Nauruhermot pinnas

Torstaiaamulla vietettihin venyttelys hämärähetkiä. Meni sähköt poikki justihin, ku alooteltihin ja tulivat takaasi kolomen vartin päästä, ku lopetimma. Työmaalla ei naiset ollu luonnollisestikkaa saanu tehtyä sillä välin mitää. Ja ilimeesesti työkaverin kones – tai upsi – oli ottanu nokkihinsa katkoksesta eikä suostunu enää käynnistymähän iliman huoltomiehen käyntiä. Menöö vissihin koko kones vaihtohon.

Torstaiehtoolla kuuntelin ku kuuluu jyrähryksiä ja murahruksia ja mä jo kerkesin kuvitella, jotta ukkoostaa. Mutta uus Ireaparkkihan (= Ideaparkki) se sielä vain vietti avajaasia ja ampuu kovilla (vai lukikahan johonaki, jotta niillä oli ilotulitus). Tästä on linnuntietäki varmahan ainaki viistoista kilometriä sinne, mutta pauket kuuluu silti täälä asti. Mahtoo olla tosi kurijaa paukkuaroolle eläämille.

Työkaveri asuu muutaman kilometrin pääs tuosta ostoshelevparatiisista ja kun se pauket oli alakanu, niin se oli luullu, jotta sen katolla rymistelöö joku.

Ja joo – tieroksi vain: ei oo tarvinnu vielä käyrä sielä eikä oo kyllä mitää mielenkiintuakaa. Varmahan johonaki vaihees poiketahan, mutta ei ny ainakaa hetkehen ennen ku tuo alakukiima on vähä laantunu. Mutta se oli kiva, jotta ku tänään käytihin rinnalla (= keskustassa) ruokakaupas, niin pihas oli meirän auton lisäksi ehkä nelijä – viis autua. Nyt saa käyrä kaupas kaikes rauhas ku ihimiset suuntaa Ireaparkkihin.

Eileen pomo komensi meirät jo kolomelta kotia, jotta keriittihin valamistautumahan illan teatterireissulle. Oli niin räävittömän hauska näytelmä (Näytelmä, joka menee pieleen), jotta aiva poskia kivisti esityksen jäläkihin. Väliaijalle pomo oli varannu meille kaffeja ja teetä ja ihanat Nurinkurin-suklaakakut sekä amaretot. Oli kyllä mahtava ilta! Meillä yleensäkki nauretahan palijo töis ja ny saimma vielä ekstra-annoksen hyvää tuulta.

Pääosin ok

En oo muistanu kertua – ku ittekki vasta hilijan havahruun – jotta päänahka on pääosin ok.

Mä en enää aiheuta lumipyryn kaltaasta pöllyävää piliviä, ku mä puristelen (= pudistelen) päätäni eikä mulla oo enää jatkuva valakoonen viitta hartioolla. Voin siis sen puolesta käyttää taas mustia vaattehia – niin ku oon käyttäny koko aijan.

Mä oon melekeen joka pesukerralla viimmeesen vuoren aijan pesny pääni flikan antamalla Wellan SP Balance Scalp -samppoolla. (Ei oo maksettu mainos.) Lisäksi se antoo mulle saman sarijan päänahkaa rauhoottavan lotionin, mutta vaikka siinä luvattihin, jottei se rasvoota hiuksia, niin mun hiukset oli heti seuraavana päivänä niin likaasen näkööset, jotta sen käytöstä oon luopunu.

Kuiva tuo päänahka on aina vain ja rapsuttelemalla irtuaa toki kuivaa ihua, mutta päänahka ei kutia eikä se pahemmin vaivaa, niin jottei oo tarvetta rapsutellakkaa. Rikkikää se ei oo enää ollu pitkähän aikahan, mutta sellaanen herkkyys siihen on jääny, jotten mitää tököttiä tohori käyttää, koska niihin se reakoo ja saattaa mennä rikki. Viimmeeksi kokeelin tyvikohottajaa. Yritin suihkutella sitä niin, jottei osu suoraa päänahkahan, mutta kai sitä sinnekki meni, ku se alakoo vuotaa.

Kaliju paikkaki on karonnu pään sivulta. Kai siihen on jokunen karva kasvanu takaasi.

