Askelmerkkien hakua

Nyt, ku oon töis saanu pääasias laskuttaa viimmeeset kolome päivää, niin en ollu eileen ehtoolla niin kuolemanväsyny ku oon pruukannu (= tavannut) olla.

Niimpä mä vihiroon ja viimmeen ajoon ähkyni läpitte ja me käytihin lavatanssiis harijoottelemas vähä askelehia. Melekeen heti tuli valssia ku pääsimmä perille ja mekös lähärimmä sitä kokeelemahan. Kyllä ne askelehet sieltä tuli, vaikka emmä ny tierä, onko se oikeen tanssimista, ku kaks puujalakaasta köpöttelöö huonosti luistavalla laattialla.

Mulla oli lisäksi jaloos ne kengät, jokka meinaan laittaa häihin. Halusin testata, kuinka niillä pystyy olemahan, ku en monehen vuotehen oo pitäny korkkokenkiä ja nuo sattuu olemahan kaikkista korkiakantaasimmat, jokka mulla on. Oli silikkaa murhaa laittaa ne jalakoohin. 😀

Mutta tanttu (= mekko) on ny lyhennetty niitten mukahan. Aion ratkaasta ongelman hankkimalla päkiäpohojalliset ja ottamalla häihin vaihtokengät joukkohon. Ei sitte loppuehtoosta oo niin enää väliä, vaikka pitääs vähä tantun helemoja kannatella tai vaikkei kengät enää passaasikkaa muuhun asuhun.

Mä kuvittelin, jotta tanssipaikalla vois ehtoon mittahan tulla kylymä, mutta sielä oli sisällä ku saunas. Onneksi sielä oli kaikki yhtä hikisiä ku meki. Jokku jopa hikisempiäki. Yhyrelläki miehellä oli vaaliat kesähousut ja näki, kuinka sen oli hiki valunu selekää pitki niin, jotta sen oli pairanselekämyksen lisäksi housukki märijät 😀

Mutta kyllä oli ilo kattella niitä, jokka osaa oikiasti tanssia. Enkä tarkoota ny fuskun tanssijoota. Mun mielestä esimerkiksi niitten humpan tanssiminen muistuttaa enämmän parimarssia, jota me mentihin yläasteen iltamis (niillä oli joku oma nimensäkki, jota en ny muista), ku ei osattu tanssia. (Anteeksi kauhiasti, jos loukkaan jotakuta fuskaajaa. Tämon vain tällääsen tanssitairottoman, vanhan täti-ihimisen mielipiret.)

Tositanssijat tunnistaa myös kengistä. Niillä on järkeviä tanssikenkiä, jopa lenkkarityyppisiä. Mun kenkien ei ollu tarkootuskaa olla järkevät, ne on hankittu komian tähäre.

Kolome ja puoli tuntia jaksettihin, sitte oli jo isännänki jalaat kipiänä. Ja pääsimmä toki lähtemähän ennen pahinta ruuhkaa, ku lähärimmä vähä etuaijas.

Kotia tultihin nuoruusaikojen kemureissuja (= tanssimatkoja) muistellen – krillin kautta. 😀 Pyysin pienet ranskalaaset ja ihimettelin, jotta minkähänmoiset ne isoot olis ollu, ku ei isännän avustuksellakaa saatu eres nuota pieniä syöryksi. Evähät oli siis runsahanpuolohooset.

Kotona oltihin joskus puoli kaharen mais. Nukahtamisesta ei oo mitää mielikuvaa. En oo tainnu saara päätäkää tyynyhyn ku oon jo verelly hirsiä. Tosin heräsin sitte jo seittemän mais selekäkipuhun ja orastavahan päänsärkyhyn. (Alakohoolilla ei ollu osuutta asiahan.)

Sen verran hikoolin eileen ehtoolla, jotta aamulla painoon puoli kilua vähemmän ku erellisaamuna. Nyt tuo paino on sen verran alle 70 kilua, jotta tohorin sanua, jotta muutama kilo on lähteny. Lähtöpainoksi lasken sen 75, mitä puntari näytti enimmillänsä. Mä en oo mitenkää erityysesti yrittäny tiputtaa painua, mutta koulu ja tuo työ on kuluttanu sen verran, jotta sitä on itteksensä ja hilijoollensa lähteny. Varmasti silläki on ollu vaikutuksensa, ku joulun jäläkihin päätimmä, jotta täs huushollis loppuu ny pullan ja keksien mässytys. Vieläki toki on kymmenkunta kilua liikaa. Isäntä sen sijahan on oikeen tosisnansa purottanu painuansa, siltä on lähteny 11 kilua. Niillä on kuntosalikaverin kans tavoottehet seuraavalle salikäynnille: isännän pitää painaa alle 100 kg ja treenikaverin muistaakseni 93.

