Sinne ne taas lähti!

”Poijat” nimittään. Sitä suurinta poikaa me ei loppujen lopuuksi palijo nähty, ku se oli koko aijan menos milloon ketäki kaveriansa treffaamahan.

Mutta Rymy ja Mortti oli sitäki uskollisempia seuralaasia. Varsinki, jos jompikumpi meistä erehtyy aukaasemahan jääkaapin oven. 😀 Ne ei koskaa oo niin syväs unes, jotteiko ne siihen reakoosi.

Perijantai elettihin pitsanlopuulla. Ehtoolla poika meni eruamas olevalle kaverillensa kylähän ja tuli takaasi nelijältä aamulla. Oli joutunu kuskiksi…

Eileen tein isoon vuaallisen lasagnettea. Poika kerkes lähtiä sinne demopäiville ennen ku sain ruaan valamihiksi. Ei ollu syöny koko päivänä mitää ja tuli sitte ”aamupalalle” vasta puoli kymmenen mais ehtoolla… Kaffeella oli käyny kaverin työnä ennen kotia tuloa. Ei jaksanu enää saunahankaa vaan sanoo painuvansa saman tien nukkumahan.

Tänään tarijottihin lapselle uusia pernoja, jokka on sen herkkua. Lasagnettea olis ollu vielä, mutta halusin, jotta se saa eres kerran tänä kesänä oman maan perunoota ja se itte toivoo, jotta kuppinuputtehen kans. Päällysruaaksi tein mokkoosia.

Ruaan jäläkihin poika kävääsi vielä yhyren kaverin työnä kyläs ja tuli sitte keräämähän ”pienet poijat” joukkohon.

Otti se sentäs evähäksi niin lasagnettea ku mokkoosiaki. Ja paketin kaffeja. Äiteelle tuli hyvä mieli, ku jotaki saa laittaa lapselle matkahan.

***

J.K. Poijalta tuli ehtoolla yhyreksältä viesti, jotta ovat päässehet perille. Mutta iliman mokkoosia. Poijan vessatauon aikana Rymy oli hoksannu tilaasuutensa tullehen…

Ku poika oli tullu takaasi, koira oli kakoonu kurkkuansa ja ku poika oli nostanu sen autosta pihalle, niin se oli oksentanu pureskelemattoman mokkoosen. Mokomaki ahamatti! Niitä oli varmahan ainaki likemmäs kymmenkunta sielä pussis. Toivottavasti ei mee yö siivotes…

Kuvan mahdollinen sisältö: ruoka

Poijat käymäs

Poika ilimootti tulevansa viikonlopuksi omien ”poikiensa” eli Mortin ja Rymyn kans. Miniänalaku on lapsenvahtina pikkusisaruksillensa ja poijalla on huomenna joku tapahtuma, mihinkä se on menos.

Oli ensi puhetta, jotta se tuloo vasta tänään, mutta eileen ehtoolla se laittoo kuuren mais viestiä, jotta ovat jo matkalla.

Onneksi mulla oli joku aavistus, ku olin käyny kaupas töistä tullesnani ja mulla oli pitsavärkit valamihina. Ensi tein kumminki suklaakääretortun, mihinkä tuli rahka-sitruunatuorejuusto-kermavaahto-tomusokuritäyte.

Syötihin puoli yhyrentoista aikoohin vielä tukevaksi iltapalaksi pitsaa ja kääretorttua jäläkkäriksi. Hyvää oli. Kumpiki. Isännän ja poijanki mielestä, jottei ny mee aiva omakehuksi.

Tänään isäntä vei mun töihin, ku poika lupas kattua ne Gorillan jarrut. Poika oli kumminki ensi lähteny käymähän kaverinsa työnä ja hätähousu isäntä oli sillä välin jo sitte keriinny säätää ne jarrut ku soli ensi vain keksiny, kuinka se saa sen jumis olevan kruuvin auki. Sai perua jo varatun huollon. Nyt pitääs vielä varata uusintanäyttö kattastuksehen.

Nyt poika on toisen kaverinsa työnä ja Mortti ja Rymy päivystää alakerras orottamas sitä kotia.

