Ei ensinkää hyvää päivää!

Huh, huh! Johan on ollu viikko! Pitkästä aikaa koko viikko iliman etäpäivää. Täytyy myöntää, jotta tuntuu melekoosen uuvuttavalta. Onneksi ens viikolla on sen sijahan kaks etäpäivää.

Keskiviikkona meillä oli koko päivän englantia. Taloushallinnon sanastoa. Ei ollu ihan niin kauhiaa, ku olin jo erellises kouluutukses käyny saman aineeston läpi. Jotaki sieltä oli vissihin jääny mielehen, koska nää termit aukes ny aika lailla paremmin ku silloon. Paitti jotta meillä oli aikamoinen tappotahti. Opettaja sanoo, jotta tään aineeston läpikäymisehen käytettääs normaalisti kaks päivää, mutta meille se jumpattihin päiväs.

Se vielä meni ihan hyvin, ku sai lukia valamista tekstiä tai kääntää sitä, mutta sitte ku piti itte muorostaa lauseeta, niin huomas (varsinki iltapäivällä), jotta katos jo ihan tavallisekki sanat. Olin kotia tultuani niin väsyksis, jotta kuuren mais jo meinasin ihan väkisin simahtaa.

Eileen meillä oli Exceliä. Opettaja ei saanu vireotykkiä toimimahan. Melekeen tunti meni sen kans takutes. Sitte se antoo periksi ja komensi meirät toisehen rakennuksehen, ku sieltä löytyy tyhyjä luokka. Nyt oli sitte niin perusteellinen opetus, jotta alaattihin ihan alakeesta. Etenki ruokatauon jäläkihin meinas aiva väkisin alaata nukuttamahan. Onneksi saatihin pian tehtäviä, jotta friskaantuu (= piristyi).

Aamulla, ku oroteltihin, jotta saako se opettaja ne konehet toimimahan, niin mä laitoon Wordin opettajalle kysymyksen, jotta koska maharetahan saara tietua palautetuusta tuntitehtävistä ja Wordin ajokorttikokehesta, ku koe on tehty jo 3.5. Se vastas, jotta justihin ny on palijo valamistuvien arvioontia, mutta hän yrittää saara ne ajokorttikokeetten vastaukset tällä viikolla. Epäälen, jotta se oli vain yksinkertaasesti unohtanu koko jutun. Tuntitehtävistä ei kuulemma oo tarkootustakaa antaa palautetta. No minkä hel***tin takia me niitä sitte eres palautetahan?

En oo koko viikolla käyny lenkillä, niin eileen sitte päätin lähtiä eres pyöräälemähän. Ja eikähän justihin osunu se päivän ainut reippahampi saretkuuro siihen kohtahan… Naamahan tuli oikeen kipiää, ku tuli isoja piskoja tuulen kans päin pläsiä.

Tänä aamuna, ku ajelin koulua kohti, niin joku tampio tuikkas pihasta mun etehen niin, jotta jouruun jarruttelemahan vähä äkääsemmin. Siitä ku lähärin kiihryttämähän, niin Gorillan äänet oli ku ralliautos… Metelistä arvelin, jotta pakoputkehen tuli ny jotaki häikkää. (Ja toivoon, jottei se oo mitää muuta.) Oikeen hävetti mennä kaupungille sellaasen metelin kans. Mutta ei se ny auttanu, mentävä oli.

Opetuksellisesti tämä päivä oli yks turhimmista ja turhauttavimmista ikänä. Opettaja läpiluki meille rioja (= dioja) osamaksukaupasta, liisingistä (= leasingista) ja factoringista ja samoohin dioohin oli ympätty vielä tilinpäätöksestä siirtosaamiset ja      -velaat. Asioota ei juurikaa avattu sen enämpää, ku mitä niihin dioohin oli kirijootettu, vaan ruvettihin tekemähän harijootuksia, ku niitä tekemällä kuulemma oppii parahiten.

No ei kyllä näitä harijootuksia tekemällä! Niis oli ihan hirviästi virheetä ja ku ei muutenkaa ymmärtäny asiasta mitää, niin ne virheet pisti lopunki sekaasin. Oli vanhaa verokantaa, oli ristiriitaasta tietua, oli ”vähä” oikaastu sieltä ja täältä.

