Ihime!

Mä olin aiva varma, jotta nyt ei tuu Kelalta soviteltua, ku viimme kuus maksettihin lomakorvaukset. Mutta itte asias mä sain sieltä enämmän ku normaalina työkuukautena. En tierä, onko sielä tullu joku laskuvirhe, ku eihän tuosta niitten maksupäätöksestä seleviä, kuinka se tuki on laskettu.

Mutta jottei totuus unohtuusi, niin päätöksen loppuhun oli lisätty teksti:

Työttömyysetuus maksetaan alennettuna, jos et ole 65 etuuden maksupäivän aikana riittävän aktiivinen. Etuus alenee 4,65%.

Aktiivisuus on riittävää, jos tarkastelujakson aikana työskentelet palkansaajana 18 tuntia, ansaitset yritystoiminnassa vähintään 241,04 euroa tai olet 5 päivää työllistymistä edistävässä palvelussa tai olet 5 päivää muussa työllistymistä tukevassa toiminnassa.

Mainokset

Voi – sanonko mikä!

Mä jo meinasin tyytyvääsnä tänne kirijoottaa, kuinka mä oon tänään itte aktivootunu työnhaus, mutta hallitus on näköjään aina askelehen erellä ja uutta kiristystä ollahan jo valamistelemas.

60 päivän karenssi! Ja mistä löytää joka viikko uuren työpaikan hajettavaksi ku ei uutta hajettavaa oo eres joka kuukausi? Tai voihan sitä tietysti hakia kaikkia maharollisia työpaikkoja (niinku esim. lääkäri, psykolooki, kirvesmies, lvi-asentaja), vaikkei olsi mitää erellytystä oikiasti saara sitä työtä. Siinä kohtaa kyllä alakaa jo yrittäjäkki ärähtämähän. Tai sitte ne ei laita työpaikkoja enää ollenkaa julukisehen hakuhun.

Mutta kerron mä ny kumminki, ku kerran alakasin. Sirpa vinkkas mulle eileen, jotta teekoos saatetahan jatkos tarvita sijaasta, ku heirän ”vakinaanen sijaanen” on saanu muita töitä eikä nyt oo sijaasia tieros. Kiitin vinkistä ja lupasin heti tänään soittaa vs. osastonhoitajalle. Ja soitinki.

Ja mikä yllättävintä, Pirkko muisti heti, jotta sähän ookki ollu meillä aikaasemmin. Joo. Kaks vuotta sitte kolomen päivän aijan. Oon sitte sinä aikana keriinny tekemähän vaikutuksen. 😀 En vain havaannu kysyä, jotta mitä mä silloon oon töpeksiny.

No, Pirkko kyseli vähä kouluutuksesta ja työkokemuksesta ja kehootti laittamahan tierot heirän rekrysivuulle. Ny justihin ei kuulemma oo sijaasen tarvetta, mutta muisteli, jotta joskus puolentoista kuukauren päästä olis maharollisesti ensimmäänen loma alakamas.

Kävin tietysti heti sen puhelun jäläkihin pistämähän tietoni rekisterihin. ”Eihän sitä koskaa tierä, mihinä oksalla se piru istuu.” pruukas äitee sanua.

Näkökulumia

Mä harvoon otan täälä – tai muutenkaa – kantaa mihinkää asioohin, mutta tuo eruskunnan säätämä aktiivimalli osuu niin pahasti omahan nilikkahan, jotta siitä ajattelin taas valittaa. Mun henkilökohtaasiksi silimätikuuksi on nousnu kokoomuksen kansanerustaja Juhana Vartiaanen ja niin ikään kokoomukselaanen ministeri Kai Mykkänen. Molemmat on sitä mieltä, jotta jos työtöön ei saa kotopaikkakunnallansa töitä, niin sitte on muutettava työn peräs. Ei oo kuulemma tarkootus laiskoja elättää sellaasilla seuruulla, johona ei oo työllistymismaharollisuutta.

