Pelijästys

Istuun eileen ehtoolla puoli kymmenen mais kaikes rauhas täs konehella pelaalemas ku isäntä huikkas olohuonehesta, jotta ”Onkahan velijelläs joku hätä, ku sielä on ampulanssi”. Aiva varmahan on, jos se on itte soittanu ittellensä apua.

Isäntä tuumas, jotta ”Kyllä sä voit mennä sinne kattomahan, se on sun velii.” Ja niin mä menin.

Velii kertoo, jotta on vähä ”puristanu rinnasta”. Kuulemma jo erellispäivänä, mutta ku se oli menny ohi, niin ei ollu sitä sen kummemmin ajatellu.

Eileen ehtoolla kipu oli alaannu uurestansa ja tullu sen verran kovaksi, jotta oli päättäny soittaa apua. Ja hyvä oli, jotta soitti, sielä näkyy syränfilimis muutoksia.

Velii pyysi mua soittamahan tyttärellensä ja ne kerkes muutaman sanan vaihtaakki ennen ku velijiä lähärettihin viemähän sairaalahan. Pillit päällä oli menty ja matkalta soitettu lääkärille. Sairaalas oli ollu leikkaussali valamihina ja velii oli viety suoraa sinne. Pallolaajennuksen olivat joutunehet tekemähän johonki isoohin suonehen.

Kaharen infarktin jälijet sielä oli ollu nähtävis. Se erellispäiväänen kipu oli ollu pieneet infarkti ja eileenen sitte isoompi. Minäkää en hoksannu, kuinka vakava tilanne oli, ku velii itte oli niin rauhallinen.

Velii soitti jo yöllä leikkauksen jäläkihin tyttärellensä, jotta leikkaus on ohi ja hän viettää loppuyön teholla. Tytär soitti mulle sen jäläkihin.

Tais olla yhyren mais, ku lopeteltihin puhelua. Eikä heti sen jäläkihin saanu nukuttua. Vähä jäi yö lyhkääseksi ja risaaseksi, mutta ei se haittaa. Pääasia, jotta velii sai aijoos apua.

Tytär oli sitä käyny tänään töiren jäläkihin kattomas ja ollu velijen seurana niin kauan, jotta se oli pääsny teholta osastolle. Ilimeesesti kaikki on nyt niin hyvin ku olla voi. Tytärki kuullosti helepottunehelta ja ilooselta.

Ainaki lauantaihin asti pitävät sairaalas. Sitte on kuukauren sairasloma eres ja rajootuksia nostelemisehen ja ponnistelemisehen. Firman oven joutuu varmahan laittamahan toistaaseksi säppihin.

Tytär lupas tulla tuohon isänsä työ niin kauaksi aikaa ku tarvitahan. Eikä isänsä ollu kuulemma pistäny yhtää hanttihin. Onneksi. Kyllä sitä sais murehtia, jos se siinä yksin olis.

Kyllä sitä pelijästyy ku taas tajus, jottei eres me olla ikuusia. Mitä vain voi sattua. Koska vain, kellekkä vain.

Tuos, ku kävin lenkillä, vaikka niin suunnattomasti sitä inhoanki, mutta tajusin kyllä, jotta oikiasti mun pitääs olla iloonen, ku pääsen sinne. Kaverin jalaat on nivelrikon takia sellaases kunnos, jotta se ei pysty lähtemähän lenkille vaikka haluaas ja velii makaa sairaalas piuhoos kiinni ja sieltä päästyänsä se saa aloottaa varovaasesti kolomensaran metrin lenkillä. 

 

Mainokset

Metku-raukka! (osa 2)

Ei loppunu Metkun piina vielä leikkauksehen. 😦

Flikka laittoo tänään viestiä, jotta olivat ”vaihteeksi” joutunehet käymähän eläänlääkäris. Koira oli saanu eileen jonku reaktion lääkkehestä ja se oli joutunu nelijäksi tunniksi tiputuksehen.

Ja kaiken lisäksi sillä oli torettu haimatulehruski. Sille ei välttämätä ikänä löyry seliitystä. Se voi olla monen asian yhteessumma. Ja ku tuota ikääki Metkulla jo alakaa olla. 😦

Lääkkehet on ny kumminki vaihrettu ja koira voi toistaaseksi vähä paremmin. 

 

Metku-raukka!

Vastahan se Metku oli tammikuus leikkaukses, ku kylijestä poistettihin isoo patti. Härin tuskin oli siitä toipunu, ku eres oli taas uus leikkaus.

