Kuitti

Kyllä mä nyt jo alakaan ymmärtää, mitä nuo kokenehemmat työntekijät on tarkoottanu, kun ne on kertonu, jotta alakuvuosi on tilitoimistos yhtä hullunmyllyä. Ja nyt se on tulorekisterin takia sitä potenssihin kymmenen. Pomo sanoo, jottei hän muista tälläästä vuorenvaihretta. Hänellä on ollu ihan älytöön työmäärä jo syksystä asti ja näyttää siltä, jotta uus vuosi alakaa samammoisella linkouksella.

Tierän ny ihan omakohtaasesti, jotta ei se ookkaa vitsi, ku sanotahan, jotta kirijanpitäjä näyttää ihan kuitilta.

Osuu tähän alakukuuhun heti monta isua palakanlaskentaa eikä ykskää niistä menny niin ku piti. Arkipyhien takia piti vielä tutkia TES:sikki tavallista tarkemmin. Jos ei palakkoohin tullu virheetä niin sitte ei ainakaa saatu ilimootettua niitä tulorekisterihin. Tai jos saatihin, niin tulorekisteri hylykäs ilimootuksen. Tai sinne meni justihin se väärä ilimootus, minkä ei pitäny ollenkaa lähtiä. Ja sen se luonnollisesti hyväksyy mukisematta.

Yhyret palakat meni niin täysin päin prinkkalaa, jotta niistä pitää teherä hyvityspalakkalaskelmat, jotta saarahan ne kirijanpirosta pois. Tosin sitä ei vielä tieretä, mitenkä ne tulorekisterihin oikaastahan.

Työntekijät on ilimootellu, jotta ne ei oo saanu palakkalaskelmia sähköpostihinsa ja sitte ku niitä on lähetetty uurestansa, niin joku sanoo saanehensa jo kolome laskelmaa… Ja joku, joka oli ilimoottanu, jottei oo sitä saanu, oli sitte kumminki sen löytäny jostaki myöhemmin.

Oltihin keskiviikkoehtoolla Raijan ja pomon kans melekeen puoli kymmenehen asti töis. Pomo teki alvia ja me yritettihin Raijan kans selevitä palakoosta. Väsymys oli siinä vaihees jo sitä luokkaa, jotta tehtihin ihan typeriä virheetä. Hosuttihin eikä keriitty ajattelemahan. Mutta ku palakat olis pitäny saara työntekijöötten tilille torstaina, niin pakko oli vain painaa pitkää päivää. Tuhoosin seurauksin. 😦 Oli kyllä tosi masentavaa ja tunsin itteni torella epäonnistuneheksi työntekijäksi.

Oma osaaminen on muutenki vielä hataralla pohojalla ja sitte tuli tämä isoo muutos siihen päälle. Ja se ikäänku vähä sysättihin mun vastuulle. Mutta tähän ei koulus pystytty opettamahan ku ei siitä juuri mitää vielä tieretty siinä vaihees eikä töiskää oo keriinny asiahan hirmuusesti paneutua. Tierot on hajallansa verottajan ja ohojelmantoimittajien sivuulla ja toisinansa tuntuu, jottei mistää löyrä sitä tietua, mitä tarttis. Pari ohojelmantoimittajien koulutusvireota ollahan eheritty kattua, mutta ei nuota asioota loppuviimmeeksi sivusta kattelemalla opita. 

Toises ohojelmas pitää teherä tosi palijo muutoksia niin työnantajan ku työntekijööttenki tietoohin, ennen ku sillä voi laskia ensimmäästäkää palakkaa. Toinen taas vaatii vastaavan työmäärän siinä vaihees, ku ollahan lähettämäs tietoja tulorekisterihin.

Alakaa pelijättää, jotta tämän sählingin jäläkihin pomo ei ookkaa enää niin valamis palakkaamahan mua. Jos olis ollu fiksu, niin olis vain teheny rauhas ja mieluummin seliitelly työnantajille ja palakansaajille palakkojen myöhästymistä eikä yrittänykkää väkisin pusertaa niitä matkahan määräpäivänä.

Eileen pääsin lähtemähän sentäs jo viiren aikoohin. Ja tänään ilimootin nelijältä, jotta otan loppupäivän ylityöharijootteluvapaata. Olin kyllä menny aamulla jo ennen puoli kahareksaa, ku tekemättömät työt aharisti.

