Tummia sävyjä ja vilunväreetä

Eileen ehtoolla oltihin siis Dark Friday -konsertis.

Tiesin, jotta ehtoolla ei katsomohon paista aurinko ja ku tuuli oli kova, arvelin, jotta se osuu joelta katsomohon mitä suurimmalla torennäköösyyrellä. Sen takia puin lämpöösesti: farkut, t-paita, huppari ja vielä nahkatakki. Ja silti mun oli kylymä. Ja vielä kylymempi mun tuli, ku mä kattelin niitä nuoria, jokka oli tällänny ittensä oikeen hienoksi ja lähteny vaikka hiattomalla vaattehella matkahan. Hrrrr! (Tää on selevästi täti-, jonsei jo peräti mummoihimisen puhetta.)

Ensimmääsenä esiintyy Dark Sarah.  Se ei hirviästi mua sytyttäny. Mä oon valitettavasti sitä mieltä, jottei oopperametallia oo osannu esittää kukaa muu ku Tarja Turunen. Mun tuli musiikkia enemmän kiinnitettyä huomiota aiva muihin juttuuhin.

Esim. solistin käsien käyttöhön, johona oli aiva seleviä maneeria. Myöski esiintyjien asut oli lähes koomisen teatraalisia.

Lisäksi huomiota kiinnitti lavan eres tanssiva taskuveenus, joka näytti tullehen ittekki esiintymähän. Sen selijäs olis voinu lukia: ”kattokaa mua, huomakkaa mun hiukset, ihaalkaa mua”. 😀 Sillä oli kyllä komiat, persauksien päälle ulettuvat hiukset ja rytmitajuki kohorallansa, mutta liikkehet oli niin teräviä, jotta muistutti välillä sotilasmarssia. No joo, mikä mä oon ketää arvostelemahan, ku itte vähä korkeentaan varpahia heiluttelin eikä mulla oo ensinkää rytmitajua.

Lisäksi tuli seuraaltua niitä ihimisiä, jokka oli aloottanu etkoolla ja varmahan kävivät välitankkauksillaki. Niistä joillekki katsomon rappuset oli vähä turhan kapiat ja haasteelliset. Joillaki oli vaikeuksia ihan tasamaallaki. Mutta en ainakaa havaannu, jotta kukaa olis juonu rähinäviinaa.

The Dark Elementin musiikki oli suoraviivaasempaa rokkia. Se uppos muhun huomattavasti paremmin. Mä en tykänny Anette Olzonista Nightwishin solistina (vrt. Tarja Turunen), mutta The Dark Elementin kappalehisihin hänen äänensä sopii oikeen hyvin.

Johonaki vaihees spiikatesnansa Olzon kysääsi yhyreltä lavan erustalta seisovalta mieheltä, jotta onko se paikkakuntalaasia. Mies sanoo olevansa Karvialta, joka on mailman paras paikka. Tämä karvian mies vaikutti olevan ihan fani, koska se näytti laulavan joka piisin (= biisin) mukana.

Ja ku ny puhuun toisen pänrin överistä puvustuksesta, niin täytyy tähän mainita tämänki porukan vaattehista. Olzonin asu näytti siltä, jotta se olis voitu hakia H&M:ltä. Mikä on toisaalta ihan ok, koska silloonhan siihen on helepompi samaastua. Ja eihän niillä vaattehilla ny tietystikkää lauleta, mutta jotenki olin orottanu häneltä enemmän rokkiasennetta. Sitä löytyy vain mustasta väristä, jonka rikkoo kelta-mustat sukkahousut. 

Erityysesti mua huvitti hänen leviävartiset ”litrasaappahansa”. Olis voinu olla meirän äireen saappahat. Varmahan oli mukavat jalakoohin ja lämpöösekki. Taatusti järkevä valinta ihimiselle, joka teköö työtänsä jalakojensa päällä ja liikkuu koko aijan esiintyesnänsä, mutta hyvällä taharollakaa en voi sanua, jotta ne olis ollu kaunihit.

