Viikonloppujuttuja

Nyt on remonttityömaa ollu seisahroksis viikonlopun, ku poika ja miniänalaku tuli karvatassujen kans meille.

Poijalla oli tiistaina syntymäpäivä, niin mä päätin, jotta teen kakun. Kakutellahan sitte siinä samalla meirän hääpäivääki. Mulla oli jääkaapis rasia vanilijatuorejuustua, jollekka en ollu keksiny oikeen käyttyä. Kuukletin, jotta minkämoisehen leivonnaasehen sen vois upottaa ja pääryyn Daim-juustokakkuhun.

Mutta – niinku tavallista – niin eihän se ny yhtää näytä siltä ku reseptin kuvas:

Näytti tuo silti maistuvan, ku tänään päiväkaffeella poika ja miniänalaku tasas viimmeesen palan. Oli kuulemma hyvää.

Perijantain ruaaksi poika tilas pitsaa. Mä olin ajatellu, jotta teen jotaki muuta, jotteivat kyllästy, ku aina on pitsaa. Mutta ei siihen kuulemma kyllästy ikänä. 😁

Lauantaina isäntä krillas: possun fileepiffiä, juustomakkaraa, batatas bravas -pernoja ja halloumia. Mä tein salaatin: friseesalaattia ja kurkkua (ainuat ainesosat, joita saa olla kaikille). Lisäksi kasasin eri kippoohin paprikafetaa, krutonkia, paprikaa, tomaattia ja maustekurkkua.

Neki teki niin hyvin kauppansa, jottei niistä enää piisannu tälle päivää. Piti kehitellä jotaki muuta.

Pakastimesta löytyy paketti kananuggettia, niin niitten lisäksi keittelin riisiä ja currykastiketta sekä höyryytin aurinkokasviksia. Jäläkiruaaksi tein vispipuurua. Ja ku kakkuprojektista oli jääny kuohukermaa, niin vispasin sen vaahroksi, jotta sitä sai pistää puuron päälle, jos tahtoo.

Nyt meillä on jääkaapis pieniä nokkoja yhtä sun toista. Niillä mennähän varmahan ainaki puolehen viikkohon asti.

Nuoret lähti ajelemahan kotuansa kohti parisen tuntia sitte. Mulla oli taas hauskaa ku sain hellitellä ja leikittää elikoota.

Halasin mä nuoriaki. 😂

Terveesiä Oulusta!

Tehtihin torstaina äkkipäätös lähtiä vapuksi Ouluhun.

Päätöstä erelsi isännän epäonninen parturikäynti. Se oli kauppareissulla päättäny piipahtaa parturihin ja oli onnettomuureksensa joutunu harijoottelijan harijootuspääksi. Toki siltä oli lupa kysytty. Mutta, mutta!

Lopputulos näytti siltä ku mä olsin yrittäny silimät sirottuna nyrhiä sen hiuksia puutarhasaksilla. Sen kankiat ja karhiat hiukset näytti käsittelyn jäläkihin siltä, ku sillä olis ollu lätsä pääs. Päällihiukset sojotti suoraa sivuulle ja sivuhiuksis oli koloja kolon vieres. Se kysyy multa, jotta ”Annakko vielä jonku muun ku flikan leikata mun tukan?”

Toki oon sitä mieltä, jotta harijoottelijan vastuuhenkilön olis ammatti-ihimisenä (?) pitäny nähärä, jotta lopputulos ei oo katseenkestävä ja sen olis pitäny vaatia harijoottelijaa korijaamahan jälijet tai korijata itte, jos harijoottelija ei osaa. Eikä isännän olsi saanu hyväksyä työtä, johonka se ei ollu tyytyväänen. Mutta se meinas, jotta siinä meni jo kyllä kauan aikaa ja hän halus vain pois sieltä. (Laitoon kysymysmerkin tuonne ammatti-ihimisen perähän, koska väistämätä tuli mielehen epäällä myös harijoottelijan ohojaajan pätevyyttä.)

