Ennakkotieroosta poiketen…

… mulla saattaaki olla enämmän työpäiviä eres ku mitä olin laskenu.

Pomo nimittään tänään kertoo, jotta hän on vähä ajatellu, jotta mitä jos jatkettaas työsopimusta ainaki loka-marraskuun aijan. Mähän kysyyn heti silimät pyöriänä, jotta oikiastikko? Vaikka mä en osaa mitää? Mutta meinas se, jotta kyllä sä osaat. 😀

Ja ku siinä tuli puheeksi, jotta sitte mä tartten enää kuukauren pätkän töitä, jotta pääsen takaasi ansiosironnaasille, niin se meinas, jotta vois se joulukuuki siinä mennä…

Kyllä kuulkaa Kresentti (= Cresent) tuli hippoosta (= kevyesti) tuon tieron voimmalla kotua kohti!

Tosin mitään sopimustahan ei oo vielä tehty, jotta yritän pitää vielä jalaat maas. (Paitti tietysti silloon, ku polijen polokupyörällä.)

Mainokset

Aina vain vaivaanen :(

Ihan ensiksi kiitokset E&A:lle kukasta! Oon joka vuosi haaveellu ostavani pallokrysanteemin, mutta ei sitä sitte kumminkaa ittellensä malta. Nyt mulla on sellaanen terassin pöyrällä. 😀

Eileen ehtoolla poika tuli käymähän. Toisin sanoen se kotiutuu joskus yhyreksän mais ehtoolla ja tänä aamuna puoli kahareksan aikoohin se jo lähti kohti Oulua jokavuotiselle Hötsi-reissullensa. Kotomatkalla sunnuntaina se piipahtaa taas yöksi tänne, mutta saattaa olla, jotta on täälä vasta puolilta öin. Maanantaina se jatkaa matkaa kotia.

Sitte alakaaki sairauskertomus: Tänään nimittäin tein harvinaasen lyhkääsen työpäivän. Kerkesin aamulla pestä myymälän laattiat pesurilla, ku alakoo tulla kipiää alamahahan. Mulla on ollu sellaasia kipuja joskus aikaasemminki, mutta ei näin pahana. Mua oksetti, maha meni sekaasin ja kylymä hiki nousi pintahan. Ja vaikka pomon luvalla hetken makasinki ruokakämpän soffalla, ei kipu hellittäny.

Yritin kumminki kömpiä jatkamahan hommiani, muttei siitä mitää tullu. Kymmenen mais kysyyn pomolta, voinko lähtiä kotia. Sellaasta ei oo montaa kertaa tapahtunu mun työvuosien aikana. Melekeen hävetti.

Isäntä kysyy heti, jotta mikäs nyt. Mä sanoon, jotta sain lopputilin. Se vastas pettynehellä äänellä, jotta ”Vai niin”. Vähä siihen sävyhyn, jotta se tais hetken uskoa… Kuulemma epääli, jotta mä oon mokannu jotaki tosi pahasti. Jotta niin palijo se luottaa muhun… 😉 Ittehän oon toitottanu koko aijan, jotten osaa mitää. Ihimekös tuo, jos ei kukaa muukaa usko mun osaavan mitää. No, onneksi ei ainakaa vielä tullu lopputiliä. Eihän täs ny enää ookkaa ku 12 työpäivää jälijellä. Tai 13, jos mä teen tuon tämänpäivääsen takaasi.

Mä tälläsin itteni varovaasesti olohuonehen soffalle maata. Ajattelin, jotta siitä on lyhin matka vessahan, jos se Yrjö kumminki päättää tulla käymähän. Onneksi ei tullu ja mä pysyyn paikoollani ehtoopäivähän asti ennen ku kipu antoo kunnolla periksi. Tai jäi siihen vielä pieni aristus.

Laitoon ylähä noustuani pomolle viestiä, jotta hengis ollahan. Se ku on nimittäin kans murehtijanaisia, niin ajattelin, jottei sen tartte ainakaa mua murehtia viikonloppuna.

Työperäänen sairaus

Mä epäälen sairastuneheni työperääsesti. Työmaalla on omistajapariskunta ollu flunssas ja tällä viikolla toinen vakinaasista työntekijööstä. Nyt mulla on kurkku kipiä, mä yskin ja präiskin (=aivastelen) ja nokka vuotaa.