Se oli oksentanu jo muutamana aamuna, mutta maanantaiaamuna oli oksennuksen joukos ollu vähä verta. Olivat käynehet siitä eläänlääkärillä ja syyksi huonohon olohon oli torettu aluullansa oleva kohtutulehrus, joka ei ollu ilimeesesti kovin ärhäkkää sorttia. Mitää muita oireeta ei ollu ja flikka sanooki, jottei hän olsi mitää hoksannu, jos oksennus olis ollu normaalia. Koirathan ny aina välillä oksentaa iliman sen kummempaa syytä.

Heti tiistaiaamulla oli leikkaus. Flikka pelekäs koiran puolesta, ku nukuttamiset on ollu sille aikaasemminki rankkoja. Rahasta se ei niinkää murehtinu, vaikka vakuutukses oli erellisen leikkauksen jäliiltä jo katto vastas.

Metku oli viety tiistaina heti aamukahareksalta eläänlääkärille. Flikka oli ollu mukana, ku se oli rauhootettu. Ja jo varttia vaille ykstoista siltä tuli viesti, jotta koira on kotona ja vissihin kaikki oli menny hyvin. Ei ollu kohtu ruvennu vielä märkimähän, mutta se oli ollu vain aijan kysymys, kun sisältö oli ollu jo samiaa.

Flikka oli ottanu palakattoman vapaan tiistaille ja vävypoika pekkasen eiliselle, jottei tarvinnu toipilasta jättää yksin. Aika pöllys koira oli kuulemma kotiutuesnansa ollu, mutta parempi niin, jottei oo kovin kipiä.

Mutta on se raukka monenmoista vaivaa saanu kärsiä. Onneksi nuoret otti sille heti aluus vakuutuksen. Se on kyllä maksanu ittensä takaasi jo monikertoohin. 

 

Vispipuurua!

Mun teki täs joku aika takaperin mieli vispipuurua, ku en muista, koska olsin viimmeeksi teheny. Tänään oli pakko sitä saara. Olihan se hyvää pitkästä aikaa. Se on muka vain niin aikaavievää, jottei ainakaa arkena viitti ruveta töiren jäläkihin tekemähän. Siinä samalla muistelin muitaki lapsuuren herkkupuuroja: ruispuurua, ruis-marijapuurua ja ohoravelliä. Pitääkähän mun niitäki joskus koittaa teherä.

Poika tuos soitteli, ku kohta on menny kaks kuukautta kun se jäi työttömäksi, mutta ei oo vieläkää kuulunu rahaa mistää. Se oli saanu jo työkkäristä myönteesen lausunnon, mutta sitte ne oli havaannu, jotta poika oli vahingos ilimoottanu ensimmääseksi työttömyyspäiväksi irtisanomispäivän. Silloon se on kumminki ollu vielä töis. Sitä oli pitäny selevittää ja sen jäläkihin työkkäri oli teheny kielteesen päätöksen sen yhyren päivän osalta, mutta Kela ei ny suostu ymmärtämähän, vaan ne orottaa aina vain työkkäriltä uutta lausuntoa…

Ja poika orottaa rahaa. Ja velekoojat kans. On kuulemma alaannu jo maksukehootuksia tipahrella postilootahan.

Yllätysvieras

Eikä tää viittaa siihen Cecelia Ahernin kirijahan, jonka mä hilijan luin, vaan me saatihin yllätysvieras. Tai ihan tuttuhan tuo on. Poika ilimootti nimittään torstaiehtoolla, jotta hän tuloo viikonlopuksi tänne. Sopivasti, ku isällänsä on huomenna syntymäpäivä. Vaikka ei se kuulemma sitä ollu muistanu.

Töis on ollu välillä kiirusta ja välillä hilijaastaki. Näytöt ei oo tällä viikolla eristyny mihinkää päin. Paitti, jotta se tilinpäätös saatihin tehtyä loppuhun. Niin – ja tiistaina sain palakanlaskennan näytön suoritettua. Tosin kukaa ei oo sitä sen kummemmin tarkastanu, mutta laskin ne palakat, jokka mulle oli näyttöhön sovittu. Luulisin, jotta palakanlaskennan osio menöö kivutta läpi.

Ens perijantaina on arvioontikeskustelu. Se on sovittu tilinpäätöksestä, mutta mä vähä haaveelin, jotta jos olis saanu niputettua muukki näytöt siihen, mutta ei taira onnistua. Pomo on kiinni alvien teos eikä kerkiä ny mun juttuuhin perehtyä.

Mun pitääs saara siltä tierot yhtä ulosottohakemusta varte. Ku saisin sen tehtyä, niin olis laskutuksen ja myyntireskontran näyttö kasas.

