Joulu pois -siivot

Koska huomenna on työ(harijoottelu)päivä, niin päätin jo tänään siivota joulun pois.

Yks krapina vain kuuluu ku keräsin kuusesta koristehia pois. Varmahan puolitoista kiloa hakoja (= neulasia) oli sen operaation seurauksena laattialla. Tulipahan sitte samalla imurootua laattiat.

Huusholli näytti joulukoristehien riisumisen jäläkihin melekeen kolokolta. Eikähän siihenki taas silimä totu.

Pyykkäri teki puhurasta jäläkiä sillä välin ku mä siivoolin.

Ruaan jäläkihin alakasin tekemähän kahta viimmeestä näyttösuunnitelmaa. Ne oli mulla jo alustavasti kirijootettuna, mutta kummasti mä sain vieläki kulumahan varmahan kolomisen tuntia niitten kans, ennen ku ne oli mun mielestä kelevollisia lähetettäväksi opettajalle. 

Mainokset

Jouluvalamisteluja valikooren

Tänään mulla oli sen verran virtaa, jotta päätin alaata jouluvalamistelut – sieltä mukavimmasta päästä. Eli lahajojen paketoomisesta.

Mä en oo varsinaasesti käyny joululahajaostoksilla, mutta oon jo jonku aikaa ”pitäny silimät auki” ja löytäny jonku verran lahajoja.

Osa on sellaasia perinteesiä, jokka vain pitää löytyä sieltä paketiista joka vuosi, osa on sattumalta kohoralle osunehia löytöjä ja osa oli sellaasia, jokka olin ottanu siltä varalta, jos en mitää muuta keksi. Ja yks vähä arvokkahampi lahaja on jo annettu. Siitä tein vain ”muistutuskortin”, jos on asianomaasilta pääsny unohtumahan… Käärääsin senki pakettihin.

Ja joka vuosi on oltava joku jekkupaketti. Enkä tarkoota, jotta paketista pitääs löytyä Jägermeister-pullo, vaan oikiasti joku huijauspaketti, josta ei heti päälle päin pysty päättelemähän, mitä se pitää sisällänsä tai sitte siinä on joku sellaanen juttu, joka saa porukat nauramahan. Tämän vuoren jekkupaketti vielä orottaa syntymistänsä, ku en oo ihan varma, mitä siihen laitetahan – ja kellekkä.

Osa lahajoosta luonnollisesti vielä puuttuu tai kaipaa täyrennystä, mutta onhan täs ny vielä melekeen kuukausi aikaa. 😀 

Kirijanpitua enimmäksensä

Tällä viikolla ei oo ollu ku kaks palakkaa laskettavaksi, joten oon keskittyny kirijanpitohon.

Sain sen noin puolehen välihin tehtyä. Sovittihin, jotta pomo tuloo sen vielä tarkastamahan ennen ku jatkan etehen päin.

Ei onneksi ollu mitää hirmuusen suuria virheetä. Joitaki sellaasia, jokka johtuu lähinnä siitä, jotten taasakaa ollu vain ymmärtäny tarpeeksi asiakkahan toimintaa. Ja valitettavasti jokunen huolimattomuusvirheki oli livahtanu joukkohon.

Toki kaikki virheet on sieltä saatu ny korijattua, ku pomon kans käytihin joka kirijaus yksitellen läpi. Siinä samalla oon oppinu jo monta sellaasta juttua, jotta osaan loppuvuoren kirijanpitohon niitä soveltaa. Tai ainaki hoksaan kysyä, jos en itte tierä.

Erelleenki oon erittään tyytyväänen harijoottelupaikkahani ja tykkään työstä. Ikäväähän se tietysti olis opintojen täs vaihees havaata, jottei tää ookkaa yhtää mun juttuni…

Eileen töiren jäläkihin mua orotti kotona suloonen yllätys. Ninnu oli lähettäny mulle ”ihan muuten vain” joululeheren, johona oli vaikka mitä ihania käsitöitä, askarteluja, leipomuksia ja muita joulujuttuja.

