Lievää innostusta…

Ku Sari innostuu mun käsitöistäni feispuukis ja halus tilata vielä lisääki, niin mä oon eileen istunu varmahan ainaki kolome tuntia makuukamarin laattialla kattelemas erilaasia mallia valittavaksi.

Mun piti käyrä kattelemas lankojaki jo ensimmäästä työtä varte, mutta laiskuus iski. Päätin mennä vasta tänään, ku joka tapaukses olin menos kirijastohon ja kauppahan.

Aamusta pistin kumminki ensi lakanapyykin peseentymähän ja rummutin sen kuivaksi, ku kirijasto aukes vasta kahareltatoista. Sitte isäntä pyysi mua päivittämähän navikaattorinsa, ku sitä ei oo tehty vuosihin. Ja samalla piti kattua, löytyyskö Motonetista peruutuskameraa. Ei ollu hyllys, joten ei lähäretty sinne asti.

Käytihin ensi kirijastos. Mä rekisterööryyn (= rekisteröidyin) omatoimikirijastohon käyttäjäksi. En tierä, onko sille tarvetta, mutta ei ainakaa tartte aina varmistaa etukätehen, koska se kirijasto oikeen on auki.

Hoksasin siinä samalla, jotta mä oon saanu ensimmääsen kirijastokorttini 50 vuotta sitte. Sellaasen vaalianpunaasen paffikortin, johonka kirijattihin aina vuoren vaihtues uus vuosiluku. 😀

Mä opiin lukemahan nelijän vanhana ja ensi mulle lainattihin lukemista isoonvelijen kortilla. Kuuren vanhana sain oman kortin. Aika ahkerasti oon kyllä näinä vuosina käyny kirijastos.

Seuraavaksi käytihin ruokakaupas. Ostoslistan vois melekeen pitää kerrasta toisehen samana: maitua-leipää-kinkkua-kurkkua.. Kattastin lankahyllynki sielä, mutta se on kutistunu niin olemattomihin, jottei sieltä löytyny sellaasta, ku olsin tarvinnu.

Siispä kurvattihin vielä Tokmannille. Sieltä löytyy – ja mun ikäänku karkas vähä lapasesta… Otin nimittään kolomenmoista lankaa ja yhtä niistä varmuuren vuoksi kahares eri färis. Mutta pitäähän mulla olla esittää vaihtoehtoja Sarille 😀

Oli niin ihanaa pitkästä aikaa käyrä lankaosastolla. Sielolis ollu vaikka minkälaasia ihanuuksia ja tarijouksia ja poistoja. Aiva jo sormet syyhyää päästä aloottamahan, mutta jos ny tekisin ensi pois nuo sukat, mikkä on mulla tuola puolimoos.

Mähän oon viimme aikoona yrittäny tikuta vain nuosta langoosta, mitä kotua löytyy. Mutta ei nuo ylimäärääset langat hukkahan mee, kyllä mä niille käyttyä keksin. 😀

Kotia tultua vaihroon vaatteet ja lähärin pikkuusen käveleskelöhön. Mä en voi enää sanua, jotta käyn lenkillä. Kyllä se on enemmänki vain sellaasta sunnuntaikäpyttelyä näin arkenaki. Eikä matkakaa oo pituurella pilattu, tuliskahan siitä joku 2,5 – 3 kilometriä.

Mainokset

Vetelää on!

Tänään on isännän syntymäpäivä. Se kielsi ostamasta mitää lahajaa, mutta myöntyy, jotta saan teherä kakun.

Ennen kakun kasaamista piti kumminki käyrä kaupas. Ja sitä ennen kantaa petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan.

Kauppareissulla törmäsin työkaverihin tuolta viimmeesimmästä työpaikasta. Sanoo ollehen niin hilijaasta, jotta heille on eherootettu talavilomien pitämistä nyt. Kyseli, miksen oo yhtää käyny. Oli rouvaki ihimetelly, onko hän loukannu mua jotenki, ku en oo pistäytyny. Tuumasin, jottei taharo viittiä tulla ku ei oo mitää asiaa. Liisa antoo luvan käyrä, vaikkei ostakkaa mitää 😀 Mutta on tympiää mennä toisten työpaikalle, niillä kun voi hilijaasenaki aikana olla muutaki tekemistä ku seurustella entisten työntekijöötten kans. Lisäksi tuntuu vähä kerijoolle menolta, ku oli puhetta, niistä laskutusten teoosta, mutta ku ei oo mitää kuulunu. Mutta nyt on vain ollu niin rauhallista, jotta he on keriinny hyvin teköhön laskutukset itte. Heillä on ny työharijoottelija, mutta ei oo kuulemma oikeen tehollista työntekua. Pakkaa vissihin paremminki vain haaveella hyllyjen välis. 😀

Oltaas varmahan plämpätty pirempähänki, mutta Liisa oli menos parturihin. Kyllä mun ny varmahan joku päivä pitää käyrä sielä, jotteivat luule mun aiva ylypistynehen. 😀

Kotia tultua kannoon petivaattehet tuvan puolelle lämpiämähän ja rupesin teköhön isännän kakkua. Mä oon aina tykänny teherä kakkuja ja ne on useen ollu jopa onnistunehia. Tänään ei ihan menny ku Strömsöös… Kokeelin uutta reseptiä. Jäi kuorrutus aiva liika veteläksi, ku en lukenu luin ohojeet huonosti.

