Rauhoottumista

Olin taas eileen töiren jäläkihin töttöröö ja luukut kiinni jo kuurelta. Sain kumminki kangettua itteni vielä sen verran liikkeelle, jotten aiva siihen aikahan vielä menny nukkumahan. Ja tänä aamuna posottelin puoli yhyreksähän asti. En oo pitkähän aikahan nukkunu niin myöhälle. Sitte kyllä tuntuuki siltä, jotta päivä on jo puoles ja jottei enää mitää kerkiä tekemähän. 😀

No kerkesin mä kumminki jotaki. Ylähä noustuani kannoon ensimmääseksi petivaattehet parvekkehelle tuulettumahan. Sää oli lämpöönen jo heti aamusta ja aurinko paistoo, ihanaa!

Kaupas käytihin hyvin vähääset ostokset tekemäs. Kotia tultua kello oli jo niin palijo, jotta piti ruveta heti keittämähän. Tein mitä-kaapista-löytyy -soppaa: pernoja, kruunuvihanneksia ja sulatejuustua. Hyvää oli.

Ruaan jäläkihin mä alootin parin uuren projektin valamistelut häitä varte. Toisen sain viimmeestelyjä vaille valamihiksi, toinen on vielä vaihees. Sen jäläkihin olis vielä yks projekti, josta flikkaki tietää. Näistä kaharesta se ei tierä mitää. 😀

Joka välis oon käyny vähä pihallaki istuksimas ja lukemas, jottei koko komia päivä mee sisällä könnäämisehen (= kököttämiseen).

Puoli viiren mais isäntä eherootti, jotta lähärettääs ongelle. Ei tarvinnu toista kertaa eheroottaa! Laitoon vain lakanat vielä petihin ennen lähtyä.

Pari tuntia keriittihin uittaa matoja ennen ku piti lähtiä saunaa lämmittämähän. Yhtää kalaa ei eres nähty, vaikka mulla kävi muutaman kerran näppimäs, mutta tais olla lahana, ku en onnistunu saamahan sitä eres pintahan. Mutta ei haitannu. Komia maisema ja ihana ilima – sielä sielu lepää ja rauhoottuu.

Paarmat oli onneksi tällä kertaa isännän kimpus ja jätti mun rauhahan. Punkkien suhteen mä oon meleko hysteerinen varsinki siinä vaihees, ku pitää kahalata kainaloohin ulettuvan horsmikon läpi rantahan.. Yritin saunahan mennes teherä punkkisyynin, mutta sehän on niin pieni aluuksi ennen ku se syö ittensä täytehen, jotta sellaanen voi jäärä havaattemata. Sitä paitti oon huomannu, jotta näin vanhemmiten on alaannu ilimestyä runsahasti luomia ympäri kroppaa. Epäälin jotaki luomiaki punkiksi. 😀

Huomiseksiki on luvattu komiaa säätä. Hyvä, sillä mä unohrin (!) tänään pestä pyykit, kun mä innostuun askartelemahan.

Varokaa nettipöpöjä!

Harvakseltansa tuloo ny kirijooteltua, ku ei päivihin palijo muuta maharu ku töitä ja niistä toipumista. Työ on välillä fyysisestikki ihan raskasta ja askelia tuloo sen verran, jottei enää ehtoosin tee mieli lähtiä lenkille.

Vettä on satanu harva se päivä ja vain yhtenä päivänä tällä viikolla oon viittiny lähtiä pyörällä töihin.

Samoja töitä oon teheny ku harijootteluaikanaki. Oon töpänny, mutta oon välillä johonaki vähä onnistunukki. Yhä erelleen huono tuotetuntemus aiheuttaa ongelmia. Esim. silloon, ku asiakas tuli kassalle yhyreksän pitkän ruuvin kans. Mä luulin, jotta ne on kilotavaraa, mutta ne oliki karmiruuvia, jokka myirähän kappalehinnalla. Olis menny koko satsi melekeen yhyren ruuvin hinnalla, jos ei pomo olsi ollu toisella kassalla ja hoksannu, mitä mä oon tekemäs. 

Tiistaina mulla oli työttömyyspäivä. Sain hoirettua pari asiaa, niiku esim. jalakatuen palautuksen teekoohin. En oo sitä sitte loppujen lopuuksi eres palijo käyttäny. Tuo jalaka on ollu ny paremmas kunnos tai ainakaa se ei oo enää jatkuvasti kipiä. Päivällä kävääsin kirijastos hakemas lujettavaa ennen ku ne pistää ovet säppihin pariksi viikoksi. Sitte käytihin paris marketis ja samalla kattottihin, löytyyskö niistä isännälle mun tantun färistä kravattia häihin. Ei löytyny. Pitää joskus aijan kans lähtiä oikeen miestenvaateliikkeehin kattelemahan.

