Kuitti

Kyllä mä nyt jo alakaan ymmärtää, mitä nuo kokenehemmat työntekijät on tarkoottanu, kun ne on kertonu, jotta alakuvuosi on tilitoimistos yhtä hullunmyllyä. Ja nyt se on tulorekisterin takia sitä potenssihin kymmenen. Pomo sanoo, jottei hän muista tälläästä vuorenvaihretta. Hänellä on ollu ihan älytöön työmäärä jo syksystä asti ja näyttää siltä, jotta uus vuosi alakaa samammoisella linkouksella.

Tierän ny ihan omakohtaasesti, jotta ei se ookkaa vitsi, ku sanotahan, jotta kirijanpitäjä näyttää ihan kuitilta.

Osuu tähän alakukuuhun heti monta isua palakanlaskentaa eikä ykskää niistä menny niin ku piti. Arkipyhien takia piti vielä tutkia TES:sikki tavallista tarkemmin. Jos ei palakkoohin tullu virheetä niin sitte ei ainakaa saatu ilimootettua niitä tulorekisterihin. Tai jos saatihin, niin tulorekisteri hylykäs ilimootuksen. Tai sinne meni justihin se väärä ilimootus, minkä ei pitäny ollenkaa lähtiä. Ja sen se luonnollisesti hyväksyy mukisematta.

Yhyret palakat meni niin täysin päin prinkkalaa, jotta niistä pitää teherä hyvityspalakkalaskelmat, jotta saarahan ne kirijanpirosta pois. Tosin sitä ei vielä tieretä, mitenkä ne tulorekisterihin oikaastahan.

Työntekijät on ilimootellu, jotta ne ei oo saanu palakkalaskelmia sähköpostihinsa ja sitte ku niitä on lähetetty uurestansa, niin joku sanoo saanehensa jo kolome laskelmaa… Ja joku, joka oli ilimoottanu, jottei oo sitä saanu, oli sitte kumminki sen löytäny jostaki myöhemmin.

Oltihin keskiviikkoehtoolla Raijan ja pomon kans melekeen puoli kymmenehen asti töis. Pomo teki alvia ja me yritettihin Raijan kans selevitä palakoosta. Väsymys oli siinä vaihees jo sitä luokkaa, jotta tehtihin ihan typeriä virheetä. Hosuttihin eikä keriitty ajattelemahan. Mutta ku palakat olis pitäny saara työntekijöötten tilille torstaina, niin pakko oli vain painaa pitkää päivää. Tuhoosin seurauksin. 😦 Oli kyllä tosi masentavaa ja tunsin itteni torella epäonnistuneheksi työntekijäksi.

Oma osaaminen on muutenki vielä hataralla pohojalla ja sitte tuli tämä isoo muutos siihen päälle. Ja se ikäänku vähä sysättihin mun vastuulle. Mutta tähän ei koulus pystytty opettamahan ku ei siitä juuri mitää vielä tieretty siinä vaihees eikä töiskää oo keriinny asiahan hirmuusesti paneutua. Tierot on hajallansa verottajan ja ohojelmantoimittajien sivuulla ja toisinansa tuntuu, jottei mistää löyrä sitä tietua, mitä tarttis. Pari ohojelmantoimittajien koulutusvireota ollahan eheritty kattua, mutta ei nuota asioota loppuviimmeeksi sivusta kattelemalla opita. 

Toises ohojelmas pitää teherä tosi palijo muutoksia niin työnantajan ku työntekijööttenki tietoohin, ennen ku sillä voi laskia ensimmäästäkää palakkaa. Toinen taas vaatii vastaavan työmäärän siinä vaihees, ku ollahan lähettämäs tietoja tulorekisterihin.

Alakaa pelijättää, jotta tämän sählingin jäläkihin pomo ei ookkaa enää niin valamis palakkaamahan mua. Jos olis ollu fiksu, niin olis vain teheny rauhas ja mieluummin seliitelly työnantajille ja palakansaajille palakkojen myöhästymistä eikä yrittänykkää väkisin pusertaa niitä matkahan määräpäivänä.

Eileen pääsin lähtemähän sentäs jo viiren aikoohin. Ja tänään ilimootin nelijältä, jotta otan loppupäivän ylityöharijootteluvapaata. Olin kyllä menny aamulla jo ennen puoli kahareksaa, ku tekemättömät työt aharisti.

