Keräälyerä

Täs on jääny kirijoottelemata kaikennäkööstä, ku on muka niin ollu tekemistä. Päätin sen takia ottaa tähän tällääsen sekalaasen keräälyerän.

Tajusin, jotten oo muistanu kertua sitäkää, ku viimme viikolla käyyn lääkäris taas näytillä. Olin viikon käyttäny sitä vaikunpoistoainetta ja oli tarkootus, jotta jos sillä irtuaas se vaikkuklimppi, mihinkä korvaputki oli jumittunu. Oli sama kesälääkäri ku erelliselläki kerralla eikä se eres yrittäny imuroora sitä pois vaan se soitti suosista toisen lääkärin kattomahan. Tää toinen lääkäri nyppäs sen putken pois krokotiilinleukapihiriillä. Samalla tuli se vaikkuklimppiki, ku ne oli erelleenki kiinni toisisnansa. Yök! Lääkäri totes, jotta tärykalavos on arpeumaa. Tierä sitte, onko se normaalia vai sekö sen kuulon huononemisen aiheuttaa.

Saman päivän ehtoolla mentihin surunvalittelukäynnille velijen, velijenflikan ja isännän kans, ku siskoon miniän äitee oli kuollu. Olin lääkärireissulla käyny hakemas kukkakimpun ja atressin (= adressin). Alakuitkujen jäläkihin tuli jo sen naurunki vuoro. Eikä se vähennä sitä surua. Ku tieros oli, jottei enää oo mitää tehtävis, niin paree (= parempi) on, jottei kärsimys jatku kovin kauaa.

Maanantaina käymmä ongella. Isäntä sai ensiksi isoon lahanan. Rannas oli kaks pikkupoikaa virvelöömäs. Ku ne huomas isännän kalansaalihin, ne tuli juoksujalakaa kysymähän, saako he sen kalan. Meni ilimeesesti tuliaasiksi toisen poijan kissille. Isäntä sai vielä kaks affenta (= ahventa) ja yhyren särijen. Mä sain vain sellaasen kohon mittaasen särijen. 😂 Kaikki kalat pääsi takaasi jokehen tuota yhtä lahanaa lukuhunottamata.

Eileen meillä oli mukava ehtoopäivä, ku isännän velii vaimoonensa piipahti kaffittelemas. Ei oo hetkehen nähty, niin juttua olis kyllä piisannu pirempähänki. 🙂

Tänään noukittihin isännän kans osa marijoosta ja laitettihin pakkaasehen orottamahan loppujen kypsymistä ja mehustamista. Viitisentoista litraa on ny pakkaases ja punaasia tuloo ainaki varmahan parikymmentä litraa vielä. Mustia ei tuu kovin palijo. Karviaasia on tulos hyvääsesti, mutta eivät vielä ollehet aiva kypsiä. Täytyy pikkuhilijaa niitä sieltä käyrä noukkimas.

Pyöräälemäs oon yrittäny käyrä maharollisimman useen. Harmittaa vain ku mun pyörän mittari kenkkuuloo ja lakkaa välillä toimimasta. Mä oon sellaanen, jotta mulle olis palijo mielekkähämpää, ku näkisin matkan eristymisen (= edistymisen). Tänään taisi olla tähän astisista pyöräreissuusta pisin, ku ainaki mittarin mukahan tuli 17 km. En tosin tierä, kuinka hyvin siihen voi ny luottaa. Aion ostaa joka tapaukses uuren mittarin, vaikka ei tänä kesänä välttämätä enää kovin palijo tuu ajettua. Ku työt alakaa ens viikolla, niin eipä sitte tuu enää lähärettyä pyöräälemähän. Ainuat kilometrit tuloo työmatkoosta, jos säät sallii. Mutten halua vielä ajatellakkaa töitä! Moon lomalla ny!

Karvajalakojen kaverina

Torstaina pistin pakaten tavaraa Hyvinkään reissua varte. Meitä oli pyyretty karvajalakojen hupulaasiksi (= kaveriiksi), ku nuoret meni miniänaluun siskoon häihin.

Mutta mulla oli perijantaiaamupäiväksi varattuna auton kattastus, niin se piti hoitaa ensi alta pois. En jännittäny tällä kertaa, ku ei tietääkseni pitäny olla mitää vikaa. Eikä ollukkaa. Kattastusmies tuumas avaanta tuoresnansa, jotta auto oli kunnos, niin ku olettaa saattaa.

Ny saa peräti kaks vuotta hurnuuttaa menöhön. Ku vain muistaas sitte kaharen vuoren päästä, jotta nyt on se vuosi, ku pitää kattastaa… Tosin varmahan kattastusasemat ja huoltokorijaamot lähettelöö sitte mainoskirijeetä, jotta ei sitä ehkä unohtamahan pääse.

Kattastusasemalta ajettihin Prismahan hakemahan vähä evästä ja tultihin kotia syömähän erellispäivääset ruaanloput ja kaivamahan uusiapernoja (= uusiaperunoita), jotta saarahan keittää niistä poijalle ehtooruoka. Ne on yks sen herkkuruoista ja nyt ne vielä maistuu uusiltapernoolta, muttei välttämätä enää sitte, ku seuraavan kerran tuloovat tänne.

