Kertarysäyksellä

Joskus kiirus on hyvästä. Niinku esimerkiksi näyttöjen kasaamises…

Mä nimittään tiistaina kysyyn opettajalta, jotta pitääkö mulla olla perijantaiksi muuta valamihina ku se tilinpäätöksen näyttö. Se totes, jotta hän oletti, jotta kaikki näytöt on jo valamihina arviootaviksi. Mutta ku ei ollu. Paitti se palakanlaskenta.

Siinä oli tullu joku informaantiokatkos, ku ne oli pomon kans siitä sopinu. Mä kumminki räknäsin (= laskin), jotta jos pistän isoon pyörän päälle, niin mulla on maharollisuus urakoora kaikki täksi päiväksi, jos vain pomolla on aikaa ne tarkastaa. Ku seuraava maharollinen näyttöpäivä olis ollu kaharen viikon päästä enkä mä millää olsi enää halunnu venyttää tätä asiaa ku mä kyllä palijo oon sitä stressannu.

Pomo piti vapaapäivän keskiviikkona, joten en saanu häneltä kysyttyä, mutta päätin, jotta musta ei ainakaa jää kiinni, jotteiko olsi näytöt valamihina. Mä sain ku sainki ne tehtyä ja ku kävin eileen aamulla pomon juttusilla, niin se oli samaa mieltä, jottei enää venytetä tätä, vaan hän kattoo ne vielä ehtoolla töiren jäläkihin.

Sovittihin, jotta mä meen tänään puoli kahareksaksi töihin, niin keriitähän käyrä ne läpi ennen ku opettaja tuloo puoli yhyreksältä. Olin konehella vielä muokkaamas haastehakemuksen asettelua, ku opettaja jo tuli.

Näyttöjä käytihin kohta kohoralta läpi, opettaja esitti kysymyksiä mulle ja pomolle ja kyseli pomon arvioota ja kommenttia. Sen palauttehen opettaja mulle antoo, minkä moni teistäki: ”Sun pitää uskoa ittees, koska sä kyllä osaat.” Sitte tosin totesivat ku yhyrestä suusta, jotta kyllähän se ittevarmuus ja luotto omahan osaamisehen tuloo aijan myötä sen tekemisen kautta.

Sain hyvää palautetta myös siitä, ku olin teheny kirijalliset selevitykset jokaasesta tekemästäni näytöstä ja niitten työvaiheesta. Ovat kuulemma hyvä lisä sinne näyttöpaperiihin. Ja toimiivat jatkos tarvittaes myös ohojeestuksena niin ittelle ku ehkä muillekki.

Ku näytöt oli kaikki läpikäyty yhyres, mun ajettihin pihalle, jotta saivat pomo ja opettaja jutella kaharen kesken ja keskustella siitä, kattoovakko he mun näytöt ja osaamisen riittäviksi tutkinnon saamiseksi.

Mä olin ku tulisilla hiilillä, mutta onneksi hoksasin, jotta mähän voin sillä välin vaikka mapittaa tosittehia. Ei mun kumminkaa kovin kauaa tarvinnu orottaa, ku opettaja tuli hakemahan mua takaasi.

Se kielsi mua menemästä istumahan, koska hän halus halata ja onnitella mua tutkinnon suorittamisesta. 🙂 Ja onnitteli myös työpaikasta. Pomo oli kertonu palakkaavansa mut. Totesimma kaikki, jotta siinä kohtaa, ku sain tuon harijoottelupaikan, niin kaikki loksahti kohorallensa niin ku ennalta sovitusti. Pomo tarvitti kipiästi työntekijää, mä olin vailla harijoottelupaikkaa ja opettaja uskalsi suositella mua pomolle. Ja nyt on kaikki järijestymäs parahin päin kaikkien kannalta.

