Askelmerkkien hakua

Nyt, ku oon töis saanu pääasias laskuttaa viimmeeset kolome päivää, niin en ollu eileen ehtoolla niin kuolemanväsyny ku oon pruukannu (= tavannut) olla.

Niimpä mä vihiroon ja viimmeen ajoon ähkyni läpitte ja me käytihin lavatanssiis harijoottelemas vähä askelehia. Melekeen heti tuli valssia ku pääsimmä perille ja mekös lähärimmä sitä kokeelemahan. Kyllä ne askelehet sieltä tuli, vaikka emmä ny tierä, onko se oikeen tanssimista, ku kaks puujalakaasta köpöttelöö huonosti luistavalla laattialla.

Mulla oli lisäksi jaloos ne kengät, jokka meinaan laittaa häihin. Halusin testata, kuinka niillä pystyy olemahan, ku en monehen vuotehen oo pitäny korkkokenkiä ja nuo sattuu olemahan kaikkista korkiakantaasimmat, jokka mulla on. Oli silikkaa murhaa laittaa ne jalakoohin. 😀

Mutta tanttu (= mekko) on ny lyhennetty niitten mukahan. Aion ratkaasta ongelman hankkimalla päkiäpohojalliset ja ottamalla häihin vaihtokengät joukkohon. Ei sitte loppuehtoosta oo niin enää väliä, vaikka pitääs vähä tantun helemoja kannatella tai vaikkei kengät enää passaasikkaa muuhun asuhun.

Mä kuvittelin, jotta tanssipaikalla vois ehtoon mittahan tulla kylymä, mutta sielä oli sisällä ku saunas. Onneksi sielä oli kaikki yhtä hikisiä ku meki. Jokku jopa hikisempiäki. Yhyrelläki miehellä oli vaaliat kesähousut ja näki, kuinka sen oli hiki valunu selekää pitki niin, jotta sen oli pairanselekämyksen lisäksi housukki märijät 😀

Mutta kyllä oli ilo kattella niitä, jokka osaa oikiasti tanssia. Enkä tarkoota ny fuskun tanssijoota. Mun mielestä esimerkiksi niitten humpan tanssiminen muistuttaa enämmän parimarssia, jota me mentihin yläasteen iltamis (niillä oli joku oma nimensäkki, jota en ny muista), ku ei osattu tanssia. (Anteeksi kauhiasti, jos loukkaan jotakuta fuskaajaa. Tämon vain tällääsen tanssitairottoman, vanhan täti-ihimisen mielipiret.)

Tositanssijat tunnistaa myös kengistä. Niillä on järkeviä tanssikenkiä, jopa lenkkarityyppisiä. Mun kenkien ei ollu tarkootuskaa olla järkevät, ne on hankittu komian tähäre.

Kolome ja puoli tuntia jaksettihin, sitte oli jo isännänki jalaat kipiänä. Ja pääsimmä toki lähtemähän ennen pahinta ruuhkaa, ku lähärimmä vähä etuaijas.

Kotia tultihin nuoruusaikojen kemureissuja (= tanssimatkoja) muistellen – krillin kautta. 😀 Pyysin pienet ranskalaaset ja ihimettelin, jotta minkähänmoiset ne isoot olis ollu, ku ei isännän avustuksellakaa saatu eres nuota pieniä syöryksi. Evähät oli siis runsahanpuolohooset.

Kotona oltihin joskus puoli kaharen mais. Nukahtamisesta ei oo mitää mielikuvaa. En oo tainnu saara päätäkää tyynyhyn ku oon jo verelly hirsiä. Tosin heräsin sitte jo seittemän mais selekäkipuhun ja orastavahan päänsärkyhyn. (Alakohoolilla ei ollu osuutta asiahan.)

Sen verran hikoolin eileen ehtoolla, jotta aamulla painoon puoli kilua vähemmän ku erellisaamuna. Nyt tuo paino on sen verran alle 70 kilua, jotta tohorin sanua, jotta muutama kilo on lähteny. Lähtöpainoksi lasken sen 75, mitä puntari näytti enimmillänsä. Mä en oo mitenkää erityysesti yrittäny tiputtaa painua, mutta koulu ja tuo työ on kuluttanu sen verran, jotta sitä on itteksensä ja hilijoollensa lähteny. Varmasti silläki on ollu vaikutuksensa, ku joulun jäläkihin päätimmä, jotta täs huushollis loppuu ny pullan ja keksien mässytys. Vieläki toki on kymmenkunta kilua liikaa. Isäntä sen sijahan on oikeen tosisnansa purottanu painuansa, siltä on lähteny 11 kilua. Niillä on kuntosalikaverin kans tavoottehet seuraavalle salikäynnille: isännän pitää painaa alle 100 kg ja treenikaverin muistaakseni 93.

