Työn raskaan raataja

Täs on loppuviikosta saanu teherä oikeen rumihillista työtä, niin jotta toises käres on monta rakkua.

Meillä on töis sellaanen vanhanaikaanen hydraulinen paffiprässi, johonka pitää pienistää loorat, jotta ne mahtuu sen säiliöhön. Nyt on ollu niin vilikkahia päiviä, jottei kukaa oo melekeen kuukautehen keriinny siliputa ensimmäästäkää paffilootaa. Ne alakas jo vyöryä pahasti myymälän puolelle.

Keskiviikkona oli sen verran hilijaasempaa, jotta Liisa meni ensi niitä pienimähän ja sitte pomo sanoo mulle, jotta mee ny sen avuksi. Mä vapautin Liisan asiakaspalavelutehtävihin ja jäin itte pilikkoomahan niitä lootia.

Työkaluna mulla oli entinen puukkoo. Sen terä oli niin pahasti lovilla, jotta se ei leikannu, se vain rullas paffia erellänsä. Sillä mä kumminki sisukkahasti kitkutin lootia hajalle. Stigan ruohonleikkuriloota oli se, mikä sai kären rakoolle. Se oli senttiä vahavaa muovitettua paffia. Mutta otin mä siitäki työvoiton.

”Ei ne herrat palijo tarvitte” pruukas äitee sanua. Niinhän se on, ku ei oo tottunu kynää järiämpää työkalua pitelemähän.

Eileen olin jo sen verran viisaheet, jotta kävin kattelemas työkaluloorasta ittelleni kunnollisen mattopuukoon, millä jatkoon työntekua. Melekeen koko päivä siinä meni, mutta sain ku sainki kaikki loorat pienistettyä.

Ehtoopäivällä mulle nakitettihin kiinteestövesiputkien osien hintojen tarkistus. Siinä meni eilinen ehtoopäivä ja tämä päivä kokonansa. Se tarkootti paikoollansa seisomista kassapäättehen ääres kovalla petoonilaattialla. Ai että selekä ja jalaat kiittää!

Vähä välillä kerkesin olla kassalla, mutta hyvin vähä.

Täs muutama aika takaperin oli työkkärin sivuulla toimistosihteerin paikka auki, mutta ku siihen vaarittihin hyvää englannin taitua, niin en sitte uskaltanu eres hakia. Se jäi kumminki vaivaamahan mua ja niimpä mä ettiin netistä tietua kielitasotestiistä. Löysin pari ilimaasta, jokka tein.

Sain niistä paremman tuloksen ku olsin uskaltanu eres toivua. Valitettavasti niistä ei tietenkää mitää virallista toristusta saa, mutta antoo ne ainaki vähä itteluottamusta.

Testien jäläkihin mä yritin ettiä vielä sitä työpaikkailimootusta, mutta se oli jo poistettu. Hakemata jäi. Olsin voinu nuotten testien jäläkihin olla uhkarohkia ja kokeella eres laittaa hakemusta. 

Nyt olis sitte viikonloppu eres. Ei oo mitää suunnitelmia, joten eikähän se mee perinteesesti pakollisis kotitöis ja huilaalles.

Pensankatkua ja lakankäryä

Mulla oli tänään taas työttömyyspäivä. Ei voi oikeen ikänä etukätehen suunnitella mitää, ku yleensä saan vasta maanantaina ehtoopäivällä tietää, tuunko tiistaina töihin vai en. Ku joskus se ”vapaa”päivä on osunu keskiviikolle tai torstaillekki. Mutta siitä nää on kivoja päiviä, jotta saa kummasti aina asioota hoirettua.

Gorilla on pahaenteesesti haisnu pensalta jo piremmän aikaa. Mä oon ny aika vähä ajanu sillä, ku oon aina säiren sallies käyny pyörällä töis. Mutta ku auto on seisny tallis piremmän aikaa ja sen oven aukaasoo, niin sieltä tuloo tosi vahava pensanhaju.

