Häähumua

Lauantaiaamulla lähärettihin ajamahan kohti Sastamalaa. Sumua oli niin, jotta epäälytti, minkämoinen sää mahtaa tulla. Matkalla pongattihin joutsenpari kolomen poikasen kans, kurkipari ja kettu.

Oltihin perillä jo niin hyvis aijoon, jotta ajateltihin käyrä syömäs ennen ku kirijaurutahan Liekorantahan http://www.liekoranta.fi/  Jätettihin auto kievarin pihalle ja lähärettihin kävellen kattelemahan pitseriaa, jonka ohi ajettihin. Ei ollu auki… Muistettihin, jotta etäämmällä oli joku kepappipaikka ja käveltihin vielä sinne. Ei ollu auki. Kello oli puoli kakstoista. Ilimeesesti aukenivat vasta kahareltatoista.

Matkalla piti kuvata tämä kyltti ku olin ensi nauranu sille tarpeheksi. (Isäntä ei havaannu siinä muuta vikaa ku jotta lopusta puuttuu ännä.)

He-hee

No, ei ku takaasi kievarille ja kirijauruttihin sisälle. Respasta kysyttihin ruokapaikkoja. Oltihin menty väärähän suuntahan, keskusta oli toisaalla. Tällä kertaa mentihin autolla. Hienosti syötihin Hespurkeris hampurilaasateriat. Ja sitte takaasi kämpille valamistautumahan hääjuhulahan. Sääki selekeni ja lämpeni.

Vihkiminen oli Pyhän Olavin kirkos.

Pyhän Olavin kirkko

Kirkkoranta 

Kirkkoranta oli näin komia.

 Pyhän Olavin kirkosta 

En muista ennen nähäneheni ristihinnaulitun kuvas pääkallua ja sääriluita.

 ??????????????????????????????? 

Tällääsellä kasipuolikkahalla Fiiatilla tuores aviopari lähti kohti juhulapaikkaa – Seurantalua. Sieltä mulla ei valitettavasti oo enää kuvia ku kamera unohtuu autohon.

Mutta juhulat oli mukavat. Syötihin hyvin – ja monikertoohin, vähä juotihin ja tanssittihin niin palijo, jottei pitkihin aikoohin. Oli mukavaa toimitella sukulaasten, tuttujen ja vähä vierahiempienki kans.

Yhyren mais lähärettihin sulhasen vanhempien kans taksilla takaasi kievarille. Oltihin niin freesis kunnos, jotta jo puoli yhyreksältä maistuu aamupala oikeen hyvin 😀 Se oliki monipuolinen ja herkullinen.

Kotomatkalle päästihin puoliltapäivin.

Kotia tultua rupesin heti leipomahan omenapiirakoota. Velii on vaimonsa ja tyttärensä kans käymäs Ruottista ja ajattelin, jotta olis mukava tarijota tuoresta nisunkorvikesta. Vispasin vaahtoutuvaa vanilijakastiketta vielä kyytipoijaksi.

Yhyren konehellisen kerkesin pestä pyykkiäki ennen ku tulivat.

Oli niin kertakaikkisen hieno viikonloppu, jotta vieläki on hyvä mieli.

Mainokset

Pyhäpäivän ratoksi

Heräsin puoli kahareksalta ja pistin heti aamupalan jäläkihin pyykkikonehen töihin. Mittari näytti, jotta yöllä olis käyny 2 astetta pakkaasen puolella. Maanrajas on ollu varmahan vielä vähä kylymempää.

Aurinko on kuitenki paistellu tänään sen verran, jotta vein pyykit pihalle kuivumahan, vaikka olin jo aiemmin ajatellu, jotta nyt ei enää kannata pihalle vierä ku ei ne sielä enää oikeen kunnolla kuiviksi tuu.

Työvaattehia silittäesnäni silitin samalla tämän viimmeesimmän käsityöni.

Tuuki

Isäntä keksii ovelan tavan kertua mulle, jotta olis jo aika leipua omenapiirakkaa. Se tuli tupahan ja sanoo, jotta hän vei omenanpoimurin terassille… Mua nauratti niin, jotta pakkohan mun oli ruveta leipomahan. Sokuria ei kylläkää ollu ku yhtehen piirakkahan, mutta eikähän se ny sillä hetken pärijää.

