Pensankatkua ja lakankäryä

Mulla oli tänään taas työttömyyspäivä. Ei voi oikeen ikänä etukätehen suunnitella mitää, ku yleensä saan vasta maanantaina ehtoopäivällä tietää, tuunko tiistaina töihin vai en. Ku joskus se ”vapaa”päivä on osunu keskiviikolle tai torstaillekki. Mutta siitä nää on kivoja päiviä, jotta saa kummasti aina asioota hoirettua.

Gorilla on pahaenteesesti haisnu pensalta jo piremmän aikaa. Mä oon ny aika vähä ajanu sillä, ku oon aina säiren sallies käyny pyörällä töis. Mutta ku auto on seisny tallis piremmän aikaa ja sen oven aukaasoo, niin sieltä tuloo tosi vahava pensanhaju.

Oli tarkootus käyttää se huollos ja katsastaa ennen Oulun reissua, mutta korijaaja on lomalla eikä ota uusia töitä ennen elokuuta. Täytyy yrittää heti kuun vaihtees kysäästä, josko sen sais huoltohon.

Vähä (tai oikiastansa aika palijoki) huolestuttaa tuo haju. Maahan ei pensaa näyttääsi valuvan, mutta jostaki se tankki falskaa (= vuotaa). Mihinkä se vuotaa ja voiko se olla vaarallista, se mua huolestuttaa.

Sain kumminki aamulla muutaman muun asian hoirettua: siirsin hammaslääkärin kontrolliaikaa, ku tajusin, jotten varattuhun aikahan pääse. Uus aika meni ny sitte lokakuun alakuhun, mutta ku ei oo mitää akuuttia, niin se ei haittaa.

Seuraavaksi tilasin kosmetolookin, se on 1.8.

Aamupäivällä mulle tuli ompelimosta viesti, jotta tanttu olis valamis. Kävin sen hakemas saman tien ja hain kaupasta vähä täyrennystä jääkaappihin.

Ruaan jäläkihin isäntä eherootti, jotta lähäretähän käymähän sen siskoon työnä kyläs, mutta siskoonsa oli menos parturihin. Meemmä sitte joskus toiste.

Kyläälyn sijasta mä paneuruun yhtehen hääprojektihin. Siihen liittyen vietin aikaa verstahalla lakankärys usiamman tovin. Vaan ei se menny ihan niin ku Strömssöös eikä lopputulos ollu sellaanen ku olin toivonu, mutta isäntä meinas, jotta kelepaa. Pakko kelevata, koska uurestansa en voi sitä enää teherä. Tai voisin, mutta pitääs ostaa uuret värkit eikä lopputulos torennäköösesti olsi yhtää sen kummee.

Sitte luin puheen läpi ja havaattin korijattavaa. Olin justihin saanu konehen auki ja tehtyä ensimmääset muutokset, ku ukkoonen jyrähti. Ei ku äkkiä kones kiinni ja piuhat irti seinästä. Mutta siinä se oli koko ukkoonen: yks jyrährys eikä muuta. Hetken päästä uskaltauruun takaasi konehelle. Sain virheet korijattua ja tulostin tekstin. Heti osuu silimihini uus kohta, mikä pitää vielä korijata. Saa nähärä, onko alakuperääsestä tekstistä enää mitää jälijellä häihin mennes… 

Työtön, työtön, työtön

No, eihän se ny oo mikää uutinen. Työtöönhän mä oon ollu jo yli kaks vuotta. Kouluaikana työttömyys ei vain tuntunu niin työttömyyreltä. Jos ymmärrättä, mitä yritän sanua.

Heräsin seittemän aikoohin ja totesin, jotta ku sää näyttää komialta, niin tänään käynki polokupyörällä ruokakaupas heti aamusta. Kovin isoja ostoksia ei pyörän korihin saa mahtumahan, mutta käy sitte vaikka vähä useemmin. Tuloo liikuntapuoli hoirettua siinä samalla.

Kotia tullesnani nappasin postin loorasta ja hämmästys oli suuri, ku sielä oli jo se korijattu toristus orottamas! Skannasin ne heti työkkäriä varte. Tosin en saanu lähetettyä niitä oma asiointi -sivun kautta vaan pistin sähköpostina kirijaamohon.

Sen jäläkihin soitin sinne silimälasiliikkeehin ja kysyyn, jotta vieläkö kerkiää sangat vaihtaa. Ei keriinny, oli lähetetty jo etehenpäin. No, ei voi mitää. Täytyy tyytyä niihin, mikkä tuli valituksi.

