Konehuonehes ongelmia

Mun tietokones on tilttaallu jo monta vuotta ja mua on pelijätelty, jotta siitä on kovalevy hajuamas ja joku kaunis kerta se ei enää vain suostu käynnistymähän. Lisäksi siinä on Windows 7, jonka tuki loppuu vuorenvaihtees eikä siihen saa päivitettyä kymppiä.

Sunnuntaiehtoolla se tilttas taas ku olin menos pankkihin. Sen on yleensä saanu puuttaamalla käyntihin ja sitä konstia mä nykki käytin ja lähtihän se käynnistymähän uurestansa, mutta sitte se tilttas kesken käynnistymisen. Pakko oli taas vain sammuttaa. Sen jäläkihin pitiki käyttää koko osaaminen, jotta sain sen vielä käyntihin. Piti teherä joku korijausajo ja palauttaa johonki kohtahan, mihinä se oli vielä toiminu kunnolla.

Ja ku siitä selevittihin, se herijas, jotta virustorijunta ei oo päällä, vaikka sen kuvake oli näkyvis ja se oli aktiivisena. Sen kans meni pitkän aikaa, ennen ku sain sen pelittämähän. Sitte tein virustarkistuksen. Ohojelma herijas, jotta löytyy kolome virusta ja vain yhyren niistä sai karanteenihin.

Ei muuta ku kones äkkiä kiinni ja maanantaina kyselyä liikkeehin, mitä maksaas uus kones, näyttö (käytös on ollu poijan vanha), langattomat hiiri ja näppis + tierostojen siirto vanhasta uutehen. Käytetyn, mutta huolletun pöntön kans rämpille tuli hintaa 660,-. Tiistaina vein vanhan konehen liikkeehin ja eileen sain hakia uuren (ja vanhan) kotia.

Mutta eihän sekää ny menny niinku Strömssöös, ei tietystikkää. Mä rupesin asentamahan konesta paikoollensa, niin se lähti heti käyntihin, ku sain virtajohoron kiinni. Mutta näytölle ei tullu muuta ku tieto siitä, jotta hdmi-kaapeli on kiinni ja kones on Fujitsu. Sitte näyttö pimeni.

Mä turvauruun taas vanhahan konstihin eli konehen sammuttamisehen. Monta kertaa. Ja aina sama juttu, näyttö vain pimeni. Tottahan mä sen tierän, jottei konehen sammuttaminen väkisin oo hyvä juttu, mutta mitä muuta mä saatoon teherä, ku ei näytölle tullu tietua, mitä se kones kulloonki oli tekemäs. Ilimeesesti mä sitte onnistuun pistämähän senki tilttihin, ku yhyren kerran ruurulle tuli teksti, jottei Windowsia voitu käynnistää. Pyysi uurelleen asennusta, mutta eihän mulla oo levykkehiä, ne on sielä liikkehes.

Ei muuta ku vanha kones takaasi käyttöhön. Ja kas kummaa, näyttöhän pelaa ihan oikeen. Langatoon näppiskää ei oo heränny henkihin. Virtavalo välähtää, ku laittaa patterit kotelohon, mutta sammuu saman tien. Hiiri sentäs toimii. Tai no, se rullaa tosi huonosti, hyppii ja tarttuuloo välillä. Heitin senki veks ja otin vanhat näppiksen ja hiiren käyttöhön.

Niin jottei mulla tuosta kallihista kasasta oo tällä hetkellä iloa ku uuresta, suuremmasta näytöstä. Joka seki on itte asias vähä liika suuri sille varattuhun tilahan. Mutta sain sen sentäs sovitettua siihen.

Onneksi en jättäny vanhaa konesta niille. Kattotahan ny, minkämoinen souvi tästä vielä tuloo ja kuinka palijo saan maksaa lisähintaa. 

Mainokset

Seisomatyö

Mulla oli kesäkuun puolesvälis se työterveyshoitajalla käynti. Nätisti sielä kirijattihin tavoottehia: säännöllinen syöminen ja hyvät rasvat, painon purotus, ihon säännöllinen rasvaus ja sähköpöyrän hyöryntäminen töis.

