Kesäloma

Ihan oli mukava lomapäivä. Heräsin vasta puoli kahareksan aikoohin ja vartin yli kahareksan olin vielä yövaattehis, vilikaasin kellua ja totesin isännälle, jotta ”Hah, toiset on ollu jo vartin töis.” Tuntuu hävittömän hyvältä olla arkipäivänä vapaalla!

Isäntä meni yhyreksäksi salille. Mä rupesin kirijoottelemahan joulukorttia. Tänä vuonna ei teheny sarijatyötä, vaan jokahinen kortti on erilaanen.

Ku sain kortit kirijootettua, menin laittamahan linnuulle evästä. Nyt on ollu niin kylymää, jotta ruokaa kuluu hyvääsesti. Ei haittaa, lintuja on niin mukava kattella. Täs on pyöriny vielä viis-kuus mustarastasta ja isäntä sanoo, jotta niitten porukoos hengaaloo yks tavallinenki rastas. Punatulukkuki oli jo tulos ruokinnalle, mutta se pelijästyy ku mä kurvasin yllättäen nurkan takaa näkyvihin.

Ku isäntä tuli salilta, lähärettihin kaupungille. Mulla oli tavoottehena löytää flikalle kaulahuivilangat. Oli nimittään joululahajatoivehena muhkia tuubihuivi. En oo vielä keriinny aloottamahan, jotten tierä, toteutuuko toive.

Ja – yllätys, yllätys! – isännän toivehesta käytihin Piikis syömäs.. Sitte ajeltihin Prismahan ja lastattihin kärryt täytehen ruokaa ja leipomatarvikkehia.

Kotia tultua piti hetken hengähtää ennen ku alakasin lanttulooran tekohon. Muuta en tälle päivälle suunnitellukkaa, koska mulla oli ehtoolla kansalaasopiston oppilasyhyristyksen jouluruokaalu. Tämä oli hyvä harijootuskierros joulua varte: ensimmäänen ähky. Mutta ku oli niin hyvää!

Ai niin – ku sielä palakintojenjaos Vuokko sanoo mulle, jotta musta on tullu isoonsiskoon näköönen, niin nyt tuola jouluruokaalus Tuula sanoo, jotta mä oon serkkuni Katriinan näköönen. 😂 Emmä sitte vissihin muistuta enää ittiäni ollenkaa.

Advertisement

Me ollahan niin aijastamma jäliis!

Eileen aamusta riipaasin sängystä lakanat pois ennen ku lähärettihin mettästämähän mattoja ja hattuhyllyä porstuahan. Pakastimen hankinnasta päätettihin luopua. Torettihin, jotta oomma pärijänny joulun aijan tähänki asti, niin pärijäämmä vastaki. Suureet pakastin louskuttaas meillä muun aijan vuotta vain tyhyjänpanttina.

Alootimma kauppakierroksen Tokmannilta. Olin Tarketin sivuulta käyny lukemas, jotta kummipohojaasia mattoja ei vinyylilankulle suositella. Mutta matot oli pääsääntöösesti kummipohojaasia, tai sitte kovia, liukkahia koppuroota tai vaihtoehtoosesti ohkaasia ja lusuusia räsymattoja. Ei käyny mikää niistä.

Siirryttihin kalusteosastolle ja torettihin, jottei oo hattuhyllyjä. Ostin kumminki karamällipussin ittelleni, jottei tarvinnu aiva tyhyjin käsin poistua.

Seuraavaksi mentihin Rustahan. Sieläki oli lateksipohojaasia ja räsymattoja. Ei. Mutta sieltä tarttuu kätehen pari joululahajaa.

Seuraavaksi Minimani ja sielä sama mettästys. Ei mattoja, ei hattuhyllyä.

Sitte Prismahan. Ku ei omin avuun löyretty, niin piti kysyä myijältä: hattuhyllyjä ei oo enää valikoomis. On vain naulakoota.

Ei käy! Mä haluan hattuhyllyn, mihinkä saan laittaa hanskat hyllylle ja takin naulahan tai henkarille. Siinä kohtaa totesimma, jotta tairamma olla muutaman kymmenen vuotta aijastamma jäliis. Eihän kukaa pirä enää hattujakaa, niin mitäpä sitä hattuhyllylläkää tekis. 😀

Mutta mulle tuli irea: tuunatahan (= isäntä tuunaa) siitä vanhasta. Laitetahan sinne hylly tankojen päälle. Nyt siinä hyllyosaa markkeeraa viis vierekkäästä metallitankua. Pakkaa aina pipot ja huivit ja hanskat purota sieltä tankojen väliistä.

