Kuitti

Kyllä mä nyt jo alakaan ymmärtää, mitä nuo kokenehemmat työntekijät on tarkoottanu, kun ne on kertonu, jotta alakuvuosi on tilitoimistos yhtä hullunmyllyä. Ja nyt se on tulorekisterin takia sitä potenssihin kymmenen. Pomo sanoo, jottei hän muista tälläästä vuorenvaihretta. Hänellä on ollu ihan älytöön työmäärä jo syksystä asti ja näyttää siltä, jotta uus vuosi alakaa samammoisella linkouksella.

Tierän ny ihan omakohtaasesti, jotta ei se ookkaa vitsi, ku sanotahan, jotta kirijanpitäjä näyttää ihan kuitilta.

Osuu tähän alakukuuhun heti monta isua palakanlaskentaa eikä ykskää niistä menny niin ku piti. Arkipyhien takia piti vielä tutkia TES:sikki tavallista tarkemmin. Jos ei palakkoohin tullu virheetä niin sitte ei ainakaa saatu ilimootettua niitä tulorekisterihin. Tai jos saatihin, niin tulorekisteri hylykäs ilimootuksen. Tai sinne meni justihin se väärä ilimootus, minkä ei pitäny ollenkaa lähtiä. Ja sen se luonnollisesti hyväksyy mukisematta.

Yhyret palakat meni niin täysin päin prinkkalaa, jotta niistä pitää teherä hyvityspalakkalaskelmat, jotta saarahan ne kirijanpirosta pois. Tosin sitä ei vielä tieretä, mitenkä ne tulorekisterihin oikaastahan.

Työntekijät on ilimootellu, jotta ne ei oo saanu palakkalaskelmia sähköpostihinsa ja sitte ku niitä on lähetetty uurestansa, niin joku sanoo saanehensa jo kolome laskelmaa… Ja joku, joka oli ilimoottanu, jottei oo sitä saanu, oli sitte kumminki sen löytäny jostaki myöhemmin.

Oltihin keskiviikkoehtoolla Raijan ja pomon kans melekeen puoli kymmenehen asti töis. Pomo teki alvia ja me yritettihin Raijan kans selevitä palakoosta. Väsymys oli siinä vaihees jo sitä luokkaa, jotta tehtihin ihan typeriä virheetä. Hosuttihin eikä keriitty ajattelemahan. Mutta ku palakat olis pitäny saara työntekijöötten tilille torstaina, niin pakko oli vain painaa pitkää päivää. Tuhoosin seurauksin. 😦 Oli kyllä tosi masentavaa ja tunsin itteni torella epäonnistuneheksi työntekijäksi.

Oma osaaminen on muutenki vielä hataralla pohojalla ja sitte tuli tämä isoo muutos siihen päälle. Ja se ikäänku vähä sysättihin mun vastuulle. Mutta tähän ei koulus pystytty opettamahan ku ei siitä juuri mitää vielä tieretty siinä vaihees eikä töiskää oo keriinny asiahan hirmuusesti paneutua. Tierot on hajallansa verottajan ja ohojelmantoimittajien sivuulla ja toisinansa tuntuu, jottei mistää löyrä sitä tietua, mitä tarttis. Pari ohojelmantoimittajien koulutusvireota ollahan eheritty kattua, mutta ei nuota asioota loppuviimmeeksi sivusta kattelemalla opita. 

Toises ohojelmas pitää teherä tosi palijo muutoksia niin työnantajan ku työntekijööttenki tietoohin, ennen ku sillä voi laskia ensimmäästäkää palakkaa. Toinen taas vaatii vastaavan työmäärän siinä vaihees, ku ollahan lähettämäs tietoja tulorekisterihin.

Alakaa pelijättää, jotta tämän sählingin jäläkihin pomo ei ookkaa enää niin valamis palakkaamahan mua. Jos olis ollu fiksu, niin olis vain teheny rauhas ja mieluummin seliitelly työnantajille ja palakansaajille palakkojen myöhästymistä eikä yrittänykkää väkisin pusertaa niitä matkahan määräpäivänä.

Eileen pääsin lähtemähän sentäs jo viiren aikoohin. Ja tänään ilimootin nelijältä, jotta otan loppupäivän ylityöharijootteluvapaata. Olin kyllä menny aamulla jo ennen puoli kahareksaa, ku tekemättömät työt aharisti.

