Vaihretahan oikeen urakalla

Tällä viikolla on pistetty tavaraa vaihtohon ihan kiitettävästi.

Keskiviikkoaamulla töihin lähties havaattin, jotta mun pyörästä on takavalo karonnu. Arvasin heti, jotta se on puronnu (= pudonnut), ku siinä oli niin noloo (= huono) kiinnityssysteemi. Onneksi ei oo vielä niin pimiää, jotta se olis välttämätöön.

Ehtoopäivällä huomasin, jotta mun puhelin on ihan pimiänä. Ei suostunu käynnistymähän niin millää. Onneksi en tarvinnu sitä enää sinä päivänä, mutta seuraavana tarttisin taas.

Kotomatkalla löysin takavalon jääntehet tästä kylätien päästä. Ovat tuonehet tähän sepeliä ja siihen ku oon pärähyttäny asvaltilta, niin valo on hypänny irti. Ja sen jäläkihin ainaki pari autua oli ajellu sen yli. Keräsin rojut taltehen ja jatkoon matkaa kotia.

Kotona laitoon puhelimen latauksehen, mutta se vain pysyy pimiänä. Ei auttanu ku lähtiä Powerihin, mistä se oli ostettu kolome vuotta sitte. Myijän mielestä se oliki jo tullu tiensä päähän. Sanoo, jotta puhelimia vaihretahan kaharen vuoren väliin. Emmä vain meinaa jatkoskaa vaihtaa ennen ku on pakko.

Myijä sai sen pakotettua vielä käyntihin, mutta mä en enää uskaltanu luottaa siihen, vaan päätin ostaa uuren. Puhelin ittesnänsä maksoo 299,-, mutta lopullinen lasku oli yli 500,-, ku saivat myityä mulle F-Securen 4 vuoreksi viirelle laitteelle. Plus kotelon + laturin pistokkehen. Ja pyysin, jotta siirtääsivät tierot vanhasta puhelimesta uutehen, jottei mun tartte itte takuta sen kans. Seki maksoo 69,-. (Eikä se F-Secure suostunu eres asentumahan joka laitteelle ja sinne, mihinkä se asentuu, se ei jatkanu voimmas olevaa sopimusaikaa, niin ku piti…)

Sillä välin, ku puhelinta asennettihin, käytihin hakemas uus takavalo pyörähän. Se ei onneksi sentäs maksanu ku karvan verran alle 15,-. Ja kiertelin mä vaatekaupooski kattelemas ittelleni syystakkia, mutta tarijolla oli lähinnä toppatakkia tai sitte ulukoolutakkia. Sellaaset mulla jo on. Olsin halunnu jonku vähä naisellisemman tai nätimmän välikausitakin. Toki tuumasin sitte isännälle, jotta olipa hyvä, jottei löytyny. En olsi malttanu enää ostaakkaa.

Ku oltihin sielä puhelinkaupoolla, niin tuli vielä vanhahan puhelimehen viesti, jotta ruokaaluryhymä on nourettavis. Vähä yli kaks kuukautta meni tilauksesta. Oltaas voitu hakia se samalla reissulla, mutta eipä ny sattunehesta syystä ollu peräkärryjä joukos. Niimpä meirän piti torstaiehtoolla lähtiä hakemahan niitä.

Samalla reissulla käytihin ruokakaupas hakemas tortillavärkit, ku poika oli tulos pitkälle viikonlopulle. Kotona kannoomma kalustehet ensi pukuhuonehesehen (= pukuhuoneeseen) orottamahan, jotta saarahan vanha kalusto puriittua (= purettua) pois sen tieltä. Laitoon vanhan kaluston feispuukin roskalavalle ja sille tuli heti varaus ja jonoksi asti muita ottajia.

