Orottavan aika on pitkä!

Mä oon ollu jo kohta viikon ku kissa pistoksis, ku on niin monta pallua (= palloa) taas yhtä aikaa ilimas enkä tierä, saanko yhyrestäkää koppia.

Mulla on vetämäs viis työhakemusta, joihinka ei vielä oo tullu ”Valinta ei tällä(kään) kertaa osunut teihin” -vastausta.

Sitte on tuo koulutushakemus. Se nyt onneksi ehkä seleviää tiistaina, kun on se haastattelu. Mutta tuntuu, jotta tiistaihin on vielä pieni ikuusuus.

Mun mielialat on vaihrellu lairasta toisehen. Välillä on hyvin toiveekas ja tarmokas olo ja luja usko siihen, jotta kyllä asiat aina jotenki suttaantuu. Sitte on päiviä, ku yritän väkisin keksiä tekemistä, jotta aika kuluus nopiempaa. (Oikiasti ei tarttisi eres keksiä, ku joka paikka huutaa siivouksen ja järijestelemisen perähän.) Ja on päiviä, ku ei huvita yhtää mikää. 

Melekeen joka päivä oon ny kumminki käyny lenkillä, ku on ollu niin hienot ilimat. Yhtenä päivänä harijoottelin jopa polokupyörällä ajamista. Se käviki hyvästä reisilihastreenistä, ku tämä meirän kylätie on niin pehemoosta, jotta pyörä uppuaa siihen vantehia myöte.

Tänään olin kävellen lenkillä ja olin pukenu reirusti liikaa, niin jotta olin ihan hiestä märkä ku pääsin kotia. Ei ku suihkuhun ja vaattehet pyykkikoneehin. Hoksasin ny vasta, jotta pihallahan voi jo kuivattaa! Oikeen jo hekumootten sillä ajatuksella, kuinka hyvältä pihalla kuivatettu pyykki haisoo, kun sen tuo tupahan.

Ihanaa on ollu myöski seurata kevätlintujen tuloa: joutsenet, kurijet, kiuru, peippoonen, prätkä (= räkättirastas), töyhtöhyyppä. Ne ny ainaki on jo tullu. Ja kärpääset. 

Ens viikolla on onneksi helepotusta tieros tähän orotuksen tuskahan, jos tiistaina seleviää tuo koulutusjuttu. Keskiviikkona meemmä Raijan kans juhulistamahan molempien syntymäpäiviä syömällä napamma pinkeeksi. Ja torstaina mulla on parturi. Tai siis siinä tapaukses, jos pääsen kouluhun tai töihin. Jos en, niin sitte mä perun sen. Se on niin kallista lystiä, jotta siitä on ollu pakko tinkiä viimme aikoona. Oon viimmeeksi käyny parturis vissihin joskus marraskuus. Pää on aiva harmaa. Niin päältä ku sisältäki.

Mainokset

Hakemuksia, hakemuksia

Oulun keikan jäläkihin pirin pääsiääsen aijan paussia työkkärin sivuulta. Ja ku sitte tällä viikolla sinne ensimmääsen kerran kurkistin, niin totesin, jotta samat työpaikat täälä näyttää olevan ku ennen reissuaki. Silti mä käyn sielä joka päivä kattomas, jos jotaki hajettavaa löytyys. Ja nyt on sitte löytynykki.

Pari hakemusta oon taas pistäny matkahan. Tosin kumpiki oli ostoreskontranhoitajan vuoren mittaanen sijaasuus. Miks justihin ostoreskontrapaikkoja on tarijolla, ku mä oon teheny pääasias myyntireskontraa. Höh!

Ykskää hakemani työpaikka ei oo ollu sellaanen, jotta olsin voinu siliällä syrämmellä vakuuttaa, jotta oon teheny sitä työtä ennenki ja kyllä onnistuu. Mutta ei auta ku yrittää.

Työkkäristäki vastasivat tänään siihen mun soittopyyntöhön, jonka viikko sitte jätin… Ja vastaus oli, jotta en kuulu tällä hetkellä palakkatuettavihin. Ku mun tukirahat meni rautakauppiahalle koko siltä puolen vuoren aijalta, mitä sitä voirahan yhtäjaksoosesti maksaa. Sen jäläkihin joutuu kymmeneksi kuukaureksi ”jäähylle” eli pois palakkatuen piiristä.

Ja senki jäläkihin pitää olla uhkana, jotta vuoren työttömyysaika alakaa täyttymähän. Ja kaiken lisäksi pitääs työllistyä jollekki alalle, jota ei ennestänsä osaa, niin jotta on perusteltua maksaa sitä työnantajalle, kun se joutuu käyttämähän aikaansa ohojaamisehen ja opettamisehen. 

Haastattelus käyty

No niin, tänään oli se haastattelu. Mun mielestä meni ihan kohtuullisen hyvin siihen asti, ku juttelin vain pomon kans.

Ku tämänhetkinen työntekijä tuli kertomahan työstänsä, niin mulle tuli hänestä sellaanen vastahakoonen, jopa vähä vihamielinen vaikutelma. Sellaanen, jotta hän kattoo mua nenänvarttansa pitkin ja tuli tunne, jotta ”Sähän et ainakaa tuu mun työtäni tekemähän”. Jos hänellä on jotaki sananvaltaa seuraajansa valinnas – niin ku tietysti pitääski olla ku eihän kukaa muu tunne hänen työtänsä niin hyvin ku hän – niin se en oo varmasti minä.

