Rikos, rangaastus – ja palakkio

Tänä aamuna kerkesin färittelemähän hyvän aikaa ennen ku isäntä nousi.

Ku sänky oli tyhyjä, kävin nappaamas sieltä lakanat pois ja kiikutin pyykkikoppahan. En laittanu heti koneehin, ku ajattelin, jotta käyrähän ensi kaupas.

Isäntä kumminki ilimootti, jotta samalla reissulla käyrähän johonaki syömäs. No sen johonaki on yleensä ABC (luetahan: AA PEE SEE). Siispä piti orottaa kauppareissulle lähtyä sen verran, jotta kerkiääs tulla eres vähä näläkä.

Siinä orotelles siivosin vessan. Se(ki) on ollu työlistalla jo ties kuinka kauan.

Sitte prässäsin pomon tilaamat sukat, ku sain ne eileen valamihiksi. Samalla prässäsin toisekki sukat, jokka on menos joululahajaksi.

Vielä kerkesin laittaa puhtahat lakanat sänkyhyn.

Näläkää kasvatettihin kattelemalla nettisivuulta, mitä ruokaa olis tarijolla ja tehtihin valinnat valamihiksi. (Otin kanakorin.)

Siitä täyrellä vattalla ruokakauppahan. Ei tullu heräteostoksia.

Päätin rangaasta ittiäni syöntihinlankeemuksesta ja komentaa itteni klasienpesuhun (= ikkunanpesuun). Sitä varte tarttin kumminki jonku porkkanan. (En oikiaa porkkanaa tietystikkää.) Ostin ittelleni Polly-pussin ja päätin, jotta aina ku on yhyren kämpän klasit pesty, niin saan hakia yhyren karamällin. Ei se ihan sitte kumminkaa niin menny… Taisi niitä tulla napsittua vähä välilläki.

Mutta klasit on ny pesty – suurimmaksi osin. Emmä ny sitä oo suunnitellukkaa ku vasta keväästä asti. Pesemätä jäi vessan ja saunan klasit, ku niis on aina karteekit (= ikkunaverhot) eres. Aiva sama, onko ne pesty vai ei. Pesemätä jäi myös ”työhuonehen” klasi, koska se vaatiis ulukopokan nostamista sisälle, jotta sen sais pestyä ulukopuolelta. Samoon flikan ja poijan kämppään klasit. Niis ollahan niin harvoon ja silloonki ne pistää verhot kiinni, niin jottei niitäkää klasia kukaa kattele.

Mutta olohuonehen, keittiön, makuukamarin, kuistin, pukuhuonehen ja pesuhuonehen klasit on ny ainaki aavistuksen verran kirkkahammat. Ja sillä välin, ku mä pesin klasia, niin pyykkikones ja kuivausrumpu teki lakanoosta taas puhtahia.

Seuraava ongelma on karteekit. Ku poika morsmaikkuunensa muutti nykyysehen kämppähänsä, niin pyysivät verhoja, ku heillä ei ollu tarpeeksi. Vein kaikki niille, jotta saavat valita sopivimmat ja mieluusimmat. Sielä ne on vieläki. Mulla ei oo kotona ku jotaki kesääsiä pitsiverhoja.

Sitte muistin, jotta mulla on yhyres komeros äiteen verhoja, jokka ei menny kirpparilla kaupan. Susirumia (paitti jotta suret on mun mielestäni kyllä komeeta elukoota, joten tää vertaus on ny kyllä aiva väärä), mutta saavat ny kelevata häränpyren (= hädän tullen). Tosin toisihin jourun neulomahan kujan tankua varte, jotta saan ne ripustettua. Mutta tuon verhohärdellin mä siirsin suosiolla huomiselle päivälle.

Ihan oon ny tyytyväänen tämän päivän aikahansaannoksihin. En tierä, mikä mielenhäiriö se oli, mutta sehän piti tietysti heti hyöryntää, muutoon olis klasit vieläki pesemätä.