Ilimeesesti ei siis musiikillisesti ollu turhan vaikuttava ilta, ku kerkesin kaikkia tälläästä pähkäällä. Ei ainakaa tullu sellaasta hinkua, jotta pitääs ostaa jommankumman levy. Niin jotta vilunväristyksiä ei aiheuttanu musiikki, vaan kylymä ilima. Eikä tämä ollu ny ihan vain mun viluusuuttani, koska isäntäki sanoo, jotta tuli kylymä.

Oltihin kotona puolen yön mais. Ei tarvinnu kauaa unta houkutella, ku pääsi lämpöösen peiton alle. Tosin tänään on vähä väsyttäny, ku heräsin kumminki jo kuuren aikoohin. Luulis ens yönä nukuttavan sitäki makoosammin.

Tään päivän mä oon vain lorvinu puolinukuksis, enkä oo teheny mitää muuta hyöryllistä, ku käyny ruokakaupas ja keittäny ja tiskannu. Tai koneshan se tietysti tiskas. Mä vain latasin sille työt valamihiksi.

Päätin jättää petivaattehien vaihronki tekemätä, ku isäntä oli käyny Jyskis ”säästämäs”. Se oli hakenu meille sellaaset muistivaahtomuovipetarit ja niitten pitää antaa paketista otettua tekeentyä muotohonsa ensi 4-5 päivää ennen ku ne ottaa käyttöhön. Ajattelin, jotta ku mulla on ens viikolla torstaina ja perijantaina etäpäivät, niin vaihran lakanat vasta silloon. Saa samalla pistää uuret petarit  sänkyhyn. Isoon miinuksen annan niille jo täs vaihees, ku myijä oli sanonu, jotta niitä ei saa kovilla pakkaasilla vierä pihalle, jottei ne murru. Milläs ne sitte piretähän raikkahina? Pakkaasillahan on aina ollu mitä mainioonta vierä petivaattehet tuuleentumahan.  

Mainokset

Urakoonnin jäläkihin viihteelle

Tänä aamuna oli tullu kirijanpiron opettajalta vastaukset 11.6. etäpäivän tehtävihin. Muuten oli menny oikeen, mutta olin unohtanu, jotta kertynehet poistoerot piti vähentää menojäännöksestä ennen uuren ylipoiston laskemista.

Toinen virhe – tai puute – sielä oli, jotta ku piti teherä tilinavaus, niin olin siirtäny siirtovelaat vain ku olis pitäny jakaa ne vielä omille tiliillensä. Mutta läpi meni ja suoritusmerkintä tuli.

Tänään meillä oli ATK:n kertauspäivä. Alootettihin opettajan jakamilla tehtävillä, mutta ne jäi heti alakuhunsa kesken, ku saatihin teherä ajokorttikokeeta. Ja ihan urakalla. Mäki tein tänään kolome osiota (internet ja sähköposti, laitteen ja tieron hallinta sekä PowerPoint). Ne meni kaikki hyväksytysti läpi.

Nyt pitääs olla @-kortin osiot kasas ja ompa yks ylimääräänenki, koska korttihin riittää nelijä koetta ja mulla on suoritettuna viis. A-ajokorttihin vaaritahan seittemän, mutta sielä alakaa tulla jo sen verran kinkkisempiä juttuja, jotten taira ihan näillä opiilla niitä lähtiä yrittämähän. Ja voi olla, jottei meille täs koulutukses enää se A-kortti kuulukkaa.

Nyt on hyvä fiilis, ku on eres jotaki konkreettista saanu aikahan.

Ja parin tunnin päästä mennähän Musiikkijuhulille Dark Friday -konserttihin. Kumpaakaa pänriä (= bändiä) en oo kuullu aikaasemmin muuta ku mitä ny YouTubesta oon kattonu ja kuunnellu jonku vireon. Orotan ihan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää.

Oikeen hyvää viikonloppua!

Nyt on syöty – öhh… siis juhulittu

Eileen mulla oli etäpäivä ja nyt oli jo sellaanen tehtävä, josta en mitä luultavimmin seleviytyny kunnialla. Meille on opetettu ainuastansa yhteesökaupan arvonlisäverotusta, mutta ei oo käsitelty EU:n ulukopuolisen tuonnin arvonlisäverokäsittelyä. Sellaanen siinä tehtäväs kumminki oli.

