Päivärahat siliäksi ja väärä toristus

Mä oon jo jonku aikaa himoonnu uusia silimälasia, kun en nuosta erellisistä tykänny oikeen ikänä, mutta täs talourellises tilantehes ne on tuntunu turha(n kallihi)lta hankinnalta. Nyt kumminki sattumus tuli vähä vauhrittamahan sitä päätöstä. Mä havaattin pyhänä, jotta kehykset klapajaa joinki ourosti. Syyki selevis: kehystä kasas pitävä ruuvi oli hävinny ja linssi oli vaaras purota. Sehän olis ollu tietysti ihan pikkurahalla korijattavis, mutta mä päätin, jotta tilaan aijan näöntarkastuksehen enkä jää orottelemahan sitä aikaa ku rikastun. Sitä ei vain tuu.

Sitä paitti mä oon jonku aikaa jo aina välillä pistäny muutaman lantin sivuhun nimenomahan klasien hankintahan. Säästös ei ollu vielä tarpeeksi, mutta ajattelin, jotta saa sillä ainaki toisen sangan…

Mutta ennen optikolla käyntiä mun piti käyrä työharijoottelupaikalla. Olin pyhänä leiponu pellillisen raparperipiirakkaa ja vein sitä sinne nuon niinku läksiäästarijooluksi. Olsin vieny jo perijantaina, mutta ku Liisa oli vielä lomalla ja mä halusin, jotta seki saa osansa ku se on mua tosi palijo ohojannu ja neuvonu.

Sieltä tultuani kattoon netistä aikoja optikolle ja varasin saman tien aijan ehtoopäiväksi. Isäntä lähti aikansa kuluksi joukkohon.

Näkö tuli tarkastettua ja pientä muutosta tuli vahavuuksihin. Sangoosta oli 70%:n alennus ja ku vähä tingiin linssien laarusta, niin koko paketille tuli hintaa 630,-. Vähemmän ku mitä mä maksoon erellisistä yksteholasiista. Ja nää on kumminki kakstehooset. Pari tuttua on hilijattaan hankkinu uuret kakstehot ja kumpiki on maksanu klasiistansa toista tonnia. Maksoon ny puolet hinnasta ja siihen sitä palooki ensimmääset Kelan päivärahat. Onneksi huomenna saa pistää jo seuraavan hakemuksen.

Mutta, mutta… aina on joku mutta. Mä oon ny tullu vähä katumapäälle niitten sankojen suhteen. Mä myötäälin optikkua ja otin ne, mitä se suositteli enkä niitä, joista itte tykkäsin. Meinaan huomenna soittaa ja kysyä, kerkiääskö ne vielä vaihtaa…

Tänään oli se vihonviimmeenen koulupäivä. Kirijaamellisesti.

Meillä alakoo koulu yhyreltätoista, opettaja oli myöhäs ku se oli vielä tulostanu toristuksia. Saatihin antaa kirijallista palautetta. Mä eherootin, jotta tuleville ryhymille alaattaas avaamahan näyttösuunnitelman tekua vähä varahaasemmas vaihees ku meille, jottei sen kans tuu sellaanen hoppu ku meillä tuli. Ja opettajille annoon pyyhkeetä siitä, jotteivat oo antanehet meille palautetta tehtävistä. Eihän sitä opi mitää, jonsei tierä, mihinä on parannettavaa! Sitte rutkutin vielä siitä, jotta jokku opettajat selevästi vain jakoo samaa monistenippua, jota ne on jakanu kaikille ryhymille opintoalasta riippumata viimmeeset kolomekymmentä vuotta.

Sari oli havaannu onneksi antaa palautetta siitä, jotta ku meitä oli pahimmillansa nelijäki eri sihteeriryhymää yhtä aikaa tunniilla, niin opettajakki oli ihan hukas. Saattoo olla, jotta jollaki ryhymällä oli ensimmäänen kurssipäivä kyseesestä ainehesta ja toisilla viimmeenen.