Opettaja lupas kysellä vielä työkkäristä, voinko mä saara paperit pihalle jo aikaasemmin, ku kerta näytöt on suoritettu ja pääsisin aloottamahan oikees töis. Mutta ei täs ny enää oo muutenkaa ku kaks ja puoli viikkua koko koulun loppumisehen, jotta aiva hyvin mä jouran sen aikaa olemahan vielä harijoottelijan tittelillä.

Kovasti pomo jo puhuu työsopimuksen teosta, sähköpostista, tunnuksista tulorekisterihin ja kaikesta, mitä pitää teherä, ku mä oikiasti alootan työt.

Voittako uskua, jotta mä oon niin valtavan helepottunu ja niin valtavan onnellinen, jotten meinaa oikeen mahtua olemahan kuinkaa päin?

Paitti jotta välillä vieläki ihimetyttää, jotta onko tämä oikiasti totta. Kyllä on ihana tunne aloottaa viikonloppu näin onnellisis fiiliksis!

Mainokset

Yllätysvieras

Eikä tää viittaa siihen Cecelia Ahernin kirijahan, jonka mä hilijan luin, vaan me saatihin yllätysvieras. Tai ihan tuttuhan tuo on. Poika ilimootti nimittään torstaiehtoolla, jotta hän tuloo viikonlopuksi tänne. Sopivasti, ku isällänsä on huomenna syntymäpäivä. Vaikka ei se kuulemma sitä ollu muistanu.

Töis on ollu välillä kiirusta ja välillä hilijaastaki. Näytöt ei oo tällä viikolla eristyny mihinkää päin. Paitti, jotta se tilinpäätös saatihin tehtyä loppuhun. Niin – ja tiistaina sain palakanlaskennan näytön suoritettua. Tosin kukaa ei oo sitä sen kummemmin tarkastanu, mutta laskin ne palakat, jokka mulle oli näyttöhön sovittu. Luulisin, jotta palakanlaskennan osio menöö kivutta läpi.

Ens perijantaina on arvioontikeskustelu. Se on sovittu tilinpäätöksestä, mutta mä vähä haaveelin, jotta jos olis saanu niputettua muukki näytöt siihen, mutta ei taira onnistua. Pomo on kiinni alvien teos eikä kerkiä ny mun juttuuhin perehtyä.

Mun pitääs saara siltä tierot yhtä ulosottohakemusta varte. Ku saisin sen tehtyä, niin olis laskutuksen ja myyntireskontran näyttö kasas.

Sitte mä tarttisin tieron, minkä firman veroilimootuksen voisin yrittää teherä. Ku saisin sen tehtyä, niin tilinpäätöksen näyttö olis sillä suoritettu. Ei mulla kyllä oo minkäämoista käryä, kuinka se teherähän. Tai no – osakeyhtiön veroilimootuksesta vähä, muttei oikeen muista.

Sitte olis vielä kuukausikirijanpito ja alv-tilitys. Eileen tuotihin tammikuun tosittehet. Mappi on pomolla, joten mä en tierä, onko joulukuu jo kirijattu ja alvit laskettu. Jos ei, niin niitten tekemisehen on niukasti aikaa, ku alvien maksupäivä on tiistaina.

Tammikuutahan on sitte ruhtinahallisesti aikaa kirijata. Joku ehkä kerkiääs vielä opettaa mulle kuunvaihtehen ja alvin ja OmaVero-tilin täsmäytykset.

Palakkojaki sielä on ens viikolle ja palakkatietoilimootusten tekoa tämän viikkoosista palakoosta. Osan mä pystyn tekemähän suoraa toisesta palakanlaskentaohojelmasta, mutta toinen ohojelma vaatii mobiilikirijautumisen, eli siihen mä tartten aina joko työkaverin tai pomon, joilla on ne valtuuret kirijautua tulorekisterihin. Välillä on vähä hankalaa saara kumpaakaa siihen, ku niillä on luonnollisesti palijo muutaki tekemistä ja tuntuu, jottei aina passaasi olla häirittemäs.

