Nauruhermot pinnas

Torstaiaamulla vietettihin venyttelys hämärähetkiä. Meni sähköt poikki justihin, ku alooteltihin ja tulivat takaasi kolomen vartin päästä, ku lopetimma. Työmaalla ei naiset ollu luonnollisestikkaa saanu tehtyä sillä välin mitää. Ja ilimeesesti työkaverin kones – tai upsi – oli ottanu nokkihinsa katkoksesta eikä suostunu enää käynnistymähän iliman huoltomiehen käyntiä. Menöö vissihin koko kones vaihtohon.

Torstaiehtoolla kuuntelin ku kuuluu jyrähryksiä ja murahruksia ja mä jo kerkesin kuvitella, jotta ukkoostaa. Mutta uus Ireaparkkihan (= Ideaparkki) se sielä vain vietti avajaasia ja ampuu kovilla (vai lukikahan johonaki, jotta niillä oli ilotulitus). Tästä on linnuntietäki varmahan ainaki viistoista kilometriä sinne, mutta pauket kuuluu silti täälä asti. Mahtoo olla tosi kurijaa paukkuaroolle eläämille.

Työkaveri asuu muutaman kilometrin pääs tuosta ostoshelevparatiisista ja kun se pauket oli alakanu, niin se oli luullu, jotta sen katolla rymistelöö joku.

Ja joo – tieroksi vain: ei oo tarvinnu vielä käyrä sielä eikä oo kyllä mitää mielenkiintuakaa. Varmahan johonaki vaihees poiketahan, mutta ei ny ainakaa hetkehen ennen ku tuo alakukiima on vähä laantunu. Mutta se oli kiva, jotta ku tänään käytihin rinnalla (= keskustassa) ruokakaupas, niin pihas oli meirän auton lisäksi ehkä nelijä – viis autua. Nyt saa käyrä kaupas kaikes rauhas ku ihimiset suuntaa Ireaparkkihin.

Eileen pomo komensi meirät jo kolomelta kotia, jotta keriittihin valamistautumahan illan teatterireissulle. Oli niin räävittömän hauska näytelmä (Näytelmä, joka menee pieleen), jotta aiva poskia kivisti esityksen jäläkihin. Väliaijalle pomo oli varannu meille kaffeja ja teetä ja ihanat Nurinkurin-suklaakakut sekä amaretot. Oli kyllä mahtava ilta! Meillä yleensäkki nauretahan palijo töis ja ny saimma vielä ekstra-annoksen hyvää tuulta.

Pääosin ok

En oo muistanu kertua – ku ittekki vasta hilijan havahruun – jotta päänahka on pääosin ok.

Mä en enää aiheuta lumipyryn kaltaasta pöllyävää piliviä, ku mä puristelen (= pudistelen) päätäni eikä mulla oo enää jatkuva valakoonen viitta hartioolla. Voin siis sen puolesta käyttää taas mustia vaattehia – niin ku oon käyttäny koko aijan.

Mä oon melekeen joka pesukerralla viimmeesen vuoren aijan pesny pääni flikan antamalla Wellan SP Balance Scalp -samppoolla. (Ei oo maksettu mainos.) Lisäksi se antoo mulle saman sarijan päänahkaa rauhoottavan lotionin, mutta vaikka siinä luvattihin, jottei se rasvoota hiuksia, niin mun hiukset oli heti seuraavana päivänä niin likaasen näkööset, jotta sen käytöstä oon luopunu.

Kuiva tuo päänahka on aina vain ja rapsuttelemalla irtuaa toki kuivaa ihua, mutta päänahka ei kutia eikä se pahemmin vaivaa, niin jottei oo tarvetta rapsutellakkaa. Rikkikää se ei oo enää ollu pitkähän aikahan, mutta sellaanen herkkyys siihen on jääny, jotten mitää tököttiä tohori käyttää, koska niihin se reakoo ja saattaa mennä rikki. Viimmeeksi kokeelin tyvikohottajaa. Yritin suihkutella sitä niin, jottei osu suoraa päänahkahan, mutta kai sitä sinnekki meni, ku se alakoo vuotaa.

Kaliju paikkaki on karonnu pään sivulta. Kai siihen on jokunen karva kasvanu takaasi.