Sain pöytäni siivottua, ku tähän asti ei ollu keriinny ensimmäästäkää paperia tai mappia pistää omalle paikallensa, vaan niitä kasattihin hyllyn päälle pinoohin seleviteltäväksi ”sitte joskus”. Tänään oli se ”sitte joskus” -päivä.

Palakkoja ei ny ollu laskettavaksi, mutta kävin ne aikaasemmat läpi ja löysin vielä lisää virheetä. Jostaki syystä uutehen systeemihin siirryttäes kaikki tierot ei siirtyny työntekijöölle oikeen ja sen takia jäi virheetä ku ei huomattu/muistettu/eheritty tarkastaa ja verrata vanhoosta laskelmista. Eres yleensä niin tarkalle Raijalle se ei tullu mielehen. Ja onneksi Raija oli siinä mun kans, jottei aiva kaikesta voi syyttää mua. Ei varmahan oikeen eres saisi harijoottelijaa vastuuttaa tällääsihin tehtävihin, jokka oikiasti vaatii osaamista ja ymmärrystä siitä, mitenkä ne ohojelmat toimii.

Ohojelmatoimittajilta ei palijo heru apua. Nekää ei tunnu oikeen tietävän, mitä tietoja ja miten niitä pitää täyttää nuohin ilimootuksihin. Ja niihin on ollu tosi hankala saara eres yhteyttä. Ilimeesesti aika monella muullaki on takkua ny samojen asiootten kans.

Kotia ajellesnani oikeen hämmästyyn, ku oli vielä niin valoosaa. Musta tuntuu, jotta mä oon pitkän aikaa liikkunu vain pimiällä enkä oo huomannu, jotta päivä on pirentyny jo nuon palijo. Ihanaa! 

Mainokset

Opiin uuren kirosanan

Joskus niitä sanoja vain syntyy ihan itteksensä. Tämän päivän uus kirosana on tulorekisteri. Lausutahan ärriä vahavasti hampahien välistä pärähyttäen.

Mä jouruun heti totiamahan, jotta ei oo heleppo ja mukava asia se. Toki olin sen jo etukätehen aavistanukki, mutta silti se pääsi yllättämähän ikävästi.

Ensi aamulla kattottihin Raijan kans puolentoista tunnin opetusvireo aiheesta. Sitte orottelin, jotta palakanlaskentaohojelma saataas päivitettyä tulorekisterilaihin.

Ehtoopäivällä pääsin vihiroon ja viimmeen ensiksi perustamahan uutta palakanmaksuvuotta. Sekää ei menny ihan niin ku Strömssöös, mutta Raijan kans ynnä ja yhtenä päätettihin, jotta kuinka ne uuret tulolajit sinne laitetahan.

Itte palakkojen laskentahan ei onneksi ollu palijo tullu muutosta, mutta sitte oli se surullisen kuuluusa tulorekisterihin ilimoottaminen. Seki näytti sujuvan aluuksi ihan hyvin, mutta loppuvaihees meni jotaki pielehen eikä me ymmärretty, jotta lähtikö se ilimootus vai ei – ja mistä sen pystyy tarkastamahan.

Lopuuksi Raija tuumas, jotta nyt hajetahan pomoki jakamahan tätä tuskaa. Selevis, jotta ei se ilimootus oo voinu mennä mihinkää, ku justihin tältä asiakkahalta puuttuu valtuutus teherä näitä ilimootuksia. Samalla huomattihin, jotta aika monelta muultaki puuttuu. Tehtihin lista niistä ja pomo alakas heti laittelemahan viestiä asiakkahille, jotta pistääsivät asian pikimmiten kuntohon, mikäli haluavat palakkoja. Kuukausi sitte on jo lähetetty pyynnöt, mutta näköjään vain osa on hoitanu asian aijoos.

Kaiken lisäksi yks toinen asiakas soitti, jotta yks heirän työntekijööstänsä ei oo saanu palakkaansa. Vika löytyy ihan asiakkahasta ittestänsä. Se oli jostaki syystä laittanu kaikkien muitten palakat maksuhun, muttei tämän yhyren. Se tietää meille kumminki ylimääräästä työtä. Koska palakka olis kuulunu maksaa viimme vuoren puolella – ja se on jo ilimootettuki verottajalle ja eläkeyhtiölle, niin nyt me jourutahan poistamahan se palakka sieltä viimme vuoren laskelmista, korijaamahan ilimootukset niin verottajalle ku eläkeyhtiöllekki – ja tekemähän uus palakkalaskelma tälle vuorelle ja tekemähän siitä tulorekisteri-ilimootus. Voi tulorekisteri!

