Jos ei nukuta…

… niin sitte valavotahan. Niin on ny pääsny käymähän parina yönä. Erellisyönä mä heräsin kaharelta ja tiesin heti, jotta tämän yön unet oli ny sitte siinä. Sisukkahasti pyöriin sängys varttia vaille kolomehen ja kirijootin mielesnäni puhetta tärin hautajaasihin.

Sitte alakoo tuntua siltä, jotta viisahinta on nousta kirijoottamahan se ylähä, jottei katua aamuhun mennes.

Nelijältäkää ei vielä unettanu, mutta ajattelin, jotta parasta olis kumminki vielä eres hetken yrittää nukkua. Kattoon kellua vielä puoli viireltä, vartin yli viis… ja lopuuksi nukahrin hetkeksi ennen ku kello soi kuurelta. Sitte olis kyllä nukuttanu.

Mutta päivällä iski mieleheni ajatus, jotta olipa ihanaa kirijoottaa pitkästä aikaa. Teksti tuli jotenki niin heleposti. Ei tarvinnu pysähtyä miettimähän eikä keksimähän sanottavaa. Voi ku pääsiski taas kirijoottamisen makuhun!

Eileen ehtoolla meillä oli kokoontuminen serkkujen ja puolisooren kesken, ku käytihin Maijun hautajaasjärijestelyjä papin kans läpi. Kokoonnuttihin yhyren serkun kotia. En ollu ikänä käynykkää ennen. Kyllä oli kaunis koti! Meitä oli paikalla 8 serkusta + 4 puolisoa + yhyren eresmennehen tärin mies. Sillä lukua isän puolen serkuusta oli puolet koolla. Kari oli laskenu, jotta meitä on vielä 19 hengis. Viis on kuollu reilun kymmenen vuoren sisällä.

Sielä oli lämmin tunnelma, nauru ja itku herkäs ja lähellä toisiansa. Pappi vaikutti hyvin miellyttävältä ja maanläheeseltä. Vaikka oli nuori mies, niin tuli kumminki sellaanen tunnet, jotta hän on vielä ”vanhan aijan maalaaspappi”, jolla on aikaa seurakuntalaasillensa ja vaikka hän ei henkilökohtaasesti Maijua ollu tuntenukkaa, niin hän teki hyviä kysymyksiä ja kirijootti muistihin, jotta pystyy sitte siunaus- ja muistotilaasuures puhumahan Maijusta.

Me kokoonnuttihin jo kuurelta ehtoolla – ja oltihin kotona vasta puoli kymmeneltä! Tuntuu, jotta Maiju teki meille vielä yhyren palaveluksen: yhyristi meirät, jokka ei olla juurikaa muuten piretty yhteyttä. ❤ 

Viimme yönä heräsin kaharelta – kuinka ollakkaa – ja jäin kelaamahan tuota serkkutapaamista. Siitä jäi tosi hyvä mieli, vaikka kokoontumisen syy oliki surullinen.

Lähimuisti alakaa pätkiä

Sain eileen sähköpostia Avardalta.

Viestis oli Maskun loko (= logo) ja linkki laskuhun ja johonki omakirijautumissivulle. Ja kehootus maksaa vähintään 9 eurua 3.3. mennes.

Viesti oli kirijootettu hyvällä suomen kielellä ja kuukletin vielä firmanki ja kattoon, jotta on saatu näyttämähän suomalaaselta firmalta ja mietiin, jotta kylläpä on oikeen panostettu huijauksehen. Ja jotta siihen voi moni sortua, ku ei pyyretä maksamahan ku vain tuo 9 eurua näin aluuksi.

Koska en mielestäni ollu tilannu mitää Maskulta, kopsasin tekstin Feispuukkihin varootuksena, jotta tällääsiä huijauksia on ny liikkeellä. Sähköpostin poistin äkkiä ja pistin lähettäjän estolistalle.

Sitte kävi ku piirretyys – lamppu syttyy yhtäkkiä pään päällä ja mä tajusin, jotta ei helekutti! Onhan se oikia lasku: poijan kämpän joustinpatjat on vielä maksamata ja se myijä sanoo mulle, jotta lasku tuloo jostaki toisesta firmasta (jonka nimiä en tietystikkää enää muistanu).

Äkkiä viesti piilohon Feispuukis, jotten nolaa ittiäni enää enämpää. Onneksi olin kumminki sen kopsannu sinne, koska alakuperääsen viestin mä kerkesin hävittää enkä mä olsi muistanu enää, mihinkä mun olis pitäny kirijautua sitä laskua hakemahan..