Ku isäntä nousi kahareksan mais, mä pääsin vaihtamahan petivaattehia. Nyt en saanu niitä tuuletettua, ku aamusta tihuutti vettä.

Käytihin kaupas hakemas ruokavärkkiä. Isännän toivehena oli saara kaalivelliä. Kaalit oli kaikki niin jumalattoman kokoosia, jotta seki, minkä otin, painoo yli 2 kilua. Tokihan se oli uutta kaalia, jotta se oli vielä harvaa ja hötööstä. Mutta kaharella kattilalla piti keittää, jotta sai kaikki sopimahan. Nyt meillä syörähän siis kaalivelliä koko viikon. Jääkaapin oven ku aukaasoo, niin sieltä tulevasta lemahroksesta ei tuu ensimmääsenä mielehen ruoka… Varokaa kaikki, jokka asutta meistä nähären tuulen alapuolella!

Ruaan jäläkihin laitoon lakanat koneehin ja ku aurinkoki alakas paistamahan, niin sain ne pihalle kuivamahan.

Olin kauppareissulla ostanu kansion puhetta varte. Tuunaalin sitä vähä ja sitte päätin vielä kerran kokeella tuota tulostimen putsaamista, jotta saisin sen puheenki tulostettua sinne kansiohon. Olin sitä varte ostanu viis arkkia komiaa, hopianfäristä tulostuspaperiaki. Tulostin oli ny yhteestyöhaluusempi ja teki meleko hyvää jäläkiä. Paitti jotta kahtehen paperihin se sylykääsi ylimäärääsen musteläikän. Onneksi oli viis paperia, ku puheen pituus on kolome arkkia. Sain ne kaks sivua tulostettua uurestansa.

Ehtoopäivän ja ehtoon oonki sitte vain nautiskellu ihanasta ilimasta ja istunu pihalla ottamas valohoitua. Tänään on tuntunu kesältä!

Mainokset

Kivitasku

Mä oon tänä kesänä kuunnellu yhtä lintua, jota en oo tunnistanu. Aamulla se kuuluu taas ja sillon mulla välähti: sehän on kivitasku! Sen ääni kuullostaaki ihan siltä, ku sillä olis kiviä taskus. Kyllähän mä ilahruun. En muista, jotta olsin kuullu tai nähäny sitä muuta ku muksuna. Tälläkää kertaa en kyllä nähäny ku lennos enkä olsi siitä tunnistanu. Melekeen samas suoritti haukka (en tunnistanu, mikä haukka) matalan ylilennon. Jotaki sillä oli kynsisnänsä.

Mulla oli tänään taas työtöön päivä. Ajattelin, jotta omistan sen nuolle hääprojektiille, mutta sitä ennen piti käyrä kirijastos ja kaupas.

Eihän ne mun projektit nykkää menny putkehen. Oli tarkootus tulostaa puhe nuorille ja teherä sitä varte kansio. Mutta tulostin teköö sellaastaki sotkua, jottei sitä kehtaa antaa. Oon ajanu puhuristusohojelman läpi ainaki kymmenen kertaa, mutta aina vain se suttaa. Välillä se herijas tulostusvirhettä ja välillä tietokones ei tunnistanu koko tulostinta. Lisäksi vähä väliä on ollu yhteysongelmia. Koneski on kaatunu jo kahareesti. Niimpä mulla ei oo mitää valamista tältäkää päivältä. 😦 

Rauhoottumista

Olin taas eileen töiren jäläkihin töttöröö ja luukut kiinni jo kuurelta. Sain kumminki kangettua itteni vielä sen verran liikkeelle, jotten aiva siihen aikahan vielä menny nukkumahan. Ja tänä aamuna posottelin puoli yhyreksähän asti. En oo pitkähän aikahan nukkunu niin myöhälle. Sitte kyllä tuntuuki siltä, jotta päivä on jo puoles ja jottei enää mitää kerkiä tekemähän. 😀

No kerkesin mä kumminki jotaki. Ylähä noustuani kannoon ensimmääseksi petivaattehet parvekkehelle tuulettumahan. Sää oli lämpöönen jo heti aamusta ja aurinko paistoo, ihanaa!

