Tummia sävyjä ja vilunväreetä

Eileen ehtoolla oltihin siis Dark Friday -konsertis.

Tiesin, jotta ehtoolla ei katsomohon paista aurinko ja ku tuuli oli kova, arvelin, jotta se osuu joelta katsomohon mitä suurimmalla torennäköösyyrellä. Sen takia puin lämpöösesti: farkut, t-paita, huppari ja vielä nahkatakki. Ja silti mun oli kylymä. Ja vielä kylymempi mun tuli, ku mä kattelin niitä nuoria, jokka oli tällänny ittensä oikeen hienoksi ja lähteny vaikka hiattomalla vaattehella matkahan. Hrrrr! (Tää on selevästi täti-, jonsei jo peräti mummoihimisen puhetta.)

Ensimmääsenä esiintyy Dark Sarah.  Se ei hirviästi mua sytyttäny. Mä oon valitettavasti sitä mieltä, jottei oopperametallia oo osannu esittää kukaa muu ku Tarja Turunen. Mun tuli musiikkia enemmän kiinnitettyä huomiota aiva muihin juttuuhin.

Esim. solistin käsien käyttöhön, johona oli aiva seleviä maneeria. Myöski esiintyjien asut oli lähes koomisen teatraalisia.

Lisäksi huomiota kiinnitti lavan eres tanssiva taskuveenus, joka näytti tullehen ittekki esiintymähän. Sen selijäs olis voinu lukia: ”kattokaa mua, huomakkaa mun hiukset, ihaalkaa mua”. 😀 Sillä oli kyllä komiat, persauksien päälle ulettuvat hiukset ja rytmitajuki kohorallansa, mutta liikkehet oli niin teräviä, jotta muistutti välillä sotilasmarssia. No joo, mikä mä oon ketää arvostelemahan, ku itte vähä korkeentaan varpahia heiluttelin eikä mulla oo ensinkää rytmitajua.

Lisäksi tuli seuraaltua niitä ihimisiä, jokka oli aloottanu etkoolla ja varmahan kävivät välitankkauksillaki. Niistä joillekki katsomon rappuset oli vähä turhan kapiat ja haasteelliset. Joillaki oli vaikeuksia ihan tasamaallaki. Mutta en ainakaa havaannu, jotta kukaa olis juonu rähinäviinaa.

The Dark Elementin musiikki oli suoraviivaasempaa rokkia. Se uppos muhun huomattavasti paremmin. Mä en tykänny Anette Olzonista Nightwishin solistina (vrt. Tarja Turunen), mutta The Dark Elementin kappalehisihin hänen äänensä sopii oikeen hyvin.

Johonaki vaihees spiikatesnansa Olzon kysääsi yhyreltä lavan erustalta seisovalta mieheltä, jotta onko se paikkakuntalaasia. Mies sanoo olevansa Karvialta, joka on mailman paras paikka. Tämä karvian mies vaikutti olevan ihan fani, koska se näytti laulavan joka piisin (= biisin) mukana.

Ja ku ny puhuun toisen pänrin överistä puvustuksesta, niin täytyy tähän mainita tämänki porukan vaattehista. Olzonin asu näytti siltä, jotta se olis voitu hakia H&M:ltä. Mikä on toisaalta ihan ok, koska silloonhan siihen on helepompi samaastua. Ja eihän niillä vaattehilla ny tietystikkää lauleta, mutta jotenki olin orottanu häneltä enemmän rokkiasennetta. Sitä löytyy vain mustasta väristä, jonka rikkoo kelta-mustat sukkahousut. 

Erityysesti mua huvitti hänen leviävartiset ”litrasaappahansa”. Olis voinu olla meirän äireen saappahat. Varmahan oli mukavat jalakoohin ja lämpöösekki. Taatusti järkevä valinta ihimiselle, joka teköö työtänsä jalakojensa päällä ja liikkuu koko aijan esiintyesnänsä, mutta hyvällä taharollakaa en voi sanua, jotta ne olis ollu kaunihit.

