Ei vaiskaa!

Kerkesin sitte nuolaasta ennen ku tipahti. Se loma nimittään. Tilanne on muuttunu eilisestä sen verran, jotta firma pistetähänki kokonansa kiinni viikoksi heinäkuun puoles välis ja mä siirsin juhannusviikolle suunnittelemani loman sitte sinne.

Kuukaurella piteni loman orotus, mutta enkähän mä kestä. Varsinki ku sain pomolta synninpäästön. Mä nimittään kerroon sille tänään, jotta musta tuntuu, jotten oo ansaannu mitää poonusta ku mun pistää vieläki niin vihakseni se virheeni.

Pomo sanoo, jottei sellaasia saa miettiä ku jokahinen meistä teköö virheetä, mutta aina ne on saatu selevitettyä. Ja niinhän siinä ilimeesesti nykki käytihin ku näyttääs siltä, jotta verottaja on ny korijausilimootuksen jäläkihin palauttanu firmalle sen mun virheen takia aluun perin liikaa maksetun summan.

Ehtoopäivällä pomo vielä otti asian puheeksi ja sanoo jotta oomma jokahinen ansaannu poonuksemma ja iliman meitä hän olis kuses.

Mitä mä oon teheny ansaatakseni nuon ihanan pomon?

Kotia tullesnani mua oli vastas kaks karvakamua. Poijan sakki oli keriinny tänne ennen mua. Nyt meillä on tarijolla tassuterapiaa ainaki ens viikon loppuhun asti. 🐕🐈

Loma!

Tai siis ei ny ihan vielä. Tänäänhän oli vapaapäivä. Joka meni kyllä kaikemmoisten askarehien paris, ku poijan porukka on huomenna tulos tänne. Viipyyvät sitte vissihin ainaki ens viikon loppuhun asti.

Oon vähä siivoollu, imuroonu ja pyhkiny pölyjä. Mä en palijoosin imuroonu laattioota, otin tällä kertaa kohtehen vähä ylempää, nimittään lampunvarijostimista. Auringonpaistehes näki, kuinka kankahiset varijostimet oli keränny pölyä. Kummasti ne valakeni ku imuroottin enimmät pois. 😀 Meillä on ollu olohuonehes samat lamput yli kolomekymmentä vuotta enkä oo vieläkää kyllästyny niihin. Pitääs vain ehkä saara niihin uuret, oikiasti puhtahat koovat (= varjostimet), mutta en tierä, saisko nuohin sopivia mistää.

Ruokakaupas piti käyrä tietysti hakemas taas valtaasat määrät tavaraa. Vaikka väki lisääntyy vain puolella, niin tuntuu, jotta ruokaa pitää ostaa ainaki nelijä kertaa enämmän ku tavallisesti.

Ehtoopäivällä tein suklaapiirakan ennen testaamattomalla reseptillä, jotta nähtäväksi jää, mitä siitä tuli. Kuorrutus ei oo vielä jähämettyny, niin ei oo päästy maistamahan. Sitä paitti yks kohta siitä piirakasta jäi montolle (= kuopalle), niin jotta kuorrutus valuu sinne. 😂 Onneksi se oli sen verran hirasliikkeestä, jotta ehkä se ei aiva kaikki valunu sinne monttohon, ku laitoon koko kropsun jääkaappihin jähämettymähän.

Seuraavaksi tein Kari Aihisen ohojetta mukaallen Pellinkilääsen makaroonilooran tekeentymähän. Se paistetahan vasta huomenna.

Ajatuksis oli, jotta olsin keriinny pesemähän eres osan klasiista tai siivuamahan vähä lisää tai käyrä puutarhas nyppimäs jotaki, mutta kello oli lopuuksi yli viis ku sain kaikki tehtyä, niin jotta jäi tälläki kertaa ajatuksen tasolle. En jaksanu (lue: viittiny) enää jatkaa.

Mutta se loma! Nyt ollahan vihiroonki päästy sopimahan lomista työkaverin kans. Se on ollu kohta kymmenen vuotta taloos, niin ajattelin antaa sen ensi valita lomansa aijat ja mä katton sitte, mihinkä mä saan oman lomani. Sen toivomus oli, jottei mun loman aikana olsi kovin hankalia palakanlaskentoja. Lisäksi mä tajusin, jotten mä kehtaa olla pomon kans yhtä aikaa lomalla, ku tämä samaanen työkaveri tuuraa pomoaki. Niimpä mä pääryyn siihen, jotta pirän lomaa juhannusviikolla ja loput elokuulla.

