Veltostuttaa

Oon tällä hetkellä hirviän tyytymätöön itteheni. Ja siihen, kuinka laiskaksi (tavallistaki laiskemmaksi) mä oon heittääntyny. On vain ollu jotenki niin totaalisen vetämätöön ja huvittamatoon olo.

Ja ku olin lukenu tuon Sekundakroppa-kirijan, niin tulipahan mieleheni tarkastaa, jotta koska oon viimmeeksi käyny kilipirauhaskokees. Hmm… kaks vuotta sitte.

Soitin teekoohin ja sain lähettehen ja aijan heti täksi päiväksi. Kattoovat kuulemma samalla kolesteroolin (koska se oli viimmeeksi koholla ja koska kilipirauhasen vajaatoiminta voi nostaa sitä) ja vissihin muutenki otettihin jonkimmoinen pieni verenkuva. Maanantaina vasta saa tulokset, ku kilipirauhasarvoos menöö jonku aikaa.

Huomenna meillä on puolestansa molemmilla näöntarkastus. Mulla on erellisestä tarkastuksesta yli kolome vuotta aikaa ja alakaa olla vaikeuksia niin töis ku kotonaki nähärä näytölle. Joo, mä tierän, jotta työnantaja vois kustantaa näyttöpäätelasit, mutta oon ollu vasta niin vähä aikaa taloos, jotten kehtaa sellaasia pyytää ku ei kerta sellaanenkaa, joka on ollu jo kohta 10 vuotta.

No, kattotahan ny ensi, onko oikiasti mitää muutoksia vai kuvittelenko mä vain. Ja mitä ne sanoo tuosta mun punaasesta silimästäni. Se on ny ollu punaanen yhtäsoittua vissihin ainaki kolome viikkua. Tosin tänään se näyttää vähä vaaliemmalta, jotta jospa se kerkiää häipyä ennen optikolle menua. 😀 Se olis sangen tyypillistä.

Otin mä sen verran ittiäni niskasta kii, jotta kävääsin tuola lapras polokupyörällä. Siitä tuloo sellaanen kymmenisen kilometriä. Niin, ja eileen käytihin isännän eherootuksesta kaffittelemas. Sinnekki mentihin polokupyörillä. Mutta ku sielä syötihin porkkanaleivokset, niin se reissu meni plussan puolelle…

Muuten mä oon lähinnä istunu virkkaamas ja vaharannu televisiosta kaikkia typerää. Ihan pakolliset hommat on tullu hoirettua. Lopun aikaa mä oon vain lorvehtinu niin jotta on oikeen huono omatunto. Ei vain saa tartuttua oikeen mihinkää.

Huolihetkiä ja tuskanhikiä

Eileen töis työkaveri tuli sanomahan, jotta joku oli kyselly palakanlaskijan harijoottelupaikkaa. Mä irvistin varmahan aika rumasti. Onneksi meillä ei oo harijoottelijoohin nähären sananvaltaa vaan niistä päättää pomo. Joka on ny lomalla vielä tämän ja ens viikon. Sitä paitti meillä aloottaa yks harijoottelija ens kuulla ilimeesesti mun loman aikana.

Töiren jäläkihin menin kirijastohon. Tai ainaki oli vakaa aikomus. Mutta ku tuli totaalinen black out siinä uluko-ovella: en muistanu ovikooriani! Kaks kertaa yritin väärällä koorilla ja laite ilimootti, jotta enää yks yritys jälijellä. Mietiin, mitä ihimettä teen. Lähärenkö kotia, soitanko isännälle, jotta katteloo sen mun koorin, mutta se olis ollu niin vaikia seliittää, mistä se sen löytääs, jotta päätin unohtaa sen vaihtoeheron. Sitte mietiin, jotta enkö mä olsi tallentanu sitä mihinkää puhelimelle, mutta en.

Sen verran siinä puhelinta räplätes kumminki vissihin tuskanhiki ja atrenaliinihöyryt haihtuu, jotta rupes muisti taas pelaamahan. Tai ainaki luulin niin. Päätin ottaa riskin ja käyttää vielä sen viimmeesen yrityksen. Ja huh! – se koori meni oikeen ja pääsin kirijastohon sisälle. Sielä meni aika kauan, ku olivat tyhyjännehet palautushyllyn. Siitä on yleensä ollu heleppo löytää lukemista.

