Kertarysäyksellä

Joskus kiirus on hyvästä. Niinku esimerkiksi näyttöjen kasaamises…

Mä nimittään tiistaina kysyyn opettajalta, jotta pitääkö mulla olla perijantaiksi muuta valamihina ku se tilinpäätöksen näyttö. Se totes, jotta hän oletti, jotta kaikki näytöt on jo valamihina arviootaviksi. Mutta ku ei ollu. Paitti se palakanlaskenta.

Siinä oli tullu joku informaantiokatkos, ku ne oli pomon kans siitä sopinu. Mä kumminki räknäsin (= laskin), jotta jos pistän isoon pyörän päälle, niin mulla on maharollisuus urakoora kaikki täksi päiväksi, jos vain pomolla on aikaa ne tarkastaa. Ku seuraava maharollinen näyttöpäivä olis ollu kaharen viikon päästä enkä mä millää olsi enää halunnu venyttää tätä asiaa ku mä kyllä palijo oon sitä stressannu.

Pomo piti vapaapäivän keskiviikkona, joten en saanu häneltä kysyttyä, mutta päätin, jotta musta ei ainakaa jää kiinni, jotteiko olsi näytöt valamihina. Mä sain ku sainki ne tehtyä ja ku kävin eileen aamulla pomon juttusilla, niin se oli samaa mieltä, jottei enää venytetä tätä, vaan hän kattoo ne vielä ehtoolla töiren jäläkihin.

Sovittihin, jotta mä meen tänään puoli kahareksaksi töihin, niin keriitähän käyrä ne läpi ennen ku opettaja tuloo puoli yhyreksältä. Olin konehella vielä muokkaamas haastehakemuksen asettelua, ku opettaja jo tuli.

Näyttöjä käytihin kohta kohoralta läpi, opettaja esitti kysymyksiä mulle ja pomolle ja kyseli pomon arvioota ja kommenttia. Sen palauttehen opettaja mulle antoo, minkä moni teistäki: ”Sun pitää uskoa ittees, koska sä kyllä osaat.” Sitte tosin totesivat ku yhyrestä suusta, jotta kyllähän se ittevarmuus ja luotto omahan osaamisehen tuloo aijan myötä sen tekemisen kautta.

Sain hyvää palautetta myös siitä, ku olin teheny kirijalliset selevitykset jokaasesta tekemästäni näytöstä ja niitten työvaiheesta. Ovat kuulemma hyvä lisä sinne näyttöpaperiihin. Ja toimiivat jatkos tarvittaes myös ohojeestuksena niin ittelle ku ehkä muillekki.

Ku näytöt oli kaikki läpikäyty yhyres, mun ajettihin pihalle, jotta saivat pomo ja opettaja jutella kaharen kesken ja keskustella siitä, kattoovakko he mun näytöt ja osaamisen riittäviksi tutkinnon saamiseksi.

Mä olin ku tulisilla hiilillä, mutta onneksi hoksasin, jotta mähän voin sillä välin vaikka mapittaa tosittehia. Ei mun kumminkaa kovin kauaa tarvinnu orottaa, ku opettaja tuli hakemahan mua takaasi.

Se kielsi mua menemästä istumahan, koska hän halus halata ja onnitella mua tutkinnon suorittamisesta. 🙂 Ja onnitteli myös työpaikasta. Pomo oli kertonu palakkaavansa mut. Totesimma kaikki, jotta siinä kohtaa, ku sain tuon harijoottelupaikan, niin kaikki loksahti kohorallensa niin ku ennalta sovitusti. Pomo tarvitti kipiästi työntekijää, mä olin vailla harijoottelupaikkaa ja opettaja uskalsi suositella mua pomolle. Ja nyt on kaikki järijestymäs parahin päin kaikkien kannalta.

Opettaja lupas kysellä vielä työkkäristä, voinko mä saara paperit pihalle jo aikaasemmin, ku kerta näytöt on suoritettu ja pääsisin aloottamahan oikees töis. Mutta ei täs ny enää oo muutenkaa ku kaks ja puoli viikkua koko koulun loppumisehen, jotta aiva hyvin mä jouran sen aikaa olemahan vielä harijoottelijan tittelillä.

Kovasti pomo jo puhuu työsopimuksen teosta, sähköpostista, tunnuksista tulorekisterihin ja kaikesta, mitä pitää teherä, ku mä oikiasti alootan työt.

Voittako uskua, jotta mä oon niin valtavan helepottunu ja niin valtavan onnellinen, jotten meinaa oikeen mahtua olemahan kuinkaa päin?

Paitti jotta välillä vieläki ihimetyttää, jotta onko tämä oikiasti totta. Kyllä on ihana tunne aloottaa viikonloppu näin onnellisis fiiliksis!

Mainokset

Hyvää ja sitte taas huonoa

Kylläpäs viikot menöö (huolestuttavan) vinkiää. Justihin tuos kattelin allakkaa, jotta enää kuus täyttä viikkua harijoottelua eres. Ja yks näyttösuunnitelmaki menöö vielä uusiksi.

Se tilinpäätös, joka mulle oli sovittu näyttöhön, jouruttihinki tekemähän jo ny, ku omistajat alakas sitä hosumahan. Toinen harijoottelija teki sen yhyres pomon kans. Mä en sitä olsi kylymiltäni pystynykkää tekemähän, ku en oo vielä saanu harijootella yhyren yhtäkää tilinpäätöstä. Nyt en vielä tierä, mikä firma mulle tuloo sitte näyttöhön.

