Tiina Martikainen: Kasvot pinnan alla

Tiina Martikainen oli mulle uus tuttavuus. En oo aikaasemmin lukenu hänen kirijojansa, mutta tämän perusteella voin hyvinki lukia joskus toistekki. Tämä on hänen ensimmäänen dekkarinsa.

Kirijan päähenkilöötä on poliisikoiraohojaaja Hanna Vainio ja hänen koiransa Riina.

Hanna on vastikähän jääny lomalle, ku hänet pyyretähän Riinan kans tutkimahan jäläkiä. Nuori nainen on karonnu ja katuamispaikaksi oletetahan Lohjanjärven rantaa. 

Heti Hannan loman jäläkihin löytyy Sammatin Kirmusjärvestä ruumis, joka osoottautuu karonneheksi Sonja Lahtiseksi.

Tutkinnan piirihin joutuu niin Sonjan ex- ku nykyynenki poikaystävä, joista ensimainitun kans Sonja on ollu kihiloos ja jäläkimmäänen puolestansa on naimisis. Monta muutaki epäältyä Sonjan tuttavapiiristä löytyy.

Riina osoottautuu tärkiäksi tutkijaksi tarkan kuononsa ansiosta. Riina ei antanu valehien (= valeiden) ja väärien alipien vaikuttaa omahan tutkintahansa.

Mutta mä toivoosin, jotta oli vain kirijaalijan omaa keksintyä, ku hän kertoo, kuinka Hannan työkaveri heitteli pähkinöötä Riinalle. Pähkinäthän on koiralle vaarallisia eikä niitä oikiasti saisi antaa koirille.

Mainokset

Niina Honkanen: Pohjakosketus

Tämä kirija kertoo epätervehestä parisuhtehesta. Mies on ilikiä ja pirullinen ja vaimo useemmiten alistuu miehen mielivallan alle.

Mies ei käytä fyysistä väkivaltaa, mutta henkistä sitäki enämmän.

Kirijas pompitahan aijas erestakaasi, mikä aluuksi haittas ainaki mua, ku en jotenki osannu hahamottaa kokonaaskuvaa. Toinen, mikä mua häiritti suunnattomasti, oli se, jotta päähenkilöt oli vain mies ja nainen – iliman nimiä. Mä koin sen jotenki etäännyttävänä. Mutta ehkä se oli tarkootuski, koska aihe oli rankka.

"Nainen ei ollut enää aikoihin tunnistanut omia 
rajojaan tai sitä, mihin asti ne venyivät. Hän toivoi 
mielessään, että olisi jokin tapa mitata myös niitä. 
Sydän löi miten huvitti, hiusmartoa reunusti kylmä hiki 
ja puhelinta pitelevä käsi tuntui keinotekoiselta 
proteesilta. Nainen tunsi miehen katseen yhä 
takaraivossaan, sama katse oli lukemattomia kertoja 
naulinnut hänet liikkumattomaksi tuoliin ja sulkenut 
hänen suunsa. 

Pitääkö sua vetää turpaan että sä uskot? 
Kuka helvetti luulet olevasi? 
Miten kukaan voi olla noin vitun tyhmä? 
Sulla on päässä vikaa! 
Vitun prinsessa, tienaan kaiken rahan ja päätän myös 
miten niitä käytetään! 
Saatanan ilonpilaaja, jos haluan lähteä Italiaan niin 
sinne myös lähdetään. Siihen sun lupaa tai rahaa 
tarvita. Mikä siinä on niin vitun vaikeeta ymmärtää?"

David Safier: Tuomiopäivä ensi tiistaina

Marie on 34-vuotias paikallisleheren toimittaja ja menos naimisihin sulhasensa Svenin kans.

Marien vanhemmat on eronnu eikä Marie halua vihiille samas kirkos, mihinä vanhemmat on vihiitty, koska hänen mielestänsä se tois huonua onnia.

Ennen häitä Marien mielenrauhaa järkyttää, ku isä ilimoottaa, jotta hänellä on 25-vuotias Svetlana-niminen tyttöystävä Valako-Venäjältä. Ja että Svetlana on tulos häihin. Marie on varma, jotta Svetlana on vain isän rahojen peräs ja ennen pitkää isän syrän särkyy.

Mariella on isoosiskoo Kata, joka on tullu Berliinistä häitä varte. Katalta on aiemmin leikattu kasvaan päästä ja se on lähentäny sisaruksia.

Hääpäivänä Kata saattaa Marien alttarille. Ratkaasevas vaihees Marie kumminki hoksaa, jotta papin kysymyksehen sisältyvä ”kunnes kuolema teidät erottaa” tarkoottaa aika pitkää aikaa ja alakaa epäröömähän. Hän miettii, kumpiko satuttaa Sveniä pahemmin: se, jotta hän sanoo nyt heti ”en taharo” vai se, jotta hän ottaa eron sitte myöhemmin.

Hän päätyy ensimmääsehen vaihtoehtohon. Mikä tarkoottaa sitä, jotta hän joutuu muuttamahan takaasi isänsä työ. Sielä on tietysti isän ja Katan lisäksi Svetlana ja myöhemmin myös tämän 8-vuotias tytär.