Jos on paikkakunta, jossa ei kerta kaikkiaan ole mitään työtilaisuuksia, ei ole ratkaisu se, että siellä maksetaan ikuisesti työttömyysturvaa. Jos ei ole mahdollisuuksia, pitää silloin muuttaa työn perässä pois, kuten ihmiset ovat aina tehneet.

Kokoomuksen Juhana Vartiainen

Mä sitä tuos isännälle pahkuloottin äänehensä ja tuumasin, jotta kun se ei oo luvannu muuttaa täältä mihinkää, niin se tarkoottaas, jotta mä lähtisin johonki muolle töihin – yksin. Mistähän mä löytääsin niin hyväpalakkaasen työn, jotta pystyysin maksamahan toisestaki kämpästä? Tai sitte leikitellähän ajatuksella, jotta lähärettääs molemmat johonki, mihinä mä – ehkä – saisin töitä, niin isännällä oli siihen hyvä kommentti: ”Kukas täälä sitte tämän tuvan ostaas, ku ei kerta oo töitä?” Niin, jotta taas oltaas kaharen asunnon loukus…

Ilimeesesti työttömällä ei oo oikeutta vapaasti valita asumispaikkaansa? Ja mistä löytyy se paikkakunta, johona palakatahan 55- (kohta 56-) vuotias ämmä töihin? Eläkeikähän on työnantajan kannalta kattottuna enää alle 10 vuotta – ei kannata satsata. Mun kannalta kattottuna sinne on vielä yli 9 vuotta, jokka pitääs kituuttaa joinki.

Ja kuka työnantaja ylipäätänsä viittii palakata ketää niiksi aktiivimallis vaarituuksi 18 tunniksi/nelijännesvuosi? Siitä on niin isoo paperityö, jotta mieluummin yritetähän selevitä omalla väjellä se vajaat kolome päivää. Totta kai mäki ettin vakinaasta, mieluusti kokoaikaasta työtä, mutta sitä(kää) ei löyry, koska työpaikkoja ei yksinkertaasesti vain oo tarijolla. Toisaalta, jos sais eres 18 tuntia/viikko, niin pääsis takaasi ansiosironnaasille. Mutta äläkää ny vain kertoko Vartiaaselle tai Mykkäselle, sillä tämähän osoottaa vain sitä, jotta ei mua työnteko kiinnosta vaan ainuastaan ilimaanen raha!

Aktiivimalli tulee olemaan automaattileikkuri työttömille syrjäseuduilla, joissa ei ole töitä tai työllistymistä edistäviä palveluita eikä työpaikkaa löydy, vaikka hakisi sadoilla hakemuksilla.

Vasemmistoliiton Aino-Kaisa Pekonen 

Ei oo kysymys elämää suuremmista rahoosta, mun Kelan päivärahasta se leikkaus teköö n. 36,-/kk. Totta kai seki raha olis tarpeehin, sillähän teköö hyvinki jo viikonlopun ruokaostokset. Niinku ehkä huomaatta, niin mä oon jo mielesnäni luovuttanu sen rahan valtiolle.

Rahan menetystä enämmän mua jurppii täs tilantehes se ajatus, jotta työttömyys on täysin työttömän omaa syytä ja meitä saa – ja oikiastansa pitääki – sen takia rangaasta.

En uskonut lakiesityksen läpimenoon, koska se on yksinkertaisesti huono ja varsinkin pitkäaikaistyöttömille täysin kohtuuton.

Hallintotieteiden tohtori Heikki Rantala 

Mä oon ny yrittäny aktivootua ja liityyn Feispuukis sellaasehen ryhymähän, mihinä saa hakia ja tarijota töitä täälä Etelä-Pohojammaan alueella.

On siivottu!

Heräsin jo kuuren mais ja ajattelin, jotta on parasta nousta heti ylähä, jotten nukahra uurestansa ja nuku puolille päivin. Tälle päivää ku oli suunniteltuna joulusiivous. Tosin en voinu sitä aloottaa, ennen ku isäntäki nousi. Mutta mä käytin sen aijan hyöryksi ja tein taas yhtä joululahajaa (joo, mä alootin sitte kumminki vielä, vaikka ensi meinasin, jotta en kerkiä).