Oli tarkootus käyttää se huollos ja katsastaa ennen Oulun reissua, mutta korijaaja on lomalla eikä ota uusia töitä ennen elokuuta. Täytyy yrittää heti kuun vaihtees kysäästä, josko sen sais huoltohon.

Vähä (tai oikiastansa aika palijoki) huolestuttaa tuo haju. Maahan ei pensaa näyttääsi valuvan, mutta jostaki se tankki falskaa (= vuotaa). Mihinkä se vuotaa ja voiko se olla vaarallista, se mua huolestuttaa.

Sain kumminki aamulla muutaman muun asian hoirettua: siirsin hammaslääkärin kontrolliaikaa, ku tajusin, jotten varattuhun aikahan pääse. Uus aika meni ny sitte lokakuun alakuhun, mutta ku ei oo mitää akuuttia, niin se ei haittaa.

Seuraavaksi tilasin kosmetolookin, se on 1.8.

Aamupäivällä mulle tuli ompelimosta viesti, jotta tanttu olis valamis. Kävin sen hakemas saman tien ja hain kaupasta vähä täyrennystä jääkaappihin.

Ruaan jäläkihin isäntä eherootti, jotta lähäretähän käymähän sen siskoon työnä kyläs, mutta siskoonsa oli menos parturihin. Meemmä sitte joskus toiste.

Kyläälyn sijasta mä paneuruun yhtehen hääprojektihin. Siihen liittyen vietin aikaa verstahalla lakankärys usiamman tovin. Vaan ei se menny ihan niin ku Strömssöös eikä lopputulos ollu sellaanen ku olin toivonu, mutta isäntä meinas, jotta kelepaa. Pakko kelevata, koska uurestansa en voi sitä enää teherä. Tai voisin, mutta pitääs ostaa uuret värkit eikä lopputulos torennäköösesti olsi yhtää sen kummee.

Sitte luin puheen läpi ja havaattin korijattavaa. Olin justihin saanu konehen auki ja tehtyä ensimmääset muutokset, ku ukkoonen jyrähti. Ei ku äkkiä kones kiinni ja piuhat irti seinästä. Mutta siinä se oli koko ukkoonen: yks jyrährys eikä muuta. Hetken päästä uskaltauruun takaasi konehelle. Sain virheet korijattua ja tulostin tekstin. Heti osuu silimihini uus kohta, mikä pitää vielä korijata. Saa nähärä, onko alakuperääsestä tekstistä enää mitää jälijellä häihin mennes… 

Löytyy!

Tänään oli taas työttömyyspäivä. Se kuluu ”perinteesesti” asiootten hoitohon.

Aamulla kävääsin hammaslääkäris. Tällä kertaa oli vuoros ihan perustarkastus. Mähän varasin aijan siihen jo ennen ku tuo poskihammas alakoo oirehtimahan. Reikiä ei löytyny, mutta kielen sivus oli vaalia kohta, josta lääkäri meinas, jotta vois olla hankauma, ku poskihampahas paikan reuna oli terävä. Ja joo – siinä kohtaa muistin, jotta onhan se aina välillä hinkannu niin pahasti, jotta puhuminen on ollu vaikiaa. Se hioo paikan reunan ja laittoo vielä varmuuren vuoksi kontrollin vajaan kuukauren päähän. Ja suuhykienistille aijan hammaskiven poistohon.

Kotia tultua haukkasin hätääsesti voileivän ja lähärettihin ny kattelemahan isännälle sitä kravattia. Se löytyy yllättäen jo heti toisesta kaupasta – ja taskuliina kans! On ny niin lähellä mun tantun färiä ku ikänä voi olla. Kolomannesta kaupasta löytyy paita.

Ostokset saatihin kasahan nopiaa ja sen jäläkihin mentihinki – vaihteeksi – Piikkihin syömähän.

