Kansaanvälistä

Nyt on töis ollu muutaman päivän aika hilijaasta nuon kaupankäynnin kannalta, mutta tänään kävi pariki asiakasta, joittenka äirinkieli ei selevästikkää ollu suomi.

Ensi tuli pariskunta, joka puhuu keskenänsä saksaa, jota taas meistä ei osaa kukaa. Onneksi toinen heistä oli suomenkielinen, niin jotta pystyyn hoitamahan tilantehen ihan kotokielellä.

Ehtoopäivällä tuli toinen asiakas, joka sai sanottua asiansa suomeksi, mutta kysyy sitte kumminki, jotta puhunko mä englantia. Mä vastasin, jotta vähä – ja sillä yritettihin sitte jatkosta selevitä. Hän itte puhuu sitä niin vahavasti murtaen, jotta mulla oli vaikeuksia saara selevää. Valitettavasti ei kuitenkaa löytyny justihin sellaasta, mitä asiakas olis tarvinnu, niin jotta kauppaa ei saatu aikaaseksi.

Ja vielä oli yks asiakas, joka jäi mielehen. Sellaanen parimetrinen jättiläänen, joka halus ostaa säkillisen petoonia ja ilimootti heti kassalla, jotta sä kannat sen hänelle. Sanoon, jotta onnistuu, oon käyny salilla. Luulin sitä vielä siinä vaihees vitsiksi, koska useemmiten asiakkahat kyllä itte lastaa ostoksensa, ku teköövät kauppaa meirän naisten kans. Mutta setä oliki tosisnansa. Hän auttoo mua sen verran, jotta meni aukaasemahan autonsa takaluukun ja orotti sen vieres, kun mä kannoon säkin sinne. Ei siinä mitää, onneksi petoonit on nykyään vain 25 kilon säkiis eikä enää 40 kilon säkiis, niin ku ennen. Hankaluutta aiheutti vain se, jotta jostaki syystä taloon isäntäväki ajaa trukin aina justihin sen sementtisäkkilavan etehen. Sieltä mä yritin kurkotella toisen lavan ja trukin välistä sitä säkkiä, mutta ei mulla ollu voimmaa yhyrellä kärellä sitä nostaa sen viereesen lavan ylitte. Onneksi mä hoksasin, jotta trukin päällä oli käytetty painona sementtisäkkiä. Nappasin siitä yhyren. Ku asiakas sai säkkinsä, mä olin valakoonen ku mylläri, yltä päältä petooninpölys. 😀 Siinä ehkä se syy, miksei asiakas halunnu itte kantaa sitä säkkiä.

Mainokset

Joka paikka kipiänä

Tää viikko on sisältäny sangen runsahasti työpaikkaliikuntaa, mikä tuntuu ny koko kropas.

Myymälän sisustusosasto on yläkerras, mutta aika harva tuntuu siitä tietävän. Niimpä kauppiahan rouva esitti, jotta tuotaas tapeetti- ja laattamallit alakertahan, jos ne vaikka siinä herättääs enämmän huomiota. Ja minähän sitä sitte rupesin toteuttamahan.

Ensi piti purkaa kaikki tapeettimallit telinehistä. Miehet kantoo telinehet alaha ja sitte alakoo uusien mallirullien kantaminen alakertahan. Piti nimittään tarkastaa, jotta telineesihin tuloo vain sellaasia mallia, mitä oikiasti on saatavis. Ja sitte piti tietysti laittaa niille hintalapot. Siinä meni kaks päivää.

Eileen tunsi jo reisis, jotta rappusia on kiipeelty… Mutta ei se auta, töitä on painettava. Tänään oli siivouspäivä. Matot pihalle, enimmät moskat laattialta harijan ja putukiffelin (= rikkalapion) kans ja sitte laattiootten pesu. Yläkerta mopaten ja alakerta konehella.

