Kivitasku

Mä oon tänä kesänä kuunnellu yhtä lintua, jota en oo tunnistanu. Aamulla se kuuluu taas ja sillon mulla välähti: sehän on kivitasku! Sen ääni kuullostaaki ihan siltä, ku sillä olis kiviä taskus. Kyllähän mä ilahruun. En muista, jotta olsin kuullu tai nähäny sitä muuta ku muksuna. Tälläkää kertaa en kyllä nähäny ku lennos enkä olsi siitä tunnistanu. Melekeen samas suoritti haukka (en tunnistanu, mikä haukka) matalan ylilennon. Jotaki sillä oli kynsisnänsä.

Mulla oli tänään taas työtöön päivä. Ajattelin, jotta omistan sen nuolle hääprojektiille, mutta sitä ennen piti käyrä kirijastos ja kaupas.

Eihän ne mun projektit nykkää menny putkehen. Oli tarkootus tulostaa puhe nuorille ja teherä sitä varte kansio. Mutta tulostin teköö sellaastaki sotkua, jottei sitä kehtaa antaa. Oon ajanu puhuristusohojelman läpi ainaki kymmenen kertaa, mutta aina vain se suttaa. Välillä se herijas tulostusvirhettä ja välillä tietokones ei tunnistanu koko tulostinta. Lisäksi vähä väliä on ollu yhteysongelmia. Koneski on kaatunu jo kahareesti. Niimpä mulla ei oo mitää valamista tältäkää päivältä. 😦 

Työn raskaan raataja

Täs on loppuviikosta saanu teherä oikeen rumihillista työtä, niin jotta toises käres on monta rakkua.

Meillä on töis sellaanen vanhanaikaanen hydraulinen paffiprässi, johonka pitää pienistää loorat, jotta ne mahtuu sen säiliöhön. Nyt on ollu niin vilikkahia päiviä, jottei kukaa oo melekeen kuukautehen keriinny siliputa ensimmäästäkää paffilootaa. Ne alakas jo vyöryä pahasti myymälän puolelle.

Keskiviikkona oli sen verran hilijaasempaa, jotta Liisa meni ensi niitä pienimähän ja sitte pomo sanoo mulle, jotta mee ny sen avuksi. Mä vapautin Liisan asiakaspalavelutehtävihin ja jäin itte pilikkoomahan niitä lootia.

Työkaluna mulla oli entinen puukkoo. Sen terä oli niin pahasti lovilla, jotta se ei leikannu, se vain rullas paffia erellänsä. Sillä mä kumminki sisukkahasti kitkutin lootia hajalle. Stigan ruohonleikkuriloota oli se, mikä sai kären rakoolle. Se oli senttiä vahavaa muovitettua paffia. Mutta otin mä siitäki työvoiton.

”Ei ne herrat palijo tarvitte” pruukas äitee sanua. Niinhän se on, ku ei oo tottunu kynää järiämpää työkalua pitelemähän.

Eileen olin jo sen verran viisaheet, jotta kävin kattelemas työkaluloorasta ittelleni kunnollisen mattopuukoon, millä jatkoon työntekua. Melekeen koko päivä siinä meni, mutta sain ku sainki kaikki loorat pienistettyä.

Ehtoopäivällä mulle nakitettihin kiinteestövesiputkien osien hintojen tarkistus. Siinä meni eilinen ehtoopäivä ja tämä päivä kokonansa. Se tarkootti paikoollansa seisomista kassapäättehen ääres kovalla petoonilaattialla. Ai että selekä ja jalaat kiittää!

Vähä välillä kerkesin olla kassalla, mutta hyvin vähä.

Täs muutama aika takaperin oli työkkärin sivuulla toimistosihteerin paikka auki, mutta ku siihen vaarittihin hyvää englannin taitua, niin en sitte uskaltanu eres hakia. Se jäi kumminki vaivaamahan mua ja niimpä mä ettiin netistä tietua kielitasotestiistä. Löysin pari ilimaasta, jokka tein.

Sain niistä paremman tuloksen ku olsin uskaltanu eres toivua. Valitettavasti niistä ei tietenkää mitää virallista toristusta saa, mutta antoo ne ainaki vähä itteluottamusta.