Käytihin vielä Kelas kyselemäs eläkejutuusta, ku työkkäri yrittää häätää isäntää pois kortistosta ja eläkkehelle, mutta kun me ei oikeen tieretä, jotta mitä se nuon niinku käytännös tarkoottaa. Ihan hyvän vinkin antoo Kelan virkaalija: ansiosironnaanen kerryttää eläkettä ja sitä voi nostaa aina 65-vuotiahaksi asti. Ei siis kannata suostua työkkärin tarijouksehen.

Käytihin vielä Prismas ruokaostoksilla. Ei tullu heräteostoksia, ku oli mahat täynnä.

Kotia tultua laitoon raparperimehun tuleentumahan ja silippusin kaks pakasterasiallista ruohosipulia.

Sitte kello oliki jo viis ja mä päätin, jotta saa piisata (= riittää) tälle päivää. Laitoon tiskit koneehin ja konehen töihin.

Itte tulin netistä kattelemahan tietoja kosmetolookiista. Sen verran aion uhurata, jotta ennen häitä käyn ajattamas parran ja viikset pois ja ottamas jonku naamahoiron. Kulumakarvat pitää muotoolla ja färijätä. Kynsiäki tekis mieli, mutta sitte menöö jo yli purijetin (= budjetin).

Isännälle eherootin, jotta käytääs ennen häitä eres kerran kemuus (= tansseissa) vähä harijoottelemas, ku viimmeeksi on vissihin tanssittu sen velijenpoijan häis kohta kolome vuotta sitte… Ei se ny suoralta käreltä tyrmänny, mutta eipä näyttäny kovin innostuneheltakaa. 😦 

Hyppööllä

Kaks ensimmäästä työpäivää ”oikees töis” on ny takana. Sain onneksi aloottaa sieltä helepoommasta päästä eli laskutuksesta. Toki oon aina välillä ollu myymälänki puolella niin kassalla ku muutenki, mutta enimmäksensä kumminki toimistos.

Työsopimuksehen kirijattihin keskimäärin 30 h/vko, mutta voi vaihrella 20-40 tuntihin. Tilipäiväki on heti kuun aluus, niin jotta saan jo  tältä viikolta palakan ens viikolla. 😀 Tällä tietua se yks vapaa-/työttömyyspäivä tuloo olemahan keskellä viikkua joko tiistaina tai keskiviikkona. Tällä viikolla se osuu keskiviikolle. Sen piremmälle ei vielä keriitty suunnitella.

Tänään onki sitte ollu oikeen hyppööpäivä.

Isäntä kävi ensi aamulla salilla ja mä haahuulin sen aikaa kotosalla. Kun se kotiintuu, lähärettihin hakemahan mun silimälasit.

Apteekista hain B2-vitamiinia, ku pakkaa (= tuppaa) olla suupielet hajalla. Jos siitä olis apua. Tosin voi se johtua hammastahanastaki. Kattotahan ny, mitä tapahtuu.

Sen jäläkihin käytihin kirijakaupas. Hain vähä komiempaa tulostuspaperia ja askartelukartonkia. Teen jonkimmoisen kansion, johonka laitan hääparille pitämäni puheen ja annan sen niille puheen jäläkihin. Jos se puhet menöö ihan puihin, niin saavat eres lukia sen. 😀

Sitte hajettihin niitten häälahaja ja paketoomistarvikkehia.

Kotomatkalla koukattihin vielä Tokmannille, ku isäntä tarvitti jonku lukon.

Kävin vain jättämäs ostokset kotia ja lähärin ompelimohon häätantun kans. Se sovitettihin ja otettihin mitat, kuinka palijo helemaa pitää lyhentää. Sain pari tilikkua joukkohon helemasta, jotta osatahan kattella oikian färinen kravatti ja taskuliina isännälle.

Sieltä menin kukkakauppahan. Taas piti hakia surunvalittelukukkia. Mua vuotta vanheet serkku on kuollu. Sen äitee haurattihin justihin viimme kuulla. 😦

Kotia tultua tein kortin kukkapuskan joukkohon ja lämmitin erellispäivääsen ruaan.

