”Hei, Onneksi olkoon,

sinut on valittu taloushallinnonkoulutukseen. Koulutus alkaa maanantaina 23.4.2018 klo 09.00… – Ensimmäisenä päivänä pyydetään ottamaan mukaan koulutus- ja työtodistuksesi.”

Sellaanen viesti tuli tänään. 😀 Jos joku olis mulle vuosi sitte sanonu, jotta mä vieläki palaan koulun penkille, mä olsin päästäny paskaasen naurun ja torennu, jotta en sitte ikänä. Mutta näin se mieli muuttuu ja voimmat on palautunu niin, jotta orotan uutta jo innolla.

Raija tuli meille aamupäivällä ja toi mulle ihanan, vaalianpunaasen ruusupuskan – tai itte asias niitä oli kaksi ja näyttää tosi runsahalta vaasis. Sain myös lipun Semmarien konserttihin. Lipusta Raija totes, jotta ”Arvaa, kellä on toinen lippu!” Jee, mennähän syksymmällä keikalle.

Puolen päivän tienoolla lähärimmä synttärisyöpööttelyreissulle. Nyt, nelijä ja puoli tuntia myöhemmin musta tuntuu, jotta maha on vieläki ratkiamas ihan justihin.

Kahtena päivänä peräkanaa ”ulukona syömistä” on selevästi liikaa. Huomenna on pakko keventää.

Ja tapahtuu mulle sillä reissulla vahinkoki: alakupalooksi meille tuotihin nachoja ja dippiä. Niitä narskutelles totesin, jotta nyt täälä on joukos jotaki kovaa… Poskihammas lohkes 😦 Eikä tosiaankaa menny mihinää kovas järsimises. Nyt mun täytyy yrittää huomenis soittaa hammaslääkärihin, saisko sitä vielä korijattua. Ja koska. Mä en tärkiää hussaasi ainakaa koulupäivää hammaslääkärihin. 

 

 

Mainokset

Hakemuksia, hakemuksia

Oulun keikan jäläkihin pirin pääsiääsen aijan paussia työkkärin sivuulta. Ja ku sitte tällä viikolla sinne ensimmääsen kerran kurkistin, niin totesin, jotta samat työpaikat täälä näyttää olevan ku ennen reissuaki. Silti mä käyn sielä joka päivä kattomas, jos jotaki hajettavaa löytyys. Ja nyt on sitte löytynykki.

Pari hakemusta oon taas pistäny matkahan. Tosin kumpiki oli ostoreskontranhoitajan vuoren mittaanen sijaasuus. Miks justihin ostoreskontrapaikkoja on tarijolla, ku mä oon teheny pääasias myyntireskontraa. Höh!

Ykskää hakemani työpaikka ei oo ollu sellaanen, jotta olsin voinu siliällä syrämmellä vakuuttaa, jotta oon teheny sitä työtä ennenki ja kyllä onnistuu. Mutta ei auta ku yrittää.

Työkkäristäki vastasivat tänään siihen mun soittopyyntöhön, jonka viikko sitte jätin… Ja vastaus oli, jotta en kuulu tällä hetkellä palakkatuettavihin. Ku mun tukirahat meni rautakauppiahalle koko siltä puolen vuoren aijalta, mitä sitä voirahan yhtäjaksoosesti maksaa. Sen jäläkihin joutuu kymmeneksi kuukaureksi ”jäähylle” eli pois palakkatuen piiristä.

Ja senki jäläkihin pitää olla uhkana, jotta vuoren työttömyysaika alakaa täyttymähän. Ja kaiken lisäksi pitääs työllistyä jollekki alalle, jota ei ennestänsä osaa, niin jotta on perusteltua maksaa sitä työnantajalle, kun se joutuu käyttämähän aikaansa ohojaamisehen ja opettamisehen. 

Haastattelus käyty

No niin, tänään oli se haastattelu. Mun mielestä meni ihan kohtuullisen hyvin siihen asti, ku juttelin vain pomon kans.