Kun sain pyykit narulle, eherootin isännälle ongelle menemistä samalla reissulla ku käyrähän äiteen työnä. Hetken se miettii ennen ku päätti, jotta onkiminen voittaa televisiouusintojen kattelemisen. Käytihin Herralan rannas eikä kauaa menny ku sain ensimmääsen särijen. Itte asias ne oli niin hyvin syönnillä, jotta isäntä tukkii mun kans samahan kohtahan ja lopuuksi päästihin tasalukuuhin: mä sain kolome särkiä ja yhyren affenen. Isäntä sai kolome lahanaa ja yhyren särijen.

Särki nro 1 Särki nro 2 Affen Särki nro 3 Kohomelokiikku Herralan ranta 1 Herralan ranta 2

Onkimareissulta mentihin äiteen työ ja käytettihin sitä pienellä lenkillä. Jotenki tuloo aina kauhian huono omatunto kun se on niin kiitollinen siitä vähästä, mitä me sen kans vietetähän aikaa.

Tissinlitistystanttu ja palijettipitsiä

Meirät on parin viikon päästä kuttuttu isännän velijenpoijan häihin ja mä päätin tänään kattua, löytyykö mitää päällepujettavaa vai pitääkö lähtiä kaupoolle. Mulla oli ihan kiva tanttu (= leninki), jonka olin ostanu Ninnun ja Matin häihin (melekeen 7½ vuotta sitte), mutta niinhän siinä oli käyny, jotta ahkeralla kuntosaliharijoottelulla olin kasvattanu massaa niin palijo, jotta ei sitä voi enää käyttää. Sain sen kyllä kiinni, mutta läs… siis lihakset jäi vetoketjun välihin ja lopukki kikit (= rinnat)  litistyy olemattomihin. Ei puhettakaa, jotta sillä mentääs häihin.

2012-03-30 Tissinlitistystanttu

Oli se näköjään vähä kittana jo kaks vuotta sitte.

Sovitin vielä pari muuta kaapista löytyvää tanttua, mutta toinen oli taas vastaavalta kohtaa liika isoo ja toinen joinki turhan arkinen häihin.

Ei muuta ku suunta kaupunkia kohti ja tanttua mettästämähän. Tosin ensi piti mettästää isännän puhelinta. Ei mihinää! Lopuuksi mä soittelin siihen ja kuuholtihin, kuuluusko mistää ääntä. Ei kuulunu. Kollattihin (= katteltihin) puupinolla, autos, verstahalla, takintaskuulla, pernamaalla – joka paikas, mihinä se muisti kulukenehensa. Ei löytyny. Lopuuksi mä päätin vielä kerran soittaa ja kiertää ympärihinsä. Jo löytyy. Flikan sängyn päältä. Isäntä oli sielä justeerannu (= sovittanu) omia häävaattehiansa ja pistäny puhelimen siksi aikaa sängylle ja sielä se lepäji.

Sitte päästihin matkahan. Mentihin ensimmääseksi Haloselle. Sovitin kolomia eri tanttua. Yks oli vaaliansinistä pitsiä – suora loiroo, mutta ei kumminkaa niin leviä, jotta olis peittäny muhkurat. Ei hyvä. Toinen niittikoristeenen violetti kotelomekko, johona oli hauska leikkaus niskas. Ei! Se oli niin piukia, jotta ei torellakaa eres hyvällä korsetilla olsi saanu tilannetta korijattua. Olis ollu kyllä muuten hot! Kolomas oli tummansinistä pitsiä. Ihan kiva, mutta pikkuusen kalleheet ku olin ajatellu. Niimpä päätin jättää sen vielä ja kattua, josko jostaki löytyys halapeet/pareet.

Käytihin kuitenki seuraavaksi Emotionis, ku tarttin uusia aluusvaattehiaki. Valitettavasti niitten valikoomat on niin pienentyny, jotta pitää vissihin seuraavalla kerralla käyrä johonaki muolla. Löysin kuitenki myijän avustuksella sellaaset, mikkä halusinki.

Seuraavaksi Pukumiehehen. Hinnat oli sitä luokkaa, jotta mulla ei ollu varaa kattua eres niitä. Kävääsin kuitenki kollaamas (= penkoomas) alenurkan, mutta eipä sieltä löytyny mitää mieluusta.