Oltihin perillä vähä ennen ku poika tuli töistä. Keriittihin (= ehdittiin) kävellä pieni lenkki siinä asuntoalueella.

Miniänalaku oli jo torstaina lähteny hoitelemahan kaason hommia ja laittelemahan hääpaikkaa valamihiksi, niin jotta me oltihin poijan ja karvakamujen kans keskenämmä.

Voi että, ku olis pitäny saara Rymyn laulu nauhootettua. Sillä oli niin hyvä olla ku tuli kerralla kolome ihimistä tupahan. Mortti puolestansa pelijästyy mokomaa hälinää ja painuu sängyn alle lymyhyn (= piiloon). Se tuli morijestamahan vasta, ku tilanne rauhoottuu.

Poika tälläs meille nukkumapaikan heirän sänkyhynsä eikä sille kelevannu meirän lakanat, vaan laittoo omat. Rymy nukkuu meirän kans koko yön.

Lauantaina käytihin aamupäivällä kauppakeskus Willas ensi syöpööttelemäs Momentos ja sitte pikaasesti poijan ostoksilla Prismas.

Sillä välin Rymy oli haistanu mun laukusta suklaan. Ja yrittäny ihan kiukun vimmalla saara sen sieltä. Onneksi oli niin tukeva laukku, jotta ei se rosmo ollu pääsny suklaahin käsiksi. Laukku on ny kyllä aika rujon näköönen. 😂 Ilimeesen harmistunehena huonosti onnistunehesta ryöstöyrityksestä se oli pistäny saman tien pillan päreeksi muovipussin, mihinkä olin heittäny likapyykkiä. Niitä likaasia sukkia se ei onneksi ollu syöny.

Poika lähti kaharen mais ehtoopäivällä ajelemahan kirkkohon ja me jäimmä karvajalakojen kans kotoolemahan. Ku meille sanottihin, jotta olokaa ku kotonanna, niin mä sitte tyhyjäsin tiskikonehen ja laitoon likaaset astiat koneehin ja siivoolin muutenki vähä keittiötä ja vessaa.

Ehtoopäivällä käytihin Rympsyn kans lenkillä ja tietysti sitte alakoo piskottelemahan, mutta ei se onneksi haitannu, ku oli kumminki suht lämmintä. Täs kohtaa vielä piskotteli, mutta aurinkoki alakoo jo paistaa. Itte asias mun kastuu paita hiestä enämmän ku satehesta.

Kävääsin suihkus ja pesin samalla ylläni ollehet vaattehet, jotta olis mukaveet pistää ne ylle kotomatkaksi. Ku sain ripustettua ne narulle, niin alakoo sataa oikeen kunnolla. Ei mun auttanu ku hakia ne tupahan ja toivua, jotta ne kerkiääs kuivaa aamuksi.

Rymyllä alakoo jo ehtoolla olla ikävä omaa väkiä. Nukkumahan menneski se tälläs ittensä niin, jotta se näki uluko-ovelle. Nuoret tuli joskus kaharen mais yöllä kotia. Rymy haukahti kerran ja loikkas vauhrilla niitä vastahan. Loppuyön se nukkuuki niitten kans.

Mortti puolestansa tuli meirän yökaveriksi ja oli niin hellyyrenkipiä ku kissi vain voi olla. On ne sellaasia, jottei niiren kans ainakaa aika tuu pitkäksi. 💕

Tänä aamuna nuoria luonnollisesti nukutti, mutta kyllä me lopuuksi puoli yhyreksän mais noustihin isännän kans, ku meitä ei enää väsyttäny.

Kotomatkallekki lähärettihin hyvis aijoon, ku miniänaluun piti lähtiä hääpaikkaa siivuamahan. Mutta olihan se kiva käväästä, vaikka ei nuoria palijo keriitty näkemähänkää.

Reissu tehtihin mun autolla, ku se on pieniruokaaseet. Ja mä tein jotaki sellaasta, mitä en ikänä ennen. Ajoon erestakaasi koko matkan enkä eres kauhiasti pelijänny tai jännittäny. Mä vähitellen alakaan jo nauttia ajamisesta. Oli oikiastansa hauskaa päästellä moottoritiellä sataakahtakymppiä. Sitä en tierä, kuinka lujaa isäntä pelekäs… Tai kanssakulukijat.

Laskettihin tuo kulutus, ku tankattihin ennen reissua ja reissun jäläkihin. Se oli vain 4,8 l/100 km, vaikka mä tosiaan annoon mennä maharollisuuksien mukahan aina sitä ylintä sallittua nopeutta.

Oon ny sitte ajanu tänä kesänä niin Ouluhun ku Hyvinkäälleekki. Oon yllättäny itteni ja selijättäny ajokammuani ihan urakalla. Se toki on sanottava, jotta kumpikaa muksu ei asu kaupungin keskustas, niin jotta kaupunkiajua (= kaupunkiajoa) mun ei oo tarvinnu teherä. Oulus flikka ajoo, ku mentihin kaupungille ja nyt Hyvinkäällä poika ajoo.

Siipivihalaasia tuvan täyreltä!

Ei oo matkustettu naapurikaupunkia kauemmas, mutta rahaa on palanu ku ulukomaanreissuhun.

