Susan Isaacs: Rakkauden nimissä

Tämä oli taas ”välipalalukemista” omasta kirijahyllystä. Ei oo kyllä niin minkäämoista muistikuvaa, jotta olsin ikänä ennen lukenu… Mutta kyllä kai mä kumminki oon. Luultavasti oon vielä itte tilannu kirijakerhosta. Painovuosi näyttääs olevan 1998, jotta varmahan on sen parikymmentä vuotta ollu kirijahyllys kertalukemisen jäläkihin. No, olipa ny niinku olis aiva ennenlukematoonta lukenu.

Lee White on puolustusasianajaja, joka on saanu asiakkahaksensa Norman Torkelsonin. Norman on elättäny ittensä hurmaamalla ja huijaamalla naisia ja viemällä niitten rahat. Normanin tyttöystävälläki on osansa huijauksis. Nyt näyttääs kuitenki siltä, jotta Normanin huijauskeikat on hetkeksi ohi. Hänen viimmeesin huijattavansa löytyy kuristettuna ja Norman on saanu syyttehen murhasta. Kirijas kerrotahan vuorootellen tästä oikeustapauksesta ja Leen omasta elämästä. Kumpikaa ei ollu ihan yksoikoosia.

Mainokset

Pääministeri työkkärin luukulla

Luin tuos Uuren Suomen artikkelin: Konsultin huomio aktiivimallista: ”Ajatellaanpa sitä hetkeä, kun pääministeriltä loppuvat hommat ja hän ilmoittautuu työvoimatoimistoon”

Sinänsä ihan hauska juttu, mutta pisti vihakseni siivoojien puolesta. Johtamisen ja viestinnän konsultti Pasi Sillanpää otti esimerkiksi siivoojan työn – ikään ku vihoviimmeesenä hommana, mihinkä hyvin kouluutettu pääministeri vois joutua.

Kirijoottaja taitaa ittekki olla aika kaukana torellisuuresta, ku ei ottanu huomiohon sitä, jottei siivoojaksikaa enää pääse iliman kouluutusta. Eikä taira enää montaa siivoojaa eres löytyä. Eikähän ammattinimikkehenä oo siistijä tai toimitilahuoltaja tai joku muu vastaava.

Sinänsä ihan hauska esimerkki ja ehkä justihin siksi valittuki, ku se on täysin irti torellisuuresta. Ei oo varmahan Arkarianmäen pätkätyölääsistä tarvinnu kenenkää pestinsä loputtua nöyrtyä työkkärin luukulle. Jos palijo ennen sitäkää. Ovat heki irti työttömän torellisuuresta.

Eivät tierä, kuinka se tuntuu siltä, jotta lyötyä lyörähän, ku keksitähän kaiken mailman aktiivisuusvaatimuksia ja rangaastusuhkia. Mä uskon, jotta ne, jokka oikiasti haluaaki töihin, ne on aktiivisia iliman pakottehiaki. Kysymys on kumminki siitä, jotta haluaas itte tienata sen elantonsa.

Sitte taas ne, jokka ei tosiaankaa oo kiinnostunu työnteosta, ei aktivooru, vaikka minkämoisia pakottehia laitettaas.

Tästä olin kirijoottajan kans samaa mieltä: Ajatus siitä, että mikä tahansa työ on parempi kuin työttömyys, on täysin älyvapaana syntynyt ajatus, mutta sitä on vain niin ihanan mukava hokea, kun se ei kosketa itseä.” Mä ainaki mieluuten tekisin sitä työtä, jonka parahiten osaan. Siitä hyötyys työnantajaki palijo enämmän ku jos mä tekisin jotaki, mitä en osaa ja mikä ei mua vois vähempää kiinnostaa, mutta ku on pakko, jottei tuu karenssia. 

Tosin kirijoottajan seuraavasta lausehesta käy ilimi, jotta oikiastansa hän puhuu vähä paremmin kouluutettujen puolesta ja se pikkuusen vesitti mulle taas sitä sanomaa.

Jos jokahinen sais tuntia, jotta hänen työpanoksensa on tärkiä ja arvostettu, niin se auttaas jaksamahan töis palijo paremmin.

”Sillanpää huomauttaa, että kun hyvin koulutettu joutuu tekemään reippaasti alle koulutuksensa olevaa työtä, hän on suuressa riskissä jäädä loppuelämän ajaksi ilman kunnollista työtä. 

