Mikä ihana viikko!

Maanantaiaamulla lähärimmä ajelemahan flikan ja vävynaluun työ.

Reissun ensisijaanen tarkootus oli rakentaa uus aita vanhan, lahonnehen tilalle. Naapurilla on kaks huskya ja välillä sielä on tyttären dobermanni ja ne on kaikki sen verran vahavoja elukoota, jotta ne olis kohta tullu vanhasta airasta läpi.

Oltihin joskus kaharen jäläkihin ehtoopäivällä perillä. Metku tanssii meille tervetuliaastanssin. 🙂

Hetken hengährettihin ennen ku lähärettihin hankkimahan uuren airan värkit. Ehtoon mittahan ne vielä ölijyttihin (= öljyttiin) parihin kertahan sävyttävällä ölijyllä. Tai no, nuoret sen pääasias teki. Me vain välillä vähä isännän kans autettihin.

Mun päätyöksi eherootettihin klasien pesua, ku joku lintu oli onnistunu päästämähän oikeen ripulipaskat yhtehen klasihin. Pesin olohuonehen ja keittiön ikkunat. Muut klasit saavat pestä itte. Eipä niitä kukaa juuri eres kattele, ku makuukamarit on tien puolella ja niitten verhot on melekeen aina kiinni.

Turhaa työtä tein. Tiistaiaamulla siihen samahan klasihin oli ammuttu jo uus osuma…

Tiistaina nuorellaparilla oli tanssitunti. Häävalssin askelehia piti ottaa haltuhun.

Isäntä alootteli sillä välin airantekua; katkoo värkit valamihiksi ja poras sapluunan kans ruuviille reijät, jotta tuli kaikki suorihin riviihin ja samoolle kohorille.

Mä pesin konehellisen pyykkiä ja tyhyjäsin ja täytin tiskikonehen.

Ruaan jäläkihin miehet meni purkamahan vanhaa aitaa ja kasaamahan uutta. Me lähärettihin flikan kans kaupungille kattelemahan mulle tanttua (= mekkoa) häihin. Flikan kans on mukava mennä, ku mä tierän, jotta se tohtii sanua mulle suoraa, mitä se ajatteloo ja toisaalta mun mielestäni sillä on hyvä maku ja erinomaanen färisilimä. Se kertoo, jotta sielä morsiuspukuliikkehes, mistä se on oman pukunsa ostanu, oli ny juhulapuvut tarijoukses. Olis ollu tosi halapoja, kaikki vain 89,-, mutta eipä niistä tietysti sitte löytyny passelia, ku jälijellä oli vain hajakokoja.

Ei se mitää, seuraavaksi marssittihin Sokoksen juhulapukuosastolle. Olis ollu ihania pukuja, mutta väärän färisiä tai väärän kokoosia.

No, sitte käveltihin nurkan taakse sellaasehen liikkeehin ku Zazabella. Sielä oli kaikista juhulapuvuusta -50%. Ja niitä oli palijo! Me mentihin ihan sekaasin niistä ja otettihin heti varmasti 4-5 pukua sovituksehen.

Yllättäen heti ensimmäänen tuntuu parahalta ja me jo pääryttihin siihen, mutta flikka rupes sanomahan, jotta siitä menis varmahan pieneekki koko mulle. Päätettihin vielä kattastaa se rekki – ja sieltä löytyy varmahan saman verran lisää sovitettavaa… Ja toinenki tanttu, mistä me tykättihin.

Lopuuksi piti pyytää myijää apuhun, kun me ei osattu enää päättää niitten kaharen välillä. Ja niinhän siinä käytihin, jotta se jäläkimmäänen vei lopuuksi voiton. Ensimmäänen valinta alakoo sen rinnalla näyttää aika arkiselta. Yllättäen tämä näyttävämpi tanttu oli vielä halavempiki. Mulla ei kuulkaa oma vihkitanttukaa ollu niin hieno ku tuo on! On kuulemma nähty linnanjuhuliski samammoinen, mutta eri färisenä. Käsittääkseni oli heirän omaa mallistua. Siihen vielä melekeen saman färinen hartiahuivi, niin liikkeestä lähti kaks torella tyytyväästä naista.