Yö meni taas aiva pipariksi. Kahtehen mennes olin käyny jo kahareesti vessas ja tuon jäläkimmääsen vessareissun jäläkihin ei uni tullu monehen tuntihin.

Eheriin siinä murehtia jo sitäki, jotta kylläpä mä ajattelin nuivasti siitä palakanlaskijaharijoottelijasta. Jotta mun, jos kenenkä pitääs ymmärtää, kuinka tärkiää se harijoottelupaikan saaminen on ja mun pitääs olla innolla auttamas uusia palakanlaskijoota.

Sitte mä yritin vastaväittää ittelleni, jotta ku mä oon niin tosi huono opettamahan ja holohuan aiva liikaa enkä anna toisen teherä itte tai omalla laillansa, niin eihän se opi mitää. Sitä paitti mä en osaa ittekkää.

Meirän toisehen palakkaohojelmahan on viimmeesen vuoren sisällä lisätty lomapalakkalaskenta, mutta minen osaa käyttää sitä. Opeta ny sitte toiselle, jotta olis meillä täälä ohojelmas sellaanenki, mutta mä ny kumminki lasken lomapalakat käsin… Antaa kuvan tosi rautaasesta ammattilaasesta, vai mitä? Harijoottelija kauhistuus heti, jotta on joutunu johonki kivikautisehen firmahan ja joku metusalemi sielä laskoo palakkoja helemitaululla.

Loma!

Tai siis ei ny ihan vielä. Tänäänhän oli vapaapäivä. Joka meni kyllä kaikemmoisten askarehien paris, ku poijan porukka on huomenna tulos tänne. Viipyyvät sitte vissihin ainaki ens viikon loppuhun asti.

Oon vähä siivoollu, imuroonu ja pyhkiny pölyjä. Mä en palijoosin imuroonu laattioota, otin tällä kertaa kohtehen vähä ylempää, nimittään lampunvarijostimista. Auringonpaistehes näki, kuinka kankahiset varijostimet oli keränny pölyä. Kummasti ne valakeni ku imuroottin enimmät pois. 😀 Meillä on ollu olohuonehes samat lamput yli kolomekymmentä vuotta enkä oo vieläkää kyllästyny niihin. Pitääs vain ehkä saara niihin uuret, oikiasti puhtahat koovat (= varjostimet), mutta en tierä, saisko nuohin sopivia mistää.

Ruokakaupas piti käyrä tietysti hakemas taas valtaasat määrät tavaraa. Vaikka väki lisääntyy vain puolella, niin tuntuu, jotta ruokaa pitää ostaa ainaki nelijä kertaa enämmän ku tavallisesti.

Ehtoopäivällä tein suklaapiirakan ennen testaamattomalla reseptillä, jotta nähtäväksi jää, mitä siitä tuli. Kuorrutus ei oo vielä jähämettyny, niin ei oo päästy maistamahan. Sitä paitti yks kohta siitä piirakasta jäi montolle (= kuopalle), niin jotta kuorrutus valuu sinne. 😂 Onneksi se oli sen verran hirasliikkeestä, jotta ehkä se ei aiva kaikki valunu sinne monttohon, ku laitoon koko kropsun jääkaappihin jähämettymähän.

Seuraavaksi tein Kari Aihisen ohojetta mukaallen Pellinkilääsen makaroonilooran tekeentymähän. Se paistetahan vasta huomenna.

Ajatuksis oli, jotta olsin keriinny pesemähän eres osan klasiista tai siivuamahan vähä lisää tai käyrä puutarhas nyppimäs jotaki, mutta kello oli lopuuksi yli viis ku sain kaikki tehtyä, niin jotta jäi tälläki kertaa ajatuksen tasolle. En jaksanu (lue: viittiny) enää jatkaa.

Mutta se loma! Nyt ollahan vihiroonki päästy sopimahan lomista työkaverin kans. Se on ollu kohta kymmenen vuotta taloos, niin ajattelin antaa sen ensi valita lomansa aijat ja mä katton sitte, mihinkä mä saan oman lomani. Sen toivomus oli, jottei mun loman aikana olsi kovin hankalia palakanlaskentoja. Lisäksi mä tajusin, jotten mä kehtaa olla pomon kans yhtä aikaa lomalla, ku tämä samaanen työkaveri tuuraa pomoaki. Niimpä mä pääryyn siihen, jotta pirän lomaa juhannusviikolla ja loput elokuulla.

