Kansaanvälistä

Nyt on töis ollu muutaman päivän aika hilijaasta nuon kaupankäynnin kannalta, mutta tänään kävi pariki asiakasta, joittenka äirinkieli ei selevästikkää ollu suomi.

Ensi tuli pariskunta, joka puhuu keskenänsä saksaa, jota taas meistä ei osaa kukaa. Onneksi toinen heistä oli suomenkielinen, niin jotta pystyyn hoitamahan tilantehen ihan kotokielellä.

Ehtoopäivällä tuli toinen asiakas, joka sai sanottua asiansa suomeksi, mutta kysyy sitte kumminki, jotta puhunko mä englantia. Mä vastasin, jotta vähä – ja sillä yritettihin sitte jatkosta selevitä. Hän itte puhuu sitä niin vahavasti murtaen, jotta mulla oli vaikeuksia saara selevää. Valitettavasti ei kuitenkaa löytyny justihin sellaasta, mitä asiakas olis tarvinnu, niin jotta kauppaa ei saatu aikaaseksi.

Ja vielä oli yks asiakas, joka jäi mielehen. Sellaanen parimetrinen jättiläänen, joka halus ostaa säkillisen petoonia ja ilimootti heti kassalla, jotta sä kannat sen hänelle. Sanoon, jotta onnistuu, oon käyny salilla. Luulin sitä vielä siinä vaihees vitsiksi, koska useemmiten asiakkahat kyllä itte lastaa ostoksensa, ku teköövät kauppaa meirän naisten kans. Mutta setä oliki tosisnansa. Hän auttoo mua sen verran, jotta meni aukaasemahan autonsa takaluukun ja orotti sen vieres, kun mä kannoon säkin sinne. Ei siinä mitää, onneksi petoonit on nykyään vain 25 kilon säkiis eikä enää 40 kilon säkiis, niin ku ennen. Hankaluutta aiheutti vain se, jotta jostaki syystä taloon isäntäväki ajaa trukin aina justihin sen sementtisäkkilavan etehen. Sieltä mä yritin kurkotella toisen lavan ja trukin välistä sitä säkkiä, mutta ei mulla ollu voimmaa yhyrellä kärellä sitä nostaa sen viereesen lavan ylitte. Onneksi mä hoksasin, jotta trukin päällä oli käytetty painona sementtisäkkiä. Nappasin siitä yhyren. Ku asiakas sai säkkinsä, mä olin valakoonen ku mylläri, yltä päältä petooninpölys. 😀 Siinä ehkä se syy, miksei asiakas halunnu itte kantaa sitä säkkiä.

Mainokset

Joka paikka kipiänä

Tää viikko on sisältäny sangen runsahasti työpaikkaliikuntaa, mikä tuntuu ny koko kropas.

Myymälän sisustusosasto on yläkerras, mutta aika harva tuntuu siitä tietävän. Niimpä kauppiahan rouva esitti, jotta tuotaas tapeetti- ja laattamallit alakertahan, jos ne vaikka siinä herättääs enämmän huomiota. Ja minähän sitä sitte rupesin toteuttamahan.

Ensi piti purkaa kaikki tapeettimallit telinehistä. Miehet kantoo telinehet alaha ja sitte alakoo uusien mallirullien kantaminen alakertahan. Piti nimittään tarkastaa, jotta telineesihin tuloo vain sellaasia mallia, mitä oikiasti on saatavis. Ja sitte piti tietysti laittaa niille hintalapot. Siinä meni kaks päivää.

Eileen tunsi jo reisis, jotta rappusia on kiipeelty… Mutta ei se auta, töitä on painettava. Tänään oli siivouspäivä. Matot pihalle, enimmät moskat laattialta harijan ja putukiffelin (= rikkalapion) kans ja sitte laattiootten pesu. Yläkerta mopaten ja alakerta konehella.