Meni vahavasti ylitöiksi tuon pähkäälyn takia. Vaikken oo eres töiskää. 😀 Raija tosin sanoo mulle tänään, jotta hän niin toivoos, jotta mä jäisin heille töihin. Ja mä toivon, jotta saisin jäärä.

 

Rauhoottumista jouluhun

Mulla on näköjään jääny ennen joulua tämä julukaasemata. Onko äitee ollu vähä väsyksis, vaikka:

Tätä joulua on valamisteltu pikkuhilijaa. Vähä päiväs ja palijo viikos. Joka ehtoo oon töitten jäläkihin ottanu pari-kolome juttua, jokka oon päättäny teherä. Tosin se on tarkoottanu ny sitä, jotta tällä viikolla en oo käyny kertaakaa lenkillä. Mutta jospa sitte ens vuonna taas.

Tuskin tuloo joulun aikanakaa palijo käytyä, jos ei ny sitte muksujen koiraan kans tuu käytyä. Vaikka Metku ei enää nivelrikon takia saa teherä ku aiva lyhkääsiä lenkkiä. Ja nyt ne oli joutunu käymähän sen kans lääkäris, ku kylijes on kuulemma kananmunan kokoonen patti. Siitä oli otettu näyte, mutta lääkäri oli sanonu, jotta siinä oli niin monenmoisia soluja, jottei siitä oikeen selevinny mitää. Olivat joutunehet tilaamahan leikkausaijan ens kuulle. 😦

Tein tänään vain ihan tavalliset siivot. Ens viikolla joka paikka on kyllästetty koiran- ja kissinkarvoolla, niin jottei siivuamisehen ny kannata panostaa sen enämpää.

Käytihin abc:llä syömäs ja hajettihin kaks isua kassillista ruokaa samalla reissulla. Jääkaappi vähä murehruttaa nyt. Isäntä siirsi sen aamulla pois paikooltansa, jotta mä sain sen taustanki siivottua ja sen jäläkihin on tuntunu, jotta se ei oo oikeen kunnolla toiminu. Tuloo ikävä joulun aika, jos se päättää ny lasahtaa. Pitää seuraalla lämpötilaa.

Flikka, vävypoika ja Metku tuloo huomenna johonki aikahan ehtoopäivästä tai ehtoosta ja poijan porukka tuloo myöhään aaton ja joulupäivän välisenä yönä. Käyvät ensi miniänaluun kotona viettämäs joulua. Pukki tuloo kuulemma puoli kuurelta, niin jotta pääsevät lähtemähän varmahan vasta kahareksan, yhyreksän mais ehtoolla. Sieltä ajaa nelisen tuntia tänne.

Me täälä kyllä aloottelemma joulun vieton ainaki, mitä tuloo ruokihin ja saunoomisehen ja hauroolla käymisehen. Lahajat jaetahan vasta sitte ku kaikki on paikalla. Nyt on oikeen sellaanen rauhallinen ja hyvä fiilis. Antaa joulun tulla. Konehella en varmahan palijoosin oo joulun aikana. Vietän mieluusti aikaa muksujen ja muiren maharollisten vierahien kans.

Oikeen hyvää ja ihanaa joulun aikaa!

Jatkuu näin jäliistäjoulun:

Nyt on tupa hilijentyny, ku poijan porukka lähti tänään kotua kohti. Ne ryökälehet huijas meitä ja tulivakki jo puoli kahareksan mais aattoehtoolla!

Mutta alootetahan ny siitä aaton aatosta, ku flikan porukka tuli. Matkalta tuli viestiä, jotta vävypoika orottaa innolla pääsevänsä kuusta koristelemahan. Jotta onhan se jo hajettu tupahan. Ja kiellettihin menemästä pihalle vastahan, kun he tuloovat, jottei koira riehaannu liikaa.

Isäntä oli teheny flikan pyynnöstä portin rappusien etehen, jottei Metku ramppaasi niis turhan tähäre. Pahasti näyttääs siltä, jotta tämä oli Metkun viimmeenen joulu meillä. Niin vaikiaa se sen liikkuminen oli.

Aattona olimma syöny hyvin, käyny hauroolla ja istuumma isännän kans saunan lautehilla lämmittelemäs, ku poijan porukka tuli. Niitten lemmikit joutuu pysyttelemähän poijan kämpäs, ku Metku ei suvaatte toisia koiria. Mutta kyllä siinä ääniviestit kuluki puolin ja toisin.