Sitte oli kuulumisten vuoro: mitä kukaki on teheny työharijoottelus ja kellä on töitä tieros. Suurimmalla osalla jatkuu hommat eri mittaasilla jaksoolla. Lyhin aika oli kesäkuun loppuhun, pisimmät vuoren loppuhun. Ja tulipa vieruskaverille puheluki siinä puolen päivän mais. Sille tarijottihin töitä! Ja työpaikka on koron vieres, 300 metrin pääs. Aiva mahtavaa!!

Seuraavaksi jaettihin toristukset. Ja niinku ei mikää tällä kurssilla, ei sekää menny putkehen: ku muut oli saanu toristuksensa, Jenni haikaasi, jotta hän ei saanu ollenkaa. Opettaja rupes kattelemahan toristuspinkkaansa ja totes, jottei sitä oo tulostettu. Sitte se alakoo selevittelemähän, jotta miksei. Selevis: Studentahan oli kirijattu ”Peruuttanut aloituksen”. Jennille ei ollu kirijattu ensimmäästäkää suoritusta, vaikka se on näytöt ja kaikki suorittanu.

Heti sen jäläkihin Laura havaatti, jotta opintorekisteriottehes oli kesken kaiken otsikko viestintäpalvelujen sihteerinä toimiminen. Meillä olis pitäny siinä olla taloushallinnon sihteerinä toimiminen. Se oli kaikilla väärin! Ei siis saatu vielä oikiammoisia toristuksia. Opettaja lupas postittaa ne jäläkijunas yhyres nopeuskokehen toristusten kans.

Mulla oli meininki mennä heti koulusta päin käymähän työkkäris, mutta turha sinne on viallisten paperien kans mennä.

Kaiken lisäksi tutkintotoristuksen saaminen saattaa venähtää hyvinki elokuulle. Huomenna on tutkintotoimikunnalla kokous, mutta siihen olis pitäny paperit olla toimitettuna jo 31.5. Seuraavan kokouksen aikaa ei oo kuulemma ilimootettu. Toimikunta kokoontuu kerran kuukaures, mutta opettaja epääli, jotta saattaa olla seuraava kokous vasta elokuus, jos lomaalevat heinäkuun…

Ehtoolla päivitin vielä CV-nettihin ja Linked In:hin uuret tutkintotierot. Oletan, jotta mä sen toristuksenki joskus saan. 

Mainokset

Mahtava särky ja pullea poski

Oon ollu niin rutuunen viikonlopusta asti, jotten oo jaksanu tännekkää kirijootella.

Mulla on yks poskihammas aristanu jo jonki aikaa ja mä sitä ihimettelin ja kysyyn isännältäki, jotta purenko mä yöllä hampahia yhtehen, mutta ei se osannu sanua. No, lauantaina sitä alakoo porottamahan (= särkemään) niin, jotta mä jouruun turvautumahan särkylääkkeehin. Ajattelin niitten voimmalla mennä maanantaiaamuhun, jotta voisin sitte soittaa hammashoitolahan.

Sunnuntain vastaanen yö oli aiva kauhia eikä särkylääkkehet tuntunu auttavan ku pariksi tunniksi kerrallansa. Ku olin koko päivän sinnitelly, mä lopuuksi päätin soittaa päivystävälle hammaslääkärille. Ne kuvas sen hampahan ja totes, jotta kysees on aikaasemmin juurihoirettu hammas, jonka juures on tulehrus. Oli kaks vaihtoehtua: joko ne vetää sen heti pois tai sitte mä meen omalle hammaslääkärille, joka aloottaa siihen uuren juurihoiron. Ohojeeksi antoovat ottaa sekä nelisatasta Puranaa että krammaasta Panaroolia. 

Koska mulla on tuolla puolella jo muutenki vajausta hampahista, niin päätin, jotta yritetähän pelastaa se vielä, jos se suinki on maharollista. Mutta sepäs ei ookkaa ollenkaa niin yksinkertaasta.

Soitin eileen kaffettauolla hammashoitolahan ja sieltä sanottihin, jotta sen päivän särkypäivystysaijat on jo menny ja käskivät soittaa tänään uurestansa. Ensimmäänen tavallinen hammaslääkäriaika olis ollu tarijolla 19.6. Niin kauaa en meinaa orottaa.