Syönnin jäläkihin lähärettihin viemähän kukkia. Ne käynnit on aina niin ikäviä, mutta serkun mies oli pihamaalla tyttärensä, vävynsä ja heirän pienen vauvansa kans. Vauva oli faarin sylis ja faari tuumaski, jotta onneksi on näitä ja viittas niin pikkuusehen ku nuorehenparihinki. Ei oltu kauaa, ku alakas satamahan.

Käytihin vielä postis viemäs yks kirijet ja ruokakaupas hakemas vähä täyrennystä jääkaappihin.

Kello oli kolome ehtoopäivällä ennen ku keriittihin yhtää pirättää.

Lahajan paketoottin jo valamihiksi.

Silimälasit on ollu ny pääs koko päivän ja ihimeellistä on, jottei ne purista eikä paina mistää. Yleensä niitä pitää säätää monta kertaa ennen ku ne alakaa passata päähän. Seki on oikeen mukavaa, jotta nyt näjen niin lähelle ku kauaski iliman jotta pitää vekslata niitä koko aijan pois päästä. Ainuastansa täs tietokonehella pitää olla vähä pää takakenos, ku näyttö on niin ylähällä, jottei muuten oikeen kunnolla näje.

Mä en ottanu niitä kaikkista kallehimpia enkä eres toiseksi kallehimpia linssiä, niin sen kyllä huomaa, ku sivusuunnas ei tuo tarkka alue oo kovin suuri. Mutta enkähän mä ny näillä pärijää jonku aikaa.

Vieläki oon sitä mieltä, jotta sankojen valinta meni pielehen, muttei se ny enää auta sitä murehtia. Näillä mennähän.

 

Mikä ihana viikko!

Maanantaiaamulla lähärimmä ajelemahan flikan ja vävynaluun työ.

Reissun ensisijaanen tarkootus oli rakentaa uus aita vanhan, lahonnehen tilalle. Naapurilla on kaks huskya ja välillä sielä on tyttären dobermanni ja ne on kaikki sen verran vahavoja elukoota, jotta ne olis kohta tullu vanhasta airasta läpi.

Oltihin joskus kaharen jäläkihin ehtoopäivällä perillä. Metku tanssii meille tervetuliaastanssin. 🙂

Hetken hengährettihin ennen ku lähärettihin hankkimahan uuren airan värkit. Ehtoon mittahan ne vielä ölijyttihin (= öljyttiin) parihin kertahan sävyttävällä ölijyllä. Tai no, nuoret sen pääasias teki. Me vain välillä vähä isännän kans autettihin.

Mun päätyöksi eherootettihin klasien pesua, ku joku lintu oli onnistunu päästämähän oikeen ripulipaskat yhtehen klasihin. Pesin olohuonehen ja keittiön ikkunat. Muut klasit saavat pestä itte. Eipä niitä kukaa juuri eres kattele, ku makuukamarit on tien puolella ja niitten verhot on melekeen aina kiinni.

Turhaa työtä tein. Tiistaiaamulla siihen samahan klasihin oli ammuttu jo uus osuma…

Tiistaina nuorellaparilla oli tanssitunti. Häävalssin askelehia piti ottaa haltuhun.

Isäntä alootteli sillä välin airantekua; katkoo värkit valamihiksi ja poras sapluunan kans ruuviille reijät, jotta tuli kaikki suorihin riviihin ja samoolle kohorille.

Mä pesin konehellisen pyykkiä ja tyhyjäsin ja täytin tiskikonehen.

