Korppikotkat

Yöllä repaleiset ajatukset
hyökkäävät kimppuun
kuin korppikotkat haaskalle.

Eivät suostu väistymään
kuin pieneksi hetkeksi kerrallaan.
Sankkana parvena lehahtavat
kohta taas takaisin.

Tappelevat, raastavat ja repivät
kunnes jäljellä on vain
paljaaksi kaluttu luuranko.

Puhdas, selkeä ajatus.

~ Anne Saari ~

Sittekki joulu!

Raija tuli eileen kyläälemähän ja mulla joulu senku jatkuu! Ei yksistänsä lahajojen puolesta, vaan siksi, jotta mulla on ollu suuri onni saara just Raija ystäväkseni. Lahaja, josta oon vuosi vuorelta kiitollisempi.

Isoo hantuuki, saunatonttu, hunajasaippuaa,
kynttilöötä, myrskylyhty ledivaloolla,
termosmuki, keksiä,
kaunis, puinen teerasia
pakattuna kauniisehen Vallilan laatikkohon..

Vaatiis harijootusta

Mun jauhopeukalo on selevästikki siirtyny keskelle kämmentä. (Jos se ny on ikänä mihinää muolla ollukkaa.)

Raija on tulos huomenna kyläälemähän ja mä suunnittelin, jotta teen jotaki suolaasta ja jotaki makiaa tarijottavaa. Ja teinki toki, mutta…

Suolaasehen piirakkahan olis pitäny olla tuorejuustua tai ruokakermaa, mutta olin unohtanu ostaa. Korvasin munamairolla, johonka pistin juustoraastetta joukkohon.

Mustikkapiirakka puolestansa repes monehen osahan ku siirsin sitä vuaasta tarijoolufarille. Enkä muistanu ostaa sille kaveriksi vanilijajäätelyä, niin ku olin ajatellu.

Pitääs vissihin treenata tuota leipomista, ku meinaa järkiänsä joka yritys mennä tätä nykyä mönkähän.

Lujetut 2022

Päätin, jotten enää viitti kirijootella tänne jokahisesta lukemastani kirijasta. Laitan vain tähän luettelon, mihinkä lisään niitä sitä mukaa, ku lujen. Toimii ikään ku muistilistana ittelle. Ja hauska nähärä, mikä on viimmeenen numero ku vuosi taas vaihtuu.

  1. Kari Hanhisuanto: Käenlaulu
  2. Cara Hunter: Jäljettömiin
  3. Eija Jansson: Viininpunaista
  4. Doris Lund: Eric – Tästä on pakko sanua sen verran, jotta rääkymätä (= itkemättä) en tätä saanu lujettua. Vanha kirija, mutta silti vahava suositus tälle!
  5. Jörg Zink: Surussa on kantavaa voimaa

Gorillat viihtyy lämpöösemmäs ilimanalas

Mulla oli tänä aamuna suuhykienistille aika heti kahareksalta. Ei siinä mitää. Vajaa tunti sielä vierähti, mutta poislähties Gorilla teki taas tenän. Se ei yhtää tykänny, ku pakkaasta oli yli 20 astetta.

Se ei suostunu käynnistymähän. Lupas kyllä, mutta ei kumminkaa käynnistyny. Mä muutaman kerran yritin hinkuttaa sitä käyntihin onnistumatta. Sitte ajattelin soittaa isännälle, mutta eihän se vastannu. Se oli arvatenki jo kuntosalilla. (Ja puhelinki oli kuulemma jääny kotia.)

Ei mun auttanu, ku vetää pipo korville ja lähtiä kävellen työmaalle. Onneksi ei matkaa oo ku vähä toista kilometriä. Mutta käsiä ja reisiä meinas ruveta paleltamahan. Käret sain pirettyä joinki lämpöösinä ku verin ne nyrkkihin hanskojen sisälle.

Pitääki pistää työlaukkuhun rasat (= lapaset) pipon seuraksi vastaasen varalle. Eikä heijastinkaa olsi pahasta.

Töihin päästyäni – ja lämmettyäni – laitoon isännälle viestin, mistä Gorillan saa tällä kertaa hakia ja ilimootuksen, jotta mun saa hakia nelijän aikoohin työmaalta.

Oli se käyny kokeelemas, jotta auto starttaa, muttei käynnisty. Ei ollu kumminkaa täs pakkaases ruvennu teköhön sille mitää. Sanoo huomenna kokeelevansa vaihtaa uuren akun, jos se on siitä kiinni.