Ku tämänhetkinen työntekijä tuli kertomahan työstänsä, niin mulle tuli hänestä sellaanen vastahakoonen, jopa vähä vihamielinen vaikutelma. Sellaanen, jotta hän kattoo mua nenänvarttansa pitkin ja tuli tunne, jotta ”Sähän et ainakaa tuu mun työtäni tekemähän”. Jos hänellä on jotaki sananvaltaa seuraajansa valinnas – niin ku tietysti pitääski olla ku eihän kukaa muu tunne hänen työtänsä niin hyvin ku hän – niin se en oo varmasti minä.

Ymmärrän toki senki, jotta häntä varmasti harmittaa se tieto, jotta hänet olis vakinaastettu, jos kaikki muutokset olis ollu tieros aikaasemmin. Hän oli kuitenki ehtiny teherä oman ratkaasunsa jo siinä vaihees, ku kaikki palikat oli vielä ihan levällänsä.

Voi olla, jotta tää oli ihan vain mun omaa kuvitteluani, ku ne työt, mitä hän lujetteli, oli kaikki mun osaamisalueeni ulukopuolella. Lisäksi sielä oli listattu sellaasia tehtäviä, joita ei aikaasemmin ollu mainittukaa. Neki menöö pahasti ainaki epämukavuusalueelle, jos ei muuta.

Kovasti kuitenki yritin vakuuttaa olevani halukas oppimahan ja tekemähän töitä. Mutta se ei taira aiva piisata.

Niille on tulos muitaki haastateltavia. Mun etuna on kuulemma se, jotta oon paikkakuntalaanen ja se, jotta olsin kiinnostunu opiskelemahan työn ohes. Mutta sitte isoo miinus on tietysti se, jotten oo mitää heirän kuvaalemistansa töistä teheny ennen.

Mun piti vielä selevittää, onko se opiskelu ylipäätänsä maharollista ja mitä se vaatii. Sekä sen, jotta olisko mun palakkaamisehen saatavis palakkatukia. Kouluutuksesta laitoon Päivi-opettajalle sähköpostia. En viittiny soittaa, ku ajattelin, jotta se on kumminki justihin opettamas. Päivi oli mulle jo vastannukki:

Tämä koulutus toteutetaan niin että opinnot aloitetaan teoria 
opinnoilla. Näitä toki voidaan miettiä kohdallasi että mitä 
osaamista sinulla on ja jos mahdollista ne jätetään pois. 
Mahdollista on myös se että jos saat töitä tekisit taloushallinnon 
opinnot suoraan verkossa meillä ja jos saat töitä niin oppisopi-
muksella. Siihen voitaisiin liittää  opintoja esim. kirjanpidosta 
ja tilinpäätöksestä liiketalouden perustutkinnosta. Ne olisivat 
lähipäiviä.

Sitte yritin soittaa työkkärihin ja jonotin kahtehen eri otteehin varmahan ainaki 15-20 minuuttia ja kuuntelin särööstä nauhootusta ja välillä herrashenkilö huomautti, jotta sä voisit kyllä hoitaa asias netiski. Lopuuksi se kyllästyy muhun ja ilimootti, jotta sua ei voira pitää enää kauempaa langoolla. Jos haluat, niin voit jättää soittopyynnön ja sua yritetähän tavoottaa yhyren kerran tämän päivän mittahan. No, jätin soittopyynnön vaikka epäälin, jottei sieltä mitää kuulu. (Erelliskerralla ei nimittään kukaa soittanu.)

Yllätyksekseni se soitto tuli aika pianki. Mutta ei siitä ollu mulle mitää apua. Soittaja oli palavelutiskin ihiminen ja se sanoo, jottei hänellä oo mitää valtaa sanua tuohon palakkatukiasiahan mitää. Lupas laittaa soittopyynnön virkaalijalle, mutta niitten takaasisoittoaika on peräti viis työpäivää, niin jotta pahimmas tapaukses sen tieron saamisehen voi mennä toista viikkua ku täs on pääsiäänenki välis.

Laitoon sitte sinne työmaalle pomolle väliaikatietua, jotta oon yrittäny selevitellä asiaa, mutta tuohon palakkatukehen en vielä saanu selevyyttä. Ei jää ainakaa siihen luulohon, jotten oo teheny mitää asian etehen.

