Sain irean!

Tämähän on pakko jakaa, koska on niin harvinaasta, jotta mulla ylipäätänsä on joku irea tai ajatus.

Mulla oli eileen työttömyyspäivä ja jotenki kummasti mä siinä päivän mittahan tulin ireooneheksi yhyren parannuseherootuksen työmaalle. Esitin sen aamulla pomolle ja se totes välittömästi, jotta ”hyvä irea”. Ja kun se esitti asian omistajalle – eli miehellensä, seki nappas heti siitä kiinni ja alakoo pohtia, kuinka se olis viisahin toteuttaa.

Kyse ei oo sen kummemmasta ku työvaattehien esillelaitosta. Tällä hetkellä sielä on rekis vain mallikappalehet ja täyrennystä jourutahan hakemahan vintistä, johonka ei tuu eres valoja ja mihinä vaattehet on sikinsokin paffilooris niin, jotta samas looras saattaa olla kaharen-, kolomenkimoisia vaattehia. Ne joutuu aina penkoomahan kaikki läpi löytääksensä haluamansa, koska mitä torennäköösimmin se ettitty vaate on justihinki sielä viimmeesimmäs looras.

Mä ireoottin, jotta jos sinne katosta roikkuvan rekin alle vois laittaa eres pari tasoa, mihinkä sais järijestää sitä vaatetavaraa, niin jottei aina tarttisi lähtiä vintistä penkoomahan. Tällä hetkellä sielä rekin alla on ollu lähinnä poistomyyntikamaa, jokka ei liity mitenkää työvaatteesihin.

Löyrettihin kaks pitkää hyllylevyä, joita voirahan hyöryntää ja leca-harkoosta laitetahan vain korookkehet.

Mutta sitä ennen mulla oli tämän päivän työnä kantaa sieltä vintistä alaha jouluvaloja. Niitä varte olin jo aikaasemmin tyhyjänny kahareksan hyllyä. Rapputreeniä tuli tehokkahasti koko päivän, mutta nyt on valo-osasto ojennukses ja hinnooteltuna. Huomenna pääsen työstämähän tuota työvaatepuolta.

Nää on sellaasia hommia, jokka sopii mulle eherottomasti palijo paremmin ku myiminen. Toki sitäki jouruun tänään välillä tekemähän.

Mainokset

Melekeen yliajo!

Meinasin aamulla päästää oravaraukan hengestänsä. Polokupyörällä!

Oon ny säiren sallies kulukenu pyörällä töis.

Tänä aamuna meni orava pyörätien yli ja kun se huomas mun, se lähti juoksemahan pyörätien reunaa mun erellä. Sitte se pysähtyy, nousi takajaloollensa ja jäi kattomahan mua.

Ja justihin, ku olin ohittamas sitä, se päättiki lähtiä takaasi pyörätien yli. Sain väistettyä sitä ja päästihin kumpiki säikähryksellä.

Kyllä olis ollu kauhiaa, jos se raukka olis jääny alle.

Draamaa

Laskutuskiirehistä johtuen en perijantaina keriinny pestä töis laattioota. Niimpä eileen alootin siitä hommasta. Oli aika hilijaanen päivä, joten suuri osa päivästä kuluu hyllyjen järijestelemisehen ja täyttämisehen.

Olin polokupyörällä töis ja tuuli sen verran navakkaa vastahan, ku tulin töistä kotia, jotta oikeen sai tosisnansa polokia, jotta pääsi etehenpäin.

Ehtoolla vähä ennen kahareksaa  istuttihin telekkarin ääres, ku uluko-ovi aukes ja serkun mies huusi ovelta isäntää joukkohonsa kattelemahan appiukkoansa, mun enoa. Sen auto oli kuulemma ollu koko päivän tuola mettän lairas. Isäntä lähti niin vauhrilla, jotta sen jäi puhelin kotia eikä se hoksannu eres pukia tarpeeksi lämpöösesti. Ehtoo oli siinävaihees jo ihan säkkipimiä ja tuuli lujaa. Luulin, jotta ovat menos sinne kaharestansa ja ajattelin, jotta aika toivotoon tehtävä on. Eikä ne sitte ollu saanukkaa mennä mettähän, ku sinne oli tulos kaks poliisin koirapartiota ja omatoimiettijät olis sotkenu jälijet.

