Vähä lisää opiskelua

Kaikilla muilla on töis ollu kiiruhia alv:n kans paitti mulla. Mulla on vain kaks kirijanpitua ja toinen niistä on alvitoon ja toisen kirijanpiron tein tammikuun osalta jo näyttöhön. Nyt toki sielä olis jo helemikuun tosittehet, mutta oon vähä säästelly niitä, ku oon ajatellu, jotta jos kurssikaveri tarttoo sen näyttöänsä varte, niin en mee sitä tekemähän.

Sen alvittoman kirijanpiron tarkastusta on tehty pomon kans pätkittään aina ku se on keriinny. Nyt oli pakko teherä se loppuhun, koska sen tilinpäätös piti saara valamihiksi ens viikon kokouksehen. Pomo lupas viikonlopun aikana sen teherä.

Ihan hyvin olin kuulemma hoksannu kirijaukset. Toki sielä oli pientä ”hienosäätöä” ku sielä oli joitaki aika monimutkaasia juttuja, joita en voinukkaa tietää ku ei kukaa ollu kertonu. Tai puuttuu sopiva tili, jollekka kirijata ja olin sitte kirijannu johonki lähinnä sopivahan. Jouruttihin niille avaamahan uusia tiliä. Ehkä tämän vuoren mittahan toiminnat ja tilitapahtumat tuloo tutummiksi.

Mä istuun torstaina myös tunnin verran ”koulunpenkillä”, ku oli webinaari 1.4. voimmahan tulevasta vuosilomalain muutoksesta. Työkaverin oli puhet kattua se kans, mutta ei se keriinny. Onneksi nuo webinaarit tuloo tallentehina sitte johonaki vaihees, niin niitä voi kattua myöhemminki.

Lisäksi mä löysin kaks muuta palakanlaskentahan liittyvää webinaaria, jokka mua kiinnosti. Kysyyn pomolta, saanko ilimoottautua niihin. Sain luvan. Nää kaikki kouluutukset on ohojelmistotaloon ilimaasia kouluutuksia ja koen, jotta tarvitten vielä opastusta etenki tuon ohojelman käytös. Mä seleviän sillä näistä ihan tavallisista palakanlaskennoosta, mutta siinä on varmahan palijo ominaasuuksia, joita en osaa vielä ollenkaa hyöryntää ku ei oikeen kukaa muukaa sitä hallitte.

Pomo tietää kyllä kirijanpitopuolen, mutta palakkoja sekää ei oo palijo laskenu. Eikä työkaverikaa oo tuolla ohojelmalla laskenu kovin palijo. Se pyysiki mua tekemähän ohojeet ihan vaihe vaiheelta, mitä palakanlaskennas pitää teherä.

Perijantaina meni tuon tilinpäätöksen valamistelus vähä ylitöiksi. Harmitti, ku tiesin, jotta kotona on vierahat jo orottamas. Isännän siskoo miehinensä oli tullu kyläälemähän ja mä pelekäsin, jotta ne kerkiää lähtiä ennen ku mä pääsen töistä kotia. Toivat mulle ihanan eustomakimpun valamistujaasonnitteluuna. Oli mukava nähärä pitkästä aikaa. On nuo kyläälyt jääny kyllä luvattoman vähälle, ku on vain keskittyny kouluhun ja töihin eikä sen jäläkihin oo enää jaksanu mitää. Pyhänaijat tahtoo mennä kauppareissuulla ja pyykinpesus.

Eileen mä lähärin tuhulaamahan stipendirahojani. Menin veliipoijan liikkeehin tarkootuksenani ostaa maharollisimman suuri ja laarukas färisarija, mutta kävi niin, jotta ei ollukkaa ku Brevilliersin Cretacolor 36 färin setti. Otin sitte sen. Sain vissihin omakustannushintahan ku ei se maksanu mulle ku 25 eurua.

Valamistujaaslahajaksi sain kolome färityskirijaa ja nipun färitettäviä postikorttia. Velii sanoo, jotta färityspuumi on ohi eikä ne enää mee kaupan. Päätti sitte antaa mulle, jotta pääsöö erohon eres osasta. 😀 Mulle kyllä kelepas. En oo ikänä ollukkaa mikää trendsetteri enkä ensimmääsenä muodin aallonharijalla. Ennemminki vähä jäläkijättöösesti jos sittekkää. Färittämisestä oon kumminki aina vain innoosnani ja nyt ajattelin, jotta kokeellahan kunnon färiillä. Ei voi ainakaa syyttää sitte niitä, jos ei onnistu.

