Ei tullukkaa vierahia

Siskoonflikan oli meininki tulla perheenensä meille viikonlopuksi, mutta joutuuvat siirtämähän tuloansa tuonnemmaksi. Niimpä meillä ei tällä(kää) viikolla tehty suursiivoja. Kummasti mä silti oon saanu aikani kulumahan. Mitää en muista teheneheni.

Työkaveri on kesälomalla. Se lähti ulukomaille kattelemahan kesää, ku ei sitä täälä oo näkyny. Töis on muutenki ollu aika hilijaasta paitti perijantaina oli vähä vilikkahampaa. Oon yrittäny sitte eres siivoolla päivittään jotaki nurkkaa ja järijestellä ja täyrentää hyllyjä.

Eileen satoo vettä koko päivän. Oli justihin niin tylsä sää, jottei oikeen huvittanu mikää. Niimpä mä sain päähäni, jotta mun pitää löytää ittelleni uus tuulipuku tai eres takki. Käytihin ensi ruokakaupas ja sitte Tokmannilla. Sielä olis ollu takiista -25%, mutta ei oikeen löytyny mieluusta (tai mieluusan hintaasta).

Isäntä eherootti, jotta lähäretähän käymähän Halpa-Hallis. Sopii mulle. Mutta emmä löytäny sieltäkää. Yks olis ollu, mutta se maksoo toistasataa ja minä en nuukana ihimisenä suostu maksamahan niin palijua. Sen sijahan mä löysin Waldemarille niin synttäri- ku joululahajanki. 😀 Jottei se ny sentäs aiva hukkareissu ollu.

Tänä aamuna hämmästys oli suuri, ku näytti siltä, jotta olis tulos komia, selekiä päivä. En eres muista, koska olis viimmeeksi ollu aurinkoosta. Heti vaikutti mielialahan.

Isännän herättyä mä alakasin pyykinpesuhun. Vein ne narulle kuivamahan. Eihän ne ny sielä enää täysin kuiviksi tuu, mutta tuloo eres raikas haju.

Ruaaksi tein hernesrokkaa, kun mun on teheny sitä jo piremmän aikaa mieli. Isäntäki tuumas, jotta olipa se taas pitkästä aikaa hyvää.

Raija soitti päivällä ja puhuttihin pitkähänsä. Sovittihin, jotta yritetähän vielä tämän vuoren puolella käyrä syömäs ja päivittämäs viimmeesimmät kuulumiset.

Siitä mä sain niin palijo virtaa, jotta menin ruaan jäläkihin haravoomahan. Yks peräkärrykuormallinen tuli lehtiä, vaikka en ottanu ku vähä toisesta päästä puutarhaa. Hetken päästä se on samanmoinen, ku puis on vielä niin palijo lehtiä.

Annoomma siinä isännän kans samalla terijoen salaville tappotuomiot. Näyttää olevan jotaki sienikasvustoa kummanki rungos. Isoompi niistä on niin likellä taloon nurkkaa, jotta jos se siitä päättää lahota poikki, niin hyväs lykys (= hyvällä onnella) se tuloo raamit kaulas tuvan klasista sisälle. Ne on vain pirullisia hävitettäviä, ku kuivanehet oksakki alakaa vesoomahan vaikka ne ei olsi eres maata vaste. 

Mainokset

Muori hyytyy

Mulla oli tänään taas työtöön päivä. Mä aina kuvittelen, jotta seuraavana ”vapaapäivänä” mulla ei oo mitää erityystä. Niin mä kuvittelin vielä viimme viikolla tästäki päivästä. Yhtäkkiä mä havaattinki eileen, jotta onhan sitä taas kasaantunu vaikka mitä.

Ehtoolla ajattelin, jotta salille en ainakaa alakaa vapaapäivänäni heräämähän aamuvarahin. Meen, jos oon valamis siihen mennes, ku isäntä lähtöö.

