Tämä on ryöstö!

Tämä oli pettymys! Niin palijo ku sitä oli hehkutettu, niin eipä sitte ollu meikälääsen makuhun. Palijo hauskempi oli Kivisen & kumppanien show.

Täs oli liikaa kaikkia. Tekohauskaa, joka ei naurattanu. Lauluja, jokka olis voinu jättää laulamata. Paitti Antti LJ Pääkkösen laulut. Se ku osaa oikiasti laulaa.

No, se on ny nähty.

Teatterilta suunnattihin Ireaparkkihin kattelemahan isännälle pukua. Se on melekeen joka kerta nykyään uuren puvun osto, ku sitä tarvitahan. Isäntä oliki kätevä tällä kertaa – jätti lompsan autohon – ja mä maksoon koko lystin.

Sittarilta hain lankaa joululahajoja varte ja sitte käytihin vielä otattamas röntgen passikuvat henkilökorttia varte. En oo vielä tohtinu kattua, minkämoiset niistä tuli.

Kuus tuntia saatihin klutattua (= kulutettua) sillä reissulla.

Palakittemistilaasuus

Tänään oli se kirijootuskilipaalun palakittemistilaasuus. Se oli mielenkiintooses paikas, nimittään Koskenkorvan viinamuseos. Ei sillä, jotta sielä olis ny keriinny kiertelemähän tai jotta meille olis esitelty paikkaa sen kummemmin, mutta olihan sielä pullo poikinensa vitriiniis ja hyllyyllä. Ja varmahan palijo muutaki, mitä en havaannu.

Tälläsin itteni istumahan Vuokon vierehen. Vuokko oli isoonsiskoon naapuri ja hyvä ystävä. Vuokko tuumas mulle, jotta musta on tullu aiva Sirkan näköönen. Itte en oo sellaasta huomannu. Äiteen mä kyllä näjen useenki peilistä.

Jonku aikaa siinä keriittihin höpöttelöhön ennen ku varsinaanen palakittemistilaasuus alakoo. Ihan kaikki palakitut ei ollu paikalla. Jokahiselle annettihin henkilökohtaasta palautetta. Minen vain enää muista, mitä mun omasta sanottihin. 😂 Mutta oli ne vissihin siitä tykänny. Ainaki osa raarista, ku valinta oli tehty keskiarvomenettelyllä. Jokaanen raatilaanen oli antanu kirijootuksille pisteetä yhyrestä viitehen ja sillä perusteella oli kirijootukset pistetty järijestyksehen. Rahastonhoitaja mulle tunnusti, jotta mun runo oli hänen suosikkinsa.

Tällääsen kasan antoovat vielä lujettavaa. Tuosta murrekirijasta oon erityysen innoosnani.

Ei näköjään ollu mun runua tuohon joululehtehen kelepuutettu, niin laitan sen tähän:

Minne katosivat sanat?

Minne katosivat sanat,
kokonaiset lauseet?

Minä suren niitä
kuin ystävää,
jonka en uskonut
koskaan pettävän.

Kaipaan sitä,
kun sanat
koskena vyöryivät ylitseni
ja minä vain
ojensin käteni
poimiakseni ne virrasta.

Muistan,
miten samaan aikaan
vaikeaa ja helppoa,
tuskaisaa ja huojentavaa,
hävettävää ja riemukasta
oli antaa valta tunteille,
avata sydämensä
aivan auki.

Sitä minä kaipaan.

– Anne Saari –

Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten

Tämän kirijan mä noukiin (= poimin) kirijaston vaihtohyllystä. Oon muutaman Seppo Jokisen kirijan lukenu ja jotenki tykästyyn tähän komisario Koskisen porukkahan.

Kirijan nimestä voi jo päätellä, jotta Tamperehella uimarannalta löyretty kuollu mies oli tapettu vakaasti harkiten. Vainaja istuu penkillä rennon näkööses asennos. Niskasta törröttää naskali.

Aika pian alakaa löytyä motiivi ja jopa toristehia, mutta tunnustusta ei tuu. Ja kun syylliseksi epäälty on kiinniotettuna, tapahtuu toinen naskalimurha. Onko pirätettynä sittekki väärä henkilö?

Nauruterapiaa, osa I

Oltihin keskiviikkoehtoolla teatteris kattomas Saikkua, kiitos! Osa 3.