Seuraavaksi oli vuoros pöyrän kasaus. Tuolit oli valamihiksi kasattuuna. Eikä pöyränkää kans ollu muuta ku jalakojen ruuvaus. Oli muuten raskas pöytä! Yritin joka välis teherä niitä tortillavärkkiäki ja poikaki kerkes jo tulla siihen sekasotkuhun. Mutta saatihin vain ruokapöytä ja päästihin syömähän.

Ja torettihin, jotta ompa muuten korkia pöytä! Tälläänen napataaroo hätinä (= hädin tuskin) ulettuu (= ylettyy) syömähän. Isäntä oikeen mittas niin pöyrän ku tuolikki ja totes, jotta pöytä on 4 cm korkieet (= korkeampi) ku vanha ja tuolit vastaavasti 2 cm matalammat. Siis mitä ihimettä! Millä mitootuksella ne on tehty?! Ja miksemmä havaannu tuota silloon, ku sielä liikkehes koeistuun pöyrän ääres? Kyllä vi*** – siis kelijutti. Kalusto ku ei ollu ollenkaa sieltä halavimmasta päästä.

Tykättihin aluuksi, jotta hyvä, ku uuren pöyrän jalaat on kulumis, niin on istujilla enemmän tilaa. Vanhan pöyrän jalaat oli kauempana pöyrän kulumasta, niin ruokaalijoolla oli n. 20 cm vähemmän tilaa. Enää isäntä ei oo niin varauksettoman iloonen pöyränjalakojen sijaannista. Se on nimittäin jo kahareesti potkaasnu jalakansa siihen, ku se on lähteny pöyrän äärestä. Muutenki pöytä on palijo teräväkulumaaseet ku vanha.

Tuolit sentäs on puolta köykääsemmät (= kevyemmät) ku vanhat. Ja siitä tykkään, jottei niis oo yhtä korkia selekänoja ku vanhoos. Ne oli epäkäytännölliset, ku jotaki yritti teherä pöyrän ääres, niin ne oli aina tiellä. Vai tuntuuko ne vain matalemmilta, ku pöytä on korkieet?

Eileen aamupäivällä oli käyty vanha pöytäryhymä hakemas pois ja vihiroon ja viimmeen myös miniänaluun vanha auto, joka on ollu tuola markilla pukkien päällä siitä asti, ku se sai uuren auton.

Ehtoolla piti ajella Lapualle hakemahan poika kotia. Sillä on sielä SM-finaali (auton hifilaitteetten äänenlaatukilipaalu) ja auto piti vierä kisapaikalle jo eileen. Ehtoolla kattelin, jotta se oli pistetilastos johoros ennen finaalia. Kovasti toivoos tietysti sille sijootusta, mutta sen luokas on 13 kilipaalijaa, jotta aika hyvin pitää kaikki mennä nappihin, jos sieltä pokaalin kans tullahan.

Tänään se meni sinne mun autolla ja huomenna se pitää taas vierä, jotta saa tulla kisojen jäläkihin omalla autolla pois. Maanantaina vasta lähtöö kotia, ku kisapaikka puraatahan (= puretaan) huomenna vasta puoli kuurelta ehtoolla. Ei oo mitää järkiä lähtiä enää pimees ajelemahan kotia. Saa maanantaina ajella päivänvalos.

Isäntä oli laittanu jo lisää huopatossuja tuolien jalakoohin. Sillä oli saanu niitä nostettua sentin verran. Tänään kävin kauppareissulla hakemas pehemustehet nuohin tuoliihin, jos se vielä vähä auttaas tasaamahan korkeuserua (= korkeuseroa). Mutta nyt vastahan tuloo pöyrän reunapuu. Ku yrittää istua pöyrän äärehen, niin mun ainaki reiret pökkää tuohon alapuuhun. Ja sitte taas vastaavasti, ku persustan sai hilattua korkiemmalle, niin jalaat ei uletu kunnolla maahan. Ja nuo tyynyt pakkaa aina luistaa pois alta. Niis pitääs olla nauhat etukulumiski, jotta ne sais sirottua kii joka nurkasta.