Ehtoolla vielä soittelin flikalle, ku sillä oli ollu lauantaina polttarit. Oli kuulemma ollu justihin sellaaset, kun se oli toivonukki. Ja kaasot oli oikiasti nähäny vaivaa niitten järijestämises. Siitäki se oli onnellinen, jotta lapsuusaikaaset kaverit oli lähteny sinne. Toinen Helsingistä asti ja toinen täältä kotopitäjehestä. Ja yks Oulun aikaanen ystävä, joka sittemmi on muuttanu Turkuhun.

Eileen oli komia päivä. Ku olin saanu pakolliset asioonnit hoirettua, istuksiin pihalla lukemas ja nauttimas lämmöstä ja auringonpaistehesta. Sitä herkkua ei oo liiemmin tänä kesänä ollu tarijolla. Ehtoolla normaalia saunoomista ja telekkarin kattelemista.

Myöhemmin mä siirryyn konehen äärehen ja isäntä jatkoo telekkarin vahtaamista. Oon toki aina tienny, jotta netis pitää olla varovaanen, ku sieltä voi saara viruksia konehellensa. Mutta sitä mä en ollu tienny, jotta ne voi tarttua ihimisehenki! Niin käytihin kumminki eileen ehtoolla.

Olin lukenu Iltaleherestä, jotta Härmän kylypyläs on viis perhettä sairastunu vattatautihin ja toimitin (= juttelin) siitä isännällekki. Eikö vain, ryökäles, se tauti tarttunu sieltä muhun. Puolilta öin alakoo oksettaa ja seuraavat tunnit mä seurustelinki pääasias vessanpytyn kans. Aamukolomelta olo rauhoottuu sen verran, jotta tohoriin mennä maata ja nukahrinki muutamaksi tunniksi.

Kuuren mais heräsin ja maha jo muraji, olihan se tyhyjennetty meleko perusteellisesti. Ei kumminkaa teheny mieli vielä syörä mitää, menin vain färittelöhön. Siinä vaihees ku isäntä heräs, mä päätin kokeella syörä yhyren siivun tuorekurkkua. Ei ollu hyvä irea, alakoo taas teherä häjyä. Ei onneksi niin palijo, jotta olis tarvinnu oksentaa.

Pesin vessan resinfioontiainehella, laitoon pyykkikonehen käyntihin ja menin sänkyhyn peiton alle ja ajattelin olla sielä sen aikaa, jotta olo helepottuu. Heräsin puoli kymmeneltä! Sen jäläkihin oon ollu koko päivän vähä ku toisen asialla.

Pyykit sentäs sain pestyksi ja tein salaatin, ku isäntä krillas. Syöminen alakoo kiinnostaa vasta ehtoopäivällä, ku tajusin, jotta pää on tulos kipiäksi. Oli vissihin pääsny verensokerit vähä alaha. Ruoka on pysyny sisällä, vaikka maha on pitäny melekoosta kurinaa aina ku on jotaki uskaltanu sinne laittaa. Mutta eikähän tämä tästä.

Varokaa siis nettipöpöjä, jottei käy niin ku mulle 😉 

On tämä työmaa, saatana!

Mä oon tään pyhän aikana saanu omasta mielestäni palijo aikahan. Oommä sitte kyllä aika väsyksiski.

Eileen esim. normaalien kaupaskäynnin, petivaattehien tuuletuksen/vaihron ja pyykinpesun lisäksi porstasin porstuan (= eteisen) maton, perkasin syreeniairan juuren, heiluun ympäri markkia trimmerin kans ja laitoon pioonille tuet.

Sielä syreeniairan juures kykkiesnäni kolome pikkupoikaa meni pyörillä ohitte. Ensimmäänen poloki hurijaa vauhtia, toinen huuteli peräs, jotta ”Ei jaksa näin lujaa. Käännytähän kohta.” Kolomas poika tuli omaa vauhtiansa peräs ja tuumas: ”On tämä työmaa, saatana!” Mä hihittelin sielä puskien juurella ittekseni ja tuumasin, jotta niin tämäki. Paitti jotta ku mua rupes naurattamahan, niin ei se ny niin kamalaa ollukkaa. ”Työkaverit” tosin oli aika pisteliähällä päällä. Paarmat on ilimestyny jo ja yks sai puraastua verkkarien läpi melekoosen patin reitehen.