Tierän, jotta joittenki mielestä kaikki jutut ei ollu hyvän maun mukaasia, mutta mulla on sen verran luokatoon huumorintaju, jotta mä kyllä saatoon surutta nauraa ruumishuoneslaulullekki…

Ihan ääretöön kunniootus Mikko Kivisen uskomattomalle ulosannille ja muistille. Kuinka kukaa pystyy puhumahan niin nopiaa ja sotkeentumatta sanoosnansa – ja muistamahan, mihinä paikkakunnalla ollahan, mitä nimiä piti käyttää sketsis. Yhtää väheksymättä muitten näyttelijöötten suorituksia.

Töistä oli meirän harijoottelija samas näytökses ja sen kans oomma naureskellu aina vain uusille ja uusille välähryksille sieltä esityksestä. Eli nauruterapia senku jatkuu.

B. A. Paris: Suljettujen ovien takana

Jack ja Grace on aviopari.

Jack on menestyvä asianajaja, joka on erikoostunu puollustamahan perheväkivallan uhuriiksi joutunehia naisia. Eikä oo hävinny ainuttakaa juttuansa. Kaiken lisäksi mies on komia ku mikä.

Grace taas on huomattavan hoikka ja tyylikäs. Ja taitava taiteelija sekä loistava kokki.

Ulukopuolisen silimin pariskunta on eroottamatoon, sillä Grace ei koskaa liiku iliman Jackia. Miksiköhän ei?

Tämä tarina on puistattava, mutta en silti yhtää epääle, jotteiko tosielämän Jackeja ja Graceja oo olemas.

Kutsu

Taisin viimme viikolla vähä uuperrella (= vihjata), jotta tuli kutsu yhtehen mielenkiintoosehen tilaasuutehen. Nyt, ku se on ollu tänään leheren päälläki, niin voin kertua. Se oli kutsu kirijootuskilipaalun palakintojenjakohon.

Mähän en oo kirijoottanu vuosihin mitää muuta ku näitä höpinöötä tänne. Tänä syksynä paikallislehti ja paikallinen seura järijestivät kirijootuskilipaalun. Aihe oli vapaavalintaanen, sarijat alle ja yli 20-vuotiahille ja lajina joko runomuotooset tai suorasanaaset kirijootukset.

Ku kilipaaluilimootus oli leheres, niin se ei vielä saanu mua toimimahan, mutta se jäi vissihin kumminki alitajuntahan, koska yhtenä yönä ku heräsin, niin mulla oli runonraakiles, joka piti heti nousta kirijoottamahan ylähä. (Ja kattelemahan se lehti-ilimootus taltehen.) Sitä yöllistä tekstiä mä sitte kirijootin aina vain uurestansa ja uurestansa päiväkausia niin kauan, jotta kelepuutin sen kilipaaluhun lähetettäväksi. Lähetin sen yhyren ainokaasen ja oikiastansa unohrin koko asian, mutta viimme viikolla tuli sähköposti: Onneksi olkoon sijoittumisestasi! Tulit toiseksi 20 vuotta täyttäneiden runosarjassa.

Mä isännälle totesin, jotta ei oo sitte vissihin ollu ku kaks osallistujaa. Oli sielä kumminki kolomaski nimi. Ja ny ku kattoon tuota lehtijuttua, niin se onki jaettu 2. sija, jotta ei sillä palijo passaa trossata (= rehvastella). 😂

Täs on pätkä lehtijutusta: Osallistujia oli runsaasti: 26 kirjoittajaa lähetti yhteensä 36 tekstiä (= 14 runoa ja 22 suorasanaista.) Kymmenhenkisen raadin päätuomarina oli kirjailija Anneli Kanto. Tuomariston mukaan huiput erottuivat. Kokonaisuutena taso oli suureksi osaksi tasainen. Arvostelussa kiinnitettiin huomiota ennen kaikkea vaikuttavuuteen sekä iskevyyteen (suorasanaisissa) ja syväkyntöön (runoissa).

Mua vähä nauratti, jotta tuoko on ny runsas osallistuminen? Sielähän oli tuomaria melekeen yhtä palijo ku kirijoottajia. 😁 Entä sitte, ku taso oli tasaanen, niin kuinka ne huiput sieltä eroottuu?🤣 Ja jos on harrastanu syväkyntöä niin eihän silloon voi olla huipulla? Vai? 😂

Mä laitan sen runon tänne vasta sitte ku se on julukaastu joko paikallisleheres tai joululeheres, mihinkä näinä kilipaaluhun osallistunehia tekstiä kuulemma laitetahan.

