Belva Plain: Nuoruudenystävät

Kirija kertoo kolomesta opiskeluaikaasesta ystävyksestä Amandasta, Cecilestä ja Normasta. Cecile ja Norma on rikkahien perheetten lapsia ja Amanda on lähtöösin köyhemmistä oloosta.

Cecile aviootuu Peterinsä kans ja Amanda menöö naimisihin Norman velijen, Larryn kans. Norma puolestansa opiskeloo opettajaksi. Amanda ei tunne oikeen olevansa tervetullu Larryn perheesehen, vaan tuntoo, jotta Larryn isä väheksyy häntä.

Myöhemmin naisten ystävyys joutuu koetukselle – ja rikkoutuu, kun yhyren ystävän tekemiset palijastuu muille.

Kirija on kirijootettu 2001, mutta ajattelin, jotta se olis yhtä hyvin voitu kirijoottaa 1931, sillä niin vanhanaikaaselta sen mailma ja teksti tuntuu. Plainit saa jatkos jäärä kirijastohon.

Mainokset

Väärimpäin-auto

Oli taas se aika vuoresta, ku mun harmaaselekä-Gorilla piti vierä kattastettavaksi. Mä kattelin netistä halavimman vaihtoeheron ja maksoon sen valamihiksi, ku isäntä ystävällisesti lupas hoitaa käynnin mun puolestani.

Meleko varma olin, jotta menöö läpi niinku ennenki, mutta silti aina vähä huolestuttaa, jotta jos kumminki vanhasta, vaikkaki vähä käytetystä autosta jotaki vikaa silti löytyy. No, oli tullu korijauskehootus.

Viimme vuonna siltä vältyttihin, ku katsastusmies ystävällisesti käänsi väärimpäin ollehen polttimon oikiahan asentohon.

Mutta tuos mun autos on selevästi joku sellaanen ominaasuus, jotta siihen on hyvin heleppo asentaa kaikennäkööstä – väärimpäin.

Tällä kertaa väärimpäin oli takarenkahat. Isäntä ne on keväällä vaihtanu ja sanoo mielestänsä kattonehensa, jotta pyörimissuunta on oikeen. No, ei sitte kuulemma ollu. Onneksi ei sen vakavempaa seuraamusta tullu.

Nyt on kuulemma renkahien paikat vaihrettu ja pyörimissuunta pitääs olla oikeen. Jotenki se sai tuon virheen sälytettyä poijan syyksi, vaikkemmä kyllä ymmärrä, jotta kuinka se poijan vika vois olla ku ei se niitä kerran vaihtanukkaa.

Mä vain naureskelin, jotta hyvinhän ne on pyöriny väärimpäinki.

Ei oo ollu kovia sateeta, jottei oo torellista vaaran paikkaa vielä keriinny niitten kans tulla.

Anna Porter: Kadonnut käsikirjoitus

Tää mun kirijaosastoni tahtoo olla vähä ku kaikki tv-kanavat. Täälä tuloo uusintoja uusintojen perähän… Ja musta on tullu niin laiska, jotten viitti eres kirijoottaa uutta tekstiä näistä uusintalukemisista, vaan lainaan vanhaa.

Rautalinnun räpiköönnit

Tää on taas omasta hyllystä napattu välilukeminen. Isäntä näyttää saanehen tään pokkarin syntymäpäivälahajaksi velijen perheeltä v. -89. Isäntä ei oo lukuihimisiä, mutta mä oon tämän lukenu varmahan jo silloon heti, kun tää on tuotu. Nyt luin uurestansa – tosin erittään pienis pätkis kun tää oli mulla töis ruokatuntilukemisena.

Vähä kärsii tuo juonen hahamottaminen tuosta pätkimisestä. Ihan ensimmääseksi mua häiritti hirmuusesti kirijootusvirhe toisensa jäläkihin. Pokkariihin ei ainakaa siihen aikahan oo siis palijo panostettu oikolukuvaihees.

Täs kirijas kanadalaanen kirijankustantaja George Harris jää maanalaasen junan alle ja siitä alakaa pärkyämähän karonnehen käsikirijootuksen jälijittäminen. Sen tahtoos saara käsihinsä aika moniki taho.

Poliisi pitää Harrisin kuolemaa ittemurhana, mutta toimittaja Judith Hayes oli tavannu Harrisin vain vähä ennen tämän kuolemaa ja oli varma siitä, jotta ittemurha se ei oo. Harrisin jäläkihin kuoloo vielä pari muuta kustantajaa, jokka on tienny tuosta käsikirijootuksesta.

Judith ryhtyy tutkimahan asiaa lapsuurenystävänsä, kustannustoimittaja Marsha Hillierin kans. Molemmat naiset ja Judithin lapset on vaaras…

View original post 9 more words

Viikonlopun vieraalu

Poika tuli väkensä kans perijantaiehtoolla viikonlopun viettohon. Oli taas jokku älämölökisat (= äänenpainekisat), mihinkä se osallistuu. Ei sunkaa (= suinkaan) se meitä niin useen piittaasi (= välittäisi) tulla kattomahan.