Ruaan jäläkihin miehet meni purkamahan vanhaa aitaa ja kasaamahan uutta. Me lähärettihin flikan kans kaupungille kattelemahan mulle tanttua (= mekkoa) häihin. Flikan kans on mukava mennä, ku mä tierän, jotta se tohtii sanua mulle suoraa, mitä se ajatteloo ja toisaalta mun mielestäni sillä on hyvä maku ja erinomaanen färisilimä. Se kertoo, jotta sielä morsiuspukuliikkehes, mistä se on oman pukunsa ostanu, oli ny juhulapuvut tarijoukses. Olis ollu tosi halapoja, kaikki vain 89,-, mutta eipä niistä tietysti sitte löytyny passelia, ku jälijellä oli vain hajakokoja.

Ei se mitää, seuraavaksi marssittihin Sokoksen juhulapukuosastolle. Olis ollu ihania pukuja, mutta väärän färisiä tai väärän kokoosia.

No, sitte käveltihin nurkan taakse sellaasehen liikkeehin ku Zazabella. Sielä oli kaikista juhulapuvuusta -50%. Ja niitä oli palijo! Me mentihin ihan sekaasin niistä ja otettihin heti varmasti 4-5 pukua sovituksehen.

Yllättäen heti ensimmäänen tuntuu parahalta ja me jo pääryttihin siihen, mutta flikka rupes sanomahan, jotta siitä menis varmahan pieneekki koko mulle. Päätettihin vielä kattastaa se rekki – ja sieltä löytyy varmahan saman verran lisää sovitettavaa… Ja toinenki tanttu, mistä me tykättihin.

Lopuuksi piti pyytää myijää apuhun, kun me ei osattu enää päättää niitten kaharen välillä. Ja niinhän siinä käytihin, jotta se jäläkimmäänen vei lopuuksi voiton. Ensimmäänen valinta alakoo sen rinnalla näyttää aika arkiselta. Yllättäen tämä näyttävämpi tanttu oli vielä halavempiki. Mulla ei kuulkaa oma vihkitanttukaa ollu niin hieno ku tuo on! On kuulemma nähty linnanjuhuliski samammoinen, mutta eri färisenä. Käsittääkseni oli heirän omaa mallistua. Siihen vielä melekeen saman färinen hartiahuivi, niin liikkeestä lähti kaks torella tyytyväästä naista.

Vähä sille tuloo lisähintaa, ku jourun lyhennyttämähän sen. Ku mä oon tälläänen persjalakaanen, niin tantus oli varmahan puoli metriä liikaa pituutta. 😀 Niin, ja on siinä toinenki huono puoli: mä tartten jonku, joka pujettaa mun. Siinä on nimittään nyöritys selijäs eikä sitä saa itte tehtyä. Mutta flikka lupas hoitaa mulle pukijan. 😀

Varmahan joku vierahista ajatteloo, jotta mä en taira olla ihan täyspäinen, ku on nuon yliampuva vaate vanhalla maatiaasakalla kaikkine pling-plingiinensä, mutta so what. Mä halusin kerranki elämäsnäni jotaki aiva liika koriaa ja epäkäytännöllistä. Ja mikä olis paree hetki ku tyttären häät. Mua karuttaas varmasti jäläkikätehen, jos olsin valinnu sinne jonku tylsän ja käytännöllisen vaattehen. Ylipäänsä olin yllättyny, jotta tämän kokooselle ja malliselle ruholle löytyy niin palijo valinnanvaraa.

Saimma vielä flikalta lisätehtävän: isällensä on löyrettävä mun tantun färinen kravatti.

Kauppareissulta ku kotiuruttihin, niin sielä oli aita valamihina ja loppusiivoukset käynnis. Oltihin kaikin kovasti tyytyvääsiä päivän saavutuksihin. Ehtoolla käytihin vielä saunas.

Niin – ja tuli mulle silimälasiliikkehestäki viesti, jotta klasit on valamihina.

Keskiviikkona nuorilla oli aamusta omat menonsa. Isäntä putsas puularon katon ja niitti nurmikon. Mä kääriin erelliset pyykit pois narulta ja pesin uuren konehellisen.

Päivällä flikka färijäs mun tyvikasvun ja leikkas isänsä hiukset.

