Ei vaiskaa!

Kerkesin sitte nuolaasta ennen ku tipahti. Se loma nimittään. Tilanne on muuttunu eilisestä sen verran, jotta firma pistetähänki kokonansa kiinni viikoksi heinäkuun puoles välis ja mä siirsin juhannusviikolle suunnittelemani loman sitte sinne.

Kuukaurella piteni loman orotus, mutta enkähän mä kestä. Varsinki ku sain pomolta synninpäästön. Mä nimittään kerroon sille tänään, jotta musta tuntuu, jotten oo ansaannu mitää poonusta ku mun pistää vieläki niin vihakseni se virheeni.

Pomo sanoo, jottei sellaasia saa miettiä ku jokahinen meistä teköö virheetä, mutta aina ne on saatu selevitettyä. Ja niinhän siinä ilimeesesti nykki käytihin ku näyttääs siltä, jotta verottaja on ny korijausilimootuksen jäläkihin palauttanu firmalle sen mun virheen takia aluun perin liikaa maksetun summan.

Ehtoopäivällä pomo vielä otti asian puheeksi ja sanoo jotta oomma jokahinen ansaannu poonuksemma ja iliman meitä hän olis kuses.

Mitä mä oon teheny ansaatakseni nuon ihanan pomon?

Kotia tullesnani mua oli vastas kaks karvakamua. Poijan sakki oli keriinny tänne ennen mua. Nyt meillä on tarijolla tassuterapiaa ainaki ens viikon loppuhun asti. 🐕🐈

Loma!

Tai siis ei ny ihan vielä. Tänäänhän oli vapaapäivä. Joka meni kyllä kaikemmoisten askarehien paris, ku poijan porukka on huomenna tulos tänne. Viipyyvät sitte vissihin ainaki ens viikon loppuhun asti.

Oon vähä siivoollu, imuroonu ja pyhkiny pölyjä. Mä en palijoosin imuroonu laattioota, otin tällä kertaa kohtehen vähä ylempää, nimittään lampunvarijostimista. Auringonpaistehes näki, kuinka kankahiset varijostimet oli keränny pölyä. Kummasti ne valakeni ku imuroottin enimmät pois. 😀 Meillä on ollu olohuonehes samat lamput yli kolomekymmentä vuotta enkä oo vieläkää kyllästyny niihin. Pitääs vain ehkä saara niihin uuret, oikiasti puhtahat koovat (= varjostimet), mutta en tierä, saisko nuohin sopivia mistää.

Ruokakaupas piti käyrä tietysti hakemas taas valtaasat määrät tavaraa. Vaikka väki lisääntyy vain puolella, niin tuntuu, jotta ruokaa pitää ostaa ainaki nelijä kertaa enämmän ku tavallisesti.

Ehtoopäivällä tein suklaapiirakan ennen testaamattomalla reseptillä, jotta nähtäväksi jää, mitä siitä tuli. Kuorrutus ei oo vielä jähämettyny, niin ei oo päästy maistamahan. Sitä paitti yks kohta siitä piirakasta jäi montolle (= kuopalle), niin jotta kuorrutus valuu sinne. 😂 Onneksi se oli sen verran hirasliikkeestä, jotta ehkä se ei aiva kaikki valunu sinne monttohon, ku laitoon koko kropsun jääkaappihin jähämettymähän.

Seuraavaksi tein Kari Aihisen ohojetta mukaallen Pellinkilääsen makaroonilooran tekeentymähän. Se paistetahan vasta huomenna.

Ajatuksis oli, jotta olsin keriinny pesemähän eres osan klasiista tai siivuamahan vähä lisää tai käyrä puutarhas nyppimäs jotaki, mutta kello oli lopuuksi yli viis ku sain kaikki tehtyä, niin jotta jäi tälläki kertaa ajatuksen tasolle. En jaksanu (lue: viittiny) enää jatkaa.