–Nuoremmalle se ei niinkään ole peruuttamaton ongelma. Kolmekymppisellä on vielä hyvät saumat päästä työnsyrjään kiinni. Mutta vaikkapa viisikymppiselle parin vuoden sivupolku voi olla jo fataali.”

Tää taas koskoo ilimeesesti vain paremmin kouluutettuja. Meille rupusakkilaasille on aina hojettu, jotta työ ku työ kannattaa ottaa vastahan, ku sillä pystyy osoottamahan oman aktiivisuutensa ja työkykynsä ja -halunsa. Ja kyllähän sitä kummasti alakaa kattella muitaki ku oman alansa töitä, ku pankkitili rupiaa hohuuttamahan punaasella, maksamattomien laskujen pino kasvaa ja seuraavahan päivärahahan on vielä aikaa.

Mutta ku ei niitä ”muita töitäkää” niin vain oteta. Joka työs on omat pätevyysvaatimuksensa. Aika vähä on enää sellaasia hommia, joihinka voi pystymettästä lähtiä. Tai otetahan, koska aina on hakijoos joku, jolla on jo aikaasempaa kokemusta.

Saman leheren sivuulta löysin artikkelin, johona kerrotahan, kuinka hallituksen kaavaalema aktiivimalli 2 on saanu kritiikkiä. Mä oon aiva varma, jotta vaikka sitä kritisootaas kuinka tai vaikka asiantuntijat sanoos mitä, niin tottahan se ny läpi ajetahan.

Tummia sävyjä ja vilunväreetä

Eileen ehtoolla oltihin siis Dark Friday -konsertis.

Tiesin, jotta ehtoolla ei katsomohon paista aurinko ja ku tuuli oli kova, arvelin, jotta se osuu joelta katsomohon mitä suurimmalla torennäköösyyrellä. Sen takia puin lämpöösesti: farkut, t-paita, huppari ja vielä nahkatakki. Ja silti mun oli kylymä. Ja vielä kylymempi mun tuli, ku mä kattelin niitä nuoria, jokka oli tällänny ittensä oikeen hienoksi ja lähteny vaikka hiattomalla vaattehella matkahan. Hrrrr! (Tää on selevästi täti-, jonsei jo peräti mummoihimisen puhetta.)

Ensimmääsenä esiintyy Dark Sarah.  Se ei hirviästi mua sytyttäny. Mä oon valitettavasti sitä mieltä, jottei oopperametallia oo osannu esittää kukaa muu ku Tarja Turunen. Mun tuli musiikkia enemmän kiinnitettyä huomiota aiva muihin juttuuhin.

Esim. solistin käsien käyttöhön, johona oli aiva seleviä maneeria. Myöski esiintyjien asut oli lähes koomisen teatraalisia.

Lisäksi huomiota kiinnitti lavan eres tanssiva taskuveenus, joka näytti tullehen ittekki esiintymähän. Sen selijäs olis voinu lukia: ”kattokaa mua, huomakkaa mun hiukset, ihaalkaa mua”. 😀 Sillä oli kyllä komiat, persauksien päälle ulettuvat hiukset ja rytmitajuki kohorallansa, mutta liikkehet oli niin teräviä, jotta muistutti välillä sotilasmarssia. No joo, mikä mä oon ketää arvostelemahan, ku itte vähä korkeentaan varpahia heiluttelin eikä mulla oo ensinkää rytmitajua.

Lisäksi tuli seuraaltua niitä ihimisiä, jokka oli aloottanu etkoolla ja varmahan kävivät välitankkauksillaki. Niistä joillekki katsomon rappuset oli vähä turhan kapiat ja haasteelliset. Joillaki oli vaikeuksia ihan tasamaallaki. Mutta en ainakaa havaannu, jotta kukaa olis juonu rähinäviinaa.

The Dark Elementin musiikki oli suoraviivaasempaa rokkia. Se uppos muhun huomattavasti paremmin. Mä en tykänny Anette Olzonista Nightwishin solistina (vrt. Tarja Turunen), mutta The Dark Elementin kappalehisihin hänen äänensä sopii oikeen hyvin.

Johonaki vaihees spiikatesnansa Olzon kysääsi yhyreltä lavan erustalta seisovalta mieheltä, jotta onko se paikkakuntalaasia. Mies sanoo olevansa Karvialta, joka on mailman paras paikka. Tämä karvian mies vaikutti olevan ihan fani, koska se näytti laulavan joka piisin (= biisin) mukana.