Mutta ei nuokaa vielä mulle piisannu, ku tilasin vielä varmemmaksi vakuureksi Verkkokaupasta 120 kynän setin Faber-Castellin Polychromos-kyniä. Sitte piisaa sävyjä. Ei pitääsi siitä jäärä kiinni, jottei löyry justihin haluamaani färiä. On kyniä mun koko loppuelämäksi ja jää vielä muksuullekki perinnöksi. 😀 Enkä kyllä tierä, mihinkä ne färit levitän ku alakaan färittelöhön. Tuo mun kirijootuslipastoni jää auttamata liika pieneksi sellaasellle kynämäärälle ku siinä on ollu aharasta jo nykki.

Tänään, ku maksoon laskuja, totesin, jotta Työllisyysrahastonki stipendi oli jo maksettu, vaikka se ilimootettihin maksettavaksi vasta ens viikolla. No ei mua haittaa yhtää. Ku tämän jäläkihin loppuu nämä ylimäärääset ja yllätystulot ja jatkos pitää pärijätä palakallansa. Mutta jos emmä ny aiva maharottomasti alakaa törsäämähän, niin enkähän mä pärijää ku oon pärijänny Kelan päivärahoollaki.

Poikaki oli onneksi saanu Kelalta myönteesen päätöksen ku se oli ensi saanu toristuksen YEL:in irtisanomisesta. Paitti jotta Kela vaatii sitä tekemähän vielä uuren hakemuksen omavastuuaijan jäläkeeseltä osalta. Melekoosta pompotusta, sanon minä. Mutta jospa se ny alakaas vähitellen saamahan eres jonku lantin siltä suunnalta.

Näköjään se on meirän huushollis, jotta aina on jollaki joku mures. Ei oo ikänä kaikilla asiat hyvin yhtä aikaa. Useemmin on ollu niin päin, jotta kaikilla on ollu huonosti yhtä aikaa. Syystä tai toisesta. Mutta jospa se tästä vähitellen tasoottuus. Ainaki mä kovasti haluan ny uskoa tulevaasuutehen.

Ens kuun loppupuolella meirät on kuttuttu miniänaluun valamistujaasihin. Ihanaa, jotta on jotaki mukavaa orotettavis!

Mainokset

Kyllä tapahtuu!

Joskus näköjään asiat tapahtuu nopiempaa ku osaa kuvitellakkaa. Mähän tein viimme perijantaina kaks asiaa: tilasin Tokmannin verkkokaupasta tunikan ja laitoon stipendihakemuksen matkahan.

Eileen päivällä tuli jo viesti, jotta paketti on hajettavis Tokmannilta. Ja ehtoolla, ku tulin konehelle, niin sähköpostis oli viesti, jotta stipendihakemus on käsitelty ja stipendi myönnetty. ”Tilipäivä” on ens viikolla.

Ei pöllöömpää, kyllä mulle kelepaa. Ja itte asias mä oon vähä sitä mieltä, jotta oon ansaannukki.

Mähän oon koko aijan ajatellu, jotta mulla kävi tuuri ja melekoonen sattumien summa, jotta sain töitä. Nyt ystäväni Shona mulle sanoo, jotta saan olla ylypiä ittestäni, ku oon teheny melekoosen työn päästäkseni tähän. Siinä kohtaa mä vasta ajattelin, jotta niinhän mä oikiastansa oonki.

Kaikki vain loksahteli niin mukavasti paikoollensa, jotta mä en kattonu ittelläni olevan mitää osuutta asiahan. Mutta kai mä kumminki oon pystyny osoottamahan osaavani sen verran, jotta Taina mun tohtii palakata.

Eihän se välttämätä mikää automaatti oo, jotta harijoottelupaikka poikii töitä. On niitäki työpaikkoja, johona harijoottelijat vaihtuu ku liukuhihinalta. Aina otetahan uus ilimaanen työntekijä ku erellisen harijoottelu päättyy.

Toristusta orotelles

Tänään oli siis (tällä tietua) vihon viimmeenen koulupäivä. Aikaasemmasta viisastunehena en enää vanno, jotten ikänä istuusi koulun penkille. On siinäki puolensa. Ja vähä oli ilimas haikeuttaki, ku oon Päivin opetukses ollu jo siitä sihteerikouluutuksesta alakaen eli syksystä 2016.

