Keräälyerä

Täs on jääny kirijoottelemata kaikennäkööstä, ku on muka niin ollu tekemistä. Päätin sen takia ottaa tähän tällääsen sekalaasen keräälyerän.

Tajusin, jotten oo muistanu kertua sitäkää, ku viimme viikolla käyyn lääkäris taas näytillä. Olin viikon käyttäny sitä vaikunpoistoainetta ja oli tarkootus, jotta jos sillä irtuaas se vaikkuklimppi, mihinkä korvaputki oli jumittunu. Oli sama kesälääkäri ku erelliselläki kerralla eikä se eres yrittäny imuroora sitä pois vaan se soitti suosista toisen lääkärin kattomahan. Tää toinen lääkäri nyppäs sen putken pois krokotiilinleukapihiriillä. Samalla tuli se vaikkuklimppiki, ku ne oli erelleenki kiinni toisisnansa. Yök! Lääkäri totes, jotta tärykalavos on arpeumaa. Tierä sitte, onko se normaalia vai sekö sen kuulon huononemisen aiheuttaa.

Saman päivän ehtoolla mentihin surunvalittelukäynnille velijen, velijenflikan ja isännän kans, ku siskoon miniän äitee oli kuollu. Olin lääkärireissulla käyny hakemas kukkakimpun ja atressin (= adressin). Alakuitkujen jäläkihin tuli jo sen naurunki vuoro. Eikä se vähennä sitä surua. Ku tieros oli, jottei enää oo mitää tehtävis, niin paree (= parempi) on, jottei kärsimys jatku kovin kauaa.

Maanantaina käymmä ongella. Isäntä sai ensiksi isoon lahanan. Rannas oli kaks pikkupoikaa virvelöömäs. Ku ne huomas isännän kalansaalihin, ne tuli juoksujalakaa kysymähän, saako he sen kalan. Meni ilimeesesti tuliaasiksi toisen poijan kissille. Isäntä sai vielä kaks affenta (= ahventa) ja yhyren särijen. Mä sain vain sellaasen kohon mittaasen särijen. 😂 Kaikki kalat pääsi takaasi jokehen tuota yhtä lahanaa lukuhunottamata.

Eileen meillä oli mukava ehtoopäivä, ku isännän velii vaimoonensa piipahti kaffittelemas. Ei oo hetkehen nähty, niin juttua olis kyllä piisannu pirempähänki. 🙂

Tänään noukittihin isännän kans osa marijoosta ja laitettihin pakkaasehen orottamahan loppujen kypsymistä ja mehustamista. Viitisentoista litraa on ny pakkaases ja punaasia tuloo ainaki varmahan parikymmentä litraa vielä. Mustia ei tuu kovin palijo. Karviaasia on tulos hyvääsesti, mutta eivät vielä ollehet aiva kypsiä. Täytyy pikkuhilijaa niitä sieltä käyrä noukkimas.

Pyöräälemäs oon yrittäny käyrä maharollisimman useen. Harmittaa vain ku mun pyörän mittari kenkkuuloo ja lakkaa välillä toimimasta. Mä oon sellaanen, jotta mulle olis palijo mielekkähämpää, ku näkisin matkan eristymisen (= edistymisen). Tänään taisi olla tähän astisista pyöräreissuusta pisin, ku ainaki mittarin mukahan tuli 17 km. En tosin tierä, kuinka hyvin siihen voi ny luottaa. Aion ostaa joka tapaukses uuren mittarin, vaikka ei tänä kesänä välttämätä enää kovin palijo tuu ajettua. Ku työt alakaa ens viikolla, niin eipä sitte tuu enää lähärettyä pyöräälemähän. Ainuat kilometrit tuloo työmatkoosta, jos säät sallii. Mutten halua vielä ajatellakkaa töitä! Moon lomalla ny!