Mutta se loma! Nyt ollahan vihiroonki päästy sopimahan lomista työkaverin kans. Se on ollu kohta kymmenen vuotta taloos, niin ajattelin antaa sen ensi valita lomansa aijat ja mä katton sitte, mihinkä mä saan oman lomani. Sen toivomus oli, jottei mun loman aikana olsi kovin hankalia palakanlaskentoja. Lisäksi mä tajusin, jotten mä kehtaa olla pomon kans yhtä aikaa lomalla, ku tämä samaanen työkaveri tuuraa pomoaki. Niimpä mä pääryyn siihen, jotta pirän lomaa juhannusviikolla ja loput elokuulla.

Tuntuu kyllä jo toisinansa, jotta olsin oikiasti loman tarpehes. Pian on menny kaks vuotta iliman lomaa. Vähä on tullu sellaasta väsymystä, joka ei taharo oikeen mennä ohi lepäämälläkää. Tänäänki meinasin nukahtaa ruaan jäläkihin aiva väkisin istahalleni, ku meinasin lukia hetken ruokaa sulatellesnani. Väsynehenä teköö heleposti virheetä. Niitten peleko aiheuttaa huonua ja pätkittäästä nukkumista, painajaasia ja stressiä. Kaikki tuo syö työn ilua. Sitä minen halua, koska mä kuitenki tykkään työstäni tosi palijo. Mutta enkähän mä ny jaksa, ku tierän, koska se loma oikiasti on. Eihän siihen ensimmääsehen pätkähän oo enää ku kolome viikkua!

Emmä olsi mennykkää!

Mä kerroon (muistaakseni) joskus aikaasemmin, jotta mulla oli ”silimäpussin tulehrus”. No, se vaiva on ollu enämmän ja vähemmän koko tämän aijan.

Oon virutellu (= huuhdellut) lämpöösellä vetellä (mistä se ei tykänny ollenkaa), oon laittanu silimänympärysvoiretta, Pepantteenia (= Bepanthenia), vaseliinia, apteekista ostettua voiretta.. Kortisoonivoiretta en tohori laittaa nuon likelle silimää.

Oon putsaallu sillä apteekista ostamallani kallihilla silimänpesuvetellä. Se auttaa jonku verran, mutta sen jäliiltä iho kuivaa niin kovaksi koppuraksi ja kinnaa (= kiristää).

Vaiva ei oo mitenkää kokoaikaanen, vaan tuntuu, jotta se lehahteloo ihan sattumanvaraasesti. En ainakaa oo keksiny, mitää yhtä seliitystä sen pahenemiselle.

Välillä mä unohran koko asian ja hieraasen silimää. Sen jäläkihin taas hetken muistaa, ku siitä alakaa sen päiväänen karvasteleminen (= kirveleminen). 

Tänään oli taas sellaanen huonoot päivä. Silimänympärys oli ärtynehen punaanen ja paisuksis, silimän ulukonurkka pahin.

Töis satuun vilikaasemahan peilihin ja totesin, jotta näyttää siltä ku mulla olis musta silimä. Päätin soittaa terveyskeskuksehen ja kysyä aikaa, ku kerran isäntäki sinne pääsi. Mutta mulle sanottihin, jotta he ottaa vastahan vain hengitystiepotilahia. 

Mistähän niitä piisaa (= riittää), ku ei koko maakunnas oo ollu parihin viikkohon ku yks (tai kaks) uutta koronatapausta? Heittääkö ne tikkaa sielä aikansa kuluksi ja potilahat häirittis vain pistelaskua?

No, emmä olsi mennykkää. Pirän tämän pahan silimäni siltä varalta, jotta sille olis vaikka käyttyä. 

Nyrkin ja tyynyn välis

Täs joku yö takaperin heräsin ja totesin, jotta isännän nyrkki lepää mun pään päällä.

En tierä, oliko se osannu laskia sen siihen niin hilijaa, jotten ollu heränny, vai oliko se antanu sellaasen tällin, jotta meni taju ja havaahruun vasta myöhemmin. 😀

Sille ei taharo piisata oma puoli petistä. Sieltä tuloo välillä nyrkkiä, välillä koipia. Tai sitte se on tällänny ittensä mun peiton reunan päälle, niin jotta mä jourun kiskomahan sitä sen alta. Tai jonsei muuta, niin se puhalteloo sen verran voimmallisesti, jotta mun tuuloo ikävästi naamahan.