Perijantai – lauantai

Viimmeenen lomapäivä menos. Etukätehen en ollu oikeen lomafiiliksis, ku aharisti, jotta kerkiänkö teherä kaikki ennen lomaa. Kerkesin. Saatoon hyvillä mielin aloottaa loman. Vaikka olinki sitä mieltä, jottei viikos oikeen kerkiä lomaalla.

Nyt oon yllättyny, kuinka täysillä oon ollu lomalla ja rentoutunu. Oon nukkunu torella hyvin ja oon tyytyväänen, jottei oo silti ihan menny lorvaaluksi, vaikka sitäki lajia on viikkohon mahtunu ihan riittävästi.

Alakuviikko hypäättihin joka päivä johonaki asioolla. Perijantaiksi ei ollu mitää suunnitelmia, niin mä torstaiehtoolla jo kysyyn isännältä, jotta mitäs sitte tehtääs. Sillä ei ollu mitää ireoota ja mustaki alakoo tuntua, jotta vois olla ihan kiva, ku ei tarttisikkaa lähtiä mihinkää. Nauttiis vain olemisesta ja tekis justihin sen, mikä sattuu kulloonki huvittamahan.

Päivällä sain päähäni, jotta keräämpä raparperit pois ja pistän pakkaasehen orottamahan viinimarijojen kypsymistä ja mehustamista. Yhyren satsin jätin raparperi-riisipuurua varte, toisen raparperisimaa varte ja sitte on vielä yks satsi, joka kokeellahan mehustaa viinihapon kans. Kattotahan, kummallako lailla tuloo parempaa mehua.

Tänään käytihin aamusta kaupas, piti jo murehtia tulevan viikon evähiä. Tein raparperisiman tuleentumahan. Ku se on saatu maisteltua, niin kokeellahan sitä viinihappomehua.

Ruaan jäläkihin kävin trimmerillä niittämäs tien varresta ojanpenkkaa ja syreeniairan taustaa. Trimmerin akku alakaa vain olla jo niin tiensä pääs, jottei sillä pääse koko ojan vartta kerralla. No, kunhan akku kerkiää lataantua, niin sitte loput. Viimmeestään huomenna.

Keskiviikko – torstai

Selevästikki oon ihan lomalla, ku piti äsköön oikeen tarkastaa allakasta, jotta mikä viikonpäivä ja kuinka mones päivä tänään on. Ei mitää hätää, loma jatkuu vielä!

Mä oon jo ”jonku aikaa” (n. ½ vuotta) puhunu, jotta meirän tiskikaapin ritilät pitääs uusia, ku niistä rapajaa pinnoottehet irti. Eileen mä sitte tyhyjäsin kaapit ja lähärettihin hakemahan uusia hyllyjä. Samalla kattottihin lautehien hintoja. Meirän saunanlautehet on ruvennu valittamahan, ku ne on niin kovilla, ku sinne kiipee kaks satakiloosta löylyyttelijää.

Ja on niiren vaihtohon toinenki syy. Nykyyset lauteet on tervaleppää ja ölijyämisestä huolimata ne on pinttyny ikävän näköösiksi eikä lähäre enää puhtahaksi. Nyt päätettihin, jotta seuraavat lautehet on lämpökäsiteltyä haapaa.

Mutta koska meillä ei ollu peräkärryjä joukos, niin päätettihin hakia ne tänään. Eikä tiskikaappiakaa saatu kerralla valamihiksi. Kävi nimittään niin, jotta lautashyllyjä ei ollu passelin mittaasina, niin otettihin yks pirempi ja isäntä sitte siitä pätkääsi sopivaksi. Mutta ne tasohyllyt.. Ne oliki puoli senttiä liika lyhkääset! Isäntä muisti mitan väärin.

Se meinas keksiä sinne jonku ”kontkauksen” mutta mä ilimootin, jotta vaihretahan ne samalla reissulla ku hajetahan ne lauretvärkit. Ei tartte mitää kepulikonstia keksiä. Nyt on siistit hyllyt ja kipot takaasi kaapis.

