Tyky-päivä

Sain joku aika takaperin kutsun Tyky-päivähän. En nykyyseltä, vaan tulevalta työnantajaltani. Mun piti oikeen varmistaa, jotta onkahan tää ny tosiaan tarkootettu mulle ku ei työkää oo vielä alakanu, mutta kyllä se kuulemma oli.

Olin kauhian jännittyny, mutta samalla innoosnani päästesnäni tutustumahan samalla kertaa kaikkihin uusihin työkaveriihin. Niimpä mä suuntasin eileen puoli kahareksitoista keilahallille. Sielä oli jo melekeen kaikki muut paikalla vaikka mäki luulin olevani hyvis aijoon.

Mä totesin niille, jotta tästä voi tulla sellaanen tahatoon huumorinumero, kun oon tasan kerran kokeellu keilaamista joskus vuosia sitte. En sentäs päästäny pallua karkaamahan väärähän suuntahan, mutta ei se silti totellu mua ja menny sinne mihinkä mä olsin tahtonu. 😂 Onneksi mä en ota ittiäni enää ihan joka asias niin vakavasti, niin tuumasin vain, jotta jonkuhan pitää aina olla se huonoon. Tunti keilattihin ja tänään se tuntuu persposkis… Keilaamisen jäläkihin suunnattihin Wanhalle Pankille syömähän (entinen Nordea, siitä nimi).

Sen jäläkihin siirryttihin uurelle toimistolle valamistelemahan avajaasia. Viereesestä kaffilasta sai hakia firman piikkihin tarijottavaa. Itte otin teetä ja prinsessakakkua. Kolomantena yrityksenä samoos tiloos on kauneushoitola ja Pankkikulman (entinen Op, siitä nimi) liiketilojen avajaaset oli nyt näitten kaikkien kolomen yrityksen yhteeset.

Vielä ennen kolomelta alakavia avajaasia kilisteltihin kuohuviinillä oman porukan kesken. (Huomaattako – mä puhun jo omasta porukasta…) Olin torella yllättyny, jotta ihimisiä tuli käymähän niin runsahasti. Osansa siinä oli varmahan komialla ilimalla.

Tilitoimiston porukka oli makkara- ja mehuvastaavina ja alakoholittoman kuohujuoman tarijuajina. Jos me oikeen räknättihin, niin makkaraa meni 300 kpl. (25 pakettia, 12 makkaraa paketis.) Mäki sielä olin välillä krillin ääres.

Seittemältä ehtoolla lähärettihin vielä Erkin Haussille, mihinkä osa porukasta oli jo lähteny aikaasemmin valamistelemahan ehtooruokaalua, jonka pomo oli teheny. Hyvää oli!

Olin kotona vasta likempänä kymmentä ehtoolla. Ja ku olin omalla autolla liikentehes, niin sitä kuohujuomaa lukuhunottamatta pysyyn nollalinijalla ja silti mulla on tänään ollu maharotoon väsy. Totesin kyllä, jotta tuollaanen sosiaalisuuren määrä on introvertille aikamoinen enerkiasyöppöö, joten siitä varmahan tuo väsymyski kertoo.

Hauskaa oli muuten se, jotta myöhemmin ehtoolla selevis, jotta nämä kaks naista, joitten kans olin samalla raralla keilaamas, ovat sattumalta samoja, jokka tuloo olemahan mun työkaverit täs uurella konttorilla. 🙂

Työhaastattelus aikoonansa puhuttihin vähä siihen mallihin, jotta aloottaasin ensi naapurikaupungis parin kuukauren perehrytyksellä, mutta nyt pomo meinas, jottei se oo niin kivehen kirijootettu, vaan voin päästä muutaman viikon perehrytyksellä, ku tännekki toimistolle on saatu henkilöötä, jokka pystyy mua tarvittaes jeesimähän.

Pomo murehtii, jotta oonko mä enää ollenkaa halukas tulemahan heille nyt, ku oon nähäny, kuinka hullua porukkaa heillä on. 😆 Mun mielestä se oli normaalin hullua ja hervotoonta. Heillä on ollu melekoonen rutistus ja tarvittivat irtiottua.

Ittiäni jäi vaivaamahan, jotta mitähän ne musta ajatteli. Kun ne ny päivän katteli mua, niin mahtookahan joku tulla siihen tuloksehen, jottemmä passaakkaa joukkohon. Tai tuntuuko jostakusta, jotteivät haluaasi työskennellä mun kans.