Kulutin monta tuntia, ku kahalasin läpi meille annetun aineeston ja nettisivuja. Kaiken hyvän lisäksi tuo arvonlisäverotus on muuttunu tämän vuoren aluusta, niin piti seuloa pois vanhentunutta tietua. En juuri tullu hullua hurskahammaksi, mutta parilta taloushallinnon ohojelmistosivuulta löysin sen verran tietua, jotta sain sen kirijauksen joinki menemähän tasan. Eri asia sitte on, onko se ollenkaa oikeen.

No, mä pyöräälin ehtoopäivällä kirijastohon ja otin sieltä yhyren taloushallinnon oppikirijan. Pitää tutkia sitä, jos sieltä löytyys paremmin selekokielistä tietua. Ainaki se oli tänä vuonna ilimestyny, jotta se vois jopa olla maharollista.

Sitte mä havahruun, jotta mullahan on vielä yo-kortti tekemätä. Eihän sillä ny kiirus vielä ollukkaa, ku juhulat oli vasta tänään 😀

Ennen juhulihin valamistautumista kerkesin vaihtaa lakanat ja pestäkki ne. Ja hakia kukkakaupasta ruusun ylioppilahalle.

Päivänsankarilla oli ihanan romanttinen kukkamekkoo ja flikka itte oli nätti niin ku nuori ihiminen vain voi olla.

Raijan pikkuusella tuvalla oli kirijaamellisesti tiivis ja lämmin tunnelma. Onneksi sää suosii niin, jotta pihalle voi välillä mennä vilivoottelemahan.

Tarijoolut oli aiva  mielettömän hyvät ja torella runsahat. Kaikkia ihanaa niin palijo, jotta oli ihan maharotoonta maistaa jokahista sorttia. Nykki tuntuu, jotta maha on ihan vielä pinkiänä. Epäälen, jotta huomenaamulla on viisahinta pysyä kaukana puntarista… 

Kauneusvirhe

Viimme yönä mä kattelin kauhufilimiä. Siinä oli mm. sellaanen kolomimetrinen viheriä, pitkäkärsäänen kameleontin näköönen otus, joka kaatoo ihimisiä maahan, poras kärsänsä niitten mahannahaan läpi ja imi sisuskalut kitusihinsa. Ku mä sitte heräsin siitä, niin pohoriin, jotta tohorinkahan mä nukahtaa uurestansa, jos se sama uni jatkuu. Ei jatkunu. Tai ainakaa en muista. Eihän mun kohta passaa kattua enää Avaraa luontuakaa, ku seki on pian liika jännittävä.

Saatihin tänään ne toissapäivääset kokeet takaasi. Mulla oli ennakkohon se käsitys, jotta ihan hyvin ne meni, mutta ne oli menny oikiastansa vielä paremminki. Tuli kiitettävä. Sain 59/60 pistettä. Pitihän sielä se yks kauneusvirhe olla… Enkä mä sitä kohtaa ollu hoksannu eres epäällä vääräksi. 😀 Se oli sellaanen hämäännys. Periaattees mä olsin tienny oikian vastauksen, mutta jumitin yhtehen kysymykses olevahan sanahan ja menin siinä mettähän. Mutta hyvä näin. Kokeet oli joko helepot tai meillä on taas osaava ryhymä, ku kukaa ei ollu saanu eres tyyryttävää, vaan kaikilla oli joko hyvä tai kiitettävä tulos.

Tänä päivänä opiskeltihin lisää alv-asiaa ja täytyy tunnustaa, jotta se alakaa jo tuntua niin monimutkaaselta, jotta en tierä, opinko niitä koskaa. Mä en ainakaa vielä sisäästäny esim. henkilökunnan ruokaalun alv-käsittelyä. Täytyy pyytää Päiviä vääntämähän se vielä rautalangasta, jonsei se ny täs jotenki alitajuusesti loksahra kohorallensa.

Huomisen etätehtävä on kumminki vielä poistoosta ja varaston muutoksista. Ne mä kuvittelen jo joinki osaavani. Pitää vaan ensi (yrittää) synkronoora nuo ohojelmat ja tallennukset toimimahan täälä kotikonehellaki, jotta saan tallennettua pilivehen, niin ei tartte muistitikun kans pelata.