Ku Tarja, joka meistä eniten näistä ymmärsi, ihimetteli opettajalle, jotta kun hän ei ny saa millää näitä lukuja täsmäämähän, niin opettaja rupes kattomahan sitä tehtävää ja varmahan puoli tuntia ihimeteltyänsä totes, jotta hänkää ei kyllä tätä ny ymmärrä, niin jotta jätetähän tekemätä.

Sitte se kumminki pähkääli sen joinki ja näytti meille, mitenkä hän oli sen ajatellu. No, siinä vaihees mä olin jo ihan pökerryksis ja kiukkuunen ja kopsasin vain ne luvut sieltä opettajan laskelmasta. Ymmärtämätä yhtää, mitä tein ja miksi. Ja yhtä tehtävää ei käsitelty ollenkaa.

Sitte tehtihin pari tämän opettajan itte tekemää tehtävää, johona niiski oli virheetä… Enkä mä pääsny niihin yhtää sen paremmin sisälle. En eres mallista kattomalla. Opettajaki vissihin jo turhautuu näihin kaikkihin virheesihin ja totes, jotta ei me ainakaa kolomehen asti tänään olla. Tairettihin lopuuksi päästä jo ennen yhtä kotia.

Ku mä tulin sillä kovaäänisellä Gorillallani kotia, mä kysyyn heti isännältä, jotta kuuliksä ny, ku mä tulin. Kuulemma oli käyny ihan parvekkehella asti ihastelemas, kuinka mahtavat äänet mun pienes kotterosnani on.

Ku pakoputki oli vähä jähtyny, isäntä ajoo sen pukiille ja totes, jotta putki on eree           (= kokonaan ) poikki. Takapönttö ja putki pitää uusia. Se on taas 140 euron surma. 😦 

Tänään oli tullu Moodlehen tieto, jotta Word-koe on menny hyväksytysti läpi ja löytyy kuulemma Tieken sivuulta. Emmä kyllä ainakaa löytäny. Ei sinne ollu kirijattu yhtäkää moruulia (= moduulia)  suoritetuksi. Näkyy vain, jotta @-ajokortin suorittaminen on kesken. Tiistaina olis seuraavan osion koe. Se on Excelistä.

Oli pakko lähtiä koulun jäläkihin tuulettamahan haiveniansa lenkille, ku sääki oli vähä lämmenny. Hiki tuli, ku taisin painua vähä kiukun vimmalla.

Täytyy tunnustaa, jotta tällä viikolla mä oon katunu jo monta kertaa tuohon kouluutuksehen lähtemistäni. Etenki tuon tämän päivääsen opettajan opetukset tuntuu mulla menevän aiva täysin ohi ymmärryksen. Ja se tuloo opettamahan meille vielä palakanlaskentaa, laskutusta, ostoreskontraa ja tilinpäätöstä. 😦

Voi, jos meille olis pitäny nää kaikki opetukset Marketta, joka opetti meille kirijanpiron perustehia, niin me oltaas opittu nää kunnolla. Nyt musta tuntuu, jottei musta tuu kirijanpitäjää ikänä. Ei ainakaa näillä opiilla.

Mainokset

Puhurasta tuli!

Tänään on ollu hyvin laiska päivä. En oo oikiastansa muuta teheny ku pesny yhyren konehellisen pyykkiä ja käyny vähä rikkaruohoja saksimas.

Pyykinpesus olin tällä kertaa sangen perusteellinen.

Nimittään, ku menin niitä rikkaruohoja saksimahan, niin huomasin nurmikolla pyykkitelinehen alla jonku paperin. Mun opiskelijakortti! Olin torstaina ruokalasta lähties pökänny sen farkkujen perstaskuhun ja unohtanu sen sinne.

Ihime kyllä, se ei ollu menny ihan pilalle, vaikka oli toki kastunu, ku se on yhyreltä sivulta aukinaases muovitaskus. Eikä eres koulun leima ollu levinny. Nyt sekä kortti, että kotelo on kuivamas tiskikaapis. Kun ny sitte muistaasin huomenna sen ottaa sieltä joukkohoni.

Ja onni onnettomuures, jotta menin niitä rikkaruohoja saksimahan. Tällä tuulella se kortti olis pian ollu naapuripitäjehen puolella.

Eileen juhulille lähtiesnäni laitoon lyyran jakun rintapielehen – varmahan ensimmäästä kertaa flikan ylioppilasjuhulien jäläkihin. Ja tänään ku otin pyykkiä narulta, huomasin, jotta oon pesny senki.