Testien jäläkihin mä yritin ettiä vielä sitä työpaikkailimootusta, mutta se oli jo poistettu. Hakemata jäi. Olsin voinu nuotten testien jäläkihin olla uhkarohkia ja kokeella eres laittaa hakemusta. 

Nyt olis sitte viikonloppu eres. Ei oo mitää suunnitelmia, joten eikähän se mee perinteesesti pakollisis kotitöis ja huilaalles.

Pensankatkua ja lakankäryä

Mulla oli tänään taas työttömyyspäivä. Ei voi oikeen ikänä etukätehen suunnitella mitää, ku yleensä saan vasta maanantaina ehtoopäivällä tietää, tuunko tiistaina töihin vai en. Ku joskus se ”vapaa”päivä on osunu keskiviikolle tai torstaillekki. Mutta siitä nää on kivoja päiviä, jotta saa kummasti aina asioota hoirettua.

Gorilla on pahaenteesesti haisnu pensalta jo piremmän aikaa. Mä oon ny aika vähä ajanu sillä, ku oon aina säiren sallies käyny pyörällä töis. Mutta ku auto on seisny tallis piremmän aikaa ja sen oven aukaasoo, niin sieltä tuloo tosi vahava pensanhaju.

Oli tarkootus käyttää se huollos ja katsastaa ennen Oulun reissua, mutta korijaaja on lomalla eikä ota uusia töitä ennen elokuuta. Täytyy yrittää heti kuun vaihtees kysäästä, josko sen sais huoltohon.

Vähä (tai oikiastansa aika palijoki) huolestuttaa tuo haju. Maahan ei pensaa näyttääsi valuvan, mutta jostaki se tankki falskaa (= vuotaa). Mihinkä se vuotaa ja voiko se olla vaarallista, se mua huolestuttaa.

Sain kumminki aamulla muutaman muun asian hoirettua: siirsin hammaslääkärin kontrolliaikaa, ku tajusin, jotten varattuhun aikahan pääse. Uus aika meni ny sitte lokakuun alakuhun, mutta ku ei oo mitää akuuttia, niin se ei haittaa.

Seuraavaksi tilasin kosmetolookin, se on 1.8.

Aamupäivällä mulle tuli ompelimosta viesti, jotta tanttu olis valamis. Kävin sen hakemas saman tien ja hain kaupasta vähä täyrennystä jääkaappihin.

Ruaan jäläkihin isäntä eherootti, jotta lähäretähän käymähän sen siskoon työnä kyläs, mutta siskoonsa oli menos parturihin. Meemmä sitte joskus toiste.

Kyläälyn sijasta mä paneuruun yhtehen hääprojektihin. Siihen liittyen vietin aikaa verstahalla lakankärys usiamman tovin. Vaan ei se menny ihan niin ku Strömssöös eikä lopputulos ollu sellaanen ku olin toivonu, mutta isäntä meinas, jotta kelepaa. Pakko kelevata, koska uurestansa en voi sitä enää teherä. Tai voisin, mutta pitääs ostaa uuret värkit eikä lopputulos torennäköösesti olsi yhtää sen kummee.

Sitte luin puheen läpi ja havaattin korijattavaa. Olin justihin saanu konehen auki ja tehtyä ensimmääset muutokset, ku ukkoonen jyrähti. Ei ku äkkiä kones kiinni ja piuhat irti seinästä. Mutta siinä se oli koko ukkoonen: yks jyrährys eikä muuta. Hetken päästä uskaltauruun takaasi konehelle. Sain virheet korijattua ja tulostin tekstin. Heti osuu silimihini uus kohta, mikä pitää vielä korijata. Saa nähärä, onko alakuperääsestä tekstistä enää mitää jälijellä häihin mennes… 

Verotoimistoki yllätti!

Lähärin aamulla ensimmääseksi selevittelöhön tuota verokorttiasiaa ku verotoimisto ei oo näin kesäaikahan auki ku yhyreksästä kahtehentoista. Ajattelin, jotta jos hyvinki kauan joutuu jonottamahan, mutta ei ollu ku kaks asiakasta ennen mua.