Tulorekisterin kans täs on erelleenki takuttu. Mutta eileen saatihin se vihiroon ja viimmeen aijan tasalle (toistaaseksi), niin jotta oli mukava lähtiä viikonlopun viettohon. Mä en pysty sitä ittekseni eres tekemähän, ku mulla ei oo sinne valtuutuksia. Tarvitten aina pomon tai Raijan vierelleni, jotta päästähän niitten mopiilitunnuksilla kirijautumahan sivuulle.

Toki näin viikonloppunaki takaraivos tykyttää, jotta vuosi-ilimootukset pitää antaa tään kuun loppuhun mennes. Taitaa olla pitkiä työpäiviä tieros erelleenki. Ja ens viikolla on taas isoja palakanlaskentoja. Niitten kans saan kulumahan hyvän tovin. Mutta en meinaa murehtia niitä ny.

Mulla on muutaki murehrittavaa. Nimittään se, jotta poika oli saanu lopputilin. Tekstiviestillä. Ku on kuulemma tehotoonta sen työnteko. Siihen en osaa ottaa kantaa, kun en tierä, minkämoinen se on töis. Kaks vuotta se kumminki kerkes olla. Nyt on pelekona, jotta tulooko se saamahan mistää mitää rahaa, ku työnantaja otti sen töihin silloon laskutuspalaveluyrityksen kautta eli poika on ns. kevytyrittäjä.

Se on vähä tulukinnanvaraanen juttu, onko niillä mitää työttömyysturvaa. Epäälen, jotta se tuskin on maksanu työttömyyskassahan mitää, ku sen piti ottaa YEL-vakuutus ja se on ollu aika heleskutin isoo menoerä joka kuukausi.

Samalla kertaa kun se kertoo tuosta työttömäksi jäämisestänsä, se ilimootti, jotta he on menny flikkakaverin kans kihiloohin. Ei ollu se ilo keriinny montaa tuntia kestää, ku oli tullu tuo pomon viesti. Sillä ei oo kuulemma ikänä ollu kanttia sanua ketää irti naamatusten, vaan kaikki on saanu irtisanomisilimootuksen viestillä.

Mä ny toivon, jotta poika sais kumminki siltä jonkimmoisen työtoristuksen ja löytääs uusia töitä maharollisimman pian. Tai pääsis sitte sinne metallialan kouluutuksehen, mistä se on jo jonku aikaa puhunu.

Morsian kumminki valamistuu ny keväällä. Toivottavasti seki löytääs töitä. Muuten alakaa meiränki rahatilanne mennä taas alamäkehen, jos näistä rahoosta pitää piisata nelijälle.

Mä kyselin, jotta haluaako ne järijestää täälä kihilajaaset kaveriille ja sukulaasille, mutta eivät kuulemma halua ylimääräästä rahanmenua. Ja morsmaikun äiteepuoli kuulemma järijestää kumminki keväällä valamistujaaset, niin vissihin ne kihilat kaffitellahan sitte siinä samalla. Lahajastaki kyselin, jotta mitä toivoosivat, mutta eivät kuulemma mitää. Jonku lantin sitte laitoon eres tilille.

Tänään tais olla tähän astisen talaven kylymin aamu. -17 näytti mittari. Autua piti hetken lämmitellä ennen ku päästihin kauppareissulle. Kotia tulles yllätettihin kanahaukka. Se oli meirän pihas pensasairan juures aterioomas fasaanipaistia. Haukka lähti, mutta harakat piti huolen lopuusta rääppehistä. Naurettihin, ku seurattihin niitten touhuja. Ne kävi kiskomas palan irti ja kävivät piilottamas sen pensasairan juurelle. Ja sitten hakemahan heti seuraavaa palaa. Nyt ei fasaaninaarahasta oo jälijellä enää ku muutama yksittäänen höyhen.

Rauhoottumista jouluhun

Mulla on näköjään jääny ennen joulua tämä julukaasemata. Onko äitee ollu vähä väsyksis, vaikka:

Tätä joulua on valamisteltu pikkuhilijaa. Vähä päiväs ja palijo viikos. Joka ehtoo oon töitten jäläkihin ottanu pari-kolome juttua, jokka oon päättäny teherä. Tosin se on tarkoottanu ny sitä, jotta tällä viikolla en oo käyny kertaakaa lenkillä. Mutta jospa sitte ens vuonna taas.

Tuskin tuloo joulun aikanakaa palijo käytyä, jos ei ny sitte muksujen koiraan kans tuu käytyä. Vaikka Metku ei enää nivelrikon takia saa teherä ku aiva lyhkääsiä lenkkiä. Ja nyt ne oli joutunu käymähän sen kans lääkäris, ku kylijes on kuulemma kananmunan kokoonen patti. Siitä oli otettu näyte, mutta lääkäri oli sanonu, jotta siinä oli niin monenmoisia soluja, jottei siitä oikeen selevinny mitää. Olivat joutunehet tilaamahan leikkausaijan ens kuulle. 😦

Tein tänään vain ihan tavalliset siivot. Ens viikolla joka paikka on kyllästetty koiran- ja kissinkarvoolla, niin jottei siivuamisehen ny kannata panostaa sen enämpää.

