Reviirin laajennusta

Huomasin eileen yhyren työpaikan, jonka tehtävänkuvaus vastas justihin sitä, mihinkä mä oon kouluni käyny ja mistä mulla on parahiten kokemusta. Ainut miinus on, jotta se on 60-70 kilometrin pääs.

Mutta kai täs ny on otettava toresta seki asia, jotta työnhakualuetta on laajennettava. Sehän on työkkärin mukahan joko 80 kilometriä tai 1½ tunnin matka/suunta. Yhtehen haastatteluhun tuli nainen yli 100 kilometrin päästä, ku työkkäris olivat kattonehet Kuukle mapsista, jotta matka-aika jää alle sen puolentoista tunnin. Se itte sanoo, jotta meni melekeen kaks tuntia. Niimpä mäki sitte päätin pistää hakemuksen matkahan. Oompahan ainaki eres yrittäny.

Päivällä mä laitoon häihin ostamani tantun myintihin. Kipiää teki, mutta ku ei linnanjuhulihinkaa kuulunu kutsua, niin ei mulla taira sille palijo olla jatkos käyttyä.

Ehtoopäivällä kävin tuulettamas päätäni, vaikka oli melekoonen viima ja ensi ajattelin, jotten viitti lähtiä mihinkää. Oli sitte kumminki ittensä voittanehen olo, ku pääsin takaasi kotia lämpöösehen.

Ehtoolla innostuun vielä tekemähän feispuukkihin julukisen valokuvakansion, mihinkä ajattelin pökätä nuota ylimäärääsiä käsitöitä myintihin. Ku aiemmasta päätöksestäni poiketen en oo sittekkää osannu olla tekemätä lisää… Olis vissihin helepompaa ja halavempaa purkaa aina vanhasta päästä pois ja teherä samoosta langoosta uurestansa ku yrittää saara nuota myityä. 😀 

Mainokset

Ihime!

Mä olin aiva varma, jotta nyt ei tuu Kelalta soviteltua, ku viimme kuus maksettihin lomakorvaukset. Mutta itte asias mä sain sieltä enämmän ku normaalina työkuukautena. En tierä, onko sielä tullu joku laskuvirhe, ku eihän tuosta niitten maksupäätöksestä seleviä, kuinka se tuki on laskettu.

Mutta jottei totuus unohtuusi, niin päätöksen loppuhun oli lisätty teksti:

Työttömyysetuus maksetaan alennettuna, jos et ole 65 etuuden maksupäivän aikana riittävän aktiivinen. Etuus alenee 4,65%.

Aktiivisuus on riittävää, jos tarkastelujakson aikana työskentelet palkansaajana 18 tuntia, ansaitset yritystoiminnassa vähintään 241,04 euroa tai olet 5 päivää työllistymistä edistävässä palvelussa tai olet 5 päivää muussa työllistymistä tukevassa toiminnassa.

Voi – sanonko mikä!

Mä jo meinasin tyytyvääsnä tänne kirijoottaa, kuinka mä oon tänään itte aktivootunu työnhaus, mutta hallitus on näköjään aina askelehen erellä ja uutta kiristystä ollahan jo valamistelemas.

60 päivän karenssi! Ja mistä löytää joka viikko uuren työpaikan hajettavaksi ku ei uutta hajettavaa oo eres joka kuukausi? Tai voihan sitä tietysti hakia kaikkia maharollisia työpaikkoja (niinku esim. lääkäri, psykolooki, kirvesmies, lvi-asentaja), vaikkei olsi mitää erellytystä oikiasti saara sitä työtä. Siinä kohtaa kyllä alakaa jo yrittäjäkki ärähtämähän. Tai sitte ne ei laita työpaikkoja enää ollenkaa julukisehen hakuhun.

Mutta kerron mä ny kumminki, ku kerran alakasin. Sirpa vinkkas mulle eileen, jotta teekoos saatetahan jatkos tarvita sijaasta, ku heirän ”vakinaanen sijaanen” on saanu muita töitä eikä nyt oo sijaasia tieros. Kiitin vinkistä ja lupasin heti tänään soittaa vs. osastonhoitajalle. Ja soitinki.