Mä oon nimittään jo kauan haaveellu uuresta ruokaaluryhymästä, ku vanha on niin kovin kolhiintunu. Löyrettihin eileen mieluunen ja sattuu olemahan Pohjanmaan Kalustehen tuotantua puolehen hintahan. Silti hintaa jäi vielä palan matkaa toista tonnia. Ja sitä joutuu orottelemahan pari kuukautta, ku puutavara kuulemma tuloo Ukrainasta. Onneksi ei oo mikää hätä sen kans. Jouretahan kyllä orotella. Eikä onneksi tarvinnu vielä maksaa ku käsiraha ja loput sitte, kun sen saa hakia. Kerkiää saara tilin ja ehkä toisenki vielä ennen sitä.

Seuraavaksi suunnistimma pakastinkaupoolle. Ostettihin pikkuunen arkkupakastin. On siinä varmahan 50 – 60 litraa enämmän tilaa ku nykyyses pakastimes. Ei oo vielä laitettu sitä paikoollensa, ku on hypäätty vielä tämäki päivä hussaamas (= tuhlaamassa).

Ensi ajeltihin turistimatkalle Ylistaron Halpa-Aittahan, ku siitä oon kuullu palijo juttuja ja oon viimmeeksi käyny joskus kakarana. Tavaraa sielä on ihan älyttömästi, mutta ei ne oikeen oo ”mun näköösiä”. En eres sovittanu mitää. Pari pyjamaa ostin. Toisen ittelleni ja toisen jo joululahajaksi flikalle. 😀

Ylistarosta ajeltihin Seinäjoen Ireaparkkihin tarkootuksena vaatekauppamaratooni. Hmmm…. mihinkä ne kaikki mun kokooset ja näkööset vaattehet on karonnu? Jos mä tykästyyn johonki, niin koot loppuu ämmähän tai pairalla oli mittaa sen verran ku mun kikkiliiviillä (= rintaliiveillä). En taaskaa eres sovittanu mitää.

Mutta ku ny liiviistä tuli puhet, niin poikkesimpa sitte aluusvaatekauppahanki. Ja löysinki liivit, mutta, mutta…. totesin isännälle, jotta empä mee enää toiste. Kerranki ylipalaveltihin niin, jotta ku astuun ovesta sisälle, en keriinny eres kattelemahan mitää, ku tultihin jo kysymähän, voisko olla avuksi. Ku sanoon, jotta liiviä tulin kattelemahan, niin kysyttihin, jotta oonko aikaasemmin ostanu heirän tuotteetansa. Ja kun en ollu, niin mua tyyrättihin (= ohjattiin) kirunkyyttiä (= kiireesti) sovituskoppihin mittojen ottohon. Ja sinne mä sitte jäin.

Mulle tuotihin liivit sovitettavaksi eikä eres kysytty, mitä mä haluan. No joo, ne oli ehkä sellaaset, jokka olisin voinu ittekki valita, mutta olis se ollu kiva ihan kattella vähä vaihtoehtoja. Varmahan toi mulle kallehimmat liivit, mikkä liikkeestä löytyy. 😂 Se oli kokemuksena niin pöllämystyttävä, jotta totesin, jotta sai olla ensimmäänen ja viimmeenen kerta, ku sinne meen. Kaiken lisäksi havaattin vasta sielä sovituskopis, jotta kainalot on ajelemata. Kyllä hävetti.

Ku pääsin sieltä pihalle, niin kello tais olla jo pian kolome ehtoopäivällä ja isäntä oli ihan nääntymäs näläkähän. Käytihin Momentos syömäs. Sielä on hyvä ruoka ja niin jumalattomat annokset, jotta se on ainaki meikälääsen kohoralla ihan ruaan haaskaamista, ku ei millää jaksa syörä kaikkia, vaikka oonki hyvin harijootellu ja pystyn yleensä uskomattomihin suorituksihin.

Ruaan jäläkihin käytihin vielä Clas Ohlsonilla hakemas parit säilytyslaatikot pakastimehen. Ajatuksen tasolla olis tarkootus, jotta olis vähä yhyrenmoiset ruaat yhyres looras eikä kaikki arkun pohojalla sikin sokin. Saas nähärä, onnistuuko toteutus…

Kotia tultua kattoomma hetken telekkaria ja kumpiki simahti tuolihinsa. Totesin, jotta nyt on viisaheet lähtiä pyöräälemähän, jotta pysyy hereellä. Tuli joku sellaanen 14 km lenkki.

Ku tulin kotia, niin yläkerrasta kuuluu imurin ääni. Ihimettelin, jotta kuinka isäntä nyt on innostunu siivuamahan. Mutta se siivos lähinnä yhtä olohuonehen nurkkaa. Sieltä ku puski siipivihalaasia (= lentomuurahaisia) kattolistan alta aiva mustanansa. Sitä en ymmärrä, mistä ne oli saanu päähänsä tukkia tupahan. Mutta ei siinä palijo muu auttanu ku sitä mukaa imaasta ne imurin kitahan, ku niitä sieltä listan alta tupsahteli.

Hain pyykit narulta ja kävääsin samalla kattomas muurahaastilantehen tuvan ulukopuolelta. Sielähän niitä vilaji vaikka kuinka palijo niin maas ku tuvan seinäski. Onneksi olin tuonu Raidin muurahaasmyrkkyä ja sitä niille tarijoolin. Näyttiki olevan melekoosen tehokasta. Pysähtyyvät oikiastansa niille sijoollensa ja tipahtelivat siitä sitte maahan. Ikänähän niitä ei saa kokonansa hävitettyä vaikka mitä tekis, mutta jos eres vähä vähenisivät.