Ihan vois kyllä tästä suorituksesta luulla, jotta on tullu eileen juhulittua rankemminki…

Eihän se ny niin menny

Heräsin aamulla puoli kuurelta. Väsytti, mutta ponkaasin ylähä. Laitoon makuukamarin oven kiinni, jotta isäntä saa vielä nukkua. Vasta vessas mä heräsin niin palijo, jotta tajusin, jottei mulla ookkaa koulupäivä! Olsin saanu minäki vielä nukkua. En siinä vaihees enää viittiny mennä takaasi. Isäntä olis kumminki heränny oven aukaasuhun.

Kiipesin yläkertahan färittelemähän siksi aikaa ku isäntä heräs. Sen jäläkihin laitoon pyykit koneehin ja rupesin tekemähän etäpäivän tehtävää. Tai ensi mun piti synkronoora tämä kones sinne koulun intrahan. Mutta, mutta… Eihän se ny niin menny, ku olin kuvitellu. Löysin kyllä ne tierostot, jokka olin koulus tallettanu pilivipalaveluhun, mutta kotua en saanu sinne tallennettua. Herijas vain, jotta tilaus on vanhentunu. Se viittas siihen mun viimmevuotisehen tilihini eikä sille kelevannu nämä uuret tunnukset.

Ku olin aikani pyöritelly kaikippäin niitä tunnuksia, eikä mikää auttanu, soitin lopuuksi tukehen. Seki oli vähä ihimeesnänsä ja sanoo, jotta heirän pääs näyttääs, jotta kaikki on kunnos. Lopuuksi se eherootti, jotta lataasin koko Office-paketin uurestansa. Lataus kesti niin kauan, jotta lopetin siinä vaihees sen tukipuhelun ja lupasin soittaa uurestansa, jos ei se auta. Ei auttanu, mutta en enää viittiny soitella, vaan päätin ruveta teköhön tehtäviä, jottei mee koko päivä aiva haaskeelle.

Siinä vaihees olin jo niin hermona, jotta tuntuu, jotten ymmärtäny niistä tehtävistäkää enää mitää. Sain mä ne tehtyä, mutta nyt täytyy tunnustaa, jotten tierä, onko yhtää oikeen. Onneksi niitä ei tartte palauttaa opettajalle, vaan ne tarkastetahan maanantaina.

Temppuulemalla sain tehtävät tallennettua pilivehen. Ne ei suostunu tallentumahan suoraa sinne, vaan mun piti tallentaa ne ensi omalle konehelle ja sieltä larata sitte pilivehen. No, toisaalta ihan hyvä, jotta ovat kotikonehellaki.

Siinä vaihees oli jo kilijuva näläkä, mutta huushollis ei ollu mitää, mistä keittää. Isäntä eherootti, jotta käyrähän ABC:llä syömäs, niin ei tartte kuuman hellan vieres seisua. Sopii mulle! Samalla reissulla käytihin hakemas niitä ruokavärkkiä viikonlopuksi.

Kotona tyhyjäsin tiskikonehen ja sen jäläkihin pääasias istuksiin lukemas. Mitä ny otin sellaaset varttitunnin mikrotorkut hierontatuolis. Se friskas (= virkisti) sen verran, jotta jaksoo taas käyrä lenkillä. 

”Hei, Onneksi olkoon,

sinut on valittu taloushallinnonkoulutukseen. Koulutus alkaa maanantaina 23.4.2018 klo 09.00… – Ensimmäisenä päivänä pyydetään ottamaan mukaan koulutus- ja työtodistuksesi.”

Sellaanen viesti tuli tänään. 😀 Jos joku olis mulle vuosi sitte sanonu, jotta mä vieläki palaan koulun penkille, mä olsin päästäny paskaasen naurun ja torennu, jotta en sitte ikänä. Mutta näin se mieli muuttuu ja voimmat on palautunu niin, jotta orotan uutta jo innolla.

Raija tuli meille aamupäivällä ja toi mulle ihanan, vaalianpunaasen ruusupuskan – tai itte asias niitä oli kaksi ja näyttää tosi runsahalta vaasis. Sain myös lipun Semmarien konserttihin. Lipusta Raija totes, jotta ”Arvaa, kellä on toinen lippu!” Jee, mennähän syksymmällä keikalle.

