Orottavan aika on pitkä!

Mä oon ollu jo kohta viikon ku kissa pistoksis, ku on niin monta pallua (= palloa) taas yhtä aikaa ilimas enkä tierä, saanko yhyrestäkää koppia.

Mulla on vetämäs viis työhakemusta, joihinka ei vielä oo tullu ”Valinta ei tällä(kään) kertaa osunut teihin” -vastausta.

Sitte on tuo koulutushakemus. Se nyt onneksi ehkä seleviää tiistaina, kun on se haastattelu. Mutta tuntuu, jotta tiistaihin on vielä pieni ikuusuus.

Mun mielialat on vaihrellu lairasta toisehen. Välillä on hyvin toiveekas ja tarmokas olo ja luja usko siihen, jotta kyllä asiat aina jotenki suttaantuu. Sitte on päiviä, ku yritän väkisin keksiä tekemistä, jotta aika kuluus nopiempaa. (Oikiasti ei tarttisi eres keksiä, ku joka paikka huutaa siivouksen ja järijestelemisen perähän.) Ja on päiviä, ku ei huvita yhtää mikää. 

Melekeen joka päivä oon ny kumminki käyny lenkillä, ku on ollu niin hienot ilimat. Yhtenä päivänä harijoottelin jopa polokupyörällä ajamista. Se käviki hyvästä reisilihastreenistä, ku tämä meirän kylätie on niin pehemoosta, jotta pyörä uppuaa siihen vantehia myöte.

Tänään olin kävellen lenkillä ja olin pukenu reirusti liikaa, niin jotta olin ihan hiestä märkä ku pääsin kotia. Ei ku suihkuhun ja vaattehet pyykkikoneehin. Hoksasin ny vasta, jotta pihallahan voi jo kuivattaa! Oikeen jo hekumootten sillä ajatuksella, kuinka hyvältä pihalla kuivatettu pyykki haisoo, kun sen tuo tupahan.

Ihanaa on ollu myöski seurata kevätlintujen tuloa: joutsenet, kurijet, kiuru, peippoonen, prätkä (= räkättirastas), töyhtöhyyppä. Ne ny ainaki on jo tullu. Ja kärpääset. 

Ens viikolla on onneksi helepotusta tieros tähän orotuksen tuskahan, jos tiistaina seleviää tuo koulutusjuttu. Keskiviikkona meemmä Raijan kans juhulistamahan molempien syntymäpäiviä syömällä napamma pinkeeksi. Ja torstaina mulla on parturi. Tai siis siinä tapaukses, jos pääsen kouluhun tai töihin. Jos en, niin sitte mä perun sen. Se on niin kallista lystiä, jotta siitä on ollu pakko tinkiä viimme aikoona. Oon viimmeeksi käyny parturis vissihin joskus marraskuus. Pää on aiva harmaa. Niin päältä ku sisältäki.

Mainokset

Terveesiä Oulusta!

Oltihin siinä toista viikkua koiran- ja taloonvahtiina, jotta meirän nuoripari pääsi vihiroonki häämatkallensa. Olivat Teneriffalla.

Oliki kuulemma ollu oikeen ihana loma. Oli ollu hyvät ilimat ja tarpeeksi lämpööstä. Olivat pelannehet minikolffia, käynehet eläänpuistos ja vesipuistos, shoppaallehet, uinehet meres ja altahis, ottanehet aurinkua ja nauttinehet elämästä. Niin pitiki!

Me nautittihin Metkun seurasta. Isäntä hoiteli talonmiehen hommia: purotteli puolen metrin kerroksen lunta katolta – ja se oli Metkun mielestä hirviän pelottavaa silloon, kun se oli sisällä. Mutta kun se pääsi pihalle, se oli ihan villinä siitä katolta putoolevasta lumesta ja yritti saara kaikki lumipaakut kiinni. No, se ei tietysti oikeen auttanu isännän hommaa, kun sen piti varua ja kattua, mihinä koira on..

Sitte isännällä oli sielä listootushommia, ku remontin jäläkihin oli muutamasta paikasta vielä listat irti. Ja taas oli Metkun mielestä aiva kamalaa, ku naulapyssy paukkuu.

Kaikkista hupaasinta oli kuitenki eileen, ku mä ajattelin vähä siivota ennen ku nuoret tuloo kotia. Imuroottin ja pesin laattiat. Imuriki oli aika kamala vekotin Metkun mielestä, mutta laattianpesun jäläkihin mä otin esille vielä kauhistuttavamman kapinehen: pölyhuiskan.