Ilimeesesti ei siis musiikillisesti ollu turhan vaikuttava ilta, ku kerkesin kaikkia tälläästä pähkäällä. Ei ainakaa tullu sellaasta hinkua, jotta pitääs ostaa jommankumman levy. Niin jotta vilunväristyksiä ei aiheuttanu musiikki, vaan kylymä ilima. Eikä tämä ollu ny ihan vain mun viluusuuttani, koska isäntäki sanoo, jotta tuli kylymä.

Oltihin kotona puolen yön mais. Ei tarvinnu kauaa unta houkutella, ku pääsi lämpöösen peiton alle. Tosin tänään on vähä väsyttäny, ku heräsin kumminki jo kuuren aikoohin. Luulis ens yönä nukuttavan sitäki makoosammin.

Tään päivän mä oon vain lorvinu puolinukuksis, enkä oo teheny mitää muuta hyöryllistä, ku käyny ruokakaupas ja keittäny ja tiskannu. Tai koneshan se tietysti tiskas. Mä vain latasin sille työt valamihiksi.

Päätin jättää petivaattehien vaihronki tekemätä, ku isäntä oli käyny Jyskis ”säästämäs”. Se oli hakenu meille sellaaset muistivaahtomuovipetarit ja niitten pitää antaa paketista otettua tekeentyä muotohonsa ensi 4-5 päivää ennen ku ne ottaa käyttöhön. Ajattelin, jotta ku mulla on ens viikolla torstaina ja perijantaina etäpäivät, niin vaihran lakanat vasta silloon. Saa samalla pistää uuret petarit  sänkyhyn. Isoon miinuksen annan niille jo täs vaihees, ku myijä oli sanonu, jotta niitä ei saa kovilla pakkaasilla vierä pihalle, jottei ne murru. Milläs ne sitte piretähän raikkahina? Pakkaasillahan on aina ollu mitä mainioonta vierä petivaattehet tuuleentumahan.  

Mainokset

Urakoonnin jäläkihin viihteelle

Tänä aamuna oli tullu kirijanpiron opettajalta vastaukset 11.6. etäpäivän tehtävihin. Muuten oli menny oikeen, mutta olin unohtanu, jotta kertynehet poistoerot piti vähentää menojäännöksestä ennen uuren ylipoiston laskemista.

Toinen virhe – tai puute – sielä oli, jotta ku piti teherä tilinavaus, niin olin siirtäny siirtovelaat vain ku olis pitäny jakaa ne vielä omille tiliillensä. Mutta läpi meni ja suoritusmerkintä tuli.

Tänään meillä oli ATK:n kertauspäivä. Alootettihin opettajan jakamilla tehtävillä, mutta ne jäi heti alakuhunsa kesken, ku saatihin teherä ajokorttikokeeta. Ja ihan urakalla. Mäki tein tänään kolome osiota (internet ja sähköposti, laitteen ja tieron hallinta sekä PowerPoint). Ne meni kaikki hyväksytysti läpi.

Nyt pitääs olla @-kortin osiot kasas ja ompa yks ylimääräänenki, koska korttihin riittää nelijä koetta ja mulla on suoritettuna viis. A-ajokorttihin vaaritahan seittemän, mutta sielä alakaa tulla jo sen verran kinkkisempiä juttuja, jotten taira ihan näillä opiilla niitä lähtiä yrittämähän. Ja voi olla, jottei meille täs koulutukses enää se A-kortti kuulukkaa.

Nyt on hyvä fiilis, ku on eres jotaki konkreettista saanu aikahan.

Ja parin tunnin päästä mennähän Musiikkijuhulille Dark Friday -konserttihin. Kumpaakaa pänriä (= bändiä) en oo kuullu aikaasemmin muuta ku mitä ny YouTubesta oon kattonu ja kuunnellu jonku vireon. Orotan ihan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää.

Oikeen hyvää viikonloppua!

Konehet vaihtohon!

Mun tulostin on takkuullu jo pitkän aikaa. Se on teheny tosi huonua jäläkiä eikä tulostuspäitten puhuristamisella oo ollu muuta vaikutusta ku se on vain puhuristusajon jäläkihin räiskiny mustetta ympäri paperia. Sitä paitti se puhuristusajo syö tuhottomasti färiä. Varmahan ainaki yhyret kasetilliset oon haaskannu siihen.