Sain pöytäni siivottua, ku tähän asti ei ollu keriinny ensimmäästäkää paperia tai mappia pistää omalle paikallensa, vaan niitä kasattihin hyllyn päälle pinoohin seleviteltäväksi ”sitte joskus”. Tänään oli se ”sitte joskus” -päivä.

Palakkoja ei ny ollu laskettavaksi, mutta kävin ne aikaasemmat läpi ja löysin vielä lisää virheetä. Jostaki syystä uutehen systeemihin siirryttäes kaikki tierot ei siirtyny työntekijöölle oikeen ja sen takia jäi virheetä ku ei huomattu/muistettu/eheritty tarkastaa ja verrata vanhoosta laskelmista. Eres yleensä niin tarkalle Raijalle se ei tullu mielehen. Ja onneksi Raija oli siinä mun kans, jottei aiva kaikesta voi syyttää mua. Ei varmahan oikeen eres saisi harijoottelijaa vastuuttaa tällääsihin tehtävihin, jokka oikiasti vaatii osaamista ja ymmärrystä siitä, mitenkä ne ohojelmat toimii.

Ohojelmatoimittajilta ei palijo heru apua. Nekää ei tunnu oikeen tietävän, mitä tietoja ja miten niitä pitää täyttää nuohin ilimootuksihin. Ja niihin on ollu tosi hankala saara eres yhteyttä. Ilimeesesti aika monella muullaki on takkua ny samojen asiootten kans.

Kotia ajellesnani oikeen hämmästyyn, ku oli vielä niin valoosaa. Musta tuntuu, jotta mä oon pitkän aikaa liikkunu vain pimiällä enkä oo huomannu, jotta päivä on pirentyny jo nuon palijo. Ihanaa! 

Mainokset

Opiin uuren kirosanan

Joskus niitä sanoja vain syntyy ihan itteksensä. Tämän päivän uus kirosana on tulorekisteri. Lausutahan ärriä vahavasti hampahien välistä pärähyttäen.

Mä jouruun heti totiamahan, jotta ei oo heleppo ja mukava asia se. Toki olin sen jo etukätehen aavistanukki, mutta silti se pääsi yllättämähän ikävästi.

Ensi aamulla kattottihin Raijan kans puolentoista tunnin opetusvireo aiheesta. Sitte orottelin, jotta palakanlaskentaohojelma saataas päivitettyä tulorekisterilaihin.

Ehtoopäivällä pääsin vihiroon ja viimmeen ensiksi perustamahan uutta palakanmaksuvuotta. Sekää ei menny ihan niin ku Strömssöös, mutta Raijan kans ynnä ja yhtenä päätettihin, jotta kuinka ne uuret tulolajit sinne laitetahan.

Itte palakkojen laskentahan ei onneksi ollu palijo tullu muutosta, mutta sitte oli se surullisen kuuluusa tulorekisterihin ilimoottaminen. Seki näytti sujuvan aluuksi ihan hyvin, mutta loppuvaihees meni jotaki pielehen eikä me ymmärretty, jotta lähtikö se ilimootus vai ei – ja mistä sen pystyy tarkastamahan.

Lopuuksi Raija tuumas, jotta nyt hajetahan pomoki jakamahan tätä tuskaa. Selevis, jotta ei se ilimootus oo voinu mennä mihinkää, ku justihin tältä asiakkahalta puuttuu valtuutus teherä näitä ilimootuksia. Samalla huomattihin, jotta aika monelta muultaki puuttuu. Tehtihin lista niistä ja pomo alakas heti laittelemahan viestiä asiakkahille, jotta pistääsivät asian pikimmiten kuntohon, mikäli haluavat palakkoja. Kuukausi sitte on jo lähetetty pyynnöt, mutta näköjään vain osa on hoitanu asian aijoos.

Kaiken lisäksi yks toinen asiakas soitti, jotta yks heirän työntekijööstänsä ei oo saanu palakkaansa. Vika löytyy ihan asiakkahasta ittestänsä. Se oli jostaki syystä laittanu kaikkien muitten palakat maksuhun, muttei tämän yhyren. Se tietää meille kumminki ylimääräästä työtä. Koska palakka olis kuulunu maksaa viimme vuoren puolella – ja se on jo ilimootettuki verottajalle ja eläkeyhtiölle, niin nyt me jourutahan poistamahan se palakka sieltä viimme vuoren laskelmista, korijaamahan ilimootukset niin verottajalle ku eläkeyhtiöllekki – ja tekemähän uus palakkalaskelma tälle vuorelle ja tekemähän siitä tulorekisteri-ilimootus. Voi tulorekisteri!