Ku isäntä oli aamukaffeella, mä alakasin kantamahan mattoja pihalle. Kaffeet hörpittyänsä isäntäki tuli häsyyhin (= apuun) ja kantoo raskahimmat matot. Sitte se vielä imurootti. Mulle jäi vain laattiootten pesu, pölyjen pyhkiminen, mattojen kantaminen takaasi tupahan, joululiinojen silitys ja koristehien laitto.

Pölyjen pyhkimisen ja silityksen välis kokkasin pikaasesti spakettia ja jauhelihasoosia.

Ehtoopäivällä mun rupes vauhti hiipumahan ja mä tuumasin, jotta täs välis pitää käyrä kaupas, ennen ku akku tyhyjenöö kokonansa.

Sitä ennen piti vielä pestä jääkaappi, jotta on mukaveet laittaa jouluruaat puhtahasehen kaappihin.

Otin kirijastopussin joukkohon, jotta käyn samalla hakemas jouluksi lukemista. Olin tarkastanu netistä, jotta se aukee kahareltatoista. Kello oli vähä yli kaharen, ku olimma sielä. Ovet oli lukos ja lappo oves, jotta aukee poikkeuksellisesti klo 15.45. Saratellen harmisnamma poistuumma paikalta.

Seuraavaksi mentihin ruokakauppahan. Joukkohon lähti vajaan yhyreksän kilon kinkku, perna- ja maksaloorat ja leipomatarvikkehia. Meinaan teherä rahkahyytelökakun töihin perijantaiksi, ku on viimmeenen työpäivä.

Siitä poikettihin Löytömakasiinihin viemähän pussillinen hylijättyjä kenkiä ja rettuja (= vaatteita).

Jatkettihin matkaa Tokmannille ja ku sieltä selevittihin, niin kello näytti jo nelijää. Päätettihin vielä käyrä uuremman kerran sielä kirijastos. Mitä hittoa! Ovet oli aina vain lukus ja lappo oli vaihtunu. Siinä sanottihin, jotta omatoimikirijaston asennusongelmien takia kirijasto aukee poikkeuksellisesti klo 17.00. Sitä ei sentäs enää jääty orottamahan. Yritän huomenna töiren jäläkihin uurella onnella.

Nyt on kumminki tyytyväänen olo, kun sai tuon kaikkista ikävimmän homman – siivouksen – pois vaivaamasta. Vaikka helepommalla olis varmasti pääsny töis. Kaiken luutuamisen ja jynssäämisen jäläkihin mun oli selekä kipiä ja käsivarsia aiva porotti (= särki), mutta onneksi ne antoo saunas periksi.

Huomenna meillä on töis joulukaffittelut asiakkahille. Saas nähärä, tulooko yleesöryntäys vai tarijotahanko kaffeja vain niille, jokka olis joka tapaukses tullu käymähän.

Ennen saunahan menua mun puhelin piippas viestin merkiksi. ”Kauppalehti” ilimootti laittanehensa mun sijootustililleni X-määrän pittirahaa, jonka mä pääsisin lunastamahan kirijautumalla johonki linkkihin. Mä en oo kuulkaa tiennykkää, jotta mulla on sijootustili. Onkahan sielä palijoki rahaa ja mä täälä vain kiturootten kärestä suuhun? Ihan oikiasti! Luulooko ne huijarit tosiaan, jotta ihimiset on ihan tyhymiä? Mä poistin koko viestin avaamatta sitä.

Ehtoolla tähän konehelle tultuani erehryyn lukemahan hallituksen mahtavasta lahajasta työttömille. Tarkootan tuota työttömyysturvan aktiivimallia. Jos tähän asti on tuntunu jo siltä, jotta on pitäny olla nöyränä niin syväs kyykys, jotta persus on viistäny maata, niin nyt vissihin pitää kaivaa kuoppa ja mennä sinne orottelemahan niskalaukausta. En viitti tästä aiheesta enämpää kirijoottaa, ku alakaa taas niin korvien välis kiehua, jotta höyry vain nousoo korvista. Tää ny vain on taas kerran sellaanen asia, jollekka ei mitää mahara, se on vain nieltävä, vaikka kuinka olis kaktuksenpiikkiä kurkku täynnä.

