Josie Lloyd & Emlyn Rees: Törmäillään

Tää oli taas poiminta omasta hyllystä. Viis vuotta sitte oon näköjään lukenu erellisen kerran: https://rautalintu.wordpress.com/2013/04/03/josie-lloyd-emlyn-rees-tormaillaan/

 

Mainokset

Halua olis, mutta ku ei vain enää kykene

Meillä oli tänään väsypäivä. Mäki nukuun melekeen kahareksahan asti ja isäntä posotteli siitä vielä puoli kymmenehen.

Kun se nousi, mä kannoon pitkästä aikaa petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan, ku aurinko paistoo ja tuuli raikkahasti.

Mä oon jo usiamman viikon haaveellu, jotta haluaasin shoppaalemahan. Ittelleni jotaki piristystä tai sitte joululahajoja, jos sattuus löytymähän jotaki kivaa.

Niimpä mä tänään eherootin isännälle, jotta jos käytääs johonaki päin vähä kiertelemäs. Pääryttihin Minimanihin. Sieltä ku löytyy vaikka ja mitä. Mutta kuinkas sitte kävikää.

Mä oon täs viimme vuosina onnistunu ohojelmoomahan itteni niin tiukasti säästömoodihin, jotten mä pystynykkää ostamahan mitää. Paitti pari joululahajaa, joittenka yhteeshinta oli 13,90.

Vähäki kallihimman tavaran kohoralla mä keksiin heti syitä, minkä takia en voi sitä ostaa. (Ei oikiasti tarvita, en voi toiselle ostaa, jos ei se tykkääkkää jne.)

No tosiasiahan on, jotta kyllä meillä kaikilla on jo kaikkia niin palijo, jotta mitää ei oikiasti tarvita, mutta kyllä mä ennenvanhaan tykkäsin aina laittaa eres jotaki pientä kivaa.

Nyt mun on mielikuvituski näivettyny niin, jotten eres keksi mitää tai sitte musta vain tuntuu, jotta mä saan ähkyn kauppojen tavarapalijouresta.

Käytihin vielä kokeelemas Sittariski, mutta sieltä mä halusin heti pois, ku näin joulupukin ja sen puheelle jonottavat kakarat vanhempinensa. Pois, pois, äkkiä pois!

Seuraavaksi poikettihin Clas Ohlsonilla. Sieltä mä löysin kuuren stompin pakkauksen (3,-).

Halosella käytihin sen verran, jotta mä kattelin läpi ne rekit, johona oli joku alennuslappo. Mutta mitää en löytäny. Oli väärän kokoosia tai väärän färisiä. Tai väärän hintaasia.

Mä siis selevisin tuolla vajaalla seittemällätoista eurolla koko shoppaalureissusta, ku isäntä maksoo ruokaostokset. Mun oli pakko toreta, jotta ostoshaluja olis, mutta ei oo enää kykyä. Ja silti totesin kotia tultua, jotta kyllä tuo shoppaalu on rankkaa. Isäntä oli samaa mieltä.

Mutta ei auttanu, ne petivaattehet piti kantaa parvekkehelta tupahan ja petata puhtahat lakanat. Isäntä meni pesöhön autot, ku nyt on luvattu ainaki toistaaseksi poutaa ja vähä viilenevää.

Mettähän mentihin!

Viis viikkua harijoottelua takana.

Piti oikeen räknätä (= laskea), montako on erespäin. Alakaa nimittään koko aijan voimmistua se tunne, jotta pitääs ne näytökki saara johonaki kohtaa suoritettua.

Viistoista viikkua on vielä jälijellä. Tuntuu yhtäkkiä ajatellen palijolta, mutta ei se oikiasti oo, ku nelijä näyttöä pitää teherä.

Palakanlaskennan näyttö on oikiastansa pakko teherä vuorenvaihteen tienoolla, koska siihen sisältyy vuosi-ilimootusten tekeminen. Ja ilimootukset teherähän vain kerran vuores tammikuus. Ja ens tammikuus se teherähän vihonviimmeestä kertaa, koska ens vuoren aluusta ilimoottaminen tapahtuu joka palakanmaksukerran jäläkihin tulorekisterihin. Vuosi-ilimootukset jää historiahan sen myötä.

Mutta meirän näyttöhön nuo vuosi-ilimootukset vielä kuuluu, ku ollahan alootettu opiskelu ennen tulorekisterin voimmahanastumista.

