Hattaraa

Nyt alakaa vissihin pimeys ja pitkä koulu- ja työrupiama tuntumahan. Ja siihen päälle vielä kellon siirto. Oon koko viikon heränny puoli viiren – viiren aikoohin. Toki oon siitä vielä keriinny nukahtaa niin, jotta oon ollu ihan töttöröö, ku kello on ruvennu soimahan.

Töis on ollu tavallista työntäyteesempi viikko. Aivot on tuntunu sulanehen hattaraksi. Oon teheny tosi typeriä ja ärsyttäviä virheetä. En mitää korijaamatoonta ja korvaamatoonta, mutta sellaasia huolimattomuusvirheetä, jotta oon ollu sekä ärsyyntyny että vähä huolisnani. Tuli sellaanen déjà-vu -olo: ennen ku mun kilipirauhasen vajaatoiminta torettihin, mä ihimettelin, miksen mä enää osaa teherä töitäni. Niitä samoja, jokka olin ennen hyvin osannu.

Voi olla, jotta alakaa olla vain jonkuasteesta väsymystäki, ku nyt on menty aika pitkä pätkä iliman mitää lomia. Viimme vuoren huhtikuus alakoo koulu ja silloon oli heinäkuu lomaa ja tokihan meillä oli lyhkääset koulupäivät ja palijo etäpäiviä, joten siinä mieles se oli kevyempää ku työs käyminen, mutta kyllä mä mielestäni aika palijo käytin niitä etäpäiviä oikiasti koulutehtävihin. Ku työharijoottelu alakoo reilu vuosi sitte, niin sen jäläkihin on ollu vapaata vain ne päivät, jokka allakan (ja työehtosopimuksen) mukahan vapaaksi kuuluuki.

Torstain venyttelyn jäläkihin pää tuntuu entistä pehemoosemmalta ja olo väsyneheltä. Jotaki kumminki venyttelys tapahtuu kropalle, ku eileen tuntuu perskannikoos ja kylijis.

Eileen ehtoolla nukkumahan mennes ajattelin, jotta nukun univelekoja ja väsymystä pois niin pitkältä ku suinki. No nukuunko? En. Heräsin puoli kuurelta ja kiekkasin sen jäläkihin vielä jonku aikaa sängys ennen ku totesin, jotta pää on tulos kipiäksi eli on viisahinta nousta heti ylähä.

Olin valamihiksi väsyksis ja jämährin vain lukemahan pitkäksi toviksi. Sain sentäs petivaattehet vaihrettua ja sen jäläkihin tuntuuki ku olsin teheny koko päivän työt.

Oli sovittuna, jotta mennähän tänään kaupungille ja käyrähän samalla reissulla syömäs. En olsi jaksanu millää lähtiä, mutta aika monta tuntia me lopuuksi saimma silä reissulla kulutettua. Käytihin ensi Lidlis. Ei löytyny mitää erityystä, mutta otettihin niitä kuuluusia nallesipsiä, jokka ei ny sitte niin kummoosen makuusia eres ollu. Ei tartte toiste ostaa.

Sieltä jatkettihin Prismahan ja käytihin Pressos syömäs. Ja torettihin, jottei oo tarijoolu yhtää parantunu sitte viimme kerran, josta taitaa olla varmahan toista vuotta. Ja epäsiistiäki oli. Noutotiskien tasot oli niin täynnä ruaansotkua, jottei teheny mieli laittaa tarijotinta siihen. Ei voi mitää, kyllä Piikki pesöö monet oikiakki ravintolat mennen tullen. Se salaattipöytä! Sellaasta ei oo mihinää muolla. Epäsiistiä sieläki on eikä mitenkää viihtyysää, mutta jos tarkootus on vain syörä eikä hienostella, niin se on oikia paikka.