Ku isäntä nousi kahareksan mais, mä pääsin vaihtamahan petivaattehia. Nyt en saanu niitä tuuletettua, ku aamusta tihuutti vettä.

Käytihin kaupas hakemas ruokavärkkiä. Isännän toivehena oli saara kaalivelliä. Kaalit oli kaikki niin jumalattoman kokoosia, jotta seki, minkä otin, painoo yli 2 kilua. Tokihan se oli uutta kaalia, jotta se oli vielä harvaa ja hötööstä. Mutta kaharella kattilalla piti keittää, jotta sai kaikki sopimahan. Nyt meillä syörähän siis kaalivelliä koko viikon. Jääkaapin oven ku aukaasoo, niin sieltä tulevasta lemahroksesta ei tuu ensimmääsenä mielehen ruoka… Varokaa kaikki, jokka asutta meistä nähären tuulen alapuolella!

Ruaan jäläkihin laitoon lakanat koneehin ja ku aurinkoki alakas paistamahan, niin sain ne pihalle kuivamahan.

Olin kauppareissulla ostanu kansion puhetta varte. Tuunaalin sitä vähä ja sitte päätin vielä kerran kokeella tuota tulostimen putsaamista, jotta saisin sen puheenki tulostettua sinne kansiohon. Olin sitä varte ostanu viis arkkia komiaa, hopianfäristä tulostuspaperiaki. Tulostin oli ny yhteestyöhaluusempi ja teki meleko hyvää jäläkiä. Paitti jotta kahtehen paperihin se sylykääsi ylimäärääsen musteläikän. Onneksi oli viis paperia, ku puheen pituus on kolome arkkia. Sain ne kaks sivua tulostettua uurestansa.

Ehtoopäivän ja ehtoon oonki sitte vain nautiskellu ihanasta ilimasta ja istunu pihalla ottamas valohoitua. Tänään on tuntunu kesältä!

Mainokset

Painonpurotus

Kyllä kannatti pistää sähköpostia liikuntatoimen johtajalle siitä pururaran lanaamisesta. Vaikka se ei ollu eres töis, posti teki tehtävänsä ja rata oli käyty lanaamas. 😀 En tierä, oliko joku muuki valittanu samasta asiasta vai osuuko vain justihin niin, jotta ne olis käyny sielä joka tapaukses. Kyllä mä silti oon ny kattonu aika visusti kinttuuhini. Ja pysyny pystys.

Torstaina mulla oli parturi. Piti saara uus färi, jotta kehtaan mennä ihimisten ilimoolle. Vähä huolestutti, ku Elina mainitti hiustenlähäröstä. Oli kuulemma pesus lähteny reippahasti hiuksia. Toki mä oon havaannu, jotta harija on täynnä irtokarvaa aina hiusten selevittelyn jäläkihin, mutta en oo sitä sen kummemmin ajatellu. Torennu vain, jotta oon karvanajolla. Elina meinas, jotta jos joulun aikoohin vielä irtuaa yhtä palijo hiuksia, niin sitte kannattaa miettiä, mistä se johtuu. Ittelle tuli mielehen, jotta onkahan kilipirauhasarvot kohorallansa. – Ja ennenkö kukaa kerkiää sanua tähän mitää: jooen oo menos tarkastuttamahan niitä ainakaa ny justihin, ku alakaa tuo kouluki. Kattottahan sitte, ku saa sen ny ensi kunnolla käyntihin.

Ku tulin kotia, poika oli justihin lähärös Oulua kohti. Laitoon sille eres kaffetpaketin viemisiksi.

Eiliselle päivää mulla oli sovittuna kaffittelua (vai pitääkö mun sanua teettelyä, kun en juo kaffeja?) Raijan kans. Raija on aina ihaallu meirän keisarinkruunuja ja nyt mä päätin mennä kaivamahan sillekki muutaman sipulin. Olivat maastoutunehet yllättävän syvälle ja osa sipuliista lähti kuoriintumahan, kun mä niitä väkersin puutarhalapiolla ylähä. Mutta jos ny eres joku lähtis kasvamahan.

