Finnjävlar – Suomiperkeleet Ruotsissa (toim. Kristian Borg)

Täs kirijas ruottinsuomalaaset ihimiset kertoo, mitä on olla suomalaastaustaanen Ruottis.

Mä en oo oikiasti koskaa pohtinu asiaa, vaikka molemmat velijet on asunu Ruottis, vanheet velii perheenensä asuu erelleenki. Enkä varsinkaa oo tullu ajatelleheksi sitä, jotta se suomalaanen tausta vaikuttaa vielä lapsihin ja kenties lapsenlapsihinki.

Täs kerrottihin niistä mielikuvista, mitä ruottalaasilla on suomalaasista. Ainaki köyhyys, viinanjuonti ja puukkootappelut on liitetty niihin. Eikä varmahan ihan aiheetta.

1900-luvun aluus rotubiologit on kertonu suomalaasten olevan alempiarvoosia ja heikompaa ainesta. Moni suomalaanenki on pitäny ittiänsä huonompana.

Täs kerrotahan kuinka muksut häpee vanhempiansa, jokka ei osaa kunnolla ruottia, mutta eivät toisaalta taas halua näitten puhuvan suomiakaa ainakaa muitten kuullen. Ompa lapset joutunu tulukiiksiki vanhemmillensa.

Mutta kerrotahan myös siitä, kuinka heillä saattaa olla silti vahava suomalaanen irentiteetti, vaikka olsivat syntynehet Ruottis ja moni muu saattaa pitää heitä jo ruottalaasina.

Mainokset

Kertarysäyksellä

Joskus kiirus on hyvästä. Niinku esimerkiksi näyttöjen kasaamises…

Mä nimittään tiistaina kysyyn opettajalta, jotta pitääkö mulla olla perijantaiksi muuta valamihina ku se tilinpäätöksen näyttö. Se totes, jotta hän oletti, jotta kaikki näytöt on jo valamihina arviootaviksi. Mutta ku ei ollu. Paitti se palakanlaskenta.

Siinä oli tullu joku informaantiokatkos, ku ne oli pomon kans siitä sopinu. Mä kumminki räknäsin (= laskin), jotta jos pistän isoon pyörän päälle, niin mulla on maharollisuus urakoora kaikki täksi päiväksi, jos vain pomolla on aikaa ne tarkastaa. Ku seuraava maharollinen näyttöpäivä olis ollu kaharen viikon päästä enkä mä millää olsi enää halunnu venyttää tätä asiaa ku mä kyllä palijo oon sitä stressannu.

Pomo piti vapaapäivän keskiviikkona, joten en saanu häneltä kysyttyä, mutta päätin, jotta musta ei ainakaa jää kiinni, jotteiko olsi näytöt valamihina. Mä sain ku sainki ne tehtyä ja ku kävin eileen aamulla pomon juttusilla, niin se oli samaa mieltä, jottei enää venytetä tätä, vaan hän kattoo ne vielä ehtoolla töiren jäläkihin.

Sovittihin, jotta mä meen tänään puoli kahareksaksi töihin, niin keriitähän käyrä ne läpi ennen ku opettaja tuloo puoli yhyreksältä. Olin konehella vielä muokkaamas haastehakemuksen asettelua, ku opettaja jo tuli.

Näyttöjä käytihin kohta kohoralta läpi, opettaja esitti kysymyksiä mulle ja pomolle ja kyseli pomon arvioota ja kommenttia. Sen palauttehen opettaja mulle antoo, minkä moni teistäki: ”Sun pitää uskoa ittees, koska sä kyllä osaat.” Sitte tosin totesivat ku yhyrestä suusta, jotta kyllähän se ittevarmuus ja luotto omahan osaamisehen tuloo aijan myötä sen tekemisen kautta.

Sain hyvää palautetta myös siitä, ku olin teheny kirijalliset selevitykset jokaasesta tekemästäni näytöstä ja niitten työvaiheesta. Ovat kuulemma hyvä lisä sinne näyttöpaperiihin. Ja toimiivat jatkos tarvittaes myös ohojeestuksena niin ittelle ku ehkä muillekki.