Ymmärrän toki senki, jotta häntä varmasti harmittaa se tieto, jotta hänet olis vakinaastettu, jos kaikki muutokset olis ollu tieros aikaasemmin. Hän oli kuitenki ehtiny teherä oman ratkaasunsa jo siinä vaihees, ku kaikki palikat oli vielä ihan levällänsä.

Voi olla, jotta tää oli ihan vain mun omaa kuvitteluani, ku ne työt, mitä hän lujetteli, oli kaikki mun osaamisalueeni ulukopuolella. Lisäksi sielä oli listattu sellaasia tehtäviä, joita ei aikaasemmin ollu mainittukaa. Neki menöö pahasti ainaki epämukavuusalueelle, jos ei muuta.

Kovasti kuitenki yritin vakuuttaa olevani halukas oppimahan ja tekemähän töitä. Mutta se ei taira aiva piisata.

Niille on tulos muitaki haastateltavia. Mun etuna on kuulemma se, jotta oon paikkakuntalaanen ja se, jotta olsin kiinnostunu opiskelemahan työn ohes. Mutta sitte isoo miinus on tietysti se, jotten oo mitää heirän kuvaalemistansa töistä teheny ennen.

Mun piti vielä selevittää, onko se opiskelu ylipäätänsä maharollista ja mitä se vaatii. Sekä sen, jotta olisko mun palakkaamisehen saatavis palakkatukia. Kouluutuksesta laitoon Päivi-opettajalle sähköpostia. En viittiny soittaa, ku ajattelin, jotta se on kumminki justihin opettamas. Päivi oli mulle jo vastannukki:

Tämä koulutus toteutetaan niin että opinnot aloitetaan teoria 
opinnoilla. Näitä toki voidaan miettiä kohdallasi että mitä 
osaamista sinulla on ja jos mahdollista ne jätetään pois. 
Mahdollista on myös se että jos saat töitä tekisit taloushallinnon 
opinnot suoraan verkossa meillä ja jos saat töitä niin oppisopi-
muksella. Siihen voitaisiin liittää  opintoja esim. kirjanpidosta 
ja tilinpäätöksestä liiketalouden perustutkinnosta. Ne olisivat 
lähipäiviä.

Sitte yritin soittaa työkkärihin ja jonotin kahtehen eri otteehin varmahan ainaki 15-20 minuuttia ja kuuntelin särööstä nauhootusta ja välillä herrashenkilö huomautti, jotta sä voisit kyllä hoitaa asias netiski. Lopuuksi se kyllästyy muhun ja ilimootti, jotta sua ei voira pitää enää kauempaa langoolla. Jos haluat, niin voit jättää soittopyynnön ja sua yritetähän tavoottaa yhyren kerran tämän päivän mittahan. No, jätin soittopyynnön vaikka epäälin, jottei sieltä mitää kuulu. (Erelliskerralla ei nimittään kukaa soittanu.)

Yllätyksekseni se soitto tuli aika pianki. Mutta ei siitä ollu mulle mitää apua. Soittaja oli palavelutiskin ihiminen ja se sanoo, jottei hänellä oo mitää valtaa sanua tuohon palakkatukiasiahan mitää. Lupas laittaa soittopyynnön virkaalijalle, mutta niitten takaasisoittoaika on peräti viis työpäivää, niin jotta pahimmas tapaukses sen tieron saamisehen voi mennä toista viikkua ku täs on pääsiäänenki välis.

Laitoon sitte sinne työmaalle pomolle väliaikatietua, jotta oon yrittäny selevitellä asiaa, mutta tuohon palakkatukehen en vielä saanu selevyyttä. Ei jää ainakaa siihen luulohon, jotten oo teheny mitää asian etehen.

Eileen oli tullu taas yks hylyky työhakemuksehen. Mutta se oli muotooltu niin kauniisti, jottei siitä voinu pahoottaa eres mieltänsä: 

Kiitos hakemuksestasi toimistollamme avoinna olleeseen tehtävään.

Saimme peräti 111 hyvää hakemusta, joten niiden läpikäyminen oli haastava tehtävä.

Valintaprosessi on nyt valmis. Valitettavasti valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.

Haluan kiittää sinua kiinnostuksestasi ja toivotan samalla hyvää pääsiäistä ja alkavaa kevättä.

 Tänään puolestansa oli tullu työkkäristä haastattelukutsu sinne hakemahani kokopäivääsehen kouluutuksehen. Meen haastatteluhun 17.4. jos ei tämän työpaikan suhteen tuu sitä ennen selevyyttä.

Oon ollu joinki ihan pyörryksis vielä tuon Oulun reissun jäliiltä, jotten oo saanu oikeen mitää järijellistä aikahan ja pääsiäänenki pääsi vähä yllättämähän.

Niin jotta oikeen hyvää pääsiäästä sulle!

Mielenkiintoonen tarijous

Multa kysyttihin tänään, oonko tällä hetkellä töis. Ku selevis, jotta en oo, niin kysyttihin, kiinnostaasko työnteko. No totta kai kiinnostaa.