Pitää ny oikeen pyhänaikana tulostaa kaikki näyttövaatimukset ja kattoa, pystyyskö mitää suorittamahan ennemmin, jottei kaikki jäisi sinne keväälle.

Maanantaina mulla oli muutamia palakanlaskentoja, mutta loppupäivä meni pähkäälles, kuinka yhyren yrityksen työntekijöölle saarahan KTA:t (= keskituntiansiot) konehelta. Siitä ei ollu minkäämmoisia ohojeeta. Me testattihin erilaasia vaihtoehtoja erelliseltä vuosinelijännekseltä, mutta ei päästy kertaakaa samoohin lukemihin ku mitä erellinen palakanlaskija oli saanu. Viiren aikana ehtoolla oli pakko luovuttaa ja jättää asia hautumahan yön yli.

Tiistaiaamulla mä päätin yrittää ettiä netistä apuja. Löysin jonku ikivanhan ohojeen ja vaikka ei sitäkää voinu sellaasnansa soveltaa, mä tajusin kumminki siitä, jotta sitä listausta ei saakkaa tulostettua vain ”napista painamalla”, vaan sitä varte piti teherä laskukaava, jolla poimittihin tarvittavat tierot palakansaajilta. Seki vaatii monta yritystä ennen ku sain rakennettua kaavan niin, jotta se laski sen KTA:n oikeen.

Kyllä, kuulkaa, olin rinta rottingilla, ku sain ilimoottaa, jotta nyt mä sen hokasin (eikä siihen mennykkää ku puolitoista päivää…) Pomoki taputteli selekähän, jotta ”oikiastikko sä keksiit sen, kyllä sä oot hyvä!” 😀

Mutta siinä pähkäälles oli kulunu liikaa aikaa ja palakanlaskenta oli myöhäs. Onneksi Raija tuli apuuhin. Se luetteli mulle tietoja ja mä syötin konehelle. Sujuu huomattavasti nopiemmin. Ja sitte taas tarkistusvaihees toinen luetteli, ja toinen tarkasti.

Vähä ennen kotia lähtöä tuli siitä naapurikampaamosta se nuorimies, joka leikkas ja rairootti mun hiukset. Sillä oli käsisnänsä samppoo- ja hoitoainepullo. Se toi ne mulle. Sanoo, jotta heillä on tälläänen kamppanja färiasiakkahille, mutta hän unohti antaa ne mulle perijantaina. Olipa mukava yllätys!

Ehtoolla oli vähemmän mukava yllätys. Meinasin mennä lukemahan Lankafriikin plokia, mutta se oliki poistettu. 😦

Keskiviikkona mä mapitin tosittehia. Aika monen firman paperit sain järijestettyä.

Eileen olin jo jatkamas sitä hommaa, ku pomo kysyy, onko mulla ny palakkoja laskettavana. Ku ei ollu, niin hän tuli tarkastamahan mun kans sen kirijanpiron, jonka olin aikaasemmin teheny. Jotaki pientä korijattavaa oli, mutta ei mitää katastrofaalista. Lähinnä sellaasia tietämättömyyrestä johtuvia juttuja, kun en välttämättä ymmärrä tarpeeksi asiakkahan toiminnasta.

Ku saatihin se käytyä läpi, pomo pisti mulle alakuhun seuraavat kirijaamiset. Kattottihin yks kuukausi yhyres ja sen jäläkihin jatkoon ittekseni.

Tänään jatkoon kirijaamista ehtoopäivällä yhtehen asti. Sen jäläkihin pomo komensi meirät pihalle.

Meillä oli jo toinen tykypäivä näitten viiren viikon aikana. Lähärettihin Waldemarin koralle (= kodalle) makkaranpaistohon. Hieman oli haastettaki matkalla, ku sielä oli mettäkonehet käyny mylläämäs niin, jotta piti oikeen kattella, mistä pääsis parahite ylittämähän ne valtaasat urat. Maasto on sielä sen verran soista, jotta raskahat konehet on uponnu syväätte ja urat oli täynnä vettä tai muuten vain kuopinu ja kääntäny maaston kuralle. Mutta muuten oli oikeen mukavaa! Vaikka oli pilivistä ja tuuli kovaa, niin ei onneksi kumminkaa satanu.

Kotia tultua vasta iski vilu. Sielä en havaannu, mutta nyt on pitäny lisätä niin paitaa ku sukkaaki, jotta tarkenoo.

