Sinua ajatellen – Rakkaalle ystävälle (Suomentanut Laila Rauhamaa)

Taas tälläänen pieni ajatelmakirija, jonka siskoo on saanu ystävältänsä ystävänpäivänä -97.

Kaunis kuvitus on Juliette Clarken käsialaa ja alakuteos on nimeltänsä To a very special Friend. 

Ystävät antavat sinulle parhaan kakkureseptinsä.
Ystävät jättävät kassillisen omenia ovellesi.
Ystävät luovat lumen myös sinun puoleltasi katua.
Ystävät ruokkivat kissan.
Ystävät säästävät sinua kiinnostavia lehtiartikkeleita.
Ystävät tuovat sinulle kukantaimia omasta pihastaan.
Ystävät ovat ehdottomasti korvaamattomia.

- Judith C. Grant - 

***

Ilman sanoja

Mielestäni ystävyyteen on aina kuulunut
se hieno, suurenmoinen etuoikeus,
nautinto ja ilo,
ettei tarvitse selitellä mitään.

- Katherine Mansfield -

***

Epäilemättä olen ansainnut viholliseni,
mutta en usko ansainneeni ystäviäni.

- Walt Whitman -

***

Meitä ei niinkään auta ystäviemme suoma apu
kuin varmuus siitä, että he ovat valmiita auttamaan.

- Epikuros -

Rakastan sinua… Kultaseni – Sanoja sydämestä (Suomennos Elina Takala)

Siskoo on saanu tämän pienen kirijan mieheltänsä äitienpäivänä 2001. Alakuperäänen kirija on julukaastu englanniksi nimellä In Love. Kirijas on suloosia kuvia ja ajatelmia rakkauresta. 

Toivon
itselleni
   yhtä asiaa.
Sinua.

- K. Bradford Brown -

***

Minä ja Ville ollaan menossa naimisiin
tiistaina tai keskiviikkona, koska jos
kissamme saa pentuja, niillä pitää olla
sekä isoäiti että isoisä.

- Anna (7 v.) -

***

Epäile, etteivät tähdet loista tulen lailla;
Epäile, ettei aurinko kulje rataansa;
Epäile totuutta valeeksi;
Mutta älä koskaan epäile rakkauttani.

- William Shakespeare -

Eira Pättikangas: Tehtaan portilta kotikujalle

Mä niin tykkään näistä Pättikankahan kirijoosta! Ihanaa murretta vuoropuheluus, mutta muuten hyvää kirijakieltä.

Tää kirija sijoottuu 20-luvun loppupuolelle, ku nuori Elli päättää lähtiä toisen flikan kans hakemahan töitä lakkitehtahalta. Matka on pitkä, mutta flikat haluaa omaa rahaa ja ittenäästymistä.

Tehtahan pihapiiris on myös turkisfärijäämö (= turkisvärjäämö) ja Elli tutustuu sielä työskentelevähän Asserihin.

Vanhempien vastustuksesta huolimata Elli pitää päänsä ja menöö naimisihin Asserin kans.

Asseri haaveeloo omasta turkisliikkehestä ja sitä varte täytyy lähtiä kaupunkihin. Kaupungis he asettuvat asumahan ensi Asserin velijen ja tämän ruottinkielisen vaimon työ, mutta Elli toivoo pääsevänsä omahan huushollihin. He muuttavat surkiahan vuokrakämppähän ja turkisompelimon sijasta Elli päätyy töihin pitsitehtahalle.

Asseri kulukoo omia kulukujansa ja vaikka rahasta on pulaa, saattaa kotia ilimestyä rario tai levysoitin. Elli ummistaa silimänsä ja haluaa pysyä tietämättömänä, millä rahalla Asseri niitä hankkii.

Sitte syntyy Iiris ja Ellin pikkusiskoo Raita tuloo lapsenvahariksi. Toinen tytär syntyy hyvin nopiasti Iiriksen jäläkihin ja Asserin työn laatu seleviää Ellillekki.

Nyt se on pois, mikä pahensi!

Mulla oli heti aamusta se hammaslääkäriaika. Täytyy myöntää, jotta vähä pelijätti, kuinka kipiää tuloo.

Turhaa taas pelekäsin. Oli taitava nuori nainen hammaslääkärinä. Puurutti niin hyvin, jottei tuntunu mitää. Itte asias se hammas oli jo valamihiksi melekeen irti. Tulehrus oli sitä työntäny ylähä.