Kävin aamulla tankkaamas auton, jotten jää ainakaa sen takia tien päälle, jotta menovesi loppuu. Sitte mä kävin kukkakaupas hakemas Päiville kukkapuskan. Vitriinistä osuu silimihini heti isoo, keltaanen, monikukintoonen orkidean oksa. Se mun oli pakko ottaa. Se oli jotenki vain niin iloonen ja pirtiä. Aurinkoonen.

Koululla meitä oli tänään paikalla 11. Kaikki muut, paitti ne nelijä, jokka keskeytti. Aiva mahtavaa kuulla, kuinka moni oli saanu töitä! Vain nelijällä ei ollu tällä hetkellä töitä tieros. Kolomella oli vielä joku näyttö tekemättä, mutta saavat teherä ne vielä loppuhun, kaks teköö niitä töitten ohella ja se yks tuola mun työpaikas. Yks ei ollu saanu kaikkia näyttöjä tehtyä harijoottelupaikallansa ja joutuu ny työkkärin kans selevittelemähän, mitenkä hänen kohorallansa käy. Toivottavasti saa vielä maharollisuuren teherä tutkinnon loppuhun asti.

Meirän piti antaa netin kautta palautetta niin työkkärille ku koulullekki. Ja allekirijoottaa kouluutuksen päättämisilimootus.

Toristuksia ei saatu, niin ku vähä arvelinki, mutta opintosuoritusotteet meille jaettihin. Mä jo luulin, jotten mä saa ollenkaa, ku kaikille muille oli jo jaettu, mutta sitte Päivi toi mun oman ja sanoo, jotta siinä on mukana tervehrys työnantajalta. Pomo oli halunnu antaa mulle stipendin ja laittanu sen Päivin mukahan ja halunnu, jotta mä saan sen nimenomaan tänään tuola tilaasuures.

Siis oikiasti!! Sielä oli kirijekuores saranviirenkympin sekki ja mä olin niin äimän käkenä, jotten osannu ku silimät ympyriääsinä kattua opettajahan, jotta onko se oikeen tosisnansa. Kyllä. Se oli mulle osootettu ja kirijekuoren päällä luki stipendi ja lahajoottajan nimi. Mä olin siinä tilantehes niin hölömistyny, jotten osannu muuta ku sanua, jotta mulla on aiva mahtava työnantaja. Ny vasta alakaa mennä jakeluhun ja pakkaa täs kirijoottaes tulla ilonkyynelehiä silimihin.

Mä puolestani annoon Päiville kukan ja sanoon, jotta se on yhtälääsesti meiltä kaikilta, mutta mä oon eniten kiitollisuurenvelaas, ku iliman sitä mulla ei olsi ny tätä mahtavaa työnantajaa.

Ku oli nämä keskinääset kehumiset, kiittelyt ja päällimmääset kuulumiset saatu vaihrettua, mentihin vielä ruokalahan kakkukaffeelle. Tai teelle. Tai limukalle.

Olin kotona jo varmahan kaharen mais ehtoopäivällä ja totesin, että nyt mun on pakko leipua töihin jotaki. Olin toki suunnitellu sitä muutenki, ihan nuon vain ensimmääsen työpäivän kunniaksi. Nyt se on myös kiitokseksi. Tein Rakkauden kakkua joka on hyvin saman tyyppistä ku mokkapalat. Ohojehen oon saanu siskoolta joskus 80-luvulla: 

Rakkauden kakku
(uunipellillinen)

Pohja:
– 200 g voita sulatettuna
– 2 kkp sokeria
– 1 kkp maitoa
– 2 munaa
– 2 tl vanilliinisokeria
– 1 rkl kaakaojauhetta
– 2 kkp jauhoja
– 1 tl leivinjauhetta

Sekoita ainekset, levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 220 asteessa 15 min.

Kuorrutus:
– 225 g tomusokeria
– 5 rkl kylmää, vahvaa kahvia
– 5 rkl voisulaa
– 1 tl vanilliinisokeria
– 1 rkl kaakaojauhetta

Sekoita tasaiseksi ja levitä kuorrutus jäähtyneen kakun päälle.

Päälle: kookoshiutaleita tai nonparelleja

Ei siitä tullu niin hyvää ja kuohkiaa ku Sirkan tekemä oli, mutta toivottavasti se kelepaa.