Sitte laitoon päivärahahakemuksen matkahan. Eilisehen loppuu kulukorvaus, jota maksettihin opiskelujen aijalta. Päivärahapäätöski oli tehty vain siihen asti ja ne piti hakia ny pois.

Otin eileen koululla muutaman kuvan ku oltihin kakkukaffeella. Meinasin, jotta laitan ne sähköpostilla kurssikaveriille, mutta eipä enää pääsnykkää sen enämpää sinne ku koulun sivuullekkaa. Meille sanottihin, jotta tunnukset on voimmas pari viikkua koulun päättymisestä. Ilimeesesti me oltihin niin rasittava porukka, jotta meistä haluttihin erohon heti eikä hetken päästä. Onneksi kerkesin eileen napata sieltä taltehen vielä viimmeeset kurssiaineestot. Mutta nyt mulla ei oo kenenkää yhteystietoja.

Päivällä mulle soitettihin työkkäristä. Olivat saanehet mun toristukseni ja palakkatukiosastolle oli tullu työnantajan tukihakemus. Varmistivat, jotta mä oon halukas menöhön töihin ja jotta on erellytykset saara palakkatukia. Tosin siinä tuli vähä sellaanen pieni takapakki: työnantaja on ajatellu saavansa 50% palakasta, mutta nyt näyttääs siltä, jotta saa vain 30%. Kuulemma omaehtoonen opiskelu katkaasi sen pitkäaikaastyöttömyyren enkä kuulu enää siihen 50-prosenttisesti korvattavihin. Jos olis ollu työkkärin määräämä koulutus, niin se ei olsi vaikuttanu. Saas nähärä, kaatuuko työtarijous tuohon 20 prosenttihin.

Sen jäläkihin mä meinasin tilata uuren verokortin, ku mä sain aikoonansa sellaasen, mihinkä veroprosentiksi oli merkitty 2,5. En oo pitäny kiirusta uuren hankkimisella, ku ei töistäkää oo ollu tietua. Kassa vei joka tapaukses 26,5% ja Kela viöö 20%. Mutta emmä vissihin osannu sitä laskelmaa teherä oikeen, ku ei se tarijonnu mulle veroprosentiksi ku 5,5. pitää käyrä verotoimistos laskettamas, niin ei ainakaa mee niin pahoon mättähäsehen.

Emmä sitte palijo muuta ookkaa saanu tänään aikahan.

Tulupat vaihtohon

Ei mulle, mutta autolle. Tais olla jo aikaki. Isäntä sanoo, jotta sielä oli alakuperääset tulupat. Mutta ei kai niillä vielä olsi kumminkaa kovin kiirus ollu, ku niillä on ajettu vasta 12 vuotta. 😀

Eileen ehtoolla tajusin, jotta täshän on enää viikko toristustenjakohon! Ja tänään kattelin, jotta vielä puuttuu nelijältä opettajalta arvioonnit 14:stä eri tehtävästä! Kyllä turhauttaa! Tuntuu ihan meirän aliarvioomiselta: pistetähän tekemähän tehtäviä, joita ei sitte vaivauruta eres kommentoomahan.

Töis on ollu selevästi vilikastumahan päin. Lauantai oli ollu hyvinki kiirus, ku omistajapari oli ollu kaharestansa. Tänään Seija pyysi mua vähä apuuhin, kun se täytti palakkatukihakemusta. Mulle olis luvas osa-aikatöitä kolomeksi kuukaureksi, jos ne saa mun palakkaamisehen tukia.

Kelaki yllätti iloosesti: laitoon perijantaina ensimmääsen hakemuksen matkahan ja tänään oli jo sähköpostis tieto, jotta maksupäivä on huomenna. Melekeen puolta vähemmän tuloo ku ansiosironnaasta, mutta toisaalta veruaki vierähän 6,5% vähemmän. Seuraavan hakemuksen saa pistää jo ens viikolla, ku päivärahapäätös on tällä tietua tehty vain koulun loppumisehen asti. Sitte mun pitää toristaa työkkärihin, jotta koulu on suoritettu ja ne teköö uuren lausunnon Kelalle. Sen jäläkihin tipahtaa vielä 9,-/päivä, ku jää kulukorvaus pois.

Ei tuo tuleva palakkakaa tuu päätä huimaamahan, se jää pienemmäksi ku ansiosironnaanen, mutta on tietysti suurempi ku Kelan raha.

