Ensivaikutelmia

Oon ny oikeen kokonaasta kaks päivää keriinny olla uurella työmaalla. En voi sanua, jotta olsin ollu töis.

Eileenen päivä meni kuunteluoppilahana ku ei mun konehes ollu vielä kaikkia tarvittavaa, jotta olsin itte pääsny jotaki tekemähän. Puhelimen kans sain aikaa kulumahan vielä ehtoollaki ku ei oo ennen ollu iPhonea, niin se tuntuu niin ourolta Androidin jäläkihin. Mutta varmahan siihenki tottuu aijan kans.

Porukka tuntuu tosi kivalta ja nyt ku on etukätehen nähty muutaman kerran, niin oltihin jo ”vanhoja tuttuja”. Työnantajan puolesta on melekoonen kestitys työntekijöölle. Melekeen pärijääs iliman omia evähiä.

Palijo tuloo tietua, vaikka tarkootus on ny opetella ensi vain palakkoja ennen ku alaatahan sekaamahan päätä millää muulla asialla. Sanoonki jo toimistopäällikölle, jotta kyllä menöö kauan aikaa ennen ku musta alakaa olla heille mitää hyötyä. (Jos ikänäkää.)

Tänään saatihin kones sellaasehen lyöntihin, jotta pääsin vähä harijoottelemahan varsinaasta palakanlaskentaa. Aika lailla erilaanen ohojelma ku erellises työmaas, mutta siinä on ihan hyviä, työtä helepottavia ominaasuuksia, jotta toivon johonaki vaihees ennen eläköötymistä tulevani sen kans sinuuksi. Mutta itte palakanlaskennan lisäksi on palijo muuta muistettavaa. Plus se, jotta toimitahan sähkööses ympäristös, ku mä oon tottunu pelaamahan paperien kans.

Pää on vain ollu vieläki niin räkää täynnä, jotta sinne ei sekahan oo tainnu palijo muuta sopia. Kuumetta ei kumminkaa oo ollu, niin ei oo tarvinnu olla pois. Olis ollu noloa heti ensiksi pyytää saikkua.

Tänehtoona kävääsin verkkopankis, ku sain sen tuohon uutehen luurihin asennettua. Ja tajusin, jottei mun viimme kuun palakka oo tullu vieläkää. Nyt on kyllä käyny oikeen emämoka: palakanlaskija saa itte käyrä viimmeesenä työpäivänänsä laskemas oman palakkansa – ja unohtaa sitte laittaa sen maksatuksehen. 🤬 Piti pistää nöyrästi entiselle pomolle tunnustus ja pyytää, jotta se johonaki kohtaa kehtaas pökätä sen maksuhun…

Olisko mun sittekki viisahinta vain siirtyä suoraa eläkkehelle. Tämei oikeen vahava suositus oo uurelle työnantajalle. Ja antaa tosi ”hyvän ja huolellisen” kuvan entisellekki työnantajalle. (Hyvä vain, ku päästihin siitä erohon.. On ny jonku toisen mieliharmina.)

Ens viikko menöö kaharen työkaverin kans kouluutukses. Mä luulen, jotta ku mä sieltä palaan taas palakkaharijootteluhun, niin minen muista enää eres omaa nimiäni, saati sitte kuinka niitä palakkoja laskettihinkaa.

Advertisement

Se löytyy!

Nimittään kypärä! Se oli se ensimmäänen, mihinkä mä ihastuun. (Voiko kypärähän ihastua?) No, ensimmäänen minkä mä kelepuutin. Eikä ollu hinnallakaa pilattu, alle kolomekymppiä Tokmannilta. Se oli saman kokoonen ku viimmeeksi, mutta nyt me hoksattihin, jotta sielä on piponkiristysruuvi, mistä saa säärettyä sisämitan oikian kokooseksi. Jes!

Testaamahan en sitä lähteny, ku oli tarkootus tämä päivä ottaa vähä lunkimmin, jotta tauti alakaas helepottamahan ja olsin huomenna terävänä (?) töis. Mutta eihän se sitte niin mennykkää.