Päivällä, ku puurutus loppuu, niin sen verran jomotti, jotta otin yhyren Buranan enkä oo ainakaa toistaaseksi muuta särkylääkettä tarvinnu. Menin särkylääkkehen otettuani hetkeksi (= 1½ tunniksi) maata (= nukkumahan) eikä herätes enää ollu jomotusta. Poskiki on jo melekeen palautunu normaalimittoohinsa.

Haastetta on tuonu syöminen, ku ei oo saanu tietystikkää pureskella eikä ruoka oo saanu olla kuumaa. No, päivällä tein munakokkelia ja annoon sen jähtyä. Äsköön tein kaurapuurua. Sitä oli jo hankalampi syörä, ku kaurankryynit meinas aiva väkisinki seikkaalla tuonne hampahankolohon.

Onneksi sattuu tämä etäpäivä tälle päivää, niin on saanu rauhas hissuksensa vain oleella. Ja ku etätehtäväki on jo aijat sitte tehty ja palautettu, niin ei mun tarvinnu murehtia sitäkää.

Antti Hervonen – Pirjo Lääperi: Muisti pettää – jättäkö järki

Kirijan alakuosa oli aivojenhuollon opas ja erityyppisten demetiooren kuvausta. Mä jätin sen lukemata ja siirryyn suoraa jäläkimmääsehen osahan, johona oli dementikkojen omaasten kertomuksia.

Kirija on julukaastu 2001 ja tarinat pääosin 80-luvulta, vanhimmat tais olla jostaki 50-luvulta, joten kuvittelisin – ja toivoosin – jotta dementikkojen asiat on tänä päivänä paremmin. Tai no, mitenkä sen ny ottaa. Näis tarinoos moni hoiti omat vanhempansa loppuhun asti. Sellaasta maharollisuutta ei enää monella vanhuksella oo. 

Hammaslääkäri

Tänä aamuna sain vihiroon ja viimmeen varattua aijan hammaslääkärihin. Mutta vielä ei tapahtunu muuta ku torettihin tulehrus ja se, jottei hammasta voira pelastaa. Se on otettava pois. Eivät kuitenkaa halunnehet ottaa sitä heti, ku tulehruksen takia on verenmyrkytysvaara. Mulle kirijootettihin kahta eri antipioottia ja tujuja särkylääkkehiä. Perijantaiaamulla mätähammas saa lähtöpassit. Sen verran hioovat sitä, jottei se kolahra enää yhtehen ylähampahien kans, koska se aiheutti melekoosta sätimistä pääs. Samalla pyysin hiomahan yhyren ruman pykälän kulumahampahasta, ku se oli oikiastansa se syy, minkä takia täs joku viikko sitte tilasin aijan tarkastuksehen, mutta jouruun jonokirijalle eikä oo mitää tietua, koska se tarkastuskutsu tuloo.

Naama on vielä paisuksis, pää on kipiä ja jonku verran tykyttää ikenes, ku sitä hammasta ja ientaskuja rassaaltihin. Mutta eikähän se tästä.

Tosin mä rupian kohta olemahan melekoosen hampahitoon muori. Tuolta puolelta on jouruttu vetämähän jo kolome ylähammasta aikaasemmin pois ja nyt lähtöö alahammaski. Hammaslääkäri pelijätteli, jotta vastaava ylähammas on seuraavana lähtövuoros, ku siltä katuaa vastapari, niin se alakaa vähitellen laskeentua alemmaksi niin jotta johonaki vaihees seki jourutahan vetämähän pois. Mutta sitä mä suren sitte, ku on sen aika. 

Töis oli ihan mukavan vilikas päivä ja etenki iltapäivällä tykkäsin, ku sain kasata mainosmateriaalia. Toinen harijoottelija oli tänään viimmeesen päivän töis.

Mahtava särky ja pullea poski

Oon ollu niin rutuunen viikonlopusta asti, jotten oo jaksanu tännekkää kirijootella.

Mulla on yks poskihammas aristanu jo jonki aikaa ja mä sitä ihimettelin ja kysyyn isännältäki, jotta purenko mä yöllä hampahia yhtehen, mutta ei se osannu sanua. No, lauantaina sitä alakoo porottamahan (= särkemään) niin, jotta mä jouruun turvautumahan särkylääkkeehin. Ajattelin niitten voimmalla mennä maanantaiaamuhun, jotta voisin sitte soittaa hammashoitolahan.

Sunnuntain vastaanen yö oli aiva kauhia eikä särkylääkkehet tuntunu auttavan ku pariksi tunniksi kerrallansa. Ku olin koko päivän sinnitelly, mä lopuuksi päätin soittaa päivystävälle hammaslääkärille. Ne kuvas sen hampahan ja totes, jotta kysees on aikaasemmin juurihoirettu hammas, jonka juures on tulehrus. Oli kaks vaihtoehtua: joko ne vetää sen heti pois tai sitte mä meen omalle hammaslääkärille, joka aloottaa siihen uuren juurihoiron. Ohojeeksi antoovat ottaa sekä nelisatasta Puranaa että krammaasta Panaroolia. 