Sain pöytäni siivottua, ku tähän asti ei ollu keriinny ensimmäästäkää paperia tai mappia pistää omalle paikallensa, vaan niitä kasattihin hyllyn päälle pinoohin seleviteltäväksi ”sitte joskus”. Tänään oli se ”sitte joskus” -päivä.

Palakkoja ei ny ollu laskettavaksi, mutta kävin ne aikaasemmat läpi ja löysin vielä lisää virheetä. Jostaki syystä uutehen systeemihin siirryttäes kaikki tierot ei siirtyny työntekijöölle oikeen ja sen takia jäi virheetä ku ei huomattu/muistettu/eheritty tarkastaa ja verrata vanhoosta laskelmista. Eres yleensä niin tarkalle Raijalle se ei tullu mielehen. Ja onneksi Raija oli siinä mun kans, jottei aiva kaikesta voi syyttää mua. Ei varmahan oikeen eres saisi harijoottelijaa vastuuttaa tällääsihin tehtävihin, jokka oikiasti vaatii osaamista ja ymmärrystä siitä, mitenkä ne ohojelmat toimii.

Ohojelmatoimittajilta ei palijo heru apua. Nekää ei tunnu oikeen tietävän, mitä tietoja ja miten niitä pitää täyttää nuohin ilimootuksihin. Ja niihin on ollu tosi hankala saara eres yhteyttä. Ilimeesesti aika monella muullaki on takkua ny samojen asiootten kans.

Kotia ajellesnani oikeen hämmästyyn, ku oli vielä niin valoosaa. Musta tuntuu, jotta mä oon pitkän aikaa liikkunu vain pimiällä enkä oo huomannu, jotta päivä on pirentyny jo nuon palijo. Ihanaa! 

Mainokset

Opiin uuren kirosanan

Joskus niitä sanoja vain syntyy ihan itteksensä. Tämän päivän uus kirosana on tulorekisteri. Lausutahan ärriä vahavasti hampahien välistä pärähyttäen.

Mä jouruun heti totiamahan, jotta ei oo heleppo ja mukava asia se. Toki olin sen jo etukätehen aavistanukki, mutta silti se pääsi yllättämähän ikävästi.

Ensi aamulla kattottihin Raijan kans puolentoista tunnin opetusvireo aiheesta. Sitte orottelin, jotta palakanlaskentaohojelma saataas päivitettyä tulorekisterilaihin.

Ehtoopäivällä pääsin vihiroon ja viimmeen ensiksi perustamahan uutta palakanmaksuvuotta. Sekää ei menny ihan niin ku Strömssöös, mutta Raijan kans ynnä ja yhtenä päätettihin, jotta kuinka ne uuret tulolajit sinne laitetahan.

Itte palakkojen laskentahan ei onneksi ollu palijo tullu muutosta, mutta sitte oli se surullisen kuuluusa tulorekisterihin ilimoottaminen. Seki näytti sujuvan aluuksi ihan hyvin, mutta loppuvaihees meni jotaki pielehen eikä me ymmärretty, jotta lähtikö se ilimootus vai ei – ja mistä sen pystyy tarkastamahan.

Lopuuksi Raija tuumas, jotta nyt hajetahan pomoki jakamahan tätä tuskaa. Selevis, jotta ei se ilimootus oo voinu mennä mihinkää, ku justihin tältä asiakkahalta puuttuu valtuutus teherä näitä ilimootuksia. Samalla huomattihin, jotta aika monelta muultaki puuttuu. Tehtihin lista niistä ja pomo alakas heti laittelemahan viestiä asiakkahille, jotta pistääsivät asian pikimmiten kuntohon, mikäli haluavat palakkoja. Kuukausi sitte on jo lähetetty pyynnöt, mutta näköjään vain osa on hoitanu asian aijoos.

Kaiken lisäksi yks toinen asiakas soitti, jotta yks heirän työntekijööstänsä ei oo saanu palakkaansa. Vika löytyy ihan asiakkahasta ittestänsä. Se oli jostaki syystä laittanu kaikkien muitten palakat maksuhun, muttei tämän yhyren. Se tietää meille kumminki ylimääräästä työtä. Koska palakka olis kuulunu maksaa viimme vuoren puolella – ja se on jo ilimootettuki verottajalle ja eläkeyhtiölle, niin nyt me jourutahan poistamahan se palakka sieltä viimme vuoren laskelmista, korijaamahan ilimootukset niin verottajalle ku eläkeyhtiöllekki – ja tekemähän uus palakkalaskelma tälle vuorelle ja tekemähän siitä tulorekisteri-ilimootus. Voi tulorekisteri!