Tänään se tulostin suvaatti ilimoottaa, jotta punaanen färi pitääs vaihtaa. Eikä mulla luonnollisestikkaa ollu sitä kotona. Päätettihin lähtiä Prismahan hakemahan. Kotua lähties päätin jo, jotta katton uusien tulostimien hintoja. Ja niinhän siinä käytihin, jotta tulostin maksoo 6,- enemmän ku färien monipakkaus.

Kotia tultua rupesin asentamahan tulostinta ja sain ku sainki toimimahan. Tosin jotaki jäi ilimeesesti asentumatta, kun se vain ilimootti, jotta orottaa… Mä puolestani kyllästyyn orottamahan ja pistin sen asennusikkunan kii. Ehkä sen takia skannaus pitää ny teherä pitkän kautta eikä se koko skannaustoiminto ollu muutenkaa niin kätevä ku vanhas konehes. Mutta ehkä tähänki tottuu.

Tuos jo aikaasemmin mun näyttö irtisanoutuu. Mulla on ollu näyttönä isännän velijeltä saatu tv, mutta yhtenä ehtoona se meni yhtäkkiä pimiäksi. Mulla oli siinä vaihees vielä netti auki, mutta emmä pääsny kirijautumahan sieltä pois, ku en nähäny mitää. 😀

Mä vähä kääntelin ja ”hellästi” taputtelin sitä ruutua, niin se äkkiseltänsä vilahutti mulle kuvaa ja prätäji (= rätisi) uhkaavasti. Joku kosketushäiriö sielä varmahan oli. Onneksi poijan kämpäs oli vanha, hylijätty näyttö, jonka otin käyttöhön.

Toivottavasti ei vanha sanonta ”Ei kaks iliman kolomatta” pirä paikkaansa, koska täs ny ei oo enää muuta ku keskusyksikkö, joka voi mennä pimiäksi. Seki on kyllä varmahan vain aijan kysymys, ku se on jo vuosia teheny sitä, jotta se lakkaa yhtäkkiä toimimasta. Ei tapahru hiirestä eikä näppäämistä mitää. Ei eres Ctrl-Alt-Deletestä. Silloon ei auta ku puutata koko kones.

Pari vuotta sitte käytin tuon konehen huollos ja sielä olivat tehenehet sille rasituskokeeta, mutta luonnollisesti se sielä oli ollu vieraskoria eikä ollu yhtää temppuullu. Arvelivat, jotta kovalevy sielä luultavasti oireeloo. Saattaa kuulemma yks kaunis päivä vain lakata toimimasta.

Pitääs vissihin taas ottaa varmuuskopioota. Minkä ihimeen takia se on sellaanen juttu, jotta sitä vain siirtää ja siirtää. Mä aina ajattelen, jotta sitte etäpäivänä, ku oon muutenki konehella. Ja pah! En oo kertaakaa teheny vielä. Mutta kyllä sitte harmittaa, ku kaikki uusimmat tierostot häviää ku pieru Saharahan.

Laiska lauantai

Heräsin joskus puoli seittemän aikoohin. Nyt olin kartalla – tai pikemminki kalenterilla – ja tiesin, jottei tartte lähtiä mihinkää. Mutta ku uni loppuu, niin se loppuu.

Sain taas rauhas färitellä ja lujeskella ennen ku isäntä nousi.

Isäntä lähti heti aamusta lenkille, ennen ku ilima lämpiää liikaa. Mä menin pesöhön kuistin klasit ja vaihroon sinne karteekit (= verhot). Tätä vauhtia on syksy, ennen ku kaikki klasit on pestynä… Ja sitte pitääski jo aloottaa kierros taas aluusta.

Mutta mä oon ny päättäny, jotten ota mitää stressiä mistää kotitöistä. En anna ulukopuolisten – tai itte kehittelemieni – paineetten vaikuttaa siihen, mitä mä teen ja koska mä teen. Teen silloon ku sattuu huvittamahan. Tänään ei huvittanu tuon enämpää.

