Mukava viikonloppu!

Nuoret tuosta jokunen tunti sitte lähti ensi kaverin työnä käymäs ja sieltä sitte kohti kotuansa.

Eileesen päivän ne oli omilla teillänsä, niin jottei palijo nähty. Lupasivat käyrä syömäs Piikis. Siitähän isäntä sai ajatuksen, jotta käyrähän meki, niin ei tartte keittää. En pistäny hanttihin, vaikka aluuksi ajattelin, jotta en millää jaksa, ku olin aamulla ku mäntätty (= hakattu). Joka paikasta kipiä sen perijantaisen juoksemisen jäliiltä.

Ensi käytihin kumminki Hong Kongista hakemas uus krilli, ku vanha ei kuulemma lämpiä ku vähä toiselta reunaa. Isäntä on jo jonku aikaa puhunu, jotta seuraavaksi hän ostaa hiilikrillin ja sellaasen kans me sieltä lähärimmä.

Ihan sitte vain nuon niinku tieroksi, jotta mä pysyyn salaattilinijalla Piikis. Mä totesin, jottei kannata maksaa täyrestä lounahasta, jos mä sillä rahalla sitte otan yhyren siivun pitsaa. Sitä paitti sielä on kaupungin paras salaattipöytä. Ei varmahan jää näläkä, ku sieltä kasaa lautasensa täytehen. Eikä tuu ähky niinku rasvaasella pitsalla.

Kotomatkalla poikettihin vielä Tokmannilta hakemas hiiliä ku ei Honkkarista muistettu.

Ehtoolla perinteesesti saunoottihin ja nuorekki kävääsi sitte ku niitten kävääsemäs ollu kaveri lähti.

Tänään oli uuren krillin tulikoe. Hyvää sillä tuli.

Jäläkiruaaksi tein mokkoosia. Ajattelin, jotta mitähän miniänalaku niistä tykkää, mutta se ihastuu niihin niin, jotta veivät isoon rasiallisen joukosnansa. 😀

Kyllä jäi niin hyvä mieli tästä viikonlopusta, jotta oikeen täs tuntoo ittekki piristynehensä.

Ja jos joku ihimettelöö, mitä ne mokkooset on, niin täs on äiteeltä muistihin kirijootettu ohojet (tosin äiteehän tietysti teki ne näppituntumalla ja vuosikymmenten kokemuksella):

MOKKOOSET

3 kananmunaa
2 kkp piimää
1 tl soodaa
jauhoja niin paljon, että saadaan pehmeä taikina
suojaa ja sokeria maun mukaan
paistamiseen ruokarasvaa

Anna taikinan turvota hetken aikaa ennen paistamista.

Mokkooset on siis pannukakun tyyppisiä paksuja plättyjä.

Jokku käyttää paistamisehen voita, mutta mun mielestäni niistä tuloo silloon liika suolaasia ja meillä nää on sellaanen makia herkku. Äitee pruukas (= tapasi) laittaa lämpöösten mokkoosten päälle hienuasokuria, mutta tänään meillä oli tarijolla toinenki lisukevaihtoehto: mansikkahillua ja vanilijavaahtua. Passas hyvin neki.

Puhki, poikki ja rättiväsyny

Meillä oli tänään työmaalla – tai oikiastansa koko alueen yrityksis – markkinameininki. Sitä varte on juostu kaikki kolome tämän viikon työharijoottelupäivää niin, jotta nyt tuntuu jalaat olevan aiva lopus, koko akka aiva puhki, poikki ja rättiväsyny.

Ohojaaja oli kipiänä, niin jotta meirän piti keskenämmä päättää, mitä teherähän.

Keskiviikkona mulla oli ohojelmas siivousta, tarijoushintalappujen ja arvontalipukkehien tekoa ja tulostusta, tarijoustuotteetten esillelaittua ja yleestä myymälän järijestämistä ja siistimistä.

Eileen erikoosin työ oli laittaa 17 litraa kotikalijaa tuleelle. Sitte siivousta, ikkunanpesua, hinnoottelua, tarijoustuottehien esillelaittua, hyllytystä ja tarijoolupöytien valamistelua.