Tuntuu kyllä jo toisinansa, jotta olsin oikiasti loman tarpehes. Pian on menny kaks vuotta iliman lomaa. Vähä on tullu sellaasta väsymystä, joka ei taharo oikeen mennä ohi lepäämälläkää. Tänäänki meinasin nukahtaa ruaan jäläkihin aiva väkisin istahalleni, ku meinasin lukia hetken ruokaa sulatellesnani. Väsynehenä teköö heleposti virheetä. Niitten peleko aiheuttaa huonua ja pätkittäästä nukkumista, painajaasia ja stressiä. Kaikki tuo syö työn ilua. Sitä minen halua, koska mä kuitenki tykkään työstäni tosi palijo. Mutta enkähän mä ny jaksa, ku tierän, koska se loma oikiasti on. Eihän siihen ensimmääsehen pätkähän oo enää ku kolome viikkua!

Emmä oo ansaannu!

Mun pistää sitte niin vihakseni! Enkä voi syyttää ketää muuta ku ittiäni.

Olin joulukuus teheny virheen, joka huomattihin vasta maalliskuus, ku verottajalta tuli selevityspyyntö. Tein selevitykset ja kuvittelin, jotta se sillä oikee. No eihän se ny niin yksinkertaasta tietystikkää ollu.

Se virhe näkyy ny kirijanpiros ja siinä, jottei OmaVerotiliä saa täsmättyä kirijanpitohon. Meni eilinen aamupäivä sitä pomon kans selevitelles eikä lopuuksi auttanu ku soittaa verohallintohon ja kysyä sieltä apuja. OmaVero-sivut on niin sekavat, jottei niistä taharo saara mitää selevää tavallisestikkaa, saati jos sielä on virhe. No, mä sain sieltä neuvon, kuinka mä poistan virheellisen tieron.

En havaannu kysyä, kuinka kauan menöö, ennen ku korijattu tieto päivittyy sinne sivulle. Tulorekisterin tierot päivittyy noin viikos, toivottavasti tämäki tieto. Sitä orotelles ei auta ku manata omaa huolimattomuuttansa.

Mä en ollu ainut, jolla oli huono päivä eileen. Kaks muutaki työkaveria takkus omien juttujensa kans ja kumpiki tartti pomon apua niihin. Oltihin oikeen teho tuhotriio eileen…

Ja kaikkista pahimmalta tuntuu, ku ehtoopäivällä pomo kertoo antavansa meille tällä kuulla poonuksen. Olis teheny mieli kaivaa ittellensä ainaki kaks metriä syvä potero ja mennä sinne häpeemähän. En torellakaa tuntenu ansaanneheni mitää poonuksia! Ja Tiina sanoo ihan samaa.

Tuntuu aiva käsittämättömältä, jotta tällääsenä aikana ku joka puolelta vain kuuluu lomautus- ja irtisanomisuutisia, me saarahan ekstraa. Meillä on kyllä ihan käsittämättömän kärsivällinen ja ihana työnantaja! En usko, jotta oon ansaannu sitäkää. 

Töistä etätöihin – ja takaasi?

Ei, mä en erelleenkää oo etätöis, mutta oon seuraallu etätöis olevien kirijootuksia ja tullu siihen tuloksehen, jottei se ookkaa ny niin kivaa.

Kuinka moni on töis ollesnansa haaveellu, jotta ku sais teherä etätöitä. Minäki aikoonansa karehriin niitä työkaveria, joilla oli se maharollisuus.

Nyt etätöitä tekevillä tietysti on poikkeuksellista se, jotta koko muuki sakki on yhtä aikaa kotona eikä työrauhaa oo oikeen kellää. Ei oo välttämätä konehia kaikille varsinkaa, jos niitä tarvittaas yhtä aikaa. Eikä nettiliittymät toimi, ku koko väki on yhtäaikaa linijoolla ja se naapurin väki ja kaikki muukki. Eikä työerkonomiasta oo tietuakaa.