Mulla oli parturiki tänään. Eileen soitin ja sain heti tälle päivälle aijan. Laitettihin vaaleeta raitoja ja siistittihin tietysti latvoja.

Kokkaamisen kans oon aina vain pääsny helepolla. Eileen isäntä tarijos ruaan Pressos ja tänään se krillas. 🙂 Ompa ollu mukavaa olla lomalla!

Maanantai – tiistai

Eileen aamusta soitin laprahan ja kysyyn, mahtaako mulle olla sielä vielä lähete. Kuulin nimittään apteekis, jotta lääkäri oli reseptiä uusiesnansa laittanu sinne huomautuksen, jotta pitääs käyrä. Resepti on uusittu tammikuus ja mä oon joskus ehkä kuukausi sitte käyny hakemas ne lääkkehet… No, oli se lähete vielä olemas ja aijanki sain heti tälle päivää.

Sitte lähärettihin käyttämän Gorillaa katsastukses. Yhyyyyy!! Ensimmäänen hylyky viitehentoista vuotehen. Käsijarru apukuskin puolella ei ottanu ollenkaa kiinni. Kuukausi aikaa korijata ja käyrä näyttämäs uurestansa.

Jatkettihin Prismahan tien toiselle puolelle. Mä olin sillä päällä, jotta olisin tahtonu jotaki vaatetta ittelleni, mutta mulle ei enää teherä mitää. Tai mä oon niin aijastani jäliis, jotten ymmärrä, jotta se, mikä näyttää mun silimis aiva hirviältä, onki vain muotia.

Takin sentäs löysin, ku mun tuulipuvun takki on hajonnu eikä mulla oo ollu oikeen pyöräälytakkia. Mä oon melekeen vieläki järkyttyny, ku valittin kirkkahan neonpinkin, vaikka samaa olis ollu saatavana mustanaki, mikä yleensä on mun turvafäri. Kotona vasta lujeskelin nuota sataa eri lappua, mikkä tuos takis roikkuu. Sielä luki, jotta se on hypriiritakki (= hybriditakki). Piti ihan kuuklettaa, jotta mitä se sellaanen muka meriteeraa (= merkitsee). Sitä vain, jotta siinon käytetty erilaasia materiaalia eri kohoras sitä mukaa, mitenkä ajatellahan, jotta sen pitää joustaa tai läpäästä kosteutta tai pitää sitä tai suojata tuulelta tai mitä ny ikänä on keksittykää.

Olin ihan tyytyväänen ostokseheni, vaikka ku oon tälläänen lyhyt ja leviä tumppi, niin pitää ottaa niin isoo takki, jotta siinä on sitte hiat pitkät. Mutta pyöräälles se on ihan hyväki vain, jotta hioos on riittävästi mittaa. Ja hinta oli sillä lailla kohorillansa, jotta ku alakuperäänen hinta oli 109,- niin nyt siitä tartti kärsiä enää 32.95.

Prisman jäläkihin isäntä halus Aapeeseelle syömähän. Passashan se tietysti mulle.

Matkalla isäntä oli sitä mieltä, jotta kyllä meitä ny kustihin silimähän sielä kattastukses. Jotta aiva varmasti pitää jarrut molemmin puolin. Kotopihas se sitte kokeeli kiskaasta käsijarrusta ja yllättyy, ku ei jääny jarrutusjäläki ku kuskin puolelta. Oli siis ihan aiheellinen korijauskehootus.

Se päätti aukaasta sen jarrun ja kattua, mikä sielä on vikana, mutta joutuu luovuttamahan heti alakuhunsa, ku siltä kuulemma puuttuu työkalu, millä sen olis saanu auki. Seuraavaksi se soitti meirän ”vakikorijaamolle”. Ei toivuakaa päästä, ku yrittäjä on sairaslomalla vielä kuukauren.

Mä puolestani istuun taas hyvät kyllänsä telekkarin ääres vahtaamas hömppää ja virkkaamas jämälankaliinoja.

Tänään päivä alakoo siis laprakäynnillä. Menin vanhahan paikkahan, mutta sielä oli lappo oves, jotta lapra on muuttanu. Se oliki ny sielä, mihinä ennen oli hammashoitola.