Se täräji ku lankavyyhti ja kiipes isännän sylihin turvahan. 😀 Ja rauhoottuu, ku mä katosin huiskani kans näkyvistä. Ihime koiruus. 

Lenkkeelyt me jätettihin aiva muutamahan kertahan, ku Metkulla on nivelrikko ja siitä huolimata sillä on niin kova vauhti ja into lenkillä, jotta lenkin jäläkihin se sitte nilikuttaa. Parina päivänä oli pakko antaa särkylääkettä, mutta ei sekää oikeen ollu kivaa, ku tuntuu, jotta siitäki tuli huono olo. Oli jouruttu vaihtamahan lääkettä, kun sen tavanomaases lääkkehes on toimitusvaikeuksia.

Oli kyllä ittellekki oikeen lomaa, ku oli irti näistä kotoympyrööstä eikä ollu mitää pakollisia töitä. Toki mä kokkasin ja pesin kaikki pyykit sielä ja siivoolin, mutta ne mä tein ihan omasta vapaasta taharostani.

Katteltihin telekkaria, kuunneltihin musiikkia, mä färittelin ja luin tai täytin ristikoota tai surffaalin flikan konehella netis. Ja rapsutin ja helliin Metkua syrämmeni kyllyyrestä. Flikka meinas, jotta se on lellitty ny täälä ihan pilalle. 😀

Oli hyvä ratkaasu mennä sinne, eikä tulla koiran kans tänne. Sielä se sai olla omis, tutuus ympyröösnänsä eikä se vaikuttanu ikävöövän kotoväkiä ennen ku vasta eileen.

Eikä Oulun reissua iliman kameran räpsährystä… Isäntä onnistuu taas kuvauttamahan ittensä, ku se vei nuoret lentokentälle. Kotona oli kirijet poliisilta orottamas. Selevis onneksi huomautuksella, ku nopeutta oli ollu 53 viirenkympin alueella.

Isännän silimäkki on ny operootu. Loppujen lopuuksi ne piti operoora molemmat. Ei kuulemma ollu kivuliasta, mutta sanoo, jotta tuntuu ilikiältä, kun ne laittoo jonku linssin silimän pintahan. Tänään tuli epikriisiki, mutta eihän siitä mitää ymmärtäny. Sitä ittiänsä nauratti, ku sielä mainittihin ”hyvät pigmenttipöllähdykset”. 

Niin – ja ennen reissuhun lähtyänsä vävypoika sai vielä tieron, jotta viimmeeset näytöt on arviootu ja näin ollen valamistuu putkimieheksi. Tutkintopaperia orotelles: Onneksi olokohon!

Pitkä vai lyhyt?

No niin – nyt joku jo kerkes ajatella ihan muuta ku mitä mä tarkootin. Mähän tarkootin tietysti lenkkiä! Tarkemmin sanottuna kävelylenkkiä.

Oon täs talsinu vain sellaasia reilun puolen tunnin lenkkiä. Yhtenä päivänä sitte ajattelin kokeella vähä pirempää matkaa, mihinkä mulla meni melekeen puolitoista tuntia.

Ja nyt oon tullu siihen tuloksehen, jotta teen jatkoski vain lyhkääsempiä käpyttelymatkoja.

Ensiksiki siitä syystä, jotta mua huvittaa paremmin – ja useemmin – lähtiä sinne lyhkääselle lenkille ku pitkälle.

Toiseksi sen takia, jotta piremmällä lenkillä mä hikosin niin, jotta oli pakko pistää kaikki vaattehet takkia myöte pyykkihin. En viittisi sitäkää rulijanssia ihan joka päivä teherä.

Ja kolomanneksi se, jotta mulle tuloo melekeen yhtä palijo askelehia lyhkääsemmän lenkin päivänä. Pitkän lenkin jäläkihin mä olin puolikuollu enkä jaksanu enää loppupäivänä teherä mitää. Lyhkääsemmän lenkin jäläkihin mä viittin vielä tömpsöttää jotaki täs kotonaki.

Lyhkääsee on siis pareet. Ni!

Lievää innostusta…

Ku Sari innostuu mun käsitöistäni feispuukis ja halus tilata vielä lisääki, niin mä oon eileen istunu varmahan ainaki kolome tuntia makuukamarin laattialla kattelemas erilaasia mallia valittavaksi.