Mä oon niin väärän mallinen tämän pöyrän äärehen! (Melekeen) karuttaa jo koko ostos! Eherootin jo isännälle, jotta soitetahan sille eiliselle vanhan kaluston hakijalle, jotta tuo sen takaasi ja vie tämän tilalle. 🤣

Voin väittää ihan siliällä syrämmellä, jotta tuun jatkos viettämähän vähemmän aikaa ruokapöyrän ääres ku ennen. Se ei vain valitettavasti varmahan tarkoota sitä, jotta söisin yhtää sen vähemmän…

Meinas tulla kuuma!

Nyt, kun meillä on peräti yks kaapisto pukuhuonehes, jonka päällä ei oo rommaa, niin se on vähä aution näköönen. Varsinki, ku kaapit on matalemmat, ku vanhat kaapit oli. Niimpä oon täs iltojen pimetes tullu siihen tuloksehen, jotta haluan jokku patterikäyttööset koristevalot sinne kaapin päälle. Eileen käymmä kauppareissulla Tokmannis ja mä löysin melekeen sellaaset ku olin ajatellukki.

Ku ehtoo alakoo hämärtyä, päätin viritellä ne valot sinne. Laitoon patterit paikoollensa ja totesin, jotta valot toimii ja lähärin viemähän niitä pukuhuonehesehen. Tälläsin ne kaapin päälle ja vähä vielä siirtelin patterikoteloa, ku mä totesin, jotta se on niin kuuma, jottei meinaa kättä kärsiä. Äkkiä valot sammuksihin ja patterit pois kotelosta. Yks oli ihan tulikuuma. Että mä pelijästyyn!

Jos en olsi sattunu sitä koteloa sielä kaapin päällä siirtämähän, niin se olis varmasti syttyny palamahan. Testattihin vielä uuren patterin kans, jotta onko vika valoos vai patteris. Patteris, koska uus patteri ei lähteny kuumenemahan.

Vaikka patteriistaki varootellahan, niin aika huolettomasti niitä on tullu käytettyä ja jätettyä valavomata kaikellaasia patterivalosysteemiä. Jatkos pitää kyllä tarkkaalla paremmin.

***

Vuokko sai viimme viikonloppuna mun kuolan valumahan kaalilaatikkokuvillansa niin, jotta mä päätin heti silloon, jotta tänä viikonloppuna meilläki syörähän kaalilootaa. Nam ja maiskis, sanon minä! Isäntäki kehuu hyväksi.

Kotikokin kokeelut

Olin joskus tuonu ranskankermatölökin jotaki leipomusta varte, jota ei sitte koskaa toteutettu. Siinä oli päiväys tälle päivää ja nuukana ihimisenä ajattelin, jotta johonki se täytyy ny saara käytettyä.

Ei ku kuukkeli käyntihin ja Arlan reseptiistä pongasin sitruunaruutujen ohojeen. Isäntä ku tykkää kaikista sitruunaleivonnaasista, niin ajattelin kokeella, ku ei vaikuttanu kovin ylivoimmaaselta mun tairoolle.

Tein tupla-annoksen, jotta sain koko kermapurkin käytettyä ja uunipellillisen kerralla. Mutta huh, huh! Olipas tymäkkää tavaraa. Siinä on niin palijo sokuria ja rasvaa, jotta se on tukevasti kiinni leivinpaperis. Se on toisaalta ihan hyvä, jotta saa eres muutaman kalorin kulutettua siinä ku sitä palaa nälävää irti pelliltä. 🤣

Pakko pistää osa pakkaasehen, vaikka en tierä, mitenkä tuo kuorrutus siihen reakoottoo, mutta ei me voira kaharestansa nuon isua satsia syörä tai mä jourun taas uusimahan kaikki vaattehet.