Lisää hoitua

Maanantai oli niin erikoonen päivä, jotta tiistai meni mullaki vähä kuullostelles, miltä se isännän olo alakaa tuntua ja mitä täs voi ja uskaltaa teherä. Ja kuukletelles. Ku sairaalasta lupasivat lähettää kyllä ohojeestusta, mutta sitähän ei tierä, koska ne tuloo. Omakannaskaa ei vielä näkyny muuta ku ne maanantaiset verikokehien tulokset. Mutta jos sielä oli sellaanen ruuhka, niin niitten paperitöittenki kans menöö varmahan monta päivää.

Isäntä kävi purkimas maanantaina hakemansa puukuorman ja pienistämäs ne ”ennen ku hakoo lääkkehet”. Apteekis se kävi, mutta muuten hissuteltihin kotona. Ehtoolla vasta otti ensimmääsen lääkkehen. Tukisukkaa se ei tietystikkää ollu apteekista kyselly, ”ku hänellä ny on jo tämä sukka”. Mä vain pelekään, jottei lentosukka oo tarpeeksi tukeva.

Keskiviikkoaamuksi olin tilannu Naurikselle hoitoaijan, ku se on ruvennu kenkkuulemahan mulle. Pillahuttaa aina rengaspainevalon palamahan vaikka mä kuinka sitä yritän nollata. No, sekää ei ollu aiheetoon käynti: sieltä oli jonku anturin tierot päin prinkkalaa. Eivät veloottanehet mitää, ku oli heiltä ostettu auto ja totesivat, jotta nämä olis pitäny olla myintihetkellä kunnos. Mua ei luonnollisestikkaa harmittanu yhtää se, jotta pääsin pelekällä kiitoksella.

Ku tultihin kotia, niin isännän salikaveri alakas houkuttelohon sitä salille. En esmennelly (= estellyt), sanoon vain, jotta pitää kuunnella omaa vointiansa. Takaasi tulles se totes, jotta ei tehty palijo. Oli kuulemma menny enämmänki rupatteluksi.

Mulla oli päivällä se korvakontrolli. Aika oli het puoli tuntia myöhäs, mutta eipä mulla ollu mihinkää kiiruskaa. Sielä oli nuori kesälääkäri, joka tiiraali mun korvahan, mutta ei oikeen osannu sanua, onko se putki sielä vai ei. Pyysi kolleekan kattomahan. Se totes, jotta on se sieltä jo tulos eikä näyttääsi enää olevan kiinni tärykalavos. Vois kuulemma imaasta sen sieltä pois.

Mutta sepä ei niin vain suostunu tulemahankaa. Se oli kiinni vaikkuklimpis ja se ei lähteny imurin joukkohon, ku imu meni vain putkesta läpi. 😀 Lääkäri kehootti käyttämähän viikon verran vaikun pehementäjää ja sitte vois varata hoitajalta aijan, jotta se imuroottis sen korvan. Sen jäläkihin lääkäri vielä katteli sinne korvahan ja sanoo, jottei hän oikeen näje, mutta oletti tärykalavon jo olevan ummes ja antoo luvan jättää korvatulupat pois pesuulle mennes. Kunhan ei jätä vettä mojumahan sinne korvahan. En jätä, en. Teen justihin niinku kielletähän: kuivaan korvat vanupuikolla.

Sitte se lääkäri totes, jotta hän vois vielä tutkia ne korvat tympanometrillä ihan omanki mielenkiinnon vuoksi, ku kerranki on korvapotilas, joka on yli 3-vuotias eikä pistä hanttihin tutkimuksia. 🤣 Oikian korvan käyrä oli ihan ok, mutta vasemmasta korvasta ei saanu kunnollista tulosta. Lääikäri arvioo, jotta saattoo johtua justihinki siitä vaikusta. Tai sitte tärykalavos on erelleenki reikä…

Ehtoopäivällä kävin taas noukkimas muutaman sangoollisen rikkaruohoja markilta. Niitä vain piisaa ja uutta tuloo sitä mukaa ku vanhoja repii pois.

Ehtoolla päätin vielä käväästä pyörälenkillä, ku ilima viileni sen verran, jotta jaksoo lähtiä. Tuli joku sellaanen 13 km lenkki.

Tänään käytihin kaupas hakemas jo ruokavärkkiä viikonloppua varte. Otin kylymälaukun joukkohon, jotta säilyy pakastehet kuumas autos. Mutta ku otin pakastimesta kylymäkallen, niin totesin, jotta pakastimen ovi on auki! Ja erellispäivänä oli ollu monen tunnin sähkökatkos. Oikeen sellaanen tuplavahinko.

Pakastinhan oli aiva umpijääs, ku ensi oli sulattanu ja sitte, ku sähköt tuli, niin se oli yrittäny jähäryttää urakalla. Ihime kyllä, laattialle asti ei ollu tullu vettä. Mä putsasin enimmät laatikon aukaasus laattialle tippunehet jäät ja pistin oven kiinni. Ja manasin mielesnäni isännän, joka sielä pakastimella oli viimmeeksi käyny. Vaikka toren sanuakseni, niin olis voinu käyrä mullekki. Se ovi on vähä konstikas, jos ei sitä paina kunnolla kii ja vielä varmista, että se oikiasti otti kiinni.