Mun piti käyrä kattelemas lankojaki jo ensimmäästä työtä varte, mutta laiskuus iski. Päätin mennä vasta tänään, ku joka tapaukses olin menos kirijastohon ja kauppahan.

Aamusta pistin kumminki ensi lakanapyykin peseentymähän ja rummutin sen kuivaksi, ku kirijasto aukes vasta kahareltatoista. Sitte isäntä pyysi mua päivittämähän navikaattorinsa, ku sitä ei oo tehty vuosihin. Ja samalla piti kattua, löytyyskö Motonetista peruutuskameraa. Ei ollu hyllys, joten ei lähäretty sinne asti.

Käytihin ensi kirijastos. Mä rekisterööryyn (= rekisteröidyin) omatoimikirijastohon käyttäjäksi. En tierä, onko sille tarvetta, mutta ei ainakaa tartte aina varmistaa etukätehen, koska se kirijasto oikeen on auki.

Hoksasin siinä samalla, jotta mä oon saanu ensimmääsen kirijastokorttini 50 vuotta sitte. Sellaasen vaalianpunaasen paffikortin, johonka kirijattihin aina vuoren vaihtues uus vuosiluku. 😀

Mä opiin lukemahan nelijän vanhana ja ensi mulle lainattihin lukemista isoonvelijen kortilla. Kuuren vanhana sain oman kortin. Aika ahkerasti oon kyllä näinä vuosina käyny kirijastos.

Seuraavaksi käytihin ruokakaupas. Ostoslistan vois melekeen pitää kerrasta toisehen samana: maitua-leipää-kinkkua-kurkkua.. Kattastin lankahyllynki sielä, mutta se on kutistunu niin olemattomihin, jottei sieltä löytyny sellaasta, ku olsin tarvinnu.

Siispä kurvattihin vielä Tokmannille. Sieltä löytyy – ja mun ikäänku karkas vähä lapasesta… Otin nimittään kolomenmoista lankaa ja yhtä niistä varmuuren vuoksi kahares eri färis. Mutta pitäähän mulla olla esittää vaihtoehtoja Sarille 😀

Oli niin ihanaa pitkästä aikaa käyrä lankaosastolla. Sielolis ollu vaikka minkälaasia ihanuuksia ja tarijouksia ja poistoja. Aiva jo sormet syyhyää päästä aloottamahan, mutta jos ny tekisin ensi pois nuo sukat, mikkä on mulla tuola puolimoos.

Mähän oon viimme aikoona yrittäny tikuta vain nuosta langoosta, mitä kotua löytyy. Mutta ei nuo ylimäärääset langat hukkahan mee, kyllä mä niille käyttyä keksin. 😀

Kotia tultua vaihroon vaatteet ja lähärin pikkuusen käveleskelöhön. Mä en voi enää sanua, jotta käyn lenkillä. Kyllä se on enemmänki vain sellaasta sunnuntaikäpyttelyä näin arkenaki. Eikä matkakaa oo pituurella pilattu, tuliskahan siitä joku 2,5 – 3 kilometriä.

Tilit tarkastettu

Meillä kävi eileen tarkastaja tutkimas tuon mun tekemäni osaston kirijanpiron. Kyllä se kuulemma kelepas sille. Nyt saa isäntä sitte järijestää kevätkokouksen koska tahtoo. Muuta ihimeellistä ei sitte tainnu eileen sattuakkaa. Eikä tuokaa ny niin ihimeellistä tietysti oo, ku joka vuosihan ne käyrähän tarkastamas.

Saunoomas käytihin ehtoolla.

Tänään yritti vähä aurinko kajastaa ja ilima oli lämmenny sen verran, jotta päätin lähtiä lenkille.

Meinas kumminki tulla syränpysährys jo muutaman saran metrin jäläkihin, ku yhyrestä naapurista tuli koira tielle asti ”toimittamahan” mulle. Se ei oo pahantahtoonen ja mä siinä jotaki sille höpäjin ja yritin komentaa takaasi omalle pihalle, ku oli autoki tulos. Samas sieltä pihasta ryntäs toinen koira – kultaanen noutaja – suoraa sen auton etehen tai kylykehen. Se tuntuu niin kauhialta, jotta mä huomasin vain nostaneheni käret korville. En tierä, minkä tähäre. Siksikö, ku se tömährys kuullosti niin ihnottavalta?