Kaupas käytihin hyvin vähääset ostokset tekemäs. Kotia tultua kello oli jo niin palijo, jotta piti ruveta heti keittämähän. Tein mitä-kaapista-löytyy -soppaa: pernoja, kruunuvihanneksia ja sulatejuustua. Hyvää oli.

Ruaan jäläkihin mä alootin parin uuren projektin valamistelut häitä varte. Toisen sain viimmeestelyjä vaille valamihiksi, toinen on vielä vaihees. Sen jäläkihin olis vielä yks projekti, josta flikkaki tietää. Näistä kaharesta se ei tierä mitää. 😀

Joka välis oon käyny vähä pihallaki istuksimas ja lukemas, jottei koko komia päivä mee sisällä könnäämisehen (= kököttämiseen).

Puoli viiren mais isäntä eherootti, jotta lähärettääs ongelle. Ei tarvinnu toista kertaa eheroottaa! Laitoon vain lakanat vielä petihin ennen lähtyä.

Pari tuntia keriittihin uittaa matoja ennen ku piti lähtiä saunaa lämmittämähän. Yhtää kalaa ei eres nähty, vaikka mulla kävi muutaman kerran näppimäs, mutta tais olla lahana, ku en onnistunu saamahan sitä eres pintahan. Mutta ei haitannu. Komia maisema ja ihana ilima – sielä sielu lepää ja rauhoottuu.

Paarmat oli onneksi tällä kertaa isännän kimpus ja jätti mun rauhahan. Punkkien suhteen mä oon meleko hysteerinen varsinki siinä vaihees, ku pitää kahalata kainaloohin ulettuvan horsmikon läpi rantahan.. Yritin saunahan mennes teherä punkkisyynin, mutta sehän on niin pieni aluuksi ennen ku se syö ittensä täytehen, jotta sellaanen voi jäärä havaattemata. Sitä paitti oon huomannu, jotta näin vanhemmiten on alaannu ilimestyä runsahasti luomia ympäri kroppaa. Epäälin jotaki luomiaki punkiksi. 😀

Huomiseksiki on luvattu komiaa säätä. Hyvä, sillä mä unohrin (!) tänään pestä pyykit, kun mä innostuun askartelemahan.

Löytyy!

Tänään oli taas työttömyyspäivä. Se kuluu ”perinteesesti” asiootten hoitohon.

Aamulla kävääsin hammaslääkäris. Tällä kertaa oli vuoros ihan perustarkastus. Mähän varasin aijan siihen jo ennen ku tuo poskihammas alakoo oirehtimahan. Reikiä ei löytyny, mutta kielen sivus oli vaalia kohta, josta lääkäri meinas, jotta vois olla hankauma, ku poskihampahas paikan reuna oli terävä. Ja joo – siinä kohtaa muistin, jotta onhan se aina välillä hinkannu niin pahasti, jotta puhuminen on ollu vaikiaa. Se hioo paikan reunan ja laittoo vielä varmuuren vuoksi kontrollin vajaan kuukauren päähän. Ja suuhykienistille aijan hammaskiven poistohon.

Kotia tultua haukkasin hätääsesti voileivän ja lähärettihin ny kattelemahan isännälle sitä kravattia. Se löytyy yllättäen jo heti toisesta kaupasta – ja taskuliina kans! On ny niin lähellä mun tantun färiä ku ikänä voi olla. Kolomannesta kaupasta löytyy paita.

Ostokset saatihin kasahan nopiaa ja sen jäläkihin mentihinki – vaihteeksi – Piikkihin syömähän.

Käytihin vielä Kelas kyselemäs eläkejutuusta, ku työkkäri yrittää häätää isäntää pois kortistosta ja eläkkehelle, mutta kun me ei oikeen tieretä, jotta mitä se nuon niinku käytännös tarkoottaa. Ihan hyvän vinkin antoo Kelan virkaalija: ansiosironnaanen kerryttää eläkettä ja sitä voi nostaa aina 65-vuotiahaksi asti. Ei siis kannata suostua työkkärin tarijouksehen.