Karvajalakojen kaverina

Torstaina pistin pakaten tavaraa Hyvinkään reissua varte. Meitä oli pyyretty karvajalakojen hupulaasiksi (= kaveriiksi), ku nuoret meni miniänaluun siskoon häihin.

Mutta mulla oli perijantaiaamupäiväksi varattuna auton kattastus, niin se piti hoitaa ensi alta pois. En jännittäny tällä kertaa, ku ei tietääkseni pitäny olla mitää vikaa. Eikä ollukkaa. Kattastusmies tuumas avaanta tuoresnansa, jotta auto oli kunnos, niin ku olettaa saattaa.

Ny saa peräti kaks vuotta hurnuuttaa menöhön. Ku vain muistaas sitte kaharen vuoren päästä, jotta nyt on se vuosi, ku pitää kattastaa… Tosin varmahan kattastusasemat ja huoltokorijaamot lähettelöö sitte mainoskirijeetä, jotta ei sitä ehkä unohtamahan pääse.

Kattastusasemalta ajettihin Prismahan hakemahan vähä evästä ja tultihin kotia syömähän erellispäivääset ruaanloput ja kaivamahan uusiapernoja (= uusiaperunoita), jotta saarahan keittää niistä poijalle ehtooruoka. Ne on yks sen herkkuruoista ja nyt ne vielä maistuu uusiltapernoolta, muttei välttämätä enää sitte, ku seuraavan kerran tuloovat tänne.

Oltihin perillä vähä ennen ku poika tuli töistä. Keriittihin (= ehdittiin) kävellä pieni lenkki siinä asuntoalueella.

Miniänalaku oli jo torstaina lähteny hoitelemahan kaason hommia ja laittelemahan hääpaikkaa valamihiksi, niin jotta me oltihin poijan ja karvakamujen kans keskenämmä.

Voi että, ku olis pitäny saara Rymyn laulu nauhootettua. Sillä oli niin hyvä olla ku tuli kerralla kolome ihimistä tupahan. Mortti puolestansa pelijästyy mokomaa hälinää ja painuu sängyn alle lymyhyn (= piiloon). Se tuli morijestamahan vasta, ku tilanne rauhoottuu.

Poika tälläs meille nukkumapaikan heirän sänkyhynsä eikä sille kelevannu meirän lakanat, vaan laittoo omat. Rymy nukkuu meirän kans koko yön.

Lauantaina käytihin aamupäivällä kauppakeskus Willas ensi syöpööttelemäs Momentos ja sitte pikaasesti poijan ostoksilla Prismas.

Sillä välin Rymy oli haistanu mun laukusta suklaan. Ja yrittäny ihan kiukun vimmalla saara sen sieltä. Onneksi oli niin tukeva laukku, jotta ei se rosmo ollu pääsny suklaahin käsiksi. Laukku on ny kyllä aika rujon näköönen. 😂 Ilimeesen harmistunehena huonosti onnistunehesta ryöstöyrityksestä se oli pistäny saman tien pillan päreeksi muovipussin, mihinkä olin heittäny likapyykkiä. Niitä likaasia sukkia se ei onneksi ollu syöny.

Poika lähti kaharen mais ehtoopäivällä ajelemahan kirkkohon ja me jäimmä karvajalakojen kans kotoolemahan. Ku meille sanottihin, jotta olokaa ku kotonanna, niin mä sitte tyhyjäsin tiskikonehen ja laitoon likaaset astiat koneehin ja siivoolin muutenki vähä keittiötä ja vessaa.

Ehtoopäivällä käytihin Rympsyn kans lenkillä ja tietysti sitte alakoo piskottelemahan, mutta ei se onneksi haitannu, ku oli kumminki suht lämmintä. Täs kohtaa vielä piskotteli, mutta aurinkoki alakoo jo paistaa. Itte asias mun kastuu paita hiestä enämmän ku satehesta.