Isäntä oli sitä mieltä, jotta hän ei voi niillä hiuksilla mennä mihinkää muolle ku flikan työ parturootavaksi. Se lähetti flikalle kuvan ”kampauksestansa” ja kysyy, jotta koska saa tulla. Ja niin sovittihin, jotta lähäremmä perijantaina töiren jäläkihin ajelemahan. Salikaveriki oli kuulemma perijantaina kysyny, jotta ”mihinä oot, kuule, käyny parturis”…

Flikka oli perijantaina menny töihin jo puoli kuureksi tekemähän vanhaantanssikampauksia. Onneksi se oli keriinny töiren jäläkihin nukkua päikkärit, ennen ku me paukahrettihin sinne.

Yli puolen yön höpöteltihin ja lauantaina mentihin flikan työpaikalle, jotta se leikkaa meirän ja vävypoijan hiukset sielä.

Olipa kiva nähärä se paikka! Kampaamo on nimittään 1900-luvulla rakennetus kaunihis Riekin taloos. Nuos vanhoos rakennuksis on aina oma viehätyksensä ja Lovellan tilat ullakkokerrokses on aiva ihastuttavat. Eileen sinne oltihin ripustamas Carmen Kekin Lovia-tairenäyttelyä, joka aukee huomenna.

Hiustenpesus olsin voinu viipyä pirempähänki, ku se tapahtuu hierovas tuolis, jonka mekanismilla jalaakki nostettihin koholle. Oli niin rentoutunu olo sen jäläkihin, jotta siitä oli melekeen vaikia lähtiä hiustenleikkuupaikalle.

Ku isännän ja vävypoijanki hiukset oli saatu siistittyä, lähärettihin vapputorille. Nuoret osti hattaraa ja lakua, mutta me ei isännän kans löyretty mitää törsättävää (= tuhlattavaa).

Näläkä alakoo jo olla kaikilla, niin nuoret totes, jotta hajetahan pitsat heirän lempipiteseeriastansa Lilasta. Salaatit sai lisäksi. Me isännän kans otettihin salaatit, kun ei tieretty, mitä on tulos. Nimittään jättikokooset pitsat! Isoommat ku Kotipizzan perhepitsa. Aivan järkyttävän kokooset! Ollahan syöty niitä vielä tänäki päivänä ja mulle jäi vieläki yks siivu jälijelle. Vävypoika tuumaski, jottei oo vielä koskaa ollu niin isoo näläkä, jotta olis pystyny syömähän niiren pitsan yhyreltä istumalta. Eikä ollu muuten kallihit! Mun pitsa + salaatti maksoovat yhtehensä 10,-.

Ähkyhän siinä tuli, vaikkei kukaa syöny eres puoliskaa pitsastansa. Jokahinen lamaantuu kuka mihinkäki: soffalle tai sängylle. Flikka kehuu, jotta mä olin oikeen hornannukki. En usko, ku minen kuullu mitää…

Siitä ku viroottihin, niin vävypoika laittoo saunan lämpiämähän. Saunan jäläkihin vävypoika katteli jääkiekkua ja me pelattihin flikan ja isännän kans Kimbleä. Samalla maisteltihin mun Raijalta saamaa synttärijuomaa Onni Raparperia. Se oli kaunihin färistä ja maistuuki ihan hyvältä. Vävypoika otti kuitenki mieluummin viskin.

Ku jääkiekko loppuu (kuulemma Ruottin voittohon), niin vävypoikaki tuli pelaamahan. Otettihin erä Unoa. Kovalla metelillä – ja hauskaa oli.

Muut otti jokusen saunakalijan, mutta mulle piisas se lasillinen Onnia. Saunan jäläkilämpö ja juomat teki tehtävänsä niin, jotta itte kukin alakas väsähtää kovan pelin jäläkihin.

Voi ku oli niin kiva nähärä taas nuota nuoria❣ Kotona oltihin tänään joskus puoli nelijän mais ehtoopäivällä. Tupa oli viiliähkö, ku lämpimääsvalakiaa oli piretty viimmeeksi perijantaina. Mutta isäntä meni heti laittamahan tulet pannuhuonehen pesähän ja mä pistin yhyren konehellisen pyykkiä peseentymähän.

