Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rautahuone

Erellinen (ylähä kirijattu) lukukerta on näköjään ollu kolome ja puoli vuotta sitte. Ei ollu yhtää muuttunu helepommaksi lukia. Tämä on lukemistani Joensuun kirijoosta eherottomasti raarollisin ja rankin. Kesti tälläki kertaa lukeminen aika kauan.

Mutta ei se mitää. Koronakirijasto on ny vasta justihin auennu noutopalavelulle. Ja kirijoja saa hakia vain sellaasehen aikahan, jotta mä oon töis, enkä eres pääsisi hakemahan.

Onneksi tuli justihin synttärilahajapaketis kaks Outi Pakkasen kirijaa. Ostin ne siskoonflikan antamalla lahajakortilla Adlibriksestä. En oo vielä ehtiny aloottamahan kumpaakaa. Pitää pitää hetki aina taukoa kirijojen välis, jottei erellinen tarina jää häirittemähän seuraavan lukemista.

Valitettavasti oon huomannu, jotta lukeminen on muutenki vähentyny. On niin heleppo väsynehenä jumittaa tabletille lukemahan iltapäivälehtiä tai pelaamahan vähä Candy Crush Sagaa…

 

Torey Hayden: Toisten lapset

Tämä kirija on syntymäpäivälahaja Raijalta 8 vuotta sitte.

Mä en varmahan koskaa kyllästy lukemahan näitä Haydenin kirijoja. Hän kuvaa opettamansa lapset niin elävästi ja eloosasti – ja rakkaurella, jotta ei voi ku ihaalla. Hän löytää jokaasesta lapsesta jotaki hyvää ja kaunista. Arvokasta.

Täs kirijas Toreyn luokka muorostuu vähä niinku vahingos. Enää ei pitäny olla erityysluokkia, mutta Toreylle tuli ensi autistiksi arviootu poika Boothe Birney – Boo. Boohon ei saanu kontaktia eikä hän puhunu. Ainuastansa toisteli kuulemiansa asioota.

Sitte oli ihana Lori, joka oli saanu aivovamman biologisen isänsä pahoonpitelystä eikä siksi oppisi ehkä koskaa lukemahan ja kirijoottamahan. Sen sijahan Lorilla oli jotaki, mikä monelta muulta puuttuu: empatiakykyä ja suuren suuri, lämmin syrän. 

Seuraavaksi porukkahan liittyy Tomaso, vihaanen ja väkivaltaanen 10-vuotias poika, joka oli joutunu näkemähän ku äitipuoli tappoo hänen isänsä. Tomason puhees isä elää, vaikka toisinansa hän tunnusti tietävänsä, jottei isä enää koskaa tuu häntä hakemahan.

Viimmeesenä Toreyn luokkahan tuli 12-vuotias Claudia, joka oli menestyny koulus hyvin, mutta hänen vanhempansa halus hänet pois yksityyskoulusta ja ”piilohon” johonki, koska hän oli raskahana. Hämmentyny lapsi, joka orottaa lasta.

Luokan päivät oli vauhrikkahia, sekasortoosia ja välillä pelottaviaki. Mutta oli palijo hienojaki hetkiä.

Torey omistautuu näille toisten lapsille niin, jotta hänen oma parisuhteensa ei kestäny sitä. 

Victoria Holt: Varjoja nummella

Oon saanu tämän anopilta syntymäpäivälahajaksi 25 vuotta sitte. Oon sen lukenu ainaki silloon, mutta en varmahan kovin monta kertaa sen jäläkihin. Nyt on pitäny ottaa lukemiset omasta hyllystä, ku ei kirijastohon pääse.

Nuori Catherine haluaas ratsastusretkellänsä pelastaa kaltoon kohorellun koiran, mutta hänellä ei oo rahaa, millä ostaa sen. Avuksi ilimestyy Gabriel, josta tuloo Catherinen aviopuoliso melekoosen nopias taharis.