Pitsaa oli tietysti perijantain ruokalistalla. Eileen isäntä krillas lihaa, makkaraa ja halloumia. Mä tein salaattia.

Tänään syötihin oman maan uusiapernoja kuppinuputtehen kans. Miniänalaku ei luonnollisestikkaa tienny, mitä kuppinuputes on, mutta totes, jotta kyllä on hyvää.

Oon sen täälä varmahan joskus kertonukki, mutta kuppinuputes on siis uusille pernoolle tehty ”soosi”. Jokahittelle teherähän oma soosi kaffetkuppihin: voita, suolaa ja kuumaa maitua päälle. Ja ruohosipulia niille, jokka siitä tykkää.

Ja perunan lisäksi me toppaamma (= kastamme) sinne leipää. Ei se sen monimutkaasempi ruoka tartte olla, ku on aiva kesän kärkiherkkua.

Niin, ja eileen mä tein sellaasen piirakan, mistä ainaki miniänalaku tykkäs tosi lujaa – ja vissihin poikaki. Vähä tein erilailla, ku ohojees. Ostin kaks pakettia valamista murotaikinaa ja kaulittin ne niin, jotta niistä tuli yhyres melekeen uunipellillisen kokoonen levy. Levyjen päälle levittelin rasiallisen paistonkestävää mansikkamarmelaaria ja siihen päälle vielä raparperin ja mansikan viipalehia. Paistoon kiertoilimalla 180 astees n. 20 minuuttia. Ja lisukkeheksi vaahrotettua vanilliinikastiketta. Kaikki meni 😀

Nuoret lähti ajelemahan kotiansa vasta seittemän mais ehtoolla, jotta aika myöhälle menöö ennen ku ovat kotona.

Miniänaluulla alakaa työt vasta 29. päivä, mutta poijan tietysti pitää jaksaa huomenna töihin. Aina vähä murehruttaa nuo matkat. Sen takia mä yritän joka kerta muistuttaa, jotta laittakaa viestiä sitte, ku pääsettä perille.

Elukoosta Mortti oli tällä kertaa selevästi seuralliseet ku Rymy. Paitti kyllä me vähä Rymyn kans taas riehuttihin, ku se ”tappoo” pehemoleluansa. Mortista on tullu kova kolli juttelemahan. Sillä tuntuu olevan palijo asiaa. Kun se on juttutuulella, sen kans voi käyrä ihan vuoropuhelua. Se vastaa kyllä, ku sille jutteloo. 😀

 

Tuula-Liina Varis: Vaimoni

Laiskotti, enkä viittiny kirijoottaa tästä uutta tekstiä. Niimpä kopsasin vanhat kommenttini vuorelta 2013…

Tämä kirija kertoo Petestä ja Pipasta. Pete on uppoutunu työelämähänsä juoruleheren päätoimittajana. Pippa on jääny kiinni suruhun yli kymmeneksi vuoreksi. Heirän lapsensa syntyy vammaasena ja kuoli puolivuotiahana.

Pippa ei selevinny siitä koskaa. Hän jää pois töistä, erakootuu kotia eikä välitä hoitaa ittiänsä.

Pete häpee Pippaa, kun tämä on syöny ittensä yli satakilooseksi. Peten mielestä menestyvä mies ei voi näyttäytyä sen näköösen vaimon kans. Pete tuntoo toisinaan suorastansa vihaavansa Pippaa, ompa joskus lyönykki tätä.

He nukkuvat eri huonehis, Petellä on suruhe sihteerinsä kans ja Pippa on Petelle lähinnä korinhoitaja.

Pete haaveeloo, jotta Pippa vaan katuaas johonki pilaamasta hänen elämäänsä. Ja niin sitte käyki. Pian Pete huomaa olevansa epäältynä Pipan katuamisehen liittyen ja koko elämä alakaa mennä raiteeltansa.

Päänvaivaa kerraksensa

Mä oon tainnu jo aika monta kertaa ruraata (= rutista) täälä, kuinka mun pää hilseelöö ja hiukset harvenoo. No, sunnuntaina tuli kirijaamellisesti viimmeenen pisara monta pisaraa, ku yöllä tunsin, jotta päänahaasta alakaa valua kurosnestettä. Ja sitä valuu koko sunnuntaipäivän. Molemmin puolin päätä korvien yläpuolelta.

Iho alakoo tuntua kuumalta ja tulehtunehelta ja meni melekeen rikki sieltäki, mihinkä sitä kurosnestettä valuu. Mä kulijin paperitollot korvien takana, jotta se tyrehtyys. Silimälasia ei ollu kiva pitää ollenkaa, ku tuntuu, jotta sangat tarttuu siihen nesteehin. Ja tuntuu, jotta ne vain hautoo lisää korvantaustoja.

On tuota kurosnestettä vuotanu ennenki, mutta ei tuolla siivolla. Niimpä sain vihiroon ja viimmeen aikaaseksi soittaa terveyskeskuksehen. Eihän siitä ny ookkaa vasta ku vähä toista vuotta ku ensimmääset oirehet tuli..