Sielä oli itte asias monta uutta työntekijää. Yks oli aloottanu tällä viikolla ja kaks aloottaa vakinaasena harijoottelujensa jäläkihin. Lisäksi avajaasis piipahti yks, joka aloottaa kans maanantaina täs uurella toimistolla, mutta hän ei voinu jäärä piremmäksi aikaa.

Oon aika lailla ottanu loman kannalta näitä lomapäiviäni. Nollannu vanhaa ja ollu ajattelemata uutta. Eileesen jäläkihin uus työ alakaa kuitenki jo tuntua torellisemmalta varsinki ku sielä puhuttihin jo tulevista työtehtävistäki. Palakoosta kuitenki alootetahan, koska se on tutuun ja turvallisin alootus niin mulle ku varmasti heillekki.

Advertisement

Joulu ja uusivuosi

Niin se taas meni yks joulun aika muistoohin.

Meirän joulu alakoo aatonaattona, ku flikka ja vävypoika tulivat. Olivat päässehet lähtemähän ehtoopäivällä, jottei menny ihan maharottoman myöhääseksi se tulo. Takaasi joutuuvat lähtemähän jo tapanina.

Poijan väki tuli aattoehtoolla. Poonuslapsenlapsi lähti keskiviikkona junaalemahan paappansa työ uuren vuoren viettohon. Poika, miniämaikkoo ja karvakamut lähtivät tänään.

Olihan se mukavaa, vaikka siinä piisaa passattavaa ku on enämmän väkiä, mutta onneksi mä pääsin välipäiviksi töihin, niin jotta siltä osin passaaminen jäi isännän hartioolle. 😂

Jos olis ollu yhtää pireet joulu, niin meirän olis kinkku loppunu kesken. Se nimittään loppuu tapanina. Ens jouluksi pitää varmahan yrittää haalia vähä isoompi pala lihaa, jottei tartte nuukaalla. Piparkakuusta ja ässistäki tehtihin selevää, jottei niitäkää jääny ainuttakaa.

Ostolootien kans oltihin niin myöhän (aaton aattona) liikkeellä, jotta meinattihin jäärä iliman. Onneksi lähikaupasta löytyy oikiaa Nevalan imellettyä pernalootaa ja isoja maksalootia. Pataattilootaa (= bataattilaatikkoa) ei sen sijahan löytyny enää mistää. Ku se on se ainut, mitä flikka pyytää (kinkun ja piparkakkutaikinan lisäksi), niin ajattelin, jottei mun auta sitte ku teherä itte. Onneksi oli vielä valamista sosetta myinnis.

Eikä tarvinnu kyllä katua. Oli parasta pataattilootaa, mitä oon ikänä maistanu. Siitä tuli ny munki suosikki, vaikka oon tähän asti sanonu, jotta minen tykkää pataatista. Tällä reseptillä sen tein. Ja tuun tekemähän toistekki ihan varmasti!

Lahajoja tuli vanhahan mallihin vaikka – taas kerran – sovittihin, jottei mitää muuta ku korkeentaan jotaki pientä. Jekkupakettia oli tehty yhyrelle sun toiselle ja niitten kans riitti hauskaa. Muutenki meillä oli tosi mukavaa ja sain oikeen urakalla nauttia lemmikkiterapiaa.

Nyt tupa kolajaa tyhyjyyttänsä, ku oomma isännän kans kaharestansa. Vaikka äkkiä tähänki taas tottuu.

Oikeen hyvää uutta vuotta! Toivotahan siitä parempaa ku tämä viimmeesiänsä vetelevä nykyynen on ollu.

Isänpäivää vietetty

Käytihin jo torstaina kaupas, ku poika ja miniänalaku tulivat perijantaiehtoolla isänpäivän viettohon.

Pääsin perijantaina heti töistä tultuani aloottamahan kakkupohojan tekemisellä ja sitte kokeelin teherä pitsapannaria (omin lisäyksin) ku ajattelin jottei aina vain sitä yhtä ja samaa pitsaa (joka kyllä on aika hyvin aina teheny kauppansa). Ihan kehuuvat tätäki, mutta itte olin sitä mieltä, jotta kyllä oikia pitsa on parempaa.

Alootettihin isänpäivän vietto jo eileen, ku arvasin, jotta nuoret lähtöö tänään jo aikaasin ajelemahan. Eileesen päivän ruoka oli valakosipuli-kermaperunat ja uuniliha + höyryytetyt aurinkokasvikset.