Ku ”kakku” oli valamis, kerkesin laittaa lakanat petiihin ja sen jäläkihin piti ruveta (= ryhtyä) jo ruaanlaittohon. Ajattelin, teherä synttärisankarin mieliksi oikeen ”miesten ruokaa”. Siispä tänään oli tarijolla pernoja (= perunoita) ja pulled pork -soosia. Lihan ostin valamihina, en viittiny teherä itte aluusta asti. Olis pitäny alaata jo eileen ainoomahan. Seki näytti kelepaavan, vaikkei sekää menny ihan putkehen. Soosista tuli ensi liika sakiaa ja ku sitte lisäsin vettä, niin enkähän mä holahuttanu sitä niin reippahasti, jotta soosistaki tuli vetelää.

Ruaan jäläkihin isäntä tahtoo Minimanihin. Sielä oli joku porakones tarijoukses ja se kuulemma halus tarttoo ny justihin sellaasen. Kones ei kummikaa sitte ollu passeli, niin se jäi kauppahan. Mä en ollu yhtää shoppaalutuulella. Ainut, mitä mä koppahan keräsin, oli kaks taplettia (= tablettia). Mattoja vähä kattelin, jos olis löytyny olohuoneesehen uuret, mutta tulin sitte siihen tuloksehen, jotta vanhat saa luvan kelevata. Isäntä löysi jotaki pikkusälää euron laariista ja sitte se halus irtokarkkia, kun ne oli tarijoukses. Ihimiset oli aiva hulluna sekaamas niillä karkkiloorilla, oikeen niitä oli sielä jonoksi asti. Varmahan kaks kilua karkkia oli pitkin laattiootaki. Mua ei nuo irtokarkit houkuta, ku kaikki räkänokat käy sielä kaivelemas. Yök!

Ei käyty mihinää muolla kaupoos. Isäntä olis varmahan halunnu, mutta mä sanoon, jottei enää yhtää huvita käyrä shoppaalemas, ku koko aijan pitää miettiä rahaa.

Kotia tultua maistettihin kakkua. Isäntä meinas, jotta kyllä se tuloo syöryksi… Hyvin on näyttäny tekevän kauppansa.

Kotia tultua totesin, jotta ku päivän teema vaikuttaas olevan vetelyys, niin mäki alakaan veteläksi. En oo viittiny teherä enää yhtää mitää. Paitti piti mun tilata isännälle Kärkkäisen verkkokaupasta Makitan porakones. Se oli kuulemma sen syntymäpäivälahaja ittellensä.

Oommä täs ehtoon mittahan hieronu vähä käsityökauppoja. Ku pistin sinne feispuukkihin niitä töitäni myintihin, niin sieltä on ny varattuna kolome tuukia (= liinaa) ja sitte on poikinu tilauksia. Tosin osa on niin hankalia, ku mulle lähetettihin vain kuva, jotta tälläset, mutta minen tierä, mistä mä löyrän ohojeen… Kattotahan kuinka akan käy, pitääkö hetken päästä ottaa kaikki kuvat pois ku mä en kovin tärkiää niitä tilaustöitä tee. Tosin nää on ny sukkia, pöytäliina, hartiahuivi ja tyynynpäällisiä.

Rikos, rangaastus – ja palakkio

Tänä aamuna kerkesin färittelemähän hyvän aikaa ennen ku isäntä nousi.

Ku sänky oli tyhyjä, kävin nappaamas sieltä lakanat pois ja kiikutin pyykkikoppahan. En laittanu heti koneehin, ku ajattelin, jotta käyrähän ensi kaupas.

Isäntä kumminki ilimootti, jotta samalla reissulla käyrähän johonaki syömäs. No sen johonaki on yleensä ABC (luetahan: AA PEE SEE). Siispä piti orottaa kauppareissulle lähtyä sen verran, jotta kerkiääs tulla eres vähä näläkä.

Siinä orotelles siivosin vessan. Se(ki) on ollu työlistalla jo ties kuinka kauan.

Sitte prässäsin pomon tilaamat sukat, ku sain ne eileen valamihiksi. Samalla prässäsin toisekki sukat, jokka on menos joululahajaksi.

Vielä kerkesin laittaa puhtahat lakanat sänkyhyn.

Näläkää kasvatettihin kattelemalla nettisivuulta, mitä ruokaa olis tarijolla ja tehtihin valinnat valamihiksi. (Otin kanakorin.)

Siitä täyrellä vattalla ruokakauppahan. Ei tullu heräteostoksia.

Päätin rangaasta ittiäni syöntihinlankeemuksesta ja komentaa itteni klasienpesuhun (= ikkunanpesuun). Sitä varte tarttin kumminki jonku porkkanan. (En oikiaa porkkanaa tietystikkää.) Ostin ittelleni Polly-pussin ja päätin, jotta aina ku on yhyren kämpän klasit pesty, niin saan hakia yhyren karamällin. Ei se ihan sitte kumminkaa niin menny… Taisi niitä tulla napsittua vähä välilläki.