Sen jäläkihin kauppias pyysi mua auttamahan navikaattorin päivityksen kans. Sain ohojelman larattua konehelle ja jätin sen alustamahan. Siirryyn yläkertahan laattatelinehen kimppuhun. Siinä on kahares kerrokses vajaat parisataa mallilevyä, jokka piti ottaa pois. Ylempi osa on niin korkialla, jotten jaksanu laattialta käsin nostaa raskahia levyjä pois. Siispä mä nousin aina jakkaralle ja otin yhyren levyn kerrallansa irti ja pinosin ne laattialle. Sen jäläkihin mä vielä irrootin niitten kehykset telinehestä.

Meinasin purkaa telinehen rungonki kahtia, jotta olsin voinu vierä sen itte alakertahan, mutta vaikka sain ruuvit irrootettua, niin yläosa ei himmahtanukkaa (= hievahtanut) mihinkää. Niimpä mä pistin ruuvit takaasi paikoollensa. Saa miesväki kuskata sen ens viikolla alaha.

Johonaki välis mun piti käyrä neuvomas pomolle ja työkaverille, mitenkä muistitikulta saa hinnaston esille.

Vähä ennen työpäivän loppumista kauppias tuli sanomahan, jotta katto ny sitä navikaattoria, ku ei sen päivitys oo erenny mihinkää. Ei ollu. Erelleenki väitti tekevänsä alustusta. Mä yritin keskeyttää sen ja laittaa päivityksen kelaamahan uurestansa, mutta siinä vaihees tietokones meni pimiäksi enkä saanu sitä enää uurestansa auki. En tierä, menikö se sököksi vai töppäsinkö mä jotenki. Mutta navikaattori heräs henkihin ja ilimootti asentavansa päivityksiä. Sitte se sammutti ittensä ja käynnisti uurestansa. En ny kumminkaa tierä, jäikö seki aiva vaiheesehen, ku se ei ainakaa sielä sisällä saanu yhteyttä sateliittiihin.

Kotia tultua mun oli selekä ja niska aiva ku tules ja tuntuu, jottei päätä saa käännettyä. Kaivoon kaapista länget (= hartiootten hierojan) ja pistin sen pehemittämähän niskalihaksia. Kaks kertaa kahareksan minuutin ohojelma + lämpö, niin kyllä se vähä helepotti.

Sain eileen flikalta joululahajatoivehen. Pitääs teherä kaharet villasukat. Ensinnäki polovisukat ja sitte toiset lyhytvartisemmat, mutta muuten samalla ohojeella ku polovisukakki. On kuulemma ollu aiva kaikkista parahat sukat ne viimmejouluuset polovisukat.

Niin – ja työmaalta on menny kaupaksi jo nelijät villasukat. Kuuret mä sinne vein ja nyt on enää kaharet jälijellä. En olsi uskonu!

 

Noloja tunnustuksia

Ei oo pitkäkää ku mä täälä teille trossasin (= kehuskelin), kuinka mä oon saanu painua purotettua.

Nyt pitää häpiäkseni tunnustaa, jotta meneellänsä on noususuhuranne. Mutta vain painon suhteen. Häitten jäläkihin on lipsuttu ja pahasti. Isäntä on kantanu nisupussia toisensa jäläkihin kaupasta kotia ja minä ku oon heikko luonteheltani ja vahava varreltani, niin en oo kyenny vastustamahan houkutusta. Pari kilua on jo tullu takaasi. Musta tuntuu, jotta mä syön ku talaviunille valamistautuva karhu. Kaikki käy. Mitä epätervehellisempää, sen paremmin maistuu.

