Kuitti

Kyllä mä nyt jo alakaan ymmärtää, mitä nuo kokenehemmat työntekijät on tarkoottanu, kun ne on kertonu, jotta alakuvuosi on tilitoimistos yhtä hullunmyllyä. Ja nyt se on tulorekisterin takia sitä potenssihin kymmenen. Pomo sanoo, jottei hän muista tälläästä vuorenvaihretta. Hänellä on ollu ihan älytöön työmäärä jo syksystä asti ja näyttää siltä, jotta uus vuosi alakaa samammoisella linkouksella.

Tierän ny ihan omakohtaasesti, jotta ei se ookkaa vitsi, ku sanotahan, jotta kirijanpitäjä näyttää ihan kuitilta.

Osuu tähän alakukuuhun heti monta isua palakanlaskentaa eikä ykskää niistä menny niin ku piti. Arkipyhien takia piti vielä tutkia TES:sikki tavallista tarkemmin. Jos ei palakkoohin tullu virheetä niin sitte ei ainakaa saatu ilimootettua niitä tulorekisterihin. Tai jos saatihin, niin tulorekisteri hylykäs ilimootuksen. Tai sinne meni justihin se väärä ilimootus, minkä ei pitäny ollenkaa lähtiä. Ja sen se luonnollisesti hyväksyy mukisematta.

Yhyret palakat meni niin täysin päin prinkkalaa, jotta niistä pitää teherä hyvityspalakkalaskelmat, jotta saarahan ne kirijanpirosta pois. Tosin sitä ei vielä tieretä, mitenkä ne tulorekisterihin oikaastahan.

Työntekijät on ilimootellu, jotta ne ei oo saanu palakkalaskelmia sähköpostihinsa ja sitte ku niitä on lähetetty uurestansa, niin joku sanoo saanehensa jo kolome laskelmaa… Ja joku, joka oli ilimoottanu, jottei oo sitä saanu, oli sitte kumminki sen löytäny jostaki myöhemmin.

Oltihin keskiviikkoehtoolla Raijan ja pomon kans melekeen puoli kymmenehen asti töis. Pomo teki alvia ja me yritettihin Raijan kans selevitä palakoosta. Väsymys oli siinä vaihees jo sitä luokkaa, jotta tehtihin ihan typeriä virheetä. Hosuttihin eikä keriitty ajattelemahan. Mutta ku palakat olis pitäny saara työntekijöötten tilille torstaina, niin pakko oli vain painaa pitkää päivää. Tuhoosin seurauksin. 😦 Oli kyllä tosi masentavaa ja tunsin itteni torella epäonnistuneheksi työntekijäksi.

Oma osaaminen on muutenki vielä hataralla pohojalla ja sitte tuli tämä isoo muutos siihen päälle. Ja se ikäänku vähä sysättihin mun vastuulle. Mutta tähän ei koulus pystytty opettamahan ku ei siitä juuri mitää vielä tieretty siinä vaihees eikä töiskää oo keriinny asiahan hirmuusesti paneutua. Tierot on hajallansa verottajan ja ohojelmantoimittajien sivuulla ja toisinansa tuntuu, jottei mistää löyrä sitä tietua, mitä tarttis. Pari ohojelmantoimittajien koulutusvireota ollahan eheritty kattua, mutta ei nuota asioota loppuviimmeeksi sivusta kattelemalla opita. 

Toises ohojelmas pitää teherä tosi palijo muutoksia niin työnantajan ku työntekijööttenki tietoohin, ennen ku sillä voi laskia ensimmäästäkää palakkaa. Toinen taas vaatii vastaavan työmäärän siinä vaihees, ku ollahan lähettämäs tietoja tulorekisterihin.

Alakaa pelijättää, jotta tämän sählingin jäläkihin pomo ei ookkaa enää niin valamis palakkaamahan mua. Jos olis ollu fiksu, niin olis vain teheny rauhas ja mieluummin seliitelly työnantajille ja palakansaajille palakkojen myöhästymistä eikä yrittänykkää väkisin pusertaa niitä matkahan määräpäivänä.