Mä heräsin varttia vaille viis, ku nenä oli vuoroon tukos, vuoroon vuoti. Kyllästyyn pitämähän sänkyä selijäsnäni ja nousin ylähä. Mutta ei menny kauaa ku rupes väsyttämähän. Niimpä mä oikaasin (<- kaharen istuttavalle soffalle ei eres tälläänen hukkapätkä maharu oikaasemahan) – siis tälläsin itteni soffalle maata ja nukahrinki siihen joksiki aikaa. Ylähä nousin lopuuksi vasta varttia vaille kahareksan.

Isäntä meni salille, mä lähärin asioolle. Ku isäntä tuli salilta, lähärettihin kauppahan. Sillä oli asiaa Motonettihin ja käytihin me kattelemas niitä kypäriä muoltaki ennen ku pääryttihin Tokmannille, mutta mikää muu ei sävähyttäny niin ku tämä. Eikö ookki aika sähäkkä?

Varmasti erootun liikentehes nuolla vermehillä. Kypäräs on varmemmaksi vakuureksi vielä takavaloki.

Ku tultihin kauppareissulta kotia, niin kattahrin pankkihin, jotta onko tili tullu. Ei ollu. Soitin työkaverille ja kysyyn, jotta onko niille jo maksettu toukokuun palakka. Raija ei ollu vielä kattonu, mutta se lupas selevitellä asiaa.

Hetken päästä se soitti, jotta pomo oli luullu, jotta mä laskin viimme kuus jo kaikki lomapalakakki ittelleni. No en laskenu ku huhtikuun osalta. Olsin varmahan voinukki ne laskia, mutta jostaki syystä ajattelin, jotta loput sitte tällä kuulla.

Raija kysyy, josko mä tulsin itte laskemahan sen oman palakkani, ku pomolla oli tänään kokous ja huomenna se on pois. Minähän lähärin, vaikka olis tuon kai keriinny myöhemminki laskia. Mutta olihan se kiva nähärä työkaverit vielä kerran.

Uurelle pomolle laitoon viestiä, jotta yritän ilimestyä tulospaikalle huomenna aamukahareksalta, jonsei varsin kielletä, ku kuumetta ei oo, mutta nokka vuotaa ja lisäsin vielä, jotta koronatesti näytti nekatiivista. Lupas, jotta saan mennä.

Kyllä vanhaki ihiminen osaa olla tyhymä!

Eileen aamulla ku isäntä lähti salille, mä otin trimmerin ja menin taas vähä nurmikon reunoja ja puskien juuria putsaten.

Kotia tultua isäntä tuumas, jotta hän on vähä ajatellu, jotta kirsikkapensas saa lähtiä ja tilalle hankitahan jotaki muuta. Kirsikkapensas on ollu alakujansa puu, mutta ku ”emäpuu” kasvimaan reunas kuoli, niin siirrettihin sen poikaasista yks alaku puutarhahan ihan vain nurmikolle. Jänikset on sen leikannu melekeen joka talavi alaha, niin jotta se teki aina vain uusia sivuhaaroja ja muistutti enämmän pientä pensasta ku puuta. Eikä keriinny ikänä kasvaa kovin suureksi, saati tuottaa kirsikoota.

Sitä uutta lähärettihin sitte ynnä ja yhyres hakemahan puutarhamyymälästä ja pääryttihin kevätatsaleahan.

Kotia tultua kaivettihin kirsikka ylähä. Tuntuu, jotta sillä oli juuristo viis kertaa vahavempi ku latvusto. Otti oikeen lujahan, jotta saatihin kaks paksuunta juurta poikki.

Sitte ku meinattihin istuttaa atsalea, niin torettihin, jotta eihän meillä oo sille sopivaa multaa. Niimpä hypättihin taas autohon ja hajettihin Tokmannilta havu- ja rodomultaa ja otettihin samalla lannootetta. Isäntä sekas vielä havupuuhaketta mullan sekahan ja lopuuksi sitä laitettihin juurellekki. Kattotahan ny, kuinka kauan me saarahan me pirettyä tuo atsalea hengis.

