Työn raskaan raataja

Täs on loppuviikosta saanu teherä oikeen rumihillista työtä, niin jotta toises käres on monta rakkua.

Meillä on töis sellaanen vanhanaikaanen hydraulinen paffiprässi, johonka pitää pienistää loorat, jotta ne mahtuu sen säiliöhön. Nyt on ollu niin vilikkahia päiviä, jottei kukaa oo melekeen kuukautehen keriinny siliputa ensimmäästäkää paffilootaa. Ne alakas jo vyöryä pahasti myymälän puolelle.

Keskiviikkona oli sen verran hilijaasempaa, jotta Liisa meni ensi niitä pienimähän ja sitte pomo sanoo mulle, jotta mee ny sen avuksi. Mä vapautin Liisan asiakaspalavelutehtävihin ja jäin itte pilikkoomahan niitä lootia.

Työkaluna mulla oli entinen puukkoo. Sen terä oli niin pahasti lovilla, jotta se ei leikannu, se vain rullas paffia erellänsä. Sillä mä kumminki sisukkahasti kitkutin lootia hajalle. Stigan ruohonleikkuriloota oli se, mikä sai kären rakoolle. Se oli senttiä vahavaa muovitettua paffia. Mutta otin mä siitäki työvoiton.

”Ei ne herrat palijo tarvitte” pruukas äitee sanua. Niinhän se on, ku ei oo tottunu kynää järiämpää työkalua pitelemähän.

Eileen olin jo sen verran viisaheet, jotta kävin kattelemas työkaluloorasta ittelleni kunnollisen mattopuukoon, millä jatkoon työntekua. Melekeen koko päivä siinä meni, mutta sain ku sainki kaikki loorat pienistettyä.

Ehtoopäivällä mulle nakitettihin kiinteestövesiputkien osien hintojen tarkistus. Siinä meni eilinen ehtoopäivä ja tämä päivä kokonansa. Se tarkootti paikoollansa seisomista kassapäättehen ääres kovalla petoonilaattialla. Ai että selekä ja jalaat kiittää!

Vähä välillä kerkesin olla kassalla, mutta hyvin vähä.

Täs muutama aika takaperin oli työkkärin sivuulla toimistosihteerin paikka auki, mutta ku siihen vaarittihin hyvää englannin taitua, niin en sitte uskaltanu eres hakia. Se jäi kumminki vaivaamahan mua ja niimpä mä ettiin netistä tietua kielitasotestiistä. Löysin pari ilimaasta, jokka tein.

Sain niistä paremman tuloksen ku olsin uskaltanu eres toivua. Valitettavasti niistä ei tietenkää mitää virallista toristusta saa, mutta antoo ne ainaki vähä itteluottamusta.

Testien jäläkihin mä yritin ettiä vielä sitä työpaikkailimootusta, mutta se oli jo poistettu. Hakemata jäi. Olsin voinu nuotten testien jäläkihin olla uhkarohkia ja kokeella eres laittaa hakemusta. 

Nyt olis sitte viikonloppu eres. Ei oo mitää suunnitelmia, joten eikähän se mee perinteesesti pakollisis kotitöis ja huilaalles.

Varokaa nettipöpöjä!

Harvakseltansa tuloo ny kirijooteltua, ku ei päivihin palijo muuta maharu ku töitä ja niistä toipumista. Työ on välillä fyysisestikki ihan raskasta ja askelia tuloo sen verran, jottei enää ehtoosin tee mieli lähtiä lenkille.

Vettä on satanu harva se päivä ja vain yhtenä päivänä tällä viikolla oon viittiny lähtiä pyörällä töihin.

Samoja töitä oon teheny ku harijootteluaikanaki. Oon töpänny, mutta oon välillä johonaki vähä onnistunukki. Yhä erelleen huono tuotetuntemus aiheuttaa ongelmia. Esim. silloon, ku asiakas tuli kassalle yhyreksän pitkän ruuvin kans. Mä luulin, jotta ne on kilotavaraa, mutta ne oliki karmiruuvia, jokka myirähän kappalehinnalla. Olis menny koko satsi melekeen yhyren ruuvin hinnalla, jos ei pomo olsi ollu toisella kassalla ja hoksannu, mitä mä oon tekemäs. 