Isäntä menöö huomenna verikokeehin ja syränfilimihin ja sen pitää olla tänä ehtoona kahareksasta asti syömätä. Sen takia se otti heti kaks palaa kakkua. Meinas, jotta pitää keriitä pitämähän puolensa, jottei vain jää iliman. 😀 

Nyt mä tierän, mitä mä teen

Töis on ollu välillä kiiruhumpaa ja välillä vähä löysempää, ku mun yks pitkä projektini on ”vaihees” toistaaseksi, ku pomo ei oo keriinny sitä mun kans käymähän läpi. Maatalouren veroilimootukset piti saara teheryyksi helemikuun loppuhun mennes ja hänellä oli niitten kans kiirusta.

Tiistaina oli kurssikaveri laittanu koulun sähköpostihin viestiä, jotta onko kellää tieros harijoottelupaikkaa, mihinä vois suorittaa alvillisen kuukausikirijanpiron näytön. Mä laitoon omalle pomolleni kyselyä, jotta tietääskö se, mistä vois kysyä, niin se lupas ottaa sen näytön vastahan ja Kai oli jo eileen ensimmääsen päivän tekemäs kirijanpitua. Mahtavasti tehty pomolta!

Olis ollu tosi kurijaa, jos melekeen vuoren työ olis menny hukkahan sen takia, jottei olsi saanu yhtä näyttöä tehtyä. Sille oli kyllä harijoottelupaikas luvattu järijestää se, mutta sitte oli ruvettu perumahan, jotta se on liika hankalaa. Sille olis annettu tehtäväksi vain alvittomia kirijanpitoja, jokka oli tekemätä koko viimme vuorelta. Niistä ei valitettavasti näyttöä saa.

Eileen tuli opettajaltaki viestiä, jotta kokoonnutahan ens keskiviikkona ensi luokkahan, mihinä on palauttehen anto ja sen jäläkihin mennähän kaffittelohon ruokalan puolelle.

Koululta tuli toinenki viesti, mihinä kerrottihin, jotta meirän käyttäjätunnukset poistetahan välittömästi kurssin päättymistä seuraavana päivänä. Niimpä mä kävääsin vielä kattomas Wilmas, ja totesin, jotta näytöt oli kirijattu sinne 22.2. Kaippa se toristuski johonaki vaihees sitte tuloo.

Vaikka ei sillä ny oo niin kiirus, ku mä tierän jo kumminki, mitä mä teen jatkos. Mä meen töihin. Jeeee!! Pomo tuli eileen kysymähän mun tilin numeroa, enkä mä miettiny sitä sen kummemmin, annoon vain tierot, ku mulla oli siinä justihin Raijan kans yks tositejuttu selevitettävänä.

Sitte ku pomo tuli uurestansa siihen, niin mä kysyyn: ”En hoksannu kysyä äsköön, jotta mitä sä teet mun tilinnumerolla? Ei sielä oo mitää tyhyjättävääkää.” 😀 Pomo sanoo, jotta hän teköö mulle työsopimusta ja tartti sen numeron siihen. Mä tuumasin, jotta kyllä ny on niin kaunista musiikkia mun korvilleni, jotta oikeen!

Ja niin me oomma eileen kirijoottanu työsopimuksen. Mun työsuhure alakaa välittömästi ku koulu loppuu, eli alootan 7.3. Mun päätyöni on palakanlaskenta ja sen lisäksi mä teen yhyren isoon ja yhyren pienemmän kirijanpiron. Ja tarvittaes tietysti muutaki. Kaikkia, mitä osaan.

Ihan vakinaanen työ on kysees, mutta koeaika on peräti kuus kuukautta. En kuitenkaa oo sen suhteen kovin huolisnani. Ne on ny nähäny mun työskentelytavan ja käyttäytymisen melekeen viis kuukautta. En varmahan olsi tuota sopimustakaa saanu, jonsei ne olsi kattonu mun siinä pärijäävän.

Minähän viihryn sielä kyllä. Sielä on aiva mahtava porukka ja musta on heti aluusta asti tuntunu, jotta mä sovin joukkohon. Ja työstäki tykkään. Niin palijo ku mulla oli etukätehen kielteesiä mielikuvia palakanlaskennasta, niin ne on kyllä kaikki karonnu tänä aikana.

Koeaikana palakka on vähä pieneet, mutta kumminki jotaki ihan muuta ku Kelan rupuuset päivärahat. Mä jo hehkutin isännälle, jotta mä oikeen orotan sitä ku torstaina mä saan sanua niin työkkärille ku Kelallekki hei-heit. Mikä suunnatoon helepotus seki! Ja koeaijan jäläkihin palakka nousoo sitte samalle tasolle ku muillaki. Mikä on sinänsä käsittämätööntä ja melekeen hävettää. Toiset on paiskinu töitä vuosikauret ja niillä on kokemusta ja tietämystä niin palijo enämmän ku mulla.