Tänään oon jatkanu pyykinpesua, peraannu kukkapenkit ja kuopsutellu porraspäästä rikkaruohoja irti. Isäntä puolestansa on pesny loput matot painepesurilla. Mä vain kannoon ne pihalle, jotta se tietää, mikkä pitää pestä. Nyt olis meininki huilata, jotta jaksaa huomenna taas töihin.

Valavottihin juhannusta

Tuli valavottua juhannusta, vaikkei ollu tarkootus. Viivi oli nimittään koko aaton vähä vaisu eikä sille maistunu oikeen ruokakaa. Häntäki oli surkiasti koipien välis. Mä ajattelin, jotta sillä on emäntää ikävä.

Ehtoon mittahan sen vatta alakoo mouruamahan siihen mallihin, jotta vattavaivojahan sillä raukalla oli, mutta tällä kertaa sillä ei ollu vattalääkkehiä joukos.

Käytin sitä vähä väliä pihalla ja yhyrellä kerralla se lairunsi ku lammas ja veteli heiniä suuhunsa niin jotta maiskutus vain kuuluu. Arvelin, jotta se yrittää helepottaa oluansa.

Siinä me sitte vistattihin erestakaasi tuvan ja pihan väliä, ku joskus puolen yön mais mahasta kuuluu sellaanenki kruplutus, jotta mä ajattelin parahaksi lähtiä Viivin kans lenkille. Eihän se sille ollu kivaa, ku maha kramppas, mutta se ei pasko muuta ku lenkillä, joten kattoon viisahammaksi vain käyttää sitä kävelyllä. Ja tulihan se kakka lopulta. Kotopihas se kyökkäs (= yökkäsi) vielä nelijä kertaa.

Kello oli puoli yks yöllä, ku päästihin tupahan. Jäin vielä istumahan keittiön rappusille koira sylis ja kuuntelin, vieläkö mahas myllää. Kahtehen asti me kuunneltihin sitä krupinaa ja kummanki silimät alakoo lupsahrella.

Siinä vaihees Viivi päätti, jotta nyt mennähän nukkumahan. Mä yritin saara sitä vielä käymähän pihalla, mutta se ei enää suostunu tulemahan. Istuu vain pukuhuonehen laattialla ja silimät painuu aiva väkisin kiinni. Ja kun mä vain yritin houkutella sitä pihalle, niin se teki mielipitehensä seleväksi ja painuu makuukamarihin sängyn päälle.

Mun ei auttanu ku kerätä siivouskomerosta rättiä joukkohoni ja toivua, jotta ei enää tulsi mitää yllätyksiä kummastakaa päästä.

Viivi kömpii perinteesesti mun peiton alle ja polovien mutkahan nukkumahan. Eikä yöllä sitte onneksi tarvinnu herätä siivuamahan.

Mutta lyhkääseksihän se yö jäi ku kahareksalta jo heräsimmä. Tarijosin taas ruokaa Viiville, mutta ei kelevannu. Niimpä me lähärimmä lenkille, kun mä sain aamupalani syötyä. (Mulle kyllä maistuu.)

Viivi oli selevästi kumminki jo paremmas kunnos, ku häntäki jo heiluu eikä ollu tiukasti koipien välis. Silti lenkillä tuli yllätyspuklu, mutta ei näyttäny menua haittaavan.

Kotia tultua maistuu vähä ruokaki, mutta ei vielä tavallisehen tapahan. Ehtoopäivällä velii haki koiran hoitohonsa ja mä menin trimmerin kans heilumahan tien vierehen. Huomasin nimittään siinä lenkiltä tulles, jotta on pääsny heinä kasvamahan luvattoman pitkäksi ojan varres.

Ehtoolla vasta käytihin juhannussaunas. Saunan jäläkihin alakoo ramaasta (= väsyttää) niin, jotta olin jo yhyreltätoista petis.

Viireltä heräsin ku selekä alakoo taas vaivaamahan. Sen kuus tuntia se antaa nukkua rauhas, mutta millää en olsi viittiny vielä siihen aikahan nousta. Yritin kattella maharollisimman kivuttoman asennon ja löysinki vissihin, koska heräsin seuraavan kerran seittemältä. Isäntä jäi vielä nukkumahan, kun mä nousin.