Tiistaina mulla oli työttömyyspäivä. Sain hoirettua pari asiaa, niiku esim. jalakatuen palautuksen teekoohin. En oo sitä sitte loppujen lopuuksi eres palijo käyttäny. Tuo jalaka on ollu ny paremmas kunnos tai ainakaa se ei oo enää jatkuvasti kipiä. Päivällä kävääsin kirijastos hakemas lujettavaa ennen ku ne pistää ovet säppihin pariksi viikoksi. Sitte käytihin paris marketis ja samalla kattottihin, löytyyskö niistä isännälle mun tantun färistä kravattia häihin. Ei löytyny. Pitää joskus aijan kans lähtiä oikeen miestenvaateliikkeehin kattelemahan.

Ehtoolla vielä soittelin flikalle, ku sillä oli ollu lauantaina polttarit. Oli kuulemma ollu justihin sellaaset, kun se oli toivonukki. Ja kaasot oli oikiasti nähäny vaivaa niitten järijestämises. Siitäki se oli onnellinen, jotta lapsuusaikaaset kaverit oli lähteny sinne. Toinen Helsingistä asti ja toinen täältä kotopitäjehestä. Ja yks Oulun aikaanen ystävä, joka sittemmi on muuttanu Turkuhun.

Eileen oli komia päivä. Ku olin saanu pakolliset asioonnit hoirettua, istuksiin pihalla lukemas ja nauttimas lämmöstä ja auringonpaistehesta. Sitä herkkua ei oo liiemmin tänä kesänä ollu tarijolla. Ehtoolla normaalia saunoomista ja telekkarin kattelemista.

Myöhemmin mä siirryyn konehen äärehen ja isäntä jatkoo telekkarin vahtaamista. Oon toki aina tienny, jotta netis pitää olla varovaanen, ku sieltä voi saara viruksia konehellensa. Mutta sitä mä en ollu tienny, jotta ne voi tarttua ihimisehenki! Niin käytihin kumminki eileen ehtoolla.

Olin lukenu Iltaleherestä, jotta Härmän kylypyläs on viis perhettä sairastunu vattatautihin ja toimitin (= juttelin) siitä isännällekki. Eikö vain, ryökäles, se tauti tarttunu sieltä muhun. Puolilta öin alakoo oksettaa ja seuraavat tunnit mä seurustelinki pääasias vessanpytyn kans. Aamukolomelta olo rauhoottuu sen verran, jotta tohoriin mennä maata ja nukahrinki muutamaksi tunniksi.

Kuuren mais heräsin ja maha jo muraji, olihan se tyhyjennetty meleko perusteellisesti. Ei kumminkaa teheny mieli vielä syörä mitää, menin vain färittelöhön. Siinä vaihees ku isäntä heräs, mä päätin kokeella syörä yhyren siivun tuorekurkkua. Ei ollu hyvä irea, alakoo taas teherä häjyä. Ei onneksi niin palijo, jotta olis tarvinnu oksentaa.

Pesin vessan resinfioontiainehella, laitoon pyykkikonehen käyntihin ja menin sänkyhyn peiton alle ja ajattelin olla sielä sen aikaa, jotta olo helepottuu. Heräsin puoli kymmeneltä! Sen jäläkihin oon ollu koko päivän vähä ku toisen asialla.

Pyykit sentäs sain pestyksi ja tein salaatin, ku isäntä krillas. Syöminen alakoo kiinnostaa vasta ehtoopäivällä, ku tajusin, jotta pää on tulos kipiäksi. Oli vissihin pääsny verensokerit vähä alaha. Ruoka on pysyny sisällä, vaikka maha on pitäny melekoosta kurinaa aina ku on jotaki uskaltanu sinne laittaa. Mutta eikähän tämä tästä.

Varokaa siis nettipöpöjä, jottei käy niin ku mulle 😉 

Hyppööllä

Kaks ensimmäästä työpäivää ”oikees töis” on ny takana. Sain onneksi aloottaa sieltä helepoommasta päästä eli laskutuksesta. Toki oon aina välillä ollu myymälänki puolella niin kassalla ku muutenki, mutta enimmäksensä kumminki toimistos.

