Pikahaastattelu

Pongasin tään kyselyn Tillariinan fotoboxista ja koska mä tykkään kaikenlaasista testiistä ja kyselyystä, niin pitihän mun tääki teherä. Käänsin sen vain omalle kielelleni.

Tarkootus on ilimeesesti vastata yhyrellä sanalla, jotta vastaukset voi olla ny mitä sattuu. 😀

1. Mihinä sun kännykkä on? Plakkaris (= taskussa)
2. Miehes? Olohuonehes
3. Hiukses? Vastapestyt
4. Äitees? Hautuumaalla
5. Isäs? Samoon
6. Suosikkis? Volbeat
7. Unes viimme yöltä? Kohtuullinen
8. Mielijuomas? Tee
9. Unelmas? Lottovoitto
10. Mihinä huonehes oot? Omas
11. Harrastukses? Lukeminen
12. Pelekos? Pitkäaikaastyöttömyys
13. Mihinä haluat olla kuuren vuoren päästä? Rahoosnani
14. Mihinä olit viimme yönä? Sängys
15. Jotaki, mitä et oo? Liikunnallinen
16. Muffinssit? Suklaata
17. Toivelistalla? Päiväpeitto
18. Paikka, johona kasvoot? Lakeurella
19. Mitä teit viimmeeksi? Join
20. Mitä sulla on yllä? Kotovaattehet
21. Televisios? Olohuonehes
22. Lemmikkis? Villakoirat
23. Ystäväs? Luotettava
24. Elämäs? Arkista
25. Mielialas? Väsyny
26. Ikävöökkö jotakuta? Muksuja
27. Auto? Korilla
28. Jotaki, mitä sulla ei oo yllä? Hattu
29. Lempikauppas? Sinooperi
30. Lempifäris? Vaihteloo
31. Koska nauroot viimmeeksi? Tänään
32. Koska rääjyyt (= itkit) viimmeeksi? Taannoon
33. Kuka on tärkeen läheeses? Muksut
34. Paikka, johonka meet uurestansa ja uurestansa? Peti
35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Ystävä
36. Lempiruokapaikka? Vaihteloo

Ei muuten ollukkaa niin heleppua vastata yhyrellä sanalla. Kokeelkaa vaikka!


		
Mainokset

Joka paikka kipiänä

Tää viikko on sisältäny sangen runsahasti työpaikkaliikuntaa, mikä tuntuu ny koko kropas.

Myymälän sisustusosasto on yläkerras, mutta aika harva tuntuu siitä tietävän. Niimpä kauppiahan rouva esitti, jotta tuotaas tapeetti- ja laattamallit alakertahan, jos ne vaikka siinä herättääs enämmän huomiota. Ja minähän sitä sitte rupesin toteuttamahan.

Ensi piti purkaa kaikki tapeettimallit telinehistä. Miehet kantoo telinehet alaha ja sitte alakoo uusien mallirullien kantaminen alakertahan. Piti nimittään tarkastaa, jotta telineesihin tuloo vain sellaasia mallia, mitä oikiasti on saatavis. Ja sitte piti tietysti laittaa niille hintalapot. Siinä meni kaks päivää.

Eileen tunsi jo reisis, jotta rappusia on kiipeelty… Mutta ei se auta, töitä on painettava. Tänään oli siivouspäivä. Matot pihalle, enimmät moskat laattialta harijan ja putukiffelin (= rikkalapion) kans ja sitte laattiootten pesu. Yläkerta mopaten ja alakerta konehella.

Sen jäläkihin kauppias pyysi mua auttamahan navikaattorin päivityksen kans. Sain ohojelman larattua konehelle ja jätin sen alustamahan. Siirryyn yläkertahan laattatelinehen kimppuhun. Siinä on kahares kerrokses vajaat parisataa mallilevyä, jokka piti ottaa pois. Ylempi osa on niin korkialla, jotten jaksanu laattialta käsin nostaa raskahia levyjä pois. Siispä mä nousin aina jakkaralle ja otin yhyren levyn kerrallansa irti ja pinosin ne laattialle. Sen jäläkihin mä vielä irrootin niitten kehykset telinehestä.

Meinasin purkaa telinehen rungonki kahtia, jotta olsin voinu vierä sen itte alakertahan, mutta vaikka sain ruuvit irrootettua, niin yläosa ei himmahtanukkaa (= hievahtanut) mihinkää. Niimpä mä pistin ruuvit takaasi paikoollensa. Saa miesväki kuskata sen ens viikolla alaha.