Ja ku ny puhuun toisen pänrin överistä puvustuksesta, niin täytyy tähän mainita tämänki porukan vaattehista. Olzonin asu näytti siltä, jotta se olis voitu hakia H&M:ltä. Mikä on toisaalta ihan ok, koska silloonhan siihen on helepompi samaastua. Ja eihän niillä vaattehilla ny tietystikkää lauleta, mutta jotenki olin orottanu häneltä enemmän rokkiasennetta. Sitä löytyy vain mustasta väristä, jonka rikkoo kelta-mustat sukkahousut. 

Erityysesti mua huvitti hänen leviävartiset ”litrasaappahansa”. Olis voinu olla meirän äireen saappahat. Varmahan oli mukavat jalakoohin ja lämpöösekki. Taatusti järkevä valinta ihimiselle, joka teköö työtänsä jalakojensa päällä ja liikkuu koko aijan esiintyesnänsä, mutta hyvällä taharollakaa en voi sanua, jotta ne olis ollu kaunihit.

Ilimeesesti ei siis musiikillisesti ollu turhan vaikuttava ilta, ku kerkesin kaikkia tälläästä pähkäällä. Ei ainakaa tullu sellaasta hinkua, jotta pitääs ostaa jommankumman levy. Niin jotta vilunväristyksiä ei aiheuttanu musiikki, vaan kylymä ilima. Eikä tämä ollu ny ihan vain mun viluusuuttani, koska isäntäki sanoo, jotta tuli kylymä.

Oltihin kotona puolen yön mais. Ei tarvinnu kauaa unta houkutella, ku pääsi lämpöösen peiton alle. Tosin tänään on vähä väsyttäny, ku heräsin kumminki jo kuuren aikoohin. Luulis ens yönä nukuttavan sitäki makoosammin.

Tään päivän mä oon vain lorvinu puolinukuksis, enkä oo teheny mitää muuta hyöryllistä, ku käyny ruokakaupas ja keittäny ja tiskannu. Tai koneshan se tietysti tiskas. Mä vain latasin sille työt valamihiksi.

Päätin jättää petivaattehien vaihronki tekemätä, ku isäntä oli käyny Jyskis ”säästämäs”. Se oli hakenu meille sellaaset muistivaahtomuovipetarit ja niitten pitää antaa paketista otettua tekeentyä muotohonsa ensi 4-5 päivää ennen ku ne ottaa käyttöhön. Ajattelin, jotta ku mulla on ens viikolla torstaina ja perijantaina etäpäivät, niin vaihran lakanat vasta silloon. Saa samalla pistää uuret petarit  sänkyhyn. Isoon miinuksen annan niille jo täs vaihees, ku myijä oli sanonu, jotta niitä ei saa kovilla pakkaasilla vierä pihalle, jottei ne murru. Milläs ne sitte piretähän raikkahina? Pakkaasillahan on aina ollu mitä mainioonta vierä petivaattehet tuuleentumahan.  

Urakoonnin jäläkihin viihteelle

Tänä aamuna oli tullu kirijanpiron opettajalta vastaukset 11.6. etäpäivän tehtävihin. Muuten oli menny oikeen, mutta olin unohtanu, jotta kertynehet poistoerot piti vähentää menojäännöksestä ennen uuren ylipoiston laskemista.

Toinen virhe – tai puute – sielä oli, jotta ku piti teherä tilinavaus, niin olin siirtäny siirtovelaat vain ku olis pitäny jakaa ne vielä omille tiliillensä. Mutta läpi meni ja suoritusmerkintä tuli.

Tänään meillä oli ATK:n kertauspäivä. Alootettihin opettajan jakamilla tehtävillä, mutta ne jäi heti alakuhunsa kesken, ku saatihin teherä ajokorttikokeeta. Ja ihan urakalla. Mäki tein tänään kolome osiota (internet ja sähköposti, laitteen ja tieron hallinta sekä PowerPoint). Ne meni kaikki hyväksytysti läpi.

Nyt pitääs olla @-kortin osiot kasas ja ompa yks ylimääräänenki, koska korttihin riittää nelijä koetta ja mulla on suoritettuna viis. A-ajokorttihin vaaritahan seittemän, mutta sielä alakaa tulla jo sen verran kinkkisempiä juttuja, jotten taira ihan näillä opiilla niitä lähtiä yrittämähän. Ja voi olla, jottei meille täs koulutukses enää se A-kortti kuulukkaa.