Koulun jäläkihin kävin pururaralla ja törmäsin sielä sellaasehen sääskimuurihin, jotta epäälin, pääsöökö siitä läpikää. Yritin mennä viuhtoa kovaa, mutta sääsket oli nopiempia. Kerkesivät ottaa monta verinäytettä. – Hei, se mun unihan tais ollakki enneuni – purullahan ne verenimijät oli! Kotia tultua ilimootin isännälle, jotta nyt en enää sitte suostu menöhön pururaralle. Sääskien jäläkihin tuloo paarmat ja niiren jäläkihin vielä hirvikärpääset. En mee! Meen mieluummin mittaalemahan maantietä.

Färiä elämähän!

Lauantaina tapahtuu jotaki harvinaasta: mulla oli virtapiikki.

Aamulla kannoon ensi petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan, sitte jatkoon perijantaina aloottamani siivouksen loppuhun, eli pesin laattiat ja pyhiin pölyt. Pesin makuukamarin klasin ja vaihroon sinne verhot.

Sitte käytihin kaupas. Tankattihin samalla mun Korilla. Kyllä huomaa, jotta oon ajanu ny vähä pirempää matkaa. Sen huomaa paitti siitä, jotta tankilla pitää käyrä useemmin, myös siitä, jotta kulutus on pienentyny huomattavasti. Täs ku oon hinkuttanu sillä muutaman kilometrin koto-kauppa-koto -väliä, niin kulutus on ollu kahareksan litran pintahan. Nyt oli menny vain 6,5 litraa saralla.

Kotia tultua laitoon lakanat pyykkikoneehin, tein ruaan ja syönnin jäläkihin hetken huilattuani menin testaalemahan joululahajaani. Silloon, ku olin sielä rautakaupas, niin mä toimitin isännälle, jotta sitte, ku mä lakkaan köyhtymästä, niin ostan ittelleni pitkävartiset ruohosakset. Ajattelin, jotta niillä olis kätevä mennä klipsutellen sellaaset kohorat, mihinkä ei ruohonleikkurilla pääse. Isäntä oli selevästi kerranki kuunnellu mua ja päätelly, jotta jos sitä köyhtymisen lakkaamista orotellahan, niin emmä osta niitä saksia koskaa. Niimpä mä sain ne jo joululahajaksi. Oikeen Fiskarssilaaset. Näin kauan piti kumminki orottaa, ennen ku pääsin niitä kokeelemahan. Voi että, kun niillä oli heleppo mennä pensasairan juuret ja seinänvierustat!

Tupahan tultuani laitoon puhtahat petivaattehet sänkyhyn enkä vissihin sen jäläkihin sitte tehenykkää enää juuri mitää.

Selevästikki se oli vain joku tilapäinen häiriö, koska pyhänä mä en enää viittiny rävehtiä yhtää mitää. Yhyren konehellisen pesin pyykkiä. Ei tarvinnu eres keittää, ku isäntä krillas.

Eileen meillä alaattihin koulus opettamahan poistoja, mutta opetus lähti niin korkialentoosesti, jotta piti pyytää opettajaa vähä pakittamahan, ku suurin osa putos heti kärryyltä. Mullekki oli aiva uutta asiaa ali- ja ylipoistot. Ollu ikänä kuullukkaa! Aina oli harijooteltu vain prosentti- tai tasasummaasia SUMU-poistoja (suunnitelman mukaasia poistoja). No, sitte se meni vähä liikaki kauas ja lähti käymähän läpi niitä samoja perustehia, mitä me ollahan justihin nelijä viikkua opiskeltu.

Ja sitte hypättihin taas takaasi niihin poistoohin. Kirijaukset mä kyllä ymmärsin, mutta en vielä täysin ymmärrä niiren yhteyttä verootuksehen. Ja mikä helekutti on yrityksen substanssiarvo? (Yrityksen varat vähennettynä veloolla.) Ja mitä se liittyy mitenkää poistoohin? Meille (tai osalle meistä) pitää vielä vääntää asiat rautalangasta. Meille ei voi vielä puhua niin ku valamihille kirijanpitäjille.

Kävin koulun jäläkihin purulla tuulettamas päätäni.