Meni vahavasti ylitöiksi tuon pähkäälyn takia. Vaikken oo eres töiskää. 😀 Raija tosin sanoo mulle tänään, jotta hän niin toivoos, jotta mä jäisin heille töihin. Ja mä toivon, jotta saisin jäärä.

 

Taakseppäin

Nyt ku mulla on selekiästi työpaikka kiikaris, niin ajattelin vähä vilikaasta olokapään yli taakseppäin – ja jättää ainaki osan raahaamistani taakoosta jäläkeheni.

Tuos, ku vastasin Sisselin kommenttihin, jotta oon ollu kohta kolome ja puoli vuotta työttömänä, niin rupesin miettimähän, jotta vaikka oon ollu tämän aikaa pääasias työtöön, niin en koe olleheni kuitenkaa ihan toimetoon.

Mun työsuhure päättyy siis yt-neuvotteluuhin 10.6.2015. Mulla oli puolen vuoren irtisanomisaika iliman työssäolovelevootetta. Oon käytännös ollu kotona siis jo 10.12.2014 alakaen. Työpaikalta piti poistua välittömästi, ku oli saanu omat kamansa kasattua.

Mä putosin johonki niin syvähän suonsilimäkkehesehen silloon, jotta kesti aika pitkähän ennen ku koin saaneheni eres osan ihimisarvostani takaasi. Pahimmalta tuntuu, ku tiesin, jotta työni oon aina hoitanu hyvin. Siitä olin saanu palijo palautetta niin pomoolta, työkaveriilta ku asiakkahiltaki.

Ja vaikka kuinka yrittääs ummistaa silimänsä, niin ei voinu välttyä näkemästä sitä, jotta lähes kaikki irtisanotut oli pitkän linijan työntekijöötä. Sehän tarkootti sitä, jotta niille oli ehtiny kertyä jo ikääki. Itte olin tuos vaihees 52-vuotias. Mun työsuhure tuola firmas kesti kahta viikkua vaille 14 vuotta. Oonhan mä ollu aika pirun katkera, ei sitä käy kieltäminen.

Elin aluuksi sellaases epätorellisuuren kuplas, jotta kuvittelin löytäväni hyvinki äkkiä uuren työn ”vuosikymmenten monipuolisella työkokemuksellani”. Hyytävä totuus alakoo kumminki valakenemahan aika äkkiä, ku hakijoota työpaikkoohin oli pahimmillansa yli 250 eikä kutsua haastatteluuhin tullu.

Yks vireohaastattelu ja nelijä henkilökohtaasta haastattelua mulla on ollu näitten vuosien aikana. Muistaakseni ei muita.

Hakemusmappi pursuaa paperiista. Vaikka työpaikkoja ei oo hirmuusesti ollu tarijolla, niin hakemuksia oon kumminki lähettäny usiamman kymmenen – lakkasin laskemas siinä parinkymmenen paikkeella. Hakemuksia alakasin lähettää jo irtisanomisaikana. Aluuksi mä olin innoosnani ja toiveekas, mutta vähitellen asenne vaihtuu sellaaseksi, jotta ”emmä kumminkaa sinne pääse”. Haettava silti oli.

Oon käyny niin työkkärin ku työnantajanki järijestämillä työnhakukurssilla, oon suorittanu työnhaun verkkokurssin, mutta eihän niillä töitä saa, jos töitä ei oo tarijolla.

Sitä oon monesti miettiny, jotta vissihin kaikella on tarkootuksensa. Mun työttömyyrelläniki. Työttömäksi jäätyäni mulla oli aikaa käyrä äiteen työnä Lintulas lähes joka päivä. Maalliskuus 2015 äiteen kunto alakoo jo heikentyä vähitellen ja välillä vähä nopiempaaki. Heinäkuus vietin äiteen kans hänen viimmeeset kolome vuorokauttansa ja velijen kans oltihin paikalla ku äitee nukkuu pois. Jos olsin ollu silloon töis, en olsi varmasti pystyny olemahan äiteen työnä niin palijo.