Kävääsin suihkus ja pesin samalla ylläni ollehet vaattehet, jotta olis mukaveet pistää ne ylle kotomatkaksi. Ku sain ripustettua ne narulle, niin alakoo sataa oikeen kunnolla. Ei mun auttanu ku hakia ne tupahan ja toivua, jotta ne kerkiääs kuivaa aamuksi.

Rymyllä alakoo jo ehtoolla olla ikävä omaa väkiä. Nukkumahan menneski se tälläs ittensä niin, jotta se näki uluko-ovelle. Nuoret tuli joskus kaharen mais yöllä kotia. Rymy haukahti kerran ja loikkas vauhrilla niitä vastahan. Loppuyön se nukkuuki niitten kans.

Mortti puolestansa tuli meirän yökaveriksi ja oli niin hellyyrenkipiä ku kissi vain voi olla. On ne sellaasia, jottei niiren kans ainakaa aika tuu pitkäksi. 💕

Tänä aamuna nuoria luonnollisesti nukutti, mutta kyllä me lopuuksi puoli yhyreksän mais noustihin isännän kans, ku meitä ei enää väsyttäny.

Kotomatkallekki lähärettihin hyvis aijoon, ku miniänaluun piti lähtiä hääpaikkaa siivuamahan. Mutta olihan se kiva käväästä, vaikka ei nuoria palijo keriitty näkemähänkää.

Reissu tehtihin mun autolla, ku se on pieniruokaaseet. Ja mä tein jotaki sellaasta, mitä en ikänä ennen. Ajoon erestakaasi koko matkan enkä eres kauhiasti pelijänny tai jännittäny. Mä vähitellen alakaan jo nauttia ajamisesta. Oli oikiastansa hauskaa päästellä moottoritiellä sataakahtakymppiä. Sitä en tierä, kuinka lujaa isäntä pelekäs… Tai kanssakulukijat.

Laskettihin tuo kulutus, ku tankattihin ennen reissua ja reissun jäläkihin. Se oli vain 4,8 l/100 km, vaikka mä tosiaan annoon mennä maharollisuuksien mukahan aina sitä ylintä sallittua nopeutta.

Oon ny sitte ajanu tänä kesänä niin Ouluhun ku Hyvinkäälleekki. Oon yllättäny itteni ja selijättäny ajokammuani ihan urakalla. Se toki on sanottava, jotta kumpikaa muksu ei asu kaupungin keskustas, niin jotta kaupunkiajua (= kaupunkiajoa) mun ei oo tarvinnu teherä. Oulus flikka ajoo, ku mentihin kaupungille ja nyt Hyvinkäällä poika ajoo.

Lähti lapasesta…

… ja päätyy vaatekaappihin. Nimittään meirän eilinen kaupunkireissu. Nelijä kauppaa ja kahareksan uutta vaatetta.

Ensimmääsestä kaupasta ei löytyny mitää, mutta seuraavasta yks, toisesta kaks ja viimmeesestä jo viis! 😮 Olin jo aikaasemmista vaatekauppareissuusta lannistunehena melekeen keriinny luopua toivosta, mutta vihiroonki löytyy jotaki ”mun näkööstä”. Saanko esitellä:

En muista, koska oon viimmeeksi käyny Wipperis, mutta se oli jo mun kauppisaikana olemas – siis 70-luvulla. Mä oon johonaki vaihees luullu, jotta liike on lopetettu, mutta vielä vain omistaja jaksaa näköjään sitä pyörittää. Hatunnosto! Ja oompa iloonen, jotta tuli poikettua. En pitäny yhtää kallihina, ku maksoon viirestä vaatekappalehesta yhtehensä 129,70 eurua.

Tuo Momentista ostettu Oliivinfärinen pitkä tunika oli puolestansa niin kallis, jotta sielua kirpaasi, mutta mä kerkesin sovittaa sitä ennen ku kysyyn hintaa. Siinä vaihees olin jo ihastunu siihen ja ku siitä luvattihin vielä 20 pinnaa pois, niin en voinu jättää ottamata.