Ja kaiken lisäksi selevis joulun jäläkihin, jotta Metkulla oli juoksut alakamas. Ei ihimekkää, jotta Rymy-poika olis niin kiihkiästi halunnu tulla tutustumahan Metku-neitihin.

Flikan väki lähti jo tapaninpäivänä, ku niillä oli kummallaki töitä torstaina. Niin ku mullaki. Poijalla on loppiaasehen asti vapaata, mutta miniänaluulla alakaa työt jo uuren vuoren jäläkihin.

Hoksasin, jotta yhtäkää valokuvaa en ottanu koko joulun aikana. Nautiin vain hetkistä. Rapsuttelin ja silittelin maharollisimman palijo niin koiria ku kissiäki. Ja kyllä mä vähä halasin välillä muksujaki.

Nyt pitää vissihin sitte toivottaa jo

Oikeen hyvää uutta vuotta!

(Ja pistetähän ny tähän perähän varooksi pääsiäästä, vappua, juhannusta, ittenääsyyspäivää… Meinaan, jos tuo muisti reistaaloo jatkoski tähän mallihin, niin jää muuten toivottamata.)

 

Yhyren asian ihiminen

Mä havahruun eileen ajattelemahan, jotta musta on tullu yhyren asian ihiminen. Ei vain paukut (lue: viittiminen) piisaa enempähän.

Kun mä oon päivän töis, mä en silloon saa ehtoolla enää mitää aikahan. Paitti ehkä pienen lenkin ja telekkaria kattoes vähä käsitöitä (jos niitä sattuu olemahan). Tai kerään pyykit pois narulta, mutta en välttämätä saa niitä heti saman tien käärittyä kaappiihin vaan se saattaa jäärä seuraavalle ehtoolle. Tai sitte mä tyhyjään ja täytän tiskikonehen ja siivuan tiskipöyrän ja hellan.

Viikonloppuusin tahtoo mennä niin, jotta lauantaina on kaupaskäynti ja joka toinen lauantai petivaattehien vaihto ja joka toinen viikonloppu vaihran hantuukit. Ne piisaa mulle yleensä lauantain ”töiksi”.

Eileen mulle olis piisannu kauppareissuksi ruokakauppa ja Tokmanni, mutta isäntä tahtoo Jyskihin hankkimahan uutta tyynyä. Niimpä me loppujen lopuuksi kierreltihin kaupungilla liki nelijä tuntia. Ja mä tein historiaa: ostin ittelleni farkut, jegginsit ja tunikan. Tokmannilta yhteeshintahan 36,90. 

Ku viikolla en saa pyykkiä pestyksi, niin sunnuntait on nykyään taas pyykkipäiviä eikä silloon tuu tehtyä juurikaa mitää muuta. Paitti tietysti pakolliset ruaanlaitot ja tiskaukset. Työvaatteet kattelen valamihiksi alakuviikkua varte.

Tänään sain sentäs leivottua suklaamurukeksiä jouluksi. Ja pakeetootua muutaman lahajan, jokka isäntä oli hankkinu. Ja laskut maksettua. Siinä ne taas oli mun päivän askarehet.

Tänään on ollu kaiken lisäksi tosi masentava sää: on tuullu ja satanu vettä koko päivän. Ei oo nähäny teherä mitää iliman valoja. Saret ropisoo ikkunoohin niin ku syksyllä. Ei yhtää tuu joulufiilis tällä kelillä.

Nyt on varmahan pakko ruveta jo ehtoosinki yrittämähän jotaki ku eihän täs ny jouluhun oo enää ku yks viikonloppu. Seuraavana viikonloppuna pitääs oikiastansa olla jo kaikki tällättynä, ku muksut on tulos.

Eileen totesin isännälle, jotta musta tuntuu, jotta oon vetäny itteni vähä liika piippuhun nuotten koulujen kans. Kaks kouluutusta melekeen peräkanaa on ottanu aika koville ku (niinku ehkä ootta huomannu, niin) tuun ihan huomaamattani vaatineheksi itteltäni aika palijo.