Mihinkä nää viikot katuaa?

Eikö ny justihin ollu viikonloppu ja nyt on taas!

Mitää ihimeellistä ei viikon aikana oo tapahtunu, mutta eres pari juttua haluan teille kertua.

Ensi sankaritarina töistä: Keskiviikkona huomasin yhyren asiakkahan tekemis tulorekisteri-ilimootuksis virheen, joka piti oikaasta. Niitten kans askartelin puoli päivää, mutta olin tyytyväänen, ku tuo virhe tuli vähä niinku toisen työn sivutuottehena esille. Saatihin se korijattua nyt eikä tartte enää myöhemmin toivottavasti siihen palata.

Asiakas oli näppärästi laittanu pari ”täppää” väärihin paikkoohin ja sen takia ilimootukset meni päin prinkkalaa. Jos virhe olis jääny huomaamatta, se olis tienny työntekijöölle mätkyjä.

Eileen aamulla käymmä taas venymäs. Ei meirän työpaikan nuoret vielä tartte/välitä venyttelystä, mutta me firman vanhukset oltihin paikalla. Kyllä voi ihimisellä olla huono kunto, ku venytelleski tuloo hiki! Mutta on se vain mukava tapa aloottaa työpäivä. Tosin en oo pomolta vielä kysyny, pitääkö meirän teherä takaasi ne, mitä meillä sielä hukkaantuu työaikaa. Eileenki oltihin vasta puoli yhyreksän mais työmaalla.

Tänään mä kävääsin töitten jäläkihin yhyres pop-up -myymäläs kattomas, jos löytääsin sieltä jotaki vähä ”parempaa” arkivaatetta, mutta totesin jo joskus aikaasemmin, jotta niillä on sen verran erikoosia vaattehia, jottei ne oikeen oo mun juttuni. Nyt tosin myyjä löysi mulle ihan kivan tunikan ja housut, mutta sitte mä totesin, jotta näitähän mulla on kotona jo ennestänsä. Emmä enää uusia tartte. Mutta tulipahan käytyä. Ei ainakaa jää vaivaamahan.

Ens yöksi on luvattu kovia tuulia. Täälä alakaa jo pikkuhilijaa tuuli puhallella ja naskutella tuvan nurkkia. Onneksi ei tartte lähtiä mihinkää.

Nuoret lähti

Poijan väki tuli perijantaiehtoolla tänne viikonlopun viettohon. Ei ny vissihin niinkää meirän takia, ku yhyren tapahtuman takia. Johona poika sitte vain kävääsi pikimmiten. Vaikka se perijantain ja lauantain välisen yön laittoo sitä varte autuansa. Tai emmä tierä, laittooko se sitä tapahtumaa varte vai muuten vain.

Rymystä ja Mortista oli taas seuraa ja hupia muorille ja faarille. Tosin tänään mä jouruun hetkeksi aikaa telekiämähän ne poijan puolelle, ku Viivi tuli hoitohon. Sillä oli valtavasti nuuskutettavaa täälä, ku oli Rymyn ja Mortin hajut. Ja sitte Rymy haistoo/kuuli Viivin ja alakoo haukkumahan alakerras. Viivi vastas samalla mitalla. Hetken ne ”keskusteli” ennen ku rauhoottuuvat.

Viivi on ollu huonos kunnos haimatulehruksen takia, mutta oli tänään ihan pirtiä mummeli. Itku multa tuli, ku emäntänsä kertoo, jotta on ollu jo hyvin lähellä, jottei hän tilannu sille aikaa piikille, ku ei antibiootit tepsiny tulehruksehen. Nyt se on kuulemma kortisoonikuurilla ja päivä kerrallansa kattotahan, mikä on vointi.

Mortti ja Rymy pääsivät pannasta, ku Viivi oli hajettu pois. Sitte niillä piisas nuuhkittavaa. 😀

Tällä kertaa yllätin nuoret enkä tarijonnukkaa perijantaina sitä iänikuusta pitsaa vaan tortilloja. Maistuuvat neki. Eileen tein nyhtöpossua ja pernavoita (= perunamuusia). Poikaki oikeen kehuu, vaikka se ei oo oikeen ollu kokolihan ystävä. Mutta tuollaanen valamihiksi pienistetty liha näköjään maistuu.