Lisäksi mä oon teheny sen virheen, jotta oon töihin ottanu yhtä pienet evähät ku ennen toimistotöihin. Kumminki tuo työ on niin palijo fyysisempää, jotta mun maha murajaa kaiken päivää. Ku tuun töistä kotia, mä syön ku olsin näläkäkuoleman partahalla. Ja se sama meno jatkuu koko ehtoon. Toisaalta jos tuo työ ei olsi nuon fyysistä, niin luultavasti painua olis tullu jo palijo enämmänki. Tänä päivänä otin eilistä hernesrokkaa evähäksi ja yhtäkkiä havaattin ruokatauon jäläkihin, jotta kello oli jo melekeen kolome, enkä ollu vielä pitäny eres ehtoopäivätaukua, ku ei ollu näläkä. Täytyy ny yrittää – taas kerran – ryhyristäytyä.

Toinen noloo tunnustus liittyy seki häitten jäläkeesehen aikahan. Mun nimittään piti vierä isännän ja poijan puvut ja oma juhulatanttuni pesulahan heti häitten jäläkihin. Hmmm, häistä on ny yli kaks kuukautta ja jo viimme viikolla sain ne vietyä…

Viimmeesin tunnustus kertoo kuinka suuresti mä ”rakastan” siivuamista. Tää mun ”työhuone” on jatkuvan kaaoksen vallas. Esim. kouluaikaaset mapit oli vielä leviällänsä tuos kirijahyllys. (Eihän koulun loppumisesta oo vasta ku nelijä kuukautta…) Eileen mä vähä yritin järijestellä tavaroota paikoollensa. Sieltä tavarakaaoksesta löytyy yks pussi, jonka päätin vierä flikan huonehen naulakkohon. Ja voi herrijjee, mitä mä huomasin sielä naulakos! Viimme jouluusen hantuukin (= pyyhkeen). Mistäkö mä tierän, jotta se on viimme joulun aijalta? Siitä, ku anoppi on aikoonansa antanu meirän muksuulle jouluaiheeset kylypypyyhkeet ja ne tosiaanki otetahan käyttöhön vain joulun aikana.

Kyllä mä varmahan oon sielä kämpäs käyny joulun jäläkihinki ja toivottavasti oon joskus jopa siivonnukki, mutta en ilimeesesti oo sitte kattonukkaa sinne naulakkohon päin, ku hantuuki on saanu roikkua sielä kaikes rauhas melekeen vuoren. Mutta kerkiän mä ny sen sopivasti pestä vielä ennen joulua. 😀

Nämä tunnustukset on ny sellaasia, jotta oikiasti pitääs ymmärtää hävetä ja olla eres hilijaa, mutta tänne mä ny ne kirijoottelin. (Saa nauraa.)

Aina vain vaivaanen :(

Ihan ensiksi kiitokset E&A:lle kukasta! Oon joka vuosi haaveellu ostavani pallokrysanteemin, mutta ei sitä sitte kumminkaa ittellensä malta. Nyt mulla on sellaanen terassin pöyrällä. 😀

Eileen ehtoolla poika tuli käymähän. Toisin sanoen se kotiutuu joskus yhyreksän mais ehtoolla ja tänä aamuna puoli kahareksan aikoohin se jo lähti kohti Oulua jokavuotiselle Hötsi-reissullensa. Kotomatkalla sunnuntaina se piipahtaa taas yöksi tänne, mutta saattaa olla, jotta on täälä vasta puolilta öin. Maanantaina se jatkaa matkaa kotia.

Sitte alakaaki sairauskertomus: Tänään nimittäin tein harvinaasen lyhkääsen työpäivän. Kerkesin aamulla pestä myymälän laattiat pesurilla, ku alakoo tulla kipiää alamahahan. Mulla on ollu sellaasia kipuja joskus aikaasemminki, mutta ei näin pahana. Mua oksetti, maha meni sekaasin ja kylymä hiki nousi pintahan. Ja vaikka pomon luvalla hetken makasinki ruokakämpän soffalla, ei kipu hellittäny.

Yritin kumminki kömpiä jatkamahan hommiani, muttei siitä mitää tullu. Kymmenen mais kysyyn pomolta, voinko lähtiä kotia. Sellaasta ei oo montaa kertaa tapahtunu mun työvuosien aikana. Melekeen hävetti.