Eileen oli tullu taas yks hylyky työhakemuksehen. Mutta se oli muotooltu niin kauniisti, jottei siitä voinu pahoottaa eres mieltänsä: 

Kiitos hakemuksestasi toimistollamme avoinna olleeseen tehtävään.

Saimme peräti 111 hyvää hakemusta, joten niiden läpikäyminen oli haastava tehtävä.

Valintaprosessi on nyt valmis. Valitettavasti valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.

Haluan kiittää sinua kiinnostuksestasi ja toivotan samalla hyvää pääsiäistä ja alkavaa kevättä.

 Tänään puolestansa oli tullu työkkäristä haastattelukutsu sinne hakemahani kokopäivääsehen kouluutuksehen. Meen haastatteluhun 17.4. jos ei tämän työpaikan suhteen tuu sitä ennen selevyyttä.

Oon ollu joinki ihan pyörryksis vielä tuon Oulun reissun jäliiltä, jotten oo saanu oikeen mitää järijellistä aikahan ja pääsiäänenki pääsi vähä yllättämähän.

Niin jotta oikeen hyvää pääsiäästä sulle!

Alakaa huvitus loppua!

Nimittään työnhausta.

Mä hain joulukuus yhtä toimistotyöntekijän paikkaa ja nyt se paikka näyttää olevan taas haus – sanasta sanahan sama ilimootus.

Eli mun hakemuksellani (eikä ilimeesesti monen muunkaa) oo yhtää mitää virkaa vaan ne menöö suoraa silippurihin.

Kaiken lisäksi täältä paikasta ei koskaa vaivauruttu eres ilimoottamahan mitää valinnasta/valittematta jäämisestä.

Mitä järkiä on enää eres yrittää? Tämän ikäänen on selevästi pelattu jo pois työmarkkinoolta.

Ja ku ei tää ollu eres ensimmäänen kerta. Näinhän käytihin jo joskus aikaasemminki.

En torellakaa aio nähärä enää hakemisen vaivaa tämän työpaikan suhteen. Pitäkää tunkkinna! :/

Alakaa mietityttää se kouluki. Mitä sekää hyöryttää, asia ei oo yhtää sen kummeet vuoren päästä. Päinvastoon.

Meillä ei oo ikänä mitää – ja nyt sitte taas!

Meillähän (eläkelääsellä ja työttömällä) ei siis periaattees oo mitää sellaasta ohojelmaa, mitä ei pystyysi muuttamahan. Paitti sitte ku on jotaki, niin totta kai ne on yhtä aikaa. 😦

Me ollahan jo aikaa sitte lupauruttu koiranhoitajiksi flikan ja vävypoijan häämatkan aijaksi. Mutta eikähän se isännän silimäleikkausaika tullu justihin sille viikolle.

Ajateltihin ensi, jotta ei siinä mitää, hajetahan Metku tänne ja mä käytän isännän sielä sairaalanmäjellä, ku luulen, jottei sen oo viisasta itte sinne ajaa. Tai siis ainakaa ajaa sieltä takaasi. Mutta flikka sanoo, jotta koiran jalaat on ny niin huonos kunnos, jotta automatka olis sille liikaa puhumattakaa meirän rappusista.

Seuraava suunnitelma on sitte se, jotta me meemmä sinne päivää ennen ku nuoret lähtöö reissuhun, isäntä nakkaa ne seuraavana aamuna lentoasemalle ja ajaa takaasi kotia. Ja mä jäisin Metkun kans Ouluhun. Isäntä tulis sitte takaasi sinne, ku alakaa taas näkemähän jotaki.

Ja jottei vain olsi liika yksinkertaasta, niin täs on vielä yks liikkuva osa, mutta en usko, jotta sitä tarttoo nyt murehtia. Nimittään siinä eileen hakemasnani työpaikas oli laitettu työn alootusaijaksi justihin se päivä, kun meirän pitääs lähtiä Ouluhun. Mutta sitä ongelmaa ei vielä tartte täs vaihees murehtia, ku en oo eres saanu koko työtä. 😀 Hakemus oli kumminki menny perille, siitä oli tullu sähköpostihin tieto.

