Turhia toivioretkiä

Eileen eherootin isännälle, jotta voitaas käyrä Halapa-Hallis kattelemas, josko sieltä löytyys jotaki vaatetta meikälääsellekki. Työkaveri on nimittään ilimaasnu sen niin pistämättömästi, jotta hän ostaa vaatteensa pääasias marketista, ku hänellä on sellaanen ”markettivartalo”. Mä oon tullu samahan tuloksehen omalla kohorallani.

Paitti, jottemmä sitte eres sovittanu mitää. Ei tullu yhyrenkää vaattehen kohoralla sellaasta tunnetta, jotta haluaasin eres sovittaa. Ei kuitenkaa menny ihan hutihin se reissu. Ostin tulostimehen färipatruunan ja isäntä löysi ittellensä kolleerepairan (= collegepaidan).

Tänään puolestansa oli postilooras Bilteman uus kuvasto ja sielä oli kuulemma halavalla kiertovesipumppu, niin sitä lähärettihin hakemahan. No, eihän niitä tietystikkää ollu! ”Jos niitä sitte myöhemmin syksyllä olis tulos.” totes myijä.

Mutta jotaki sentäs tarttuu kätehen: eväsrasia ja kananmunaleikkuri. 😀

Sinne ne taas lähti!

”Poijat” nimittään. Sitä suurinta poikaa me ei loppujen lopuuksi palijo nähty, ku se oli koko aijan menos milloon ketäki kaveriansa treffaamahan.

Mutta Rymy ja Mortti oli sitäki uskollisempia seuralaasia. Varsinki, jos jompikumpi meistä erehtyy aukaasemahan jääkaapin oven. 😀 Ne ei koskaa oo niin syväs unes, jotteiko ne siihen reakoosi.

Perijantai elettihin pitsanlopuulla. Ehtoolla poika meni eruamas olevalle kaverillensa kylähän ja tuli takaasi nelijältä aamulla. Oli joutunu kuskiksi…

Eileen tein isoon vuaallisen lasagnettea. Poika kerkes lähtiä sinne demopäiville ennen ku sain ruaan valamihiksi. Ei ollu syöny koko päivänä mitää ja tuli sitte ”aamupalalle” vasta puoli kymmenen mais ehtoolla… Kaffeella oli käyny kaverin työnä ennen kotia tuloa. Ei jaksanu enää saunahankaa vaan sanoo painuvansa saman tien nukkumahan.

Tänään tarijottihin lapselle uusia pernoja, jokka on sen herkkua. Lasagnettea olis ollu vielä, mutta halusin, jotta se saa eres kerran tänä kesänä oman maan perunoota ja se itte toivoo, jotta kuppinuputtehen kans. Päällysruaaksi tein mokkoosia.

Ruaan jäläkihin poika kävääsi vielä yhyren kaverin työnä kyläs ja tuli sitte keräämähän ”pienet poijat” joukkohon.

Otti se sentäs evähäksi niin lasagnettea ku mokkoosiaki. Ja paketin kaffeja. Äiteelle tuli hyvä mieli, ku jotaki saa laittaa lapselle matkahan.

***

J.K. Poijalta tuli ehtoolla yhyreksältä viesti, jotta ovat päässehet perille. Mutta iliman mokkoosia. Poijan vessatauon aikana Rymy oli hoksannu tilaasuutensa tullehen…

Ku poika oli tullu takaasi, koira oli kakoonu kurkkuansa ja ku poika oli nostanu sen autosta pihalle, niin se oli oksentanu pureskelemattoman mokkoosen. Mokomaki ahamatti! Niitä oli varmahan ainaki likemmäs kymmenkunta sielä pussis. Toivottavasti ei mee yö siivotes…

Kuvan mahdollinen sisältö: ruoka

Poijat käymäs

Poika ilimootti tulevansa viikonlopuksi omien ”poikiensa” eli Mortin ja Rymyn kans. Miniänalaku on lapsenvahtina pikkusisaruksillensa ja poijalla on huomenna joku tapahtuma, mihinkä se on menos.

Oli ensi puhetta, jotta se tuloo vasta tänään, mutta eileen ehtoolla se laittoo kuuren mais viestiä, jotta ovat jo matkalla.