Salaspitopykälä on nykyään melekeen joka työsopimukses. Niin mullaki. Ja melekoosen kovilla sanktioolla, jos sitä erehtyy rikkomahan. Plus jotta se kestää kaks vuotta työsuhtehen loppumisen jäläkihin.

Sähköpostin lukuoikeuski kirijattihin jo heti työsopimuksehen, niin siitäkää ei tuu mitää kysymistä eikä sanomista. Ja sehän on sitä paitti ihan järkevää, jos ajatellahan lomia tai sairastumisia. Jonku on päästävä ne lukemahan, koska nykyään niin moni työ liikkuu aiva vain sähköpostien kautta.

Oman sähköpostiosoottehen saan lähiaikoona ja ku asiakkahille tierootetahan, jotta palakanlaskija on vaihtunu, niin sittehän niitä postia alakaa tulla suoraa mulle, eikä Raijan tartte niitä aina mulle tulostaa ja kiikuttaa.

Sitte mä tartten joko henkilökortin tai älypuhelimen, jolla mä pystyn tunnistautumahan esim. verottajan sivuulle. Pääryyn hankkimahan puhelimen. Sitähän mun on teheny jo monta vuotta mieli, mutta ku ei vanhas oo ollu varsinaasesti mitää vikaa, niin en oo malttanu. Nyt tuli sopiva tekosyy hankkia. Ja uskalsin sen teherä ku tiesin, jotta saan tällä kuulla jo ensimmääsen palakan. Ja sitä ennen vielä viimmeeset roposet Kelaltaki.

Käytihin tänään ensi Prismas, mutta sielä myijä nojaali vain tiskihin ja pureskeli kynsiänsä, niin torettihin, jotta antaapa olla. Tehtihin vain ruokaostokset ja mentihin Powerihin. Sielä oli aiva toisenlaanen meininki. Oli niin mukava ja fiksu myijä, jottei tosikaa. Kun se kuuli, mihinkä mä aion puhelinta käyttää ja sen, jottei mulla oo aikaasempaa kokemusta sellaasen käytöstä, niin se ei yrittänykkää kaupata mulle mitää huippuhintaasia hifistelyvehkehiä, vaan esitteli ihan kohtuuhintaasia puhelimia, joista mä pääryyn sitte valittemahan kullanfärisen Samsung Galaxy J6:n.

Siinä ei ny tietystikkää oo vielä uutta liittymää, mutta vanhallaki saan soiteltua ja näin kotona saan sen tähän langattomahan verkkohon. Puhelinlasku tuloo kyllä tuplaantumahan jatkos, mutta se ny oli tieroski.

Ihan käypääseltä vekottimelta tuo vielä täs vaihees vaikuttaa. Tosin en oo kyllä soittanu enkä viestittäny vielä kellekkää. Oon vasta vähitellen tutustunu, mitä kaikkia ominaasuuksia siinä on. Netistä löytyy peräti 168-sivuunen käyttöopas. 😀

Myijä lupas pistää puhelimen lyöntihin ja siirtää kaikki tierot vanhasta puhelimesta siihen. Asennuspakettihin sisältyy myös vuoren mittaanen virustorijunta. Sopii oikeen hyvin mulle.

Isäntä eherootti, jotta me mentääs sillä välin vaikka Piikkihin syömähän. Sillä oli jo näläkä, mulla ei, mutta kummasti sitä ruokaa taas uppos, ku alakas vain syömähän. Toki ei oo sitte tarvinnu koko päivänä syörä, ku sielä tankkas oikeen kunnolla. Oltihin vielä syömäs, ku isännän puhelimehen tuli viesti, jotta mun puhelin on nourettavis.

Annoon myijälle palautetta: kiitin erinomaasesta asiakaspalavelukokemuksesta ja sanoon, jotta hän on oivaltanu yhyren asiakaspalavelun tärkeemmistä asioosta. On kuunneltava asiakasta ja tarijottava hänelle sitä, mikä parahite sopii asiakkahien tarpeehin. Eikä automaattisesti sitä, mikä tuottaas firmalle eniten. Näin asiakas on tyytyväänen ja palaa palijo varmemmin takaasi. Torennäköösesti se tuottaa aijan myötä enämmän ku yks kallis epäonnistunu ostos, jonka jäläkihin asiakas päättää jatkos äänestää jaloollansa ja vie ne rahansa johonki muolle. Oon toistaaseksi oikeen tyytyväänen hankintahani.