Viimme yönä mä ilimiselevästi stressasin, ku näin koko yön painajaasta, jotta asiakkahia oli jo myymäläs eikä mun kaffeenkeitto onnistunu millää… Kuulin päivällä, jotta oli ne muukki ilimeesesti hermoollu. Yks oli heränny nelijältä, toinen nukkunu vain pari tuntia ja kolomaski oli nähäny jotaki painajaasia.

Aamulla mä kumminki alootin siitä kaffeenkeitosta. Toki se mun uneni sillä lailla toteutuu, jotta toinen työharijoottelija halus ensi keittää henkilökunnalle kaffeet ennen ku pääsin asiakkahien kaffeenkeittohon.

Mä laittelin sillä välin pullat ja piparit valamihiksi, laitoon kalijaa, mehua ja vettä jääkaappihin jähtymähän.

Sielä oli tosi monipuoliset tarijoolut: omistajaparin tytär tuli maistattamahan 14 tuntia savustimes kypsytettyä pulled porkia. Mun päivästä meni isoo osa hänen avustamises, vaikka mä oon oikiasti kaikkien keittiöötten kauhu. Pulled porkin lisäksi hän oli varannu 14 riviä ribsejä ja mun piti repiä niistä kalavot irti.

Sen jäläkihin huolehriin lähinnä siitä, jotta pöyris on tarijottavaa, tiskaalin ja siivoolin keittiötä.

Hetkeksi jouruun tuuraamahan sielä pulled pord -tiskilläki, ku savustusmestari kävi tekemäs lisää salaattia.

Piti mun käväästä välillä Tokmannillaki hakemas krillivartahia, ku niitä tarvittihin ribsien krillaukses.

Väkiä oli tosi hyvin koko päivän ja se oli mukavaa. Sain palautetta niin kaffeesta ku kalijastaki. Olivat kuulemma hyviä kumpaanenki. Eikä sitä kalijaa sinne enää kovin palijo jäänykkää ku lähärin töistä.

Tämän rykääsyn luulis myös riittävän näytön osaksi, ku sielä on vaatimuksena asiakastapahtuman järijestelyyhin osallistuminen. Oon ny kaikkeni antanu sen etehen. 😀

Mutta emmä pääsny huilaamahan vielä töiren jäläkihinkää. Piti käyrä kaupas ja teherä proileripiirakkaa, ku poika ja miniänalaku tulivat tänne viikonlopuksi. Poika oli vähä pettyny, ku ei ollukkaa pitsaa, mutta kehuuvat kyllä hyväksi tuon piirakanki:

BROILERIPIIRAKKA

Taikinan sulatus 1 tunti
Valmistelut 15 minuuttia
Kypsennys 30 minuuttia

1 pkt (400 g) piirakkataikinaa, pakaste

Täyte
500 g maustettuja broilerin fileesuikaleita
1 paprika

Munakerma
2½ dl kolmen juuston ruokakermaa
1 dl maitoa
3 munaa
1 tl rouhittua mustapippuria
1 tl suolaa

Pinnalle
2 dl juustoraastetta

Painele sulanut taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle.

Ruskista broilerisuikaleet nopeasti. (Pilko palat pienemmiksi.)

Halkaise paprika ja poista siemenet. Pilko paloiksi ja kuullota öljyssä. Sekoita broilerin joukkoon. Levitä piirakkapohjalle, lisää munakerma ja pinnalle juustoraaste.

Paista 200 asteessa ensin uunin alatasolla 10 minuuttia, jotta pohja ehtii kypsyä. Nosta piirakka sen jälkeen keskitasolle ja jatka paistamista vielä noin 20 minuuttia. Jos käytät ruis-perunataikinaa, esipaista pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia.

En muista, mistä oon ohojeen kopsannu, mutta saa kuulemma teherä toistekki. 😀

Onneksi!

Aamulla en meinannu uskua silimiäni, ku maa oli valakoosna. Varmahan viis senttiä oli tullu lunta yön aikana ja lisää sateli koko aijan. Tosin aika pian se muuttuu rännäksi eikä ny ehtoopäivällä oo enää ku vähä rippeetä jälijellä.