Tänään ku soitin heti aamusta, niin mulle sanottihin, jotta klo 13 olis kaharellekki lääkärille aika. Mutta emmä taaskaa pääsny, ku mulla alakoo se tutkinnon arvioonti justihin siihen aikahan. Pahin porotes on ny ohi, mutta tulehrus tai mätä – mitä sielä ny onkaa – taitaa levitä, ku poski on paisuksis ja koko naama aiva toispuolohoonen. Välillä vihilaasoo korvahan ja leukahan asti. Ja sähköiskuja sateloo, jos yrittää purra jotaki ja hampahat kolahtaa vahingos yhtehen. Pitääs syörä/juora ny vain nestemäistä ravintua. Jos huomenna taas yrittääs soitella…

Mutta joo – siitä arvioontikeskustelusta: siinä ei ollu mitää jännitettävää. Mä esittelin tekemäni PowerPoint-esityksen yrityksestä ja kerroon meirän kehittämistyöstä asiakastyytyvääsyyren lisäämiseksi ja joka on otettu jo käyttöhönki. Muuten se oli lähinnä jutustelua asiasta ja etenki asian vierestä.

Opettaja vain totes, jotta oon teheny aiva liika kovan työn sen näyttösuunnitelman kans. Hän oli sairaslomalla silloon, ku hänen sijaasensa veti meille sen ohojeestuksen. Tämä kyseenen sijaanen on kuulemma työskennelly enemmän perustutkintolaasten kans ja sielä teherähän tarkempi ja yksityyskohtaasempi suunnitelma ja sen mukaasesti hän tietenki meitä opasti. Ammattitutkintolaaselle olis kuulemma piisannu vähempiki.

Ittearvioki mulla oli peräti 3-sivuunen ja seki oli kuulemma aiva turha. Sitä ei ammattitutkintolaasilta vaarita…

Jälleen kerran pitää toreta, jotta taas oon siis ottanu ihan turhia paiseeta (kirijaamellisesti), mutta kun en oo tienny. Joka tapaukses kuulemma kattoovat yhyres ohojaajan kans sen hyväksytysti suoritetuksi ja se on ny sitte tutkintotoimikunnan käsis, saanko mä toristuksen vai en.

Koululta saarahan silloon 13.6. sellaanen toristus, millä pystytähän työkkärihin näyttämähän, jotta opinnot on suoritettu. Jotenki olin kuvitellu, jotta mulla olis ollu tuon arvioontikeskustelun jäläkihin riemukkahampi tai helepottunehempi olo. Nyt mä kuitenki oon vissihin sen verran särkylääkkehien vaikutuksen alaanen, jottei tunnu oikeen miltää. Totesin vain, jotta emmä usko, ennen ku saan sen tutkintotoristuksen kourahani. Seki voi venähtää. Tutkintotoimikunnan seuraava kokous on 14.6. ja paperit pitää olla sielä kahta viikkua aikaasemmin. Opettaja epääli, jotta hän ei kerkiä (= ehdi) saara niitä siihen kokouksehen. Eli voi siis mennä sinne syksyhyn joka tapaukses.

Kuulin opettajalta, jotta yks kurssikaveri on eileen ehtoolla saanu vauvan, mutta opettaja ei muistanu, kummanko. Arveli, jotta flikka tai poika sieltä on tullu. 🙂

Kotia tulles mua orotti työttömyyskassan kirijet, mihinä torettihin, jotta ansiopäivärahat on ny kaikki käytetty ja jatkos pitää sitte anella rahaa Kelalta. Mä skannasin sen kirijeen työkkärihin ja kysyyn, jotta piisaako (= riittääkö) se niille, vai tahtooko ne mun käyvän sitä oikeen näyttämäs. 

Sataa ku saavista kaataen

Nimittään paskaa niskahan. Tällä kertaa osuu pahiten poikahan. Sehän on teheny töitä työosuuskunnan kautta ja mä silloon huoppasin sitä, jotta kuinka siinä vielä käyrähän. No eihän siinä hyvin käyny.