Eileen pääsin lähtemähän sentäs jo viiren aikoohin. Ja tänään ilimootin nelijältä, jotta otan loppupäivän ylityöharijootteluvapaata. Olin kyllä menny aamulla jo ennen puoli kahareksaa, ku tekemättömät työt aharisti.

Sain pöytäni siivottua, ku tähän asti ei ollu keriinny ensimmäästäkää paperia tai mappia pistää omalle paikallensa, vaan niitä kasattihin hyllyn päälle pinoohin seleviteltäväksi ”sitte joskus”. Tänään oli se ”sitte joskus” -päivä.

Palakkoja ei ny ollu laskettavaksi, mutta kävin ne aikaasemmat läpi ja löysin vielä lisää virheetä. Jostaki syystä uutehen systeemihin siirryttäes kaikki tierot ei siirtyny työntekijöölle oikeen ja sen takia jäi virheetä ku ei huomattu/muistettu/eheritty tarkastaa ja verrata vanhoosta laskelmista. Eres yleensä niin tarkalle Raijalle se ei tullu mielehen. Ja onneksi Raija oli siinä mun kans, jottei aiva kaikesta voi syyttää mua. Ei varmahan oikeen eres saisi harijoottelijaa vastuuttaa tällääsihin tehtävihin, jokka oikiasti vaatii osaamista ja ymmärrystä siitä, mitenkä ne ohojelmat toimii.

Ohojelmatoimittajilta ei palijo heru apua. Nekää ei tunnu oikeen tietävän, mitä tietoja ja miten niitä pitää täyttää nuohin ilimootuksihin. Ja niihin on ollu tosi hankala saara eres yhteyttä. Ilimeesesti aika monella muullaki on takkua ny samojen asiootten kans.

Kotia ajellesnani oikeen hämmästyyn, ku oli vielä niin valoosaa. Musta tuntuu, jotta mä oon pitkän aikaa liikkunu vain pimiällä enkä oo huomannu, jotta päivä on pirentyny jo nuon palijo. Ihanaa! 

Mainokset

Opiin uuren kirosanan

Joskus niitä sanoja vain syntyy ihan itteksensä. Tämän päivän uus kirosana on tulorekisteri. Lausutahan ärriä vahavasti hampahien välistä pärähyttäen.

Mä jouruun heti totiamahan, jotta ei oo heleppo ja mukava asia se. Toki olin sen jo etukätehen aavistanukki, mutta silti se pääsi yllättämähän ikävästi.

Ensi aamulla kattottihin Raijan kans puolentoista tunnin opetusvireo aiheesta. Sitte orottelin, jotta palakanlaskentaohojelma saataas päivitettyä tulorekisterilaihin.

Ehtoopäivällä pääsin vihiroon ja viimmeen ensiksi perustamahan uutta palakanmaksuvuotta. Sekää ei menny ihan niin ku Strömssöös, mutta Raijan kans ynnä ja yhtenä päätettihin, jotta kuinka ne uuret tulolajit sinne laitetahan.

Itte palakkojen laskentahan ei onneksi ollu palijo tullu muutosta, mutta sitte oli se surullisen kuuluusa tulorekisterihin ilimoottaminen. Seki näytti sujuvan aluuksi ihan hyvin, mutta loppuvaihees meni jotaki pielehen eikä me ymmärretty, jotta lähtikö se ilimootus vai ei – ja mistä sen pystyy tarkastamahan.

Lopuuksi Raija tuumas, jotta nyt hajetahan pomoki jakamahan tätä tuskaa. Selevis, jotta ei se ilimootus oo voinu mennä mihinkää, ku justihin tältä asiakkahalta puuttuu valtuutus teherä näitä ilimootuksia. Samalla huomattihin, jotta aika monelta muultaki puuttuu. Tehtihin lista niistä ja pomo alakas heti laittelemahan viestiä asiakkahille, jotta pistääsivät asian pikimmiten kuntohon, mikäli haluavat palakkoja. Kuukausi sitte on jo lähetetty pyynnöt, mutta näköjään vain osa on hoitanu asian aijoos.