Huomenna on taas paluu arkehen, mutta näin mukavan viikonlopun jäläkihin seki on ihan kivaa. 😊

Oi, mikä iltapäivä!

Mä sain kutsun juhulistamahan Raijan syntymäpäivää hänen ja hänen kolmen ystävänsä kans Närpiöhön Linds Kökiin. Vähäkö oli ihana paikka! En keherannu kuvaalla itte, mutta tuolta linkistä pääsöö näkemähän, kuinka upia paikka se on. Suosittelen eherottomasti!

Ja mikkä ruaat! Omia epäluulojani uhumaten kokeelin maistaa eksoottisia yhyristelmiä kuten salaattia, mihinä oli mansikkaa ja valakosipulia. Tai toista salaattia, mihinä oli taatelia. Ja syötäviä kukkia. Kaikki ruaat oli ensinnäki aiva valtavaa silimänruokaa. Ja miten oliki saatu kaikki maistumahan niin hyvältä. Kyllä kelepas ihimisen olla!

Ja seura oli mitä mainioonta. Oon toki Raijan ystävät tavannu joskus aikaasemminki, mutta musta tuntuu silti, jotta passasin hyvin vielä viirenneksi pyöräksi porukkahan. Olihan ihana iltapäivä!

Pitkä joulu

Meillä jatkuu joulu tänne asti, ku tänään vasta viimmeesekki joulunviettäjät (poika, koira ja kissi) lähtivät.

Vaihtelevahan kokohonpanohon on aaton aatosta alakaen kuulunu flikka, vävypoika, poika, miniänalaku, miniänaluun flikka, koira ja kissi sekä me vanhukset.

Jouluruokaa oli justihin niin sopivasti, jotta se loppuu ennen ku kaikkia alakas kyllästyttää.

Lahajojen suhtehen oli kaikki maltillisempia tänä vuonna ja painopiste oli itte teheryys lahajoos, joita arvostan kyllä suuresti.

Nyt totutellahan sitte taas olemahan kaharestansa ja viettämähän hilijaaselua.

Joulun pistin eileen pakettihin: kuusi pihalle ja koristehet orottamahan ens vuotta. Nyt ei oo enää esillä ku muutama patterivalo. Saavat tuikuttaa niin kauan ku patteriis virtaa piisaa. Mun täytyy tunnustaa, jotta mulla ittelläni on virta tällä hetkellä aika vähis.

Hyvää joulua

Kello alakaa olemahan puoli viis aattoaamuna. Oon pistäny hetki sitte kinkun uunihin paistumahan ja meinaan vielä mennä hetkeksi nukkumahan, mutta tulin pikaasesti toivottamahan hyvää joulua, ku täs on olovanansa ollu niin kiirus (tai min’oon vissihin tullu vain niin hitahaksi) jotten oo aikaasemmin tätäkää keriinny. Viettäkää hyvä ja turvallinen joulu.

Ittenääsyyspäivä on vapaapäivä

Mä lupasin tänään ittelleni vapaapäivän muista hommista paitti käsitöistä.

No, kääriin mä pyykit narulta ja äkseerasin (= komensin) isännän ensi sulattelohon poijan vessasta jäätynyttä vesiputkia. Piti oikeen ottaa kattopaneeliista pala pois, jotta pääsi käsiksi putkihin. Sielä oli patteri menny jumihin ja vessa oli kylymeet ku jääkaappi. Pitää tästämisin (= tästä lähtien) tarkkaalla vähä useemmin tuon ”kylymän puolen” kuulumisia.

Sitte mä komensin sen laittamahan naulat ja ruuvit flikan kämpän kellolle, peilille ja tauluulle. Ovat lojunehet remontin jäläkihin vain sängyn päällä.