Anja Lampela: Hyväntekijä

Tapahtuu Oulus:

Ensi lukioikäänen Minea Laihinen katuaa ollesnansa lenkkeelemäs. Sitte terveyskeskuslääkäri Ilpo Koski katuaa työmatkallansa. Auto löytyy terveyskeskuksen pihalta omalta paikaltansa, mutta töihin mies ei ilimestyny. Seuraavaksi katuaa ammattikoulun kokkilinijalla opiskellu Luke (Luukas) Salmela. Ja vielä pitkän aijan päästä toretahan elääkkellä oleva Oili Sorvisto karonneheksi. Mikä voi yhyristää nämä ihimiset?

Jo kirijan aluus seleviää, kuka on kaiken takana ja motiivinki pystyy arvaamahan. Silti tämä oli mielenkiintoonen lujettava, vaikka joittenki tapahtumien osalta vähä liika ennalta arvattava, mutta ei niin, jotta se olis haitannu.

Halaus

Tänään pomo antoo mulle tehtäväksi selevittää yhtä valtuusasiaa, ku ei oo saatu hoirettua parin asiakkahan asioota sähköösesti, vaikka kaikki piti olla kunnos.

Mä soitin ensi yhtehen paikkahan, mistä mulle annettihin suora puhelinnumero henkilölle, joka kenties vois auttaa. Hänkää ei pystyny auttamahan itte, mutta antoo mulle taas uuren numeron, josta sain selekiät ohojeet, mitä kokeella ensi ja kehootuksen ottaa uurestansa yhteyttä, jos ei niillä ohojeella päästä etehenpäin.

Vein ohojeet pomolle ja – kas kummaa – niin saatihin valtuuret pelittämähän ja jatkos päästähän hoitamahan asioota asiakkahien puolesta.

Pomo oli taukkaallu tämän saman ongelman kans ties kuinka pitkähän ja yrittäny soittaa sinne ja tänne ja tuonne ja kuunnellu tuntitolokulla ärsyttäviä jonotuspimputuksia. Aina ei oo saanu eres ketää kiinni tai sitte on vain sanottu, jotta ei täälä näy tarvittavia valtuuksia eikä oo osattu antaa sen kummemmin mitää ohojeeta.

Nyt asia hoituu heti eikä huomenna. Pomo oli siitä niin riemastunu, jotta se tuli oikeen puolijuoksua halaamahan mua. Ja toi vielä ehtoopäiväkaffeelle koko porukalle herkullista suklaakakkua.

Mua oikeen nauratti, ku näin pienellä asialla sai toisen nuon ilooseksi. Toki se helepottaa isoosti asiootten hoitamista jatkos ja toisen asiakkahan kohoralla ongelma on ollu olemas vissihin jo pitkähänsä niin, jotta sitä on yritetty ratkoa jo monta kertaa aikaasemmin.

Ku näki, kuinka isoo asia se oli pomolle, niin tuli oikeen hyvä mieli ittellekki, vaikken mielestäni teheny mitää ihimeellistä.

***

Ja jotta kauhun tasapaino säilyys, sain vihaasen sähköpostiviestin asiakkahan työntekijältä, ku se sai mielestänsä liika vähä palakkaa. No emmä voinu sille enämpääkää maksaa, ku ei sillä ollu palijo tuntia ja sitte piti palakasta vielä vähentää lainan lyhennys työnantajalle.

Sain senki onneksi sumplittua niin, jotta se päättyy siihen, ku työntekijältä tuli loppujen lopuuksi kiitokset. 😊

Lääkäristä toisehen

Mulla oli eileen taas vaihteeksi aika korvapolille. Ensi oli kuulontutkimus ja se tutkijaki hämmästeli, minkämoinen muutos tuon vasemman korvan kuulos on tapahtunu sitte erellisen testauksen. Viires kuukaures kuulo on romahtanu. Alimmillansa piti tuutata ääntä yli 100 dB:n voimmalla ennen ku mä kuulin. Sitähän mä oon yrittäny sanua, jottemmä kuule mitää, mutta ku kukaa ei ota kuulevihin korvihinsakkaa!

Taas oli eri lääkäri. Tämä halus vielä kokeella korvan putkitusta, mutta mä sanoon heti, jotta iliman puurutusta en suostu enää siihen toimenpiteehin. Sen verran kipiää tuli erelliskerralla.