Yritin tänään täyttää eres näyttösuunnitelmia, mutta enhän mä saanu niitä valamihiksi. Puuttuu tietoja ja puuttuu kokemusta. En pysty tekemähän vielä ensimmäästäkää näyttöä vaikka haluaasinki. 😦

Ai niin – isäntä yllätti mun tänään: se muisti mun nimipäivän vaikka itte en muistanukkaa. Sain ihan lahajuksiaki:

 

Ja niinku ehkä huomaatta, oon saanu siivottua arkistoa sen verran, jotta tänne mahtuu taas kuviaki. 🙂

Muutto

Kyllä en jaksa mitää töitten lisäksi! Mä saan vähääset enerkiavarantoni hupenemahan päivän mittahan työmaalle niin perinpohojin, jotten ehtoosin jaksa (= viitti) teherä enää mitää. Paitti aina joskus käyn vähä kävelyllä, jotta sais eres vähä happia. Päivänvaluahan ei siihen aikahan enää oo. Mutta mitää muuta en sitte teekkää. Joulukortit oon sentäs saanu kirijootettua. Ne on ny postimerkkiä vaille valamihina. Niin ja adventtitähären laitoon keittiön klasille ja valopallon tähän työkämpän klasille.

Yöt tahtoo olla takkuusia. Näjen unia töistä ja heräälen muutaman kerran yös. On vissihin jonku verran stressiä sekä siitä, jotta osaanko ja teenkö oikeen sekä näytööstä. Mulla ei oo vielä ensimmäästäkää suunnitelmaa tehtynä. Seki stressaa.

Pomo lähtöö parin viikon päästä kahareksi viikoksi Thaimaahin ja sen jäläkihin alakaa vuoren vaihtehen kiiruhut. Mihinä välis näytöt? Maalliskuun alaku on äkkiempää ku hoksaakaa.

Tällä viikolla oon teheny niin alavillista ku alavitoontaki kirijanpitua ja pomon ohojaukses myös alv-ilimootuksen.

Palakkoja oon laskenu ja normipalakat sujuu jo aika kivuttomasti. Mitä ny yhyren taloyhtiön palakoos töpeksiin, ku en hoksannu vaihtaa palakanmaksuvuotta. Sielä ku oli maksettu palakkoja viimmeeksi kaks vuotta sitte…

Laskuttanuki oon jonku verran. Niin, ja alakasin tekemähän kausi-ilimootuksia palakoosta. Ittekseni – runsahan yhyren kerran kokemuksella… Melekeen oli maha kuralla ku jännitin, kuinka ne menöö.

Perijantaina mä alakasin muuttopuuhihin. Muutin ”peräkamarihin” pois silimistä (ja pois mielestä?) Pois uuren harijoottelijan tieltä. 😦

Pomo meinas, jotta hänen on helepompi ohojata sitte sitä uutta, kun se on siinä likempänä. Mulle se sanoo (vitsillä), jotta ”sä jo osaat, sä voit tulla tänne”.

Eileen ehtoolla oli kutsu sinne oppilasyhyristyksen tarijuamalle ruaalle. Mukavaa oli, mutta kyllä mä lähärin heti ensimmäästen lähtijöötten jäläkihin. Olin kotona jo kahareksan mais. Enkä jaksanu syörä niin palijo, jotta olis tullu kuitattua se viimmevuotinen missattu ruokaalu. 😀

Tänään en saanu petivaattehia tuulettumahan, ku on tuhurannu vettä heti aamusta. Laitoon vain puhtahat lakanat petihin ja pesaasin likaaset. Saman tien pesin vielä konehellisen pikkupyykkiä, ku oon huomenna menos Raijalle kylähän, niin jottei mun huomenna tarttisi suorittaa kovin suuria pyykkisulukeesia.

Kirijanpitua enimmäksensä

Tällä viikolla ei oo ollu ku kaks palakkaa laskettavaksi, joten oon keskittyny kirijanpitohon.

Sain sen noin puolehen välihin tehtyä. Sovittihin, jotta pomo tuloo sen vielä tarkastamahan ennen ku jatkan etehen päin.

Ei onneksi ollu mitää hirmuusen suuria virheetä. Joitaki sellaasia, jokka johtuu lähinnä siitä, jotten taasakaa ollu vain ymmärtäny tarpeeksi asiakkahan toimintaa. Ja valitettavasti jokunen huolimattomuusvirheki oli livahtanu joukkohon.

Toki kaikki virheet on sieltä saatu ny korijattua, ku pomon kans käytihin joka kirijaus yksitellen läpi. Siinä samalla oon oppinu jo monta sellaasta juttua, jotta osaan loppuvuoren kirijanpitohon niitä soveltaa. Tai ainaki hoksaan kysyä, jos en itte tierä.