Istutusurakan jäläkihin päätin lähtiä vielä pyöräälemähän ja siinä kohtaa se mun tyhymyys oikeen tiivistyy. Ajattelin, jotta en laita oikiaa takkia. Jotta kyllä hupparilla tarkenoo, ku pyöräälles tuloo kumminki kuuma. Joo, tuli hikiki johonaki vaihees, mutta enimmäksensä kylymä, ku tuuli puski hupparista läpi ku tyhyjää vain.

Ehtoolla alakoo sitte kurkku tulla kipiäksi ja tänä aamuna tuntuu, jotta oon nielly kaktuksen, joka on jääny kurkkuhun kiinni. Oli pakko teherä koronatesti, ku oli sovittu, jotta meemmä Raijan kans syömähän. Testi oli nekatiivinen, joten tämä on vain ihan tyhymyyttänsä hankittu vaiva.

Yleensähän sitä on sairastunu heti, ku loma alakaa. Nyt käänsin päinvastaaseksi ja päätin sairastaa näin loman lopuksi. Paitti jotta nyt ei oo varaa ruveta sairahaksi, ku ylihuomenna alakaa työt.

Oon imeskelly kurkkutaplettia, väkeviä karamälliä, syöny hunajaa, juonu kuumaa teetä, mutta eipä nuo tunnu auttavan. Ääniki kuullostaa ainaki omihin korvihin kummallisen paksulta. Täs on ny vielä huominen päivä aikaa tropata. Jospa se siitä alakaas helepottaa.

Pieni pää ja vähä mieltä

Kävääsin aamulla työmaalla. Sielä oli pari palakkajuttua, mistä pomo halus kysyä. Molemmat saatihin selevitettyä.

Mutta sitä ennen kaffiteltihin. Aijootin menoni niin, jotta koukkasin kaupasta kuivakakun joukkohoni ja toivoon, jotta saan vielä ainaki tämän kerran viettää kaffettuntia justihin näitten, tärkeeksi tullehien työkaverien kans. Keskiviikkonahan mulla tämä työsuhure loppuu ja torstaina alakaa uus.

Ruaan jäläkihin isäntä ilimootti lähtevänsä Motonettihin ja kysyy, lähärenkö mä joukkohon. Lupasin lähtiä aikani kuluksi, ku vettä satoo eikä voinu mennä pyöräälemähänkää. Käytihin Motonetis, Puuilos, Minimanis, Tokmannilla ja vielä toisellaki Tokmannilla.

Isäntä katteli jotaki tiettyä autonhoitoainetta. En eres muista, oliko pesuainetta vai vahaa. Mutta yhtäkaikki justihin sitä ei löytyny, mitä se haki. Jotaki vastaavaa kumminki.

Sitte se katteli ittellensä pyöräälykypärää. Hilu on kuulemma joka kerta kysyny salilla, mihinä sen kypärä on. 🤣 Lopuuksi se rupes ittekki miettimähän, jotta jos pyörän kans kaatuu, niin siinä kaatuu aika ylähältä, jotta päänsä saa kyllä hyvin kolhittua.

Mä oon vastustanu kypärää koko aijan, mutta ajattelin, jotta jos isäntä suostuu sellaasen laittamahan päähänsä, niin kyllä mäki. Paitti, jottei mun tarttekkaa! Siinä käytihin nimittään niin, jotta vasta viimmeeses kaupas innostuun kokeelemahan niitä päähäni ja ku oon tälläänen leuatoon ja pienipäinen, niin eipä saanukkaa leukaremmiä kiristettyä niin kiriälle ku olis tarvinnu. Remmistä loppuu säätövara. Ja pienempää kokua ei löytyny siitä mallista, minkä mä olsin kelepuuttanu.

En ny kumminkaa vielä luovuttanu sen suhteen. Kattelen, jos niitä tulis vaikka johonaki vaihees lisää. Tai jos löytyys jostaki muolta sellaanen, mikä miellyttääs silimääki.

Jos olis löytyny, niin se olis pääsny jo tänään koekäyttöhön, ku kotia tultua oli saret lakannu, niin lähärin pyöräälemähän. Piti lenkki taas suunnitella tuulen mukahan. Paitti jotta se tuuli pyörii niin, jotta oli melekeen sama, mihinkä suuntahan meni. Mutta sellaasen arviolta nelijäntoista kilometrin lenkin tein.