Mutta klasit on ny pesty – suurimmaksi osin. Emmä ny sitä oo suunnitellukkaa ku vasta keväästä asti. Pesemätä jäi vessan ja saunan klasit, ku niis on aina karteekit (= ikkunaverhot) eres. Aiva sama, onko ne pesty vai ei. Pesemätä jäi myös ”työhuonehen” klasi, koska se vaatiis ulukopokan nostamista sisälle, jotta sen sais pestyä ulukopuolelta. Samoon flikan ja poijan kämppään klasit. Niis ollahan niin harvoon ja silloonki ne pistää verhot kiinni, niin jottei niitäkää klasia kukaa kattele.

Mutta olohuonehen, keittiön, makuukamarin, kuistin, pukuhuonehen ja pesuhuonehen klasit on ny ainaki aavistuksen verran kirkkahammat. Ja sillä välin, ku mä pesin klasia, niin pyykkikones ja kuivausrumpu teki lakanoosta taas puhtahia.

Seuraava ongelma on karteekit. Ku poika morsmaikkuunensa muutti nykyysehen kämppähänsä, niin pyysivät verhoja, ku heillä ei ollu tarpeeksi. Vein kaikki niille, jotta saavat valita sopivimmat ja mieluusimmat. Sielä ne on vieläki. Mulla ei oo kotona ku jotaki kesääsiä pitsiverhoja.

Sitte muistin, jotta mulla on yhyres komeros äiteen verhoja, jokka ei menny kirpparilla kaupan. Susirumia (paitti jotta suret on mun mielestäni kyllä komeeta elukoota, joten tää vertaus on ny kyllä aiva väärä), mutta saavat ny kelevata häränpyren (= hädän tullen). Tosin toisihin jourun neulomahan kujan tankua varte, jotta saan ne ripustettua. Mutta tuon verhohärdellin mä siirsin suosiolla huomiselle päivälle.

Ihan oon ny tyytyväänen tämän päivän aikahansaannoksihin. En tierä, mikä mielenhäiriö se oli, mutta sehän piti tietysti heti hyöryntää, muutoon olis klasit vieläki pesemätä.

Ai niin – eileen meni työmaalta yhyret sukat kaupan. Satuun vielä itte olemahan kassalla. Pomo antoo niistä mulle vähä enämmänki ku mitä oli alakaappäälle (= alun alkaen) sovittu. 

Pakkaasta

Unohrin viimmeeksi kertua, jotta Porin Leivältä tuli jo maanantaina kirijet. Pahoottelivat tietysti tapahtunutta ja olivat samaa mieltä, jotta katkennehelta nippusiteheltä se muovinpala näyttää. Eivät kuulemma oo löytänehet linijastolta sellaasta kohtaa, johona sen näköösiä nippusiteetä käytetähän. Epäälivät, jotta se olis joutunu taikinatiinuhun joko siinä vaihees, ku taikinaa on tehty tai jopa raaka-aineetten joukos. Vaikiahan sitä on jäläkikätehen sanua, mihinä kohtaa se on taikinan joukkohon joutunu, mutta lupasivat vielä käyrä kunnossapiron ja tuotannon kans reklamaation läpitte, jottei toiste enää sattuusi vastaavaa. Hyvityksenä tuli peräti 20 €:n lahajakortit. (Sämpylät maksoo 1,69 €.) Oon tyytyväänen – siihenki, jotta sain suuhuni vain muovinpalan enkä esim. hiiren reisiluuta.

Meirän talourellinen tilanne kohenoo muutenki aiva harppauksittaan. Isäntä voitti viimme kuus Eurojackpotis 7,50 € ja mä voitin tällä viikolla Viking Lotos 7,-. Rahaa ryösää siis ovista ja ikkunoosta ja köyhyys on pian muisto vain. 😀

Perijantaina mulla oli etäpäivä. Perinteesesti se alootettihin kuntosalilta. Mä en oo kuukautehen käynykkää salilla ja sen kyllä havaatti. Herrijjee, ku oli joka paikka kipiänä! Mahalihakset ja reiret on vieläki kipiät.

Kotia tulles nähtihin, ku naakka istuu omenapuun oksalla ja havitteli talipalloja. Mä siirsin automaatin kauemmaksi siitä oksasta. Jos naakat siihen pääsöö käsiksi, niin sehän on äkkiä tyhyjä. Näläkääsiä suita on muutenki piisaksi asti. Ensimmäänen auringonkukkasäkki on jo tyhyjä.

Isäntä vaihtoo vaattehet ja lähti hakemahan ruohonleikkurihin uutta starttimoottoria. Mä alakasin tekemähän kotitehtävää. Luin aineeston läpi ja tein muistihinpanoja. Sitte piti keittää välillä ja ruaan jäläkihin kirijootin tekstin puhtahaksi. Nyt en käyttäny sen hinkkaamisehen ja muotoolemisehen turhaa aikaa. Kirijootin ja lähetin saman tien. Toki ny sitte jäläkihinpäin on tullu mielehen, jotta olis pitäny sanua niin ja laittaa nuon… Mutta se on menny mikä on heitetty. Turha itkiä perähän.