Se (ja kaikki muukki työosuuskuntien jäsenet) on saanu viimme maanantaina tällääsen tieroottehen (huom! viikkua ennen ku tuloo voimahan):

Eläketurvakeskuksen päätöksen perusteella laskutuspalveluiden käyttäjät luokitellaan eläkevakuuttamisen kannalta yrittäjiksi 1.5.2017 lähtien, jolloin käyttäjät siirtyvät yrittäjän eläkelain (YEL) piiriin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että 1.5.2017 alkaen emme pidätä maksamistamme palkoista lainkaan eläkevakuutusmaksuja.

Muutoksella ei ole takautuvia vaikutuksia, ja 30.4.2017 asti maksetut TyEL-maksut ovat kerryttäneet ja kerryttävät työeläkettäsi normaalisti.

YEL-vakuutus on pakollinen, kun eläkelain piiriin kuulumisen edellytykset täyttyvät:

  • työskentelysi ei tapahdu eläkevakuuttamisen kannalta työ- tai virkasuhteessa, toisin sanoen työskentelet esimerkiksi laskutuspalvelun kautta
  • olet 18-67-vuotias,
  • yrittäjämäinen toimintasi on kestänyt neljä kuukautta ja
  • arvioitu työtulosi on vähintään 7 645,25 euroa vuodessa.

On se hyvä, jotta tuli eileen naurettua niin palijo, ku tänään ei naurata enää yhtää.

Vuorikiipeelyä

Tää viikko on kokonansa työharijoottelua. Paitti jotta maanantaina ja tiistaina tein piremmän päivän, jotta pääsin eileen ehtoopäivällä lähtemähän kouluhun. Meillä oli ryhymäohojausta tutkintosuunnitelman tekemisestä.

Tiistaina meillä kävi työmaalla toisen työsoppijan opettajat tekemäs näyttösuunnitelman. Molemmat opettajat on mulle jo ennestänsä tuttuja ja toisen kans jäin jutustelemahan omastaki suunnitelmastani – tai sen puuttumisesta. Kerroon, kuinka se on jo toista kuukautta myöhäs aikataulusta opettajan sairasloman takia. Se antoo mulle hyvän vinkin/kauhuskenaarion: neuvoo, jottei mihinää tapaukses kannata jättää näyttöä toukokuun loppuhun tai toristuksen saaminen voi venyä syksyhyn.

Siitä ajattelin tuola ryhymäohojaukses mainita ja valitettavasti seki opettaja vahavisti, jotta peleko ei oo aiheetoon. Meillä piti olla kolomen tunnin kokoontuminen, mutta meni melekeen nelijä tuntia enkä sinä aikana saanu vielä eres pakollisen osion suunnitelmaa valamihiksi. Sen lisäksi pitääs teherä valinnaasen osan suunnitelma.

Sen jäläkihin se lähtöö hyväksyttäväksi. Opettaja ei vain osannu sanua, jotta kellekkä, ku ei tierä, jatkuuko sen meirän vastuuopettajan sairasloma vielä vapun jäläkihin…

Ja VASTA SITTE, KU SE ON HYVÄKSYTTY, saa alaata teköhön näyttöjä. Eli siis mitää, mitä mä oon tähän mennes teheny, ei pysty hyöryntämähän. Eikä niitä kaikkia saa enää tehtyä tänä loppuaikana. Esim. tuo viimme perijantain kevätmarkkinajuttu olis ollu mitä mainioon näyttö asiakaspalavelutilaasuuren järijestelyyhin osallistumisesta. Mutta ei – sitä ei saa käyttää.