Mä oon aina kantanu huonua omaatuntoa siitä, jotten oo niin ahkera ku ”pitääs” (kuka sen määrittää?) enkä oo mikää tuhattaituri, mitä tuloo huushollinhoitohon. En kasvata vihanneksia/juureksiani itte, en säilö, en juuri koskaa leivo, en oo mikää kurmeekokki, en sisusta, en ompele, en tykkää siivota enkä kitkiä rikkaruohoja jne…

Aiva turha verrata ittiänsä toisihin. Aina on joku, joka teköö palijo ahkerammin tai paremmin ku minä. Enkä mieti enää sitä, jotta mitä muut ajatteloo. Meillä mennähän näin ja jonsei se jollekki kelepaa, niin saa tulla aiva vapaasti teköhön.  No, se siitä ja loput kirijees.

Ruaan kans on sama juttu – sieltä mennähän, mihinä aita on matalin. Tänään keitin spakettia ja soosiksi kärtsäsin jauhelihaa, pusersin joukkohon pari valakosipulin kynttä, lusikallinen texmex-maustetta, purkillinen chilimaustettua tomaattimurskaa ja lopuuksi pussillinen juustoraastetta. Ja hyvää oli. Isäntäki oikeen kyseli, jotta mitä mä oon sinne soosihin laittanu. 😀

Hetken sulateltihin ateriaa, ennen ku lähärettihin pyöräälemähän kylille. Piti käyrä hakemas ruokarahaa koulua varte (maksan sen 4,60 € mieluummin käteesellä ku pankkikortilla), vein Sarin tyynynpäällisen postihin ja hain Tokmannilta mallilankoja Sarin hartiahuivia varte. Sen jäläkihin oonki enimmäksensä vain vetelehtiny.

Eihän se ny niin menny

Heräsin aamulla puoli kuurelta. Väsytti, mutta ponkaasin ylähä. Laitoon makuukamarin oven kiinni, jotta isäntä saa vielä nukkua. Vasta vessas mä heräsin niin palijo, jotta tajusin, jottei mulla ookkaa koulupäivä! Olsin saanu minäki vielä nukkua. En siinä vaihees enää viittiny mennä takaasi. Isäntä olis kumminki heränny oven aukaasuhun.

Kiipesin yläkertahan färittelemähän siksi aikaa ku isäntä heräs. Sen jäläkihin laitoon pyykit koneehin ja rupesin tekemähän etäpäivän tehtävää. Tai ensi mun piti synkronoora tämä kones sinne koulun intrahan. Mutta, mutta… Eihän se ny niin menny, ku olin kuvitellu. Löysin kyllä ne tierostot, jokka olin koulus tallettanu pilivipalaveluhun, mutta kotua en saanu sinne tallennettua. Herijas vain, jotta tilaus on vanhentunu. Se viittas siihen mun viimmevuotisehen tilihini eikä sille kelevannu nämä uuret tunnukset.

Ku olin aikani pyöritelly kaikippäin niitä tunnuksia, eikä mikää auttanu, soitin lopuuksi tukehen. Seki oli vähä ihimeesnänsä ja sanoo, jotta heirän pääs näyttääs, jotta kaikki on kunnos. Lopuuksi se eherootti, jotta lataasin koko Office-paketin uurestansa. Lataus kesti niin kauan, jotta lopetin siinä vaihees sen tukipuhelun ja lupasin soittaa uurestansa, jos ei se auta. Ei auttanu, mutta en enää viittiny soitella, vaan päätin ruveta teköhön tehtäviä, jottei mee koko päivä aiva haaskeelle.

Siinä vaihees olin jo niin hermona, jotta tuntuu, jotten ymmärtäny niistä tehtävistäkää enää mitää. Sain mä ne tehtyä, mutta nyt täytyy tunnustaa, jotten tierä, onko yhtää oikeen. Onneksi niitä ei tartte palauttaa opettajalle, vaan ne tarkastetahan maanantaina.

Temppuulemalla sain tehtävät tallennettua pilivehen. Ne ei suostunu tallentumahan suoraa sinne, vaan mun piti tallentaa ne ensi omalle konehelle ja sieltä larata sitte pilivehen. No, toisaalta ihan hyvä, jotta ovat kotikonehellaki.

Siinä vaihees oli jo kilijuva näläkä, mutta huushollis ei ollu mitää, mistä keittää. Isäntä eherootti, jotta käyrähän ABC:llä syömäs, niin ei tartte kuuman hellan vieres seisua. Sopii mulle! Samalla reissulla käytihin hakemas niitä ruokavärkkiä viikonlopuksi.