En tierä, kumpaako uskua: pyörän mittaria vai tuota puhelimen sovellusta. Pyörän mittari näytti vähä yli 14 km, puhelin vähä alle. Ja kotia tulles tajusin, jotta on vissihin vähä kunto parantunu ku ei enää mee niin hapoolle eikä tunnu niin vastenmieliseltä ku aluuksi. 😆 Hiki kyllä tuloo aina vain, niin jotta onkahan se kunto sittekkää mihinkää parantunu… Jotain 150 km on ny vasta mittaris. Ei varmahan tuu kovin suurta lukemaa tälle kesälle.

Ehtoopäivällä mun alakoo WhatsAppi laulaa. Ensi tuli ilimootus, jotta mun on liitetty uuren työnantajan ryhymähän. Sitte Ansku laittoo viestin, jotta hän on teheny meille kolomelle oman ryhymän, mihinkä tuloo tuohon uutehen työtehtävähän liittyvät jutut. Ja uus pomo laittoo vielä viestiä, jotta sais heirän puolestansa aloottaa jo vaikka maanantaina, jos tahtoos. Tärkiää alakaasin, mutta työsopimuslais on pykälä, joka kieltää työskentelemästä kilipaalevalle taholle niin kauan ku erellinen työsuhure on voimmas. Nyt ehtoolla oon viestitelly Raijan kans, josko keriittääs vielä näkemähän ennen ku työt alakaa. Näyttää hyvin vahavasti siltä, jotta tiistaina meemmä taas syöpööttelemähän. 🍲 Nam!

Uutta ja vanhaa

Justihin tiistaina tuumasin isännälle, jotta nyt ku lomaa on enää viikko jälijellä, niin alakaa pikkuhilijaa jänskättää. Olikahan se jo jonkimmoinen etiäänen, ku sitte eileen uus työnantaja soitti ja kysyy, onko mulla tälle päivää ohojelmaa. No ei ollu. Hän kysyy, kerkiääsinkö mä vähä palaveeraamahan, vaikka työt ei oo vielä alaannukkaa. Kyse on heilläki uuresta työstä, josta hän jo vinkkas mulle sielä tykypäiväs. Mun lisäkseni palaverihin tuli firman kaks muuta uutta työntekijää. Meistä muorostetahan tiimi, joka ynnä ja yhyres hoitaa tämän tulevan isoohkon työn.

Toimistolla sain korkian kasan käyntikorttia, mihinkä on tullu paha painovirhe. Siinä mun titteliksi on laitettu taloushallinnon asiantuntija. Asiantuntijaa musta ei kyllä kerkiä enää millää leipua, enkä mä tierä, mitä mä niillä teen, ku ei mulla oo ikänä vielä tämän elämän aikana ollu käyntikorttia jaettavaksi. 🤣 Puhelinki mulle kuulemma on jo hankittuna.

Toimistolta lähärettihin vielä asiakkahan työ koko nelijän naisen poppoo vahavistettuna liiketoimintajohtajalla. Asiakas oli nimenomaasesti toivonu saavansa tavata meirät, jokka rupiaa tätä heille torella tärkiää työtä hoitamahan.

Vaikka jännitin, niin en kumminkaa ihan kauhiasti, koska mä koin olevani ny lähinnä statisti. Toki piti vähä kertua omasta työhistoriasta ja osaamisista. (Työhistoriaa on, osaamista ei niinkää. )

Mutta onneksi ollahan Annin ja Suvin kans täs asias samalla viivalla. Työ nimittään teherähän asiakkahan omalla ohojelmalla, joka oli meille kaikille uusi. Siihen saamma asiakkahan luona peräti viikon perehrytyksen heti kesäkuus.

Kerkiän olla kaks päivää toimistolla opettelemas muita uusia ohojelmia ja palakanlaskentaa ja heti seuraavalla viikolla onki sitte jo tuo kouluutus. Ja kertauskurssi on luvas jolloonki heinäkuus. Varsinaaset työtehtävät siirtyy meille elokuus.