Ruokaostokset tehtihin Prismasta ja kotia tulles käytihin vielä Tokmannilla hakemas linnuulle talipalloja. Ne on kohta syöny ne muutamat pallot, jokka mulla oli jääny viimme vuorelta.

Mä vähä haavelin, jotta ottaasin tänään päikkärit, mutta meni niin myöhälle tuola kauppareissulla, jotten enää siihen aikahan viittiny. Jos nukkuus sitte ens yönä vähä pirempähän…

Nuoret lähti

Poijan väki tuli perijantaiehtoolla tänne viikonlopun viettohon. Ei ny vissihin niinkää meirän takia, ku yhyren tapahtuman takia. Johona poika sitte vain kävääsi pikimmiten. Vaikka se perijantain ja lauantain välisen yön laittoo sitä varte autuansa. Tai emmä tierä, laittooko se sitä tapahtumaa varte vai muuten vain.

Rymystä ja Mortista oli taas seuraa ja hupia muorille ja faarille. Tosin tänään mä jouruun hetkeksi aikaa telekiämähän ne poijan puolelle, ku Viivi tuli hoitohon. Sillä oli valtavasti nuuskutettavaa täälä, ku oli Rymyn ja Mortin hajut. Ja sitte Rymy haistoo/kuuli Viivin ja alakoo haukkumahan alakerras. Viivi vastas samalla mitalla. Hetken ne ”keskusteli” ennen ku rauhoottuuvat.

Viivi on ollu huonos kunnos haimatulehruksen takia, mutta oli tänään ihan pirtiä mummeli. Itku multa tuli, ku emäntänsä kertoo, jotta on ollu jo hyvin lähellä, jottei hän tilannu sille aikaa piikille, ku ei antibiootit tepsiny tulehruksehen. Nyt se on kuulemma kortisoonikuurilla ja päivä kerrallansa kattotahan, mikä on vointi.

Mortti ja Rymy pääsivät pannasta, ku Viivi oli hajettu pois. Sitte niillä piisas nuuhkittavaa. 😀

Tällä kertaa yllätin nuoret enkä tarijonnukkaa perijantaina sitä iänikuusta pitsaa vaan tortilloja. Maistuuvat neki. Eileen tein nyhtöpossua ja pernavoita (= perunamuusia). Poikaki oikeen kehuu, vaikka se ei oo oikeen ollu kokolihan ystävä. Mutta tuollaanen valamihiksi pienistetty liha näköjään maistuu.

Arvelivat tuos lähtiesnänsä, jotta voisivat seuraavan kerran tulla reilun kuukauren päästä. Mä aina vannotan laittamahan viestiä, ku pääsevät perille. Varsinki ny, ku ilimat alakaa jähtyä ja tienpinnat voi olla yllättäen jäisiä. Ja hirviä saa pelijätä. Ja pimiää. Ja muita tielläliikkujia. Ja, ja, ja… 

Konehuonehes ongelmia

Mun tietokones on tilttaallu jo monta vuotta ja mua on pelijätelty, jotta siitä on kovalevy hajuamas ja joku kaunis kerta se ei enää vain suostu käynnistymähän. Lisäksi siinä on Windows 7, jonka tuki loppuu vuorenvaihtees eikä siihen saa päivitettyä kymppiä.

Sunnuntaiehtoolla se tilttas taas ku olin menos pankkihin. Sen on yleensä saanu puuttaamalla käyntihin ja sitä konstia mä nykki käytin ja lähtihän se käynnistymähän uurestansa, mutta sitte se tilttas kesken käynnistymisen. Pakko oli taas vain sammuttaa. Sen jäläkihin pitiki käyttää koko osaaminen, jotta sain sen vielä käyntihin. Piti teherä joku korijausajo ja palauttaa johonki kohtahan, mihinä se oli vielä toiminu kunnolla.