Syksyllä kotona oleminen alakoo kypsyttää niin, jotta kävin kysääsemäs Tokmannilta, pääsiskö niille työkokeeluhun, ku oli joulukiiruhukki tulos. Pääsin – ja olin marras-joulukuun sielä. Olsin tykänny ja sain sieläki hyvää palautetta niin pomolta ku työkaveriiltaki, mutta töitä se ei poikinu. Ei auttanu ku jatkaa taas hakemusten väsäämistä.

Helemikuus 2016 sain terveyskeskuksesta puhelun: mua kysyttihin heti seuraavaksi päiväksi sairaslomatuuraajaksi. Se ei kestäny ku kolome päivää, mutta sieltäki kerkesin saara kiitosta. Ja on sieltä myöhemminki kysytty sijaaseksi, mutta en oo silloon sitte pääsny, ku oon ollu koulus. Nimi kuitenki oli jääny mielehen. Sitä tosin on eresauttanu ihana Sirpa, joka on sielä töis ja on aina tarvittaes vinkannu, jotta mulle voi soittaa, jos tarvitahan sijaasta.

Siitä meni taas reilu puoli vuotta kotona ku työkkäristä tuli tieto taloushallinnon sihteerin koulutuksesta. Ensi ajattelin, jotta mitä järkiä on hakia koulun penkille enää tällä ikää. Mieluummin mensin töihin. Mutta sitte se alakas kumminki houkuttelemahan aina vain enämmän ja niin mä pistin paperit. Enkä karu (= kadu).

Vaikka se oli rankka rutistus, se oli myös torella antoosaa ja opettavaasta. Pääsin harijootteluhun rautakauppahan ja vaikka epäusko meinas välillä ottaa vallan, sain ku sainki paperit viimme vuoren elokuus. Ja palakkatuella osa-aikaasena kesätöitä samasta rautakaupasta. Kesätyöt tosin venähti jouluhun asti. Se kokemus opetti armottomalla kärellä, jotta rautakupan myyjäksi musta ei oo. Se vaatii torella palijo osaamista ja tietämystä. Hattua nostan yhä erelleen heille, joilta se homma käy ku luonnostansa.

Taas jäin kotia muutamaksi kuukaureksi. Helemi-maaliskuun vaihtees työkkäristä tuli tieroote työvoimmakouluutuksesta. Tällä kertaa kyse oli taloushallinnon ammattitutkinnosta. Vaikka olin erellisen kouluutuksen jäläkihin päättäny, jottei ikänä enää, niin tämä nappas aika äkkiä, ku olin työpaikkailimootuksista lukenu, jotta niin palakanlaskijoota ku kirijanpitäjiäki hajetahan. Eikä tuolla sihteerin kouluutuksella oo niihin paikkoohin pääsyä.

Hakemuksen laitoon heti maalliskuun alakupäivinä menemähän, haastattelu oli huhtikuun puoles välis ja jo sielä annettihin ymmärtää, jotta on hyvät maharollisuuret päästä. Heti seuraavana päivänä tuli varmistus, jotta oon tullu valituksi. Koulu alakoo 23.4.

Harijoottelupaikan saaminen meinas seki syöstä ihan epätoivohon. Sattumuksien kautta (toisten opiskelijootten keskeyttämiset) sain tämän harijoottelupaikan. Samasta firmasta, jonka olin omalla listallani rankannu eherottomasti ykköseksi ja johonka olin ensimmääsenä soittanukki. Silloon vain en pääsny kun nuo toiset harijoottelijat oli vielä sielä.

Nyt ollahan siis siinä tilantehes, jotta harijoottelua on takana yhyreksän viikkua ja jälijellä n. 11 viikkua (opiskelu päättyy 6.3.2019) ja mä oon siinä onnellises asemas, jotta tierän töitten jatkuvan oikeena töinä sen jäläkihin. Oletan, jotta heti sen jäläkihin, koska palakkoja lasketahan joka viikko.

Aiva uskomatoonta!! Nyt mä jätän viimmeestään täs kohtaa pois matkastani kaiken katkeruuren ja epäälyt kouluttautumisen turhuuresta ja ajatuksen tämän ikääsen työllistymisen maharottomuuresta. Mä saan niille kaikille ny heittää hyvästit ja ponnistella siitä vapautunehella enerkialla kohti näyttöjä ja ottaa entistäki tarkemmin onkeheni kaikki ohojeet ja neuvot, joita saan. Mä haluan teherä kaikkeni tullakseni tämän mulle osootetun luottamuksen arvooseksi työntekijäksi.