Vähä ennen ku mun piti lähtiä tuonne palaverihin, soitti nykyynen työnantaja ja kysyy, pääsisinkö käymähän, ku heillä on joku ongelma palakanlaskennas. Onneksi se ei ollu tulenpalavan kiiruhinen, niin lupasin mennä huomenna kattomahan, osaasinko auttaa asias.

Tyky-päivä

Sain joku aika takaperin kutsun Tyky-päivähän. En nykyyseltä, vaan tulevalta työnantajaltani. Mun piti oikeen varmistaa, jotta onkahan tää ny tosiaan tarkootettu mulle ku ei työkää oo vielä alakanu, mutta kyllä se kuulemma oli.

Olin kauhian jännittyny, mutta samalla innoosnani päästesnäni tutustumahan samalla kertaa kaikkihin uusihin työkaveriihin. Niimpä mä suuntasin eileen puoli kahareksitoista keilahallille. Sielä oli jo melekeen kaikki muut paikalla vaikka mäki luulin olevani hyvis aijoon.

Mä totesin niille, jotta tästä voi tulla sellaanen tahatoon huumorinumero, kun oon tasan kerran kokeellu keilaamista joskus vuosia sitte. En sentäs päästäny pallua karkaamahan väärähän suuntahan, mutta ei se silti totellu mua ja menny sinne mihinkä mä olsin tahtonu. 😂 Onneksi mä en ota ittiäni enää ihan joka asias niin vakavasti, niin tuumasin vain, jotta jonkuhan pitää aina olla se huonoon. Tunti keilattihin ja tänään se tuntuu persposkis… Keilaamisen jäläkihin suunnattihin Wanhalle Pankille syömähän (entinen Nordea, siitä nimi).

Sen jäläkihin siirryttihin uurelle toimistolle valamistelemahan avajaasia. Viereesestä kaffilasta sai hakia firman piikkihin tarijottavaa. Itte otin teetä ja prinsessakakkua. Kolomantena yrityksenä samoos tiloos on kauneushoitola ja Pankkikulman (entinen Op, siitä nimi) liiketilojen avajaaset oli nyt näitten kaikkien kolomen yrityksen yhteeset.

Vielä ennen kolomelta alakavia avajaasia kilisteltihin kuohuviinillä oman porukan kesken. (Huomaattako – mä puhun jo omasta porukasta…) Olin torella yllättyny, jotta ihimisiä tuli käymähän niin runsahasti. Osansa siinä oli varmahan komialla ilimalla.

Tilitoimiston porukka oli makkara- ja mehuvastaavina ja alakoholittoman kuohujuoman tarijuajina. Jos me oikeen räknättihin, niin makkaraa meni 300 kpl. (25 pakettia, 12 makkaraa paketis.) Mäki sielä olin välillä krillin ääres.

Seittemältä ehtoolla lähärettihin vielä Erkin Haussille, mihinkä osa porukasta oli jo lähteny aikaasemmin valamistelemahan ehtooruokaalua, jonka pomo oli teheny. Hyvää oli!

Olin kotona vasta likempänä kymmentä ehtoolla. Ja ku olin omalla autolla liikentehes, niin sitä kuohujuomaa lukuhunottamatta pysyyn nollalinijalla ja silti mulla on tänään ollu maharotoon väsy. Totesin kyllä, jotta tuollaanen sosiaalisuuren määrä on introvertille aikamoinen enerkiasyöppöö, joten siitä varmahan tuo väsymyski kertoo.

Hauskaa oli muuten se, jotta myöhemmin ehtoolla selevis, jotta nämä kaks naista, joitten kans olin samalla raralla keilaamas, ovat sattumalta samoja, jokka tuloo olemahan mun työkaverit täs uurella konttorilla. 🙂

Työhaastattelus aikoonansa puhuttihin vähä siihen mallihin, jotta aloottaasin ensi naapurikaupungis parin kuukauren perehrytyksellä, mutta nyt pomo meinas, jottei se oo niin kivehen kirijootettu, vaan voin päästä muutaman viikon perehrytyksellä, ku tännekki toimistolle on saatu henkilöötä, jokka pystyy mua tarvittaes jeesimähän.