Ja sitte, jos ne näytöt saa jotenki haalittua kasahan, niin ne arvioorahan ja arvioonti lähtöö tutkintotoimikunnalle, joka kokoontuu vain kerran kuukaures ja kokouksehen menevät arvioonnit pitää olla niillä kaks viikkua ennen kokousta. Ja jos ne on sitä mieltä, jotta jokin osio ei riitä näyttöhön, niin uusiks meni…

Kaiken lisäksi arviooja ei saisi olla sama ku ohojaaja. Tuola on nelijä vakinaasta työntekijää, joista yks on mun ohojaaja ja toinen on mun arvioojani työntekijöötten erustajana. Kumpi niistä kaharesta jälijellä olevasta tulis sitte siihen arvioontitilaasuutehen? Sitä paitti arvioojat kuulemma pitää neki kouluuttaa ennen ku ne kelepuutetahan arvioojiksi. Ei hyvää päivää!

Mä kehittelin jo mielesnäni sitäki kauhukuvaa, jotta mitäs työkkäris sanotahan, jos mä ilimootan, jotta koulu on loppu, mutta toristusta mulla ei oo ennen ku syksyllä. Pistääkö ne mun päivärahan katkolle?

Mä nukuun viimme yön tosi huonosti ja aina ku heräsin, oli ensimmääsenä mieles näyttösuunnitelman teko. Mä yritän puristaa sen ny vaikka väkisin kasahan vapun aikana, koska opettaja tuloo tiistaina vapun jäläkihin työmaalle ja silloon olis tarkootus teherä se valamihiksi. Ei tuu olemahan ainakaa musta sitte kiinni, jottei sitä toristusta aijallansa tuu.

Mun mielestä tämä on ny koulun puolelta hoirettu torella, torella huonosti. Vasta sitte herätähän järijestämähän sijaasia, ku opettaja on ollu saikulla melekeen kolome kuukautta ja meirän valamistumisehen on aikaa vajaat kaks kuukautta.

Kyllä on ollu aharistava ja masentunu olo tänään eikä työmotivaatiosta oo ollu vähääsintäkää havaantua. Senkää takia, jotta sen mun ohojaajaniki sairasloma jatkuu aina vain. Täs mun palapelis ei oo ny ykskää pala löytäny oikialle kohorallensa.

Mä kuvaalin olotilaani kaharella lailla:

1. Mä kärsin korkianpaikankammosta ja oon uimatairotoon. Silti mä huomaan olevani hyppytornis viiren metrin korkeurella kunnes joku tönääsöö mun sieltä alaha altahan syvähän päähän. Ja ku sieltä holtittomasti pää erellä putuan kohti vettä, niin havaatten, jotta mulle on laitettu jalakahan vielä isoo kivi painoksi.

2. Mä kiipiän vuorenrinnettä ja mitä lähemmäksi mä pääsen huippua, sitä jyrkemmäksi seinä muuttuu eikä näjy enää mitää, mistä ottaa tukia.

Lisää lintuja!

Nyt on ollu vähä hilijaasta täälä plokin puolella ku oon ollu niin rättipoikki, jotten oo jaksanu ajatella, saati kirijoottaa mitää. Ei näköjään sovi tuo fyysinen työ meikälääsen vireystasolle. 😀

Viimme viikolla mulla oli torstai ja perijantai työharijoottelua, tällä viikolla maanantaista keskiviikkohon. Jotaki pientä toimistotyön tapaasta oon välillä teheny, mutta enimmäksensä oon taaski ollu myymälän puolella.

Eileesen päivän vetelin rappurallia: ensi aamulla vintistä kevät-/kesäkamaa hyllyhyn, sitte uuret laminaattimallit alakerrasta yläkertahan ja telineesehen. Ja lopuuksi vielä poistuvat laminaattimallit yläkerrasta alakertahan. Kyllä poltti reisiä ehtoolla ku pääsin töistä! Ei olsi huvittanu kotona enää nousta yhtäkää kertaa rappusia. Istumahan pääsyki teki kipiää. Olin kuvitellu, jotta nukkuusin ku tukki tuon jäläkihin, mutta ei se ny ihan niin menny. Muutenki on ollu vähä huonoja yöunet viimme aikoona.