Jotaki siitä meni perille, mutta osa ei oo lähteny eres matkahan. Kuten arvata saattaa, painonpurotus ei oo liikahtanu mihinkää päin. Syöminen sen sijahan on sujunu oikeen hyvin – ja säännöllisesti. Mutta se terveyrenhoitaja ei tainnu tarkoottaa aiva sitä… Mä ehkä luotin vähä liikaa tuohon pyöräälyn voimmahan, jotta se muka purottaas painua vähä ku ittestänsä. Mulla on ny pyörän mittaris reilut 370 kilometriä työmatkoosta. Mutta eihän se mitää auta, jos ei muuta ruokaalutapojansa.

Mä oon sen suhteen vähä hankalas välikäres. Meillähän isäntä keittää ja mä oon siitä niin tyytyväänen, jottei mun tartte töitten jäläkihin alaata keittämähän, jotten oo purnannu ruaasta, vaikka se ei millää mittarilla oo tervehellistä eikä varsinkaa monipuolista. Se on vielä vähä rajallista, mitä sen kokkausrepertuaarista löytyy. Mutta jos mä alakaan siitä urputtamahan, niin se on selevää, jotta sen jäläkihin mä saan luvan keittää itte, jos ei hänen keitoksensa kerta kelepaa. Viikonloppuusin yritän keittää vähä köykääsempää tai tuora ainaki kaupasta ittelleni jotaki kevyempiäki vaihtoehtoja. 

Hyviä rasvoja oon yrittäny lisätä eres pähkinöötten muoros. Oon niitä syöny välipalaksi esim. kreikkalaasen jukurtin kans. Kalaahan meillä ei syörä, koska tuo meirän kalamies ei tykkää kalasta (ruokana). Tai ainakaa sellaasesta kalasta, joka maistuu kalalta. Pakasteseiti menöö, mutta ei lohi, josta sitä hyvää rasvaa sais. Pellavansiemeniäki ostin, mutta niitä mä en oo muistanu ottaa kovin säännöllisesti.

Ihon rasvaalemisen oon muistanu, ku oon rasvaputelit vieny pukuhuonehesehen. Sielä mä kumminki aamuun, ehtoon vaihran vaattehia, niin samalla yritän muistaa rasvaalla ittiäni. Käsivarsi on jo aika hyväs kunnos, päänahka ei niinkää. Sillekki aion tänään antaa rasvapesun.

Sen sijahan yks, mikä on sujunu tosi hyvin, on tuo sähköpöyrän hyöryntäminen. Terveyrenhoitaja sanoo, jotta tehokkahimmat aijat seisahallansa työskentelyhyn on heti aamulla ja sitte taas ruokatunnin jäläkihin, jotta saa aineenvaihrunnan liikkeelle. Niimpä mä oon ottanu tavaksi teherä aamukaffettuntihin asti töitä seisten ja sitten taas ruaan jäläkihin ehtoopäiväkaffeelle asti. Aluuksi tuntuu tosi köppääseltä yrittää seisten teherä töitä. Mikää ei tuntunu sujuvan, ei kirijoottaminen, ei näppäämistön eikä hiiren käyttö. Mutta nyt, puolentoista kuukauren harijoottelun jäläkihin mä huomaan joinaki päivinä, jotten oo välillä muistanu laskia pöytää ja niimpä mä välillä saatan työskennellä päivän mittahan enemmän seisahallani ku istuallani.

Päänvaivaa kerraksensa

Mä oon tainnu jo aika monta kertaa ruraata (= rutista) täälä, kuinka mun pää hilseelöö ja hiukset harvenoo. No, sunnuntaina tuli kirijaamellisesti viimmeenen pisara monta pisaraa, ku yöllä tunsin, jotta päänahaasta alakaa valua kurosnestettä. Ja sitä valuu koko sunnuntaipäivän. Molemmin puolin päätä korvien yläpuolelta.

Iho alakoo tuntua kuumalta ja tulehtunehelta ja meni melekeen rikki sieltäki, mihinkä sitä kurosnestettä valuu. Mä kulijin paperitollot korvien takana, jotta se tyrehtyys. Silimälasia ei ollu kiva pitää ollenkaa, ku tuntuu, jotta sangat tarttuu siihen nesteehin. Ja tuntuu, jotta ne vain hautoo lisää korvantaustoja.