Ongelma on vain se, jotta kysees on kirijanpitäjän pesti eikä mulla oo koulutusta eikä kokemusta kirijanpirosta eikä varsinkaa tilinpäätöksestä. Tosin ei kuulemma nykyyselläkää kirijanpitäjällä oo minkäämmoista tutkintua, on työn kautta itteoppinu.

Mun mielestä kirijanpito on kyllä niin spesiaalihommaa, jottei sitä alaata tekemähän ihan kylymiltänsä.

Nykyynen määräaikaanen kirijanpitäjä on jäämäs pois toukokuun lopus ja pomo jää äitiyslomalle keskiviikkona ja hänen sijaasensa aloottaa torstaina. Kirijanpitäjän vakanssi on ollu määräaikaanen, koska heirän kirijanpitonsa oli ollu tarkootus siirtyä talousosastolle, mutta ei ny sitte siirrykkää. Kirijanpitäjä olis vakinaastettu, mutta se oli jo keriinny teherä uuret suunnitelmat ja niillä on kiirus saara uus työntekijä.

Paikkaa ei kuulemma täs vaihees laiteta avoomehen hakuhun justihin tuon kiiruhisen aikataulun takia. Mä en oo kirijanpitäjä (sitä vartenhan mä hain sinne kouluutuksehenki), mutta en suoralta käreltä tyrmännykkää vaan lupasin mennä torstaina käymähän ja kuullostelemahan, olisko musta siihen hommahan. Sanoovat, jotta kirijanpitäjistä on pulaa eikä heillä ollukkaa tieros yhtäkää, jota olisivat voinehet kysyä.

Olivat sen rautakaupan asiakkahia, mihinä olin töis, joten jonku verran tierän jo laskutuksen kautta, mitenkä tarkkaa kirijanpito sielä on. Jokaasta kohoretta seuratahan eriksensä ja lasku piti olla hyvin tarkkahan eritelty.

Kirijanpitäjälle kuuluu myös ostoreskontran hoito sekä muut hallinnolliset tehtävät.

Sen verran jo kattelin nuota koulutuksiaki, jotta tutkinnon vois suorittaa myös työn ohes. Se antaas ittelle varmuutta ja tietysti se olis myös yrityksen etu, jotta kirijanpitua hoitaas ihiminen, joka oikiasti tietää, mitä on tekemäs.

Mä sanoon isännälle, jottei mulla riitä uskua itteheni niin, jotta kuvittelisin seleviäväni siitä työstä. Isäntä kommentoo, jotta se justihin onki mun ongelma, jotten mä usko itteheni ja omahan osaamiseheni. Mutta hei, kysees on kirijanpitäjän homma! Eikä siinä olsi ku kuukausi aikaa opetella nykyysen kirijanpitäjän kans. Enkä tierä, kuinka palijo talousosastolta sitte vois jatkos saara apuja.

Voi olla, jotta jonsei tuu unetoon yö, niin ainaki on painajaasia tieros.

Alakaa huvitus loppua!

Nimittään työnhausta.

Mä hain joulukuus yhtä toimistotyöntekijän paikkaa ja nyt se paikka näyttää olevan taas haus – sanasta sanahan sama ilimootus.

Eli mun hakemuksellani (eikä ilimeesesti monen muunkaa) oo yhtää mitää virkaa vaan ne menöö suoraa silippurihin.

Kaiken lisäksi täältä paikasta ei koskaa vaivauruttu eres ilimoottamahan mitää valinnasta/valittematta jäämisestä.

Mitä järkiä on enää eres yrittää? Tämän ikäänen on selevästi pelattu jo pois työmarkkinoolta.

Ja ku ei tää ollu eres ensimmäänen kerta. Näinhän käytihin jo joskus aikaasemminki.

En torellakaa aio nähärä enää hakemisen vaivaa tämän työpaikan suhteen. Pitäkää tunkkinna! :/

Alakaa mietityttää se kouluki. Mitä sekää hyöryttää, asia ei oo yhtää sen kummeet vuoren päästä. Päinvastoon.

Kettu!

Voi että oli mahtavaa nähärä kettu tänään heti aamulla! Mä oon kuullu monesti sen ”haukkuvan” ja isäntä on kertonu nähänehensä sen tuola pelloolla meirän ulukokartanon takana, mutta mä en ollu koskaa ennen onnistunu näkemähän sitä. Tänä aamuna se yllätti.

Mä kattoon ensi, jotta ompa isoo kissi, joka juoksoo pellolla. Sitte rupesin kattomahan, jottei kissillä kyllä oo nuon paksua häntää ja se juoksiki sillä lailla nelistämällä, jottei kissi juokse niin. Sitte vasta hoksasin, mitä mä näin. 😀 Aika kauanki sain seurata, kun se juoksi peltojen yli kohti mettänrajaa.

Päivällä mulla oli riesana melekoosen invalirisoova päänsärky. En saanu oikeen mitää teheryksi. Lopuuksi ei auttanu ku antaa periksi ja vetää lääkettä naamarihin. Sillä se onneksi rupes helepottamahan.

Tulin sitte konehelle kattelemahan taas työpaikkoja. Feispuukis oliki orottamas viesti entiseltä työkaverilta. Kysyy, jotta oonko mä havaannu hänen nykyyses työpaikasnansa auki olevaa taloushallinnon paikkaa. Meinas, jotta se olis mulle aiva sopiva.