Nepsyt – Erityistä elämää (toim. Essi Jäntti ja Riitta Savinainen)

Nepsy = henkilö, jolla on joku neuropsykiatrinen oireyhtymä, esim. ADHD, Asperger tai Tourette.

Täs kirijas ääni on annettu heille, jokka näistä oireesta kärsii. Kertojat on kaiken ikääsiä ja heillä ittellänsä tai jollakulla läheesellä on torettu joku neuropsykiatrinen oireelu.

Mulle jäi mielikuva, jotta olivat yllättävän positiivisia kirijootuksia – tai sitte ne oli valikootuki just sen takia.

Moni oli sitä mieltä, jotta ovat hyväksynehet ittensä ja oman erityyslaatuusuutensa, ku eivät tierä, minkämoista olis elää iliman oireeta.

Jos vain oppisin tekemään asiat niin kuin muut, elämä ei olisi niin vaikeaa. Yritin parhaani, mutta se ei tuntunut olevan koskaan tarpeeksi. En osannut olla niin kuin muut. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että minun maailmassani ei ole mitään vikaa.

Mähän löysin itteniki täältä. Palijo sellaasia piirteetä, mikkä sopii autismin tai aspergerin oireehin. Jostaki oon lukenukki, jotta introverttiyres on autistisia piirteetä.

Isänpäivä

Nyt on nelijä viikkua harijoottelua takana. Jollaki lailla aika tuntuu palijo piremmältä, vaikka päivät kuluu nopiaa ja melekeen koko aijan on tekemistä.

Jonku verran osaan jo ittekki kattella, mitä vois teherä, mutta jos en keksi, niin kysyn. Kyllä sieltä aina jotaki löytyy.

Vaikka meitä on ny jo kolome harijoottelijaa, niin jokahiselle on varattu ikään ku oma juttunsa. Yks keskittyy kirijanpitohon, toinen isännööntihin ja mä oon ny vielä teheny pääasias palakkoja ja vain yhyren asiakkahan kirijanpitua tammi-lokakuulta.

Teimpä viimme viikolla muutamia palakanlaskentoja ihan ittekseni. Raija oli joko kyllästyny istumahan mun vieres tai sitte se luotti, jotta mä seleviän niistä. Ei se eres tarkastanu niitä, totes vain, jotta jos sä oot itte tarkastanu ja oot sitä mieltä, jotta ne on oikeen, niin ei hän niitä rupia tarkastamahan.

Samas rakennukses työmaan kans on kampaamo ja mä kävääsin keskiviikkona kysymäs, josko ne ottaas mun päänvaivan hoirettavaksensa. Yllättäen sain aijan jo perijantaiksi.

Tehtihin sen verran vaaleeta raitoja, jotta harmaat vähä paremmin piiloutuu joukkohon. Ja vaikka tukka ei vielä ollu palijo erellisen leikkauksen jäliiltä kasvanu, niin siihen saatihin kuitenki ny vähä paremmin sitä mallia, mitä viimmeeksi yritin hakia. Päänahka on erelleenki rutikuiva ja paikoon ärtyny. Yritän sitä aina ennen pesua rasvaalla, mutta ilimeesesti en riittävästi. Tai sitte taustalla on joku muu ongelma. Mutta yhtää ei tällä kertaa färi polttanu eikä pahentanu tilannetta.

Eileen(ki) oli ankian sateenen ja pimiä päivä. Päätin, jotta se on hyvä sää/syy pistää joulukorttipaja pystyhyn. Niitä tais tulla likemmäs 40 ja tuosta suuresta määrästä johtuen tein vain hyvin yksinkertaasia korttia, mutta sarijatuotantua en silti harrastanu. Kahta samammoista sieltä ei löyry.

Tänään on vietetty isänpäivää. Sää on ihan yhtä ankia ku eileenki enkä oo nokkaani pihalle pistäny muuta ku sen verran, jotta vein lintulauralle täyrennystä.

Isänpäiväkakuksi tein mutakakun ja tarijoolin sen vanilijajäätelön kans. Näyttää kelepaavan. 😀 Lahajoja me emmä toisillemma osta, ku ollahan torettu, jotta se ei oo mun isä enkä minä oo sen äitee. Molemmat muksut on sille soitellu onnittelupuhelut. Siinä on lahajaa kyllä. 😀

Eve Hietamies: Hammaskeiju

Tämä on Hietamiehen kolomas Antti ja Paavo Pasasen pienperheestä kertova kirija. Erelliset on Yösyöttö ja Tarhapäivä. Nimistäki voi päätellä, jotta niis eletähän Paavon vauva- ja tarhaikää. Hammaskeiju kertoo Paavon koulun alakamisesta.