Tänään meillä ei ollu opetusta ollenkaa. Oli vain se koe. Kolome sivua, mutta tiliristikot vei siitä isoon osan. Kotia sai lähtiä, ku oli kokeen palauttanu. Mäki olin kotona jo puoli kymmenen mais. Enkä lähteny eres ensimmääsenä. Pari kohtaa mua jäi siinä kokees vaivaamahan. Epäälin, jotta meni väärin. Ne piti heti tarkastaa kotia päästyä ja tulin siihen tuloksehen, jotta olin sittekki vastannu oikeen. Ehkä. No, torstaina saarahan kokeet takaasi. Sitte seleviää.

Puolet (30 pistettä) pitää kuulemma saara oikeen, jotta pääsöö läpi. Siitä sitte kymmenen pisteen nousulla tuloo arvosanaksi joko tyyryttävä, hyvä tai kiitettävä.

Isäntä eherootti, jotta käyrähän johonaki syömäs (= Piikis) ja samalla reissulla kaupas. Sopii mulle!

Kotia tultua sulattelin taas hetken aikaa, ennen ku lähäri pyöräälemähän. Kävääsin Tokmannilla ja rupesin aiva yltääsesti törsäämähän (= tuhlaamaan). Löysin turkoosit Polan caprit kahareksalla eurolla. Mulle on yhtäkkiä tullu sellaanen kumma tarves saara vähä färiä vaattehisihini (= vaatteisiini). Kesän ehkä kovimmat heltehet ja auringonpaistet ja mulla on kaikki mustaa… Paitti, jotta mustat vaattehet on kuumia, ne on myös turhan ankeeta. Ja se on ihan höpöpuhetta, jotta ne mitää hoikentaas. Yhtä paksulta mä näytän, oli mulla mitä färiä hyvänsä yllä.

Kauppareissulta tultuani menin taas hetkeksi saksimahan pihalle. Mutta totesin, jotta tien vierestä ei kannata leikata nuolla saksilla, ku sielä on kaikki aiva harmaana maantiepölystä. Menöö terät vain heti pilalle. 

Opiskelu vaatii hyviä istumalihaksia

Meillä oli tänään etäpäivä ja tehtävänä oli valamistautua tiistaisehen kirijanpiron perusteetten loppukokeehin.

Vähä vaikuttaas ny siltä, jotta se vanha stressipetteri on jo huomaamata livahtanu mun nahkoohin, ku heräsin vähä puoli kuuren jäläkihin enkä enää yrittänykkää nukkua uurestansa, vaan päätin nousta ylähä ja alaata heti aamusta lukemahan kokeehin, jotta kerkiääsin sitte vielä pyykätä ja siivota tai pestä klasit.

Mutta kuinkas sitte kävikää… Tairatta jo arvata.

Mä otin aamun kyllä ihan rauhallisesti, ku isäntä vielä nukkuu. Färittelin ensi hetken aikaa ennen ku seittemän jäläkihin kaivoon mapin esille ja rupesin lukemahan.

Ku isäntä nousi ylähä, kävääsin laittamas pyykkikonehen käyntihin ja jatkoon taas lukemista ja harijootusten tekemistä. Kolome konehellista pyykkäsin ja ripustin siinä kertaamisen välis. Ja keitin ja söin.

Niitä erellisehen kokeehin kerrattuja harijootuksia en enää teheny uurestansa. Ja silti mulla meni nelijähän asti ehtoopäivällä, vaikka kävin aineeston vain kertahallensa läpi. En tierä, oonko hiras vai perusteellinen. Luultavasti molempia.

Kolomen jäläkihin tuumasin isännälle, jotta tämähän on rankempaa ku koulus käyminen. Se tuumas aika yksoikoosesti, jotta se on justihin niin rankkaa, ku miksikä sen itte teköö. Mihinkä mä puolestani totesin, jotta mä haluan maharollisimman hyvän tuloksen. Mitä järkiä on käyrä koko koulua, jos ei tosisnansa halua oppia?

Toki mä ny olin ihan tyytyväänen, ku sain kaikki harijootukset tehtyä, eikä tullu ku muutama virhet. Mutta kirijanpiros ei saisi tulla yhtäkää virhettä.  

Tänään on ollu tosi hyinen pohojoostuuli. Meni aiva fliissistä läpi, ku ripustelin pyykkiä.