Ihan mielelläni meen töihin, vaikka mä tunnistan ittestäni päivä päivältä vahavemmin, jotta myijäksi musta ei oo. Mä oon liika arka ja tierän niin luvattoman vähä tuotteesta puhumattakaa, jotta osaasin opastaa asiakkahia niiren käytös.

Tällääseltä introvertiltä kuluu hirmuusesti energiaa ku yrittää selevitä työpäivästä eres jotenkuten. Ehtoosin mä oonki puolikuollu enkä jaksa/viitti teherä mitää. Puutarhahommat on kaikki tekemätä, klasit pesemätä. Ja kaikki nuo tekemättömät työkki rasittaa. Mutta ku ei vain saa mitää aikahan. 😦 

Siinä se

Eipä täs ihimeempiä.

Maanantaina totesin, jotta oomma isännän kans käyttäny samaa sukunimiä viimmeeset 35 vuotta.

Tiistai oli kuntoolupäivä töis: kannoon selekä märkänä, jalaat ja käret väsyksis yläkerran varastosta kesäkamaa myymälähän.

Tänään poika täyttää 27 vuotta.

Ja mä pistin viimmeesen päivärahahakemuksen työttömyyskassalle. Siitä tuli vähä surullinen mieli. Siinä se ny oli. Yhyren jakson loppu.

Nyt mun pitää saara kassalta lausunto, jotta heiltä maksu loppuu ja siirtyy Kelalle. Sitte sen paperin kans pitää mennä työkkärihin, jotta ne voi antaa lausunnon Kelalle, jotta mulle saa maksaa päivärahaa ja mieluusti vielä koulun loppumisehen asti sitä yhyreksän euron kulukorvausta.

Parin viikon päästä sais laittaa ensimmääsen hakemuksen matkahan ja sitte ristiä käret kyynärpäitä myöte, jottei päätökses mensi kovin kauaa.

Tokihan mä tiesin, jottei uuren työn saaminen tällä ikää tuu olemahan heleppua, mutta kyllä mä sen verran suuria kuvittelin ittestäni, jotta mä olsin eres jotaki työtä saanu tähän mennes. Mä ku olin omasta mielestäni niin hyvä työntekijä, jotta kyllä ny joku työnantaja sen hoksaas…

Nyt mä oon alakanu epäälemähän niitä saamiani kehuja. Tai ennemminki sitä, jotta onko siinä käyny niin ku kaikkien vastoonkäymistenki kans: mä suurentelen niitä ja luulen sen takia olevani parempi ku oonkaa.

On mulla kumminki täs yks valonpilikahrus näköpiiris: vajaan viikon päästä mä toivon, jotta mulla on eres jonkimmoinen aavistus siitä, tuunko mä saamahan toristuksen vai en.

Sitä ennen mä tietysti stressaan sitä, kun mun arvioontiihin ei oo vielä tähän mennes kirijootettu riviäkää ja kehityskeskusteluki on käymätä. Mutta ihimeekseni en stressaa niin palijo ku voisin. Uskon, jotta ne teköö ne arvioonnit viimmeestään sitte tiistaiaamuna ennen sitä arvioontia. Nyt niillä on perijantaina sen toisen harijoottelijan arvioontipalaveri, jottei oo ny voinu olettaakkaa, jotta ne mun omahan kerkiääs vielä keskittyä. Ja ku niitä oikeetaki töitä pitääs välillä teherä. Liisa mulle sanooki, jotta nämä kaks tutkintoa on työllistävimmät tähän asti. 

 

Asioota mittasuhteehin

Mä en muistanu teille toimittaakkaa, ku silloon viimme tiistaina opettaja oli käymäs sitä tutkintosuunnitelmaa tekemäs, niin mä sille sanoon, jotta ku mä oon ollu ihan hermona sen kans. Se tuumas, jotta hän sen arvas, ku mä oon niin pedantti. Mä vitsaalin vain, jotta ai, sä oot huomannu sellaasen piirteen mus.

Mutta mulla on ollu aukko sivistykses. Mä oon nimittään luullu, jotta pedantti tarkoottaa tarkkaa ja täsmällistä. Kumminki halusin vielä sen varmistaa, niin arvakkaas mitä?! Pedantti onki sivistyssanakirijan mukahan turhantarkka, pikkumainen saivartelija. 😀 Valitettavasti on pakko tunnustaa, jotta kyllähän se sanakirija oikias on. Sellaanenhan mä justihin oon.