Kotona tyhyjäsin tiskikonehen ja sen jäläkihin pääasias istuksiin lukemas. Mitä ny otin sellaaset varttitunnin mikrotorkut hierontatuolis. Se friskas (= virkisti) sen verran, jotta jaksoo taas käyrä lenkillä. 

Färiä elämähän!

Lauantaina tapahtuu jotaki harvinaasta: mulla oli virtapiikki.

Aamulla kannoon ensi petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan, sitte jatkoon perijantaina aloottamani siivouksen loppuhun, eli pesin laattiat ja pyhiin pölyt. Pesin makuukamarin klasin ja vaihroon sinne verhot.

Sitte käytihin kaupas. Tankattihin samalla mun Korilla. Kyllä huomaa, jotta oon ajanu ny vähä pirempää matkaa. Sen huomaa paitti siitä, jotta tankilla pitää käyrä useemmin, myös siitä, jotta kulutus on pienentyny huomattavasti. Täs ku oon hinkuttanu sillä muutaman kilometrin koto-kauppa-koto -väliä, niin kulutus on ollu kahareksan litran pintahan. Nyt oli menny vain 6,5 litraa saralla.

Kotia tultua laitoon lakanat pyykkikoneehin, tein ruaan ja syönnin jäläkihin hetken huilattuani menin testaalemahan joululahajaani. Silloon, ku olin sielä rautakaupas, niin mä toimitin isännälle, jotta sitte, ku mä lakkaan köyhtymästä, niin ostan ittelleni pitkävartiset ruohosakset. Ajattelin, jotta niillä olis kätevä mennä klipsutellen sellaaset kohorat, mihinkä ei ruohonleikkurilla pääse. Isäntä oli selevästi kerranki kuunnellu mua ja päätelly, jotta jos sitä köyhtymisen lakkaamista orotellahan, niin emmä osta niitä saksia koskaa. Niimpä mä sain ne jo joululahajaksi. Oikeen Fiskarssilaaset. Näin kauan piti kumminki orottaa, ennen ku pääsin niitä kokeelemahan. Voi että, kun niillä oli heleppo mennä pensasairan juuret ja seinänvierustat!

Tupahan tultuani laitoon puhtahat petivaattehet sänkyhyn enkä vissihin sen jäläkihin sitte tehenykkää enää juuri mitää.

Selevästikki se oli vain joku tilapäinen häiriö, koska pyhänä mä en enää viittiny rävehtiä yhtää mitää. Yhyren konehellisen pesin pyykkiä. Ei tarvinnu eres keittää, ku isäntä krillas.

Eileen meillä alaattihin koulus opettamahan poistoja, mutta opetus lähti niin korkialentoosesti, jotta piti pyytää opettajaa vähä pakittamahan, ku suurin osa putos heti kärryyltä. Mullekki oli aiva uutta asiaa ali- ja ylipoistot. Ollu ikänä kuullukkaa! Aina oli harijooteltu vain prosentti- tai tasasummaasia SUMU-poistoja (suunnitelman mukaasia poistoja). No, sitte se meni vähä liikaki kauas ja lähti käymähän läpi niitä samoja perustehia, mitä me ollahan justihin nelijä viikkua opiskeltu.

Ja sitte hypättihin taas takaasi niihin poistoohin. Kirijaukset mä kyllä ymmärsin, mutta en vielä täysin ymmärrä niiren yhteyttä verootuksehen. Ja mikä helekutti on yrityksen substanssiarvo? (Yrityksen varat vähennettynä veloolla.) Ja mitä se liittyy mitenkää poistoohin? Meille (tai osalle meistä) pitää vielä vääntää asiat rautalangasta. Meille ei voi vielä puhua niin ku valamihille kirijanpitäjille.

Kävin koulun jäläkihin purulla tuulettamas päätäni.

Tänään meillä ei ollu opetusta ollenkaa. Oli vain se koe. Kolome sivua, mutta tiliristikot vei siitä isoon osan. Kotia sai lähtiä, ku oli kokeen palauttanu. Mäki olin kotona jo puoli kymmenen mais. Enkä lähteny eres ensimmääsenä. Pari kohtaa mua jäi siinä kokees vaivaamahan. Epäälin, jotta meni väärin. Ne piti heti tarkastaa kotia päästyä ja tulin siihen tuloksehen, jotta olin sittekki vastannu oikeen. Ehkä. No, torstaina saarahan kokeet takaasi. Sitte seleviää.