Puolen päivän tienoolla lähärimmä synttärisyöpööttelyreissulle. Nyt, nelijä ja puoli tuntia myöhemmin musta tuntuu, jotta maha on vieläki ratkiamas ihan justihin.

Kahtena päivänä peräkanaa ”ulukona syömistä” on selevästi liikaa. Huomenna on pakko keventää.

Ja tapahtuu mulle sillä reissulla vahinkoki: alakupalooksi meille tuotihin nachoja ja dippiä. Niitä narskutelles totesin, jotta nyt täälä on joukos jotaki kovaa… Poskihammas lohkes 😦 Eikä tosiaankaa menny mihinää kovas järsimises. Nyt mun täytyy yrittää huomenis soittaa hammaslääkärihin, saisko sitä vielä korijattua. Ja koska. Mä en tärkiää hussaasi ainakaa koulupäivää hammaslääkärihin. 

 

 

Haastattelus käyty

No niin, tänään oli se haastattelu. Mun mielestä meni ihan kohtuullisen hyvin siihen asti, ku juttelin vain pomon kans.

Ku tämänhetkinen työntekijä tuli kertomahan työstänsä, niin mulle tuli hänestä sellaanen vastahakoonen, jopa vähä vihamielinen vaikutelma. Sellaanen, jotta hän kattoo mua nenänvarttansa pitkin ja tuli tunne, jotta ”Sähän et ainakaa tuu mun työtäni tekemähän”. Jos hänellä on jotaki sananvaltaa seuraajansa valinnas – niin ku tietysti pitääski olla ku eihän kukaa muu tunne hänen työtänsä niin hyvin ku hän – niin se en oo varmasti minä.

Ymmärrän toki senki, jotta häntä varmasti harmittaa se tieto, jotta hänet olis vakinaastettu, jos kaikki muutokset olis ollu tieros aikaasemmin. Hän oli kuitenki ehtiny teherä oman ratkaasunsa jo siinä vaihees, ku kaikki palikat oli vielä ihan levällänsä.

Voi olla, jotta tää oli ihan vain mun omaa kuvitteluani, ku ne työt, mitä hän lujetteli, oli kaikki mun osaamisalueeni ulukopuolella. Lisäksi sielä oli listattu sellaasia tehtäviä, joita ei aikaasemmin ollu mainittukaa. Neki menöö pahasti ainaki epämukavuusalueelle, jos ei muuta.

Kovasti kuitenki yritin vakuuttaa olevani halukas oppimahan ja tekemähän töitä. Mutta se ei taira aiva piisata.

Niille on tulos muitaki haastateltavia. Mun etuna on kuulemma se, jotta oon paikkakuntalaanen ja se, jotta olsin kiinnostunu opiskelemahan työn ohes. Mutta sitte isoo miinus on tietysti se, jotten oo mitää heirän kuvaalemistansa töistä teheny ennen.

Mun piti vielä selevittää, onko se opiskelu ylipäätänsä maharollista ja mitä se vaatii. Sekä sen, jotta olisko mun palakkaamisehen saatavis palakkatukia. Kouluutuksesta laitoon Päivi-opettajalle sähköpostia. En viittiny soittaa, ku ajattelin, jotta se on kumminki justihin opettamas. Päivi oli mulle jo vastannukki:

Tämä koulutus toteutetaan niin että opinnot aloitetaan teoria 
opinnoilla. Näitä toki voidaan miettiä kohdallasi että mitä 
osaamista sinulla on ja jos mahdollista ne jätetään pois. 
Mahdollista on myös se että jos saat töitä tekisit taloushallinnon 
opinnot suoraan verkossa meillä ja jos saat töitä niin oppisopi-
muksella. Siihen voitaisiin liittää  opintoja esim. kirjanpidosta 
ja tilinpäätöksestä liiketalouden perustutkinnosta. Ne olisivat 
lähipäiviä.

Sitte yritin soittaa työkkärihin ja jonotin kahtehen eri otteehin varmahan ainaki 15-20 minuuttia ja kuuntelin särööstä nauhootusta ja välillä herrashenkilö huomautti, jotta sä voisit kyllä hoitaa asias netiski. Lopuuksi se kyllästyy muhun ja ilimootti, jotta sua ei voira pitää enää kauempaa langoolla. Jos haluat, niin voit jättää soittopyynnön ja sua yritetähän tavoottaa yhyren kerran tämän päivän mittahan. No, jätin soittopyynnön vaikka epäälin, jottei sieltä mitää kuulu. (Erelliskerralla ei nimittään kukaa soittanu.)