Kuvien färit on vähä mitä sattuu. Musta paita ei näytä mustalta eikä oliivinveheriäänen oliivinveheriääseltä. Ja housukuva on ihan tärähtäny, niin ku kuvaajaki. Mutta kyllähän te ny tierättä; mustat perushousut, mihinä on runsahasti joustua.

Kokohaitariki oli vaattehesta riippuen M- XXL.

Pikkujoulu

Meillä oli harvinaanen viikolloppu, ku molemmat mukulat tuli yhtä aikaa kotia. Flikka tuli yksin. Haimma sen junalta perijantaiehtoopäivällä. Käytihin syömäs ja mentihin kesäteatterihin.

Mutta flikkapa ei tullukkaa sieltä meirän joukos kotia vaan lähti teatteriporukan kans rälläämähän. (Olivat tuttuja flikan teatteriaijoolta.) Kotia se tuli vasta lauantaina ehtoopäivällä. Olivat kuulemma ensi ollehet paaris pilikkuhun asti ja jatkanehet sitte vielä aamukuutehen kämpillä.

Poika, miniänalaku, poonuslapsenlapsi ja karvakaverit oli tullu meille sillä välin ku olimma sielä teatterireissulla. Poika oli vähä pettyny, ku ei isoosiskoo tullukkaa meirän kans. Mutta ei sekää kauaa kotona viihtyny ku se lähti kaverinsa työ kyläälemähän. Oli kuulemma tullu joskus aamukolomelta takaasi…

Ja pyhänä flikka meni sitte serkullensa kyläälemähän, niin jotteivat palijo velijensä kans osunehet olemahan yhtäaikaa kotosalla. Poijan sakki joutuu lähtemähän jo eileen takaasi, ku poijalla oli tänään työpäivä.

Flikka oli ottanu pirennetyn viikollopun ja lähti vasta tänään junaalemahan Oulua kohti. Kerkes se kumminki klipparoora meirän molempien hiukset.

Keitin tänään riisipuurua jäläkiruaaksi ja flikka tuumas, jotta jouluruokaa kesällä. Mutta totes sitte, jotta kyllä se maistuu nykki. Ja otti lisää. Meinas, jotta ku jouluna syö ensi ittensä muuta ruokaa niin täytehen, jottei koskaa pysty ottamahan puurua ku pienen nokon.

Itte asias tämähän oliki vähä niinku pikkujoulu, ku jouluna kokoonnutahan tällä samalla sakilla ja saarahan toivottavasti silloon vielä vävypoikaki joukon jatkoksi.

Ensi toiset ja sitte toiset

Ku poika ja miniänalaku olivat juhannuksen täälä, niin flikka ja vävypoika puolestansa tulivat keskiviikkoehtoolla. Olivat tullesnansa käynehet pyörimäs nelijä tuntia PowerParkin sötköttimis.

Tämä on vain niille sellaanen välietappi, ku tänään jo jatkoovat matkaa Tuska-festivaaliille. Liput on ollu hankittuna yli kaks vuotta, mutta ku tuli se samperin korona niin ny vasta pääsivät lippujansa käyttämähän. Maanantaina tuloovat takaasi ja tiistaina jo lähtöövät kotua kohti.

Hellettä on piisannu ja isännän hankkima ilimastoontikones on ollu enämmän ku tarpeehin. Pihalla ei juurikaa oo viittiny olla. Tuvas on ollu palijo mukavempaa. Tänä aamuna oli jo melekeen kylymä, ku sisälämpötila oli enää 20,5 astetta. Ku kones tuotihin viimme pyhänä, lämpyä oli tuvaski yli 28 astetta.

Poijan työnä on kuulemma vielä lämpöösempää. 31 astetta oli ollu maanantaina. Se on tukalaa niin ihimisille ku elikoollekki.