Johonaki välis mun piti käyrä neuvomas pomolle ja työkaverille, mitenkä muistitikulta saa hinnaston esille.

Vähä ennen työpäivän loppumista kauppias tuli sanomahan, jotta katto ny sitä navikaattoria, ku ei sen päivitys oo erenny mihinkää. Ei ollu. Erelleenki väitti tekevänsä alustusta. Mä yritin keskeyttää sen ja laittaa päivityksen kelaamahan uurestansa, mutta siinä vaihees tietokones meni pimiäksi enkä saanu sitä enää uurestansa auki. En tierä, menikö se sököksi vai töppäsinkö mä jotenki. Mutta navikaattori heräs henkihin ja ilimootti asentavansa päivityksiä. Sitte se sammutti ittensä ja käynnisti uurestansa. En ny kumminkaa tierä, jäikö seki aiva vaiheesehen, ku se ei ainakaa sielä sisällä saanu yhteyttä sateliittiihin.

Kotia tultua mun oli selekä ja niska aiva ku tules ja tuntuu, jottei päätä saa käännettyä. Kaivoon kaapista länget (= hartiootten hierojan) ja pistin sen pehemittämähän niskalihaksia. Kaks kertaa kahareksan minuutin ohojelma + lämpö, niin kyllä se vähä helepotti.

Sain eileen flikalta joululahajatoivehen. Pitääs teherä kaharet villasukat. Ensinnäki polovisukat ja sitte toiset lyhytvartisemmat, mutta muuten samalla ohojeella ku polovisukakki. On kuulemma ollu aiva kaikkista parahat sukat ne viimmejouluuset polovisukat.

Niin – ja työmaalta on menny kaupaksi jo nelijät villasukat. Kuuret mä sinne vein ja nyt on enää kaharet jälijellä. En olsi uskonu!

 

Rikos, rangaastus – ja palakkio

Tänä aamuna kerkesin färittelemähän hyvän aikaa ennen ku isäntä nousi.

Ku sänky oli tyhyjä, kävin nappaamas sieltä lakanat pois ja kiikutin pyykkikoppahan. En laittanu heti koneehin, ku ajattelin, jotta käyrähän ensi kaupas.

Isäntä kumminki ilimootti, jotta samalla reissulla käyrähän johonaki syömäs. No sen johonaki on yleensä ABC (luetahan: AA PEE SEE). Siispä piti orottaa kauppareissulle lähtyä sen verran, jotta kerkiääs tulla eres vähä näläkä.

Siinä orotelles siivosin vessan. Se(ki) on ollu työlistalla jo ties kuinka kauan.

Sitte prässäsin pomon tilaamat sukat, ku sain ne eileen valamihiksi. Samalla prässäsin toisekki sukat, jokka on menos joululahajaksi.

Vielä kerkesin laittaa puhtahat lakanat sänkyhyn.

Näläkää kasvatettihin kattelemalla nettisivuulta, mitä ruokaa olis tarijolla ja tehtihin valinnat valamihiksi. (Otin kanakorin.)

Siitä täyrellä vattalla ruokakauppahan. Ei tullu heräteostoksia.

Päätin rangaasta ittiäni syöntihinlankeemuksesta ja komentaa itteni klasienpesuhun (= ikkunanpesuun). Sitä varte tarttin kumminki jonku porkkanan. (En oikiaa porkkanaa tietystikkää.) Ostin ittelleni Polly-pussin ja päätin, jotta aina ku on yhyren kämpän klasit pesty, niin saan hakia yhyren karamällin. Ei se ihan sitte kumminkaa niin menny… Taisi niitä tulla napsittua vähä välilläki.

Mutta klasit on ny pesty – suurimmaksi osin. Emmä ny sitä oo suunnitellukkaa ku vasta keväästä asti. Pesemätä jäi vessan ja saunan klasit, ku niis on aina karteekit (= ikkunaverhot) eres. Aiva sama, onko ne pesty vai ei. Pesemätä jäi myös ”työhuonehen” klasi, koska se vaatiis ulukopokan nostamista sisälle, jotta sen sais pestyä ulukopuolelta. Samoon flikan ja poijan kämppään klasit. Niis ollahan niin harvoon ja silloonki ne pistää verhot kiinni, niin jottei niitäkää klasia kukaa kattele.

