Sukulaasis

Ilimootin heti loman alakajaasiksi isännälle, jotta nyt mun loman aikana pitää mennä käymähän hänen velijensä ja tämän vaimon työnä, ku en eres muista koska oomma viimmeeksi käyny. Ovat muuttanehekki pari kertaa täs välis… Tänään oli vihiroonki se päivä.

Yritettihin kyläälemähän jo torstaina, mutta heille oli tulos muita vierahia, niin velijekset sopiivat keskenänsä, jotta meemmä tänään.

Ei olla vihaväliis eikä mitää. Tälle pitkälle kyläälyvälille ei oo muuta seliitystä ku saamattomuus. Muistelin, kuinka ”ennen vanhaan” (lue: yli 30 vuotta sitte), ku muksut oli pieniä, käytihin parina-kolomenaki päivänä viikos johonaki kyläälemäs. Anopilla, velijien/siskojen työnä ja joskus kaveriillaki.

Nyt ku ollahan kaharestansa ja pääsis lähtemähän heleposti, niin ei käyrä enää mihinää. Melekeen pitää piirtää rasti seinähän, ku saarahan ittemmä liikkeelle. Ei tuu nykyään mielehenkää lähtiä enää arkiehtoona töiren jäläkihin mihinkää. Ja lauantaina on kaupaskäynti ja saunoominen. Ei voi mennä kylähän. (Paitti, jotta nyt me käytihin jo eileen saunoomas.) Pyhänä mä pesen pyykkiä. Ei voi lähtiä mihinkää. Ei piisaa enää enerkia ku yhtehen asiahan päiväs.

Mutta kiva oli nähärä ja toimitella pitkästä aikaa. Kyllä me varmahan ainaki kolome tuntia istuumma kyläälemäs.

Advertisement

Tuliaasia

Mä varmistin, jotta saan Oulusta tuliaasia ja ostin ne itte. 😄

Kampaamosta ostin uuren hiusharijan, ku vanhas piikit siirottaa yks itähän ja toinen läntehen. Ja vähä sillä on nykyysin muutenki ongelmia pitää ittensä kasas. Meinaan päästää sen eläkkehelle. Hopiasamppoota kirkastamahan raitoja ja vielä hiuksihin jätettävä hoitoaine.

Meillä oli parturoonnin jäläkihin varattu pöytä Frans & Camillesta, mutta koska meillä oli tunnin verran aikaa, niin käytihin vähä kaupoos. Oon ties kuinka pitkähän kattellu uutta käsilaukkua, johona olis tarpeeksi taskuja, jotta mä saan kaikki koleheni järijestettyä niin, jottei mun tartte kipata koko pussia ylösalaasin, jos mä tartten sieltä jotaki.

Siinä flikan työmaan lähellä on laukkukauppa, mistä mä pongasin tuon kotimaisen Migantin laukun heti ensimmääseksi. Ja yllätin itteniki, ku valittin tuon beigen vaikka tarijolla olis ollu musta ja konjakinruskiaki. Siinä on kolome isua, vetoketjullista lokeroa, joittenka sisällä on vielä lisää taskuja. Eres ja takana on vetoketjulliset taskut. Niin, ja komia fooriki (= vuorikin) siinä on. Hyvin löysin kaikille tavaroolle paikan.

Sitte mä muistin, jotta mä oon puhunu uusista hanskoostaki, ku vanhat alakaa olla jo monin paikoon puhki. Löysin niistäki mieluusat. Kyllä ny kelepaa. 😆

Ai niin – flikkaki löysi ittellensä laukun ja hanskat, jotta ei ollu ollenkaa paskempi käynti siinä kaupas.

Nyt kyllä…

… oon melekeen sanatoon! Oon viettäny usiamman mukavan tunnin rakkahan ystäväni Raijan kans syöpöötellen ja höpötellen.

Ku orotettihin vielä ruokia Momentos, niin mulle tuli puhelu, johonka en keriinny vastaamahan. Soittaja näytti olevan paikallinen kukkakauppa, mutta sijaantipaikaksi puhelin ilimootti Vaasan. Kuittasin sen suurin piirteen huijaussoittona enkä jääny miettimähän sitä enämpää.

Mutta ku tulin kotia, mua orotti täälä näin ihana yllätys:

Kori oli työnantajalta ja kortis oli toivotus: ”Kiitos menneistä ja tulevia myötätuulia”. Tätä en ollu osannu ollenkaa orottaa.!

Teatteria

Sain viimme vuonna syntymäpäivälahajaksi lahajakortin teatterihin ja se oli menos vanhaksi, niin nuukana ihimisenä halusin tietysti ne erellisen ostoksen jäliiltä kortille jäänehet vajaat 15 euruaki sieltä hyöryksi. Tarijonta ei ny oikeen kolahtanu, mutta pääryttihin sitte tähän:

Ei ihan osunu meirän vastaanottimien taajuurelle. Mutta tulipahan käytyä.