Antti yrittää käyrä töis ja sen takia Paavo joutuu toisinansa lähtemähän itteksensä kouluhun. Se onnistuu vaihtelevalla menestyksellä.

Ja koska ekaluokkalaasen koulupäivät on lyhkääsiä, Antti ilimoottaa Paavon myös koulun vieres olevahan iltapäiväkerhohon. Joskus Paavo onnistuu eksymähän jopa sinne mennesnänsä.

Ekaluokkalaanen on vielä kovin pieni ja taitamatoon selevitäksensä kaikesta itteksensä. Antti-isälle tuloo monta äkkinäästä ja aikaastettua lähtöä töistä ku Paavo – tai joku muu – soittaa pulumasta, jonka selevittämisehen tarvitahan isääki.

Antilla ja Paavolla on toki oma verkostonsa, joista eherottomasti tärkeempinä Enni ja Terttu. Antilla on Enniä kohtahan tunteeta, mutta hän on pyrkiny pysymähän kaverilinijalla, jottei vain pilaasi tätä tärkiää suhuretta. Kunnes sitte pilaa sen.

Sen jäläkihin kaikki kaatuuki niskahan ja ryminällä.

Mä tykkään hirmuusesti näistä Hietamiehen kirijoosta. Ja Antista ja Paavosta. Ne on jotenki vain niin hellyyttäviä. 

Turhauttaa ja raivostuttaa

Mulla alakaa mittaristo kohta paukkua punaaselle. On hyvin vahava tunne, jotta joku muu ku minä itte hallittoo mun netinkäyttöäni.

En oikeen tierä eres mistä aloottaasin tämän valitusvirteni. Sitähän mä oon jo kauan ruraannu (= rutissut), jotten pääse enää kommentoomahan palijo kenenkää plokia. Nyt en pääse enää eres lukemahan kaikkia. Sähköpostihin oli tullu ilimootus, jotta Saaralta on tullu uus postaus, mutta en pääsny siitä näkemähän ku otsikon. 😦 Ja nyt ku kävin hakemas tuon linkin sieltä, niin en nähäny enää eres sitä otsikkoa. Yks maharollisuus tietysti on, jottei Saara halua mun niitä näkevänkää, saati kommentoovan.

Useemmat bloggerin blogit erellyttää kommentoontia google-profiililla. Tämä wordpressin profiili ei niille kelepaa vaikka seki vaihtoehto vielä joiski plokiis on. Mutta vaikka yritän kommentoora nimettömänä, wordpress-profiililla tai sillä google-profiililla, niin kommentit ei kuitenkaa mee perille. Se saattaa kyllä ilimoottaa, jotta julukaastahan, mutta niin vain teksti katuaa ku pieru Saharahan.

Ja jos ei mulla oo kuukkeli valamihiksi auki, sinne pitää tietysti kirijautua, mutta mä en välttämätä muista sitte konehelta lähtiesnäni, jotta se on auki, ku sitä ei mihinää enää näy sen jäläkihin ku se kirijautumisikkuna katuaa.

Toisaalta taas, vaikka wordpressi olis auki, niin saattaa tulla kommenttia lähettäes ilimootus, jotta et oo kirijautunehena ja pitää kirijoottaa tunnukset ja salasanat uurestansa ennen ku saa kommentootua.

Sitte seuraavaksi Pinterest: Mä oon tasan kerran kirijautunu sinne naamakirijan tunnuksilla ku Sari lähetti mulle kuvan, minkämoiset sukat se haluaas. Sen jäläkihin sieltä on alaannu tuluvia mun sähköpostihin ilimootuksia ’aiheesta, jokka saattaas kiinnostaa mua’. Ja kun sitte oon menny kattomahan niitä, niin oon huomannu, jotta sielä on mulla oikeen nimellä oma sivu, johonka oon muka keränny kuvia. Se näyttää siltä, ku olsin kirijautunehena sinne vaikka en tietääkseni oo. Mutta ilimeesesti se aukaasoo sen sivun, ku klikkaan sitä sähköpostia. Tai sitte se on aina auki, vaikka sieltäki oon yrittäny kirijautua pihalle. En tykkää!