Ja ku siitä selevittihin, se herijas, jotta virustorijunta ei oo päällä, vaikka sen kuvake oli näkyvis ja se oli aktiivisena. Sen kans meni pitkän aikaa, ennen ku sain sen pelittämähän. Sitte tein virustarkistuksen. Ohojelma herijas, jotta löytyy kolome virusta ja vain yhyren niistä sai karanteenihin.

Ei muuta ku kones äkkiä kiinni ja maanantaina kyselyä liikkeehin, mitä maksaas uus kones, näyttö (käytös on ollu poijan vanha), langattomat hiiri ja näppis + tierostojen siirto vanhasta uutehen. Käytetyn, mutta huolletun pöntön kans rämpille tuli hintaa 660,-. Tiistaina vein vanhan konehen liikkeehin ja eileen sain hakia uuren (ja vanhan) kotia.

Mutta eihän sekää ny menny niinku Strömssöös, ei tietystikkää. Mä rupesin asentamahan konesta paikoollensa, niin se lähti heti käyntihin, ku sain virtajohoron kiinni. Mutta näytölle ei tullu muuta ku tieto siitä, jotta hdmi-kaapeli on kiinni ja kones on Fujitsu. Sitte näyttö pimeni.

Mä turvauruun taas vanhahan konstihin eli konehen sammuttamisehen. Monta kertaa. Ja aina sama juttu, näyttö vain pimeni. Tottahan mä sen tierän, jottei konehen sammuttaminen väkisin oo hyvä juttu, mutta mitä muuta mä saatoon teherä, ku ei näytölle tullu tietua, mitä se kones kulloonki oli tekemäs. Ilimeesesti mä sitte onnistuun pistämähän senki tilttihin, ku yhyren kerran ruurulle tuli teksti, jottei Windowsia voitu käynnistää. Pyysi uurelleen asennusta, mutta eihän mulla oo levykkehiä, ne on sielä liikkehes.

Ei muuta ku vanha kones takaasi käyttöhön. Ja kas kummaa, näyttöhän pelaa ihan oikeen. Langatoon näppiskää ei oo heränny henkihin. Virtavalo välähtää, ku laittaa patterit kotelohon, mutta sammuu saman tien. Hiiri sentäs toimii. Tai no, se rullaa tosi huonosti, hyppii ja tarttuuloo välillä. Heitin senki veks ja otin vanhat näppiksen ja hiiren käyttöhön.

Niin jottei mulla tuosta kallihista kasasta oo tällä hetkellä iloa ku uuresta, suuremmasta näytöstä. Joka seki on itte asias vähä liika suuri sille varattuhun tilahan. Mutta sain sen sentäs sovitettua siihen.

Onneksi en jättäny vanhaa konesta niille. Kattotahan ny, minkämoinen souvi tästä vielä tuloo ja kuinka palijo saan maksaa lisähintaa. 

Makuukamarin päivitystä

Mä oon vissihin jo iät ja aijat tääläki vinkunu uutta päiväpeittua. Ei vain oo tarijonta miellyttäny frouvaa ja niin on vinkuminen aina vain jatkunu.

Eileen olimma kaupas käymäs ja poikkesimma Tokmannillekki. Mä tein sielä tavanomaasen kierrokseni myöski sinne petivaatepuolelle. Nyt sinne oli tullu sellaasia uusia peittoja, jokka mä kelepuutin. Mä oon sanonu, jotten halua harmaata, mustaa, ruskiaa, sinistä enkä valakoosta. Hmmm… kuinkas sitte kävikää? No niin, arvasitta vissihin?

Sitte piti tietysti ostaa peittohon sopivat matot ja uus tyynynpäällinen, ku vanhat ei luonnollisestikkaa passannu yhtää färiihin. (Ei sen puolehen, jotta vanhakkaa olis passannu keskenänsä.) Ei silti ollu mun mielestäni kohtuuttoman kallis rämppi: päiväpeitto, kaks pikkumattua ja tyynynpäällinen yhtehensä 51,92 €.