Mutta sen jäläkihin Marien elämä vasta hulluksi muuttuuki, ku isän tilaama katonkorijaaja ilimestyy paikalle…

Erica Spindler: Riivattu

Omasta kirijahyllystä välipalalukemista kirijaston kirijojen välihin. Ei oo mitää muistikuvaa, koska oon kirijan hankkinu ja lukenu erellisen kerran. Oli taas aiva niinku ennen lukematoon…

Mira Gallier on lasitaiteelija/-restaurooja, jolla oli menestyvä yritys ja onnellinen avioliitto. Sitte tuli hurrikaani Katrina, joka toi palijo töitä Miralle, mutta vei aviomiehen.

Jeffin ruumista ei koskaa löytyny. Jeffin isä syyttää Miraa poikansa kuolemasta.

Mira ei tunnu pääsevän yli Jeffistä, mutta aika teköö kuitenki vähitellen tehtävänsä.

Sitte alakaa tapahtua murhia, joittenka uhurit kyetähän yks toisensa jäläkihin yhyristämähän Mirahan. Mira itte joutuu epäällyksi, mutta voisko olla niin, jotta hän on kuitenki viatoon ja itte vaaras?

Nyt mulla oli aika aikaases vaihees jo selevää, kuka on murhaaja, vaikka kirijaalija yritti heitellä epäälyksiä muittenki päälle. 

Anna-Leena Härkönen: Valomerkki

Anita on kirijaalija, joka viettää viiskymppisiänsä ystäviensä seuras.

Häntä aharistaa ajatus, jotta pitääs taas ryhtyä kirijoottamahan uutta kirijaa. Se prosessi vie hänet aina masennuksehen.

Hän toivoo, jottei hänen tarttisi kirijoottaa enää koskaa yhtäkää kirijaa. Sempä takia hän kysyy synttäriillänsä, jotta kuka hänen ystävistänsä suostuus tappamahan hänet. Tai ainaki olemahan hänen kans loppuhun asti, jos hän itte tappaas ittensä. Tai olis eres niin kauan hänen seuras, jotta häneltä on niin kunnolla taju pois jottei hän enää siitä virkuaasi.

Ystävien vastaukset on aika ennalta orotettavia. Toisaalta Anitan puheet pistetähän hänen synkkämielisyytensä ja humalan piikkihin.

Miestänsä Anita ei halua sotkia asiahan, vaan hän suunnitteloo tekevänsä sen sitte joskus, ku Sakke on reissus. Ulukomaille hän ei halua lähtiä sitä tekemähän. Ja hän epäälöö, josko sitä eutanasiaa sieläkää sais elämänhaluttomuuren ja masennuksen takia.

Mikä on Anitan ratkaasu? Se sun pitää lukia itte.

Annika Sjögren: Mereltä käy myrsky

Louise Strandberg toimii rehtorina Rosenbäckin koulus. Yks koulun opettajista huomaa pienellä Daniel-poijalla pahoonpitelyjäläkiä muistuttavia jäläkiä vartalos. Louise joutuu kuttumahan poijan vanhemmat koululle keskustelemahan asiasta.

Louisen pitääs teherä ilimootus aina, ku epäällähän pahoonpitelyä, mutta hän tuloo luvanneheksi poijan isälle pirättäytyvänsä toistaaseksi ilimootuksen tekemisestä, ku isä vakuutti, jotta ei tuu enää tapahtumahan mitää sellaasta, josta tarttis ilimoottaa. Louise ehkä halus sillä lieventää vähä omaaki syyllisyyttänsä, sillä hän oli just riirelly oman teini-ikääsen tyttärensä kans ja oli riitelyn tuoksinas jopa lyöny tytärtänsä.

Miehenkää kans ei mee hyvin, kun tämä on avioliiton aluusta asti teheny syrijähyppyjä.

Pian Louisen elämäs alakaa tapahtua asioota, joita ei pysty hallittemahan. Tytär häipyy riiran jäläkihin eikä vastaa puhelimehensa. Mies väittää olevansa äiteensä luona auttamas remontis. Koululla on nuori, flirttaaleva harijoottelijapoika. Danielin kohtalo vaivaa ja seki ajatus, jotta tämän isä vaikutti jotenki tutulta.

Täs vähä jokahinen on syyllinen johonki ja kaikki asiat tuntuu olevan jotenki kytköksis toisihinsa. Loppua kohti meno muuttuu hurijemmaksi ja lukijaaki jo jännitti, kuinka kaikki tuloo päättymähän.

Shari Lapena: Vieras talossa

Karen Krupp ajaa pahan kolarin ja menettää lähimuistinsa. Hän ei tierä, mitä on tapahtunu ennen kolaria tai minkä takia hän on kaahannu vaarallisesti päin punaasia ja lopuuksi päin sähkötoloppaa. Ja mitä hän on teheny kaupunginosas, johonka hänellä ei pitääsi olla mitää tekemistä?

Kolaripaikan lähistöltä hylijätystä ravintolarakennuksesta löytyy miehen ruumis. Mies on ammuttu kuoliahaksi ja poliisi alakaa tutkia Karenin maharollista osuutta murhahan.

Täytyy sanua, jotta juoni oli punottu sen verran taitavasti, jotta mä tein ainaki vääriä johtopäätöksiä. Täytyy laittaa kirijaalijan nimi mielehen ja ettiä muitaki hänen kirijojansa lujettavaksi.