Anna O.: Sikaprinsessa

Tämä jäi etääseksi, ku ohkaasehen kirijahan oli vyörytetty prinsessan kaikki elämäntapahtumat peräjäläkihin hengästyttävähän tahtihin. Mihinkää ei ehtiny pysähtyä eikä syventyä sen tarkemmin.

Miehiä tuli ja meni ku liukuhihinalta ja melekeen kaikki muu jäi taustalle. Oli ystäviä, jokka mainittihin jonku tarinan yhteyres, mutta sen syvemmästä yhteyrestä ei näis ohimarssiis huomannu.

Kirijan takakannes kyllä mainitahan, jotta kerrontatyyli on naivistis-humoristinen, jotta se kai sitte seliittää sen, jotten oikeen pääsny kärryylle enkä lämmenny prinsessan elämäntarinalle.

Emma Chase: Taklattu

Meni erotiikkaosastolle. Tairan vain ruveta olemahan jo liika vanha tälläästen lukemisehen. Oli täs toki muutaki, mutta aika antaumuksella oli kuvaaltu seksikohtaukset.

Taustajuonena tietenki se tavallistaki tavallisempi tarina, mihinä nainen ja mies ensi suunnilleen inhoaa tai vihaa toistansa ja kumminki ne päätyy yhtehen kaikkien kommervenkkien jäläkihin. 

Piikit alle ja menoksi

Pääsi taas tämä talvi yllättämähän, niin jotta nyt vasta sain aikaaseksi käyrä Tokmannilta hakemas uuret piikit talavilenkkariihini. En oo tohtinu tuonne tien päälle lähtiä iliman nastoja (= tekosyy).

Kerkesin keväällä heittää vanhat piikit menemähän, ku olivat pyöristynehet ja kulunehet pitämättömiksi. Nyt kävin testaamas nuo uuret ja tuntuuvat ihan hyviltä. Eivät ollehet niin massiiviset kun ne vanhat, joilla piti opetella oikeen kävelemähän. Ja nää uuret oli helepompi vetää kenkien päälle ku ne vanhat.

Mä yritän ny saara itteni eres vähä ehtoosin tuonne tien päälle, jos se vaikka auttaas tuohon väsymyksehen ja vetämättömyytehen. Kirkasvalolamppuki on ollu jo hyvän aikaa käytös. Ja vitamiinit.

Nukkuminen tahtoo olla vähä huonua välillä, niinku viimme yönä, ku nokka oli tukos ja siihen heräs joka välis. Tätä tukkoosuutta on ny jatkunu jo yli kaks kuukautta. Räkä ei vuora eikä sitä saa niistettyä pois. Se on vain päättäny jämähtää paikoollensa. Paitti tuola lenkillä ku mulla ei ollu nästyykiä (= nenäliinaa) joukos. Sielä se kyllä lähti liikkeelle.

Painohon tällääset pikku käveleskelyt tuskin vaikuttaa mitää. Pitääs korijata syömisiänsä. Justihin tuos poistin seittemän vuoren takaasen plokikirijootukseni ja siinä oli mainittu mun silloonen paino. Se oli ykstoista (11!) kilua vähemmän ku ny! Enkä oo muka yhtää havaannu, mihinä välis mä nuo kaikki kilot oon ympärilleni haalinu. Mitenkä loputtoman tyhymä ihiminen voi olla, ku aina vain jatkaa samaa rataa, vaikka näköö, mihinkä se johtaa?!

Clare Mackintosh: Minä näen sinut

Oon lukenu jo aikaasemmin Mackintoshin kirijan Annoin sinun mennä ja se oli sen verran hyytävä, jotta uskalsin ottaa tämänki lujettavakseni.

Zoe katteli työmatkallansa London Gazettea ja järkytykseksensä huomas seksi-ilimootusosastolla oman kuvansa. Kuva on sen verran suttuunen, jotta toiset on sitä mieltä, jotta se vain muistuttaa Zoea. Sisimmäsnänsä Zoe kuitenki tietää, jotta kuva on nimenomaan hänestä. Mutta kuka sen on laittanu sinne – ja miksi? Onko joku kuvannu Zoea salaa?

Sitte käy ilimi, jotta samanlaases mainokses on käytetty muittenki naisten kuvia ja näistä naisista ainaki yks on tapettu. Onko Zoe itte vaaras?

Täytyy tunnustaa, jotta en arvannu tekijää enkä motiivia. Sen sijahan epilookis (= epilogissa) palijastuu asia, jota olin vähä aavistellu. Vaikka syytä en siinäkää kohtaa arvannu oikeen.