Kotia tultua tyhyjäsin pakastimesta tavaraa sinne kylymälaukkuhun niin palijo ku sopii ja loput vein poijan puolelle jääkaappihin, jonka pistin täysille. Sitte fööni kauniisehen kätehen ja jäitä sulattelohon. Onneksi mulla on tosi tehokas fööni eikä siinä hommas mee kauaa. Jäitten ja veten siivuamises menöö melekeen kauemman.

Totesinki isännälle, jotta ei oo pitkäikäänen kaappi enää muutenkaa, ku kaikki laatikot on hajalla. Onhan se toki jo vanhaki ja oon pitkähänsä miettiny uuren hankkimista. Arkkumallista, litramäärältänsä vähä isoompaa. Mahtuus se joulukinkkuki sinne. Ei tarttisi jouluviikolla jännittää, saako vielä kinkkua, ku ei oo voinu etukätehen ostaa. Ja mahtuus mehut, ku pian on taas niitten keittelyaika käsillä.

Vähä mietityttää, onko pakastehet vielä syömäkelepoosia, mutta nuukana ihimisenä totesin isännälle, jotta ei syötetä niitä muksuulle. Syörähän itte. Jos tullahan ruikulle, niin heitetähän sitte vasta menemähän.

Hetken tasaalin työhikiä ja päätin lähtiä hankkimahan uutta pyörälenkiltä ja käyrä samalla reissulla Tokmannilla. Nyt tuli lenkille pituutta ehkä 14 km. En havaannu niin tarkasti kattua mittarihin.

En löytäny Tokmannilta sitä, mitä menin hakemahan, nimittään kumminauhareunaasia kelemuhuppuja, jokka on ollu niin tottavieköhön käteviä, ku on isoompi sakki syömäs ja ruoka-astiakki on sen mukaasia. Ne on ollu nätti vetää vaikka isoon lasagnevuaan päälle. Mutta mä en löytäny Tokmannilta enää eres niitten hyllypaikkaa, vaikka ne käsittääkseni pitääs olla erelleenki Tokmannin valikoomis. S-Marketista tai Prismasta en liioon oo niitä löytäny. Täytyy ny toistaaseksi sitte tamuloora tuorekelemun kans.

Ei mulla muuta, johan täs tuliki taas tarinaa pienoosromaanin verran. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki 🦜, jos jaksoot lukia tänne asti.

Kotitöiren kirimistä

Sattunehesta syystä pukuhuones on ollu viimme viikkona vähä vähemmällä käytöllä. Pyykkikones on osan aikaa ollu pois käytöstä ja kuivausrumpu melekeen koko aijan. Ny, kun ne on saatu takaasi omille paikoollensa, on tullu aika kesyttää pyykkikaaos.

Nyt on vielä ylimäärääsiäki lakanoota ja hantuukia, ku poijan porukka oli käymäs. Niitten pesemisellä ei olsi ollu niin kiirus, ku lupasivat tulla seuraavan kerran vasta juhannuksena, mutta sama kai tuo on pestä neki valamihiksi.

Osan pyykiistä sain terassin narulle satehensuojahan, mutta lakanat ja hantuukit oon kuivattanu rummus. Vettä alakoo tosin tulla vasta ehtoopäivällä, mutta en ny vasite (= varta vasten) viittiny vierä pyykkiä pihanarulle kastumahan.

Ennen satehen alakua kerkesin käyrä keräämäs muutaman sangoollisen ryönää puskien juurelta. Lähinnä nokkoosta, voikukkaa ja heinää. Isäntä on ollu ahkerana puupinolla tekemäs polttopuita. Nyt voirahan hyvällä omallatunnolla viettää tupa-aikaa.

Pistin nelijä pullon loppua vanhoja hajuvesiä feispuukin roskalavalle ja ilahruun suunnattomasti, ku ensimmäänen varaaja haluaa vierä ne vanhuksille. Kuulemma pyhisin ja juhulapäivinä vähä tuoksutellahan. Jostaki syystä se oli niin syräntä lämmittävää, jotta pistin samahan pussihin yhyret jämälankasukat joko tälle hakijalle ittellensä tai jollekki vanhukselle annettavaksi. Ja kirijootin korttihin kiitokset heille, jokka huolehtii meirän vanhuksista, joillekka me oomma niin palijosta velekaa.

40 vuotta

Käytihin eileen shoppaalemas: maalia ja vinyylilankkua. Niihin jo meni melekeen viissataa. Vielä pitää ostaa patteri- ja klasimaalia ja listat.

Lisäksi isäntä halus uuren rikkaimurin. Se kustansi reilut 250,-. Tietää taas, minkä takia huomenna polokaasoo työmaalle…

Kauppareissulta tultua mä jämährin telekkarin äärehen kutimen kans enkä saanu mitää aikaaseksi koko päivänä. Ehtoolla tuumasin isännälle, jotta voisin kattua Euroviisut, jos pysyn hereellä. Seki kattoo siihen asti, ku alaattihin antamahan pisteetä. Lupasin kertua aamulla, kuinka käytihin. Kerroon, jotta Rasmus tuli viirenneksi. Häntäpäästä. Mun oma suosikki, Ruotti, tuli toiseksi.