Käytihin abc:llä syömäs ja hajettihin kaks isua kassillista ruokaa samalla reissulla. Jääkaappi vähä murehruttaa nyt. Isäntä siirsi sen aamulla pois paikooltansa, jotta mä sain sen taustanki siivottua ja sen jäläkihin on tuntunu, jotta se ei oo oikeen kunnolla toiminu. Tuloo ikävä joulun aika, jos se päättää ny lasahtaa. Pitää seuraalla lämpötilaa.

Flikka, vävypoika ja Metku tuloo huomenna johonki aikahan ehtoopäivästä tai ehtoosta ja poijan porukka tuloo myöhään aaton ja joulupäivän välisenä yönä. Käyvät ensi miniänaluun kotona viettämäs joulua. Pukki tuloo kuulemma puoli kuurelta, niin jotta pääsevät lähtemähän varmahan vasta kahareksan, yhyreksän mais ehtoolla. Sieltä ajaa nelisen tuntia tänne.

Me täälä kyllä aloottelemma joulun vieton ainaki, mitä tuloo ruokihin ja saunoomisehen ja hauroolla käymisehen. Lahajat jaetahan vasta sitte ku kaikki on paikalla. Nyt on oikeen sellaanen rauhallinen ja hyvä fiilis. Antaa joulun tulla. Konehella en varmahan palijoosin oo joulun aikana. Vietän mieluusti aikaa muksujen ja muiren maharollisten vierahien kans.

Oikeen hyvää ja ihanaa joulun aikaa!

Jatkuu näin jäliistäjoulun:

Nyt on tupa hilijentyny, ku poijan porukka lähti tänään kotua kohti. Ne ryökälehet huijas meitä ja tulivakki jo puoli kahareksan mais aattoehtoolla!

Mutta alootetahan ny siitä aaton aatosta, ku flikan porukka tuli. Matkalta tuli viestiä, jotta vävypoika orottaa innolla pääsevänsä kuusta koristelemahan. Jotta onhan se jo hajettu tupahan. Ja kiellettihin menemästä pihalle vastahan, kun he tuloovat, jottei koira riehaannu liikaa.

Isäntä oli teheny flikan pyynnöstä portin rappusien etehen, jottei Metku ramppaasi niis turhan tähäre. Pahasti näyttääs siltä, jotta tämä oli Metkun viimmeenen joulu meillä. Niin vaikiaa se sen liikkuminen oli.

Aattona olimma syöny hyvin, käyny hauroolla ja istuumma isännän kans saunan lautehilla lämmittelemäs, ku poijan porukka tuli. Niitten lemmikit joutuu pysyttelemähän poijan kämpäs, ku Metku ei suvaatte toisia koiria. Mutta kyllä siinä ääniviestit kuluki puolin ja toisin.

Ja kaiken lisäksi selevis joulun jäläkihin, jotta Metkulla oli juoksut alakamas. Ei ihimekkää, jotta Rymy-poika olis niin kiihkiästi halunnu tulla tutustumahan Metku-neitihin.

Flikan väki lähti jo tapaninpäivänä, ku niillä oli kummallaki töitä torstaina. Niin ku mullaki. Poijalla on loppiaasehen asti vapaata, mutta miniänaluulla alakaa työt jo uuren vuoren jäläkihin.

Hoksasin, jotta yhtäkää valokuvaa en ottanu koko joulun aikana. Nautiin vain hetkistä. Rapsuttelin ja silittelin maharollisimman palijo niin koiria ku kissiäki. Ja kyllä mä vähä halasin välillä muksujaki.

Nyt pitää vissihin sitte toivottaa jo

Oikeen hyvää uutta vuotta!

(Ja pistetähän ny tähän perähän varooksi pääsiäästä, vappua, juhannusta, ittenääsyyspäivää… Meinaan, jos tuo muisti reistaaloo jatkoski tähän mallihin, niin jää muuten toivottamata.)

 

Isänpäivä

Nyt on nelijä viikkua harijoottelua takana. Jollaki lailla aika tuntuu palijo piremmältä, vaikka päivät kuluu nopiaa ja melekeen koko aijan on tekemistä.

Jonku verran osaan jo ittekki kattella, mitä vois teherä, mutta jos en keksi, niin kysyn. Kyllä sieltä aina jotaki löytyy.

Vaikka meitä on ny jo kolome harijoottelijaa, niin jokahiselle on varattu ikään ku oma juttunsa. Yks keskittyy kirijanpitohon, toinen isännööntihin ja mä oon ny vielä teheny pääasias palakkoja ja vain yhyren asiakkahan kirijanpitua tammi-lokakuulta.

Teimpä viimme viikolla muutamia palakanlaskentoja ihan ittekseni. Raija oli joko kyllästyny istumahan mun vieres tai sitte se luotti, jotta mä seleviän niistä. Ei se eres tarkastanu niitä, totes vain, jotta jos sä oot itte tarkastanu ja oot sitä mieltä, jotta ne on oikeen, niin ei hän niitä rupia tarkastamahan.

Samas rakennukses työmaan kans on kampaamo ja mä kävääsin keskiviikkona kysymäs, josko ne ottaas mun päänvaivan hoirettavaksensa. Yllättäen sain aijan jo perijantaiksi.