Hattaraa

Nyt alakaa vissihin pimeys ja pitkä koulu- ja työrupiama tuntumahan. Ja siihen päälle vielä kellon siirto. Oon koko viikon heränny puoli viiren – viiren aikoohin. Toki oon siitä vielä keriinny nukahtaa niin, jotta oon ollu ihan töttöröö, ku kello on ruvennu soimahan.

Töis on ollu tavallista työntäyteesempi viikko. Aivot on tuntunu sulanehen hattaraksi. Oon teheny tosi typeriä ja ärsyttäviä virheetä. En mitää korijaamatoonta ja korvaamatoonta, mutta sellaasia huolimattomuusvirheetä, jotta oon ollu sekä ärsyyntyny että vähä huolisnani. Tuli sellaanen déjà-vu -olo: ennen ku mun kilipirauhasen vajaatoiminta torettihin, mä ihimettelin, miksen mä enää osaa teherä töitäni. Niitä samoja, jokka olin ennen hyvin osannu.

Voi olla, jotta alakaa olla vain jonkuasteesta väsymystäki, ku nyt on menty aika pitkä pätkä iliman mitää lomia. Viimme vuoren huhtikuus alakoo koulu ja silloon oli heinäkuu lomaa ja tokihan meillä oli lyhkääset koulupäivät ja palijo etäpäiviä, joten siinä mieles se oli kevyempää ku työs käyminen, mutta kyllä mä mielestäni aika palijo käytin niitä etäpäiviä oikiasti koulutehtävihin. Ku työharijoottelu alakoo reilu vuosi sitte, niin sen jäläkihin on ollu vapaata vain ne päivät, jokka allakan (ja työehtosopimuksen) mukahan vapaaksi kuuluuki.

Torstain venyttelyn jäläkihin pää tuntuu entistä pehemoosemmalta ja olo väsyneheltä. Jotaki kumminki venyttelys tapahtuu kropalle, ku eileen tuntuu perskannikoos ja kylijis.

Eileen ehtoolla nukkumahan mennes ajattelin, jotta nukun univelekoja ja väsymystä pois niin pitkältä ku suinki. No nukuunko? En. Heräsin puoli kuurelta ja kiekkasin sen jäläkihin vielä jonku aikaa sängys ennen ku totesin, jotta pää on tulos kipiäksi eli on viisahinta nousta heti ylähä.

Olin valamihiksi väsyksis ja jämährin vain lukemahan pitkäksi toviksi. Sain sentäs petivaattehet vaihrettua ja sen jäläkihin tuntuuki ku olsin teheny koko päivän työt.

Oli sovittuna, jotta mennähän tänään kaupungille ja käyrähän samalla reissulla syömäs. En olsi jaksanu millää lähtiä, mutta aika monta tuntia me lopuuksi saimma silä reissulla kulutettua. Käytihin ensi Lidlis. Ei löytyny mitää erityystä, mutta otettihin niitä kuuluusia nallesipsiä, jokka ei ny sitte niin kummoosen makuusia eres ollu. Ei tartte toiste ostaa.

Sieltä jatkettihin Prismahan ja käytihin Pressos syömäs. Ja torettihin, jottei oo tarijoolu yhtää parantunu sitte viimme kerran, josta taitaa olla varmahan toista vuotta. Ja epäsiistiäki oli. Noutotiskien tasot oli niin täynnä ruaansotkua, jottei teheny mieli laittaa tarijotinta siihen. Ei voi mitää, kyllä Piikki pesöö monet oikiakki ravintolat mennen tullen. Se salaattipöytä! Sellaasta ei oo mihinää muolla. Epäsiistiä sieläki on eikä mitenkää viihtyysää, mutta jos tarkootus on vain syörä eikä hienostella, niin se on oikia paikka.

Ruokaostokset tehtihin Prismasta ja kotia tulles käytihin vielä Tokmannilla hakemas linnuulle talipalloja. Ne on kohta syöny ne muutamat pallot, jokka mulla oli jääny viimme vuorelta.

Mä vähä haavelin, jotta ottaasin tänään päikkärit, mutta meni niin myöhälle tuola kauppareissulla, jotten enää siihen aikahan viittiny. Jos nukkuus sitte ens yönä vähä pirempähän…