Nyt ku tiet on kuivanu ja on ollu komia kuutamo, oon joka ehtoo käyny pienen lenkin. Se on arviolta joku 3-3,5 km.

Tänään havahruun siihen, jotta jouluaattohon on tasan kuukausi.

Iski paniikki! Meillä ku ei oo mitää tehty vielä joulun etehen. Ei siivottu, ei leivottu, ei lahajoottu.

Niimpä mä kauppareissulla nappasin muutaman lahajaksi soveltuvan jutun ostoskorihini. Ja ruaan jäläkihin päätin selijättää lopukki alakavasta paniikista menemällä soffalle päikkäriille. 

Siitä herättyäni kello oliki jo niin palijo, jottei tälle päivää enää kannata suunnitella mitää tekemisiä. 😉

 

Halua olis, mutta ku ei vain enää kykene

Meillä oli tänään väsypäivä. Mäki nukuun melekeen kahareksahan asti ja isäntä posotteli siitä vielä puoli kymmenehen.

Kun se nousi, mä kannoon pitkästä aikaa petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan, ku aurinko paistoo ja tuuli raikkahasti.

Mä oon jo usiamman viikon haaveellu, jotta haluaasin shoppaalemahan. Ittelleni jotaki piristystä tai sitte joululahajoja, jos sattuus löytymähän jotaki kivaa.

Niimpä mä tänään eherootin isännälle, jotta jos käytääs johonaki päin vähä kiertelemäs. Pääryttihin Minimanihin. Sieltä ku löytyy vaikka ja mitä. Mutta kuinkas sitte kävikää.

Mä oon täs viimme vuosina onnistunu ohojelmoomahan itteni niin tiukasti säästömoodihin, jotten mä pystynykkää ostamahan mitää. Paitti pari joululahajaa, joittenka yhteeshinta oli 13,90.

Vähäki kallihimman tavaran kohoralla mä keksiin heti syitä, minkä takia en voi sitä ostaa. (Ei oikiasti tarvita, en voi toiselle ostaa, jos ei se tykkääkkää jne.)

No tosiasiahan on, jotta kyllä meillä kaikilla on jo kaikkia niin palijo, jotta mitää ei oikiasti tarvita, mutta kyllä mä ennenvanhaan tykkäsin aina laittaa eres jotaki pientä kivaa.

Nyt mun on mielikuvituski näivettyny niin, jotten eres keksi mitää tai sitte musta vain tuntuu, jotta mä saan ähkyn kauppojen tavarapalijouresta.

Käytihin vielä kokeelemas Sittariski, mutta sieltä mä halusin heti pois, ku näin joulupukin ja sen puheelle jonottavat kakarat vanhempinensa. Pois, pois, äkkiä pois!

Seuraavaksi poikettihin Clas Ohlsonilla. Sieltä mä löysin kuuren stompin pakkauksen (3,-).

Halosella käytihin sen verran, jotta mä kattelin läpi ne rekit, johona oli joku alennuslappo. Mutta mitää en löytäny. Oli väärän kokoosia tai väärän färisiä. Tai väärän hintaasia.

Mä siis selevisin tuolla vajaalla seittemällätoista eurolla koko shoppaalureissusta, ku isäntä maksoo ruokaostokset. Mun oli pakko toreta, jotta ostoshaluja olis, mutta ei oo enää kykyä. Ja silti totesin kotia tultua, jotta kyllä tuo shoppaalu on rankkaa. Isäntä oli samaa mieltä.

Mutta ei auttanu, ne petivaattehet piti kantaa parvekkehelta tupahan ja petata puhtahat lakanat. Isäntä meni pesöhön autot, ku nyt on luvattu ainaki toistaaseksi poutaa ja vähä viilenevää.

Isänpäivä

Nyt on nelijä viikkua harijoottelua takana. Jollaki lailla aika tuntuu palijo piremmältä, vaikka päivät kuluu nopiaa ja melekeen koko aijan on tekemistä.

