Joulu pois -siivot

Koska huomenna on työ(harijoottelu)päivä, niin päätin jo tänään siivota joulun pois.

Yks krapina vain kuuluu ku keräsin kuusesta koristehia pois. Varmahan puolitoista kiloa hakoja (= neulasia) oli sen operaation seurauksena laattialla. Tulipahan sitte samalla imurootua laattiat.

Huusholli näytti joulukoristehien riisumisen jäläkihin melekeen kolokolta. Eikähän siihenki taas silimä totu.

Pyykkäri teki puhurasta jäläkiä sillä välin ku mä siivoolin.

Ruaan jäläkihin alakasin tekemähän kahta viimmeestä näyttösuunnitelmaa. Ne oli mulla jo alustavasti kirijootettuna, mutta kummasti mä sain vieläki kulumahan varmahan kolomisen tuntia niitten kans, ennen ku ne oli mun mielestä kelevollisia lähetettäväksi opettajalle. 

Mainokset

Aamiaanen kynttilänvalos

Tuli jatkettua kynttiläaamiaasia vielä tänäänki. Tosin enämmän pakosta ku omasta taharosta.

Oli myräkkä katkoonu sähköt yhyren jäläkihin yöllä eikä niitä ollu vielä aamullakaa ku ylähä noustihin. Sähkölaitos oli varoottanu ehtoolla katkoksista ja sen takia oli puhelimes herätys. Ei tosin tarvittu sitä, ku herättihin jo ennemmin.

Tupa oli menny yön aikana aika kalasiaksi (= viileäksi) ja kerranki isäntä oli se, joka meillä sytytteli tuikkuja ja kynttilöötä. Se ei olsi varmahan eres löytäny niitä, jonsei ne ny sattumoosin olsi vielä joulun jäliiltä esillä. Lisäksi suunnistettihin kännykän ja taskulampun valos.

Oli se vähä ankiaa, ku ei totuttuhun tapahan saanukkaa aamuteetä. Söin vain voileivän ja join mehua päälle. Isäntä halus kaffeja ja se lähti puoli seittemän mais abc:lle sitä juomahan.

Sähkölaitoksen autot ajoo meirän pihahan ja siitä kartanon (= ulkorakennuksen) taakse pellolle. Pian sen jäläkihin räpsähti sähköt päälle, mutta selevästikkää ei kaikki ollu vielä ihan kunnos, ku osa lampuusta joko räpsyy tai paloo hyvin himmiästi tai ei palanu ollenkaa. Kellorarioki soi, muttei näyttäny kellonaikaa. Pakastin ja jääkaappi pysyy vielä ihan hilijaa ja vähä hirvitti lähtiä töihin. Pelekäsin, jotta tuloo oikosuluku.

Kerkesin sen verran hyvin jähtyä, jotta en meinannu töiskää alaata tarkenemahan. Mutta me päästihin loppujen lopuuksi vähällä, ku ei ollu sähköt pois ku kuutisen tuntia. Uutisis sanottihin, jotta Savon suunnalla on aina vain sähköjä poikki eikä oo vissihin luvaskaa, jotta saataas kuntohon ennen huomista.

Rauhoottumista jouluhun

Mulla on näköjään jääny ennen joulua tämä julukaasemata. Onko äitee ollu vähä väsyksis, vaikka:

Tätä joulua on valamisteltu pikkuhilijaa. Vähä päiväs ja palijo viikos. Joka ehtoo oon töitten jäläkihin ottanu pari-kolome juttua, jokka oon päättäny teherä. Tosin se on tarkoottanu ny sitä, jotta tällä viikolla en oo käyny kertaakaa lenkillä. Mutta jospa sitte ens vuonna taas.