Toki mä jourun vielä vähä pistämähän lisää, ku totesin, jotta kyllä sängyn jalakoopääski sais olla samammoinen matto. Tuntuu vähä kalasialta (= kylmä, kolkko) iliman sitä, ku on tottunu, jotta sielä on aina joku riepu ollu. Ja uus tyyny pitää ostaa, ku vanha tyyny oliki liika pieni tuohon tyynynpäällisehen. Ja niinku kunnon sisutusplokis (tä, kuuluuko jostaki naurua?) tapaa olla, niin täs on kuvat ennen ja jäläkihin.

Ennen: alakas jo ittiä ällöttää tuo vaalianpunaanen, mutta oon varmahan sen joskus ”halavalla saanu”.

Jäläkihin: onhan se vähä levotoon… Isännän mielestä se oli ”raikas, vaikka siinä onki mustaa”.

Jännästi heittää tuo seinän färi näis kuvis. Totuus on lähempänä tuota alemman kuvan färiä. Ilimeesesti valolla on ollu vaikutusta. Yläkuva on otettu eileen ehtoolla lampun valos ja alakuva tänä aamuna salaman kans. Meirän makuukamari on pohojoosen puolella ja tahtoo olla pimiähkö valoosanaki aikana.

 

Hoitolapsia

Nyt on se ajolähtöviikonloppu.

Poika tuli keskiviikkona koiran ja kissin kans tänne ja vietti siitä melekeen koko aikansa yötä myöten tallis laittelemas autuansa kisakuntohon.

Perijantaiaamulla se lähti kohti Oulua ja Hötsiä. Mortti ja Rymy jäi tänne.

Isäntä puolestansa lähti perijantaina puoliltapäivin Ouluhun. Se meni sinne Metkun hoitajaksi ku flikka ja vävypoika lähtivät Turkuhun kaverin kolomikymppisille. Muuten olsivat voinehet mennä vaikka yhtä matkaa, mutta poika tuloo takaasi maanantaita vaste yöllä ja isäntä pääsöö lähtemähän vasta maanantaina johonki aikahan, ku flikka ja vävypoika tuloovat Turuun reissulta.

Miniänaluun piti eileen junaalla kans Ouluhun, mutta se oli tullu kipiäksi eikä pääsnykkää lähtemähän. No, saa ny ainaki parannella ittiänsä rauhas, ku elukat on täälä. Ei tartte nousta petistä ruokkimahan ja ulukooluttamahan ketää.

Ja mulle taas tuloo pakkoliikuntaa. Tänäänki oltihin Rymyn kans toista tuntia lenkillä. Mutta ei, ei se suostunu paskoomahan. Täytyy yrittää uurestansa päiväruaan jäläkihin.

Mortti puolestansa on keksiny, kuinka meirän leipäkaapin oven saa auki! Kahareesti oon jo yllättäny sen sieltä kronaamasta (= penkomasta). Nyt on naruviritys kaappien ovis, jottei se saisi enää sitä auki. Se tosin tarkoottaa, jotta mäkää en pääse kaapille kovin heleposti.

No, eipähän tuu koko aikaa syötyä, ku se on astetta hankalampaa. Sitä paitti täälä on joka kerta ainaki yks ruskia silimäpari seuraamas tarkasti jokaasta suupalaa ja välillä on toinen viheriäki silimäpari vahtaamas, niin jotta syöminenki on tosi vaivaannuttavaa, ku kaks näläkäkuoleman partahalla olevaa elikkoa kattoo päältä.

***

Nyt musta tuntuu, jotta mä tohorin sanua, jotta oon vakinaases työs! Ku puolen vuoren koeaika tuli eileen täytehen eikä pomo käskeny mun kerätä kolehia ja häipyä.

Päin vastoon, sain täs joku aika takaperin luvan ilimoottautua pomon ja Tiinan mukahan ens kuun aluus olevahan tilitoimistopäivähän.