Täälä on teekoo ollu jatkuvas myllerrykses jo monta vuotta ku on tehty uutta ja korijattu rakennevikoja ja sisäilimaongelmia ja rakennusaikaasia virheetä ja ja ja…. Hammashoitolaki on ollu ties kuinka monta vuotta jo parakiis ja nyt niiski on kuulemma kosteuresta aiheutuvia sisäilimaongelmia. Se tuntuu olevan vähä sellaanen rakennusten korona. Uusiski rakennuksis on heti kaikki pieles. Mutta se siitä ja loput kirijehes.

Pääsin nopiasti pois laprasta ja menin kauppahan. Seki on remontis! Ruokiaa sieltä kumminki vielä saa 😀

Isäntä oli mun laprareissun aikana lähteny kuntosalille ja tuli takaasi joskus yhyrentoista mais.

Mulla oli Raijan kans sovittuna tälle päivää syöpööttelyreissu. Pitkästä, pitkästä aikaa! Raija tuli puoliltapäivin hakemahan mua ja toi kaiken lisäksi tuliaasia. Sanoo, jotta tuo pusikos kellivä heppu oli niin hauska, jotta hänen oli ”pakko” se ottaa. Ja ku oli nimikkokarkkipussin löytäny, niin seki oli pakko ottaa. 😀

Mentihin Talriikkihin syömähän. Ihan oli hyvää evästä ja maha on vieläki täynnä, vaikka kello on jo kuus ehtoolla.

Isäntä oli meirän syömäreissun aikana käyny varaamas aijan Gorillan jarruhuoltohon yhyrestä toisesta korijaamosta. Aika on kaharen viikon päästä. Niin – ja syömäs seki oli käyny. Kuulemma taas vaihteeksi Aapeeseellä. Vissihin sieläki on sitte (sen mielestä) hyvä ruoka.

Ai niin – mulle tuli tekstiviesti, jotta oon voittanu sanomaleheren kesäkisas. Magnum-jäätelöpuikon 😀

Lauantai – sunnuntai

Hyvin on vielä tämä pyhänaika menny niin ku aina ennenki. Eileen riipaasin lakanat pois petiistä ja jätin sängyt tuuleentumahan siksi aikaa ku käytihin ruokakaupas.

Tein pikaruokaa: pakastepernamuusia (ei tartte teherä toiste) ja jauhelihasoosi mustapekkakermalla ja sinappikurkkusalaatilla. (Ei tartte sitäkää teherä toiste.) Isännälle kuulemma kelepas ja se tais olla vähä pettyny, ku mä en tykännykkää. Se meinas vissihin, jotta hän vois laajentaa omaa ruokarepertuaariansa pernavoilla, jos sen saa teherä pakastepernoosta. Ei se oo yhtää sen vaikiempaa teherä kokonaasistakaa pernoosta. Vähä enämmän vain vie aikaa. Mutta on sata kertaa parempaa.

Ruaan jäläkihin pistin lakanat pyykkikoneehin ja puhtahat lakanat petihin. Kävääsin pikaasesti myös saksimas puutarhas vähä rikkaruohoja. Ja ku ei satanu, niin sain lakanat kuivattua narulla. Färittelinki hetken aikaa.

Ehtoopäivällä en tehenykkää enää mitää muuta ku istuun monta tuntia virkkaamas ja vahtasin samalla kaiken mailman hääpukuohojelmia. Niin typeriä kun ne onki, niin välillä piti vähä vetistelläkki.

Ennen saunahan menua koukkasin vielä kuivat lakanat pois narulta. Ehtooki meni telekkarin ääres, ku kattottihin Avara luonto ja Selviytyjät.

Yön nukuun torella hyvin ja iliman heräälyä ja työpainajaasia. Ja peräti puoli kahareksahan asti. Tosin menin nukkumahanki vasta puolilta öin. Kuulin kyllä, ku isäntä nousi aikaasemmin, mutten piitannu vaan jatkoon hornaamista.