Ai niin – eileen meni työmaalta yhyret sukat kaupan. Satuun vielä itte olemahan kassalla. Pomo antoo niistä mulle vähä enämmänki ku mitä oli alakaappäälle (= alun alkaen) sovittu. 

Mainokset

Noloja tunnustuksia

Ei oo pitkäkää ku mä täälä teille trossasin (= kehuskelin), kuinka mä oon saanu painua purotettua.

Nyt pitää häpiäkseni tunnustaa, jotta meneellänsä on noususuhuranne. Mutta vain painon suhteen. Häitten jäläkihin on lipsuttu ja pahasti. Isäntä on kantanu nisupussia toisensa jäläkihin kaupasta kotia ja minä ku oon heikko luonteheltani ja vahava varreltani, niin en oo kyenny vastustamahan houkutusta. Pari kilua on jo tullu takaasi. Musta tuntuu, jotta mä syön ku talaviunille valamistautuva karhu. Kaikki käy. Mitä epätervehellisempää, sen paremmin maistuu.

Lisäksi mä oon teheny sen virheen, jotta oon töihin ottanu yhtä pienet evähät ku ennen toimistotöihin. Kumminki tuo työ on niin palijo fyysisempää, jotta mun maha murajaa kaiken päivää. Ku tuun töistä kotia, mä syön ku olsin näläkäkuoleman partahalla. Ja se sama meno jatkuu koko ehtoon. Toisaalta jos tuo työ ei olsi nuon fyysistä, niin luultavasti painua olis tullu jo palijo enämmänki. Tänä päivänä otin eilistä hernesrokkaa evähäksi ja yhtäkkiä havaattin ruokatauon jäläkihin, jotta kello oli jo melekeen kolome, enkä ollu vielä pitäny eres ehtoopäivätaukua, ku ei ollu näläkä. Täytyy ny yrittää – taas kerran – ryhyristäytyä.

Toinen noloo tunnustus liittyy seki häitten jäläkeesehen aikahan. Mun nimittään piti vierä isännän ja poijan puvut ja oma juhulatanttuni pesulahan heti häitten jäläkihin. Hmmm, häistä on ny yli kaks kuukautta ja jo viimme viikolla sain ne vietyä…

Viimmeesin tunnustus kertoo kuinka suuresti mä ”rakastan” siivuamista. Tää mun ”työhuone” on jatkuvan kaaoksen vallas. Esim. kouluaikaaset mapit oli vielä leviällänsä tuos kirijahyllys. (Eihän koulun loppumisesta oo vasta ku nelijä kuukautta…) Eileen mä vähä yritin järijestellä tavaroota paikoollensa. Sieltä tavarakaaoksesta löytyy yks pussi, jonka päätin vierä flikan huonehen naulakkohon. Ja voi herrijjee, mitä mä huomasin sielä naulakos! Viimme jouluusen hantuukin (= pyyhkeen). Mistäkö mä tierän, jotta se on viimme joulun aijalta? Siitä, ku anoppi on aikoonansa antanu meirän muksuulle jouluaiheeset kylypypyyhkeet ja ne tosiaanki otetahan käyttöhön vain joulun aikana.

Kyllä mä varmahan oon sielä kämpäs käyny joulun jäläkihinki ja toivottavasti oon joskus jopa siivonnukki, mutta en ilimeesesti oo sitte kattonukkaa sinne naulakkohon päin, ku hantuuki on saanu roikkua sielä kaikes rauhas melekeen vuoren. Mutta kerkiän mä ny sen sopivasti pestä vielä ennen joulua. 😀

Nämä tunnustukset on ny sellaasia, jotta oikiasti pitääs ymmärtää hävetä ja olla eres hilijaa, mutta tänne mä ny ne kirijoottelin. (Saa nauraa.)

Ei tullukkaa vierahia

Siskoonflikan oli meininki tulla perheenensä meille viikonlopuksi, mutta joutuuvat siirtämähän tuloansa tuonnemmaksi. Niimpä meillä ei tällä(kää) viikolla tehty suursiivoja. Kummasti mä silti oon saanu aikani kulumahan. Mitää en muista teheneheni.