Isäntä kysyy heti, jotta mikäs nyt. Mä sanoon, jotta sain lopputilin. Se vastas pettynehellä äänellä, jotta ”Vai niin”. Vähä siihen sävyhyn, jotta se tais hetken uskoa… Kuulemma epääli, jotta mä oon mokannu jotaki tosi pahasti. Jotta niin palijo se luottaa muhun… 😉 Ittehän oon toitottanu koko aijan, jotten osaa mitää. Ihimekös tuo, jos ei kukaa muukaa usko mun osaavan mitää. No, onneksi ei ainakaa vielä tullu lopputiliä. Eihän täs ny enää ookkaa ku 12 työpäivää jälijellä. Tai 13, jos mä teen tuon tämänpäivääsen takaasi.

Mä tälläsin itteni varovaasesti olohuonehen soffalle maata. Ajattelin, jotta siitä on lyhin matka vessahan, jos se Yrjö kumminki päättää tulla käymähän. Onneksi ei tullu ja mä pysyyn paikoollani ehtoopäivähän asti ennen ku kipu antoo kunnolla periksi. Tai jäi siihen vielä pieni aristus.

Laitoon ylähä noustuani pomolle viestiä, jotta hengis ollahan. Se ku on nimittäin kans murehtijanaisia, niin ajattelin, jottei sen tartte ainakaa mua murehtia viikonloppuna.

Perijantai 11.8.2017

Puolilta päivin päästihin laittelemahan hääpaikkaa. Homma alakoo tarvikkehien kantamisella autohoohin. Loppujen lopuuksi tavaraa oli kolome peräkontillista.

Paikalla oli toinen bestmaniista ja kaikki kolome kaasoa, luonnollisesti nuoripari itte ja me isännän kans. Ehtoommalla tuli vielä toinen bestman. Ja sulhasen isäki siinä välillä piipahti. Mutta kyllä täytyy sanua, jotta oli ihania nuo kaasot ja bestmanit. Niiltä tapahtuu hommat kätevästi.

Perillä alootimma pöytien kantamisella. Kun päästihin yksmielisyytehen niiren asettelusta, alakoo liinojen laittaminen. Taloon puolesta oli pitkät valakooset liinat, mutta niiren päälle flikalla oli mustat tai musta-hopiaaset kaitaliinat ja niiren päälle vielä hopianfäriset koristenauhat.

Joka pöytähän tuli flikan väkertämät pöytäkoristehet ja tuikkukipot. Niihin tarvittihin melekoonen määrä sepeliä ja hietaa, niin jotta miesten piti välillä käyrä hakemas lisää hietaa Nallikarista. 😀 Piia-raukka istuu tuntikaupalla lippaamas hietaa ja soraa purkkiihin ja asetteli niihin koristehia ja tuikkuja.

Liinoolle ripoteltihin vielä koristekiviä ja laitettihin joka pöyrälle paffiset kolomikulumaaset tötsät, johona yhyrellä sivulla oli pöytänumero, toisella ehtoon ohojelma ja kolomannella ruokalista. 

Seinille flikka oli teheny viis isua seinäkoristetta ja lisäksi miehet viritteli hirmuusen määrän koristevaloja joka puolelle.

Dj-kopin seinis oli paikallisen osuuspankin mainos. Se peiteltihin lakanoolla.

Sitte piti huputtaa sata tuolia. Flikka oli ostanu jostaki nettikirpparilta vuorisilikkisen näkööset tuolinhuput ja lyhentäny ne nuohin tuoliihin sopiviksi.