Mutta ku olin saanu harijootukset tehtyä, mä olin vahavasti sitä mieltä, jotta nyt on pakko lähtiä happihyppelylle. Ei kuitenkaa ollu enää niin palijo virtaa, jotta olsin jaksanu lähtiä pururaralle. Kävääsin vain pienellä pyörälenkillä. (Eli oon istunu koko päivän.) Kello oli viis ku tulin lenkiltä kotia. Niin vain jäi taas siivuamata ja klasit pesemätä.

Hyvin meni!

Meillä oli heti maanantaiaamuna se koe kirijanpiron perustehista. Lyhyt koe ja heleppoja tehtäviä. Sain täyret pisteet.

Eilinen ja tää päivä on opeteltu tilinpäätöstä ja arvonlisäverojen laskemista. Meillä on hyvä opettaja, joka käy asiat vaihe vaiheelta läpi ja teettää aina tehtäviä joka vaiheesta. Vanhat kertaantuu ja niihin tuloo rutiinia eikä uutta asiaa tuu liikaa kerralla opeteltavaksi.

Ihan oon ollu tyytyväänen tähän asti ja huomaan, jottei ne vanhat opit oo vielä keriinny karota mihinkää. Itte asias moni asia on valijennu aiva toisella lailla tällä kertaa.

 

Äitienpäiväviikonloppu

Meillä oli perijantaina etäpäivä. Kertasin huomisihin kirijanpiron perusteetten kokeehin. Tein kaikki tähänastiset tehtävät ja tarkastin sen jäläkihin. Aika hyvin ne meni. Tulikahan kolome virhettä ja tehtäviä oli kumminki varmahan päälle sata. Kolomisen tuntia mä sain siihen kulutettua.

Sen jäläkihin päätin jättää asiat hautumahan ja syötyäni lähärin hakemahan entiseltä työmaalta (= rautakaupasta) orvokkia hauroolle ja kävin istuttamas ne saman tien. Niitä kukkia hakiesnani tuli puheeksi, jotta mulla on heinäkuu lomaa. Kauppiahan rouva totes heti, jotta hän vois tarvita laskutuksehen apua heinäkuulla, ku Liisa on pari viikkua lomalla. Sitä ei vielä ainakaa sovittu sen kummemmin, mutta jos hyvin käy, niin vois siis päästä vähä kesätöihin. 😀

Kotia tultua päätin heti lähtiä lenkille ennen ku kerkiän laiskistua. Nyt ei näkyny kärmeksiä. Onneksi!

Ehtoolla tuli yllätys: poika ja miniänalaku koiransa ja kissansa kans pörähtivät pihahan. Isäntä kuulemma tiesi, jotta ne on tulos, mutta mulle ei ollu saanu kertua. Vähä mä olin kyllä aavistellu, ku näin leherestä, jotta täälä päin oli lauantaina yks sellaanen tapahtuma, johonka poika on yleensä osallistunu. Mutta emmä silti ollu mitenkää varautunu: ei ollu ruokaa kaapis, ei oltu siivottu… Onneksi, tuumas nuoret, ku kissi oli ihan maharottomalla karvanajolla.

Lauantaiaamuna piti ensimmääseksi käyrä ruokakaupas. Nuoret vietti päivän sielä tapahtumasnansa ja me oltihin elääntenvahtiina. Mä leivoon kakkupohojan ja tein pitsaa.

Saunan jäläkihin nuorille tuli vielä vierahia. Niitten lähärettyä nuoret meni nukkumahan ja me tehtihin isännän kans poikkeus ja vaharattihin (= katsottiin) Euroviisut. Ei oltu kattottu semifinaalia eikä kuultu etukätehen muita kappalehia ku Suomen.

Niitä esityksiä kattellesnani muistin, minkä takia mä en oo enää vuosihin kattellu viisuja. Ne ei vain yksinkertaasesti oo enää mun makuhuni. Muutama sieltä löytyy, jonka kestääs kuunnella toisenki kerran, mutta suurin osa oli sellaasia, joista en löytäny kauhiasti hyvää sanottavaa. Mutta tulihan ny kattottua.