Mä vastasin, jotta oon huomannu sen, mutten oo hakenu, ku se oli justihin niitä työpaikkoja, mihinä vaarittihin sitä englannin osaamista. Se lohorutteli, jotta torennäköösesti sitä englantia tarvitahan lähinnä sähköpostikirijeenvaihtohon puolalaasten kans, ku laskutus on sielä. Meinas, jottei ne puolalaasekkaa aina sitä osaa.

Ja sanoo vielä, jotta saan ilimoottaa hänet suosittelijaksi! Kiitos!! Se oli aiva mahtava kannustus ja tunnustus. Jäläkihin päin ajattelin, jotta emmä sitte vissihin aiva p**ka työkaveri oo ollu, kun se kelepuuttaas mun vielä uurestansakki työkaveriksi. Tosin se työskentelöö eri osastolla, mutta kumminki. (Tai sitte se ei vain tullu hoksannu ajatella koko asiaa. 😀 )

Mutta niin mä sitte pienen nikottelun jäläkihin päätin, jotta eihän se ota jonsei annakkaa. Nehän ei valitte mua, jos ne on sitä mieltä, jottei tairot riitä. (Miksen mä oo ennemmin tuota tullu ajatelleheksi?)

Totuus on kumminki se, jotta mitä kauemman on työttömänä ja mitä usiamman ”valinta ei tällä kertaa kohdistunut teihin” -vastauksen saa, sitä mitättömämmäksi sitä tuntoo ittensä ja usko omahan osaamisehen ja kelepaamisehen rapistuu tosi nopiaa.

Kirijanpirollista puntaroontia

Oon täs pyhän aijan puntaroonu mielesnäni yhtä asiaa, mistä en vielä siinä vaihees hiiskunu isännällekkää mitää. Nimittään hakemista takaasi koulunpenkille.

Sielä samas aikuuskoulutukses, mihinä olin, on alakamas taloushallinnon ammattitutkinto, mistä valamistuus kirijanpitäjäksi. Pakollisten tutkinnon osien lisäksi pitää valita kaks muuta tutkinnon osaa. Sielä on montaki mielenkiintoosta, mutta mä ajattelin palakanlaskentaa , ku tälläki hetkellä työkkärin sivuulla näyttääs olevan kolome vakinaasta, kokoaikaasta palakanlaskijan paikkaa auki ja kaikki isoos taloos.

Tänään sain postis lisätietua. Hakuaikaa on 28.3. asti, haastattelut on 16.4. ja koulu alakaa jo 23.4.

Istuun oikeen paperin ja kynän kans pistämähän ylähä hyviä ja huonoja puolia (debet ja kredit). Sain kasattua plussaa seuraavasti:

  • kirijanpitäjille ja palakanlaskijoolle on ainaki tällä hetkellä töitä tarijolla. Sitähän ei kukaa tierä, mikä tilanne on vuoren päästä.
  • opettajana sama, ihana Päivi, joka meillä oli aikaasemminki opettamas taloushallintua. Tierän, jotta saan varmasti laarukasta, perusteellista ja justihin tälle ryhymälle kohorennettua opetusta.
  • nyt mä tierän, kuinka se tutkinto suoritetahan ja mitenkä siihen valamistautua. En ota tällä kertaa siitä turhia paineeta. Ehkä…
  • kiinnostaa, jopa innostaa ja motivaatiotaki löytyys
  • kulukorvaus 9,-/pv = 180,-/kk verottomana. Sillä pystyy hyvin kustantamahan pensat ja ruaat. (Torellaki aion käyrä ruokalas syömäs!)
  • hyväksilukuja erellisestä tutkinnosta? Tämä on kysymysmerkillä, sitä mä en nimittään tierä, kunhan ajattelin, jotta niin vois olla. Mutta vaikka ei niin kävisikkää, niin se on plussapuolella joka tapaukses, koska sitte kerratahan jo aiemmin opittua eikä se oo ollenkaa paha asia.
  • työvoimapoliittinen koulutus on mulle maksutoon
  • Moodle ja Nova on jo ennestänsä tuttuja, joten niitten opettelua ei tartte tuskaalla
  • maharollisuus teherä etäpäivinä töitä, koska etätehtävien palautukselle annetahan sen verran reilusti aikaa, jotta ne kerkiää teherä vaikka viikonloppuna
  • mielekästä tekemistä tyhyjän panttina olemisen ja lamaantumisen sijahan

Miinuspuolelle kertyy sinnekki jonku verran:

  • koska en oo ny saanu niitä 18 tuntia täytehen, mitä aktiivimalli vaatii, niin mun päiväraha tuloo tippumahan sen vajaat viis prosenttia ensimmääseksi kolomeksi kuukaureksi. Mutta toisaalta sitte taas se kulukorvaus sitä kompensoo.
  • en pääse kesätöihin, joita mulle vähä alustavasti tuolta rautakaupasta lupaaltihin. En siis saa nostettua päivärahaa takaasi ansiosironnaasille eikä eläkettä kerry. Mutta en oo kyllä haaveellu ainakaa pitkän päälle urasta rautakaupan epäpätevänä myijänä.
  • en tierä, saanko enää korootusosaa päivärahahan, kun ne kerkes täyttyä erellisen kouluutuksen aikana. 
  • vuosi lisää ikää, mutta eipä niitä töitä oo tähänkää asti ollu tarijolla
  • harijoottelupaikan löytäminen

Ku olin saanu nämä asiat paperille, kysyyn isännältä, jotta mitä mieltä se on, jos mä hakisin vielä vuoreksi koulun penkille. Se meinas, jotta se on mun asiani ja jos mua kiinnostaa, niin mikä estää. Hän ei ilimeesesti ainakaa. 😀

Sitte mä annoon nuo plussat ja miinukset sen lujettavaksi ja se tuumas, jotta eikö tuo selevästi näytä plussan puolelle jäävän. Sen myönteenen suhtautuminen oli varmahan se kaikkista isoon plussa mun luettelohoni.

