Taas?!

Nyt on taas sarellu lunta sen verran, jotta pihas oli varmahan viitisen senttiä köykäästä hötöä. Pakkaasta oli toistakymmentä astetta, niin ajattelin, jotta en meekkää kävelylle vaan kuntoolen ihan omas pihas lumikolan kans. Pääsi välillä sisälle lämmittelemähän käsiä.

Muuten olin aiva hiestä märkänä niin jotta oli pakko ripustaa vaattehet kuivamahan ennen ku nakkaa ne pyykkikoppahan ja sitte piti käyrä tietysti suihkus.

Oli johonaki välis tullu koululta muistutus, jotta jos ei oo käyny vielä ilimoottautumas valamistujaasjuhulihin, niin vielä kerkiää. Sitte siinä viestis oli linkki, josta pääsi kattomahan illan ohojelman. Oli avaus-/onnittelupuhetta, musiikkia, lisää puhetta ja lisää musiikkia, opiskelijan puhet, valamistunehien kukitus, kakkukaffeet, suolaasta tarijoolua ja vapaata seurustelua. Aika lyhkääsiä pitää puheetten olla, jotta keriitähän varatun kaharen tunnin kulues vielä kaffittelemahanki. 😀

Nyt, ku tulin konehelle, mulle oli tullu työpaikkavaharilta ilimootus avonaasesta työpaikasta. Mun piti lukia se oikeen kahtehen kertahan, ennen ku uskoon silimiäni. Taas hajetahan käräjäsihteeriä! Sanasta sanahan sama ilimootus ku viimmeeksiki, vain päivämäärät on muuttunu.

  • Onko tämä ny sama paikka uurestansa haus? Eikö siinä tapaukses olsi otettu joku jo hakenehista, mutta valittematta jäänehistä?
  • Jos niillä on ollu tarves kaharelle työntekijälle, niin eikö olsi ollu kätevintä pistää ne yhtä aikaa hakuhun?
  • Vai onko ne ny havaannu yhtäkkiä, jotta tarvitahan toinenki sihteerikkö? Nyt sama rulijanssi uurestansa, ku ei voira valita niistä, jokka haki jo sitä ensimmäästä paikkaa, ku valtion viraat on aina pistettävä julukisehen hakuhun. Mutta onhan meillä ilimeesesti varaa maksaa…

Arvakkaa, hajenko? Jooen tosiaan. Jos en mä ensimmääsellä kertaa pääsny eres haastatteluhun, niin on ihan turha kuvitella, jotta täs kuukauren aikana tilanne olis muuttunu miksikää. En viitti haaskata omaani enkä niitten aikaa. 

Mainokset

Valinta ei tällä kertaa osunut teihin

Ei tullu musta sitte käräjäsihteeriä 😀

Tänään tuli nimittään sähköposti, jotta 262 hakijaa oli ollu eikä valinta ny tällä kertaa osunu muhun. Yllätys! Sen kyllä oikiastansa tiesin jo hakuvaiheeski, mutta pitihän sitäki kokeella.

No, ei ku leuka rintahan ja kohti uusia pettymyksiä. Tosin tänään ei työkkärin sivuulla ollu yhtäkää sellaasta työpaikkaa, jota olsin voinu siliällä syrämmellä hakia. Yks oli, johona olis ollu taloushallintua, mutta siihen oli yhyristetty myyntiä/markkinoontia: ”Tehtävässä menestyminen edellyttää … myynnillistä otetta ja palveluhenkisyyttä sekä kykyä vastata tulevaisuuden myynnin ja markkinoinnin haasteisiin.” Ei ihan (= ei ollenkaa) mun juttuni. Ja yks työpaikka olis taas 60 kilometrin pääs, mutta siinä oli tehtävänkuvas ja työnantajan vaatimuksis niin palijo sellaasta, jotta sitä mun on turha eres hakia. Mä hajen sitte vasta tuollaasihin hommihin, ku tuloo se aktiivimalli kakkonen ja alakaa ne pakkohaut. Tai sitte, jos työkkäristä määrätähän hajettavaksi.