Sitte mä tarttisin tieron, minkä firman veroilimootuksen voisin yrittää teherä. Ku saisin sen tehtyä, niin tilinpäätöksen näyttö olis sillä suoritettu. Ei mulla kyllä oo minkäämoista käryä, kuinka se teherähän. Tai no – osakeyhtiön veroilimootuksesta vähä, muttei oikeen muista.

Sitte olis vielä kuukausikirijanpito ja alv-tilitys. Eileen tuotihin tammikuun tosittehet. Mappi on pomolla, joten mä en tierä, onko joulukuu jo kirijattu ja alvit laskettu. Jos ei, niin niitten tekemisehen on niukasti aikaa, ku alvien maksupäivä on tiistaina.

Tammikuutahan on sitte ruhtinahallisesti aikaa kirijata. Joku ehkä kerkiääs vielä opettaa mulle kuunvaihtehen ja alvin ja OmaVero-tilin täsmäytykset.

Palakkojaki sielä on ens viikolle ja palakkatietoilimootusten tekoa tämän viikkoosista palakoosta. Osan mä pystyn tekemähän suoraa toisesta palakanlaskentaohojelmasta, mutta toinen ohojelma vaatii mobiilikirijautumisen, eli siihen mä tartten aina joko työkaverin tai pomon, joilla on ne valtuuret kirijautua tulorekisterihin. Välillä on vähä hankalaa saara kumpaakaa siihen, ku niillä on luonnollisesti palijo muutaki tekemistä ja tuntuu, jottei aina passaasi olla häirittemäs.

Ja se uus kirijanpitäjä – seki on opiskelija. Se on kylläki teheny pitkähän kirijanpitua, mutta tutkinto puuttuu ja sitä se on ny suorittamas. Se pistettihin heti tekemähän maatalouskirijanpitua, joka on kuulemma aiva oma taitehenlajinsa. Ja ilimeesesti tämä tapaus vielä eritoten. Ei mitää ohojausta eikä työhön perehrytystä. Siitä vain töihin heti. Mutta näköjään se häneltä onnistuu. 🙂

On muuten sama tyyppi, jonka tilalle mua kysyttihin vajaa vuosi sitte.

Viimme yön kattelin painajaasia näytööstä. Tilinpäätökses olin kirijannu yhyren 22 euroa siivouskuluuksi ku olis pitäny kirijata kiinteistönhoitokuluuksi. Ei menny näyttö läpi.. Sitte takkusin palakkojen kans. Heräälin vähä väliä aamusta, mutta en jaksanu nousta ja aina ku nukahrin uurestansa, niin samat painajaaset jatkuu.

Tänään oon leiponu kakkupohojan ja äsköön kostutin ja täytin sen. Saa huomenaamulla sitte koristella. Eres sen verran juhulistetahan synttäriä.

 

Vakavan äärellä

Nyt on ollu töis vähä rauhalliseet viikko ku ei ollu enää vuorenvaihteen rästiä tehtävänä. Sain eileen laskia palakat ihan kaikes rauhas ja tarkastaa ne, ennen ku lähetin etehenpäin.

Tänään mä hoksasin, jotta eihän täs oo enää pitkä, ku pitää antaa ensimmääset työnantajan erillisilimootukset enkä mä oikeen tierä niistä vielä mitää. Niimpä rupesin sitä asiaa selevittelöhön.

Ja ehtoopäivällä pomo antoo mulle syrämmentykytyksiä: Se tuli kalenterin kans ja sanoo, jotta he (hän ja opettaja) on ny sopinu mulle tilinpäätöksen näytön perijantaille 15.2. Glup!

Ja sitä ennen on ihan aikatauluusta johtuen palakanlaskennan näytöstä ensi vuosi-ilimootuksen teko tämän kuun loppuhun mennes ja ens kuun aluus sitte varsinaanen palakanlaskenta ja tulorekisteri-ilimootus.

Ei mua enää tuo palakanlaskenta jännitä, sen mä tierän suorittavani. Mutta tilinpäätös! Ei oo kuulemma eres erellisvuoren kirijanpito enää toimistolla, jotta pystyysin siitä lunttaamahan, mitä sielä on tehty. Pomo kyllä lupas, jotta kuun vaihtees käyrähän sitä vähä yhyres läpi, jottei ny ihan kylymiltänsä tartte ruveta teköhön, ku en oo sen firman kirijanpituakaa teheny ollenkaa. Saan pari viikkua sitä siinä kattella ku muilta töiltäni kerkiän.

Saas nähärä, näjenkö painajaasia koko ens yön.

Pakko on ny kattella muistihinpanot esille ja ruveta kertaamahan pikkuhilijaa tilinpäätösasioota ja jaksotuksia. Mun koko harijootteluaika on niin painottunu tuonne palakanlaskentahan, jotta epäälen jo unohtaneheni kaiken muun mitä ikänä oon maharollisesti oppinu.