Asia oli sillä päätetty ja mä oon jo pistäny hakemuksen matkahan. Kattotahan kuinka ämmän käy.

Ei oo muuten ku varmahan viikko tai korkeentaan kaks, ku vaihroon kuulumisia entisen työkaverin kans Feispuukis. Se on lähteny suorittamahan trarenoomin (= tradenomin) tutkintua ja yllytti mua hakemahan kirijanpitäjän kouluutuksehen. Mä olin siinä vaihees sitä mieltä, jottei ny enää tällä ikää ja ku otti niin lujille se erellinenki rutistus, jottei oo enää paukkuja. No nythän mä sitte oon pyörtämäs jo omat sanani ja oon itte asias aika täpinöösnäniki.

Saa pitää peukkuja, jotta kuttuuvat haastatteluhun. (Muttei tartte pitää koko puoltatoista kuukautta, jottei peukut aiva puuru (= puudu) 😀 )

Kauppareissulla näin Tokmannin myymäläpäällikön. Heti tervehryksen jäläkihin se tuumas, jottei oo töitä ja sori, kun ei hän oo ilimoottanu mitää. Mä tuumasin, jottei haittaa, ku justihin pistin hakemuksen kouluutuksehen. 😀

Telma – Työelämän kehittämisen erikoislehti 1.2018

Isännälle tuloo tuo Telma-lehti, luultavasti liiton kautta. Ainakaa sitä ei oo tilattu eikä se tunnu isäntää kiinnostavan.

Mä sen yleensä ainaki selaan, mutta tällä kertaa oli tosi palijo mielenkiintoosia juttuja. Ainaki ikääntyvistä työmarkkinoolla ja ”ikäjohtamisesta”. 

Työkyky ei ole ikäkysymys

– Työkyky ja työn tuottavuus ovat kiinni työn organisoinnista, ei iästä.

Työpaikoilla suositaan Nygårdin mukaan nuorempia, koska ajatellaan, että vanhempi työntekijä ei halua oppia uutta ja sairastaa enemmän – että hänen tuottavuutensa olisi nuoria alhaisempi.

– Näille väitteille ei löydy katetta. 60-vuotias voi olla euromäärillä laskettuna yhtä tuottava kuin kaksikymmentä vuotta nuorempi. Esimerkiksi saksalaistutkimuksen tulokset viiden vuoden takaa viittaavat siihen, että työkokemus kompensoi fyysistä heikentymistä.

Iäkkäämpi työntekijä on useiden selvitysten mukaan sitoutunut ja työnantajalleen lojaali. Harkitsevaisuus ja viisaus korostuvat iän myötä, samoin elämänhallinta ja kyky perustella asioita.

***

Nygård kertoo, että biologinen ikä vaihtelee, ja siksi ikänumero ei kerro jaksamisesta. Samassa kalenteri-iässä olevat voivat olla enemmän tai vähemmän toimintakykyisempiä.

(Tampereen yliopiston työterveyden professori Clas-Håkan Nygård)

 

Arvostus on pieniä tekoja

Arvostus innostaa, arvostelu lannistaa.

(SICK Oy:n toimitusjohtaja Ari Rämö)

 

Laiskat lökäpöksyt ja kehityksen jarrut Ajatelmia iästä ja ikäjohtamisesta pk-yrityksissä.

Y-sukupolvi haluaisi siis viihtyä töissä mukavassa työympäristössä. Eivätkö vanhemmat sukupolvet sitten halua?

Tietenkin haluavat, mutta miellyttävän työpaikan määritelmä voi olla heille erilainen. Vanhemmille ikäluokille työpaikka on työntekemistä varten. Nuoremmille mukava työpaikka on puolestaan hauskaa yhdessäoloa, muistakin kuin työasioista puhumista ja yhdessä epävirallisesti viihtymistä.

(KTT Susanna Kultalahti)

 

Työssä kirkon kulisseissa

Menetettyäni pitkäaikaisen työpaikkani sain tilaisuuden opiskella uuden, mielenkiintoisen ammatin aivan kuudenkympin kynnyksellä.

Kun työ menee alta, moni asia muuttuu. Työttömyys muuttaa koko omaa mielenmaisemaa, mutta ennen kaikkea se tuo mukanaan häpeän ja arvottomuuden tunteen.

Entisen työpaikkani yt-neuvottelujen tuloksena lopetettiin ennen kaikkea yli viisikymppisten työsuhteita. Se ei ollut yllätys mielenkiintoisella media-alalla, jossa on vuosia ollut mittava ylikoulutustilanne ja alan muutosten myötä lähes jatkuva henkilöstön vähennystarve.

Oma irtisanominen oli silti shokki. Kun kiireinen ja vaativa työ vaihtuu toimettomuudeksi ja tarpeettomuudeksi, sekaisin menee koko elämä. Olen ollut palkkatyössä suurimman osan aikuisikääni, ja olin aina kuvitellut jääväni työstä eläkkeelle. Maaliskuussa 2015 olin työtön.