Meni vahavasti ylitöiksi tuon pähkäälyn takia. Vaikken oo eres töiskää. 😀 Raija tosin sanoo mulle tänään, jotta hän niin toivoos, jotta mä jäisin heille töihin. Ja mä toivon, jotta saisin jäärä.

 

Aamiaanen kynttilänvalos

Tuli jatkettua kynttiläaamiaasia vielä tänäänki. Tosin enämmän pakosta ku omasta taharosta.

Oli myräkkä katkoonu sähköt yhyren jäläkihin yöllä eikä niitä ollu vielä aamullakaa ku ylähä noustihin. Sähkölaitos oli varoottanu ehtoolla katkoksista ja sen takia oli puhelimes herätys. Ei tosin tarvittu sitä, ku herättihin jo ennemmin.

Tupa oli menny yön aikana aika kalasiaksi (= viileäksi) ja kerranki isäntä oli se, joka meillä sytytteli tuikkuja ja kynttilöötä. Se ei olsi varmahan eres löytäny niitä, jonsei ne ny sattumoosin olsi vielä joulun jäliiltä esillä. Lisäksi suunnistettihin kännykän ja taskulampun valos.

Oli se vähä ankiaa, ku ei totuttuhun tapahan saanukkaa aamuteetä. Söin vain voileivän ja join mehua päälle. Isäntä halus kaffeja ja se lähti puoli seittemän mais abc:lle sitä juomahan.

Sähkölaitoksen autot ajoo meirän pihahan ja siitä kartanon (= ulkorakennuksen) taakse pellolle. Pian sen jäläkihin räpsähti sähköt päälle, mutta selevästikkää ei kaikki ollu vielä ihan kunnos, ku osa lampuusta joko räpsyy tai paloo hyvin himmiästi tai ei palanu ollenkaa. Kellorarioki soi, muttei näyttäny kellonaikaa. Pakastin ja jääkaappi pysyy vielä ihan hilijaa ja vähä hirvitti lähtiä töihin. Pelekäsin, jotta tuloo oikosuluku.

Kerkesin sen verran hyvin jähtyä, jotta en meinannu töiskää alaata tarkenemahan. Mutta me päästihin loppujen lopuuksi vähällä, ku ei ollu sähköt pois ku kuutisen tuntia. Uutisis sanottihin, jotta Savon suunnalla on aina vain sähköjä poikki eikä oo vissihin luvaskaa, jotta saataas kuntohon ennen huomista.

Uurenvuorenlupaus

Mä en oo enää vuosi(kymmeni)hin teheny uurenvuoren lupauksia ku ei niillä oo ollu kantavuutta roskakoria piremmälle. Niimpä en nykkää lupaa rikastua, nuortua, kaunistua, laihtua, liikkua enämmän, syörä vähemmän ja tervehellisemmin, pitää huolta terveyrestäni paremmin, olla ahkerampi, kiltimpi, herttaasempi, auttavaasempi, kunnollisempi taikka tunnollisempi.

Sen sijahan ajattelin luvata ittelleni pieniä ilonaiheeta. Mulla on vitriinis toinen toistansa komiempia kirpputoriastioota, jokka on tähän asti ollu lähinnä vain koristehena ja pölyä keräämäs.

Nyt mä päätin, jotta joka pyhäaamu (tai ainaki maharollisimman useen tai eres silloon tällöön) vietän rauhallisen aamupalahetken – maharollisesti kynttilän valos – ja nautin teeni jostaki niistä komeesta kupiistani.

Yleensä tuloo hörpittyä juomat vain jostaki arkisemmasta mukista. Kupit ei oo ollu kallihia eikä niitä tartte sen takia kellekkää säästää. Mä oon ostanu niitä vain sen takia, kun ne on ollu mun mielestä kaunihia. Miksen mä voisi nauttia niistä ny. Muksut pistää ne kuitenki hävityksehen, ku musta aika jättää.

Lupasko kukaa muu mitää?

Rauhoottumista jouluhun

Mulla on näköjään jääny ennen joulua tämä julukaasemata. Onko äitee ollu vähä väsyksis, vaikka:

Tätä joulua on valamisteltu pikkuhilijaa. Vähä päiväs ja palijo viikos. Joka ehtoo oon töitten jäläkihin ottanu pari-kolome juttua, jokka oon päättäny teherä. Tosin se on tarkoottanu ny sitä, jotta tällä viikolla en oo käyny kertaakaa lenkillä. Mutta jospa sitte ens vuonna taas.