Kaiken lisäksi yks toinen asiakas soitti, jotta yks heirän työntekijööstänsä ei oo saanu palakkaansa. Vika löytyy ihan asiakkahasta ittestänsä. Se oli jostaki syystä laittanu kaikkien muitten palakat maksuhun, muttei tämän yhyren. Se tietää meille kumminki ylimääräästä työtä. Koska palakka olis kuulunu maksaa viimme vuoren puolella – ja se on jo ilimootettuki verottajalle ja eläkeyhtiölle, niin nyt me jourutahan poistamahan se palakka sieltä viimme vuoren laskelmista, korijaamahan ilimootukset niin verottajalle ku eläkeyhtiöllekki – ja tekemähän uus palakkalaskelma tälle vuorelle ja tekemähän siitä tulorekisteri-ilimootus. Voi tulorekisteri!

Meni vahavasti ylitöiksi tuon pähkäälyn takia. Vaikken oo eres töiskää. 😀 Raija tosin sanoo mulle tänään, jotta hän niin toivoos, jotta mä jäisin heille töihin. Ja mä toivon, jotta saisin jäärä.

 

Hyvää ittenääsyyspäivää täältä susirajalta!

Työharijoottelus kulukoo jo melekoosen samaa rataa: palakkoja, kirijanpitua, kausiveroilimootuksia ja sitte taas jo tulooki uuret palakat laskettaviksi.

Maanantaina meillä oli aika hilijaasta. Pomo oli kouluutukses eikä harijoottelijoostakaa ollu muita paikalla ku minä.

Kotia tultua pysähryyn keittiön kynnykselle: meille oli ilimestyny uus hella. Pääkokki oli niin päättäny. S’on ny keraamisella tasolla ja kiertoilimauunilla. Totta puhuen en näin joulun alla olsi piitannu ruveta opettelemahan uutta vehejestä. Ku vanhasta tiesi justihin, millä lämpötiloolla ja kuinka kauan mitäki pitää paistaa ja keittää.

Tiistaina töis oliki aiva toisenmoinen meininki. Oli tupa täynnä väkiä: yks asiakas oli opettelemas laskutusta, uus harijoottelija tuli, insännöönnin harkkari oli paikalla ja ehtoopäivällä tuli vielä pomon poikaki hoitamahan laskutusta. Oli väkiä justihin niin palijo ku kämppähän mahtuu. Kirsi ainuastansa puuttuu. Sillä on kouluviikko. 

Ehtoolla soitti naapuri: tuos linnuntietä vajaan puolen kilometrin pääs (valot näkyy tänne mun kämppähän) oli susi käyny koiran kimppuhun. Ei ollu tappanu, mutta oli purru takakoipehen niin, jotta olivat eläänlääkärillä joutunehet käyttämähän. Petoasiantuntija oli käyny totiamas jälijistä, jotta susi se on ollu.

Eileen kävin töitten jäläkihin hakemas kaupasta piparkakkuvärkkiä ja joulupostimerkit. Ehtoolla piti käryyttää uunista enimmät suoja-ainehet pois. Se oli päällä vaikka kuinka kauan ja kämpäs oli ihan hirviä katku, vaikka liesituuletin oli koko aijan täysillä. 

Ilimeesesti olin vähä väsyksis, koska viimme yönä nukuun yli yhyreksän tuntia, eikä sellaasta oo tapahtunu herran aikoohin.

Silti mulla oli jo kaharen mais piparit leivottuna ja ruoka laitettuna ja syötynäki. 