En tierä, alakaako mun ja Gorillan yhtöhöönen aika olla lopus vai saisko tämän suhtehen vielä elevytettyä, jos mentääs yhyres korijaamolle selevittämähän ongelmaa. Uuren (tai käytetynkää) auton hankkiminen ei yhtää houkuta, ku sitä varte pitääs kumminki teherä velekaa. En haluaasi koko lopputyöaikaani lohkaasta joka palakasta isua siivua pankille tai autoliikkehelle.

Pitkä joulu

Meillä jatkuu joulu tänne asti, ku tänään vasta viimmeesekki joulunviettäjät (poika, koira ja kissi) lähtivät.

Vaihtelevahan kokohonpanohon on aaton aatosta alakaen kuulunu flikka, vävypoika, poika, miniänalaku, miniänaluun flikka, koira ja kissi sekä me vanhukset.

Jouluruokaa oli justihin niin sopivasti, jotta se loppuu ennen ku kaikkia alakas kyllästyttää.

Lahajojen suhtehen oli kaikki maltillisempia tänä vuonna ja painopiste oli itte teheryys lahajoos, joita arvostan kyllä suuresti.

Nyt totutellahan sitte taas olemahan kaharestansa ja viettämähän hilijaaselua.

Joulun pistin eileen pakettihin: kuusi pihalle ja koristehet orottamahan ens vuotta. Nyt ei oo enää esillä ku muutama patterivalo. Saavat tuikuttaa niin kauan ku patteriis virtaa piisaa. Mun täytyy tunnustaa, jotta mulla ittelläni on virta tällä hetkellä aika vähis.

Hyvää joulua

Kello alakaa olemahan puoli viis aattoaamuna. Oon pistäny hetki sitte kinkun uunihin paistumahan ja meinaan vielä mennä hetkeksi nukkumahan, mutta tulin pikaasesti toivottamahan hyvää joulua, ku täs on olovanansa ollu niin kiirus (tai min’oon vissihin tullu vain niin hitahaksi) jotten oo aikaasemmin tätäkää keriinny. Viettäkää hyvä ja turvallinen joulu.

Ilo

En vienyt Sinua
suruni lähteelle.

En halunnut, että näet
sen mustaan syvyyteen.

Tahdoin olla Sinulle
perhosenkeveä,
auringonvaloisa.

Ilo
vailla surun varjoa.


- Anne Saari -

Seppo Jokinen: ajomies

Tamperehella tapahtuu kauheeta. Rikostoimittaja Rami Vanninen löyretähän niskalaukauksella telootustyylihin tapettuna.

Vainajan löytää Hannes Häyhäniemi, joka on ollu epäältynä taposta yhyreksän vuotta aikaasemmin. Onko mieleltänsä järkkyny Hannes tappanu Vannisen? Vai kertooko telootustyyli, jotta asialla on ollu palakattu tappaja?

Ku komisario Koskinen ryhyminensä alakaa tutkia rikosta, nousoo esille myös Hanneksen tapaus. Tutkintaa ulotetahan jopa Norijahan asti.

Ai niin – ja käyhän komisario täälä meikälääsenki kotipaikkakunnalla.

Kari Hanhisuanto: Pelkopeli – anima deorum, fame deorum

Kiitos kirijaalijalle suosituksesta! Tämä oli karmivan hyvä.

Valitettavasti se sisäilimaongelmaases huushollis asuva kirijaston käyttäjä on samaa mieltä, sillä tämäki kirija oli hajusta päätellen ollu hänellä lainas ja lukemista hirasti taas se, jotta piti välillä hengitellä raikkahampaaki ilimaa.

Mutta juoni oli taas niin mukahansa tempaava, jotta pakkohan sitä oli hajuhaitoosta huolimata lukia vähä väliä.

Enkä arvannu taaskaa tekijää. En ollu eres likellä oikiaa, vaikka jäläkihin päin ajatellen vihijeetä oli annettu. Ja mikä lopetus!

Pakko hakia lisää Hanhisuannon kirijoja lujettavaksi.

Anima deorum, fame deorum on latinaa ja tarkoottaa Jumalten sielut, jumalten nälkä.

***

Kirija on kirijootettu jo 2016 eikä silloon ollu vielä tietua, mitä tapahtuu vuonna 2020 (jos ei kirijaalijalla oo selevänäkijän kykyä). Mulle tuli nimittään lukies mielehen, jotta meillä on täälä Timor, joka on pitäny pelekua yllä jo kohta kaks vuotta, on aina askelehen erellä ja saa miettimähän, kuka on seuraava ja koska tämä oikeen loppuu. Tosin tämän kauhun aiheuttajan nimi ei oo Timor, vaan Korona.

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.