Pomo murehtii, jotta oonko mä enää ollenkaa halukas tulemahan heille nyt, ku oon nähäny, kuinka hullua porukkaa heillä on. 😆 Mun mielestä se oli normaalin hullua ja hervotoonta. Heillä on ollu melekoonen rutistus ja tarvittivat irtiottua.

Ittiäni jäi vaivaamahan, jotta mitähän ne musta ajatteli. Kun ne ny päivän katteli mua, niin mahtookahan joku tulla siihen tuloksehen, jottemmä passaakkaa joukkohon. Tai tuntuuko jostakusta, jotteivät haluaasi työskennellä mun kans.

Sielä oli itte asias monta uutta työntekijää. Yks oli aloottanu tällä viikolla ja kaks aloottaa vakinaasena harijoottelujensa jäläkihin. Lisäksi avajaasis piipahti yks, joka aloottaa kans maanantaina täs uurella toimistolla, mutta hän ei voinu jäärä piremmäksi aikaa.

Oon aika lailla ottanu loman kannalta näitä lomapäiviäni. Nollannu vanhaa ja ollu ajattelemata uutta. Eileesen jäläkihin uus työ alakaa kuitenki jo tuntua torellisemmalta varsinki ku sielä puhuttihin jo tulevista työtehtävistäki. Palakoosta kuitenki alootetahan, koska se on tutuun ja turvallisin alootus niin mulle ku varmasti heillekki.

Koeajo

Ku isäntä lähti aamulla (sähkö)pyöräälemähän salille, niin mä rupesin pesemähän olohuonehen klasia. Laiskuuksisnani pesin vain uluko- ja sisäpinnat. Syytä olis varmahan ollu pestä väliistäki, ku kärpääset ja maantietomu tuntuu pääsevän joka paikkahan.

Sain justihin klasinpesuvehkehet pestyä pois, ku pomo soitti ja pyysi käymähän työmaalla, ku sillä oli jonku palakasta kysyttävää. Päätin lähtiä Ilonan kans koeajolle. (Siis se mun pyöräni on Helkama Ilona.)

Täytyy sanua, jotta lesta (= satula) siinä on ainaki päin per…ttä. Vanhas pyöräs oli palijo mukavampi istua. Ja tuntuu, jotta vanha pyörä oli köykääsempi polokia. Siihen saattoo tietysti osaltansa vaikuttaa se, jotta tie oli satehen ja routimisen takia pehemoonen. Emmä pikitiellä havaannu, oliko se ny niin raskas. Ja olihan se mukavaa ajella, ku ei mistää kuulunu kilinää eikä kolinaa eikä lesta naraannu eikä kettingit ja kappa pitänehet mitää krohinaa.

Kotia tultua söin ja päätin viihryttää ittiäni hetken virkkaamalla ja kattomalla telekkarista jotaki hömppää.

Nyt kyllä…

… oon melekeen sanatoon! Oon viettäny usiamman mukavan tunnin rakkahan ystäväni Raijan kans syöpöötellen ja höpötellen.

Ku orotettihin vielä ruokia Momentos, niin mulle tuli puhelu, johonka en keriinny vastaamahan. Soittaja näytti olevan paikallinen kukkakauppa, mutta sijaantipaikaksi puhelin ilimootti Vaasan. Kuittasin sen suurin piirteen huijaussoittona enkä jääny miettimähän sitä enämpää.

Mutta ku tulin kotia, mua orotti täälä näin ihana yllätys:

Kori oli työnantajalta ja kortis oli toivotus: ”Kiitos menneistä ja tulevia myötätuulia”. Tätä en ollu osannu ollenkaa orottaa.!

Loma!

Tänään mulla oli viimmeenen työpäivä vanhas työpaikas. Eikä eres kokonaanen työpäivä. Mulla oli reilut viis tuntia tehtynä sisälle ja otin ne pois – tai ainaki melekeen. Meni pari tuntia hyväntekevääsyytehen, mutta eipä tuo haittaa.