Tuskin tuloo joulun aikanakaa palijo käytyä, jos ei ny sitte muksujen koiraan kans tuu käytyä. Vaikka Metku ei enää nivelrikon takia saa teherä ku aiva lyhkääsiä lenkkiä. Ja nyt ne oli joutunu käymähän sen kans lääkäris, ku kylijes on kuulemma kananmunan kokoonen patti. Siitä oli otettu näyte, mutta lääkäri oli sanonu, jotta siinä oli niin monenmoisia soluja, jottei siitä oikeen selevinny mitää. Olivat joutunehet tilaamahan leikkausaijan ens kuulle. 😦

Tein tänään vain ihan tavalliset siivot. Ens viikolla joka paikka on kyllästetty koiran- ja kissinkarvoolla, niin jottei siivuamisehen ny kannata panostaa sen enämpää.

Käytihin abc:llä syömäs ja hajettihin kaks isua kassillista ruokaa samalla reissulla. Jääkaappi vähä murehruttaa nyt. Isäntä siirsi sen aamulla pois paikooltansa, jotta mä sain sen taustanki siivottua ja sen jäläkihin on tuntunu, jotta se ei oo oikeen kunnolla toiminu. Tuloo ikävä joulun aika, jos se päättää ny lasahtaa. Pitää seuraalla lämpötilaa.

Flikka, vävypoika ja Metku tuloo huomenna johonki aikahan ehtoopäivästä tai ehtoosta ja poijan porukka tuloo myöhään aaton ja joulupäivän välisenä yönä. Käyvät ensi miniänaluun kotona viettämäs joulua. Pukki tuloo kuulemma puoli kuurelta, niin jotta pääsevät lähtemähän varmahan vasta kahareksan, yhyreksän mais ehtoolla. Sieltä ajaa nelisen tuntia tänne.

Me täälä kyllä aloottelemma joulun vieton ainaki, mitä tuloo ruokihin ja saunoomisehen ja hauroolla käymisehen. Lahajat jaetahan vasta sitte ku kaikki on paikalla. Nyt on oikeen sellaanen rauhallinen ja hyvä fiilis. Antaa joulun tulla. Konehella en varmahan palijoosin oo joulun aikana. Vietän mieluusti aikaa muksujen ja muiren maharollisten vierahien kans.

Oikeen hyvää ja ihanaa joulun aikaa!

Jatkuu näin jäliistäjoulun:

Nyt on tupa hilijentyny, ku poijan porukka lähti tänään kotua kohti. Ne ryökälehet huijas meitä ja tulivakki jo puoli kahareksan mais aattoehtoolla!

Mutta alootetahan ny siitä aaton aatosta, ku flikan porukka tuli. Matkalta tuli viestiä, jotta vävypoika orottaa innolla pääsevänsä kuusta koristelemahan. Jotta onhan se jo hajettu tupahan. Ja kiellettihin menemästä pihalle vastahan, kun he tuloovat, jottei koira riehaannu liikaa.

Isäntä oli teheny flikan pyynnöstä portin rappusien etehen, jottei Metku ramppaasi niis turhan tähäre. Pahasti näyttääs siltä, jotta tämä oli Metkun viimmeenen joulu meillä. Niin vaikiaa se sen liikkuminen oli.

Aattona olimma syöny hyvin, käyny hauroolla ja istuumma isännän kans saunan lautehilla lämmittelemäs, ku poijan porukka tuli. Niitten lemmikit joutuu pysyttelemähän poijan kämpäs, ku Metku ei suvaatte toisia koiria. Mutta kyllä siinä ääniviestit kuluki puolin ja toisin.

Ja kaiken lisäksi selevis joulun jäläkihin, jotta Metkulla oli juoksut alakamas. Ei ihimekkää, jotta Rymy-poika olis niin kiihkiästi halunnu tulla tutustumahan Metku-neitihin.

Flikan väki lähti jo tapaninpäivänä, ku niillä oli kummallaki töitä torstaina. Niin ku mullaki. Poijalla on loppiaasehen asti vapaata, mutta miniänaluulla alakaa työt jo uuren vuoren jäläkihin.

Hoksasin, jotta yhtäkää valokuvaa en ottanu koko joulun aikana. Nautiin vain hetkistä. Rapsuttelin ja silittelin maharollisimman palijo niin koiria ku kissiäki. Ja kyllä mä vähä halasin välillä muksujaki.

