Hyvin arviootu

Ku reilut kolome ja puoli vuotta sitte harijoottelu oli loppusuoralla ja pelekäsin näyttöjen tekemistä ja sitä, pääsenkö niistä läpi, niin en osannu kuvitellakkaa, mitä mun työhön sisältyy nykyään.

Ku nythän on pääsny käymähän niin hassusti, jotta musta on jotenki tullu työmaalla palakanlaskennan näyttöjen arviooja. Pomo on sanonu, jotta hän ei enää tierä palakoosta ja sen takia mun pitää ne arvioora.

Meillä on ollu ihana Ritva kohta vuoren harijoottelus, ku sen opinnot on venyny täysin siitä johtumattomista syistä. Nyt sen opiskeluaika kumminki loppuu tämän kuun lopus ja näytöt pitääs saara tehtyä sitä ennen.

Palakanlaskennan näytön Ritva on teheny jo kesäkuus, mutta arvioonnin annoon vasta nyt, ku saatihin vihiroonki näyttösuunnitelmat hyväksyttyä. Tuli toinen opettaja – muaki aikoonansa opettanu Päivi – puikkoohin, niin alakas tapahtumahan.

Mä oon toki jo aiemmin ottanu vastahan kaks palakanlaskennan näyttöä, mutta ne on arviootu vain suullisesti. Nyt piti teherä kirijallinen arvio, joka sitte yhyres käyrähän päätöskeskustelus läpi.

Mua vähä jännitti, jotta osaanko mä muotoolla sen oikeen, jotta se palaveloo tarkootustansa. Mutta Päiviltä tuli kiitokset, jotta yhtä huolellisesti on tehty ku kaikki muukki mun tekemät. Ja kysyy, jotta eikö oo vaihteeksi olla mukava arvioojanaki. No, vaikka tuo arvioonnin kirijoottaminen vähä hirvitti, niin ei kuitenkaa yhtä palijo ku omien näyttöjen tekeminen.

Ja nyt meillä on jo seuraava harijoottelija töis, joten enkähän mä taas jo puolen vuoren sisällä tee uutta arvioontia.

Iloonen asia on se, jotta Ritva jää meille tuntityölääseksi eli tuloo tarvittaes töihin. Ei menetetä ihan kokonansa hyvää työntekijää.

Advertisement

Onneksi ei tullu päävoittua!

Menin täs isännälle kertomahan, kuinka olin vahingos kattonu peilihin samalla ku kiskoon pyykkikonehen tepseliä irti seinästä. Että usko (tai varmahan uskottaki), mitä näin.

Näin, kuinka mun alli viuhuu lennokkahasti puolelta toiselle ku heiluttelin sitä pistoketta irti rasiasta. Herrijjee! Ihan niinku olsin yhtäkkiä laihruttanu seittemänkymmentä kilua ja kaikki ylimääräänen nahka olis jääny käsivarsihin roikkumahan. (Muoltahan – varsinki vattan kohoralta – mun nahka on pääsääntöösesti hyvinki piukiana.) Hyvä, jottei läpset kuulunu, ku se heltta heilahteli.

Se peilihän pitää peittää! Tai ainaki pitää muistaa olla kattomata sinne päin.

Isäntä tietysti eherootti, jotta ei ku salille, niin kyllä allit kiinteytyy. Mä tuumasin, jotta näihin fletruuhin ei enää mikkää kuntosalitreenit auta. Mutta lupasin, jotta jos voitamma lauantaina lotos päävoiton, niin sitte hankin personal trainerin ja rupian reenaamahan.

Luojan kiitos, ei tullu päävoittua! Eikä kyllä pienempääkää voittua, ku kaikkiastansa oli yks numero oikeen. 😂 Ei siis tartte hankkia personal traineria. Tuloo palijo halavemmaksiki, ku hankkii tästämisin vain pitkähiaasia paitoja.

Sellaasta tuumaalin

… jotta plokien aika taitaa olla ohi. Jutut on vissihin siirtyny instakrammihin. Minä en.