Höh! Heräsin puoli seittemältä ja olin siis aijoos valamihin. Olis kyllä ollu tekemistä vaikka millä mitalla, mutta en osannu päättää, mistä alakaasin, niin ajattelin ihan ensiksi lähtiä karkuhun. 😀

Vähä ennen puoli kahareksaa menin herättelöhön isäntää, jotta keriitähän kahareksaksi salille. Pyh! Ne oliki sopinu, jotta menöövät vasta yhyreksäksi.

Mä kävin siinä orotelles petaamas meirän sängyn ja riipaasemas lakanat pois poijan sängystä. Ajattelin, jotta pistän ne koneehin johonaki vaihees tänä päivänä ku saarahan ensi muut asiat hoirettua.

Tultihin salilta kotia joskus puoli yhyrentoista mais. Luin paikallisaviisin ja sen jäläkihin alakasin laittamahan ruokaa. Sovittihin, jotta lähäretähän asioolle syönnin jäläkihin.

Ensiksi vietihin häävaattehet pesulahan. Sieltä ajeltihin kirijastohon hakemahan mulle lukemista. Sen jäläkihin suunnattihin kaupungille. Mä olin ireoonu yhyren joululahajan, joka olis ollu aiva ihana, mutta valitettavasti sitä ei ollu saatavis. Piti siirtyä suunnitelmahan B, joka seki oli valamihiksi mietittynä, ku vähä arvelinki, jotta voi olla maharotoon tehtävä löytää justihin sitä, mitä kattelin.

Sitte oli tavoottehena löytää mulle kirpparilta takki – tai oikiastansa kaks. Alakaa tuulipuvun takki olemahan vähä liika vilipoonen näillä keliillä. Olin ajatellu, jotta jos löytääs jonku kevyttoppatakin tai lämminvuorisen parkatakin työmatkoolle ja joskus tarvittoo töiski, ku joutuu menöhön asiakkahan kans pihalle tai tien toiselle puolelle varastohon.

Toiseksi takiksi ettiin vähä pitempää toppatakkia sellaaseksi ”riihittemätakiksi” tähän kotosalle. Sen mä löysinki. Oli vetenpitävä, tuulenpitävä, saumavahavistettu ja mitähän kaikkia olikaa – joku ruottalaanen merkki se oli. Kympillä sain sen.

Muuten oli hinnat kyllä karaannu aika pahasti. Emmä suostu kirpparilla maksamahan 30-50 eurua takista. En vaikka siihen hintalappohon olis kirijootettu, jotta uus tai käyttämätöön. Kaharella kirpparilla vain käytihin tällä kertaa.

Se työtakki jäi löytämätä. Mä luulen, jotta otan vanhan tuulitakin käyttöhön, siinä on sentäs fliissivuori. Rumahan se on ku mikä, mutta en oo komia minäkää eikä tuola töis onneksi tartte – eikä voi – vaattehilla koreella. 

Hajettihin vielä ruokaostokset ja kotomatkalla Tokmannilta linnuulle sangoollinen talipalloja.

Kotona oltihin vasta nelijän aikoohin ja mun oli tunnustettava, jotta muori hyytyy siinä vaihees. Emmä enää jaksanu teherä mitää. Oli tarkootus aloottaa kunnon siivoukset, jos meille tuloo viikonloppuvierahia, mutta saas nähärä, jääkö kaikki perijantaille. Silloon on pakko sitte mennä apinan raivolla, jonsei kerran aikaasemmin saa äntihin. Ja ne lakanakki jäi pesemätä.

Löytyy!

Tänään oli taas työttömyyspäivä. Se kuluu ”perinteesesti” asiootten hoitohon.