Niitten kans käytihin hyvin. Kun me oltihin saatu osa niistä paikoollensa, sinne tuli kaks naista kattomahan tuota paikkaa, ku niillä on ens viikonloppuna sielä syntymäpäiväjuhulat. Ne ihastuu niihin tuolinhuppuuhin ja kysyyvät, mistä niitä saa. Flikka sanoo, jotta nuo saa ostaa häneltä sitte häiren jäläkihin ja niin ne teki kaupat. 😀

Soittajapoijat käyyvät tuomas äänentoistolaittehet ja testaalivat niitä niin, jotta meillä oli oikeen mukavasti taustamusiikkia töillemmä.

Martat oli tilattu hoitamahan tarijoolu ja ne lupas tulla käymähän sielä juhulapaikalla kattomas tilat ja sopimas cateringin kans ruokien tuomisen ja astia-asiat.

Mutta! Cateringfirma meinas aiheuttaa harmoota hiuksia. Flikka oli pitkin viikkua yrittäny tavoottaa sitä yrittäjää, mutta ei se vastannu puhelimehen eikä sähköpostihin. Sitte se oli jonaki yönä laittanu vastauksen sähköpostihin, jotta hän on ny pari viikkua lomalla. Ja laittanu laskun (puolet sovitusta summasta), joka piti maksaa heti. Lisäksi se oli maininnu väärän juhulapaikan ja väärän täyttehen tuulihatuulle. Flikkahan meinas repiä pelihousunsa ja laittoo aika tulikivenkatkuusen viestin sille.

Perijantaina sieltä soitti vihiroon ja viimmeen joku toinen nainen ja ne puhuu tosi pitkän puhelun. Siinä sitte korijaantuu juhulapaikan tierot oikeeksi ja tuulihattuuhinki saatihin sovittua oikia täyte. Lisäksi selevis, jotta ne ei olsi tuonu ruokajuomia ollenkaa, vaikka ne oli tilattu. Ne olis tuonu pelekät kaffetmairot. Eikä sieltä kukaa tullu käymähän vaan flikan piti toimia välikätenä niitten Marttojen suuntahan.

Nuorenparin piti välillä käyrä kirijautumas hotellille, kun ne meni sinne jo perijantaina.

Kun ne tuli siltä reissulta, tilattihin koko porukalle pitsat ja jatkettihin hommia vielä ehtooyhyreksähän asti.

Laitettihin kattaukset valamihiksi pöytihin, istumajärijestys meni uusiksi ku pöyrät jouruttihinki laittamahan eri lailla ku aluun perin oli kuviteltu. Yks kaasoosta teki uuret pöytäjärijestyslapot. Lopuuksi siivosimma jäläkemmä.

Me mentihin Metkun seuraksi, Piia tuli vielä meirän kans yhyreksi yöksi. Lämmitettihin sauna ja oroteltihin poikaa ja miniänalakua. Ne oli lähteny Hyvinkäältä töiren jäläkihin ajelemahan ja perillä Oulus olivat puoli kaharentoista aikoohin.

Kyllä se maatameno lipsahti lauantain puolelle, vaikka kaikki oli aiva väsyksis, mutta ehkä pikkuusen ylikierroksilla.

Kivitasku

Mä oon tänä kesänä kuunnellu yhtä lintua, jota en oo tunnistanu. Aamulla se kuuluu taas ja sillon mulla välähti: sehän on kivitasku! Sen ääni kuullostaaki ihan siltä, ku sillä olis kiviä taskus. Kyllähän mä ilahruun. En muista, jotta olsin kuullu tai nähäny sitä muuta ku muksuna. Tälläkää kertaa en kyllä nähäny ku lennos enkä olsi siitä tunnistanu. Melekeen samas suoritti haukka (en tunnistanu, mikä haukka) matalan ylilennon. Jotaki sillä oli kynsisnänsä.

Mulla oli tänään taas työtöön päivä. Ajattelin, jotta omistan sen nuolle hääprojektiille, mutta sitä ennen piti käyrä kirijastos ja kaupas.