Lauantain vastaasena yönä oli pakkaasmittari käyny vähä yli yhyreksäs miinusastees. Aamullaki oli vielä raikas sää, niin jotta mä päätin kantaa petivaattehet parvekkehelle, vaikka olis kuinka pyhäpäivä.

Sen jäläkihin mä ilimootin isännälle, jotta nyt on sen onnenpäivä: mä taharon Prismahan. Se vetääsi keittiön laattialla voitontanssin. 😀 Prismas on nimittään sellaanen irtokarkkihylly, joka saa isännän kuolaamahan. Mulla oli ajatus, jotta jos löytääsin sieltä joululahajoohin lankoja, ku ei täälä oo enää käsityöliikettä. Mutta ei sielä ollu. 😦 Käytihin vielä Sittarilla ja Halapa-Halliski, mutta ei niiskää ollu. Marketiista ei taira löytyä ku aiva peruslankoja. Mulla alakaa kynsikkähät olla pian tehtynä ja sen jäläkihin pitääs jo nopiaa alaata joululahajoja. Vasta niitten jäläkihin alootan niitä villatakkia.

Kotia tultua oltihin näliisnämmä ja ensimmääseksi piti laittaa ruokaa. Tai oikiastansa lämmittää vain erellispäiväästä. Sitte mä kannoon petivaattehet parvekkehelta tuvan puolelle lämpenemähän ja laitoon ensi isännän takin ja muuta pyykkiä peseentymähän ja vein ne terassin narulle kuivamahan. Sitte lakanat pyykkikoneehin. Ku sain ne rummutettua kuivaksi, lähärettihin lenkille.

Pakkaasta oli 6-7 astetta. Isäntä ei hoksannu, jotta sielä on kylymä viima. Se lähti kolleekehousuulla ja tietysti sen oli kylymä. Mä olin taas pukenu aiva liikaa ja kaiken lisäksi mä olin vielä salin jäläkihin niin kipiä, jotta käveleminen tuntuu aluuksi tosi kankialta, mutta kyllä se siitä lähti käyntihin, ku vain jatkoo sinnikkähästi. Ei kylläkää kierretty ku kolomosen lenkki. Tai no, kaikkiastansa tuloo vähä yli viis kilometriä, ku kotua purulle on vähä yli kilometri. Ehtoolla Avara luonto ja sauna.

Viimme yö oli ollu vielä erellisyötäki kylymeet: -11,4 astetta. Lunta ei oo saatu vasta ku muutama hiutales näytteeksi.

Tänään oon pesny loput pyykit ja tuonu eileen pestyjä jäisiä koppuroota pesuhuonehen narulle kuivamahan. Isäntä toivoo makarooniloota ruaaksi ja kuulemma olis mukavaa, jos sitä olis sen verran, jotta se saa sitä täälä viikollaki syörä, kun mä syön koululla. No, sitä saa mitä tilaa.

Äsköön kattelin netistä lankakauppoja, mutta ei lankaa voi ostaa hypistelemätä. Kyllä ne pitää nähärä, miltä ne oikiasti näyttää ja tuntuu. Tapion kaupasta varmasti löytyys, mutta on vähä liika kaukana. Täytyy ehkä vähä muuttaa suunnitelmaa.

Astuunkahan paskahan?

Perijantaina mulla oli etäpäivä ja päätin hoitaa asioolla käynnin ensiksi pois alta, ennen ku rupian koulutehtäviä tekemähän. Ihan ensimmääseksi mun piti soittaa yhyrelle ysikymppiselle mummalle.

Entinen koulukaveri on kotipalaveluhommis ja kysyy multa, jotta suostuusinko mä kutomahan mumman lapsenlapsille pari liiviä, ku mumman syrän ei enää kestä kutomista. On kuulemma jo langakki valamihina. Sanoon, jotta menöö kyllä aika niin tuon koulun kans, mutta voin mä tietysti kysäästä, jonsei niilloo kiirus. Ajattelin, jotta pääsen sillä luistamahan, jos ne pitää olla jouluksi valamihit.

Mutta kuinka ollakkaa, ku mä soitin, niin mumma piti ittestänsä selevänä, jotta mä ne teen. Kysyy heti, jotta koska mä tuun hakohon langat. Eikä ne ollu liiviä. Eikä lapsenlapsille. Kaks villatakkia hänen aikuusille tyttärillensä! Eikä oo kiirusta, ku flikat tietää, mitä ne saa joululahajaksi… Se oli niin innoosnansa ja iloonen, jottei mulla ollu syräntä kieltäytyä. Mutta kyllä mua vähä murehruttaa, mihinä välis mä niitä kerkiän teherä. Oon justihin vasta aloottanu kynsikkähiä Anjuskan miehelle ja sen jäläkihin mun pitääs kutua vielä pari huivia joululahajooksi. En tierä, haukkasinko ny liika isoon palan… No, murehrimma sitä toiste.

Lankapussit käsis jäin mumman pihas heti suustani kii yhyren tutun kans. Oli sairaslomalla, ku oli kesällä leikattu rintasyöpä. 😦

Sen juttutuokion jäläkihin jatkoon kirijastolle. Lukemista minä en jätä sen enämpää koulun ku käsitöirenkää takia, vaikka vähemmän kerkiänki ny lukemahan.