Isännän oli täs vaihees jo näläkä ja se ilimootti, jotta seuraavaksi Piikkihin. Jouruttihin kumminki vähä orottelohon ennen ku päästihin jatkamahan matkaa. Säirenhaltija oli päättäny järijestää meille kunnon satehen viihrykkeheksi sillä välin ku pyöriimmä kaupoos. Ehkä kymmenen – viistoista minuuttia seisoskeltihin lipan alla ennen ku saret sen verran harveni, jotta päästihin jatkamahan matkaa. Piskotikkujahan meillä ei luonnollisestikkaa ollu joukos. Torettihin, jotta Epstorillaki niitä olis tarvittu. Sielä tuli vettä monesta paikasta tupahan.

Ennen ku päästin isännän nälijästänsä, mä kuskasin sitä vielä Tazziahan, Vero Modahan, Aukialle, Vilahan ja Momentihin. – Ei mitää. Töihin sopivia vaattehia olis löytyny kyllä vaikka millä mitalla, mutta niitä mä en ny ollu kattelemas.

Käytihin syömäs ja totesin vain isännälle, jotta nyt saa sitte suosista ruveta kattelemahan taas numerua isoompia rettuja. Ruvettihin hilijaksensa vyörymähän isojen vattojemma kans liikenteehin: Seppälä, H&M, Lindex, Kapp Ahl. Noup!

Tyynelän ohitin turvallisesti karun toista puolta. Niiren hinnat ei passaa mun laihalle lompsalleni ollenkaa. Isäntä eherootti vielä Anttilaa. Olin vähä sitä mieltä, jottei sieltä ainakaa löyry mitää. Eikä löytynykkää.

Ei ollu enää muuta maharollisuutta ku mennä takaasi Haloselle ja kattella vielä uurestansa niitten tarijonta. Lopuuksi sovitin taas kolomia tanttua, joista yks oli se samaanen tummansininen pitsimekkoo, mitä sovitin ensiksiki. Ja niinhän siinä käytihin, jotta siihen mä lopuuksi pääryyn.

Enää ei puutu ku rasvaimu. Tuo sivurypytys on aika armollinen, mutta ei sekää ihimeetä pysty tekemähän. Pahimmas tapaukses jourun vetämähän inhottavan, aharistavan korkiavyötäröösen housuliivin ylleni, jottei mun läs… siis lihakset niin pullottaasi. Mutta allia en saa lymyhyn, jonsen pistä jotaki jakkua päälle.

???????????????????????????????

Kysyyn isännältä, jotta onko siinä liikaa pling-plingiä, ku on nuo palijetit, mutta se vain viisas toista tanttua ja tuumas, jotta ei siinä ainakaa niin palijo oo ku tuos. Ei ne oikiastansa mua häirittekkää. Jotenki justihin ne teköö siitä vähä juhulavamman. Ei meillä menny ku nelijä tuntia kaupungilla… Ja yks lippalakki. Isäntä on ny näköjään ottanu oikeen asiakasensa ruveta karottelemahan tavarootansa. Sinne sen lippis jäi Piikkihin. 

Takaasi tulles käytihin äiteen työnä. Ei käyty viimme pyhänaikana ollenkaa, ku meillä oli Viivi. Mulla on huono omatunto siitä, jottei viety sitä nykkää yhtää pihalle. Me oltihin niin rössäännyksis (= väsyksis) ja jalaat kipiänä tuon asfalttikävelyn jäläkihin, jotta ei vain jaksettu. (Anteeksi, äiti.) Äitee aina niin kiittelöö ku käyrähän kattomas. Tuloo tunne, jotta pitääs käyrä useemmin.

Kesäkäsitöitä

Oli sen verran lämmin kesä, jotta piti kattella pitkästä aikaa virkkausta. Kirstu on niin täynnä lankoja, jottei kansi meinaa mennä kiinni, mutta virkkauslankoja oli aika vähä. Tätä punaasta oli sen verran, jotta siitä saa muutaman liinan. Yks on vielä puolimoos.

??????????????????????????????? ???????????????????????????????

Viivi the viikonloppuvieras

Saatihin Viivi viikonlopuksi kyläälemähän, kun emäntänsä lähti Hämeenlinnahan keskiaikaasille markkinoolle. Viivi on ihana. Sylikoira, lenkkikaveri, leikkikaveri ja nukkumakaveri. Otettihin Viivin kans lauantaina parin tunnin päikkärit.