Tuskin tuloo joulun aikanakaa palijo käytyä, jos ei ny sitte muksujen koiraan kans tuu käytyä. Vaikka Metku ei enää nivelrikon takia saa teherä ku aiva lyhkääsiä lenkkiä. Ja nyt ne oli joutunu käymähän sen kans lääkäris, ku kylijes on kuulemma kananmunan kokoonen patti. Siitä oli otettu näyte, mutta lääkäri oli sanonu, jotta siinä oli niin monenmoisia soluja, jottei siitä oikeen selevinny mitää. Olivat joutunehet tilaamahan leikkausaijan ens kuulle. 😦

Tein tänään vain ihan tavalliset siivot. Ens viikolla joka paikka on kyllästetty koiran- ja kissinkarvoolla, niin jottei siivuamisehen ny kannata panostaa sen enämpää.

Käytihin abc:llä syömäs ja hajettihin kaks isua kassillista ruokaa samalla reissulla. Jääkaappi vähä murehruttaa nyt. Isäntä siirsi sen aamulla pois paikooltansa, jotta mä sain sen taustanki siivottua ja sen jäläkihin on tuntunu, jotta se ei oo oikeen kunnolla toiminu. Tuloo ikävä joulun aika, jos se päättää ny lasahtaa. Pitää seuraalla lämpötilaa.

Flikka, vävypoika ja Metku tuloo huomenna johonki aikahan ehtoopäivästä tai ehtoosta ja poijan porukka tuloo myöhään aaton ja joulupäivän välisenä yönä. Käyvät ensi miniänaluun kotona viettämäs joulua. Pukki tuloo kuulemma puoli kuurelta, niin jotta pääsevät lähtemähän varmahan vasta kahareksan, yhyreksän mais ehtoolla. Sieltä ajaa nelisen tuntia tänne.

Me täälä kyllä aloottelemma joulun vieton ainaki, mitä tuloo ruokihin ja saunoomisehen ja hauroolla käymisehen. Lahajat jaetahan vasta sitte ku kaikki on paikalla. Nyt on oikeen sellaanen rauhallinen ja hyvä fiilis. Antaa joulun tulla. Konehella en varmahan palijoosin oo joulun aikana. Vietän mieluusti aikaa muksujen ja muiren maharollisten vierahien kans.

Oikeen hyvää ja ihanaa joulun aikaa!

Jatkuu näin jäliistäjoulun:

Nyt on tupa hilijentyny, ku poijan porukka lähti tänään kotua kohti. Ne ryökälehet huijas meitä ja tulivakki jo puoli kahareksan mais aattoehtoolla!

Mutta alootetahan ny siitä aaton aatosta, ku flikan porukka tuli. Matkalta tuli viestiä, jotta vävypoika orottaa innolla pääsevänsä kuusta koristelemahan. Jotta onhan se jo hajettu tupahan. Ja kiellettihin menemästä pihalle vastahan, kun he tuloovat, jottei koira riehaannu liikaa.

Isäntä oli teheny flikan pyynnöstä portin rappusien etehen, jottei Metku ramppaasi niis turhan tähäre. Pahasti näyttääs siltä, jotta tämä oli Metkun viimmeenen joulu meillä. Niin vaikiaa se sen liikkuminen oli.

Aattona olimma syöny hyvin, käyny hauroolla ja istuumma isännän kans saunan lautehilla lämmittelemäs, ku poijan porukka tuli. Niitten lemmikit joutuu pysyttelemähän poijan kämpäs, ku Metku ei suvaatte toisia koiria. Mutta kyllä siinä ääniviestit kuluki puolin ja toisin.

Ja kaiken lisäksi selevis joulun jäläkihin, jotta Metkulla oli juoksut alakamas. Ei ihimekkää, jotta Rymy-poika olis niin kiihkiästi halunnu tulla tutustumahan Metku-neitihin.

Flikan väki lähti jo tapaninpäivänä, ku niillä oli kummallaki töitä torstaina. Niin ku mullaki. Poijalla on loppiaasehen asti vapaata, mutta miniänaluulla alakaa työt jo uuren vuoren jäläkihin.