Tehtihin sen verran vaaleeta raitoja, jotta harmaat vähä paremmin piiloutuu joukkohon. Ja vaikka tukka ei vielä ollu palijo erellisen leikkauksen jäliiltä kasvanu, niin siihen saatihin kuitenki ny vähä paremmin sitä mallia, mitä viimmeeksi yritin hakia. Päänahka on erelleenki rutikuiva ja paikoon ärtyny. Yritän sitä aina ennen pesua rasvaalla, mutta ilimeesesti en riittävästi. Tai sitte taustalla on joku muu ongelma. Mutta yhtää ei tällä kertaa färi polttanu eikä pahentanu tilannetta.

Eileen(ki) oli ankian sateenen ja pimiä päivä. Päätin, jotta se on hyvä sää/syy pistää joulukorttipaja pystyhyn. Niitä tais tulla likemmäs 40 ja tuosta suuresta määrästä johtuen tein vain hyvin yksinkertaasia korttia, mutta sarijatuotantua en silti harrastanu. Kahta samammoista sieltä ei löyry.

Tänään on vietetty isänpäivää. Sää on ihan yhtä ankia ku eileenki enkä oo nokkaani pihalle pistäny muuta ku sen verran, jotta vein lintulauralle täyrennystä.

Isänpäiväkakuksi tein mutakakun ja tarijoolin sen vanilijajäätelön kans. Näyttää kelepaavan. 😀 Lahajoja me emmä toisillemma osta, ku ollahan torettu, jotta se ei oo mun isä enkä minä oo sen äitee. Molemmat muksut on sille soitellu onnittelupuhelut. Siinä on lahajaa kyllä. 😀

Ku ei oikeen tohori uskua (= Kun ei oikein uskalla uskoa)

Ensimmäänen harijootteluviikko on takana. Siihen on mahtunu jo monenmoista.

Maanantaina sain aloottaa heti lomapalakkojen jaksotuksista tilinpäätöstä varte. Pomo näytti mulle vain, mistä löyrän tierot ja minkämoisen taulukon hän niistä tarvittoo. Vähä oli epävarma olo ja välillä piti pyytää uskonvahavistusta, jotta oonhan mä ny ymmärtäny ja teheny oikeen.

Sain kehuja pomolta. Sanoo, jotta nyt ei pitääsi tilintarkastajalla olla mitää sanomista, ku on niin selekiästi eritelty. Mä vastasin, jotta siihen on hyvä syy: mun oli pakko teherä ne niin, jotta itte ymmärsin.

Tiistain Raija istuu melekeen koko päivän mun vieres neuvomas ku laskettihin palakkoja. Täytyy myöntää, jotta ohojelma tuntuu tosi palijo hankalammalta ja monimutkaasemmalta ku koulus käytetty Nova. Varmasti senki kans pääsöö sitä paremmin sinuuksi, mitä enemmän saa teherä.

Itte asias sielä on käytös kakski eri ohojelmaa. Ihan ei oo mulle vielä auennu, koska ja kenen asiakkahan ja mihinkä töihin kumpaastaki ohojelmaa käytetähän.

Tiistaina Päivi-opettaja kävi myöski tekemäs koulutussopimuksen tuola työmaalla. Sanoo vain, jotta tee sä kaikes rauhas töitä, niin me mennähän vähä tuon sun pomon kans juttelemahan. Mua tultihin hakemahan vasta siinä vaihees, ku sopimus piti allekirijoottaa. Päivi totes, jotta he on nyt mun puolesta päättäny, mitä näyttöjä mä teen. Tuun tekemähän näytöt kirijanpirosta ja tilinpäätöksestä, palakanlaskennasta ja laskutuksesta. Sehän vain passaa mulle! Itte en olsi valinnu sitä palakanlaskentaa, mutta koska mä ny sitä tuun kuitenki tuola tekemähän, niin kai mä voin yrittää siitä näyttyäki.

Keskiviikkona sain tehtäväksi selevittää tulorekisteriasiaa. Sehän tuloo voimmahan ens vuoren aluusta ja pomo pyysi selevittämähän lähinnä sitä, jotta mitä toimenpiteetä täs pitää ruveta tekemähän. Esim. keräämähän asiakkahilta valtuutuksia, jotta saarahan teherä niitä ilimootuksia heirän puolestansa.

Koko päivän pyöriin lähinnä verohallinnon sivuulla lukemas aiheesta ja totesin, jotta hankalalta ja työlähältä vaikuttaa.

Torstaina järijestelin asiakkahien tuomia tosittehia mappiihin. Kirijanpirot on myöhäs, osittaan siitä syystä, jottei yrittäjät oo toimittanu aineestoa, osittaan siksi ku yks työntekijä on irtisanoutunu ja toinen harijoottelija on saikulla. En oo häntä vielä tavannu ollenkaa.

Kun sain tositteet mappiihin, pomo tuli vuorostansa istumahan mun vierehen ja mä sain opetella tosittehien kirijaamista. Meni vähä ylitöiksiki, ku olin tietysti hiras ja nelijän aikahan puuttuu vielä muutama tosite ja täsmäytykset, niin torettihin, jotta teemmä sen loppuhun asti, ku ei niin vähän takia viitti jättää enää kesken.

Mun täytyy kyllä yhä uurestansa ja uurestansa ihaalla ja kiittää sitä rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä ja paneutumista, millä ne mua opettaa. Niitten jää omat työt kokonansa siltä aijalta tekemätä, mutta silti mulle ei yhtää tuu sellaanen tunne, jotta mun pitääs pyytää anteeksi, ku oon vaivooksi.