Sen jäläkihin kauppias pyysi mua auttamahan navikaattorin päivityksen kans. Sain ohojelman larattua konehelle ja jätin sen alustamahan. Siirryyn yläkertahan laattatelinehen kimppuhun. Siinä on kahares kerrokses vajaat parisataa mallilevyä, jokka piti ottaa pois. Ylempi osa on niin korkialla, jotten jaksanu laattialta käsin nostaa raskahia levyjä pois. Siispä mä nousin aina jakkaralle ja otin yhyren levyn kerrallansa irti ja pinosin ne laattialle. Sen jäläkihin mä vielä irrootin niitten kehykset telinehestä.

Meinasin purkaa telinehen rungonki kahtia, jotta olsin voinu vierä sen itte alakertahan, mutta vaikka sain ruuvit irrootettua, niin yläosa ei himmahtanukkaa (= hievahtanut) mihinkää. Niimpä mä pistin ruuvit takaasi paikoollensa. Saa miesväki kuskata sen ens viikolla alaha.

Johonaki välis mun piti käyrä neuvomas pomolle ja työkaverille, mitenkä muistitikulta saa hinnaston esille.

Vähä ennen työpäivän loppumista kauppias tuli sanomahan, jotta katto ny sitä navikaattoria, ku ei sen päivitys oo erenny mihinkää. Ei ollu. Erelleenki väitti tekevänsä alustusta. Mä yritin keskeyttää sen ja laittaa päivityksen kelaamahan uurestansa, mutta siinä vaihees tietokones meni pimiäksi enkä saanu sitä enää uurestansa auki. En tierä, menikö se sököksi vai töppäsinkö mä jotenki. Mutta navikaattori heräs henkihin ja ilimootti asentavansa päivityksiä. Sitte se sammutti ittensä ja käynnisti uurestansa. En ny kumminkaa tierä, jäikö seki aiva vaiheesehen, ku se ei ainakaa sielä sisällä saanu yhteyttä sateliittiihin.

Kotia tultua mun oli selekä ja niska aiva ku tules ja tuntuu, jottei päätä saa käännettyä. Kaivoon kaapista länget (= hartiootten hierojan) ja pistin sen pehemittämähän niskalihaksia. Kaks kertaa kahareksan minuutin ohojelma + lämpö, niin kyllä se vähä helepotti.

Sain eileen flikalta joululahajatoivehen. Pitääs teherä kaharet villasukat. Ensinnäki polovisukat ja sitte toiset lyhytvartisemmat, mutta muuten samalla ohojeella ku polovisukakki. On kuulemma ollu aiva kaikkista parahat sukat ne viimmejouluuset polovisukat.

Niin – ja työmaalta on menny kaupaksi jo nelijät villasukat. Kuuret mä sinne vein ja nyt on enää kaharet jälijellä. En olsi uskonu!

 

Asiatoonta

Huomasin, jotta harvenoo tännekki kirijoottamiset aina vain. Sitä on vain niin rättipoikki töiren jäläkihin ja ehtoot menöö muutenki vinkiää, jottei enää taharo jaksaa kirijoottaa. Ei sen puolehen, jotta olis mitää asiaakaa.

Viikot menöö omalla painollansa, joskus nopiempaa, joskus kituuttamalla.

Tällä viikolla meillä oli töis niin mahtava TET-harijoottelija, jottei mun aikana oo ollu yhtäkää sellaasta. Oli niin kätevä poika, jotta kaikki hommat sujuu eikä millekkää työlle se nyrpistäny nenäänsä. Se mm. pesi torstaina myymälän laattiat niin jotta mä säästyyn siltä tällä viikolla. En olsi kyllä palijo keriinnykkää, ku oli laskutusta. Tai pakkohan se olis ollu johonaki välis, ku sitä hommaa ei muut tee.