Puolet (30 pistettä) pitää kuulemma saara oikeen, jotta pääsöö läpi. Siitä sitte kymmenen pisteen nousulla tuloo arvosanaksi joko tyyryttävä, hyvä tai kiitettävä.

Isäntä eherootti, jotta käyrähän johonaki syömäs (= Piikis) ja samalla reissulla kaupas. Sopii mulle!

Kotia tultua sulattelin taas hetken aikaa, ennen ku lähäri pyöräälemähän. Kävääsin Tokmannilla ja rupesin aiva yltääsesti törsäämähän (= tuhlaamaan). Löysin turkoosit Polan caprit kahareksalla eurolla. Mulle on yhtäkkiä tullu sellaanen kumma tarves saara vähä färiä vaattehisihini (= vaatteisiini). Kesän ehkä kovimmat heltehet ja auringonpaistet ja mulla on kaikki mustaa… Paitti, jotta mustat vaattehet on kuumia, ne on myös turhan ankeeta. Ja se on ihan höpöpuhetta, jotta ne mitää hoikentaas. Yhtä paksulta mä näytän, oli mulla mitä färiä hyvänsä yllä.

Kauppareissulta tultuani menin taas hetkeksi saksimahan pihalle. Mutta totesin, jotta tien vierestä ei kannata leikata nuolla saksilla, ku sielä on kaikki aiva harmaana maantiepölystä. Menöö terät vain heti pilalle. 

Äitienpäiväviikonloppu

Meillä oli perijantaina etäpäivä. Kertasin huomisihin kirijanpiron perusteetten kokeehin. Tein kaikki tähänastiset tehtävät ja tarkastin sen jäläkihin. Aika hyvin ne meni. Tulikahan kolome virhettä ja tehtäviä oli kumminki varmahan päälle sata. Kolomisen tuntia mä sain siihen kulutettua.

Sen jäläkihin päätin jättää asiat hautumahan ja syötyäni lähärin hakemahan entiseltä työmaalta (= rautakaupasta) orvokkia hauroolle ja kävin istuttamas ne saman tien. Niitä kukkia hakiesnani tuli puheeksi, jotta mulla on heinäkuu lomaa. Kauppiahan rouva totes heti, jotta hän vois tarvita laskutuksehen apua heinäkuulla, ku Liisa on pari viikkua lomalla. Sitä ei vielä ainakaa sovittu sen kummemmin, mutta jos hyvin käy, niin vois siis päästä vähä kesätöihin. 😀

Kotia tultua päätin heti lähtiä lenkille ennen ku kerkiän laiskistua. Nyt ei näkyny kärmeksiä. Onneksi!

Ehtoolla tuli yllätys: poika ja miniänalaku koiransa ja kissansa kans pörähtivät pihahan. Isäntä kuulemma tiesi, jotta ne on tulos, mutta mulle ei ollu saanu kertua. Vähä mä olin kyllä aavistellu, ku näin leherestä, jotta täälä päin oli lauantaina yks sellaanen tapahtuma, johonka poika on yleensä osallistunu. Mutta emmä silti ollu mitenkää varautunu: ei ollu ruokaa kaapis, ei oltu siivottu… Onneksi, tuumas nuoret, ku kissi oli ihan maharottomalla karvanajolla.

Lauantaiaamuna piti ensimmääseksi käyrä ruokakaupas. Nuoret vietti päivän sielä tapahtumasnansa ja me oltihin elääntenvahtiina. Mä leivoon kakkupohojan ja tein pitsaa.

Saunan jäläkihin nuorille tuli vielä vierahia. Niitten lähärettyä nuoret meni nukkumahan ja me tehtihin isännän kans poikkeus ja vaharattihin (= katsottiin) Euroviisut. Ei oltu kattottu semifinaalia eikä kuultu etukätehen muita kappalehia ku Suomen.