Oman alan pattitilanne

Ensijärkytyksen jälkeen olin kuitenkin vielä optimistinen ja innokas. Hain mielenkiintoisiin omaa alaani sivuaviin tehtäviin. Eräässä innostavassa tehtävässä pääsinkin aivan loppumetreille. Kolmen haastattelukierroksen jälkeen tehtävän sai kuitenkin siihen kerta kaikkiaan loistavasti sopiva henkilö. Mihinkään muihin hakemiini paikkoihin en saanut edes haastattelukutsua. Aloin tajuta olevani vanha.

… jokainen torjunta, jokainen noteeraamatta jättäminen vie mielen alamaihin ja itsetunnon kuralle.

On myös työlästä ja aikaa vievää tehdä yhä uudelleen ja uudelleen hyvin kohdennettuja, innostuneita ja vakuuttavia hakemuksia, kun jo etukäteen tietää, että mitä todennäköisimmin hakemusta ei edes lueta. Työttömyyteen liittyvä arvottomuuden tunne tuli turhankin tutuksi.

Jotain ihan muuta

Kaiken aikaa mietin kuitenkin, että entä jos tekisin ihan muuta.

Elokuisena iltapäivänä toissa kesänä satuin lukemaan näyttelijä Marja Packalénin haastattelun Eeva-lehdestä. Hän kertoi kouluttautuneensa 65-vuotiaana suntioksi Laajasalon opistossa. Olisiko tässä työ, jossa ei olisi ikärasismia?

Tarvittaessa töihin

Seurakunta työyhteisönä on yllättänyt minut myönteisesti. Pettymys sen sijaan on ollut suntioiden työtilanne.

Töitä ei kurssillemme ollut tarjolla odotusten mukaisesti. Moni meistä tekeekin töitä tarvittaessa töihin tulevana ”tuntisuntiona” nollatuntisopimuksella, niin minäkin.

(Suntio Virve Airola)

 

Tuottavuus ei ole iästä kiinni

Ikäjohtaminen on eri-ikäisten hyvää johtamista. Hyvä johtaja ottaa alaistensa ikään kuuluvat tarpeet huomioon päivittäisessä työssään, töiden suunnittelussa ja organisoinnissa niin, että jokaisen on ikään katsomatta mahdollista saavuttaa sekä omat että organisaation tavoitteet. Tuottavuus ei ole iästä kiinni.

Alkujaan ikäjohtamisesta puhuttaessa tarkoitettiin +55-ikäisiä työntekijöitä, sillä ikäsyrjinnän vuoksi heillä oli suurin tarve siihen. Sittemmin havaitiin, että ikään liittyviä haasteita oli myös muissa ryhmissä.

Toistaiseksi ikäsyrjintää kokee vähiten keski-ikäisiksi luettavien 35-50          -vuotiaiden ryhmä, jotka joutuvat samanaikaisesti tasapainoilemaan työelämän odotusten, perhe-elämän ja lapsiperheen arjen kanssa. Varsinaista syrjintää kokevat eniten nuoret ja +55-ikäiset. Nuoret eivät pääse kiinni työelämään tai joutuvat tyytymään pätkätöihin. Laman aikana väkeä on taas irtisanottu erityisesti senioripäästä. Uudelleentyöllistyminen on vaikeaa, ja he siirtyvät kansantalouden kannalta liian varhain eläkkeellä.

Jokaisella ikäryhmällä on omat vahvuutensa ja tarpeensa. Työpaineesta elpymisen tarve esimerkiksi kasvaa iän myötä. Nuoret taas tarvitsevat johtajan sijaan valmentajan, joka tutustuu heidän kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa ja antaa mahdollisuuden toteuttaa haaveita.

(Emeritusprofessori Juhani Ilmarinen, TTL ja JIC Oy)

 

Ikäsyrjintä työntää pois työstä

Työuria pitäisi pidentää, mutta kielteiset ikäkäsitykset työntävät työelämän ulkopuolelle työkykyisiä ja -haluisia varttuneita työntekijöitä. Työttömyys ja pätkätyöt rikkovat monen viimeisiä työvuosia, eläkeläisyys luokkaistuu ja eläkeläisköyhyys yleistyy.

Räikeän paradoksin äärellä

… toisaalta pitkiä työuria hoetaan poliittisena tavoitteena ja yksilön velvollisuutena. Toisaalta yt-Suomi on taipuvainen leimaamaan työntekijöitä iän perusteella ja työntää työstä pois suuren määrän yli 50-vuotiaita, joille uuden työn löytäminen on lisäksi vaikeata.

Yli 60-vuotiaat motivoituneimpia

Kun vastaajat *) jaettiin kolmeen ikäryhmään – 50-54-vuotiaat, 55-59-vuotiaat ja yli 60-vuotiaat -, huomattiin, että 55-59-vuotiaiden kokemukset terveydestään, työkyvystään ja työmotivaatiostaan olivat alhaisemmat kuin muilla ryhmillä. Yli 60-vuotiaat olivat motivoituneimpia.