Ku näytöt oli kaikki läpikäyty yhyres, mun ajettihin pihalle, jotta saivat pomo ja opettaja jutella kaharen kesken ja keskustella siitä, kattoovakko he mun näytöt ja osaamisen riittäviksi tutkinnon saamiseksi.

Mä olin ku tulisilla hiilillä, mutta onneksi hoksasin, jotta mähän voin sillä välin vaikka mapittaa tosittehia. Ei mun kumminkaa kovin kauaa tarvinnu orottaa, ku opettaja tuli hakemahan mua takaasi.

Se kielsi mua menemästä istumahan, koska hän halus halata ja onnitella mua tutkinnon suorittamisesta. 🙂 Ja onnitteli myös työpaikasta. Pomo oli kertonu palakkaavansa mut. Totesimma kaikki, jotta siinä kohtaa, ku sain tuon harijoottelupaikan, niin kaikki loksahti kohorallensa niin ku ennalta sovitusti. Pomo tarvitti kipiästi työntekijää, mä olin vailla harijoottelupaikkaa ja opettaja uskalsi suositella mua pomolle. Ja nyt on kaikki järijestymäs parahin päin kaikkien kannalta.

Opettaja lupas kysellä vielä työkkäristä, voinko mä saara paperit pihalle jo aikaasemmin, ku kerta näytöt on suoritettu ja pääsisin aloottamahan oikees töis. Mutta ei täs ny enää oo muutenkaa ku kaks ja puoli viikkua koko koulun loppumisehen, jotta aiva hyvin mä jouran sen aikaa olemahan vielä harijoottelijan tittelillä.

Kovasti pomo jo puhuu työsopimuksen teosta, sähköpostista, tunnuksista tulorekisterihin ja kaikesta, mitä pitää teherä, ku mä oikiasti alootan työt.

Voittako uskua, jotta mä oon niin valtavan helepottunu ja niin valtavan onnellinen, jotten meinaa oikeen mahtua olemahan kuinkaa päin?

Paitti jotta välillä vieläki ihimetyttää, jotta onko tämä oikiasti totta. Kyllä on ihana tunne aloottaa viikonloppu näin onnellisis fiiliksis!

Yllätysvieras

Eikä tää viittaa siihen Cecelia Ahernin kirijahan, jonka mä hilijan luin, vaan me saatihin yllätysvieras. Tai ihan tuttuhan tuo on. Poika ilimootti nimittään torstaiehtoolla, jotta hän tuloo viikonlopuksi tänne. Sopivasti, ku isällänsä on huomenna syntymäpäivä. Vaikka ei se kuulemma sitä ollu muistanu.

Töis on ollu välillä kiirusta ja välillä hilijaastaki. Näytöt ei oo tällä viikolla eristyny mihinkää päin. Paitti, jotta se tilinpäätös saatihin tehtyä loppuhun. Niin – ja tiistaina sain palakanlaskennan näytön suoritettua. Tosin kukaa ei oo sitä sen kummemmin tarkastanu, mutta laskin ne palakat, jokka mulle oli näyttöhön sovittu. Luulisin, jotta palakanlaskennan osio menöö kivutta läpi.

Ens perijantaina on arvioontikeskustelu. Se on sovittu tilinpäätöksestä, mutta mä vähä haaveelin, jotta jos olis saanu niputettua muukki näytöt siihen, mutta ei taira onnistua. Pomo on kiinni alvien teos eikä kerkiä ny mun juttuuhin perehtyä.

Mun pitääs saara siltä tierot yhtä ulosottohakemusta varte. Ku saisin sen tehtyä, niin olis laskutuksen ja myyntireskontran näyttö kasas.