Koira ei ainakaa päällisin puolin näyttäny loukkaantunehen, sinne se juoksi takaasi pihalle, mistä oli tullukki. Autokuski pysähtyy ja tarkasti autonsa. Ei näyttäny siihenkää tullehen mitää, joten se päätteli, jottei koirankaa käyny kuinkaa! Hetken se kuruuli sinne taloon pihalle ja lähti sitte jatkamahan matkaa. Mä yritin kattua rekisterinumerua, mutta auton perä oli niin lumes, jotten nähäny ku ensimmääsen kirijaamen. Ja olin vissihin niin pelijästyksis, jotten hoksannu kattua eres auton merkkiä.

Ja ku se autoolija lähti siitä ja koirat meni takaasi taloon pihamaalle eikä sieltä näkyny tulevan ketää, niin minäki – tyhymä – lähärin jatkamahan lenkkiäni. Sielä lenkillä rupes vasta pelijästys menöhön ohi sen verran, jotta päätin kotomatkalla poiketa sinne taloohin ilimoottamahan, mitä tapahtuu. Vaikkei koiras heti näkyny mitää, niin voihan se tulla viiveellä. Koira varmahan hetken juoksoo murtunehellaki jalaalla, ku se pelijästyy.

Niimpä mä takaasi tulles kävin kertomas, mitä tapahtuu. Oli kuulemma vielä hoitokoira. Tosin se isäntä sanoo, jottei siitä ainakaa oo mitää huomannu, samalla lailla kauskottaa ku ennenki. Sanoo, jotta se on oppinu itte aukaasemahan oven ja oli omin lupinensa pihalla.

Kotia tultua kävin kattomas taas työpaikkoja. Tai olisin käyny, jos työkkärin sivut olis toiminu… Äsköön kattoon uurestansa. Nyt ne pelas, mutta ei sielä ollu muuta uutta ku joku rahootusneuvojan homma tuola 60 km:n pääs. Ja vaarittihin luonnollisesti rahootusalan kokemusta. Ei siis mulle mitää.

Sähköpostis oli Ruottin-velijeltä kuulumisia. Vastasin siihen ja pian sen jäläkihin soi puhelin. Velii soitti ❤ Mä itte oon niin huono soittelemahan, jotta mä torella harvoon tartun oma-alootteesesti puhelimehen.

Ai niin – toissapäivänä täälä tintit jo viritteli ti-ti-tyytä. Heti ku oli sellaanen ihanan aurinkoonen päivä. Melekeen alakoo jo ittelläki kevättämähän. 😀

Ei oo rahasta pulaa!

Näin pitää ny toreta, ku isäntä tuos räknäs, jotta se saa eläkettä kaks eurua enämmän kuus ku päivärahaa. 😀 Eläke on pieneet, mutta niin on vastaavasti veroprosenttiki. En vielä tierä, mihinkä se aikoo sijoottaa ylimäärääset tulonsa.

Mä puolestani sain pistää päivärahahakemuksen Kelalle ja sieltähän tuliki heti saman tien laskelma, mitä tuun saamahan. Ruhtinahalliset 513 eurua ja taisi siinä olla vielä joku sentti päällekki. En oo minäkää vielä päättäny, mihinkä sen käytän. Maksaasinko kotivakuutuksen vai auton vakuutukset. Vai ostaasinko oikeen normaalihintaasta ruokaa. Hmm… täytyy ny vähä miettiä.

Oikiasti pitää kyllä opetella rahankäyttönsä aiva uurella lailla, ku kätehen jää reilusti alle puolet siitä, mitä vakinaases työs olles jäi.

Mä jostaki luin, jotta perustulokokeeluhun osallistuville maksetahan 500,-/kk eikä sen etehen tartte teherä mitää. Ei eres näitä aktiivitoimenpiteetä. Tai sitte ne saa tienata niin palijo kun ne tahtoo ja silti niille maksetahan se sama raha. Höh!

Mä oon tänäänki kattellu työpaikkoja monehen kertahan, mutta samat 18 paikkaa sielä on erelleenki. Osa on niin pitkän ja hankalan reitin takana, jotten eres kuvitellu hakevani.

Mutta se siitä kettuuntumisesta tällä kertaa.

En oo tainnu – keliistä johtuen – käyrä kävelyllä ku viimmeeksi viikko sitte. Tänään päätin rohkaastua lähtemähän, vaikka tiet on vieläki aiva teräsjäällä. Ei purru piikikkää kunnolla siihen. Toki pysyyn pystys, mutta vähä jalaat lipsahteli. Kävelin siis hyvin varoovaasesti ja koko kroppa jäykkänä, niin jotta olin suurin piirteen niskasta nilikkoohin kipiänä ku vihiroon pääsin kotia. Mutta sai ny eres vähä happia.