Ja mikä yllättävintä, Pirkko muisti heti, jotta sähän ookki ollu meillä aikaasemmin. Joo. Kaks vuotta sitte kolomen päivän aijan. Oon sitte sinä aikana keriinny tekemähän vaikutuksen. 😀 En vain havaannu kysyä, jotta mitä mä silloon oon töpeksiny.

No, Pirkko kyseli vähä kouluutuksesta ja työkokemuksesta ja kehootti laittamahan tierot heirän rekrysivuulle. Ny justihin ei kuulemma oo sijaasen tarvetta, mutta muisteli, jotta joskus puolentoista kuukauren päästä olis maharollisesti ensimmäänen loma alakamas.

Kävin tietysti heti sen puhelun jäläkihin pistämähän tietoni rekisterihin. ”Eihän sitä koskaa tierä, mihinä oksalla se piru istuu.” pruukas äitee sanua.

Näkökulumia

Mä harvoon otan täälä – tai muutenkaa – kantaa mihinkää asioohin, mutta tuo eruskunnan säätämä aktiivimalli osuu niin pahasti omahan nilikkahan, jotta siitä ajattelin taas valittaa. Mun henkilökohtaasiksi silimätikuuksi on nousnu kokoomuksen kansanerustaja Juhana Vartiaanen ja niin ikään kokoomukselaanen ministeri Kai Mykkänen. Molemmat on sitä mieltä, jotta jos työtöön ei saa kotopaikkakunnallansa töitä, niin sitte on muutettava työn peräs. Ei oo kuulemma tarkootus laiskoja elättää sellaasilla seuruulla, johona ei oo työllistymismaharollisuutta.

Jos on paikkakunta, jossa ei kerta kaikkiaan ole mitään työtilaisuuksia, ei ole ratkaisu se, että siellä maksetaan ikuisesti työttömyysturvaa. Jos ei ole mahdollisuuksia, pitää silloin muuttaa työn perässä pois, kuten ihmiset ovat aina tehneet.

Kokoomuksen Juhana Vartiainen

Mä sitä tuos isännälle pahkuloottin äänehensä ja tuumasin, jotta kun se ei oo luvannu muuttaa täältä mihinkää, niin se tarkoottaas, jotta mä lähtisin johonki muolle töihin – yksin. Mistähän mä löytääsin niin hyväpalakkaasen työn, jotta pystyysin maksamahan toisestaki kämpästä? Tai sitte leikitellähän ajatuksella, jotta lähärettääs molemmat johonki, mihinä mä – ehkä – saisin töitä, niin isännällä oli siihen hyvä kommentti: ”Kukas täälä sitte tämän tuvan ostaas, ku ei kerta oo töitä?” Niin, jotta taas oltaas kaharen asunnon loukus…

Ilimeesesti työttömällä ei oo oikeutta vapaasti valita asumispaikkaansa? Ja mistä löytyy se paikkakunta, johona palakatahan 55- (kohta 56-) vuotias ämmä töihin? Eläkeikähän on työnantajan kannalta kattottuna enää alle 10 vuotta – ei kannata satsata. Mun kannalta kattottuna sinne on vielä yli 9 vuotta, jokka pitääs kituuttaa joinki.

Ja kuka työnantaja ylipäätänsä viittii palakata ketää niiksi aktiivimallis vaarituuksi 18 tunniksi/nelijännesvuosi? Siitä on niin isoo paperityö, jotta mieluummin yritetähän selevitä omalla väjellä se vajaat kolome päivää. Totta kai mäki ettin vakinaasta, mieluusti kokoaikaasta työtä, mutta sitä(kää) ei löyry, koska työpaikkoja ei yksinkertaasesti vain oo tarijolla. Toisaalta, jos sais eres 18 tuntia/viikko, niin pääsis takaasi ansiosironnaasille. Mutta äläkää ny vain kertoko Vartiaaselle tai Mykkäselle, sillä tämähän osoottaa vain sitä, jotta ei mua työnteko kiinnosta vaan ainuastaan ilimaanen raha!