Siitä tuo kiertoilimauuni on kätevä, jotta siinä saa paistettua monta pellillistä kerralla. Mutta siitä huono, jotta sillä saa pilattuaki monta pellillistä kerralla. Ku en oikeen sitä osannu, niin ensimmäänen satsi, eli kolome pellillistä jäi jos ei ny raaooksi, niin pehemoosiksi kumminki. Seuraaville nostin vähä lämpötilaa, niin jo rupes tulohon rapsakoota paistoksia.

Isäntä tuos äsköön kätevänä miehenä oli päättäny kokeella, kovettuusko piparit, jos ne laittaas mikroaaltouunihin. Ei kovettunu. Paloovat. Ja nyt täälä on taas ihan hirviä käry ja palohälyytinki huusi hetken aikaa henkensä häräs. Jotta tällääsiä käryäviä ittenääsyyspäiväterveesiä täältä susirajalta.

Halua olis, mutta ku ei vain enää kykene

Meillä oli tänään väsypäivä. Mäki nukuun melekeen kahareksahan asti ja isäntä posotteli siitä vielä puoli kymmenehen.

Kun se nousi, mä kannoon pitkästä aikaa petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan, ku aurinko paistoo ja tuuli raikkahasti.

Mä oon jo usiamman viikon haaveellu, jotta haluaasin shoppaalemahan. Ittelleni jotaki piristystä tai sitte joululahajoja, jos sattuus löytymähän jotaki kivaa.

Niimpä mä tänään eherootin isännälle, jotta jos käytääs johonaki päin vähä kiertelemäs. Pääryttihin Minimanihin. Sieltä ku löytyy vaikka ja mitä. Mutta kuinkas sitte kävikää.

Mä oon täs viimme vuosina onnistunu ohojelmoomahan itteni niin tiukasti säästömoodihin, jotten mä pystynykkää ostamahan mitää. Paitti pari joululahajaa, joittenka yhteeshinta oli 13,90.

Vähäki kallihimman tavaran kohoralla mä keksiin heti syitä, minkä takia en voi sitä ostaa. (Ei oikiasti tarvita, en voi toiselle ostaa, jos ei se tykkääkkää jne.)

No tosiasiahan on, jotta kyllä meillä kaikilla on jo kaikkia niin palijo, jotta mitää ei oikiasti tarvita, mutta kyllä mä ennenvanhaan tykkäsin aina laittaa eres jotaki pientä kivaa.

Nyt mun on mielikuvituski näivettyny niin, jotten eres keksi mitää tai sitte musta vain tuntuu, jotta mä saan ähkyn kauppojen tavarapalijouresta.

Käytihin vielä kokeelemas Sittariski, mutta sieltä mä halusin heti pois, ku näin joulupukin ja sen puheelle jonottavat kakarat vanhempinensa. Pois, pois, äkkiä pois!

Seuraavaksi poikettihin Clas Ohlsonilla. Sieltä mä löysin kuuren stompin pakkauksen (3,-).

Halosella käytihin sen verran, jotta mä kattelin läpi ne rekit, johona oli joku alennuslappo. Mutta mitää en löytäny. Oli väärän kokoosia tai väärän färisiä. Tai väärän hintaasia.

Mä siis selevisin tuolla vajaalla seittemällätoista eurolla koko shoppaalureissusta, ku isäntä maksoo ruokaostokset. Mun oli pakko toreta, jotta ostoshaluja olis, mutta ei oo enää kykyä. Ja silti totesin kotia tultua, jotta kyllä tuo shoppaalu on rankkaa. Isäntä oli samaa mieltä.

Mutta ei auttanu, ne petivaattehet piti kantaa parvekkehelta tupahan ja petata puhtahat lakanat. Isäntä meni pesöhön autot, ku nyt on luvattu ainaki toistaaseksi poutaa ja vähä viilenevää.

Turhauttaa ja raivostuttaa

Mulla alakaa mittaristo kohta paukkua punaaselle. On hyvin vahava tunne, jotta joku muu ku minä itte hallittoo mun netinkäyttöäni.