Jonku verran osaan jo ittekki kattella, mitä vois teherä, mutta jos en keksi, niin kysyn. Kyllä sieltä aina jotaki löytyy.

Vaikka meitä on ny jo kolome harijoottelijaa, niin jokahiselle on varattu ikään ku oma juttunsa. Yks keskittyy kirijanpitohon, toinen isännööntihin ja mä oon ny vielä teheny pääasias palakkoja ja vain yhyren asiakkahan kirijanpitua tammi-lokakuulta.

Teimpä viimme viikolla muutamia palakanlaskentoja ihan ittekseni. Raija oli joko kyllästyny istumahan mun vieres tai sitte se luotti, jotta mä seleviän niistä. Ei se eres tarkastanu niitä, totes vain, jotta jos sä oot itte tarkastanu ja oot sitä mieltä, jotta ne on oikeen, niin ei hän niitä rupia tarkastamahan.

Samas rakennukses työmaan kans on kampaamo ja mä kävääsin keskiviikkona kysymäs, josko ne ottaas mun päänvaivan hoirettavaksensa. Yllättäen sain aijan jo perijantaiksi.

Tehtihin sen verran vaaleeta raitoja, jotta harmaat vähä paremmin piiloutuu joukkohon. Ja vaikka tukka ei vielä ollu palijo erellisen leikkauksen jäliiltä kasvanu, niin siihen saatihin kuitenki ny vähä paremmin sitä mallia, mitä viimmeeksi yritin hakia. Päänahka on erelleenki rutikuiva ja paikoon ärtyny. Yritän sitä aina ennen pesua rasvaalla, mutta ilimeesesti en riittävästi. Tai sitte taustalla on joku muu ongelma. Mutta yhtää ei tällä kertaa färi polttanu eikä pahentanu tilannetta.

Eileen(ki) oli ankian sateenen ja pimiä päivä. Päätin, jotta se on hyvä sää/syy pistää joulukorttipaja pystyhyn. Niitä tais tulla likemmäs 40 ja tuosta suuresta määrästä johtuen tein vain hyvin yksinkertaasia korttia, mutta sarijatuotantua en silti harrastanu. Kahta samammoista sieltä ei löyry.

Tänään on vietetty isänpäivää. Sää on ihan yhtä ankia ku eileenki enkä oo nokkaani pihalle pistäny muuta ku sen verran, jotta vein lintulauralle täyrennystä.

Isänpäiväkakuksi tein mutakakun ja tarijoolin sen vanilijajäätelön kans. Näyttää kelepaavan. 😀 Lahajoja me emmä toisillemma osta, ku ollahan torettu, jotta se ei oo mun isä enkä minä oo sen äitee. Molemmat muksut on sille soitellu onnittelupuhelut. Siinä on lahajaa kyllä. 😀

Toinen viikko harijoottelua

No niin, kaks viikkua harijoottelua takana. Nimenomaan harijoottelua, sillä yhtää en vielä tunne ittiäni varmaksi minkää työn suhteen.

Maanantaina Raija taas uhuras työpäivänsä opettamalla mulle palakanlaskentaa. Niin vähä, ku sitä oon vasta teheny, niin voin jo sanua, jotta palakkoja on joka lähtöhön. Kaikis on omat kommervenkkinsä ja joka firmalla oma tapansa, kuinka ne haluaa ne hoirettavan.

Maanantaina kävääsi myös yks tuleva harijoottelija työmaalla. Jos ny oikeen muistan, niin hän aloottaa huomenna.

Tiistaina Raija uskalsi antaa mulle ittenääsesti laskettavaksi kaks palakkaa. Ne oli sen verran heleppoja, jottei niitten kans ollu ongelmaa. Paitti jotta olsin unohtanu lähettää tilinauhat palakansaajille. 😀 Onneksi Raija on tarkka ja meni kohta kohoralta läpi mun tekemiset.