Ehtoopäivällä oli sovittuna, jotta pääsemmä kattomahan hääpaikan. Ei oikeen vielä pystyny hahamottamahan esim. pöytien sijoottelua, koska vasta osa vierahista on ilimoottautunu. On täs ny vielä kolomisen viikkua aikaa ilimoottautua. Ja aina pitää varautua siihenki, jotta joku ei muista ilimoottautua ollenkaa, mutta on silti tulos.

Astiat oli lukituus kaapiis, joten niitä ei päästy kattomahan sen tarkemmin. Lupasivat kysellä niistä vielä lisätietoja, jos pitää jotaki vierä itteltä.

Paikalla oli meirän lisäksi kaks kaasoosta ja bestman.

Rakennus näytti pihalta kattoen pienemmältä ku mitä se sisällä tuntuu. On aika karun näkööses kunnos, mutta sitäki varte me sielä käytihin, jotta osatahan miettiä koristelua ja maharollisia toiveeta vuokraajalle. (Esim. uluko-oven lukon vois korijauttaa…) Uusia pöytiä on kuulemma tulos ja ilimeesesti ainaki jotaki remonttia, mutta ei oo tieros, jotta minkä laajuusta.

Ehtoolla flikka alakas jo askartelemahan seinäkoristetta hääpaikalle ja jonku aikaa väkerrettyänsä se sanoo, jotta saan mä tulla auttamahan, jos taharon. Meninhän minä. Tuli aika näyttävä koriste, vaikka värkkiinä oli vain kartonkia, valakoosta kopiopaperia, kuumaliimaa ja sprayglitteriä.

Metku ei tullu ensimmääsenä yönä ollenkaa meirän kans, toisena yönä se hipsii johonaki vaihees niin hilijaa, jottei kumpikaa heränny. Viimmeesenä yönä se nukkuu koko yön meirän kans. Itte asias se oli sängys ennen mua, niin jotta mulle jäi hyvin pieni tila ja hyvin vähä peittua. 😀 Mutta hyvin kumminki nukuttihin joka yö, ku maatameno venähti aina yli puolen yön.

Eileen aamulla puoli seittemältä Metku oli sitä mieltä, jotta nyt on nukuttu tarpeheksi. 😀 Me kiltisti noustihin sille seuraksi.

Kerkesin pakata jo kaikki ennen ku nuoret heräs. Päästihin aijoos lähtemähän ja läksiääsiksi Metku tanssii taas meille. Kotona oltihin kolomen mais ehtoopäivällä. Vähä alakoo siinä vaihees jo ilimeesesti juhannusliikenne näkyä, ku letkaa oli molempihin suuntihin.

Postilooras orotti työkkärin palakkatukipäätös. Soitin heti työmaalle ja sovittihin pomon kans, jotta mä alootan työt maanantaina klo 8.00.

Vaihroon sänkyhyn puhtahat lakanat, purkasin reissupussit ja pesin konehellisen pyykkiä.

Ehtoolla, ku tulin tietokonehelle, oli sähköpostis viesti opettajalta. Seuraava tutkintotoimikunnan kokous on vasta 24.8. Menöö luultavasti syyskuulle ennen ku tutkintotoristus tuloo (jos tuloo).

Tänään pyykinpesu on jatkunu.

Saan lisää koiraterapiaa, ku Viivi tuli meille yökylähän. Emäntänsä on juhannusta juhulimas ja mä lupasin ottaa koiran hoitohon. Tuola se ny nukkuu mun selijän takana nojatuolis filtin päällä.

Oikeen ihanaa juhannusta kaikille! 

Verotoimistoki yllätti!

Lähärin aamulla ensimmääseksi selevittelöhön tuota verokorttiasiaa ku verotoimisto ei oo näin kesäaikahan auki ku yhyreksästä kahtehentoista. Ajattelin, jotta jos hyvinki kauan joutuu jonottamahan, mutta ei ollu ku kaks asiakasta ennen mua.