Mä ehkä saatoon vähä eresauttaa sitä, ku tänään on ollu oikeen komia päivä ja ajattelin harrastaa hyötyliikuntaa. Lähärin polokupyörällä viemähän siskoonflikan syntymäpäivälahajaa postihin. Sillä reissulla kurkku tuli kipiäksi, ku kotomatkalla oli kylymä vastatuuli. En ollu eres mihinää puolipukees, vaan mulla oli kyllä pitkähiaanen paita ja takkiki yllä, mutta siitä huolimata ny karvasteloo (= kirvelee) kurkkua. No, jonsei kuumet nouse (niin ku ei yleensä nouse), niin meen huomenna tartuttamahan toisen vakinaasen työntekijän ja työharijoottelijan ja liuran asiakkahia… Jotaki kertonee mun olosta se, jotta minä, joka inhuan hunajaa, oon jo sitäki ottanu.

Eileen mulla sitä vastoon oli tosi hauska päivä. Siskoonpoika ja vaimonsa pitävät yhtöhööset 50-vuotispileet parin viikon päästä ja mä sain omasta mielestäni aiva mahtavan irean niin korttihin ku lahajahanki. Korttitarvikkehia mulla on monta loorallista, mutta justihin sellaasia ei luonnollisestikkaa löytyny, mitä olsin ny tarvinnu. Niimpä niitä piti lähtiä aiva kaupungista asti hakemahan, ku sielä on lähin askartelutarvikeliike. Samalla reissulla hajettihin myöski lahaja – tai osa siitä, osan oon jo hankkinu aiemmin. Vielä puuttuu yks juttu, mutta sen mä saan luultavasti hankittua huomenna töistä.

Kummpoika oli morsmaikkunsa kans kotonansa tämän viikonlopun. Sillä oli eileen syntymäpäivä ja kun se harrastaa viskejä, niin hajettihin viskipullo lahajaksi. Minä suurena viskiasiantuntijana valittin sen, mihinä oli komeen pullo. 😀 Ehtoopäivällä käytihin kakkukaffeella. Tää on ny siis aiva yhtä juhulaa.

Tänä aamuna alakasin askartelemahan sitä korttia ja kasaamahan lahajaa. Sen puuttuvan osan takia en saanu sitä vielä valamihiksi asti. Mutta hauskaa mulla oli. Tuollaanen värkkääminen on tosi mukavaa silloon, ku tietää tarkasti, mitä haluaa antaa, mutta jos pitää väkisin keksiä, niin silloon lahajasta – ja sen hankkimisestaki – puuttuu hauskuus. 

Jotaki sentäs

Häät oli niin hieno kokemus, jotta niitten jäläkihin on tuntunu, jottei mikää oo enää sen arvoosta, jotta tänne pitääs kirijoottaa. Mutta jos ny jotaki eres.

Eileen meinasin jo jotaki kirijoottaa, mutta kumma kuinka se työtöönki päivä hupenoo ihan yhtä nopiaa ku työpäiväki. Jokaanen ”vapaapäivä” on ollu enämmän ja vähemmän täynnä asiootten hoitoa.

Viimme viikolla käytettihin mun auto huollos. Siitä piti säätää käsijarru, ku se ei olsi sellaasnansa menny katsastuksesta läpi ja vähä jotaki muutaki pientä sille tehtihin. Sinne holahti kolomen päivän nettopalakka…

Viikonloppuna varasin netin kautta katsastusaijan tälle viikolle. Aikamoiset hintaerot, täytyy sanua. Mä maksoon 34,90 ja kallehin oli 60,-.

Eileen mä yllätin itteni – ja varmahan isännänki – lähtemällä sen kans kuntosalille heti aamusta. Pienillä painoolla tein, ku en eres muista, koska oon viimmeeksi käyny. Kyllä mä silti sain itteni kipiäksi.