Keskiviikkona, torstaina ja perijantaina oon järijestäny tosittehia kirijanpitua varte. Ensimmääsestä sain pomolta kehuja, jotta kyllä oli heleppo kirijata, ku tosittehet oli valamihiksi järijestykses. Mutta jottei totuus unohtuusi, niin seuraavasta tuliki sitte risuja. Olin pistäny tosittehet ihan sikin sokin.

Olin käyny välillä kurkkaamas erelliskuun puolella, kuinka sielä oli joku tosite käsitelty – ja jatkanu sitte mapittamista ihan väärästä kohorasta… No, onneksi se oli korijattavis oleva moka, mutta pomolta meni siinä aikaa hukkahan, kun sen piti orotella, jotta sain kuitit oikiahan järijestyksehen. Tuota virhettä välttääkseni oon ottanu tavaksi tarkastaa tosittehet vielä kerran ennen ku kuittaan ne järijestetyyksi.

Perijantaina laskettihin vielä muutamia palakkoja. Tällä kertaa sillä toisella ohojelmalla, mitä en oo vielä juurikaa käyttäny. Ilimeesesti Raijaki on käyttäny pääosin sitä toista ohojelmaa, joten seurattihin kohta kohoralta ohojeeta ja pyriittihin olemahan entistäki tarkempia ja tarkastamahan tierot monehen kertahan ennen ku lähetettihin niitä etehenpäin.

Töiren jäläkihin kävääsin lenkillä. Oikeen paleli sormia ja naamaa, ku oli vähä pakkaasen puolella. Ens kerralla pitää pistää paksummat hanskat.

Eileen isäntä halus Piikkihin syömähän. Mä en laittanu hanttihin, ku vältyyn kokkaamiselta. 😀 Nyt osasin myöski syörä kohtuurella, enkä tullu ähkyhyn.

Samalla reissulla käytihin ruokakaupas ja hajettihin linnuulle auringonkukansiemeniä.

Tänään on pyykkikones rallattanu usiamman kappalehen verran ja kuivausrumpuki höykyytti hantuukit ihanan pehemoosiksi.

Eikä mun tarvinnu tänäänkää keittää! Isäntä halus jostaki syystä kokata. Mua ei harmittanu yhtää. 😀

Ja ku en oo hyvän sään aikana saanu puutarhahommia tehtyä, niin niitä pitää teherä sitte näin pikku pakkaasella. Tosin heinät oli mukavan rapeeta ja heleppoja repiä pois puskaan juurilta. Tierän, jotta joku on sitä mieltä, jotta ne vois jättää suojaksi talaven yli, mutta ku leheret on puronnu, niin näkyy niin rumasti, kuinka palijo moskaa tuola syreeniairan juurella oikeen olikaa. En pysyny laskuus selevillä, montako sangoollista mä sieltä keräsin. Aluuksi meinas olla sormihin kylymä, mutta kyllä sitä siinä työn touhus sitte lämpeni ja nyt on tyytyväänen mieli, ku lopuuksiki sain sen tehtyä.

Ku ei oikeen tohori uskua (= Kun ei oikein uskalla uskoa)

Ensimmäänen harijootteluviikko on takana. Siihen on mahtunu jo monenmoista.

Maanantaina sain aloottaa heti lomapalakkojen jaksotuksista tilinpäätöstä varte. Pomo näytti mulle vain, mistä löyrän tierot ja minkämoisen taulukon hän niistä tarvittoo. Vähä oli epävarma olo ja välillä piti pyytää uskonvahavistusta, jotta oonhan mä ny ymmärtäny ja teheny oikeen.

Sain kehuja pomolta. Sanoo, jotta nyt ei pitääsi tilintarkastajalla olla mitää sanomista, ku on niin selekiästi eritelty. Mä vastasin, jotta siihen on hyvä syy: mun oli pakko teherä ne niin, jotta itte ymmärsin.