Siinä oli ensi aulas kohtelias nuorimies, joka kysyy, minkämoisella asialla oon ja ku kuuli, jotta uutta verokorttia tarttisin, niin se halus esitellä tuon netistä tilattavan verokortin mulle. Mä sanoon, jotta justihin sen takia mä oon täälä, kun sain sieltä niin pienen veroprosentin, jotten usko ittekkää.

Poika laski demoversiolla (mun omilla tieroolla ei päästy laskemahan, ku ei mulla ollu pankkitunnuksia mukana) – ja sai veroprosentiksi 0! No sitä siinä ihimeteltihin ku tuli mun vuoro mennä virkaalijan juttusille. Sielä oli varmahan joku kesälomasijaanen, nuori flikka, jota vanhempi virkaalija taustalta ohojeesti. Ja mitä ihimettä: ne sai veroprosentiksi mulle saman nollan kun se poikaki.

Seliitys oli se, jotta ansiosironnaasista on viety yli 25%, Kela vie 20% ja palakkatulo jää niin pieneksi, jotta nuo aikaasemmin pirätetyt verot kattaa sen ennakonpirätyksen. Mä naureskelin, jotta tottahan näillä prosentiilla ny tekis töitä vaikka vähä piremmältäki. 😀 Myöhemmin ajattelin kumminki laittaa verokorttihin eres 5%, jottei vain mee luille. Mieluummin maksaa liikaa ku liika vähä. On sitte joulurahat ”jemmas”.

Kotia tultua päivitin CV:n ja meinasin laittaa ”työnhakukansion” kuntohon, mutta jouruun totiamahan, jotta tuota paperia on vuosien mittahan kertyny niin palijo, jotta sieltä loppuu tila. Pitää vanhimpia toristuksia sieltä hävittää ja laittaa uuret tilalle. Tai hankkia lisätaskuja kansiohon.

Ehtoopäivällä päätin mennä perkaamahan meirän kivikkokasan, ku siinä ei enää ollu kukista tietuakaa, heinä vain kasvoo komiasti. Ku olin sangoollisen repiny sitkiää heinää irti, tulin siihen tuloksehen, jotta nyt lähtöö kivekki! Hain kottikärryt ja lapion ja alakasin kiikertämähän kiviä ylähä ruohomättähien seasta. Ensimmääsen kiven alta löytyy elämää. Sielä oli muurahaaspesä ja munia ruvettihin kantamahan kiiruhulla turvahan syvemmälle. Äkkiä ne katos näkyvistä. Ilimeesesti ne majaaloo kivikasas ollehes vanhas koivun kannos.

Isäntäki tuli sitte auttamahan isoompien kivien kans. Kaks kottikärrykuormallista siitä tuli. Isäntä haki siihen vielä multaa ja nakkeli vähä nurmikonsiementä. Aurinko paistoo niin kuumasti, jotta johonaki vaihees meinas ruveta silimis mustumahan. Varsinki, ku ei ollu mitää pääs. Pirin juomatauon ja hain poijan lippalakin päähän, kun en itte omista sellaasta.

Urakan jäläkihin olin aiva hiestä märkä ja multaanen. Oli pakko käyrä suihkus.

Isäntä meni vielä puupinolle ja ku seki sieltä tultuansa kävääsi suihkus, niin pyykkikoppa oli täynnä. Laitoon pyykit peseentymähän, nyt on hyvä ilima kuivattaa pihalla.

Soittelin Ruottin-velijelle synttärionnittelut.

Myöhemmin ehtoolla toinen velii oli yrittäny soittaa mulle. Oli menny vain suoraa vastaajahan. Mä en tierä, mikä siinä on, ku tuota se on teheny jo pitkähän. Sim-korttiki on jo vaihrettu, mutta sama vaiva jatkuu. Isännällä on sama liittymä ja sen puhelut tuloo kyllä läpi. Eikä mun puhelinkaa oo ku vasta parin vuoren ikäänen, jottei ny luulisi siinäkää olevan vikaa.

