Joitaki ajatuksia

Viimmeesen kuukauren aikana on tullu muutama sellaanen ajatus, joka olis tahtonu ruveta runoksi, mutta en vain saanu niitä asettumahan nätisti. Nyt en enää jaksa hinkata niitä.

Täs ne on sellaasina kun ne tänä päivänä sattuu olemahan:

TALVIHORROS

Taivas valaa
harmaata sadetta
kuin sulaa tinaa.

Maa on talven kosketuksesta
yhä kohmeessa.
Vesi kiertyy lammikoiksi
sen jäisille pinnoille.

Sama harmaus 
leviää mieleeni,
jähmettyy kuoreksi
ajatusteni rosoisille pinnoille
eikä niillä ole enää
tilaa liikkua
eikä versoa uutta.

Aurinko,
me kaipaamme Sinua,
tämä hyhmäinen maa
ja minä.

Tule sulattamaan pois
talven horros.

*** 

MUSTARASTAS

Taivas oli ripustanut
harmaat pisaraverhonsa
maiseman ylle.

Niiden lomitse
kuulin laulusi.

Katseeni tavoitti
tutun hahmosi
lehdettömän pihlajan oksalta.

Sinä laulat
minut kevääseen.

***

AAMUHETKI

Minun aamuhetkeni.

Lintujen kirkasääninen kuoro
pihapuissa.

~ Anne Saari ~

Kaiken kansan työrunot (toim. Risto Ahti)

Oon 2012 osallistunu Lahden runomaraton ry:n 30-vuotisjuhulakilipaaluhun, mihinä aiheena oli ”Työ, elämä”.

Tää kirija on koottu kilipaaluhun lähetetyystä runoosta. Kaikkiastansa kilipaaluhun oli tullu 1100 runua. Risto Ahdin esipuhe kirijas on hyvä ja kannustava. Oon saanu tään ”kirjailijakappalehen” jo silloon, mutta ny vasta tuli lujettua…

Kilipaalun voitti Mari Niiranen, jolta on kirijas kolome runua, joista täs ensimmäänen:

Ilmastoitu huone, selänmyötäinen tuoli, radio,

neljä neljäsosaa alastomia puita, marraskuu,


aurinko pölyrätin näköisen pilven alla.


Kello raksahtelee, paperit kellastuvat,
tässä käytävän 
varrella

yksi Virtanen karvoittui ja muuttui karhuksi,
se nukkuu nyt,


hiippaillaan hiljaa.


Tulostin tulostaa, lävistin lävistää,


ihmiset kyselevät viikonlopusta,
hymyillään,
kunhan lämpötila ei nouse 
yli +21 asteen.


Turvallisinta on lähteä tuulen mukaan, leijailla kuin lehti
kauas täältä.

Minua lohduttaa silta kaupungin sisääntulotiellä: se peittää
vain puolet kuilusta,

jonka ylle se suunniteltiin.
Raudoitus irvistää betonista
kuin rikkinäiset hampaat.


Paperit, joihin päivällä kirjattiin tulostavoitteet


minä levitän lattialle, kun illalla tulemme

koiran kanssa sateesta.

 

Munki runot oli kaikki kolome pääsny kirijahan:

MINUN KOKOISENI TYÖ

Minä olen lyhyt ihminen.
Ei minuun monta pätkää mahdu;

antakaa minulle
minun kokoiseni työ.

Sen minä jaksan tehdä.
Mutta yhtään pätkää en enää.

***

MINÄ

Kun en voi loistaa älylläni
enkä ulkonäölläni,

täytyy minun tehdä
itseni tarpeelliseksi työlläni.

***

TARPEETON

Joskus tunnen olevani kuin
vanha, pölyttynyt tavara
varaston hyllyllä.
Ajoittain joku tulee ja
puhaltaa hämähäkinseitit pois
tarvitessaan minua.
Ja kun minua ei enää tarvita,
minut nostetaan taas 
hyllylle odottamaan.

Eikö kukaan muista
ihmistä, joka olen?
Haluan olla tarpeellinen
kaiken aikaa.
Tulkaa jo avaamaan
tämä varaston ovi
ennen kuin sen saranat
ruostuvat kiinni!