Yllätyksekseni se soitto tuli aika pianki. Mutta ei siitä ollu mulle mitää apua. Soittaja oli palavelutiskin ihiminen ja se sanoo, jottei hänellä oo mitää valtaa sanua tuohon palakkatukiasiahan mitää. Lupas laittaa soittopyynnön virkaalijalle, mutta niitten takaasisoittoaika on peräti viis työpäivää, niin jotta pahimmas tapaukses sen tieron saamisehen voi mennä toista viikkua ku täs on pääsiäänenki välis.

Laitoon sitte sinne työmaalle pomolle väliaikatietua, jotta oon yrittäny selevitellä asiaa, mutta tuohon palakkatukehen en vielä saanu selevyyttä. Ei jää ainakaa siihen luulohon, jotten oo teheny mitää asian etehen.

Eileen oli tullu taas yks hylyky työhakemuksehen. Mutta se oli muotooltu niin kauniisti, jottei siitä voinu pahoottaa eres mieltänsä: 

Kiitos hakemuksestasi toimistollamme avoinna olleeseen tehtävään.

Saimme peräti 111 hyvää hakemusta, joten niiden läpikäyminen oli haastava tehtävä.

Valintaprosessi on nyt valmis. Valitettavasti valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.

Haluan kiittää sinua kiinnostuksestasi ja toivotan samalla hyvää pääsiäistä ja alkavaa kevättä.

 Tänään puolestansa oli tullu työkkäristä haastattelukutsu sinne hakemahani kokopäivääsehen kouluutuksehen. Meen haastatteluhun 17.4. jos ei tämän työpaikan suhteen tuu sitä ennen selevyyttä.

Oon ollu joinki ihan pyörryksis vielä tuon Oulun reissun jäliiltä, jotten oo saanu oikeen mitää järijellistä aikahan ja pääsiäänenki pääsi vähä yllättämähän.

Niin jotta oikeen hyvää pääsiäästä sulle!

Piti siivota, mutta…

Mä olin suunnitellu pitäväni eileen siivouspäivän. En sitte pitänykkää.

Syystä että, kun pistin imurin käyntihin, niin se ilimootti heti, jotta pölypussi on täynnä. Mä nappasin tietysti täyren pussin pois ja otin kaapista laatikon, mihinä oli varapussia. Tai siis piti olla. Joku (luultavasti se mies, joka meillä asuu) oli varmahan viimmeeksi vaihtanu pölypussin, muttei ollu muistanu mainita, jotta se oli viimmeenen ja niitä pitääs ostaa lisää…

Se siivouspäivä oli ennätyksellisen lyhkäänen. Ei ku imuri takaasi kaappihin ja pölypussit ostoslistalle. Piti keksiä muuta tekemistä. (Ei oo mulle vaikiaa, jos vaihtoehtona on siivuaminen.)

Konehelle tultuani kuuklasin, mistä niitä pussia nykyään voi saara, ku ei sitä liikettä enää oo olemaskaa, mistä me imuri aikoonansa ostettihin. Myijä silloon vakuutti, jotta näihin Mielen imuriihin saa aina pussia. Mutta ei se ollukkaa ihan niin yksinkertaasta, ku tuo on kuitenki jo sen verran vanha malli, jottei sitä ihan kaikista verkkokaupoosta eres löytyny. Mitää piraattiversioota en halua ostaa.

Eikä niitä tilaamalla olsi tietysti eres tähän hätähän saanukkaa. Onneksi niitä näytti olevan Prisman valikoomis. Ja vieläpä erullisemmin ku yhyreskää verkkokaupas.

Ennen kauppahan lähtyä vaihroon lakanat. En viittiny vierä petivaattehia pihalle, ku sielä satoo lunta/räntää ja vissihin päivällä tuli muutama pisko vettäki.

Isäntää ”harmitti” ihan vietävästi, ku mä ilimootin, jotta se joutuu tänään lähtemähän Prismahan irtokarkki pölynimuripussiostoksille.

