Kuitti

Kyllä mä nyt jo alakaan ymmärtää, mitä nuo kokenehemmat työntekijät on tarkoottanu, kun ne on kertonu, jotta alakuvuosi on tilitoimistos yhtä hullunmyllyä. Ja nyt se on tulorekisterin takia sitä potenssihin kymmenen. Pomo sanoo, jottei hän muista tälläästä vuorenvaihretta. Hänellä on ollu ihan älytöön työmäärä jo syksystä asti ja näyttää siltä, jotta uus vuosi alakaa samammoisella linkouksella.

Tierän ny ihan omakohtaasesti, jotta ei se ookkaa vitsi, ku sanotahan, jotta kirijanpitäjä näyttää ihan kuitilta.

Osuu tähän alakukuuhun heti monta isua palakanlaskentaa eikä ykskää niistä menny niin ku piti. Arkipyhien takia piti vielä tutkia TES:sikki tavallista tarkemmin. Jos ei palakkoohin tullu virheetä niin sitte ei ainakaa saatu ilimootettua niitä tulorekisterihin. Tai jos saatihin, niin tulorekisteri hylykäs ilimootuksen. Tai sinne meni justihin se väärä ilimootus, minkä ei pitäny ollenkaa lähtiä. Ja sen se luonnollisesti hyväksyy mukisematta.

Yhyret palakat meni niin täysin päin prinkkalaa, jotta niistä pitää teherä hyvityspalakkalaskelmat, jotta saarahan ne kirijanpirosta pois. Tosin sitä ei vielä tieretä, mitenkä ne tulorekisterihin oikaastahan.

Työntekijät on ilimootellu, jotta ne ei oo saanu palakkalaskelmia sähköpostihinsa ja sitte ku niitä on lähetetty uurestansa, niin joku sanoo saanehensa jo kolome laskelmaa… Ja joku, joka oli ilimoottanu, jottei oo sitä saanu, oli sitte kumminki sen löytäny jostaki myöhemmin.

Oltihin keskiviikkoehtoolla Raijan ja pomon kans melekeen puoli kymmenehen asti töis. Pomo teki alvia ja me yritettihin Raijan kans selevitä palakoosta. Väsymys oli siinä vaihees jo sitä luokkaa, jotta tehtihin ihan typeriä virheetä. Hosuttihin eikä keriitty ajattelemahan. Mutta ku palakat olis pitäny saara työntekijöötten tilille torstaina, niin pakko oli vain painaa pitkää päivää. Tuhoosin seurauksin. 😦 Oli kyllä tosi masentavaa ja tunsin itteni torella epäonnistuneheksi työntekijäksi.

Oma osaaminen on muutenki vielä hataralla pohojalla ja sitte tuli tämä isoo muutos siihen päälle. Ja se ikäänku vähä sysättihin mun vastuulle. Mutta tähän ei koulus pystytty opettamahan ku ei siitä juuri mitää vielä tieretty siinä vaihees eikä töiskää oo keriinny asiahan hirmuusesti paneutua. Tierot on hajallansa verottajan ja ohojelmantoimittajien sivuulla ja toisinansa tuntuu, jottei mistää löyrä sitä tietua, mitä tarttis. Pari ohojelmantoimittajien koulutusvireota ollahan eheritty kattua, mutta ei nuota asioota loppuviimmeeksi sivusta kattelemalla opita. 

Toises ohojelmas pitää teherä tosi palijo muutoksia niin työnantajan ku työntekijööttenki tietoohin, ennen ku sillä voi laskia ensimmäästäkää palakkaa. Toinen taas vaatii vastaavan työmäärän siinä vaihees, ku ollahan lähettämäs tietoja tulorekisterihin.

Alakaa pelijättää, jotta tämän sählingin jäläkihin pomo ei ookkaa enää niin valamis palakkaamahan mua. Jos olis ollu fiksu, niin olis vain teheny rauhas ja mieluummin seliitelly työnantajille ja palakansaajille palakkojen myöhästymistä eikä yrittänykkää väkisin pusertaa niitä matkahan määräpäivänä.

Eileen pääsin lähtemähän sentäs jo viiren aikoohin. Ja tänään ilimootin nelijältä, jotta otan loppupäivän ylityöharijootteluvapaata. Olin kyllä menny aamulla jo ennen puoli kahareksaa, ku tekemättömät työt aharisti.

Sain pöytäni siivottua, ku tähän asti ei ollu keriinny ensimmäästäkää paperia tai mappia pistää omalle paikallensa, vaan niitä kasattihin hyllyn päälle pinoohin seleviteltäväksi ”sitte joskus”. Tänään oli se ”sitte joskus” -päivä.