Eläkeläänen!

Mitä siitä, jos täs itte vanhenoo, mutta ku mä oon ny sitte naimisis eläkefaarin kans!

Tänään – vihiroonki – tuli isännän eläkepäätös. Hakemus on lähetetty jo yli nelijä kuukautta sitte. Päätöksen saaminen viivästyy, kun me toimitimma liiton toristuksen maksetuusta lisäpäivistä vasta joulukuus eläkeyhtiöhön. Kelas meille (muistaaksemma) sanottihin, jotta sen kerkiää toimittaa jäläkikätehenki. Ja me luultihin, jotta siinä pitääs olla maharollisuuksien mukahan kaikki maksetut lisäpäivät ennen eläkkehelle jäämistä. Ei sitte olsi vissihin tarvinnu. Eivät eläkeyhtiöstäkää kysellehet sen perähän, niin ei hoksattu sitä ennemmin pyytää jä lähettää.

Huomenna tuloo ensimmäänen eläke, mutta siitä menöö 40% verua. Ku ei sitäkää ne voinu sieltä eläkeyhtiöstä ilimoottaa, jotta pitää verokortti toimittaa. Sitä ny kuvittelis, jotta ne saa tuollaaset tierot suoraa verottajalta. Ei muuta ku verottajan sivuulle hakemahan uutta korttia. Se näytti omien laskelmien mukahan 13,5%. Eläkeyhtiö lupas oikaasta liikaa perityn veron sitte, kun ne saa uuren veroprosentin.

Työkkärihinki piti muistaa ilimoottaa, jotta saavat siivota eres yhyren nimen pois kortistosta. Kyllä tilastot taas kaunistuu 😀 Onneksi isäntä eres pääsöö tästä työttömien kurittamisesta erohon eikä tartte olla joka kuukausi raha-anomusta tekemäs.

Tänään oli ihana, aurinkoonen pakkaaspäivä. Mä oon pistäny ittelleni lenkkeelyhyn pakkaasrajaksi 10 astetta, mutta ku tänään ei eres tuullu, niin kävin pienen lenkin. Eikä sielä muuten tullukkaa kylymä, mutta naamahan vähä aina ottaa. Varsinki, ku on metallisankaaset silimälasit. Mutta niitä ilimankaa en pärijää.

Olis pitäny olla kamera joukos, ku näytti peltoaukia hienolta, ku aurinko vielä paistoo, mutta sumu alakoo jo nousemahan. Yksinäänen lato eroottuu sieltä sumun seasta. Kotia tultua hainki kameran, mutta sinne laron suuntahan ei enää ollu minkäälaasta näkyvyyttä. Harmaata sumuseinää vain. Kuvaalin sitte auringon suuntahan ja sain jopa auringonhalon kuvattua.

Taas?!

Nyt on taas sarellu lunta sen verran, jotta pihas oli varmahan viitisen senttiä köykäästä hötöä. Pakkaasta oli toistakymmentä astetta, niin ajattelin, jotta en meekkää kävelylle vaan kuntoolen ihan omas pihas lumikolan kans. Pääsi välillä sisälle lämmittelemähän käsiä.

Muuten olin aiva hiestä märkänä niin jotta oli pakko ripustaa vaattehet kuivamahan ennen ku nakkaa ne pyykkikoppahan ja sitte piti käyrä tietysti suihkus.

Oli johonaki välis tullu koululta muistutus, jotta jos ei oo käyny vielä ilimoottautumas valamistujaasjuhulihin, niin vielä kerkiää. Sitte siinä viestis oli linkki, josta pääsi kattomahan illan ohojelman. Oli avaus-/onnittelupuhetta, musiikkia, lisää puhetta ja lisää musiikkia, opiskelijan puhet, valamistunehien kukitus, kakkukaffeet, suolaasta tarijoolua ja vapaata seurustelua. Aika lyhkääsiä pitää puheetten olla, jotta keriitähän varatun kaharen tunnin kulues vielä kaffittelemahanki. 😀

Nyt, ku tulin konehelle, mulle oli tullu työpaikkavaharilta ilimootus avonaasesta työpaikasta. Mun piti lukia se oikeen kahtehen kertahan, ennen ku uskoon silimiäni. Taas hajetahan käräjäsihteeriä! Sanasta sanahan sama ilimootus ku viimmeeksiki, vain päivämäärät on muuttunu.