Aamulla vaihroon hantuukit ja pistin likaaset pyykkikoneehin. Oli pakko kuivattaa ne kuivausrummus, ku täälä oli perinteeset äitienpäivän p*skakarnevaalit menos. Ympärillä oleville pelloolle on levitetty kolomia sorttia sontaa: on lehemän, sian ja kanan sellaasta. Hajusinffonia on mahtava. Ei tee mieli ripustaa pyykkiä pihalle. Eikä oo voinu pitää klasia tai ovia auki, vaikka sisällä on melekeen kolomekymmentä astetta ja pihallaki on ollu pitkältä yli 20 astetta.

Äitienpäiväperintehet jatkuu siltäki osin, jotta isäntä hoiti kokkauspuolen elikkä krillas. Mä tein vain salaatin ja koristelin kakun jäläkiruaaksi.

Päivällä poika muisti yhtäkkiä, jotta hän on ei oo vielä ilimoottanu työmatkoja verootuksehen. Tehtihin se saman tien, niin ei tartte sitä murehtia. Yellinki se sai laittaa vähennyksihin. Sitä mä en olsi muistanu.

Flikka soitteli ehtoopäivällä äitienpäiväonnittelut. Kertoo, jotta kortti on matkalla. 🙂

Nuoret lähti ehtoopäivällä kotuansa kohti. Oon täs orotellu tietua, koska ovat kotona, mutta vielä ei oo tullu viestiä. Luultavasti ovat unohtanehet…

 

Vähä jotaki ilonaihettaki sentäs!

Meillä piti eileen olla kirijanpitua, mutta opettaja oli sairastunu. Sopivasti ATK-opettajalla oli ollu vapaata, niin se oli lupautunu pitämähän meille opetusta. Käytihin läpi Wordia ja tehtihin pari harijootusta. Musta tuntuu, jotta mä olin vähä niinku apuopettaja, ku sekä Katriina että Aleksandra kysyyvät multa neuvoja. Ilimeesesti kuvittelivat, jotta mä osaan jotaki. No – jotaki ehkä osaan, mutta opettajahan sielä on oikiasti sitä varte, jotta siltä saa kysyä.

Ehtoopäivällä ne, jokka halus sai teherä @-ajokorttikokehen Word-osion. Ei meitä ollu ku nelijä halukasta. Nyt se kannattaas kumminki kaikkien teherä, ku se kuuluu kouluutuksehen ja on meille ilimaanen.

Käytihin se tehtävä vielä läpi kun kaikki oli palauttanu vastauksensa. Siinä oli seittemän kohtaa, jokka arvioorahan ja jos niistä on nelijä oikeen, niin se osio on hyväksytty. Mä en oo ihan varma, unohtuuko multa yks kohta, mutta luultavasti ne kuus muuta meni ainaki hyvin lähelle oikiaa, jotta uskoosin sen menevän läpi.

Kaikkiastansa on kaks pakollista ja kaks valinnaasta osiota, jokka pitää suorittaa hyväksytysti ennen ku sen kortin saa. Seuraavista kokehista ei oo vielä tietua, milloonka ne on.

Eileen ehtoolla täälä orotti mukava yllätys. Saara R oli liittyny niin kovin harvalukuusehen lukijakuntahan. Tervetuloa! Minäki kävääsin vuorostani hänen sivuullansa ja liityyn seuraajaksi, vaikkei tuo Lontoon murre multa niin kovin hyvin taitukkaa. Mutta se on hyvää harijootusta. Pari tekstiä jo lukaasin ja luulen ainaki ymmärtäneheni suurimman osan. 😀 En voi ku ihaalla heitä, jokka sen tairon nuon suvereenisti osaa.

Tänään meillä oli etäpäivä ja aiheena kirijanpiron perustehet. 46 helepohkoa (?) kirijausta. (Kysymysmerkki sen takia, jotta vasta sitte voi sanua, jotta oli heleppoja, kun ne on tarkastettu ja jos kaikki oli oikeen. Täs vaihees voi olla, jotta mä luulen vain, jotta ne oli heleppoja ja meniki päin honkia.)

Sitte tein yhyren kirijallisen tehtävän, mutta sitä ei saanukkaa palautettua, ku sinne oli laitettu, jotta palautuslaatikko avautuu vasta ens vuoren huhtikuus, ku meillä on koulu jo loppunu. 😀 No, ompahan tehtynä vastaasen varalle.