Työkaveri on kesälomalla. Se lähti ulukomaille kattelemahan kesää, ku ei sitä täälä oo näkyny. Töis on muutenki ollu aika hilijaasta paitti perijantaina oli vähä vilikkahampaa. Oon yrittäny sitte eres siivoolla päivittään jotaki nurkkaa ja järijestellä ja täyrentää hyllyjä.

Eileen satoo vettä koko päivän. Oli justihin niin tylsä sää, jottei oikeen huvittanu mikää. Niimpä mä sain päähäni, jotta mun pitää löytää ittelleni uus tuulipuku tai eres takki. Käytihin ensi ruokakaupas ja sitte Tokmannilla. Sielä olis ollu takiista -25%, mutta ei oikeen löytyny mieluusta (tai mieluusan hintaasta).

Isäntä eherootti, jotta lähäretähän käymähän Halpa-Hallis. Sopii mulle. Mutta emmä löytäny sieltäkää. Yks olis ollu, mutta se maksoo toistasataa ja minä en nuukana ihimisenä suostu maksamahan niin palijua. Sen sijahan mä löysin Waldemarille niin synttäri- ku joululahajanki. 😀 Jottei se ny sentäs aiva hukkareissu ollu.

Tänä aamuna hämmästys oli suuri, ku näytti siltä, jotta olis tulos komia, selekiä päivä. En eres muista, koska olis viimmeeksi ollu aurinkoosta. Heti vaikutti mielialahan.

Isännän herättyä mä alakasin pyykinpesuhun. Vein ne narulle kuivamahan. Eihän ne ny sielä enää täysin kuiviksi tuu, mutta tuloo eres raikas haju.

Ruaaksi tein hernesrokkaa, kun mun on teheny sitä jo piremmän aikaa mieli. Isäntäki tuumas, jotta olipa se taas pitkästä aikaa hyvää.

Raija soitti päivällä ja puhuttihin pitkähänsä. Sovittihin, jotta yritetähän vielä tämän vuoren puolella käyrä syömäs ja päivittämäs viimmeesimmät kuulumiset.

Siitä mä sain niin palijo virtaa, jotta menin ruaan jäläkihin haravoomahan. Yks peräkärrykuormallinen tuli lehtiä, vaikka en ottanu ku vähä toisesta päästä puutarhaa. Hetken päästä se on samanmoinen, ku puis on vielä niin palijo lehtiä.

Annoomma siinä isännän kans samalla terijoen salaville tappotuomiot. Näyttää olevan jotaki sienikasvustoa kummanki rungos. Isoompi niistä on niin likellä taloon nurkkaa, jotta jos se siitä päättää lahota poikki, niin hyväs lykys (= hyvällä onnella) se tuloo raamit kaulas tuvan klasista sisälle. Ne on vain pirullisia hävitettäviä, ku kuivanehet oksakki alakaa vesoomahan vaikka ne ei olsi eres maata vaste. 

Muori hyytyy

Mulla oli tänään taas työtöön päivä. Mä aina kuvittelen, jotta seuraavana ”vapaapäivänä” mulla ei oo mitää erityystä. Niin mä kuvittelin vielä viimme viikolla tästäki päivästä. Yhtäkkiä mä havaattinki eileen, jotta onhan sitä taas kasaantunu vaikka mitä.

Ehtoolla ajattelin, jotta salille en ainakaa alakaa vapaapäivänäni heräämähän aamuvarahin. Meen, jos oon valamis siihen mennes, ku isäntä lähtöö.

Höh! Heräsin puoli seittemältä ja olin siis aijoos valamihin. Olis kyllä ollu tekemistä vaikka millä mitalla, mutta en osannu päättää, mistä alakaasin, niin ajattelin ihan ensiksi lähtiä karkuhun. 😀

Vähä ennen puoli kahareksaa menin herättelöhön isäntää, jotta keriitähän kahareksaksi salille. Pyh! Ne oliki sopinu, jotta menöövät vasta yhyreksäksi.