??????????????????????????????? Viivi vieraisilla 017

Etenki pyhänä käytihin joka välis pihalla ja kolome pientä lenkkiä tehtihin.

Eileen ehtoolla, ku Viivi oli jo hajettu pois, nähtihin sellaanenki ihimet meirän kylällä ku joku talutti minipossua. Tosin se ei mun mielestäni ihan mini ollu…

***

Kuvaalin vähä taas omalla markilla.

Viivi vieraisilla 001  Viivi vieraisilla 006

Humalaasia käpyjä terassin sisähänkäynnillä. (Juu ei, emmä oo isännän kans yhteeskuvas.)

Sammalta

Poijan kuistin vieres rännin alla on sammaltulivuori. Siinä  on keskellä kraatteri ja vuori sen ku kasvaa joka kesä. Mun mielestä tää on niin hauska, jotta ei tuu mielehenikää hävittää sitä.

Viivi vieraisilla 011 Viivi vieraisilla 013

Joku on kutonu ahkerasti. Oli vain vaikiaa mun tairoollani saara tuota verkkua näkymähän.

***

Ja vielä tämä lääketietehellinen osuus tänne loppuhun.

Mä sain toukokuus puolittaa verenpainelääkitykseni sen pökräämisen jäläkihin. Nyt tuntuu, jotta tuo puolikaski on vielä liikaa, kun paineet on aika alahaaset.

Yläpaine oli kesäkuus vielä 133, nyt se on ollu alimmillansa 93. Alapaine taas oli kesäkuus 89, nyt alimmillansa 67. Päätin säätää vielä vähä lääkitystä ja jättää yhyren puolikkahan viikos ottamata. Kattotahan, mihinkä suuntahan se sitte lähtöö.

 

 

 

 

Aamusta

”Aamulla varhain

kun aurinko nousi,

kun minä unestani heräsin”

Auringonnousun aikaan 001 Auringonnousun aikaan 004 Auringonnousun aikaan 005 Auringonnousun aikaan 006 Auringonnousun aikaan 007 Auringonnousun aikaan 008 Auringonnousun aikaan 009 Auringonnousun aikaan 010

Heräsin aamulla vähä ennen puoli kuutta ja ihimettelin, ku pihalla oli niin erikoonen, keltaanen valo. Sitä piti lähtiä oikeen kameran kans ihimettelemähän. Itätaivahalla oli aurinko nousemas, eteläs oli kirkasta, mutta lännes oli aiva musta taivas.

Ehtookuvia

Toissaehtoona pyöriin kameran kans täs omalla markilla.

???????????????????????????????   ??????????????????????????????? Auringonlaskun aikaan 004 Auringonlaskun aikaan 005 Auringonlaskun aikaan 006  Auringonlaskun aikaan 008

Taivas oli niin komia, jotta sitä yritin kuvata kaikilla maharollisilla asetuksilla, jokka vain kamerasta löysin.

Kukkivat kukat on ny aika vähis, mutta täs muutama.

Malva

Tuoksumalva

Elokuun asteri

Elokuun asteri

Päivänkakkarat

Päivänkakkara

Mont Blanc

Mont Blanc -lilja. Tää myitihin meille yksvuotisena, mutta toistaaseksi se on tullu uskollisesti joka vuosi pintahan ja kukkinu komiasti.

Auringonlaskun aikaan 016

Omput alakaa pullistelemahan.

Kotelo

Näitä koteloota oli kaksin kappalehin poijan portahien sivus. En tierä, minkä koteloota ovat. En jaksanu netistäkää ruveta hakuammunnalla kattelemahan.

Johanna Tuomi: Pohori uurestansa – positiivisuutta pohojalaasittain

Oon saanu tään vihkosen muistaakseni jonku tilauksen kylykiääsinä Positiivariilta. Sitä lukiesnani osuu silimihin yks, joka piti heti tekstata verstahan seinälle muistutukseksi poijalle…

Verstaantaulu 002

Isäntä oli näköjään sen oikeen kehystäny ja kiinnittäny verstahan ovehen. 😀 En usko, jotta on mitää vaikutusta, mutta toivos on hyvä elää, sanoo lapamatoki.