Aamulla kävääsin hammaslääkäris. Tällä kertaa oli vuoros ihan perustarkastus. Mähän varasin aijan siihen jo ennen ku tuo poskihammas alakoo oirehtimahan. Reikiä ei löytyny, mutta kielen sivus oli vaalia kohta, josta lääkäri meinas, jotta vois olla hankauma, ku poskihampahas paikan reuna oli terävä. Ja joo – siinä kohtaa muistin, jotta onhan se aina välillä hinkannu niin pahasti, jotta puhuminen on ollu vaikiaa. Se hioo paikan reunan ja laittoo vielä varmuuren vuoksi kontrollin vajaan kuukauren päähän. Ja suuhykienistille aijan hammaskiven poistohon.

Kotia tultua haukkasin hätääsesti voileivän ja lähärettihin ny kattelemahan isännälle sitä kravattia. Se löytyy yllättäen jo heti toisesta kaupasta – ja taskuliina kans! On ny niin lähellä mun tantun färiä ku ikänä voi olla. Kolomannesta kaupasta löytyy paita.

Ostokset saatihin kasahan nopiaa ja sen jäläkihin mentihinki – vaihteeksi – Piikkihin syömähän.

Käytihin vielä Kelas kyselemäs eläkejutuusta, ku työkkäri yrittää häätää isäntää pois kortistosta ja eläkkehelle, mutta kun me ei oikeen tieretä, jotta mitä se nuon niinku käytännös tarkoottaa. Ihan hyvän vinkin antoo Kelan virkaalija: ansiosironnaanen kerryttää eläkettä ja sitä voi nostaa aina 65-vuotiahaksi asti. Ei siis kannata suostua työkkärin tarijouksehen.

Käytihin vielä Prismas ruokaostoksilla. Ei tullu heräteostoksia, ku oli mahat täynnä.

Kotia tultua laitoon raparperimehun tuleentumahan ja silippusin kaks pakasterasiallista ruohosipulia.

Sitte kello oliki jo viis ja mä päätin, jotta saa piisata (= riittää) tälle päivää. Laitoon tiskit koneehin ja konehen töihin.

Itte tulin netistä kattelemahan tietoja kosmetolookiista. Sen verran aion uhurata, jotta ennen häitä käyn ajattamas parran ja viikset pois ja ottamas jonku naamahoiron. Kulumakarvat pitää muotoolla ja färijätä. Kynsiäki tekis mieli, mutta sitte menöö jo yli purijetin (= budjetin).

Isännälle eherootin, jotta käytääs ennen häitä eres kerran kemuus (= tansseissa) vähä harijoottelemas, ku viimmeeksi on vissihin tanssittu sen velijenpoijan häis kohta kolome vuotta sitte… Ei se ny suoralta käreltä tyrmänny, mutta eipä näyttäny kovin innostuneheltakaa. 😦 

Hyppööllä

Kaks ensimmäästä työpäivää ”oikees töis” on ny takana. Sain onneksi aloottaa sieltä helepoommasta päästä eli laskutuksesta. Toki oon aina välillä ollu myymälänki puolella niin kassalla ku muutenki, mutta enimmäksensä kumminki toimistos.

Työsopimuksehen kirijattihin keskimäärin 30 h/vko, mutta voi vaihrella 20-40 tuntihin. Tilipäiväki on heti kuun aluus, niin jotta saan jo  tältä viikolta palakan ens viikolla. 😀 Tällä tietua se yks vapaa-/työttömyyspäivä tuloo olemahan keskellä viikkua joko tiistaina tai keskiviikkona. Tällä viikolla se osuu keskiviikolle. Sen piremmälle ei vielä keriitty suunnitella.

Tänään onki sitte ollu oikeen hyppööpäivä.

Isäntä kävi ensi aamulla salilla ja mä haahuulin sen aikaa kotosalla. Kun se kotiintuu, lähärettihin hakemahan mun silimälasit.

Apteekista hain B2-vitamiinia, ku pakkaa (= tuppaa) olla suupielet hajalla. Jos siitä olis apua. Tosin voi se johtua hammastahanastaki. Kattotahan ny, mitä tapahtuu.