Siinä oli ensi aulas kohtelias nuorimies, joka kysyy, minkämoisella asialla oon ja ku kuuli, jotta uutta verokorttia tarttisin, niin se halus esitellä tuon netistä tilattavan verokortin mulle. Mä sanoon, jotta justihin sen takia mä oon täälä, kun sain sieltä niin pienen veroprosentin, jotten usko ittekkää.

Poika laski demoversiolla (mun omilla tieroolla ei päästy laskemahan, ku ei mulla ollu pankkitunnuksia mukana) – ja sai veroprosentiksi 0! No sitä siinä ihimeteltihin ku tuli mun vuoro mennä virkaalijan juttusille. Sielä oli varmahan joku kesälomasijaanen, nuori flikka, jota vanhempi virkaalija taustalta ohojeesti. Ja mitä ihimettä: ne sai veroprosentiksi mulle saman nollan kun se poikaki.

Seliitys oli se, jotta ansiosironnaasista on viety yli 25%, Kela vie 20% ja palakkatulo jää niin pieneksi, jotta nuo aikaasemmin pirätetyt verot kattaa sen ennakonpirätyksen. Mä naureskelin, jotta tottahan näillä prosentiilla ny tekis töitä vaikka vähä piremmältäki. 😀 Myöhemmin ajattelin kumminki laittaa verokorttihin eres 5%, jottei vain mee luille. Mieluummin maksaa liikaa ku liika vähä. On sitte joulurahat ”jemmas”.

Kotia tultua päivitin CV:n ja meinasin laittaa ”työnhakukansion” kuntohon, mutta jouruun totiamahan, jotta tuota paperia on vuosien mittahan kertyny niin palijo, jotta sieltä loppuu tila. Pitää vanhimpia toristuksia sieltä hävittää ja laittaa uuret tilalle. Tai hankkia lisätaskuja kansiohon.

Ehtoopäivällä päätin mennä perkaamahan meirän kivikkokasan, ku siinä ei enää ollu kukista tietuakaa, heinä vain kasvoo komiasti. Ku olin sangoollisen repiny sitkiää heinää irti, tulin siihen tuloksehen, jotta nyt lähtöö kivekki! Hain kottikärryt ja lapion ja alakasin kiikertämähän kiviä ylähä ruohomättähien seasta. Ensimmääsen kiven alta löytyy elämää. Sielä oli muurahaaspesä ja munia ruvettihin kantamahan kiiruhulla turvahan syvemmälle. Äkkiä ne katos näkyvistä. Ilimeesesti ne majaaloo kivikasas ollehes vanhas koivun kannos.

Isäntäki tuli sitte auttamahan isoompien kivien kans. Kaks kottikärrykuormallista siitä tuli. Isäntä haki siihen vielä multaa ja nakkeli vähä nurmikonsiementä. Aurinko paistoo niin kuumasti, jotta johonaki vaihees meinas ruveta silimis mustumahan. Varsinki, ku ei ollu mitää pääs. Pirin juomatauon ja hain poijan lippalakin päähän, kun en itte omista sellaasta.

Urakan jäläkihin olin aiva hiestä märkä ja multaanen. Oli pakko käyrä suihkus.

Isäntä meni vielä puupinolle ja ku seki sieltä tultuansa kävääsi suihkus, niin pyykkikoppa oli täynnä. Laitoon pyykit peseentymähän, nyt on hyvä ilima kuivattaa pihalla.

Soittelin Ruottin-velijelle synttärionnittelut.

Myöhemmin ehtoolla toinen velii oli yrittäny soittaa mulle. Oli menny vain suoraa vastaajahan. Mä en tierä, mikä siinä on, ku tuota se on teheny jo pitkähän. Sim-korttiki on jo vaihrettu, mutta sama vaiva jatkuu. Isännällä on sama liittymä ja sen puhelut tuloo kyllä läpi. Eikä mun puhelinkaa oo ku vasta parin vuoren ikäänen, jottei ny luulisi siinäkää olevan vikaa.