Mun ostoksihin piisaa (= riittää) yleensä tuo lähikauppa, mutta isäntä tykkää käyrä aina välillä pyörimäs muiski kaupoos.

Totesin vain, jotta vaikkahan olis kuinka halapuutettu, niin kallihiksi se tuloo, ku on valikoomaa ja houkutuksia palijo enämmän. Se oli taas sataselle siivet, ku sielä käytihin. Tosin niitä pölypussia ostettihin heti kaks pakettia, ku ei niis ollu ku nelijä/laatikko.

Ostoslista oli muutenki harvinaasen pitkä, ku tuntuu, jotta kaikki kaapit oli taas tyhyjänä. (Kuka meillä oikeen käy syömäs?)

Kotia tultua laitoon heti uuren pussin imurihin ja imuroottin ennen ku alakasin laittamahan ruokaa. Ruaan jäläkehen pirin pienen tairepaussin (= färittelin) ennen ku jatkoon laattiootten pesulla, pölyjen pyhkimisellä ja leipomisella. Ku sain vielä tiskit tiskikoneehin ja sen hyrskyttelemähän, niin ilimootin, jotta nyt en tee tänään enää mitää.

Valitettavasti kantapääs tuntuu, jotta tömpsötetty on tavallista enämmän. Mutta eikähän se taas siitä, ku vähä venyttelen ja huilootan.

Meillä ei oo ikänä mitää – ja nyt sitte taas!

Meillähän (eläkelääsellä ja työttömällä) ei siis periaattees oo mitää sellaasta ohojelmaa, mitä ei pystyysi muuttamahan. Paitti sitte ku on jotaki, niin totta kai ne on yhtä aikaa. 😦

Me ollahan jo aikaa sitte lupauruttu koiranhoitajiksi flikan ja vävypoijan häämatkan aijaksi. Mutta eikähän se isännän silimäleikkausaika tullu justihin sille viikolle.

Ajateltihin ensi, jotta ei siinä mitää, hajetahan Metku tänne ja mä käytän isännän sielä sairaalanmäjellä, ku luulen, jottei sen oo viisasta itte sinne ajaa. Tai siis ainakaa ajaa sieltä takaasi. Mutta flikka sanoo, jotta koiran jalaat on ny niin huonos kunnos, jotta automatka olis sille liikaa puhumattakaa meirän rappusista.

Seuraava suunnitelma on sitte se, jotta me meemmä sinne päivää ennen ku nuoret lähtöö reissuhun, isäntä nakkaa ne seuraavana aamuna lentoasemalle ja ajaa takaasi kotia. Ja mä jäisin Metkun kans Ouluhun. Isäntä tulis sitte takaasi sinne, ku alakaa taas näkemähän jotaki.

Ja jottei vain olsi liika yksinkertaasta, niin täs on vielä yks liikkuva osa, mutta en usko, jotta sitä tarttoo nyt murehtia. Nimittään siinä eileen hakemasnani työpaikas oli laitettu työn alootusaijaksi justihin se päivä, kun meirän pitääs lähtiä Ouluhun. Mutta sitä ongelmaa ei vielä tartte täs vaihees murehtia, ku en oo eres saanu koko työtä. 😀 Hakemus oli kumminki menny perille, siitä oli tullu sähköpostihin tieto.

Niin joo, ja siitä leikkauskutsukirijehestä selekis seki, jottei siltä leikatakkaa sitä kaihia, vaan ne teköö vain laaserilla reiän silimän färikalavohon, jotta sieltä pääsöö painehet pois. Ja nyt mulle selevis vasta seki, jotta se kaihi onki toises silimäs. Mä olin luullu, jotta ne molemmat vaivat on samas silimäs ja ovat syy ja seuraus.

Silimälääkäris

Isännällä oli tänään heti aamusta aika silimälääkärihin. Mä lähärin aikani kuluksi joukkohon, ku oli puhet samalla käyrä ruokakaupas ja kattelemas isännälle takkia. Se ku on onnistunu sulattamahan erellisen takin hian johonaki… Ja sitä erellinen takki on kissahtanu (= kutistunut) kaapis.

Silimälääkäriltä tuli aika tyly tuomio: kohonnu paine molemmis silimis ja oikias silimäs alakava kaihi. Oli laittanu lähettehen silimäpolille leikkausta varte. Kuulemma joskus kuukauren päästä voi orotella kutsua.