En oikeen tierä eres mistä aloottaasin tämän valitusvirteni. Sitähän mä oon jo kauan ruraannu (= rutissut), jotten pääse enää kommentoomahan palijo kenenkää plokia. Nyt en pääse enää eres lukemahan kaikkia. Sähköpostihin oli tullu ilimootus, jotta Saaralta on tullu uus postaus, mutta en pääsny siitä näkemähän ku otsikon. 😦 Ja nyt ku kävin hakemas tuon linkin sieltä, niin en nähäny enää eres sitä otsikkoa. Yks maharollisuus tietysti on, jottei Saara halua mun niitä näkevänkää, saati kommentoovan.

Useemmat bloggerin blogit erellyttää kommentoontia google-profiililla. Tämä wordpressin profiili ei niille kelepaa vaikka seki vaihtoehto vielä joiski plokiis on. Mutta vaikka yritän kommentoora nimettömänä, wordpress-profiililla tai sillä google-profiililla, niin kommentit ei kuitenkaa mee perille. Se saattaa kyllä ilimoottaa, jotta julukaastahan, mutta niin vain teksti katuaa ku pieru Saharahan.

Ja jos ei mulla oo kuukkeli valamihiksi auki, sinne pitää tietysti kirijautua, mutta mä en välttämätä muista sitte konehelta lähtiesnäni, jotta se on auki, ku sitä ei mihinää enää näy sen jäläkihin ku se kirijautumisikkuna katuaa.

Toisaalta taas, vaikka wordpressi olis auki, niin saattaa tulla kommenttia lähettäes ilimootus, jotta et oo kirijautunehena ja pitää kirijoottaa tunnukset ja salasanat uurestansa ennen ku saa kommentootua.

Sitte seuraavaksi Pinterest: Mä oon tasan kerran kirijautunu sinne naamakirijan tunnuksilla ku Sari lähetti mulle kuvan, minkämoiset sukat se haluaas. Sen jäläkihin sieltä on alaannu tuluvia mun sähköpostihin ilimootuksia ’aiheesta, jokka saattaas kiinnostaa mua’. Ja kun sitte oon menny kattomahan niitä, niin oon huomannu, jotta sielä on mulla oikeen nimellä oma sivu, johonka oon muka keränny kuvia. Se näyttää siltä, ku olsin kirijautunehena sinne vaikka en tietääkseni oo. Mutta ilimeesesti se aukaasoo sen sivun, ku klikkaan sitä sähköpostia. Tai sitte se on aina auki, vaikka sieltäki oon yrittäny kirijautua pihalle. En tykkää!

Sitte naamakirija: on vissihin ihan tuurin kauppaa, koska sieltä uloskirijautuminen torellaki katkaasoo yhteyren ja sulukoo sivun. Oon kuulemma näkyny onlines keskellä yötä vaikka oon oikiasti ollu vetelemäs makuukamaris pitkiä hirsiä.

Sitte ku naamakirijasta tuloo joskus ilimootus sähköpostihin, jotta joku kaveri on julukaasnu jotain ja mä klikkaan siitä, niin saatan päästä suoraan sivuulleni iliman sisähänkirijautumista. Eli oletettavasti oon silloon ollu taas koko aijan kirijautunehena vaikka oon mielestäni uloskirijannu itteni lähtiesnäni konehelta.

Ja tänä aamuna ku kävin kattomas tapletilta, jotta koska ABC on auki, niin sielä oli linkki niitten fb-sivuulle, mihinkä mä sitte klikkasin. Ja eikähän sieltäki tuijottanu mun oma naama ja kehootus kirijautua sisälle. Oon ehkä yhyren kerran kirijautunu tapletilta naamakirijahan, mutta niin vain näköjään sieläki on kaikki tierot.