Ja se uus kirijanpitäjä – seki on opiskelija. Se on kylläki teheny pitkähän kirijanpitua, mutta tutkinto puuttuu ja sitä se on ny suorittamas. Se pistettihin heti tekemähän maatalouskirijanpitua, joka on kuulemma aiva oma taitehenlajinsa. Ja ilimeesesti tämä tapaus vielä eritoten. Ei mitää ohojausta eikä työhön perehrytystä. Siitä vain töihin heti. Mutta näköjään se häneltä onnistuu. 🙂

On muuten sama tyyppi, jonka tilalle mua kysyttihin vajaa vuosi sitte.

Viimme yön kattelin painajaasia näytööstä. Tilinpäätökses olin kirijannu yhyren 22 euroa siivouskuluuksi ku olis pitäny kirijata kiinteistönhoitokuluuksi. Ei menny näyttö läpi.. Sitte takkusin palakkojen kans. Heräälin vähä väliä aamusta, mutta en jaksanu nousta ja aina ku nukahrin uurestansa, niin samat painajaaset jatkuu.

Tänään oon leiponu kakkupohojan ja äsköön kostutin ja täytin sen. Saa huomenaamulla sitte koristella. Eres sen verran juhulistetahan synttäriä.

 

Pikkuhilijaa, pikkuhilijaa

Töis on ollu kiirusta, mutta ompa ollu välillä muutamia hetkiä, jolloonka oon keriinny vähä siivuamahan ja järijestelemähän pöytiä ja laittamahan paperia omille paikoollensa. Ja kattelemahan tilinpäätöksehen liittyviä asioota.

Lisäksi oon ehtoosin kertaallu tilinpäätösjuttuja sen, mitä niistä ny koulusta paperilla saatihin. Tajusin, jotta suurin osa muistihinpanoosta ja opetusmateriaalista on konehella – ja kaikki Nova-harijootukset tietysti koulun konehella. Novahan meillä ei oo kotua käsin pääsyä. Täytyy varmahan huomenna vähä yrittää kertaalla niitä konehelle talletettuja.

Torstaina tein ensimmääsen osasuorituksen palakanlaskennan näyttöhön, ku tein palakkojen vuosi-ilimootuksia verottajalle, työeläkeyhtiöölle ja tapaturmavakuutusyhtiöölle.

Eileen tein ensi aamupäivällä hirmuusen määrän laskuja ja sain siitä laskutuksen ja myyntireskontran näyttöhön suorituksen.

Sen jäläkihin alaattihin pomon kans käymähän läpi tilinpäätöstä ja seki eteni jo siihen vaiheesehen, jotta päätösviennit ja jaksotukset on ny tehty ja maanantaina jatketahan tilien täsmäytyksellä. Onneksi pomo oli siinä koko aijan mukana, sain hänestä tukia ja turvaa ja palijo varmuutta ja opetusta samalla. Hän seliitti tämän kyseesen firman tilinpäätöskäytäntöjä ja neuvoo, mistä löyrän tarvittavia tietoja tilinpäätöstä varte. Asioota, joita en olsi voinu tietää, ku en oo ehtiny tutustua firmahan muuten ku vähä konehelta kirijanpitua kattelemalla.

Hmmm.. tosin sielä aloottaa maanantaina uus kirijanpitäjä, joka tuloo siihen mun vastapäisehen työpisteehin, jotta en tierä, kuinka se mun tilinpäätökseni siinä sitte etenöö, pystyykö siinä keskittymähän. Ja pomo joutuu kumminki uutta työntekijää ohojeestamahan. Mutta jos en mä saa sitä tehtyä, niin on mulla tosi palijo palakanlaskentaa koko viikoksi. Ensimmäästen parin firman palakat pitää saara laskettua jo heti maanantaina, seuraavat tiistaina ja keskiviikoksi ja torstaiksiki jää vielä monet palakat. Isännälle jo sanoonki, jotta voi olla pitkiä päiviä tieros.