Hoksasin, jotta yhtäkää valokuvaa en ottanu koko joulun aikana. Nautiin vain hetkistä. Rapsuttelin ja silittelin maharollisimman palijo niin koiria ku kissiäki. Ja kyllä mä vähä halasin välillä muksujaki.

Nyt pitää vissihin sitte toivottaa jo

Oikeen hyvää uutta vuotta!

(Ja pistetähän ny tähän perähän varooksi pääsiäästä, vappua, juhannusta, ittenääsyyspäivää… Meinaan, jos tuo muisti reistaaloo jatkoski tähän mallihin, niin jää muuten toivottamata.)

 

Yhyren asian ihiminen

Mä havahruun eileen ajattelemahan, jotta musta on tullu yhyren asian ihiminen. Ei vain paukut (lue: viittiminen) piisaa enempähän.

Kun mä oon päivän töis, mä en silloon saa ehtoolla enää mitää aikahan. Paitti ehkä pienen lenkin ja telekkaria kattoes vähä käsitöitä (jos niitä sattuu olemahan). Tai kerään pyykit pois narulta, mutta en välttämätä saa niitä heti saman tien käärittyä kaappiihin vaan se saattaa jäärä seuraavalle ehtoolle. Tai sitte mä tyhyjään ja täytän tiskikonehen ja siivuan tiskipöyrän ja hellan.

Viikonloppuusin tahtoo mennä niin, jotta lauantaina on kaupaskäynti ja joka toinen lauantai petivaattehien vaihto ja joka toinen viikonloppu vaihran hantuukit. Ne piisaa mulle yleensä lauantain ”töiksi”.

Eileen mulle olis piisannu kauppareissuksi ruokakauppa ja Tokmanni, mutta isäntä tahtoo Jyskihin hankkimahan uutta tyynyä. Niimpä me loppujen lopuuksi kierreltihin kaupungilla liki nelijä tuntia. Ja mä tein historiaa: ostin ittelleni farkut, jegginsit ja tunikan. Tokmannilta yhteeshintahan 36,90. 

Ku viikolla en saa pyykkiä pestyksi, niin sunnuntait on nykyään taas pyykkipäiviä eikä silloon tuu tehtyä juurikaa mitää muuta. Paitti tietysti pakolliset ruaanlaitot ja tiskaukset. Työvaatteet kattelen valamihiksi alakuviikkua varte.

Tänään sain sentäs leivottua suklaamurukeksiä jouluksi. Ja pakeetootua muutaman lahajan, jokka isäntä oli hankkinu. Ja laskut maksettua. Siinä ne taas oli mun päivän askarehet.

Tänään on ollu kaiken lisäksi tosi masentava sää: on tuullu ja satanu vettä koko päivän. Ei oo nähäny teherä mitää iliman valoja. Saret ropisoo ikkunoohin niin ku syksyllä. Ei yhtää tuu joulufiilis tällä kelillä.

Nyt on varmahan pakko ruveta jo ehtoosinki yrittämähän jotaki ku eihän täs ny jouluhun oo enää ku yks viikonloppu. Seuraavana viikonloppuna pitääs oikiastansa olla jo kaikki tällättynä, ku muksut on tulos.

Eileen totesin isännälle, jotta musta tuntuu, jotta oon vetäny itteni vähä liika piippuhun nuotten koulujen kans. Kaks kouluutusta melekeen peräkanaa on ottanu aika koville ku (niinku ehkä ootta huomannu, niin) tuun ihan huomaamattani vaatineheksi itteltäni aika palijo.

Yritin tänään täyttää eres näyttösuunnitelmia, mutta enhän mä saanu niitä valamihiksi. Puuttuu tietoja ja puuttuu kokemusta. En pysty tekemähän vielä ensimmäästäkää näyttöä vaikka haluaasinki. 😦

Ai niin – isäntä yllätti mun tänään: se muisti mun nimipäivän vaikka itte en muistanukkaa. Sain ihan lahajuksiaki:

 

Ja niinku ehkä huomaatta, oon saanu siivottua arkistoa sen verran, jotta tänne mahtuu taas kuviaki. 🙂

Hyvää ittenääsyyspäivää täältä susirajalta!