Hmmm…. mitähän siitä tuloo. Isäntä muistaa vieläki pahalla mun serkkua, joka sattuu olemahan ensiavus töis, kun se joutuu menemähän sinne otattamahan roskan pois silimästänsä. Se oli aina vaistomaisesti pistäny silimän kiinni, ku hoitajat oli lähestyny silimää poistaaksensa roskan. Lopuuksi serkku oli ottanu pumpulipuikon ja pyörähyttäny silimäluomen kaksinkerroon sen ympäri siksi aikaa, jotta ne sai putsattua sen silimän. Sitä isäntä ei anna koskaa anteeksi 😀 Ei sille oo saanu ikänä laitettua silimätippojakaa, ku se onnistuu aina pistämähän silimän kii ennen ku tippa osuu. Epäälen, onnistuuko leikkaus puuruttamalla. Luultavasti joutuvat nuijanukuttamahan koko miehen.

Seki vähä harmittaa, kun se ny justihin pari viikkua sitte osti uuret rillit – ja useenhan kaihileikkauksen jäläkihin näkö muuttuu niin, jotta joutuu taas uusimahan. Olis ollu optikolta fiksu veto kehoottaa käymähän ensi silimälääkärillä, ennen ku valitahan rillit. Mutta kauppahan se on, joka kannattaa..

No, ei sitä jääty sitä harmittelemahan sen pirempähän, vaan mentihin ruokaostoksille ja katteltihin samalla isännälle sitä takkia. Ei löytyny ensimmääsestä kaupasta eikä toisesta eikä kolomannesta.

Isäntä eherootti, jotta käytääs kotona syömäs välillä ja jatkettaas vielä toisen naapurikaupungin Halapa-Hallihin. Niin tehtihin. Ja sielähän se takki oli. Heti ensimmäänen, minkä se sovitti.

Ku ei meillä sitte muuta asiaa ollukkaa, niin lähärettihin saman tien kotia. Kello ei siinä vaihees ollu ku vasta puoli kaks, niin mä nakkasin lakanat koneehin ja pesaasin ne. Tiskikoneski rupes olemahan jo niin täynnä, jotta sai senki pistää käyntihin. Ja ku vanhat tiskit oli pois pöyrältä, niin alakasin teköhön uutta. Tein kropsun                                (= pannukakun) uunihin. Tein sellaasella reseptillä, jonka nimi oli Maailman herkullisin pannukakku. Olihan makiaa ja rasvaasta. Ei ihan joka kropsun mieliteolla viitti tuollaasta teherä.

Lenkille ei teheny mieli tänäänkää, ku oli niin hyytävän viiltävä viima. Eikä pakkaanen oo tainnu laskia alle -15 asteen koko päivänä.

Vetelää on!

Tänään on isännän syntymäpäivä. Se kielsi ostamasta mitää lahajaa, mutta myöntyy, jotta saan teherä kakun.

Ennen kakun kasaamista piti kumminki käyrä kaupas. Ja sitä ennen kantaa petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan.

Kauppareissulla törmäsin työkaverihin tuolta viimmeesimmästä työpaikasta. Sanoo ollehen niin hilijaasta, jotta heille on eherootettu talavilomien pitämistä nyt. Kyseli, miksen oo yhtää käyny. Oli rouvaki ihimetelly, onko hän loukannu mua jotenki, ku en oo pistäytyny. Tuumasin, jottei taharo viittiä tulla ku ei oo mitää asiaa. Liisa antoo luvan käyrä, vaikkei ostakkaa mitää 😀 Mutta on tympiää mennä toisten työpaikalle, niillä kun voi hilijaasenaki aikana olla muutaki tekemistä ku seurustella entisten työntekijöötten kans. Lisäksi tuntuu vähä kerijoolle menolta, ku oli puhetta, niistä laskutusten teoosta, mutta ku ei oo mitää kuulunu. Mutta nyt on vain ollu niin rauhallista, jotta he on keriinny hyvin teköhön laskutukset itte. Heillä on ny työharijoottelija, mutta ei oo kuulemma oikeen tehollista työntekua. Pakkaa vissihin paremminki vain haaveella hyllyjen välis. 😀

Oltaas varmahan plämpätty pirempähänki, mutta Liisa oli menos parturihin. Kyllä mun ny varmahan joku päivä pitää käyrä sielä, jotteivat luule mun aiva ylypistynehen. 😀

Kotia tultua kannoon petivaattehet tuvan puolelle lämpiämähän ja rupesin teköhön isännän kakkua. Mä oon aina tykänny teherä kakkuja ja ne on useen ollu jopa onnistunehia. Tänään ei ihan menny ku Strömsöös… Kokeelin uutta reseptiä. Jäi kuorrutus aiva liika veteläksi, ku en lukenu luin ohojeet huonosti.