Pernoja jäi sen verran vähä, jotta tänään tein makaroonilootaa, ku se oli heirän toiveensa. Laitoon loput makarooniloorat heille mukahan, niin saavat siitä vielä ehtooruaan. Täytekakku saatihin melekeen tuhottua, pieni pala jäi vielä isännälle.

Ku kakku oli perijantaiehtoolla uunis paistumas, kuuluu aikamoinen paukahros ja isäntä kysyy, jotta mikä se oli. Mä arvelin, jotta uunin seinät vain paukkuu, ku ne lämpiää. Totuus selevis vasta sitte, ku otin kakun uunista: irtopohojavuaan reuna oli irronnu pohojasta. Onneksi kakku oli siinä vaihees keriinny kypsyä niin palijo, jottei se valunu uunihin. Ei oo ikänä ennen käyny nuon ja taas vain kävi!

Muutenki kakusta tuli vähä likilaskuunen. Mulla on ny niin isoo tuo vuoka, jotta sinne pitääs teherä puolitoistakertaanen taikina, jotta siihen sais korkeutta. Maus ei kumminkaa ollu moittimista vaikka kostuttaa olis voinu vähä enämmän.

Ne oli ny siinä!

Ensinnäki se pyörääly. Ku isäntä oli nimittään nostanu pyörät jo talaviteloolle, niin päätin, jotta antaa ny sitte olla. Pitää vain hakia lamput ja mittari pois, jotteivat turhaa tyhyjää sielä patteria.

Eileen ehtoolla oltihin työporukan kansTeatteri Hysterias kattomas Ray Cooneyn käsikirijoottama farssi Juokse vaimosi edestä. Ei meinannu naurusta tulla loppua vielä kotomatkallakaa. Ja tänään vielä piisas naurua ja juttua työmaallaki. Samalla se oli vähä niinku tervetulotoivotus Ritvalle meirän työporukkahan. Ritva nimittään aloottaa maanantaina työt tarvittaes töihin kuttuttavana tuntityölääsenä.

Saatihin tänään – Ritvan viimmeesenä harijoottelu- ja kouluutuspäivänä näytöt arviootua ja tutkinto hyväksytysti läpi. Ensimmäästä kertaa olin ny siis virallisena arvioottijana, mutta ei mua enää tämä arvioontikeskustelu jännittäny ku olin oman arvioontini lähettäny jo etukätehen ja opettaja oli sen hyväksyny ja erinomaaseksi kehunu.

Ritva-raukka sen sijahan oli ihan jännityksis. Siitä oikeen näki, kuinka hartiat laskeentuu korvista ja lihakset rentoutuu ku se sai tieron, jotta näytöt on hyväksytty. Ei tienny, itkiskö vai nauraasko. Vähä tuli vissihin molempia. Kävin hairaasemas (= hakemassa) sille kukkapuskan viereesestä kukkakaupasta. Onneksi tuli eilisellä teatterireissulla puheeksi, jotta hänelle ei saa tuora neilikoota ku vasta hauralle. Niitä olis nimittään ollu aika mones kimpus. Pääryyn ottamahan keltaasia ja oranssisia kerpeeroja (= gerbera), joukos oli vähä jotaki ruskanpunaasta kukkaa ja kuusenoksia veheriääsenä.

Mä vitsaalin Ritvalle töistä lähtiesnäni, jotta nähärähän maanantaina työn merkiis, ku sä oot tähän asti saanu vain laiskotella… Kaikki ymmärsi sen vitsiksi, sillä oikiasti Ritva on yks ahkerimmista, osaavimmista ja aikahansaavimmista harijoottelijoosta, joita meillä on ollu. Kiva saara se työkaveriksi, mitä se on nyt ollu jo yli vuoren (= vuoden) mutta vain iliman palakkaa.

Mun omat opiskelut on puolesvälis. Nelijä kouluutuskertaa on takana, kaks on vielä jälijellä ja sen jäläkihin on loppukokehet kaharella seuraavalla viikolla. Tuloo niin konekivääritaharilla sitä asiaa, jotta ei ne kyllä ihan kerralla mee jakeluhun. Onneksi ne tuloo vireotallentehina vielä kattottaviksi, jotta voi tarvittaes kerrata.