Eileen sielä oli hattupäivä. Päivän teema oli, jotta jokahittella on hattu pääs. Pomolla oli paras: sillä oli huovutettu, ankian ruskia ja surullisesti lerpattava hattu, johonka se oli liimannu kuittia. Hatun nimi on kuulemma ”Kuitit hukas” -hattu. Torettihin, jotta tästämisin se voi vetää kuitit hatusta, jos asiakas ei oo niitä toimittanu.

Päivä oli myöski tyky-päivä. Vähä ennen kahta tuli taksi, johonka me hattuunemma ahtauruumma. Suunta oli naapurikaupunkihin opiskelemahan lisää tuota tulorekisteriasiaa ja sen jäläkihin pomo infos meitä tulevista tapahtumista.

Sieltähän tuliki melekoosia yllätyksiä: harijoottelijoota on tulos lisää ja jos tämä sairauslomalla olevaki pystyy palaamahan takaasi töihin, niin meitä on enimmillänsä sielä viis harijoottelijaa yhtä aikaa!

Mä kysyyn, jotta kuinka te meinaatta pärijätä meirän kans, ku vakinaasia työntekijöötä on vain kolome (pomo mukahan luettuna). Mutta kuulemma kaks harijoottelijaa on niin hyviä ja päteviä, jotta niille on luvattu jo töitäki harijoottelun jäläkihin. Näistä kumpiki aloottaa ilimeesesti joulukuun aluus.

Sitte pomo kertoo, mitä hän on suunnitellu mun pään menoksi. Saan kuulemma tehtäväkseni palakanlaskennan ja erityysesti tuohon tulorekisterihin perehtymisen. Sen lisäksi hän aikoo antaa mulle kaharen osakeyhtiön ja kaharen toiminimen kirijanpirot ja tilinpäätökset tehtäväksi, jotta saan teherä niistä näytöt.

Ja lisäksi olis yks kirijanpito, joka on tekemätä koko vuorelta. Se on vähintäänki monihyvääseltä kuullostava, koska sielä pitää tapahtumat eritellä osastoottaan ja niitä osastoja on ainaki kuus. Se ei käy näyttöhön, koska se on alvitoonta toimintaa.

Ja sitte se pomo sanoo taas, jotta hän on ajatellu mullekki tarijota töitä, jos mua suinki vain kiinnostaa. Ai että kiinnostaako? Mä en oikeen tohori vielä uskua koko asiaa, niin löin vain leikiksi ja sanoon pomolle, jotta kattotahan sitte maalliskuus, vieläkö oot samaa mieltä, jotta tarijuat töitä. 😀 Mutta kyllä se vissihin aika tosisnansa on, kun se sanoo sen siinä muiren kuullen.

Mulle siis nakittuus pääasias tuo palakanlaskenta, joka ei ny ihan se mun ykköstoiveheni ollu, mutta jos siitä saan töitä, niin aion kyllä opetella sen niin hyvin ku suinki kykenen.

Palaverin päätteeksi pomo sanoo, jotta hänellä on vielä yks arpajaasvoitto tuola. Se antoo meille paperinpalat, joihinka pistimmä nimemmä ja lapot purotettihin ”Kuitit hukas” -hattuhun. Pomo suoritti arpoomisen ja mä voitin sen palakinnon: Oriflamen ihana lahajakassi, mihinä on käsivoire, jalakavoire, reororantti ja mustaherukkapalasami (= balsami).

Palaverin jäläkihin mentihin vielä syömähän firman piikkihin. Mä kysyyn, jotta onko firmalla joku erityynen merkkipäivä tai muu juhulinnan syy, mutta ei kuulemma. On vain aina puhuttu, jotta pitääs joskus tempaasta jotaki, jottei vain aina paineta töitä. No nyt sitte tempaastihin. Ja hauskaa oli!

Mä totesinki siinä ruokapöyräs, jotta mä oon ollu teillä vasta viikon ja musta tuntuu tosi hyvältä, ihan niinku olsin aina ollu. (Ei niinkää töitten puolesta, mutta ihimisten suhteen. Musta tuntuu, jotta meillä toimii kemiat tosi hyvin yhtehen.)

Tänä aamuna mä ajattelin, jotta justihin nyt tuntuu siltä, jotta tää on vähä liika hyvää ollaksensa totta. Mä ikään ku pelekään vähä varooksi, jottei kaikki kumminkaa voi sujua ihan näin…

Mä päätin silloon, ku pääsin harijootteluhun, jotta nyt käytän joka kuukausi päivärahasta osan johonki työvaatteehin tai muuhun mieltä ilahruttavahan. Tänään sitte eherootin isännälle, jotta käyrähän Prismas kattelemas, löytääsinkö mä sieltä puseron ittelleni. Ajattelin ettiä jonku kivan färisen ainaasten harmootten ja mustien sijahan. Ja löysinki ihanan, ohkaasen neulepuseron eikä hintakaa ollu ihan maharotoon, 24,90. Ja färi on – meleerattu musta…

Koeviikko

Taas on ollu tuhti annos tiukkaa opiskelua.

Maanantaina käytihin läpi ostoreskontraa ja opettaja ilahrutti kertomalla, jotta meillä on sekä keskiviikkona että torstaina ”kokeet”, jokka palautetahan ja niitten arvostelu on osa arvioontia.

Tiistai oli etäpäivä. Tehtävänä oli listata, mistä me ollahan yritetty hakia harijoottelupaikkoja ja mitä meille on niistä sanottu. Sekä tietysti kattella ahkerasti sitä paikkaa, jos ei sellaasta jo oo. (Viirellä nelijästätoista on ny paikka.)