Ensimmääseksi mä keräsin hantuukit pois naulakoosta ja laitoon puhtahat tilalle. Käytetyt laitoon heti pyykkikoneehin, jotta saan sitte vain napsahuttaa sen päälle, ku isäntäki on heränny.

Ehtoopäivällä piti lähtiä käymähän kaupas, jotta sain eväsvärkkiä ittelleni.

Loppupäivä on menny lähinnä oleelles. Oon taas keriinny vähä rauhoottua färittelemähän, oon lukenu ja kutonu ja kattonu telekkaria.

Nyt orottelen lottoarvonnan tuloksia. Toivon tietysti, jotta sieltä tulis sen verran apuja, jottei koko aikaa tarttisi miettiä rahaa. Meni taas vähä tiukoolle, ku oomma kumpiki hussannu (= tuhlannut) enämmän ku olis ollu varaa. Isäntä osti autohonsa renkahat ja maksoo flikan työnä aitavärkit. Mä oon maksanu vasta toisen puolen silimälasiista ja loppu pitää tietysti maksaa, kun ne hakoo. Sitte ostin sen häätantun. Nyt pitää taas hetken pärijätä vähä vähemmällä.

Hussaamas

Heräsin tänä aamuna puoli kuurelta. Maisema oli ku olis maitoklasin läpi kattellu. Niin tihiä sumu, jottei montaa metriä etehensä nähäny.

Meirän oli puhet aamusta käyrä vain ruokakaupas, mutta mä eherootin isännälle, jotta jos lähärettääs kirpputorikierrokselle. Sehän passas sille kyllä.

Mulla oli mieles vähä hussata (= tuhlata) ja kattella ittelleni työhousut. Mulla ei nimittään oo ku yhyret farkut, joilla oon koko vuoren kulukenu niin koulus ku töiski. Ne rupiaa olemahan niin hiuki (= kuluneet ohuiksi), jotta ku niitä ripustaa narulle niin päivä paistaa läpi. Oon jo jonku aikaa pelijänny, jotta jonaki epäonnisena päivänä ne vain prätkähtää hajalle ja siinähän sitte oot rauskoolla (= rikkinäisillä) housuulla koko päivän.

Sattuu niin hyvä säkä, jotta ensimmääseltä kirpputorilta ensimmääset sovittamani farkut oli passelit (= sopivat). Eikä maksanu ku kolome eurua. Löysin vielä toiset, ohkaasemmat puuvillahousut. Ne maksoo 3,80. Vaikkei työt jatkuusikkaa, niin uskon, jotta tuloo tuon rahan erestä käytettyä.

Isännällä tuli siinä kierrelles mielehen – yllätys, yllätys, jotta nythän voitaas käyrä samalla Piikis syömäs! En pistäny hanttihinkaa, ku ittelläki alakoo jo olla näläkä.

Ei me sitte muilla kirppariilla käytykää, ku mä sain kerran heti ensimmääsestä sen, mitä lähärin hakemahanki. Ruokakaupas vain käytihin.

Kotia tultua mä pistin konehellisen pyykkiä peseentymähän ja alakasin tekemähän jonkimmoista luonnosta maanantain etätehtävästä.

Poika laittoo viestiä ja kysyy kasvispasteijootten ohojetta. Mä muistelisin, jotta oon viimmeeksi teheny sellaasia flikan lakkiaasihin, kun sen muutama kaveri oli kasvissyöjä. Mutta ei sunkaa mulla niihin mitää reseptiä oo ollu. Valamista taikinaa ja jotaki sävellystä täytteheksi.

Ehtoopäivä ja ehtoo on menny luonto-ohojelmia vaharates ja saunoores. Saunan jäläkihin hain pyykit narulta. Hyvä oli, jotta hain, ku pian sen jäläkihin alakoo satamahan.

 

Torkuttaa…

Se kerkes kuukausiki jo vaihtumahan ennen ku taas keksiin mitää kirijootettavaa. Tai ei mulla nykkää mitää asiaa oo, kuhan ny aikani kuluksi jotaki räpiköötten.

Viimme viikonloppu meni vähä hammasta poties (siis sitä, jota ei enää oo). Ei kai mun oikiasti mikää ollu, mutta oli hyvä tekosyy olla tekemätä mitää…

Olin mä kyllä kuvitellu siivuavani, mutta tykytteli leukaperäs sen verran, jotta siivuamata jäi. Lääkekuuri on loppu ja ien on melekeen tukos. Väsyttäny on vain aiva hirmuusesti. Melekeen joka ehtoo oon simahtanu telekkarin äärehen istualleni.