Sen jäläkihin käytihin kirijakaupas. Hain vähä komiempaa tulostuspaperia ja askartelukartonkia. Teen jonkimmoisen kansion, johonka laitan hääparille pitämäni puheen ja annan sen niille puheen jäläkihin. Jos se puhet menöö ihan puihin, niin saavat eres lukia sen. 😀

Sitte hajettihin niitten häälahaja ja paketoomistarvikkehia.

Kotomatkalla koukattihin vielä Tokmannille, ku isäntä tarvitti jonku lukon.

Kävin vain jättämäs ostokset kotia ja lähärin ompelimohon häätantun kans. Se sovitettihin ja otettihin mitat, kuinka palijo helemaa pitää lyhentää. Sain pari tilikkua joukkohon helemasta, jotta osatahan kattella oikian färinen kravatti ja taskuliina isännälle.

Sieltä menin kukkakauppahan. Taas piti hakia surunvalittelukukkia. Mua vuotta vanheet serkku on kuollu. Sen äitee haurattihin justihin viimme kuulla. 😦

Kotia tultua tein kortin kukkapuskan joukkohon ja lämmitin erellispäivääsen ruaan.

Syönnin jäläkihin lähärettihin viemähän kukkia. Ne käynnit on aina niin ikäviä, mutta serkun mies oli pihamaalla tyttärensä, vävynsä ja heirän pienen vauvansa kans. Vauva oli faarin sylis ja faari tuumaski, jotta onneksi on näitä ja viittas niin pikkuusehen ku nuorehenparihinki. Ei oltu kauaa, ku alakas satamahan.

Käytihin vielä postis viemäs yks kirijet ja ruokakaupas hakemas vähä täyrennystä jääkaappihin.

Kello oli kolome ehtoopäivällä ennen ku keriittihin yhtää pirättää.

Lahajan paketoottin jo valamihiksi.

Silimälasit on ollu ny pääs koko päivän ja ihimeellistä on, jottei ne purista eikä paina mistää. Yleensä niitä pitää säätää monta kertaa ennen ku ne alakaa passata päähän. Seki on oikeen mukavaa, jotta nyt näjen niin lähelle ku kauaski iliman jotta pitää vekslata niitä koko aijan pois päästä. Ainuastansa täs tietokonehella pitää olla vähä pää takakenos, ku näyttö on niin ylähällä, jottei muuten oikeen kunnolla näje.

Mä en ottanu niitä kaikkista kallehimpia enkä eres toiseksi kallehimpia linssiä, niin sen kyllä huomaa, ku sivusuunnas ei tuo tarkka alue oo kovin suuri. Mutta enkähän mä ny näillä pärijää jonku aikaa.

Vieläki oon sitä mieltä, jotta sankojen valinta meni pielehen, muttei se ny enää auta sitä murehtia. Näillä mennähän.

 

Mikä ihana viikko!

Maanantaiaamulla lähärimmä ajelemahan flikan ja vävynaluun työ.

Reissun ensisijaanen tarkootus oli rakentaa uus aita vanhan, lahonnehen tilalle. Naapurilla on kaks huskya ja välillä sielä on tyttären dobermanni ja ne on kaikki sen verran vahavoja elukoota, jotta ne olis kohta tullu vanhasta airasta läpi.

Oltihin joskus kaharen jäläkihin ehtoopäivällä perillä. Metku tanssii meille tervetuliaastanssin. 🙂

Hetken hengährettihin ennen ku lähärettihin hankkimahan uuren airan värkit. Ehtoon mittahan ne vielä ölijyttihin (= öljyttiin) parihin kertahan sävyttävällä ölijyllä. Tai no, nuoret sen pääasias teki. Me vain välillä vähä isännän kans autettihin.