Ensimmäästä kertaa pitkähän aikahan sain syrämmestäni huokaasta, jotta onneksi ei tartte lähtiä töihin. Varsinki ku autos on jo kesärenkahat alla.

Hyvin pian havaattin, jotta oli toinenki onneksi-asia. Nimittään se, jotten oo vielä korijannu lintujen ruokia pois. On kyllä käyny ruokintapaikalla sellaanenki kuhina, jotta oon seisonu klasin ääres varmahan usiamman tunnin niitä vahtaamas.

Aamulla siinä oli viis punatulukkua (kolome koirasta ja kaks naarasta), kolome peippua, kaks punarintaa, kaks keltasirkkua, viherpeippoja, talitiaasia, sinitiaasia ja varpuuset vielä lisäksi. Tosin peippojen ja punarintojen aika meni enemmän keskinääses kahinoonnis ku syöres.

Ehtoopäivällä siihen tuli taas uus laji: punakylykirastas. Niitä oli peräti nelijä kappalesta. Samahan aikahan oli mustarastasnaaras, peipot ja vihervarpuuset.

Hyönteessyöjille mulla ei valitettavasti oo mitää tarijota. Niillä raukoolla on kovat aijat ku ei näillä keliillä juuri ötököötä näy.

Tänään oli taas vaihteeksi soppapäivä ja pistän ny tämänki reseptin tänne, kun siitä tuli vahingos ihan hyvää. (Jopa isäntä kehuu.) Alakuperäänen ohojet on Yhteishyvän Ruoka-leherestä lokakuulta 2013 (Sakea jauheliha-kaalikeitto), mutta mä vähä muutin sitä – nimiä myören.

 Kaali-papusoppa

 

  • 1 rkl öljyä
  • 1 sipuli
  • 400 g jauhelihaa
  • jauhelihamaustetta
  • paprikajauhetta
  • Sambal Oelekia
  • 700 g kaalia
  • 16 dl vettä
  • 1 fondikuutio
  • 1½ tl suolaa
  • ripaus pippurirouhetta
  • 1 laakerinlehti
  • 1 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
  • 3 rkl tomaattisosetta
  • 1 rkl soijakastiketta

Suikaloi kaali. Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipuli öljyssä paistinpannulla. Lisää jauheliha ja ruskista. Mausta jauhelihamausteella, paprikajauheella ja Sambal Oelekilla.

Kiehauta kattilassa vesi ja fondikuutio. Lisää joukkoon kaali ja mausteet ja keitä n. ½ tuntia. Lisää joukkoon jauheliha ja jatka keittämistä, kunnes kaali on kypsää. Lisää joukkoon pavut kastikkeineen sekä soijakastike. Keitä vielä muutama minuutti.

Mä itte asias unohrin laittaa niin tomaattisosehen ku laakerinleherenki, mutta kuvittelen, jotta ne sopiis hyvinki tähän.

Juustolla hyvää

Kyllä se vain niin on, jotta jos juustosta tykkää, niin sillä saa makua ruokahan. Meillä oli taas eileen soppapäivä. Tällä kertaa juustolla tuunattua kesäkeittua.

Alakuperäänen ohojet on Pirkan Kiusauksellisen hyviä ruokaohjeita -vihkosesta (vuorelta 1995). Mä laitan kumminki tähän sen version, minkä itte sorvasin tuosta alakuperääsestä ohojehesta:

Juustolla maustettu kesäkeitto (6 annosta)

4 dl vettä
6 dl maitoa
2 pss (á 250 g) sekavihanneksia
250 g Koskenlaskija ruoka -juustoa
2 rkl Maizenaa + tilkka kylmää vettä
hyppysellinen sokeria
1 tl suolaa

Mittaa kattilaan vesi ja maito. Kiehauta ja lisää jäiset vihannekset. Keitä, kunnes vihannekset ovat kypsiä. Lisää juusto. Sakeuta tarvittaessa maissisuurusteella. Mausta suolalla ja sokerilla.

