Opiin uuren kirosanan

Joskus niitä sanoja vain syntyy ihan itteksensä. Tämän päivän uus kirosana on tulorekisteri. Lausutahan ärriä vahavasti hampahien välistä pärähyttäen.

Mä jouruun heti totiamahan, jotta ei oo heleppo ja mukava asia se. Toki olin sen jo etukätehen aavistanukki, mutta silti se pääsi yllättämähän ikävästi.

Ensi aamulla kattottihin Raijan kans puolentoista tunnin opetusvireo aiheesta. Sitte orottelin, jotta palakanlaskentaohojelma saataas päivitettyä tulorekisterilaihin.

Ehtoopäivällä pääsin vihiroon ja viimmeen ensiksi perustamahan uutta palakanmaksuvuotta. Sekää ei menny ihan niin ku Strömssöös, mutta Raijan kans ynnä ja yhtenä päätettihin, jotta kuinka ne uuret tulolajit sinne laitetahan.

Itte palakkojen laskentahan ei onneksi ollu palijo tullu muutosta, mutta sitte oli se surullisen kuuluusa tulorekisterihin ilimoottaminen. Seki näytti sujuvan aluuksi ihan hyvin, mutta loppuvaihees meni jotaki pielehen eikä me ymmärretty, jotta lähtikö se ilimootus vai ei – ja mistä sen pystyy tarkastamahan.

Lopuuksi Raija tuumas, jotta nyt hajetahan pomoki jakamahan tätä tuskaa. Selevis, jotta ei se ilimootus oo voinu mennä mihinkää, ku justihin tältä asiakkahalta puuttuu valtuutus teherä näitä ilimootuksia. Samalla huomattihin, jotta aika monelta muultaki puuttuu. Tehtihin lista niistä ja pomo alakas heti laittelemahan viestiä asiakkahille, jotta pistääsivät asian pikimmiten kuntohon, mikäli haluavat palakkoja. Kuukausi sitte on jo lähetetty pyynnöt, mutta näköjään vain osa on hoitanu asian aijoos.

Kaiken lisäksi yks toinen asiakas soitti, jotta yks heirän työntekijööstänsä ei oo saanu palakkaansa. Vika löytyy ihan asiakkahasta ittestänsä. Se oli jostaki syystä laittanu kaikkien muitten palakat maksuhun, muttei tämän yhyren. Se tietää meille kumminki ylimääräästä työtä. Koska palakka olis kuulunu maksaa viimme vuoren puolella – ja se on jo ilimootettuki verottajalle ja eläkeyhtiölle, niin nyt me jourutahan poistamahan se palakka sieltä viimme vuoren laskelmista, korijaamahan ilimootukset niin verottajalle ku eläkeyhtiöllekki – ja tekemähän uus palakkalaskelma tälle vuorelle ja tekemähän siitä tulorekisteri-ilimootus. Voi tulorekisteri!

Meni vahavasti ylitöiksi tuon pähkäälyn takia. Vaikken oo eres töiskää. 😀 Raija tosin sanoo mulle tänään, jotta hän niin toivoos, jotta mä jäisin heille töihin. Ja mä toivon, jotta saisin jäärä.

 

Mainokset

Turhauttaa ja raivostuttaa

Mulla alakaa mittaristo kohta paukkua punaaselle. On hyvin vahava tunne, jotta joku muu ku minä itte hallittoo mun netinkäyttöäni.

En oikeen tierä eres mistä aloottaasin tämän valitusvirteni. Sitähän mä oon jo kauan ruraannu (= rutissut), jotten pääse enää kommentoomahan palijo kenenkää plokia. Nyt en pääse enää eres lukemahan kaikkia. Sähköpostihin oli tullu ilimootus, jotta Saaralta on tullu uus postaus, mutta en pääsny siitä näkemähän ku otsikon. 😦 Ja nyt ku kävin hakemas tuon linkin sieltä, niin en nähäny enää eres sitä otsikkoa. Yks maharollisuus tietysti on, jottei Saara halua mun niitä näkevänkää, saati kommentoovan.

Useemmat bloggerin blogit erellyttää kommentoontia google-profiililla. Tämä wordpressin profiili ei niille kelepaa vaikka seki vaihtoehto vielä joiski plokiis on. Mutta vaikka yritän kommentoora nimettömänä, wordpress-profiililla tai sillä google-profiililla, niin kommentit ei kuitenkaa mee perille. Se saattaa kyllä ilimoottaa, jotta julukaastahan, mutta niin vain teksti katuaa ku pieru Saharahan.