Isäntä kävääsi joskus puoli kaharentoista mais kotona hakemas lisää vaatetta ja haukkaamas yhyren voileivän. Ettijöötä oli pyyretty kokoontumahan paloasemalle ja ohojeestuksen jäläkihin lähtisivät haravoomahan mettää. Justihin, ku olivat pääsnehet paloaseman pihahan, oli tullu tieto, jotta enoo on löyretty murskaamolle menevältä tieltä.

Mä oon tosi huono arvioomahan etääsyyksiä, mutta väittääsin, jotta sen autolta sinne oli ainaki kilometrin verran. Tai enämmänki, riippuen siitä, mistä kohtaa se on sieltä löyretty. Ilimeesen hyväkuntoosena, koska oli tänään jo pääsny pois sairaalasta. Silimälasit oli ollu hukas. Yllättävää, koska kysees on 86-vuotias rementikko, jolle on tehty syränleikkaus ja joka liikkuu vähä huonosti ja joka oli ollu toista kellonympärystä iliman ruokaa ja juomaa ja vähä yli viiren astehen lämpötilas.

Sen katuamisen huomaaminen kesti niin kauan sen tähäre, ku vaimonsa sairastaa Parkinssonin tautia ja on vähä muistamatoon hänki. Ei ollu osannu hälyyttää apua. Eikä ottaa lääkkehiänsä. Tilanne huomattihin vasta ku siinä lähellä asuvan pariskunnan rouva oli soittanu ja ilimoottanu, jotta enoon auto on seisny koko päivän paikoollansa.

No nyt kaikki näyttääs kuitenki olevan taas hyvin. Paitti jotta kyllähän serkkujen on ny varmahan mietittävä vanhusten asumisjärijestelyjä. Voiko ne asua enää kaharestansa eres lastensa avustamana? Tai voiko enoon enää antaa ajaa autua?

Se täytyy sanua, jottei se naapuriapu oo onneksi härän hetkellä vielä karonnu. Paikalla oli ollu palijo väkiä valamihina auttamahan ettinnöös ja siinä lähellä asuva nuoripari oli tarijonnu ettijöölle teetä ja kaffeja ja maharollisuuren käyrä sisällä lämmittelemäs. 

Isäntä tuli kotia joskus puolenyön jäläkihin. Siinä hetki meni toimitelles ja vielä sängyski taisi jonkinnäköönen adrenaliinipiikki pitää valaveella ku vielä kaharen aikana yöllä kattoon kellua. Mutta aamulla nousin puoli kahareksalta, ku mun piti käyrä näyttämäs kieltä hammaslääkärille. 😛 Sehän havaatti viimme käynnillä mun kieles jonku plätin (= läikän) ja sitä epäältihin paikan aiheuttamaksi hankausjälijeksi. Se hioo paikkaa ja pyysi vielä käymähän kontrollis jonku aijan päästä. Onneksi oli plätti karonnu ja sain pitää kieleni. Vielä vähä se hioo sitä samaasta paikkaa ja mun pyynnöstä vielä toistaki paikkaa, joka tuntuu terävältä kielehen.

Tänä päivänä oon ollu vähä ku toisen asialla. Hammaslääkäristä tulles kävääsin ruokakaupas ja kotia tultua tein pernavoilooran (= perunasoselaatikon) uunihin. Palijo mitää muuta en oo saanu aikaaseksi. Paitti kaks joululahajaa paketoottin. 😀 Vähä pölyjä pyhiin ja pyykkiä kääriin kaappihin.

Ennakkotieroosta poiketen…

… mulla saattaaki olla enämmän työpäiviä eres ku mitä olin laskenu.

Pomo nimittään tänään kertoo, jotta hän on vähä ajatellu, jotta mitä jos jatkettaas työsopimusta ainaki loka-marraskuun aijan. Mähän kysyyn heti silimät pyöriänä, jotta oikiastikko? Vaikka mä en osaa mitää? Mutta meinas se, jotta kyllä sä osaat. 😀

Ja ku siinä tuli puheeksi, jotta sitte mä tartten enää kuukauren pätkän töitä, jotta pääsen takaasi ansiosironnaasille, niin se meinas, jotta vois se joulukuuki siinä mennä…

Kyllä kuulkaa Kresentti (= Cresent) tuli hippoosta (= kevyesti) tuon tieron voimmalla kotua kohti!

Tosin mitään sopimustahan ei oo vielä tehty, jotta yritän pitää vielä jalaat maas. (Paitti tietysti silloon, ku polijen polokupyörällä.)