Käsittääkseni tämä oli samojen kirijoottajien tekemä ku oli Näytelmä joka menee pieleen. Se oli aiva loistava ja siksi ehkä orotukset oli tästäki turhan korkialla.

Teatterin jäläkihin menimmä ”säästämähän” Prisman asiakasomistajapäiville. Isäntä osti takin, minä tennarit, tulostinfäriä ja kumpiki ostimma polokupyörihin matkamittarit.

Pyörien päältä jalakapatikkahan

Isäntä pesi tomut pois mun polokupyörästä ja rasvas kettingit niin jotta mä pääsin aloottamahan pyöräälykauren. Se jäiki sitte oletettua lyhkääsemmäksi.

Nelijän kilometrin kohoralla mojahti (= räjähti) takakummi ja matka jatkuu jalakapelillä vastahakoosta pyörää lykäten. En tutkinu sen kummemmin, lähtikö rengas vantehelta vai puhkesko se.

Joitaki vuosia takaperin olin pitkällä lenkillä ja silloonki mojahti takarengas. Sillä kertaa se lähti vantehelta. Ja olin melekeen kymmenen kilometrin pääs kotua. Isäntä oli vielä töis eikä vastannu puhelimehen, ku yritin sille soittaa, jotta hakis mun sieltä tien päältä.

Lähärin lampsimahan kotua kohti. En ollu varustautunu kävelemähän. Mulla oli palleriinat (= balleriinat) palijahis jaloos ja muutaman kilometrin jäläkihin mahtavat rakot kantapäis. Tänään mulla onneksi oli lenkkarit jalaas eikä tullu rakkoja. Sääki oli niin hieno, jottei eres pahemmin harmittanu.

Isäntä on potenu jo jonku aikaa sähköpyöräkuumetta. Mulla ei sellaasta oo, mutta ajattelin, jotta jospa tuon äiteen vanhan Kresentin (= Cresentin) siirtääs vaikka eläkkeelle. Sillä ku on ikää liki 70 vuotta ja siinä alakaa olla jo vähä muutaki kremppaa. Pitää harkita, jos mentääs isännän kans ynnä ja yhtenä potkimahan polokupyörien renkahia.

Ruusuja vai pernoja? – Hortonoomeelua

Mä havaattin eileen, jotta isännän antamat syntymäpäiväruusut on ruvennu kasvattamahan uusia lehtiä vaasis, vaikka kukat ittesnänsä alakoo jo olla tiensä pääs. Päätin kokeella, mitä niille tapahtuu, jos ne laittaa multahan vaikka niis ei juuria näkynykkää.

Ku kuuklettelin, niin löysin vinkin teherä pernahan (= perunaan) reikä, mihinkä ruusun varsi lykätähän. Sillä lailla on kuulemma saatu ruusuja kasvamahan pistokkahista. Mitää juurrutusainetta mulla ei ollu, mutta nyt on viis pernaa ja yhyreksän ruusun vartta pistetty ruukkuuhin. Vain yhyres ruusus ei näkyny mitää silimuja eikä uusia lehtiä. Katkaasin varret aina sen uuren lehtihangan yläpuolelta. Nyt ne on muovipussiihin huputettuna pukuhuonehes pyykkikonehen päällä.

Kattotahan, kumpiko alakaa kasvaa – ruusut vai pernat. Vai lähtöökö matkahan kumpikaa. Kuvia en havaannu tästä operaatiosta ottaa.

Ja ku mulla kerran oli multapussit käsillä, niin siirsin joululahajaksi saarusta asetelmasta mehikasvit uutehen ruukkuhun. Ihime, jotta ne ylipäätänsä oli vielä hengis, ku olin yrittäny hukuttaa ne. Samas asetelmas ollehen tulilatvan juuret oli jo ihan märäntynehet (= mädäntyneet).

Kliivian otin pois ruukusta ja putsasin enimmät vanhat mullat pois ja annoon vähä uutta tilalle. Isoompaa ruukkua mulla ei ollu sille tarijota, vaikka nykyynen oli ihan juuria täynnä. Kovasti se silti aina lykkää uutta lehtä. Kukkimahan se ei oo suostunu ku yhyren ainuan kerran.

Huoneapilalle laitoon vain vähä uutta multaa pintahan. Se on niin hentoonen, jotta se kärsii aina käsittelystä. Sen takia vaihran sille mullan vain hyvin harvoon. Joulutähären pistin uutehen ruukkuhun ja multahan. Kultaköynnös on niin tuhannen kiemuralla yhyres säleekös, jotta sille en saanu mistää kautta laitettua ku korkeentaan parin ruokalusikallisen verran uutta pintamultaa.