Käytihin vielä Prismas ruokaostoksilla. Ei tullu heräteostoksia, ku oli mahat täynnä.

Kotia tultua laitoon raparperimehun tuleentumahan ja silippusin kaks pakasterasiallista ruohosipulia.

Sitte kello oliki jo viis ja mä päätin, jotta saa piisata (= riittää) tälle päivää. Laitoon tiskit koneehin ja konehen töihin.

Itte tulin netistä kattelemahan tietoja kosmetolookiista. Sen verran aion uhurata, jotta ennen häitä käyn ajattamas parran ja viikset pois ja ottamas jonku naamahoiron. Kulumakarvat pitää muotoolla ja färijätä. Kynsiäki tekis mieli, mutta sitte menöö jo yli purijetin (= budjetin).

Isännälle eherootin, jotta käytääs ennen häitä eres kerran kemuus (= tansseissa) vähä harijoottelemas, ku viimmeeksi on vissihin tanssittu sen velijenpoijan häis kohta kolome vuotta sitte… Ei se ny suoralta käreltä tyrmänny, mutta eipä näyttäny kovin innostuneheltakaa. 😦 

On tämä työmaa, saatana!

Mä oon tään pyhän aikana saanu omasta mielestäni palijo aikahan. Oommä sitte kyllä aika väsyksiski.

Eileen esim. normaalien kaupaskäynnin, petivaattehien tuuletuksen/vaihron ja pyykinpesun lisäksi porstasin porstuan (= eteisen) maton, perkasin syreeniairan juuren, heiluun ympäri markkia trimmerin kans ja laitoon pioonille tuet.

Sielä syreeniairan juures kykkiesnäni kolome pikkupoikaa meni pyörillä ohitte. Ensimmäänen poloki hurijaa vauhtia, toinen huuteli peräs, jotta ”Ei jaksa näin lujaa. Käännytähän kohta.” Kolomas poika tuli omaa vauhtiansa peräs ja tuumas: ”On tämä työmaa, saatana!” Mä hihittelin sielä puskien juurella ittekseni ja tuumasin, jotta niin tämäki. Paitti jotta ku mua rupes naurattamahan, niin ei se ny niin kamalaa ollukkaa. ”Työkaverit” tosin oli aika pisteliähällä päällä. Paarmat on ilimestyny jo ja yks sai puraastua verkkarien läpi melekoosen patin reitehen.

Tänään oon jatkanu pyykinpesua, peraannu kukkapenkit ja kuopsutellu porraspäästä rikkaruohoja irti. Isäntä puolestansa on pesny loput matot painepesurilla. Mä vain kannoon ne pihalle, jotta se tietää, mikkä pitää pestä. Nyt olis meininki huilata, jotta jaksaa huomenna taas töihin.

Valavottihin juhannusta

Tuli valavottua juhannusta, vaikkei ollu tarkootus. Viivi oli nimittään koko aaton vähä vaisu eikä sille maistunu oikeen ruokakaa. Häntäki oli surkiasti koipien välis. Mä ajattelin, jotta sillä on emäntää ikävä.

Ehtoon mittahan sen vatta alakoo mouruamahan siihen mallihin, jotta vattavaivojahan sillä raukalla oli, mutta tällä kertaa sillä ei ollu vattalääkkehiä joukos.

Käytin sitä vähä väliä pihalla ja yhyrellä kerralla se lairunsi ku lammas ja veteli heiniä suuhunsa niin jotta maiskutus vain kuuluu. Arvelin, jotta se yrittää helepottaa oluansa.

Siinä me sitte vistattihin erestakaasi tuvan ja pihan väliä, ku joskus puolen yön mais mahasta kuuluu sellaanenki kruplutus, jotta mä ajattelin parahaksi lähtiä Viivin kans lenkille. Eihän se sille ollu kivaa, ku maha kramppas, mutta se ei pasko muuta ku lenkillä, joten kattoon viisahammaksi vain käyttää sitä kävelyllä. Ja tulihan se kakka lopulta. Kotopihas se kyökkäs (= yökkäsi) vielä nelijä kertaa.

Kello oli puoli yks yöllä, ku päästihin tupahan. Jäin vielä istumahan keittiön rappusille koira sylis ja kuuntelin, vieläkö mahas myllää. Kahtehen asti me kuunneltihin sitä krupinaa ja kummanki silimät alakoo lupsahrella.