Työperäänen sairaus

Mä epäälen sairastuneheni työperääsesti. Työmaalla on omistajapariskunta ollu flunssas ja tällä viikolla toinen vakinaasista työntekijööstä. Nyt mulla on kurkku kipiä, mä yskin ja präiskin (=aivastelen) ja nokka vuotaa.

Mä ehkä saatoon vähä eresauttaa sitä, ku tänään on ollu oikeen komia päivä ja ajattelin harrastaa hyötyliikuntaa. Lähärin polokupyörällä viemähän siskoonflikan syntymäpäivälahajaa postihin. Sillä reissulla kurkku tuli kipiäksi, ku kotomatkalla oli kylymä vastatuuli. En ollu eres mihinää puolipukees, vaan mulla oli kyllä pitkähiaanen paita ja takkiki yllä, mutta siitä huolimata ny karvasteloo (= kirvelee) kurkkua. No, jonsei kuumet nouse (niin ku ei yleensä nouse), niin meen huomenna tartuttamahan toisen vakinaasen työntekijän ja työharijoottelijan ja liuran asiakkahia… Jotaki kertonee mun olosta se, jotta minä, joka inhuan hunajaa, oon jo sitäki ottanu.

Eileen mulla sitä vastoon oli tosi hauska päivä. Siskoonpoika ja vaimonsa pitävät yhtöhööset 50-vuotispileet parin viikon päästä ja mä sain omasta mielestäni aiva mahtavan irean niin korttihin ku lahajahanki. Korttitarvikkehia mulla on monta loorallista, mutta justihin sellaasia ei luonnollisestikkaa löytyny, mitä olsin ny tarvinnu. Niimpä niitä piti lähtiä aiva kaupungista asti hakemahan, ku sielä on lähin askartelutarvikeliike. Samalla reissulla hajettihin myöski lahaja – tai osa siitä, osan oon jo hankkinu aiemmin. Vielä puuttuu yks juttu, mutta sen mä saan luultavasti hankittua huomenna töistä.

Kummpoika oli morsmaikkunsa kans kotonansa tämän viikonlopun. Sillä oli eileen syntymäpäivä ja kun se harrastaa viskejä, niin hajettihin viskipullo lahajaksi. Minä suurena viskiasiantuntijana valittin sen, mihinä oli komeen pullo. 😀 Ehtoopäivällä käytihin kakkukaffeella. Tää on ny siis aiva yhtä juhulaa.

Tänä aamuna alakasin askartelemahan sitä korttia ja kasaamahan lahajaa. Sen puuttuvan osan takia en saanu sitä vielä valamihiksi asti. Mutta hauskaa mulla oli. Tuollaanen värkkääminen on tosi mukavaa silloon, ku tietää tarkasti, mitä haluaa antaa, mutta jos pitää väkisin keksiä, niin silloon lahajasta – ja sen hankkimisestaki – puuttuu hauskuus. 

Jotaki sentäs

Häät oli niin hieno kokemus, jotta niitten jäläkihin on tuntunu, jottei mikää oo enää sen arvoosta, jotta tänne pitääs kirijoottaa. Mutta jos ny jotaki eres.

Eileen meinasin jo jotaki kirijoottaa, mutta kumma kuinka se työtöönki päivä hupenoo ihan yhtä nopiaa ku työpäiväki. Jokaanen ”vapaapäivä” on ollu enämmän ja vähemmän täynnä asiootten hoitoa.

Viimme viikolla käytettihin mun auto huollos. Siitä piti säätää käsijarru, ku se ei olsi sellaasnansa menny katsastuksesta läpi ja vähä jotaki muutaki pientä sille tehtihin. Sinne holahti kolomen päivän nettopalakka…

Viikonloppuna varasin netin kautta katsastusaijan tälle viikolle. Aikamoiset hintaerot, täytyy sanua. Mä maksoon 34,90 ja kallehin oli 60,-.

Eileen mä yllätin itteni – ja varmahan isännänki – lähtemällä sen kans kuntosalille heti aamusta. Pienillä painoolla tein, ku en eres muista, koska oon viimmeeksi käyny. Kyllä mä silti sain itteni kipiäksi.