Ylähänoustua nautiin aamupalan kaikes rauhas ja lujeskelin päivän leheren. Sitte vasta menin pyykinpesuhommihin. Sen olis tietysti voinu jättää arkipäivällekki, mutta ajattelin, jotta ompahan pois vaivoosta, jos vaikka viikolla olis jotaki muuta tekemistä.

Ja onhan sitä jo heti huomenaamulla. Vertaalin netis katsastushintoja ja varasin Korillalle aijan huomiselle. Raija soitti ja sovittihin tiistaille syömingit.

Flikkaki soitti aamupäivällä kuulumisia. Oli oikeen tyytyväänen OYS:n toimintahan. Ens viikon oli saanu sairaslomaa, mutta kolomehen viikkohon ei maitopurkkia raskahampaa saisi nostella.

Tänäänki oon keriinny istua virkkaamas tv:n ääres, mutta en jumittunu sentäs yhtä pitkäksi aikaa ku eileen.

Niin, ja joku linnunryökäles oli ruikannu kuistin klasihin terveeset. Sen kävin pesemäs pois.

Viivi on velijen hoiros tämän viikonlopun, ku sen emäntä on velijensä työnä käymäs eikä Viivi enää jaksa niin pitkiä matkoja. Muiren vanhuuren vaivojen lisäksi sillä on kaihi toises silimäs ja se on ilimeesesti jo ihan sokia. Se on aika hurijan näköönen. Naamaki sillä on jo harmaantunu.

Ku nähtihin tuos pihalla, se kyllä tunnisti heti ja tuli hellittäväksi. Ja sitte se halus meille kylähän. 😀 Se osootti hyvin selevästi, jotta sisälle pitääs päästä. Niin me käytihin yhyres tutkimas koko huusholli. Täälä oli varmahan erelliskäynnin jäläkihin aiva uusia Rymyn ja Mortin hajuja.

Ja mikä ihimeellinen muisti nuolla koirilla onkaa! Viivi pysähtyy sen kaapin etehen, mihinä meillä on tavannu olla koirien herkkuja. Nyt ei valitettavasti ollu mitää. 😦 Ja toinen kaappi, minkä etehen se meni päivystämähän oli se, mihinä oli se kummihanhi jota se joskus nuoruutensa voimmis höyhensi niin, jotta oli ittekki aiva puolikuollu sen urakan jäläkihin. Ei se enää kauaa jaksanu riehua, mutta vähä vielä kumminki.

Tänään me syötihin päivällä vain niitä eilisiä – ei niin hyviä – ruaanloppuja, mutta ne ei ilimeesesti isännälle piisannu, ku se ehtoolla totes, jotta hän hakoo krilliltä syötävää ja kysyy, mitä mä haluan. Oikiastansa en halunnu mitää, ku tähän astiset maistiaaset sieltä on ollu järijestänsä pettymyksiä.

Mutta itteni tuntien tiesin, jotta kateus isköö siinä vaihees ku se syö eikä mulla oo ku leipää. 😀 Pyysin tuomahan Mahiksen (lihapiirakka käristehellä ja paistetulla kananmunalla). Ei olsi pitäny!

Oli niin kummallinen makuyhyristelmä, jotta se ei ainakaa mun suuhun passannu ollenkaa. Ja kaiken lisäksi se oli niin rasvaasta, jotta ku sain syötyä, niin tuntuu ku mun mahanpohojalle olis purotettu kolomen kilon kivi. Röyh!

Enkö mä koskaa opi? Musta on kumminki viimme aikoona alakanu yhä vahavemmin tuntua, jotta kevyemmällä ruaalla mulla on parempi olo. No, tyhymyyrestä kuulemma sakotetahan.

Juhannusyllätys

Poika soitti tiistaiehtoolla ja ilimootti, jotta he tuloo tänne juhannuksen viettohon. Tulivat torstaiehtoolla ja eileen lähtivät takaasippäin. Oli se vähä yllätys, ku mä olin varma, jottei nuoret piittaa ainakaa juhannusta viettää tälläästen vanhusten kans. Mutta mukavaahan se oli. Sai taas hyvät kyllänsä nauraa niin Rymylle ku Mortillekki.