Lunta tupahan ja jäitä porstuahan!

Torstaiehtoollinen lumipyry jatkuu vielä yölläki, niin jotta perijantaiaamuna mun piti mennä lumitöihin saarakseni auton tallista pihalle. Oli pyryyttäny sellaasen puolen metrin korkuusen triivun (= kinoksen) autotallin etehen. Ilima oli menny plussan puolelle ja saret oli muuttunu veteksi. Lumi oli sen verran jo raskasta siinä vaihees, jotta kolome varttia mulla meni kolates. Hiki vain virtas pitkin selekää ja vesi pitkin naamaa.

No, auton sain pois tallista ja töis sain huhkia uuret hiet päälle, ku oli taas siivouspäivä. Siinä menöö sellaaset puolitoista tuntia, jotta saan sosiaalitilat ja myymälän pestyä. Lopun päivää istuunki sitte aika tivihisti inventaarikirijoja laskien. Pari kertaa olin kassalla.

Kotona oli vastas räkätautinen siippa. Kiva! Koska sillä pärskimisellä on aika epätorennäkööstä, jottenko minäki olsi saanu osaani sen pasiliskoosta. Se ei lähteny ruokaostoksille, koska tauti oli selevästi muuttunu torella vakavaksi miesflunssaksi ja potilas tuskaali, jotta eikö tämä lopu ollenkaa (huom. flunssan 2. päivänä..) Enkä mä kyllä olsi huolinukkaa sitä mukahan pahentamahan tautiansa ja tartuttamahan muita.

Kotia tultua heitin piffit pannulle, ruskistin niitä vähä ja laitoon uunihin kasvisliemen, sipulin ja porkkanootten kans. Tarijoolin keitettyjen pernojen ja ruskian soosin kera. Maistuu kummallekki jo siinä vaihees, ku ruoka vihiroon oli valamista.

Syönnin jäläkihin kokeelin yhtä heleppua pikkuleipäreseptiä. Kyllä niistä kai ihan syötäviä tuli, mutta ei niin hyviä, jotta siitä tulis uus suosikkiresepti.

Ku pikkuleivät oli paistettu, mä laitoon joulukortit postituskuntohon. Sen jäläkihin paketoottin taas muutaman lahajan.

Nyt mua vi**ttaa ku pientä sikaa (kuinkahan sitä muuten vi**ttaa?). Hoksasin nimittään, jotta mulla on enää kahareksan työpäivää jälijellä. Rupesin selevittämähän liiton sivuulta, jotta mitä pitää teherä päästäksensä takaasi ansiosironnaasille, ku työsoloehto on täytetty. Ei olsi pitäny! Ku sieltä löytyy tälläänen teksti: ”Työnantajalle voidaan myöntää palkkatukea, jonka myöntää TE-toimisto. Palkkatukityöstä hyväksytään työssäoloehtoon 75 %. Lisäksi työn täytyy olla työssäoloehdon täyttävää työtä palkan ja työajan suhteen. Sen sijaan työllistämisvelvoitteen perusteella järjestetty palkkatuettu työ kartuttaa työssäoloehtoa täysimimääräisesti.”

Tämän perustehella mun 26 työviikosta hyväksilujetahan ainuastansa 19,5 viikkua. Eli 6,5 viikkua jää vielä uupumahan työsoloeheron rajasta. :´( Mä en kestä! Minkä tähären työtööntä rangaastahan siitä, jotta työnantajalle maksetahan tukiaasia?! Mun pieni järkeni ei voi sitä käsittää. Onko meirän työpanos niin palijo vähempiarvoonen sen takia, ku meirän työllistämisestä pitää maksaa?