Mattojakaa ei löyretty.

Vielä jatkettihin kumminki Jyskihin, jos sieltä vaikka löytyys. No, sielä oli samammoinen naulakko ku mitä meillä jo on. Eikä niitä mattojakaa löytyny. Mutta pari joululahajaa löytyy. 😀

Se oli ensimmäänen visiitti Ireaparkkihin sitte kevään koronarajootusten. En oo eheroon taharoon halunnu sinne tukkia, mutta ku Jyski on sielä, niin sitte olimma meki. Ei onneksi ollu palijo väkiä. Ne oli varmahan ollu silloon perijantaiyönä kaikki, ku sielä aukes ovet minuutin yli puolenyön. Ainaki lehtikuvan mukahan sielä oli ollu väkiä ku pipua.

Maskien käyttö näytti menevän suurinpiirteen fifti-siksti. Ehkä maskinaamoja oli vähä enemmän ku maskittomia. Mutta ihimisten välinpitämättömyys ja sotkuusuus niitten maskien pois heittämises oli jotaki aiva järkyttävää. Siinä oli ovensuus roskis täynnä ja loput oli kasattu roskiksen päälle tai heitelty pitkin pihaa. Käsittämätööntä! Mulla on ittelläni maskit muovipussis ja käytetyn maskin mä pistän sinne tyhyjähän pussihin ja tuon kotia, jonsei kaupan roskikses oo tilaa. Ei se sen kummeet vaiva oo. No – se siitä ja loput kirijehes.

Ireaparkista jatkettihin takaasi kotokulumille ja käytihin ruokakaupas. Ja sen jäläkihin vielä Tokmannilla. Torettihin, jotta ku meillä kumminki on melekeen aina matot siinä porstuas samoolla kohorilla, niin onko se ny niin väliä, jos on kummipohojaaset ja vinyyli vaihtaa färiä. Niin me hajettihin matot Tokmannilta. Itte asias isäntä löysi sieltä yhyren häkin, mihinä oli lisää mattoja, mitä ei oltu ensimmääsellä käynnillä havaattu. Sieltä löytyy mun mielestä ihan kivan näkööset. Paitti jotta ku kotona rullasin auki, niin toisehen mattohon oli sirontakelemu jättäny ikävän rairan. Toivottavasti se siitä tasaantuu aijan myötä. En tierä, onko siitä vain nukka litis vai onko seki reakoonu joinki sen maton materiaalin kans. Toisaalta toises matos ei sellaasta raitaa kyllä ollu. No, eikähän ne aja asiansa.

Kello oli jo liki kaks, ku päästihin kotia. Vaihroon vain kotovaattehet ja laitoon lakanat pyykkikonehesehen ja uuret petihin. Sitte imuroottin ja pyhkääsin sen porstuan laattian ennen ku laitoon matot paikoollensa.

Siinä kohtaa alakas jo olohon näläkäki. Onneksi oli ruoka valamihina jääkaapis. Ei tarvinnu ku lämmittää.

Hetken sulattelin syötyäni ja selaalin vähä feispuukkia. Sieltä hoksasin kaverien päivityksestä, jotta nyt on jo ensimmäänen adventtiviikonloppu. Ja mulla on kesäverhot klasiis!

Äkkiä laitoon klasinpesuvehkehet kuntohon ja pesin ensi makuukamarin klasin ja sitte keittiön klasit. Makuukamarin uuret karteekit (= verhot) mulla on orottanu jo monta päivää tuos keittiön tuolin sarijalla (= selkänojalla). Keittiöhönki oli tarkootus hankkia uuret, mutta nyt jäi olosuhteeren pakosta hankkimata. Laitoon puolestansa makuukamarin vanhat verhot keittiöhön, niin nehän on melekeen ku uuret. Vai?

Kello rupes olohon nelijä, ku pesin niitä keittiön klasia. Pihalla oli jo pimiää enkä mä yhtää tienny, tuliko ne puhtahiksi. Mutta saan ny sanua, jotta pesty on.. Tai ainaki yritetty.