Pomo pisti itkemähän

Moon, kuulkaa, ny niin tohoruksis, jotta pitää oikeen teillekki toimittaa.

Pomo on huomenna lähärös kahareksi viikoksi lomareissulle ja se on nakittanu meille yhtä sun toista tekemistä sille aikaa. Meirän oli tänään ehtoopäivällä puhet kattua, mitä mä teen sen pois olles.

Se tuli kumminki jo aamupäivällä ja veti oven peräsnänsä kiinni. Sanoo, jotta hän tuli ny oikeen juttelemahan mun kans. Jotta hänen on pitäny jo aikaasemmin tulla puhumahan, mutta ku ei oo keriinny. Mä kelasin, jotta oonkahan mä oon mokannu jotaki, mutta en yhtäkkiä keksiny ainakaa mitää suurempaa virhettä.

Sitte mä hoksasin, jotta varmahan ny puhutahan niistä näytööstä, ku mä oon niitä hermoollu.

Pomo kysyy, jotta mitä mä oon ny tykänny enkä mä voinu ku rehellisesti sanua, jotta oon tykänny ihan valtavasti. Niin töistä ku työkaveriistaki. Sitte siinä sain johonaki välis heitettyä, jotta nuo näytöt murehruttaa. Käytihin niitä läpi ja suunniteltihin, jotta minkä asiakkahan ottaasin mihinkäki näyttöhön ja saatihin sovittua hyvälle mallille niitä. Voin ruveta kirijoottelemahan suunnitelmia ja lähettelemähän opettajalle kattottavaksi. Kun ne saatihin setvittyä, oli tosi huojentunu olo.

Mutta sitte pomo vakavoontuu ja sanoo, jotta oikiastansa hän tuli tänne puhumahan siitä, jotta enhän mä ny vain sitte hänen lomansa aikana kattele mitää toista työpaikkaa. Ku hän ihan tosisnansa aikoo ja haluaa palakata mut töihin. Silimät täynnä suolavettä mä vakuutin, jotten oo eres harkinnu vielä työpaikkojen kattelemista, ku ei oo tutkintoakaa.

Pyhiin poskia ja sanoon pomolle, jotta tämä on aiva paras joululahaja, minkä mä voin saara. (No vähä ehkä liioottelin. Kaikkista paras lahaja on tietysti se, ku muksut tuloo kotia jouluksi.) Pomon antamasta lahajasta on kumminki iloa pitkäksi aikaa, toivottavasti vuosiksi.

Mutta oikiasti! Mä oon ollu vasta kaks kuukautta harijoottelus ja nyt mä jo tierän, jotta saan jäärä töihin. Toki siinä on puolen vuoren koeaika, mutta en usko, että ainakaa mulle tuloo tarvetta lähtiä sinä aikana. Työnantajan puolesta en voi puhua, mutta mulla on vahava luottamus siihen, jotta ei sitä työtä tarijottaasikkaa, jos ei mua pirettääsi siihen sopivana. (Mä vesittelen nykki, ku kirijootan tätä.)

Itte asias pomo sanoo, jotta he ovat Raijan kans ollehet tosi tyytyvääsiä ja jotta mä oon ollu heille varsinaanen pelastus tosi tiukas tilantehes. (Tuntuu vahavasti liiottelulta, mutta hyvä, jos musta on eres jotaki apua ollu.)

Sitte hän sanoo kysellehensä vähä asiakkahilta, jotta miten he on kokenu ny palakanlaskennan toimivan. Ei kuulemma oo ollu kellää mitää moitittavaa. Niitten mielipirehän on tärkeen.  Asiakkahat on kumminki ne, joillekka sitä työtä teherähän ja jos ne on tyytyvääsiä, voi pomo ja työntekijäkki olla tyytyvääsiä.

Pomo olis kuulemma nyt jo halunnu maksaa mulle pikkuusen joulurahaa, mutta mä jouruun kieltäytymähän, ku me ei saara ottaa palakkaa harijoottelusta. Tai saarahan, mutta sitte pitää kouluutus muuttaa oppisopimuskouluutukseksi. Totesin, jotta mä sain jo ihan parahan maharollisen palakkion.

Siinä ku räkänoukkana niiskutin ja kiittelin kiittelemästä päästyäni ja kehuun, kuinka onnelliseksi hän mun tekikää, niin pomo puolestansa totes, jotta hän on onnellinen, ku löysi mun.