Päivällä oli se katsastus. Vähä jännitti, menöökö se läpi. Mietiin, jotta jos se bensan haju johtuu jostaki sellaasesta, joka vaikuttaa päästööhin. Ja varsinki siinä kohtaa kattelin tarkkahan hallin puolelle, ku katsastaja pattasteli auton alla ja pyysi toisenki katsastusmiehen sinne kattomahan. Ajattelin, jotta nyt lasahti ja sieltä löytyy jotaki tosi ikävää. Turha huoli, leima tuli ja taas saa vuoren ajella.

Käytihin samalla reissulla kirijastos, ku lukeminen oli jo hetken ollu lopus enkä muka oo töitten jäläkihin jaksanu enää lähtiä uutta hakemahan.

Kirijaston jäläkihin poikettihin vielä Marilynihin kaffeelle ja teelle. Ihime! Yleensä isäntä käy sielä naapurin isännän kans ja mua vierähän korkeentaan ABC:lle, jos sinnekkää.

Tänään mietiin johonaki vaihees päivää, jotta koskahan se tutkintotoristus mahtaa oikeen tulla. Tutkintotoimikunnan kokous oli viikko sitte. Posti oli tuonu sen tänään!

Meinasin heti laittaa stipendihakemuksen matkahan, ku sielä oli kaavake joukos, mutta jostaki syystä ne tahtoo tietää mun tuloni tutkintua ereltävältä aijalta. Niimpä mä jourun vielä hetken orottelemahan, jotta saan viimmeesimmän tilinauhan.

Oikiastansa nyt vasta tuntuu, jotta koulu on loppu ku toristus on käres. Toisaalta tuntuu taas, jotta koulun loppumisesta on pieni ikuusuus ja kaikki sielä opittu on haihtunu ku pieru Saharahan.

Olis se ny kiva, jos tuolle paperille olis vielä sen verran käyttyä, jotta sen avulla sais uuren työn. Mutta ei ny oikeen lupaavalta näytä. Tänään oli yks paikka tuola saran kilometrin pääs, mutta sieläki olis pitäny osata osakeyhtiön tilinpäätös. Ei tartte hakia. Eikä muutenkaa tuollaasen matkan päästä ennen ku työkkäristä määrätähän. 

Askelmerkkien hakua

Nyt, ku oon töis saanu pääasias laskuttaa viimmeeset kolome päivää, niin en ollu eileen ehtoolla niin kuolemanväsyny ku oon pruukannu (= tavannut) olla.

Niimpä mä vihiroon ja viimmeen ajoon ähkyni läpitte ja me käytihin lavatanssiis harijoottelemas vähä askelehia. Melekeen heti tuli valssia ku pääsimmä perille ja mekös lähärimmä sitä kokeelemahan. Kyllä ne askelehet sieltä tuli, vaikka emmä ny tierä, onko se oikeen tanssimista, ku kaks puujalakaasta köpöttelöö huonosti luistavalla laattialla.

Mulla oli lisäksi jaloos ne kengät, jokka meinaan laittaa häihin. Halusin testata, kuinka niillä pystyy olemahan, ku en monehen vuotehen oo pitäny korkkokenkiä ja nuo sattuu olemahan kaikkista korkiakantaasimmat, jokka mulla on. Oli silikkaa murhaa laittaa ne jalakoohin. 😀

Mutta tanttu (= mekko) on ny lyhennetty niitten mukahan. Aion ratkaasta ongelman hankkimalla päkiäpohojalliset ja ottamalla häihin vaihtokengät joukkohon. Ei sitte loppuehtoosta oo niin enää väliä, vaikka pitääs vähä tantun helemoja kannatella tai vaikkei kengät enää passaasikkaa muuhun asuhun.

Mä kuvittelin, jotta tanssipaikalla vois ehtoon mittahan tulla kylymä, mutta sielä oli sisällä ku saunas. Onneksi sielä oli kaikki yhtä hikisiä ku meki. Jokku jopa hikisempiäki. Yhyrelläki miehellä oli vaaliat kesähousut ja näki, kuinka sen oli hiki valunu selekää pitki niin, jotta sen oli pairanselekämyksen lisäksi housukki märijät 😀

Mutta kyllä oli ilo kattella niitä, jokka osaa oikiasti tanssia. Enkä tarkoota ny fuskun tanssijoota. Mun mielestä esimerkiksi niitten humpan tanssiminen muistuttaa enämmän parimarssia, jota me mentihin yläasteen iltamis (niillä oli joku oma nimensäkki, jota en ny muista), ku ei osattu tanssia. (Anteeksi kauhiasti, jos loukkaan jotakuta fuskaajaa. Tämon vain tällääsen tanssitairottoman, vanhan täti-ihimisen mielipiret.)