Niitä esityksiä kattellesnani muistin, minkä takia mä en oo enää vuosihin kattellu viisuja. Ne ei vain yksinkertaasesti oo enää mun makuhuni. Muutama sieltä löytyy, jonka kestääs kuunnella toisenki kerran, mutta suurin osa oli sellaasia, joista en löytäny kauhiasti hyvää sanottavaa. Mutta tulihan ny kattottua.

Aamulla vaihroon hantuukit ja pistin likaaset pyykkikoneehin. Oli pakko kuivattaa ne kuivausrummus, ku täälä oli perinteeset äitienpäivän p*skakarnevaalit menos. Ympärillä oleville pelloolle on levitetty kolomia sorttia sontaa: on lehemän, sian ja kanan sellaasta. Hajusinffonia on mahtava. Ei tee mieli ripustaa pyykkiä pihalle. Eikä oo voinu pitää klasia tai ovia auki, vaikka sisällä on melekeen kolomekymmentä astetta ja pihallaki on ollu pitkältä yli 20 astetta.

Äitienpäiväperintehet jatkuu siltäki osin, jotta isäntä hoiti kokkauspuolen elikkä krillas. Mä tein vain salaatin ja koristelin kakun jäläkiruaaksi.

Päivällä poika muisti yhtäkkiä, jotta hän on ei oo vielä ilimoottanu työmatkoja verootuksehen. Tehtihin se saman tien, niin ei tartte sitä murehtia. Yellinki se sai laittaa vähennyksihin. Sitä mä en olsi muistanu.

Flikka soitteli ehtoopäivällä äitienpäiväonnittelut. Kertoo, jotta kortti on matkalla. 🙂

Nuoret lähti ehtoopäivällä kotuansa kohti. Oon täs orotellu tietua, koska ovat kotona, mutta vielä ei oo tullu viestiä. Luultavasti ovat unohtanehet…

 

Elizabeth George: Mielessä petos

Tää on ollu mulla oikeen sellaanen pitkäaikaasprojekti. En muista, kuinka monta kuukautta (?) kirija on ollu yöpöyrällä ja mä oon sitä aina joskus nukkumahanmennes lujeskellu.

Tapahtumat sijoottuu itäenglantilaasehen Essexihin ja sielä pienehen Balford-le-Nezin rantakaupunkihin.

Rannalta soran aikaasesta punkkerista (= bunkkerista) löyretähän hilijattaan Pakistanista Englantihin tullehen Haytham Querashin ruumis. Haythamin oli tarkootus mennä naimisihin Malikin sinappitehtahan omistajan Akram Malikin tyttären, Sahlahin kans.

Haythamin kuolema palijastuu murhaksi ja Sahlahin velii Muhannad haluaa teherä siitä rotukysymyksen ja nostattaa rotumellakat.

Tilannetta rauhoottelemahan lähtöö Lontoosta Muhannadin sukulaasmies Taymullah Azhar. Mukahansa hän ottaa pienen tyttärensä Hadiyyahin.

Heirän naapurisnansa Lontoos asuu ylikonstaapeli Barbara Havers, jonka luona Hadiyyah tapaa piipahtaa. Barbara on sairaslomalla loukkaannuttuansa työtehtävis. Mutta kun hän kuuloo Hadiyyahilta, että he ovat isänsä kans lähärös Essexihin, Barbara päättää myös lähtiä ja junaalla ittensä mukahan tutkimuksihin.

Seleviää, jotta niin Haythamilla ku Sahlahillaki on salaasuutensa, minkä takia järijestetty liitto olis sopinu kummallekki.

Tutkimusten eretes palijastuu ikäviä asioota yhyrestä sun toisesta ja loppujen lopuuksi murhaaja tuli mulle ainaki vähä yllätyksenä. Ja sen motiivi varsinki.

 

Luonnonmukaanen kuorinta

Meillä on ollu tänään etäpäivä. Kolome pientä tehtävää, jokka tein heti aamusta.

Isäntä oli eileen niin fiksu, jotta se keitti kattilallisen jauhelihasoppaa. Mun ei tarvinnu tänään siis eres keittää.

Kauppahanki luvattihin mennä vasta huomenna. Eikähän me loppupäivä sillä selevitä, mitä kaapiista löytyy.