Mutta olohuonehen, keittiön, makuukamarin, kuistin, pukuhuonehen ja pesuhuonehen klasit on ny ainaki aavistuksen verran kirkkahammat. Ja sillä välin, ku mä pesin klasia, niin pyykkikones ja kuivausrumpu teki lakanoosta taas puhtahia.

Seuraava ongelma on karteekit. Ku poika morsmaikkuunensa muutti nykyysehen kämppähänsä, niin pyysivät verhoja, ku heillä ei ollu tarpeeksi. Vein kaikki niille, jotta saavat valita sopivimmat ja mieluusimmat. Sielä ne on vieläki. Mulla ei oo kotona ku jotaki kesääsiä pitsiverhoja.

Sitte muistin, jotta mulla on yhyres komeros äiteen verhoja, jokka ei menny kirpparilla kaupan. Susirumia (paitti jotta suret on mun mielestäni kyllä komeeta elukoota, joten tää vertaus on ny kyllä aiva väärä), mutta saavat ny kelevata häränpyren (= hädän tullen). Tosin toisihin jourun neulomahan kujan tankua varte, jotta saan ne ripustettua. Mutta tuon verhohärdellin mä siirsin suosiolla huomiselle päivälle.

Ihan oon ny tyytyväänen tämän päivän aikahansaannoksihin. En tierä, mikä mielenhäiriö se oli, mutta sehän piti tietysti heti hyöryntää, muutoon olis klasit vieläki pesemätä.

Ai niin – eileen meni työmaalta yhyret sukat kaupan. Satuun vielä itte olemahan kassalla. Pomo antoo niistä mulle vähä enämmänki ku mitä oli alakaappäälle (= alun alkaen) sovittu. 

Noloja tunnustuksia

Ei oo pitkäkää ku mä täälä teille trossasin (= kehuskelin), kuinka mä oon saanu painua purotettua.

Nyt pitää häpiäkseni tunnustaa, jotta meneellänsä on noususuhuranne. Mutta vain painon suhteen. Häitten jäläkihin on lipsuttu ja pahasti. Isäntä on kantanu nisupussia toisensa jäläkihin kaupasta kotia ja minä ku oon heikko luonteheltani ja vahava varreltani, niin en oo kyenny vastustamahan houkutusta. Pari kilua on jo tullu takaasi. Musta tuntuu, jotta mä syön ku talaviunille valamistautuva karhu. Kaikki käy. Mitä epätervehellisempää, sen paremmin maistuu.

Lisäksi mä oon teheny sen virheen, jotta oon töihin ottanu yhtä pienet evähät ku ennen toimistotöihin. Kumminki tuo työ on niin palijo fyysisempää, jotta mun maha murajaa kaiken päivää. Ku tuun töistä kotia, mä syön ku olsin näläkäkuoleman partahalla. Ja se sama meno jatkuu koko ehtoon. Toisaalta jos tuo työ ei olsi nuon fyysistä, niin luultavasti painua olis tullu jo palijo enämmänki. Tänä päivänä otin eilistä hernesrokkaa evähäksi ja yhtäkkiä havaattin ruokatauon jäläkihin, jotta kello oli jo melekeen kolome, enkä ollu vielä pitäny eres ehtoopäivätaukua, ku ei ollu näläkä. Täytyy ny yrittää – taas kerran – ryhyristäytyä.

Toinen noloo tunnustus liittyy seki häitten jäläkeesehen aikahan. Mun nimittään piti vierä isännän ja poijan puvut ja oma juhulatanttuni pesulahan heti häitten jäläkihin. Hmmm, häistä on ny yli kaks kuukautta ja jo viimme viikolla sain ne vietyä…

Viimmeesin tunnustus kertoo kuinka suuresti mä ”rakastan” siivuamista. Tää mun ”työhuone” on jatkuvan kaaoksen vallas. Esim. kouluaikaaset mapit oli vielä leviällänsä tuos kirijahyllys. (Eihän koulun loppumisesta oo vasta ku nelijä kuukautta…) Eileen mä vähä yritin järijestellä tavaroota paikoollensa. Sieltä tavarakaaoksesta löytyy yks pussi, jonka päätin vierä flikan huonehen naulakkohon. Ja voi herrijjee, mitä mä huomasin sielä naulakos! Viimme jouluusen hantuukin (= pyyhkeen). Mistäkö mä tierän, jotta se on viimme joulun aijalta? Siitä, ku anoppi on aikoonansa antanu meirän muksuulle jouluaiheeset kylypypyyhkeet ja ne tosiaanki otetahan käyttöhön vain joulun aikana.