Työsopimuksehen kirijattihin keskimäärin 30 h/vko, mutta voi vaihrella 20-40 tuntihin. Tilipäiväki on heti kuun aluus, niin jotta saan jo  tältä viikolta palakan ens viikolla. 😀 Tällä tietua se yks vapaa-/työttömyyspäivä tuloo olemahan keskellä viikkua joko tiistaina tai keskiviikkona. Tällä viikolla se osuu keskiviikolle. Sen piremmälle ei vielä keriitty suunnitella.

Tänään onki sitte ollu oikeen hyppööpäivä.

Isäntä kävi ensi aamulla salilla ja mä haahuulin sen aikaa kotosalla. Kun se kotiintuu, lähärettihin hakemahan mun silimälasit.

Apteekista hain B2-vitamiinia, ku pakkaa (= tuppaa) olla suupielet hajalla. Jos siitä olis apua. Tosin voi se johtua hammastahanastaki. Kattotahan ny, mitä tapahtuu.

Sen jäläkihin käytihin kirijakaupas. Hain vähä komiempaa tulostuspaperia ja askartelukartonkia. Teen jonkimmoisen kansion, johonka laitan hääparille pitämäni puheen ja annan sen niille puheen jäläkihin. Jos se puhet menöö ihan puihin, niin saavat eres lukia sen. 😀

Sitte hajettihin niitten häälahaja ja paketoomistarvikkehia.

Kotomatkalla koukattihin vielä Tokmannille, ku isäntä tarvitti jonku lukon.

Kävin vain jättämäs ostokset kotia ja lähärin ompelimohon häätantun kans. Se sovitettihin ja otettihin mitat, kuinka palijo helemaa pitää lyhentää. Sain pari tilikkua joukkohon helemasta, jotta osatahan kattella oikian färinen kravatti ja taskuliina isännälle.

Sieltä menin kukkakauppahan. Taas piti hakia surunvalittelukukkia. Mua vuotta vanheet serkku on kuollu. Sen äitee haurattihin justihin viimme kuulla. 😦

Kotia tultua tein kortin kukkapuskan joukkohon ja lämmitin erellispäivääsen ruaan.

Syönnin jäläkihin lähärettihin viemähän kukkia. Ne käynnit on aina niin ikäviä, mutta serkun mies oli pihamaalla tyttärensä, vävynsä ja heirän pienen vauvansa kans. Vauva oli faarin sylis ja faari tuumaski, jotta onneksi on näitä ja viittas niin pikkuusehen ku nuorehenparihinki. Ei oltu kauaa, ku alakas satamahan.

Käytihin vielä postis viemäs yks kirijet ja ruokakaupas hakemas vähä täyrennystä jääkaappihin.

Kello oli kolome ehtoopäivällä ennen ku keriittihin yhtää pirättää.

Lahajan paketoottin jo valamihiksi.

Silimälasit on ollu ny pääs koko päivän ja ihimeellistä on, jottei ne purista eikä paina mistää. Yleensä niitä pitää säätää monta kertaa ennen ku ne alakaa passata päähän. Seki on oikeen mukavaa, jotta nyt näjen niin lähelle ku kauaski iliman jotta pitää vekslata niitä koko aijan pois päästä. Ainuastansa täs tietokonehella pitää olla vähä pää takakenos, ku näyttö on niin ylähällä, jottei muuten oikeen kunnolla näje.

Mä en ottanu niitä kaikkista kallehimpia enkä eres toiseksi kallehimpia linssiä, niin sen kyllä huomaa, ku sivusuunnas ei tuo tarkka alue oo kovin suuri. Mutta enkähän mä ny näillä pärijää jonku aikaa.

Vieläki oon sitä mieltä, jotta sankojen valinta meni pielehen, muttei se ny enää auta sitä murehtia. Näillä mennähän.

 

Valavottihin juhannusta

Tuli valavottua juhannusta, vaikkei ollu tarkootus. Viivi oli nimittään koko aaton vähä vaisu eikä sille maistunu oikeen ruokakaa. Häntäki oli surkiasti koipien välis. Mä ajattelin, jotta sillä on emäntää ikävä.

Ehtoon mittahan sen vatta alakoo mouruamahan siihen mallihin, jotta vattavaivojahan sillä raukalla oli, mutta tällä kertaa sillä ei ollu vattalääkkehiä joukos.