Työharijoottelus kulukoo jo melekoosen samaa rataa: palakkoja, kirijanpitua, kausiveroilimootuksia ja sitte taas jo tulooki uuret palakat laskettaviksi.

Maanantaina meillä oli aika hilijaasta. Pomo oli kouluutukses eikä harijoottelijoostakaa ollu muita paikalla ku minä.

Kotia tultua pysähryyn keittiön kynnykselle: meille oli ilimestyny uus hella. Pääkokki oli niin päättäny. S’on ny keraamisella tasolla ja kiertoilimauunilla. Totta puhuen en näin joulun alla olsi piitannu ruveta opettelemahan uutta vehejestä. Ku vanhasta tiesi justihin, millä lämpötiloolla ja kuinka kauan mitäki pitää paistaa ja keittää.

Tiistaina töis oliki aiva toisenmoinen meininki. Oli tupa täynnä väkiä: yks asiakas oli opettelemas laskutusta, uus harijoottelija tuli, insännöönnin harkkari oli paikalla ja ehtoopäivällä tuli vielä pomon poikaki hoitamahan laskutusta. Oli väkiä justihin niin palijo ku kämppähän mahtuu. Kirsi ainuastansa puuttuu. Sillä on kouluviikko. 

Ehtoolla soitti naapuri: tuos linnuntietä vajaan puolen kilometrin pääs (valot näkyy tänne mun kämppähän) oli susi käyny koiran kimppuhun. Ei ollu tappanu, mutta oli purru takakoipehen niin, jotta olivat eläänlääkärillä joutunehet käyttämähän. Petoasiantuntija oli käyny totiamas jälijistä, jotta susi se on ollu.

Eileen kävin töitten jäläkihin hakemas kaupasta piparkakkuvärkkiä ja joulupostimerkit. Ehtoolla piti käryyttää uunista enimmät suoja-ainehet pois. Se oli päällä vaikka kuinka kauan ja kämpäs oli ihan hirviä katku, vaikka liesituuletin oli koko aijan täysillä. 

Ilimeesesti olin vähä väsyksis, koska viimme yönä nukuun yli yhyreksän tuntia, eikä sellaasta oo tapahtunu herran aikoohin.

Silti mulla oli jo kaharen mais piparit leivottuna ja ruoka laitettuna ja syötynäki. 

Siitä tuo kiertoilimauuni on kätevä, jotta siinä saa paistettua monta pellillistä kerralla. Mutta siitä huono, jotta sillä saa pilattuaki monta pellillistä kerralla. Ku en oikeen sitä osannu, niin ensimmäänen satsi, eli kolome pellillistä jäi jos ei ny raaooksi, niin pehemoosiksi kumminki. Seuraaville nostin vähä lämpötilaa, niin jo rupes tulohon rapsakoota paistoksia.

Isäntä tuos äsköön kätevänä miehenä oli päättäny kokeella, kovettuusko piparit, jos ne laittaas mikroaaltouunihin. Ei kovettunu. Paloovat. Ja nyt täälä on taas ihan hirviä käry ja palohälyytinki huusi hetken aikaa henkensä häräs. Jotta tällääsiä käryäviä ittenääsyyspäiväterveesiä täältä susirajalta.

Jouluvalamisteluja valikooren

Tänään mulla oli sen verran virtaa, jotta päätin alaata jouluvalamistelut – sieltä mukavimmasta päästä. Eli lahajojen paketoomisesta.

Mä en oo varsinaasesti käyny joululahajaostoksilla, mutta oon jo jonku aikaa ”pitäny silimät auki” ja löytäny jonku verran lahajoja.