Tuloo sellaanen inhottava olo, jotta aiva ku olis ovet auki roistoolle, ku en ittekkää tierä, mihinä oon kirijautunehena ja mihinä en. Aika vahavasti oon alaannu harkittemahan poistumista kaikista näistä sovelluksista. Luulisin, jotten kuole, vaikka en olsikkaa mihinää sosiaalises merias. Vois olla, jotta olis jopa enemmän sitä oikiaa elämää ja vois joskus tylsistymistä välttääksensä vahingos tulla teheneheksi jotaki hyöryllistäki.

En oo ny justihin vielä tällä sekunnilla poistumas mihinkää, mutta aika vakaas harkinnas se kyllä on.

Kolomas viikko harijoottelus

Niin on tivistä opetusta ollu tämäki viikko, jotta ei oo joka päivä havaannu eres syömäs käyrä ku vasta ehtoopäivällä. Eikä mulle yleensä ikänä käy niin, jotta ruokatauko pääsis menöhön ohitte huomaamata…

Maanantaiaamulla herättihin ihan reippahasehen pakkaasehen. Mittari näytti -12. Mulla oli koulupäivä. Suoraan sanottuna se oli yhtä tyhyjän kans. Aamupäivä oli ruottia. Saatihin monistehia ja tehtihin tehtäviä, mutta aika loppuu kesken, niin jottei niitä keriitty kaikkia eres tarkastaa.

Ehtoopäivällä käytihin läpi näyttösuunnitelman osioota. Mä luulin, jotta me oltaas jo kirijootettuki niitä, mutta ei. Opettaja vain totes, jotta keskittykää ny vielä kaikes rauhas siihen opetteluhun sielä työpaikalla ja tehkää sitte vasta suunnitelmat, ku tierättä, jotta ootta valamihia antamahan näytöt niistä. Kuulemma viimmeestään tammikuulla hän alakaa kyselemähän niitten perähän.

Mähän kävin toises harijoottelupaikkahaastattelus ennen ku pääsin tähän nykyysehen paikkahan. Ku mä olin päättäny valita tämän harijoottelupaikan, niin laitoon kurssikaveriille tietua, jotta sinne toisehen paikkahan ettitähän harijoottelijaa ja sinne voi hakia. Katriina haki heti seuraavana päivänä, pääsi haastatteluhun ja tuli valituksi saman tien. Mutta nyt ku mä kuuntelin sen kertomusta, niin mulle tuli aiva kauhia olo, kun olin siitä paikasta vinkannu.

Sielä on kuulemma ihan hirviä ilimapiiri. Pomo osaa olla veemäinen ja kaiken lisäksi/onneksi (?) se on ny irtisanoutunu ja sinne on tulos uus pomo, jolla ei oo mitää tilitoimistotaustaa. Yks työntekijä oli suoraa sanonu Katriinalle, jotta ’ihan kiva, jotta se pomo päätti ottaa tänne harijoottelijan, ku kukaa meistä ei olsi tahtonu, eikä meillä oo aikaa opettaa’. Oli varmasti tosi tervetullu olo siinä vaihees. 😦

Katriina kuulemma lähinnä käsittelöö saapuvaa postia, vastaaloo puhelinkeskuksehen ja avaa oven, jos joku on pyrkimäs sisälle… Eikä oo saanu mitää opastusta eres siihen puhelinvaihteen hoitamisehen.

Yks työntekijä oli sanonu, jotta voisit sä tulla kattomahan, kun hän laskoo palakkoja, mutta hän ei tierä, saako hän ottaa sua siihen… Joku toinen sentäs oli sanonu sille, jotta nyt alaatahan tekemähän kirijanpitua, mutta ei se vissihin ollu sitte kumminkaa vielä saanu teherä mitää.

Melekeen hävettää, jotta mulla on ittelläni niin mahtava paikka ja toinen joutuu tuollaasehen.

Maanantaina meille oli työmaalle tullu toinenki harijoottelija, merkonomiopiskelija, joka on aina välillä töis ja välillä koulus. Tiistaina, kun mä menin töihin, Kirsi oli puolestansa koulus, joten nähtihin vasta keskiviikkona.