Ja ihan yhtä äkkiä Catherine on leski. Gabrielin väitetähän hypännehen parvekkehelta, mutta Catherine ei suostu sitä uskomahan.

Pian Catherineaki alaatahan vainoamahan, mutta aluun säikähryksen jäläkihin hän päättää selevittää, kuka haluaa hänet – tai oikiammin hänen lapsensa – pois tieltä.

Karin Slaughter: Näkymätön

Vielä löytyy ennen lukematoon Slaughter. Kamalan raakahan tämä taas oli, mutta samalla niin koukuttava. Tää on Sara Linton ja Will Trent -sarijaa.

Lena Adams on taas kerran raakuuksien keskipistehes. Tällä kertaa hänen kotiansa tunkeutuu tuntemattomia miehiä, jokka ampuu Lenan aviomiestä, Saran ”poikapuolta” Jaredia.

Syitä Jaredin ampumisehen ettitähän Lenan tekemisistä.

Samahan aikahan Lena käy omaa seleviytymistaisteluansa. Vauvan hän jo menetti ja nyt hän on vaaras menettää Jaredinki.

Harmi vain, jotten keriinny lukemahan tätä loppuhun ennen ku kirijastot pistettihin kiinni. Nyt oon sitte taas oman kirijahyllyn varas. Tokihan sieltä löytyy kyllä lukemista vaikka piremmäksiki aikaa. 

Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä

Tykkäsin niin siitä äskettään lukemastani Pohjalaisen kirijasta, jotta päätin kattella, löytyyskö niitä lisää. Löytyy tämä hänen esikoosromaaninsa, joka seki oli jo sujuvaa lujettavaa.

Täs Saana joutuu sen tosiasian etehen, jotta kun hänen isänsä kuoloo äkillisesti, niin hänen on hoirettava käytännön järijestelyt, koska muitakaa ei oo. Äitee on karaannu Espanjahan jo aijat sitte ja ainua velii on karonnu jo nuorena.

Saana käy läpi muistoja samalla ku järijestelöö asioota.

Kaikki ei ollu aina niin ruusuusta, mutta kaikesta huolimata mulle jäi tunne, jotta Saana oli ollu isän flikka. 

Soili Pohjalainen: Valuvika

Tykkäsin! Vähä oikuttelevan sorttinen ”Rinsessa Tesiree” päättää jättää riiran jäläkihin miehensä Nuuksion parkkipaikalle ja häipyä Pohojoos-Karijalahan faarinsa työ.

Maria ei oo käyny Artun työnä pitkähän aikahan ja perillä orottaa pieni järkytys. Arttu ei oo leskeksi jäätyänsä pitäny turhan tarkasti huolta huushollista. Siivon kans on vähä niin ja näin ja viinaki maistuu.

Maria yrittää parahansa mukahan pitää huolta ja tulla toimehen välillä vähä yksoikoosen faarinsa kans. Siinä kaks jääräpäätä ottaa aijoottaan mittaa toisistansa, mutta ei sitä voi olla kuitenkaa huomaamata, jotta rakkahia ne on toisillensa, vaikkei sitä niin äänehen sanotakkaa.

Eherottomasti laitan Pohjalaisen jatkoski lukulistalleni.

Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä

Pinnalta kattottuna rauhallises ja kaunihis kanadalaases pikkukyläs nimeltä Three Pines tapahtuu kamalia.

Kylän entinen opettaja Jane Neal löytyy mettästä kuollehena. Seleviää, jotta hänet on ammuttu – nuolella. Sen uskotahan ensi olevan mettästysonnettomuus, koska seurulla käy jousimettästäjiä.

Tutkinnan aikana merkit alakaa kuitenki osoottaa, jotta hänet on tapettu tahallisesti. Mutta kuka haluaas tappaa Janen, josta kellää ei oo pahaa sanottavana?