Oon yrittäny varmuuren vuoksi opetella nukkumahan naama poispäin siitä, jottei mun tarttisi ruveta seliittelöhön kellekkää mustaa silimää…

Mä tein sen!

Nimittään avasin pyöräälykauren. Tällä viikolla on pyörän mittarihin tullu työmatkoosta vähä vajaat 39 km. Ei oo palijo, mutta enämmän kumminki ku ei mitää.

Maanantaiaamulla olin melekeen varma, jotten seleviä hengis töihin asti. Jalaat oli maitohapoolla jo ensimmääsen puolen kilometrin jäläkihin ja luulin, jotta pyörän kummit on puhki, ku oli niin raskas polokia. Ei ollu, mutta tie oli pehemoonen ja ottaahan se ny voimmille, ku pitää melekeen sata kilua saara liikkeelle.

Olin yliarvioonu tarvittavan vaatetuksen määrän ja aliarvioonu huonon kunnon aiheuttaman lämmöntuotannon. Töihin päästyä olin aiva hiestä märkä ja haisin ku rankkitynnyri koko päivän. Anteeksi, työkamut!

Loppuviikosta olin viisaheet ja otin hantuukin (= pyyheliinan) ja vaihtovaattehet joukkohon. Tosin yleensä sitä on jo ehtiny vaihtaa vaattehet ja asettua työpöyrän äärehen, ku jäläkilämpö vasta yllättää. Siinäs sitte valuttelet hikiä pitkin selekärankaa ja hikoolet sen työpairanki märijäksi. Pitääs vissihin vaihtaa se paita vasta kaffettunnilla.

Pyöräälys on silti puolensa ja sitte siinä on se toinenki puoli. Aamulla on vielä sen verran kylymä, jotta pitää pukia kunnolla. Ehtoopäivällä ne samat vaattehet on aiva liikaa. Paitti tänään, ku oli järkyttävä pohojoostuuli.

Pyöräälles kerkiää satunnaasesti havaannoomahan vähä luontuaki. Tällä viikolla oon ihimetelly, jotta mikä lintu laulaa – ja pongannu punarinnan kuusen latvasta. Oon nähäny sinisorsaparin uimas laskuojas ja käpytikan hypähtelemäs sähköpaalun kylijes. Ja sepelkyyhkyparin romanttisella päivällisellä lehemänlantapatterilla. Mitää näistä en olsi havaannu autosta käsin.

Oon saanu henkäällä raitista maalaasilimaa ja tänään sitte sitä toisellaasta maalaasilimaa, ku viereeselle pellolle levitettihin eileen sikalan lietteet. Eikä vieläkää oo käyty kyntämäs niitä piilohon. Meillä haisoo koko huusholli. En tierä, mihinä pyykit kuivatahan, jos ei tuo haju lakkaa (= lopu).

Mutta onneksi tätä ei kestä loputtomihin. Ja jostakinhan ne meiränki ruaat tuloo, niin jottei yhtää passaasi moittia, ku toiset teköö töitä sen etehen, jotta sitä evästä piisaa jatkoski.

Selekähänpuukootus!

Isännälle ilimestyy joku aika takaperin selekähän uus luomi, joka alakoo muuttua aika nopiahan tahtihin. Mä oon vissihin joka saunareissulla raportoonu sille, miltä se milloonki näyttää ja torennu, jotta sitä ehkä kannattaas käyrä näyttämäs lääkäris.

Ennen koronahässäkkää se ei saanu aikaaseksi ja nyt ei taas oo viittiny, ku meirän terveyskeskus on valijastettu koronavastahanotoksi ja muista vaivoosta kärsiviä on kehootettu menemähän naapurikaupungin jompahan kumpahan terveyskeskuksehen.

Isäntä oli kumminki eileen saanu tartuttua luurihin ja soitettua ihan tähän omalle vastahanotolle ja kysyny, jotta nekö ei ota ny muita ku koronapotilahia. Ku täälä ei (vielä) oo juurikaa sitä koronaa, niin taitaa koko terveyskeskus olla vähä tyhyjäkäynnillä. Olivat luvannehet kattua aikaa ja ilimoottaa, koska sais mennä. Oli kuulemma menny viis minuuttia, ku oli soitettu, jotta saa tulla vastahanotolle saman tien.

