Rementikon kinkunpaisto

Meillä joulun vietto alakoo aaton aatosta, ku saatihin flikan porukka tänne. Niillä oli ollu ihan kauhia ajokeli ja matka kesti tavallista pirempähän. Olivat joutunehet vaihtamahan jopa pyyhkijän sulaat matkalla, jotta näkivät tulla.

Mentihin pihalle vastooksille niitä ja torettihin, jotta Metkun haukku kuuluu jo naapurin kohoralta asti. Se tiesi, mihinkä ollahan tulos 😀

Tarijoolin matkalaasille ensi vähä evästä ja myöhemmin illalla ne perinteesesti koristeli kuusen.

Mä puolestani valavoon kahtehen asti aamuyöllä, jotta sain pistää kinkun uunihin. Sitte menin tyytyvääsnä isännän vierehen ja Metku tuli meirän välihin.

Aamulla ylähä noustuani kurkkasin ensimmääseksi kinkkumittarihin. Se näytti +14 astetta! Ei oo torellista! Mun v-käyrä nousi alta aikayksikön sellaasihin sfääriihin, jottei oo tottakaa. Mä olin silloon yöllä tosiaan laittanu kinkun uunihin ja kääntäny ylä-/alalämpönumikan oikiahan kohtahan, mutten ollu säätäny lämpötilaa ollenkaa!

Mä en meinannu kiukultani saara ollenkaa ittiäni enää kasahan. Musta tuntuu, jotta koko joulu on pilalla ku ei ruoka ookkaa valamihina puoliltapäivin niin ku oltihin sovittu.

Ei auttanu ku pistää puurokattila eres tuleelle, jotta väki saa sitä enimpähän näläkähänsä.

Onneksi ruoka ei kuitenkaa sitte viivästyny niin maharottoman palijo, ku aluuksi pelekäsin. Kinkku oli (yli)kypsä jo ehtoopäivällä ja pääsimmä puoli kolomen aikoohin syömähän. Väki tais olla näläkäästä, ku ruoka maistuu ähkyhyn asti.

Sitä ähkyä hetken sulattelimma, ennen ku lähärimmä hautausmaalle viemähän kynttilöötä. Laitettihin lähties sauna lämpiämähän, jotta päästähän kotia tultua lämmittelöhön. Mutta nyt oli poikkeuksellisen komia ilima jouluaattona. Ei tuullu eikä ollu paukkupakkaanen. Hautausmaalla oli palijo väkiä ja kynttilät loisti komiasti pimiäs.

Saunoomisen jäläkihin meillä oli vielä hyvääsesti aikaa ennen ku poijan porukka tuli. Koiran lisäksi olivat ottanehet kissinki joukkohon. Se ei oo koskaa ennen käyny meillä. Harmi vain, jotta Metku ei osaa suhtautua muihin elikoohin ja niin Rymy ja Mortti jouruttihin pitämähän poijan puolella ku Metku vietti joulunsa meirän kans. Se oliki ihan villinä taas lahajapaketiista 😀 Ja kun se haukkuu innoosnansa niitten perähän, niin Rymy vastas poijan puolelta. Metku kuunteli, muttei hoksannu – tai ei keriinny piitata (= ehtinyt välittää) – jotta mistä se ääni tuloo.

Mä sain enämmän lahajoja ku osasin orottaakkaa. Kaikkista eniten yllätti ehkä työpaikasta saatu paketti. Sielä oli takki – ihan oikia ulukoolutakki – pari puista tonttua ja Teknoksen tölökillinen Fazerin sinisiä. Flikalta tuli kosmetiikkatuottehia ihon- ja hiustenhoitohon. Isännänki lahaja yllätti. Se oli ostanu mulle Fiskarsin pitkävartiset ruohosakset. Ku olin töis tutustunu niihin, niin mainittin joskus, jotta sitte ku mä lakkaan köyhtymästä, niin hankin sellaaset. Ilimeesesti se ainaki joskus kuunteloo mua! Ja uskoo, jotten mä lakkaa köyhtymästä… Nyt vain pitää orottaa kovin kauan, ennen ku pääsen testaamahan niitä.