Vähä sille tuloo lisähintaa, ku jourun lyhennyttämähän sen. Ku mä oon tälläänen persjalakaanen, niin tantus oli varmahan puoli metriä liikaa pituutta. 😀 Niin, ja on siinä toinenki huono puoli: mä tartten jonku, joka pujettaa mun. Siinä on nimittään nyöritys selijäs eikä sitä saa itte tehtyä. Mutta flikka lupas hoitaa mulle pukijan. 😀

Varmahan joku vierahista ajatteloo, jotta mä en taira olla ihan täyspäinen, ku on nuon yliampuva vaate vanhalla maatiaasakalla kaikkine pling-plingiinensä, mutta so what. Mä halusin kerranki elämäsnäni jotaki aiva liika koriaa ja epäkäytännöllistä. Ja mikä olis paree hetki ku tyttären häät. Mua karuttaas varmasti jäläkikätehen, jos olsin valinnu sinne jonku tylsän ja käytännöllisen vaattehen. Ylipäänsä olin yllättyny, jotta tämän kokooselle ja malliselle ruholle löytyy niin palijo valinnanvaraa.

Saimma vielä flikalta lisätehtävän: isällensä on löyrettävä mun tantun färinen kravatti.

Kauppareissulta ku kotiuruttihin, niin sielä oli aita valamihina ja loppusiivoukset käynnis. Oltihin kaikin kovasti tyytyvääsiä päivän saavutuksihin. Ehtoolla käytihin vielä saunas.

Niin – ja tuli mulle silimälasiliikkehestäki viesti, jotta klasit on valamihina.

Keskiviikkona nuorilla oli aamusta omat menonsa. Isäntä putsas puularon katon ja niitti nurmikon. Mä kääriin erelliset pyykit pois narulta ja pesin uuren konehellisen.

Päivällä flikka färijäs mun tyvikasvun ja leikkas isänsä hiukset.

Ehtoopäivällä oli sovittuna, jotta pääsemmä kattomahan hääpaikan. Ei oikeen vielä pystyny hahamottamahan esim. pöytien sijoottelua, koska vasta osa vierahista on ilimoottautunu. On täs ny vielä kolomisen viikkua aikaa ilimoottautua. Ja aina pitää varautua siihenki, jotta joku ei muista ilimoottautua ollenkaa, mutta on silti tulos.

Astiat oli lukituus kaapiis, joten niitä ei päästy kattomahan sen tarkemmin. Lupasivat kysellä niistä vielä lisätietoja, jos pitää jotaki vierä itteltä.

Paikalla oli meirän lisäksi kaks kaasoosta ja bestman.

Rakennus näytti pihalta kattoen pienemmältä ku mitä se sisällä tuntuu. On aika karun näkööses kunnos, mutta sitäki varte me sielä käytihin, jotta osatahan miettiä koristelua ja maharollisia toiveeta vuokraajalle. (Esim. uluko-oven lukon vois korijauttaa…) Uusia pöytiä on kuulemma tulos ja ilimeesesti ainaki jotaki remonttia, mutta ei oo tieros, jotta minkä laajuusta.

Ehtoolla flikka alakas jo askartelemahan seinäkoristetta hääpaikalle ja jonku aikaa väkerrettyänsä se sanoo, jotta saan mä tulla auttamahan, jos taharon. Meninhän minä. Tuli aika näyttävä koriste, vaikka värkkiinä oli vain kartonkia, valakoosta kopiopaperia, kuumaliimaa ja sprayglitteriä.

Metku ei tullu ensimmääsenä yönä ollenkaa meirän kans, toisena yönä se hipsii johonaki vaihees niin hilijaa, jottei kumpikaa heränny. Viimmeesenä yönä se nukkuu koko yön meirän kans. Itte asias se oli sängys ennen mua, niin jotta mulle jäi hyvin pieni tila ja hyvin vähä peittua. 😀 Mutta hyvin kumminki nukuttihin joka yö, ku maatameno venähti aina yli puolen yön.