Sisareni, siskoseni

Sisareni, siskoseni

Samaa lihaa ja verta,
tuntenut minut koko ikäni.
Ei ole ollut aikaa,
jolloin et olisi kuulunut elämääni.

Sisareni, siskoseni,
kuka minua ymmärtäisi
niin kuin sinä?
Yhteinen historia
eikä selityksiä tarvita.
Sinä tunnet minut,
minä sinut,
puhumme samaa kieltä.

Sisareni, siskoseni,
tukeni ja turvani.
Kannustusjoukkoni
ja ystäväni.

Sisareni, siskoseni.

Sirkalle 4.2.2008
rakkaudella pikkusisko

***

Tänään on kymmenen vuotta siitä, ku Sirkka lähti toimittamahan enkelin virkaa. On ikävä, on itkettäny. Silloon, ku tuon runon kirijootin, ei ollu vielä ollu aikaa, jolloonka olsin joutunu pärijäämähän iliman isoasiskoa.

Sisareni, siskoseni, sua ei unohreta koskaa ❤

Nyt se iski!

Nimittään urheeluhulluus. (Saa nauraa.) 😀

Aamulla sain sen pirettyä vielä aisoos, ku oli vähä kalasiaa (= koleaa). Yöllä oli ollu vain viitisen astetta.

Pesin pari konehellista pyykkiä ja hain eiliset pyykit pois narulta. Sitte kello oli jo niin palijo, jotta piti keittää. Tänään oli ruokalistalla juustoonen kalakeitto. Ja meillähän ainut kala on pakasteseiti, mitä isäntä suostuu syömähän. Siitä tein sopan. Ja ku oon päättäny, jotta mun keittovuorolla ruokahan lisätähän kasviksia, niin heitin soppahan paketillisen pikkuporkkanoota lisäksi. Ja juustona käytin Koskenlaskijan ruoka -juustua, sitä cheddarin makuusta.

Isäntä meni syötyänsä kattomahan televisiota. Mä olin koko aamun suunnitellu, jotta eherootan sille, jotta mentääs harijoottelemahan taas frispiikolffia, ku ruoka on vähä laskeentunu. Se oli nimittään niin hauskaa.

Isäntä oli heti myöntyväänen ja niimpä me joskus puoli yhyren mais ehtoopäivällä survaastihin polokupyörillä raralle ja pelattihin kaks kierrosta, mikä vastaa yhtä täysmittaasta rataa.

Isäntä heitti hyvin samammoisen tuloksen ku viimmeeksiki (keskiviikkona 25 yli bar, nyt 26), mä sen sijahan oon niin jumbo, jotta mun tulos parani huomattavasti ja oon silti vielä ihan jumbo (viimmeeksi 51, nyt 40). Mutta se on vain niin hauskaa, jottei yhtää haittaa eikä harmita. Tuloopahan ainaki liikuttua ihan vahingos. 

Pyöräälyä tuli ehkä joku nelijä – nelijä puoli kilometriä (en havaannu kattua mittaria). Askelmittariakaa mulla ei ollu mukana, mutta laskeskeltihin, jotta ku frispiikolfrataa kiertävä pururaran osuus on 1,1 kilometriä, niin kyllä me varmahan ainaki kolomisen kilometriä käveltihin. Ja maastos, mikä on oikeen hyvää liikuntaa.  

Se kyllä vähä harmittaa, jotta vasta näin loppukesästä keksittihin tuo, vaikka siitä on puhuttu siitä asti, ku ensimmääsen kerran kokeelimma peliä monta vuotta sitte. Ja varsinki silloon, ku tuo rata rakennettihin. Tänä kesänä/syksynä ei välttämätä enää kovin pitkältä piisaa säätä pelaamisehen. Mutta toivottavasti into säilyy talaven yli, niin jotta tulis mentyä heti keväällä jatkamahan.