Tiistaina me urakootihin Raijan kans palakkojen kausiveroilimootuksia ja TyEL-ilimootuksia, ku verottaja pisti eileen ehtoopäivällä reiluksi viikoksi sivut remonttihin, niin jotta sinä aikana ei pysty tekemähän mitää ilimootuksia.

Keskiviikkona pomo antoo mulle tehtäväksi yhyren asiakkahan tuloerittelyt helemi-kesäkuulta. Se oli itte teheny tammikuun malliksi. Kirijanpito on tekemätä koko vuorelta ja saan kuulemma alaata tekemähän sitä, kun saan nuo erittelyt ensi tehtyä.

Eileen laskettihin ensi palakkoja ja jatkettihin sen jäläkihin kausivero- ja TyEL-ilimootusten tekua. Ja loppupäivästä jatkoon vielä sitä tuloerittelyä.

Tänään on takuttu ja takuttu ja jumitettu ja mokattu… Ensi aamulla takuttihin palakkojen kans. En saanu millää seleville, mitenkä erellinen palakanlaskija oli laskenu lomakorvauksia. Raija ihimetteli hetken ja totes sitte, jotta ei niitä tarttekkaa laskia käsin, ku kones laskoo ne valamihiksi joka palakasta.

Ku sitte alaattihin syöttämähän niitä palakkoja konehelle, niin kävi ilimi, jotta ohojelma laskoo verot väärin… Piti ottaa yhteyttä asiakastukehen, joka ei sitte vastannu koko päivänä ja palakat jäi ”vaiheesehen”. Ne olis pitäny saara maanantaiksi työntekijöötten tiliille, mutta ei voitu lähettää niitä etehenpäin väärillä verotieroolla.

Tein tuloerittelyt loppuhun (tein vielä elo-syyskuunki, kun tositteet kerran oli jo mapis). Ens viikolla ehkä pääsen sitte sitä kirijanpitua opettelemahan.

Seuraavaksi ihimeteltihin Raijan kans, mitenkä sieltä palakkaohojelmasta saarahan vuoren palakkakertymät näkyvihin, ku yks työntekijä oli vaihtamas työpaikkaa ja tarvitti portaakkoverokorttinsa takaasi ja siihen olis pitäny merkitä tieto tähän asti maksetuusta palakoosta.

Ja eikähän taas löytyny virhe ohojelmasta. Ku katteltihin tulostettuja palakkalaskelmia, niin torettihin, jotta kertymä oli yhtäkkiä pienempi ku erellisellä laskelmalla. Onneksi pomo muisti, mistä se saatihin korijattua oikiaksi.

Viikko huipentuu siihen, jotta yritin ottaa toistakymmentätuhatta kopiota… Sielä nimittään on jokaaselle asiakkahalle oma viisnumeroonen koodinsa kopiokonehelle, jotta tieretähän laskuttaa niistä. Mä menin ottamahan yhtä kopiota siitä verokortista ja naputtelin asiakkahan koodin konehelle. Erellinen käyttäjä ei ollukkaa kirijautunu pihalle konehelta, niin jotta mä onnistuun lyömähän sen asiakkahan koodin kopiootten lukumäärä -kenttähän…

En tierä kenenkä piikkihin meni ja montako kymmentä kopiota niitä kerkes tulla, ennen ku Raija havaatti asian. Mä olin napannu vain sen yhyren kopion joukkohoni ja ajattelin, jotta sieltä tuloo jonku toisen tulostehia enkä eres kattonu, mitä se kone sylyki tulemahan.

Ei viikkua iliman kommellusta…

Rauhallista pyhäänpäivää!

Toinen viikko harijoottelua

No niin, kaks viikkua harijoottelua takana. Nimenomaan harijoottelua, sillä yhtää en vielä tunne ittiäni varmaksi minkää työn suhteen.