Ensi se kumminki puurutti mun nenänielun, kun se halus kurkata sinnekki. Ei mitää erityystä kuulemma näkyny. Sitte puurutettihin korva ja puurutusainehen piti antaa vaikuttaa puolisen tuntia ennen putkitusta.

Mulle annettihin lupa lähtiä vaikka kaffilahan siksi aikaa. Oliki sopivasti ruokatunnin aika. Mutta, mutta… mullehan oliki tarijooltu jo vastahanotolla sellaaset ohkaaset päiväkännit. Meinas ihan mennä askelehet ristihin eikä oikeen käytäväkää tahtonu piisata (= riittää).

Hoitaja saatteli mut lepotilahan ja vannotti, jotten lähäre siitä liikkeelle ennen ku varmasti tierän pysyväni pystys. Ei siinä onneksi kauaa menny ku alakoo käveleminen taas onnistua.

Kävin haukkoomas karijalanpiirakkaa ja hörppäsin teetä. Sitte sainki jo mennä takaasi polille. Korvahan laitettihin vielä lisäpuurutusta ja putken laittoki onnistuu tällä kertaa ihan hyvin. Ja kivutta.

Lääkäri kysyy, huomaanko eroa kuulos. En huomannu. Yhtä kuurooksi tunsin itteni. Enkä oo muuten huomannu vieläkää.

Koko loppupäivän oli sellaanen raareltu (= raadeltu) olo kurkus ja niistää piti vähä väliä. Ilimeesesti se nokkahan suihkutettu puurutusaine aiheutti sen. Ja krapula iski jo ehtoopäivällä. Alakoo päänsärky, joka on jatkunu vielä tänäänki eikä oo talttunu eres Burana Capsilla, mikä yleensä auttaa mun päänsärkyhyn. Kotia tultua otin Panadolin ja ainaki toistaaseksi päänsärky on pois. En tierä, tuliko seki nuosta puurutusainehista.

Parin kuukauren päästä kontrollikäynti, jos ei sitä ennen tuu mitää, minkä takia pitääs mennä aiemmin.

Ehtoolla orotti sähköpostis kutsu yhtehen tilaasuutehen, josta kerron sitte tuonnempana. Se oli kumminki melekoonen yllätys. Mieluunen sellaanen, niin jotta ilimoottauruun mukahan.

Tänään oli taas vaihteeksi lääkäri. Hammaslääkäri tällä kertaa. Onneksi se ei löytäny muuta ku hammaskiviä. Sitä pääsen poistattamahan suuhykienistille vasta ens vuoren puolella.

Jospa ny sais loppuvuoren olla rauhas töis eikä tarttisi hypäätä joka kuukausi jonku tohtorin rääkättävänä!

Tosin mä luulen, jotta pian pitää tilata aika jollekki muistitohtorille. Maanantaina mä unohrin ottaa mukin töihin. Meillä on omat mukit ja mä pruukaan (= tapaan) tuora omani viikonloppuna konepesuhun. Onneksi taloon puolesta on muutama varamuki. Sitte mä hoksasin, jotta mulla on kyllä kuorimaveitti mukana, mutta olin unohtanu omenan kotia. 😂

Tänään, ku tyhyjäsin eväslaukkua työmaan jääkaappihin, niin totesin, jotta ruoka oli unohtunu kotia jääkaappihin… Aamutauolle mulla oli voileipä ja ehtoopäiväksi oli omena, mutta ruokatunniksi ei mitää. No, onneksi mulla oli se hammaslääkäris käynti, niin koukkasin samalla reissulla ruokakaupan kautta. 🤣

Niin että pitääkö olla huolissaan?

Uuret karteekit

Eileen tuli tekstiviesti, jotta uuret karteekit (= ikkunaverhot) on valamihina ja hajettavis. No tietysti piti heti tänään ne hakia, jotta saa pestä klasit ja laittaa karteekit paikoollensa.

Samalla käytihin vähä Clas Ohlsonilla hakemas säilytystölökkiä Ota 3, maksa 2 -tarijouksesta. Joka sitte oliki vain klupilaasille, mutta tekivät mulle kortin ja sain alennuksen. Kympin säästö tuli siinä. 😊 Niin, ja sellaasen keittiölaatikkohon sopivan lokerikon ostin kans.

Keittiöhön yritettihin kattella mattua, joka menis joinki tuohon keittiön seinän ja verhojen värihin. Ihan turhaa. Harmaata, mustaa ja ruskiaa oli tarijolla. Sitä sorttia meillä on kyllä ihan riittämihin. Haluaasin tuora eres vähä färiä huushollihin.

