Outi Pakkanen: Peili

Tämä on Pakkasen Anna Laine -dekkarisarijaa.

Onneksi täs ei tapeta ketää, mutta 5-vuotias Helmi-tyttö katuaa. Helmin huoltajuuresta on käynnistymäs kissinhännänveto.

Helmin vanhemmat Jussi ja Jutta on eronnehet ja Jussi on jo keriinny uusihin rikkahisihin naimisihin suomenruottalaasen Lillanin kans.

Lillan ei voi saara lapsia, mutta hän on täysin (?) omistautunu Helmin mammaksi. Paitti, jottei se aina suju, niin ku Lillanin (ja äitinsä Gretan) kiiltokuvamailmas pitääs.

Pari kertaa Jussin ex-anoppi Violetta toristaa näitä epäonnistumisia. Toisen kerran jäläkihin Helmi katuaa ja pimenevän marraskuisen päivän sumu peittää maisemat.

Mihinkä Helmi on joutunu ja mitä kauheuksia voi tapahtua 5-vuotiahalle tytölle, kun hän on karoksis?

Samahan aikahan Anna Laine tuskaaloo oman elämänsä suurimpien valintojen kans. Hänen miesystävänsä Jyri heittää ilimoolle pari niin suurta asiaa, jokka mullistaas Annan koko elämän. Mitä teherä?

Mainokset

Roope Lipasti: Ruotsinlaiva

Kaarlo Kalpa – Kalle – on irearikas mies, jolla on koko aijan suuria suunnitelmia. Ne ei vain oikeen taharo kantaa maalihin asti.

Nyt Kallen mieles siintää tunnelin rakentaminen Helsingin ja Tallinnan välille. Innostuksen jakaa virolaanen Urmas. Periaattees hankkehelle ollahan myötämielisiä Suomenlaharen molemmin puolin ja Kallen vanha koulukaveri järijestää rahootusta, mutta rahat ikäänku valuu vähä projektin ulukopuolelle.

Kallen vaimo Aino on ollu kotona heirän tyttärensä Saanan tapaturmaasesta kuolemasta saakka. Aino teköö mielellänsä käsillänsä ja ryhtyy kunnostamahan heirän ostamaansa taloa.

Suomenlaharen eteläpuolella on Kallen tuttava Kaja teini-ikääsen tyttärensä Ellen kans. Kalle kääntyy Kajan puolehen, jotta Viros aukees oikiat ovet tunnelihankkeelle.

Siinä sivus aukee myös muutama asia menneesyyrestä. Mitä se sitte tarkoottaa tulevaasuurelle? Vai onko mitää tulevaasuutta?

Jenny Lexhed: Kun rakkaus ei riitä – Äidin kamppailu lapsensa puolesta

Jennyllä ja miehensä Calle ovat yrittäjiä. Yrityksellä menöö hyvin, he ovat ostanehet taloon ja sitte syntyy vielä Lucas, heirän ensimmäänen lapsensa.

Mutta Lucaksen syntymän myötä elämähän hiipii huolen varijo. Vähitellen Jenny alakaa aavistaa, jotta Lucas ei oo niin ku toiset lapset. Hän aavisteli, jotta Lucas saattaas olla autisti, mutta kun hän puhuu siitä Callelle, niin tämä ei halua ensi eres kuulla asiasta – sen enempää ku Callen äiteekää.

Jennyä jää ensi asian kans yksin ja se vaivaa niin, jotta hän viettää yökauret ettimällä tietua autismista ja terapiamuoroosta, joista vois olla Lucakselle apua. Jenny ei syö, ei nuku ja ajautuu lopuuksi psykoosis pakkohoitohon sulijetulle osastolle.

Vähitellen hän toipuu ja Lucaksenki kuntoutus pääsöö vauhtihin. Se vaatii valtavasti väkiä, jokka on valamihia tekemähän töitä sen etehen, jotta Lucakselle pystyttääs antamahan maharollisimman palijo evähiä elämän varrelle.