Onneksi mulla oli joku aavistus, ku olin käyny kaupas töistä tullesnani ja mulla oli pitsavärkit valamihina. Ensi tein kumminki suklaakääretortun, mihinkä tuli rahka-sitruunatuorejuusto-kermavaahto-tomusokuritäyte.

Syötihin puoli yhyrentoista aikoohin vielä tukevaksi iltapalaksi pitsaa ja kääretorttua jäläkkäriksi. Hyvää oli. Kumpiki. Isännän ja poijanki mielestä, jottei ny mee aiva omakehuksi.

Tänään isäntä vei mun töihin, ku poika lupas kattua ne Gorillan jarrut. Poika oli kumminki ensi lähteny käymähän kaverinsa työnä ja hätähousu isäntä oli sillä välin jo sitte keriinny säätää ne jarrut ku soli ensi vain keksiny, kuinka se saa sen jumis olevan kruuvin auki. Sai perua jo varatun huollon. Nyt pitääs vielä varata uusintanäyttö kattastuksehen.

Nyt poika on toisen kaverinsa työnä ja Mortti ja Rymy päivystää alakerras orottamas sitä kotia.

Perijantai – lauantai

Viimmeenen lomapäivä menos. Etukätehen en ollu oikeen lomafiiliksis, ku aharisti, jotta kerkiänkö teherä kaikki ennen lomaa. Kerkesin. Saatoon hyvillä mielin aloottaa loman. Vaikka olinki sitä mieltä, jottei viikos oikeen kerkiä lomaalla.

Nyt oon yllättyny, kuinka täysillä oon ollu lomalla ja rentoutunu. Oon nukkunu torella hyvin ja oon tyytyväänen, jottei oo silti ihan menny lorvaaluksi, vaikka sitäki lajia on viikkohon mahtunu ihan riittävästi.

Alakuviikko hypäättihin joka päivä johonaki asioolla. Perijantaiksi ei ollu mitää suunnitelmia, niin mä torstaiehtoolla jo kysyyn isännältä, jotta mitäs sitte tehtääs. Sillä ei ollu mitää ireoota ja mustaki alakoo tuntua, jotta vois olla ihan kiva, ku ei tarttisikkaa lähtiä mihinkää. Nauttiis vain olemisesta ja tekis justihin sen, mikä sattuu kulloonki huvittamahan.

Päivällä sain päähäni, jotta keräämpä raparperit pois ja pistän pakkaasehen orottamahan viinimarijojen kypsymistä ja mehustamista. Yhyren satsin jätin raparperi-riisipuurua varte, toisen raparperisimaa varte ja sitte on vielä yks satsi, joka kokeellahan mehustaa viinihapon kans. Kattotahan, kummallako lailla tuloo parempaa mehua.

Tänään käytihin aamusta kaupas, piti jo murehtia tulevan viikon evähiä. Tein raparperisiman tuleentumahan. Ku se on saatu maisteltua, niin kokeellahan sitä viinihappomehua.

Ruaan jäläkihin kävin trimmerillä niittämäs tien varresta ojanpenkkaa ja syreeniairan taustaa. Trimmerin akku alakaa vain olla jo niin tiensä pääs, jottei sillä pääse koko ojan vartta kerralla. No, kunhan akku kerkiää lataantua, niin sitte loput. Viimmeestään huomenna.

Lauantai – sunnuntai

Hyvin on vielä tämä pyhänaika menny niin ku aina ennenki. Eileen riipaasin lakanat pois petiistä ja jätin sängyt tuuleentumahan siksi aikaa ku käytihin ruokakaupas.

Tein pikaruokaa: pakastepernamuusia (ei tartte teherä toiste) ja jauhelihasoosi mustapekkakermalla ja sinappikurkkusalaatilla. (Ei tartte sitäkää teherä toiste.) Isännälle kuulemma kelepas ja se tais olla vähä pettyny, ku mä en tykännykkää. Se meinas vissihin, jotta hän vois laajentaa omaa ruokarepertuaariansa pernavoilla, jos sen saa teherä pakastepernoosta. Ei se oo yhtää sen vaikiempaa teherä kokonaasistakaa pernoosta. Vähä enämmän vain vie aikaa. Mutta on sata kertaa parempaa.

Ruaan jäläkihin pistin lakanat pyykkikoneehin ja puhtahat lakanat petihin. Kävääsin pikaasesti myös saksimas puutarhas vähä rikkaruohoja. Ja ku ei satanu, niin sain lakanat kuivattua narulla. Färittelinki hetken aikaa.