Ohojeesta poiketen käytin vähemmän lemon curdia, kun en oo koskaa sitä käyttäny, niin en uskaltanu pistää täyttä määrää. Päällekki ripottelin vain nomparellia lemon curdin sijasta. Mun ostama tölökki oli nimittään sellaasta tönkköä, niinku marmelaaria eikä sellaasta juoksevan näkööstä ku ohojeen kuvas.

Mutta isäntä tuumas, jotta on hyvää. Eikä se pahaa ollukkaa, vaikka itte sanonki.

Vanhoja poikia

Ku ei kesällä nähty Vanhoja poikia, ku oltihin koronas, niin mentihin ny kattomahan kun ne tuli kaupunginteatterihin.

Kyse on siis Juha ”Watt” Vainion laulujen ympärille kootusta esityksestä. Esko Roine, Taneli Mäkelä, Puntti Valtonen ja Tuomas Uusitalo sekä koko aijan lavalla livemusiikista vastaava Kiharakolmio-yhtye, johona soittaa mm. kaverin mies.

Esitys kiertää pitkin Suomia ja tääläki oli vain tuo yks näytös, joka oliki sitte loppuhunmyity. Sieltä väenpalijouresta pongasin kumminki Raijan ja ystävänsä Toinin, jokka olivat saanehet peruutuspaikat.

Isäntä oli vähä nyrryystä (= loukkaannuksissa), ku hän oli kuvitellu menevänsä kattomahan jotaki hauskaa (täs oli toki hauskoja kohtia) ja moittii, jotta oli liikaa laulua. Mä tuumasin, jotta mitähän sä ny sitte orotit, ku esitys perustuu lauluuhin. Väitti, jottei hän tienny sitä. Oon varmahan silloon kesällä informoonu, ku oon kysyny, lähtöökö se kattomahan, mutta se on näköjään sitte pääsny jo unohtumahan. (Se on tällä ikää tuo lähimuisti, ku heikkenöö…)

Mua harmitti tietysti, ku musta tuntuu, jotta se oli ny mun vika, ku ei esitys ollukkaa sellaanen ku hän orotti. Kyllä se yritti suhuritella (= tyynnytellä) ja väitti, jottei hän oo sanonu sitä huonoksi. Ja tuli se kumminki mun kans takaasi salihin puoliaijan jäläkihinki, mutta ei me ihan hirviästi keskusteltu sitte jäläkihinpäin esityksestä.

Minäkää en tykkää musikaaliista, mutta tämä ei ollu musikaali. Täs oli tarinootten lomahan valittu Junnun tekstiistä sopivia lauluja. Mä tykkäsin eniten Puntti Valtosen Albatrossista. Se kosketti jotenki kerronnallansa. Toinen, minkä sanat aina koskettaa, oli Tume Uusitalon esittämä Mun sydämeni tänne jää.

Oikiastansa tuola esitykses vasta tajusin, kuinka palijo Vainion sanootuksis onkaa merta ja kaipuuta. En oo tullu ajatelleheksi aikaasemmin, ku niitä laulujahan on ihan mieletöön määrä. Muuten voisin toreta, jotta mun mielestä Taneli Mäkelän ääni passas parahite näihin lauluuhin. Ja isoosti nostan hattua varsinki Roineelle ja Mäkelälle, jokka jaksaa kiertää tämän esityksen kans kansaa viihryttämäs.

Onneksi ei tullu päävoittua!

Menin täs isännälle kertomahan, kuinka olin vahingos kattonu peilihin samalla ku kiskoon pyykkikonehen tepseliä irti seinästä. Että usko (tai varmahan uskottaki), mitä näin.

Näin, kuinka mun alli viuhuu lennokkahasti puolelta toiselle ku heiluttelin sitä pistoketta irti rasiasta. Herrijjee! Ihan niinku olsin yhtäkkiä laihruttanu seittemänkymmentä kilua ja kaikki ylimääräänen nahka olis jääny käsivarsihin roikkumahan. (Muoltahan – varsinki vattan kohoralta – mun nahka on pääsääntöösesti hyvinki piukiana.) Hyvä, jottei läpset kuulunu, ku se heltta heilahteli.