Päätin yhyristää huvin ja hyöryn. Menin polokumasiinalla, ku oli niin komia sää. Erestakaasi tuloo vähä yli 11 km. Ihan sellaanen normimittaanen kylääly – nelijä tuntia – meni köykääsesti.

Tänään ripsahutteli vähä vettä aamusta ja mä olin varautunu, jotta mennähän salille ku ei eileen käyty. Mutta vaikka sää pysyy harmaana, saret lakkas ja me lähärimmäki purulle. Sali olis auennu vasta kahareltatoista, oli mukaveet saara tuo kuntooluosuus suoritetuksi heti aamusta.

Niin – ja siihen liittyen tuosta painonpurotuksesta. Mun paino on puronnu. Nimittään vyötärölle. Parturihin lähtiesnäni sovitin kolomet housut ja totesin, jotta kaikkien kans käy niin, jotta liirinki (= vyötärönauha) kinnaa (= kiristää) ja nostaa sellaasen isoon-Valametin takarenkahan kokoosen vetelän fläskikasan liiringin päälle. Kyllä ei oo viehättävän näkööstä se!

Ittehän oon tämän aiheuttanu, mutta kyllä peilihin kattominen teköö aika surulliseksi tätä nykyä. (Pinnallista, myönnän, ku kumminki saan olla vielä suhteellisen terves.) Isäntä väittää laihtunehensa yli 7 kilua ja mun paino pysyttelöö aina vain tiukasti likellä lähtölukemia. Syömisehen pitääs kiinnittää enämmän huomiota. Tai siis – syöminenhän on mulla oikeenki hyvin huomiootuna, mutta pitääs vähä paremmin valita, mitä tuosta leipäluukusta tuloo pistelleheksi alaha.

Tänään kauppareissulla päätin käyrä Tokmannilla kattelemas ittelleni housuja. Masentavaa! En eres sovittanu yksiäkää, ku tälläsin niitä eteheni ja totesin, jotta ku löytää tarpeeksi leviät, niin niis on pultuus (= lahkeissa) 30 senttiä liikaa pituutta. Ei kertakaikkiaan tällääselle pallomahalle oo enää vaattehia.

Raija multa kysyy, jotta enkö mä voi mennä kolleekehousuulla tai lekkinssiillä kouluhun. En torellakaa! Ne on mulle kotovaattehia. Eikä mulla itte asias eres oo. Erelliset kolleekehousut pirin niin loppuhun, jotta niistä tuli kumminauha liiringiltä läpi ja persusta oli rei’illä, niin ku olis haulikolla ammuttu. Lekkinssiä mulla on tasan kaharet kappalehet. Käytän niitä yöhousuuna silloon ku on säärihin kylymä. Ja lekkinssien kans mulla pitääs olla vähintään polovihin asti ulettuva paita, muutoon musta tuntuus jotta kulijen alasti.

Urakka suoritettu – tältä erää

Nukuun viimme yön taas oikeen hyvin ja heräsin auringonpaisteesehen päivähän. Tosin taivas rupes piliveelemähän jo aamupäivällä. Mutta ihan hyvä sää oli tänäänki. Vettä ripsahutti vain vähä malliksi eikä haitannu mitää.

Piti lähtiä heti aamusta ruokakauppahan, ku ei ollu oikeen mitää, mistä keittää. Päätin teherä ihan perusarkiruokaa: jauhelihasoppaa, johonka sain vähä twistiä käyttämällä jauhelihas Sambal Oelekia ja liemes piffifonria (= rich beef fondia).

Ruaan jäläkihin lujeskelin postit ja orottelin, alakaasko aurinko paistamahan, jotta pääsis pihatöihin ja nurmikko vähä kuivaas. Kun ei näkyny aurinkua, niin mä kävin taas kaivelemas äiteen tavaroota. Löysin vakuutuskansion, johona oli vakuutuskirijoja vuosilta 1958-2000. Joutivat kaikki pesähän.

Vetääsin Kontiot jalakahan ja menin trimmerillä niittämähän ojanpenkan loppuhun. Oli niin sitkeetä heiniä, jotta osa vain taittuu, muttei katkennu. Haravoottin heinänroippehet pois, kottikärryllinen niitä tuli.