Työharijoottelus on menny tämä viikko. Keskiviikkona tuli uus työntekijä, joka on kuukauren verran työkokeelus. Mä oon saanu teherä tosi monipuolisesti kaikkia ja huomasin sellaasen isoon muutoksen ittesnäni, jotta nyt ku ei enää tartte murehtia siitä arvioonnista, niin mä meen palijo mieluummin töihin ja teen palijo rohkiemmin ja reippahammin. Hirmuusen isoo painolasti on pois hartioolta.

Tiistaina sain vihiroonki alootettua sen siivouksen. Tosin en keriinny imuroora ku poijan puolen, ku isäntä huuteli, jotta hän voi imuroora meirän puolen seuraavana päivänä. Mun putos imurin letku niille sijoollensa enkä mä enämpää tehenykkää. Kehuun, jotta mukavaa ku se imuroottoo valamihiksi, niin mun ei tartte sen jäläkihin ku pestä laattiat ja pyhkiä tomut. Mutta se yllätti mun iloosesti ja oli pesny ne laattiakki! Mulle ei jääny ku pölyjen pyhkiminen.

Torstaina mulle soitettihin tk:sta. Olis ollu tarijolla viikon sairaslomasijaasuus – maharollisesti pirempiki, mutta en voinu ottaa vastahan, ku se olis alaannu jo maanantaina ja mulla on ens viikko vielä työharijoottelua. 😦

Torstaiehtoolla saatihin poika ja miniäkokelas kyläälemähän. Tein pellillisen pitsaa ja toisen pellillisen raparperipiirakkaa. Perijantaiehtoolla tein sitä poijan pyytämää piimävelliä, mutta se tuumas syötyänsä, jottei se ollukkaa niin hyvää kun hän muisti. No, se on syöny äiteen tekemää piimävelliä. Olihan se ny palijo parempaa munki mielestä. Mutta kyllä tuotaki ny syö ennen ku selekähänsä ottaa.

Tänään nuoret lähti jo heti aamusta Ähtärin eläänpuistohon. Ehtoolla ne menöö kaveripariskunnan työ iltaa istumahan ja jäävät sinne yöksiki. Mä tein niille makaroonilootaa, mutta olivat syönehet reissun päällä niin, jottei ainakaa vielä maistunu kummallekkaa.

Laitoon toissa viikolla (muistaakseni) opettajalle viestiä siitä, ku ei kaikkia tehtäviä oo vieläkää arviootu, vaikka koulu on ihan kohta lopus. Se lupas patistaa muita opettajia. Nyt oli tullu yhyreltä opettajalta arvioonti yhyrestä tehtävästä ja viesti, jotta joittenki pitääs teherä vielä täyrentäviä tehtäviä, jotta saa suorituksen hyväksytyksi. Just! Opiskelijoolle lykätähän sitte loppukiirus, ku opettajat on kuukausikaupalla venyny! Olisko se kurssi jääny niiltä kokonansa hyväksymätä, ku ei oo tullu mitää tietua, jotta tarvitahan täyrennyksiä?

No onneksi mun tehtävä oli ok. Se oli kommentoonu vain yhyrestä tyhyjästä rivistä tarijouskirijees. Sitä ei kuulemma tarvita. Muuten kehuu olevan priimaa 😀

 

Mahtava särky ja pullea poski

Oon ollu niin rutuunen viikonlopusta asti, jotten oo jaksanu tännekkää kirijootella.

Mulla on yks poskihammas aristanu jo jonki aikaa ja mä sitä ihimettelin ja kysyyn isännältäki, jotta purenko mä yöllä hampahia yhtehen, mutta ei se osannu sanua. No, lauantaina sitä alakoo porottamahan (= särkemään) niin, jotta mä jouruun turvautumahan särkylääkkeehin. Ajattelin niitten voimmalla mennä maanantaiaamuhun, jotta voisin sitte soittaa hammashoitolahan.

Sunnuntain vastaanen yö oli aiva kauhia eikä särkylääkkehet tuntunu auttavan ku pariksi tunniksi kerrallansa. Ku olin koko päivän sinnitelly, mä lopuuksi päätin soittaa päivystävälle hammaslääkärille. Ne kuvas sen hampahan ja totes, jotta kysees on aikaasemmin juurihoirettu hammas, jonka juures on tulehrus. Oli kaks vaihtoehtua: joko ne vetää sen heti pois tai sitte mä meen omalle hammaslääkärille, joka aloottaa siihen uuren juurihoiron. Ohojeeksi antoovat ottaa sekä nelisatasta Puranaa että krammaasta Panaroolia. 