Reviirin laajennusta

Huomasin eileen yhyren työpaikan, jonka tehtävänkuvaus vastas justihin sitä, mihinkä mä oon kouluni käyny ja mistä mulla on parahiten kokemusta. Ainut miinus on, jotta se on 60-70 kilometrin pääs.

Mutta kai täs ny on otettava toresta seki asia, jotta työnhakualuetta on laajennettava. Sehän on työkkärin mukahan joko 80 kilometriä tai 1½ tunnin matka/suunta. Yhtehen haastatteluhun tuli nainen yli 100 kilometrin päästä, ku työkkäris olivat kattonehet Kuukle mapsista, jotta matka-aika jää alle sen puolentoista tunnin. Se itte sanoo, jotta meni melekeen kaks tuntia. Niimpä mäki sitte päätin pistää hakemuksen matkahan. Oompahan ainaki eres yrittäny.

Päivällä mä laitoon häihin ostamani tantun myintihin. Kipiää teki, mutta ku ei linnanjuhulihinkaa kuulunu kutsua, niin ei mulla taira sille palijo olla jatkos käyttyä.

Ehtoopäivällä kävin tuulettamas päätäni, vaikka oli melekoonen viima ja ensi ajattelin, jotten viitti lähtiä mihinkää. Oli sitte kumminki ittensä voittanehen olo, ku pääsin takaasi kotia lämpöösehen.

Ehtoolla innostuun vielä tekemähän feispuukkihin julukisen valokuvakansion, mihinkä ajattelin pökätä nuota ylimäärääsiä käsitöitä myintihin. Ku aiemmasta päätöksestäni poiketen en oo sittekkää osannu olla tekemätä lisää… Olis vissihin helepompaa ja halavempaa purkaa aina vanhasta päästä pois ja teherä samoosta langoosta uurestansa ku yrittää saara nuota myityä. 😀 

Työkkäriki aktivootuu

Kyllähän tämä aktiivimalli vaatii työkkäriltäki aktivootumista, jotta saarahan kaikki työttömät kurssitettua, jos ei niille töitä pystytä järijestämähän.

Huvittavinta täs on vain se, jotta ne lähetti kutsun Uusi työ -palavelun infotilaasuutehen isännälle, joka on ollu varmahan viis vuotta työttömänä eikä sille oo sinä aikana tarijottu ku muistaakseni yhtä työpaikkaa.

Kaiken muun hyvän lisäksi niillä pitääs olla tieros, jotta sillä on eläkehakemus vetämäs. Päätöstä vain vielä orotellahan…

On kirijoja pirelly

Olimpa eileen kätevänä ja tein heti näin alakukuusta (?) yhyristyksen kirijanpiron pois. Ei siinä montaa tuntia menny, ku vain sai alaattua. Ja nyt on sitte hyvä mieli, ku se on tehtynä. Isäntä saa järijestää tarkastuksen ja kokouksen silloon ku parahimmaksi näköö.

Tänään mulla oli oikeen mukava päivä Raijan seuras. Aamulla kerkesin pestä konehellisen pyykkiä ja käyrä asioolla ennen ku lähärin kyläälemähän. Sillä reissulla meni sellaaset normi nelijä tuntia 😀

Sain ihanan joululahajan: samammoisen turkoosin lyhyryn, jollaasen olin ittekki ostanu aiemmin. Ehkä mä ny maltan heittää vanhat, ruosteeset lyhyryt pois puutarhasta, ku mulla on uus pari sinne. Tai sitte mä sijootan tuon uuren lyhyryn kuistille sen toisen kaveriksi. Voi olla, jotten nuota malta pihalle vierä.. Ja kaiken lisäksi sielä lyhyryn sisällä oli suklaata, mutta ennen kaikkia lahajakorttia Sinooperihin! Mun jo aiva sormet syyhyää päästä keräämähän sieltä kaikkia ihanaa! Mullahan ei askartelutarvikkehia oo ku vain nelijä loorallista, jotta kaikkia ”tosi tarpehellista” vielä puuttuu… 😉

Tänä aamuna mä – hyvin varovaasesti – kuullostelin ittiäni ja musta tuntuu vähä siltä, jotta mä haluaasin taas kirijoottaa. Siitä on varmahan yli kaks vuotta ku on viimmeeksi tuntunu tältä. Nyt pitääs vain malttaa ottaa aikaa sille ja teherä kirijootusharijootuksia, jotta pääsis taas alakuhun, ennen ku tää tunnet menöö ohi. Jos vaikka heti huomenna, ku ei ainakaa tällä tietua oo mitää ohojelmaa. Mulla pitääs olla vielä joitaki harijootuksia tuola mapis, joita oon pistäny taltehen.