Yöllä, ennen viisujen loppumista voin hetkellisesti huonosti. Maha tuli älyttömän kipiäksi ja piti käyrä oksentamas. Syytä en tierä. Mulle aina joskus isköö tuollaasin kohtauksia. Useen näin viikonloppuusin. En tierä, ilimoottaako kroppa, jotta on tullu taas syötyä liikaa ja vääränmoista.

Mutta ei sovi tuo valavominenkaa enää vanhalle ihimiselle. Meinas olla takkuunen aamu ja koko päivä on taas menny vain hoinaalles. Konehellisen pesin pyykkiä ja keitin kalasoppaa. Siinä mun tämän päivän saavutukset.

Isäntä on istuttanu pernat (= perunat) ja ku kasvimaahan jäi tilaa, niin se muisti, jotta mä keräsin viimme syksynä kesäkukista siemeniä. Se kävi kylyvämäs neki. Plus synttärilahajaksi Raijalta saarut kaks pussillista ruiskaunokin siemeniä. En tierä, kuinka niitä toisia oli eres saanu myirä, ku lajikkehen nimi oli Black Boy…

Ihan yhtä kalasia päivä on ollu ku nelijäkymmentä vuotta sitte ku meirät vihiittihin. Voihan sitä hääpäivää viettää kai näinki rattoosasti? (Juhulistettihin me toki sitä vähä tänään ja syötihin pakastimesta jäätelön loppu pois. 😂)

Tämä pukuhuone on ollu tällääsnänsä melekeen sen saman 40 vuotta. Ei ny aiva, mutta 36 vuotta kumminki. Ja kyllä näköö, jotta on jo korkia aika teheräkki jotain.

Aina jää se ihan ensimmäänen ”ennen”-kuva ottamata. Täs on jo komerot hävitetty ja listoja irrooteltu.

Kuvan ottamisen jäläkihin on seiniä kittaaltu ja hiottu. Tai siis isäntä on. Mä en oo teheny muuta ku vähä siivoollu moskia ja tomuja.

Isännän työvaatenurkka sielä oli vielä kuvaa otettaes tyhyjäämätä, ku en tienny, mihinkä se haluaa ne pistää, jotta se itte ne löytää tarvittaes.

Ny, ku tuolta on ne komerot puriittu (= purettu) pois, niin mä pyöriin sielä hämmästynehenä, jotta onko meillä oikiasti näin isoo pukuhuone! Ku kaapit on ollu paikoollansa, niin tuos pyykkikonehen ja kuivausrummun eres on ollu vain kapia käytävä.

Tyhyjäys jatkuu

Oon viettäny tänään äitienpäivää jatkamalla pukuhuonehen kaappien tyhyjäystä. Nyt on kuus kaappia pemistetty. Nelijä vielä jälijellä. (Isännän mielestä kaks kaksovista.) Mä muistin väärin, jotta sillä viimmeeselläki seinällä olis kolome kaappia, mutta itte asias niitä onki nelijä. Yks hyllykomero ja kolome tankokaappia. Sieltäki varmahan löytyy peraattavaa.

Lisäksi nurkas on pyykkikoppaan päällä avohylly, mihinä on pyykkipuluverit (ja palijo muuta sälää).

Tänäänki oon heittäny heti kuvan feispuukin roskalavalle, jos on ollu sellaasta, jota joku vois tahtua. Jotaki on käyty jo hakemaski. Ykski mies kävääsi peräti kaks eri kertaa ku tuli tarijolle lisää sellaasta, mitä se halus. 😀

Isännän kuskattavaksi oon keränny porstuan nurkkahan roskihin menevää tavaraa. Pyykkiä pesin siinä samalla pari konehellista. Ku ripustin niitä narulle, niin isäntä kysyy jotta ookko varma, jottei joku levitä kohta paskaa. Ei siitä ikänä varma voi olla, ku perinteesesti joku aina tuo äitienpäivätervehryksensä johonki lähipellolle. Ja niinhän siinä käytihin tänäki vuonna. Johonaki vaihees päivällä ku kävääsin pihalla, totesin, jotta haisoohan sielä. Pyykit menöö varmahan uusiksi pesuhun… Kiva!

Äsköön istuumma isännän kans ynnä ja yhtenä täs konehen ääres kattelemas uusia komeroota tuonne pukuhuonehesehen. Jyskistä tilasimma kolome komerua. Vähä siis säilytystila vähenöö, mikä ei välttämätä oo ollenkaa huono asia. 😉

Isäntä vähä meinootteli, jotta se vois jo huomenna alakaa purkamahan niitä tyhyjiä komeroota, jos sattuus viittintä olemahan kohorallansa. Epäälemätä on. Se on meillä se tekijä. Mä vain tykkään suunnitella.

On mua toki muistettuki: ensi tuli miniänaluulta onnittelut, sitte siskoonflikalta, jonka poijalle oon varamumma, päivällä soitti flikka ja ehtoonsuus poika. Niin, ja perinteesesti isäntä tarijos äitienpäivän krilliaterian: pernoja (= perunoita), lihaa ja makkaraa.