Isäntä moittii, ku ei sopas ollu pernoja. Mun mielestäni pernat ei kuulu kesäkeittohon eikä niitä sieltä myöskää silloon löyry. Makua ei sekää kyllä sitte moittinu, ku vain ensi tohtii maistaa.

 

 

Ja hyvää salaattia!

Vaikka en oo keittiöihiminen – tai ehkä justihin sen takia – niin mä tykkään yleensä kokeella uusia reseptiä niin leipomises ku keittämiseski. Ainut ongelma on se, jotta meillä on väki niin tirsmua (= nirsoa), jotta monta reseptiä pitää karsia sen takia pois. Ja siksi täs on ittekki vähä jumittunu aina vain samoohin ruokihin. Salaattiki – jos sitä ylipäänsä teherähän – on aina jääsalaatti-kurkku-tomaatti -linijaa.

Eileen ajattelin, jotta teen sitä isännän lempiruokaa, pernoja ja rupisoosia, mutta haluaasin siihen jotaki lisuketta. Löysin tosi vanhoja reseptiä (Kaks’ plus/tammikuu 1988). Sielä oli tämä ohojet:

Nopea salaatti

suikaloitua kiinankaalia
karkeaa porkkanaraastetta
n. 1 dl suikaloitua kurpitsapikkelsiä

Valmista salaattia neljälle ruokailijalle 6-7 dl. Laita suunnilleen yhtä paljon kiinankaalia ja porkkanaa. Voimakkaanmakuista etikkasäilykettä ei tarvita kuin höysteeksi.

Ohojehan on siis mitä yksinkertaasin, mutta ei vain oo tullu mielehen kokeella tuollaasta yhyristelmää. Ja voi hyvää päivää ku oli herkullista! Niin hyvää, jotta ku tänään lämmitettihin eilinen ruaanloppu ja pistettihin salaatti tasapaloohin, niin vähältä jottei isäntä nuollu salaattikulhoa. Tänään piti ruokakaupasta tuora lisää kiinankaalta, jotta saarahan huomennaki hyvää salaattia. 🙂

Tein sitte hyvää soppaa!

Eileen oli pitkästä aikaa niin hyvä sää aamusta, jotta sain petivaattehet tuulettumahan. Tänä aamuna pesaasin lakanat ja toisen konehellisen sekalaasia käyttövaattehia.

Siinä pyykkitouhuus kattelin, jotta alakaa tulla tirpuusia ruokintapaikoolle niin, jotta voin ruveta niitä pongaamahan. Ensi tuli kaks fasaanikukkoja ja käpytikka, toisella ruokintapaikalla oli lisää fasaania ja pikkuvarpuusia niin, jottei ruokintakippua palijo näkyny niitten alta. Ja voi ihime! Toinen käpytikka tuli sinne automaatille.

Fasaaniemäntä tuli evästelöhön vasta sitte, ku (k)ukot oli häipyny toiselle ruokintapaikalle. Tiaasia ei yleensä montaa oo yhyrellä kertaa kipolla. Ne käy hakemas siemenen ja menöö syömähän johonki muolle, mutta sekajyväkipon ympäristös niitä oli enimmillänsä 7 yhtä aikaa. Sinitiaasia pruukaa olla enämmänki mutta tänään en nähäny ku yhyren ainuan. Eikä vihervarpuusia ny näkyny vaikka niitä on tuos muutama ollu aikaasemmin.

Mutta olipa hyvä pongauspäivä: 15 pikkuvarpuusta, 8 keltasirkkua, 7 talitiaasta, 5 fasaania, 2 käpytikkaa, 2 viherpeippua ja 1 sinitiaanen. Käpytikasta räpsiin kuvia sen ku kerkesin, mutta kuvista tuli hyvin rakeesia ku pistin täyret tsuumit (= zoomit) päälle ja kuvasin paskaasen (= likaisen) klasin (= ikkunan) läpi. Kyllä niistä ny kumminki linnun tunnistaa. Ja näköö kuinka komia sen höyhenistö on ja miten tairokkahasti se käytti pyrstyänsä tukena.