Isäntä oli vissihin laskeskellu, jotta vois päästä samalla reissulla johonki syömähän. Niimpä se vei mun Kotipizzahan. Ei jaksettu kaikkia, piti ottaa loput evähäksi.

Kotia tultua tyhyjäsin sen keittiön koleslaatikon, mihinkä sen Ohlsonilta ostetun lokerikon ajattelin laittaa. Loppujen lopuksi sinne lootahan ei montaa tarveskalua jääny, kun nostelin niitä kolomehen kasahan: yks kasa niille, joita käytetähän jatkuvasti ja laitetahan takaasi lootahan, toinen kasa niille, joita käytetähän harvemmin (esim. piparkakkumuotti ja kaulin). Ne voi säilyttää johonaki muolla. Ja kolomas kasa sellaasille tavaroolle, joita huushollis on usiampia tai joita ei oo käytetty aikoohinkaa tai ikänä (esim. jäätelökauha). Ne meinaan pistää Feispuukin roskalavalle, jos joku tarttis.

Sitte pesin klasit ja laitoon verhot. Jokku pinnat piti pestä kolomehenki kertahan, ennen ku kehtasin sanua pesneheni niitä. Sen kyllä totesin, jotta seuraava, joka meillä lyöö kärpääslätkällä klasihin, saa tulla itte pesemähän ne jälijet pois! 🤬 Ja kärpäästen kuolles pörähyttämät viimmeeset suolikaasut isköö neki kiinni klasin pintahan niin, jottei meinaa millää saara niitä lähtemähän pois.

Ja ku ripustin karteekit paikoollensa, niin totesin, jotta olin mitannu ne liika lyhkääsiksi. Olis saanu olla 10-15 cm piremmät. Mutta muuten kyllä tykkään kovastikki.

Tästä ilonaiheesta huolimata mulla on takaraivos kalavanu yks ikävä asia eilisehtoosta alakaen.

Yks läheenen ihiminen on suuttunu toiselle läheeselle ihimiselle. Sanotahan, jotta kyseeset henkilöt on Suuttuja ja Tietämätöön. Ja mä oon jääny siinä ikävästi välikätehen.

Tarina alakaa jo parin vuoren takaa Tietämättömän kommentista mun Feispuukkihin. Se ei ollu kirijootettu Suuttujasta, mutta tämä oli kumminki tulukinnu sen niin ja päättäny estää Tietämättömän niin Feispuukis ku WhatsAppis ja torennäköösesti puhelukkaa ei mee perille. En tosin tierä, onko Tietämätöön eres kokeellu soittaa. Mutta WhatsAppis se on yrittäny laittaa syntymäpäivä- ym. onnitteluja ja on ihimetelly, ku ei ne näytä menevän perille.

Tietämätöön ei oo tienny tehenehensä mitää pahaa Suuttujalle, eikä sillä oo ollu eres maharollisuutta selevittää asiaa, ku Suuttuja on mitää sanomatta ihan ykspuolisesti päättäny pistää sen estohon.

Eileen Tietämätöön pyysi mua kysymähän Suuttujalta, minkä tähären hänet on estetty ja siitä se alakas pärkyämähän.

Mä yritin seliittää asiaa Suuttujalle, mutta se ei oo vastannu mulle. Mä haluaasin vain eheroottaa, jotta keskustelis Tietämättömän kans ja selevittääs väärinkäsityksen – niin ku aikuuset ihimiset teköö.

En tierä, oonko mäki jo estolistalla. Musta alakaa tuntua, jottemmä taira tuntiakkaa Suuttujaa, ku tämä ei oo eres ensimmäänen kerta ku hän suuttuu läheeselle ihimiselle ja pistää välit ykspuolisesti ja totaalisesti poikki. Ja siinäki mä oon ollu puun ja kuoren välis ku se lähti kans jostaki mun kommentista, johonka tämä toinen estetty reakootti.

Suuttuja on tosi pitkävihaanen, sillä tuo erellinen välirikko on jatkunu jo kuus vuotta. Mutta jos ei se saa sinniänsä (= sisuansa) nieltyä ja sovittua Tietämättömän kans, niin tällä kertaa en eres yritä olla molemmille lojaali, niin ku erelliskerralla, vaan valitten puoleni ja se on iliman pienintäkää epäällystä Tietämättömän puoli.

Muorin Ruusutarha

Kuka / ketkä saikaan Viikon virtuaalisen ruusun?

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.