Adventtitähären toin keittiön klasille ja ku sain sen ripustettua, niin totesin, jottei se pala. 😦 Ja ku siinä on isookantaanen, mutta pienikupuunen lamppu, niin ajattelin, jottei meillä tietystikkää sellaasta oo. Onneksi isäntä löyti ”jemmasta” sellaasen ja saatihin valo tähtehen.

Askartelin vielä yhyren surunvalittelukortin ennen ku heitin vapaalle ja istuun vahtaamahan Avaraa luontua.

Tänään alootin sillä tavanomaasella pyykkäyksellä. Sitte tein torttupohojan uunihin ja ennen ku se oli kypsä, soitti velii, jotta koska mennähän? Meillä oli sovittuna surunvalittelukäynti serkkujen työnä, ku niitten isä kuoli. Lupasin keriitä (= ehtiä) heti ku sain tortun pois uunista, kasslerinpalan uunihin ja pyykit narulle.

Oltihin me aika kauan vissihin sillä reissulla, ku liha oli keriinny kypsyä ja isäntä oli teheny pernavoin (= perunamuusin) valamihiksi. Sain heti tulla valamihisehen ruokapöytähän.

Ruaan jäläkihin kumosin torttupohojan tarijottimelle, kostutin vanilijamairolla ja täytin vanilijavaahto-rahka-mustikkasekootuksella. Olis tietysti voinu laittaa vaikka vähä liivatetta, jotta se täyte ei olsi valunu, mutta näytti tuo maistuvan nuonki. 😀

Isänpäivä

Nyt on nelijä viikkua harijoottelua takana. Jollaki lailla aika tuntuu palijo piremmältä, vaikka päivät kuluu nopiaa ja melekeen koko aijan on tekemistä.

Jonku verran osaan jo ittekki kattella, mitä vois teherä, mutta jos en keksi, niin kysyn. Kyllä sieltä aina jotaki löytyy.

Vaikka meitä on ny jo kolome harijoottelijaa, niin jokahiselle on varattu ikään ku oma juttunsa. Yks keskittyy kirijanpitohon, toinen isännööntihin ja mä oon ny vielä teheny pääasias palakkoja ja vain yhyren asiakkahan kirijanpitua tammi-lokakuulta.

Teimpä viimme viikolla muutamia palakanlaskentoja ihan ittekseni. Raija oli joko kyllästyny istumahan mun vieres tai sitte se luotti, jotta mä seleviän niistä. Ei se eres tarkastanu niitä, totes vain, jotta jos sä oot itte tarkastanu ja oot sitä mieltä, jotta ne on oikeen, niin ei hän niitä rupia tarkastamahan.

Samas rakennukses työmaan kans on kampaamo ja mä kävääsin keskiviikkona kysymäs, josko ne ottaas mun päänvaivan hoirettavaksensa. Yllättäen sain aijan jo perijantaiksi.

Tehtihin sen verran vaaleeta raitoja, jotta harmaat vähä paremmin piiloutuu joukkohon. Ja vaikka tukka ei vielä ollu palijo erellisen leikkauksen jäliiltä kasvanu, niin siihen saatihin kuitenki ny vähä paremmin sitä mallia, mitä viimmeeksi yritin hakia. Päänahka on erelleenki rutikuiva ja paikoon ärtyny. Yritän sitä aina ennen pesua rasvaalla, mutta ilimeesesti en riittävästi. Tai sitte taustalla on joku muu ongelma. Mutta yhtää ei tällä kertaa färi polttanu eikä pahentanu tilannetta.

Eileen(ki) oli ankian sateenen ja pimiä päivä. Päätin, jotta se on hyvä sää/syy pistää joulukorttipaja pystyhyn. Niitä tais tulla likemmäs 40 ja tuosta suuresta määrästä johtuen tein vain hyvin yksinkertaasia korttia, mutta sarijatuotantua en silti harrastanu. Kahta samammoista sieltä ei löyry.

Tänään on vietetty isänpäivää. Sää on ihan yhtä ankia ku eileenki enkä oo nokkaani pihalle pistäny muuta ku sen verran, jotta vein lintulauralle täyrennystä.

Isänpäiväkakuksi tein mutakakun ja tarijoolin sen vanilijajäätelön kans. Näyttää kelepaavan. 😀 Lahajoja me emmä toisillemma osta, ku ollahan torettu, jotta se ei oo mun isä enkä minä oo sen äitee. Molemmat muksut on sille soitellu onnittelupuhelut. Siinä on lahajaa kyllä. 😀