Mä päätin, jotten soittele enempää ennen ku tierän, vaihtuuko se viimme viikolla annettu keltaanen valo viheriähän vai muuttuuko taas punaaseksi. Sen sijahan mä kävin heti aamulla tissinlitistyksellä (= mammografiassa), kotia tultuani pesin pari konehellista pyykkiä ja leivoon pari pellillistä omenapiirakkaa. Ja kirijootin sen raportin, mistä myös luvattihin palautetta.

Keskiviikkona oli kirijanpiron koet. Mä luulin, jotta se oli tarkootus teherä ittenääsesti, mutta ei opettaja puuttunu millää lailla siihen, ku sielä puhuttihin ja hälistihin ja kyseltihin toisiltansa. Multa kyseli kaks ihimistä vähä väliä, niin jotta mun oma kirijanpito meni päin prinkkalaa, ku keskittyminen aina herpaantuu. Onneksi sain korijattua, mutta jäi sinne sellaasia juttuja, jokka palautuksen jäläkihin harmitti.

Olis pitäny jaksaa vielä vähä käyttää enemmän aikaa ja korijata ”kauneusvirheet” pois. Lähinnä sinne jäi aukkoja tositenumeroontihin, ku jouruun poistamahan pielehen mennehiä kirijauksia. Sellaasiahan ei oikiasti kirijanpiros saisi olla tai ainaki pitääs sitte olla muistiotosite, mihinä kerrotahan, mitä sille puuttuvalle tosittehelle on tapahtunu.

Lisäksi kaikkien konehet tilttas vähä ennen ku sain sen valamihiksi. Opettaja oli syömäs, eikä tieretty, mitä niille konehille piti teherä, joten päätin minäki lähtiä syömähän ja teherä ruokkiksen jäläkihin kokeen loppuhun.

Lievästi sanottuna harmitti kotomatkalla. Ja tuumasin, jotta kyllä mä ny ymmärrän, miksei työpaikoolle haluta harijoottelijoota, kun ne on koko aijan kumminki kyselemäs ja keskeyttämäs toisen työnteon…

Käytihin koulun jäläkihin hakemas flikalle ompelukones. Sillä on ollu mun kones, mutta ku siinä ei oo jousto-ommelta, niin on ettiny sellaasta. Tosin musta tuntuu, jotta meitä kusaastihin vähä linssihin, ku maksoo niin palijo. Olis pitäny vähä etukätehen haarukoora konehien hintoja. Ja merkkiki oli mulle aiva outo – Janome – vaikka myijä väitti, jotta on mailman myiryyn merkki.

Mutta ainaki se siinä esittelys meni nätisti nelinkertaasen nahaan ja farkkukankahan saumojen yli. Ja oli normitikkiä ja monenmoista jousto-ommelta ja piilopistoa.

Luvattihin se flikalle syntymäpäivälahajaksi. Saa poika vierä sen ens viikolla, kun se tuo elikot tänne hoitohon ja menöö itte viikonlopuksi Ouluhun Hötsihin.

Kotia tultua kattelin netistä tietua tuosta merkistä, mutta justihin tuosta mallista en löytäny tietua ku espanjankielisiltä sivuulta. Espanjas se näytti olevan melekeen puolta halavempi…

Torstaina meillä oli  koko päivän kestävä koe laskutuksesta, myynti- ja ostoreskontrasta, asiakas- ja toimittajarekisteristä ja varastokirijanpirosta. Ja luulin, jotta nyt ei ainakaa saa kysellä toisilta, ku oli toinen opettaja, joka yleensä on tiukempi. Mutta ei, kyseleminen oli kuulemma luvallista. Ja kyllä aina välillä kyseltihin. Minäki sitte, ku kerran muukki.

Tämä tuntuu helepommalta ku kirijanpiron koet, mutta siinä oli niin palijo pikku juttuja, jotta virheetten maharollisuus oli moninkertaanen. Ihan koko päivää siinä ei kuitenkaa menny, pääsin lähtemähän joskus ennen kahta. 

Perijantaina kuunneltihin koko päivä sujuvaa puhetta asiakaspalavelusta ja viestinnästä. Oli niin lennokas ja hyväpuheenen opettaja, jottei alakanu eres väsyttää. Sitä en tierä, jäikö siitä mitää myssyn alle muhimahan, mutta toivottavasti.

Tiistain ”etätehtävästä” tuli opettajalta palautetta, jotta hyvin oon laittanu verkkoja vesille, mutta pitääskö mun ny kumminki lähtiä vielä maasjalakaasin kiertämähän firmoja ja tyrkyttäytymähän harijoottelijaksi. Ei tuu tapahtumahan ainakaa ihan lähitulevaasuures! Se tuntuu musta ittestä hyvin vastenmieliseltä ja toiseksi mun mielestäni on fiksumpaa ainaki soittaa ensi ja kysyä, saako tulla käymähän.

Toki on varmasti totta, jotta puhelimes on helepompi kieltää ku naamatusten. Mutta silti! Jos mä ajelen 80 kilometriä erestakaasi vain saarakseni kuulla, jotta asiasta päättävä on ny lomalla, mutta voit soittaa kaharen viikon päästä, niin mitä luuletta – ketuttaasko mua?