Ei mitää laaturunoutta, voin ny jäläkihinpäin toreta. Ja tuon viimmeesimmän runon aluus on ärsyttävää tautonomiaa. Ja MINÄMINÄMINÄ! Korijattavaa siis olis, mutta täs muoros ne ny on sielä kirijan sivuulla. Hyvin siis ymmärrän, minkä tähären voittaja on Mari Niiranen enkä MINÄ. 😀

Vanhenemisesta

Mulla oli oikiasti hauskaa, ku keksiin näitä. Kieli poskes, mutta ihan tosisnani kumminki. Ja vaikka nää on kirijootettu sinä-muoros, niin kyllä ne kertoo ihan musta ittestäni. Voi sanua jotta lähestulukohon kaikki.

Tieten tahtoen en oo kenenkää tekstiä lainannu, mutta varmasti sieltä löytyy sellaasia, jokka joku muu on keriinny kirijoottaa ensi – ja palijo paremmin. Ne on vain sitte jääny itämähän mun päähäni ja mä kuvittelen ny itte ne keksineheni.

Vanhenemisesta

 Muutos

  • Asunto, joka lapsiperheen arjessa tuntui riittämättömältä, on nyt aivan liian suuri, etenkin siivotessa.
  • Valitat, ettei elämässäsi ole väriä. Rinnuksiltasi löytyy kuitenkin koko ruokalistan värikirjo.
  • Nuorena uuvutit itsesi jatkuvalla ahkeroinnilla. Nykyään pelkkä ajatus ahkeroinnista saa sinut uupumaan.
  • Sinusta on tullut pehmeämpi. Valitettavasti vain päästäsi ja vartalostasi.
  • Sitä mukaa kuin vartalosi piirteet käyvät yhä epätarkemmiksi, luonteenpiirteesi puolestaan kärjistyvät.
  • Lähes joka viikko on aamu, jolloin päätät aloittaa uuden, terveellisemmän elämän. Huonon muistisi ansiosta olet jo aamupäivään mennessä unohtanut päätöksesi.
  • Limboon et enää taivu, mutta rimanalitukset onnistuvat yhä.
  • Terävän älyn sijaan olet saanut terävän kielen.

Elämä

  • Olet oppinut elämäsi aikana paljon. Kun vain muistaisit, mitä.

Fysiikka

  • Tunnet tarvitsevasi silmälaseja nähdäksesi tarkemmin. Ensin yrität muistella, mihin ne jätit. Niitä etsiessäsi huomaat, että ne ovatkin olleet päässäsi koko ajan.
  • Kengännauhojen solmiminen käy urheilusuorituksesta. Siitä selvittyäsi olet hikinen ja hengästynyt ja sykkeesi on ainakin 120.
  • Alat arvostaa korkeahkoja, tukevia istuimia. Houkuttelevan upottavaan sohvaan istuuduttuasi et ole enää ollenkaan varma, pääsetkö siitä ylös ilman nosturia.
  • Ei ole olemassa niin pientä ponnistusta, etteikö sitä voisi tehostaa ähkäisyllä.
  • Tunnet itsesi paremmin. Etenkin rankan liikuntasuorituksen jälkeen.
  • Rasituksesta palautuminen kestää kauemmin. Vastapainoksi väsyt sentään entistä nopeammin.
  • Asettuessasi selinmakuulle vatsasi ei enää painu kuopalle. Rinnat sen sijaan valahtavat kainaloihin.
  • Peiliin katsoessasi huomaat kasvonpiirteiden veltostuneet. Pudistat epäuskoisena päätäsi ja seuraat järkyttyneenä vielä viiden minuutin kuluttua leukahelttojen heilahtelua.
  • Peilikuvasi näyttää harmaankalpealta; hiukset, kulmat, silmät, iho, huulet. Epäilet, että sinulla on harmaakaihi.
  • Ihosi kimmoisuus on kadonnut. Tyynyt jäljet poskessasi kavaltavat sinut vielä pari tuntia päivänokosten jälkeenkin.
  • Hormonitoiminnan muuttuessa ihokarvoituksen kasvu lisääntyy. Olet harkinnut oman partakoneen hankkimista.
  • Huultesi täyteläisyys on kadonnut. Hyvitykseksi olet saanut sitä runsain mitoin muualle kehoosi.
  • Ennen olit kurvikkaampi. Nykyisin kumpareisempi.
  • Istuessasi katsot syliisi kummeksuen. Jotain on muuttunut. Sylissäsi on vähemmän tilaa, koska vatsasi on valloittanut puolet sylistäsi.
  • Tunnet rajasi. Unohdat vain välillä, miten paljon ne ovat laajentuneet.
  • Varot käsien kohottelua ja etenkin vilkuttamista. Allien heilahtelu aiheuttaa nimittäin ympäristöönsä pienoisen tuulenpuuskan.
  • Seuraksesi tuppautuu pientä kremppaa. Ennen kuin ehdit iloita yhden parantumisesta, toinen alkaa jo ilmoitella olemassaolostaan.
  • Rinnassasi roihuaa yhä. Tunnet sen parhaiten silloin kun närästää.
  • Selkäsi ei kestä pitkään kumarassa olemista. Ei se kyllä kestänyt nuorempanakaan.
  • Vihlovan hampaan pitäisi olla sinulle oikeastaan iloinen asia. Sehän vain muistuttaa, että sinulla on edelleen omat hampaat suussa.
  • Huomautat puolisollesi kuorsaamisesta. Seuraavana yönä heräät omiin korahduksiisi.
  • Tulet humalaan entistä helpommin. Krapulat sen sijaan ovat entistä vaikeampia.