Terveesiä Oulusta!

Tehtihin torstaina äkkipäätös lähtiä vapuksi Ouluhun.

Päätöstä erelsi isännän epäonninen parturikäynti. Se oli kauppareissulla päättäny piipahtaa parturihin ja oli onnettomuureksensa joutunu harijoottelijan harijootuspääksi. Toki siltä oli lupa kysytty. Mutta, mutta!

Lopputulos näytti siltä ku mä olsin yrittäny silimät sirottuna nyrhiä sen hiuksia puutarhasaksilla. Sen kankiat ja karhiat hiukset näytti käsittelyn jäläkihin siltä, ku sillä olis ollu lätsä pääs. Päällihiukset sojotti suoraa sivuulle ja sivuhiuksis oli koloja kolon vieres. Se kysyy multa, jotta ”Annakko vielä jonku muun ku flikan leikata mun tukan?”

Toki oon sitä mieltä, jotta harijoottelijan vastuuhenkilön olis ammatti-ihimisenä (?) pitäny nähärä, jotta lopputulos ei oo katseenkestävä ja sen olis pitäny vaatia harijoottelijaa korijaamahan jälijet tai korijata itte, jos harijoottelija ei osaa. Eikä isännän olsi saanu hyväksyä työtä, johonka se ei ollu tyytyväänen. Mutta se meinas, jotta siinä meni jo kyllä kauan aikaa ja hän halus vain pois sieltä. (Laitoon kysymysmerkin tuonne ammatti-ihimisen perähän, koska väistämätä tuli mielehen epäällä myös harijoottelijan ohojaajan pätevyyttä.)

Isäntä oli sitä mieltä, jotta hän ei voi niillä hiuksilla mennä mihinkää muolle ku flikan työ parturootavaksi. Se lähetti flikalle kuvan ”kampauksestansa” ja kysyy, jotta koska saa tulla. Ja niin sovittihin, jotta lähäremmä perijantaina töiren jäläkihin ajelemahan. Salikaveriki oli kuulemma perijantaina kysyny, jotta ”mihinä oot, kuule, käyny parturis”…

Flikka oli perijantaina menny töihin jo puoli kuureksi tekemähän vanhaantanssikampauksia. Onneksi se oli keriinny töiren jäläkihin nukkua päikkärit, ennen ku me paukahrettihin sinne.

Yli puolen yön höpöteltihin ja lauantaina mentihin flikan työpaikalle, jotta se leikkaa meirän ja vävypoijan hiukset sielä.

Olipa kiva nähärä se paikka! Kampaamo on nimittään 1900-luvulla rakennetus kaunihis Riekin taloos. Nuos vanhoos rakennuksis on aina oma viehätyksensä ja Lovellan tilat ullakkokerrokses on aiva ihastuttavat. Eileen sinne oltihin ripustamas Carmen Kekin Lovia-tairenäyttelyä, joka aukee huomenna.

Hiustenpesus olsin voinu viipyä pirempähänki, ku se tapahtuu hierovas tuolis, jonka mekanismilla jalaakki nostettihin koholle. Oli niin rentoutunu olo sen jäläkihin, jotta siitä oli melekeen vaikia lähtiä hiustenleikkuupaikalle.

Ku isännän ja vävypoijanki hiukset oli saatu siistittyä, lähärettihin vapputorille. Nuoret osti hattaraa ja lakua, mutta me ei isännän kans löyretty mitää törsättävää (= tuhlattavaa).

Näläkä alakoo jo olla kaikilla, niin nuoret totes, jotta hajetahan pitsat heirän lempipiteseeriastansa Lilasta. Salaatit sai lisäksi. Me isännän kans otettihin salaatit, kun ei tieretty, mitä on tulos. Nimittään jättikokooset pitsat! Isoommat ku Kotipizzan perhepitsa. Aivan järkyttävän kokooset! Ollahan syöty niitä vielä tänäki päivänä ja mulle jäi vieläki yks siivu jälijelle. Vävypoika tuumaski, jottei oo vielä koskaa ollu niin isoo näläkä, jotta olis pystyny syömähän niiren pitsan yhyreltä istumalta. Eikä ollu muuten kallihit! Mun pitsa + salaatti maksoovat yhtehensä 10,-.

Ähkyhän siinä tuli, vaikkei kukaa syöny eres puoliskaa pitsastansa. Jokahinen lamaantuu kuka mihinkäki: soffalle tai sängylle. Flikka kehuu, jotta mä olin oikeen hornannukki. En usko, ku minen kuullu mitää…

Siitä ku viroottihin, niin vävypoika laittoo saunan lämpiämähän. Saunan jäläkihin vävypoika katteli jääkiekkua ja me pelattihin flikan ja isännän kans Kimbleä. Samalla maisteltihin mun Raijalta saamaa synttärijuomaa Onni Raparperia. Se oli kaunihin färistä ja maistuuki ihan hyvältä. Vävypoika otti kuitenki mieluummin viskin.

Ku jääkiekko loppuu (kuulemma Ruottin voittohon), niin vävypoikaki tuli pelaamahan. Otettihin erä Unoa. Kovalla metelillä – ja hauskaa oli.