On tuota kurosnestettä vuotanu ennenki, mutta ei tuolla siivolla. Niimpä sain vihiroon ja viimmeen aikaaseksi soittaa terveyskeskuksehen. Eihän siitä ny ookkaa vasta ku vähä toista vuotta ku ensimmääset oirehet tuli..

Yllätys oli suuren suuri, ku sain aijan heti tunnin päähän. Sielä oli kehitetty pikapoli: hoitaja tai amanuenssi ottaa asiakkahan vastahan ja sitte tuloo vielä valamis lääkäri varmistamahan riaknoosin (= diagnoosin). Paitti jotta mun tapaukses tuli vielä kolomaski valakotakkinen.

Tämä amanuenssi ei sattunukkaa muhun, kattoo vain kaukaa ja varovaasesti ja kirijootteli tietoja konehelle. Ensimmäänen lääkäri tohtii sentäs vähä käännellä hiuksia ja kurkistella tuonne päänahkahan, mutta ei ollu ihan varma, mikä mua vaivaa. Ja onko tuo päänahaan kuivuus samaa vaivaa ku ihottuma käsivarres ja selijäs.

Sempä takia hän kuttuu vielä toisenki lääkärin paikalle. Tämä lääkäri oli työskennelly ihotautiosastolla, mutta satavarmaa lausuntua ei häneltäkää tullu. Arpoovat, onko kyse sienestä vai jostaki muusta ihottumasta. 

Sen takia mulle määrättihin vähä niinku varmuuren vuoksi julumettu kasa kaikenlaasta: kaharenmoista perusvoiretta, joista toisella voi ”pestä” pään, samppoota hiivasienitulehruksehen, kortisooniliuosta päänahkahan, kortisoonivoiretta käsivartehen ja selekähän. Ottivat vielä valokuvia tuosta käsivarresta, jotta jos ei se rupia helepottamahan, niin saavat konsultoora ihotautilääkäriä niitten kuvien avulla.

Jos ei näillä myrkyyllä tauti lähäre, niin kai niillä ainaki nahka lähtöö?

Töiren jäläkihin mulla oli parturi. Olin kaharen vaiheella, jotta pitääkö mun peruuttaa se, vaikka tuo päänuppi onki ny rauhoottunu. Ajattelin, jotten kehtaa mennä sinne tällääsenä hilsehemmona. En voi olettaa, jotta kenenkää tarvittoo sattua tällääsehen ittiäki inhottavahan päähän.

Mutta ei Sari ollu moksiskaa, meinas, jottei tää niin paha oo. 😀 Ei pelijänny sattua palijahin käsin mun hiuksihini. Niin se laittoo mulle kaksfäriset rairat – vaalian ruskeeta ja vaaleeta ja leikkas taas muotohonsa. Se kysyyki, jotta koska sitä on viimmeeksi leikattu, ku sen mielestä oli niin venähtäny pituutta. No, olihan siitä jo pari kuukautta, ku flikka sitä äitenpäivän aikana klipsii. Samoon se meinas, jotta nuo sivuhiukset on vahavistunu sitte viimme näkemän, vaikka mun omasta mielestä mä vain kalijuunnun huolestuttavasti koko aijan lisää..

Kyllä mä rattilukon ymmärrän!

Mä oon taas osoottanu tyhymyyteni sen seittemällä lailla etenki töis. Montako kertaa saa töpätä ennen ku pistetähän pihalle?

Ensi mä hajotin reijittäjän. Mulla oli vain yks paperi reijitettävänä ja seki jäi jumihin sinne reijittimen kitahan. Ei millää irti. Yritin ravistella sitä aparaattia ja varovaasesti nitkuttaa paperia irti, mutta ei! Hain toisen reijittimen ja kysyyn pomolta, jotta heitetähänkö se piloolle menny roskihin vai mitä. Se sanoo, jotta hän voi vierä sen kotia, niin miehensä saa kattua, saisko sen vielä kuntohon.