Nyt on hyvä fiilis, ku on eres jotaki konkreettista saanu aikahan.

Ja parin tunnin päästä mennähän Musiikkijuhulille Dark Friday -konserttihin. Kumpaakaa pänriä (= bändiä) en oo kuullu aikaasemmin muuta ku mitä ny YouTubesta oon kattonu ja kuunnellu jonku vireon. Orotan ihan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää.

Oikeen hyvää viikonloppua!

No huh, mikä työmaa!

Meillä oli tänään etäpäivä ja aiheena Excel. Sitähän ny äkkiä ajattelis, jotta Excelillä vähä laskeskellahan vain jotaki, mutta siinä on ihan mielettömästi ominaasuuksia, joita ”kaikkia” oli ny sitte päätetty hyöryntää täs meirän etätehtäväs.

Ensimmääses tehtäväs oli 15 sivua, joista kolomasosa käsitteli asioota, joita meille ei oo eres opetettu. Esim. päivämäärien ja aikojen laskemista, erilaasia funktioota (jos, phaku, pyöristys jne). Meille ollahan opetettu vain ne helepoommat (summa, keskiarvo, minimi, maksimi).

Eniten mulla meniki aikaa päivämäärien ja tuntien laskemises ja kaavion taustakuvan kans. Mutta sain mä ne tehtyä ja lähetettyäki.

Uskon, jotta ei sielä niin palijo oo virheetä, jottenko saa kurssia suoritettua. Mä nimittään tein tiistaina sen ajokorttikokehen Excelistä ja se meni hyväksytysti läpi.

Ja olihan erua opettajalla ja opettajalla: Wordin ajokorttikoe tehtihin toukokuun aluus ja viimme viikolla vasta saatihin tieto sen läpimenosta ku sen sijahan tiistain Excel-kokeesta tieto tuli jo tiistaiehtoolla! Ero oli siis noin viis viikkua… 

Etäpäivän epävarmuutta

Meillä oli tänään kirijanpirosta etäpäivä. Ja aiheena oli – luonnollisesti – justihin ne, mitä mä en koe oppineheni: yli- ja alipoistot, siirtosaamiset ja -velaat.

Mutta toisaalta hyvä näin. Nyt mun oli pakko yrittää joko järkeellä tai ettiä jostaki se tieto, millä pääsin etehenpäin. Onneksi oli se kirijaston kirija vielä kotona. Nuosta opettajan antamista aineestoosta en kokenu juurikaa hyötyväni. Tosin yhtää en oo varma, menikö ne kirijaukset oikeen… Mutta palaute siitä on luvattu viikon sisällä, jotta eikähän tuo sitte viimmeestään seleviä.

Tein myös sellaasen kirijanpitotairon testin, joka meille oli Moodlehen laitettu. Siitä sai välittömästi palauttehen, ku sen lähetti tarkastettavaksi. Se meni hyväksytysti läpi. Harmi vain, jottei se näyttäny oliko mun vastaukset oikeen vai väärin. Jäi vähä epävarma olo siitä(ki). Sielä on vielä toinenki testi, jonka saa teherä sitte, ku on tuon ensimmääsen saanu läpi, mutta sitä en ny vielä uskaltanu teherä, ku arvelin jotta se on kumminki vaikieet.

Onneksi olin eileen keittäny kattilallisen kalasoppaa, niin pääsi heti syömähän ku sai tehtävät palautettua. Oliki siinä vaihees jo kova näläkä, ku kello oli melekeen kakstoista.

Puutarhas oon teheny pätkätöitä eli justihin niin kauan kerrallansa, ku paarmat antaa teherä. Ei siis kauaa. Totesin vain, jotta jopa rikkaruohot tuntuu ny kituvan täs kuivuures. Eikä nurmikkua oo tarvinnu hetkehen leikata. Se on jo paikka paikoon aiva palanu keltaaseksi. Eileen satoo ehkä viis minuuttia, mutta eres narulla roikkunehet pyykit ei siitä kastunu. 

Ei ensinkää hyvää päivää!

Huh, huh! Johan on ollu viikko! Pitkästä aikaa koko viikko iliman etäpäivää. Täytyy myöntää, jotta tuntuu melekoosen uuvuttavalta. Onneksi ens viikolla on sen sijahan kaks etäpäivää.