Ja onneksi on sentäs palijo jo kantapään kautta opittua. Mutta muutamia vinkkiä on tullu, joista yritän ottaa opiksi. Valitettavasti vain huomasin taas, jotta on jo tullu niin omat rutiinit tekemisehen, jotten eres aina havaatte, jotta täs kohtaa oliski voinu teherä toisin. Ei ne mun tekemäkkää väärin oo ollu, mutta toisella lailla tehtynä saa hyörynnettyä lisää ohojelman ominaasuuksia.

Viikonloppujuttuja

Nyt on remonttityömaa ollu seisahroksis viikonlopun, ku poika ja miniänalaku tuli karvatassujen kans meille.

Poijalla oli tiistaina syntymäpäivä, niin mä päätin, jotta teen kakun. Kakutellahan sitte siinä samalla meirän hääpäivääki. Mulla oli jääkaapis rasia vanilijatuorejuustua, jollekka en ollu keksiny oikeen käyttyä. Kuukletin, jotta minkämoisehen leivonnaasehen sen vois upottaa ja pääryyn Daim-juustokakkuhun.

Mutta – niinku tavallista – niin eihän se ny yhtää näytä siltä ku reseptin kuvas:

Näytti tuo silti maistuvan, ku tänään päiväkaffeella poika ja miniänalaku tasas viimmeesen palan. Oli kuulemma hyvää.

Perijantain ruaaksi poika tilas pitsaa. Mä olin ajatellu, jotta teen jotaki muuta, jotteivat kyllästy, ku aina on pitsaa. Mutta ei siihen kuulemma kyllästy ikänä. 😁

Lauantaina isäntä krillas: possun fileepiffiä, juustomakkaraa, batatas bravas -pernoja ja halloumia. Mä tein salaatin: friseesalaattia ja kurkkua (ainuat ainesosat, joita saa olla kaikille). Lisäksi kasasin eri kippoohin paprikafetaa, krutonkia, paprikaa, tomaattia ja maustekurkkua.

Neki teki niin hyvin kauppansa, jottei niistä enää piisannu tälle päivää. Piti kehitellä jotaki muuta.

Pakastimesta löytyy paketti kananuggettia, niin niitten lisäksi keittelin riisiä ja currykastiketta sekä höyryytin aurinkokasviksia. Jäläkiruaaksi tein vispipuurua. Ja ku kakkuprojektista oli jääny kuohukermaa, niin vispasin sen vaahroksi, jotta sitä sai pistää puuron päälle, jos tahtoo.

Nyt meillä on jääkaapis pieniä nokkoja yhtä sun toista. Niillä mennähän varmahan ainaki puolehen viikkohon asti.

Nuoret lähti ajelemahan kotuansa kohti parisen tuntia sitte. Mulla oli taas hauskaa ku sain hellitellä ja leikittää elikoota.

Halasin mä nuoriaki. 😂

Terveesiä Oulusta!

Tehtihin torstaina äkkipäätös lähtiä vapuksi Ouluhun.

Päätöstä erelsi isännän epäonninen parturikäynti. Se oli kauppareissulla päättäny piipahtaa parturihin ja oli onnettomuureksensa joutunu harijoottelijan harijootuspääksi. Toki siltä oli lupa kysytty. Mutta, mutta!

Lopputulos näytti siltä ku mä olsin yrittäny silimät sirottuna nyrhiä sen hiuksia puutarhasaksilla. Sen kankiat ja karhiat hiukset näytti käsittelyn jäläkihin siltä, ku sillä olis ollu lätsä pääs. Päällihiukset sojotti suoraa sivuulle ja sivuhiuksis oli koloja kolon vieres. Se kysyy multa, jotta ”Annakko vielä jonku muun ku flikan leikata mun tukan?”

Toki oon sitä mieltä, jotta harijoottelijan vastuuhenkilön olis ammatti-ihimisenä (?) pitäny nähärä, jotta lopputulos ei oo katseenkestävä ja sen olis pitäny vaatia harijoottelijaa korijaamahan jälijet tai korijata itte, jos harijoottelija ei osaa. Eikä isännän olsi saanu hyväksyä työtä, johonka se ei ollu tyytyväänen. Mutta se meinas, jotta siinä meni jo kyllä kauan aikaa ja hän halus vain pois sieltä. (Laitoon kysymysmerkin tuonne ammatti-ihimisen perähän, koska väistämätä tuli mielehen epäällä myös harijoottelijan ohojaajan pätevyyttä.)