Mä oon niin vihaanen, jottei mua enää väsytäkkää yhtää, vaikka ennen saunahan menua meinasin nukahtaa jo istahalleni nojatuolihin.     

Reikä

Näköjään ei oo parihin viikkohon ollu mitää kerrottavaa. Ei kyllä nykkää oo, mutta ajattelin kumminki jotaki kraapaasta.

Töis oon kulukenu niin ku enneki. Tään viikon oon pääsääntöösesti laskuttanu. Ens viikollaki meinaan mennä töihin, vaikka uutta sopimusta ei oo vielä kirijootettu. Mutta työkkärin palakkatukipäätös on jo olemas. Sen mukahan mulla olis jouluhun asti töitä.

Mutta tuo reikä. Niitä oli kahta sorttia: ensimmäänen oli Korillan paluuputkes. Vietihin se korijaamolle, ku koko markki haisi pensalta. Olis pian tollahtanu palamahan, jonsei sitä olsi korijattu. Tuo paluuputki kuulemma kierrättää pensaa moottorista takaasi tankkihin ja sielä on joku suoratin ja kylijes kuluki tuuletusputki. Tuuletusputki oli jo menny poikki ja se ilimeesesti päästi sitä hajua. Ja ku korijaaja oli irroottanu sitä vanhaa putkia, niin se oli ollu niin läpiruostunu, jotta siihen oli kosketuksesta tullu reikä ja se oli alakanu vuotamahan.

Siitä seuraski sitte se toinen reikä. Nimittään rahanreikä. Uus putki maksoo asennuksinensa 250,-. Kyllä se niin on, jotta aina se rahanreikä löytyy ennen ku on rahaa sitä tukkimahan. No, nyt onneksi oli ne stipenrirahat. 

Päivärahat siliäksi ja väärä toristus

Mä oon jo jonku aikaa himoonnu uusia silimälasia, kun en nuosta erellisistä tykänny oikeen ikänä, mutta täs talourellises tilantehes ne on tuntunu turha(n kallihi)lta hankinnalta. Nyt kumminki sattumus tuli vähä vauhrittamahan sitä päätöstä. Mä havaattin pyhänä, jotta kehykset klapajaa joinki ourosti. Syyki selevis: kehystä kasas pitävä ruuvi oli hävinny ja linssi oli vaaras purota. Sehän olis ollu tietysti ihan pikkurahalla korijattavis, mutta mä päätin, jotta tilaan aijan näöntarkastuksehen enkä jää orottelemahan sitä aikaa ku rikastun. Sitä ei vain tuu.

Sitä paitti mä oon jonku aikaa jo aina välillä pistäny muutaman lantin sivuhun nimenomahan klasien hankintahan. Säästös ei ollu vielä tarpeeksi, mutta ajattelin, jotta saa sillä ainaki toisen sangan…

Mutta ennen optikolla käyntiä mun piti käyrä työharijoottelupaikalla. Olin pyhänä leiponu pellillisen raparperipiirakkaa ja vein sitä sinne nuon niinku läksiäästarijooluksi. Olsin vieny jo perijantaina, mutta ku Liisa oli vielä lomalla ja mä halusin, jotta seki saa osansa ku se on mua tosi palijo ohojannu ja neuvonu.

Sieltä tultuani kattoon netistä aikoja optikolle ja varasin saman tien aijan ehtoopäiväksi. Isäntä lähti aikansa kuluksi joukkohon.

Näkö tuli tarkastettua ja pientä muutosta tuli vahavuuksihin. Sangoosta oli 70%:n alennus ja ku vähä tingiin linssien laarusta, niin koko paketille tuli hintaa 630,-. Vähemmän ku mitä mä maksoon erellisistä yksteholasiista. Ja nää on kumminki kakstehooset. Pari tuttua on hilijattaan hankkinu uuret kakstehot ja kumpiki on maksanu klasiistansa toista tonnia. Maksoon ny puolet hinnasta ja siihen sitä palooki ensimmääset Kelan päivärahat. Onneksi huomenna saa pistää jo seuraavan hakemuksen.