Eipä tuu enää ittekkää pahemmin kirijooteltua tänne. Ja jos joskus olis jotaki mielen päällä, niin ku ei heti pääse kirijoottamahan, niin se jää. Sitte ku pääsöö konehen äärehen, niin se ei oo enää aijankohtaasta tai tuntuu typerältä tai on jo unohtunu koko asia. Väkisin tänne on turha vääntää mitää.

Kirijoottelen sitte, jos ny sattuu joskus huvittamahan. Yritän vähitellen tyhyjennellä vanhoja juttuja, mutta en meinaa niistäkää mitää urakkaa ottaa. Hissuksensa, ku siltä tuntuu.

Sen verran höperö oon, jotten halua poistaa koko plokia kerralla. Nuo vanhat jutut ku on vähä ku mun päiväkirija. Lujen ensi ja poistan vasta sitte. Palijohan sielä on turhaa, mutta joskus tuloo joku ahaa-elämys, jotta ”Ai, tuo tapahtuu silloon!”

Ei mihinkää eläkkehelle – ku opiskelemahan!

Syksy teköö tuloansa ja koululaaset on taas palannu koulun penkille. Mäki meinaan palata – tosin lyhytkurssille vain.

Tulin nimittään innostuneheksi yhyrestä palakkakouluutuksesta ja ku sain pomolta luvan osallistua, niin ilimoottauruun ennen ku kerkesin tulla katumapäälle. Pomo naureskeli, jotta vai vielä kouluutuksehen. Meinas, jotta hän saa varmahan vetää ylitte ainaki sen alimman eläkeiän. 😂

Meillä on käytös kaks eri ohojelmaa ja tämän kouluutuksen järijestää näistä toisen ojelmistotaloo. Toki kaks ensimmäästä kouluutuskertaa käyrähän läpi tätä heirän ohojelmaansa, mutta myöhemmin sitte varmahan ihan sellaasta yleespätevää tietua.

Kouluutuksehen sisältyy 9,5 tuntia opetusta ja niitten jäläkihin on kaks koetta. Niillon niin hienot nimet ku palkkojen sertifiointikoe ja palkka-asiantuntijan testi.

Pelijättää, jotta kuinkahan vaikiaa asiaa sielä tuloo olemahan, ku kouluutus soveltuu osin jopa PHT-tutkinnon ylläpitämisehen. (PHT = Tili-instituuttisäätiön palakkahallinnon asiantuntijatutkinto. Eikä oo kuulemma heleppo.)

Hirvittää, jotta haukkasin liika suuren palan enkä läpääsekkää kokeeta. Silloon oon haaskannu työnantajan aikaa ihan turhaa ja saan hävetä silimät päästäni. En muuten hoksannu eres kysyä, onko kokeeta maharollista uusia.

Kouluutus tapahtuu täysin etänä. Se alakaa 6.10. ja kouluutukset on kerran viikos seuraavat 6 viikkua. Sitte on vielä ne kokeet 17.11. ja 24.11. Saas nähärä, kuinka ämmän käy. Jänskättää, innostaa, pelijättää! 😨

Koskas sä jääkkää eläkkehelle?

Meillä on vanha jengi koolla töis. Kirijaamellisesti.

Nuorista naisista toinen on äitiyslomalla ja toinen kesälomalla. Tänään firman työntekijöötten keski-ikä oli 60 vuotta (pomo mukahan lukien).

Pomo on päättäny, jotta sitä keski-ikää pitää saara alemmaksi. Niimpä se tänään pestas meille nuoren (vähä yli nelikymppisen) harijoottelijan opettelemahan äitiyslomalaasen töitä.

Pomo sai ilimeesesti uutta virtaa tästä nuorennusleikkauksesta ja käski meirän selevittää eläköötymisaikamma ihan päivän päälle. Mä naureskelin sille, jotta nuonko innolla sä orotat tietua, koska sä pääset meistä erohon. Se naureskeli kans ja sanoo vain, jotta hänen pitää suunnitella firman tulevaasuutta.