Mä oon ny yrittäny parahani mukahan eresauttaa, jotta asiat sujuus jatkoski. Lupauruun olemahan töis vaikka sinne toukokuun loppuhun asti, mutta työnantaja halus, jotta pirän lomat pois. Ei haittaa sekää.

Yllättävää oli, jotta lähties pomo toivotti tervetulleheksi takaasi, jos ei uus työ nappaakkaa. Mun piti oikeen vielä varmistaa, jotta olsinko mä tosiaanki tervetullu takaasi vielä tämänki jäläkihin. Kuulemma olsin. 😮 Kysyy se toki senki, jotta saako soittaa, jos tuloo kysyttävää. Saa soittaa, ku oon kerran vielä taloon kirijoolla ens kuun loppuhun asti. Uurelta työmaalta en taira enää keherata vastaalla. 😄

Kyllä vähä piti viruttaa (= huuhdella) silimiä suolavetellä ku kaikki ihanat työkaverit ja molemmat harijoottelijat tuli vuoronperähän halaamahan. Ei meistä silti kukaa toivottavasti mihinkää katua. Sielä on hyviä tyyppiä, loistavia työkaveria. Sen yritin sanua niille, vaikka meinas mennä siinä kohtaa ihan itkuksi. Nelijäs ja puoles vuores työkaveriista tuloo tosi tärkeetä, varsinki ku oltihin mun mielestäni hyvin yhtehen sopiva porukka. Niitä mahtavia, osaavia ja huumorintajuusia naisia tuloo varmasti ikävä. Laitoon heti feispuukis kaveripyynnöt, jotta saa eres sitä kautta vähä kuulumisia. Oon niin huono soittelemahan, jotta sitä tuskin tuloo tehtyä, jonsei tuu mitää oikiaa asiaa.

Tällä lomalla pitää ny pärijätä sitte ens kesähän asti. Hyvin se ainaki alakas. Kerkesin käyrä tunnin päiväkävelyllä ja ku tulin sieltä aiva nääntynehenä, niin isäntä vei mun syömähän. Ja nyt on saunoottu ja toivottavasti tästä alakaa vähitellen rentoutumahan. Joku stressinpurkautumisreaktio tais tulla, ku heitti tuos syömisen jäläkihin pään kipiäksi. Mutta Buranalla se talttuu, ku otti aijoos.

Irti vanhasta ja kohti uutta

Tää viikko on tarijonnu mielenmyllerrystä, valavottuja öitä, ittetutkiskelua, jännitystä ja pelekuaki.

Olin nimittään maanantaina työhaastattelus, johona mulle sanottihin, jotta he ovat jo sen perusteella valamihit palakkaamahan mun. Vaikka mä jännitin haastattelua – niinku aina – niin se tuntuu kuitenki hyvin helepolta ja enämmän jutustelulta ku viralliselta haastattelulta. Jotenki tuli hyvä fiilis siitä tilantehesta.

Mä pyysin kumminki mietintäaikaa. Halusin kysyä isännänki mielipirettä. Se oli jo ehtoolla sitä mieltä, jotta hänen mielestänsä se on ihan selevä asia. Mä vielä kumminki kiekkasin (= pyörin) sängys yön yli ja pohoriin asiaa. Aamuhun mennes olin teheny päätökseni.

Mä otan paikan vastahan ja irtisanon itteni nykyysestä työstä. Se päätös aiheutti ihan fyysistä pahoonvointia, ku ajattelin, jotta mun pitää se oikiasti teherä. En oo tähän ikähän ikänä vielä irtisanonu ittiäni.

Tein vielä päätöksen, jotta panttaan irtisanomistani perijantaihin asti, jotta saan työt maharollisimman pitkälle valamihiksi jos mun vaikka passitetahan pihalle siitä paikasta. Niin ei kuitenkaa käyny, vaan mä lupauruun olemahan töis toukokuun loppuhun asti, jotta työkuviot saarahan järijestettyä ja kenties uus palakattua mun tilalle. Harijoottelijan palakanlaskennan näyttöki toivottavasti saarahan hoirettua sinä aikana.

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.