Poijan perhe on muuten kasvanu tällä viikolla. Miniänaluun tytär muutti niitten työ. Se on jo nuori neitokaanen, menöö yläasteelle syksyllä. Miniänalaku on ollu ittekki vielä ihan kersa flikan saaresnansa, niin jottei sillä olsi ollu mitää maharollisuuksia huolehtia tyttärestänsä. Sen takia tytär on asunu miniänaluun isän eli paappansa perhees tähän asti.

Minen tierä, mitä me ny ollahan täs kuvios, mutta itte oon ajatellu, jotta ku mulla on jo pari varalapsenlasta, niin tämä flikka vois olla poonuslapsenlapsi.

Juhannus tuli vietettyä

Olipas mukavan leppoosa juhannus. Johtuen jo siitäki, jottei näillä lämpöastehilla jaksa mitää ylimääräästä rävehtiä.

Poika ja miniänalaku tuli karvakamujen kans torstaiehtoolla. Lähtivät sitte vielä liki puoltayötä pyöräälemähän kaverin työ. Olivat muutaman kalijan ottanehet enkä yhtää oo kuullu, koska ovat tullehet takaasi.

Poika kävääsi perijantaina toisen kaverin työnä, mutta muun aijan ne viettiki pääasias täs kotosalla. Totesivat vain, jotta se oli oikiastansa vaihteeksi aiva mukavaa, ku yleensä pitää aina hosua näkemähän kaikkia kaveria lyhkääsen viikonlopun aikana.

Me tietysti otettihin niin kissi- ku koiraterapiaaki maharollisimman palijo. Ja jos ei niitä hetkehen näkyny, niin ei tarvinnu ku aukaasta jääkaapin ovi, niin kumpiki tuli ku kuttuttuna paikalle. 😂

Mä kävin silloon tällöön nyppimäs pihalla jonku sangoollisen rikkaruohoja, mutta kauaa sielä ei jaksanu kerrallansa olla. Paitti jotta piti mun pelastaa kolome kuunlilijan alakua. Ku viimme syksynä hävitimmä yhyren kukkapenkin, niin ne kasvit sieltä heiteltihin vain tuonne pellon reunahan. Nyt ku mä vein sinne taas perkuujätettä, niin mä totesin, jotta kuunlilijat lykkää kovasti lehtä vaikka juuripaakut oli aiva palijahana. Olin sitä mieltä, jotta tuollaanen sitkeys pitää eherottomasti palakita. Niimpä mä nappasin ne sieltä joukkohoni ja tein niille tilaa ulukokartanon seinustan kukkapenkkihin.

Juhannuksen jäläkeenen työelämäki alakoo ihan mukavasti, ku toiseltaki asiakkahalta tuli mukavaa palautetta. Pyysivät laskemahan palakat ja ku ilimootin, jotta ne on laskettuna ja laitettuna maksuhun, niin tuli paluupostia: ”Hieno juttu ja kiitoksia taas kerran, mukava kun asiat sujuu jouhevasti😊”

Niin lämmintä ku on ollukki, niin tämä vielä lämmitti lisää. Onkahan meillä vain harvinaasen mukavia asiakkahia. Toivottavasti kaikki muukki saa hyvää palautetta työstänsä tai muusta tekemisestänsä, sillä se auttaa jaksamahan häjympänäki päivänä.

Kiitos!

Joskus sitä tuloo yllätetyksi. Niin käytihin tällä viikolla. Asiakas laittoo palakkapyynnön ja alusti sitä seuraavasti: Sinulle on aina niin kiva viestejä lähettää, olet helposti lähestyttävä ihminen, kiitos siitä 🙂

Tuli kyllä hyvä mieli, ku en torellakaa osannu orottaa tuota. Vaikka oon tälläänen ankia ruttuturpa , niin jostaki syystä oon usiammasti saanu hyvää palautetta asiakkahilta ja yhteistyötahoolta asiakaspalaveluasenteestani. Kyllähän se vain lämmittää mieltä. Kiitos kiitoksista!