On vähitellen alaattu huomaamahan, jotta oikiastansa kyllä sielä töis vain onki kivaa. Ja niitä työkaveriaki alakaa jo olla ikävä.

Mutta on sitte niitäki, joittenka mielestä tämä on parasta, mitä korona on tuonu ja he uskovat ja haluavat, jotta yhä enemmän tullahan tulevaasuures tekemähän töitä etänä, ku nyt on siihen opittu ja saarahan järijestelmät ja työtavat hiottua toimiviksi.

Tällä hetkellä mä en kykene näkemähän, jotta mun työ olis ihan äkkiä siirtymäs etätyöskentelyksi. Ollahan niin vahavasti vielä paperien varas ja sitä mappimäärää ei ihan äkkiä kulijeteta työpaikan ja koron väliä. Eikä tietoturvasta olsi tietuakaa, jos niitä alaattaas rehaamahan erestakaasi.

Minkämoinen päivä sulla oli?

Mulla oli taas vähä erilaanen työpäivä. Pomo ilimootti jo viimme viikolla, jotta perijantaina hän hakoo meille pitsat sen kunniaksi ku kaikki veroilimootukset on saatu tehtyä. No, mähän en oo teheny yhyren yhtäkää veroilimootusta, jotta en voi ottaa siitä kunniaa. Mutta kyllä se pomo toi mullekki pitsaa.

Ja ruaan jäläkihin tehtihin jotaki aiva muuta ku tilitoimistohommia. Me kylyvimmä kukansiemeniä. 😀 Pomo sanoo, jotta hän ei oo koskaa kasvattanu kukkia siemenestä ja päätti, jotta me teherähän tälläänen yhtöhöönen koevilijelys. Paffiruukkuuhin kylyvettihin samettikukkaa, ruiskaunokkia ja peikonkakkaraa.

Mä en pääsny heti alakuhunsa kylyvöhommihin, ku mulle tuli vielä yhyret palakat laskettavaksi. Ku mä kerkesin joukkohon, oli ruukut jo täynnä multaa ja mä ripottelin vain niitä peikonkakkaran siemeniä ruukkuuhin. Ne oli niin tuhottoman pieniä ja niitä oli pussis niin palijo, jottei kaikkia laitettu kasvamahan.

En tierä, kenenkä hommaksi jää niitten kouliminen. Mä en oo liioon ikänä kasvattanu itte taimia. Palijo varmemmin saa menestymähän, ku ostaa taimet valamihina.

Mutta siinä ku puheliahakki naiset keskittyy hilijaasuures puuhastelemahan, niin totesin, jotta tämon vissihin sitä maindfullnessia.

Ku saatihin siemenet multahan, kannettihin ne pomon neuvottelupöyrälle. Sielä ne saa valua, mutteivät oo auringonpaahtehes, ku kämppä on pohojoosen puolella.

Sitte oliki jo päiväkaffeen aika. Pomo oli hakenu leipomosta meille jokahiselle rasialliset eri makuusia ja -färisiä makaroonia (= macaronseja). Niitä maisteltihin teen ja kaffeen kans. En ollu ikänä maistanukkaa. Oli ne aika äkkimakeeta.

En voi ku toreta, jotta oon erelleenki sitä mieltä, jotta mulla on aiva huipputyöpaikka ja -pomo!

Niin jotta sellaanen mukava työpäivä mulla oli. Minkämoinen sun päiväs oli?

Ennen eristystä

Saatihin yllättäen keskiviikkoehtoona hyvinkäälääset tänne.

Aluun perin niitten oli tarkootus tulla pääsiääsenä, mutta ku ruvettihin puhumahan Uurenmaan rajojen sulukemisesta, niin poijalle tuli hätä, jotta hänen pitää hakia ”kesäauto” täältä ennen sitä.

Tänään lähtivät kotua kohti. Lupasivat laittaa kuulumisia, kuinka kauan rajatarkastuksehen joutuu jonottamahan ja kuinka tarkasti syynätähän. Ei pitääsi olla mitää estettä, miksei ne pääsisi yli, ku ovat kerran kotiansa menos.