Päivällä oli se katsastus. Vähä jännitti, menöökö se läpi. Mietiin, jotta jos se bensan haju johtuu jostaki sellaasesta, joka vaikuttaa päästööhin. Ja varsinki siinä kohtaa kattelin tarkkahan hallin puolelle, ku katsastaja pattasteli auton alla ja pyysi toisenki katsastusmiehen sinne kattomahan. Ajattelin, jotta nyt lasahti ja sieltä löytyy jotaki tosi ikävää. Turha huoli, leima tuli ja taas saa vuoren ajella.

Käytihin samalla reissulla kirijastos, ku lukeminen oli jo hetken ollu lopus enkä muka oo töitten jäläkihin jaksanu enää lähtiä uutta hakemahan.

Kirijaston jäläkihin poikettihin vielä Marilynihin kaffeelle ja teelle. Ihime! Yleensä isäntä käy sielä naapurin isännän kans ja mua vierähän korkeentaan ABC:lle, jos sinnekkää.

Tänään mietiin johonaki vaihees päivää, jotta koskahan se tutkintotoristus mahtaa oikeen tulla. Tutkintotoimikunnan kokous oli viikko sitte. Posti oli tuonu sen tänään!

Meinasin heti laittaa stipendihakemuksen matkahan, ku sielä oli kaavake joukos, mutta jostaki syystä ne tahtoo tietää mun tuloni tutkintua ereltävältä aijalta. Niimpä mä jourun vielä hetken orottelemahan, jotta saan viimmeesimmän tilinauhan.

Oikiastansa nyt vasta tuntuu, jotta koulu on loppu ku toristus on käres. Toisaalta tuntuu taas, jotta koulun loppumisesta on pieni ikuusuus ja kaikki sielä opittu on haihtunu ku pieru Saharahan.

Olis se ny kiva, jos tuolle paperille olis vielä sen verran käyttyä, jotta sen avulla sais uuren työn. Mutta ei ny oikeen lupaavalta näytä. Tänään oli yks paikka tuola saran kilometrin pääs, mutta sieläki olis pitäny osata osakeyhtiön tilinpäätös. Ei tartte hakia. Eikä muutenkaa tuollaasen matkan päästä ennen ku työkkäristä määrätähän. 

Perijantai 11.8.2017

Puolilta päivin päästihin laittelemahan hääpaikkaa. Homma alakoo tarvikkehien kantamisella autohoohin. Loppujen lopuuksi tavaraa oli kolome peräkontillista.

Paikalla oli toinen bestmaniista ja kaikki kolome kaasoa, luonnollisesti nuoripari itte ja me isännän kans. Ehtoommalla tuli vielä toinen bestman. Ja sulhasen isäki siinä välillä piipahti. Mutta kyllä täytyy sanua, jotta oli ihania nuo kaasot ja bestmanit. Niiltä tapahtuu hommat kätevästi.

Perillä alootimma pöytien kantamisella. Kun päästihin yksmielisyytehen niiren asettelusta, alakoo liinojen laittaminen. Taloon puolesta oli pitkät valakooset liinat, mutta niiren päälle flikalla oli mustat tai musta-hopiaaset kaitaliinat ja niiren päälle vielä hopianfäriset koristenauhat.

Joka pöytähän tuli flikan väkertämät pöytäkoristehet ja tuikkukipot. Niihin tarvittihin melekoonen määrä sepeliä ja hietaa, niin jotta miesten piti välillä käyrä hakemas lisää hietaa Nallikarista. 😀 Piia-raukka istuu tuntikaupalla lippaamas hietaa ja soraa purkkiihin ja asetteli niihin koristehia ja tuikkuja.

Liinoolle ripoteltihin vielä koristekiviä ja laitettihin joka pöyrälle paffiset kolomikulumaaset tötsät, johona yhyrellä sivulla oli pöytänumero, toisella ehtoon ohojelma ja kolomannella ruokalista. 

Seinille flikka oli teheny viis isua seinäkoristetta ja lisäksi miehet viritteli hirmuusen määrän koristevaloja joka puolelle.

Dj-kopin seinis oli paikallisen osuuspankin mainos. Se peiteltihin lakanoolla.

Sitte piti huputtaa sata tuolia. Flikka oli ostanu jostaki nettikirpparilta vuorisilikkisen näkööset tuolinhuput ja lyhentäny ne nuohin tuoliihin sopiviksi.