Powerista jatkettihin vielä Jyskihin ja hajettihin uus isoomatto keittiöhön ja käytävämatto porstuahan. Ei ollu nekää pahan hintaasia ja tykkään tosi kovasti jo tuosta keittiön matosta. Eteisen matto näyttää vielä vähä ourolta silimähän, ku se oli vain 65 cm leviä ja vanha matto oli 80 cm.

Ei mitää uutta

Ei oo opettajasta kuulunu arvioontikeskustelun jäläkihin mitää. Paitti tiistaina tuli viesti, jotta keskiviikon palautepäivä on peruttu ku palauttehen anto ei onnistu. Hän yrittää kuulemma laittaa palauttehet päättäjääspäivähän mennes. No, ne ei palijua lohoruta, jos meiltä sulijetahan taas yhteyret heti kurssin loputtua niinku viimmeeksiki. Ei niitä palauttehia sieltä kerkiä käyrä lukemas. Niin joo – ja sitte se oli käyny arvioomas yhyren tilinpäätöstentin, jonka oon jo syyskuus palauttanu… Ei kuulemma ollu löytyny virheetä. 

Ei siis oo tullu mitää tietua siitä, saisinko toristuksen maharollisesti etuaijas ja pääsisin aloottamahan työt. Mutta eipä täs ny toisaalta enää ookkaa ku seittemän harijoottelupäivää jälijellä.

Tää viikko on selevästi ollu stressittömämpi ku ykskää aikaasempi pitkähän aikahan. Vaikka mä lupasin erellisestä opiskelusta ottaa opikseni ja suhtautua tällä kertaa rennosti, niin en onnistunu. Olin taas kerran piiskaamas ittiäni epätoivohon ja näin painajaasia töistä ja näyttöjen tekemisestä. Tai jos en kattellu painajaasia, niin heräälin ja ensimmääseksi tuli mielehen joku työhön tai näyttöhön liittyvä asia.

Kaiken kaikkiastansa nyt on ollu siis aika lailla tavallinen työviikko. Toki mä sain pomolta palautetta siitä, jotta en ollu maksanu asiakkahien ennakkoveroja ja sotuja aijoos, mutta emmä ollu voinu sitä teherä, ku en ollu tienny, jotta tulorekisterihin siirryttäes ne alaatahanki maksaa tuolta. Aiemmin on tehty asiakkahalle pankkisiirto ja ne on itte huolehtinu maksuusta.

Nyt alakaa vissihin olotila normalisootua, ku oon nukkunu monta yötä hyvin enkä muista nähäneheni painajaasia. Vaikka viimme yönäki näin töistä unta, niin siinä oli aiva eri fiilis, ku mä tunsin tietäväni, mitä oon tekemäs.

Tänään mulla on ollu vähä hemmottelua. Ensi aamulla kylläki vaihroon petivaattehet ja sitte käytihin kaupas. Kotia tultua syötihin ja mä pesaasin lakanat, mutta ehtoopäiväksi mulla oli varattuna parturi – anteeksi: kampaaja. (Flikka on alan ihimisenä hyvin tarkka tästä, vaikka mä oon sanonu sille, jotta täälä maalla on aina naisekki sanonu menevänsä parturihin, vaikka liikkehen oves on saattanu lukia kampaamo tai kampaaja.) Hiuksihin laitettihin vähä vaaleeta raitoja, jotta harmaat sekaantuus joukkohon paremmin. Ja sitte tietysti siistittihin muutenki ja pirettihin erelleenki A-linijaanen malli.

Ostin myös sellaasen ölijyhoiron, jos sillä sais helepotusta tuohon kuivahan päänahkahan. Erelleenki nimittään varisoo hilsettä hirmuusia määriä ja hiustenlähtö jatkuu. Tosin sielä kuulemma on uutta hiusta tulos, mutta musta ittestäni tuntuu, jotta ne on sellaasta pehemoosta ja untuvaasta vauvantukkaa. Ei ne oikeen vakuuttavasti saa näyttämähän siltä, jotta pääasiat olis kunnos.