Muun aikaa oonki istunu olohuonehes kutomas ja vahtaamas Netflixiä. Alakaa huivista olla pian ehkä puolet tehtynä. Lankaa taitaa jäärä hyvääsesti, niin jotta saan siitä vielä piponki huiville pariksi. Mutta huivin jäläkihin on kyllä ensiksi vuoros miniänaluun toivomat sukat. Kyllä täs vielä muutamat sarijat ehtii vaharata (= katsoa) ennen ku kaikki lahajat on valamihina.

Nyt mä meen laittelohon ittenääsyyspäivän kynttilät valamihiksi sytyttämistä varte. Mulla ei oo ollu tapana poltella ittenääsyyspäivän kynttilöötä, mutta jostaki syystä tänä vuonna se tuntuu sopivan juhulalliselta.

Hyvää ittenääsyyspäivää – ja kiitos sotien veteraanit ja kotirintaman väki, jokka ootta sen meille lahajaksi antanu.

Kutsu

Taisin viimme viikolla vähä uuperrella (= vihjata), jotta tuli kutsu yhtehen mielenkiintoosehen tilaasuutehen. Nyt, ku se on ollu tänään leheren päälläki, niin voin kertua. Se oli kutsu kirijootuskilipaalun palakintojenjakohon.

Mähän en oo kirijoottanu vuosihin mitää muuta ku näitä höpinöötä tänne. Tänä syksynä paikallislehti ja paikallinen seura järijestivät kirijootuskilipaalun. Aihe oli vapaavalintaanen, sarijat alle ja yli 20-vuotiahille ja lajina joko runomuotooset tai suorasanaaset kirijootukset.

Ku kilipaaluilimootus oli leheres, niin se ei vielä saanu mua toimimahan, mutta se jäi vissihin kumminki alitajuntahan, koska yhtenä yönä ku heräsin, niin mulla oli runonraakiles, joka piti heti nousta kirijoottamahan ylähä. (Ja kattelemahan se lehti-ilimootus taltehen.) Sitä yöllistä tekstiä mä sitte kirijootin aina vain uurestansa ja uurestansa päiväkausia niin kauan, jotta kelepuutin sen kilipaaluhun lähetettäväksi. Lähetin sen yhyren ainokaasen ja oikiastansa unohrin koko asian, mutta viimme viikolla tuli sähköposti: Onneksi olkoon sijoittumisestasi! Tulit toiseksi 20 vuotta täyttäneiden runosarjassa.

Mä isännälle totesin, jotta ei oo sitte vissihin ollu ku kaks osallistujaa. Oli sielä kumminki kolomaski nimi. Ja ny ku kattoon tuota lehtijuttua, niin se onki jaettu 2. sija, jotta ei sillä palijo passaa trossata (= rehvastella). 😂

Täs on pätkä lehtijutusta: Osallistujia oli runsaasti: 26 kirjoittajaa lähetti yhteensä 36 tekstiä (= 14 runoa ja 22 suorasanaista.) Kymmenhenkisen raadin päätuomarina oli kirjailija Anneli Kanto. Tuomariston mukaan huiput erottuivat. Kokonaisuutena taso oli suureksi osaksi tasainen. Arvostelussa kiinnitettiin huomiota ennen kaikkea vaikuttavuuteen sekä iskevyyteen (suorasanaisissa) ja syväkyntöön (runoissa).

Mua vähä nauratti, jotta tuoko on ny runsas osallistuminen? Sielähän oli tuomaria melekeen yhtä palijo ku kirijoottajia. 😁 Entä sitte, ku taso oli tasaanen, niin kuinka ne huiput sieltä eroottuu?🤣 Ja jos on harrastanu syväkyntöä niin eihän silloon voi olla huipulla? Vai? 😂

Mä laitan sen runon tänne vasta sitte ku se on julukaastu joko paikallisleheres tai joululeheres, mihinkä näinä kilipaaluhun osallistunehia tekstiä kuulemma laitetahan.

Jäläkisynttärit

Kaikille on varmahan tullu seleväksi, jotta minen oo mikää korin (= kodin) hengetär. Siivuaminen on inhokkityötä ja jauhopeukalo on nyrijähtäny.