Se peilihän pitää peittää! Tai ainaki pitää muistaa olla kattomata sinne päin.

Isäntä tietysti eherootti, jotta ei ku salille, niin kyllä allit kiinteytyy. Mä tuumasin, jotta näihin fletruuhin ei enää mikkää kuntosalitreenit auta. Mutta lupasin, jotta jos voitamma lauantaina lotos päävoiton, niin sitte hankin personal trainerin ja rupian reenaamahan.

Luojan kiitos, ei tullu päävoittua! Eikä kyllä pienempääkää voittua, ku kaikkiastansa oli yks numero oikeen. 😂 Ei siis tartte hankkia personal traineria. Tuloo palijo halavemmaksiki, ku hankkii tästämisin vain pitkähiaasia paitoja.

Sellaasta tuumaalin

… jotta plokien aika taitaa olla ohi. Jutut on vissihin siirtyny instakrammihin. Minä en.

Eipä tuu enää ittekkää pahemmin kirijooteltua tänne. Ja jos joskus olis jotaki mielen päällä, niin ku ei heti pääse kirijoottamahan, niin se jää. Sitte ku pääsöö konehen äärehen, niin se ei oo enää aijankohtaasta tai tuntuu typerältä tai on jo unohtunu koko asia. Väkisin tänne on turha vääntää mitää.

Kirijoottelen sitte, jos ny sattuu joskus huvittamahan. Yritän vähitellen tyhyjennellä vanhoja juttuja, mutta en meinaa niistäkää mitää urakkaa ottaa. Hissuksensa, ku siltä tuntuu.

Sen verran höperö oon, jotten halua poistaa koko plokia kerralla. Nuo vanhat jutut ku on vähä ku mun päiväkirija. Lujen ensi ja poistan vasta sitte. Palijohan sielä on turhaa, mutta joskus tuloo joku ahaa-elämys, jotta ”Ai, tuo tapahtuu silloon!”

Mihinkä se katos?

Kesä. Se katos äkkiä. Nyt on parina aamuna töihin lähties ollu vain viitisen astetta lämmintä. Ja yöllä mittari on kävääsny alle kolomes astehes. Ei oo ollu yhtää liikaa, vaikka on ollu panta pääs ja hanskat käres. Itte asias on pitäny pistää hanskat kätehen töistä tulleski. Oon kulukenu vielä pyörällä, ku ei oo pimiää eikä liukasta eikä vettäkää oo ryösänny ihan kaatamalla. Ja sitäpaitti mun pyöräälytavoottehesta (600 km) puuttuu vielä parikymmentä kilometriä.

Aamukaffettunnin – tai siis mulla teetauon – lopus havaattin, jotta jotaki muutaki on karonnu, nimittään puolet poskihampahasta. Jälijellä oli kolo ja terävät reunat. Mutta mihinkä se hammas katos – ja koska? Ei mun leivän joukos ainakaa tuntunu mitää kovaa enkä aamulla hampahia pestes havaannu, jotta olis ollu tavallista vähemmän pestävää. Ihan mysteeri!

No, ei muuta ku paussin jäläkihin puhelin kourahan ja tilaamahan uutta hammasta. ”Kaikki linjamme ovat juuri nyt varattuja”. Tietysti. Jätin soittopyynnön, vaikka arvelin, jotta tuskin soitetahan takaasi. Mutta hätinä sain puhelimen pois kärestäni, ku jo soitettihin. Sain peruutusaijan heti varttia vaille yhyreksitoista. Ja oliki supernopia ja täysin kivutoon käynti. Jos ny hammaslääkärikäynti voi olla miellyttävä, niin tämä oli sitä. Ja niin oli sekä hammaslääkäri että -hoitajaki miellyttäviä. Olimpa onnellinen, ku polokaasin takaasi työmaalle uuren hampahani kans. Oikeen pitää antaa kehuja, ku teekoo yllätti näin positiivisesti. Kiitos!