Ehtoopäivällä en tehenykkää enää mitää muuta ku istuun monta tuntia virkkaamas ja vahtasin samalla kaiken mailman hääpukuohojelmia. Niin typeriä kun ne onki, niin välillä piti vähä vetistelläkki.

Ennen saunahan menua koukkasin vielä kuivat lakanat pois narulta. Ehtooki meni telekkarin ääres, ku kattottihin Avara luonto ja Selviytyjät.

Yön nukuun torella hyvin ja iliman heräälyä ja työpainajaasia. Ja peräti puoli kahareksahan asti. Tosin menin nukkumahanki vasta puolilta öin. Kuulin kyllä, ku isäntä nousi aikaasemmin, mutten piitannu vaan jatkoon hornaamista.

Ylähänoustua nautiin aamupalan kaikes rauhas ja lujeskelin päivän leheren. Sitte vasta menin pyykinpesuhommihin. Sen olis tietysti voinu jättää arkipäivällekki, mutta ajattelin, jotta ompahan pois vaivoosta, jos vaikka viikolla olis jotaki muuta tekemistä.

Ja onhan sitä jo heti huomenaamulla. Vertaalin netis katsastushintoja ja varasin Korillalle aijan huomiselle. Raija soitti ja sovittihin tiistaille syömingit.

Flikkaki soitti aamupäivällä kuulumisia. Oli oikeen tyytyväänen OYS:n toimintahan. Ens viikon oli saanu sairaslomaa, mutta kolomehen viikkohon ei maitopurkkia raskahampaa saisi nostella.

Tänäänki oon keriinny istua virkkaamas tv:n ääres, mutta en jumittunu sentäs yhtä pitkäksi aikaa ku eileen.

Niin, ja joku linnunryökäles oli ruikannu kuistin klasihin terveeset. Sen kävin pesemäs pois.

Viivi on velijen hoiros tämän viikonlopun, ku sen emäntä on velijensä työnä käymäs eikä Viivi enää jaksa niin pitkiä matkoja. Muiren vanhuuren vaivojen lisäksi sillä on kaihi toises silimäs ja se on ilimeesesti jo ihan sokia. Se on aika hurijan näköönen. Naamaki sillä on jo harmaantunu.

Ku nähtihin tuos pihalla, se kyllä tunnisti heti ja tuli hellittäväksi. Ja sitte se halus meille kylähän. 😀 Se osootti hyvin selevästi, jotta sisälle pitääs päästä. Niin me käytihin yhyres tutkimas koko huusholli. Täälä oli varmahan erelliskäynnin jäläkihin aiva uusia Rymyn ja Mortin hajuja.

Ja mikä ihimeellinen muisti nuolla koirilla onkaa! Viivi pysähtyy sen kaapin etehen, mihinä meillä on tavannu olla koirien herkkuja. Nyt ei valitettavasti ollu mitää. 😦 Ja toinen kaappi, minkä etehen se meni päivystämähän oli se, mihinä oli se kummihanhi jota se joskus nuoruutensa voimmis höyhensi niin, jotta oli ittekki aiva puolikuollu sen urakan jäläkihin. Ei se enää kauaa jaksanu riehua, mutta vähä vielä kumminki.

Tänään me syötihin päivällä vain niitä eilisiä – ei niin hyviä – ruaanloppuja, mutta ne ei ilimeesesti isännälle piisannu, ku se ehtoolla totes, jotta hän hakoo krilliltä syötävää ja kysyy, mitä mä haluan. Oikiastansa en halunnu mitää, ku tähän astiset maistiaaset sieltä on ollu järijestänsä pettymyksiä.

Mutta itteni tuntien tiesin, jotta kateus isköö siinä vaihees ku se syö eikä mulla oo ku leipää. 😀 Pyysin tuomahan Mahiksen (lihapiirakka käristehellä ja paistetulla kananmunalla). Ei olsi pitäny!

Oli niin kummallinen makuyhyristelmä, jotta se ei ainakaa mun suuhun passannu ollenkaa. Ja kaiken lisäksi se oli niin rasvaasta, jotta ku sain syötyä, niin tuntuu ku mun mahanpohojalle olis purotettu kolomen kilon kivi. Röyh!