Sieltä vielä ruokakauppahan ja Tokmannille. Sitte nopiaa kotia laittamahan ruokaa. Olin luvannu poijalle, jotta teen proileripastaa.

Ruaan jäläkihin rupesin teköhön etäpäivän tehtäviä. Onneksi ei ollu kovin hankalia ja sain ne paris tunnis teheryksi. Loppupäivän oon vissihin vain haahuullu ku en ainakaa mitää järkevää saanu aikaaseksi. Isäntä tuli joskus puoli seittemän mais kotia.

Eileen oli aika lailla aurinkoosta, mutta en vain saanu mentyä haravoomahan enkä tehtyä oikeen mitää muutakaa.

Poika lähti ehtoopäivällä – kolomehen kertahan – kohti Hyvinkäätä. Se nimittään pyörti (= kääntyi takaisin) pari kertaa, ku oli unohtanu jotaki. Kun se tuli toisen kerran takaasi, mä lupasin, jotta kyllä se voi jäärä kotiakki. 😀 Ei jääny, vaan lähti vielä uurestansa matkahan. Ehtoolla laittoo viestiä, jotta on pääsny perille.

Normaalihin tapahan meirän ehtoo kuluu Avaran luonnon ja saunoomisen paris. Kellokki siirsin jo valamihiksi oikiahan aikahan, jotten oo aamulla aiva pökkööksis, jotta mikä maa ja mikä aika.

Tänä aamuna alootin laittamalla isännän reissukamppehet pesuhun ja menin itte haravan kans heilumahan pihalle. Isäntäki osallistuu talakoohin keräämällä mun haravoomat kasat ja katkoomalla kukanrontot pois.

Pyykinpesu jatkuu vielä muutaman konehellisen verran ja siinä samas keittelin isännälle riisipuurua. Mulla ittelläni oli vielä sitä proileripastaa jälijellä. Se ei kelepaa isännälle, ku siinä on fusilli-pastaa, proileria, herkkusieniä ja paprikaa. Kaikki sen inhokkia. Mutta ei se mitää, mä sain syörä sen ihan yksin. 🙂

Tänään huolestuun myös oikeen torella tuosta tukan ohenemisesta. Mä nimittään verin sen aamulla ponin hiirenhännälle ja totesin, jotta se on puolella ohentunu. Mullahan ei mikää valtaasa hiuspehko oo ikänä ollukkaa, ku on tyypillinen suomalaanen luirutukka. Mutta oikeen järkytyyn, ku totesin, jotta niskas on enää lyijykynän vahavuunen nippu hiuksia. Onneksi mulla on vajaan parin viikon päästä se lääkäri. 

Tehokas päivä

Isäntä lähti taas aamusta puunkaatohommihin ja mä sain ryskätä täälä ihan oman mieleni mukahan. Alootin äiteen peilipiirrongin tyhyjäämisestä. Loota/hylly kerrallansa käyyn kaikki paperit ja tavarat läpi. Kaks roskapussillista tuli vanhoja paperia hävitettäväksi ja kaks säilytysloorallista sellaasta tavaraa, jokka käyn vielä tarkemmalla seulalla läpi sitte aikanansa.

Otin imurin siihen valamiusasemihin ja imaasin loorat ja kaapit saman tien pölystä, kun sain ne tyhyjiksi. Voitta kuvitella, jotta sitä on kertyny, ku tavarat on ollu kaapiis kymmenen vuotta pölyyntymäs. Ja kun se imuri kerran siinä oli esillä, niin samalla sitä tuli imurootua muutenki. Sen jäläkihin olinki ihan hikinen.

Päätin syörä ja lähtiä ensi Tokmannille kattelemahan niitä lankoja. Löytyy, ihanaa! Sieltä kirpparille täyren kopan kans. Oli sen verran menny ny tavaraa, jotta sain ängettyä uutta tilalle.

Seuraavaksi ruokakauppahan, ku ei eileen muistettu ostaa leipää.

Kotia tultuani pistin konehet (pyykki- ja tiski-) töihin ja menin itte keräämähän eiliset pyykit pois narulta. Kääriin ne ja lajittelin omihin kasoohinsa.

Kääriin Festivot sanomalehtihin, jotta pysyyvät ehejänä Ninnua varte.

Päätin ottaa lukemat verenpainehesta. Istuun ensi sen sääretyn 10 minuuttia ennen ku mittasin. Paineet oli ihan hyvät, mutta syrän sytkytti melekoosta kaninlaukkaa. Ensimmääsellä mittauksella lukema oli 108, toisella pisti vielä yhyren paremmaksi. Ajattelin, jotta taitaa olla paussin paikka. Otin kirijan ja menin pihalle auringonpaisteehin istumahan ja lukemahan. Olipa taas ihanan aurinkoonen ja lämmin päivä (vaikka vietinki suurimman osan päivästä sisätiloos). En sen jäläkihin enää mittaallu, eikähän se siitä tasaannu ihan vain lepäälemällä.

Toisen konehellisen vielä laitoon pyykkiä, mutta muuten oon ottanu ny aika rauhallisesti tämän ehtoon. Sain alootettua Tuijan rantehenlämmittimiä.