Meinas vain aiva karaata syöminen käsistä. Torstaiehtoona tein nacho supreme -satsin, joka jäi kuivaksi, ku olin unohtanut ostaa salsakastiketta. Onneksi tein rapareperipiirakkaaki pellillisen. Se on takuuvarma hitti. Perijantaina tein kalasoppaa ja suurustin sen chilin makuusella Koskenlaskijalla. Lauantaina isäntä krillas ja sitä krillattavaa oli niin palijo, jotta se joutuu ottamahan toisenki krillin käyttöhön 😀 Sunnuntai mentihin erellispäivääsillä jämillä, mutta ehtoopäivällä tein voholuja (= vohveleita). Eilinenki meni vielä jämäruoilla ja piisaspa mulle vielä täksi päivää evähäksiki.

Lämmintä on ollu niin, jottei mitää ylimäärääsiä oo juurikaa rävehritty. Paitti jotta poika teki isänsä kans osat verkko-ovehen. Saavat sen terassin ovehen jos sieltä sais eres vähä tuuletettua kämppää. Niillä on isoot klasit etelän puolella ja lämpö nousoo heleposti liki kolomehenkymmenehen.

Ku säät on kerran ollu näin hienot, niin mulla ei oo ollu mitää syytä olla menemättä pyörällä töihin. Tänään mä tosin meinasin saara paskahalavauksen, ku justihin junanraralle ajaesnani alakas varootuskellot moikua korvan juures. Juna toki oli kaukana vielä enkä saanu puomia päähäni, mutta pelijästyyn sitä kovaa ääntä kyllä oikeen kunnolla.

Aktiivilomaalija

Flikka tuli keskiviikkona vuorostansa lomalle. Alootettihin tarijoolu äitsykän pitsalla, ku sitä ei kuulemma Oulusta saa 😀

Torstaina töistä tulles täälä oli flikka laittanu tortillatarijoolun. Sillä oli isoo kattilallinen jauheliha-papumuhennosta ja muut täyttehet siihen päälle.

Olivat isänsä kans päivällä kierrellehet kauppoja ettimäs mölökky-peliä. Sellaasen halapisversio oli löytyny ja sitähän me sitte pelattihin ehtoolla. Minä tietysti hävisin joka kierroksen.

Perijantaina flikka oli leikannu isänsä tukkahan oikian mallin. Ei ollu enää mallia ”kynitty kana”, miltä se näytti mun käsittelyn jäliiltä.

Tortillatäytettä oli vielä niin palijo, jotta jatkettihin hyväksi havaatulla plättylinijalla.

Ehtoolla flikka lähti vielä kaverinsa kans rattastamahan. Mä leivoon sillä välin raparperipiirakan.

Eileen käytihin aamupäivällä pelaamas pari kierrosta frispiikolffia (= frisbeegolfia), mutta oli niin kova tuuli, jotta pakkas kiekot lentää mihinkä sattuu. (Mun kiekot kyllä lentää tyynelläki säällä mihinkä sattuu…) Parilla viimmeesellä korilla alakoo hilijoollensa ripsimähän vettä, mutta ei kovin pahasti onneksi kastuttu.

Mua ärsytti suunnattomasti, ku näin, kuinka palijo roskaa sinne raralle oli jätetty. Oli kalijatölökkiä, enerkiajuomatölökkiä, nuuskarasiaa, keksipakettia, mehutetroja ja vaikka mitä. Mitä ihimiset oikeen ajatteloo, kun ne jättää tuollaasen sotkun jäläkehensä? Puhuttihin, jotta pitää ens kerralla ottaa jätesäkki joukkohon ja kerätä niitä samalla pois.

Ai kuinkako meni peli? Meni. Päin mettää. Mutta mä oon tottunu aina olemahan se huonoon kaikes. Onneksi ei tartte tosisnansa kilipaalla. Ura jäis aika lyhkääseksi.