Mies oli kattonu sitä ja torennu, jotta vois auttaa, jos aukaasis tuon lukon tuosta sivusta. Tä? Minkä lukon? Moon (= mä oon) ollu yli kolomekymmentä vuotta toimistotöis, enkä oo koskaa kuullukkaa, jotta reijittimes on lukko! Mitä iankaikkista sellaasella on virkaa? Rattilukon mä ymmärrän, jottei autolla päästä luvattomasti ajelemahan. Pitääskö sitä laittaa reijittimensä töistä lähties lukkohon, jottei kukaa toinen sillä vain luvatta reijitä? Kyllä tuli plonri (= blondi) olo.

Tänään mä tein pahemman virheen. Ajoon asiakkahalle alv:n – ja lähetin alv-ilimootuksen verottajalle ja tilisiirron asiakkahalle – ennen ku olin kirijannu ostovelaat. Piti laittaa äkkiä viestiä perähän, jotta älä vain maksakkaa sitä, mä teen sen uusiksi. Ja pitihän mun pomollekki tunnustaa, jotta pielehen meni taas nuon niinku vaihteeksi. En vain yhtää ajatellu, jotta asiakkahalla on ny tilinpäätös ja se viimmeenen kuukausi pitääki teherä vähä eri lailla ku aikaasemmat kuukauret.

Pitää varmahan vielä maanantaina varmistaa, mitä muuta mun pitää ottaa huomiohon ennen uutta alv-ajua.

Jäi kyllä harmittamahan suuresti, mutta ei sille ny enää mitää mahara. En tierä, kuinka kauan se asiakas antaa mun jatkaa kirijanpituansa, ku tuntuu, jotta koko aijan mä töpeksin jotaki. Yritän ny kumminki olla pilaamatta koko viikonloppua tällä asialla.

*** 

Lisäksi tänään kävi työmaalla yks mysteerimies. Se oli mun asiakkahan asialla ja mun piti ottaa sille kopioota joistaki tosittehista. Se rupes toimittelemahan mulle ku vanhalle tutulle. Se tiesi, mihinä mä asun ja kertoo itte asuvansa naapurikyläs. Sanoo, jotta hän on ollu yhtä aikaa koulus, tosin kansalaaskoulun puolella ku mä olin oppikoulus. Sitte hän kertoo yhyren kansakouluaikaasen luokkakaverin kuulumisista. Mutta sitä hän ei kertonu, kuka hän on enkä mä keherannu kysyä. Eikä tienny kukaa työmaallakaa sen nimiä. Kyllä on noloo tilanne, ku toinen tuntoo ja itte ei.

Ei oo muuten pitkäkää, ku töis puhuttihin kaffettunnilla, jotta kuinka sitä fiksusti kysyys toiselta, jotta kuka sä oot, mutta ei me tairettu siihen mitää pätevää konstia keksiä tai ainakaa mä en ny täs kohtaa sitä muistanu.

***

Eikä kotona mee sen paremmin. Mä oon ny kolomena ehtoona yrittäny trimmerillä niittää tien vieren ojaa. Mutta arvakkaa, onko onnistunu. Niin, ei ookkaa.

Ensi akku oli tyhyjä. Seuraavana ehtoona akku oli larattu, mutta kones ei pysyny käynnis. Vika oli kuulemma sitte siinä, jottei akku oli ollu huonosti paikallansa… Eileen ehtoolla akku oli kunnolla kiinni ja kones käy – mutta siimanperskeles ei kestäny. Kaks kertaa mä yritin, mutta ku en puolta metriä pääsny etehenpäin ku siima katkes eikä luistanu automaattisesti esille, ku se oli kuulemma kelattu sinne väärin päin, niin päätin luovuttaa. Saaga hei, meirän puutarha on päättäny sittekki villiintyä. 😀

Kolisten kohti katsastusta

Korilla pitääs tänä vuonna katsastaa viimmeestään 18.7.

Oon täs ny kumminki muutamana päivänä ollu kuulevinani jotaki ylimääräästä kolinaa. Eileen sanoon siitä isännälle ja se lähti koeajolle. Tuumas, jotta kyllä sieltä ”jotaki narinaa” kuuluu.