Testasimma joskus sillä lailla, jotta vaihroomma isännän kans puhelimia, mutta ei ainakaa sinä aikana sitte menny yhtää puhelua vastaajahan. Tosin en muista, soittikokaa kukaa mulle silloon. 😀

 

Päivärahat siliäksi ja väärä toristus

Mä oon jo jonku aikaa himoonnu uusia silimälasia, kun en nuosta erellisistä tykänny oikeen ikänä, mutta täs talourellises tilantehes ne on tuntunu turha(n kallihi)lta hankinnalta. Nyt kumminki sattumus tuli vähä vauhrittamahan sitä päätöstä. Mä havaattin pyhänä, jotta kehykset klapajaa joinki ourosti. Syyki selevis: kehystä kasas pitävä ruuvi oli hävinny ja linssi oli vaaras purota. Sehän olis ollu tietysti ihan pikkurahalla korijattavis, mutta mä päätin, jotta tilaan aijan näöntarkastuksehen enkä jää orottelemahan sitä aikaa ku rikastun. Sitä ei vain tuu.

Sitä paitti mä oon jonku aikaa jo aina välillä pistäny muutaman lantin sivuhun nimenomahan klasien hankintahan. Säästös ei ollu vielä tarpeeksi, mutta ajattelin, jotta saa sillä ainaki toisen sangan…

Mutta ennen optikolla käyntiä mun piti käyrä työharijoottelupaikalla. Olin pyhänä leiponu pellillisen raparperipiirakkaa ja vein sitä sinne nuon niinku läksiäästarijooluksi. Olsin vieny jo perijantaina, mutta ku Liisa oli vielä lomalla ja mä halusin, jotta seki saa osansa ku se on mua tosi palijo ohojannu ja neuvonu.

Sieltä tultuani kattoon netistä aikoja optikolle ja varasin saman tien aijan ehtoopäiväksi. Isäntä lähti aikansa kuluksi joukkohon.

Näkö tuli tarkastettua ja pientä muutosta tuli vahavuuksihin. Sangoosta oli 70%:n alennus ja ku vähä tingiin linssien laarusta, niin koko paketille tuli hintaa 630,-. Vähemmän ku mitä mä maksoon erellisistä yksteholasiista. Ja nää on kumminki kakstehooset. Pari tuttua on hilijattaan hankkinu uuret kakstehot ja kumpiki on maksanu klasiistansa toista tonnia. Maksoon ny puolet hinnasta ja siihen sitä palooki ensimmääset Kelan päivärahat. Onneksi huomenna saa pistää jo seuraavan hakemuksen.

Mutta, mutta… aina on joku mutta. Mä oon ny tullu vähä katumapäälle niitten sankojen suhteen. Mä myötäälin optikkua ja otin ne, mitä se suositteli enkä niitä, joista itte tykkäsin. Meinaan huomenna soittaa ja kysyä, kerkiääskö ne vielä vaihtaa…

Tänään oli se vihonviimmeenen koulupäivä. Kirijaamellisesti.

Meillä alakoo koulu yhyreltätoista, opettaja oli myöhäs ku se oli vielä tulostanu toristuksia. Saatihin antaa kirijallista palautetta. Mä eherootin, jotta tuleville ryhymille alaattaas avaamahan näyttösuunnitelman tekua vähä varahaasemmas vaihees ku meille, jottei sen kans tuu sellaanen hoppu ku meillä tuli. Ja opettajille annoon pyyhkeetä siitä, jotteivat oo antanehet meille palautetta tehtävistä. Eihän sitä opi mitää, jonsei tierä, mihinä on parannettavaa! Sitte rutkutin vielä siitä, jotta jokku opettajat selevästi vain jakoo samaa monistenippua, jota ne on jakanu kaikille ryhymille opintoalasta riippumata viimmeeset kolomekymmentä vuotta.

Sari oli havaannu onneksi antaa palautetta siitä, jotta ku meitä oli pahimmillansa nelijäki eri sihteeriryhymää yhtä aikaa tunniilla, niin opettajakki oli ihan hukas. Saattoo olla, jotta jollaki ryhymällä oli ensimmäänen kurssipäivä kyseesestä ainehesta ja toisilla viimmeenen.

Sitte oli kuulumisten vuoro: mitä kukaki on teheny työharijoottelus ja kellä on töitä tieros. Suurimmalla osalla jatkuu hommat eri mittaasilla jaksoolla. Lyhin aika oli kesäkuun loppuhun, pisimmät vuoren loppuhun. Ja tulipa vieruskaverille puheluki siinä puolen päivän mais. Sille tarijottihin töitä! Ja työpaikka on koron vieres, 300 metrin pääs. Aiva mahtavaa!!