Ny isäntä oli kumminki imuroonu perijantaina ja mä pääsin vähällä, ku vain pyhiin pölyt. Tarkootus oli kyllä pestä laattiat, mutta loppuu virta kesken, ku olin ensi vaihtanu lakanat, käyny kaupas, kokannu, pyykänny lakanapyykin ja leiponu suolaasen piirakan ja teheny pienen täytekakun.

Innostuun kokeelemahan leipomuksia, ku Raija oli tulos tänään synttäriille.

Ihime kyllä, molemmat leipomukset onnistuu.

Kakkutarpehista jäi sen verran yli, jotta nautittihin isännän kans ”persikkamalijat”.

Raijalta sain lahajaksi kaikkia ihanaa! Sormet jo syyhyää päästä färittelemähän. Ehkä ens viikonloppuna. Arkiehtoosin ei taharo muka keriitä.

Kynttilätölökis lukoo: Arvaa montako? 😀 Oli sen verran monta, jotten ruvennu niitä tälläämähän kakun päälle. Ei olsi varmahan tila piisannu, ku oli vain pieni kakku.

Niin, ja sain mä kukkiaki. Oli vielä ihan sävy sävyhyn tuukin (= liinan) kans, ku en viittiny vielä vaihtaa pääsiääseksi laittamiani liinoja pois.

Käry kävi!

Nimittään töis.

Meillä firman tilat on tavallaan kahares osas. Etuosas on kolome työntekijää ja pomolla oma huone. Takaosa on ollu aikaasemmin lähinnä arkisto- ja varastotilaa, mutta sitä remontootihin työtilaksi siihen aikahan, ku mä menin harijootteluhun.

Etu- ja takahuonehen välillä on pikkuhuone, josta pääsöö keittokomerohon ja vessahan. Siinä välitilas me evästeltihin aluuksi, mutta nyt meitä on niin monta, jottei me enää maharuttaasi siihen kaikin yhtä aikaa.

Takahuonehes – tai peräkamaris, niin ku mä sanon – on paitti mun ja toisen työntekijän työtilat, myös meirän kaffittelu- ja ruokaalutila. Sekä pieni kömmeli, johona on yks työpiste, mihinä tällä hetkellä työskentelöö meirän harijoottelija.

Mä olin peräkamarin porukasta ensimmääsenä tänään töis. Laitoon valot päälle ja aloottelin hommia ku sielä etuhuonehes työskentelevä työkaveri kuuluu ihimettelevän sielä välitilas, jotta mikä täälä käryää. Minen haistanu mitää. Naureskelin vain, jotta joko ny joku poltti kääminsä heti aamusta.

Pian työkaveri tuli uurestansa ja silloon mäki jo haistoon palanehen hajun. Sitte työkaveri hoksas, jotta meirän kämpän loisteputkivalaasimesta tuloo savua. Se sammutti valot ja rupes soittamahan kiinteestöhuoltofirmahan. Sieltä luvattihin tulla kattomahan johonaki vaihees päivän mittahan.

Silloon meillä oli jo melekoonen katku kämpäs, ku lamppu lykkäs savua vielä hyvän aikaa senki jäläkihin ku siitä oli virta katkaastu. Laitettihin ovi ja klasi auki, mikä oli oikeen mukavaa näin liki parinkymmenen asteen pakkaasilla… Mutta haju ei niin vain suostunu haihtumahan. Lopuuksi oli pakko lyörä luukut kii ja yrittää kestää. Päähän siinä meinas tulla kipiäksi.

Toinen etuhuonehes työskentelevä työkaveri aloottaa työt jo seittemältä ja se totes, jotta olipa onni, jottei hän sytyttäny aamulla valoja, kun hän kävi arkistos. Hän ei sielä etuhuonehes olsi välttämätä heti huomannu, vaikka se lamppu olis sielä peräkamaris kärynny.