Muut otti jokusen saunakalijan, mutta mulle piisas se lasillinen Onnia. Saunan jäläkilämpö ja juomat teki tehtävänsä niin, jotta itte kukin alakas väsähtää kovan pelin jäläkihin.

Voi ku oli niin kiva nähärä taas nuota nuoria❣ Kotona oltihin tänään joskus puoli nelijän mais ehtoopäivällä. Tupa oli viiliähkö, ku lämpimääsvalakiaa oli piretty viimmeeksi perijantaina. Mutta isäntä meni heti laittamahan tulet pannuhuonehen pesähän ja mä pistin yhyren konehellisen pyykkiä peseentymähän.

Huomenna on taas paluu arkehen, mutta näin mukavan viikonlopun jäläkihin seki on ihan kivaa. 😊

Omantunnon ja pelekuruuren välis

Oon joutunu viimme viikkoona miettimähän omaa reakoontiani (= reagointiani), ku oon törmänny sellaasehen käytöksehen, jota mun oikeurentajuni ei mihinää nimes hyväksy.

En oo ainut, joka tämän epäoikeurenmukaasen kohtelun on huomannu ja siitä on kyllä keskusteltu monen muun paitti asianomaasen kans.

Siinäpä sitte oonki huomannu, minkämoinen pelekuri mä oon. Vaikka omatunto kolokuttaa ja sanoo, jotta tähän on pikaasesti puututtava, oon kumminki loppujen lopuuksi sellaanen vellihousu, jotten tohori (= uskalla) ku puhua selijän takana. Ei löyry rohkeutta puollustaa ittiäni saatika sitte toista.

Niimpä oon ny tullu siihen tuloksehen, jotta niin kauan ku ei löyry rohkeutta sanua päin näkyä (= näköä), niin pyriin pysymähän eros myös niistä selijän takana haukkumisista.

Tuulisen päivän tuusasteluja

Tuusastaa (= puuhastella).

Tänään tuuli sen verran reippahasti, jotten eres harkinnu lenkille lähtyä. Pihalla oon käyny tasan niin palijo, jotta kävin linnuulle viemäs ruokaa ja keräsin kynttilälyhyryt pois pihalta. Ja postin kävääsin hakemas.

Oon ollu harvinaasen pirtiällä päällä (tekikö loma tehtävänsä?) ja ensimmääseksi aamulla vaihroon lakanat. Pistin pesuhunki saman tien, jottei oo huomenna vaivoona.

Sitte rupesin pienentämähän ruokahävikkiä. Olin tuonu erellisviikonloppuna turhan palijo juustoraastetta ja sille piti keksiä jatkojalostusta. Sitä varte olin ostanu lehtitaikinalevyjä ja kinkkukuutioota ja tein pasteijoota. Muutama pussillinen tuli pakkaasehenki. Vähä maistettihin lämpimääsiä ja torettihin, jotta eikähän ne syöryksi tuu.

Ruaaksi ikivanhaa reseptiä mukaallen ulukofileepiffiä (sinappia, suolaa, mustapippuria, jauhotus, paisto ja patahan hautumahan kuullotetun sipulin, porkkanasilipun ja valakosipulisen tomaattimurskan kans). Sillä välin ku lihat hautuu uunis, tein porkkanaraastehen ja lisäsin sinne vähä kurpitsapikkelssiä, keitin pernat ja tein ruskian soosin, mihinkä nakkasin vielä viimmeeset juustonmurut. Totesin, jottei mitää mestaruusluokan ruokaa, mutta voitti kyllä Wanhan Aseman soosin…

Ruaan jäläkihin sain lakanapyykin pois kuivausrummusta ja hain postin. Sitä lujeskelles meni joku tovi.

Sen jäläkihin kuvasin Anjuskalle kaikki 38-kokooset sukat, ku hän tilas miehellensä sukat ja kysyy, josko mun tekelehistä löytyys hänellekki sopivat. Mittasin samalla kaikki valamihit sukat ja lajittelin koon mukahan lootihin. Ei tartte joka kerta mittaalla, ku joku kysyy.

Ninotska jo valitti ittellensä yhyret jämälankasukat ja ne pistin lähetysvalamihiksi. En viittiny tänään lähtiä niitä viemähän postihin, kun ei ne kumminkaa ennen maanantaita lähäre mihinkää.

Ku sukat oli järijestykses, tyhyjäsin käsilaukkuni ja siirsin kamat toisehen laukkuhun ja pistin vanhan laukun Feispuukin roskalavalle, jos sen vaikka joku tahtoos.

Sitte päätin aloottaa palapelin kokuamisen. Oon saanu sen muksuulta jo ainaki pari vuotta sitte joululahajaksi ja isäntä on jo joku aika takaperin teheny mulle levynki, minkä päällä saan sen kasata. Senki kans sain aikaa kulumahan vaikka kuinka kauan, enkä saanu ku reunat valamihiksi. Tuloo olemahan mielenkiintoonen projekti, ku palat on mustavalakoosia ja tarkootus on, jotta valamis työ sitte färitetähän. Mukana oli 3D-klasikki, millä pitääs valamihin työn nähärä kolomiulotteesena. Mallikuvis se kolomiulotteesuus kyllä toimii, mutta en tierä, kuinka se multa onnistuu. No, se on sen aijan mures. Ku ny sais sen ensi kasattua. 🤣

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.