Koska mulla on tuolla puolella jo muutenki vajausta hampahista, niin päätin, jotta yritetähän pelastaa se vielä, jos se suinki on maharollista. Mutta sepäs ei ookkaa ollenkaa niin yksinkertaasta.

Soitin eileen kaffettauolla hammashoitolahan ja sieltä sanottihin, jotta sen päivän särkypäivystysaijat on jo menny ja käskivät soittaa tänään uurestansa. Ensimmäänen tavallinen hammaslääkäriaika olis ollu tarijolla 19.6. Niin kauaa en meinaa orottaa.

Tänään ku soitin heti aamusta, niin mulle sanottihin, jotta klo 13 olis kaharellekki lääkärille aika. Mutta emmä taaskaa pääsny, ku mulla alakoo se tutkinnon arvioonti justihin siihen aikahan. Pahin porotes on ny ohi, mutta tulehrus tai mätä – mitä sielä ny onkaa – taitaa levitä, ku poski on paisuksis ja koko naama aiva toispuolohoonen. Välillä vihilaasoo korvahan ja leukahan asti. Ja sähköiskuja sateloo, jos yrittää purra jotaki ja hampahat kolahtaa vahingos yhtehen. Pitääs syörä/juora ny vain nestemäistä ravintua. Jos huomenna taas yrittääs soitella…

Mutta joo – siitä arvioontikeskustelusta: siinä ei ollu mitää jännitettävää. Mä esittelin tekemäni PowerPoint-esityksen yrityksestä ja kerroon meirän kehittämistyöstä asiakastyytyvääsyyren lisäämiseksi ja joka on otettu jo käyttöhönki. Muuten se oli lähinnä jutustelua asiasta ja etenki asian vierestä.

Opettaja vain totes, jotta oon teheny aiva liika kovan työn sen näyttösuunnitelman kans. Hän oli sairaslomalla silloon, ku hänen sijaasensa veti meille sen ohojeestuksen. Tämä kyseenen sijaanen on kuulemma työskennelly enemmän perustutkintolaasten kans ja sielä teherähän tarkempi ja yksityyskohtaasempi suunnitelma ja sen mukaasesti hän tietenki meitä opasti. Ammattitutkintolaaselle olis kuulemma piisannu vähempiki.

Ittearvioki mulla oli peräti 3-sivuunen ja seki oli kuulemma aiva turha. Sitä ei ammattitutkintolaasilta vaarita…

Jälleen kerran pitää toreta, jotta taas oon siis ottanu ihan turhia paiseeta (kirijaamellisesti), mutta kun en oo tienny. Joka tapaukses kuulemma kattoovat yhyres ohojaajan kans sen hyväksytysti suoritetuksi ja se on ny sitte tutkintotoimikunnan käsis, saanko mä toristuksen vai en.

Koululta saarahan silloon 13.6. sellaanen toristus, millä pystytähän työkkärihin näyttämähän, jotta opinnot on suoritettu. Jotenki olin kuvitellu, jotta mulla olis ollu tuon arvioontikeskustelun jäläkihin riemukkahampi tai helepottunehempi olo. Nyt mä kuitenki oon vissihin sen verran särkylääkkehien vaikutuksen alaanen, jottei tunnu oikeen miltää. Totesin vain, jotta emmä usko, ennen ku saan sen tutkintotoristuksen kourahani. Seki voi venähtää. Tutkintotoimikunnan seuraava kokous on 14.6. ja paperit pitää olla sielä kahta viikkua aikaasemmin. Opettaja epääli, jotta hän ei kerkiä (= ehdi) saara niitä siihen kokouksehen. Eli voi siis mennä sinne syksyhyn joka tapaukses.

Kuulin opettajalta, jotta yks kurssikaveri on eileen ehtoolla saanu vauvan, mutta opettaja ei muistanu, kummanko. Arveli, jotta flikka tai poika sieltä on tullu. 🙂

Kotia tulles mua orotti työttömyyskassan kirijet, mihinä torettihin, jotta ansiopäivärahat on ny kaikki käytetty ja jatkos pitää sitte anella rahaa Kelalta. Mä skannasin sen kirijeen työkkärihin ja kysyyn, jotta piisaako (= riittääkö) se niille, vai tahtooko ne mun käyvän sitä oikeen näyttämäs.