Huomenna meinaan teherä töiren jäläkihin hätääset juhannussiivot, leipaasta raparperipiirakan ja pitsaa, ku poijan porukka tuloo juhannuksen viettohon muorilahan.

Hyvää juhannusta sullekki!

Riemunkirijavaa

Alakaa tavarat olla vihiroonki takaasi pakoollansa. Heitin vielä matot laattialle. Ei kahta samammoista, mutta mua ei haittaa. Mä tykkään, jotta saa olla nuon. Ne on mun mielestäni joinki hyväntuulisia, iloosen färisiä. Vähä sellaasta saunakamarifiilistä. Osa on äiteen kutomia, osa mun. Eikä haittaa, vaikka pitkän maton reuna ei oo suora. Se on justihin sen näköönen, jotta minä oon sen teheny. Ei meillä muolla enää ookkaa räsymattoja ku tuola pukuhuonehes.

Ehkä yhyren seinäkaapin vielä teetän isännällä pyykkikorien yläpuolelle, jotta saan pyykinpesuainehet sinne.

Kotitöiren kirimistä

Sattunehesta syystä pukuhuones on ollu viimme viikkona vähä vähemmällä käytöllä. Pyykkikones on osan aikaa ollu pois käytöstä ja kuivausrumpu melekeen koko aijan. Ny, kun ne on saatu takaasi omille paikoollensa, on tullu aika kesyttää pyykkikaaos.

Nyt on vielä ylimäärääsiäki lakanoota ja hantuukia, ku poijan porukka oli käymäs. Niitten pesemisellä ei olsi ollu niin kiirus, ku lupasivat tulla seuraavan kerran vasta juhannuksena, mutta sama kai tuo on pestä neki valamihiksi.

Osan pyykiistä sain terassin narulle satehensuojahan, mutta lakanat ja hantuukit oon kuivattanu rummus. Vettä alakoo tosin tulla vasta ehtoopäivällä, mutta en ny vasite (= varta vasten) viittiny vierä pyykkiä pihanarulle kastumahan.

Ennen satehen alakua kerkesin käyrä keräämäs muutaman sangoollisen ryönää puskien juurelta. Lähinnä nokkoosta, voikukkaa ja heinää. Isäntä on ollu ahkerana puupinolla tekemäs polttopuita. Nyt voirahan hyvällä omallatunnolla viettää tupa-aikaa.

Pistin nelijä pullon loppua vanhoja hajuvesiä feispuukin roskalavalle ja ilahruun suunnattomasti, ku ensimmäänen varaaja haluaa vierä ne vanhuksille. Kuulemma pyhisin ja juhulapäivinä vähä tuoksutellahan. Jostaki syystä se oli niin syräntä lämmittävää, jotta pistin samahan pussihin yhyret jämälankasukat joko tälle hakijalle ittellensä tai jollekki vanhukselle annettavaksi. Ja kirijootin korttihin kiitokset heille, jokka huolehtii meirän vanhuksista, joillekka me oomma niin palijosta velekaa.

Remontti loppusuoralla

Remontti alakaa olla pieniä juttuja vaille valamis. Muutama listan pätkä puuttuu ja yläkaapista lukko, kripa ja aukipitolaite.

Niin ja sitte mä tilasin isännältä siivouskomerohon lisähyllykön ja yhtehen henkarikomerohon laitetahan hyllyt. Saan ikkunaverhot ja pöytäliinat sinne.

Joitaki tavaroota sain jo paikoollensa, mutta justihinki näitten puuttuvien juttujen takia osa on vielä pitkin huushollia. Kaapiis on vielä hyvin tilaa ja mä harkitten tarkkahan, mitä mä ylipäänsä enää tuon sinne takaasi.

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.