Eileen aamulla puoli seittemältä Metku oli sitä mieltä, jotta nyt on nukuttu tarpeheksi. 😀 Me kiltisti noustihin sille seuraksi.

Kerkesin pakata jo kaikki ennen ku nuoret heräs. Päästihin aijoos lähtemähän ja läksiääsiksi Metku tanssii taas meille. Kotona oltihin kolomen mais ehtoopäivällä. Vähä alakoo siinä vaihees jo ilimeesesti juhannusliikenne näkyä, ku letkaa oli molempihin suuntihin.

Postilooras orotti työkkärin palakkatukipäätös. Soitin heti työmaalle ja sovittihin pomon kans, jotta mä alootan työt maanantaina klo 8.00.

Vaihroon sänkyhyn puhtahat lakanat, purkasin reissupussit ja pesin konehellisen pyykkiä.

Ehtoolla, ku tulin tietokonehelle, oli sähköpostis viesti opettajalta. Seuraava tutkintotoimikunnan kokous on vasta 24.8. Menöö luultavasti syyskuulle ennen ku tutkintotoristus tuloo (jos tuloo).

Tänään pyykinpesu on jatkunu.

Saan lisää koiraterapiaa, ku Viivi tuli meille yökylähän. Emäntänsä on juhannusta juhulimas ja mä lupasin ottaa koiran hoitohon. Tuola se ny nukkuu mun selijän takana nojatuolis filtin päällä.

Oikeen ihanaa juhannusta kaikille! 

Päivärahat siliäksi ja väärä toristus

Mä oon jo jonku aikaa himoonnu uusia silimälasia, kun en nuosta erellisistä tykänny oikeen ikänä, mutta täs talourellises tilantehes ne on tuntunu turha(n kallihi)lta hankinnalta. Nyt kumminki sattumus tuli vähä vauhrittamahan sitä päätöstä. Mä havaattin pyhänä, jotta kehykset klapajaa joinki ourosti. Syyki selevis: kehystä kasas pitävä ruuvi oli hävinny ja linssi oli vaaras purota. Sehän olis ollu tietysti ihan pikkurahalla korijattavis, mutta mä päätin, jotta tilaan aijan näöntarkastuksehen enkä jää orottelemahan sitä aikaa ku rikastun. Sitä ei vain tuu.

Sitä paitti mä oon jonku aikaa jo aina välillä pistäny muutaman lantin sivuhun nimenomahan klasien hankintahan. Säästös ei ollu vielä tarpeeksi, mutta ajattelin, jotta saa sillä ainaki toisen sangan…

Mutta ennen optikolla käyntiä mun piti käyrä työharijoottelupaikalla. Olin pyhänä leiponu pellillisen raparperipiirakkaa ja vein sitä sinne nuon niinku läksiäästarijooluksi. Olsin vieny jo perijantaina, mutta ku Liisa oli vielä lomalla ja mä halusin, jotta seki saa osansa ku se on mua tosi palijo ohojannu ja neuvonu.

Sieltä tultuani kattoon netistä aikoja optikolle ja varasin saman tien aijan ehtoopäiväksi. Isäntä lähti aikansa kuluksi joukkohon.

Näkö tuli tarkastettua ja pientä muutosta tuli vahavuuksihin. Sangoosta oli 70%:n alennus ja ku vähä tingiin linssien laarusta, niin koko paketille tuli hintaa 630,-. Vähemmän ku mitä mä maksoon erellisistä yksteholasiista. Ja nää on kumminki kakstehooset. Pari tuttua on hilijattaan hankkinu uuret kakstehot ja kumpiki on maksanu klasiistansa toista tonnia. Maksoon ny puolet hinnasta ja siihen sitä palooki ensimmääset Kelan päivärahat. Onneksi huomenna saa pistää jo seuraavan hakemuksen.

Mutta, mutta… aina on joku mutta. Mä oon ny tullu vähä katumapäälle niitten sankojen suhteen. Mä myötäälin optikkua ja otin ne, mitä se suositteli enkä niitä, joista itte tykkäsin. Meinaan huomenna soittaa ja kysyä, kerkiääskö ne vielä vaihtaa…

Tänään oli se vihonviimmeenen koulupäivä. Kirijaamellisesti.