Niin joo, ja siitä leikkauskutsukirijehestä selekis seki, jottei siltä leikatakkaa sitä kaihia, vaan ne teköö vain laaserilla reiän silimän färikalavohon, jotta sieltä pääsöö painehet pois. Ja nyt mulle selevis vasta seki, jotta se kaihi onki toises silimäs. Mä olin luullu, jotta ne molemmat vaivat on samas silimäs ja ovat syy ja seuraus.

Silimälääkäris

Isännällä oli tänään heti aamusta aika silimälääkärihin. Mä lähärin aikani kuluksi joukkohon, ku oli puhet samalla käyrä ruokakaupas ja kattelemas isännälle takkia. Se ku on onnistunu sulattamahan erellisen takin hian johonaki… Ja sitä erellinen takki on kissahtanu (= kutistunut) kaapis.

Silimälääkäriltä tuli aika tyly tuomio: kohonnu paine molemmis silimis ja oikias silimäs alakava kaihi. Oli laittanu lähettehen silimäpolille leikkausta varte. Kuulemma joskus kuukauren päästä voi orotella kutsua.

Hmmm…. mitähän siitä tuloo. Isäntä muistaa vieläki pahalla mun serkkua, joka sattuu olemahan ensiavus töis, kun se joutuu menemähän sinne otattamahan roskan pois silimästänsä. Se oli aina vaistomaisesti pistäny silimän kiinni, ku hoitajat oli lähestyny silimää poistaaksensa roskan. Lopuuksi serkku oli ottanu pumpulipuikon ja pyörähyttäny silimäluomen kaksinkerroon sen ympäri siksi aikaa, jotta ne sai putsattua sen silimän. Sitä isäntä ei anna koskaa anteeksi 😀 Ei sille oo saanu ikänä laitettua silimätippojakaa, ku se onnistuu aina pistämähän silimän kii ennen ku tippa osuu. Epäälen, onnistuuko leikkaus puuruttamalla. Luultavasti joutuvat nuijanukuttamahan koko miehen.

Seki vähä harmittaa, kun se ny justihin pari viikkua sitte osti uuret rillit – ja useenhan kaihileikkauksen jäläkihin näkö muuttuu niin, jotta joutuu taas uusimahan. Olis ollu optikolta fiksu veto kehoottaa käymähän ensi silimälääkärillä, ennen ku valitahan rillit. Mutta kauppahan se on, joka kannattaa..

No, ei sitä jääty sitä harmittelemahan sen pirempähän, vaan mentihin ruokaostoksille ja katteltihin samalla isännälle sitä takkia. Ei löytyny ensimmääsestä kaupasta eikä toisesta eikä kolomannesta.

Isäntä eherootti, jotta käytääs kotona syömäs välillä ja jatkettaas vielä toisen naapurikaupungin Halapa-Hallihin. Niin tehtihin. Ja sielähän se takki oli. Heti ensimmäänen, minkä se sovitti.

Ku ei meillä sitte muuta asiaa ollukkaa, niin lähärettihin saman tien kotia. Kello ei siinä vaihees ollu ku vasta puoli kaks, niin mä nakkasin lakanat koneehin ja pesaasin ne. Tiskikoneski rupes olemahan jo niin täynnä, jotta sai senki pistää käyntihin. Ja ku vanhat tiskit oli pois pöyrältä, niin alakasin teköhön uutta. Tein kropsun                                (= pannukakun) uunihin. Tein sellaasella reseptillä, jonka nimi oli Maailman herkullisin pannukakku. Olihan makiaa ja rasvaasta. Ei ihan joka kropsun mieliteolla viitti tuollaasta teherä.

Lenkille ei teheny mieli tänäänkää, ku oli niin hyytävän viiltävä viima. Eikä pakkaanen oo tainnu laskia alle -15 asteen koko päivänä.

Vaihteeksi aktiivimallista

En tierä, kuinka kauan jaksan jauhaa tästä samasta aiheesta (saatikka kuinka kauan näitä jaksaa kukaa lukia), mutta nyt se tuntuu joinki niin epäoikeurenmukaaselta, jotten taharo millää päästä siitä yli.

Tällä kertaa osuu silimihini MTV:n uutissivuulta juttu Li Anderssonin nettikolumnista. Täs oli monta asiaa, jokka osuu yksihin oman ajatusmailman kans.