– Kovimmassa pyörteessä olevat 55-59 -vuotiaat voivat herkimmin luovuttaa, jos esimerkiksi syyllistetään tekemään tilaa nuoremmille. Pikku hiljaa ihminen voi alkaa kokea olevansa liikaa…

Työttömyys on kipeätä kaikenikäisillä

”Sosiaalinen menetys vaikuttaa. Nyt en ole mitään”

***

Aihe on herkkä, sillä työttömyys on kipeätä irtisanomisten arkipäiväistymisesta huolimatta. On aivan erilainen siirtymä saada potkut kuin päästä hallitusti eläkkeelle, vaikka olisi yli 60-vuotias.

(Leena Huovila)

*) Tampereen yliopiston Kohti kaksitahti-Suomea? -tutkimuskokonaisuus (2015-2019)

 

Ikälokerointi – niin vanhanaikaista

– Työelämässä tuijotetaan kalenteri-ikään eli kronologiseen ikään. Ikä määrittää koko ihmisen, kyvyillä ei ole merkitystä. Samanikäiset eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Meitä on jo lähdössä moneen junaan, ja ikääntyessä erot vain kasvavat, professori Clas-Håkan Nygård sanoo.

On muistettava, että myös nuoria syrjitään ikänsä perusteella. Kuitenkin mitä korkeampi ikä, sitä kielteisemmät ikäkäsitykset. Ne suorastaan työntävät työelämän ulkopuolelle yhä työkykyisiä ja -haluisia ikääntyneitä.

***

Pitäisi herätä tietoisuuteen siitä, miten iästä puhutaan ja miten puhe uusintaa kielteisiä ikäkäsityksiä. Tämä koskee niin työnantajia, te-toimistoa kuin ihmisiä itseään. (Tutkija Elisa Virkola)

 

Voimaannuttava ikäjohtaminen

Kun joltakulta kysyy ikää, automaattinen vastaus on kronologinen ikä. Siis ikä, joka lasketaan vuosissa, kuten vaikkapa 58 vuotta. Ikää voidaan kuitenkin tarkastella myös kokemuksellisena ikänä, koska 58-vuotias voi kokea olevansa kuin 30-vuotias. Kokemuksellisen ulottuvuuden lisäksi voi iällä leikitellä muutenkin: kuinka toiset ihmiset näkevät jonkun kanssaihmisen iän?

***

Käytäntö opettaa asioita, joita ei opita kirjoista. Mihin tahansa toimintaan keskittyminen syvästi tuottaa tietoa, jota tieteellisessä kielenkäytössä kutsutaan hiljaiseksi tiedoksi. – … se on osittaisesti piilevää ja intuitiivista, esitietoista, ja se nousee niin sanotusti selkäytimestä sitä tarvittaessa.

Ikääntyvillä työntekijöillä on etu: he ajattelevat kokonaisvaltaisemmin kuin nuoremmat työntekijät, koska he kykenevät käyttämään piilevää kokemustietoaan toiminnassaan. Tämän hiljaisen tiedon laajempi haltuunotto kuitenkin puuttuu työpaikoilta. – Olisi oivallettava, että suurin osa elämänkokemustiedosta jää unohduksiin – siitä ei olla kiinnostuneita, eikä sitä tuoda tulevien sukupolvien käyttöön.

(Eeva Kallio, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto)

Niin, jottei mulla ny sitte muuta…

 

Vaihteeksi aktiivimallista

En tierä, kuinka kauan jaksan jauhaa tästä samasta aiheesta (saatikka kuinka kauan näitä jaksaa kukaa lukia), mutta nyt se tuntuu joinki niin epäoikeurenmukaaselta, jotten taharo millää päästä siitä yli.

Tällä kertaa osuu silimihini MTV:n uutissivuulta juttu Li Anderssonin nettikolumnista. Täs oli monta asiaa, jokka osuu yksihin oman ajatusmailman kans.

Ensimmääsenä tästä tekstistä tuli mielehen sana inhimillisyys. Se näyttääs viimme aikoona unohtunehen, jotta työttömäkki on (?) ihimisiä. Välillä on kyllä tuntunu siltä, jotta ollahan vain tuottamatoonta karijaa (= karjaa), joita uhkaa teurastus, jonsei pystytä parantamahan tuotoksiamma.

”Malli ei nimestään huolimatta palkitse aktiivisuudesta, ainoastaan onnistumisesta.”

Suomalainen työttömyysturva on jo vastikkeellista. Työttömiltä työnhakijoilta edellytetään työllistymissuunnitelman noudattamista, aktiivista työnhakua sekä työn vastaanottamista. Pätkätöitä saa tehdä, mutta jos niitä tekee liikaa, menettää pahimmassa tapauksessa koko työttömyysturvansa.

Jos tienaa palkkatuloja yli 300 euroa kuussa, on mahdollisuus soviteltuun päivärahaan, mutta tarvittavista palkkatodistuksista ja päivärahan maksatuksen katkeamisesta johtuen sekin voi riskeerata toimeentulon. Keikkatöiden tekeminen yrittäjänä tai freelancerina sisältää riskin työttömyysetuuden menettämisestä kokonaan, jos TE-toimisto tulkitsee yritystoiminnan päätoimiseksi.

Entä jos rikkoo sääntöjä? Silloin menettää oikeutensa työttömyysturvaan. Tämä karenssi kestää 15 päivästä jopa 90 päivään.