Ennen läksyjen tekua laitoon yhyren konehellisen pyykkiä peseentymähän ja ku sain tehtävät tehtyä, oli pyykkäriki hoitanu hommansa. Mä totesin, jotta ompa mukavaa: kello oli puoli kakstoista ja mulla oli niin etätehtävät ku pyykkiki hoirettu.

Ruaaksi tein pikaasesti pernankryynipuurua ja vasta sen jäläkihin lähärettihin kauppahan. Sielä näin erellisen kurssin kurssikaverin ja juteltihin sen kans pitkähänsä siinä kaupan pihalla. Ei oo sekää saanu töitä, vaikka on toistakymmentä vuotta nuoreet ku minä. 😦 Nyt se tosin oli ollu jonku aikaa sellaases hommas, johona ei yhtää viihtyny. Sanoo, jotta aharistaa aina töihin lähties. Ja kuvaali muutenki olotilaansa sellaaseksi, jotta mun tuli mieleheni, jotta se on masentunu. Tosi kurijaa!

Mulle posti toi sen sijahan hyviä uutisia. Kelalta tuli kaks kirijettä. Kummaski oli päivärahapäätös. Ensimmäänen päätös kertoo, jotta mun päivärahaani on leikattu, ku en oo osoottanu minkäämoista aktiivisuutta erellisten kolomen kuukauren aikana. Senhän mä jo tiesinki.

Sen sijahan se jäläkimmäänen päätös oli enämmän ku yllätys. Siinä kerrottihin, jotta ovat tehenehet uuren päätöksen kouluutuksen aijalle. Leikkaus on yhä voimmas, mutta mulle on kumminki myönnetty korootusosa päivärahahan. Korootusosa on suurempi kun tuo leikkaus, niin jotta tosiasias mä saan jatkos melekeen viis eurua enämmän päivältä.

Mä luulin, jotten mä tuu saamahan tuota korootusta, ku sitä maksetahan vain 200 päivältä ja mun tuli se täytehen jo erellisen kouluutuksen aikana enkä mä oo täs välis saanu päivärahoja nollattua. Olin torella iloosesti yllättyny. (Toivottavasti ilo ei oo ennenaikaasta ja hetken päästä tuloo uus kirijet, johona kerrotahan, jotta ei vaiskaa, se oli virheellinen päätös ja liikaa maksetut tullahan perimähän pois.)

Lisäksi tuloo yhyreksän euron verotoon kulukorvaus. Kyllä koulunkäynti näköjään sittekki kannattaa. 😀 Loppujen lopuuksi mulle on tullu vain 15 päivältä tuota pelekkää leikattua päivärahaa.

Venäläästä kohteliaasuutta

Meirän kurssilla on Venäjältä nelijä vuotta sitte Suomehen muuttanu Aleksandra. Hän on Venäjällä suorittanu kirijanpitäjän tutkinnon, mutta se ei ilimeesesti sellaasnansa kelepaa täälä.

Vaikka hän puhuu uskomattoman hyvin suomia, niin hän sanoo, jotta kirijanpiron terminolokia on suomeksi vaikiaa ja hän tarvittoo siihen harijootusta.

Tänään meillä oli ATK:ta ja me istuttihin vieretysten. Autoon häntä tehtävien kans, koska tahti oli melekoonen eikä hän kuulemma oikeen aina ymmärtäny, mitä opettaja sanoo.

Siinä tauolla juteltihin ja hän ihimetteli, jotta jos mä oon jo käyny sen taloushallinnon sihteerin tutkinnon, niin miksi mä nyt haluan vielä opiskella kirijanpitua. Mä sitte vastasin, jotta ku ei töitä oo löytyny, niin halusin eres kouluhun.

Ja tuumasin, jotta varmahan suurin syy siihen, jottei töitä oo löytyny on ikä, kun justihin täytin 56. Aleksandra pyöristi silimänsä ymmyrkääsiksi ja varmisti, jotta 56? Hän kuulemma olis sanonu, jotta korkeentaan 46. 😀 Ja lisäs vielä, jotta hänellä on 55-vuotias ystävä, joka näyttää palijo vanhemmalta.

Kiitos, Aleksandra, tällä mä meen hymyyllen koko viikon.