Aktiivimalli tulee olemaan automaattileikkuri työttömille syrjäseuduilla, joissa ei ole töitä tai työllistymistä edistäviä palveluita eikä työpaikkaa löydy, vaikka hakisi sadoilla hakemuksilla.

Vasemmistoliiton Aino-Kaisa Pekonen 

Ei oo kysymys elämää suuremmista rahoosta, mun Kelan päivärahasta se leikkaus teköö n. 36,-/kk. Totta kai seki raha olis tarpeehin, sillähän teköö hyvinki jo viikonlopun ruokaostokset. Niinku ehkä huomaatta, niin mä oon jo mielesnäni luovuttanu sen rahan valtiolle.

Rahan menetystä enämmän mua jurppii täs tilantehes se ajatus, jotta työttömyys on täysin työttömän omaa syytä ja meitä saa – ja oikiastansa pitääki – sen takia rangaasta.

En uskonut lakiesityksen läpimenoon, koska se on yksinkertaisesti huono ja varsinkin pitkäaikaistyöttömille täysin kohtuuton.

Hallintotieteiden tohtori Heikki Rantala 

Mä oon ny yrittäny aktivootua ja liityyn Feispuukis sellaasehen ryhymähän, mihinä saa hakia ja tarijota töitä täälä Etelä-Pohojammaan alueella.

On siivottu!

Heräsin jo kuuren mais ja ajattelin, jotta on parasta nousta heti ylähä, jotten nukahra uurestansa ja nuku puolille päivin. Tälle päivää ku oli suunniteltuna joulusiivous. Tosin en voinu sitä aloottaa, ennen ku isäntäki nousi. Mutta mä käytin sen aijan hyöryksi ja tein taas yhtä joululahajaa (joo, mä alootin sitte kumminki vielä, vaikka ensi meinasin, jotta en kerkiä).

Ku isäntä oli aamukaffeella, mä alakasin kantamahan mattoja pihalle. Kaffeet hörpittyänsä isäntäki tuli häsyyhin (= apuun) ja kantoo raskahimmat matot. Sitte se vielä imurootti. Mulle jäi vain laattiootten pesu, pölyjen pyhkiminen, mattojen kantaminen takaasi tupahan, joululiinojen silitys ja koristehien laitto.

Pölyjen pyhkimisen ja silityksen välis kokkasin pikaasesti spakettia ja jauhelihasoosia.

Ehtoopäivällä mun rupes vauhti hiipumahan ja mä tuumasin, jotta täs välis pitää käyrä kaupas, ennen ku akku tyhyjenöö kokonansa.

Sitä ennen piti vielä pestä jääkaappi, jotta on mukaveet laittaa jouluruaat puhtahasehen kaappihin.

Otin kirijastopussin joukkohon, jotta käyn samalla hakemas jouluksi lukemista. Olin tarkastanu netistä, jotta se aukee kahareltatoista. Kello oli vähä yli kaharen, ku olimma sielä. Ovet oli lukos ja lappo oves, jotta aukee poikkeuksellisesti klo 15.45. Saratellen harmisnamma poistuumma paikalta.

Seuraavaksi mentihin ruokakauppahan. Joukkohon lähti vajaan yhyreksän kilon kinkku, perna- ja maksaloorat ja leipomatarvikkehia. Meinaan teherä rahkahyytelökakun töihin perijantaiksi, ku on viimmeenen työpäivä.

Siitä poikettihin Löytömakasiinihin viemähän pussillinen hylijättyjä kenkiä ja rettuja (= vaatteita).

Jatkettihin matkaa Tokmannille ja ku sieltä selevittihin, niin kello näytti jo nelijää. Päätettihin vielä käyrä uuremman kerran sielä kirijastos. Mitä hittoa! Ovet oli aina vain lukus ja lappo oli vaihtunu. Siinä sanottihin, jotta omatoimikirijaston asennusongelmien takia kirijasto aukee poikkeuksellisesti klo 17.00. Sitä ei sentäs enää jääty orottamahan. Yritän huomenna töiren jäläkihin uurella onnella.