Keskiviikkona meillä oli koko päivän englantia. Taloushallinnon sanastoa. Ei ollu ihan niin kauhiaa, ku olin jo erellises kouluutukses käyny saman aineeston läpi. Jotaki sieltä oli vissihin jääny mielehen, koska nää termit aukes ny aika lailla paremmin ku silloon. Paitti jotta meillä oli aikamoinen tappotahti. Opettaja sanoo, jotta tään aineeston läpikäymisehen käytettääs normaalisti kaks päivää, mutta meille se jumpattihin päiväs.

Se vielä meni ihan hyvin, ku sai lukia valamista tekstiä tai kääntää sitä, mutta sitte ku piti itte muorostaa lauseeta, niin huomas (varsinki iltapäivällä), jotta katos jo ihan tavallisekki sanat. Olin kotia tultuani niin väsyksis, jotta kuuren mais jo meinasin ihan väkisin simahtaa.

Eileen meillä oli Exceliä. Opettaja ei saanu vireotykkiä toimimahan. Melekeen tunti meni sen kans takutes. Sitte se antoo periksi ja komensi meirät toisehen rakennuksehen, ku sieltä löytyy tyhyjä luokka. Nyt oli sitte niin perusteellinen opetus, jotta alaattihin ihan alakeesta. Etenki ruokatauon jäläkihin meinas aiva väkisin alaata nukuttamahan. Onneksi saatihin pian tehtäviä, jotta friskaantuu (= piristyi).

Aamulla, ku oroteltihin, jotta saako se opettaja ne konehet toimimahan, niin mä laitoon Wordin opettajalle kysymyksen, jotta koska maharetahan saara tietua palautetuusta tuntitehtävistä ja Wordin ajokorttikokehesta, ku koe on tehty jo 3.5. Se vastas, jotta justihin ny on palijo valamistuvien arvioontia, mutta hän yrittää saara ne ajokorttikokeetten vastaukset tällä viikolla. Epäälen, jotta se oli vain yksinkertaasesti unohtanu koko jutun. Tuntitehtävistä ei kuulemma oo tarkootustakaa antaa palautetta. No minkä hel***tin takia me niitä sitte eres palautetahan?

En oo koko viikolla käyny lenkillä, niin eileen sitte päätin lähtiä eres pyöräälemähän. Ja eikähän justihin osunu se päivän ainut reippahampi saretkuuro siihen kohtahan… Naamahan tuli oikeen kipiää, ku tuli isoja piskoja tuulen kans päin pläsiä.

Tänä aamuna, ku ajelin koulua kohti, niin joku tampio tuikkas pihasta mun etehen niin, jotta jouruun jarruttelemahan vähä äkääsemmin. Siitä ku lähärin kiihryttämähän, niin Gorillan äänet oli ku ralliautos… Metelistä arvelin, jotta pakoputkehen tuli ny jotaki häikkää. (Ja toivoon, jottei se oo mitää muuta.) Oikeen hävetti mennä kaupungille sellaasen metelin kans. Mutta ei se ny auttanu, mentävä oli.

Opetuksellisesti tämä päivä oli yks turhimmista ja turhauttavimmista ikänä. Opettaja läpiluki meille rioja (= dioja) osamaksukaupasta, liisingistä (= leasingista) ja factoringista ja samoohin dioohin oli ympätty vielä tilinpäätöksestä siirtosaamiset ja      -velaat. Asioota ei juurikaa avattu sen enämpää, ku mitä niihin dioohin oli kirijootettu, vaan ruvettihin tekemähän harijootuksia, ku niitä tekemällä kuulemma oppii parahiten.

No ei kyllä näitä harijootuksia tekemällä! Niis oli ihan hirviästi virheetä ja ku ei muutenkaa ymmärtäny asiasta mitää, niin ne virheet pisti lopunki sekaasin. Oli vanhaa verokantaa, oli ristiriitaasta tietua, oli ”vähä” oikaastu sieltä ja täältä.

Ku Tarja, joka meistä eniten näistä ymmärsi, ihimetteli opettajalle, jotta kun hän ei ny saa millää näitä lukuja täsmäämähän, niin opettaja rupes kattomahan sitä tehtävää ja varmahan puoli tuntia ihimeteltyänsä totes, jotta hänkää ei kyllä tätä ny ymmärrä, niin jotta jätetähän tekemätä.