Tuntuu kyllä jo toisinansa, jotta olsin oikiasti loman tarpehes. Pian on menny kaks vuotta iliman lomaa. Vähä on tullu sellaasta väsymystä, joka ei taharo oikeen mennä ohi lepäämälläkää. Tänäänki meinasin nukahtaa ruaan jäläkihin aiva väkisin istahalleni, ku meinasin lukia hetken ruokaa sulatellesnani. Väsynehenä teköö heleposti virheetä. Niitten peleko aiheuttaa huonua ja pätkittäästä nukkumista, painajaasia ja stressiä. Kaikki tuo syö työn ilua. Sitä minen halua, koska mä kuitenki tykkään työstäni tosi palijo. Mutta enkähän mä ny jaksa, ku tierän, koska se loma oikiasti on. Eihän siihen ensimmääsehen pätkähän oo enää ku kolome viikkua!

Ennen eristystä

Saatihin yllättäen keskiviikkoehtoona hyvinkäälääset tänne.

Aluun perin niitten oli tarkootus tulla pääsiääsenä, mutta ku ruvettihin puhumahan Uurenmaan rajojen sulukemisesta, niin poijalle tuli hätä, jotta hänen pitää hakia ”kesäauto” täältä ennen sitä.

Tänään lähtivät kotua kohti. Lupasivat laittaa kuulumisia, kuinka kauan rajatarkastuksehen joutuu jonottamahan ja kuinka tarkasti syynätähän. Ei pitääsi olla mitää estettä, miksei ne pääsisi yli, ku ovat kerran kotiansa menos.

Ketää kaveria eivät tällä reissulla käynehet tapaamas, koska kaverit piti näitä ny maharollisina tartuttajina. Onhan se maharollista, joo – ja ihan fiksua nourattaa annettuja ohojeeta, mutta kyllä mä halasin molemmat mennen tullen. Kumpikaa ei oo oireellu eikä lähipiiris oo tiettävästi sellaasia, jokka olis voinu tartuttaa.

Poika sai torstaina viestin, jotta perijantaista alakaen on lomautettuna. Miniänalaku käy ainaki vielä toistaaseksi töis.

Flikka oli torstaina laittanu feispuukkihin päivityksen, jotta hän on perijantaina viimmeestä päivää kampaajana. Kampaamo on ny sulijettu eikä oo vielä varmaa, mitenkä flikan työt jatkuu. Vähä vissihin oli meinooteltu, jotta sille olis töitä ruokakaupan puolella.

Ja minä saan vielä toistaaseksi mennä töihin. Se työkaverin yskäki on ilimeesesti ihan vain tavallista köhää. Pomo soitti sille perijantaina ja kyseli kuulumisia. Ei oo kuulemma tullu muita oireeta eikä isäntäkää oo sairastunu. Silti se on vielä ens viikon pois varmemmaksi vakuureksi.

Työkaveri yskii

Työkaveri oli ilimoottanu aamulla pomolle jäävänsä kotia, ku hänellä on kuivaa yskää. Sitähän on sanottu koronan oireeksi. Muita oireeta hänellä ei kuitenkaa oo eikä hän sen takia pääsny koronatestihin. Oli vain tentattu, jotta onko ollu ulukomailla tai ollu tekemisis sellaasen ihimisen kans, jollon torettu korona. No ei ollu, joten ei ollu perusteeta testiille. Tai mistä me tieretähän, kuka asiakkahista on tullu ulukomailta. Ei ne kaikki sitä heti ensimmääseksi toitota.

Mä vasta ny rupesin miettimähän, jotta ku terveysviranomaaset testaa vain kaikkista huonoommas kunnos olevat, niin eihän tuota tautia saara millää pysähtymähän, ku kaikki lieväoireeset ja oireettomat saa jatkaa entisehen mallihin.

Ei työkaveri ollu tietystikkää saanu myöskää saikkua, ku ei oo muuta ku se yskä…

Mutta jos leikittelis sillä ajatuksella, jotta sillä olis korona, niin torennäköösesti myös meillä muilla olis se. Mutta ku ei siitä oo varmuutta, niin ei me olla karanteenis vaan kulijetahan tartuttamas sitä ympärihinsä.

Vaikka yritetähänki välttää ylimäärääsiä menoja, niin mä esimerkiksi kävin tänään viemäs kirijehen postilootahan ja palauttamas kirijaston kirijat (palautusluukkuhun). Leviääkö se tauti sillä lailla? Ei taira siitäkää olla mitää varmuutta.