 

Kertarysäyksellä

Joskus kiirus on hyvästä. Niinku esimerkiksi näyttöjen kasaamises…

Mä nimittään tiistaina kysyyn opettajalta, jotta pitääkö mulla olla perijantaiksi muuta valamihina ku se tilinpäätöksen näyttö. Se totes, jotta hän oletti, jotta kaikki näytöt on jo valamihina arviootaviksi. Mutta ku ei ollu. Paitti se palakanlaskenta.

Siinä oli tullu joku informaantiokatkos, ku ne oli pomon kans siitä sopinu. Mä kumminki räknäsin (= laskin), jotta jos pistän isoon pyörän päälle, niin mulla on maharollisuus urakoora kaikki täksi päiväksi, jos vain pomolla on aikaa ne tarkastaa. Ku seuraava maharollinen näyttöpäivä olis ollu kaharen viikon päästä enkä mä millää olsi enää halunnu venyttää tätä asiaa ku mä kyllä palijo oon sitä stressannu.

Pomo piti vapaapäivän keskiviikkona, joten en saanu häneltä kysyttyä, mutta päätin, jotta musta ei ainakaa jää kiinni, jotteiko olsi näytöt valamihina. Mä sain ku sainki ne tehtyä ja ku kävin eileen aamulla pomon juttusilla, niin se oli samaa mieltä, jottei enää venytetä tätä, vaan hän kattoo ne vielä ehtoolla töiren jäläkihin.

Sovittihin, jotta mä meen tänään puoli kahareksaksi töihin, niin keriitähän käyrä ne läpi ennen ku opettaja tuloo puoli yhyreksältä. Olin konehella vielä muokkaamas haastehakemuksen asettelua, ku opettaja jo tuli.

Näyttöjä käytihin kohta kohoralta läpi, opettaja esitti kysymyksiä mulle ja pomolle ja kyseli pomon arvioota ja kommenttia. Sen palauttehen opettaja mulle antoo, minkä moni teistäki: ”Sun pitää uskoa ittees, koska sä kyllä osaat.” Sitte tosin totesivat ku yhyrestä suusta, jotta kyllähän se ittevarmuus ja luotto omahan osaamisehen tuloo aijan myötä sen tekemisen kautta.

Sain hyvää palautetta myös siitä, ku olin teheny kirijalliset selevitykset jokaasesta tekemästäni näytöstä ja niitten työvaiheesta. Ovat kuulemma hyvä lisä sinne näyttöpaperiihin. Ja toimiivat jatkos tarvittaes myös ohojeestuksena niin ittelle ku ehkä muillekki.

Ku näytöt oli kaikki läpikäyty yhyres, mun ajettihin pihalle, jotta saivat pomo ja opettaja jutella kaharen kesken ja keskustella siitä, kattoovakko he mun näytöt ja osaamisen riittäviksi tutkinnon saamiseksi.

Mä olin ku tulisilla hiilillä, mutta onneksi hoksasin, jotta mähän voin sillä välin vaikka mapittaa tosittehia. Ei mun kumminkaa kovin kauaa tarvinnu orottaa, ku opettaja tuli hakemahan mua takaasi.

Se kielsi mua menemästä istumahan, koska hän halus halata ja onnitella mua tutkinnon suorittamisesta. 🙂 Ja onnitteli myös työpaikasta. Pomo oli kertonu palakkaavansa mut. Totesimma kaikki, jotta siinä kohtaa, ku sain tuon harijoottelupaikan, niin kaikki loksahti kohorallensa niin ku ennalta sovitusti. Pomo tarvitti kipiästi työntekijää, mä olin vailla harijoottelupaikkaa ja opettaja uskalsi suositella mua pomolle. Ja nyt on kaikki järijestymäs parahin päin kaikkien kannalta.

Opettaja lupas kysellä vielä työkkäristä, voinko mä saara paperit pihalle jo aikaasemmin, ku kerta näytöt on suoritettu ja pääsisin aloottamahan oikees töis. Mutta ei täs ny enää oo muutenkaa ku kaks ja puoli viikkua koko koulun loppumisehen, jotta aiva hyvin mä jouran sen aikaa olemahan vielä harijoottelijan tittelillä.

Kovasti pomo jo puhuu työsopimuksen teosta, sähköpostista, tunnuksista tulorekisterihin ja kaikesta, mitä pitää teherä, ku mä oikiasti alootan työt.

Voittako uskua, jotta mä oon niin valtavan helepottunu ja niin valtavan onnellinen, jotten meinaa oikeen mahtua olemahan kuinkaa päin?