Johonaki vaihees se mun kinkkukiukkuniki oli haihtunu eikä kenenkää aatto tuntunu mennehen pilalle vaikka muori tössiiki kinkunpaiston.

Flikka oli työkaveriillensa ilimoottanu, jotta hän aikoo olla koko joulun pyjamas. Ja niin se taisi ollakki. Joulupäivä meillä on perinteesesti muutenki ollu pyjamapäivä. Ei oo käyty mihinää, ollahan oltu vain ja nautiskeltu olostamma ja toistemma seurasta.

Tapaninpäivänä flikan väki lähti jo kotua kohti. Se on aina yhtä haikiaa. Flikka olis vielä halunnu lykätä lähtyä, mutta vävypoijalle iski kotoikävä.

Rymylle ja Mortille se sen sijahan oli mukava asia, ku Metkun lähärettyä niille aukeni ovi meirän puolelle. Se tiesi lisää tutkittavaa ja nuuskutettavaa sekä kaks paria lisärapsutuskäsiä. Rymy on aina kaikkien kaveri heti, mutta Mortilta kesti hetken aikaa totutella niin meihin ku huushollihinki. Mutta kyllä meistäki tuli kaverit. 🙂

Melekeen saatihin kaikki jouluruaat tuhottua, mutta eileen iski kyllästyminen. Keitin pernoja ja tein jauhelihasoosin. Hyvin maistuu kaikille. Tänään keitin makkarasoppaa, ku poijanki porukka lähti ajelemahan kotua kohti. Talavinen maisema on kutistumas tosi ikäväksi flossakoksi (= loskaksi), ku pari päivää on ollu plussan puolella ja tänään ripotteli vielä vettäki. Olivat kumminki päässehet turvallisesti perille.

Yhyren työpaikkahakemuksen oon teheny toissapäivänä ja yhyrestä tuli tänään hylyky. 

Mainokset

Hilijentyminen joulunviettohon

No niin, nyt on työrupiama ohitte. Sain aamulla sen kassanki toimimahan, niin jotta siitä jäi oikeen hyvä fiilis.

Aika hilijaasta oli asiakkahien suhteen. Yhyren kuorman purkasin ja hyllytin ja jotaki pientä myin muutamille asiakkahille. Ja neuvoon työkaveria yhyren sähköpostin lähettämises.

Läksiäästarijooluksi vein minttusuklaarahkakakun.

Ennen töihin lähtyä oli vähä haikia olo, mutta kun oon koko aijan tienny, jotta oon vain määräaikaanen, niin siihen on asennootunu sillä lailla, jottei se teheny niin kipiää ku vakityöstä pois jääminen. Ei tarvinnu vesistellä. 🙂 Lähetin jo työtoristuksenki työkkärihin. Pitää vielä ens viikolla varmistaa, jotta piisaako (= riittääkö) se vai pitääkö sinne lähtiä oikeen käymähän.

Huomenna me saamma flikan porukan tänne ja myöhään aattoehtoolla tuloo poijan porukka. Mä pysyn pois konehelta niin kauan kun saan nauttia niitten seurasta. Sen takia toivotan jo täs vaihees teille

oikeen ihanaa joulun aikaa.

On siivottu!

Heräsin jo kuuren mais ja ajattelin, jotta on parasta nousta heti ylähä, jotten nukahra uurestansa ja nuku puolille päivin. Tälle päivää ku oli suunniteltuna joulusiivous. Tosin en voinu sitä aloottaa, ennen ku isäntäki nousi. Mutta mä käytin sen aijan hyöryksi ja tein taas yhtä joululahajaa (joo, mä alootin sitte kumminki vielä, vaikka ensi meinasin, jotta en kerkiä).

Ku isäntä oli aamukaffeella, mä alakasin kantamahan mattoja pihalle. Kaffeet hörpittyänsä isäntäki tuli häsyyhin (= apuun) ja kantoo raskahimmat matot. Sitte se vielä imurootti. Mulle jäi vain laattiootten pesu, pölyjen pyhkiminen, mattojen kantaminen takaasi tupahan, joululiinojen silitys ja koristehien laitto.