Mä kävin siinä orotelles petaamas meirän sängyn ja riipaasemas lakanat pois poijan sängystä. Ajattelin, jotta pistän ne koneehin johonaki vaihees tänä päivänä ku saarahan ensi muut asiat hoirettua.

Tultihin salilta kotia joskus puoli yhyrentoista mais. Luin paikallisaviisin ja sen jäläkihin alakasin laittamahan ruokaa. Sovittihin, jotta lähäretähän asioolle syönnin jäläkihin.

Ensiksi vietihin häävaattehet pesulahan. Sieltä ajeltihin kirijastohon hakemahan mulle lukemista. Sen jäläkihin suunnattihin kaupungille. Mä olin ireoonu yhyren joululahajan, joka olis ollu aiva ihana, mutta valitettavasti sitä ei ollu saatavis. Piti siirtyä suunnitelmahan B, joka seki oli valamihiksi mietittynä, ku vähä arvelinki, jotta voi olla maharotoon tehtävä löytää justihin sitä, mitä kattelin.

Sitte oli tavoottehena löytää mulle kirpparilta takki – tai oikiastansa kaks. Alakaa tuulipuvun takki olemahan vähä liika vilipoonen näillä keliillä. Olin ajatellu, jotta jos löytääs jonku kevyttoppatakin tai lämminvuorisen parkatakin työmatkoolle ja joskus tarvittoo töiski, ku joutuu menöhön asiakkahan kans pihalle tai tien toiselle puolelle varastohon.

Toiseksi takiksi ettiin vähä pitempää toppatakkia sellaaseksi ”riihittemätakiksi” tähän kotosalle. Sen mä löysinki. Oli vetenpitävä, tuulenpitävä, saumavahavistettu ja mitähän kaikkia olikaa – joku ruottalaanen merkki se oli. Kympillä sain sen.

Muuten oli hinnat kyllä karaannu aika pahasti. Emmä suostu kirpparilla maksamahan 30-50 eurua takista. En vaikka siihen hintalappohon olis kirijootettu, jotta uus tai käyttämätöön. Kaharella kirpparilla vain käytihin tällä kertaa.

Se työtakki jäi löytämätä. Mä luulen, jotta otan vanhan tuulitakin käyttöhön, siinä on sentäs fliissivuori. Rumahan se on ku mikä, mutta en oo komia minäkää eikä tuola töis onneksi tartte – eikä voi – vaattehilla koreella. 

Hajettihin vielä ruokaostokset ja kotomatkalla Tokmannilta linnuulle sangoollinen talipalloja.

Kotona oltihin vasta nelijän aikoohin ja mun oli tunnustettava, jotta muori hyytyy siinä vaihees. Emmä enää jaksanu teherä mitää. Oli tarkootus aloottaa kunnon siivoukset, jos meille tuloo viikonloppuvierahia, mutta saas nähärä, jääkö kaikki perijantaille. Silloon on pakko sitte mennä apinan raivolla, jonsei kerran aikaasemmin saa äntihin. Ja ne lakanakki jäi pesemätä.

Draamaa

Laskutuskiirehistä johtuen en perijantaina keriinny pestä töis laattioota. Niimpä eileen alootin siitä hommasta. Oli aika hilijaanen päivä, joten suuri osa päivästä kuluu hyllyjen järijestelemisehen ja täyttämisehen.

Olin polokupyörällä töis ja tuuli sen verran navakkaa vastahan, ku tulin töistä kotia, jotta oikeen sai tosisnansa polokia, jotta pääsi etehenpäin.

Ehtoolla vähä ennen kahareksaa  istuttihin telekkarin ääres, ku uluko-ovi aukes ja serkun mies huusi ovelta isäntää joukkohonsa kattelemahan appiukkoansa, mun enoa. Sen auto oli kuulemma ollu koko päivän tuola mettän lairas. Isäntä lähti niin vauhrilla, jotta sen jäi puhelin kotia eikä se hoksannu eres pukia tarpeeksi lämpöösesti. Ehtoo oli siinävaihees jo ihan säkkipimiä ja tuuli lujaa. Luulin, jotta ovat menos sinne kaharestansa ja ajattelin, jotta aika toivotoon tehtävä on. Eikä ne sitte ollu saanukkaa mennä mettähän, ku sinne oli tulos kaks poliisin koirapartiota ja omatoimiettijät olis sotkenu jälijet.