Sain myityä nelijät sukat pomolle ja sitte eherootin, jotta voisko niitä jälijellä olevia ottaa myintihin heille, ku sielä muutenki myirähän työvaattehia. Se lupas heti. Nyt mulla on sielä ”tilimyinnis” kuuret miesten syylingit. Toki tähänastiset kommentit on kertonu, jotta ei niille sieltäkää löyry ostajaa. Kellä on omasta takaa tekijä tai sitte ovat sitä mieltä, jottei villasukkia tuu juurikaa käytettyä. No, tuon pois viimmeestään sitte ku työt loppuu, jonseivät mee kaupan. Pomo toi mulle vielä yhyret langat, jotta kutoosin niistäki sille – tai oikiastansa isännälle – sukat.

Tänään sain aikaaseksi kuvata jälijellä olevat muksujen villasukat ja laitettua ne naamakirijan kirpparille. Maire yritti houkutella mua joulumyijääsihin niitten kans, mutta emmä enää lähäre siihen rumpahan. Työmäärähän nähären tuotto on olematoon. Ja toisaalta sitte pitääs olla palijo enämmän myitävää ku mitä mulla ny on. Sittekki tuloo joku aina kysymähän sellaasta, mitä ei löyry. Tai kertomahan, jotta hän teköö itte. Ja vaikkei sitä äänehen sanota, niin suluus kuuluu selevästi, jotta (parempia ja komiempia).

Eileen mulle tehtihin työsopimus tälle jaksolle, ku palakanlaskenta oli sitä kaipaallu.

Säät on ollu, mitä on ollu. Pimiää ja vielä pimiempää, sitte kaharen päivän talavi ja nyt sataa taas vettä.

Tapahtuu muuten yllättävä asia tänään. Mä oon kehunu monikertoohin Kaarapajaa, mihinä me huollatetahan autot. Mun Korillahan oli sielä joku aika takaperin. Tänään sieltä emäntä soitti isännälle (isäntä tilas huollon ja lasku oli sen nimis) ja kertoo, jotta hän on tekemäs kirijanpitua ja huomas, jotta mua on laskutettu 4,20 € liikaa. Kuulemma seuraavasta laskusta saa vähennystä 10,- tai sitte saa tuon rahan tilille. Onko oikiasti olemas näin rehellisiä yrittäjiä?! No, koska ei ollu isännän rahoosta kysymys, niin se retevää lupas, jotta ei tartte palauttaa. Käski ostaa sillä muksuulle karamälliä.

Ei näköjään oikeen nykkää pysy ajatus kasas, ku tää on tälläästä pomppimista asiasta toisehen.

Melekeen yliajo!

Meinasin aamulla päästää oravaraukan hengestänsä. Polokupyörällä!

Oon ny säiren sallies kulukenu pyörällä töis.

Tänä aamuna meni orava pyörätien yli ja kun se huomas mun, se lähti juoksemahan pyörätien reunaa mun erellä. Sitte se pysähtyy, nousi takajaloollensa ja jäi kattomahan mua.

Ja justihin, ku olin ohittamas sitä, se päättiki lähtiä takaasi pyörätien yli. Sain väistettyä sitä ja päästihin kumpiki säikähryksellä.

Kyllä olis ollu kauhiaa, jos se raukka olis jääny alle.

Sä näytät palijo vanhemmalta

Mulla oli tänään töis ”ilo ja kunnia” palavella yhtä asiakasta, joka on – kuinka sen ny nätisti sanoos – vähä myöhästyny lähärös. Oikeen kova toimittamahan ja aikaa kuluu puoli tuntia 1,50 euron ostoksen kans. Se on joka kerta käyresnänsä muistanu kertua, kuinka se täytti 60, mutta yhtää ei tunnu siltä. Ja puhelimesta meirän piti kattella ja ihastella kuvia lapsenlapsista ja synttärikakusta ja käsitöistä…

Siinä se sitte kysyy multa, jotta onko mulla muksuja tai lapsenlapsia. On ja ei, oli mun vastaukset.

Seuraavaksi se kysyy, jotta kuinka vanha mä oon. Kummä kerroon rehellisesti, jotta 55, niin se tuumas välittömästi, jotta ”Sä näytät palijo vanhemmalta. Sä näytät yli kuuskymppiseltä.” Kiitos! Toki yritin ottaa otin sen huumorilla ja totesin pomolle, jotta mun piti oikeen ruokatunnilla tarkastaa peilistä, jotta onko mulla joukos se sama naama, jonka aamulla näin peilistä.