Ensimmääsenä tästä tekstistä tuli mielehen sana inhimillisyys. Se näyttääs viimme aikoona unohtunehen, jotta työttömäkki on (?) ihimisiä. Välillä on kyllä tuntunu siltä, jotta ollahan vain tuottamatoonta karijaa (= karjaa), joita uhkaa teurastus, jonsei pystytä parantamahan tuotoksiamma.

”Malli ei nimestään huolimatta palkitse aktiivisuudesta, ainoastaan onnistumisesta.”

Suomalainen työttömyysturva on jo vastikkeellista. Työttömiltä työnhakijoilta edellytetään työllistymissuunnitelman noudattamista, aktiivista työnhakua sekä työn vastaanottamista. Pätkätöitä saa tehdä, mutta jos niitä tekee liikaa, menettää pahimmassa tapauksessa koko työttömyysturvansa.

Jos tienaa palkkatuloja yli 300 euroa kuussa, on mahdollisuus soviteltuun päivärahaan, mutta tarvittavista palkkatodistuksista ja päivärahan maksatuksen katkeamisesta johtuen sekin voi riskeerata toimeentulon. Keikkatöiden tekeminen yrittäjänä tai freelancerina sisältää riskin työttömyysetuuden menettämisestä kokonaan, jos TE-toimisto tulkitsee yritystoiminnan päätoimiseksi.

Entä jos rikkoo sääntöjä? Silloin menettää oikeutensa työttömyysturvaan. Tämä karenssi kestää 15 päivästä jopa 90 päivään.

Jos esimerkiksi kieltäytyy TE-toimiston tarjoamasta työstä tai palvelusta ilman pätevää syytä, katkeaa työttömyysturvan maksatus kahdeksi kuukaudeksi. Työttömyysturvan monimutkainen säännöstö johtaa tilanteisiin, jossa työnhakijat pienten teknistenkin erheiden tai myöhästymisen takia saavat karensseja.

Perustellusti monet kokevat järjestelmän mielivaltaiseksi ja epäreiluksi.

Yleisradion tekemässä koosteessa on esimerkiksi tapaus, jossa irtisanoutuminen työstä loppuunpalamisen vuoksi oli johtanut kolmen kuukauden karenssiin. Myös työntekijä, jonka työsuhde purettiin koeajalla, oli saanut kolmen kuukauden karenssin, koska TE-toimisto tulkitsi irtisanomisen itseaiheutetuksi siitä huolimatta, että työnantaja oli todistanut toisin.

Karenssit ovat Suomessa ankarampia kuin Tanskassa ja Ruotsissa. Työstä eroamisesta saa Suomessa kolmen kuukauden karenssin, Ruotsissa yhdeksän ja Tanskassa kolme viikkoa.

Suomessa työvoimapoliittisesta toimenpiteestä, kuten kurssista tai työkokeilusta kieltäytymisestä, saa 60 päivän karenssin, Ruotsissa viisi ja Tanskassa kolme viikkoa.”

”Lyhytkestoisen työn vastaanottamista vaikeuttavista byrokratialoukuista pitää päästä eroon.

Työttömille on myös annettava sitova etukäteispäätös siitä, miten esimerkiksi osittainen työskentely vaikuttaa heidän etuuksiinsa. Kela on joutunut palkkaamaan 100 uutta työntekijää puhtaasti aktiivimalliin liittyvän byrokratian pyörittämiseen. Tämä resurssi voitaisiin aktiivimallin sijasta kohdentaa työttömyysturvan maksatuksen nopeuttamiseen.

Toinen Suomen työvoimapolitiikan keskeinen ongelma on kasvava ilmaistyön teettäminen. Erityisesti palkkatukityöllistämisen alasajo on johtanut kehitykseen, jossa työvoimapolitiikan painopiste on lipsunut palkallisista toimenpiteistä palkattomiin.”

***

Tänään olis ollu yks (melekeen) ihannetyöpaikka: laskutusta ja myyntireskontraa.