Tänään vielä pirin ajellesnani rariohilijaasuutta ja kuuntelin tarkasti. Lähinnä kaarreajos ja vauhrin muuttues se kolina kuuluu.

Ehtoolla sitte kysyyn isännältä, jotta voiko sillä kumminki ajaa. Se meinas, jotta joku nivel tai koiranluu sieltä on menny ja pitää vaihtaa tai vaihrattaa ennen katsastusta. Toivottavasti ei tuu kovin kallihiksi. 😦

Ja toivottavasti se tuloo aijoos hoirettua. Heinäkuun puoliväli on yhtäkkiä, ku täs vaihees tuntuu, jottei oo mikää kiirus..

Kaks pairanpuolikasta yhyren hinnalla?

Jos ny sanoos sillä lailla hienosti (=kaunistellen), niin vois sanua, jotta tää viikko on ollu haasteellinen.

Ihan on kiirusta pitäny ja lisätöitä on aiheuttanu tekniset ongelmat. Jos ei palakanlaskentaohojelmat oo tökkiny, niin tulorekisteri ainaki on takunnu tiistaista asti ja tänään se oli hetken aikaa kokonansa sulijettu.

Sitte yks asiakas laittoo tietoa, jotta hän on saanu jo monta kiukkuusta puhelua työntekijööltä, ku palakka ei näy tilillä. En löytäny ainakaa palakkaohojelmasta mitää seliitystä, miksei palakat olsi siirtyny niin ku pitääki. Onneksi selevis seki, jotta pankis oli jotaki ongelmia eikä palakat ollu sen takia menny aijoos perille.

Mutta on tällä viikolla herkuteltuki. Työkaveri oli viimme viikolla Ranskas ja Sveitsis ja toi meille sieltä monemmoisia maistiaasia. Sitte yks meirän harijoottelijoosta oli ny viimmeestä viikkua, niin se tarijos keskiviikkona jätskiä ja keksiä. Eileen mä päätin vapaapäivän kunniaksi pistää uunin lämpenemähän ja tein raparperi-rahka-murupiirakan. Se oli vaihteeksi hyvää. Vähä liikaki hyvää, niin jotta piti pistää äkkiä pakastimehen, ennen ku syömmä kaikki.

Tänään meillä oli elo valokuvaus työmaalla. Halusivat Tiinasta ja musta kuvat kotisivuja varte. Voi krääh! Mä olsin melekeen mieluummin menny hammaslääkärihin ku valokuvahan. Yritin sanua, jotta eikö se olsi firman imakolle erullisempaa, ku mun pärstää ei sielä näkyysi, mutta ei auttanu. 😦 Mä kyllä kysyyn siltä kuvaajalta, jotta osaathan sä fotoshopata hyvin? Vakuutti osaavansa, mutta ihimeehin sekää ei tietysti pysty.

Huomenna meirät on kuttuttu isännän sukulaaspoijan yo-juhulihin. Ja niin ku aina, niin täs vaihees ruvettihin kattomahan, jotta mitä ylle. Isäntä oli ajatellu varmahan lähtevänsä farkuus, mutta ku se kuuli, jotta velijensä pistää puvun, niin se päätti, jottei hän oo sen huonoot… Mutta, mutta. Ne pairat!

Tasan kaks kellastunutta, pinttynyttä kauluspaitaa löytyy. Ja niistäki toinen oli pieni. Mä tuumasin, jotta niistä ei ny tähän hätähän (= koskaa) saa enää puhtahia ja eherootin, jotta hajetahan Tokmannilta joku hätäratkaasupaita.

Niin sitte lähärettihin kaupoolle. Mä pistin sen sovittamahan, ku sielä oli mallipairat esillä. Annoon sille ensi sovitettavaksi D-mallin pairan, mutta sepä oliki isoo. Niin mä sain kattella vastaavan koon C-mallista. Se oli parempi. Ei hyvä, mutta menetteli.