Velijen flikka kävi hakemas mun auton avaamen, kun sen oma auto on nyt niin täyrellisen kaputt, jottei sillä voi enää ajaa. Lupasin, jotta saa pitää auton niin kauan ku tarttoo. Huomennaki sillä on työpäivä, niin jottei pääse autokaupoolle kattelemahan uutta menopeliä. 

Tavarakaaos senku paisuu

Alakasin taas heti aamusta kantamahan ja lajittelemahan äiteen tavaroota. Se on käsittämätööntä, kuinka tiukkahan mä olin ne komerot saanu pakattua. Nyt ku tavarat on pureettu sieltä pois, niin tuntuu, jotta niitten määrä on vähintään neliinkertaastunu! Mutta nyt on komerot tyhyjät – ja meirän huusholli täynnä.

Vielä pitää käyrä läpi kaikki paperit. Niistä tuloo varmahan palijo poisheitettävää, ku kaikki on aina pistetty tarkasti taltehen. Monesti vielä varmuuren vuoksi usiampahan sisäkkääsehen kirijekuorehen. No, niihin pääsen käsiksi huomenna.

Kymmeneltä mun oli selekä jo ihan hiestä märkä. Päätin, jotta nyt on sopiva aika käyrä suihkus, syörä ja mennä kukkakaupan kautta surunvalittelukäynnille. Kyllä tuli niin kipiästi vielä omakki tuntehet pintahan, ku halattihin ja puhuttihin. Olin vielä kotomatkallaki aika syvis tuumingiis.

Mutta kotia päästyä pistin taas isoon pyörän päälle. Hain narulta eiliset lakanapyykit ja pesin kaks konehellista karteekia (= ikkunaverhoja) ja tuukia (= pöytäliinoja). Ja tiskasin pari konehellista äiteen astioota.

Onnellisehen päätöksehen tuli myös äiteen Festivo-kynttilänjalakojen kohtalo. Siskoo osti niitä lahajaksi yhyren kerrallansa ja äiteellä oli lopuuksi koko sarija 1-solomuusesta 8-solomuusehen. Ainuastansa 4-solomuunen puuttuu. Sen tilalla on saman korkuunen Timo Sarpanevan 20-vuotistaiteelijajuhulan kunniaksi valamistettu Juhla-Festivo, joka poikkiaa ulukonäöltänsä tavallisista Festivoosta. Siinä on solomut vain jalaan ylä- ja alaosas, kun muis ne on tasaasesti koko matkalla. Mutta niin – ne saa uuren koron siskoonflikan tykyä (= luota). Ihana asia! Ninnu sanoo, jotta hänelle tuloo niin niistä äitee mielehen. Ja miksei tulsikki.

Tänään sain syylingit valamihiksi ja kattelin lankaa Tuijan rantehenlämmittimihin, kun mulla on ny vähintäänki kotitarpehiksi niin omia, Sirkan ku äiteenki lankoja. Mutta arvakkaa vain, löytyykö multa toivottua väriä villalankana? No ei tietystikkää! Huomenna siis lankakauppahan. (Jee, hyvä tekosyy hypistellä kaikkia ihania lankoja ja ostaa ehkä ihan vähä yli tarpehenki…)

Joka paikka sekaasin

Heti aamusta alakasin ryskäämähän. Kannoon äiteen astioota tiskattavaksi ja liinavaatetavaraa pyykättäväksi niin jotta meillä on ny joka paikka täynnä epämäärääsiä kasoja. Sitä mukaa tarijoolen niitä velijille ja siskoon muksuulle, ku saan kuvauskuntohon. Osa meni suoraa pesähän, ku oli rauskoja (= rikkinäisiä) tai niin pinttynehiä, jotta eivät putsaantunehet pesuskaa.

Ja vaikka oon tänään ahkeroonu, sain yhyrestä isoosta kaapista vasta kolome hyllyä tyhyjäksi. Yks hylly on vielä jälijellä ja yks kapia komero. Ja sen jäläkihin paperitavarat piirrongin loorista ja kaapiista. Sitte rupiaas olohon kaikki käytynä läpi. Niij joo – paitti taulut. Ne on vielä sielä seinillä ja osa jätesäkis portahien alla niiltä jäliiltä, kun ne tuotihin Lintulasta.

Aamupäivällä pirin paussin tuon tavarakaaoksen kans ja lähärimmä kaupungille vaihtamahan sitä mun puhelinliittymää. Se oliki hyvä juttu, koska myijäpoijalla oli tarijota mulle nettiki alle puolehen hintahan siitä, mitä nykyynen on. Nopeuski virallisesti tuplaantuu, mutta ehtoolla ku tein mittauksen, niin nopeus oli yli 3-kertaanen vanhahan verrattuna. Tai enämmänki, koska harvoon se sitä viittä mekaa (= megaa) antoo, mistä oon maksanu. Mulla on kaks viikkua aikaa testaalla tämän toimivuutta ja jos ei pelitä, niin sen jäläkihin saan vielä vaihtaa kiintiähän liittymähän, joka tosin on tietysti kalleheet. Mutta ainaki tänään tuntuu toimivan tosi hyvin. Olin oikeen tyytyväänen kauppoohin! Puhelinliittymä tosin vaihtuu vasta joskus viikon päästä, mutta enkähän mä kestä sinne asti.