Nyt on kumminki tyytyväänen olo, kun sai tuon kaikkista ikävimmän homman – siivouksen – pois vaivaamasta. Vaikka helepommalla olis varmasti pääsny töis. Kaiken luutuamisen ja jynssäämisen jäläkihin mun oli selekä kipiä ja käsivarsia aiva porotti (= särki), mutta onneksi ne antoo saunas periksi.

Huomenna meillä on töis joulukaffittelut asiakkahille. Saas nähärä, tulooko yleesöryntäys vai tarijotahanko kaffeja vain niille, jokka olis joka tapaukses tullu käymähän.

Ennen saunahan menua mun puhelin piippas viestin merkiksi. ”Kauppalehti” ilimootti laittanehensa mun sijootustililleni X-määrän pittirahaa, jonka mä pääsisin lunastamahan kirijautumalla johonki linkkihin. Mä en oo kuulkaa tiennykkää, jotta mulla on sijootustili. Onkahan sielä palijoki rahaa ja mä täälä vain kiturootten kärestä suuhun? Ihan oikiasti! Luulooko ne huijarit tosiaan, jotta ihimiset on ihan tyhymiä? Mä poistin koko viestin avaamatta sitä.

Ehtoolla tähän konehelle tultuani erehryyn lukemahan hallituksen mahtavasta lahajasta työttömille. Tarkootan tuota työttömyysturvan aktiivimallia. Jos tähän asti on tuntunu jo siltä, jotta on pitäny olla nöyränä niin syväs kyykys, jotta persus on viistäny maata, niin nyt vissihin pitää kaivaa kuoppa ja mennä sinne orottelemahan niskalaukausta. En viitti tästä aiheesta enämpää kirijoottaa, ku alakaa taas niin korvien välis kiehua, jotta höyry vain nousoo korvista. Tää ny vain on taas kerran sellaanen asia, jollekka ei mitää mahara, se on vain nieltävä, vaikka kuinka olis kaktuksenpiikkiä kurkku täynnä.

Pimiät loorat

Tänään mulla oli taas perinteenen työttömyyspäivä. Päätin hyöryntää sen tekemällä lanttu- ja porkkanalaatikot. Värkit oli kumminki vielä kaupas, jotta ensimmääseksi piti lähtiä sinne.

Kotia tultua laitoon riisipuuron tuleelle ja tein lanttulooran uunihin. Siinä vaihees vasta hoksasin, jotta uunin lamppu on menny pimiäksi. Loorat paistettihin siis pimiästi. Mutta kyllä kai niistä syötäviä tuli.

Lanttuloorasta lupasin kaks ropehellista velijelle, ku kummipoika (velijen poika) on kuulemma niin tärkiä lanttulootahan, jotta se syö melekeen yksistänsä sellaasen vajaan litran rasiallisen. Meillä lanttulootaa ei syö ku vävypoika ja minä. Isäntä vähä maistaa, mutta ei tohori syörä kunnolla, kun sitä närästää.

Ku lanttuloota oli uunis, laitoon ruaan ja ruaan jäläkihin tein porkkanaloorat valamihiksi. Muita lootia mun vaatimattomalla keittotairolla ei sitte valamistetakkaa. Maksaloota ja imelletty pernaloota ostetahan valamihina.

Ja jottei totuus pääsisi unohtumahan: tänään tuli ensimmäänen vastaus työhakemuksihin. Ei tärpänny. 143 hakijaa oli ollu, en pääsny eres haastatteluhun. Ja tää oli sentäs se työpaikka, jonka suhteen olin vähä toiveekas. Olivat kuulemma löytänehet sellaasen, jonka koulutus ja työkokemus vastas justihin sitä, mitä hakivat. Ja veikkaan, jotta ikäki, vaikka siitä ei viestis mainittu.