Niimpä napattihin sitte hyllystä vastaava paita vaaliansinisenä. Kotia päästyä mä ajattelin silittää sen saman tien. Aukaasin paketin ja totesin, jotta ompa hanittoman (= suunnattoman) kokoonen. Vein sen isännälle sovitettavaksi ja se totes, jotta tää on yhtä isoo ku se D-mallin paita. Eikä ihime! Kaulukses oli lappo C45/46, mutta pairan helemas D45/46. Siinä oli sitte vissihin päätetty teherä tälläänen eriparipaita (Made in India.), kaulus C-kokua ja paita D-kokua. Jos olis vaikka joku veivikaula, jollon tynnyrivatta…

Mä sanoon isännälle, jotta se pitää käyrä vaihtamas. Ei nuon isua voi pitää. Niin se lähti kiltisti vaihtamahan ja nyt lukoo niin kaulukses ku pairan helemaski sama C45/46, mutta emmä tierä, onko se silti palijo kapieet. Ainaki henkarilla näyttää aika isoolta. Mutta se saa ny luvan kelevata. Enää ei lähäretä paitakaupoolle. Olokohon ny sitte vaikka kertakäyttöpaita. Niin ne valakoosekki pairat tahtoo olla, vaikka olis kuinka kallihia. Kaulus pinttyy heti ruman näkööseksi.

Mutta kyllä se vähä niin on, jottei Tokmannilta voi ostaa mitää, mitä ei pääse sovittamahan. Ja vaikka täski oli se sovituskappale, niin paketis oli sitte mitä sattuu. Eikä tämä uus paitakaa oo varsinaanen käsityön taironnäyte. Sivusaumasta kangas irvistää, ku on neulottu liika näpäräätte (= täpärästi) ja muutenki saumoos ja kääntehis kangas kiertää ja kiristää. No, täytyy pitää takki päällä, niin ei aiva kaikki viat näy.

Mäki ostin poistorekistä kympillä hamehen. Sellaanen suora pötkä kumminauhavyötäröllä. Ei oo mikää erityysen koria, mutta ajattelin, jotta olis kumminki mukaveet juhulahan ku pitkäthousut. Olis mulla tuola tanttuja (= mekkoja) ollu, mutta en oo sovittanu, mahtuuvakko ylle. Ja jos on vielä yhtä kylymää ku tänään, niin ne on vähä liika heppoosia (= ohuita/kevyitä) tälle kelille.

Markkina-apina ja Tartsani

Mä oon jo kauan tahtonu ostoksille, mutta aina on ollu jotaki, jottei oo keriinny tai pääsny. Tänään isäntä eherootti, jotta mentääs kaupungille. Mua ei tarvinnu toista kertaa käskiä.

Ettiin ensi yhtä liikettä väärästä osoottehesta, ku olin netistä kattonu, mihinä se (muka) on, mutta eipä sitä näkyny. Niimpä mentihin Haloselle. Löysin sieltä lyhythiaasen tunikan. Olin päättäny, jotten osta ny mitää mustaa. Eikä se ollukkaa. Se oli tummansininen 😀 ja siinä on valakoosia kukkia.

Sitte kuuklasin sen Evelynin osoottehen ja se oliki heti seuraavan karun varres. Löysin sieltä kaharet liivit ittelleni. On niin ihanaa, ku myijä kantaa koppihin sovitettavaa eikä tartte itte pukia joka välis ja lähtiä kattelemahan uusia, ku ei välttämätä eres osaa kattella oikianmoisia. Nykki molemmat liivit oli eri kokooset. Tierän toki, jotta mallista riippuen voi joutua ottamahan rinnakkaaskokoja, mutta se menis arpoomiseksi. Myijä tiesi heti, mitä se tuo mulle. Jäi hyvä palavelukokemus ja meen varmahan toistekki.

Isäntä ei keherannu tulla aluusasuliikkeehin sisälle, vaan se orotteli mua ulukona. Seuraavaksi oli puhet mennä – kuinka ollakkaa – Piikkihin syömähän, mutta mä päätinki vielä kierrellä vaatekauppoja: Cubus, Vila, Aukia, Moment… Momentista löysin kivan pitkähiaasen tunikan. Eikä sekää oo musta. Se on tummansininen 😀 ja siinä on vaalianpunaasia kukkia.

Vasta sen jäläkihin isäntä pääsi nälijänkarkootushommihin. Mä sain onneksi pireltyä taas itteni, jotten syöny ähkyhyn.