Käytin sitä vähä väliä pihalla ja yhyrellä kerralla se lairunsi ku lammas ja veteli heiniä suuhunsa niin jotta maiskutus vain kuuluu. Arvelin, jotta se yrittää helepottaa oluansa.

Siinä me sitte vistattihin erestakaasi tuvan ja pihan väliä, ku joskus puolen yön mais mahasta kuuluu sellaanenki kruplutus, jotta mä ajattelin parahaksi lähtiä Viivin kans lenkille. Eihän se sille ollu kivaa, ku maha kramppas, mutta se ei pasko muuta ku lenkillä, joten kattoon viisahammaksi vain käyttää sitä kävelyllä. Ja tulihan se kakka lopulta. Kotopihas se kyökkäs (= yökkäsi) vielä nelijä kertaa.

Kello oli puoli yks yöllä, ku päästihin tupahan. Jäin vielä istumahan keittiön rappusille koira sylis ja kuuntelin, vieläkö mahas myllää. Kahtehen asti me kuunneltihin sitä krupinaa ja kummanki silimät alakoo lupsahrella.

Siinä vaihees Viivi päätti, jotta nyt mennähän nukkumahan. Mä yritin saara sitä vielä käymähän pihalla, mutta se ei enää suostunu tulemahan. Istuu vain pukuhuonehen laattialla ja silimät painuu aiva väkisin kiinni. Ja kun mä vain yritin houkutella sitä pihalle, niin se teki mielipitehensä seleväksi ja painuu makuukamarihin sängyn päälle.

Mun ei auttanu ku kerätä siivouskomerosta rättiä joukkohoni ja toivua, jotta ei enää tulsi mitää yllätyksiä kummastakaa päästä.

Viivi kömpii perinteesesti mun peiton alle ja polovien mutkahan nukkumahan. Eikä yöllä sitte onneksi tarvinnu herätä siivuamahan.

Mutta lyhkääseksihän se yö jäi ku kahareksalta jo heräsimmä. Tarijosin taas ruokaa Viiville, mutta ei kelevannu. Niimpä me lähärimmä lenkille, kun mä sain aamupalani syötyä. (Mulle kyllä maistuu.)

Viivi oli selevästi kumminki jo paremmas kunnos, ku häntäki jo heiluu eikä ollu tiukasti koipien välis. Silti lenkillä tuli yllätyspuklu, mutta ei näyttäny menua haittaavan.

Kotia tultua maistuu vähä ruokaki, mutta ei vielä tavallisehen tapahan. Ehtoopäivällä velii haki koiran hoitohonsa ja mä menin trimmerin kans heilumahan tien vierehen. Huomasin nimittään siinä lenkiltä tulles, jotta on pääsny heinä kasvamahan luvattoman pitkäksi ojan varres.

Ehtoolla vasta käytihin juhannussaunas. Saunan jäläkihin alakoo ramaasta (= väsyttää) niin, jotta olin jo yhyreltätoista petis.

Viireltä heräsin ku selekä alakoo taas vaivaamahan. Sen kuus tuntia se antaa nukkua rauhas, mutta millää en olsi viittiny vielä siihen aikahan nousta. Yritin kattella maharollisimman kivuttoman asennon ja löysinki vissihin, koska heräsin seuraavan kerran seittemältä. Isäntä jäi vielä nukkumahan, kun mä nousin.

Ensimmääseksi mä keräsin hantuukit pois naulakoosta ja laitoon puhtahat tilalle. Käytetyt laitoon heti pyykkikoneehin, jotta saan sitte vain napsahuttaa sen päälle, ku isäntäki on heränny.

Ehtoopäivällä piti lähtiä käymähän kaupas, jotta sain eväsvärkkiä ittelleni.

Loppupäivä on menny lähinnä oleelles. Oon taas keriinny vähä rauhoottua färittelemähän, oon lukenu ja kutonu ja kattonu telekkaria.

Nyt orottelen lottoarvonnan tuloksia. Toivon tietysti, jotta sieltä tulis sen verran apuja, jottei koko aikaa tarttisi miettiä rahaa. Meni taas vähä tiukoolle, ku oomma kumpiki hussannu (= tuhlannut) enämmän ku olis ollu varaa. Isäntä osti autohonsa renkahat ja maksoo flikan työnä aitavärkit. Mä oon maksanu vasta toisen puolen silimälasiista ja loppu pitää tietysti maksaa, kun ne hakoo. Sitte ostin sen häätantun. Nyt pitää taas hetken pärijätä vähä vähemmällä.