Kotia tultua vaihroon kuivat vaattehet ylle ja koska sitä tortillatäytettä oli aina vain jälijellä, niin tehtihin jämävuoka makarooniista. Tein valakoosen soosin ja terästin sen chilinmakuusella Koskenlaskija-ruokajuustolla. Laitoon kerroksittaan keitettyjä makaroonia ja tortillatäytettä. Juustokastike päällimmääseksi ja vielä kerros pitsaraastetta päälle. Hyvää tuli 🙂

Syötyänsä flikka lähti serkkunsa kans kaffittelohon ja sieltä tultuansa leikkas vielä mun tukan.

Justihin, kun se sai tukan leikattua, tuli pihalla sellaanenki rajupuuska, jotta kastelukannut lenteli naapurin puolelle asti ja vettä tuli aiva vaakasuoras niin, jottei pihan yli meinannu nähärä. Se oli hyvin hetkellinen ilimiö, niin jotta ku flikka meinas kuvata sitä ja sai puhelimensa hajettua, niin pahin myräkkä oli jo ohi.

Tänään oli isännän keittovuoro, mikä tarkootti sitä, jotta syötihin krilliruokaa.

Ehtoopäivällä flikka lähti junaalemahan kohti Oulua. Sen piti vain VR:ltä varmistaa, kulukooko se juna, ku se oli yhtä aikaa peruttujen junien listalla ku samahan aikahan siihen oli voinu ostaa lippuja… Meni se – ja flikka on jo kotona. Nyt niillä on vävypoijan kans kolome viikkua yhtöhööstä lomaa.

Olipa hauskaa, ku se pisti meihin vanahuksihinki vähä liikettä. Tosin nyt on heittokäsi kipiä. 😀

Lomalaaset

Meillä on ollu täs poijan sakki viimmeeset puolitoista viikkua, niin jotten oo konehelle keriinny. Tai olsin tietysti keriinny, jos olsin tahtonu, mutta ajattelin kumminki mieluummin seurustella niitten kans. Tosin eipä niitä palijo näkyny. Poika fräkäs (= värkkäsi) verstaalla jotaki tai oli kaverien työnä ja miniänalaku vietti enimmän aikaa poijan kämpäs. Vähä joskus ruokapöytähän osuttihin yhtä aikaa koko porukalla.

Rymy ja Mortti sen sijahan oli paikalla aina ku ammuttuna, ku täälä meirän puolella aukaastihin jääkaapin ovi tai joku leipäpussi vähä krapaji (= rapisi). 😀 Kyllä on taas monta naurua saanu nauraa niitten kustannuksella.

Poijan porukka lähti eileen kotia, mutta ei hätää – flikka tuloo ylihuomenna. 😀

Ei vaiskaa!

Kerkesin sitte nuolaasta ennen ku tipahti. Se loma nimittään. Tilanne on muuttunu eilisestä sen verran, jotta firma pistetähänki kokonansa kiinni viikoksi heinäkuun puoles välis ja mä siirsin juhannusviikolle suunnittelemani loman sitte sinne.

Kuukaurella piteni loman orotus, mutta enkähän mä kestä. Varsinki ku sain pomolta synninpäästön. Mä nimittään kerroon sille tänään, jotta musta tuntuu, jotten oo ansaannu mitää poonusta ku mun pistää vieläki niin vihakseni se virheeni.

Pomo sanoo, jottei sellaasia saa miettiä ku jokahinen meistä teköö virheetä, mutta aina ne on saatu selevitettyä. Ja niinhän siinä ilimeesesti nykki käytihin ku näyttääs siltä, jotta verottaja on ny korijausilimootuksen jäläkihin palauttanu firmalle sen mun virheen takia aluun perin liikaa maksetun summan.

Ehtoopäivällä pomo vielä otti asian puheeksi ja sanoo jotta oomma jokahinen ansaannu poonuksemma ja iliman meitä hän olis kuses.

Mitä mä oon teheny ansaatakseni nuon ihanan pomon?

Kotia tullesnani mua oli vastas kaks karvakamua. Poijan sakki oli keriinny tänne ennen mua. Nyt meillä on tarijolla tassuterapiaa ainaki ens viikon loppuhun asti. 🐕🐈