Seuraavaksi jaettihin toristukset. Ja niinku ei mikää tällä kurssilla, ei sekää menny putkehen: ku muut oli saanu toristuksensa, Jenni haikaasi, jotta hän ei saanu ollenkaa. Opettaja rupes kattelemahan toristuspinkkaansa ja totes, jottei sitä oo tulostettu. Sitte se alakoo selevittelemähän, jotta miksei. Selevis: Studentahan oli kirijattu ”Peruuttanut aloituksen”. Jennille ei ollu kirijattu ensimmäästäkää suoritusta, vaikka se on näytöt ja kaikki suorittanu.

Heti sen jäläkihin Laura havaatti, jotta opintorekisteriottehes oli kesken kaiken otsikko viestintäpalvelujen sihteerinä toimiminen. Meillä olis pitäny siinä olla taloushallinnon sihteerinä toimiminen. Se oli kaikilla väärin! Ei siis saatu vielä oikiammoisia toristuksia. Opettaja lupas postittaa ne jäläkijunas yhyres nopeuskokehen toristusten kans.

Mulla oli meininki mennä heti koulusta päin käymähän työkkäris, mutta turha sinne on viallisten paperien kans mennä.

Kaiken lisäksi tutkintotoristuksen saaminen saattaa venähtää hyvinki elokuulle. Huomenna on tutkintotoimikunnalla kokous, mutta siihen olis pitäny paperit olla toimitettuna jo 31.5. Seuraavan kokouksen aikaa ei oo kuulemma ilimootettu. Toimikunta kokoontuu kerran kuukaures, mutta opettaja epääli, jotta saattaa olla seuraava kokous vasta elokuus, jos lomaalevat heinäkuun…

Ehtoolla päivitin vielä CV-nettihin ja Linked In:hin uuret tutkintotierot. Oletan, jotta mä sen toristuksenki joskus saan. 

Työs oppinu

Tänään oli viimmeenen työsoppimispäivä. Pitääskö mun olla ny sitte täysin oppinu? No en oo. 😦

Aamulla töihin ajellesnani totesin, jotta oikiastansa tuntuu vähä haikialtaki. Se on taas yhyren vaiheen loppu.

Vaikka mä aluuksi tykkäsin kyttyrää koko paikasta, ongelma ei ollu niinkää itte työpaikas tai työtehtävis ku mun korvien välis. Mä stressasin ihan älyttömästi nuota näyttöjuttuja. Siinä kohoras en välttämätä itte eres tierostanu sitä, vaan oon hoksannu sen vasta aiva hilijan.

Päivä oli melekoosen vauhrikas. Mun ohojaajalla oli koulutus aamupäivällä ja asiakkahia oli oikeen runsahastikki välillä. Hetken jouruun olemahan yksinki myymäläs, ku muut oli varastos tai pihalla antamas tavaraa asiakkahille. Onneksi sillä hetkellä ei ollu se pahin ryysis.

Tänään oon teheny kunnolla kauppaaki: myin mm. yhyren kelaruohonleikkurin, kaks trimmeriä, yhyren ikkunanpesurin ja pesuaineet siihen, isoon kasan henkilökohtaasia suojavarustehia ja ”autolastillisen” pernansiemeniä, istukassipulia, hernehensiemeniä ja kesäkukkia. Tosin tuo oli heleppua, ku asiakkahat tiesi, mitä ne halus ja mä sain vain viisoja, jotta tuos on tuollaanen ja tuos tuollaanen vaihtoehto.

Yhyren tavarakuorman kerkesin purkaa, tarkastaa ja hyllyttää. Muuten koko päivä meni asiakaspalavelus. (Tai ei se mitää palavelua oo, ku mä en tierä mistää mitää.) Toki eileen mä yhyrelle asiakkahalle sanoon, jotta ku täälä on niin ystävällisiä asiakkahia, jottei ne oo vielä kertaakaa hermostunu muhun, vaikka mä oon niin taitamatoon, mutta asiakas oli sitä mieltä, jotta kyllä se asiakkahien ystävällisyys lähtöö myijän ystävällisyyrestä. Mutta ehkä me oltihin kumpiki oikias – toinen asiakkahan, toinen myijän näkökannalta.