Alakupuheesnansa kirijoottaja kiittelööki erityysesti anoppiansa, joka torella suurella panoksellansa sitoutuu Lucaksen kuntouttamisehen.

Jenny tuntoo myös huonoa omaatuntoa siitä, jotta etenki Lucaksesta seuraava lapsi, Sara, jää vaille riittävää huomiota, koska Lucaksen erityystarpehet ajaa aina ohi. Sitte ku syntyy vielä yks vauva, Ida, niin Saralle jää entistä vähemmän aikaa.

Mutta Sara sentäs pystyy ilimaasemahan pettymyksensä toisin ku Lucas, joka oppii vasta vähitellen kuntoutuksen eristyes kommunikoomahan puhumalla

.

Karin Slaughter: Triptyykki

Oon päättäny lukia kaikki kirijastosta löytyvät Slaughterit. Ei oo enää montaa jälijellä. Tämä oli tosi paksu opus – yli 500-sivuunen, sen takia säästin sen Oulun reissulle, jottei vain lukeminen lopu kesken. Tosin nuorilla on hyllyt täynnä, jotta olsin mä sieltä löytäny lukemista.

Mutta joo, tällä kertaa Will Trent kutsutahan Michael Ormewoodin avuksi, ku vuokrakerrostaloon rapputasantehelta löytyy kuollu ilotyttö, jonka kieli on purtu irti.

Tapaus vaikuttaa hyvin samanlaaselta ku yli kakskymmentä vuotta sitte sattunu teinitytön raiskaus ja murha, josta tuomittu John Shelley on just pääsny vankilasta eheronalaasehen.

Vapauruttuansa John asuu pienes kämpäs, työskentelöö autoputsarina ja on eheronalaasvalavojan tarkan silimälläpiron alaasena. Olisko hän silti voinu teherä uurestansa samanlaasen rikoksen?

Entä kuka on käyttäny Johnin henkilöllisyyttä hänen vankilas ollesnansa? Ja miksi kukaa haluaas käyttää raa’asta rikoksesta tuomitun henkilöllisyyttä?

Anja Kohonen: Nerokas nolla

Anja Kohonen työskenteli Euroopan neuvostos kustannuslaskijana ja haaveeli hankkivansa verovapaan auton, niin ku useemmat ulukomailla työskentelevät.

Sitä ennen hän päätti kuitenki käyrä silimälääkäris tarkistuttamas näkönsä, jottei autoolemisen kans tuu ainakaa sen takia mitää ongelmia.

Se lääkärireissu toristi oikiaksi Anjan – terveyren perikuvan – ajatuksen oikiaksi: ”Kun kerran sanoo lääkärille päivää, ei sittemmin tervettä päivää näe”.

Hän ei ollu ikänä tuntenu ittiänsä kipiäksi, jos ei ny lasketa useen toistuvaa päänsärkyä, mutta se ei hänen vauhtiansa ollu koskaa haitannu eikä sen takia oltu pois töistä. Silimälääkärikäynnistä alakoo lääkäriltä toiselle hyppääminen ja lopuuksi ennenaikaaselle eläkkehelle siirtyminen.

Anja nimittäin näki – tai ei nähäny – asioota ihan omalla laillansa, mutta koska niin oli ollu aina, ei hän tienny, jotta hänen näkökyvysnänsä olis jotaki kummallista tai erilaasta ku muilla. Toki joskus hän hämmästeli, mitenkä toiset voi nähärä ja huomioora asioota, mitä hän ei näe.

Ihimisen aivot on ihimeellinen koneesto ja Anjaki oli kehittäny ittellensä monenmoisia seleviytymiskeinoja ja korvaavia toimintoja, jokka oli hänelle ihan luontaasia eikä aiheuttanu kummeksuntaa ku korkeentaan kanssaihimisis.