Ja jos ei mulla oo kuukkeli valamihiksi auki, sinne pitää tietysti kirijautua, mutta mä en välttämätä muista sitte konehelta lähtiesnäni, jotta se on auki, ku sitä ei mihinää enää näy sen jäläkihin ku se kirijautumisikkuna katuaa.

Toisaalta taas, vaikka wordpressi olis auki, niin saattaa tulla kommenttia lähettäes ilimootus, jotta et oo kirijautunehena ja pitää kirijoottaa tunnukset ja salasanat uurestansa ennen ku saa kommentootua.

Sitte seuraavaksi Pinterest: Mä oon tasan kerran kirijautunu sinne naamakirijan tunnuksilla ku Sari lähetti mulle kuvan, minkämoiset sukat se haluaas. Sen jäläkihin sieltä on alaannu tuluvia mun sähköpostihin ilimootuksia ’aiheesta, jokka saattaas kiinnostaa mua’. Ja kun sitte oon menny kattomahan niitä, niin oon huomannu, jotta sielä on mulla oikeen nimellä oma sivu, johonka oon muka keränny kuvia. Se näyttää siltä, ku olsin kirijautunehena sinne vaikka en tietääkseni oo. Mutta ilimeesesti se aukaasoo sen sivun, ku klikkaan sitä sähköpostia. Tai sitte se on aina auki, vaikka sieltäki oon yrittäny kirijautua pihalle. En tykkää!

Sitte naamakirija: on vissihin ihan tuurin kauppaa, koska sieltä uloskirijautuminen torellaki katkaasoo yhteyren ja sulukoo sivun. Oon kuulemma näkyny onlines keskellä yötä vaikka oon oikiasti ollu vetelemäs makuukamaris pitkiä hirsiä.

Sitte ku naamakirijasta tuloo joskus ilimootus sähköpostihin, jotta joku kaveri on julukaasnu jotain ja mä klikkaan siitä, niin saatan päästä suoraan sivuulleni iliman sisähänkirijautumista. Eli oletettavasti oon silloon ollu taas koko aijan kirijautunehena vaikka oon mielestäni uloskirijannu itteni lähtiesnäni konehelta.

Ja tänä aamuna ku kävin kattomas tapletilta, jotta koska ABC on auki, niin sielä oli linkki niitten fb-sivuulle, mihinkä mä sitte klikkasin. Ja eikähän sieltäki tuijottanu mun oma naama ja kehootus kirijautua sisälle. Oon ehkä yhyren kerran kirijautunu tapletilta naamakirijahan, mutta niin vain näköjään sieläki on kaikki tierot.

Tuloo sellaanen inhottava olo, jotta aiva ku olis ovet auki roistoolle, ku en ittekkää tierä, mihinä oon kirijautunehena ja mihinä en. Aika vahavasti oon alaannu harkittemahan poistumista kaikista näistä sovelluksista. Luulisin, jotten kuole, vaikka en olsikkaa mihinää sosiaalises merias. Vois olla, jotta olis jopa enemmän sitä oikiaa elämää ja vois joskus tylsistymistä välttääksensä vahingos tulla teheneheksi jotaki hyöryllistäki.

En oo ny justihin vielä tällä sekunnilla poistumas mihinkää, mutta aika vakaas harkinnas se kyllä on.

Jotaki vikaa intternetis

Koska mä en oo omasta mielestäni teheny mitää säätöjä konehellani, niin syytän intternettiä.

Mä en oo enää aikoohinkaa pääsny kommentoomahan kaikkia lukemiani plokia. Kyse on yksinomaan bloggerin plokiista. Tuntuu, jotta se on ruvennu hylykimähän wordpressiä, niin jotta tällä profiililla ei pääse enää kommentoomahan.

Joihinki se tarijuaa maharollisuutta kommentoora ainuastansa google-tilin kautta, mutta kaikkihin ei onnistu silläkää lailla.

Toistaaseksi oon vielä pääsny Kaisan ja Tillariinan plokiihin jättämähän puumerkkini, mutta en Virpin, Timon tai Saaran plokiihin. Se kyllä ilimoottaa, jotta kommenttia julukaastahan, mutta sitte se kumminki katuaa ku pieru Saharahan. 😦

Tää on selevää syrijintää bloggerin suunnalta! En usko, jotta kaikki olis yhtäkkiä mun laittanu estohonkaa, ku en tietääkseni oo ketää – ainakaa tahallisesti – loukannu.