Kyllä mä varmahan oon sielä kämpäs käyny joulun jäläkihinki ja toivottavasti oon joskus jopa siivonnukki, mutta en ilimeesesti oo sitte kattonukkaa sinne naulakkohon päin, ku hantuuki on saanu roikkua sielä kaikes rauhas melekeen vuoren. Mutta kerkiän mä ny sen sopivasti pestä vielä ennen joulua. 😀

Nämä tunnustukset on ny sellaasia, jotta oikiasti pitääs ymmärtää hävetä ja olla eres hilijaa, mutta tänne mä ny ne kirijoottelin. (Saa nauraa.)

Ei tullukkaa vierahia

Siskoonflikan oli meininki tulla perheenensä meille viikonlopuksi, mutta joutuuvat siirtämähän tuloansa tuonnemmaksi. Niimpä meillä ei tällä(kää) viikolla tehty suursiivoja. Kummasti mä silti oon saanu aikani kulumahan. Mitää en muista teheneheni.

Työkaveri on kesälomalla. Se lähti ulukomaille kattelemahan kesää, ku ei sitä täälä oo näkyny. Töis on muutenki ollu aika hilijaasta paitti perijantaina oli vähä vilikkahampaa. Oon yrittäny sitte eres siivoolla päivittään jotaki nurkkaa ja järijestellä ja täyrentää hyllyjä.

Eileen satoo vettä koko päivän. Oli justihin niin tylsä sää, jottei oikeen huvittanu mikää. Niimpä mä sain päähäni, jotta mun pitää löytää ittelleni uus tuulipuku tai eres takki. Käytihin ensi ruokakaupas ja sitte Tokmannilla. Sielä olis ollu takiista -25%, mutta ei oikeen löytyny mieluusta (tai mieluusan hintaasta).

Isäntä eherootti, jotta lähäretähän käymähän Halpa-Hallis. Sopii mulle. Mutta emmä löytäny sieltäkää. Yks olis ollu, mutta se maksoo toistasataa ja minä en nuukana ihimisenä suostu maksamahan niin palijua. Sen sijahan mä löysin Waldemarille niin synttäri- ku joululahajanki. 😀 Jottei se ny sentäs aiva hukkareissu ollu.

Tänä aamuna hämmästys oli suuri, ku näytti siltä, jotta olis tulos komia, selekiä päivä. En eres muista, koska olis viimmeeksi ollu aurinkoosta. Heti vaikutti mielialahan.

Isännän herättyä mä alakasin pyykinpesuhun. Vein ne narulle kuivamahan. Eihän ne ny sielä enää täysin kuiviksi tuu, mutta tuloo eres raikas haju.

Ruaaksi tein hernesrokkaa, kun mun on teheny sitä jo piremmän aikaa mieli. Isäntäki tuumas, jotta olipa se taas pitkästä aikaa hyvää.

Raija soitti päivällä ja puhuttihin pitkähänsä. Sovittihin, jotta yritetähän vielä tämän vuoren puolella käyrä syömäs ja päivittämäs viimmeesimmät kuulumiset.

Siitä mä sain niin palijo virtaa, jotta menin ruaan jäläkihin haravoomahan. Yks peräkärrykuormallinen tuli lehtiä, vaikka en ottanu ku vähä toisesta päästä puutarhaa. Hetken päästä se on samanmoinen, ku puis on vielä niin palijo lehtiä.

Annoomma siinä isännän kans samalla terijoen salaville tappotuomiot. Näyttää olevan jotaki sienikasvustoa kummanki rungos. Isoompi niistä on niin likellä taloon nurkkaa, jotta jos se siitä päättää lahota poikki, niin hyväs lykys (= hyvällä onnella) se tuloo raamit kaulas tuvan klasista sisälle. Ne on vain pirullisia hävitettäviä, ku kuivanehet oksakki alakaa vesoomahan vaikka ne ei olsi eres maata vaste. 

Iiris Aroniemi: Narsistin vuoristorata

Tää kirija on ollu mulla jo kauan lukulistalla, mutta nyt sen vasta sain kirijastosta käsihini. Kirija perustuu tositapahtumihin ja oli sen takia mielenkiintoosempi ku nuo romaanit. Mutta silti ihan yhtä uskomatoon ja järkyttävä.