Aitaa oli perkaamatta tien puolelta varmahan vielä 3/4. Otin saman systeemin ku aikaasemminki: sangoollinen moskia ja tauko. Johonaki välis ripahutti vähä vettäki, mutta ei eres kastellu. Jatkoon perkaamista ja ajattelin, jotta lopetan sitte, jos alakaa oikeen kunnolla sataa. Ei satanu ja mä sain urakkani valamihiksi. Oikeen on taas tyytyväänen mieli.

Suihkus käytyäni päätin vielä kollastaa yhyren looran äiteen tavaroota. Tällä kertaa looran päällä luki: Joulukoristeita. Sielä oli kynttilänjalakoja, tuikkukippoja, serän tekemä kuparinen seinälampetti ja kaikenmoista muuta pikkusälää. Molemmat velijet ilimootti, jotta he eivät ainakaa tarvitte. Luulempa, jotta jokahisella nuota kynttiläjuttuja löytyy kyllä kaapista, ku eivät ollehet mitää erikoosia.

Itte oon sovitellu äiteen vaattehia. Nyt mä rupian mummoolemahan, sillä ne on justihin mun kokoosia, mutta äiteen tyylisiä, monet itte tehtyjä, ku äitee osas neulua (= ommella). Muistan kuinka lihavana oon pitäny äitejä siihen aikahan. Nyt oon itte yhtä lihava. Elämä kostaa. 😉

Olihan päivä!

Aamulla pesin pari konehellista pyykkiä, tein työhakemuksen ja keitin.

Ku olin syömäs, mulle soitettihin ourosta numerosta. Vastasin – sieltä soitti mun serkku, joka on tk:n polilla töis. Kysyy, onko mulle ilimootettu Lintulasta, jotta äitee on tuotu heille. Ei ollu ilimootettu, ei. Entä tiesinkö mä, jotta äiteelle on eileen alootettu pissatulehruslääkitys. En tienny. Ei niistä koskaa meille ilimooteta.

Äitee oli viety terveyskeskuksehen sen takia, jotta sen puhet oli ollu puurua. Serkku sanoo, jotta kyllä se hänet tunnisti heti, vaikka hän ei vielä eres puhunu mitää. Oli reakoonu kysymyksihin ja suoriutunu neurolookisista testiistä, mutta lääkäri oli halunnu varmuuren vuoksi pistää vielä keskussairaalahan kuvauksehen, ku toinen pupilliki oli ollu pienee ku toinen. Ilimootin velijelle ja mohkuttihin Lintulan touhua välinpitämättömäksi.

Mutta sitte velii soitti isännän puhelimehen ja kysyy, onko mun puhelin pois päältä. Olivat soittanehet Lintulasta sille kun mun puhelimehen ei kuulemma saanu yhteyttä. Toinen kerta jo liittymän vaihron jäläkihin, ku kuulen, jotta mun puhelimehen ei oo saanu soitettua. Pyyrän anteeksi Lintulan väjeltä pahoja puheetani.

Kaivoon heti liittymäsopimuspaperit esille ja orotin ja orotin, jotta vastattaas. Kyllä kerkes keittää! Mulla on määräaikaanen sopimus (äläkää ikänä tehkö määräaikaasia, ku niistä ei pääse erohon!) ja yritin purkaa sen. Mä sanoon, jotten voi luottaa tähän, ku näin tärkeetä puheluuta menöö ohitte. Sitä paitti mä orotan joka päivä, jotta joku soittaa ja tarijuaa töitä. Mitä jos ne ei saakkaa mua kii?

Ei auttanu. Sopimusta ei niin vain pureeta. Katteli muka jotaki kuuluvuusalueen karttaa ja täälä pitääs kuulemma olla täys kuuluvuus. Mitä varte mun puhelimes ei sitte oo kenttää? Tai mitä varte ku otan puhelimen latauksesta irti, se ilimoottaa, jotta SIM-korttia ei voitu rekisteröörä, ei kenttää, anna PIN-koori. Ja kun mä naputtelen sen PIN-koorin, niin se ilimoottaa, jotta väärä koori. Pitää sammuttaa koko puhelin ja vasta sen jäläkihin sille kelepaa tuo koori.