Kaikkia muutaki kummallista oon ollu havaattevinani. Feispuukkihin pitää välillä antaa salasana, välillä sinne pääsöö turpavärkin kuvaa klikkaamalla. Ei mitää johoronmukaasuutta. Ja mä ku oon ollu sielä sangen ahkera pelaalija, niin nyt en pääse pelaamahan ku paria peliä. Mikää muu ei aukee. 

Pääministeri työkkärin luukulla

Luin tuos Uuren Suomen artikkelin: Konsultin huomio aktiivimallista: ”Ajatellaanpa sitä hetkeä, kun pääministeriltä loppuvat hommat ja hän ilmoittautuu työvoimatoimistoon”

Sinänsä ihan hauska juttu, mutta pisti vihakseni siivoojien puolesta. Johtamisen ja viestinnän konsultti Pasi Sillanpää otti esimerkiksi siivoojan työn – ikään ku vihoviimmeesenä hommana, mihinkä hyvin kouluutettu pääministeri vois joutua.

Kirijoottaja taitaa ittekki olla aika kaukana torellisuuresta, ku ei ottanu huomiohon sitä, jottei siivoojaksikaa enää pääse iliman kouluutusta. Eikä taira enää montaa siivoojaa eres löytyä. Eikähän ammattinimikkehenä oo siistijä tai toimitilahuoltaja tai joku muu vastaava.

Sinänsä ihan hauska esimerkki ja ehkä justihin siksi valittuki, ku se on täysin irti torellisuuresta. Ei oo varmahan Arkarianmäen pätkätyölääsistä tarvinnu kenenkää pestinsä loputtua nöyrtyä työkkärin luukulle. Jos palijo ennen sitäkää. Ovat heki irti työttömän torellisuuresta.

Eivät tierä, kuinka se tuntuu siltä, jotta lyötyä lyörähän, ku keksitähän kaiken mailman aktiivisuusvaatimuksia ja rangaastusuhkia. Mä uskon, jotta ne, jokka oikiasti haluaaki töihin, ne on aktiivisia iliman pakottehiaki. Kysymys on kumminki siitä, jotta haluaas itte tienata sen elantonsa.

Sitte taas ne, jokka ei tosiaankaa oo kiinnostunu työnteosta, ei aktivooru, vaikka minkämoisia pakottehia laitettaas.

Tästä olin kirijoottajan kans samaa mieltä: Ajatus siitä, että mikä tahansa työ on parempi kuin työttömyys, on täysin älyvapaana syntynyt ajatus, mutta sitä on vain niin ihanan mukava hokea, kun se ei kosketa itseä.” Mä ainaki mieluuten tekisin sitä työtä, jonka parahiten osaan. Siitä hyötyys työnantajaki palijo enämmän ku jos mä tekisin jotaki, mitä en osaa ja mikä ei mua vois vähempää kiinnostaa, mutta ku on pakko, jottei tuu karenssia. 

Tosin kirijoottajan seuraavasta lausehesta käy ilimi, jotta oikiastansa hän puhuu vähä paremmin kouluutettujen puolesta ja se pikkuusen vesitti mulle taas sitä sanomaa.

Jos jokahinen sais tuntia, jotta hänen työpanoksensa on tärkiä ja arvostettu, niin se auttaas jaksamahan töis palijo paremmin.

”Sillanpää huomauttaa, että kun hyvin koulutettu joutuu tekemään reippaasti alle koulutuksensa olevaa työtä, hän on suuressa riskissä jäädä loppuelämän ajaksi ilman kunnollista työtä. 

–Nuoremmalle se ei niinkään ole peruuttamaton ongelma. Kolmekymppisellä on vielä hyvät saumat päästä työnsyrjään kiinni. Mutta vaikkapa viisikymppiselle parin vuoden sivupolku voi olla jo fataali.”

Tää taas koskoo ilimeesesti vain paremmin kouluutettuja. Meille rupusakkilaasille on aina hojettu, jotta työ ku työ kannattaa ottaa vastahan, ku sillä pystyy osoottamahan oman aktiivisuutensa ja työkykynsä ja -halunsa. Ja kyllähän sitä kummasti alakaa kattella muitaki ku oman alansa töitä, ku pankkitili rupiaa hohuuttamahan punaasella, maksamattomien laskujen pino kasvaa ja seuraavahan päivärahahan on vielä aikaa.