Vaikka sitä työllistymistä on mulle väläytelty jo aikaasemmin, niin en oo vain oikeen uskaltanu uskoa siihen. Nyt tuntuu, jotta voiko tämä oikiasti mennä näin heleposti ja näin onnekkahasti? Kuuluu vain ”loks” ja ”loks” ja taas löytyy yks mun kokoonen paikka mailmasta. Ei palijo muuta voi enää elämältä täs kohtaa pyytää.

Ai niin – ja ne loman aikaaset hommat jäi kokonansa tänään kattomatta. Sovittihin, jotta mä meen huomenna seittemäksi töihin, niin pomo tuloo vielä sinne pariksi tunniksi, ennen ku lähtevät aamukymmeneltä reissuhun. Hyvinhän siinä kerkiää pari tuntia olla töis sitä ennen. 😀

Yhyren asian ihiminen

Mä havahruun eileen ajattelemahan, jotta musta on tullu yhyren asian ihiminen. Ei vain paukut (lue: viittiminen) piisaa enempähän.

Kun mä oon päivän töis, mä en silloon saa ehtoolla enää mitää aikahan. Paitti ehkä pienen lenkin ja telekkaria kattoes vähä käsitöitä (jos niitä sattuu olemahan). Tai kerään pyykit pois narulta, mutta en välttämätä saa niitä heti saman tien käärittyä kaappiihin vaan se saattaa jäärä seuraavalle ehtoolle. Tai sitte mä tyhyjään ja täytän tiskikonehen ja siivuan tiskipöyrän ja hellan.

Viikonloppuusin tahtoo mennä niin, jotta lauantaina on kaupaskäynti ja joka toinen lauantai petivaattehien vaihto ja joka toinen viikonloppu vaihran hantuukit. Ne piisaa mulle yleensä lauantain ”töiksi”.

Eileen mulle olis piisannu kauppareissuksi ruokakauppa ja Tokmanni, mutta isäntä tahtoo Jyskihin hankkimahan uutta tyynyä. Niimpä me loppujen lopuuksi kierreltihin kaupungilla liki nelijä tuntia. Ja mä tein historiaa: ostin ittelleni farkut, jegginsit ja tunikan. Tokmannilta yhteeshintahan 36,90. 

Ku viikolla en saa pyykkiä pestyksi, niin sunnuntait on nykyään taas pyykkipäiviä eikä silloon tuu tehtyä juurikaa mitää muuta. Paitti tietysti pakolliset ruaanlaitot ja tiskaukset. Työvaatteet kattelen valamihiksi alakuviikkua varte.

Tänään sain sentäs leivottua suklaamurukeksiä jouluksi. Ja pakeetootua muutaman lahajan, jokka isäntä oli hankkinu. Ja laskut maksettua. Siinä ne taas oli mun päivän askarehet.

Tänään on ollu kaiken lisäksi tosi masentava sää: on tuullu ja satanu vettä koko päivän. Ei oo nähäny teherä mitää iliman valoja. Saret ropisoo ikkunoohin niin ku syksyllä. Ei yhtää tuu joulufiilis tällä kelillä.

Nyt on varmahan pakko ruveta jo ehtoosinki yrittämähän jotaki ku eihän täs ny jouluhun oo enää ku yks viikonloppu. Seuraavana viikonloppuna pitääs oikiastansa olla jo kaikki tällättynä, ku muksut on tulos.

Eileen totesin isännälle, jotta musta tuntuu, jotta oon vetäny itteni vähä liika piippuhun nuotten koulujen kans. Kaks kouluutusta melekeen peräkanaa on ottanu aika koville ku (niinku ehkä ootta huomannu, niin) tuun ihan huomaamattani vaatineheksi itteltäni aika palijo.

Yritin tänään täyttää eres näyttösuunnitelmia, mutta enhän mä saanu niitä valamihiksi. Puuttuu tietoja ja puuttuu kokemusta. En pysty tekemähän vielä ensimmäästäkää näyttöä vaikka haluaasinki. 😦

Ai niin – isäntä yllätti mun tänään: se muisti mun nimipäivän vaikka itte en muistanukkaa. Sain ihan lahajuksiaki:

 

Ja niinku ehkä huomaatta, oon saanu siivottua arkistoa sen verran, jotta tänne mahtuu taas kuviaki. 🙂

Hyvää ittenääsyyspäivää täältä susirajalta!