Pitää kuulemma säätää puhelin 2G-verkkohon, jos se auttaas. Mistä? Kuinka? En löytäny sellaasta. Tai sitte vika on puhelimes. Vasta viimmeeseksi vaihtoeheroksi se esitti SIM-kortin vaihtua. Mä en voi yksinkertaasesti luottaa tuohon liittymähän tämän jäläkihin!

Sitä paitti, kun mä yritin ettiä asetuksista sitä verkon valintaa, niin mun puhelimen valikkonäppään irtos. (Voi se vika siis olla puhelimeski…) En jaksaasi ny takuta tuosta asiasta, mutta kyllä liittymän pitää toimia, jos mä siitä maksan.

Tuo puhelu kesti orotteluunensa yli puoli tuntia. Voin vain kuvitella, mitä se tuloo maksamahan!

Sillä välin, ku äitee orotteli pääsyä sairaalahan, me käytihin isännän kans kehonkoostumusmittaukses. En tierä, olisko kannattanu ollenkaa. Tottahan mä tiesin, jotta mä oon läski ja rapakunnos, mutta se paperi on aika lohorutoonta lujettavaa: paino 72,3 kg (viitearvot 47,9 – 64,9 kg), lihasmassaa siitä on 24,2 kg (21,4 – 26,2 kg) ja läskiä 27,6 kg (11,3 – 18,1 kg). Painoinreksi on 27,5 (18,5 – 25,0) rasvaprosentti 38,2 (18,0 – 28,0), vyötärö-lantio -suhure 0,89 (0,75 – 0,85).

Nesteet, proteiinit ja mineraalit oli ok, mutta rasvaa eherottomasti liikaa. Viitearvojen yli meni kehon rasva, paino, rasvan suhure lihaksihin, painoinreksi, rasvaprosentti (huomattavasti yli) ja vyötärö-lantio -suhure. Lihakset on heikot ja elintapoohin pitääs kiinnittää huomiota. Painokontrolli kehoottaa tiputtamahan 14,3 kg. Tosin mittaaja sanoo, että se on veretty niin alaha, jotta siitä voi ottaa 5 kilua pois. Silti jää vielä tiputettavaa 9,3 kg. Pakko kai tätä on vihiroon uskua ja yrittää teherä asialle jotaki. Toki oon tienny, mihinä mennähän, mutta nyt se on virallisesti paperilla. No, sitä sulattelen ny jonku aikaa.

Samalla reissulla käytihin postis. Vein sen työhakemuksen ja Vuokon ilahrutus lähti matkahan. 😀

Kotia tultua soitin sairaalahan. Äitee oli vielä päivystyspolilla ja joitaki kokeeta oli otettu, mutta ei vielä ollu mitää tuloksia.

Sitte mun pitiki jo lähtiä kaupungille. Ammattiliiton paikallisosasto järijesti infotilaasuuren työttömille ja työttömyysuhaan alaasille muutosturva-asioosta. Täyttä asiaa kaks tuntia tauotta. Hyvää ja hyöryllistä tietua tuli sieltäki.

Kun se tilaasuus loppuu, soitin taas sairaalahan. Sanoovat, jotta äiteen TT-kuvas ei näkyny mitää poikkiavaa ja jotta pissatulehrus voi tuon aiheuttaa. Meinasivat, jotta ku antipiootit alakaa oikeen kunnolla purra, niin muori siitä friskaantuu entisellensä.

Äiteelle oli tilattu ampulanssi Lintulahan siirtua varte. Saattoo olla, jotta äiteen piipaa-taksi tuli mua vastahan ku ajelin kotia päin.

Kotona päätin kaivaa esille vanhan puhelimen ja ottaa sen käyttöhön. Sen akku vain oli ihan kuollu. Ei suostunu ottamahan latausta vastahan. Tilasin siihen netistä uuren akun (vajaat 15 eurua postikuluunensa.) Jotta sellaanen päivä!

Aiva niinku olis ollu vähä liikaaki yhyrelle päivälle.

Kesäänen päivä

Vaikka yöllä mittari oli käyny puoli astetta pakkaasella ja aamu oli syksyysen kylymä, on päivä ollu sitäki lämpööseet. Aiva ihana sää!