Ku ”kakku” oli valamis, kerkesin laittaa lakanat petiihin ja sen jäläkihin piti ruveta (= ryhtyä) jo ruaanlaittohon. Ajattelin, teherä synttärisankarin mieliksi oikeen ”miesten ruokaa”. Siispä tänään oli tarijolla pernoja (= perunoita) ja pulled pork -soosia. Lihan ostin valamihina, en viittiny teherä itte aluusta asti. Olis pitäny alaata jo eileen ainoomahan. Seki näytti kelepaavan, vaikkei sekää menny ihan putkehen. Soosista tuli ensi liika sakiaa ja ku sitte lisäsin vettä, niin enkähän mä holahuttanu sitä niin reippahasti, jotta soosistaki tuli vetelää.

Ruaan jäläkihin isäntä tahtoo Minimanihin. Sielä oli joku porakones tarijoukses ja se kuulemma halus tarttoo ny justihin sellaasen. Kones ei kummikaa sitte ollu passeli, niin se jäi kauppahan. Mä en ollu yhtää shoppaalutuulella. Ainut, mitä mä koppahan keräsin, oli kaks taplettia (= tablettia). Mattoja vähä kattelin, jos olis löytyny olohuoneesehen uuret, mutta tulin sitte siihen tuloksehen, jotta vanhat saa luvan kelevata. Isäntä löysi jotaki pikkusälää euron laariista ja sitte se halus irtokarkkia, kun ne oli tarijoukses. Ihimiset oli aiva hulluna sekaamas niillä karkkiloorilla, oikeen niitä oli sielä jonoksi asti. Varmahan kaks kilua karkkia oli pitkin laattiootaki. Mua ei nuo irtokarkit houkuta, ku kaikki räkänokat käy sielä kaivelemas. Yök!

Ei käyty mihinää muolla kaupoos. Isäntä olis varmahan halunnu, mutta mä sanoon, jottei enää yhtää huvita käyrä shoppaalemas, ku koko aijan pitää miettiä rahaa.

Kotia tultua maistettihin kakkua. Isäntä meinas, jotta kyllä se tuloo syöryksi… Hyvin on näyttäny tekevän kauppansa.

Kotia tultua totesin, jotta ku päivän teema vaikuttaas olevan vetelyys, niin mäki alakaan veteläksi. En oo viittiny teherä enää yhtää mitää. Paitti piti mun tilata isännälle Kärkkäisen verkkokaupasta Makitan porakones. Se oli kuulemma sen syntymäpäivälahaja ittellensä.

Oommä täs ehtoon mittahan hieronu vähä käsityökauppoja. Ku pistin sinne feispuukkihin niitä töitäni myintihin, niin sieltä on ny varattuna kolome tuukia (= liinaa) ja sitte on poikinu tilauksia. Tosin osa on niin hankalia, ku mulle lähetettihin vain kuva, jotta tälläset, mutta minen tierä, mistä mä löyrän ohojeen… Kattotahan kuinka akan käy, pitääkö hetken päästä ottaa kaikki kuvat pois ku mä en kovin tärkiää niitä tilaustöitä tee. Tosin nää on ny sukkia, pöytäliina, hartiahuivi ja tyynynpäällisiä.

Työkkäriki aktivootuu

Kyllähän tämä aktiivimalli vaatii työkkäriltäki aktivootumista, jotta saarahan kaikki työttömät kurssitettua, jos ei niille töitä pystytä järijestämähän.

Huvittavinta täs on vain se, jotta ne lähetti kutsun Uusi työ -palavelun infotilaasuutehen isännälle, joka on ollu varmahan viis vuotta työttömänä eikä sille oo sinä aikana tarijottu ku muistaakseni yhtä työpaikkaa.

Kaiken muun hyvän lisäksi niillä pitääs olla tieros, jotta sillä on eläkehakemus vetämäs. Päätöstä vain vielä orotellahan…