Isäntä oli sitä mieltä, jotta hän ei voi niillä hiuksilla mennä mihinkää muolle ku flikan työ parturootavaksi. Se lähetti flikalle kuvan ”kampauksestansa” ja kysyy, jotta koska saa tulla. Ja niin sovittihin, jotta lähäremmä perijantaina töiren jäläkihin ajelemahan. Salikaveriki oli kuulemma perijantaina kysyny, jotta ”mihinä oot, kuule, käyny parturis”…

Flikka oli perijantaina menny töihin jo puoli kuureksi tekemähän vanhaantanssikampauksia. Onneksi se oli keriinny töiren jäläkihin nukkua päikkärit, ennen ku me paukahrettihin sinne.

Yli puolen yön höpöteltihin ja lauantaina mentihin flikan työpaikalle, jotta se leikkaa meirän ja vävypoijan hiukset sielä.

Olipa kiva nähärä se paikka! Kampaamo on nimittään 1900-luvulla rakennetus kaunihis Riekin taloos. Nuos vanhoos rakennuksis on aina oma viehätyksensä ja Lovellan tilat ullakkokerrokses on aiva ihastuttavat. Eileen sinne oltihin ripustamas Carmen Kekin Lovia-tairenäyttelyä, joka aukee huomenna.

Hiustenpesus olsin voinu viipyä pirempähänki, ku se tapahtuu hierovas tuolis, jonka mekanismilla jalaakki nostettihin koholle. Oli niin rentoutunu olo sen jäläkihin, jotta siitä oli melekeen vaikia lähtiä hiustenleikkuupaikalle.

Ku isännän ja vävypoijanki hiukset oli saatu siistittyä, lähärettihin vapputorille. Nuoret osti hattaraa ja lakua, mutta me ei isännän kans löyretty mitää törsättävää (= tuhlattavaa).

Näläkä alakoo jo olla kaikilla, niin nuoret totes, jotta hajetahan pitsat heirän lempipiteseeriastansa Lilasta. Salaatit sai lisäksi. Me isännän kans otettihin salaatit, kun ei tieretty, mitä on tulos. Nimittään jättikokooset pitsat! Isoommat ku Kotipizzan perhepitsa. Aivan järkyttävän kokooset! Ollahan syöty niitä vielä tänäki päivänä ja mulle jäi vieläki yks siivu jälijelle. Vävypoika tuumaski, jottei oo vielä koskaa ollu niin isoo näläkä, jotta olis pystyny syömähän niiren pitsan yhyreltä istumalta. Eikä ollu muuten kallihit! Mun pitsa + salaatti maksoovat yhtehensä 10,-.

Ähkyhän siinä tuli, vaikkei kukaa syöny eres puoliskaa pitsastansa. Jokahinen lamaantuu kuka mihinkäki: soffalle tai sängylle. Flikka kehuu, jotta mä olin oikeen hornannukki. En usko, ku minen kuullu mitää…

Siitä ku viroottihin, niin vävypoika laittoo saunan lämpiämähän. Saunan jäläkihin vävypoika katteli jääkiekkua ja me pelattihin flikan ja isännän kans Kimbleä. Samalla maisteltihin mun Raijalta saamaa synttärijuomaa Onni Raparperia. Se oli kaunihin färistä ja maistuuki ihan hyvältä. Vävypoika otti kuitenki mieluummin viskin.

Ku jääkiekko loppuu (kuulemma Ruottin voittohon), niin vävypoikaki tuli pelaamahan. Otettihin erä Unoa. Kovalla metelillä – ja hauskaa oli.

Muut otti jokusen saunakalijan, mutta mulle piisas se lasillinen Onnia. Saunan jäläkilämpö ja juomat teki tehtävänsä niin, jotta itte kukin alakas väsähtää kovan pelin jäläkihin.

Voi ku oli niin kiva nähärä taas nuota nuoria❣ Kotona oltihin tänään joskus puoli nelijän mais ehtoopäivällä. Tupa oli viiliähkö, ku lämpimääsvalakiaa oli piretty viimmeeksi perijantaina. Mutta isäntä meni heti laittamahan tulet pannuhuonehen pesähän ja mä pistin yhyren konehellisen pyykkiä peseentymähän.

Huomenna on taas paluu arkehen, mutta näin mukavan viikonlopun jäläkihin seki on ihan kivaa. 😊

Oi, mikä iltapäivä!