Mun päätyöksi eherootettihin klasien pesua, ku joku lintu oli onnistunu päästämähän oikeen ripulipaskat yhtehen klasihin. Pesin olohuonehen ja keittiön ikkunat. Muut klasit saavat pestä itte. Eipä niitä kukaa juuri eres kattele, ku makuukamarit on tien puolella ja niitten verhot on melekeen aina kiinni.

Turhaa työtä tein. Tiistaiaamulla siihen samahan klasihin oli ammuttu jo uus osuma…

Tiistaina nuorellaparilla oli tanssitunti. Häävalssin askelehia piti ottaa haltuhun.

Isäntä alootteli sillä välin airantekua; katkoo värkit valamihiksi ja poras sapluunan kans ruuviille reijät, jotta tuli kaikki suorihin riviihin ja samoolle kohorille.

Mä pesin konehellisen pyykkiä ja tyhyjäsin ja täytin tiskikonehen.

Ruaan jäläkihin miehet meni purkamahan vanhaa aitaa ja kasaamahan uutta. Me lähärettihin flikan kans kaupungille kattelemahan mulle tanttua (= mekkoa) häihin. Flikan kans on mukava mennä, ku mä tierän, jotta se tohtii sanua mulle suoraa, mitä se ajatteloo ja toisaalta mun mielestäni sillä on hyvä maku ja erinomaanen färisilimä. Se kertoo, jotta sielä morsiuspukuliikkehes, mistä se on oman pukunsa ostanu, oli ny juhulapuvut tarijoukses. Olis ollu tosi halapoja, kaikki vain 89,-, mutta eipä niistä tietysti sitte löytyny passelia, ku jälijellä oli vain hajakokoja.

Ei se mitää, seuraavaksi marssittihin Sokoksen juhulapukuosastolle. Olis ollu ihania pukuja, mutta väärän färisiä tai väärän kokoosia.

No, sitte käveltihin nurkan taakse sellaasehen liikkeehin ku Zazabella. Sielä oli kaikista juhulapuvuusta -50%. Ja niitä oli palijo! Me mentihin ihan sekaasin niistä ja otettihin heti varmasti 4-5 pukua sovituksehen.

Yllättäen heti ensimmäänen tuntuu parahalta ja me jo pääryttihin siihen, mutta flikka rupes sanomahan, jotta siitä menis varmahan pieneekki koko mulle. Päätettihin vielä kattastaa se rekki – ja sieltä löytyy varmahan saman verran lisää sovitettavaa… Ja toinenki tanttu, mistä me tykättihin.

Lopuuksi piti pyytää myijää apuhun, kun me ei osattu enää päättää niitten kaharen välillä. Ja niinhän siinä käytihin, jotta se jäläkimmäänen vei lopuuksi voiton. Ensimmäänen valinta alakoo sen rinnalla näyttää aika arkiselta. Yllättäen tämä näyttävämpi tanttu oli vielä halavempiki. Mulla ei kuulkaa oma vihkitanttukaa ollu niin hieno ku tuo on! On kuulemma nähty linnanjuhuliski samammoinen, mutta eri färisenä. Käsittääkseni oli heirän omaa mallistua. Siihen vielä melekeen saman färinen hartiahuivi, niin liikkeestä lähti kaks torella tyytyväästä naista.

Vähä sille tuloo lisähintaa, ku jourun lyhennyttämähän sen. Ku mä oon tälläänen persjalakaanen, niin tantus oli varmahan puoli metriä liikaa pituutta. 😀 Niin, ja on siinä toinenki huono puoli: mä tartten jonku, joka pujettaa mun. Siinä on nimittään nyöritys selijäs eikä sitä saa itte tehtyä. Mutta flikka lupas hoitaa mulle pukijan. 😀

Varmahan joku vierahista ajatteloo, jotta mä en taira olla ihan täyspäinen, ku on nuon yliampuva vaate vanhalla maatiaasakalla kaikkine pling-plingiinensä, mutta so what. Mä halusin kerranki elämäsnäni jotaki aiva liika koriaa ja epäkäytännöllistä. Ja mikä olis paree hetki ku tyttären häät. Mua karuttaas varmasti jäläkikätehen, jos olsin valinnu sinne jonku tylsän ja käytännöllisen vaattehen. Ylipäänsä olin yllättyny, jotta tämän kokooselle ja malliselle ruholle löytyy niin palijo valinnanvaraa.