Mutta leikki leikkinä ja pylly pois tyynyltä! Tänään meillä oli etäpäivä ja mä olin jo aamukahareksalta konehella. Eikä taaskaa ollu etätehtävää! Kävin tunnin väliin kattomas ja lopuuksi puolilta päivin se oli tullu. (Sitä kiirastorstain tehtävää ei oo näkyny vieläkää.) Viikko sen tekemisehen oli annettu aikaa, mutta koska meillä ny oli sitä varte etäpäivä, niin tein sen ja muokkaalin usiampahan kertahan ennen ku lähetin menemähän. Aiheena oli hankinnat ja sopimusoikeus. Huomenna on samasta aiheesta lähiopetusta.

Ehtoopäivällä tuli opettajalta sähköpostia. Se oli tänään ensimmäästä päivää sairasloman jäläkihin töis ja kyseli, mihinä mallis itte kunki tutkinnot on ja pyysi laittamahan viestiä. Mä sitte seliitin, jotta mun suunnitelma olis hyväksymistä vailla, niin pääsis kirijaamahan arvioontia. Aluun perinhän mulla piti olla näyttö ens viikon keskiviikkona, mutta ei tuu millää onnistumahan. Tällä viikolla on vain kaks työpäivää, ens viikko on kokonansa, mutta sitä seuraavalla viikolla on helatorstai ja sitte taas seuraavan viikon Liisa on lomalla…

Mä hätäännyyn taas kerran, ku tajusin, kuinka vähä täs oikiasti on aikaa: 16 työpäivää! Tai oikiastansa 11, koska paperit pitää saara tutkintotoimikunnalle tään kuun loppuhun mennes, jos ne meinaa saara kesäkuun kokouksehen. Paniikki, paniikki!

Sitä ei tosin kauaa kestäny, ku sain koulukaverilta sähköpostia. Kyllä meni asiat äkkiä mittasuhteehin. Sillä nimittään epäällähän kohorunkaulan syöpää. 😦

Veti sanattomaksi. Maarit on vasta vähä yli nelikymppinen. Kyllä tuntuu sen jäläkihin mitättömältä tutkinnon venähtäminen tai oma selekäkipu.

Sitäpaitti mun kipu on ruvennu jo helepottamahan. Isäntä kävi päivällä apteekis ja toi mulle Ketoriinia. Yhyren tapletin oon ottanu vasta ja mä oon jo melekeen kivutoon. Se oli joko ihimelääkettä tai sitte selekä olis jo muutenki ruvennu paranemahan. Kovasti se vielä kronksahteloo, mutta se ei tee kipiää, kuullostaa vain ilikiältä. 

 

Sataa ku saavista kaataen

Nimittään paskaa niskahan. Tällä kertaa osuu pahiten poikahan. Sehän on teheny töitä työosuuskunnan kautta ja mä silloon huoppasin sitä, jotta kuinka siinä vielä käyrähän. No eihän siinä hyvin käyny.

Se (ja kaikki muukki työosuuskuntien jäsenet) on saanu viimme maanantaina tällääsen tieroottehen (huom! viikkua ennen ku tuloo voimahan):

Eläketurvakeskuksen päätöksen perusteella laskutuspalveluiden käyttäjät luokitellaan eläkevakuuttamisen kannalta yrittäjiksi 1.5.2017 lähtien, jolloin käyttäjät siirtyvät yrittäjän eläkelain (YEL) piiriin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että 1.5.2017 alkaen emme pidätä maksamistamme palkoista lainkaan eläkevakuutusmaksuja.

Muutoksella ei ole takautuvia vaikutuksia, ja 30.4.2017 asti maksetut TyEL-maksut ovat kerryttäneet ja kerryttävät työeläkettäsi normaalisti.

YEL-vakuutus on pakollinen, kun eläkelain piiriin kuulumisen edellytykset täyttyvät:

  • työskentelysi ei tapahdu eläkevakuuttamisen kannalta työ- tai virkasuhteessa, toisin sanoen työskentelet esimerkiksi laskutuspalvelun kautta
  • olet 18-67-vuotias,
  • yrittäjämäinen toimintasi on kestänyt neljä kuukautta ja
  • arvioitu työtulosi on vähintään 7 645,25 euroa vuodessa.

On se hyvä, jotta tuli eileen naurettua niin palijo, ku tänään ei naurata enää yhtää.