Mä sain kutsun juhulistamahan Raijan syntymäpäivää hänen ja hänen kolmen ystävänsä kans Närpiöhön Linds Kökiin. Vähäkö oli ihana paikka! En keherannu kuvaalla itte, mutta tuolta linkistä pääsöö näkemähän, kuinka upia paikka se on. Suosittelen eherottomasti!

Ja mikkä ruaat! Omia epäluulojani uhumaten kokeelin maistaa eksoottisia yhyristelmiä kuten salaattia, mihinä oli mansikkaa ja valakosipulia. Tai toista salaattia, mihinä oli taatelia. Ja syötäviä kukkia. Kaikki ruaat oli ensinnäki aiva valtavaa silimänruokaa. Ja miten oliki saatu kaikki maistumahan niin hyvältä. Kyllä kelepas ihimisen olla!

Ja seura oli mitä mainioonta. Oon toki Raijan ystävät tavannu joskus aikaasemminki, mutta musta tuntuu silti, jotta passasin hyvin vielä viirenneksi pyöräksi porukkahan. Olihan ihana iltapäivä!

Pitkä joulu

Meillä jatkuu joulu tänne asti, ku tänään vasta viimmeesekki joulunviettäjät (poika, koira ja kissi) lähtivät.

Vaihtelevahan kokohonpanohon on aaton aatosta alakaen kuulunu flikka, vävypoika, poika, miniänalaku, miniänaluun flikka, koira ja kissi sekä me vanhukset.

Jouluruokaa oli justihin niin sopivasti, jotta se loppuu ennen ku kaikkia alakas kyllästyttää.

Lahajojen suhtehen oli kaikki maltillisempia tänä vuonna ja painopiste oli itte teheryys lahajoos, joita arvostan kyllä suuresti.

Nyt totutellahan sitte taas olemahan kaharestansa ja viettämähän hilijaaselua.

Joulun pistin eileen pakettihin: kuusi pihalle ja koristehet orottamahan ens vuotta. Nyt ei oo enää esillä ku muutama patterivalo. Saavat tuikuttaa niin kauan ku patteriis virtaa piisaa. Mun täytyy tunnustaa, jotta mulla ittelläni on virta tällä hetkellä aika vähis.

Hyvää joulua

Kello alakaa olemahan puoli viis aattoaamuna. Oon pistäny hetki sitte kinkun uunihin paistumahan ja meinaan vielä mennä hetkeksi nukkumahan, mutta tulin pikaasesti toivottamahan hyvää joulua, ku täs on olovanansa ollu niin kiirus (tai min’oon vissihin tullu vain niin hitahaksi) jotten oo aikaasemmin tätäkää keriinny. Viettäkää hyvä ja turvallinen joulu.

Ittenääsyyspäivä on vapaapäivä

Mä lupasin tänään ittelleni vapaapäivän muista hommista paitti käsitöistä.

No, kääriin mä pyykit narulta ja äkseerasin (= komensin) isännän ensi sulattelohon poijan vessasta jäätynyttä vesiputkia. Piti oikeen ottaa kattopaneeliista pala pois, jotta pääsi käsiksi putkihin. Sielä oli patteri menny jumihin ja vessa oli kylymeet ku jääkaappi. Pitää tästämisin (= tästä lähtien) tarkkaalla vähä useemmin tuon ”kylymän puolen” kuulumisia.

Sitte mä komensin sen laittamahan naulat ja ruuvit flikan kämpän kellolle, peilille ja tauluulle. Ovat lojunehet remontin jäläkihin vain sängyn päällä.

Muun aikaa oonki istunu olohuonehes kutomas ja vahtaamas Netflixiä. Alakaa huivista olla pian ehkä puolet tehtynä. Lankaa taitaa jäärä hyvääsesti, niin jotta saan siitä vielä piponki huiville pariksi. Mutta huivin jäläkihin on kyllä ensiksi vuoros miniänaluun toivomat sukat. Kyllä täs vielä muutamat sarijat ehtii vaharata (= katsoa) ennen ku kaikki lahajat on valamihina.

Nyt mä meen laittelohon ittenääsyyspäivän kynttilät valamihiksi sytyttämistä varte. Mulla ei oo ollu tapana poltella ittenääsyyspäivän kynttilöötä, mutta jostaki syystä tänä vuonna se tuntuu sopivan juhulalliselta.

Hyvää ittenääsyyspäivää – ja kiitos sotien veteraanit ja kotirintaman väki, jokka ootta sen meille lahajaksi antanu.