  • Onko tämä ny sama paikka uurestansa haus? Eikö siinä tapaukses olsi otettu joku jo hakenehista, mutta valittematta jäänehistä?
  • Jos niillä on ollu tarves kaharelle työntekijälle, niin eikö olsi ollu kätevintä pistää ne yhtä aikaa hakuhun?
  • Vai onko ne ny havaannu yhtäkkiä, jotta tarvitahan toinenki sihteerikkö? Nyt sama rulijanssi uurestansa, ku ei voira valita niistä, jokka haki jo sitä ensimmäästä paikkaa, ku valtion viraat on aina pistettävä julukisehen hakuhun. Mutta onhan meillä ilimeesesti varaa maksaa…

Arvakkaa, hajenko? Jooen tosiaan. Jos en mä ensimmääsellä kertaa pääsny eres haastatteluhun, niin on ihan turha kuvitella, jotta täs kuukauren aikana tilanne olis muuttunu miksikää. En viitti haaskata omaani enkä niitten aikaa. 

Reviirin laajennusta

Huomasin eileen yhyren työpaikan, jonka tehtävänkuvaus vastas justihin sitä, mihinkä mä oon kouluni käyny ja mistä mulla on parahiten kokemusta. Ainut miinus on, jotta se on 60-70 kilometrin pääs.

Mutta kai täs ny on otettava toresta seki asia, jotta työnhakualuetta on laajennettava. Sehän on työkkärin mukahan joko 80 kilometriä tai 1½ tunnin matka/suunta. Yhtehen haastatteluhun tuli nainen yli 100 kilometrin päästä, ku työkkäris olivat kattonehet Kuukle mapsista, jotta matka-aika jää alle sen puolentoista tunnin. Se itte sanoo, jotta meni melekeen kaks tuntia. Niimpä mäki sitte päätin pistää hakemuksen matkahan. Oompahan ainaki eres yrittäny.

Päivällä mä laitoon häihin ostamani tantun myintihin. Kipiää teki, mutta ku ei linnanjuhulihinkaa kuulunu kutsua, niin ei mulla taira sille palijo olla jatkos käyttyä.

Ehtoopäivällä kävin tuulettamas päätäni, vaikka oli melekoonen viima ja ensi ajattelin, jotten viitti lähtiä mihinkää. Oli sitte kumminki ittensä voittanehen olo, ku pääsin takaasi kotia lämpöösehen.

Ehtoolla innostuun vielä tekemähän feispuukkihin julukisen valokuvakansion, mihinkä ajattelin pökätä nuota ylimäärääsiä käsitöitä myintihin. Ku aiemmasta päätöksestäni poiketen en oo sittekkää osannu olla tekemätä lisää… Olis vissihin helepompaa ja halavempaa purkaa aina vanhasta päästä pois ja teherä samoosta langoosta uurestansa ku yrittää saara nuota myityä. 😀 

Lumitöis

Eilisehtoon ja yön aikana tuli lunta ihan reippahan tuulen kans, niin jotta aamulla pihas oli puolimetrinen triivu (= kinos). Ilimootin isännälle, jotta mä voin kuntoolla lumikolan kans.

Ihanasti aurinko alakoo justihin nousta ku menin pihalle! Pakkaasta oli kahariksisen astetta. Onneksi oli köykäästä pakkaaslunta. Silti se kävi ihan hikiliikunnasta. Mulla meni melekeen kaks tuntia, vaikka osan pihasta tuuli oli lakaasnu puhtahaksi ihan jäätä myöte.

Siinä kolatesnani ajattelin, jotta onkahan tämän pihan ihan pakko olla näin suuri… On sen, ainaki aikanansa. Tää on vanha maalaastaloo ja pihaa on pitäny olla sen verran, jotta siinä on hevoospeliillä ja myöhemmin pienellä raktorilla pääsny kulukemahan. Nykyraktoriille tuo piha jäis jo pieneksi.

Tupahan tultua olin hiestä märkänä. Piti levitellä kaikki vaattehet kuivamahan ja päästä äkkiä suihkuhun. Nyt tuntuu kyllä koko kropas, jotta on punnerrettu lunta penkkojen päälle.

Yks suuri ilonaihet tänään oli mustarastas ruokintapaikalla ja tilhiparvi, joka tuli marija-aroniapuskihin syömähän. Tosin tietysti säikähtivät heti lentohon, ku auto meni ohi.