Enkö mä koskaa opi? Musta on kumminki viimme aikoona alakanu yhä vahavemmin tuntua, jotta kevyemmällä ruaalla mulla on parempi olo. No, tyhymyyrestä kuulemma sakotetahan.

Hyvin suunniteltu ei oo vielä puoliksikaa tehty!

Mä oon suunnitellu jo varmahan ainaki kolome kuukautta. Siis tosi kauan – ja tosi hyvin… Nimittään klasien pesemistä.

Se on joka kerta yhtä vastenmielinen askares ja sen aloottaminen tuntuu aina vain vaikiemmalta.

Tänään mulle iski kumminki sellaanen puuska, jotta päätin pestä ainaki osan klasiista jo nyt, jottei oo niin palijo pestävänä sitte lomaviikolla. Sinne ku on jo kasaantunu aika palijo muutaki hoirettavaa hommaa. Ajattelin, jotta jos eres parin kämpän klasit sais pestyä, niin sehän olis sitte jo puoliksi tehty. Tai eres alootettu.

Mutta tuli niin komian kirkasta, jotta mä ihan vahingos havaattin peseväni enemmänki: makuukamari, kuisti, pukuhuone, pesuhuone, olohuone ja keittiö. Pesemätä jäi sauna, vessa, työhuones ja flikan kämppä. Poijan kämpästä pesin silloon ku sielä tehtihin remonttia. Saa ny kelevata toistaaseksi.

Urakan loppua kohti alakas vauhti hyytymähän ja takareiret olemahan maitohapoolla tuolille kaahimisesta ja kantapää kipiänä jalakojen päällä olemisesta.

Sitte piti laittaa vielä karteekit. Laitoon pitsiverhoja, joita ei onneksi tarvinnu silittää. Tai no – pukuhuonehen verhot olis ollu nätimmät, jos olsin vaivautunu silittämähän, mutta ajattelin, jotta olokohon. Ei niitä kattele ku oma väki. Jospa ne siinä roikotuksis oikee omia aikojansa. (Toiveajattelua.)

Pyykkikones on rallattanu pitkin päivää: vaattehia, hantuukia, karteekia ja kluutuja. Ja ku on ollu kivan tuulinen sää, sain suurimman osan pyykiistä jo pois narulta ja käärittyä kaappiihin.

Isäntäki innostuu siivoustalakoohin. Se kantoo keittiöstä, olohuonehesta ja porstuasta matot pihalle ja pesi ne painepesurilla. Ehtoolla ja huomenna on kyllä luvattu vesisaretta, mutta sitteppähän viruuntuvat…

Äsköön makselin laskuja pois ja nyt oon sitä mieltä, jotta loppupäivä huilatahan, jotta jaksaa huomenna töiski jotaki.

Ihan ei aina onnistu…

Tänään oli sitte taas sellaanen päivä.

Isäntä meni töihin ja mä lähärin kauppoohin. Ensi kävääsin Tokmannilla. Kauppahan päästyäni hoksasin, jotta ostoslista on autos enkä muistanu ku pari asiaa, mikkä mun piti ostaa. No, ostin ne ja vein autohon. Sitte uus kierros ostoslistan kans.

Kesäpeittoja en löytäny. Ne olis ny näillä keliillä kivat, ku meirän omat peitot on oikeen superlämpööset. Mutta ostimpa ittelleni pitkävartiset ruohosakset, jos niillä sais vähä puskien juuria siistittyä. Erelliset Fiskarssilaaset hajos jo parin kesän jäläkihin. Otin ny puolta halavemmat sakset, jos ne kestääs vaikka tämän kesän.

Jatkoon matkaa Hankkijalle tarkootuksena ostaa kesäkukat. Valinnan vaikeushan sielä tuli. Pääryyn kumminki ostamahan patiodahlian, kerratun begonian, kaks kerrattua ahkeraliisaa, nelijä pikkuneilikkaa, pari hopialehtä ja säkillisen istutusmultaa. Ku sain ne roudattua autohon, oli vuoros ruokakauppa.

Sielä oli tuttuja ja jäin suustani kiinni parihinki otteehin. Ruaan lisäksi ostin ittelleni kukkakimpun. Oon päättäny käyttää säästynehiä tupakkirahoja kukkihin ja ilahruttaa ittiäni aina silloon tällöön nätillä kimpulla. Tuollaaset markettikimput ei oo kovin kallihia, itte asias tupakkihin meni päiväs enemmän rahaa ku mitä yks kimppu maksaa. Ja oon ollu yllättyny, kun ne on kestäny parahimmillansa toistaki viikkua.