Mutta:

  • kyseenen firma on jo kertahallensa hajettu konkkahan, mutta pääsi sittemmin saneerausohojelmahan ja nyt sen omistaa itävaltalaaskonserni
  • matkaa on pyöriästi 70 km/suunta
  • ”Työssä menestymisen edellytyksenä on suomen ja englannin kielen suullinen ja kirjallinen osaaminen sekä vähintään tyydyttävä ruotsin kielen taito. Arvostamme myös muuta kielitaitoa. ”

Muuten voisin hakiakki, mutta tuo kielitaitovaatimus… En tohori! En vain yksinkertaasesti tohori.

Huomenna olis rekrymessut naapurikaupungis, mutta jos on näin kovat kirvantehet    (= pakkaset), niin empä taira lähtiä. Sielä ei oikiastansa oo yhtäkää sellaasta yritystä, johonka mä välttämätä hinkuusin töihin tai joittenka töihin mulla olis eres minkäälaasia erellytyksiä. On sosiaali- ja hoivapuolta, puhelinmyintifirmoja, rekryfirmoja yms.

Eikä vähääsin syy oo se, jotta mä tosisnani pelekään ajaa kaupungis. Tai tämä ny on laitamilla, mutta oon kuullu niin palijo, kuinka sielä on hankalaa saara autoa parkkihin. Jos sielä on ollu joku tapahtuma, niin autoja on pitkin ja poikin karunvarsia keräämäs sakkolappoja. Vähä hävettää tunnustaakki, kuinka arka oon auton kans vähäki isoommas paikas, mutta se ny vain on taivahan tosi.

Uus surenkuoppa!

Kyllä se niin on, jotta tieto lisää tuskaa. Valitettavasti mulla on paha tapa lukia muutaki ku vain kirijoja.

Tänään osuu silimihini Uuren Suomen juttu mun ”lempiaiheesta”, aktiivimallista. Juttu pohojautuu Kelan johtavan tutkijan Pentti Honkasen plokikirijootuksehen. 

Honkanen kuitenkin tuo esiin, että mikäli työtön todella työllistyy, alkaa kiikkerä selvittely siitä, missä määrin on työllistytty ja tienattu ja miten tämä vaikuttaa etuuteen. Työttömyysturva on soviteltava työtulojen kanssa ”tai lopulta evättävä kokoaikaisen työn päiviltä tai ajalta, jolloin palkka ei enää mahdu sovitellun päivärahan raameihin”, Honkanen kirjoittaa.

– Kun työtön on ollut riittävän aktiivinen 65 päivän aikana tekemällä mahdollisesti osa-aikatyötä tai joitakin työpätkiä, seurauksena tästä voi olla päivärahan alentaminen, koska tällöin joudutaan noudattamaan sovitellun päivärahan sääntöjä. Tällöin otetaan tietenkin huomioon 300 euron niin sanottu suojaosa, joka on kohdistettava oikealla tavalla kuukausituloihin, Honkanen kirjoittaa.

Honkasen mukaan työttömän 300 euron suojaosaan mahtuva työ puolestaan ei välttämättä riitä täyttämään aktiivimallin vaatimuksia. Aktiivimallissa edellytetään pääsääntöisesti noin 18 tunnin työntekoa työehtosopimusten mukaisilla palkoilla 65 päivän maksujakson aikana.

– Ei ole itsestään selvää, että sovitellun päivärahan edellytyksenä oleva osa-aika- tai pätkätyö saati sitten 300 euron suojaosuuteen rajoittuva työ aina on riittävää, jotta se ”kalenteriviikon aikana tehtynä luettaisiin palkansaajan työssäoloehtoon” ja täyttäisi siten aktiivisuusehdon. Ainakin se on selvitettävä jokaisessa tapauksessa erikseen, Honkanen kirjoittaa.

”Alennus voi kohdistua myös soviteltuun päivärahaan – vieläpä suhteellisesti suurempana”

Tutkija Honkasen mukaan työttömyyspäivärahaan voidaan tehdä uudessa laissa määrätty alennus myös silloin, kun päiväraha ei ole muutenkaan täysi päiväraha. Lakiesityksen perusteluissa viitataan hänen mukaansa mahdollisuuteen, että 4,65 prosentin vähennys kohdistuu soviteltuun päivärahaan.

Lakiesityksessä todetaan kuitenkin, että työ ”todennäköisesti täyttää myös työllistymisedellytyksen”, jos päivärahaa sovitellaan ja siitä maksettava palkka ylittää 300 euron suojaosuuden, tutkija jatkaa.