Ketää kaveria eivät tällä reissulla käynehet tapaamas, koska kaverit piti näitä ny maharollisina tartuttajina. Onhan se maharollista, joo – ja ihan fiksua nourattaa annettuja ohojeeta, mutta kyllä mä halasin molemmat mennen tullen. Kumpikaa ei oo oireellu eikä lähipiiris oo tiettävästi sellaasia, jokka olis voinu tartuttaa.

Poika sai torstaina viestin, jotta perijantaista alakaen on lomautettuna. Miniänalaku käy ainaki vielä toistaaseksi töis.

Flikka oli torstaina laittanu feispuukkihin päivityksen, jotta hän on perijantaina viimmeestä päivää kampaajana. Kampaamo on ny sulijettu eikä oo vielä varmaa, mitenkä flikan työt jatkuu. Vähä vissihin oli meinooteltu, jotta sille olis töitä ruokakaupan puolella.

Ja minä saan vielä toistaaseksi mennä töihin. Se työkaverin yskäki on ilimeesesti ihan vain tavallista köhää. Pomo soitti sille perijantaina ja kyseli kuulumisia. Ei oo kuulemma tullu muita oireeta eikä isäntäkää oo sairastunu. Silti se on vielä ens viikon pois varmemmaksi vakuureksi.

Pähkähulluja unia

Viimme yöltä muistan kaks erillistä unta.

Ensiksi oli kinkkukriisi.

Meille oli jouluvierahat jo tullu ja piti ruveta laittamahan ruokaa, mutta mä huomasin vasta siinä vaihees, jotta kaikki on vielä pakastimes. Olin aiva kauhuusnani, ku en ollu muistanu ottaa niitä aijoos sulamahan. Kaiken lisäksi mä tajusin, jottei meillä oo kinkkua. Muistin, jotta oltihin isännän kans puhuttu, jotta teherähän ensi muut ostokset ja otetahan kinkku sitte kotia tulles. Ei oltu muistettu.

Isäntä oli pihalla lumitöis ja mä menin sukanlavalla (= sukkasillani) uluko-oven kynnykselle huutamahan sille, jotta meillei oo kinkkua! Se kenaali (= nojaili) autotallin nurkalla lumikasan vieres lumikolahan ja sieltä lumikasan takaa pihavalon ulottumattomista kuuluu sen serkun ääni, jottei isäntä voi ny lähtiä kinkkukaupoolle. Isäntä kumminki tuli siihen ovelle valamihina lähtemähän kauppahan, mutta mä hoksasin, minkä takia sen serkku sanoo, jottei siitä oo lähtijäksi. Se oli pöhönäs (= humalassa). Olivat serkkunsa kans juonehet viinapullollisen kahtehen pekkahan.

Onneksi joku vierahista (ei ollu kumpikaa muksuusta tai niitten puolisoosta) tarijoutuu lähtemähän mun kans kinkkua kattelemahan. Tosin mä vähä epäälin, jotta onko kaupat enää auki ja jos on, niin onko kinkukki umpijääs..

***

Toises unes tuli lisää määräyksiä.

Tuli tieto, jottei enää saa käyttää kenkiä, jokka on avoomia sekä varpahista että kantapäistä. Jompikumpi pitää olla umpinaanen. Ja vain määrätyn levyynen toloppakorko on sallittu. Piikkikorkoja ei saa enää käyttää.

Ihimisiä kuttuttihin kattomahan, ku viimmeestä kielletyn mallista kenkää valamistetahan. Se oli hopianfärinen sandaletti, johona oli ohuen ohuuta remmiä ja palijo koristekiviä. Ja tietysti piikkikorko. Se pyörii mikrouunin näkööses laittehes ”valamistumas”.

***

Mistä nämä unet tuloo? Tai mistä ne kertoo? No, kaikesta huolimatta ne on viihryttäny tänään työmaalla kaffetpöyräs. 😀

Aamulla herätes meni varmahan puoli minuuttia siinä uskos, jotta on ihan tavallinen aamu. Sitte iski tietoosuutehen ”korona”. Aika tavallinen päivä on kumminki ollu.

Asiakkahat ei vieläkää luje tierootetta ovesta vaan marssivat sisälle. Tai vaikka lukisivakki, niin kyllä niitten pitää saara eres ovenraosta huurella jotaki sisälle.