Hikinen maanantai

Tämä viimmeenen lomaviikko alakoo ihan yhtä hikisesti ku erellisekki viikot.

Heräsin 5.48 ja totesin, jottei enää uneta ja nousin ylähä. Se hyvä puoli kotona olemises on, jotta voi surutta nousta haahuulemahan vaikka muut nukkuuski. Kyläs on vähä eri asia ja sitä yrittää pysyä petis maharollisimman pitkähän, jottei herätä isäntäväkiä.

Mä söin aamupalan ja istuun television äärehen virkkaamahan, mutta siinä mun tuli sitte väsy. Totesin, jotta mikäs pakko mun on täs yrittää sinnitellä ja painuun flikan kämppähän maata. Nukuun varmahan yli tunnin ja alootin päiväni toisehen kertahan herättyäni.

Mä oon aina luullu, jotta lohkoperunat teherähän tavallisista perunoosta, mutta ne onki vissihin ihan oma lajikkehensa. Meirän pernapellosta nimittään löytyy tänään tälläänen valamis lohkoperuna…

004

Nyt alakoo puintikausi. Naapuri tuos puii päivällä ensimmääset ohorat. Toki se taisi ne kylyvääkki jo toukokuun puolella ku oli niitä komeeta ilimoja silloonki.

  • Jotaki hyöryllistä:  Tänään oon pesny monta konehellista pyykkiä ja aamulla kävin perkaamas kasvimaan. Pyykikki oon saanu jo pois narulta, ku on tuullu ja ollu näin lämmintä. (Varijos +31 ehtoopäivällä kolomen aikoohin.)
  • Jotaki liikuntaa:  Hoirettihin kauppa-asiat pyöräällen. Tuli vähä vajaat 8 km. Ei oo muuten ikänä Osuuskaupan viileys tuntunu niin hyvältä ku tänä päivänä! Useemmiten mun on sielä ihan kylymä.
  • Jotaki mukavaa:  Nyt ei oo palijo muuta jaksanu ku vain olla. Oon lukenu ja teheny käsitöitä.

Viikonloppu Oulus

Lähärettihin perijantaina jo aamusta ajelemahan Oulua kohti.

Pysähdys menomatkalla 

Tää lato mun piti kuvata ku pysähryttihin matkalla jaloottelemahan. Oli niin komiasti ikääntyny tuo pääty. Isäntä kyllä sanoo, jotta ei se oo oikian moinen, ku ei siin’ oo olokikattua. Mua kuitenki viehätti.

Flikalla oli perijantaina ensi opetusta 9-14 ja ehtoolla se meni Möljälle maskeeraamahan jo klo 17, joten yritettihin osuttaa meno niin, jotta keriittääs näkemähän ennen sen ehtoovuorua. Loppujen lopuuksi se kerkes jopa färijätä mun pään ennen töihin lähtyä. Vävypoika meni pelaamahan frispiigolffia. Me vietettihin isännän kans ehtoo Metkun seuras.

Sylikoira Hellyyrenkipiä Metku

Käytihin lenkillä koiran kans ja samalla poikettihin Prismahan täyrentämähän ruokavarantoja. Takaasi tultua isäntä meni halakoomahan puita ja minä imuroottin. Flikka nimittään murehtii, jotta heillä on sotkua kun hän on ollu niin palijo töis, jottei oo keriinny siivuamahankaa.

Metku auttaa petaamaan Metku auttaa petaamises…

Flikalla oli näytöksen jäläkihin välikaronkka, ku Ritva Oksanen ja Mikko Kivinen olivat ilimoottanehet lähtevänsä heti viimmeesen näytöksen jäläkihin kotia niin jotteivat päässehet varsinaasehen karonkkahan ja siksi järijestettihin tämä välikaronkka. Flikkaa harmitti suunnattomasti, ku koko illan olis ollu piikki auki niin ruokien ku juomienki suhteen, mutta sillä oli lauantaiaamusta heti häämeikin teko, eikä se voinu nauttia muuta ku ruaasta.