– Jos kyse on jatkuvasta osa-aikatyöstä, näin varmaankin yleensä on, mutta lyhyempien työpätkien yhteydessä tilanne voi olla pulmallisempi. Jos työtulojen kanssa soviteltua päivärahaa aletaan maksaa sen jälkeen, kun täyteen päivärahaan on jo tehty 4,65 prosentin alennus, alennus kohdistuu myös soviteltuun päivärahaan, vieläpä suhteellisesti suurempana.

Honkasen mukaan aktiivisuusehto voi tällöin tietyissä tilanteissa olla jopa ankarampi kuin alkuperäinen ehto.

– Jos uusi 65 päivän jakso on alkanut siten, että päivärahaan on tehty 4,65 prosentin alennus, alennuksen saa keskeytettyä vain kahden viikon kokoaikaisella työllä. Tämä aktiivisuusehto on ankarampi kuin alkuperäinen ehto. Jos sitä ei täytä, alennus jatkuu seuraavan 65 päivän jakson alkuun asti, jolloin tilannetta tarkastellaan uudelleen, hän kirjoittaa.

Ei hyvää päivää!

Vakiovalitusta

Mä oon tainnu ottaa oikeen syrämm(istymis)en asiaksi tämän aktiivimallin. Saa lopettaa lukemisen tähän, jos tätä sorttia alakaa olla jo mitta täynnä. En loukkaannu.

Mä alootan ensi tästä jutusta.

”Isoon ääneen huudetaan, että aktiivimalli ei käy, kun ei ole työpaikkoja eikä mitään kursseja, mutta Uudenmaan TE-toimiston mukaan väite ei pidä paikkaansa – ainakaan pääkaupunkiseudulla.”
No mutta sittenhän kaikki on hyvin, kun PÄÄKAUPUNKISEUDULLA riittää töitä ja kursseja.

”– Uudellamaalla se ei pidä tippaakaan paikkaansa, sillä meillä on tälläkin hetkellä 7370 avointa paikkaa ja koko maassa on tarjolla TE-palveluissa 22185 työpaikkaa”
Mitenkäs nuo työpaikat jaetahan työttömien kesken, kun Findikaattori.fi -sivustolla on tälläänen tieto: Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2017 joulukuussa 227 000 (virhemarginaali ±18 000), mikä oli 20 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Orottakaas, mä otan laskimen… joo-o, se teköö vähä vajaat 0,1 työpaikkaa/työtöön.

Justihin äsköön kävin työkkärin sivuulla tekemäs haun toimisto- ja asiakaspalavelutöistä. Ne on valitettavasti sielä niputettu yhtehen, jotta sieltä tuloo sellaasiaki töitä joihin mulla ei oo kouluutusta/mielenkiintua. Koko maas oli 943 paikkaa auki. Etelä-Pohojammaalla oli 16 paikkaa.

1) Kesätyöpaikkoja (oon jo heirän rekrypankis)
2) Kesätyöpaikkoja (sosiaalialan osaajille tai opiskelijoolle)
3) Käräjäsihteeri (sinnehän mä jo kertaallensa laitoon hakemuksen)
4) Yleessihteeri (seurakuntahan ei pakanoota oteta töihin)
5) Toimistonhoitaja (matkaa vaatimattomat 99 km)
6) Toimistotyöntekijä (erellytetähän kokemusta rakennusteollisuuresta + matka 60 km)
7) Ravintolapelinhoitaja (pitääs olla sosiaalinen, sanavalamis, huumorintajuunen, hymyyleväänen ja jaksaa valavua aamuyön tunniille asti, jolloonka niitä peliä eniten pöhönäpäis pelatahan)
8) Asiakasneuvoja (veroneuvontaa puhelimes, chatis, naamatusten suomeksi/englanniksi/ruottiksi)
9) Asiakkuus- ja myyntineuvoja (palavelujen myintiä kuluttaja-asiakkahille eli suomeksi niitä ärsyttäviä puhelinmyijiä)
10) Kausityöpaikkoja (80 km:n pääs)
11) Vastahanottovirkaalija (erellytetähän ravintola-alan työkokemusta, suomen, ruottin ja englannin osaamista, 3-vuorotyö)
12) Kuljetussuunnittelija (pitääs olla tekninen tai kaupallinen kouluutus logistiikka-alalta, kielitaitua kirijallisesti ja suullisesti ja alan tuntemusta)
13) Varastotyöntekijä (pitääs olla kokemusta trukin käsittelystä)
14) Varastotyöntekijä (erellytetähän kokemusta automaattivarastosta ja trukkikorttia)
15) Kirijastosihteeri (pitääs olla suoritettuna 35 ov. laajuuset kirijasto- ja informaatioalan opinnot tai tieto- ja kirijastopalavelujen ammattitutkinto)
16) Kesätöitä (asiakaspalavelutehtäviä/vuorotyö)