Pölyjen pyhkimisen ja silityksen välis kokkasin pikaasesti spakettia ja jauhelihasoosia.

Ehtoopäivällä mun rupes vauhti hiipumahan ja mä tuumasin, jotta täs välis pitää käyrä kaupas, ennen ku akku tyhyjenöö kokonansa.

Sitä ennen piti vielä pestä jääkaappi, jotta on mukaveet laittaa jouluruaat puhtahasehen kaappihin.

Otin kirijastopussin joukkohon, jotta käyn samalla hakemas jouluksi lukemista. Olin tarkastanu netistä, jotta se aukee kahareltatoista. Kello oli vähä yli kaharen, ku olimma sielä. Ovet oli lukos ja lappo oves, jotta aukee poikkeuksellisesti klo 15.45. Saratellen harmisnamma poistuumma paikalta.

Seuraavaksi mentihin ruokakauppahan. Joukkohon lähti vajaan yhyreksän kilon kinkku, perna- ja maksaloorat ja leipomatarvikkehia. Meinaan teherä rahkahyytelökakun töihin perijantaiksi, ku on viimmeenen työpäivä.

Siitä poikettihin Löytömakasiinihin viemähän pussillinen hylijättyjä kenkiä ja rettuja (= vaatteita).

Jatkettihin matkaa Tokmannille ja ku sieltä selevittihin, niin kello näytti jo nelijää. Päätettihin vielä käyrä uuremman kerran sielä kirijastos. Mitä hittoa! Ovet oli aina vain lukus ja lappo oli vaihtunu. Siinä sanottihin, jotta omatoimikirijaston asennusongelmien takia kirijasto aukee poikkeuksellisesti klo 17.00. Sitä ei sentäs enää jääty orottamahan. Yritän huomenna töiren jäläkihin uurella onnella.

Nyt on kumminki tyytyväänen olo, kun sai tuon kaikkista ikävimmän homman – siivouksen – pois vaivaamasta. Vaikka helepommalla olis varmasti pääsny töis. Kaiken luutuamisen ja jynssäämisen jäläkihin mun oli selekä kipiä ja käsivarsia aiva porotti (= särki), mutta onneksi ne antoo saunas periksi.

Huomenna meillä on töis joulukaffittelut asiakkahille. Saas nähärä, tulooko yleesöryntäys vai tarijotahanko kaffeja vain niille, jokka olis joka tapaukses tullu käymähän.

Ennen saunahan menua mun puhelin piippas viestin merkiksi. ”Kauppalehti” ilimootti laittanehensa mun sijootustililleni X-määrän pittirahaa, jonka mä pääsisin lunastamahan kirijautumalla johonki linkkihin. Mä en oo kuulkaa tiennykkää, jotta mulla on sijootustili. Onkahan sielä palijoki rahaa ja mä täälä vain kiturootten kärestä suuhun? Ihan oikiasti! Luulooko ne huijarit tosiaan, jotta ihimiset on ihan tyhymiä? Mä poistin koko viestin avaamatta sitä.

Ehtoolla tähän konehelle tultuani erehryyn lukemahan hallituksen mahtavasta lahajasta työttömille. Tarkootan tuota työttömyysturvan aktiivimallia. Jos tähän asti on tuntunu jo siltä, jotta on pitäny olla nöyränä niin syväs kyykys, jotta persus on viistäny maata, niin nyt vissihin pitää kaivaa kuoppa ja mennä sinne orottelemahan niskalaukausta. En viitti tästä aiheesta enämpää kirijoottaa, ku alakaa taas niin korvien välis kiehua, jotta höyry vain nousoo korvista. Tää ny vain on taas kerran sellaanen asia, jollekka ei mitää mahara, se on vain nieltävä, vaikka kuinka olis kaktuksenpiikkiä kurkku täynnä.

Lunta tupahan ja jäitä porstuahan!