Hyvää ja sitte taas huonoa

Kylläpäs viikot menöö (huolestuttavan) vinkiää. Justihin tuos kattelin allakkaa, jotta enää kuus täyttä viikkua harijoottelua eres. Ja yks näyttösuunnitelmaki menöö vielä uusiksi.

Se tilinpäätös, joka mulle oli sovittu näyttöhön, jouruttihinki tekemähän jo ny, ku omistajat alakas sitä hosumahan. Toinen harijoottelija teki sen yhyres pomon kans. Mä en sitä olsi kylymiltäni pystynykkää tekemähän, ku en oo vielä saanu harijootella yhyren yhtäkää tilinpäätöstä. Nyt en vielä tierä, mikä firma mulle tuloo sitte näyttöhön.

Tulorekisterin kans täs on erelleenki takuttu. Mutta eileen saatihin se vihiroon ja viimmeen aijan tasalle (toistaaseksi), niin jotta oli mukava lähtiä viikonlopun viettohon. Mä en pysty sitä ittekseni eres tekemähän, ku mulla ei oo sinne valtuutuksia. Tarvitten aina pomon tai Raijan vierelleni, jotta päästähän niitten mopiilitunnuksilla kirijautumahan sivuulle.

Toki näin viikonloppunaki takaraivos tykyttää, jotta vuosi-ilimootukset pitää antaa tään kuun loppuhun mennes. Taitaa olla pitkiä työpäiviä tieros erelleenki. Ja ens viikolla on taas isoja palakanlaskentoja. Niitten kans saan kulumahan hyvän tovin. Mutta en meinaa murehtia niitä ny.

Mulla on muutaki murehrittavaa. Nimittään se, jotta poika oli saanu lopputilin. Tekstiviestillä. Ku on kuulemma tehotoonta sen työnteko. Siihen en osaa ottaa kantaa, kun en tierä, minkämoinen se on töis. Kaks vuotta se kumminki kerkes olla. Nyt on pelekona, jotta tulooko se saamahan mistää mitää rahaa, ku työnantaja otti sen töihin silloon laskutuspalaveluyrityksen kautta eli poika on ns. kevytyrittäjä.

Se on vähä tulukinnanvaraanen juttu, onko niillä mitää työttömyysturvaa. Epäälen, jotta se tuskin on maksanu työttömyyskassahan mitää, ku sen piti ottaa YEL-vakuutus ja se on ollu aika heleskutin isoo menoerä joka kuukausi.

Samalla kertaa kun se kertoo tuosta työttömäksi jäämisestänsä, se ilimootti, jotta he on menny flikkakaverin kans kihiloohin. Ei ollu se ilo keriinny montaa tuntia kestää, ku oli tullu tuo pomon viesti. Sillä ei oo kuulemma ikänä ollu kanttia sanua ketää irti naamatusten, vaan kaikki on saanu irtisanomisilimootuksen viestillä.

Mä ny toivon, jotta poika sais kumminki siltä jonkimmoisen työtoristuksen ja löytääs uusia töitä maharollisimman pian. Tai pääsis sitte sinne metallialan kouluutuksehen, mistä se on jo jonku aikaa puhunu.

Morsian kumminki valamistuu ny keväällä. Toivottavasti seki löytääs töitä. Muuten alakaa meiränki rahatilanne mennä taas alamäkehen, jos näistä rahoosta pitää piisata nelijälle.

Mä kyselin, jotta haluaako ne järijestää täälä kihilajaaset kaveriille ja sukulaasille, mutta eivät kuulemma halua ylimääräästä rahanmenua. Ja morsmaikun äiteepuoli kuulemma järijestää kumminki keväällä valamistujaaset, niin vissihin ne kihilat kaffitellahan sitte siinä samalla. Lahajastaki kyselin, jotta mitä toivoosivat, mutta eivät kuulemma mitää. Jonku lantin sitte laitoon eres tilille.

Tänään tais olla tähän astisen talaven kylymin aamu. -17 näytti mittari. Autua piti hetken lämmitellä ennen ku päästihin kauppareissulle. Kotia tulles yllätettihin kanahaukka. Se oli meirän pihas pensasairan juures aterioomas fasaanipaistia. Haukka lähti, mutta harakat piti huolen lopuusta rääppehistä. Naurettihin, ku seurattihin niitten touhuja. Ne kävi kiskomas palan irti ja kävivät piilottamas sen pensasairan juurelle. Ja sitten hakemahan heti seuraavaa palaa. Nyt ei fasaaninaarahasta oo jälijellä enää ku muutama yksittäänen höyhen.