Ehtoolla toimitin näistä ”kehuusta” isännälle ja sitäkös nauratti. Mun mielestäni vähä liikaki palijo… No niin, naurakaa ny teki. Mäki yritän 😀 

Noloja tunnustuksia

Ei oo pitkäkää ku mä täälä teille trossasin (= kehuskelin), kuinka mä oon saanu painua purotettua.

Nyt pitää häpiäkseni tunnustaa, jotta meneellänsä on noususuhuranne. Mutta vain painon suhteen. Häitten jäläkihin on lipsuttu ja pahasti. Isäntä on kantanu nisupussia toisensa jäläkihin kaupasta kotia ja minä ku oon heikko luonteheltani ja vahava varreltani, niin en oo kyenny vastustamahan houkutusta. Pari kilua on jo tullu takaasi. Musta tuntuu, jotta mä syön ku talaviunille valamistautuva karhu. Kaikki käy. Mitä epätervehellisempää, sen paremmin maistuu.

Lisäksi mä oon teheny sen virheen, jotta oon töihin ottanu yhtä pienet evähät ku ennen toimistotöihin. Kumminki tuo työ on niin palijo fyysisempää, jotta mun maha murajaa kaiken päivää. Ku tuun töistä kotia, mä syön ku olsin näläkäkuoleman partahalla. Ja se sama meno jatkuu koko ehtoon. Toisaalta jos tuo työ ei olsi nuon fyysistä, niin luultavasti painua olis tullu jo palijo enämmänki. Tänä päivänä otin eilistä hernesrokkaa evähäksi ja yhtäkkiä havaattin ruokatauon jäläkihin, jotta kello oli jo melekeen kolome, enkä ollu vielä pitäny eres ehtoopäivätaukua, ku ei ollu näläkä. Täytyy ny yrittää – taas kerran – ryhyristäytyä.

Toinen noloo tunnustus liittyy seki häitten jäläkeesehen aikahan. Mun nimittään piti vierä isännän ja poijan puvut ja oma juhulatanttuni pesulahan heti häitten jäläkihin. Hmmm, häistä on ny yli kaks kuukautta ja jo viimme viikolla sain ne vietyä…

Viimmeesin tunnustus kertoo kuinka suuresti mä ”rakastan” siivuamista. Tää mun ”työhuone” on jatkuvan kaaoksen vallas. Esim. kouluaikaaset mapit oli vielä leviällänsä tuos kirijahyllys. (Eihän koulun loppumisesta oo vasta ku nelijä kuukautta…) Eileen mä vähä yritin järijestellä tavaroota paikoollensa. Sieltä tavarakaaoksesta löytyy yks pussi, jonka päätin vierä flikan huonehen naulakkohon. Ja voi herrijjee, mitä mä huomasin sielä naulakos! Viimme jouluusen hantuukin (= pyyhkeen). Mistäkö mä tierän, jotta se on viimme joulun aijalta? Siitä, ku anoppi on aikoonansa antanu meirän muksuulle jouluaiheeset kylypypyyhkeet ja ne tosiaanki otetahan käyttöhön vain joulun aikana.

Kyllä mä varmahan oon sielä kämpäs käyny joulun jäläkihinki ja toivottavasti oon joskus jopa siivonnukki, mutta en ilimeesesti oo sitte kattonukkaa sinne naulakkohon päin, ku hantuuki on saanu roikkua sielä kaikes rauhas melekeen vuoren. Mutta kerkiän mä ny sen sopivasti pestä vielä ennen joulua. 😀

Nämä tunnustukset on ny sellaasia, jotta oikiasti pitääs ymmärtää hävetä ja olla eres hilijaa, mutta tänne mä ny ne kirijoottelin. (Saa nauraa.)