Maanantaina Raija taas uhuras työpäivänsä opettamalla mulle palakanlaskentaa. Niin vähä, ku sitä oon vasta teheny, niin voin jo sanua, jotta palakkoja on joka lähtöhön. Kaikis on omat kommervenkkinsä ja joka firmalla oma tapansa, kuinka ne haluaa ne hoirettavan.

Maanantaina kävääsi myös yks tuleva harijoottelija työmaalla. Jos ny oikeen muistan, niin hän aloottaa huomenna.

Tiistaina Raija uskalsi antaa mulle ittenääsesti laskettavaksi kaks palakkaa. Ne oli sen verran heleppoja, jottei niitten kans ollu ongelmaa. Paitti jotta olsin unohtanu lähettää tilinauhat palakansaajille. 😀 Onneksi Raija on tarkka ja meni kohta kohoralta läpi mun tekemiset.

Keskiviikkona, torstaina ja perijantaina oon järijestäny tosittehia kirijanpitua varte. Ensimmääsestä sain pomolta kehuja, jotta kyllä oli heleppo kirijata, ku tosittehet oli valamihiksi järijestykses. Mutta jottei totuus unohtuusi, niin seuraavasta tuliki sitte risuja. Olin pistäny tosittehet ihan sikin sokin.

Olin käyny välillä kurkkaamas erelliskuun puolella, kuinka sielä oli joku tosite käsitelty – ja jatkanu sitte mapittamista ihan väärästä kohorasta… No, onneksi se oli korijattavis oleva moka, mutta pomolta meni siinä aikaa hukkahan, kun sen piti orotella, jotta sain kuitit oikiahan järijestyksehen. Tuota virhettä välttääkseni oon ottanu tavaksi tarkastaa tosittehet vielä kerran ennen ku kuittaan ne järijestetyyksi.

Perijantaina laskettihin vielä muutamia palakkoja. Tällä kertaa sillä toisella ohojelmalla, mitä en oo vielä juurikaa käyttäny. Ilimeesesti Raijaki on käyttäny pääosin sitä toista ohojelmaa, joten seurattihin kohta kohoralta ohojeeta ja pyriittihin olemahan entistäki tarkempia ja tarkastamahan tierot monehen kertahan ennen ku lähetettihin niitä etehenpäin.

Töiren jäläkihin kävääsin lenkillä. Oikeen paleli sormia ja naamaa, ku oli vähä pakkaasen puolella. Ens kerralla pitää pistää paksummat hanskat.

Eileen isäntä halus Piikkihin syömähän. Mä en laittanu hanttihin, ku vältyyn kokkaamiselta. 😀 Nyt osasin myöski syörä kohtuurella, enkä tullu ähkyhyn.

Samalla reissulla käytihin ruokakaupas ja hajettihin linnuulle auringonkukansiemeniä.

Tänään on pyykkikones rallattanu usiamman kappalehen verran ja kuivausrumpuki höykyytti hantuukit ihanan pehemoosiksi.

Eikä mun tarvinnu tänäänkää keittää! Isäntä halus jostaki syystä kokata. Mua ei harmittanu yhtää. 😀

Ja ku en oo hyvän sään aikana saanu puutarhahommia tehtyä, niin niitä pitää teherä sitte näin pikku pakkaasella. Tosin heinät oli mukavan rapeeta ja heleppoja repiä pois puskaan juurilta. Tierän, jotta joku on sitä mieltä, jotta ne vois jättää suojaksi talaven yli, mutta ku leheret on puronnu, niin näkyy niin rumasti, kuinka palijo moskaa tuola syreeniairan juurella oikeen olikaa. En pysyny laskuus selevillä, montako sangoollista mä sieltä keräsin. Aluuksi meinas olla sormihin kylymä, mutta kyllä sitä siinä työn touhus sitte lämpeni ja nyt on tyytyväänen mieli, ku lopuuksiki sain sen tehtyä.