Niitten kans käytihin hyvin. Kun me oltihin saatu osa niistä paikoollensa, sinne tuli kaks naista kattomahan tuota paikkaa, ku niillä on ens viikonloppuna sielä syntymäpäiväjuhulat. Ne ihastuu niihin tuolinhuppuuhin ja kysyyvät, mistä niitä saa. Flikka sanoo, jotta nuo saa ostaa häneltä sitte häiren jäläkihin ja niin ne teki kaupat. 😀

Soittajapoijat käyyvät tuomas äänentoistolaittehet ja testaalivat niitä niin, jotta meillä oli oikeen mukavasti taustamusiikkia töillemmä.

Martat oli tilattu hoitamahan tarijoolu ja ne lupas tulla käymähän sielä juhulapaikalla kattomas tilat ja sopimas cateringin kans ruokien tuomisen ja astia-asiat.

Mutta! Cateringfirma meinas aiheuttaa harmoota hiuksia. Flikka oli pitkin viikkua yrittäny tavoottaa sitä yrittäjää, mutta ei se vastannu puhelimehen eikä sähköpostihin. Sitte se oli jonaki yönä laittanu vastauksen sähköpostihin, jotta hän on ny pari viikkua lomalla. Ja laittanu laskun (puolet sovitusta summasta), joka piti maksaa heti. Lisäksi se oli maininnu väärän juhulapaikan ja väärän täyttehen tuulihatuulle. Flikkahan meinas repiä pelihousunsa ja laittoo aika tulikivenkatkuusen viestin sille.

Perijantaina sieltä soitti vihiroon ja viimmeen joku toinen nainen ja ne puhuu tosi pitkän puhelun. Siinä sitte korijaantuu juhulapaikan tierot oikeeksi ja tuulihattuuhinki saatihin sovittua oikia täyte. Lisäksi selevis, jotta ne ei olsi tuonu ruokajuomia ollenkaa, vaikka ne oli tilattu. Ne olis tuonu pelekät kaffetmairot. Eikä sieltä kukaa tullu käymähän vaan flikan piti toimia välikätenä niitten Marttojen suuntahan.

Nuorenparin piti välillä käyrä kirijautumas hotellille, kun ne meni sinne jo perijantaina.

Kun ne tuli siltä reissulta, tilattihin koko porukalle pitsat ja jatkettihin hommia vielä ehtooyhyreksähän asti.

Laitettihin kattaukset valamihiksi pöytihin, istumajärijestys meni uusiksi ku pöyrät jouruttihinki laittamahan eri lailla ku aluun perin oli kuviteltu. Yks kaasoosta teki uuret pöytäjärijestyslapot. Lopuuksi siivosimma jäläkemmä.

Me mentihin Metkun seuraksi, Piia tuli vielä meirän kans yhyreksi yöksi. Lämmitettihin sauna ja oroteltihin poikaa ja miniänalakua. Ne oli lähteny Hyvinkäältä töiren jäläkihin ajelemahan ja perillä Oulus olivat puoli kaharentoista aikoohin.

Kyllä se maatameno lipsahti lauantain puolelle, vaikka kaikki oli aiva väsyksis, mutta ehkä pikkuusen ylikierroksilla.

Hyvin hoirettu!

Mulla oli tänään taas työtöön päivä.

Aamulla isäntä yritti soittaa Gorillalle huoltoaikaa, mutta sielä oli nauhootus, joka kertoo, jotta ovat laajentamas ja töitä ruvetahan (= aletaan) vastahanottamahan vasta 14.8. alaken. Hitto! Pitääs saara tuo auto huollettua – ja mieluusti katsastettuaki – ennen häitä, ku poika ja miniän alaku tuloo sillä ja me meemmä isännän ja velijen flikan kans jo aikaasemmin isännän autolla. Pitää ny kattua, mitä poika meinaa, ku se tuloo pyhänaikana käymähän, jos se kerkiääs kattua sitä.