Aamu alakas normaalisti pyykinpesulla. Kun sain omat pyykit pestyä, poika kantoo vuorellisen tilalle. Koko päivä on menny konetta täyttäes ja tyhyjätes ja pyykkiä ripustelles. Mutta sehän on vain mukavaa tällääsellä kelillä. Toisesta päästä pyykki on jo kuivaa ku vie uutta konehellista narulle.

Isäntä krillas vielä tänään ku oli näin hieno päivä. Mulle jäi siis ruaanlaitosta vain salaatin teko.

Ruaan jäläkihin lähärettihin pyöräälemähän äiteen työ. Kerittihin teherä pikku lenkki äiteen kans ennen päiväkaffeja. Keräsin viemisiksi kukkakimpun omasta puutarhasta. Yhtää en kyllä tierä, kestääkö nuo vaasis.

002

Loman jäläkihin kävin puntarilla inventoomas lomakilot ja päätin, jotta suunnan on vaihruttava (monennenko sarannen kerran?) Rupesin teköhön aamuusin mahalihasliikkeetä, käyn joka toinen päivä jonkimmoisen lenkin ku on vielä hienua keliä. Kielsin itteltäni hyväskääset ja lopuuksi viimmeesenä keinona rupesin pitämähän ruokapäiväkirijaa. Se on aika pettämätöön, jos vain on ihan rehellinen. Mä havaattin, jotta syön maharottomasti hiilihytraattia. Nyt oon yrittäny lisätä proteiinin saantia. Lisäksi mä oon syöny ihan salaa itteltäni keksiä älyttömät määrät. Sehän on melekeen sata ylimääräästä kaloria per keksi. Eikä eres tunnu, jotta olis syöny mitää…

Kolome (3) viikkua meni yhyren vaivaasen kilon pois saamises! Ne istuu kyllä ku tauti meikälääses kun ne on kerran tullu hankittua.

Tänään oon lujeskellu kansalaasopiston ohojelmaa ku torstaina alakaa ilimoottautuminen. En oo vielä osannut päättää, mihinkä liikuntaryhymähän yrittääsin. Pännähän ny ilimoottaurun tietysti iliman muuta.

Pisti laskemahan

Nimittään kaloria. Niin tuo lukemani kirija ku puntarilla käyntiki. Pääsiääsnä taas karkas mopo käsistä ja meni aiva maharottomaksi syömisen kans. Mutta kyllä se on mun kohorallani niin, jotta kun mä yritän kieltää itteltäni jotaki, niin mitää muuta mä en ajattelekkaa. Nykki on muka näläkä, vaikka päivän kalorit on ylitetty….

Aamusta käytihin kaupoolla ja kirpparilla ja mä innostuun oikeen törsäämähän, vaikka nuota lanttiansakki pitääs laskeskella. Siitä huolimata ostin kengät. Maksoovat peräti kaks eurua.

Kirpparilöytö 2,-

Näyttää aiva pitämättömiltä ja mun silimähäni nää oli hauskat. Ja köykääset jalakahan.

Päätös

Ties monesko lajisnansa…

Käyyn kumminki eileen lasketuttamas netis ihannepainoni ja se ilimootti tylysti, jotta 8 kilua vähemmän. Niimpä päätin, jotta nyt loppuu hyväskän syöminen ja ruoka-annokset punnitahan (en rupia laskemahan kaloria enkä pisteetä enkä tekemähän mitää erityysruokaa). Nyt kokeelen pelata ihan pelekästänsä ruaan määrällä. Kerta-annos saa painaa enintään 350 g. Paitti jotta kasvisten ja vihannesten suhtehen en oo niin nuuka. Jos niillä menöö ylitte tuo paino, niin saa mennä.

Liikunnan lisääminen on ny ollu kovin työlästä enkä meinaa siitä ottaa stressiä. Sitä paitti sanoovat, jotta ruoka ratkaasoo 90% painonhallinnas ja lopun sitte liikunta. Mä käyn ny tiistaisin kahares jumpas ja keskiviikkoosin lenkillä. Jos siihen jotaki viittin lisätä, niin sehän on tietysti aina hyvä, mutta ku pitääs joskus vähä huusholliaki yrittää hoitaa.

Tänään oon haravoonu niin jotta kättä porottaa (= särköö) aika pentelehen lailla. Kai seki ny oli jonkimmoista liikuntaa. Ja synttäriilläki sain olluksi niin, jotten ottanu ku pelekkää teetä. En lupaa mitää itteni tuntien, mutta yritän taas kerran…