Yllätys oli suuren suuri, ku sain aijan heti tunnin päähän. Sielä oli kehitetty pikapoli: hoitaja tai amanuenssi ottaa asiakkahan vastahan ja sitte tuloo vielä valamis lääkäri varmistamahan riaknoosin (= diagnoosin). Paitti jotta mun tapaukses tuli vielä kolomaski valakotakkinen.

Tämä amanuenssi ei sattunukkaa muhun, kattoo vain kaukaa ja varovaasesti ja kirijootteli tietoja konehelle. Ensimmäänen lääkäri tohtii sentäs vähä käännellä hiuksia ja kurkistella tuonne päänahkahan, mutta ei ollu ihan varma, mikä mua vaivaa. Ja onko tuo päänahaan kuivuus samaa vaivaa ku ihottuma käsivarres ja selijäs.

Sempä takia hän kuttuu vielä toisenki lääkärin paikalle. Tämä lääkäri oli työskennelly ihotautiosastolla, mutta satavarmaa lausuntua ei häneltäkää tullu. Arpoovat, onko kyse sienestä vai jostaki muusta ihottumasta. 

Sen takia mulle määrättihin vähä niinku varmuuren vuoksi julumettu kasa kaikenlaasta: kaharenmoista perusvoiretta, joista toisella voi ”pestä” pään, samppoota hiivasienitulehruksehen, kortisooniliuosta päänahkahan, kortisoonivoiretta käsivartehen ja selekähän. Ottivat vielä valokuvia tuosta käsivarresta, jotta jos ei se rupia helepottamahan, niin saavat konsultoora ihotautilääkäriä niitten kuvien avulla.

Jos ei näillä myrkyyllä tauti lähäre, niin kai niillä ainaki nahka lähtöö?

Töiren jäläkihin mulla oli parturi. Olin kaharen vaiheella, jotta pitääkö mun peruuttaa se, vaikka tuo päänuppi onki ny rauhoottunu. Ajattelin, jotten kehtaa mennä sinne tällääsenä hilsehemmona. En voi olettaa, jotta kenenkää tarvittoo sattua tällääsehen ittiäki inhottavahan päähän.

Mutta ei Sari ollu moksiskaa, meinas, jottei tää niin paha oo. 😀 Ei pelijänny sattua palijahin käsin mun hiuksihini. Niin se laittoo mulle kaksfäriset rairat – vaalian ruskeeta ja vaaleeta ja leikkas taas muotohonsa. Se kysyyki, jotta koska sitä on viimmeeksi leikattu, ku sen mielestä oli niin venähtäny pituutta. No, olihan siitä jo pari kuukautta, ku flikka sitä äitenpäivän aikana klipsii. Samoon se meinas, jotta nuo sivuhiukset on vahavistunu sitte viimme näkemän, vaikka mun omasta mielestä mä vain kalijuunnun huolestuttavasti koko aijan lisää..

Karin Mäkelä: Valkea voima – Huumeäidin tarina

Oon ostanu tämän kirijan yli seittemän vuotta sitte Raijalta syntymäpäivälahajaksi saamallani lahajakortilla. Silloon tietysti oon jo tämän lukenu, mutta nyt otin taas välilukemiseksi ennen kirijastos käymistä.

Ei oo mitää kevyttä kesälukemista ja tuntuu pahalta ajatella, jotta tämä on ollu täyttä totta. Ja on yhä eneneväs määrin tänä päivänä. Suurimmat kärsijät on läheeset, erityysesti lapset. Kun ei eres niiren takia pysty pysymähän eros huumeesta, niin on selevää, jotta ei se lapsenkaa elämä voi kovin kaksista olla.

Huumeetten käyttö saa tekemähän rötöksiä ja kiinnijäämisestä seuraa vankilatuomio. Äiteen linnahan lähtö kuullosti vähä samalta ku meikäläänen ilimoottaas, jotta lähtöö ruokakauppahan. Aiva tavallinen juttu.

Karinin kaikki kolome lasta huostahanotettihin ja kaks vanhinta sijootettihin kauas vanhemmista ja kolomas päätyy mumman kasvatettavaksi. Huostahanotto ei saanu vanhempia ryhyristäytymähän vaan antoo syyn vetää kamaa kaksin käsin, koska millää ei ollu mitää väliä.

Äiti selevästi rakasti lapsiansa ja puollusti heitä leijonaemon tavoon, mutta huostahanotetun lapsen asioosta päättää jo joku muu. Hän selevästi myös tunsi ja tunnisti hyvin vanhimman poikansa huonon olon, mutta ei saanu tälle tarpeeksi aijoos apua. Poika päätyy ittemurhahan vain 16-vuotiahana.

Tää kirija herätti niin palijo ajatuksia, jotten millää saa niitä muotooltua ja maharutettua tähän. Mutta yhtää sympatiaa ei multa heru huumekauppiahien tai eres käyttäjien suuntahan.

Karin Mäkelän haastattelun voi kuunnella Ylen Taustapeili-ohojelmasta.