Saimma vielä flikalta lisätehtävän: isällensä on löyrettävä mun tantun färinen kravatti.

Kauppareissulta ku kotiuruttihin, niin sielä oli aita valamihina ja loppusiivoukset käynnis. Oltihin kaikin kovasti tyytyvääsiä päivän saavutuksihin. Ehtoolla käytihin vielä saunas.

Niin – ja tuli mulle silimälasiliikkehestäki viesti, jotta klasit on valamihina.

Keskiviikkona nuorilla oli aamusta omat menonsa. Isäntä putsas puularon katon ja niitti nurmikon. Mä kääriin erelliset pyykit pois narulta ja pesin uuren konehellisen.

Päivällä flikka färijäs mun tyvikasvun ja leikkas isänsä hiukset.

Ehtoopäivällä oli sovittuna, jotta pääsemmä kattomahan hääpaikan. Ei oikeen vielä pystyny hahamottamahan esim. pöytien sijoottelua, koska vasta osa vierahista on ilimoottautunu. On täs ny vielä kolomisen viikkua aikaa ilimoottautua. Ja aina pitää varautua siihenki, jotta joku ei muista ilimoottautua ollenkaa, mutta on silti tulos.

Astiat oli lukituus kaapiis, joten niitä ei päästy kattomahan sen tarkemmin. Lupasivat kysellä niistä vielä lisätietoja, jos pitää jotaki vierä itteltä.

Paikalla oli meirän lisäksi kaks kaasoosta ja bestman.

Rakennus näytti pihalta kattoen pienemmältä ku mitä se sisällä tuntuu. On aika karun näkööses kunnos, mutta sitäki varte me sielä käytihin, jotta osatahan miettiä koristelua ja maharollisia toiveeta vuokraajalle. (Esim. uluko-oven lukon vois korijauttaa…) Uusia pöytiä on kuulemma tulos ja ilimeesesti ainaki jotaki remonttia, mutta ei oo tieros, jotta minkä laajuusta.

Ehtoolla flikka alakas jo askartelemahan seinäkoristetta hääpaikalle ja jonku aikaa väkerrettyänsä se sanoo, jotta saan mä tulla auttamahan, jos taharon. Meninhän minä. Tuli aika näyttävä koriste, vaikka värkkiinä oli vain kartonkia, valakoosta kopiopaperia, kuumaliimaa ja sprayglitteriä.

Metku ei tullu ensimmääsenä yönä ollenkaa meirän kans, toisena yönä se hipsii johonaki vaihees niin hilijaa, jottei kumpikaa heränny. Viimmeesenä yönä se nukkuu koko yön meirän kans. Itte asias se oli sängys ennen mua, niin jotta mulle jäi hyvin pieni tila ja hyvin vähä peittua. 😀 Mutta hyvin kumminki nukuttihin joka yö, ku maatameno venähti aina yli puolen yön.

Eileen aamulla puoli seittemältä Metku oli sitä mieltä, jotta nyt on nukuttu tarpeheksi. 😀 Me kiltisti noustihin sille seuraksi.

Kerkesin pakata jo kaikki ennen ku nuoret heräs. Päästihin aijoos lähtemähän ja läksiääsiksi Metku tanssii taas meille. Kotona oltihin kolomen mais ehtoopäivällä. Vähä alakoo siinä vaihees jo ilimeesesti juhannusliikenne näkyä, ku letkaa oli molempihin suuntihin.