Arvelivat tuos lähtiesnänsä, jotta voisivat seuraavan kerran tulla reilun kuukauren päästä. Mä aina vannotan laittamahan viestiä, ku pääsevät perille. Varsinki ny, ku ilimat alakaa jähtyä ja tienpinnat voi olla yllättäen jäisiä. Ja hirviä saa pelijätä. Ja pimiää. Ja muita tielläliikkujia. Ja, ja, ja… 

Vuosipäiväpullaa

Päätin ilahruttaa työkaveria pullalla. Kurvasin aamulla töihin kaupan kautta ja ostin voisilimäpitkon. Oli hyvää!

Joku syy tietysti pitää olla, jottei ruveta orottamahan, jotta joka viikko olis jotaki tarijolla… Nyt kelepas syyksi se, jotta tasan vuosi sitte menin työharijootteluhun ja alakasin heti opettelemahan palakanlaskentaa. Sattuu vielä niin hauskasti, jotta eileen ja tänään oon laskenu saman firman palakkoja ku mistä silloon vuosi takaperin alootin. Ja harijoottelu jatkuu. Jotaki oon oppinu, mutta palijo on vielä opittavaa. Hyvä niin, pysyy mielenkiinto yllä. 

Hammaslääkäriski mun piti käyrä kesken työpäivän, ku soittivat, jotta olis peruutusaika. Ei siinä mitää, kurvasin ruokatunnilla kotia ja jynssäsin hampahat kunnolla ja painelin hammaslääkärin penkille. Varsinaasta korijattavaa ei löytyny, mutta paria kohtaa vähä hiottihin, ku ne on tuntunu teräviltä kielehen. Ja sitte rassattihin tuota yhtä hammasväliä, johonka mä tapaan aina kerätä vararavintua. Sieläki on pykälä, mihinkä hammaslanka aina jää kiinni ja rispaantuu. Sille ei kuulemma voi teherä mitää muuta ku yrittää pitää sen puhtahana. Sielä on paikan reuna jääny liika ylähä sillä lailla, jotta hampahan kaulaa on palijahana. Sitä ei kuulemma pysty korijaamahan, ku leukaluu tuloo vastahan. Pyysivät vielä toisenki hammaslääkärin sitä kattomahan ja se oli samaa mieltä. Meinasivat, jotta korijausyritys voi jopa pahentaa tilannetta. Käskivät vain putsata sitä erityysen hyvin.

Suuhygienistille tilattihin saman tien aika, mutta se meni joulunaluusviikolle.

Ehtoolla päätin käyrä pitkästä aikaa kävelyllä. Ja erehryyn, tyhymä, lähtemähän tuonne Kivikyrölle (peltotielle). En muistanu ollenkaa, jotta sielä on kaivinkonehet ja muut isoot kulukupelit jyrränny monta viikkua, niin jotta tie oli yhtä savivelliä. Mun on lenkkarit ny ympärihinsä paksus lillingis. Pitää antaa niitten ensi kuivaa, jotta saa enimmät ravat rapsuteltua irti ja vasta sitte yrittää pestä ne. Jos tuon kaiken muhujun päästää viemärihin, niin se jymähtää tukkohon.

Tilitoimistopäivä

En oo vissihin muistanu täälä kehuskellakkaa, ku pääsin viimme viikolla pomon ja yhyren työkaverin joukos Vaasahan tilitoimistopäivähän. Kokoontumispaikka oli Villa Sandviken. Aiva mielettömän kaunis rakennus ja täynnä yksityyskohtia, joita olis halunnu tutkia enämmänki, muttei ehtiny. Ja mikkä maisemat! Osuu vielä olemahan aurinkoonen päivä, niin puiston syysväriis loistavat vaahterat ja pihilajat teki näystä aiva silimiähivelevän kaunihin. Taustalta pilikahteli merenlahti. Menkää, hyvät ihimiset, käymähän sielä, jos teillä suinki on maharollisuus. (Tää ei oo maksettu mainos. 😀 )