Koska mulla on tuolla puolella jo muutenki vajausta hampahista, niin päätin, jotta yritetähän pelastaa se vielä, jos se suinki on maharollista. Mutta sepäs ei ookkaa ollenkaa niin yksinkertaasta.

Soitin eileen kaffettauolla hammashoitolahan ja sieltä sanottihin, jotta sen päivän särkypäivystysaijat on jo menny ja käskivät soittaa tänään uurestansa. Ensimmäänen tavallinen hammaslääkäriaika olis ollu tarijolla 19.6. Niin kauaa en meinaa orottaa.

Tänään ku soitin heti aamusta, niin mulle sanottihin, jotta klo 13 olis kaharellekki lääkärille aika. Mutta emmä taaskaa pääsny, ku mulla alakoo se tutkinnon arvioonti justihin siihen aikahan. Pahin porotes on ny ohi, mutta tulehrus tai mätä – mitä sielä ny onkaa – taitaa levitä, ku poski on paisuksis ja koko naama aiva toispuolohoonen. Välillä vihilaasoo korvahan ja leukahan asti. Ja sähköiskuja sateloo, jos yrittää purra jotaki ja hampahat kolahtaa vahingos yhtehen. Pitääs syörä/juora ny vain nestemäistä ravintua. Jos huomenna taas yrittääs soitella…

Mutta joo – siitä arvioontikeskustelusta: siinä ei ollu mitää jännitettävää. Mä esittelin tekemäni PowerPoint-esityksen yrityksestä ja kerroon meirän kehittämistyöstä asiakastyytyvääsyyren lisäämiseksi ja joka on otettu jo käyttöhönki. Muuten se oli lähinnä jutustelua asiasta ja etenki asian vierestä.

Opettaja vain totes, jotta oon teheny aiva liika kovan työn sen näyttösuunnitelman kans. Hän oli sairaslomalla silloon, ku hänen sijaasensa veti meille sen ohojeestuksen. Tämä kyseenen sijaanen on kuulemma työskennelly enemmän perustutkintolaasten kans ja sielä teherähän tarkempi ja yksityyskohtaasempi suunnitelma ja sen mukaasesti hän tietenki meitä opasti. Ammattitutkintolaaselle olis kuulemma piisannu vähempiki.

Ittearvioki mulla oli peräti 3-sivuunen ja seki oli kuulemma aiva turha. Sitä ei ammattitutkintolaasilta vaarita…

Jälleen kerran pitää toreta, jotta taas oon siis ottanu ihan turhia paiseeta (kirijaamellisesti), mutta kun en oo tienny. Joka tapaukses kuulemma kattoovat yhyres ohojaajan kans sen hyväksytysti suoritetuksi ja se on ny sitte tutkintotoimikunnan käsis, saanko mä toristuksen vai en.

Koululta saarahan silloon 13.6. sellaanen toristus, millä pystytähän työkkärihin näyttämähän, jotta opinnot on suoritettu. Jotenki olin kuvitellu, jotta mulla olis ollu tuon arvioontikeskustelun jäläkihin riemukkahampi tai helepottunehempi olo. Nyt mä kuitenki oon vissihin sen verran särkylääkkehien vaikutuksen alaanen, jottei tunnu oikeen miltää. Totesin vain, jotta emmä usko, ennen ku saan sen tutkintotoristuksen kourahani. Seki voi venähtää. Tutkintotoimikunnan seuraava kokous on 14.6. ja paperit pitää olla sielä kahta viikkua aikaasemmin. Opettaja epääli, jotta hän ei kerkiä (= ehdi) saara niitä siihen kokouksehen. Eli voi siis mennä sinne syksyhyn joka tapaukses.

Kuulin opettajalta, jotta yks kurssikaveri on eileen ehtoolla saanu vauvan, mutta opettaja ei muistanu, kummanko. Arveli, jotta flikka tai poika sieltä on tullu. 🙂

Kotia tulles mua orotti työttömyyskassan kirijet, mihinä torettihin, jotta ansiopäivärahat on ny kaikki käytetty ja jatkos pitää sitte anella rahaa Kelalta. Mä skannasin sen kirijeen työkkärihin ja kysyyn, jotta piisaako (= riittääkö) se niille, vai tahtooko ne mun käyvän sitä oikeen näyttämäs.