Sitte mä tarttisin tieron, minkä firman veroilimootuksen voisin yrittää teherä. Ku saisin sen tehtyä, niin tilinpäätöksen näyttö olis sillä suoritettu. Ei mulla kyllä oo minkäämoista käryä, kuinka se teherähän. Tai no – osakeyhtiön veroilimootuksesta vähä, muttei oikeen muista.

Sitte olis vielä kuukausikirijanpito ja alv-tilitys. Eileen tuotihin tammikuun tosittehet. Mappi on pomolla, joten mä en tierä, onko joulukuu jo kirijattu ja alvit laskettu. Jos ei, niin niitten tekemisehen on niukasti aikaa, ku alvien maksupäivä on tiistaina.

Tammikuutahan on sitte ruhtinahallisesti aikaa kirijata. Joku ehkä kerkiääs vielä opettaa mulle kuunvaihtehen ja alvin ja OmaVero-tilin täsmäytykset.

Palakkojaki sielä on ens viikolle ja palakkatietoilimootusten tekoa tämän viikkoosista palakoosta. Osan mä pystyn tekemähän suoraa toisesta palakanlaskentaohojelmasta, mutta toinen ohojelma vaatii mobiilikirijautumisen, eli siihen mä tartten aina joko työkaverin tai pomon, joilla on ne valtuuret kirijautua tulorekisterihin. Välillä on vähä hankalaa saara kumpaakaa siihen, ku niillä on luonnollisesti palijo muutaki tekemistä ja tuntuu, jottei aina passaasi olla häirittemäs.

Ja se uus kirijanpitäjä – seki on opiskelija. Se on kylläki teheny pitkähän kirijanpitua, mutta tutkinto puuttuu ja sitä se on ny suorittamas. Se pistettihin heti tekemähän maatalouskirijanpitua, joka on kuulemma aiva oma taitehenlajinsa. Ja ilimeesesti tämä tapaus vielä eritoten. Ei mitää ohojausta eikä työhön perehrytystä. Siitä vain töihin heti. Mutta näköjään se häneltä onnistuu. 🙂

On muuten sama tyyppi, jonka tilalle mua kysyttihin vajaa vuosi sitte.

Viimme yön kattelin painajaasia näytööstä. Tilinpäätökses olin kirijannu yhyren 22 euroa siivouskuluuksi ku olis pitäny kirijata kiinteistönhoitokuluuksi. Ei menny näyttö läpi.. Sitte takkusin palakkojen kans. Heräälin vähä väliä aamusta, mutta en jaksanu nousta ja aina ku nukahrin uurestansa, niin samat painajaaset jatkuu.

Tänään oon leiponu kakkupohojan ja äsköön kostutin ja täytin sen. Saa huomenaamulla sitte koristella. Eres sen verran juhulistetahan synttäriä.

 

Pikkuhilijaa, pikkuhilijaa

Töis on ollu kiirusta, mutta ompa ollu välillä muutamia hetkiä, jolloonka oon keriinny vähä siivuamahan ja järijestelemähän pöytiä ja laittamahan paperia omille paikoollensa. Ja kattelemahan tilinpäätöksehen liittyviä asioota.

Lisäksi oon ehtoosin kertaallu tilinpäätösjuttuja sen, mitä niistä ny koulusta paperilla saatihin. Tajusin, jotta suurin osa muistihinpanoosta ja opetusmateriaalista on konehella – ja kaikki Nova-harijootukset tietysti koulun konehella. Novahan meillä ei oo kotua käsin pääsyä. Täytyy varmahan huomenna vähä yrittää kertaalla niitä konehelle talletettuja.

Torstaina tein ensimmääsen osasuorituksen palakanlaskennan näyttöhön, ku tein palakkojen vuosi-ilimootuksia verottajalle, työeläkeyhtiöölle ja tapaturmavakuutusyhtiöölle.

Eileen tein ensi aamupäivällä hirmuusen määrän laskuja ja sain siitä laskutuksen ja myyntireskontran näyttöhön suorituksen.