Isäntä kävääsi joskus puoli kaharentoista mais kotona hakemas lisää vaatetta ja haukkaamas yhyren voileivän. Ettijöötä oli pyyretty kokoontumahan paloasemalle ja ohojeestuksen jäläkihin lähtisivät haravoomahan mettää. Justihin, ku olivat pääsnehet paloaseman pihahan, oli tullu tieto, jotta enoo on löyretty murskaamolle menevältä tieltä.

Mä oon tosi huono arvioomahan etääsyyksiä, mutta väittääsin, jotta sen autolta sinne oli ainaki kilometrin verran. Tai enämmänki, riippuen siitä, mistä kohtaa se on sieltä löyretty. Ilimeesen hyväkuntoosena, koska oli tänään jo pääsny pois sairaalasta. Silimälasit oli ollu hukas. Yllättävää, koska kysees on 86-vuotias rementikko, jolle on tehty syränleikkaus ja joka liikkuu vähä huonosti ja joka oli ollu toista kellonympärystä iliman ruokaa ja juomaa ja vähä yli viiren astehen lämpötilas.

Sen katuamisen huomaaminen kesti niin kauan sen tähäre, ku vaimonsa sairastaa Parkinssonin tautia ja on vähä muistamatoon hänki. Ei ollu osannu hälyyttää apua. Eikä ottaa lääkkehiänsä. Tilanne huomattihin vasta ku siinä lähellä asuvan pariskunnan rouva oli soittanu ja ilimoottanu, jotta enoon auto on seisny koko päivän paikoollansa.

No nyt kaikki näyttääs kuitenki olevan taas hyvin. Paitti jotta kyllähän serkkujen on ny varmahan mietittävä vanhusten asumisjärijestelyjä. Voiko ne asua enää kaharestansa eres lastensa avustamana? Tai voiko enoon enää antaa ajaa autua?

Se täytyy sanua, jottei se naapuriapu oo onneksi härän hetkellä vielä karonnu. Paikalla oli ollu palijo väkiä valamihina auttamahan ettinnöös ja siinä lähellä asuva nuoripari oli tarijonnu ettijöölle teetä ja kaffeja ja maharollisuuren käyrä sisällä lämmittelemäs. 

Isäntä tuli kotia joskus puolenyön jäläkihin. Siinä hetki meni toimitelles ja vielä sängyski taisi jonkinnäköönen adrenaliinipiikki pitää valaveella ku vielä kaharen aikana yöllä kattoon kellua. Mutta aamulla nousin puoli kahareksalta, ku mun piti käyrä näyttämäs kieltä hammaslääkärille. 😛 Sehän havaatti viimme käynnillä mun kieles jonku plätin (= läikän) ja sitä epäältihin paikan aiheuttamaksi hankausjälijeksi. Se hioo paikkaa ja pyysi vielä käymähän kontrollis jonku aijan päästä. Onneksi oli plätti karonnu ja sain pitää kieleni. Vielä vähä se hioo sitä samaasta paikkaa ja mun pyynnöstä vielä toistaki paikkaa, joka tuntuu terävältä kielehen.

Tänä päivänä oon ollu vähä ku toisen asialla. Hammaslääkäristä tulles kävääsin ruokakaupas ja kotia tultua tein pernavoilooran (= perunasoselaatikon) uunihin. Palijo mitää muuta en oo saanu aikaaseksi. Paitti kaks joululahajaa paketoottin. 😀 Vähä pölyjä pyhiin ja pyykkiä kääriin kaappihin.

Askelmerkkien hakua

Nyt, ku oon töis saanu pääasias laskuttaa viimmeeset kolome päivää, niin en ollu eileen ehtoolla niin kuolemanväsyny ku oon pruukannu (= tavannut) olla.