Sitte naamakirija: on vissihin ihan tuurin kauppaa, koska sieltä uloskirijautuminen torellaki katkaasoo yhteyren ja sulukoo sivun. Oon kuulemma näkyny onlines keskellä yötä vaikka oon oikiasti ollu vetelemäs makuukamaris pitkiä hirsiä.

Sitte ku naamakirijasta tuloo joskus ilimootus sähköpostihin, jotta joku kaveri on julukaasnu jotain ja mä klikkaan siitä, niin saatan päästä suoraan sivuulleni iliman sisähänkirijautumista. Eli oletettavasti oon silloon ollu taas koko aijan kirijautunehena vaikka oon mielestäni uloskirijannu itteni lähtiesnäni konehelta.

Ja tänä aamuna ku kävin kattomas tapletilta, jotta koska ABC on auki, niin sielä oli linkki niitten fb-sivuulle, mihinkä mä sitte klikkasin. Ja eikähän sieltäki tuijottanu mun oma naama ja kehootus kirijautua sisälle. Oon ehkä yhyren kerran kirijautunu tapletilta naamakirijahan, mutta niin vain näköjään sieläki on kaikki tierot.

Tuloo sellaanen inhottava olo, jotta aiva ku olis ovet auki roistoolle, ku en ittekkää tierä, mihinä oon kirijautunehena ja mihinä en. Aika vahavasti oon alaannu harkittemahan poistumista kaikista näistä sovelluksista. Luulisin, jotten kuole, vaikka en olsikkaa mihinää sosiaalises merias. Vois olla, jotta olis jopa enemmän sitä oikiaa elämää ja vois joskus tylsistymistä välttääksensä vahingos tulla teheneheksi jotaki hyöryllistäki.

En oo ny justihin vielä tällä sekunnilla poistumas mihinkää, mutta aika vakaas harkinnas se kyllä on.

Kolomas viikko harijoottelus

Niin on tivistä opetusta ollu tämäki viikko, jotta ei oo joka päivä havaannu eres syömäs käyrä ku vasta ehtoopäivällä. Eikä mulle yleensä ikänä käy niin, jotta ruokatauko pääsis menöhön ohitte huomaamata…

Maanantaiaamulla herättihin ihan reippahasehen pakkaasehen. Mittari näytti -12. Mulla oli koulupäivä. Suoraan sanottuna se oli yhtä tyhyjän kans. Aamupäivä oli ruottia. Saatihin monistehia ja tehtihin tehtäviä, mutta aika loppuu kesken, niin jottei niitä keriitty kaikkia eres tarkastaa.

Ehtoopäivällä käytihin läpi näyttösuunnitelman osioota. Mä luulin, jotta me oltaas jo kirijootettuki niitä, mutta ei. Opettaja vain totes, jotta keskittykää ny vielä kaikes rauhas siihen opetteluhun sielä työpaikalla ja tehkää sitte vasta suunnitelmat, ku tierättä, jotta ootta valamihia antamahan näytöt niistä. Kuulemma viimmeestään tammikuulla hän alakaa kyselemähän niitten perähän.

Mähän kävin toises harijoottelupaikkahaastattelus ennen ku pääsin tähän nykyysehen paikkahan. Ku mä olin päättäny valita tämän harijoottelupaikan, niin laitoon kurssikaveriille tietua, jotta sinne toisehen paikkahan ettitähän harijoottelijaa ja sinne voi hakia. Katriina haki heti seuraavana päivänä, pääsi haastatteluhun ja tuli valituksi saman tien. Mutta nyt ku mä kuuntelin sen kertomusta, niin mulle tuli aiva kauhia olo, kun olin siitä paikasta vinkannu.

Sielä on kuulemma ihan hirviä ilimapiiri. Pomo osaa olla veemäinen ja kaiken lisäksi/onneksi (?) se on ny irtisanoutunu ja sinne on tulos uus pomo, jolla ei oo mitää tilitoimistotaustaa. Yks työntekijä oli suoraa sanonu Katriinalle, jotta ’ihan kiva, jotta se pomo päätti ottaa tänne harijoottelijan, ku kukaa meistä ei olsi tahtonu, eikä meillä oo aikaa opettaa’. Oli varmasti tosi tervetullu olo siinä vaihees. 😦

Katriina kuulemma lähinnä käsittelöö saapuvaa postia, vastaaloo puhelinkeskuksehen ja avaa oven, jos joku on pyrkimäs sisälle… Eikä oo saanu mitää opastusta eres siihen puhelinvaihteen hoitamisehen.