Mangusti Mangusti

Lauantaiaamulla flikka lähti teköhön häämeikkiä morsiamelle ja kaasolle, mutta oli loppujen lopuuksi joutunu teköhön meikin myös morsiamen äiteelle ja fiksaalemahan sulhasenki kuvauskuntohon. Mä lähärin koiran kans lenkille ja sen jäläkihin viikkasin pyykit narulta. Vävypoika laittoo meille makaroonilootaa, jotta flikkaki sai syöräksensä ku tuli joskus puoli kaharen mais töistä.

Sen jäläkihin se leikkas ensi sulhasensa tukan, sitte isännän hiukset ja lopuuksi vielä mun hiukset. Ja sen jäläkihin se saiki taas jo ruveta valamistautumahan töihin lähtöhön. Se oli varannu meille liput tuohon Tankki täyteen -näytelmän lauantain näytöksehen.

Vävypoika lähti pelaamahan frispiikolffia.

Vietihin flikka töihin ja opeteltihin samalla reitti Möljälle. Mentihin takaasi nuorten asunnolle. Isäntä lainas flikan pyörää ja lähti Prismasta hakemahan ittellensä pitkähiaasta paitaa kun se oli unohtanu takin kotia. Mä käytin koiran lenkillä ja kävääsin suihkus ennen Möljälle lähtyä.

Väsynyt koira Väsyny koira

Vielä väsyneempi koira Ja vielä väsynehempi koira 

Oltihin Möjällä menos katsomohon ku kuuluu huikkaus: ”Päivää, ritoolankylääset!” Ei oo totta – siskoonpoika vaimoonensa! Olivat lähtenehet Ilimajoelta ex-tempore -moottoripyöräreissulle Ouluhun teatterihin. Kuinka sattuuvakki näkemähän meirät sieltä 2000 ihimisen joukosta! (Katsomohon mahtuu 2500 ihimistä.) Toimiteltihin siinä hetki ennen näytöksen alakua. Väliaijalla pistin flikalle viestiä, jotta Hannele ja Harriki on kattomas näytelmää.

Flikka käski kysyä niiren suunnitelmia ja jos ei niillä mitää oo, niin haastamahan heille näytöksen jäläkihin kaffeelle. Ei ollu suunnitelmia ja sovittihin, jotta näytöksen jäläkihin nähärähän katsomon vieres ja mennähän yhtä matkaa flikan työ.

Valitettavasti meillä oli sellaaset katsomopaikat, jotta näytelmästä tuli lähinnä kuunnelma. Mä en nähäny oikiastansa mitää ja moni vitsi meni ohi, kun en tienny, mitä näyttämöllä tapahtuu… Harmitti ihan vietävästi, mutta ei voi mitää.

Vävypoika oli menny kaveripariskunnan työ grillaalemahan ja kalijoottelemahan. 😀

Istuttihin jonku aikaa toimittelemas ja kaffittelemas vierahien kans ja ku niitä alakoo menottaa, flikka nakkas ne hotellille.

Koira nukkuu tietysti kumpanaki yönä meirän kans. Flikka oli siitä oikeen tyytyväänen, ku koiraraukalla on valeraskaus ja se on levotoon ja nuoloo ittiänsä ja on hellyyren kipiä niin jotta se saattaa tulla vaikka päälle makaamahan. Flikka ei ollu perijantain vastaasena yönä saanu nukuttua ku 2 tuntia ja lauantaiaamulla se sanooki, jotta hän nauttii kun sai nukkua jalaat suorana 🙂

Tänään Möljällä oli viimmeenen näytös ja flikan piti olla töis kahareltatoista. Sanoon sille, jotta voi vierä multa kunnioottavat terveeset Ritva Oksaselle. Nainen on 75-vuotias ja jaksaa teherä töitä. 18 näytöstä näillä heltehillä. Aiva uskomatoonta!

Näytöksen jäläkihin niillä on varsinaanen karonkka. Me lähärettihin vähä ennen ku flikan piti lähtiä töihin ja oltihin kotona joskus nelijän jäläkihin ehtoopäivällä. Purkasin heti reissukassit ja pistin joukos ollehet lakanat konehesehen. Tää koko viikonloppu meni enimmäksensä mukavan merkiis, mutta liikuntaa tuli Metkun kans kaikkiastansa varmahan likemmäs 10 km ja hyöryllistä (ainaki mun mielestäni) oli perijantaina tuo imuroonti, lauantaina pyykin viikkaus ja tänään pyykin pesu.