Aamukaffettuntia vietettihin sielä käryn seas ja samalla kukitettihin meirän uusin työntekijä, ku sillä on kuuskymppiset tänään. Mutta kaffittelun jäläkihin pomo tuumas, jotta pakko on pistää oikeen kunnon läpiveto hetkeksi aikaa. Niin aukaastihin ovet molemmilta seinustoolta ja johan alakas ilima vaihtua! Ei se haju kokonansa häipyny, mutta häläveni kuitenki sierettäväksi.

Huoltomies kävi ja sanoo, jotta sytytin sielä oli kärvähtäny. Sanoo ohittanehensa sen jollaki lailla, jotta sai siihen valot. Oliki oikeen kirkkahan lediputket.

On meillä ihimeen ”hyvä” tuuri nuotten lamppujen kans. Kesällä – vai syksyäkö se jo oli – tuli perimmääsestä lampusta vetet tupahan ja se on erelleenki ”raatona” sielä katos. Ja nyt siitä seuraava lamppu kärys. Naureskeltihin työkaverin kans, jotta vielä on kaks lamppua siinä rivis, mitähän niille tapahtuu… Toinen on työkaverin yläpuolella, toinen mun.

Savun hälävettyä lähärettihin ehtoopäivällä vielä synttärikaffeelle läheesehen herkkukaffilahan, joka on pienen tauon jäläkihin avannu ovet uurestansa ja uures paikas. Pomo tarijos, nam – ja kiitos!

Nyt on käyty saunoomas savun hajut pois nahkasta ja suunta on kohti Höyhensaaria. Hyvää yötä!

Joulu meni – ja niin meni flikkaki

Flikka tuli keskiviikkoehtoolla. Tai tarkemmin sanottuna isäntä haki sen Oulusta asti. Syötihin ensimmääset joulupuurot siinä iltapalaksi ja jonku aikaa höpöteltihin ennen ku väsy vei voiton.

Poijan väki tuli aattoehtoolla. Sovittihin, jotta lahajojen jako on klo 22.30, jotta vävypoika pääsöö etäyhteyrellä mukahan. Se ku jäi Metku-mumelin kans kotia. Ja niitä lahajoja oli ihan maharottomasti! Ei meillä oo sellaasia röykkiöötä ollu eres silloon ku muksut oli pieniä.Mäki sain vaikka kuinka palijo kaikkia ihanaa, niinku esim.

Tekemistä

Nämä mä sain flikalta. Tuola sukkaleheres oli jo monta ireaa ens joulun lahajooksi!

Herkuttelemista. Tosin (onneksi) nuo toffeet ja konvehtirasia oli isännän kans yhtöhööset.
Kaunistautumista (?)
Koristautumista
Sisustamista

Nämä mätsäs näin hyvin yhtehen, vaikka kaitaliina on Ninnulta ja kynttilä poijalta ja miniänaluulta.

Saunoomista
Nukkumista (toinen tyynynliina on kumminki isännälle).
Kokkaamista. Tääki oli yhtöhöönen lahaja. Isäntähän meillä enämmän kokkaa ku mä.
Lämmittelemistä. Viittahuivi flikalta.

Tää oli yllätys, jota arvostan suuresti. Poika oli itte teheny mulle tuon kukan prikoosta. (Klikkaamalla pääsöö kattomahan kuvat oikian kokoosina.)

Vävypoijan tuuraaja

Ku vävypoika ei itte pääsny ny tänne joulua viettämähän, niin se lähetti tuuraajan. 😁

Jotaki pientä kerkesin tikuta joululahajooksi.

Flikka lähti tänään kotia. Tai tarkemmin sanottuna isäntä lähti viemähän sitä Ouluhun asti. Ja poika lähti joukkohon, jotta se saa morijestaa vävypoijan ja varsinki Metkun. Flikka jo lähetti vireota, kuinka Metku auttoo vävypoikaa pakettien aukaasus. 💝 Ihan yhtä innokkahasti ku penikkanaki.

Surullista täs joulus oli se, jotta minen kuule erelleenkää mitää. Koin olevani hyvin ulukopuolinen, ku en kuullu toisten keskusteluusta mitää enkä voinu niihin osallistua.

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.