Mikä ihana viikko!

Maanantaiaamulla lähärimmä ajelemahan flikan ja vävynaluun työ.

Reissun ensisijaanen tarkootus oli rakentaa uus aita vanhan, lahonnehen tilalle. Naapurilla on kaks huskya ja välillä sielä on tyttären dobermanni ja ne on kaikki sen verran vahavoja elukoota, jotta ne olis kohta tullu vanhasta airasta läpi.

Oltihin joskus kaharen jäläkihin ehtoopäivällä perillä. Metku tanssii meille tervetuliaastanssin. 🙂

Hetken hengährettihin ennen ku lähärettihin hankkimahan uuren airan värkit. Ehtoon mittahan ne vielä ölijyttihin (= öljyttiin) parihin kertahan sävyttävällä ölijyllä. Tai no, nuoret sen pääasias teki. Me vain välillä vähä isännän kans autettihin.

Mun päätyöksi eherootettihin klasien pesua, ku joku lintu oli onnistunu päästämähän oikeen ripulipaskat yhtehen klasihin. Pesin olohuonehen ja keittiön ikkunat. Muut klasit saavat pestä itte. Eipä niitä kukaa juuri eres kattele, ku makuukamarit on tien puolella ja niitten verhot on melekeen aina kiinni.

Turhaa työtä tein. Tiistaiaamulla siihen samahan klasihin oli ammuttu jo uus osuma…

Tiistaina nuorellaparilla oli tanssitunti. Häävalssin askelehia piti ottaa haltuhun.

Isäntä alootteli sillä välin airantekua; katkoo värkit valamihiksi ja poras sapluunan kans ruuviille reijät, jotta tuli kaikki suorihin riviihin ja samoolle kohorille.

Mä pesin konehellisen pyykkiä ja tyhyjäsin ja täytin tiskikonehen.

Ruaan jäläkihin miehet meni purkamahan vanhaa aitaa ja kasaamahan uutta. Me lähärettihin flikan kans kaupungille kattelemahan mulle tanttua (= mekkoa) häihin. Flikan kans on mukava mennä, ku mä tierän, jotta se tohtii sanua mulle suoraa, mitä se ajatteloo ja toisaalta mun mielestäni sillä on hyvä maku ja erinomaanen färisilimä. Se kertoo, jotta sielä morsiuspukuliikkehes, mistä se on oman pukunsa ostanu, oli ny juhulapuvut tarijoukses. Olis ollu tosi halapoja, kaikki vain 89,-, mutta eipä niistä tietysti sitte löytyny passelia, ku jälijellä oli vain hajakokoja.

Ei se mitää, seuraavaksi marssittihin Sokoksen juhulapukuosastolle. Olis ollu ihania pukuja, mutta väärän färisiä tai väärän kokoosia.

No, sitte käveltihin nurkan taakse sellaasehen liikkeehin ku Zazabella. Sielä oli kaikista juhulapuvuusta -50%. Ja niitä oli palijo! Me mentihin ihan sekaasin niistä ja otettihin heti varmasti 4-5 pukua sovituksehen.

Yllättäen heti ensimmäänen tuntuu parahalta ja me jo pääryttihin siihen, mutta flikka rupes sanomahan, jotta siitä menis varmahan pieneekki koko mulle. Päätettihin vielä kattastaa se rekki – ja sieltä löytyy varmahan saman verran lisää sovitettavaa… Ja toinenki tanttu, mistä me tykättihin.

Lopuuksi piti pyytää myijää apuhun, kun me ei osattu enää päättää niitten kaharen välillä. Ja niinhän siinä käytihin, jotta se jäläkimmäänen vei lopuuksi voiton. Ensimmäänen valinta alakoo sen rinnalla näyttää aika arkiselta. Yllättäen tämä näyttävämpi tanttu oli vielä halavempiki. Mulla ei kuulkaa oma vihkitanttukaa ollu niin hieno ku tuo on! On kuulemma nähty linnanjuhuliski samammoinen, mutta eri färisenä. Käsittääkseni oli heirän omaa mallistua. Siihen vielä melekeen saman färinen hartiahuivi, niin liikkeestä lähti kaks torella tyytyväästä naista.