Torstaiehtoollinen lumipyry jatkuu vielä yölläki, niin jotta perijantaiaamuna mun piti mennä lumitöihin saarakseni auton tallista pihalle. Oli pyryyttäny sellaasen puolen metrin korkuusen triivun (= kinoksen) autotallin etehen. Ilima oli menny plussan puolelle ja saret oli muuttunu veteksi. Lumi oli sen verran jo raskasta siinä vaihees, jotta kolome varttia mulla meni kolates. Hiki vain virtas pitkin selekää ja vesi pitkin naamaa.

No, auton sain pois tallista ja töis sain huhkia uuret hiet päälle, ku oli taas siivouspäivä. Siinä menöö sellaaset puolitoista tuntia, jotta saan sosiaalitilat ja myymälän pestyä. Lopun päivää istuunki sitte aika tivihisti inventaarikirijoja laskien. Pari kertaa olin kassalla.

Kotona oli vastas räkätautinen siippa. Kiva! Koska sillä pärskimisellä on aika epätorennäkööstä, jottenko minäki olsi saanu osaani sen pasiliskoosta. Se ei lähteny ruokaostoksille, koska tauti oli selevästi muuttunu torella vakavaksi miesflunssaksi ja potilas tuskaali, jotta eikö tämä lopu ollenkaa (huom. flunssan 2. päivänä..) Enkä mä kyllä olsi huolinukkaa sitä mukahan pahentamahan tautiansa ja tartuttamahan muita.

Kotia tultua heitin piffit pannulle, ruskistin niitä vähä ja laitoon uunihin kasvisliemen, sipulin ja porkkanootten kans. Tarijoolin keitettyjen pernojen ja ruskian soosin kera. Maistuu kummallekki jo siinä vaihees, ku ruoka vihiroon oli valamista.

Syönnin jäläkihin kokeelin yhtä heleppua pikkuleipäreseptiä. Kyllä niistä kai ihan syötäviä tuli, mutta ei niin hyviä, jotta siitä tulis uus suosikkiresepti.

Ku pikkuleivät oli paistettu, mä laitoon joulukortit postituskuntohon. Sen jäläkihin paketoottin taas muutaman lahajan.

Nyt mua vi**ttaa ku pientä sikaa (kuinkahan sitä muuten vi**ttaa?). Hoksasin nimittään, jotta mulla on enää kahareksan työpäivää jälijellä. Rupesin selevittämähän liiton sivuulta, jotta mitä pitää teherä päästäksensä takaasi ansiosironnaasille, ku työsoloehto on täytetty. Ei olsi pitäny! Ku sieltä löytyy tälläänen teksti: ”Työnantajalle voidaan myöntää palkkatukea, jonka myöntää TE-toimisto. Palkkatukityöstä hyväksytään työssäoloehtoon 75 %. Lisäksi työn täytyy olla työssäoloehdon täyttävää työtä palkan ja työajan suhteen. Sen sijaan työllistämisvelvoitteen perusteella järjestetty palkkatuettu työ kartuttaa työssäoloehtoa täysimimääräisesti.”

Tämän perustehella mun 26 työviikosta hyväksilujetahan ainuastansa 19,5 viikkua. Eli 6,5 viikkua jää vielä uupumahan työsoloeheron rajasta. :´( Mä en kestä! Minkä tähären työtööntä rangaastahan siitä, jotta työnantajalle maksetahan tukiaasia?! Mun pieni järkeni ei voi sitä käsittää. Onko meirän työpanos niin palijo vähempiarvoonen sen takia, ku meirän työllistämisestä pitää maksaa?

Mä oon niin vihaanen, jottei mua enää väsytäkkää yhtää, vaikka ennen saunahan menua meinasin nukahtaa jo istahalleni nojatuolihin.     

Sikaa säkis

Eikä nyt oo kysymykses joulukinkun osto vaan työpaikan haku.