Niin jotta tervetulua, päättäjät, tänne kehitysalueelle aktivootumahan ja nappaamahan niitä töitä tuosta nuon vain ja pärijäämähän sillä 500 €:lla/kk. Mä voin vuorostani lähtiä sinne Kehä I:n sisäpuolelle nostamahan tuhansien eurojen palakkoja/etuusuuksia niin kauaksi aikaa kun te viihryttä täälä. Mä epäälen, jotten ehtisi junasta – korijaan: virkasuhureautosta – eres nousta, ku täältä tultaas maitojunalla takaasi sinne omahan norsunluutornihin, mistä kaikki näyttää niin palijo ruusuusemmalta.

Pensanhaaskoota

Lähärin suurin toivehin ehtoolla koululle valamistujaasjuhulahan. Ajattelin, jotta ompa kiva nähärä luokkakaveria näin puolen vuoren jäläkihin. Mutta sielä ei ollu meirän porukasta ketää muita. 😦 Opettajistakaa ei ollu ku meirän taloushallinnon ihana Päivi-opettaja.

Kuunneltihin puheeta, jokka oli kyllä mielenkiintoosia. Varsinki kaks niistä. Toinen oli työnantajan näkökulumasta ja toinen opiskelijan näkökulumasta.

Parihin kertahan joku nuori flikka pahoonpiteli tuttuja kappalehia. En voi sanua erityysesti nauttineheni niistä esityksistä. Anteeksi, saattoo olla vikaa mun alikehittynehes musiikkikorvasnani.

Sen jäläkihin saatihin käyrä vararehtorilta hakemas ruusut ja mentihin kaffeelle/teelle/pasteijalle/täytekakulle. Koska sielä ei näkyny mulle ketää ennestänsä tuttua, yllätin itteni kysymällä yksin istuvalta naiselta, saanko liittyä seurahan. Hänki oli ryhymästänsä ainuana paikalla. Kummasti meillä sitte juttu luisti siinä sen kaffittelun aijan.

Sielä koululla oli täs joku aika takaperin sellaanen vasaraepisoori, jotta yks opiskelija oli pöhönäs (= humalas) koululla ja oli riiran päätteeksi hutkaassu toista opiskelijaa vasaralla. Mä piruulin isännälle, jotta pitääskähän sinne ottaa oma vasara joukkohon, jos sitä vaikka tarvittaas.

Kun mä menin sinne, niin tuli heti tuo juttu mieleheni, ku ovella oli vastas kaks vartijaa, ruokasalin ovella oli yks, takaovella oli yks ja auditorion ovella oli yks ja auditorion etuosas peräti nelijä. Tuli mielehen, jotta sinne on tullu joku uhkaus tai sielä on ollu joku tilanne, minkä takia niitä oli niin palijo. Vararehtorin puheesta sitte kumminki selevis, jotta ne oli vartijatutkintolaasia, jokka oli sielä suorittamas näyttyä.

Kotomatkalla ajattelin, jotta oli aiva pensanhaaskoota (= bensan tuhlausta) lähtiä tuonne, ku en pettymyksekseni nähänykkää ketää tuttuja. Ainuastansa Päivin kans hetki toimiteltihin ennen kotia lähtyä. Päätin lieventää pettymystäni ja käyrä Tokmannilta hakemas ittelleni ”valamistujaaslahajaksi” 50 värikynän setin kuurella eurolla. 😀