Sieltä suunnattihin vielä Tokmannille. Isäntä on istuttanu perunat ja porkkanat ja siihen jäi pieni pläntti vierehen kesäkukille. Mä halusin keltaasta ja oranssia. Taisin ottaa kaikkiansa kymmenisen pussia kehäkukkaa, pikkuauringonkukkaa, tuluppaaniunikkoa ja emiliaa.

Sieltä lähärettihin vielä ruokakauppahan. Matkalla huomattihin, jotta nythän onki markkinaviikonloppu. Ku oli aiva älyttömän lämmin ja komia ilima, niin päätettihin kiertää pikaasesti markkina-alue ennen kauppahan menua.

Isäntä halus (luonnollisesti) metrilakua. No niitä kojuja oli ihan valittavaksi asti. Kolome vai nelijä myijää ainaki. Sitte mä löysin yhyrestä myyntikojusta isännälle lompsan. Se on jo vuosia puhunu uuresta, ku vanhaa on jo pitäny paikatakki. Mutta ku se halus justihin samanmoisen ku sillä on ollukki eikä niitä oo mistää löytyny. Ennen ku ny. Lupasin ostaa sen sille hääpäivälahajaksi. Se kysyy, onko sellaanen tulos. Mä totesin, jotta se meni jo. Se lupas puolestansa ostaa niitä lakuja mulle hääpäivälahajaksi. 😀

Oltihin menos niitä hakemahan, ku paikallisleheren päätoimittaja tuli vastahan ja kysyy, saako hän kysellä meiltä markkinatunnelmia. Sopiihan se. Isännältä alakas tulla puhetta ku ruuneperilta, ku oli nuori, kaunis naistoimittaja. 😀 Mun ei tarvinnu palijo mitää puhua.

Sitte Terhi kysyy, jotta saako se ottaa kuvan. Isäntä oli heti valamis ja mä kielsin. Ja – niinku aina – isännän tahto voitti. Mahtoo tulla hirvittäviä kuvia ku isäntä pullisteli ku tartsani ja nojaali kyynärvarrellansa mun olokapäähän. Olin vissihin lähinnä se markkina-apina. Mulla oli pää paskaanen (= hiukset likaiset) eikä meikin hiventä naamas. Eikä väkisin hymyyly kuulu mun vahavuuksihini muutenkaa. Kauhulla orotan, onko seuraavas leheres kuva. 😦

No, siitä sitte lakukojun kautta ruokaostoksille. Ei tullu heräteostoksia, vaan pysyttihin ostoslistas. Tai itte asias sai siitäki jättää osan pois, ku tämän päivän ruoka oli jo nautittu.

Kotia tultua laitoon isännän täkin peseentymähän, ku vaihroon sillekki kesäpeiton. Ittelleni mä vaihroon jo silloon, ku se Mortti kusi mun sänkyhyn.

Sen jäläkihin kävin nakkelemas ne kukansiemenet multahan ja lorotin kastelukannullisen vettä perähän. Isäntä meni vaihtamahan velijen autohon kesärenkahat. Velii oli itte luvannu ne vaihtaa ens viikolla, mutta tyttärensä oli soittanu isännälle, jotta josko se kumminki vaihtaas ne, ku ei velijen ny vielä saisi sellaasia teherä. Ajokielto siltä on ny päättyny ja maanantaina se meinaa mennä töihin. Eilisen ja tämän päivän se on ollu jo moottoripyöräkerhon kökäs (= talkoissa). Ilimeesesti sille oli katteltu vähä köykääsempiä hommia, mutta oli vissihin kuitenki ollu vain virkistävää.

Ku isäntä oli niitä renkahia vaihtamas, mä hain ruohosakset ja kävin klipsuttelemas pensasairan juuresta vähä enimpiä heiniä pois. Välillä piti käyrä laittamas huivi päähän ja vaihtaa pitkäthousut sortsiiksi, ku oli niin kuuma.

Toisen konehellisen vielä pesin pyykkiä, mutta emmä muuta sitte enää viittiny teheräkkää.

Ai niin, ja Mortilla on ilimeesesti pissatulehrus. Antipioottikuurin se oli ny saanu.