Ohojaaja tarijos ehtoopäivätauolla Viennettaa. Hyvää oli 🙂

Työnantaja lupas mulle kiitokseksi jotaki, mitä myymälästä haluan. Mä halusin kesäkukkia. Sain itte valikoora n. 50,-:llä planttuja. Niitä sai sillä rahalla melekoosen kasan: isoon petunia-amppelin, kaks ruusupekooniaa, nelijä japaninneilikkaa, kaks murattia ja kuus lopeliaa. Auton takakontti kukkii, ku köröttelin kotia. 🙂 Iliman tätä olsin saattanu tänä kesänä jättää kukat kokonansa hankkimata. Ne ku ei täs talourellises tilantehes oo ollenkaa tärkeemmillä sijoolla, mitä hankintoohin tuloo.

Kotona söin ensi ja lukaasin pikaasesti leheren ennen ku menin istuttamahan kukat. Vähä myöhemmin ne sai oikeen kunnon kastelun, ku satoo hetken aikaa aiva kaatamalla.

Ehtoolla, ku tulin konehelle, kurkkasin koulun sähköpostin ja kurssisivut. Päivärahojen laskentatehtävähän oli tullu arvioonti (enää puuttuu 13 arvioontia…). Oli hyväksytty, vaikka ykskää tehtävä ei ollu täysin oikeen, mutta olin kuulemma laskenu ne oikialla logiikalla. (Olis kiva tietää oikiat vastaukset…) 

Tulupat vaihtohon

Ei mulle, mutta autolle. Tais olla jo aikaki. Isäntä sanoo, jotta sielä oli alakuperääset tulupat. Mutta ei kai niillä vielä olsi kumminkaa kovin kiirus ollu, ku niillä on ajettu vasta 12 vuotta. 😀

Eileen ehtoolla tajusin, jotta täshän on enää viikko toristustenjakohon! Ja tänään kattelin, jotta vielä puuttuu nelijältä opettajalta arvioonnit 14:stä eri tehtävästä! Kyllä turhauttaa! Tuntuu ihan meirän aliarvioomiselta: pistetähän tekemähän tehtäviä, joita ei sitte vaivauruta eres kommentoomahan.

Töis on ollu selevästi vilikastumahan päin. Lauantai oli ollu hyvinki kiirus, ku omistajapari oli ollu kaharestansa. Tänään Seija pyysi mua vähä apuuhin, kun se täytti palakkatukihakemusta. Mulle olis luvas osa-aikatöitä kolomeksi kuukaureksi, jos ne saa mun palakkaamisehen tukia.

Kelaki yllätti iloosesti: laitoon perijantaina ensimmääsen hakemuksen matkahan ja tänään oli jo sähköpostis tieto, jotta maksupäivä on huomenna. Melekeen puolta vähemmän tuloo ku ansiosironnaasta, mutta toisaalta veruaki vierähän 6,5% vähemmän. Seuraavan hakemuksen saa pistää jo ens viikolla, ku päivärahapäätös on tällä tietua tehty vain koulun loppumisehen asti. Sitte mun pitää toristaa työkkärihin, jotta koulu on suoritettu ja ne teköö uuren lausunnon Kelalle. Sen jäläkihin tipahtaa vielä 9,-/päivä, ku jää kulukorvaus pois.

Ei tuo tuleva palakkakaa tuu päätä huimaamahan, se jää pienemmäksi ku ansiosironnaanen, mutta on tietysti suurempi ku Kelan raha.

Ihan mielelläni meen töihin, vaikka mä tunnistan ittestäni päivä päivältä vahavemmin, jotta myijäksi musta ei oo. Mä oon liika arka ja tierän niin luvattoman vähä tuotteesta puhumattakaa, jotta osaasin opastaa asiakkahia niiren käytös.

Tällääseltä introvertiltä kuluu hirmuusesti energiaa ku yrittää selevitä työpäivästä eres jotenkuten. Ehtoosin mä oonki puolikuollu enkä jaksa/viitti teherä mitää. Puutarhahommat on kaikki tekemätä, klasit pesemätä. Ja kaikki nuo tekemättömät työkki rasittaa. Mutta ku ei vain saa mitää aikahan. 😦