Yks työntekijä oli sanonu, jotta voisit sä tulla kattomahan, kun hän laskoo palakkoja, mutta hän ei tierä, saako hän ottaa sua siihen… Joku toinen sentäs oli sanonu sille, jotta nyt alaatahan tekemähän kirijanpitua, mutta ei se vissihin ollu sitte kumminkaa vielä saanu teherä mitää.

Melekeen hävettää, jotta mulla on ittelläni niin mahtava paikka ja toinen joutuu tuollaasehen.

Maanantaina meille oli työmaalle tullu toinenki harijoottelija, merkonomiopiskelija, joka on aina välillä töis ja välillä koulus. Tiistaina, kun mä menin töihin, Kirsi oli puolestansa koulus, joten nähtihin vasta keskiviikkona.

Tiistaina me urakootihin Raijan kans palakkojen kausiveroilimootuksia ja TyEL-ilimootuksia, ku verottaja pisti eileen ehtoopäivällä reiluksi viikoksi sivut remonttihin, niin jotta sinä aikana ei pysty tekemähän mitää ilimootuksia.

Keskiviikkona pomo antoo mulle tehtäväksi yhyren asiakkahan tuloerittelyt helemi-kesäkuulta. Se oli itte teheny tammikuun malliksi. Kirijanpito on tekemätä koko vuorelta ja saan kuulemma alaata tekemähän sitä, kun saan nuo erittelyt ensi tehtyä.

Eileen laskettihin ensi palakkoja ja jatkettihin sen jäläkihin kausivero- ja TyEL-ilimootusten tekua. Ja loppupäivästä jatkoon vielä sitä tuloerittelyä.

Tänään on takuttu ja takuttu ja jumitettu ja mokattu… Ensi aamulla takuttihin palakkojen kans. En saanu millää seleville, mitenkä erellinen palakanlaskija oli laskenu lomakorvauksia. Raija ihimetteli hetken ja totes sitte, jotta ei niitä tarttekkaa laskia käsin, ku kones laskoo ne valamihiksi joka palakasta.

Ku sitte alaattihin syöttämähän niitä palakkoja konehelle, niin kävi ilimi, jotta ohojelma laskoo verot väärin… Piti ottaa yhteyttä asiakastukehen, joka ei sitte vastannu koko päivänä ja palakat jäi ”vaiheesehen”. Ne olis pitäny saara maanantaiksi työntekijöötten tiliille, mutta ei voitu lähettää niitä etehenpäin väärillä verotieroolla.

Tein tuloerittelyt loppuhun (tein vielä elo-syyskuunki, kun tositteet kerran oli jo mapis). Ens viikolla ehkä pääsen sitte sitä kirijanpitua opettelemahan.

Seuraavaksi ihimeteltihin Raijan kans, mitenkä sieltä palakkaohojelmasta saarahan vuoren palakkakertymät näkyvihin, ku yks työntekijä oli vaihtamas työpaikkaa ja tarvitti portaakkoverokorttinsa takaasi ja siihen olis pitäny merkitä tieto tähän asti maksetuusta palakoosta.

Ja eikähän taas löytyny virhe ohojelmasta. Ku katteltihin tulostettuja palakkalaskelmia, niin torettihin, jotta kertymä oli yhtäkkiä pienempi ku erellisellä laskelmalla. Onneksi pomo muisti, mistä se saatihin korijattua oikiaksi.

Viikko huipentuu siihen, jotta yritin ottaa toistakymmentätuhatta kopiota… Sielä nimittään on jokaaselle asiakkahalle oma viisnumeroonen koodinsa kopiokonehelle, jotta tieretähän laskuttaa niistä. Mä menin ottamahan yhtä kopiota siitä verokortista ja naputtelin asiakkahan koodin konehelle. Erellinen käyttäjä ei ollukkaa kirijautunu pihalle konehelta, niin jotta mä onnistuun lyömähän sen asiakkahan koodin kopiootten lukumäärä -kenttähän…

En tierä kenenkä piikkihin meni ja montako kymmentä kopiota niitä kerkes tulla, ennen ku Raija havaatti asian. Mä olin napannu vain sen yhyren kopion joukkohoni ja ajattelin, jotta sieltä tuloo jonku toisen tulostehia enkä eres kattonu, mitä se kone sylyki tulemahan.