Palakkoja ei ny ollu laskettavaksi, mutta kävin ne aikaasemmat läpi ja löysin vielä lisää virheetä. Jostaki syystä uutehen systeemihin siirryttäes kaikki tierot ei siirtyny työntekijöölle oikeen ja sen takia jäi virheetä ku ei huomattu/muistettu/eheritty tarkastaa ja verrata vanhoosta laskelmista. Eres yleensä niin tarkalle Raijalle se ei tullu mielehen. Ja onneksi Raija oli siinä mun kans, jottei aiva kaikesta voi syyttää mua. Ei varmahan oikeen eres saisi harijoottelijaa vastuuttaa tällääsihin tehtävihin, jokka oikiasti vaatii osaamista ja ymmärrystä siitä, mitenkä ne ohojelmat toimii.

Ohojelmatoimittajilta ei palijo heru apua. Nekää ei tunnu oikeen tietävän, mitä tietoja ja miten niitä pitää täyttää nuohin ilimootuksihin. Ja niihin on ollu tosi hankala saara eres yhteyttä. Ilimeesesti aika monella muullaki on takkua ny samojen asiootten kans.

Kotia ajellesnani oikeen hämmästyyn, ku oli vielä niin valoosaa. Musta tuntuu, jotta mä oon pitkän aikaa liikkunu vain pimiällä enkä oo huomannu, jotta päivä on pirentyny jo nuon palijo. Ihanaa! 

Mainokset

Outi Pakkanen: Toinen kerros

Mulle tää oli ny Toinen kierros ku olin näköjään lukenu jo aikaasemmin. Mutta ei ny oo palijo keriinny lukemahankaa.

Jos huomenna kerkiääs käyrä kirijastos hakemas jotaki uutta lujettavaa.

Joulu pois -siivot

Koska huomenna on työ(harijoottelu)päivä, niin päätin jo tänään siivota joulun pois.

Yks krapina vain kuuluu ku keräsin kuusesta koristehia pois. Varmahan puolitoista kiloa hakoja (= neulasia) oli sen operaation seurauksena laattialla. Tulipahan sitte samalla imurootua laattiat.

Huusholli näytti joulukoristehien riisumisen jäläkihin melekeen kolokolta. Eikähän siihenki taas silimä totu.

Pyykkäri teki puhurasta jäläkiä sillä välin ku mä siivoolin.

Ruaan jäläkihin alakasin tekemähän kahta viimmeestä näyttösuunnitelmaa. Ne oli mulla jo alustavasti kirijootettuna, mutta kummasti mä sain vieläki kulumahan varmahan kolomisen tuntia niitten kans, ennen ku ne oli mun mielestä kelevollisia lähetettäväksi opettajalle. 

Eeva Nikoskelainen: Heta Hörkkö ja kaksoiskierteen lumo

Muistelisin joskus ennenki lukeneheni Nikoskelaista, mutta en ainakaa tätä kirijaa ollu lukenu.

Taajakkalan kaupungis on teknologiakeskittymä, johona sijaattoo mm. genetiikkahan keskittyny BioGenCenter. Sielä on mm. yksityysklinikka, johona annetahan lapsettomuushoitoja. Hoito ei luonnollisestikkaa oo kovin halapaa – eikä kaikilta osin aiva päivänvalon kestävääkää.

Näyttävistä kulissiista huolimata rakennelma alakaa pala palalta murentua eikä perinnöllisyyslääkäri Heta Hörkön ihimettely karonnehista potilasasiakirijoosta ainakaa paranna tilannetta.

Tosin Hetaa piretähän miehensä tapaturmaasen kuoleman jäläkihin vainoharhaasena ja mielenterveysongelmaasena, mutta silti niin vaarallisena, jotta joku yrittää raivata hänet pois tieltä.

Jari Tervo: Kallellaan – Isän päiväkirja

Yöpöyrälle kannattaa ottaa kirija omasta hyllystä, jos sen lukeminn vaikka venähtää, niin ei tartte murehtia kirijaston palautuspäivistä.

Oon näköjään joku vuosi takaperin laittanukki tästä jutun tänne ja voin sanua, jotta oon erelleen samaa mieltä.

”Riisun Kallen alasti peitolle. Hyvä on tarkistaa ensiksi, ettei vaipassa ole vakavampaa tavaraa. Joskus on ollut ja sotkua tullut. Kalle hihkaisee pujotettuani bodyn yläkautta pois hänen päältään. Heti hän tarkistaa pippelin olevan tallessa. Tapa on ikimiehinen.”

Opiin uuren kirosanan

Joskus niitä sanoja vain syntyy ihan itteksensä. Tämän päivän uus kirosana on tulorekisteri. Lausutahan ärriä vahavasti hampahien välistä pärähyttäen.

Mä jouruun heti totiamahan, jotta ei oo heleppo ja mukava asia se. Toki olin sen jo etukätehen aavistanukki, mutta silti se pääsi yllättämähän ikävästi.