Meillä alakoo koulu yhyreltätoista, opettaja oli myöhäs ku se oli vielä tulostanu toristuksia. Saatihin antaa kirijallista palautetta. Mä eherootin, jotta tuleville ryhymille alaattaas avaamahan näyttösuunnitelman tekua vähä varahaasemmas vaihees ku meille, jottei sen kans tuu sellaanen hoppu ku meillä tuli. Ja opettajille annoon pyyhkeetä siitä, jotteivat oo antanehet meille palautetta tehtävistä. Eihän sitä opi mitää, jonsei tierä, mihinä on parannettavaa! Sitte rutkutin vielä siitä, jotta jokku opettajat selevästi vain jakoo samaa monistenippua, jota ne on jakanu kaikille ryhymille opintoalasta riippumata viimmeeset kolomekymmentä vuotta.

Sari oli havaannu onneksi antaa palautetta siitä, jotta ku meitä oli pahimmillansa nelijäki eri sihteeriryhymää yhtä aikaa tunniilla, niin opettajakki oli ihan hukas. Saattoo olla, jotta jollaki ryhymällä oli ensimmäänen kurssipäivä kyseesestä ainehesta ja toisilla viimmeenen.

Sitte oli kuulumisten vuoro: mitä kukaki on teheny työharijoottelus ja kellä on töitä tieros. Suurimmalla osalla jatkuu hommat eri mittaasilla jaksoolla. Lyhin aika oli kesäkuun loppuhun, pisimmät vuoren loppuhun. Ja tulipa vieruskaverille puheluki siinä puolen päivän mais. Sille tarijottihin töitä! Ja työpaikka on koron vieres, 300 metrin pääs. Aiva mahtavaa!!

Seuraavaksi jaettihin toristukset. Ja niinku ei mikää tällä kurssilla, ei sekää menny putkehen: ku muut oli saanu toristuksensa, Jenni haikaasi, jotta hän ei saanu ollenkaa. Opettaja rupes kattelemahan toristuspinkkaansa ja totes, jottei sitä oo tulostettu. Sitte se alakoo selevittelemähän, jotta miksei. Selevis: Studentahan oli kirijattu ”Peruuttanut aloituksen”. Jennille ei ollu kirijattu ensimmäästäkää suoritusta, vaikka se on näytöt ja kaikki suorittanu.

Heti sen jäläkihin Laura havaatti, jotta opintorekisteriottehes oli kesken kaiken otsikko viestintäpalvelujen sihteerinä toimiminen. Meillä olis pitäny siinä olla taloushallinnon sihteerinä toimiminen. Se oli kaikilla väärin! Ei siis saatu vielä oikiammoisia toristuksia. Opettaja lupas postittaa ne jäläkijunas yhyres nopeuskokehen toristusten kans.

Mulla oli meininki mennä heti koulusta päin käymähän työkkäris, mutta turha sinne on viallisten paperien kans mennä.

Kaiken lisäksi tutkintotoristuksen saaminen saattaa venähtää hyvinki elokuulle. Huomenna on tutkintotoimikunnalla kokous, mutta siihen olis pitäny paperit olla toimitettuna jo 31.5. Seuraavan kokouksen aikaa ei oo kuulemma ilimootettu. Toimikunta kokoontuu kerran kuukaures, mutta opettaja epääli, jotta saattaa olla seuraava kokous vasta elokuus, jos lomaalevat heinäkuun…

Ehtoolla päivitin vielä CV-nettihin ja Linked In:hin uuret tutkintotierot. Oletan, jotta mä sen toristuksenki joskus saan. 

Hussaamas

Heräsin tänä aamuna puoli kuurelta. Maisema oli ku olis maitoklasin läpi kattellu. Niin tihiä sumu, jottei montaa metriä etehensä nähäny.

Meirän oli puhet aamusta käyrä vain ruokakaupas, mutta mä eherootin isännälle, jotta jos lähärettääs kirpputorikierrokselle. Sehän passas sille kyllä.