Tiistain Raija istuu melekeen koko päivän mun vieres neuvomas ku laskettihin palakkoja. Täytyy myöntää, jotta ohojelma tuntuu tosi palijo hankalammalta ja monimutkaasemmalta ku koulus käytetty Nova. Varmasti senki kans pääsöö sitä paremmin sinuuksi, mitä enemmän saa teherä.

Itte asias sielä on käytös kakski eri ohojelmaa. Ihan ei oo mulle vielä auennu, koska ja kenen asiakkahan ja mihinkä töihin kumpaastaki ohojelmaa käytetähän.

Tiistaina Päivi-opettaja kävi myöski tekemäs koulutussopimuksen tuola työmaalla. Sanoo vain, jotta tee sä kaikes rauhas töitä, niin me mennähän vähä tuon sun pomon kans juttelemahan. Mua tultihin hakemahan vasta siinä vaihees, ku sopimus piti allekirijoottaa. Päivi totes, jotta he on nyt mun puolesta päättäny, mitä näyttöjä mä teen. Tuun tekemähän näytöt kirijanpirosta ja tilinpäätöksestä, palakanlaskennasta ja laskutuksesta. Sehän vain passaa mulle! Itte en olsi valinnu sitä palakanlaskentaa, mutta koska mä ny sitä tuun kuitenki tuola tekemähän, niin kai mä voin yrittää siitä näyttyäki.

Keskiviikkona sain tehtäväksi selevittää tulorekisteriasiaa. Sehän tuloo voimmahan ens vuoren aluusta ja pomo pyysi selevittämähän lähinnä sitä, jotta mitä toimenpiteetä täs pitää ruveta tekemähän. Esim. keräämähän asiakkahilta valtuutuksia, jotta saarahan teherä niitä ilimootuksia heirän puolestansa.

Koko päivän pyöriin lähinnä verohallinnon sivuulla lukemas aiheesta ja totesin, jotta hankalalta ja työlähältä vaikuttaa.

Torstaina järijestelin asiakkahien tuomia tosittehia mappiihin. Kirijanpirot on myöhäs, osittaan siitä syystä, jottei yrittäjät oo toimittanu aineestoa, osittaan siksi ku yks työntekijä on irtisanoutunu ja toinen harijoottelija on saikulla. En oo häntä vielä tavannu ollenkaa.

Kun sain tositteet mappiihin, pomo tuli vuorostansa istumahan mun vierehen ja mä sain opetella tosittehien kirijaamista. Meni vähä ylitöiksiki, ku olin tietysti hiras ja nelijän aikahan puuttuu vielä muutama tosite ja täsmäytykset, niin torettihin, jotta teemmä sen loppuhun asti, ku ei niin vähän takia viitti jättää enää kesken.

Mun täytyy kyllä yhä uurestansa ja uurestansa ihaalla ja kiittää sitä rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä ja paneutumista, millä ne mua opettaa. Niitten jää omat työt kokonansa siltä aijalta tekemätä, mutta silti mulle ei yhtää tuu sellaanen tunne, jotta mun pitääs pyytää anteeksi, ku oon vaivooksi.

Eileen sielä oli hattupäivä. Päivän teema oli, jotta jokahittella on hattu pääs. Pomolla oli paras: sillä oli huovutettu, ankian ruskia ja surullisesti lerpattava hattu, johonka se oli liimannu kuittia. Hatun nimi on kuulemma ”Kuitit hukas” -hattu. Torettihin, jotta tästämisin se voi vetää kuitit hatusta, jos asiakas ei oo niitä toimittanu.

Päivä oli myöski tyky-päivä. Vähä ennen kahta tuli taksi, johonka me hattuunemma ahtauruumma. Suunta oli naapurikaupunkihin opiskelemahan lisää tuota tulorekisteriasiaa ja sen jäläkihin pomo infos meitä tulevista tapahtumista.

Sieltähän tuliki melekoosia yllätyksiä: harijoottelijoota on tulos lisää ja jos tämä sairauslomalla olevaki pystyy palaamahan takaasi töihin, niin meitä on enimmillänsä sielä viis harijoottelijaa yhtä aikaa!