Kotia tultua kannoon pihakukat terassille ja ruaat jääkaappihin. Laitoon ensimmääseksi kukkakimpun vaasihin ja lisäsin viimmeviikkoosesta kimpusta pari hyvänä säilynyttä oksaa joukkohon.

Sitte laitoon soppakattilan tuleelle. Kerkesin saara ruaan valamihiksi justihin, ku isäntä kurvas pihahan. Se meni sentäs nappihin.

Mutta ei isännänkää työpäivä ollu oikeen onnistunu. Se oli klosastellu työmaalla ja saanu nilikkahansa kipiää ja nyt se nilikka on aika reilusti paisuksis. Ja käsivarrekki oli kärvähtäny pahaasesti auringonpaistehes.

Ku toimitin sille tuosta täkkiongelmasta, niin päätettihin lähtiä ratkaasemahan sitä Prismahan. Mutta ei ratkennu sieläkää se ongelma. Syy ei ollu Prisman vaan meirän.

Katteletihin vain peittojen täytteetten painua ja pääryttihin ottamahan sellaaset, johona oli 400 g:n täyte. Kotona rupesin vaihtamahan lakanoota ja meinasin laittaa uuret täkit, mutta, mutta… Ei ollu mitää täkkiä!

Sen sijahan oli kaks tyynyä 🤣 Kaks sokiaa kanaa – tai kukkoo ja kana – onnistuu nappaamahan sieltä täkkien joukosta tyynyt, jokka oli pakattu justihin samalla lailla ku täkikki. Eikä kumpikaa kiinnittäny huomiota, mitä muuta siinä pussis luki ku se 400 g.

No, sai isäntä sieltä eres karamällit ittellensä – ja nyt meillä on varatyynyt, jos sellaasia joskus taas tarvitahan.

Minoon luvannu olla karkkilakos kuukauren (ensimmääsehen loman pätkähän asti) ku tuli niin herkuteltua muksujen kans, jotta nyt on hyvä vähä rajoottaa eres hetken aikaa. Se on helepompaa, ku teköö sen päätöksen vain hetkeksi aikaa kerrallansa. Ja vakuuttaa ittellensä, jotta jääkaappikylymät viinirypälehet on ihan yhtä hyviä ku karamällit. Ja niin ne kyllä onki varsinki näin lämpöösellä.

Mutta meinas mun silti mennä seki lakko heti mettähän. Isäntä oli nimittään sieltä Prismasta ostanu karamällipussin ”matkaevähäksi” (meillähän on sinne ainaki kaksymmentä kilometriä, jottei siitä matkasta oikeen iliman evähiä taharo selevitä). Mä kerkesin jo kaivaa sieltä pussista yhyren joka makua (nelijää sorttia) ja syörä ne, ennen ku mä muistin, jotta munhan pitääs olla karkkilakos. 😂

Ku sain petivaattehet vaihrettua, pistin ne heti peseentymähän ja menin itte istuttamahan kukkia. Tai siis meinasin mennä.

Ku menin hakemahan ulukokartanolta ruukkuja, tajusin, jotta mä heitin viimme syksynä parvekeruukut menemähän, kun ne oli rikki. Nyt oli kukat parvekeruukkuuhin, mutta ei ruukkuja.

Ei muuta ku taas hyppäät autohon ja lähäret Tokmannille. Valinnanvaraa oli hyvin heikosti, ku halusin altakastelevat ruukut. Niitä oli tasan yhtä mallia. Mustat! Olsin halunnu valakooset, ku musta ei mun mielestäni passaa tuohon. Otin ny kumminki ku ei ollu vaihtoehtoja. Musta on sikäliki huono, ku tuonne päärylle paistaa aurinko niin kauan aikaa, jotta ne varmahan kuumenoo niin, jotta kukilla on sielä tukalaa. Sorry, ei voi mitää, näihin on ny tyytyminen.

Sitte meinasin istuttaa sen patiodahlian vain huomatakseni, jotta mun porraspääruukkuni on sille liika matala. Ratkaasin asian pistämällä sen ruukkuunensa sen matalemman ruukun sisälle. Ympärille multaa ja hopialeheret ja joku joulukukasta säästyny hopianfärinen risukasa juurelle.