Luminen vappu

Näin vielä perijantain vastaasenaki yönä painajaasia, mutta olin jo muuten vähä rauhoottunu tuosta torstain tunnekuohusta.

Tein töis sen, mitä mun oletettihin tekevän ja omasta mielestäni vähä yliki. Ja käskemätä, ku nyt on jo sellaasia töitä, joihinka osaan tarttua iliman, jotta tarttoo komentaa. Niin, ja sain mä ehtoopäivällä yhyren tosi hauskan ja mielenkiintoosen tehtävän: piti laittaa sähkösuojamaalin esittelytelines lyöntihin. Miehet toi telinehen paikoollensa, mutta mä lastasin siihen maalit ja laitoon esittelyvireon toimimahan. Tunsin olevani kovinki kätevä, ku onnistuun siinä. 😀

Ruokatauolla soitin Elinalle tilatakseni hiusten färijäyksen ja siistimisen. Elina vastas, mutta sanoo olevansa justihin autos, eikä pysty kattomahan varauskirijaa, mutta muisti ulukua, jotta lauantaiaamulla olis vapaata, jos haluan tulla silloon. No sehän passas mulle paremmin ku hyvin, ku oltihin Raijan kans sovittu, jotta vietämmä lauantaina yhtöhöösiä 110-vuotisjuhulia hyvän ruaan ja teatterin merkiis.

Parturista tultua haukkasin jotaki hiukopalaa, ku en halunnu pilata hyvää ruokahalua syöpööttelyreissua ajatellen. Sen jäläkihin käytihin kaupas.

Ei tarvinnu keittääkkää, ku isäntäki lupas mennä ”ulos” syömähän. Tuo ulos on sen takia lainausmerkiis, ku isännän ulukona syöminen on huoltsikkaruokaa tai jotaki muuta pikaruokaa. Me Raijan kans meemmä aina kunnon ravintolahan ja nautimma siitä, jotta se ruoka tuorahan meille friisti noukan alle ja meirän ei tartte muuta ku syörä.

Ja siitä puheenollen – Raija tuli hakemahan mua ehtoopäivällä. Menimmä Fransmannihin syömähän. Olihan hyvät sapuskat! Ja tosi täysinäänen olo. Melekeen piti vyöryä siitä teatterille.

Käytihin kattomas Ulla Tapanisen Lava-ammuntaa. Voi jessus, ku sai nauraa! Se tuli niin tarpeehin justihin ny, ku näytti niin synkältä. Kiitos, Raija!

Tänä aamuna oli oikeen vappuunen sää: maa oli ihan valakoosna. Lunta oli satanu yön aikana varmahan viitisen senttiä ja saretta on piisannu koko päivän. Vasta ehtoolla kuuren mais loppuu. Ja vaikka lämpötila on ollu plussan puolella, sitä on satanu sen verran reippahasti, jotta kesti kauan ennen ku alakoo paikka paikoon maa näkyä lumen alta.

Mä en sitä surru, mutta surin sitä, jottei mulla ollu vierä linnuulle enää mitää syötävää. Sieltä ne raukat yritti hangen alta kaivaa maahan puronnehia auringonkukan siemeniä. Lintuja oli niin palijo, jotta tappeluultakaa ei vältytty. Varsinki järripeipot näytti olevan aika äkääsiä (= kiukkuisia).

Mä pistin ensiksi hantuukit pyykkikoneehin ja rupesin sitte vääntämähän sitä tutkintosuunnitelmaa. Kuus tuntia mä sitä tein. Nyt se saa mun puolestani olla tuos mallis tiistaihin asti. Kattotahan sitte, mitä opettajalla on siitä sanottavaa. Emmä silti siitä oikeen oo irti pääsny, kyllä se naputtaa takaraivos kaiken aikaa.

Laskin, jotta mulla on vielä 24 työpäivää, mutta montako päivää siitä haukkaa tuon suunnitelman hyväksyttäminen, niin se onki sitte eri asia. Ja koska tutkintotoimikunnalla on kokous, johonka tutkintopaperit vois toimittaa niin, jotta kerkiääsin vielä saara toristuksen ennen kesäkuun loppua. Se on takaraja, ku siihen mennes mun pitääs käyrä näyttämäs se toristus työkkäris.

Eikä! Nyt mä en suostu tätä huoppaamahan enää yhtää enämpää – ainakaa äänehen.

Hauskaa vappua kaikille – säästä huolimata!