Mulla oli mieles vähä hussata (= tuhlata) ja kattella ittelleni työhousut. Mulla ei nimittään oo ku yhyret farkut, joilla oon koko vuoren kulukenu niin koulus ku töiski. Ne rupiaa olemahan niin hiuki (= kuluneet ohuiksi), jotta ku niitä ripustaa narulle niin päivä paistaa läpi. Oon jo jonku aikaa pelijänny, jotta jonaki epäonnisena päivänä ne vain prätkähtää hajalle ja siinähän sitte oot rauskoolla (= rikkinäisillä) housuulla koko päivän.

Sattuu niin hyvä säkä, jotta ensimmääseltä kirpputorilta ensimmääset sovittamani farkut oli passelit (= sopivat). Eikä maksanu ku kolome eurua. Löysin vielä toiset, ohkaasemmat puuvillahousut. Ne maksoo 3,80. Vaikkei työt jatkuusikkaa, niin uskon, jotta tuloo tuon rahan erestä käytettyä.

Isännällä tuli siinä kierrelles mielehen – yllätys, yllätys, jotta nythän voitaas käyrä samalla Piikis syömäs! En pistäny hanttihinkaa, ku ittelläki alakoo jo olla näläkä.

Ei me sitte muilla kirppariilla käytykää, ku mä sain kerran heti ensimmääsestä sen, mitä lähärin hakemahanki. Ruokakaupas vain käytihin.

Kotia tultua mä pistin konehellisen pyykkiä peseentymähän ja alakasin tekemähän jonkimmoista luonnosta maanantain etätehtävästä.

Poika laittoo viestiä ja kysyy kasvispasteijootten ohojetta. Mä muistelisin, jotta oon viimmeeksi teheny sellaasia flikan lakkiaasihin, kun sen muutama kaveri oli kasvissyöjä. Mutta ei sunkaa mulla niihin mitää reseptiä oo ollu. Valamista taikinaa ja jotaki sävellystä täytteheksi.

Ehtoopäivä ja ehtoo on menny luonto-ohojelmia vaharates ja saunoores. Saunan jäläkihin hain pyykit narulta. Hyvä oli, jotta hain, ku pian sen jäläkihin alakoo satamahan.

 

Työs oppinu

Tänään oli viimmeenen työsoppimispäivä. Pitääskö mun olla ny sitte täysin oppinu? No en oo. 😦

Aamulla töihin ajellesnani totesin, jotta oikiastansa tuntuu vähä haikialtaki. Se on taas yhyren vaiheen loppu.

Vaikka mä aluuksi tykkäsin kyttyrää koko paikasta, ongelma ei ollu niinkää itte työpaikas tai työtehtävis ku mun korvien välis. Mä stressasin ihan älyttömästi nuota näyttöjuttuja. Siinä kohoras en välttämätä itte eres tierostanu sitä, vaan oon hoksannu sen vasta aiva hilijan.

Päivä oli melekoosen vauhrikas. Mun ohojaajalla oli koulutus aamupäivällä ja asiakkahia oli oikeen runsahastikki välillä. Hetken jouruun olemahan yksinki myymäläs, ku muut oli varastos tai pihalla antamas tavaraa asiakkahille. Onneksi sillä hetkellä ei ollu se pahin ryysis.

Tänään oon teheny kunnolla kauppaaki: myin mm. yhyren kelaruohonleikkurin, kaks trimmeriä, yhyren ikkunanpesurin ja pesuaineet siihen, isoon kasan henkilökohtaasia suojavarustehia ja ”autolastillisen” pernansiemeniä, istukassipulia, hernehensiemeniä ja kesäkukkia. Tosin tuo oli heleppua, ku asiakkahat tiesi, mitä ne halus ja mä sain vain viisoja, jotta tuos on tuollaanen ja tuos tuollaanen vaihtoehto.