No, emmä me oikiasti usko, jotta se olis koronaa, mutta kyllähän se vähä pisti miettimähän. Pomo jo pohtii sitäki vaihtoehtua, jotta hän määrää sen pitämähän talavilomansa ny, jottei ainakaa tulsi töihin. Eihän kellää tavallisella työntekijällä oo varaa jäärä palakattomalle vapaalle, joten töihinhän se muuten on tulos, jos ei tauti pahene.

Ensimmäänen koronaitku

Tänään piti ensimmäästä kertaa itkaasta koronan takia. Ei siksi, jotta kukaa tuttu olis eres sairastunu. Vaan siksi, jotta flikka laittoo aamupäivällä viestiä, jotta hän ny on pohoriskellu, jotta pitääskö hänen sittekki siirtää junalippunsa johonki myöhempähän aijankohtahan. Jottei ny ehkä oo järkevää lähtiä tänne. Ei luvannu ihan suoralta käreltä tulla sittekkää, vaikka isänsä lupas hakia ja vierä sen.

Ymmärrän kyllä täysin, ku näinhän on ohojeestettu, jottei ny matkusteltaasi vaan pysyttääs mieluuten kotona. Sitä junaa ei oo ainakaa vielä peruttu, mihinkä sillä on lippu.

Sanoo, jotta aharistaa ja ärsyttää. Sillä on ny huoli töistä. Perijantaina on käyty yt:t, mutta vielä ei oo henkilöstölle kerrottu tuloksia. Irtisanomisia ei täs vaihees oo tieros, mutta jopa 90 päivän lomautus on maharollista. Se tietää isua lovia kukkarohon.

Flikka lupas ny kyllä vielä seuraalla tilannetta ja ilimoottaa sitte, jos päättääki lähtiä. 

Välinpitämättömyyttä vai hauska vitsi?

Meillä oli pomo laittanu tuulikaappihin pöyrän ja sen päälle nelijä tai viis laatikkoa. Oves oli lappo, jotta koronariskin minimoomiseksi toivottaas, jotta asiakkahat jättääs tositteensa niihin laatikkoohin. Toimenpiteellä pyriitähän varmistamahan, jotta pysymmä työkykyysinä.

Joku asiakas ei eres havaannu koko lappua, vaan tormas tupahan asti – yskimähän. Joku taas havaatti, mutta siitä huolimata – vai justihin sen takia? – tuli sisälle tuomahan paperinsa ja naureskeli, jotta ”Täs nää ny olis, jos joku tohtii nää ottaa.”

Mulle tuli tunne, jotta jos ei tälläänen ihiminen ittestänsä piittaa, niin vois huomioora meirän toivomuksen turhien kontaktien välttämisestä. En tierä, oliko juttu hänestä lähinnä huvittava vai onko ihimiset vain välinpitämättömiä. Tälläkää asiakkahalla ei ollu niistä paperiista mitää sanottavaa eikä liioon kysyttävää, niin jotta se olis ihan hyvin voinu tipahuttaa ne sinne tuulikaapin laatikkohon.

Tänään varmistuu myös se, jotta teatteri on perunu koko kevään ja kesän esitykset. Ja aloottaa yt-neuvottelut. 😦

Flikka on silti tulos käymähän, jos junat kulukoo. Niilläki alakaa yt:t perijantaina. Kuulemma uurelleensijoottelua ja lomautuksia, muttei vissihin – toivottavasti – irtisanomisia.

Kirijastohon pitääs pian päästä, mutta voi olla, jotta seki menöö kiinni. Vielä ei ollu kirijaston sivuulla siitä tietua. Saas nähärä, palijoko – ja kauanko – tämä vaikuttaa meirän jokahisen elämähän. Meleko erikoonen tilanne on.

Mullehan tämä kotona hissuttelu sopii oikeen hyvin. Eikä töihin menua oo vielä estetty.

Lähimuisti alakaa pätkiä

Sain eileen sähköpostia Avardalta.

Viestis oli Maskun loko (= logo) ja linkki laskuhun ja johonki omakirijautumissivulle. Ja kehootus maksaa vähintään 9 eurua 3.3. mennes.

Viesti oli kirijootettu hyvällä suomen kielellä ja kuukletin vielä firmanki ja kattoon, jotta on saatu näyttämähän suomalaaselta firmalta ja mietiin, jotta kylläpä on oikeen panostettu huijauksehen. Ja jotta siihen voi moni sortua, ku ei pyyretä maksamahan ku vain tuo 9 eurua näin aluuksi.