Osa on sellaasia perinteesiä, jokka vain pitää löytyä sieltä paketiista joka vuosi, osa on sattumalta kohoralle osunehia löytöjä ja osa oli sellaasia, jokka olin ottanu siltä varalta, jos en mitää muuta keksi. Ja yks vähä arvokkahampi lahaja on jo annettu. Siitä tein vain ”muistutuskortin”, jos on asianomaasilta pääsny unohtumahan… Käärääsin senki pakettihin.

Ja joka vuosi on oltava joku jekkupaketti. Enkä tarkoota, jotta paketista pitääs löytyä Jägermeister-pullo, vaan oikiasti joku huijauspaketti, josta ei heti päälle päin pysty päättelemähän, mitä se pitää sisällänsä tai sitte siinä on joku sellaanen juttu, joka saa porukat nauramahan. Tämän vuoren jekkupaketti vielä orottaa syntymistänsä, ku en oo ihan varma, mitä siihen laitetahan – ja kellekkä.

Osa lahajoosta luonnollisesti vielä puuttuu tai kaipaa täyrennystä, mutta onhan täs ny vielä melekeen kuukausi aikaa. 😀 

Halua olis, mutta ku ei vain enää kykene

Meillä oli tänään väsypäivä. Mäki nukuun melekeen kahareksahan asti ja isäntä posotteli siitä vielä puoli kymmenehen.

Kun se nousi, mä kannoon pitkästä aikaa petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan, ku aurinko paistoo ja tuuli raikkahasti.

Mä oon jo usiamman viikon haaveellu, jotta haluaasin shoppaalemahan. Ittelleni jotaki piristystä tai sitte joululahajoja, jos sattuus löytymähän jotaki kivaa.

Niimpä mä tänään eherootin isännälle, jotta jos käytääs johonaki päin vähä kiertelemäs. Pääryttihin Minimanihin. Sieltä ku löytyy vaikka ja mitä. Mutta kuinkas sitte kävikää.

Mä oon täs viimme vuosina onnistunu ohojelmoomahan itteni niin tiukasti säästömoodihin, jotten mä pystynykkää ostamahan mitää. Paitti pari joululahajaa, joittenka yhteeshinta oli 13,90.

Vähäki kallihimman tavaran kohoralla mä keksiin heti syitä, minkä takia en voi sitä ostaa. (Ei oikiasti tarvita, en voi toiselle ostaa, jos ei se tykkääkkää jne.)

No tosiasiahan on, jotta kyllä meillä kaikilla on jo kaikkia niin palijo, jotta mitää ei oikiasti tarvita, mutta kyllä mä ennenvanhaan tykkäsin aina laittaa eres jotaki pientä kivaa.

Nyt mun on mielikuvituski näivettyny niin, jotten eres keksi mitää tai sitte musta vain tuntuu, jotta mä saan ähkyn kauppojen tavarapalijouresta.

Käytihin vielä kokeelemas Sittariski, mutta sieltä mä halusin heti pois, ku näin joulupukin ja sen puheelle jonottavat kakarat vanhempinensa. Pois, pois, äkkiä pois!

Seuraavaksi poikettihin Clas Ohlsonilla. Sieltä mä löysin kuuren stompin pakkauksen (3,-).

Halosella käytihin sen verran, jotta mä kattelin läpi ne rekit, johona oli joku alennuslappo. Mutta mitää en löytäny. Oli väärän kokoosia tai väärän färisiä. Tai väärän hintaasia.

Mä siis selevisin tuolla vajaalla seittemällätoista eurolla koko shoppaalureissusta, ku isäntä maksoo ruokaostokset. Mun oli pakko toreta, jotta ostoshaluja olis, mutta ei oo enää kykyä. Ja silti totesin kotia tultua, jotta kyllä tuo shoppaalu on rankkaa. Isäntä oli samaa mieltä.

Mutta ei auttanu, ne petivaattehet piti kantaa parvekkehelta tupahan ja petata puhtahat lakanat. Isäntä meni pesöhön autot, ku nyt on luvattu ainaki toistaaseksi poutaa ja vähä viilenevää.