Sitte se kumminki pähkääli sen joinki ja näytti meille, mitenkä hän oli sen ajatellu. No, siinä vaihees mä olin jo ihan pökerryksis ja kiukkuunen ja kopsasin vain ne luvut sieltä opettajan laskelmasta. Ymmärtämätä yhtää, mitä tein ja miksi. Ja yhtä tehtävää ei käsitelty ollenkaa.

Sitte tehtihin pari tämän opettajan itte tekemää tehtävää, johona niiski oli virheetä… Enkä mä pääsny niihin yhtää sen paremmin sisälle. En eres mallista kattomalla. Opettajaki vissihin jo turhautuu näihin kaikkihin virheesihin ja totes, jotta ei me ainakaa kolomehen asti tänään olla. Tairettihin lopuuksi päästä jo ennen yhtä kotia.

Ku mä tulin sillä kovaäänisellä Gorillallani kotia, mä kysyyn heti isännältä, jotta kuuliksä ny, ku mä tulin. Kuulemma oli käyny ihan parvekkehella asti ihastelemas, kuinka mahtavat äänet mun pienes kotterosnani on.

Ku pakoputki oli vähä jähtyny, isäntä ajoo sen pukiille ja totes, jotta putki on eree           (= kokonaan ) poikki. Takapönttö ja putki pitää uusia. Se on taas 140 euron surma. 😦 

Tänään oli tullu Moodlehen tieto, jotta Word-koe on menny hyväksytysti läpi ja löytyy kuulemma Tieken sivuulta. Emmä kyllä ainakaa löytäny. Ei sinne ollu kirijattu yhtäkää moruulia (= moduulia)  suoritetuksi. Näkyy vain, jotta @-ajokortin suorittaminen on kesken. Tiistaina olis seuraavan osion koe. Se on Excelistä.

Oli pakko lähtiä koulun jäläkihin tuulettamahan haiveniansa lenkille, ku sääki oli vähä lämmenny. Hiki tuli, ku taisin painua vähä kiukun vimmalla.

Täytyy tunnustaa, jotta tällä viikolla mä oon katunu jo monta kertaa tuohon kouluutuksehen lähtemistäni. Etenki tuon tämän päivääsen opettajan opetukset tuntuu mulla menevän aiva täysin ohi ymmärryksen. Ja se tuloo opettamahan meille vielä palakanlaskentaa, laskutusta, ostoreskontraa ja tilinpäätöstä. 😦

Voi, jos meille olis pitäny nää kaikki opetukset Marketta, joka opetti meille kirijanpiron perustehia, niin me oltaas opittu nää kunnolla. Nyt musta tuntuu, jottei musta tuu kirijanpitäjää ikänä. Ei ainakaa näillä opiilla.

Pelastautumisharijootus

Eileen meillä oli koko päivä työterveyrestä ja työhyvinvoinnista. Oli tarkootus lähtiä ulukoolemahan, mutta kylymä ja kova tuuli piti meirät tivihisti sisällä.. Tehtihin pari ryhymätyötä, katteltihin kalavosulukeesia ja juteltihin aiheesta.

Tänään meillä oli kirijanpitua. Ja taas uusia, vaikeelta tuntuvia asioota niin ku esim. varaukset, ulukomaankauppa ja kurssierot, ennakkomaksut, hankintamenojen jaksottaminen. Tai ei välttämätä niin hirmuusen vaikeeta, mutta lisähaastetta antaa se, kun tämän opettajan opetustyyli on niin täysin erilaanen, ku mihinkä me ollahan totuttu.

Aineestoa on palijo, mutta ilimeesesti se ei oo hänen tekemäänsä, koska tuntuu, että ei hänkää oo siihen kovin palijo etukätehen perehtyny. Annettuja tehtäviä teherähän lähinnä tuon aineeston esimerkkien pohojalta. Silloonhan siitä tuloo vain kopioontia eikä me aina ymmärretä, mitä me ollahan tekemäs tai miksi. Tarja tuntuu olevan ainua, joka oikiasti ymmärtää jotaki.

Kaiken lisäksi sielä tahtoo juttu karaata välillä johonki aiva muuhun ku opiskeltavahan asiahan. Enkä oo ainut, jota se kismittää.