Mulla oli aamusta aika suuhykienistille hammaskiven poistohon. Kyllä ny kehtaa taas hymyyllä, ku lähti samalla käsittelyllä färijäytymäkki pois. 😀 Lähetin oikeen kiitokset paikallisleheren lukijapalstalle. Isäntäki innostuu, ku se näki, kuinka palijo mun purukalusto valakeni sillä reissulla. Tosin se lupas orottaa ensi laskun, jotta näköö, palijoko se kustantaa.

Kerkesin käyrä kotona syömäs ja lukemas leheren ennen kosmetolookille menua. Erellisestä käynnistä oliki jo viis vuotta… Kosmetolooki sanoo kumminki, jotta iho on hyväs kunnos. Putsattihin, kuorittihin, höyryytettihin, hierottihin, färijättihin kulumakarvat ja ripset, rasvattihin, vahattihin viikset, parta ja pulisongit pois, laitettihin ampullia ja liftaavaa kasvonaamiota, ja taas rasvattihin ja hierottihin, niin jotta alakoo aiva nukuttaa. Puolentoista tunnin hemmotteluhetki. Ai että! Nyt on naamanahka niin pehemoonen ja siliä ja silimäkki eroottuu taas päästä. Jos olis varaa, niin kävisin varmahan usiamminki. 

Olin puolinukuksis siitä noustesnani ja päätin jatkaa vielä hetken hemmottelua. Menin tien toiselle puolelle Marilynihin teelle ja juustokakulle. Nam! Isäntä käy naapurin isännän kans sielä vähä väliä, niin mä ajattelin, jotta kyllä mäki kerran kesäs saan käyrä. Kotia tultua selevis, jotta isännät oli käyny sielä tänäänki sillä välin ku mä olin sielä kosmetolookilla.

Lauantaiaamuksi mulla on vielä varattuna parturi: hiusten färijäys ja siistiminen. Eikähän sitte alakaa muori olla huollettuna sen, minkä pystyy, jottei flikan tartte ihan niin palijo hävetä. Vielä ku seleviääsin puheesta kunnialla. Se vaatii vielä harijoottelua, ku pakkaa tulla aina vain tippa linssihin sitä lukies, vaikkei se eres oo mitenkää erityysen liikuttava ku tein sen vähä niinku huumori erellä sen takia, jotta paremmin pystyysin puhumahan.

Sitte tapahtuu paluu arkehen: laitoon päivärahahakemuksen Kelalle ja vasta siinä vaihees hoksasin, jotta mun palakkalaskelmas on maksettu 126 tunnista, ku Ojalan laskuopin mukahan 17 työpäivää x 7,5 tuntia/päivä = 127,5 tuntia. Ei oo isoosta rahasta kysymys, mutta periaatteesta. Meinaan ottaa huomenna tilinauhan joukkohon ja kysyä pomolta, onko asiahan joku seliitys. 

Kivitasku

Mä oon tänä kesänä kuunnellu yhtä lintua, jota en oo tunnistanu. Aamulla se kuuluu taas ja sillon mulla välähti: sehän on kivitasku! Sen ääni kuullostaaki ihan siltä, ku sillä olis kiviä taskus. Kyllähän mä ilahruun. En muista, jotta olsin kuullu tai nähäny sitä muuta ku muksuna. Tälläkää kertaa en kyllä nähäny ku lennos enkä olsi siitä tunnistanu. Melekeen samas suoritti haukka (en tunnistanu, mikä haukka) matalan ylilennon. Jotaki sillä oli kynsisnänsä.

Mulla oli tänään taas työtöön päivä. Ajattelin, jotta omistan sen nuolle hääprojektiille, mutta sitä ennen piti käyrä kirijastos ja kaupas.

Eihän ne mun projektit nykkää menny putkehen. Oli tarkootus tulostaa puhe nuorille ja teherä sitä varte kansio. Mutta tulostin teköö sellaastaki sotkua, jottei sitä kehtaa antaa. Oon ajanu puhuristusohojelman läpi ainaki kymmenen kertaa, mutta aina vain se suttaa. Välillä se herijas tulostusvirhettä ja välillä tietokones ei tunnistanu koko tulostinta. Lisäksi vähä väliä on ollu yhteysongelmia. Koneski on kaatunu jo kahareesti. Niimpä mulla ei oo mitää valamista tältäkää päivältä. 😦