Eilinen ehtoo meni ihan vain nauraa hekottaes. Olimma ny sielä teatteris kattomas Lisää saikkua, kiitos -esityksen. Kyllä sai nauraa! Mä en voi käsittää, mitenkä Mikko Kivinen pystyy muistamahan kaikki vuorosanansa ku sitä tekstiä tuli pitkiä pätkiä konekiväärivauhrilla ihan tauotta. Aiva hervotoonta. 😀 Jos teillä ikänäkoskaamilloonkaa on maharollisuus mennä kattomahan, niin suosittelen eherottomasti! Oli kyllä hauskaa ihan koko rahan erestä. 

Hyvää ja sitte taas huonoa

Kylläpäs viikot menöö (huolestuttavan) vinkiää. Justihin tuos kattelin allakkaa, jotta enää kuus täyttä viikkua harijoottelua eres. Ja yks näyttösuunnitelmaki menöö vielä uusiksi.

Se tilinpäätös, joka mulle oli sovittu näyttöhön, jouruttihinki tekemähän jo ny, ku omistajat alakas sitä hosumahan. Toinen harijoottelija teki sen yhyres pomon kans. Mä en sitä olsi kylymiltäni pystynykkää tekemähän, ku en oo vielä saanu harijootella yhyren yhtäkää tilinpäätöstä. Nyt en vielä tierä, mikä firma mulle tuloo sitte näyttöhön.

Tulorekisterin kans täs on erelleenki takuttu. Mutta eileen saatihin se vihiroon ja viimmeen aijan tasalle (toistaaseksi), niin jotta oli mukava lähtiä viikonlopun viettohon. Mä en pysty sitä ittekseni eres tekemähän, ku mulla ei oo sinne valtuutuksia. Tarvitten aina pomon tai Raijan vierelleni, jotta päästähän niitten mopiilitunnuksilla kirijautumahan sivuulle.

Toki näin viikonloppunaki takaraivos tykyttää, jotta vuosi-ilimootukset pitää antaa tään kuun loppuhun mennes. Taitaa olla pitkiä työpäiviä tieros erelleenki. Ja ens viikolla on taas isoja palakanlaskentoja. Niitten kans saan kulumahan hyvän tovin. Mutta en meinaa murehtia niitä ny.

Mulla on muutaki murehrittavaa. Nimittään se, jotta poika oli saanu lopputilin. Tekstiviestillä. Ku on kuulemma tehotoonta sen työnteko. Siihen en osaa ottaa kantaa, kun en tierä, minkämoinen se on töis. Kaks vuotta se kumminki kerkes olla. Nyt on pelekona, jotta tulooko se saamahan mistää mitää rahaa, ku työnantaja otti sen töihin silloon laskutuspalaveluyrityksen kautta eli poika on ns. kevytyrittäjä.

Se on vähä tulukinnanvaraanen juttu, onko niillä mitää työttömyysturvaa. Epäälen, jotta se tuskin on maksanu työttömyyskassahan mitää, ku sen piti ottaa YEL-vakuutus ja se on ollu aika heleskutin isoo menoerä joka kuukausi.

Samalla kertaa kun se kertoo tuosta työttömäksi jäämisestänsä, se ilimootti, jotta he on menny flikkakaverin kans kihiloohin. Ei ollu se ilo keriinny montaa tuntia kestää, ku oli tullu tuo pomon viesti. Sillä ei oo kuulemma ikänä ollu kanttia sanua ketää irti naamatusten, vaan kaikki on saanu irtisanomisilimootuksen viestillä.

Mä ny toivon, jotta poika sais kumminki siltä jonkimmoisen työtoristuksen ja löytääs uusia töitä maharollisimman pian. Tai pääsis sitte sinne metallialan kouluutuksehen, mistä se on jo jonku aikaa puhunu.