Kyllä alakaa olla jo niin latvasta laho, jottei kohta enää yhtää naurata Alzheimer- ja dementiavitsit. 

Melekeen jäätihin iliman!

Eileen kaupas käyres meinasin ottaa makaroonilootavärkit tälle päivälle, mutta isäntä sanoo, jotta ei tartte. Lupas vierä syömähän ja tuumas, jotta jouluna saa olla ihan tarpeeksi keittämäs. Äkkiä pistin jauhelihapaketin pois kärestäni.

Aamulla pesaasin pari konehellista pyykkiä ennen ku lähärettihin Aapeeseelle syömähän. Sitte luvattihin käyrä Tokmannilla viemäs käytetyt paristot kierrätyksehen ja ottaa sieltä samalla joulukuusi. Mutta ku me ajettihin Tokmannin pihahan, niin torettihin, jottei kuusia enää oo! Tai oli pari sellaasta metristä känää vielä jälijellä, mutta ei me sellaasta pöytäkuusta katteltu. Mitäs ny teherähän?

Ei ku takaasi kylille. Sielä leijonaklupilaasilla oli torilla vielä muutama raaksu jälijellä. Isäntä valitti niin nopiaa, jottemmä keriinny mitää sanua. Ei se kyllä mun silimähän ollu ollenkaa se komeen, mutta en keherannu siinä ruveta äpöttämähän. Kympillä sen sai. Kyllä se kelepaa, ku siihen lyörähän koristehet päälle. Eikä tarvinnu täs pimiänhämys ja vesisatehes lähtiä varkahisihin kenenkää mettähän.

Mikä viikko!

Arvatenki muillaki työpaikoolla ku meillä,  on joulukiiruhia. Se on heijastunu meillekki. Monta asiaa pitääs saara päätinkihin ennen vuorenvaihretta. Tämä viikko ny vielä on ollu melekeen kokonaanen, mitä ny eileen lopeteltihin jo puolilta päivin ja lähärettihin syömähän. Ruokaalun jäläkihin pomo komensi meirät kotia siivuamahan. 😀 Niin mä teinki.

Imuroottin ja pyhiin pölyt, silitin joululiinat ja laitoon koristehet esille. Olin oikeen tyytyväänen, ku sain sen vihiroonki tehtyä.

Tänä aamuna mulla oli aika suuhykienistille. Poistettihin hammaskiviä. Ilimeesesti sitä ei ollukkaa ihan maharottomasti, ku mulle oli varattuna tunnin aika, mutta selevisin puolella tunnilla. Niimpä olin työmaalla ennen ku hulina alakoo.

Jo maalliskuulla pomolle on tullu täytehen 25 vuotta yrittäjänä. Sitä ei sen suuremmin muuten oo juhulittu, mutta meillä oli tänään yhyreksästä alakaen klökitarijoolua ja arvontaa asiakkahille. Pomo oli eileenehtoolla leiponu kaks jumalattoman suurta kulhollista torella hyviä piparkakkuja. Työkaveri oli klökivastaava ja minä olin arpavastaava. 😀 Ihimiset oli iloosia, ku oli ilimaasia arpoja ja aika mones oli voittoki. Muutenki ihimiset oli hyväntuulisia ja moni totes, jotta ompa ihanaa hetkeksi istahtaa ja rauhoottua ja vain nauttia.

Pelijättihin, jottei tuu ketää, ku paikallislehti oli unohtanu laittaa kutsun lehtehen. Naapurikaupungin leheres oli kutsu, mutta oman kylän leherestä se oli jääny pois. Pomo oli eileen ehtoolla laittanu kutsuja sähköpostiihin ja Feispuukkihin. Ja lehti paikkas mokaansa laittamalla kutsun tänään Feispuukkihin. Ne kanavat näköjään toimii tänä päivänä hyvin.

Väkiä oli koko aijan niin, jottei meinannu päästä syömähän. Kolomen aikana mun oli sitte jo niin kova näläkä, jotta kävin syömäs pikaasesti keittiön oven suus seisten.

Töitäki mä yritin kovasti teherä koko päivän, mutta kieltämättä siinä hälinäs ja keskeytyksis oli vaikia keskittyä. En tierä, kuinka palijo tuli virheetä… 

Lisäksi tällä viikolla on ollu yks kiperä tapaus, jonka kans on kulunu usiaat tunti, mutta senki pitääs olla ny taputeltuna loppuhun. Toivottavasti.