Koska en mielestäni ollu tilannu mitää Maskulta, kopsasin tekstin Feispuukkihin varootuksena, jotta tällääsiä huijauksia on ny liikkeellä. Sähköpostin poistin äkkiä ja pistin lähettäjän estolistalle.

Sitte kävi ku piirretyys – lamppu syttyy yhtäkkiä pään päällä ja mä tajusin, jotta ei helekutti! Onhan se oikia lasku: poijan kämpän joustinpatjat on vielä maksamata ja se myijä sanoo mulle, jotta lasku tuloo jostaki toisesta firmasta (jonka nimiä en tietystikkää enää muistanu).

Äkkiä viesti piilohon Feispuukis, jotten nolaa ittiäni enää enämpää. Onneksi olin kumminki sen kopsannu sinne, koska alakuperääsen viestin mä kerkesin hävittää enkä mä olsi muistanu enää, mihinkä mun olis pitäny kirijautua sitä laskua hakemahan..

Kyllä alakaa olla jo niin latvasta laho, jottei kohta enää yhtää naurata Alzheimer- ja dementiavitsit. 

Rauskoja viikkoja

Ja laitetahan ny tähän alakuhun heti suomennos: rauska = rikkinäänen. Nyt on ollu niin pätkäviikkoja, jottei aina oo tienny, mikä päivä on menos.

Keskiviikkona kumminki oli vapaapäivä ja silloon mä sain aikaaseksi vaihtaa ja pestä lakanat. Isäntä halus ”ulos” syömähän. Käytihin ABC:lla. Kovasti oli kylillä hilijaasta. Oli vissihin uurenvuoren juhulinta ottanu voimmille.

Kotia tultua mä pärvötin kuusesta koristehet pois ja isäntä nosti sen pihalle. Sen lisäksi se imurootti. Mä istuun vain telekkarin ääres kutimella. Piti saara flikan pipo valamihiksi, jotta sain sen pistää eileen postihin. Samahan kuorehen pistin yhyret sukat, jokka olin sille kutonu.

Raija soitti ja soviimma, jotta meen pyhänä kyläälemähän. Mukava päästä höpöttelemähän pitkästä aikaa!

Eilinen ja tää päivä on ollu töis kiiruhisia. On ollu välillä vähä jakomielitautinen olo, kun oon yrittäny teherä viimme vuorelta viimmeesiä erillisilimootuksia ja samahan aikahan on pukannu tälle vuorelle jo uutta laskettavaa. Ja luonnollisesti kaikilla muilla on sama tilanne ja niin verottajan sivuulla on ollu häiriöötä. Siitä huolimata sain onneksi pakolliset työt tehtyä, mutta kaikkia paperia en keriinny mapittamahan. Mutta ne tuskin karkaa sieltä mihinkää pyhän aikana.

Eileen multa jäi puhelin työmaalle. Havaattin sen heti, ku pääsin kotia, mutta ajattelin, jotten viitti lähtiä sitä hakemahan. Arvelin, jotta tuskin mulle kukaa soitteloo. Ehtoolla kumminki isännän puhelin vislas, jotta WhatsAppin perheryhymähän (jostain kumman syystä flikka halus nimetä sen Pieruryhymäksi…) tuli viesti. Flikka sieltä laittoo tietua, jotta Metku on niin huonos kunnos, jottei vielä ikänä ennen. Ei ollu suostunu kävelemähän. Epäälivät, jotta se on liukastellu pihalla ja saanu siinä kipiää. Se oli kyllä pääsny seisomahan, mutta ei ollu pystyny ottamahan askeltakaa. 😦 Lupasivat kumminki yön yli vielä kattua ja aamulla tuliki sitte viesti, jotta koira pystyy taas kävelemähän. Mutta ei ny enää pitkästä aijasta puhuta. Tämä viikonloppu jo varmahan näyttää, mihinkä päin koiran vointi kääntyy.

Nyt ei oo aamun jäläkihin kuulunu mitää enkä mä oikiastansa taira tohtia eres kysyä. Rääkyny oon täälä jo nyt. Kuinka palijo sitte, ku se viimmeenen päätös jourutahan tekemähän..