Viikko meni, eikä sieltä keltaasen valon tilitoimistosta kuulunu mitää. 😦 Meinasin koulun jäläkihin soittaa sinne, jotta onko se mun CV eres tullu perille, mutta ku kello oli yli kolome ennen ku pääsin kotia, niin totesin, jotta nyt on turha enää soittaa. Niillä on jo toinen jalaka ovenraos menos viikonlopun viettohon. Soittelen huomenna, ku mulla on etäpäivä.

Perijantaiehtoolla jo käytihin saunas, ku eiliselle oli kutsu 60-vuotispäiville. Ennen juhulihin lähtyä piti tosin käyrä kaupas ku jääkaappi hohuutti taas tyhyjyyttänsä. Niin ja kukkakaupas piti käyrä. Oli koulukaverin isän hautajaaset ja sain kukkakaupan kautta lähetettyä sinne kukkakimpun. Sitte otin toisen puskan päivänsankarille.

Viivyttihin juhulis ehkä pari tuntia. Tytär oli leiponu sen seittemää sorttia, mutta ku oltihin jo keriitty syömähän, niin en yrittänykkää maistella kaikkia.

Ehtoo meni lähinnä ihimetelles, ku ei mentykää saunahan, niin ku tavallisesti. 😀

Tänään mä heräsin orastavahan päänsärkyhyn puoli seittemän mais. Onneksi heräsin aijoos ja ku heti nousin, niin päänsärky katos.

Isännän ylösnousemusta orotellesnani kerkesin taas kaikes rauhas färitellä. Siihenki on jääny viimme aikoona vähemmän aikaa ja ku mä oon yrittäny opetella färien kerrostamista, niin se vastaavasti on hitahampaa ku mun aikaasempi ”häthätää sutaastu” -tyyli. Mutta ei se mitää. Tekemällä oppii – tai sitte ei.

Aamulla maisema oli paksus sumus, mutta päivän mittahan aurinko alakoo paistaa ja mäki sain itteni pihalle sen verran, jotta kävin vähä nyppimäs rikkaruohoja (= villiheinää) pois kukkapenkistä. Se on vain niin pirultaasen sitkiää, jotta rupes pikkurillin syrijä tulemahan kiskomisesta kipiäksi. Päätin lopettaa tältä erää ja jatkaa joskus ku taas on huvitusta.

Oon onnistunu pirättelemähän ittiäni pyykinpesusta, vaikka kuivatussää olis ollu mitä mainioon, mutta mulla on tulevalla viikolla peräti kolome etäpäivää, niin kerkiän kyllä pyykkäämähän viikollaki.

Ehtoolla soitti yks tuttu ja kysyy, mikä mulla on työtilanne. Olis eheroottanu mulle osa-aikatyötä, mihinkä olis kuulunu laskutusta ja reskontraa. Mutta en ny täs tilantehes pystyny lupautumahan eres osa-aikatyöhön. Se lupas silti antaa mun yhteystierot pomolle, jos joskus vastaasuures mulla olis tarvetta töihin ja heillä vastaavasti tarvetta työntekijälle.

Tiukka tahti

Tää viikko on ollu aika tiukkaa tykitystä.

Ensi kolome päivää palakanlaskennan teoriaa ja harijootuksia ja torstaina palakanlaskentaa Novalla. Sehän ei ny sitte tällä kertaa menny kunnolla. Yhyrellä sun toisella ohojelma jätti laskematta tapaturma- ja ryhymähenkivakuutukset osasta palakkoja, vaikka henkilötierot ja ohojaustierot oli oikeen. Kyse oli selevästi jostaki ohojelmavirheestä, koska sitte, kun kävi laskemas jokaasen palakan yksitellen uurestansa ja kattoo raportin, niin sinnehän ne tierot sitte ilimestyy. Mutta hirasti hirmuusesti hommaa eikä opettaja ottanu kuulevihin korvihinsa, vaikka me laumas kilijuttihin, jotta ei saa mennä vielä etehenpäin, ku meillä on tää korijausprojekti kesken.

Sillä oli vissihin taas kiirus kotia, ku ei se ollu kuulevinansa, vaan jatkoo vain etehenpäin. Ärsyttävää! Ei keriinny tarkistamahan, menikö omat laskelmat oikeen, vaan kauhialla kiiruhulla yritti kiriä siihen, mihinä kulloonki mentihin. Kopsaamiseksihan se meni. Ei ehtiny itte ajatella. 😦 Tuo oli kyllä niin ahterista, jottei yhtää saanu innostumahan palakanlaskennasta. Se ku on muutenki tosi kimuranttia. Ja kotia päästihin jo ennen kahta. 

Perijantaina oli etäpäivä. Alootin tietysti niistä etätehtävistä, koska halusin ne pois muitten hommien alta. Päätin harijootella myös ne puuttuvat A-kortin moduulit Tieken sivuulta löytyvillä esimerkkikokehilla. Siinä mun meinas palaa käpy. En ymmärtäny Windowsin ohojetta ja takkusin monta tuntia välisummien laskemisen kans. Sitte mulle vasta välähti, jotta Juutuupistahan kaikki löytyy. Ja niin löytyy se ohojekki eikä ollu eres vaikiaa, mutta ohojekirija oli ku olis hepreaa lukenu.