Siinä vaihees Viivi päätti, jotta nyt mennähän nukkumahan. Mä yritin saara sitä vielä käymähän pihalla, mutta se ei enää suostunu tulemahan. Istuu vain pukuhuonehen laattialla ja silimät painuu aiva väkisin kiinni. Ja kun mä vain yritin houkutella sitä pihalle, niin se teki mielipitehensä seleväksi ja painuu makuukamarihin sängyn päälle.

Mun ei auttanu ku kerätä siivouskomerosta rättiä joukkohoni ja toivua, jotta ei enää tulsi mitää yllätyksiä kummastakaa päästä.

Viivi kömpii perinteesesti mun peiton alle ja polovien mutkahan nukkumahan. Eikä yöllä sitte onneksi tarvinnu herätä siivuamahan.

Mutta lyhkääseksihän se yö jäi ku kahareksalta jo heräsimmä. Tarijosin taas ruokaa Viiville, mutta ei kelevannu. Niimpä me lähärimmä lenkille, kun mä sain aamupalani syötyä. (Mulle kyllä maistuu.)

Viivi oli selevästi kumminki jo paremmas kunnos, ku häntäki jo heiluu eikä ollu tiukasti koipien välis. Silti lenkillä tuli yllätyspuklu, mutta ei näyttäny menua haittaavan.

Kotia tultua maistuu vähä ruokaki, mutta ei vielä tavallisehen tapahan. Ehtoopäivällä velii haki koiran hoitohonsa ja mä menin trimmerin kans heilumahan tien vierehen. Huomasin nimittään siinä lenkiltä tulles, jotta on pääsny heinä kasvamahan luvattoman pitkäksi ojan varres.

Ehtoolla vasta käytihin juhannussaunas. Saunan jäläkihin alakoo ramaasta (= väsyttää) niin, jotta olin jo yhyreltätoista petis.

Viireltä heräsin ku selekä alakoo taas vaivaamahan. Sen kuus tuntia se antaa nukkua rauhas, mutta millää en olsi viittiny vielä siihen aikahan nousta. Yritin kattella maharollisimman kivuttoman asennon ja löysinki vissihin, koska heräsin seuraavan kerran seittemältä. Isäntä jäi vielä nukkumahan, kun mä nousin.

Ensimmääseksi mä keräsin hantuukit pois naulakoosta ja laitoon puhtahat tilalle. Käytetyt laitoon heti pyykkikoneehin, jotta saan sitte vain napsahuttaa sen päälle, ku isäntäki on heränny.

Ehtoopäivällä piti lähtiä käymähän kaupas, jotta sain eväsvärkkiä ittelleni.

Loppupäivä on menny lähinnä oleelles. Oon taas keriinny vähä rauhoottua färittelemähän, oon lukenu ja kutonu ja kattonu telekkaria.

Nyt orottelen lottoarvonnan tuloksia. Toivon tietysti, jotta sieltä tulis sen verran apuja, jottei koko aikaa tarttisi miettiä rahaa. Meni taas vähä tiukoolle, ku oomma kumpiki hussannu (= tuhlannut) enämmän ku olis ollu varaa. Isäntä osti autohonsa renkahat ja maksoo flikan työnä aitavärkit. Mä oon maksanu vasta toisen puolen silimälasiista ja loppu pitää tietysti maksaa, kun ne hakoo. Sitte ostin sen häätantun. Nyt pitää taas hetken pärijätä vähä vähemmällä.

Mikä ihana viikko!

Maanantaiaamulla lähärimmä ajelemahan flikan ja vävynaluun työ.

Reissun ensisijaanen tarkootus oli rakentaa uus aita vanhan, lahonnehen tilalle. Naapurilla on kaks huskya ja välillä sielä on tyttären dobermanni ja ne on kaikki sen verran vahavoja elukoota, jotta ne olis kohta tullu vanhasta airasta läpi.

Oltihin joskus kaharen jäläkihin ehtoopäivällä perillä. Metku tanssii meille tervetuliaastanssin. 🙂

Hetken hengährettihin ennen ku lähärettihin hankkimahan uuren airan värkit. Ehtoon mittahan ne vielä ölijyttihin (= öljyttiin) parihin kertahan sävyttävällä ölijyllä. Tai no, nuoret sen pääasias teki. Me vain välillä vähä isännän kans autettihin.