Niimpä mä vihiroon ja viimmeen ajoon ähkyni läpitte ja me käytihin lavatanssiis harijoottelemas vähä askelehia. Melekeen heti tuli valssia ku pääsimmä perille ja mekös lähärimmä sitä kokeelemahan. Kyllä ne askelehet sieltä tuli, vaikka emmä ny tierä, onko se oikeen tanssimista, ku kaks puujalakaasta köpöttelöö huonosti luistavalla laattialla.

Mulla oli lisäksi jaloos ne kengät, jokka meinaan laittaa häihin. Halusin testata, kuinka niillä pystyy olemahan, ku en monehen vuotehen oo pitäny korkkokenkiä ja nuo sattuu olemahan kaikkista korkiakantaasimmat, jokka mulla on. Oli silikkaa murhaa laittaa ne jalakoohin. 😀

Mutta tanttu (= mekko) on ny lyhennetty niitten mukahan. Aion ratkaasta ongelman hankkimalla päkiäpohojalliset ja ottamalla häihin vaihtokengät joukkohon. Ei sitte loppuehtoosta oo niin enää väliä, vaikka pitääs vähä tantun helemoja kannatella tai vaikkei kengät enää passaasikkaa muuhun asuhun.

Mä kuvittelin, jotta tanssipaikalla vois ehtoon mittahan tulla kylymä, mutta sielä oli sisällä ku saunas. Onneksi sielä oli kaikki yhtä hikisiä ku meki. Jokku jopa hikisempiäki. Yhyrelläki miehellä oli vaaliat kesähousut ja näki, kuinka sen oli hiki valunu selekää pitki niin, jotta sen oli pairanselekämyksen lisäksi housukki märijät 😀

Mutta kyllä oli ilo kattella niitä, jokka osaa oikiasti tanssia. Enkä tarkoota ny fuskun tanssijoota. Mun mielestä esimerkiksi niitten humpan tanssiminen muistuttaa enämmän parimarssia, jota me mentihin yläasteen iltamis (niillä oli joku oma nimensäkki, jota en ny muista), ku ei osattu tanssia. (Anteeksi kauhiasti, jos loukkaan jotakuta fuskaajaa. Tämon vain tällääsen tanssitairottoman, vanhan täti-ihimisen mielipiret.)

Tositanssijat tunnistaa myös kengistä. Niillä on järkeviä tanssikenkiä, jopa lenkkarityyppisiä. Mun kenkien ei ollu tarkootuskaa olla järkevät, ne on hankittu komian tähäre.

Kolome ja puoli tuntia jaksettihin, sitte oli jo isännänki jalaat kipiänä. Ja pääsimmä toki lähtemähän ennen pahinta ruuhkaa, ku lähärimmä vähä etuaijas.

Kotia tultihin nuoruusaikojen kemureissuja (= tanssimatkoja) muistellen – krillin kautta. 😀 Pyysin pienet ranskalaaset ja ihimettelin, jotta minkähänmoiset ne isoot olis ollu, ku ei isännän avustuksellakaa saatu eres nuota pieniä syöryksi. Evähät oli siis runsahanpuolohooset.

Kotona oltihin joskus puoli kaharen mais. Nukahtamisesta ei oo mitää mielikuvaa. En oo tainnu saara päätäkää tyynyhyn ku oon jo verelly hirsiä. Tosin heräsin sitte jo seittemän mais selekäkipuhun ja orastavahan päänsärkyhyn. (Alakohoolilla ei ollu osuutta asiahan.)