Tosin seuraava on sielä jo orottamas ehkä maanantaita tai perijantaita – kuinka ny keriitähän siihen paneutua. Siitä mun pitää kysyä pomolta, ku se on vanha asia ja tuloo vaikuttamahan myös kirijanpitohon. Mutta se on taas sen aijan mures. 

Koko päivänä en keriinny istumahan niin jotta nyt on kantapäät aiva väsyksis. Sen takia en meinaa tänään teherä kotona mitää.

Huomenna sitte ruokakauppahan tekemähän suurimmat hankinnat. Tai ainaki kinkku ja sellaaset tarvikkehet, mikkä säilyy jouluhun asti.

Lista ei lyhene

Koskahan se ny olikaa, ku mä tein ittelleni pitkän listan töistä, jokka pitääs teherä jouluksi. Tätä menua se lista könnää tuos keittiön pöyrällä vielä jouluaattonaki. En oo saanu pyhkiä siitä yli muuta ku jääkaapin siivouksen.

Kärsiin siinä pari päivää kummallisesta päänsäryystäki niin, jotta söin särkylääkkeetä melekeen enämmän ku leipää. En olsi muuten sitä enää muistanukkaa, mutta nyt tuntuu taas vähä tykyttävän ottalla.

Toissaehtoona mä jumahrin ruaan jäläkihin lukemahan postia ja sitähän piisaa näin joulun alla. Torstaisin tuloo kaikki ilimaasjakeluleheret ja mainokset. Kello oli kuus, ku mä siitä havahruun, jotta mun on mentävä pesöhön pää. Enkä mä sen jäläkihin enää viittiny teherä mitää.

Eileen ehtoolla mä menin töistä päin parturihin ja sieltä tultua mulla oli niin kauhia näläkä, jotta hotaasin vain jotaki kitusihini – ja jässährin taas siihen.

Tämä päivä on menny Ireaparkis pyöries. Meillä oli oikiastansa vain kaks asiaa hoirettavana, mutta silti käytihin melekeen joka kaupas ja aikaahan siinä meni niin, jottemmä tänäänkää oo saanu muuta ku petivaatteet vaihrettua ja pestyä. Eikä sitä hommaa eres ollu mun listallani 😀

Ja justihin äsköön Pännäringin vetäjä soitti ja höpötettihin vissihin melekeen tunti. Jotta näin ne jouluvalamistelut täälä sujuu. Hitahasti, mutta eikä ollenkaa varmasti. No, onneksi minen viitti ittiäni ressata nuolla. Jos jotaki jää tekemätä, niin sitte jää. Kyllä se joulu kumminki tuloo aijallansa. On tullu aina ennenki.

Nauruhermot pinnas

Torstaiaamulla vietettihin venyttelys hämärähetkiä. Meni sähköt poikki justihin, ku alooteltihin ja tulivat takaasi kolomen vartin päästä, ku lopetimma. Työmaalla ei naiset ollu luonnollisestikkaa saanu tehtyä sillä välin mitää. Ja ilimeesesti työkaverin kones – tai upsi – oli ottanu nokkihinsa katkoksesta eikä suostunu enää käynnistymähän iliman huoltomiehen käyntiä. Menöö vissihin koko kones vaihtohon.

Torstaiehtoolla kuuntelin ku kuuluu jyrähryksiä ja murahruksia ja mä jo kerkesin kuvitella, jotta ukkoostaa. Mutta uus Ireaparkkihan (= Ideaparkki) se sielä vain vietti avajaasia ja ampuu kovilla (vai lukikahan johonaki, jotta niillä oli ilotulitus). Tästä on linnuntietäki varmahan ainaki viistoista kilometriä sinne, mutta pauket kuuluu silti täälä asti. Mahtoo olla tosi kurijaa paukkuaroolle eläämille.

Työkaveri asuu muutaman kilometrin pääs tuosta ostoshelevparatiisista ja kun se pauket oli alakanu, niin se oli luullu, jotta sen katolla rymistelöö joku.

Ja joo – tieroksi vain: ei oo tarvinnu vielä käyrä sielä eikä oo kyllä mitää mielenkiintuakaa. Varmahan johonaki vaihees poiketahan, mutta ei ny ainakaa hetkehen ennen ku tuo alakukiima on vähä laantunu. Mutta se oli kiva, jotta ku tänään käytihin rinnalla (= keskustassa) ruokakaupas, niin pihas oli meirän auton lisäksi ehkä nelijä – viis autua. Nyt saa käyrä kaupas kaikes rauhas ku ihimiset suuntaa Ireaparkkihin.