Jos esimerkiksi kieltäytyy TE-toimiston tarjoamasta työstä tai palvelusta ilman pätevää syytä, katkeaa työttömyysturvan maksatus kahdeksi kuukaudeksi. Työttömyysturvan monimutkainen säännöstö johtaa tilanteisiin, jossa työnhakijat pienten teknistenkin erheiden tai myöhästymisen takia saavat karensseja.

Perustellusti monet kokevat järjestelmän mielivaltaiseksi ja epäreiluksi.

Yleisradion tekemässä koosteessa on esimerkiksi tapaus, jossa irtisanoutuminen työstä loppuunpalamisen vuoksi oli johtanut kolmen kuukauden karenssiin. Myös työntekijä, jonka työsuhde purettiin koeajalla, oli saanut kolmen kuukauden karenssin, koska TE-toimisto tulkitsi irtisanomisen itseaiheutetuksi siitä huolimatta, että työnantaja oli todistanut toisin.

Karenssit ovat Suomessa ankarampia kuin Tanskassa ja Ruotsissa. Työstä eroamisesta saa Suomessa kolmen kuukauden karenssin, Ruotsissa yhdeksän ja Tanskassa kolme viikkoa.

Suomessa työvoimapoliittisesta toimenpiteestä, kuten kurssista tai työkokeilusta kieltäytymisestä, saa 60 päivän karenssin, Ruotsissa viisi ja Tanskassa kolme viikkoa.”

”Lyhytkestoisen työn vastaanottamista vaikeuttavista byrokratialoukuista pitää päästä eroon.

Työttömille on myös annettava sitova etukäteispäätös siitä, miten esimerkiksi osittainen työskentely vaikuttaa heidän etuuksiinsa. Kela on joutunut palkkaamaan 100 uutta työntekijää puhtaasti aktiivimalliin liittyvän byrokratian pyörittämiseen. Tämä resurssi voitaisiin aktiivimallin sijasta kohdentaa työttömyysturvan maksatuksen nopeuttamiseen.

Toinen Suomen työvoimapolitiikan keskeinen ongelma on kasvava ilmaistyön teettäminen. Erityisesti palkkatukityöllistämisen alasajo on johtanut kehitykseen, jossa työvoimapolitiikan painopiste on lipsunut palkallisista toimenpiteistä palkattomiin.”

***

Tänään olis ollu yks (melekeen) ihannetyöpaikka: laskutusta ja myyntireskontraa.

Mutta:

  • kyseenen firma on jo kertahallensa hajettu konkkahan, mutta pääsi sittemmin saneerausohojelmahan ja nyt sen omistaa itävaltalaaskonserni
  • matkaa on pyöriästi 70 km/suunta
  • ”Työssä menestymisen edellytyksenä on suomen ja englannin kielen suullinen ja kirjallinen osaaminen sekä vähintään tyydyttävä ruotsin kielen taito. Arvostamme myös muuta kielitaitoa. ”

Muuten voisin hakiakki, mutta tuo kielitaitovaatimus… En tohori! En vain yksinkertaasesti tohori.

Huomenna olis rekrymessut naapurikaupungis, mutta jos on näin kovat kirvantehet    (= pakkaset), niin empä taira lähtiä. Sielä ei oikiastansa oo yhtäkää sellaasta yritystä, johonka mä välttämätä hinkuusin töihin tai joittenka töihin mulla olis eres minkäälaasia erellytyksiä. On sosiaali- ja hoivapuolta, puhelinmyintifirmoja, rekryfirmoja yms.

Eikä vähääsin syy oo se, jotta mä tosisnani pelekään ajaa kaupungis. Tai tämä ny on laitamilla, mutta oon kuullu niin palijo, kuinka sielä on hankalaa saara autoa parkkihin. Jos sielä on ollu joku tapahtuma, niin autoja on pitkin ja poikin karunvarsia keräämäs sakkolappoja. Vähä hävettää tunnustaakki, kuinka arka oon auton kans vähäki isoommas paikas, mutta se ny vain on taivahan tosi.

Viimmeenen toivo?

Luin tänään paikallisleherestä, jotta kunnanhallitus on hyväksyny perusturvalautakunnan esityksen työvalamentajan palakkaamiseksi vuoren aijaksi maalliskuun aluusta lukien. Pyrkivät kuulemma sillä parantamahan pitkäaikaastyöttömien tilannetta.

Nyt orotan mielenkiinnolla, saavakko sen pestin täytettyä näin nopialla aikataululla. Tai ehkä niillä oli jo katteltuna siihen joku sopiva.

Ja miten se käytännös tuloo toimimahan. Saako siihen ottaa itte yhteyttä vai onko siinä sama periaate ku ettiväs nuorisotyös, mihinä työntekijät yrittää tavoottaa niitä nuoria, jokka on syrijäytymisvaaras.

Ja onko se muillekki ku vain pitkäaikaastyöttömille. Teknisesti ottaen mä en taira tällä hetkellä olla vielä pitkäaikaastyötöön, ku olin sen puoli vuotta välillä töis. Mulla ittelläni on kumminki ”pitkäaikaastyöttömän irentiteetti” eli mä en koe tuon opiskelun tai työpätkän katkaasnehen työttömyyttäni.

Ja ainaki mä kuulun katekoriahan ”vaikeasti työllistettävät” ihan jo ikäni puolesta, joten toivottavasti pääsen tuonne työvalamentajan pakeelle johonaki vaihees.