Minähän tein kiltisti työtä käskettyä vaikken vielä oo ajatellu (kovin palijo) eläkkehelle jäämistä. Mun alin eläkeikäni on 65 vuotta ja päivämäärä on 1.4.2027. Tuntuu, jotta se on vielä kovin kaukana, mutta äkkiähän tuo aika tuppaa tällä ikää jo menemähän.

Tavoote-eläkeikä on 66 v. 5 kk (1.9.2028) ja ylin eläkeikä 70 v. (1.4.2032). Tällä hetkellä näyttääs siltä, jotta tuun jäämähän eläkkehelle heti kuusvitosena. Tuonne tavoote-eläkeikähän ei eläke nouse niin palijo, jotta viittisin sen takia jatkaa töis.

Seittemänkymppisenä eläke olis jo kohtuuhyvä (500 eurua pareet/kk ku kuusvitosena), mutta en näje realistisena, jotta yrittääsin sinnitellä sinne asti. Ei varmahan enää pelaa pää ku ei se pelaa aina nykyäänkää. Ja mikä olis kunto muuten. Saisko sen paremman eläkkehen kantaa suoraa lääkäriihin ja apteekkihin.

Mieluummin jään aikaasemmin pois töistä pienemmällä eläkkehellä siinä toivos, jotta eherin viettää vielä eläkepäiviä jonkumoises kunnos. Toki mikäänhän ei takaa, jottenko sairastu huomenna tai jää auton alle. Viisvuotissuunnitelmihin en kumminkaa sellaasta vaihtoehtua meinaa kirijata. Se täytyy sitte käsitellä aikanansa, jos sellaanen kohoralle sattuu.

Nythän mä sen vasta hokasin!

Nimittään, jotta minkä takia mua on täs loman aikana niin ahkerasti käytetty ulukona syömäs! Sehän johtuu tietysti siitä, jotta meirän nuukaksiki luonnehrittava isäntä on mieluummin valamis maksamahan jonku toisen laittamasta ruaasta ku syömähän mun sörssäyksiäni! 🤣

Se tosin jyrkästi kiisti tämän mun teoriani, ku mä tänään esitin sen sille ku käytihin Pressos syömäs. Sanoo, jotta hän sitä varte, ku huusholli lämpiää niin kovaa, ku hellaa ja uunia pouhuutetahan. Ei menny seliitys läpi, ku eihän nyt oo ollu enää monehen aikahan tietuakaa heltehistä.

Mutta ei se ny mua niin kauhiasti haittaa, ku en tosiaankaa oo mikää kokki Kolomonen enkä muutenkaa niin piittaa keittämisestä varsinkaa ku ei taharo keksiä, mitä tekis.

No, huomisesta alakaen pääkeittovastuu siirtyy taas isännälle ku mä meen töihin. Mun kontolle jää vain pyhänaijat ja silloon se useen tahtoo ainaki toisena päivänä johonki syömähän.

Urakka aluullansa

Viimme pyhänä, ku ajelimma Oulusta kotiappäin, isäntä tuumas, jotta sais ruveta kattelemahan uusia kaappia vaatehuonehesehen. Se oli sen tapa ilimoottaa, jotta nyt hän olis valamis ryhtymähän tuumasta toimehen eli remppaamahan pukuhuonehen, joka on vielä alakuperääses kuosis ja siis hyvin, hyvin kärsinehen näköönen.

Mutta ennen ku innostun kattelemahan uusia kaappia, mun pitää tyhyjätä nykyyset kaapit romuusta ”johonki”. Uskokaa tai äläkää, meirän pukuhuonehes on peräti yhyreksän kaappia (kolomen kaapin ryhymät kolomella eri seinällä) ja kaikki täynnä ku Turusen pyssy.

Oon ny saanu alootettua tyhyjäysurakan, mutta en oo vielä pääsny sen piremmälle ku oon vasta tyhyjänny yhyren kaappiryhymän päällystän ja kaks kaappia. Vielä on siis seittemän kaappia tyhyjäämätä. Plus yks hyllykkö.