Tositanssijat tunnistaa myös kengistä. Niillä on järkeviä tanssikenkiä, jopa lenkkarityyppisiä. Mun kenkien ei ollu tarkootuskaa olla järkevät, ne on hankittu komian tähäre.

Kolome ja puoli tuntia jaksettihin, sitte oli jo isännänki jalaat kipiänä. Ja pääsimmä toki lähtemähän ennen pahinta ruuhkaa, ku lähärimmä vähä etuaijas.

Kotia tultihin nuoruusaikojen kemureissuja (= tanssimatkoja) muistellen – krillin kautta. 😀 Pyysin pienet ranskalaaset ja ihimettelin, jotta minkähänmoiset ne isoot olis ollu, ku ei isännän avustuksellakaa saatu eres nuota pieniä syöryksi. Evähät oli siis runsahanpuolohooset.

Kotona oltihin joskus puoli kaharen mais. Nukahtamisesta ei oo mitää mielikuvaa. En oo tainnu saara päätäkää tyynyhyn ku oon jo verelly hirsiä. Tosin heräsin sitte jo seittemän mais selekäkipuhun ja orastavahan päänsärkyhyn. (Alakohoolilla ei ollu osuutta asiahan.)

Sen verran hikoolin eileen ehtoolla, jotta aamulla painoon puoli kilua vähemmän ku erellisaamuna. Nyt tuo paino on sen verran alle 70 kilua, jotta tohorin sanua, jotta muutama kilo on lähteny. Lähtöpainoksi lasken sen 75, mitä puntari näytti enimmillänsä. Mä en oo mitenkää erityysesti yrittäny tiputtaa painua, mutta koulu ja tuo työ on kuluttanu sen verran, jotta sitä on itteksensä ja hilijoollensa lähteny. Varmasti silläki on ollu vaikutuksensa, ku joulun jäläkihin päätimmä, jotta täs huushollis loppuu ny pullan ja keksien mässytys. Vieläki toki on kymmenkunta kilua liikaa. Isäntä sen sijahan on oikeen tosisnansa purottanu painuansa, siltä on lähteny 11 kilua. Niillä on kuntosalikaverin kans tavoottehet seuraavalle salikäynnille: isännän pitää painaa alle 100 kg ja treenikaverin muistaakseni 93.

Ku isäntä nousi kahareksan mais, mä pääsin vaihtamahan petivaattehia. Nyt en saanu niitä tuuletettua, ku aamusta tihuutti vettä.

Käytihin kaupas hakemas ruokavärkkiä. Isännän toivehena oli saara kaalivelliä. Kaalit oli kaikki niin jumalattoman kokoosia, jotta seki, minkä otin, painoo yli 2 kilua. Tokihan se oli uutta kaalia, jotta se oli vielä harvaa ja hötööstä. Mutta kaharella kattilalla piti keittää, jotta sai kaikki sopimahan. Nyt meillä syörähän siis kaalivelliä koko viikon. Jääkaapin oven ku aukaasoo, niin sieltä tulevasta lemahroksesta ei tuu ensimmääsenä mielehen ruoka… Varokaa kaikki, jokka asutta meistä nähären tuulen alapuolella!

Ruaan jäläkihin laitoon lakanat koneehin ja ku aurinkoki alakas paistamahan, niin sain ne pihalle kuivamahan.

Olin kauppareissulla ostanu kansion puhetta varte. Tuunaalin sitä vähä ja sitte päätin vielä kerran kokeella tuota tulostimen putsaamista, jotta saisin sen puheenki tulostettua sinne kansiohon. Olin sitä varte ostanu viis arkkia komiaa, hopianfäristä tulostuspaperiaki. Tulostin oli ny yhteestyöhaluusempi ja teki meleko hyvää jäläkiä. Paitti jotta kahtehen paperihin se sylykääsi ylimäärääsen musteläikän. Onneksi oli viis paperia, ku puheen pituus on kolome arkkia. Sain ne kaks sivua tulostettua uurestansa.

Ehtoopäivän ja ehtoon oonki sitte vain nautiskellu ihanasta ilimasta ja istunu pihalla ottamas valohoitua. Tänään on tuntunu kesältä!