Sielun- ja ruumihinravintua

Käytihin poikkeuksellisesti jo eileen ehtoolla saunas, ku meillä oli tänään teatteri. Ammattiyhyristys tarijos jäsenille ja avekiille (aveceille) vähä erullisemmalla hinnalla teatterilipun Teatteri Hysteriahan kattomahan Juokse vaimosi edestä.

Mähän olin käyny sen jo työporukan kans kattomas, mutta koska pirin sitä niin viihryttävänä, niin halusin vierä isännänki kattomahan. Ei se oikeen mitää siitä sanonu, jotta en tierä tykkäskö vai ei.

Teatterin jäläkihin mentihin tuhuamahan (= tuhoamaan) muksuulta joululahajaksi saatu lahajakortti Matadorihin. Se ei menny ihan putkehen. Mulle nimittään tuotihin väärä annos. Isäntä oli jo omansa syöny siinä vaihees ku mä sain oikian annoksen nenäni etehen. Lupasivat hyvittää kömmähryksen tarijuamalla mun jäläkiruaan ilimaaseksi. Sehän vain passas. Maha tuli täytehen ja olo on vieläki ihan pinkiä.

Viikolloppuvierahia

Tai mitä vierahia ne ny oli – omaa sakkia: poijan perhe oli viikonlopun täälä. Miniänaluulla ja tyttärellänsä alakoo talaviloma. Niinku muuten mullaki!

Tosin lomalle pääsemistä varte piti teherä muutama vähä pireet päivä, jotta sain kaikki työt tehtyä.

Pomo vähä antoo palautetta muutenki mun loman aijankohorasta, ku sielä on käret täynnä töitä eikä helemi-maalliskuus saisi kukaa lomaalla. No, mä kyllä kerroon etukätehen loman aijankohorasta hänelle eikä hän silloon kommentoonu siihen mitää, niin luulin, jotta se on ok.

Mun mielestä talavi on vain niin helekkarin pitkä, jos talaviloman saa pitää vasta huhti-toukokuus ja kesäloma alakaa sitten jo juhannuksen jäläkihin. Eikä aikaasempina vuosina oo ollu ongelmaa, ku oon lomaallu helemi- tai maalliskuus.

Nyt sielä kyllä on varmahan vielä tavallistaki kiiruhisempaa ja kiriempää, ku yks työntekijä irtisanoo ittensä perijantaina. Sille oli tarijottu toisesta tilitoimistosta sellaasta työtä, mitä se on toivonukki. Se oli vielä koeaijalla, niin jotta se sai lähtiä välittömästi irtisanoutumisen jäläkihin. Harmi vain, ku se oli niin tehokas ja aikahansaava ihiminen, jotta mistä saarahan yhtä hyvä tilalle. Kaiken lisäksi se on työkaverina aiva ihana. Ikävä tuloo.

Sinne suli!

Nimittään meirän lottovoitto.

Pistettihin eileen ehtoolla isännän kans kymmenen viikon kestolotto vetämähän. Kumpiki laittaa yhyren rivin, eli kymmenen viikon jännitys kirpaasoo yhtehensä kaharenkympin verran.

Myöhemmin ehtoolla tarkastin tulokset enkä meinannu uskua silimiäni, ku mun rivis oli viis (siis 5!) oikeen ja voitonjako näytti, jotta viis oikeen -tuloksia olis 51 kpl ja voitto-osuus 500 eurua.

Tänään kävin vielä tarkastamas uurestansa ja siinähän oli käyny ku kevääsille hangille. Niin oli voitot sulanu. Tilille oli tullu ruhtinahalliset 54,53 eurua. Ja 5 oikeen -tuloksia oliki ny sitte 2236 kpl. Onneksi en keriinny laittaa mitää stimangisormusta 💍vielä tilauksehen. 🤣

Pois on!

Joulu meinaan. Tänään lähti kuusi ja suurin osa koristehista. Jälijelle jäi muutamia valojuttuja. Saavat olla niin kauan ku patteriis piisaa virtaa.

Sen verran vielä vietän joulua, jotta huomenna meen Raijan työ viimmeesten joululahajojen kans. Meillä tämä lahajojen vaihto tapahtuu yleensä näin jäliistä joulun. Sen takia pitää yrittää keksiä jotaki ei-niin-jouluusta-lahajaa. Ja toiseksi ollahan yritetty välttää sellaasia lahajoja, joita pitääs hillota johonki. Kummallaki on kaapit täynnä tavaraa ja itte ostamma lisää, jos jotaki uupuu (= puuttuu).