Eileen kävääsi työmaalla toisen työharijoottelijan opettaja. Se on mun entinen työkaveri, joka nykyysin opettaa tuola meirän koululla lokistiikkapuolella (= logistiikkapuolella). Sen kans juteltihin tästä munki tilantehestani. Se meinas, jotta kyllä sä saat kaikki täälä suoritettua ja jos ei saa, niin sitte keksitähän, kuinka ne puuttuvat pystyy suorittamahan. Sanoo, jotta yleensä opiskelijat stressaa tutkintoa aiva liikaa.

Oon kyllä ollu niin totaalisen poikki ehtoosin, jotten oo saanu yhtää mitää aikaaseksi. Viikonloppuki meni aiva tsompina (= zombiena). Ei oo siivottu, ei pesty klasia, ei laitettu pääsiäästä… Vähä jollaki lailla on mieliki alamais. Rassaa kaikesta huolimata nuo kouluasiat ja raha-asiakki alakaa jo aharistaa. Mulla on enää viireksi viikoksi ansiosironnaasia jälijellä. Eikä töistä tietuakaa.

Tänään mulla oli etäpäivä. Aiheena piti olla sosiaalinen media ja digitalisaatio. Etätehtävää vain ei näkyny… Typerää, ku nuo keikkaopettajat ei hoira omaa osuuttansa ja meirän pitääs kumminki saara kurssit suoritettua. Tää oli ainut päivä, mikä meillä oli etänä varattu tuolle aineelle. Ilimeesesti pitää sitte teherä ns. omalla aijalla, ku ei tehtävää oo annettu aijallansa. Ärsyttävää!

Onneksi tiistain etätehtävät asiakirijastandardiista oli jo annettu, niin jottei tää päivä ny ihan hukkahan menny. Sain ne eres teheryksi.

En jaksanu/ei huvittanu lähtiä kauppahankaa, vaikka kaapiis ei palijo enää ollu, mistä keittää. Niimpä tein vain kaurapuurua ruaaksi.

Mitää muuta en sitte oo tehenykkää. Paitti käyny vähä väliä pukuhuonehen klasilla vahtaamas pihalle. Tänään on nimittään ollu aiva uskomatoon sää: lunta, räntää ja auringonpaistetta vuorootellen. Tuulen kans lumi tuli välillä aiva vaakasuorahan.

Ja ruokintapaikalla on käyny sellaanen vilsket, jottei oo tosikaa. Aiva mahtava määrä kävijöötä ja lajia: fasaani, harakka, talitiaanen, sinitiaanen, pikkuvarpuunen, varpuunen, vihervarpuunen, viherpeippo, järripeippo, peippo, urpiaanen, punakylykirastas, mustarastas. Ne nyt ainaki. Voi olla, jotta jonku unohrin mainita. Ainaki ne naakat, jokka teköö pesää naapurin savupiippuhun…

Urpiaasen tunnistamisen kans meillä meni aikaa. En oo ikänä nähäny niin rupiininpunaasta (= rubiininpunaista) rintaa urpiaasella, ku tällä oli. Päälaen laikku näytti mustalta, mutta ku tsuumaalin sitä kameralla, niin niistä kuvista selevis, jotta oli se päälakiki punaanen. Sitte vasta tunnistin varmasti.

Vihervarpuusia on aiva ennätyksellinen määrä. En varmahan valehtele kovin palijo, jos sanon, jotta niitä on ainaki viiskymmentä. Ja se sirkutus, mikä niistä lähtöö, se on ihan uskomatoon! Eikä ollenkaa pahas mieles, ne saa mun kyllä hymyylemähän. Rohkeetaki ne on. Ku menin täyttämähän ruokinta-astiaa, niin yks pikkuunen söi kaikes rauhas lintulauralla niin jotta mä pääsin varmahan puolentoista metrin päähän siitä ennen ku se pyrähti lentohon. Eikä tietystikkää sillä kertaa ollu kameraa joukos!

Kiurun laulu on kuulunu jo jonku aikaa ja eileen kuulin kuovin.

Tänään tuli ehtoolla vielä flikalta feispuukis kuva ja kysymys: mikä tirppa. Se oli ottanu klasin läpi kuvan niitten takapihalla kököttävästä lirosta. Eihän sen ny vielä pitääsi eres olla Suomes! 