Mun päätyöksi eherootettihin klasien pesua, ku joku lintu oli onnistunu päästämähän oikeen ripulipaskat yhtehen klasihin. Pesin olohuonehen ja keittiön ikkunat. Muut klasit saavat pestä itte. Eipä niitä kukaa juuri eres kattele, ku makuukamarit on tien puolella ja niitten verhot on melekeen aina kiinni.

Turhaa työtä tein. Tiistaiaamulla siihen samahan klasihin oli ammuttu jo uus osuma…

Tiistaina nuorellaparilla oli tanssitunti. Häävalssin askelehia piti ottaa haltuhun.

Isäntä alootteli sillä välin airantekua; katkoo värkit valamihiksi ja poras sapluunan kans ruuviille reijät, jotta tuli kaikki suorihin riviihin ja samoolle kohorille.

Mä pesin konehellisen pyykkiä ja tyhyjäsin ja täytin tiskikonehen.

Ruaan jäläkihin miehet meni purkamahan vanhaa aitaa ja kasaamahan uutta. Me lähärettihin flikan kans kaupungille kattelemahan mulle tanttua (= mekkoa) häihin. Flikan kans on mukava mennä, ku mä tierän, jotta se tohtii sanua mulle suoraa, mitä se ajatteloo ja toisaalta mun mielestäni sillä on hyvä maku ja erinomaanen färisilimä. Se kertoo, jotta sielä morsiuspukuliikkehes, mistä se on oman pukunsa ostanu, oli ny juhulapuvut tarijoukses. Olis ollu tosi halapoja, kaikki vain 89,-, mutta eipä niistä tietysti sitte löytyny passelia, ku jälijellä oli vain hajakokoja.

Ei se mitää, seuraavaksi marssittihin Sokoksen juhulapukuosastolle. Olis ollu ihania pukuja, mutta väärän färisiä tai väärän kokoosia.

No, sitte käveltihin nurkan taakse sellaasehen liikkeehin ku Zazabella. Sielä oli kaikista juhulapuvuusta -50%. Ja niitä oli palijo! Me mentihin ihan sekaasin niistä ja otettihin heti varmasti 4-5 pukua sovituksehen.

Yllättäen heti ensimmäänen tuntuu parahalta ja me jo pääryttihin siihen, mutta flikka rupes sanomahan, jotta siitä menis varmahan pieneekki koko mulle. Päätettihin vielä kattastaa se rekki – ja sieltä löytyy varmahan saman verran lisää sovitettavaa… Ja toinenki tanttu, mistä me tykättihin.

Lopuuksi piti pyytää myijää apuhun, kun me ei osattu enää päättää niitten kaharen välillä. Ja niinhän siinä käytihin, jotta se jäläkimmäänen vei lopuuksi voiton. Ensimmäänen valinta alakoo sen rinnalla näyttää aika arkiselta. Yllättäen tämä näyttävämpi tanttu oli vielä halavempiki. Mulla ei kuulkaa oma vihkitanttukaa ollu niin hieno ku tuo on! On kuulemma nähty linnanjuhuliski samammoinen, mutta eri färisenä. Käsittääkseni oli heirän omaa mallistua. Siihen vielä melekeen saman färinen hartiahuivi, niin liikkeestä lähti kaks torella tyytyväästä naista.

Vähä sille tuloo lisähintaa, ku jourun lyhennyttämähän sen. Ku mä oon tälläänen persjalakaanen, niin tantus oli varmahan puoli metriä liikaa pituutta. 😀 Niin, ja on siinä toinenki huono puoli: mä tartten jonku, joka pujettaa mun. Siinä on nimittään nyöritys selijäs eikä sitä saa itte tehtyä. Mutta flikka lupas hoitaa mulle pukijan. 😀

Varmahan joku vierahista ajatteloo, jotta mä en taira olla ihan täyspäinen, ku on nuon yliampuva vaate vanhalla maatiaasakalla kaikkine pling-plingiinensä, mutta so what. Mä halusin kerranki elämäsnäni jotaki aiva liika koriaa ja epäkäytännöllistä. Ja mikä olis paree hetki ku tyttären häät. Mua karuttaas varmasti jäläkikätehen, jos olsin valinnu sinne jonku tylsän ja käytännöllisen vaattehen. Ylipäänsä olin yllättyny, jotta tämän kokooselle ja malliselle ruholle löytyy niin palijo valinnanvaraa.