Ensi aamulla kattottihin Raijan kans puolentoista tunnin opetusvireo aiheesta. Sitte orottelin, jotta palakanlaskentaohojelma saataas päivitettyä tulorekisterilaihin.

Ehtoopäivällä pääsin vihiroon ja viimmeen ensiksi perustamahan uutta palakanmaksuvuotta. Sekää ei menny ihan niin ku Strömssöös, mutta Raijan kans ynnä ja yhtenä päätettihin, jotta kuinka ne uuret tulolajit sinne laitetahan.

Itte palakkojen laskentahan ei onneksi ollu palijo tullu muutosta, mutta sitte oli se surullisen kuuluusa tulorekisterihin ilimoottaminen. Seki näytti sujuvan aluuksi ihan hyvin, mutta loppuvaihees meni jotaki pielehen eikä me ymmärretty, jotta lähtikö se ilimootus vai ei – ja mistä sen pystyy tarkastamahan.

Lopuuksi Raija tuumas, jotta nyt hajetahan pomoki jakamahan tätä tuskaa. Selevis, jotta ei se ilimootus oo voinu mennä mihinkää, ku justihin tältä asiakkahalta puuttuu valtuutus teherä näitä ilimootuksia. Samalla huomattihin, jotta aika monelta muultaki puuttuu. Tehtihin lista niistä ja pomo alakas heti laittelemahan viestiä asiakkahille, jotta pistääsivät asian pikimmiten kuntohon, mikäli haluavat palakkoja. Kuukausi sitte on jo lähetetty pyynnöt, mutta näköjään vain osa on hoitanu asian aijoos.

Kaiken lisäksi yks toinen asiakas soitti, jotta yks heirän työntekijööstänsä ei oo saanu palakkaansa. Vika löytyy ihan asiakkahasta ittestänsä. Se oli jostaki syystä laittanu kaikkien muitten palakat maksuhun, muttei tämän yhyren. Se tietää meille kumminki ylimääräästä työtä. Koska palakka olis kuulunu maksaa viimme vuoren puolella – ja se on jo ilimootettuki verottajalle ja eläkeyhtiölle, niin nyt me jourutahan poistamahan se palakka sieltä viimme vuoren laskelmista, korijaamahan ilimootukset niin verottajalle ku eläkeyhtiöllekki – ja tekemähän uus palakkalaskelma tälle vuorelle ja tekemähän siitä tulorekisteri-ilimootus. Voi tulorekisteri!

Meni vahavasti ylitöiksi tuon pähkäälyn takia. Vaikken oo eres töiskää. 😀 Raija tosin sanoo mulle tänään, jotta hän niin toivoos, jotta mä jäisin heille töihin. Ja mä toivon, jotta saisin jäärä.

 

Aamiaanen kynttilänvalos

Tuli jatkettua kynttiläaamiaasia vielä tänäänki. Tosin enämmän pakosta ku omasta taharosta.

Oli myräkkä katkoonu sähköt yhyren jäläkihin yöllä eikä niitä ollu vielä aamullakaa ku ylähä noustihin. Sähkölaitos oli varoottanu ehtoolla katkoksista ja sen takia oli puhelimes herätys. Ei tosin tarvittu sitä, ku herättihin jo ennemmin.

Tupa oli menny yön aikana aika kalasiaksi (= viileäksi) ja kerranki isäntä oli se, joka meillä sytytteli tuikkuja ja kynttilöötä. Se ei olsi varmahan eres löytäny niitä, jonsei ne ny sattumoosin olsi vielä joulun jäliiltä esillä. Lisäksi suunnistettihin kännykän ja taskulampun valos.

Oli se vähä ankiaa, ku ei totuttuhun tapahan saanukkaa aamuteetä. Söin vain voileivän ja join mehua päälle. Isäntä halus kaffeja ja se lähti puoli seittemän mais abc:lle sitä juomahan.

Sähkölaitoksen autot ajoo meirän pihahan ja siitä kartanon (= ulkorakennuksen) taakse pellolle. Pian sen jäläkihin räpsähti sähköt päälle, mutta selevästikkää ei kaikki ollu vielä ihan kunnos, ku osa lampuusta joko räpsyy tai paloo hyvin himmiästi tai ei palanu ollenkaa. Kellorarioki soi, muttei näyttäny kellonaikaa. Pakastin ja jääkaappi pysyy vielä ihan hilijaa ja vähä hirvitti lähtiä töihin. Pelekäsin, jotta tuloo oikosuluku.

Kerkesin sen verran hyvin jähtyä, jotta en meinannu töiskää alaata tarkenemahan. Mutta me päästihin loppujen lopuuksi vähällä, ku ei ollu sähköt pois ku kuutisen tuntia. Uutisis sanottihin, jotta Savon suunnalla on aina vain sähköjä poikki eikä oo vissihin luvaskaa, jotta saataas kuntohon ennen huomista.