Muori hyytyy

Mulla oli tänään taas työtöön päivä. Mä aina kuvittelen, jotta seuraavana ”vapaapäivänä” mulla ei oo mitää erityystä. Niin mä kuvittelin vielä viimme viikolla tästäki päivästä. Yhtäkkiä mä havaattinki eileen, jotta onhan sitä taas kasaantunu vaikka mitä.

Ehtoolla ajattelin, jotta salille en ainakaa alakaa vapaapäivänäni heräämähän aamuvarahin. Meen, jos oon valamis siihen mennes, ku isäntä lähtöö.

Höh! Heräsin puoli seittemältä ja olin siis aijoos valamihin. Olis kyllä ollu tekemistä vaikka millä mitalla, mutta en osannu päättää, mistä alakaasin, niin ajattelin ihan ensiksi lähtiä karkuhun. 😀

Vähä ennen puoli kahareksaa menin herättelöhön isäntää, jotta keriitähän kahareksaksi salille. Pyh! Ne oliki sopinu, jotta menöövät vasta yhyreksäksi.

Mä kävin siinä orotelles petaamas meirän sängyn ja riipaasemas lakanat pois poijan sängystä. Ajattelin, jotta pistän ne koneehin johonaki vaihees tänä päivänä ku saarahan ensi muut asiat hoirettua.

Tultihin salilta kotia joskus puoli yhyrentoista mais. Luin paikallisaviisin ja sen jäläkihin alakasin laittamahan ruokaa. Sovittihin, jotta lähäretähän asioolle syönnin jäläkihin.

Ensiksi vietihin häävaattehet pesulahan. Sieltä ajeltihin kirijastohon hakemahan mulle lukemista. Sen jäläkihin suunnattihin kaupungille. Mä olin ireoonu yhyren joululahajan, joka olis ollu aiva ihana, mutta valitettavasti sitä ei ollu saatavis. Piti siirtyä suunnitelmahan B, joka seki oli valamihiksi mietittynä, ku vähä arvelinki, jotta voi olla maharotoon tehtävä löytää justihin sitä, mitä kattelin.

Sitte oli tavoottehena löytää mulle kirpparilta takki – tai oikiastansa kaks. Alakaa tuulipuvun takki olemahan vähä liika vilipoonen näillä keliillä. Olin ajatellu, jotta jos löytääs jonku kevyttoppatakin tai lämminvuorisen parkatakin työmatkoolle ja joskus tarvittoo töiski, ku joutuu menöhön asiakkahan kans pihalle tai tien toiselle puolelle varastohon.

Toiseksi takiksi ettiin vähä pitempää toppatakkia sellaaseksi ”riihittemätakiksi” tähän kotosalle. Sen mä löysinki. Oli vetenpitävä, tuulenpitävä, saumavahavistettu ja mitähän kaikkia olikaa – joku ruottalaanen merkki se oli. Kympillä sain sen.

Muuten oli hinnat kyllä karaannu aika pahasti. Emmä suostu kirpparilla maksamahan 30-50 eurua takista. En vaikka siihen hintalappohon olis kirijootettu, jotta uus tai käyttämätöön. Kaharella kirpparilla vain käytihin tällä kertaa.

Se työtakki jäi löytämätä. Mä luulen, jotta otan vanhan tuulitakin käyttöhön, siinä on sentäs fliissivuori. Rumahan se on ku mikä, mutta en oo komia minäkää eikä tuola töis onneksi tartte – eikä voi – vaattehilla koreella. 

Hajettihin vielä ruokaostokset ja kotomatkalla Tokmannilta linnuulle sangoollinen talipalloja.

Kotona oltihin vasta nelijän aikoohin ja mun oli tunnustettava, jotta muori hyytyy siinä vaihees. Emmä enää jaksanu teherä mitää. Oli tarkootus aloottaa kunnon siivoukset, jos meille tuloo viikonloppuvierahia, mutta saas nähärä, jääkö kaikki perijantaille. Silloon on pakko sitte mennä apinan raivolla, jonsei kerran aikaasemmin saa äntihin. Ja ne lakanakki jäi pesemätä.