyvä juttu! Kiitos!

Keskiviikko: Tänään lähti poika morsmaikkuunensa. Mä puolestani kävääsin työharijoottelupaikas allekirijootuttamas sopimuksen. Enää kaks viikkua harijoottelun alakuhun! Jännittää ja innostuttaa.

Sen sijahan ei innosta yhtää, kun mä äsköön luin liiton tieroottehen, mitä kaikkia muutoksia työttömyysturvahan on tulos vuoren vaihteen jäläkihin. Tuli sellaanen tunne, jotta me työttömät ollahan teurahaksi vietävää karijaa. Aiva sama, miltä meistä tuntuu. Lopputulos on joka tapaukses meirän kannalta huono.

Rakkautta ensi silimäyksellä

Siitä on ny kolomekymmentä vuotta ku mä rakastuun ihan ensi silimäyksellä. Flikkahan.

Se syntyy klo 12.48 samanmoisena harmaana ja sateesena päivänä. Mutta siitä tuli mun aurinkoni enkä mä piitannu, minkämoinen sää pihalla oli. Mä en meinannu malttaa eres nukkua, ku mun piti vain ihimetellä ja ihastella sitä. Sillä oli haikaran jälijet ottasnansa ja vaikka ne aikaa myöte haaleniki, niin kun se suuttuu, niin ne tuli aina punaasina näkyvihin.

Tänään se on upia, aikuunen nainen. Fiksu, huumorintajuunen, hassutteleva, taitava ja aina vain yhtä rakas tai rakkahampiki, jos maharollista.

Hyvää syntymäpäivää, murmeli!

Rippijuhulien rääppiääset

Raijan poika pääsi eileen ripiltä. Olin sen verran huonos hengellises virees, jotten viittiny lähtiä kirkkohon.

Pesin sen sijahan pyykkiä pyhäpäivän kunniaksi. (Mä en oo vielä täs puolestoista vuores oppinu pois siitä tavasta, jotta mulle pyhä = pyykkipäivä.) Ja niin ku tänä kesänä on useen käyny, sain aikahan rankan saretkuuron ripustamalla pyykit pihalle…

Raija oli kuttunu meitä kaveriansa tänä päivänä rääppiääsihin, ku eileen oli kestitty sukulaaset. Menin polokupyörällä ku aurinko paistoo. Paikalla oli mun lisäkseni kaks Raijan entistä työkaveria. Mukavia naisia.

Johonaki välis ripsahutti vettäki, mutta me härin tuskin havaattihin sitä, ku juttua piisas. Tarijoolut oli taas kerran erinomaaset! Sielä oli niin äitee ku tytärki pistäny parastansa.

Nelijä tuntia meni ihan hujahrokses. Sitte mä havahruun, jotta pitääskähän mun lähtiä hyvän sään aikana. (Aurinko paistoo taas.) Valitettavasti se vain aiheuttaa aina ketjureaktion: ku yks lähtöö, niin sitte muukki. Muutaman piskon vielä nakkas siinä ku olin lähärös, mutta muuten selevisin kuivin nahoon kotia.