Korijaus pe 14.4.: Isännän siskoonflikka on piolokianopettaja (= biologianopettaja) ja oli sanonu, jotta se meirän liroksi ”tunnistama” lintu onki lehtokurppa. Sielä se kuulemma hengaaloo erelleenki niitten takapihalla.

Epäreilua!

Meillä oli tänään – ja on vielä huomennaki – ruottia. Se jo on epäreilua 😉

Mutta vielä epäreilumpaa siitä teköö, jotta meitä on ympätty kolome sihteeriryhymää yhtehen: taloushallinnon, viestinnän ja toimistosihteerit. Meillä on viimmeeset tunnit ja viestintäsihteeriillä oli vasta ensimmääset tunnit. Mitä opettaja voi opettaa, ku ryhymäs on niin palijo niin eritasoosia opiskelijoota? Jakaa monistehia ja käsköö lukia niitä vieruskaverin kans tai jutella muuten vain…

Meille osa monistehista tuli jo toista kertaa eikä kukaa kontrolloo, puhutahanko me sen kaverin kans oikeen. Onko meillä eres oikeeta sanoja käytös? Ei oo reilua ketää kohtahan!

Seliitys löytyy varmasti säästööstä (tekis mieli sanua, jotta ahaneuresta), mutta me ollahan maksettu tuosta kouluutuksesta ja tarkootus oli kai aluunperin, jotta me hyöryttääs siitä ja opittaaski jotaki.

Opettajan vikahan tämä tilanne ei tietysti oo, vaan koulun. Epäreilua oli myös se, jotta isoosta ryhymästä johtuen me jouruttihin heittopussiiksi: aamupäivä oltihin auditorios ja ehtoopäiväksi siirryttihin toisehen rakennuksehen pienehen luokkahan. Maharuttihin justihin ja justihin sinne, ku aika palijo oli väkiä pois.

Lisää purnausta

Pitää kirijoottaa oikeen tuskanpunaasella, ku pistää taas niin vihakseni.

Mulle tuli nimittään tänään mieleheni, jotta pitääpä tarkistaa työkkärin sivuulta, onko ne lähettäny päivärahalausunnon työttömyyskassalle. Ei ollu. Ainakaa, jos mä tästä ny mitää ymmärrän:

Työvoimaviranomainen on 21.07.2016 antanut seuraavan työvoimapoliittisen lausunnon:

 

Lausunnon saaja

Työttömyyskassa 

Lausunto:  01/0F1

Työ- ja elinkeinotoimiston lausunto 14.09.2016 alkaen toimitetaan myöhemmin. Tiedoksi työnhakijalle: Maksaja harkitsee keskeytetäänkö etuuden maksatus käsittelyn ajaksi. (TTL 11 luku 6 §).

 

Perustelut

Tutkitaan opintojen tukeminen työttömyysetuudella.

Mulle jää ny tuosta ainaki se käsitys, jotta ne muka vasta tutkii asiaa. Mulle kyllä tuli tekstarilla viesti silloon kaks ja puoli viikkua sitte, jotta myönteenen päätös on tehty ja voin aloottaa opiskelut. Mutta työttömyyskassa ei sitä tietua oo saanu ja ne voi – tai ne pistää varmasti maksatuksen jäihin niin kauaksi ku saavat sen lausunnon.

Mä laitoon työkkärihin sähköpostia ja toivoon, jotta jouruttaasivat lausunnon lähettämistä, kun mä saisin ens pyhänä pistää jo seuraavan hakemuksen matkahan. Ei oo mukavaa, jotta mun vähääset lanttini makaa työkkärin päätösten takana.

Sitte tuli toinen ”kehumisen” aihe: Lähetin viimme maanantaina Ninnun synttärilahajan ykkösluokan postina. Se oli ollu perillä perijantaina. Olivat onneksi laittanehet reklamaatiota postille. Velijensä oli lähettäny lahajan jo elokuun puolella, eikä se oo kuulemma vieläkää menny perille… Hyvä, Suomen Posti! Laittakaa vain lisää väkiä mäjelle. Ai, mutta niinhän te teettäki.