Eihän ne mun projektit nykkää menny putkehen. Oli tarkootus tulostaa puhe nuorille ja teherä sitä varte kansio. Mutta tulostin teköö sellaastaki sotkua, jottei sitä kehtaa antaa. Oon ajanu puhuristusohojelman läpi ainaki kymmenen kertaa, mutta aina vain se suttaa. Välillä se herijas tulostusvirhettä ja välillä tietokones ei tunnistanu koko tulostinta. Lisäksi vähä väliä on ollu yhteysongelmia. Koneski on kaatunu jo kahareesti. Niimpä mulla ei oo mitää valamista tältäkää päivältä. 😦 

Pensankatkua ja lakankäryä

Mulla oli tänään taas työttömyyspäivä. Ei voi oikeen ikänä etukätehen suunnitella mitää, ku yleensä saan vasta maanantaina ehtoopäivällä tietää, tuunko tiistaina töihin vai en. Ku joskus se ”vapaa”päivä on osunu keskiviikolle tai torstaillekki. Mutta siitä nää on kivoja päiviä, jotta saa kummasti aina asioota hoirettua.

Gorilla on pahaenteesesti haisnu pensalta jo piremmän aikaa. Mä oon ny aika vähä ajanu sillä, ku oon aina säiren sallies käyny pyörällä töis. Mutta ku auto on seisny tallis piremmän aikaa ja sen oven aukaasoo, niin sieltä tuloo tosi vahava pensanhaju.

Oli tarkootus käyttää se huollos ja katsastaa ennen Oulun reissua, mutta korijaaja on lomalla eikä ota uusia töitä ennen elokuuta. Täytyy yrittää heti kuun vaihtees kysäästä, josko sen sais huoltohon.

Vähä (tai oikiastansa aika palijoki) huolestuttaa tuo haju. Maahan ei pensaa näyttääsi valuvan, mutta jostaki se tankki falskaa (= vuotaa). Mihinkä se vuotaa ja voiko se olla vaarallista, se mua huolestuttaa.

Sain kumminki aamulla muutaman muun asian hoirettua: siirsin hammaslääkärin kontrolliaikaa, ku tajusin, jotten varattuhun aikahan pääse. Uus aika meni ny sitte lokakuun alakuhun, mutta ku ei oo mitää akuuttia, niin se ei haittaa.

Seuraavaksi tilasin kosmetolookin, se on 1.8.

Aamupäivällä mulle tuli ompelimosta viesti, jotta tanttu olis valamis. Kävin sen hakemas saman tien ja hain kaupasta vähä täyrennystä jääkaappihin.

Ruaan jäläkihin isäntä eherootti, jotta lähäretähän käymähän sen siskoon työnä kyläs, mutta siskoonsa oli menos parturihin. Meemmä sitte joskus toiste.

Kyläälyn sijasta mä paneuruun yhtehen hääprojektihin. Siihen liittyen vietin aikaa verstahalla lakankärys usiamman tovin. Vaan ei se menny ihan niin ku Strömssöös eikä lopputulos ollu sellaanen ku olin toivonu, mutta isäntä meinas, jotta kelepaa. Pakko kelevata, koska uurestansa en voi sitä enää teherä. Tai voisin, mutta pitääs ostaa uuret värkit eikä lopputulos torennäköösesti olsi yhtää sen kummee.

Sitte luin puheen läpi ja havaattin korijattavaa. Olin justihin saanu konehen auki ja tehtyä ensimmääset muutokset, ku ukkoonen jyrähti. Ei ku äkkiä kones kiinni ja piuhat irti seinästä. Mutta siinä se oli koko ukkoonen: yks jyrährys eikä muuta. Hetken päästä uskaltauruun takaasi konehelle. Sain virheet korijattua ja tulostin tekstin. Heti osuu silimihini uus kohta, mikä pitää vielä korijata. Saa nähärä, onko alakuperääsestä tekstistä enää mitää jälijellä häihin mennes…