Peter James: Kuolema ei rakasta ketään

Lorna Belling on kampaaja, joka teköö kotona töitä. Hänen miehensä Corin on väkivaltaanen ja pahoonpitelöö Lornaa.

Lorna on kuitenki keksiny pakotien avioliittohelevetistänsä. Hänellä on pieni vuokra-asunto, mihinä hän on jo puolentoista vuoren aijan tapaallu rakastajaansa Gregiä. Lorna haaveeloo yhteesestä tulevaasuuresta Gregin kans, kunhan tämä vain ottaa eron vaimostansa.

Kaikki kuitenki muuttuu, ku yks Lornan asiakas näyttää kuvia lomareissultansa. Kuvis on Greg vaimonsa kans ja niis kuvis pariskunta näyttää onnelliselta. Seleviää myöski se, jottei Gregin oikia nimi ookkaa Greg.

Pian sen jäläkihin Lorna löyretähän kuollehena vuokra-asuntonsa kylypyammehesta. Tappooko hänet Greg, Corin vai joku muu? Vai oliko kysees itsemurha?

Lene Kaaberbøl & Agnete Friis: Poika matkalaukussa

Liettualaanen Sigita oli vain 15-vuotias, kun hän tuli raskahaksi. Hän karkas kotuansa tätinsä työ ja täti järijesti, jotta lapsi annettihin pois suoraan sairaalasta. Tai niin Sigita oli kuvitellu, mutta tosiasias lapsi myitihin.

Kahareksan vuotta myöhemmin Sigitalla on toinen lapsi, 3-vuotias poika Mikas. Lasten isän ja Sigitan tiet on jo eronnu ja Darius on nykyysin Saksas töis.

Yhtenä päivänä Sigita herää sairaalas eikä muista, mitä on tapahtunu. Hänellä on aivotärährys, käsi murtunu. Ja Mikas on karonnu.

Samahan aikahan Tanskas vanha opiskelukaveri Karin pyytää Ninaa hakemahan matkalaukun säilytyslokerosta, koska hän ei itte pysty. Nina on kuitenki sitä mieltä, jotta hän ei kuskaa laukkua, jollei tierä, mitä se sisältää.

Avattuansa laukun, hän löytää sieltä alastoman, tajuttoman 3-vuotiahan poijan. Joku haluaa joko poijan tai hänestä luvatut rahat niin kovasti, jotta sekä Karinin että Ninan henki on hyvin arvotoon. Kuka haluaa tämän lapsen ja miksi?

Peter Franzén: Särkyneen pyörän karjatila

Kirijan takakansitekstis sanotahan, jotta ”Särkyneen pyörän karjatila on samaan aikaan sydämellisen hauska maatilakomedia ja inhimillisen surumielinen kattaus sisarusparven toiveista, turhautumista ja ilon aiheista – maailmasta, jonka niin moni tunnistaa omakseen.”

Hmmm… mäki ajattelin ensi, jotta tästä varmahan sais hauskan elokuvan, mutta piremmälle lujettuani tuumasin, jotta empä viittisi sittekkää kattua.

Kirijan lukemises on se hyvä puoli, jotta sen voi pätkäästä tauolle justihin siinä kohoras ku huvittaa. (Tai ei enää huvita lukia.)

Tarina ajoottuu soran jäläkeesehen aikahan, veikkaasin 50-luvun alakupuolta. Pääosa tapahtumista sijoottuu yhyrelle päivälle, Kaino-äiteen 80-vuotispäivähän.

Kainolla on viis lasta, joista nuorin, Eemeli, on jääny kototilaa pitämähän. Kaino on järijestäny viinahan menevälle Eemelille emännäksi rehevän ja runsasmuotoosen Marin. Anopin ja miniän välit ei kuitenkaa oo kaikkeen parahat.

Poijat ja vävypoijat on soran käynehiä miehiä ja arpia on jääny niin kroppahan ku mielehenki.

Kaino on välillä jo ihan muistamatoon ja välillä terävä ku parsinneula. Välillä kurillinen, välillä ilikiä.