Ruokaa oli niin, jotta meinas ihan ahaneuttansa halijeta. Heti mennes oli aamupala, sitte oli lounas, päiväkaffeet ja vielä illallinen. Asiaosuuret oli sijootettu siihen syömisten välihin. Ensi pitkältä myyntijargonia – diipa-daapaa, joka ei meikäläästä koskettanu vaan oli lähinnä tietysti yrittäjille suunnattua ja sen jäläkihin tuotekehityksen kuulumisia. Iltapäivällä piti oleman ohojelmistoklinikka, johona käyrähän läpi ohojelman ominaasuuksia ja opastetahan sen tehokkahammas käytös. Mutta siinä kohtaa mentihinki jo kiitolaukkaa, niin jottei mun orottamalleni palakanlaskentaosuurelle jääny aikaa oikiastansa yhtää. Siltä osin meni vähä hukkahan.

Mutta sitte oli mielenkiintoonen luento työhyvinvoinnista. Meirät pistettihin tekemähän pari harijootusta: ensi meirän piti käyttäytyä huonosti, eli jyrätä toisen päälle keskustelus tai jättää hänet huomiotta. Sen jäläkihin meirän käskettihin kehua toisiamma. Mä sain pomolta kiitosta siitä, jotta oon rauhallinen ja omatoiminen. Tiina puolestansa sanoo pistänehensä merkille, että mä oman työni ohes neuvon useen meirän harijoottelijaa.

Mä annoon palautetta pomolle, jotta oon erelleenki siitä alakuvaiheen perehrytyksestä kiitollinen. Sillä mut saatihin hyvin sisälle taloohin ja sitoutumahan niin työhöni ku firmahanki. Ja Tiinaa ihaalen, ku nuoresta iästänsä (taitaa seuraavaksi täyttää 22) huolimatta hän osaa tosi palijo (palijo enämmän ku mä) ja opiskeloo koko aijan lisää.

Lisäksi saatihin ulukopuolelta kommenttia, ku samas pöyräs istuva nainen kysyy, jotta teillä vissihin on töis hyvä ilimapiiri, ku teistä näköö, jotta te viihryttä yhyres ja teillä on hauskaa. Sen kuulemma huomas heti. Tosi kiva, jos meirän työpaikasta välittyy ulospäinki sellaanen kuva. 

Ei se ollu mun syy!

Eileen tuli viesti, jotta uurenvanhan tietokonehen saa hakia ensimmääsestä huollostansa…

Menin hyvin araasti ovesta ja kysyyn, jotta tohtiiko tulla, kuinka pahahan umpisolomuhun mä olin saanu sen laitettua. Pasi lohorutti, jotta tohtii tulla. Vika ei kuulemma ollu mus. Sieltä oli kovalevy hajonnu.

Pasi kertoo, jotta he tsekkaa konehet aina siinä vaihees, kun ne tuloo heille huollettuna ja ku mun vanhasta konehesta siirrettihin tietoja, niin se pelas moitteettomasti. Ei oo kuulemma ikänä ennen tullu vastaavaa tapausta. Mutta mikä säkä, jotta se hajos justihin silloon, kun mä sain sen kannettua kotia ja kytkettyä piuhat kiinni. Ja sama juttu näppiksen kans. Se on se mun maakinen kosketus. Mulla tahtoo olla aina tuollaanen vaikutus kaikkihin aparaattiihin.

Olivat vaihtanehet koneehin uuren kovalevyn eli mullahan on ny käytännös uus kones. Paitti jotta onhan sielä tietysti kaikki muut sisuskalut vanhoja, mutta mä luulen, jotta täs on konesta mulle pitkäksi aikaa. Tämon hilijaanen ja nopia, tuntuu näin kättelys ainaki hyvältä. Näppiksen ja hiirenki sain uuret – ja palijo paremmat ku ne ensimmääset. Näppikseski oli ollu joku tuotevika, niin jottei se vain kertakaikkiaan toiminu.

Ja mä ku jo pelekäsin, jotta mulle lätkäästähän tietokonehenpitokieltua niinku eläänrääkkääjille elääntenpitokieltua, mutta vielä toistaaseksi vältyyn siltä ku torettihin, jotta kones kuoliki vanhuuttansa. Ja huolto meni takuun piikkihin, onneksi.