Sen verran hikoolin eileen ehtoolla, jotta aamulla painoon puoli kilua vähemmän ku erellisaamuna. Nyt tuo paino on sen verran alle 70 kilua, jotta tohorin sanua, jotta muutama kilo on lähteny. Lähtöpainoksi lasken sen 75, mitä puntari näytti enimmillänsä. Mä en oo mitenkää erityysesti yrittäny tiputtaa painua, mutta koulu ja tuo työ on kuluttanu sen verran, jotta sitä on itteksensä ja hilijoollensa lähteny. Varmasti silläki on ollu vaikutuksensa, ku joulun jäläkihin päätimmä, jotta täs huushollis loppuu ny pullan ja keksien mässytys. Vieläki toki on kymmenkunta kilua liikaa. Isäntä sen sijahan on oikeen tosisnansa purottanu painuansa, siltä on lähteny 11 kilua. Niillä on kuntosalikaverin kans tavoottehet seuraavalle salikäynnille: isännän pitää painaa alle 100 kg ja treenikaverin muistaakseni 93.

Ku isäntä nousi kahareksan mais, mä pääsin vaihtamahan petivaattehia. Nyt en saanu niitä tuuletettua, ku aamusta tihuutti vettä.

Käytihin kaupas hakemas ruokavärkkiä. Isännän toivehena oli saara kaalivelliä. Kaalit oli kaikki niin jumalattoman kokoosia, jotta seki, minkä otin, painoo yli 2 kilua. Tokihan se oli uutta kaalia, jotta se oli vielä harvaa ja hötööstä. Mutta kaharella kattilalla piti keittää, jotta sai kaikki sopimahan. Nyt meillä syörähän siis kaalivelliä koko viikon. Jääkaapin oven ku aukaasoo, niin sieltä tulevasta lemahroksesta ei tuu ensimmääsenä mielehen ruoka… Varokaa kaikki, jokka asutta meistä nähären tuulen alapuolella!

Ruaan jäläkihin laitoon lakanat koneehin ja ku aurinkoki alakas paistamahan, niin sain ne pihalle kuivamahan.

Olin kauppareissulla ostanu kansion puhetta varte. Tuunaalin sitä vähä ja sitte päätin vielä kerran kokeella tuota tulostimen putsaamista, jotta saisin sen puheenki tulostettua sinne kansiohon. Olin sitä varte ostanu viis arkkia komiaa, hopianfäristä tulostuspaperiaki. Tulostin oli ny yhteestyöhaluusempi ja teki meleko hyvää jäläkiä. Paitti jotta kahtehen paperihin se sylykääsi ylimäärääsen musteläikän. Onneksi oli viis paperia, ku puheen pituus on kolome arkkia. Sain ne kaks sivua tulostettua uurestansa.

Ehtoopäivän ja ehtoon oonki sitte vain nautiskellu ihanasta ilimasta ja istunu pihalla ottamas valohoitua. Tänään on tuntunu kesältä!

Kivitasku

Mä oon tänä kesänä kuunnellu yhtä lintua, jota en oo tunnistanu. Aamulla se kuuluu taas ja sillon mulla välähti: sehän on kivitasku! Sen ääni kuullostaaki ihan siltä, ku sillä olis kiviä taskus. Kyllähän mä ilahruun. En muista, jotta olsin kuullu tai nähäny sitä muuta ku muksuna. Tälläkää kertaa en kyllä nähäny ku lennos enkä olsi siitä tunnistanu. Melekeen samas suoritti haukka (en tunnistanu, mikä haukka) matalan ylilennon. Jotaki sillä oli kynsisnänsä.

Mulla oli tänään taas työtöön päivä. Ajattelin, jotta omistan sen nuolle hääprojektiille, mutta sitä ennen piti käyrä kirijastos ja kaupas.

Eihän ne mun projektit nykkää menny putkehen. Oli tarkootus tulostaa puhe nuorille ja teherä sitä varte kansio. Mutta tulostin teköö sellaastaki sotkua, jottei sitä kehtaa antaa. Oon ajanu puhuristusohojelman läpi ainaki kymmenen kertaa, mutta aina vain se suttaa. Välillä se herijas tulostusvirhettä ja välillä tietokones ei tunnistanu koko tulostinta. Lisäksi vähä väliä on ollu yhteysongelmia. Koneski on kaatunu jo kahareesti. Niimpä mulla ei oo mitää valamista tältäkää päivältä. 😦