Telekaupasta jatkettihin – yllätys, yllätys! – Piikkihin syömähän. Otin salaattilounahan ja sain silläki itteni ihan ähkyhyn. Isännälle ei salaatit piisannu ja se veti lisäksi monta siivua pitsaa – ja valitti sitte ku tuli syötyä liikaa. 😀

Kotomatkalla poikettihin kirpparin kautta. Nyt ei viety mitää lisää ja ilokseni huomasin, jotta sieltä oli ny menny oikeen mukavasti tavaraa: astioota, leluauto, korvakorut, isännän tavaroosta uistimen kela, Dyckert-pyssy, köysi ja jakoavaamia, äiteen tavaroosta yks enkeli, vaasi (= maljakko), sotaveteraaniviiri (joka luonnollisesti oli faarin), kaulin, 2 teräskauhaa, liivihames, säästölipas ja mun joskus aikoonansa maalaama rukinlapakoriste.

Kotia tultua pistin äiteen liinavaattehia ja hantuukia (= pyyhkeitä) pesuhun. Kun kones teki mun erestäni töitä, mä laitoon uuren nettiliittymän koneehin – ja kas kummaa! – se toimii! Olin varma, jotta en saa sitä ensimmääsellä kerralla pelittämähän, mutta niinhän tuo lähti heti toimimahan, ku oli piuhat kiinni. Hieno homma!

Tänään oon istunu myöski kutimella, jotta saisin nuo puolimoos (= kesken) olevat sukat valamihiksi ja pääsisin teköhön niitä runokaverien ”tilaustöitä”. Aiva sormia syyhyttää päästä tekemähän jotaki muutaki ku ainaasia sukkia.

Pyhäänpäivän puhtehia

Tähän alakuhun ensi pieni kattahrus taaksepäin, ku oon näköjään maanantaina viimmeeksi kirijootellu.

Tiistaina oli normi salikäynti ku ei oo vielä ainakaa oo sitä firman etua otettu pois.

Keskiviikkona käyyn lenkillä. Jostain syystä en halunnu mennä pururaralle, vaan kiersin uuren asuntoaluehen kautta. Olipa sinne tullu palijo komeeta tupia!

Torstaina kirijoottelin Pännän kotitehtävän johonki muotohon.

Eileen en tainnu teherä mitää järijellistä. Paitsi kävin kaupas. Ja pahootin mieleni. Isäntä nimittään lupas hakia pizzat Kotipizzasta. Mä halusin pienen pannupitsan Pollo Americanaa. Kun aukaasin looran, totesin, jottei tämä pitsa oo kanaa nähänykkää. Se oli joku onnetoon kinkkuversio, joka ei maistunu haavalta ei hongalta. Toinen kerta jo kun mä saan väärän pitsan Kotipizzasta. Söin kuitenki ku oli näläkä. Ja kun poika tuli syömähän, niin se totes, jotta hänelläki on väärä pitsa. Sen pitsas oli ne mun kanat ja homejuustot. Eli kolomesta pitsasta vain yks oikeen… Lupasin pistää koko firman poikottihin. Hajetahan Özlemistä tai sitte ei ollenkaa.

Lisäksi mä oon takunnu nettiyhteyksien kans monta ehtoota. Yhteys katkee heti ku yritän pistää kuvia feispuukkihin. Minkää muun sivun kohoralla ei yhteyret katkee. Soitin vikailimootuksehenki, jotta kattoosivat, onko meirän nettilinijas jotaki häikkää. Ei näkyny mitää erityystä paitti jotta toissaehtoona oli yhteyret katkennu 14 kertaa ja eileen siihen puheluhun mennes jo 9 kertaa.

Ajatus siitä, jotta tänään on pyhäpäivä eikä mikää paikka oo auki, tuntuu mukavalta. Ei tartte lähtiä yhtää mihinkää, saa olla vain!

Aamulla heräsin seittemän mais orastavahan päänkipuhun. En jääny sänkyhyn orottelemahan, jotta se pahenis, vaan nousin ylähä. Söin aamupalaa ja lujeskelin kaikes rauhas niin kauan ku isäntä nousi.

Kattoon, jotta ku velipoikaki on pistäny petivaattehet tuulettumahan, niin kyllä mäki.

Yöllä oli kova sumu ja aamulla kaikki oli komiasti kuuras. Aurinko paistoo, oli pieni pakkaanen ja aiva ihana ilima.

Kun sain petivaattehet parvekkehelle, päätin vihiroonki neulua ne makuukamarin karteekit (= verhot), joihinka mulla on ollu kangas ostettuna jo kauan aikaa.

Johonaki neulomusten välis pistin lakanat pyykkikonehesehen.

Kun sain verhot neulottua, laitoon ruaan tuleelle ja sillä välin pesin makuukamarin klasit. Saman tien päätin pestä makuukamarin matokki. Päiväpeiton nakkasin pyykkikoppahan. Sen pesemisellä ei oo kiirus, laitan talaveksi toisen peiton, joka sopii paremmin nuotten uusien verhojen kans.