Kirijaalija kertoo , mitä on elää kakssuuntaasta mielialahäiriötä sairastavan narsistin kans. Jos puolisolla on jompikumpi erellämainituusta, niin se jo teköö perhe-elämästä haasteellista, saati jos nuo kaks on samalla henkilöllä.

Lukies oli heleppo ajatella, jotta miksei Iiris vain lähäre pois tuollaasen kammotuksen tykyä (= luota). Mutta. Siinä on se mutta; narsisti osaa käyttäytyä hurmaavasti ja koukuttaa ”saalihinsa” niin, jottei toinen eres hoksaa ennen ku on liika myöhäästä.

Kymmenen vuotta Iiris oli kiinni täs parisuhurehelevetis. Aluuksi hän ei eres ymmärtäny, mitä miehelle tapahtuu, ku se muuttuu aiva toiseksi ku suhtehen aluus.

Mies käänsi kaikki asiat päälaellensa ja puhuu ittensä seleville vesille maharottomiltaki tuntuvista tilantehista. Hän luonnollisestikki oli itte täyrellisyys. Kaikki ongelmat johtuu muista ihimisistä, erityysesti Iiriksestä, joka sai sen tuntia nahoosnansa. Ei onneksi kirijaamellisesti montakaa kertaa, mutta henkinen väkivalta oli sitäki raaempaa.

Mies aivopesi Iiriksen niin, jotta hänki uskoo suurimman osan aikaa, jotta vika on hänes ja hän ansaattoo kaiken kaltoonkohtelun. Jos hän vain käyttäytyys niin ku mies tahtoo, passaas ja ennakoos miehen mielialat, niin kaikki olis hyvin…

Montakahan tälläästä avioliittua (= avioliittoa) täski maas on?

Tulivat – ja menivät taas

Perijantaina oli töis hilijaanen päivä. Ei palijo muuta työtä ollu ku laattiootten pesu ja yks kuorman purku.

Kotia tultua oli hommaa sitäki enämmän. Ensimmääseksi piti käyrä ruokakaupas, ku poika ja miniänalaku olivat tulos Rymy-koiransa tänne viikonlopuksi.

Sitte omenapuusta noukkimahan viimmeesiä omenoota piirakkavärkiiksi. Ensi piirakka uunihin ja sen jäläkihin pellillinen pitsaa. Onneksi isäntä oli imuroonu päivällä niin ei tarvinnu sitä enää yrittää keriitä (= ehtiä).

Eileen poijalla oli joku remopäivä (= demopäivä), miniänalaku ei lähteny joukkohon. Rymy kävi välillä sen kans nukkumas, välillä meirän kans riehumas.

Ehtooruaaksi tein lasagnettea. Mulla ei ollu riittävän suurta uunivuokaa, niin ajattelin, jotta valamistuuhan tuo uuniparaski (= uunipadassa), ku se mulla on oikeen reirun kokoonen. Ja kyllähän tuo kypsyyki ja maistuu kaikille.

Ehtoolla nuoret lähti vielä kaveripariskunnan kans keilaamahan ja me jäätihin Rymyn kans. Se oli sille jo liikaa. Se itki kotoväkensä perähän melekeen koko aijan, kun ne oli pois. Ei sitä huvittanu leikkiä eikä se suostunu eres tulemahan yläkertahan meirän kans. Sielä se orotti porstuan (= eteisen) nurkas, jotta oma väki tulis takaasi. Raukkaparka ❤ Voi että sitä kiehnäämistä ja hännän heilutusta, ku nuoret lopuuksi tuli takaasi.

Nukkumahan menimmä joskus puolen yön jäläkihin, mistä sitte luonnollisesti seuras, jotta tänä aamuna väsytti yhtä sun toista. Nuoret nukkuu peräti yli yhtehentoista eikä Rymykää ollu herättäny niitä normaalihin aamupissatusaikahan. Silläki oli vissihin väsy, ku piti eileen niin päivystää.

Mä kerkesin pestä pyykit ennen ku nuoret nousi syömähän. Saivat syörä eilisen lasagneten loppuja. En ruvennu keittämähän mitää uutta, ku vanhaaki oli vielä jälijellä.

Pian ruaan jäläkihin ne alakas suunnitella auton pakkaamista ja Rymy meni siinä vaihees jo autohon eikä meinannu millää tulla pois. Se varmahan ajatteli, jotta nyt että ainakaa jätä mua. Täs ny orottelen tietua, jotta ovat päässehet turvallisesti perille.