Ei mihinkää eläkkehelle – ku opiskelemahan!

Syksy teköö tuloansa ja koululaaset on taas palannu koulun penkille. Mäki meinaan palata – tosin lyhytkurssille vain.

Tulin nimittään innostuneheksi yhyrestä palakkakouluutuksesta ja ku sain pomolta luvan osallistua, niin ilimoottauruun ennen ku kerkesin tulla katumapäälle. Pomo naureskeli, jotta vai vielä kouluutuksehen. Meinas, jotta hän saa varmahan vetää ylitte ainaki sen alimman eläkeiän. 😂

Meillä on käytös kaks eri ohojelmaa ja tämän kouluutuksen järijestää näistä toisen ojelmistotaloo. Toki kaks ensimmäästä kouluutuskertaa käyrähän läpi tätä heirän ohojelmaansa, mutta myöhemmin sitte varmahan ihan sellaasta yleespätevää tietua.

Kouluutuksehen sisältyy 9,5 tuntia opetusta ja niitten jäläkihin on kaks koetta. Niillon niin hienot nimet ku palkkojen sertifiointikoe ja palkka-asiantuntijan testi.

Pelijättää, jotta kuinkahan vaikiaa asiaa sielä tuloo olemahan, ku kouluutus soveltuu osin jopa PHT-tutkinnon ylläpitämisehen. (PHT = Tili-instituuttisäätiön palakkahallinnon asiantuntijatutkinto. Eikä oo kuulemma heleppo.)

Hirvittää, jotta haukkasin liika suuren palan enkä läpääsekkää kokeeta. Silloon oon haaskannu työnantajan aikaa ihan turhaa ja saan hävetä silimät päästäni. En muuten hoksannu eres kysyä, onko kokeeta maharollista uusia.

Kouluutus tapahtuu täysin etänä. Se alakaa 6.10. ja kouluutukset on kerran viikos seuraavat 6 viikkua. Sitte on vielä ne kokeet 17.11. ja 24.11. Saas nähärä, kuinka ämmän käy. Jänskättää, innostaa, pelijättää! 😨

Koskas sä jääkkää eläkkehelle?

Meillä on vanha jengi koolla töis. Kirijaamellisesti.

Nuorista naisista toinen on äitiyslomalla ja toinen kesälomalla. Tänään firman työntekijöötten keski-ikä oli 60 vuotta (pomo mukahan lukien).

Pomo on päättäny, jotta sitä keski-ikää pitää saara alemmaksi. Niimpä se tänään pestas meille nuoren (vähä yli nelikymppisen) harijoottelijan opettelemahan äitiyslomalaasen töitä.

Pomo sai ilimeesesti uutta virtaa tästä nuorennusleikkauksesta ja käski meirän selevittää eläköötymisaikamma ihan päivän päälle. Mä naureskelin sille, jotta nuonko innolla sä orotat tietua, koska sä pääset meistä erohon. Se naureskeli kans ja sanoo vain, jotta hänen pitää suunnitella firman tulevaasuutta.

Minähän tein kiltisti työtä käskettyä vaikken vielä oo ajatellu (kovin palijo) eläkkehelle jäämistä. Mun alin eläkeikäni on 65 vuotta ja päivämäärä on 1.4.2027. Tuntuu, jotta se on vielä kovin kaukana, mutta äkkiähän tuo aika tuppaa tällä ikää jo menemähän.

Tavoote-eläkeikä on 66 v. 5 kk (1.9.2028) ja ylin eläkeikä 70 v. (1.4.2032). Tällä hetkellä näyttääs siltä, jotta tuun jäämähän eläkkehelle heti kuusvitosena. Tuonne tavoote-eläkeikähän ei eläke nouse niin palijo, jotta viittisin sen takia jatkaa töis.