Yhyren tavarakuorman kerkesin purkaa, tarkastaa ja hyllyttää. Muuten koko päivä meni asiakaspalavelus. (Tai ei se mitää palavelua oo, ku mä en tierä mistää mitää.) Toki eileen mä yhyrelle asiakkahalle sanoon, jotta ku täälä on niin ystävällisiä asiakkahia, jottei ne oo vielä kertaakaa hermostunu muhun, vaikka mä oon niin taitamatoon, mutta asiakas oli sitä mieltä, jotta kyllä se asiakkahien ystävällisyys lähtöö myijän ystävällisyyrestä. Mutta ehkä me oltihin kumpiki oikias – toinen asiakkahan, toinen myijän näkökannalta.

Ohojaaja tarijos ehtoopäivätauolla Viennettaa. Hyvää oli 🙂

Työnantaja lupas mulle kiitokseksi jotaki, mitä myymälästä haluan. Mä halusin kesäkukkia. Sain itte valikoora n. 50,-:llä planttuja. Niitä sai sillä rahalla melekoosen kasan: isoon petunia-amppelin, kaks ruusupekooniaa, nelijä japaninneilikkaa, kaks murattia ja kuus lopeliaa. Auton takakontti kukkii, ku köröttelin kotia. 🙂 Iliman tätä olsin saattanu tänä kesänä jättää kukat kokonansa hankkimata. Ne ku ei täs talourellises tilantehes oo ollenkaa tärkeemmillä sijoolla, mitä hankintoohin tuloo.

Kotona söin ensi ja lukaasin pikaasesti leheren ennen ku menin istuttamahan kukat. Vähä myöhemmin ne sai oikeen kunnon kastelun, ku satoo hetken aikaa aiva kaatamalla.

Ehtoolla, ku tulin konehelle, kurkkasin koulun sähköpostin ja kurssisivut. Päivärahojen laskentatehtävähän oli tullu arvioonti (enää puuttuu 13 arvioontia…). Oli hyväksytty, vaikka ykskää tehtävä ei ollu täysin oikeen, mutta olin kuulemma laskenu ne oikialla logiikalla. (Olis kiva tietää oikiat vastaukset…) 

Tulupat vaihtohon

Ei mulle, mutta autolle. Tais olla jo aikaki. Isäntä sanoo, jotta sielä oli alakuperääset tulupat. Mutta ei kai niillä vielä olsi kumminkaa kovin kiirus ollu, ku niillä on ajettu vasta 12 vuotta. 😀

Eileen ehtoolla tajusin, jotta täshän on enää viikko toristustenjakohon! Ja tänään kattelin, jotta vielä puuttuu nelijältä opettajalta arvioonnit 14:stä eri tehtävästä! Kyllä turhauttaa! Tuntuu ihan meirän aliarvioomiselta: pistetähän tekemähän tehtäviä, joita ei sitte vaivauruta eres kommentoomahan.

Töis on ollu selevästi vilikastumahan päin. Lauantai oli ollu hyvinki kiirus, ku omistajapari oli ollu kaharestansa. Tänään Seija pyysi mua vähä apuuhin, kun se täytti palakkatukihakemusta. Mulle olis luvas osa-aikatöitä kolomeksi kuukaureksi, jos ne saa mun palakkaamisehen tukia.

Kelaki yllätti iloosesti: laitoon perijantaina ensimmääsen hakemuksen matkahan ja tänään oli jo sähköpostis tieto, jotta maksupäivä on huomenna. Melekeen puolta vähemmän tuloo ku ansiosironnaasta, mutta toisaalta veruaki vierähän 6,5% vähemmän. Seuraavan hakemuksen saa pistää jo ens viikolla, ku päivärahapäätös on tällä tietua tehty vain koulun loppumisehen asti. Sitte mun pitää toristaa työkkärihin, jotta koulu on suoritettu ja ne teköö uuren lausunnon Kelalle. Sen jäläkihin tipahtaa vielä 9,-/päivä, ku jää kulukorvaus pois.

Ei tuo tuleva palakkakaa tuu päätä huimaamahan, se jää pienemmäksi ku ansiosironnaanen, mutta on tietysti suurempi ku Kelan raha.