Ruoka

  • Tiedät kyllä, miten paljon kaloreita mikäkin ruoka sisältää. Ihmettelet silti yhä, miten pieneen suklaakeksiin niitä on saatu mahtumaan enemmän kuin isoon kulholliseen salaattia.
  • Ennen sait syödä mitä vain pelkäämättä lihomista. Nyt pelkkä ruokamainoksen näkeminen tuo pari lisäkiloa.

Vaatteet

  • Vaatekaapistasi löytyy vuosikertoja aina 80-luvulta saakka. Mutta ei mitään tältä vuosikymmeneltä.
  • Et enää yritä muokata itseäsi sopimaan vaatteisiin. Nykyiset materiaalit venyvät kyllä sinullekin mahtuviksi.
  • Valitset vaatteesi ja kenkäsi mieluummin mukavuuden kuin kauneuden perusteella.
  • Uskotko pystyraitojen hoikentavan? Vaatesuunnittelijat eivät tunnu olevan samaa mieltä. Miksi muuten ”isojen tyttöjen” paidoissa raidat ovat vaakasuunnassa?

Mukavuudenhalu

  • Kotisohvan kutsu voittaa melkein kaikki muut kutsut.
  • Sinusta on tullut laiska. Avaat mieluummin jääkaapin kuin siivouskomeron.

Ikä

  • Et muista ikääsi laskematta sitä syntymävuodestasi. Tyydyt noin-arvioon.
  • Syntymäpäivänä iällä ei ole merkitystä. Kunhan kakku vain on hyvää.
  • On vanheneminen silti hauskaakin. Itsensä tekeminen naurettavaksi on yhä helpompaa.
  • Tarvitset kaikkeen tekemiseesi enemmän aikaa. Vain vanheneminen tuntuu sujuvan entistä nopeammin.
  • Vanheneminen on syvältä. Mutta se loppuu noin parin metrin syvyydessä.

maaliskuussa 2016

Anne Saari

 

Pari laiskaa ajatusta

Mä en oo yli puolehen vuotehen kirijoottanu mitää. Nyt tuli pari sellaasta ajatusta, jokka ei antanu rauhaa ennen ku pistin (= laitoin) ne ylähä. En kyllä tierä, minkä tähäre, mutta kumminki.

Amebat
Ajatukset 
liikkuvat päässäni
kuin laiskat
amebat.

~ Anne Saari ~

***

Elämän näytöksessä

Elämän näytöksessä
kuolemalla on aina
eturivin paikka.

~ Anne Saari ~