Morsian kumminki valamistuu ny keväällä. Toivottavasti seki löytääs töitä. Muuten alakaa meiränki rahatilanne mennä taas alamäkehen, jos näistä rahoosta pitää piisata nelijälle.

Mä kyselin, jotta haluaako ne järijestää täälä kihilajaaset kaveriille ja sukulaasille, mutta eivät kuulemma halua ylimääräästä rahanmenua. Ja morsmaikun äiteepuoli kuulemma järijestää kumminki keväällä valamistujaaset, niin vissihin ne kihilat kaffitellahan sitte siinä samalla. Lahajastaki kyselin, jotta mitä toivoosivat, mutta eivät kuulemma mitää. Jonku lantin sitte laitoon eres tilille.

Tänään tais olla tähän astisen talaven kylymin aamu. -17 näytti mittari. Autua piti hetken lämmitellä ennen ku päästihin kauppareissulle. Kotia tulles yllätettihin kanahaukka. Se oli meirän pihas pensasairan juures aterioomas fasaanipaistia. Haukka lähti, mutta harakat piti huolen lopuusta rääppehistä. Naurettihin, ku seurattihin niitten touhuja. Ne kävi kiskomas palan irti ja kävivät piilottamas sen pensasairan juurelle. Ja sitten hakemahan heti seuraavaa palaa. Nyt ei fasaaninaarahasta oo jälijellä enää ku muutama yksittäänen höyhen.

Liikenne on lisääntyny

Sattumalta havaattin, jotta Kirjapöllön huhuiluja -blogis oli linkki tänne mun sivuulle, ku olin kommentoonu samaa Josie Silverin Ole minun -kirijaa ku hänki.

Se linkkaus on tuonu uskomattoman palijo lisää kävijöötä. Huomaa, jotta hänen blogillansa on lukijoota ja he sitte käyvät kurkkaamas tännekki. Kiitos siitä!

Seuraajia ei toki oo tullu lisää enkä  sellaasta tohori eres orottaakkaa.

Multa puuttuu täältä johoronmukaasuus. Mä höpäjän mitä milloonki sattuu mielen päälle mulijahtamahan. Jos ny joku punaanen lanka on, niin se on tää murret. Joka taas puolestansa saa varmahan monen niskavillat pystyhyn. Se on hankalaa lukia ja hankalaa ymmärtää eikä kovin mielenkiintoosta jos ei ny erityysesti oo viehtyny etelä-pohojalaasehen murteehin (mitä aika harva on).

Uurenvuorenlupaus

Mä en oo enää vuosi(kymmeni)hin teheny uurenvuoren lupauksia ku ei niillä oo ollu kantavuutta roskakoria piremmälle. Niimpä en nykkää lupaa rikastua, nuortua, kaunistua, laihtua, liikkua enämmän, syörä vähemmän ja tervehellisemmin, pitää huolta terveyrestäni paremmin, olla ahkerampi, kiltimpi, herttaasempi, auttavaasempi, kunnollisempi taikka tunnollisempi.

Sen sijahan ajattelin luvata ittelleni pieniä ilonaiheeta. Mulla on vitriinis toinen toistansa komiempia kirpputoriastioota, jokka on tähän asti ollu lähinnä vain koristehena ja pölyä keräämäs.

Nyt mä päätin, jotta joka pyhäaamu (tai ainaki maharollisimman useen tai eres silloon tällöön) vietän rauhallisen aamupalahetken – maharollisesti kynttilän valos – ja nautin teeni jostaki niistä komeesta kupiistani.

Yleensä tuloo hörpittyä juomat vain jostaki arkisemmasta mukista. Kupit ei oo ollu kallihia eikä niitä tartte sen takia kellekkää säästää. Mä oon ostanu niitä vain sen takia, kun ne on ollu mun mielestä kaunihia. Miksen mä voisi nauttia niistä ny. Muksut pistää ne kuitenki hävityksehen, ku musta aika jättää.

Lupasko kukaa muu mitää?