Päivähän mahtuu yllätyksiä, mukavia ja ikäviä eikä rumilta yhtehenotooltakaa vältytä.

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin

Uus kirijaalijatuttavuus. Norijalaanen tällä kertaa. Kysees on nimimerkki ja torellisuures kirijoottaja on kirijaalija, käsikirijoottaja ja muusikko Frode Sander Øien. Tämä on hänen ensimmäänen dekkarinsa.

Mun mielestäni tosi hyvin kirijootettu. Tarinas oli niin palijo langanpäitä, jotta niin kertomuksen poliisit ku lukijaki solomus niitä aiva väärin yhtehen.

Valitettavan rankka aihe: pienten tyttöjen murhat.

Ensimmäänen, 6-vuotias tyttö löytyy hyppynarulla hirtettynä mettästä. Tytöllä on koulureppu selijäs, hänet on pesty ja pujettu varta vasten teetettyyhin nukenvaatteehin ja kaulahan on ripustettu Norwegian-lentoyhtiön lappu: ”Minä matkustan yksin”.

Tyttöjä katuaa vielä lisää ja lopuuksi tutkinnanjohtaja Holger Munch ja työparinsa Mia Krüger saavat huomata olevansa vaaras. Niin ku itte asias koko tutkimusryhymä.

Hrrr! Hyytävää, mutta silti niin jännittävä, jotta aina oli pakko lukia vielä yks luku – ja vielä yks.

Karin Slaughter: Häpäisty

Vähä vaihteeksi taas Slaughteria 😀

Etsivä Lena Adams lähtöö kotikaupunkihinsa Reesehen kattomahan enoansa Hankia, jota ei oo tavoottanu pitkähän aikahan.

Perillä seleviää, jotta Hank on sortunu vuosien raittihin kauren jäläkihin huumeehin. Hän ei halua Lenaa sinne ja ku ei tämä usko, niin Hank karottaa ittensä. Lena haluaas Hankilta tietoja äiteestänsä, jonka on kerrottu kuollehen jo laitoksella. Lena saa kuitenki seleville, jotta äitee on eläny ainaki puoli vuotta hänen ja kaksoossiskoo Sibylin syntymän jäläkihin.

Ku Lena tonkii asioota, hän joutuu pulahan. Häntä syytetähän naisen polttamisesta elävältä.

Lenan esimiehelle, poliisipäällikkö Jeffrey Tolliverille soitetahan ja hän lähtöö vaimonsa, lastenlääkäri/patologi Sara Lintonin kans paikan päälle auttaaksensa Lenaa.

Saralla on omiaki ongelmia, ku yks hänen pienistä potilahistansa kuoli leukemiahan ja vanhemmat on haastanu Saran oikeutehen.

Sara ja Jeff löytävät Lenan sairaalasta sänkyhynsä sirottuna. Hän ei oo suostunu puhumahan kellekkää mitää. Kun hän näköö Jeffreyn ja Saran, hän menöö ihan paniikkihin ja teköö hyvin seleväksi, jotta heitä hän ei ainakaa kaipaa sinne. Sara arveloo saavansa hänet puhumahan, jos Jeffrey ja Reesen poliisipäällikkö vain poistuusivat hetkeksi huonehesta.

Ja kyllähän Lena puhuuki. Nimittään ittensä irti siteestä ja suihkuhun. Tai niin Sara luuli. Suihkun sijahan Lena lähtiki livohkahan. Sara syyttää ittiänsä tyhymyyrestä, ku Lena katuaa.

Rumihia tuloo vielä lisää ja yks niistä viskatahan Jeffreyn ja Saran motellihuonehen ikkunan läpi. Selijäs törröttää Lenan puukkoo. Mihinkä Lena on sekaantunu?

Kaupungis rehottaa huumekauppa ja uusnatsit pitää valtaa. Kaikkien henki on hyvin löysäs. Kuka seleviää ja millä hinnalla?