Saimma vielä flikalta lisätehtävän: isällensä on löyrettävä mun tantun färinen kravatti.

Kauppareissulta ku kotiuruttihin, niin sielä oli aita valamihina ja loppusiivoukset käynnis. Oltihin kaikin kovasti tyytyvääsiä päivän saavutuksihin. Ehtoolla käytihin vielä saunas.

Niin – ja tuli mulle silimälasiliikkehestäki viesti, jotta klasit on valamihina.

Keskiviikkona nuorilla oli aamusta omat menonsa. Isäntä putsas puularon katon ja niitti nurmikon. Mä kääriin erelliset pyykit pois narulta ja pesin uuren konehellisen.

Päivällä flikka färijäs mun tyvikasvun ja leikkas isänsä hiukset.

Ehtoopäivällä oli sovittuna, jotta pääsemmä kattomahan hääpaikan. Ei oikeen vielä pystyny hahamottamahan esim. pöytien sijoottelua, koska vasta osa vierahista on ilimoottautunu. On täs ny vielä kolomisen viikkua aikaa ilimoottautua. Ja aina pitää varautua siihenki, jotta joku ei muista ilimoottautua ollenkaa, mutta on silti tulos.

Astiat oli lukituus kaapiis, joten niitä ei päästy kattomahan sen tarkemmin. Lupasivat kysellä niistä vielä lisätietoja, jos pitää jotaki vierä itteltä.

Paikalla oli meirän lisäksi kaks kaasoosta ja bestman.

Rakennus näytti pihalta kattoen pienemmältä ku mitä se sisällä tuntuu. On aika karun näkööses kunnos, mutta sitäki varte me sielä käytihin, jotta osatahan miettiä koristelua ja maharollisia toiveeta vuokraajalle. (Esim. uluko-oven lukon vois korijauttaa…) Uusia pöytiä on kuulemma tulos ja ilimeesesti ainaki jotaki remonttia, mutta ei oo tieros, jotta minkä laajuusta.

Ehtoolla flikka alakas jo askartelemahan seinäkoristetta hääpaikalle ja jonku aikaa väkerrettyänsä se sanoo, jotta saan mä tulla auttamahan, jos taharon. Meninhän minä. Tuli aika näyttävä koriste, vaikka värkkiinä oli vain kartonkia, valakoosta kopiopaperia, kuumaliimaa ja sprayglitteriä.

Metku ei tullu ensimmääsenä yönä ollenkaa meirän kans, toisena yönä se hipsii johonaki vaihees niin hilijaa, jottei kumpikaa heränny. Viimmeesenä yönä se nukkuu koko yön meirän kans. Itte asias se oli sängys ennen mua, niin jotta mulle jäi hyvin pieni tila ja hyvin vähä peittua. 😀 Mutta hyvin kumminki nukuttihin joka yö, ku maatameno venähti aina yli puolen yön.

Eileen aamulla puoli seittemältä Metku oli sitä mieltä, jotta nyt on nukuttu tarpeheksi. 😀 Me kiltisti noustihin sille seuraksi.

Kerkesin pakata jo kaikki ennen ku nuoret heräs. Päästihin aijoos lähtemähän ja läksiääsiksi Metku tanssii taas meille. Kotona oltihin kolomen mais ehtoopäivällä. Vähä alakoo siinä vaihees jo ilimeesesti juhannusliikenne näkyä, ku letkaa oli molempihin suuntihin.

Postilooras orotti työkkärin palakkatukipäätös. Soitin heti työmaalle ja sovittihin pomon kans, jotta mä alootan työt maanantaina klo 8.00.

Vaihroon sänkyhyn puhtahat lakanat, purkasin reissupussit ja pesin konehellisen pyykkiä.

Ehtoolla, ku tulin tietokonehelle, oli sähköpostis viesti opettajalta. Seuraava tutkintotoimikunnan kokous on vasta 24.8. Menöö luultavasti syyskuulle ennen ku tutkintotoristus tuloo (jos tuloo).

Tänään pyykinpesu on jatkunu.

Saan lisää koiraterapiaa, ku Viivi tuli meille yökylähän. Emäntänsä on juhannusta juhulimas ja mä lupasin ottaa koiran hoitohon. Tuola se ny nukkuu mun selijän takana nojatuolis filtin päällä.

Oikeen ihanaa juhannusta kaikille!