Ai niin – ja sitte mulle tuli koululta viesti: ”Kutsumme kaikki tutkinnon aikavälillä 1.7.-31.12.17 suorittaneet juhlimaan valmistumista yhteiseen juhlatilaisuuteen ke 31.1.2018 klo 18-20”. Ja sitte oli linkki, mistä pääsi ilimoottautumahan. Aiva innoosnani ilimoottauruun heti. Meni se viimmeesen koulupäivän kaffitteluhetki joinki hassusti. Ei oikeen hoksattu eres moikata toisiamma tai toivotella hyviä jatkoja, ku jokahinen pelemahti siitä omille tahoollensa. Eikä likikää kaikki ollu eres paikalla. Lisäksi ku poistivat heti seuraavana päivänä sen koulun sähköpostin meirän käytöstä, niin ei saanu eres sitä kautta enää yhteyttä kehenkää. Ku en – tyhymä – hoksannu ottaa kenenkää yhteystietoja aikaasemmin. Tosin mä oon niin huono pitämähän muutenki yhteyksiä, jotta olis voinu jäärä joulun toivotuksihin joka tapaukses. Mutta olispa kiva nähärä porukoota taas ja kuulla, mitä niille kuuluu nyt.

Ihime!

Mä olin aiva varma, jotta nyt ei tuu Kelalta soviteltua, ku viimme kuus maksettihin lomakorvaukset. Mutta itte asias mä sain sieltä enämmän ku normaalina työkuukautena. En tierä, onko sielä tullu joku laskuvirhe, ku eihän tuosta niitten maksupäätöksestä seleviä, kuinka se tuki on laskettu.

Mutta jottei totuus unohtuusi, niin päätöksen loppuhun oli lisätty teksti:

Työttömyysetuus maksetaan alennettuna, jos et ole 65 etuuden maksupäivän aikana riittävän aktiivinen. Etuus alenee 4,65%.

Aktiivisuus on riittävää, jos tarkastelujakson aikana työskentelet palkansaajana 18 tuntia, ansaitset yritystoiminnassa vähintään 241,04 euroa tai olet 5 päivää työllistymistä edistävässä palvelussa tai olet 5 päivää muussa työllistymistä tukevassa toiminnassa.

Lumitöis

Eilisehtoon ja yön aikana tuli lunta ihan reippahan tuulen kans, niin jotta aamulla pihas oli puolimetrinen triivu (= kinos). Ilimootin isännälle, jotta mä voin kuntoolla lumikolan kans.

Ihanasti aurinko alakoo justihin nousta ku menin pihalle! Pakkaasta oli kahariksisen astetta. Onneksi oli köykäästä pakkaaslunta. Silti se kävi ihan hikiliikunnasta. Mulla meni melekeen kaks tuntia, vaikka osan pihasta tuuli oli lakaasnu puhtahaksi ihan jäätä myöte.

Siinä kolatesnani ajattelin, jotta onkahan tämän pihan ihan pakko olla näin suuri… On sen, ainaki aikanansa. Tää on vanha maalaastaloo ja pihaa on pitäny olla sen verran, jotta siinä on hevoospeliillä ja myöhemmin pienellä raktorilla pääsny kulukemahan. Nykyraktoriille tuo piha jäis jo pieneksi.

Tupahan tultua olin hiestä märkänä. Piti levitellä kaikki vaattehet kuivamahan ja päästä äkkiä suihkuhun. Nyt tuntuu kyllä koko kropas, jotta on punnerrettu lunta penkkojen päälle.

Yks suuri ilonaihet tänään oli mustarastas ruokintapaikalla ja tilhiparvi, joka tuli marija-aroniapuskihin syömähän. Tosin tietysti säikähtivät heti lentohon, ku auto meni ohi.