Siinä kuluu tunti ihan huomaamata ja maha alakoo murajamahan niin, jotta oli siirryttävä köökin puolelle. Mä oon kakarasta asti keränny ruokareseptiä, vaikka tierättä, jotta minen oo mikää ihimeerentekijä keittiön puolella. Nyt olin kattellu viirentoista vuoren takaasen reseptin: Kahden kaalin juustokeitto (Yhteishyvä 1/01 Ruokalehti). Yksinkertaasta, niin jotta tälläänen käretöönki kokki osaa (ja viittii) ja tuli niin heleskutin hyvää, jotta tästä tuli eherottomasti mulle uus suosikki! Maistuu isännällekki ja kehuu jopa hyväksi. (Se on palijo sanottu mieheltä, joka tykkääs syörä vaikka joka päivä pernoja ja rupisoosia.)

Siinä ne mun viimme aikaaset saavutukset sitte onki. Ehtoopäivän oon viettäny färitellen.

 

Pientä reipastumista havaattavis

Yöllä oli ollu pakkaasta. Aurinko oli jo keriinny sulattaa kuuran muolta (= muualta), mutta kasvimaa oli vielä valakoonen, kun nousin ylähä. Aamu oli kuitenki aiva ihana. Ei juurikaa tuullu ja aurinko alakoo nopiasti lämmittää.

Päätin ensi siivota yhyren keittiön kaapin ennen ku teen mitää muuta. Samalla löysin muutamia kippoja, joita ei oo käytetty herran aikoohin. Siirsin ne korihin maharollista kirpputoripöytää silimällä pitäen.

Hetken funtsattuani päätin teherä tikusta asiaa ja lähtiä käymähän Tokmannilla. Kävellen. Tästä tuloo erestakaasi reilut 5 km. Mulla oli niinki suuret ostokset ku hammastahanaa ja huulirasvaa. 😀

Kotia tultua kääriin pyykit pois narulta ja kävääsin suihkus. Söin pikaasesti ja lähärin äiteen työ. Tarkootus oli käyttää sitäki pihalla, mutta taivas oli siinä vaihees jo paksus pilives ja muutaman piskon nakkas vettäki. Kattelin matkalla mustaa taivasta ja mietiin, mahtaako tulla ukkoonen. No, ei sitte käyty ulukoolemas.

Vanhaankorin piha on nykyysin niin täynnä näin päiväsaikahan, jotta sinne ei oo mitää asiaa enää auton kans. Vein lopuuksi auton vanhan vanhaankorin pihalle ja kävelin sieltä äiteen työ. Vielä ei leikkauskutsua ollu tullu, mutta sovittihin hoitajien kans, jotta he tilaavat invataksin ja mä meen äiteen joukos sillä. Kaippahan mun joku hakoo sitte pois. Jos ei, niin jään kaupungille 😀

Kotia kurvasin apteekin ja kaupan kautta. Koska jääkaapis oli ruaanloppuja suolaaseksi, ajattelin teherä voholuja (= vohveleita) päällysruaaksi. Sattuu olemahan kermavahtuaki valamihiksi vispattuna, niin tuli vielä vähä herkumpaa. 

Perinteiset vohvelit

150 g voita (sulatettuna)
160 g sokeria
muutama tippa sitruunamehua (ei oo välttämätööntä)
ripaus suolaa
4 munaa
3 dl maitoa
300 g vehnäjauhoja (laitoon ½ hiivaleipäjauhoja ja ½ vehenäjauhoja + vähä leseetä)
1 tl leivinjauhetta

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää kananmunat. Lisää maitoa hiljalleen niin, että saat taikinasta tasaisen. Lisää viimeiseksi hieman jäähtynyt voisula.

Ruaan jäläkihin täs onki lähinnä sitte vain oleeltu. Telekkaria kattoes sain yhyren huivin valamihiksi ja alootin – vaihteeksi – sukkien tekua. Koskahan tuo väki pistää mun pöpilähän ku aina vain teen sukkia vaikka ei oo mitää takeeta, jotta niille kaikille löytyys koskaa omistajaa.

Taisi muuten se eileenen olotila olla vain väsymystä ku ei tänään enää yhtää tunnu niin masentavalta.