Erelleenki oon erittään tyytyväänen harijoottelupaikkahani ja tykkään työstä. Ikäväähän se tietysti olis opintojen täs vaihees havaata, jottei tää ookkaa yhtää mun juttuni…

Eileen töiren jäläkihin mua orotti kotona suloonen yllätys. Ninnu oli lähettäny mulle ”ihan muuten vain” joululeheren, johona oli vaikka mitä ihania käsitöitä, askarteluja, leipomuksia ja muita joulujuttuja.

Nyt ku tiet on kuivanu ja on ollu komia kuutamo, oon joka ehtoo käyny pienen lenkin. Se on arviolta joku 3-3,5 km.

Tänään havahruun siihen, jotta jouluaattohon on tasan kuukausi.

Iski paniikki! Meillä ku ei oo mitää tehty vielä joulun etehen. Ei siivottu, ei leivottu, ei lahajoottu.

Niimpä mä kauppareissulla nappasin muutaman lahajaksi soveltuvan jutun ostoskorihini. Ja ruaan jäläkihin päätin selijättää lopukki alakavasta paniikista menemällä soffalle päikkäriille. 

Siitä herättyäni kello oliki jo niin palijo, jottei tälle päivää enää kannata suunnitella mitää tekemisiä. 😉

 

Viimmeenen kouluviikko

Siinä se ny oli – valamistavan koulutuksen osuus. Keskiviikko ja torstai kertaaltihin joitaki kirijanpitojuttuja, mutta en ny sanoosi, jotta mitenkää erityysen tehokkahasti. Mihinkäs se tyyli olis ny viimmeesinä päivinä muuttunu.

Perijantaina meillä oli aamupäivä ruottia ja ehtoopäivä käytihin läpi näyttösuunnitelmaa. Meillä on vielä toinen puolikas päivä ruottia parin viikon päästä. Sinänsä ihan naurettavia tuollaaset yhyren päivän mittaaset kurssit. Eihän sielä kukaa mitää opi, jos ei ennestänsä osaa. Paitti Aleksandra, joka ei oo koskaa opetellu ruottia, niin ainaki lukusanoja jo alakas osaamahan.

Perijantaina oli paikalla myös Anne ja Paula, jokka on aloottanu harijoottelun jo kuun vaihtees. Oli kiva nähärä niitä ja kuulla, jotta ovat pääsnehet jo oikeen työn makuhun paris viikos. Toki kummallaki on vahava osaaminen jo ennestänsä, jottei sinänsä mikää ihime, jotta tuntevat olevansa jo ihan töis.

Poika, miniänalaku, Rymy ja Mortti tulivat tänne perijantaiehtoolla. Ja niin ku aina – mä tein pitsan niin, jotta se oli suurin piirteen justihin uunista otettua, kun ne tuli.

Eileen niitten piti lähtiä käymähän Mortin kans eläänlääkäris. Se ei saanu pissattua. Lääkäri oli joutunu antamahan sille vähä ”rentoutusta”, jotta oli saanu katetrootua. Joku tukos sielä oli ollu. Mortti-raukka nukkuu monta tuntia ja oli hyvääsesti vielä pöhönäs (= humalassa) koko loppuehtoon. Piti vahtia, jottei se yritä kiivetä tai hypätä mihinkää, jottei tuu vahinkua. Tänään se oli onneksi jo oma ittensä. Ehkä vähä tavallista hellyyrenkipiämpi.

Eilistä lasagnettea oli tälle päivälle vielä suolaaseksi, niin jotta tänään en oo muuta ruaanlaittua harrastanu ku poijan pyynnöstä tein voholuja (= vohveleita). Ja kyllä se söiki! Se jo alakas murehtimahan, jotta jääkö äiteelle ollenkaa, ku se vain paistaa ja muut syö. Mä lupasin, jotta saa syörä vaikka kaikki, jos kerta maistuu. Mutta ei se ihan kaikkia syöny. Jäi mullekki. 🙂

Huomenna sitte alakaa harijoottelu mullaki. Joko saa alaata jännittämähän? Hyvä – mä oon nimittään jännittäny jo vissihin siitä haastattelusta asti, ku melekeen joka yö oon kattellu painajaasia harijootteluhun liittyen. Mutta jospa se siitä lähtis vähitellen. Opettajaki tuloo jo tiistaina käymähän työpaikalla. Teherähän koulutussopimus.

Nelijältä meirän porukasta puuttuu vielä viimme viikolla harijoottelupaikka. Joutuvat menemähän koululle ja sielä tuloo sitte työnhakuvalamentajia sun muita auttamahan harijoottelupaikan haus.