Ja niinhän siinä oli käyny, jotta nuori naislääkäri (tai kandi – isäntä ei tienny) oli ottanu veitten kätehen ja silipaasnu sen luomen irti. Nelijän viikon päästä saa kysellä tuloksia siitä. Nelijä tikkiä oli laitettu ja ne saa käyrä ens viikolla otattamas pois. Siistiltä näytti haava, ku äsköön vaihroon siihen siteen.

Hei, mennähän kaikki yhtä aikaa!

Mulla on ollu jämälankasukkaprojekti käynnis jo pitkän aikaa, ku jostaki syystä kätkööhin on kerääntyny hervotoon määrä lankojen loppuja. Mitää ei oo niin palijua, jotta niistä yksistänsä sais tehtyä jotaki. Niimpä mä oon päättäny hävittää ne langat sukiksi.

Mä oon tavannu omat sukkani teherä aina jämälangoosta. Oon nimenny ne hyväntuulensukiksi, ku mua useemmiten huvittaa, kummä kattelen niitä.

Tään rojektin aikana mä oon kaverien riesaksi laittanu tekemistäni sukista aina kuvia feispuukkihin. Nyt sitte käytihin niin hassusti, jotta yks kaveri oli tiistaiehtoolla kommentoonu, jotta hän ostaa multa heti sukat, ku mä alakaan myimähän niitä. No, hyvänen aika, siinähän niitä on valamihina jo monet, jos vain löytyy mieluusat ja oikian kokooset. Sitte toinenki kaveri tilas parit sukat ja yhtäkkiä multa oliki tilattu kuuret sukat! 😮 Toki oon teheny molemmille tilaajille ennenki sukkia, jotta tietävät jo, minkämoista jäläkiä mun vartahilta (= puikoilta) putuaa.

Toiselle löytyy jo valamihina olevista parit sopivat ja lupasin ne laittaa matkahan vielä ennen pääsiäästä. Sitä varte mä menin keskiviikkona töiren jäläkihin kattomahan löytyyskö postista (S-Marketin palavelupiste) pussikuoria, johonka ne mahtuus. Yllätys oli suuri, ku sielä oli piha täynnä autoja, niinku minä tahansa tavallisena arkipäivänä nelijän jäläkihin.

Mä en kumminkaa löytäny tarvittemaani ja jouruun poikkiamahan vielä Tokmannillekki. Enkä löytäny sieltäkää. Piti kattella kotua tarpeeksi isoo kuori ja laittaa se menemähän pakettina, koska se on halavempaa ku kirijehenä lähettäminen. Samalla lähetin miniänaluulle yhyret sukat, ku se kertoo huovuttanehensa pilalle aikaasemmin antamani. Ja koska sillä on kohta nimipäivä.

Postiloota tyhyjennetähän nykyään jo puoli nelijältä, joten töitten jäläkihin sinne ei kannata vierä mitää, mikä pitääs saara samana päivänä lähtemähän. Niimpä mä päätin, jotta mun pitää vierä ne torstaiaamulla ennen töihin menua, jotta ne kerkiää eres lähtiä matkahan. Muuten se makaas postis tiistaihin asti.

Olin kaupalla jo puoli kahareksan mais. Ja mitä ihimettä! Kaikki muukki oli. Oli ilimeesesti ollu jo hyvän aikaa, ku kolome kassaa paahtoo täysillä ja jonua oli joka kassalle. Mäki jouruun vähä pakettieni kans orottelemahan.

Kovasti on virallinen taho suositellu käymähän kaupas sellaasehen aikahan, ku ei muita oo. Koskahan se mahtaas olla? Ei näköjään ainakaa heti ennen tai jäläkihin töiren. Ne näyttää olevan ruuhkaasia aikoja. Enkä mä oo eres tienny, jotta täälä on nuon palijo väkiä. 🤣 Pitääs vissihin olla ennustajanlahajoja, jotta tietääs, koska ei olsi kovin palijo muita liikentehes. Muutoon sitä on aika vaikia arvata. Mutta hei, ei siinä mitää. Mennähän kaikki yhtä aikaa!