Ihan mielelläni meen töihin, vaikka mä tunnistan ittestäni päivä päivältä vahavemmin, jotta myijäksi musta ei oo. Mä oon liika arka ja tierän niin luvattoman vähä tuotteesta puhumattakaa, jotta osaasin opastaa asiakkahia niiren käytös.

Tällääseltä introvertiltä kuluu hirmuusesti energiaa ku yrittää selevitä työpäivästä eres jotenkuten. Ehtoosin mä oonki puolikuollu enkä jaksa/viitti teherä mitää. Puutarhahommat on kaikki tekemätä, klasit pesemätä. Ja kaikki nuo tekemättömät työkki rasittaa. Mutta ku ei vain saa mitää aikahan. 😦 

Hammaslääkäri

Tänä aamuna sain vihiroon ja viimmeen varattua aijan hammaslääkärihin. Mutta vielä ei tapahtunu muuta ku torettihin tulehrus ja se, jottei hammasta voira pelastaa. Se on otettava pois. Eivät kuitenkaa halunnehet ottaa sitä heti, ku tulehruksen takia on verenmyrkytysvaara. Mulle kirijootettihin kahta eri antipioottia ja tujuja särkylääkkehiä. Perijantaiaamulla mätähammas saa lähtöpassit. Sen verran hioovat sitä, jottei se kolahra enää yhtehen ylähampahien kans, koska se aiheutti melekoosta sätimistä pääs. Samalla pyysin hiomahan yhyren ruman pykälän kulumahampahasta, ku se oli oikiastansa se syy, minkä takia täs joku viikko sitte tilasin aijan tarkastuksehen, mutta jouruun jonokirijalle eikä oo mitää tietua, koska se tarkastuskutsu tuloo.

Naama on vielä paisuksis, pää on kipiä ja jonku verran tykyttää ikenes, ku sitä hammasta ja ientaskuja rassaaltihin. Mutta eikähän se tästä.

Tosin mä rupian kohta olemahan melekoosen hampahitoon muori. Tuolta puolelta on jouruttu vetämähän jo kolome ylähammasta aikaasemmin pois ja nyt lähtöö alahammaski. Hammaslääkäri pelijätteli, jotta vastaava ylähammas on seuraavana lähtövuoros, ku siltä katuaa vastapari, niin se alakaa vähitellen laskeentua alemmaksi niin jotta johonaki vaihees seki jourutahan vetämähän pois. Mutta sitä mä suren sitte, ku on sen aika. 

Töis oli ihan mukavan vilikas päivä ja etenki iltapäivällä tykkäsin, ku sain kasata mainosmateriaalia. Toinen harijoottelija oli tänään viimmeesen päivän töis.

Mahtava särky ja pullea poski

Oon ollu niin rutuunen viikonlopusta asti, jotten oo jaksanu tännekkää kirijootella.

Mulla on yks poskihammas aristanu jo jonki aikaa ja mä sitä ihimettelin ja kysyyn isännältäki, jotta purenko mä yöllä hampahia yhtehen, mutta ei se osannu sanua. No, lauantaina sitä alakoo porottamahan (= särkemään) niin, jotta mä jouruun turvautumahan särkylääkkeehin. Ajattelin niitten voimmalla mennä maanantaiaamuhun, jotta voisin sitte soittaa hammashoitolahan.

Sunnuntain vastaanen yö oli aiva kauhia eikä särkylääkkehet tuntunu auttavan ku pariksi tunniksi kerrallansa. Ku olin koko päivän sinnitelly, mä lopuuksi päätin soittaa päivystävälle hammaslääkärille. Ne kuvas sen hampahan ja totes, jotta kysees on aikaasemmin juurihoirettu hammas, jonka juures on tulehrus. Oli kaks vaihtoehtua: joko ne vetää sen heti pois tai sitte mä meen omalle hammaslääkärille, joka aloottaa siihen uuren juurihoiron. Ohojeeksi antoovat ottaa sekä nelisatasta Puranaa että krammaasta Panaroolia. 

Koska mulla on tuolla puolella jo muutenki vajausta hampahista, niin päätin, jotta yritetähän pelastaa se vielä, jos se suinki on maharollista. Mutta sepäs ei ookkaa ollenkaa niin yksinkertaasta.