Sitte vielä se kerrattu begonia ulukokartanon seinustalle. Sielä on ollu tyhyjä kohta eikä sielä kuki tällä hetkellä oikiastansa mikää. Päivänkakkarat vähä alootteloo ja keisarinkruunuus on nuppuja. Muuten se on aika ruokkuamattoman ja ruman näköönen eikä sitä voi enää oikeen sanua eres kukkapenkiksi. Se on rönsynny pihan puolelle ja kartanon päärylle. Sielä kasvaa sitä sun tätä ihan niin ku ne on itte sielä kylyvääntyny ja levinny. Ei se oo enää aikoohinkaa muistuttanu hoirettua kukkapenkkiä.

Aamupäivällä mun piti pistää flikalle kuva, ku mun jouluna saatu tulilatva oli päättäny teherä yhyren kukan. 😀 Flikka nimittään nauroo mulle, ku mulla oli vielä joulukukka koristeenensa. Mä totesin, jotta ku en kerran oo saanu sitä hengiltä, niin oon antanu olla. Tuumasin vain, jotta sitä on vaikia kukittaa uurestansa.

Ny mä kysyyn flikalta, jotta säkö tämän sait aikahan. Se meinas, jotta varmahan se kukka innostuu, ku hän eherootti, jotta mä laittaasin sen parempahan ruukkuhun.

Tupahan tultua oli lakanapyykki peseentyny. Laitoon vielä tummia vaattehia konehellisen ja menin ripustamahan lakanoota. Huomasin, jotta taas on nukuttu raskahasti – toinen lakana oli hajalla kaharesta kohtaa.

Päikkärikki oon keriinny tänään ottaa. Tuli vissihin raitisilimamyrkytys tuola pihalla touhates, niin jotta alakas ramaasemahan. Muutenki on tullu tällä viikolla ehtoosin kuopsuteltua ja peraattua tuola pihalla.

Sellaanen päivä täälä tänään. Minkäsmoinen sulla oli?

Aktiivilomaalija

Flikka tuli keskiviikkona vuorostansa lomalle. Alootettihin tarijoolu äitsykän pitsalla, ku sitä ei kuulemma Oulusta saa 😀

Torstaina töistä tulles täälä oli flikka laittanu tortillatarijoolun. Sillä oli isoo kattilallinen jauheliha-papumuhennosta ja muut täyttehet siihen päälle.

Olivat isänsä kans päivällä kierrellehet kauppoja ettimäs mölökky-peliä. Sellaasen halapisversio oli löytyny ja sitähän me sitte pelattihin ehtoolla. Minä tietysti hävisin joka kierroksen.

Perijantaina flikka oli leikannu isänsä tukkahan oikian mallin. Ei ollu enää mallia ”kynitty kana”, miltä se näytti mun käsittelyn jäliiltä.

Tortillatäytettä oli vielä niin palijo, jotta jatkettihin hyväksi havaatulla plättylinijalla.

Ehtoolla flikka lähti vielä kaverinsa kans rattastamahan. Mä leivoon sillä välin raparperipiirakan.

Eileen käytihin aamupäivällä pelaamas pari kierrosta frispiikolffia (= frisbeegolfia), mutta oli niin kova tuuli, jotta pakkas kiekot lentää mihinkä sattuu. (Mun kiekot kyllä lentää tyynelläki säällä mihinkä sattuu…) Parilla viimmeesellä korilla alakoo hilijoollensa ripsimähän vettä, mutta ei kovin pahasti onneksi kastuttu.

Mua ärsytti suunnattomasti, ku näin, kuinka palijo roskaa sinne raralle oli jätetty. Oli kalijatölökkiä, enerkiajuomatölökkiä, nuuskarasiaa, keksipakettia, mehutetroja ja vaikka mitä. Mitä ihimiset oikeen ajatteloo, kun ne jättää tuollaasen sotkun jäläkehensä? Puhuttihin, jotta pitää ens kerralla ottaa jätesäkki joukkohon ja kerätä niitä samalla pois.

Ai kuinkako meni peli? Meni. Päin mettää. Mutta mä oon tottunu aina olemahan se huonoon kaikes. Onneksi ei tartte tosisnansa kilipaalla. Ura jäis aika lyhkääseksi.