Paikkavahti lähetti mulle ilimootuksen, johona rekryfirma hakoo toimistotyöntekijää asiakasyrityksellensä. Ilimootus on laarittu hyvin ympäripyöreen sanankääntehin eikä juurikaa kerro eres työnkuvasta eikä tietysti yrityksestäkää mitää. Sempä takia mä ajattelin, jotta soitan rekryfirman yhteyshenkilölle. Mutta empä mä tullu siitäkää puhelusta juuri hullua hurskahammaksi. Yritys ”haluaa pysyä anonyyminä haun tässä vaiheessa”. Ei siis luonnollisestikkaa kerrottu firman nimiä eikä eres toimialaa. Ja ku kysyyn henkilöstömäärää, vastaus oli ”keskisuuri yritys”. Tuollaasilla tieroolla tuntuu samalta ku ostaas sen kuuluusan sian säkis. Tai täs tapaukses on myimäs sitä sikaa täysin tuntemattomalle ostajalle. No, eipä mulla taira olla palijo varaa valita. Nykyynen työ loppuu kolomen viikon päästä.

Mistä puheenollen mä naureskelin tänään töis, jotta täshän ny sopivasti ympyrä sulukeutuu, ku tammikuus mä alootin laskemalla inventaarilistoja ja sitä mä oon teheny taas tänään. Tosin aamusta oli tietysti ensi siivous ja sen jäläkihin vielä mattojen inventoontia. Lopun päivää oon laskenu listoja. Enkä saanu vielä eres ensimmäästä vihkua laskettua. Eli yhtä hiras oon ku tammikuuski. 😀

Nyt pitääs jo tietysti olla joulun laitto hyvällä mallilla, mutta mulla ei oo ku vasta lahajapuoli ja joulukorttien teko aluullansa. Mitää muuta en oo jaksanu teherä. Töitten jäläkihin oon niin väsyksis, jotta tuloo istahrettua vain tänne konehen äärehen ja täski mä pakkaan (= tuppaan) nuokkumahan. 

Pikahaastattelu

Pongasin tään kyselyn Tillariinan fotoboxista ja koska mä tykkään kaikenlaasista testiistä ja kyselyystä, niin pitihän mun tääki teherä. Käänsin sen vain omalle kielelleni.

Tarkootus on ilimeesesti vastata yhyrellä sanalla, jotta vastaukset voi olla ny mitä sattuu. 😀

1. Mihinä sun kännykkä on? Plakkaris (= taskussa)
2. Miehes? Olohuonehes
3. Hiukses? Vastapestyt
4. Äitees? Hautuumaalla
5. Isäs? Samoon
6. Suosikkis? Volbeat
7. Unes viimme yöltä? Kohtuullinen
8. Mielijuomas? Tee
9. Unelmas? Lottovoitto
10. Mihinä huonehes oot? Omas
11. Harrastukses? Lukeminen
12. Pelekos? Pitkäaikaastyöttömyys
13. Mihinä haluat olla kuuren vuoren päästä? Rahoosnani
14. Mihinä olit viimme yönä? Sängys
15. Jotaki, mitä et oo? Liikunnallinen
16. Muffinssit? Suklaata
17. Toivelistalla? Päiväpeitto
18. Paikka, johona kasvoot? Lakeurella
19. Mitä teit viimmeeksi? Join
20. Mitä sulla on yllä? Kotovaattehet
21. Televisios? Olohuonehes
22. Lemmikkis? Villakoirat
23. Ystäväs? Luotettava
24. Elämäs? Arkista
25. Mielialas? Väsyny
26. Ikävöökkö jotakuta? Muksuja
27. Auto? Korilla
28. Jotaki, mitä sulla ei oo yllä? Hattu
29. Lempikauppas? Sinooperi
30. Lempifäris? Vaihteloo
31. Koska nauroot viimmeeksi? Tänään
32. Koska rääjyyt (= itkit) viimmeeksi? Taannoon
33. Kuka on tärkeen läheeses? Muksut
34. Paikka, johonka meet uurestansa ja uurestansa? Peti
35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Ystävä
36. Lempiruokapaikka? Vaihteloo

Ei muuten ollukkaa niin heleppua vastata yhyrellä sanalla. Kokeelkaa vaikka!