Nyt pitää vissihin sitte toivottaa jo

Oikeen hyvää uutta vuotta!

(Ja pistetähän ny tähän perähän varooksi pääsiäästä, vappua, juhannusta, ittenääsyyspäivää… Meinaan, jos tuo muisti reistaaloo jatkoski tähän mallihin, niin jää muuten toivottamata.)

 

Pomo pisti itkemähän

Moon, kuulkaa, ny niin tohoruksis, jotta pitää oikeen teillekki toimittaa.

Pomo on huomenna lähärös kahareksi viikoksi lomareissulle ja se on nakittanu meille yhtä sun toista tekemistä sille aikaa. Meirän oli tänään ehtoopäivällä puhet kattua, mitä mä teen sen pois olles.

Se tuli kumminki jo aamupäivällä ja veti oven peräsnänsä kiinni. Sanoo, jotta hän tuli ny oikeen juttelemahan mun kans. Jotta hänen on pitäny jo aikaasemmin tulla puhumahan, mutta ku ei oo keriinny. Mä kelasin, jotta oonkahan mä oon mokannu jotaki, mutta en yhtäkkiä keksiny ainakaa mitää suurempaa virhettä.

Sitte mä hoksasin, jotta varmahan ny puhutahan niistä näytööstä, ku mä oon niitä hermoollu.

Pomo kysyy, jotta mitä mä oon ny tykänny enkä mä voinu ku rehellisesti sanua, jotta oon tykänny ihan valtavasti. Niin töistä ku työkaveriistaki. Sitte siinä sain johonaki välis heitettyä, jotta nuo näytöt murehruttaa. Käytihin niitä läpi ja suunniteltihin, jotta minkä asiakkahan ottaasin mihinkäki näyttöhön ja saatihin sovittua hyvälle mallille niitä. Voin ruveta kirijoottelemahan suunnitelmia ja lähettelemähän opettajalle kattottavaksi. Kun ne saatihin setvittyä, oli tosi huojentunu olo.

Mutta sitte pomo vakavoontuu ja sanoo, jotta oikiastansa hän tuli tänne puhumahan siitä, jotta enhän mä ny vain sitte hänen lomansa aikana kattele mitää toista työpaikkaa. Ku hän ihan tosisnansa aikoo ja haluaa palakata mut töihin. Silimät täynnä suolavettä mä vakuutin, jotten oo eres harkinnu vielä työpaikkojen kattelemista, ku ei oo tutkintoakaa.

Pyhiin poskia ja sanoon pomolle, jotta tämä on aiva paras joululahaja, minkä mä voin saara. (No vähä ehkä liioottelin. Kaikkista paras lahaja on tietysti se, ku muksut tuloo kotia jouluksi.) Pomon antamasta lahajasta on kumminki iloa pitkäksi aikaa, toivottavasti vuosiksi.

Mutta oikiasti! Mä oon ollu vasta kaks kuukautta harijoottelus ja nyt mä jo tierän, jotta saan jäärä töihin. Toki siinä on puolen vuoren koeaika, mutta en usko, että ainakaa mulle tuloo tarvetta lähtiä sinä aikana. Työnantajan puolesta en voi puhua, mutta mulla on vahava luottamus siihen, jotta ei sitä työtä tarijottaasikkaa, jos ei mua pirettääsi siihen sopivana. (Mä vesittelen nykki, ku kirijootan tätä.)

Itte asias pomo sanoo, jotta he ovat Raijan kans ollehet tosi tyytyvääsiä ja jotta mä oon ollu heille varsinaanen pelastus tosi tiukas tilantehes. (Tuntuu vahavasti liiottelulta, mutta hyvä, jos musta on eres jotaki apua ollu.)

Sitte hän sanoo kysellehensä vähä asiakkahilta, jotta miten he on kokenu ny palakanlaskennan toimivan. Ei kuulemma oo ollu kellää mitää moitittavaa. Niitten mielipirehän on tärkeen.  Asiakkahat on kumminki ne, joillekka sitä työtä teherähän ja jos ne on tyytyvääsiä, voi pomo ja työntekijäkki olla tyytyvääsiä.

Pomo olis kuulemma nyt jo halunnu maksaa mulle pikkuusen joulurahaa, mutta mä jouruun kieltäytymähän, ku me ei saara ottaa palakkaa harijoottelusta. Tai saarahan, mutta sitte pitää kouluutus muuttaa oppisopimuskouluutukseksi. Totesin, jotta mä sain jo ihan parahan maharollisen palakkion.