Testasimma joskus sillä lailla, jotta vaihroomma isännän kans puhelimia, mutta ei ainakaa sinä aikana sitte menny yhtää puhelua vastaajahan. Tosin en muista, soittikokaa kukaa mulle silloon. 😀

 

Työtön, työtön, työtön

No, eihän se ny oo mikää uutinen. Työtöönhän mä oon ollu jo yli kaks vuotta. Kouluaikana työttömyys ei vain tuntunu niin työttömyyreltä. Jos ymmärrättä, mitä yritän sanua.

Heräsin seittemän aikoohin ja totesin, jotta ku sää näyttää komialta, niin tänään käynki polokupyörällä ruokakaupas heti aamusta. Kovin isoja ostoksia ei pyörän korihin saa mahtumahan, mutta käy sitte vaikka vähä useemmin. Tuloo liikuntapuoli hoirettua siinä samalla.

Kotia tullesnani nappasin postin loorasta ja hämmästys oli suuri, ku sielä oli jo se korijattu toristus orottamas! Skannasin ne heti työkkäriä varte. Tosin en saanu lähetettyä niitä oma asiointi -sivun kautta vaan pistin sähköpostina kirijaamohon.

Sen jäläkihin soitin sinne silimälasiliikkeehin ja kysyyn, jotta vieläkö kerkiää sangat vaihtaa. Ei keriinny, oli lähetetty jo etehenpäin. No, ei voi mitää. Täytyy tyytyä niihin, mikkä tuli valituksi.

Sitte laitoon päivärahahakemuksen matkahan. Eilisehen loppuu kulukorvaus, jota maksettihin opiskelujen aijalta. Päivärahapäätöski oli tehty vain siihen asti ja ne piti hakia ny pois.

Otin eileen koululla muutaman kuvan ku oltihin kakkukaffeella. Meinasin, jotta laitan ne sähköpostilla kurssikaveriille, mutta eipä enää pääsnykkää sen enämpää sinne ku koulun sivuullekkaa. Meille sanottihin, jotta tunnukset on voimmas pari viikkua koulun päättymisestä. Ilimeesesti me oltihin niin rasittava porukka, jotta meistä haluttihin erohon heti eikä hetken päästä. Onneksi kerkesin eileen napata sieltä taltehen vielä viimmeeset kurssiaineestot. Mutta nyt mulla ei oo kenenkää yhteystietoja.

Päivällä mulle soitettihin työkkäristä. Olivat saanehet mun toristukseni ja palakkatukiosastolle oli tullu työnantajan tukihakemus. Varmistivat, jotta mä oon halukas menöhön töihin ja jotta on erellytykset saara palakkatukia. Tosin siinä tuli vähä sellaanen pieni takapakki: työnantaja on ajatellu saavansa 50% palakasta, mutta nyt näyttääs siltä, jotta saa vain 30%. Kuulemma omaehtoonen opiskelu katkaasi sen pitkäaikaastyöttömyyren enkä kuulu enää siihen 50-prosenttisesti korvattavihin. Jos olis ollu työkkärin määräämä koulutus, niin se ei olsi vaikuttanu. Saas nähärä, kaatuuko työtarijous tuohon 20 prosenttihin.

Sen jäläkihin mä meinasin tilata uuren verokortin, ku mä sain aikoonansa sellaasen, mihinkä veroprosentiksi oli merkitty 2,5. En oo pitäny kiirusta uuren hankkimisella, ku ei töistäkää oo ollu tietua. Kassa vei joka tapaukses 26,5% ja Kela viöö 20%. Mutta emmä vissihin osannu sitä laskelmaa teherä oikeen, ku ei se tarijonnu mulle veroprosentiksi ku 5,5. pitää käyrä verotoimistos laskettamas, niin ei ainakaa mee niin pahoon mättähäsehen.

Emmä sitte palijo muuta ookkaa saanu tänään aikahan.