Mä oon varmahan tääläki ruraannu (= rutissut) jo monta kertaa, kuinka mun meni päänahka ja hiukset huonohon kuntohon viimmeesimmän kampaajakäynnin jäläkihin.  Viimmeenen niitti oli se, ku mä joskus sitaasin hiukset poninhännälle ja havaattin, jotta toisella sivulla on suoraan sanottuna kaliju paikka, jonka onneksi vielä tällä hetkellä päällimmääset haivenet peittää. Mutta en tierä kuinka kauan, kun mun lähtöö hiuksia ihan älyttömästi. Ne on nyt jo ohentunu puolella.

Mä soitin kampaajalle ja kysyyn, jotta tekiskö se mulle jonku päänahaan tehohoiron ja kattoos samalla, miltä tuo kallon nahka näyttää. Mua vähä pelijättää, ku mun yhyrellä tärillä on pälävikaliju. Sillä ei oo juurikaa omia hiuksia eikä ne kerran lähärettyänsä koskaa kasvanu takaasi. Elinalle oli sopivasti tullu peruutusaika ens tiistaiehtoolle, niin mä sain sitte sen.

Ku tuo asia oli järijestykses, alakasin taas soittelohon harijoottelupaikkojen perähän. Olin torstaiehtoolla laittanu yhtehen paikkahan sähköösen rekryhakemuksen, ku niillä oli sielä ihan opiskelijoollekki osootettu hakumaharollisuus. Perijantaina soitin kolomehen paikkahan: kaharesta ensimmääsestä sanottihin, jottei heillä oo tilaa harijoottelijalle ja kolomannesta sanottihin, jotta heirän kirijanpitäjillä on omat vakioasiakkahat eiväkkä he kerkiä neuvoa harijoottelijoota.

Taas lannisti niin, jotten halunnu enää soittaa yhtehenkää paikkahan, mutta onneksi löysin yhyren, johonka sai laittaa sähköösen harijoottelupaikkahakemuksen.

Sitte mä hain esille sen vuosi sitte flikan häihin ostamani tantun, ku oltihin lauantaina menos häihin. Kutsus oli pukukoori: miehillä tumma puku ja naisilla juhulapuku tai iltapuku. Meinasin, jotta jos eres toisen kerran käyttääs kallista tanttua (= leninkiä), ku kerranki on tilaasuus. Siitä piti vain lyhentää raksilaa (= olkainta), jottei se roikkuusi niin alahalla ku flikan häis. Liika pitkän olokaamen takia helemat viisti maata, niin jotta  mun piti nostella ja kannatella niitä, jotten kompuroosi niihin.

Mutta ei mun sitte tarvinnukkaa ruveta ompeluhommihin. Mä nimittään sovitin sitä ylle – ei sopinu! Mä oon lihoonu täs vuoren mittahan nelijä kilua, ja ne lisäkilot ei mahtunu enää siihen tanttuhun.

Onneksi olin ostanu muutama vuosi takaperin isännän velijenpoijan häihin sellaasen polovipituusen pitsi-/palijettimekoon, joka oli joustavaa kangasta. Se pelasti mun vaateongelman. Isännänki juhulavaattehet piti kattella valamihiksi.

Ehtoolla käytihin vielä saunas, jottei häis tartte tuskaalla jäläkihien kans.

Eileen ei aamupäivästä tehty oikeen muuta ku käytihin kaupas ja sitte vain orottelin, koska pitää alaata tälläämähän ittiänsä häitä varte. Päästihin isännän velijen ja hänen vaimonsa kyytis.

Siitä mukavat häät, jotta vihkiminen tapahtuu juhulapaikalla. Ei tarvinnu hääväjen ajella erestakaasi mihinkää. Oli kivasti tuttujaki, jotta oli juttuseuraa. Syötyä tuli aiva liikaa. Tanssimahanki pääsin, niin jotta loppuehtoosta oli jalaat jo ihan kipiät. Morsian on taitava käsistänsä, sen näki juhulapaikan kukka-asetelmista (hän on opiskellu floristiikkaa). Lisäksi hänellä oli kaulasnansa päättötyönä tekemänsä näyttävä, hopiaanen kaulakoru.

Ja ONNEKSI se mun viimmevuotinen tanttu ei mahtunu ylle! Olis tullu tosi kiusaantunu olo, ku ei sielä kellää ollu niin överiä tanttua.

Kotona oltihin joskus yhyren mais yöllä. Olin jättäny puhelimeni kotia. Raija oli yrittäny soittaa ja ku en vastannu, niin oli laittanu viestin. Muistutuksen, jotta tänään mennähän kattomahan ja kuuntelemahan Semmareita. Se on Raijan syntymäpäivälahaja mulle. Liput hän on hankkinu jo silloon keväällä, mikä oli onni, koska keikka oli loppuhunmyity.

Siitä on tosi pitkä, ku oon viimmeeksi ollu Semmarien keikalla ja olin jo keriinny unohtaa, kuinka loistavan shown ne vetää! Uskomatoon vauhti ja palijo huumoria. Komeeta kattella ja hyviä laulamahan.

Kiittelivät, ku olimma paikalla heirän jäähyvääskonsertis, koska he lähtöö ny Kaliforniahan esiintymähän ja olivat varmoja, jottei heitä sieltä enää päästetä takaasi. 😀

Jos teillä joskus on maharollisuus mennä kattomahan heitä, niin menkää ihimees! En muista pitkähän, pitkähän aikahan ollehen nuon viihryttävää parituntista.  KIITOS, Raija ❤ Oli ihan huippulahaja.