Siinä ku räkänoukkana niiskutin ja kiittelin kiittelemästä päästyäni ja kehuun, kuinka onnelliseksi hän mun tekikää, niin pomo puolestansa totes, jotta hän on onnellinen, ku löysi mun.

Vaikka sitä työllistymistä on mulle väläytelty jo aikaasemmin, niin en oo vain oikeen uskaltanu uskoa siihen. Nyt tuntuu, jotta voiko tämä oikiasti mennä näin heleposti ja näin onnekkahasti? Kuuluu vain ”loks” ja ”loks” ja taas löytyy yks mun kokoonen paikka mailmasta. Ei palijo muuta voi enää elämältä täs kohtaa pyytää.

Ai niin – ja ne loman aikaaset hommat jäi kokonansa tänään kattomatta. Sovittihin, jotta mä meen huomenna seittemäksi töihin, niin pomo tuloo vielä sinne pariksi tunniksi, ennen ku lähtevät aamukymmeneltä reissuhun. Hyvinhän siinä kerkiää pari tuntia olla töis sitä ennen. 😀

Hyvää ittenääsyyspäivää täältä susirajalta!

Työharijoottelus kulukoo jo melekoosen samaa rataa: palakkoja, kirijanpitua, kausiveroilimootuksia ja sitte taas jo tulooki uuret palakat laskettaviksi.

Maanantaina meillä oli aika hilijaasta. Pomo oli kouluutukses eikä harijoottelijoostakaa ollu muita paikalla ku minä.

Kotia tultua pysähryyn keittiön kynnykselle: meille oli ilimestyny uus hella. Pääkokki oli niin päättäny. S’on ny keraamisella tasolla ja kiertoilimauunilla. Totta puhuen en näin joulun alla olsi piitannu ruveta opettelemahan uutta vehejestä. Ku vanhasta tiesi justihin, millä lämpötiloolla ja kuinka kauan mitäki pitää paistaa ja keittää.

Tiistaina töis oliki aiva toisenmoinen meininki. Oli tupa täynnä väkiä: yks asiakas oli opettelemas laskutusta, uus harijoottelija tuli, insännöönnin harkkari oli paikalla ja ehtoopäivällä tuli vielä pomon poikaki hoitamahan laskutusta. Oli väkiä justihin niin palijo ku kämppähän mahtuu. Kirsi ainuastansa puuttuu. Sillä on kouluviikko. 

Ehtoolla soitti naapuri: tuos linnuntietä vajaan puolen kilometrin pääs (valot näkyy tänne mun kämppähän) oli susi käyny koiran kimppuhun. Ei ollu tappanu, mutta oli purru takakoipehen niin, jotta olivat eläänlääkärillä joutunehet käyttämähän. Petoasiantuntija oli käyny totiamas jälijistä, jotta susi se on ollu.

Eileen kävin töitten jäläkihin hakemas kaupasta piparkakkuvärkkiä ja joulupostimerkit. Ehtoolla piti käryyttää uunista enimmät suoja-ainehet pois. Se oli päällä vaikka kuinka kauan ja kämpäs oli ihan hirviä katku, vaikka liesituuletin oli koko aijan täysillä. 

Ilimeesesti olin vähä väsyksis, koska viimme yönä nukuun yli yhyreksän tuntia, eikä sellaasta oo tapahtunu herran aikoohin.

Silti mulla oli jo kaharen mais piparit leivottuna ja ruoka laitettuna ja syötynäki. 

Siitä tuo kiertoilimauuni on kätevä, jotta siinä saa paistettua monta pellillistä kerralla. Mutta siitä huono, jotta sillä saa pilattuaki monta pellillistä kerralla. Ku en oikeen sitä osannu, niin ensimmäänen satsi, eli kolome pellillistä jäi jos ei ny raaooksi, niin pehemoosiksi kumminki. Seuraaville nostin vähä lämpötilaa, niin jo rupes tulohon rapsakoota paistoksia.

Isäntä tuos äsköön kätevänä miehenä oli päättäny kokeella, kovettuusko piparit, jos ne laittaas mikroaaltouunihin. Ei kovettunu. Paloovat. Ja nyt täälä on taas ihan hirviä käry ja palohälyytinki huusi hetken aikaa henkensä häräs. Jotta tällääsiä käryäviä ittenääsyyspäiväterveesiä täältä susirajalta.