Sympoolinen uni

Lauantain raivo oli sitä luokkaa, jotta mä ihan oikiasti jo pelekäsin oman mielenterveyteni puolesta. Se oli niin suhteetoonta. Ajattelin, jotta yhtäkää vastoonkäymistä en enää murtumata kestä.

Viikonlopun aikana kävin läpi koko nekatiivisten tunteetten kirijon. Olin raivoosnani, kiukus, tunsin tulleheni petetyksi, tunsin itteni toisen luokan kansalaaseksi, olin aharistunu, itkuunen, masentunu, alistunu…

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä sain nukuttua ehkä kolome-nelijä tuntia. Eilisen päivän olin hyvin mörkönä. Ei huvittanu puhua eikä teherä mitää. Märehriin vain sitä päiväraha-asiaa. Jouluvalamistelut ei erenny kurista marihin. Paitti jonku verran sain yhtä lahajaa etehenpäin. En kylläkää tierä, kerkiääkö se valamistua jouluksi.

Sattunehesta syystä viimme yönä nukutti paremmin. Paitti jotta näin painajaasta.

Tapahtumapaikka oli pieni mummonmökki. Tulin porstuan ovesta kuistille, joka oli melekeen ku oman mummolan kuisti. Lasit kaikilla kolomella seinällä, penkit sivuulla, mutta uluko-ovia ei ollu. Oli vain oviaukko.

Mä touhasin siinä kuistilla jotaki ja käännyyn sitte kohti oviaukkoa. Sielä pihan puolella seisoo jumalattoman suuri, musta susi. Se seisoo pää pystys ja täysin pelottomana ja kattoo suoraa muhun. Mä yritin tekeytyä ystävälliseksi, mutta siitä huolimata se syöksyy mun kimppuhun.

Mä vissihin heräsin siihen hyökkäyksehen ja jo heti silloon yöllä mä koin tuon unen hyvin vahavasti sympooliseksi. Musta tuntuu, jotta ulukopuolelta mun pientä mailmaani ja olemasoluani uhkaa joku isoo, paha. Ymmärrän toki, jotta tämä on vähä ylidramaattista taas, mutta se uni oli torella vahava. Eihän tämä oikiasti oo mikää mailmanloppu enkä mä pääse näläkähän kuolemahan. On vain pärijättävä vähemmällä ku mitä olin toivonu.

Aamulla oli vähä ankia lähtiä töihin. Tunsin huijanneheni työnantajaaki, ku se pirensi mun työsopimusta kuukaurella justihin sen takia, jotta mä sitte pääsisin ansiosironnaaselle.

Työ kuitenki vie aika heleposti mennesnänsä eikä turhille ajatuksille oo liikaa aikaa.

Johonaki vaihees toimitin tätä asiaa kauppiahan rouvalle ja totesin, jotta ku tuli niin toisen luokan kansalaanen -fiilis, niin kauppias totes siihen, jotta ”Kyllä työtöön on ensimmääsen luokan kansalaanen yrittäjähän verrattuna.” Asia selevä! Turhaa mä täs rutajan.

Mutta sen verran tuon keskustelun jäläkihin muutin näkökantaani, jotta enhän mä tosiaan heille oo ollu 100%:nen työntekijä, koska en osaa ku vain osan töistä. Joihinki töihin tarvitten erelleenki apuja. Tänä päivänä esim. sähkö- ja akkutyökalujen hinnoottelus inventaarilistoohin.

Vähitellen – enimmän kuohunnan laannuttua – on ajatukset siirtyny sellaasehen asentohon, jotta tämä on ny vain asia, jollekka mä en mitää mahara, niin jotta parasta on vain tyytyä nöyrästi osahansa. Mä oon sitkiä ja pahansisuunen vanha akka. Ei mua niin vain nujerreta. ”Eletään vaan vaikka piruuttaan” lauloo Irwiniki aikoonansa. 

Oon ny ajatellu niin, jotta joulu hoiretahan pois alta kunnialla ja sen jäläkihin alakaa ihan tosisnansa töiren mettästys.