Mutta ku ei niitä ”muita töitäkää” niin vain oteta. Joka työs on omat pätevyysvaatimuksensa. Aika vähä on enää sellaasia hommia, joihinka voi pystymettästä lähtiä. Tai otetahan, koska aina on hakijoos joku, jolla on jo aikaasempaa kokemusta.

Saman leheren sivuulta löysin artikkelin, johona kerrotahan, kuinka hallituksen kaavaalema aktiivimalli 2 on saanu kritiikkiä. Mä oon aiva varma, jotta vaikka sitä kritisootaas kuinka tai vaikka asiantuntijat sanoos mitä, niin tottahan se ny läpi ajetahan.

Jokku päivät on turhia ja jokku vielä turhempia

Tänään meillä oli täysin turha(uttava) koulupäivä. Se tuntuu siltä, jotta se oli lykätty lukujärijestyksehen vain työkkärin vaatimuksesta, jotta saarahan tilastot komiaksi, ku me muka opiskellahan. Tuli sellaanen arvottomuuren tunne: ei meirän oo väliä, mitä meillä teetetähän, ku ollahan vain tälläästä surkiaa rupusakkia.

Meillä oli kolome aiva typerää tehtävää: katteltihin netistä aiva turhanpäiväästä tietua, niin ku esimerkiksi kuvia/aikatauluja/etääsyyksiä paikasta A paikkahan B/Marsihin laskeutunehia luotaamia jne. Vastaukset piti lähettää joko sähköpostin tai Moodlen kautta. Hoh hoi! Kukaanhan meistä ei varmahan oo ennen kattellu netistä mitää tai lähettäny sähköpostin liittehiä. Oli yks vitsi koko päivä!Tällä ei ollu niin yhtää mitää tekemistä meirän maharollisen tulevan ammatin kans.

Minkäälaasta opetusta ei päivähän sisältyny, jos ei lasketa sitä, jotta opettaja näytti aluuksi kuinka kuvalla kuukletetahan. Taukoja sai pitää ihan omahan tahtihin ja kotia sai lähtiä, ku sai tehtävät teheryksi. Mäki olin vissihin jo puoli yhyren mais kotona.

Se hyvä puoli siitä oli, jotta olin niin kataannuksis koko koulupäivähän, jotta sain sillä kiukulla imurootua. Siihen se virtapiikki sitte loppuuki. En pesny laattioota, en pyhkiny pölyjä. Klasienpesusta puhumattakaa.

Purulla sentäs kävin kävelemäs pienen lenkin.

Kotia tultuani hoksasin, jotta tiskikones on täynnä. Laitoon sen hyrskyttelemähän ja istuun itte laiskana.

Orpoo pussis

Mun mielestäni Petteri Orpo puhuu ny ittensä ihan pussihin, kun se moittii Antti Rinteen lupausta pienten eläkkehien koroottamisesta.

Orpon mielestä Rintehen käsi käy tulevien sukupolovien kukkarolla, johtaa sukupolovien välisehen epäoikeurenmukaasuutehen ja syö nuorten uskua tulevaasuutehen.

Mutta mitä teki hallitus kehysriihes? Päätti, jotta nuoria saa ottaa pätkätöihin iliman perustehia. Ajatus oli varmahan ihan hyvä: pienentää nuorten työllistymisen kynnystä. Mutta johtaako se siihen, jotta alle 30-vuotiahat teköö vain pätkätöitä ja ku kolomikymppiset alakaa kolokutella ovella, niin – kappas vain! – yhtäkkiä ei enää ookkaa tarvetta työllistää ainakaa tätä työntekijää? (Onhan sielä työkkärin listoolla aina uusia, alle kolomikymppisiä työllistettäviä.) Mun mielestäni se jos mikä on eri ikäästen epäoikeurenmukaasuuren lisäämistä.

Voin ihan seittemän vuoren omakohtaasella kokemuksella kertua, jotta pätkätöiren tekeminen ei torellakaa anna uskua tulevaasuutehen. Vaikka mulla oli useen jo seuraava pätkä tieros, ennen ku erellinen loppuu, niin koskaa ei tienny, mikä pätkä on se viimmeenen. Ja niinhän siinä käytihin, jotta vaikka kuinka kehuttihin hyväksi työntekijäksi, niin vakipaikkaa se ei tuonu. Ei torellakaa voinu suunnitella elämää etehenpäin muuta ku justihin sen seuraavan pätkän verran.