Tänään tuli kaiken lisäksi keskeytys ehtoopäivällä, ku oli pelastautumisharijootus. Nyt me värijöteltihin sielä jäises tuules hetken aikaa. Harijootus oli etukätehen tieros, joten minkäämoista paniikkia ei luonnollisestikkaa ollu. Mietiin vain, jotta jos oikiasti olis tositilanne, niin emmä lähtisi kahta kättä heittään pihalle, vaan luonnollinen reaktio olis suojata omaa omaasuuttansa ja yrittää kerätä ne joukkohonsa. Mutta väki kuulemma saatihin viires minuutis pihalle joka rakennuksesta.

En oo eileen enkä tänään lähteny lenkillekkää, ku tuntuu, jotta mikää määrä vaatetta ei taas riitä, ku kerkes tottua niihin lämpöösihin.

Puhurasta tuli!

Tänään on ollu hyvin laiska päivä. En oo oikiastansa muuta teheny ku pesny yhyren konehellisen pyykkiä ja käyny vähä rikkaruohoja saksimas.

Pyykinpesus olin tällä kertaa sangen perusteellinen.

Nimittään, ku menin niitä rikkaruohoja saksimahan, niin huomasin nurmikolla pyykkitelinehen alla jonku paperin. Mun opiskelijakortti! Olin torstaina ruokalasta lähties pökänny sen farkkujen perstaskuhun ja unohtanu sen sinne.

Ihime kyllä, se ei ollu menny ihan pilalle, vaikka oli toki kastunu, ku se on yhyreltä sivulta aukinaases muovitaskus. Eikä eres koulun leima ollu levinny. Nyt sekä kortti, että kotelo on kuivamas tiskikaapis. Kun ny sitte muistaasin huomenna sen ottaa sieltä joukkohoni.

Ja onni onnettomuures, jotta menin niitä rikkaruohoja saksimahan. Tällä tuulella se kortti olis pian ollu naapuripitäjehen puolella.

Eileen juhulille lähtiesnäni laitoon lyyran jakun rintapielehen – varmahan ensimmäästä kertaa flikan ylioppilasjuhulien jäläkihin. Ja tänään ku otin pyykkiä narulta, huomasin, jotta oon pesny senki.

Ihan vois kyllä tästä suorituksesta luulla, jotta on tullu eileen juhulittua rankemminki…

Nyt on syöty – öhh… siis juhulittu

Eileen mulla oli etäpäivä ja nyt oli jo sellaanen tehtävä, josta en mitä luultavimmin seleviytyny kunnialla. Meille on opetettu ainuastansa yhteesökaupan arvonlisäverotusta, mutta ei oo käsitelty EU:n ulukopuolisen tuonnin arvonlisäverokäsittelyä. Sellaanen siinä tehtäväs kumminki oli.

Kulutin monta tuntia, ku kahalasin läpi meille annetun aineeston ja nettisivuja. Kaiken hyvän lisäksi tuo arvonlisäverotus on muuttunu tämän vuoren aluusta, niin piti seuloa pois vanhentunutta tietua. En juuri tullu hullua hurskahammaksi, mutta parilta taloushallinnon ohojelmistosivuulta löysin sen verran tietua, jotta sain sen kirijauksen joinki menemähän tasan. Eri asia sitte on, onko se ollenkaa oikeen.

No, mä pyöräälin ehtoopäivällä kirijastohon ja otin sieltä yhyren taloushallinnon oppikirijan. Pitää tutkia sitä, jos sieltä löytyys paremmin selekokielistä tietua. Ainaki se oli tänä vuonna ilimestyny, jotta se vois jopa olla maharollista.

Sitte mä havahruun, jotta mullahan on vielä yo-kortti tekemätä. Eihän sillä ny kiirus vielä ollukkaa, ku juhulat oli vasta tänään 😀

Ennen juhulihin valamistautumista kerkesin vaihtaa lakanat ja pestäkki ne. Ja hakia kukkakaupasta ruusun ylioppilahalle.

Päivänsankarilla oli ihanan romanttinen kukkamekkoo ja flikka itte oli nätti niin ku nuori ihiminen vain voi olla.

Raijan pikkuusella tuvalla oli kirijaamellisesti tiivis ja lämmin tunnelma. Onneksi sää suosii niin, jotta pihalle voi välillä mennä vilivoottelemahan.

Tarijoolut oli aiva  mielettömän hyvät ja torella runsahat. Kaikkia ihanaa niin palijo, jotta oli ihan maharotoonta maistaa jokahista sorttia. Nykki tuntuu, jotta maha on ihan vielä pinkiänä. Epäälen, jotta huomenaamulla on viisahinta pysyä kaukana puntarista…