Soitin eileen kaffettauolla hammashoitolahan ja sieltä sanottihin, jotta sen päivän särkypäivystysaijat on jo menny ja käskivät soittaa tänään uurestansa. Ensimmäänen tavallinen hammaslääkäriaika olis ollu tarijolla 19.6. Niin kauaa en meinaa orottaa.

Tänään ku soitin heti aamusta, niin mulle sanottihin, jotta klo 13 olis kaharellekki lääkärille aika. Mutta emmä taaskaa pääsny, ku mulla alakoo se tutkinnon arvioonti justihin siihen aikahan. Pahin porotes on ny ohi, mutta tulehrus tai mätä – mitä sielä ny onkaa – taitaa levitä, ku poski on paisuksis ja koko naama aiva toispuolohoonen. Välillä vihilaasoo korvahan ja leukahan asti. Ja sähköiskuja sateloo, jos yrittää purra jotaki ja hampahat kolahtaa vahingos yhtehen. Pitääs syörä/juora ny vain nestemäistä ravintua. Jos huomenna taas yrittääs soitella…

Mutta joo – siitä arvioontikeskustelusta: siinä ei ollu mitää jännitettävää. Mä esittelin tekemäni PowerPoint-esityksen yrityksestä ja kerroon meirän kehittämistyöstä asiakastyytyvääsyyren lisäämiseksi ja joka on otettu jo käyttöhönki. Muuten se oli lähinnä jutustelua asiasta ja etenki asian vierestä.

Opettaja vain totes, jotta oon teheny aiva liika kovan työn sen näyttösuunnitelman kans. Hän oli sairaslomalla silloon, ku hänen sijaasensa veti meille sen ohojeestuksen. Tämä kyseenen sijaanen on kuulemma työskennelly enemmän perustutkintolaasten kans ja sielä teherähän tarkempi ja yksityyskohtaasempi suunnitelma ja sen mukaasesti hän tietenki meitä opasti. Ammattitutkintolaaselle olis kuulemma piisannu vähempiki.

Ittearvioki mulla oli peräti 3-sivuunen ja seki oli kuulemma aiva turha. Sitä ei ammattitutkintolaasilta vaarita…

Jälleen kerran pitää toreta, jotta taas oon siis ottanu ihan turhia paiseeta (kirijaamellisesti), mutta kun en oo tienny. Joka tapaukses kuulemma kattoovat yhyres ohojaajan kans sen hyväksytysti suoritetuksi ja se on ny sitte tutkintotoimikunnan käsis, saanko mä toristuksen vai en.

Koululta saarahan silloon 13.6. sellaanen toristus, millä pystytähän työkkärihin näyttämähän, jotta opinnot on suoritettu. Jotenki olin kuvitellu, jotta mulla olis ollu tuon arvioontikeskustelun jäläkihin riemukkahampi tai helepottunehempi olo. Nyt mä kuitenki oon vissihin sen verran särkylääkkehien vaikutuksen alaanen, jottei tunnu oikeen miltää. Totesin vain, jotta emmä usko, ennen ku saan sen tutkintotoristuksen kourahani. Seki voi venähtää. Tutkintotoimikunnan seuraava kokous on 14.6. ja paperit pitää olla sielä kahta viikkua aikaasemmin. Opettaja epääli, jotta hän ei kerkiä (= ehdi) saara niitä siihen kokouksehen. Eli voi siis mennä sinne syksyhyn joka tapaukses.

Kuulin opettajalta, jotta yks kurssikaveri on eileen ehtoolla saanu vauvan, mutta opettaja ei muistanu, kummanko. Arveli, jotta flikka tai poika sieltä on tullu. 🙂

Kotia tulles mua orotti työttömyyskassan kirijet, mihinä torettihin, jotta ansiopäivärahat on ny kaikki käytetty ja jatkos pitää sitte anella rahaa Kelalta. Mä skannasin sen kirijeen työkkärihin ja kysyyn, jotta piisaako (= riittääkö) se niille, vai tahtooko ne mun käyvän sitä oikeen näyttämäs.