Töis ei oo ollu mitää tavanomaasesta poikkiavaa. Torstaiaamulla käytihin taas venyttelemäs. Sen jäläkihin on joinki niin raukia olo, jotta tuntuu ku pitääs käynnistyä toisen kerran samana aamuna.
Perijantaina poijan porukka tuli jo tavallista aikaasemmin. Olivat pääsnehet lähtemähän jo kolomelta ehtoopäivällä, niin jotta mulla tuli vähä kiiruski, enkä loppujen lopuuksi keriinny tekemähän kaikkia mitä olin meinannu. Mutta ihan hyvin meni. Pitsa tuli justihin valamihiksi, ku nuoret ajoo pihahan.
Poika ei taaskaa kauaa vanhentunu kotona, ku se lähti kaverin työnä käymähän. Sielä oli ollu kouluaikaasta lössiä koolla. Oli kuulemma ollu nostalkiailta, ku olivat pelannehet Amigalla Bubble Bobblea ja vilijellehet huonua huumoria.
Lauantaina nuoret lähtivät ensi käymähän kaupungilla ja kyläs kaveripariskunnan työnä. Mä tein sillä välin miniänaluulle täytekakun, ku sillä on huomenna 25-vuotispäivä.
Kaupungilta tullesnansa nuoret kävääsi pikaasesti kotona, poika laitteli vähä taas autua ja sitte ne lähti toisen kaveripariskunnan työ iltaa istumahan. Olivat sopinehet, jotta teköövät pitsaa yhyres ja ku muksut on saatu nukkumahan, niin aikuuset viettää elokuvailtaa. Rymyllä alakas olla vähä jo illalla ikävä, ku oma väki oli melekeen koko päivän liesus.
Tänään mun piti lääkitä isännän kroonistuvaa kototekoosten lihapullien puutosta, Se oli täs joku aika sitte velijensä mökillä ja oli sielä saanu lihapullia. Se hehkutti niitä niin, jotta pakkohan munki oli ymmärtää, jotta herra ei oo kotona saanu sen sortin herkkua aikoohin. (Miksei oo teheny? Sehän meillä pääasias kokkaa.) Lihapullien kans pitää olla aina pernavoita – ainaki näin pyhänä. Ja isännälle ruskiaa soosia.
Nuoret ilimootti perijantaina, jotta ne menöö tänään joko Piikkihin syömähän tai testaa paikallisen krillin. Mutta ku poika kuuli, mitä mä kokkaan, niin se tuumas, jotta ei he kyllä mihinkää kylille mee syömähän, ku on oikiaa kotoruokaa tarijolla. Oli kuulemma hyvää.
Päällysruaaksi oli sitä kakkua. Seki oli ilimeesesti onnistunu, ku siitä katos yhyrellä istumalla yli puolet. 😀 Loput pakattihin nuorille kotia viemisiksi, jottei se vain jää meille syötäväksi. Syöty se nimittään olis. Aiva varmasti. Vei ne sen perijantaisen pitsanlopunki. Onneksi! Se olis jääny muuten mun syötäväksi, ku siinä oli paprikaa ja herkkusieniä, niin isännälle se ei olsi kelevannu.
Nuoret lähti joskus viiren mais ajelemahan kotua kohti. Nyt mä sitte orottelen, jotta ne ilimoottaa pääsnehensä turvallisesti perille. Seuraavan kerran ne tulooki sitte tasan kuukauren päästä, jouluaattona.