Kotia tultua vaihroon kuivat vaattehet ylle ja koska sitä tortillatäytettä oli aina vain jälijellä, niin tehtihin jämävuoka makarooniista. Tein valakoosen soosin ja terästin sen chilinmakuusella Koskenlaskija-ruokajuustolla. Laitoon kerroksittaan keitettyjä makaroonia ja tortillatäytettä. Juustokastike päällimmääseksi ja vielä kerros pitsaraastetta päälle. Hyvää tuli 🙂

Syötyänsä flikka lähti serkkunsa kans kaffittelohon ja sieltä tultuansa leikkas vielä mun tukan.

Justihin, kun se sai tukan leikattua, tuli pihalla sellaanenki rajupuuska, jotta kastelukannut lenteli naapurin puolelle asti ja vettä tuli aiva vaakasuoras niin, jottei pihan yli meinannu nähärä. Se oli hyvin hetkellinen ilimiö, niin jotta ku flikka meinas kuvata sitä ja sai puhelimensa hajettua, niin pahin myräkkä oli jo ohi.

Tänään oli isännän keittovuoro, mikä tarkootti sitä, jotta syötihin krilliruokaa.

Ehtoopäivällä flikka lähti junaalemahan kohti Oulua. Sen piti vain VR:ltä varmistaa, kulukooko se juna, ku se oli yhtä aikaa peruttujen junien listalla ku samahan aikahan siihen oli voinu ostaa lippuja… Meni se – ja flikka on jo kotona. Nyt niillä on vävypoijan kans kolome viikkua yhtöhööstä lomaa.

Olipa hauskaa, ku se pisti meihin vanahuksihinki vähä liikettä. Tosin nyt on heittokäsi kipiä. 😀

Krillauskilipaalu käynnis

Vävypoika oli muutama päivä sitte postannu Feispuukkihin kuvan herkuulla lastatusta krillistä ja oli laittanu kommentin, jotta eihän se kesä muuten tuu. Näytin isännälle kuvaa ja se tuumas, jotta hän jäi ny toiseksi.

Viimmenen pisara oli, ku se eileenehtoolla näki, jotta naapuris krillattihin.

Tänään se ei enää kestäny painetta, vaan haki pakastimesta makkraa sulamahan. Nythän oliki mitä parahin sää krillaamiselle: räntää ja vettä tuli vaakasuorahan. 😀

Mutta ei se kyllä oo ennenkää haitannu. Muksut muistaa aina sen äitienpäivän, ku satoo lunta ja meillä iskä krillas.

Ennen eristystä

Saatihin yllättäen keskiviikkoehtoona hyvinkäälääset tänne.

Aluun perin niitten oli tarkootus tulla pääsiääsenä, mutta ku ruvettihin puhumahan Uurenmaan rajojen sulukemisesta, niin poijalle tuli hätä, jotta hänen pitää hakia ”kesäauto” täältä ennen sitä.

Tänään lähtivät kotua kohti. Lupasivat laittaa kuulumisia, kuinka kauan rajatarkastuksehen joutuu jonottamahan ja kuinka tarkasti syynätähän. Ei pitääsi olla mitää estettä, miksei ne pääsisi yli, ku ovat kerran kotiansa menos.

Ketää kaveria eivät tällä reissulla käynehet tapaamas, koska kaverit piti näitä ny maharollisina tartuttajina. Onhan se maharollista, joo – ja ihan fiksua nourattaa annettuja ohojeeta, mutta kyllä mä halasin molemmat mennen tullen. Kumpikaa ei oo oireellu eikä lähipiiris oo tiettävästi sellaasia, jokka olis voinu tartuttaa.

Poika sai torstaina viestin, jotta perijantaista alakaen on lomautettuna. Miniänalaku käy ainaki vielä toistaaseksi töis.

Flikka oli torstaina laittanu feispuukkihin päivityksen, jotta hän on perijantaina viimmeestä päivää kampaajana. Kampaamo on ny sulijettu eikä oo vielä varmaa, mitenkä flikan työt jatkuu. Vähä vissihin oli meinooteltu, jotta sille olis töitä ruokakaupan puolella.

Ja minä saan vielä toistaaseksi mennä töihin. Se työkaverin yskäki on ilimeesesti ihan vain tavallista köhää. Pomo soitti sille perijantaina ja kyseli kuulumisia. Ei oo kuulemma tullu muita oireeta eikä isäntäkää oo sairastunu. Silti se on vielä ens viikon pois varmemmaksi vakuureksi.