Ja mihinkä pesukones ja kuivausrumpu raijatahan? No, niitä minen jaksa siirtää mihinkää, ne täytyy kattua isännän kans. Ja ku niitä tarvitahan kaiken aikaa, niin ne lähtöö sieltä ihan vihoviimmeesinä ku kaikki pyykit on pesty.

Nelijäskymmenes vuores ihiminen säilöö uskomattoman määrän roipetta ku kerran on tilaa… Mus on pahasti hamsterin vikaa, mutta nyt oon yllättäny itteni, ku oon syrämmen särkymätä pystyny ronskilla kärellä karsimahan kaappien sisältöjä. Feispuukin roskalavalle, kirpparille ja suoraa roskihin on menny palijo tavaraa. Yllättäen oon myös nauttinu siitä perkaamisesta. Miksei oo tullu tehtyä jo palijo aikaasemmin?

Onko maskii vai ei? (Sleeppareiden Järkee vai Ei -nuotilla…)

Täälä on erelleenki maskisuositus kauppoohin, mutta nyt on (yhtäkkiä?) tapahtunu selevä muutos niitten käytös. Ihimiset on vissihin kyllästynehet olemahan varovaasia, ku maskittomia näköö nykyään melekeen enämmän ku maskillisia. Tai sitte ne on tautinsa sairastanu ja kattovat maskin tarpeettomaksi. Toki meirän isäntäki on aikaa sitte jo heittäny maskit hiitehen, ku niitten narut kalavoo sen korvantaustan rikki.

Mä en oo vielä sairastanu ja työporukastaki vasta ensimmäänen on ollu tään viikon koronan takia pois. Vaikka maski ei kuulemma suojaa käyttäjäänsä, niin silti musta tuntuu joinki turvallisemmalta mennä kauppahan maskin kans.

Muistan aluuksi, ku maskin käyttäjiä kattottihin pitkähän. Hetken päästä ku tilanne paheni, kattottihin jo maskittomia paheksuvasti. Mä varmahan käytän maskia niin kauan, jotta maskittomat rupiaa taas kattomahan mua, jotta mikähän tuollaki viiraa.

Omantunnon ja pelekuruuren välis

Oon joutunu viimme viikkoona miettimähän omaa reakoontiani (= reagointiani), ku oon törmänny sellaasehen käytöksehen, jota mun oikeurentajuni ei mihinää nimes hyväksy.

En oo ainut, joka tämän epäoikeurenmukaasen kohtelun on huomannu ja siitä on kyllä keskusteltu monen muun paitti asianomaasen kans.

Siinäpä sitte oonki huomannu, minkämoinen pelekuri mä oon. Vaikka omatunto kolokuttaa ja sanoo, jotta tähän on pikaasesti puututtava, oon kumminki loppujen lopuuksi sellaanen vellihousu, jotten tohori (= uskalla) ku puhua selijän takana. Ei löyry rohkeutta puollustaa ittiäni saatika sitte toista.

Niimpä oon ny tullu siihen tuloksehen, jotta niin kauan ku ei löyry rohkeutta sanua päin näkyä (= näköä), niin pyriin pysymähän eros myös niistä selijän takana haukkumisista.

Määräaikaashuoltoja

Jos kesäloma meni sairaurenhoiros, niin tällä lomalla on yritetty hoitaa terveyttä.

Oon käyny joka aamu vajaan tunnin lenkillä, parturikäynti on seki terveyrenhoitua – nimittään mielenterveyren. Oon käyny verikokehis ja tänään vielä syöpäseulas. Meinasin tilata hierojanki, mutta ei ollu ehtooaikoja tarijolla. Täytyy vähä miettiä, voisko jolloonki livahtaa töistä tuntia aikaasemmin ja käyrä hierojalla.

Tai sitte kattelin vaihtoehtoosesti, jotta jos hoitaas lisää sitä mielenterveyttä ja varaas liput johonki konserttihin, teatterihin tai elokuvihin. Ei ny enää välttämätä tälle lomalle, mutta johonki tuonnemmaksi.

Mielenterveyren hoiroksi lukisin myös nuo päivittääset kutomis-/telekkarinkattelutuokiot.

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.