Vähä sille tuloo lisähintaa, ku jourun lyhennyttämähän sen. Ku mä oon tälläänen persjalakaanen, niin tantus oli varmahan puoli metriä liikaa pituutta. 😀 Niin, ja on siinä toinenki huono puoli: mä tartten jonku, joka pujettaa mun. Siinä on nimittään nyöritys selijäs eikä sitä saa itte tehtyä. Mutta flikka lupas hoitaa mulle pukijan. 😀

Varmahan joku vierahista ajatteloo, jotta mä en taira olla ihan täyspäinen, ku on nuon yliampuva vaate vanhalla maatiaasakalla kaikkine pling-plingiinensä, mutta so what. Mä halusin kerranki elämäsnäni jotaki aiva liika koriaa ja epäkäytännöllistä. Ja mikä olis paree hetki ku tyttären häät. Mua karuttaas varmasti jäläkikätehen, jos olsin valinnu sinne jonku tylsän ja käytännöllisen vaattehen. Ylipäänsä olin yllättyny, jotta tämän kokooselle ja malliselle ruholle löytyy niin palijo valinnanvaraa.

Saimma vielä flikalta lisätehtävän: isällensä on löyrettävä mun tantun färinen kravatti.

Kauppareissulta ku kotiuruttihin, niin sielä oli aita valamihina ja loppusiivoukset käynnis. Oltihin kaikin kovasti tyytyvääsiä päivän saavutuksihin. Ehtoolla käytihin vielä saunas.

Niin – ja tuli mulle silimälasiliikkehestäki viesti, jotta klasit on valamihina.

Keskiviikkona nuorilla oli aamusta omat menonsa. Isäntä putsas puularon katon ja niitti nurmikon. Mä kääriin erelliset pyykit pois narulta ja pesin uuren konehellisen.

Päivällä flikka färijäs mun tyvikasvun ja leikkas isänsä hiukset.

Ehtoopäivällä oli sovittuna, jotta pääsemmä kattomahan hääpaikan. Ei oikeen vielä pystyny hahamottamahan esim. pöytien sijoottelua, koska vasta osa vierahista on ilimoottautunu. On täs ny vielä kolomisen viikkua aikaa ilimoottautua. Ja aina pitää varautua siihenki, jotta joku ei muista ilimoottautua ollenkaa, mutta on silti tulos.

Astiat oli lukituus kaapiis, joten niitä ei päästy kattomahan sen tarkemmin. Lupasivat kysellä niistä vielä lisätietoja, jos pitää jotaki vierä itteltä.

Paikalla oli meirän lisäksi kaks kaasoosta ja bestman.

Rakennus näytti pihalta kattoen pienemmältä ku mitä se sisällä tuntuu. On aika karun näkööses kunnos, mutta sitäki varte me sielä käytihin, jotta osatahan miettiä koristelua ja maharollisia toiveeta vuokraajalle. (Esim. uluko-oven lukon vois korijauttaa…) Uusia pöytiä on kuulemma tulos ja ilimeesesti ainaki jotaki remonttia, mutta ei oo tieros, jotta minkä laajuusta.

Ehtoolla flikka alakas jo askartelemahan seinäkoristetta hääpaikalle ja jonku aikaa väkerrettyänsä se sanoo, jotta saan mä tulla auttamahan, jos taharon. Meninhän minä. Tuli aika näyttävä koriste, vaikka värkkiinä oli vain kartonkia, valakoosta kopiopaperia, kuumaliimaa ja sprayglitteriä.

Metku ei tullu ensimmääsenä yönä ollenkaa meirän kans, toisena yönä se hipsii johonaki vaihees niin hilijaa, jottei kumpikaa heränny. Viimmeesenä yönä se nukkuu koko yön meirän kans. Itte asias se oli sängys ennen mua, niin jotta mulle jäi hyvin pieni tila ja hyvin vähä peittua. 😀 Mutta hyvin kumminki nukuttihin joka yö, ku maatameno venähti aina yli puolen yön.

Eileen aamulla puoli seittemältä Metku oli sitä mieltä, jotta nyt on nukuttu tarpeheksi. 😀 Me kiltisti noustihin sille seuraksi.