Eileen pomo komensi meirät jo kolomelta kotia, jotta keriittihin valamistautumahan illan teatterireissulle. Oli niin räävittömän hauska näytelmä (Näytelmä, joka menee pieleen), jotta aiva poskia kivisti esityksen jäläkihin. Väliaijalle pomo oli varannu meille kaffeja ja teetä ja ihanat Nurinkurin-suklaakakut sekä amaretot. Oli kyllä mahtava ilta! Meillä yleensäkki nauretahan palijo töis ja ny saimma vielä ekstra-annoksen hyvää tuulta.

Konehuonehes ongelmia

Mun tietokones on tilttaallu jo monta vuotta ja mua on pelijätelty, jotta siitä on kovalevy hajuamas ja joku kaunis kerta se ei enää vain suostu käynnistymähän. Lisäksi siinä on Windows 7, jonka tuki loppuu vuorenvaihtees eikä siihen saa päivitettyä kymppiä.

Sunnuntaiehtoolla se tilttas taas ku olin menos pankkihin. Sen on yleensä saanu puuttaamalla käyntihin ja sitä konstia mä nykki käytin ja lähtihän se käynnistymähän uurestansa, mutta sitte se tilttas kesken käynnistymisen. Pakko oli taas vain sammuttaa. Sen jäläkihin pitiki käyttää koko osaaminen, jotta sain sen vielä käyntihin. Piti teherä joku korijausajo ja palauttaa johonki kohtahan, mihinä se oli vielä toiminu kunnolla.

Ja ku siitä selevittihin, se herijas, jotta virustorijunta ei oo päällä, vaikka sen kuvake oli näkyvis ja se oli aktiivisena. Sen kans meni pitkän aikaa, ennen ku sain sen pelittämähän. Sitte tein virustarkistuksen. Ohojelma herijas, jotta löytyy kolome virusta ja vain yhyren niistä sai karanteenihin.

Ei muuta ku kones äkkiä kiinni ja maanantaina kyselyä liikkeehin, mitä maksaas uus kones, näyttö (käytös on ollu poijan vanha), langattomat hiiri ja näppis + tierostojen siirto vanhasta uutehen. Käytetyn, mutta huolletun pöntön kans rämpille tuli hintaa 660,-. Tiistaina vein vanhan konehen liikkeehin ja eileen sain hakia uuren (ja vanhan) kotia.

Mutta eihän sekää ny menny niinku Strömssöös, ei tietystikkää. Mä rupesin asentamahan konesta paikoollensa, niin se lähti heti käyntihin, ku sain virtajohoron kiinni. Mutta näytölle ei tullu muuta ku tieto siitä, jotta hdmi-kaapeli on kiinni ja kones on Fujitsu. Sitte näyttö pimeni.

Mä turvauruun taas vanhahan konstihin eli konehen sammuttamisehen. Monta kertaa. Ja aina sama juttu, näyttö vain pimeni. Tottahan mä sen tierän, jottei konehen sammuttaminen väkisin oo hyvä juttu, mutta mitä muuta mä saatoon teherä, ku ei näytölle tullu tietua, mitä se kones kulloonki oli tekemäs. Ilimeesesti mä sitte onnistuun pistämähän senki tilttihin, ku yhyren kerran ruurulle tuli teksti, jottei Windowsia voitu käynnistää. Pyysi uurelleen asennusta, mutta eihän mulla oo levykkehiä, ne on sielä liikkehes.

Ei muuta ku vanha kones takaasi käyttöhön. Ja kas kummaa, näyttöhän pelaa ihan oikeen. Langatoon näppiskää ei oo heränny henkihin. Virtavalo välähtää, ku laittaa patterit kotelohon, mutta sammuu saman tien. Hiiri sentäs toimii. Tai no, se rullaa tosi huonosti, hyppii ja tarttuuloo välillä. Heitin senki veks ja otin vanhat näppiksen ja hiiren käyttöhön.

Niin jottei mulla tuosta kallihista kasasta oo tällä hetkellä iloa ku uuresta, suuremmasta näytöstä. Joka seki on itte asias vähä liika suuri sille varattuhun tilahan. Mutta sain sen sentäs sovitettua siihen.

Onneksi en jättäny vanhaa konesta niille. Kattotahan ny, minkämoinen souvi tästä vielä tuloo ja kuinka palijo saan maksaa lisähintaa.