Tämä jäi varmahan mun viimmeeseksi kuvaksi Metkusta. Enkä mä muita kuvia eres ottanu siitä koko jouluna. Keskityyn enemmän vain rapsuttelemahan ja pitämähän hyvänä.

Hattaraa

Nyt alakaa vissihin pimeys ja pitkä koulu- ja työrupiama tuntumahan. Ja siihen päälle vielä kellon siirto. Oon koko viikon heränny puoli viiren – viiren aikoohin. Toki oon siitä vielä keriinny nukahtaa niin, jotta oon ollu ihan töttöröö, ku kello on ruvennu soimahan.

Töis on ollu tavallista työntäyteesempi viikko. Aivot on tuntunu sulanehen hattaraksi. Oon teheny tosi typeriä ja ärsyttäviä virheetä. En mitää korijaamatoonta ja korvaamatoonta, mutta sellaasia huolimattomuusvirheetä, jotta oon ollu sekä ärsyyntyny että vähä huolisnani. Tuli sellaanen déjà-vu -olo: ennen ku mun kilipirauhasen vajaatoiminta torettihin, mä ihimettelin, miksen mä enää osaa teherä töitäni. Niitä samoja, jokka olin ennen hyvin osannu.

Voi olla, jotta alakaa olla vain jonkuasteesta väsymystäki, ku nyt on menty aika pitkä pätkä iliman mitää lomia. Viimme vuoren huhtikuus alakoo koulu ja silloon oli heinäkuu lomaa ja tokihan meillä oli lyhkääset koulupäivät ja palijo etäpäiviä, joten siinä mieles se oli kevyempää ku työs käyminen, mutta kyllä mä mielestäni aika palijo käytin niitä etäpäiviä oikiasti koulutehtävihin. Ku työharijoottelu alakoo reilu vuosi sitte, niin sen jäläkihin on ollu vapaata vain ne päivät, jokka allakan (ja työehtosopimuksen) mukahan vapaaksi kuuluuki.

Torstain venyttelyn jäläkihin pää tuntuu entistä pehemoosemmalta ja olo väsyneheltä. Jotaki kumminki venyttelys tapahtuu kropalle, ku eileen tuntuu perskannikoos ja kylijis.

Eileen ehtoolla nukkumahan mennes ajattelin, jotta nukun univelekoja ja väsymystä pois niin pitkältä ku suinki. No nukuunko? En. Heräsin puoli kuurelta ja kiekkasin sen jäläkihin vielä jonku aikaa sängys ennen ku totesin, jotta pää on tulos kipiäksi eli on viisahinta nousta heti ylähä.

Olin valamihiksi väsyksis ja jämährin vain lukemahan pitkäksi toviksi. Sain sentäs petivaattehet vaihrettua ja sen jäläkihin tuntuuki ku olsin teheny koko päivän työt.

Oli sovittuna, jotta mennähän tänään kaupungille ja käyrähän samalla reissulla syömäs. En olsi jaksanu millää lähtiä, mutta aika monta tuntia me lopuuksi saimma silä reissulla kulutettua. Käytihin ensi Lidlis. Ei löytyny mitää erityystä, mutta otettihin niitä kuuluusia nallesipsiä, jokka ei ny sitte niin kummoosen makuusia eres ollu. Ei tartte toiste ostaa.

Sieltä jatkettihin Prismahan ja käytihin Pressos syömäs. Ja torettihin, jottei oo tarijoolu yhtää parantunu sitte viimme kerran, josta taitaa olla varmahan toista vuotta. Ja epäsiistiäki oli. Noutotiskien tasot oli niin täynnä ruaansotkua, jottei teheny mieli laittaa tarijotinta siihen. Ei voi mitää, kyllä Piikki pesöö monet oikiakki ravintolat mennen tullen. Se salaattipöytä! Sellaasta ei oo mihinää muolla. Epäsiistiä sieläki on eikä mitenkää viihtyysää, mutta jos tarkootus on vain syörä eikä hienostella, niin se on oikia paikka.

Ruokaostokset tehtihin Prismasta ja kotia tulles käytihin vielä Tokmannilla hakemas linnuulle talipalloja. Ne on kohta syöny ne muutamat pallot, jokka mulla oli jääny viimme vuorelta.

Mä vähä haavelin, jotta ottaasin tänään päikkärit, mutta meni niin myöhälle tuola kauppareissulla, jotten enää siihen aikahan viittiny. Jos nukkuus sitte ens yönä vähä pirempähän…