Kerkesin pakata jo kaikki ennen ku nuoret heräs. Päästihin aijoos lähtemähän ja läksiääsiksi Metku tanssii taas meille. Kotona oltihin kolomen mais ehtoopäivällä. Vähä alakoo siinä vaihees jo ilimeesesti juhannusliikenne näkyä, ku letkaa oli molempihin suuntihin.

Postilooras orotti työkkärin palakkatukipäätös. Soitin heti työmaalle ja sovittihin pomon kans, jotta mä alootan työt maanantaina klo 8.00.

Vaihroon sänkyhyn puhtahat lakanat, purkasin reissupussit ja pesin konehellisen pyykkiä.

Ehtoolla, ku tulin tietokonehelle, oli sähköpostis viesti opettajalta. Seuraava tutkintotoimikunnan kokous on vasta 24.8. Menöö luultavasti syyskuulle ennen ku tutkintotoristus tuloo (jos tuloo).

Tänään pyykinpesu on jatkunu.

Saan lisää koiraterapiaa, ku Viivi tuli meille yökylähän. Emäntänsä on juhannusta juhulimas ja mä lupasin ottaa koiran hoitohon. Tuola se ny nukkuu mun selijän takana nojatuolis filtin päällä.

Oikeen ihanaa juhannusta kaikille! 

Hammaslääkäri

Tänä aamuna sain vihiroon ja viimmeen varattua aijan hammaslääkärihin. Mutta vielä ei tapahtunu muuta ku torettihin tulehrus ja se, jottei hammasta voira pelastaa. Se on otettava pois. Eivät kuitenkaa halunnehet ottaa sitä heti, ku tulehruksen takia on verenmyrkytysvaara. Mulle kirijootettihin kahta eri antipioottia ja tujuja särkylääkkehiä. Perijantaiaamulla mätähammas saa lähtöpassit. Sen verran hioovat sitä, jottei se kolahra enää yhtehen ylähampahien kans, koska se aiheutti melekoosta sätimistä pääs. Samalla pyysin hiomahan yhyren ruman pykälän kulumahampahasta, ku se oli oikiastansa se syy, minkä takia täs joku viikko sitte tilasin aijan tarkastuksehen, mutta jouruun jonokirijalle eikä oo mitää tietua, koska se tarkastuskutsu tuloo.

Naama on vielä paisuksis, pää on kipiä ja jonku verran tykyttää ikenes, ku sitä hammasta ja ientaskuja rassaaltihin. Mutta eikähän se tästä.

Tosin mä rupian kohta olemahan melekoosen hampahitoon muori. Tuolta puolelta on jouruttu vetämähän jo kolome ylähammasta aikaasemmin pois ja nyt lähtöö alahammaski. Hammaslääkäri pelijätteli, jotta vastaava ylähammas on seuraavana lähtövuoros, ku siltä katuaa vastapari, niin se alakaa vähitellen laskeentua alemmaksi niin jotta johonaki vaihees seki jourutahan vetämähän pois. Mutta sitä mä suren sitte, ku on sen aika. 

Töis oli ihan mukavan vilikas päivä ja etenki iltapäivällä tykkäsin, ku sain kasata mainosmateriaalia. Toinen harijoottelija oli tänään viimmeesen päivän töis.

Ei juhulittu

Mulla oli eileen tosi hyvä fiilis lähtiä töihin, ku olin saanu sen kieliongelman pois vaivoosta. Päivän mittahan tunnelmat vaihteli ku viimmeaikaaset säät.

Aamulla alakasin laskuttamahan, mutta sitte huomasin, jottei lähettehet ollukkaa vielä valamihia. Puuttuu hintoja ja alennuksia. Ne jäi ”vaiheesehen”.

Seuraavaksi mulla oli kassan kans ongelmia: se ei suostunu tulostamahan kuittia asiakkahalle. Niimpä mun piti teherä se käsin. Eres Liisa ei saanu kassan kuitintulostusta toimimahan. (Mulla tahtoo olla sellaanen vaikutus nuohin masiinoohin.)