Seittemänkymppisenä eläke olis jo kohtuuhyvä (500 eurua pareet/kk ku kuusvitosena), mutta en näje realistisena, jotta yrittääsin sinnitellä sinne asti. Ei varmahan enää pelaa pää ku ei se pelaa aina nykyäänkää. Ja mikä olis kunto muuten. Saisko sen paremman eläkkehen kantaa suoraa lääkäriihin ja apteekkihin.

Mieluummin jään aikaasemmin pois töistä pienemmällä eläkkehellä siinä toivos, jotta eherin viettää vielä eläkepäiviä jonkumoises kunnos. Toki mikäänhän ei takaa, jottenko sairastu huomenna tai jää auton alle. Viisvuotissuunnitelmihin en kumminkaa sellaasta vaihtoehtua meinaa kirijata. Se täytyy sitte käsitellä aikanansa, jos sellaanen kohoralle sattuu.

Ensimmäänen viikko töis

Mulla oli niin pehemiä lasku töihin ku olla ja voi. Raija oli teheny kaikki viimmeesen päälle eikä mulle ollu jääny juuri mitää rästitöitä. Jotaki pientä, jokka sain selevitettyä heleposti.

Oon pääsny heti ihan oikiahan työrytmihin iliman, jotta mun olis tarvinnu huhtua (= huhtoa) ku surenpesän suulla. Kerkesin alootella sitä tilinpäätöstäki. Ja yhtä toista kirijanpitua.

Mutta silti mun oli perijantaiehtoolla niin takki tyhyjä, jotten jaksanu eres toimittaa (= puhua) mitää. Jotaki stressiä tuo työ vissihin kumminki aiheuttaa, koskapa lomalla nukuttujen pitkien unien sijasta oon palannu taas pätkäöihin. Herään jopa kolome kertaa yös ja viimmeenen kerta on useen tuos viiren jäläkihin ja siitä ei sitte enää oikeen ”uskalla” nukahataa. Vahtii vain kellua ihan niin ku ei se muka herättääsi, jos sattuus nukahtamahan.

Eileen nukuun pitkähän ja mulla oli sen verran virtaa, jotta ruaan jäläkihin sain patistettua itteni marijapuskihin. Ne tuli ny niin tyhyjäksi ku suinki. Raakilehet jätettihin vielä kypsymähän vispipuurovärkiiksi ja puskasta päin syötäviksi. Muut pistettihin pakkaasehen orottamahan mehustamista.

Sen jäläkihin päätin lähtiä vielä pyöräälemähän ennen saunaa. Ehtoolla torettihin, jotta sama se on mehustaa ne heti ku kerran on luvattu hyvää säätäki. Meillä mehustamo nimittään on pihalla: kaasukrillin keittolevyllä on mehut keitelty jo monena vuonna. Ei tuu sotkua tupahan eikä tupa kuumene.

Piti vain polokaasta ensi kaupalle hakemahan sokuria. Vähä pruukaan pistää keittovaihees mehuhun sokuria, vaikka laitanki mehut pakkaasehen.

Kaupasta tultua mä rupesin keittämähän ruokaa ja isäntä rupes keittämähän mehua. Se meirän mehut on keittäny jo monena vuonna. Muutaman kerran kävin nuon niinku muoron vuoksi kurkkimas maijahan, mutta muun aijan oon istunu virkkuuksella telekkarin ääres.

Pyykkiäkää ei ollu ku yks konehellinen tälle päivää, ku pesin lakanat jo eileen. Nyt mehut on jähtymäs ja huomenna pistän ne tölökkiihin ja pakkaasehen. Vähä vajaat 50 litraa oli marijoja ja mehua tuli varmahan sellaaset 15 – 16 litraa.

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.