Työharijoottelus kulukoo jo melekoosen samaa rataa: palakkoja, kirijanpitua, kausiveroilimootuksia ja sitte taas jo tulooki uuret palakat laskettaviksi.

Maanantaina meillä oli aika hilijaasta. Pomo oli kouluutukses eikä harijoottelijoostakaa ollu muita paikalla ku minä.

Kotia tultua pysähryyn keittiön kynnykselle: meille oli ilimestyny uus hella. Pääkokki oli niin päättäny. S’on ny keraamisella tasolla ja kiertoilimauunilla. Totta puhuen en näin joulun alla olsi piitannu ruveta opettelemahan uutta vehejestä. Ku vanhasta tiesi justihin, millä lämpötiloolla ja kuinka kauan mitäki pitää paistaa ja keittää.

Tiistaina töis oliki aiva toisenmoinen meininki. Oli tupa täynnä väkiä: yks asiakas oli opettelemas laskutusta, uus harijoottelija tuli, insännöönnin harkkari oli paikalla ja ehtoopäivällä tuli vielä pomon poikaki hoitamahan laskutusta. Oli väkiä justihin niin palijo ku kämppähän mahtuu. Kirsi ainuastansa puuttuu. Sillä on kouluviikko. 

Ehtoolla soitti naapuri: tuos linnuntietä vajaan puolen kilometrin pääs (valot näkyy tänne mun kämppähän) oli susi käyny koiran kimppuhun. Ei ollu tappanu, mutta oli purru takakoipehen niin, jotta olivat eläänlääkärillä joutunehet käyttämähän. Petoasiantuntija oli käyny totiamas jälijistä, jotta susi se on ollu.

Eileen kävin töitten jäläkihin hakemas kaupasta piparkakkuvärkkiä ja joulupostimerkit. Ehtoolla piti käryyttää uunista enimmät suoja-ainehet pois. Se oli päällä vaikka kuinka kauan ja kämpäs oli ihan hirviä katku, vaikka liesituuletin oli koko aijan täysillä. 

Ilimeesesti olin vähä väsyksis, koska viimme yönä nukuun yli yhyreksän tuntia, eikä sellaasta oo tapahtunu herran aikoohin.

Silti mulla oli jo kaharen mais piparit leivottuna ja ruoka laitettuna ja syötynäki. 

Siitä tuo kiertoilimauuni on kätevä, jotta siinä saa paistettua monta pellillistä kerralla. Mutta siitä huono, jotta sillä saa pilattuaki monta pellillistä kerralla. Ku en oikeen sitä osannu, niin ensimmäänen satsi, eli kolome pellillistä jäi jos ei ny raaooksi, niin pehemoosiksi kumminki. Seuraaville nostin vähä lämpötilaa, niin jo rupes tulohon rapsakoota paistoksia.

Isäntä tuos äsköön kätevänä miehenä oli päättäny kokeella, kovettuusko piparit, jos ne laittaas mikroaaltouunihin. Ei kovettunu. Paloovat. Ja nyt täälä on taas ihan hirviä käry ja palohälyytinki huusi hetken aikaa henkensä häräs. Jotta tällääsiä käryäviä ittenääsyyspäiväterveesiä täältä susirajalta.

Mettähän mentihin!

Viis viikkua harijoottelua takana.

Piti oikeen räknätä (= laskea), montako on erespäin. Alakaa nimittään koko aijan voimmistua se tunne, jotta pitääs ne näytökki saara johonaki kohtaa suoritettua.

Viistoista viikkua on vielä jälijellä. Tuntuu yhtäkkiä ajatellen palijolta, mutta ei se oikiasti oo, ku nelijä näyttöä pitää teherä.

Palakanlaskennan näyttö on oikiastansa pakko teherä vuorenvaihteen tienoolla, koska siihen sisältyy vuosi-ilimootusten tekeminen. Ja ilimootukset teherähän vain kerran vuores tammikuus. Ja ens tammikuus se teherähän vihonviimmeestä kertaa, koska ens vuoren aluusta ilimoottaminen tapahtuu joka palakanmaksukerran jäläkihin tulorekisterihin. Vuosi-ilimootukset jää historiahan sen myötä.

Mutta meirän näyttöhön nuo vuosi-ilimootukset vielä kuuluu, ku ollahan alootettu opiskelu ennen tulorekisterin voimmahanastumista.