Sen jäläkihin alaattihin pomon kans käymähän läpi tilinpäätöstä ja seki eteni jo siihen vaiheesehen, jotta päätösviennit ja jaksotukset on ny tehty ja maanantaina jatketahan tilien täsmäytyksellä. Onneksi pomo oli siinä koko aijan mukana, sain hänestä tukia ja turvaa ja palijo varmuutta ja opetusta samalla. Hän seliitti tämän kyseesen firman tilinpäätöskäytäntöjä ja neuvoo, mistä löyrän tarvittavia tietoja tilinpäätöstä varte. Asioota, joita en olsi voinu tietää, ku en oo ehtiny tutustua firmahan muuten ku vähä konehelta kirijanpitua kattelemalla.

Hmmm.. tosin sielä aloottaa maanantaina uus kirijanpitäjä, joka tuloo siihen mun vastapäisehen työpisteehin, jotta en tierä, kuinka se mun tilinpäätökseni siinä sitte etenöö, pystyykö siinä keskittymähän. Ja pomo joutuu kumminki uutta työntekijää ohojeestamahan. Mutta jos en mä saa sitä tehtyä, niin on mulla tosi palijo palakanlaskentaa koko viikoksi. Ensimmäästen parin firman palakat pitää saara laskettua jo heti maanantaina, seuraavat tiistaina ja keskiviikoksi ja torstaiksiki jää vielä monet palakat. Isännälle jo sanoonki, jotta voi olla pitkiä päiviä tieros.

Eilinen ehtoo meni ihan vain nauraa hekottaes. Olimma ny sielä teatteris kattomas Lisää saikkua, kiitos -esityksen. Kyllä sai nauraa! Mä en voi käsittää, mitenkä Mikko Kivinen pystyy muistamahan kaikki vuorosanansa ku sitä tekstiä tuli pitkiä pätkiä konekiväärivauhrilla ihan tauotta. Aiva hervotoonta. 😀 Jos teillä ikänäkoskaamilloonkaa on maharollisuus mennä kattomahan, niin suosittelen eherottomasti! Oli kyllä hauskaa ihan koko rahan erestä. 

Cecelia Ahern: YLLäTysViErAs

Elizabeth on sisustussuunnittelija ja hänellä on oma firma.

Hänellä on myös risaaset perhekuviot. Äiti, joka lähti, ku Elizabeth oli 13-vuotias ja pikkusiskoo vajaan vuoren ikäänen. Isä, jonka elämä pysähtyy, ku vaimo lähti. Pikkusiskoon 9-vuotias poika Luke, josta Elizabeth huolehtii.

Tähän kaikkehen kaaoksehen Elizabeth hakoo järijestystä hyvin kurinalaasella elämällä. Asunto on aina putipuhuras eikä Lukella oo lupa tuora lelujansa oman huonehensa ulukopuolelle. Elizabeth ei varsinaasesti rakasta lapsia eikä tierä heistä juuri mitää. Siksi hän huolestuu, ku hän huomaa, jotta Lukella on näkymätöön mielikuvitusystävä. Nettiä selaamalla löytyy lohoruttava tieto, jotta tällääset ystävät katuaa useen kolomen kuukauren kulues. Niimpä hän ruksaa kalenterihin päivämäärän kolomen kuukauren päähän ja orottaa ongelman häviämistä.

Sitte heirän elämähänsä ilimestyy Ivan-niminen mies, jota Elizabeth luuloo Luken kaverin isäksi. Ivan viettää yhä enemmän aikaa Elizabethin ja Luken kans ja vähä väliä Elizabeth huomaa joutuvansa Ivanin kans tilanteehin, joihin hän ei itteksensä olisi koskaa joutunu. Joskus hänellä on jopa hauskaa.

Hän alakaa myös ihastua, ehkä jopa rakastua. Mutta kestääkö se tunne? Voiko sen varahan rakentaa?

Tää oli ihastuttava aikuusten satu P.S. Rakastan sinua -kirijan kirijoottajalta.