Paitti jotta välillä vieläki ihimetyttää, jotta onko tämä oikiasti totta. Kyllä on ihana tunne aloottaa viikonloppu näin onnellisis fiiliksis!

Yllätysvieras

Eikä tää viittaa siihen Cecelia Ahernin kirijahan, jonka mä hilijan luin, vaan me saatihin yllätysvieras. Tai ihan tuttuhan tuo on. Poika ilimootti nimittään torstaiehtoolla, jotta hän tuloo viikonlopuksi tänne. Sopivasti, ku isällänsä on huomenna syntymäpäivä. Vaikka ei se kuulemma sitä ollu muistanu.

Töis on ollu välillä kiirusta ja välillä hilijaastaki. Näytöt ei oo tällä viikolla eristyny mihinkää päin. Paitti, jotta se tilinpäätös saatihin tehtyä loppuhun. Niin – ja tiistaina sain palakanlaskennan näytön suoritettua. Tosin kukaa ei oo sitä sen kummemmin tarkastanu, mutta laskin ne palakat, jokka mulle oli näyttöhön sovittu. Luulisin, jotta palakanlaskennan osio menöö kivutta läpi.

Ens perijantaina on arvioontikeskustelu. Se on sovittu tilinpäätöksestä, mutta mä vähä haaveelin, jotta jos olis saanu niputettua muukki näytöt siihen, mutta ei taira onnistua. Pomo on kiinni alvien teos eikä kerkiä ny mun juttuuhin perehtyä.

Mun pitääs saara siltä tierot yhtä ulosottohakemusta varte. Ku saisin sen tehtyä, niin olis laskutuksen ja myyntireskontran näyttö kasas.

Sitte mä tarttisin tieron, minkä firman veroilimootuksen voisin yrittää teherä. Ku saisin sen tehtyä, niin tilinpäätöksen näyttö olis sillä suoritettu. Ei mulla kyllä oo minkäämoista käryä, kuinka se teherähän. Tai no – osakeyhtiön veroilimootuksesta vähä, muttei oikeen muista.

Sitte olis vielä kuukausikirijanpito ja alv-tilitys. Eileen tuotihin tammikuun tosittehet. Mappi on pomolla, joten mä en tierä, onko joulukuu jo kirijattu ja alvit laskettu. Jos ei, niin niitten tekemisehen on niukasti aikaa, ku alvien maksupäivä on tiistaina.

Tammikuutahan on sitte ruhtinahallisesti aikaa kirijata. Joku ehkä kerkiääs vielä opettaa mulle kuunvaihtehen ja alvin ja OmaVero-tilin täsmäytykset.

Palakkojaki sielä on ens viikolle ja palakkatietoilimootusten tekoa tämän viikkoosista palakoosta. Osan mä pystyn tekemähän suoraa toisesta palakanlaskentaohojelmasta, mutta toinen ohojelma vaatii mobiilikirijautumisen, eli siihen mä tartten aina joko työkaverin tai pomon, joilla on ne valtuuret kirijautua tulorekisterihin. Välillä on vähä hankalaa saara kumpaakaa siihen, ku niillä on luonnollisesti palijo muutaki tekemistä ja tuntuu, jottei aina passaasi olla häirittemäs.

Ja se uus kirijanpitäjä – seki on opiskelija. Se on kylläki teheny pitkähän kirijanpitua, mutta tutkinto puuttuu ja sitä se on ny suorittamas. Se pistettihin heti tekemähän maatalouskirijanpitua, joka on kuulemma aiva oma taitehenlajinsa. Ja ilimeesesti tämä tapaus vielä eritoten. Ei mitää ohojausta eikä työhön perehrytystä. Siitä vain töihin heti. Mutta näköjään se häneltä onnistuu. 🙂

On muuten sama tyyppi, jonka tilalle mua kysyttihin vajaa vuosi sitte.

Viimme yön kattelin painajaasia näytööstä. Tilinpäätökses olin kirijannu yhyren 22 euroa siivouskuluuksi ku olis pitäny kirijata kiinteistönhoitokuluuksi. Ei menny näyttö läpi.. Sitte takkusin palakkojen kans. Heräälin vähä väliä aamusta, mutta en jaksanu nousta ja aina ku nukahrin uurestansa, niin samat painajaaset jatkuu.

Tänään oon leiponu kakkupohojan ja äsköön kostutin ja täytin sen. Saa huomenaamulla sitte koristella. Eres sen verran juhulistetahan synttäriä.