Hetken tasaannutin vattaani ruaan jäläkihin ennen ku päätin lähtiä pyöräälemähän. Pääsin melekeen puolehen matkahan ku alakas läiskähtelemähän isoja piskoja. Ajattelin, jotta en ny pyörrä (= käänny takaisin), ku olin jo niinki pitkällä.

Mutta sitte alakoo tulla rakehia. Tuli naama kuorittua luonnonmukaasesti. 😀 Oikeen ne teki kipiää, kun ne tuulen kans tuli päin pläsiä.

Samalla totesin, jotta se mun uus takkini pitää näköjään vettäki. En kastunu pahemmin. Mitä ny hiukset valuu vettä ja nyt ne vetää taas säkkärälle, kun ne kuivaa.

Ja luonnollisesti ku pääsin kotia, niin saret lakkas… Ja ny paistaa aurinko!

Henkistä valamistautumista

Tämä päivä on ollu henkistä valamistautumista huomisehen.

Heräsin kuuren jäläkihin selekäkipuhun ja tiesin, jotta siitä pääsöö erohon nousemalla ylähä. Samalla se oli ihan hyvä aika muutenki, niin pääsöö tänä ehtoona aijoos maata ja saa nukkumarytmin pyöräytettyä oikiahan laihin.

Ensimmäänen ”tärkiä” pyhäaskares on tästämisin kynsien lakkaaminen. Se on hyvä teherä heti aamusta, koska isäntä yleensä nukkuu pitempähän enkä mä silloon oikeen voi vielä alaata mitää ryskäämähän. Kerkiän ne rauhas kuivattaa ennen ku pääsen tekemähän mitää muuta.

Tänä aamuna se ’mitää muuta’ oli pyykinpesu. Ku mähän hoksasin, jotta mun pitää siirtyä taas viikonloppupyykkäyksihin. Ei mun tuu arkena koulun jäläkihin sitä tehtyä. En viitti tai on muka jotaki muuta tärkiempää (lue: mukavempaa) tekemistä.

Kattelin vaattehet huomiselle valamihiksi. Kokeelin kuriittani yksiä farkkuja, joita en oo käyttäny pitkähän aikahan, ku ne ei oo mahtunu. Nyt ne meni ylle, vaikken oo kramman palaa purottanu painua. Niistä on varmahan elastaanit kuoleentunu säilytykses ja ne on venähtäny. Ihan kiva jos niitäki voi vielä käyttää. Paitti jottei ne ny niin palijo ollu venyny, jotteiko vattanröllykkä yhä iloosesti vyöryysi liiringin (= vyötärökaistaleen) yli. Sen mä yritän hämätä pitkällä pairalla. 😀 

Ku pyykit oli narulla ja kouluvaattehet ojennukses, niin oli vuoros kokkaaminen. Mä oon luvannu syörä koululla eikä isännän siis tartte keittää mulle ehtooksi. Se vähä epääli, jotta ei tuu sitte ittellensäkkää keitettyä. Niimpä mä tein tänään makaroonilootaa, jota terästin tomaattimurskalla. Kyllä se ny siitä ainaki muutaman päivän syö.

Ehtoolla paistoon vielä mokkoosia. Mun teki joku aika takaperin mieli puolukkapiimää (= piimää, puolukoota ja vähä sokuria), mutta meillä ei silloon luonnollisestikkaa ollu piimää. Ja ku mä sitä toin, niin ei mulle enää tullukkaa sitä mielitekua. Isäntä kumminki oli sen piimäpurkin pongannu jääkaapista ja kysyy, jotta mitä mä oon siitä meinannu. Jotta meinaanko teherä mokkoosia. Lupasin, jotta teen pyhänä, mutta meinasin aiva unohtaa. Ehtoolla vasta muistin, ku menin hakohon jääkaapista juotavaa. Ei muuta ku tuumasta toimehen. Hyviähän ne oli taas pitkästä aikaa.

Oon täs ehtoon mittahan kattellu opetushallituksen sivuulta nuota tutkintovaatimuksia. Nyt ne ei saa enää sellaasen kauhun valtahan ku viimmeeksi. Jotaki samojaki kohtia sielä oli ku sihteerin tutkinnos. Henkinen valamistautuminen siis jatkuu yhä. Saas nähärä, saanko ens yönä nukuttua, jos oikeen jännittää…