Ei viikkua iliman kommellusta…

Rauhallista pyhäänpäivää!

Toinen viikko harijoottelua

No niin, kaks viikkua harijoottelua takana. Nimenomaan harijoottelua, sillä yhtää en vielä tunne ittiäni varmaksi minkää työn suhteen.

Maanantaina Raija taas uhuras työpäivänsä opettamalla mulle palakanlaskentaa. Niin vähä, ku sitä oon vasta teheny, niin voin jo sanua, jotta palakkoja on joka lähtöhön. Kaikis on omat kommervenkkinsä ja joka firmalla oma tapansa, kuinka ne haluaa ne hoirettavan.

Maanantaina kävääsi myös yks tuleva harijoottelija työmaalla. Jos ny oikeen muistan, niin hän aloottaa huomenna.

Tiistaina Raija uskalsi antaa mulle ittenääsesti laskettavaksi kaks palakkaa. Ne oli sen verran heleppoja, jottei niitten kans ollu ongelmaa. Paitti jotta olsin unohtanu lähettää tilinauhat palakansaajille. 😀 Onneksi Raija on tarkka ja meni kohta kohoralta läpi mun tekemiset.

Keskiviikkona, torstaina ja perijantaina oon järijestäny tosittehia kirijanpitua varte. Ensimmääsestä sain pomolta kehuja, jotta kyllä oli heleppo kirijata, ku tosittehet oli valamihiksi järijestykses. Mutta jottei totuus unohtuusi, niin seuraavasta tuliki sitte risuja. Olin pistäny tosittehet ihan sikin sokin.

Olin käyny välillä kurkkaamas erelliskuun puolella, kuinka sielä oli joku tosite käsitelty – ja jatkanu sitte mapittamista ihan väärästä kohorasta… No, onneksi se oli korijattavis oleva moka, mutta pomolta meni siinä aikaa hukkahan, kun sen piti orotella, jotta sain kuitit oikiahan järijestyksehen. Tuota virhettä välttääkseni oon ottanu tavaksi tarkastaa tosittehet vielä kerran ennen ku kuittaan ne järijestetyyksi.

Perijantaina laskettihin vielä muutamia palakkoja. Tällä kertaa sillä toisella ohojelmalla, mitä en oo vielä juurikaa käyttäny. Ilimeesesti Raijaki on käyttäny pääosin sitä toista ohojelmaa, joten seurattihin kohta kohoralta ohojeeta ja pyriittihin olemahan entistäki tarkempia ja tarkastamahan tierot monehen kertahan ennen ku lähetettihin niitä etehenpäin.

Töiren jäläkihin kävääsin lenkillä. Oikeen paleli sormia ja naamaa, ku oli vähä pakkaasen puolella. Ens kerralla pitää pistää paksummat hanskat.

Eileen isäntä halus Piikkihin syömähän. Mä en laittanu hanttihin, ku vältyyn kokkaamiselta. 😀 Nyt osasin myöski syörä kohtuurella, enkä tullu ähkyhyn.

Samalla reissulla käytihin ruokakaupas ja hajettihin linnuulle auringonkukansiemeniä.

Tänään on pyykkikones rallattanu usiamman kappalehen verran ja kuivausrumpuki höykyytti hantuukit ihanan pehemoosiksi.

Eikä mun tarvinnu tänäänkää keittää! Isäntä halus jostaki syystä kokata. Mua ei harmittanu yhtää. 😀

Ja ku en oo hyvän sään aikana saanu puutarhahommia tehtyä, niin niitä pitää teherä sitte näin pikku pakkaasella. Tosin heinät oli mukavan rapeeta ja heleppoja repiä pois puskaan juurilta. Tierän, jotta joku on sitä mieltä, jotta ne vois jättää suojaksi talaven yli, mutta ku leheret on puronnu, niin näkyy niin rumasti, kuinka palijo moskaa tuola syreeniairan juurella oikeen olikaa. En pysyny laskuus selevillä, montako sangoollista mä sieltä keräsin. Aluuksi meinas olla sormihin kylymä, mutta kyllä sitä siinä työn touhus sitte lämpeni ja nyt on tyytyväänen mieli, ku lopuuksiki sain sen tehtyä.