Siinä takutes toisella kassalla oli asiakas, joka kiitteli omistajalle, jotta nyt laskut tuloo niin ku niitten pitääki. Omistaja kääntyy heti muhun päin ja sanoo, jotta ”Kuulikko? Sä oot tainnu viimme aikoona teherä ne laskut.” Oli tosi mukavaa saara sellaasta palautetta.

No, sitte tuli seuraava asiakas samasta firmasta ja sanoo, jotta ny on laskuus jo liikaaki tietua, eikä toimiston naiset enää tierä, mitä ne niillä kaikilla tieroolla teköö… Nyt pitää sitte kuulemma jatkos laittaa vähemmän tietoja. Tunnelma vähä lässähti ja sitte alakoo huvittaa: koittakaa ny päättää, mitä te taharotta.

Aamupäivällä tuli hilijaanen hetki ja mulle nakitettihin yläkerran siivous: lakaasu ja laattiootten pesu. Imuria ei kuulemma voi käyttää, jottei tomaja (= pölise) tekstiiliihin… Siinä vaihees taas jo vi ärsytti.

Ruokatauolla soitin yhyrestä työpaikasta ja kyselin, kannattaako mun ensinkää hakia, ku koulu on vielä kesken ja jos kävis niin onnellisesti, jotta tulis valituksi, niin onnistuusko tutkinnon suorittaminen sielä. En saanu oikeen yksselitteestä vastausta. Vähä tuntuu olevan epävarmaa, löytyyskö ohojaajaa ja painotti sitä, jotta loppukesästä pitääs pystyä jo ittenääsehen työskentelyhyn. Sanoon, jotta opinnot on loppusuoralla ja ku kerroon työhistoriastani, niin ei pitäny enää ihan maharottomana ajatuksena. Totes vielä, jotta heillä on kyllä hyviä kokemuksia opiskelijootten palakkaamisesta. Päätin, jotta laitan hakemuksen ja se jää heirän harkittavaksensa, miten siihen suhtautuvat.

Ruokkiksen jäläkihin sain pari sivua hyllynreunahintoja, jokka mun piti laittaa paikoollensa.

Ehtoopäivällä meni jo farssin puolelle: mun piti leikata kaharelle asiakkahalle ruohomattua. Emmä hoksannu kysellä neuvoja, ku kaikilla muilla oli jo asiakkahat. Vapaalla kärellä vetelin 120 senttisestä rullasta paloja mattopuukoolla. Se oli sellaanen show, jotta asiakkahanki piti siihen osallistua, ku ei siitä meinannu tulla mitää. Onneksi oli hyvällä huumorintajulla varustettuja asiakkahia. 😀

Jäläkihinpäin kuulin, jotta sielä olis ollu johonaki suorakuluma, jota myöte niitä pruukatahan (= tavataan) leikata. Kävin vielä kattelemas, jotta mihinä sellaanen on, mutta en löytäny.

Ehtoolla laitoon sen hakemuksen matkahan.

Onnitteluja on tullu täs jo jonku aikaa: pari postikorttia, tekstiviestiä ja feispuukis melekoonen määrä ja tänäänki vielä muutamia. Mitenkää ei juhulittu. Isäntä oli ostanu mulle Ritterin jukurttisuklaalevyn ja kroissanttia. 😀

Tänään mun ohojaaja oli tullu takaasi töihin viiren viikon saikun jäläkihin. Sillä oli tuli hännän alla koko päivän, ku oli yhtä sun toista tietysti rästis siltä aikaa. Mä en menny häirittemähän, vaan purkasin, tarkastin ja hyllytin pari lähetystä ja tarkastin vielä niitten hinnat.

Ehtoopäivällä ohojaaja pyysi mua laskuttamahan. Kaikki laskut piti saara matkahan nyt justihin, ku on kuun vaihret. No, ihan ei onnistunu paris tunnis laskuttaa viiren viikon laskuttamattomia… Melekoonen nippu jäi sille ittelle tehtäväksi.

Ehtoolla kattoon sähköpostihin. Opettajalta oli viesti, jotta hänen sairaslomansa jatkuu vielä pari viikkua. Yrittävät nyt sitte miettiä kuinka ne tutkintosuunnitelmat hoiretahan. Eihän täs ny mikää kiirus oo… Parin viikon päästä ollahan huhtikuun puoles välis ja näyttö pitääs olla joskus toukokuun puoles välis.