Kannoon petivaattehet parvekkehelta sisälle lämpiämähän. Neki oli vetäny kuurahan.

Ruaan jäläkihin rupesin kantamahan peittoja ja patjoja takaasi makuukamarihin. Rappusis, syli täynnä petivaattehia, ajattelen aina Pirjo Kauppista. Hänhän halavaantuu purotesnansa rappusis, ku oli kantamas petivaattehia ja lakanan reuna jäi jalaan alle. Jostaki syystä se on saanu mun varovaaseksi ja kannan mieluummin vähä kerrallansa, jotta näjen jalakoohini kulukiesnani. Sehän on vain hyötyliikuntaa, ku ravaan rappuset usiampahan kertahan.

Laitoon puhtahat lakanat petihin ja kun kello ei ollu vielä kahtakaa ja ilima erelleen yhtä komia, päätin lähtiä pururaralle. Näin päiväsyrännä mäki tohorin mennä sinne. Harmittelin, ku en ottanu kameraa joukkohon, niin komiat oli kuuraaset maisemat. Aurinkoonen sää oli saanu monet muukki lenkille. Tällä kertaa ei tarvinnu yksin kiertää.

Takaasi tulles, lähellä kotua, mua vastahan juoksi komia nappisilimäkoira talutusremmi peräsnänsä. Ihan selevästi se oli päättäny kans lähtiä lenkille, mutta oli unohtanu taluttajan joukosta. Toimittelin sille ja kysyyn, jotta mihinkä se on menos. Se tuli tekemähän tuttavuutta ja mä sain napattua remmistä kii. Koira lähti saman tien takaasippäin ja muutaman kymmenen metrin pääs sitä jo orotettihinki.

Samalla tutustuun naapurin tanskandoggihin. Se tuli mun haistelemahan ja antoo rapsutella ihan tuttavallisesti, vaikka ei olla ennen oltukaa tekemisis.

Kotia tultua otin pullapussin pakkaasesta ja päätin, jotta kyllä mä ny yhyren korvapuustin verran oon tänään kuluttanu.

Sitte lukaasin Pännän tehtävän läpi, mutta en muka löytäny mitää korijattavaa. Annan siis hautua vielä huomisehen. 

Ehtoo onki menny taas tämän nettiyhteyden kans takutes. Nyt tuntuu toimivan – tosin hitahasti – ku ei fasepookki oo auki.

Kaiken kaikkiansa oon oikeen tyytyväänen tämän päivän aikahansaannoksihini.

Pyhästä – ja vähä maanantaista

Mun pyhäpäiväni alakoo – niin ku melekeen aina – pyykinpesulla.

Ku pyykit oli narulla ja ruaat syötynä, lähärettihin äiteen työ. Tietysti heitti muutaman piskon siinä matkalla, mutta ku aurinko taas hetken päästä pilikahteli, niin lähärettihin äiteen kans pienelle kävelylle. Tuuli aika vilipoosta, mutta pujettihin äiteelle toppatakki päälle ja pistettihin filtti poloville. Kovasti se vakuutti, jottei tullu kylymä. Eikä sen käret kyllä kovin kylymiltä vaikuttanukkaa ku autoon takkia pois päältä. Joku 1½-2 km lenkki tehtihin. Justihin keriittihin takaasi päiväkaffeen aijaksi. 

Kotia tultua mä päätin jotta korijaan yhyret farkut, joittenka liirinki (= vyötärökaitale) oli jäämäs kätehen. Samalla ajattelin neulua ne tyynynliinat, johonka oon ostanu kankahat jo yli vuosi sitte…

***

Firman it-päällikkö oli tänään työmaalla käymäs. Kertoo vähä, kuinka mun työt tuloo muuttumahan uusien järijestelmien myötä. Oli oikeen hyvä keskustelu. Se kysyy myös mun puhelimen kunnosta ja kun mä kerroon, jotta se on priimakunnos enkä halua uutta puhelinta, niin se kuulemma sopii oikeen hyvin 🙂

Sen mun hajonnehen tietokonehen se nappas joukkohon lähtiesnänsä. Lupasivat yrittää herätellä sitä henkihin ja saisin sen sitte takaasi. Nykyynen laihnakones (jonka luulin jäävän mulle käyttöhön) on hitahanpuolohoonen.

Kotia tultua jatkoon pyykkisouvia. Poika toi nimittään eileen omat pyykkinsä vasta sen jäläkihin ku olin jo muut pyykit pesny. Pistin ne eiliset tyynynliinat samalla pesuhun, jotta näjen, kissahtaako (= kutistuuko) ne kuinka palijo. Mietiin kyllä sen kankahan pesemistä ennen neulomista, mutta laiskuus voitti ku ajattelin, jotta se pitääs sitte silittääkki ennen neulomista. On helepompi silittää valamihit tyynynliinat.

Vein parvekkehella kesää viettänehet kukat suihkuhun. Olivat niin hirvittäväs tomus, jotta ei lehtien färiä juurikaa näkyny. Kaktuksis näyttää olovan jo nuppuja eikä ne kukat olsi tullu eruksensa tomuusis kasviis.