Mä kysyyn, jotta kuinka te meinaatta pärijätä meirän kans, ku vakinaasia työntekijöötä on vain kolome (pomo mukahan luettuna). Mutta kuulemma kaks harijoottelijaa on niin hyviä ja päteviä, jotta niille on luvattu jo töitäki harijoottelun jäläkihin. Näistä kumpiki aloottaa ilimeesesti joulukuun aluus.

Sitte pomo kertoo, mitä hän on suunnitellu mun pään menoksi. Saan kuulemma tehtäväkseni palakanlaskennan ja erityysesti tuohon tulorekisterihin perehtymisen. Sen lisäksi hän aikoo antaa mulle kaharen osakeyhtiön ja kaharen toiminimen kirijanpirot ja tilinpäätökset tehtäväksi, jotta saan teherä niistä näytöt.

Ja lisäksi olis yks kirijanpito, joka on tekemätä koko vuorelta. Se on vähintäänki monihyvääseltä kuullostava, koska sielä pitää tapahtumat eritellä osastoottaan ja niitä osastoja on ainaki kuus. Se ei käy näyttöhön, koska se on alvitoonta toimintaa.

Ja sitte se pomo sanoo taas, jotta hän on ajatellu mullekki tarijota töitä, jos mua suinki vain kiinnostaa. Ai että kiinnostaako? Mä en oikeen tohori vielä uskua koko asiaa, niin löin vain leikiksi ja sanoon pomolle, jotta kattotahan sitte maalliskuus, vieläkö oot samaa mieltä, jotta tarijuat töitä. 😀 Mutta kyllä se vissihin aika tosisnansa on, kun se sanoo sen siinä muiren kuullen.

Mulle siis nakittuus pääasias tuo palakanlaskenta, joka ei ny ihan se mun ykköstoiveheni ollu, mutta jos siitä saan töitä, niin aion kyllä opetella sen niin hyvin ku suinki kykenen.

Palaverin päätteeksi pomo sanoo, jotta hänellä on vielä yks arpajaasvoitto tuola. Se antoo meille paperinpalat, joihinka pistimmä nimemmä ja lapot purotettihin ”Kuitit hukas” -hattuhun. Pomo suoritti arpoomisen ja mä voitin sen palakinnon: Oriflamen ihana lahajakassi, mihinä on käsivoire, jalakavoire, reororantti ja mustaherukkapalasami (= balsami).

Palaverin jäläkihin mentihin vielä syömähän firman piikkihin. Mä kysyyn, jotta onko firmalla joku erityynen merkkipäivä tai muu juhulinnan syy, mutta ei kuulemma. On vain aina puhuttu, jotta pitääs joskus tempaasta jotaki, jottei vain aina paineta töitä. No nyt sitte tempaastihin. Ja hauskaa oli!

Mä totesinki siinä ruokapöyräs, jotta mä oon ollu teillä vasta viikon ja musta tuntuu tosi hyvältä, ihan niinku olsin aina ollu. (Ei niinkää töitten puolesta, mutta ihimisten suhteen. Musta tuntuu, jotta meillä toimii kemiat tosi hyvin yhtehen.)

Tänä aamuna mä ajattelin, jotta justihin nyt tuntuu siltä, jotta tää on vähä liika hyvää ollaksensa totta. Mä ikään ku pelekään vähä varooksi, jottei kaikki kumminkaa voi sujua ihan näin…

Mä päätin silloon, ku pääsin harijootteluhun, jotta nyt käytän joka kuukausi päivärahasta osan johonki työvaatteehin tai muuhun mieltä ilahruttavahan. Tänään sitte eherootin isännälle, jotta käyrähän Prismas kattelemas, löytääsinkö mä sieltä puseron ittelleni. Ajattelin ettiä jonku kivan färisen ainaasten harmootten ja mustien sijahan. Ja löysinki ihanan, ohkaasen neulepuseron eikä hintakaa ollu ihan maharotoon, 24,90. Ja färi on – meleerattu musta…