Pitää ny oikeen pyhänaikana tulostaa kaikki näyttövaatimukset ja kattoa, pystyyskö mitää suorittamahan ennemmin, jottei kaikki jäisi sinne keväälle.

Maanantaina mulla oli muutamia palakanlaskentoja, mutta loppupäivä meni pähkäälles, kuinka yhyren yrityksen työntekijöölle saarahan KTA:t (= keskituntiansiot) konehelta. Siitä ei ollu minkäämmoisia ohojeeta. Me testattihin erilaasia vaihtoehtoja erelliseltä vuosinelijännekseltä, mutta ei päästy kertaakaa samoohin lukemihin ku mitä erellinen palakanlaskija oli saanu. Viiren aikana ehtoolla oli pakko luovuttaa ja jättää asia hautumahan yön yli.

Tiistaiaamulla mä päätin yrittää ettiä netistä apuja. Löysin jonku ikivanhan ohojeen ja vaikka ei sitäkää voinu sellaasnansa soveltaa, mä tajusin kumminki siitä, jotta sitä listausta ei saakkaa tulostettua vain ”napista painamalla”, vaan sitä varte piti teherä laskukaava, jolla poimittihin tarvittavat tierot palakansaajilta. Seki vaatii monta yritystä ennen ku sain rakennettua kaavan niin, jotta se laski sen KTA:n oikeen.

Kyllä, kuulkaa, olin rinta rottingilla, ku sain ilimoottaa, jotta nyt mä sen hokasin (eikä siihen mennykkää ku puolitoista päivää…) Pomoki taputteli selekähän, jotta ”oikiastikko sä keksiit sen, kyllä sä oot hyvä!” 😀

Mutta siinä pähkäälles oli kulunu liikaa aikaa ja palakanlaskenta oli myöhäs. Onneksi Raija tuli apuuhin. Se luetteli mulle tietoja ja mä syötin konehelle. Sujuu huomattavasti nopiemmin. Ja sitte taas tarkistusvaihees toinen luetteli, ja toinen tarkasti.

Vähä ennen kotia lähtöä tuli siitä naapurikampaamosta se nuorimies, joka leikkas ja rairootti mun hiukset. Sillä oli käsisnänsä samppoo- ja hoitoainepullo. Se toi ne mulle. Sanoo, jotta heillä on tälläänen kamppanja färiasiakkahille, mutta hän unohti antaa ne mulle perijantaina. Olipa mukava yllätys!

Ehtoolla oli vähemmän mukava yllätys. Meinasin mennä lukemahan Lankafriikin plokia, mutta se oliki poistettu. 😦

Keskiviikkona mä mapitin tosittehia. Aika monen firman paperit sain järijestettyä.

Eileen olin jo jatkamas sitä hommaa, ku pomo kysyy, onko mulla ny palakkoja laskettavana. Ku ei ollu, niin hän tuli tarkastamahan mun kans sen kirijanpiron, jonka olin aikaasemmin teheny. Jotaki pientä korijattavaa oli, mutta ei mitää katastrofaalista. Lähinnä sellaasia tietämättömyyrestä johtuvia juttuja, kun en välttämättä ymmärrä tarpeeksi asiakkahan toiminnasta.

Ku saatihin se käytyä läpi, pomo pisti mulle alakuhun seuraavat kirijaamiset. Kattottihin yks kuukausi yhyres ja sen jäläkihin jatkoon ittekseni.

Tänään jatkoon kirijaamista ehtoopäivällä yhtehen asti. Sen jäläkihin pomo komensi meirät pihalle.

Meillä oli jo toinen tykypäivä näitten viiren viikon aikana. Lähärettihin Waldemarin koralle (= kodalle) makkaranpaistohon. Hieman oli haastettaki matkalla, ku sielä oli mettäkonehet käyny mylläämäs niin, jotta piti oikeen kattella, mistä pääsis parahite ylittämähän ne valtaasat urat. Maasto on sielä sen verran soista, jotta raskahat konehet on uponnu syväätte ja urat oli täynnä vettä tai muuten vain kuopinu ja kääntäny maaston kuralle. Mutta muuten oli oikeen mukavaa! Vaikka oli pilivistä ja tuuli kovaa, niin ei onneksi kumminkaa satanu.

Kotia tultua vasta iski vilu. Sielä en havaannu, mutta nyt on pitäny lisätä niin paitaa ku sukkaaki, jotta tarkenoo.