Mutta, mutta… aina on joku mutta. Mä oon ny tullu vähä katumapäälle niitten sankojen suhteen. Mä myötäälin optikkua ja otin ne, mitä se suositteli enkä niitä, joista itte tykkäsin. Meinaan huomenna soittaa ja kysyä, kerkiääskö ne vielä vaihtaa…

Tänään oli se vihonviimmeenen koulupäivä. Kirijaamellisesti.

Meillä alakoo koulu yhyreltätoista, opettaja oli myöhäs ku se oli vielä tulostanu toristuksia. Saatihin antaa kirijallista palautetta. Mä eherootin, jotta tuleville ryhymille alaattaas avaamahan näyttösuunnitelman tekua vähä varahaasemmas vaihees ku meille, jottei sen kans tuu sellaanen hoppu ku meillä tuli. Ja opettajille annoon pyyhkeetä siitä, jotteivat oo antanehet meille palautetta tehtävistä. Eihän sitä opi mitää, jonsei tierä, mihinä on parannettavaa! Sitte rutkutin vielä siitä, jotta jokku opettajat selevästi vain jakoo samaa monistenippua, jota ne on jakanu kaikille ryhymille opintoalasta riippumata viimmeeset kolomekymmentä vuotta.

Sari oli havaannu onneksi antaa palautetta siitä, jotta ku meitä oli pahimmillansa nelijäki eri sihteeriryhymää yhtä aikaa tunniilla, niin opettajakki oli ihan hukas. Saattoo olla, jotta jollaki ryhymällä oli ensimmäänen kurssipäivä kyseesestä ainehesta ja toisilla viimmeenen.

Sitte oli kuulumisten vuoro: mitä kukaki on teheny työharijoottelus ja kellä on töitä tieros. Suurimmalla osalla jatkuu hommat eri mittaasilla jaksoolla. Lyhin aika oli kesäkuun loppuhun, pisimmät vuoren loppuhun. Ja tulipa vieruskaverille puheluki siinä puolen päivän mais. Sille tarijottihin töitä! Ja työpaikka on koron vieres, 300 metrin pääs. Aiva mahtavaa!!

Seuraavaksi jaettihin toristukset. Ja niinku ei mikää tällä kurssilla, ei sekää menny putkehen: ku muut oli saanu toristuksensa, Jenni haikaasi, jotta hän ei saanu ollenkaa. Opettaja rupes kattelemahan toristuspinkkaansa ja totes, jottei sitä oo tulostettu. Sitte se alakoo selevittelemähän, jotta miksei. Selevis: Studentahan oli kirijattu ”Peruuttanut aloituksen”. Jennille ei ollu kirijattu ensimmäästäkää suoritusta, vaikka se on näytöt ja kaikki suorittanu.

Heti sen jäläkihin Laura havaatti, jotta opintorekisteriottehes oli kesken kaiken otsikko viestintäpalvelujen sihteerinä toimiminen. Meillä olis pitäny siinä olla taloushallinnon sihteerinä toimiminen. Se oli kaikilla väärin! Ei siis saatu vielä oikiammoisia toristuksia. Opettaja lupas postittaa ne jäläkijunas yhyres nopeuskokehen toristusten kans.

Mulla oli meininki mennä heti koulusta päin käymähän työkkäris, mutta turha sinne on viallisten paperien kans mennä.

Kaiken lisäksi tutkintotoristuksen saaminen saattaa venähtää hyvinki elokuulle. Huomenna on tutkintotoimikunnalla kokous, mutta siihen olis pitäny paperit olla toimitettuna jo 31.5. Seuraavan kokouksen aikaa ei oo kuulemma ilimootettu. Toimikunta kokoontuu kerran kuukaures, mutta opettaja epääli, jotta saattaa olla seuraava kokous vasta elokuus, jos lomaalevat heinäkuun…

Ehtoolla päivitin vielä CV-nettihin ja Linked In:hin uuret tutkintotierot. Oletan, jotta mä sen toristuksenki joskus saan.