	

Joka paikka kipiänä

Tää viikko on sisältäny sangen runsahasti työpaikkaliikuntaa, mikä tuntuu ny koko kropas.

Myymälän sisustusosasto on yläkerras, mutta aika harva tuntuu siitä tietävän. Niimpä kauppiahan rouva esitti, jotta tuotaas tapeetti- ja laattamallit alakertahan, jos ne vaikka siinä herättääs enämmän huomiota. Ja minähän sitä sitte rupesin toteuttamahan.

Ensi piti purkaa kaikki tapeettimallit telinehistä. Miehet kantoo telinehet alaha ja sitte alakoo uusien mallirullien kantaminen alakertahan. Piti nimittään tarkastaa, jotta telineesihin tuloo vain sellaasia mallia, mitä oikiasti on saatavis. Ja sitte piti tietysti laittaa niille hintalapot. Siinä meni kaks päivää.

Eileen tunsi jo reisis, jotta rappusia on kiipeelty… Mutta ei se auta, töitä on painettava. Tänään oli siivouspäivä. Matot pihalle, enimmät moskat laattialta harijan ja putukiffelin (= rikkalapion) kans ja sitte laattiootten pesu. Yläkerta mopaten ja alakerta konehella.

Sen jäläkihin kauppias pyysi mua auttamahan navikaattorin päivityksen kans. Sain ohojelman larattua konehelle ja jätin sen alustamahan. Siirryyn yläkertahan laattatelinehen kimppuhun. Siinä on kahares kerrokses vajaat parisataa mallilevyä, jokka piti ottaa pois. Ylempi osa on niin korkialla, jotten jaksanu laattialta käsin nostaa raskahia levyjä pois. Siispä mä nousin aina jakkaralle ja otin yhyren levyn kerrallansa irti ja pinosin ne laattialle. Sen jäläkihin mä vielä irrootin niitten kehykset telinehestä.

Meinasin purkaa telinehen rungonki kahtia, jotta olsin voinu vierä sen itte alakertahan, mutta vaikka sain ruuvit irrootettua, niin yläosa ei himmahtanukkaa (= hievahtanut) mihinkää. Niimpä mä pistin ruuvit takaasi paikoollensa. Saa miesväki kuskata sen ens viikolla alaha.

Johonaki välis mun piti käyrä neuvomas pomolle ja työkaverille, mitenkä muistitikulta saa hinnaston esille.

Vähä ennen työpäivän loppumista kauppias tuli sanomahan, jotta katto ny sitä navikaattoria, ku ei sen päivitys oo erenny mihinkää. Ei ollu. Erelleenki väitti tekevänsä alustusta. Mä yritin keskeyttää sen ja laittaa päivityksen kelaamahan uurestansa, mutta siinä vaihees tietokones meni pimiäksi enkä saanu sitä enää uurestansa auki. En tierä, menikö se sököksi vai töppäsinkö mä jotenki. Mutta navikaattori heräs henkihin ja ilimootti asentavansa päivityksiä. Sitte se sammutti ittensä ja käynnisti uurestansa. En ny kumminkaa tierä, jäikö seki aiva vaiheesehen, ku se ei ainakaa sielä sisällä saanu yhteyttä sateliittiihin.

Kotia tultua mun oli selekä ja niska aiva ku tules ja tuntuu, jottei päätä saa käännettyä. Kaivoon kaapista länget (= hartiootten hierojan) ja pistin sen pehemittämähän niskalihaksia. Kaks kertaa kahareksan minuutin ohojelma + lämpö, niin kyllä se vähä helepotti.

Sain eileen flikalta joululahajatoivehen. Pitääs teherä kaharet villasukat. Ensinnäki polovisukat ja sitte toiset lyhytvartisemmat, mutta muuten samalla ohojeella ku polovisukakki. On kuulemma ollu aiva kaikkista parahat sukat ne viimmejouluuset polovisukat.

Niin – ja työmaalta on menny kaupaksi jo nelijät villasukat. Kuuret mä sinne vein ja nyt on enää kaharet jälijellä. En olsi uskonu!