Postilooras orotti työkkärin palakkatukipäätös. Soitin heti työmaalle ja sovittihin pomon kans, jotta mä alootan työt maanantaina klo 8.00.

Vaihroon sänkyhyn puhtahat lakanat, purkasin reissupussit ja pesin konehellisen pyykkiä.

Ehtoolla, ku tulin tietokonehelle, oli sähköpostis viesti opettajalta. Seuraava tutkintotoimikunnan kokous on vasta 24.8. Menöö luultavasti syyskuulle ennen ku tutkintotoristus tuloo (jos tuloo).

Tänään pyykinpesu on jatkunu.

Saan lisää koiraterapiaa, ku Viivi tuli meille yökylähän. Emäntänsä on juhannusta juhulimas ja mä lupasin ottaa koiran hoitohon. Tuola se ny nukkuu mun selijän takana nojatuolis filtin päällä.

Oikeen ihanaa juhannusta kaikille! 

Päivärahat siliäksi ja väärä toristus

Mä oon jo jonku aikaa himoonnu uusia silimälasia, kun en nuosta erellisistä tykänny oikeen ikänä, mutta täs talourellises tilantehes ne on tuntunu turha(n kallihi)lta hankinnalta. Nyt kumminki sattumus tuli vähä vauhrittamahan sitä päätöstä. Mä havaattin pyhänä, jotta kehykset klapajaa joinki ourosti. Syyki selevis: kehystä kasas pitävä ruuvi oli hävinny ja linssi oli vaaras purota. Sehän olis ollu tietysti ihan pikkurahalla korijattavis, mutta mä päätin, jotta tilaan aijan näöntarkastuksehen enkä jää orottelemahan sitä aikaa ku rikastun. Sitä ei vain tuu.

Sitä paitti mä oon jonku aikaa jo aina välillä pistäny muutaman lantin sivuhun nimenomahan klasien hankintahan. Säästös ei ollu vielä tarpeeksi, mutta ajattelin, jotta saa sillä ainaki toisen sangan…

Mutta ennen optikolla käyntiä mun piti käyrä työharijoottelupaikalla. Olin pyhänä leiponu pellillisen raparperipiirakkaa ja vein sitä sinne nuon niinku läksiäästarijooluksi. Olsin vieny jo perijantaina, mutta ku Liisa oli vielä lomalla ja mä halusin, jotta seki saa osansa ku se on mua tosi palijo ohojannu ja neuvonu.

Sieltä tultuani kattoon netistä aikoja optikolle ja varasin saman tien aijan ehtoopäiväksi. Isäntä lähti aikansa kuluksi joukkohon.

Näkö tuli tarkastettua ja pientä muutosta tuli vahavuuksihin. Sangoosta oli 70%:n alennus ja ku vähä tingiin linssien laarusta, niin koko paketille tuli hintaa 630,-. Vähemmän ku mitä mä maksoon erellisistä yksteholasiista. Ja nää on kumminki kakstehooset. Pari tuttua on hilijattaan hankkinu uuret kakstehot ja kumpiki on maksanu klasiistansa toista tonnia. Maksoon ny puolet hinnasta ja siihen sitä palooki ensimmääset Kelan päivärahat. Onneksi huomenna saa pistää jo seuraavan hakemuksen.

Mutta, mutta… aina on joku mutta. Mä oon ny tullu vähä katumapäälle niitten sankojen suhteen. Mä myötäälin optikkua ja otin ne, mitä se suositteli enkä niitä, joista itte tykkäsin. Meinaan huomenna soittaa ja kysyä, kerkiääskö ne vielä vaihtaa…

Tänään oli se vihonviimmeenen koulupäivä. Kirijaamellisesti.

Meillä alakoo koulu yhyreltätoista, opettaja oli myöhäs ku se oli vielä tulostanu toristuksia. Saatihin antaa kirijallista palautetta. Mä eherootin, jotta tuleville ryhymille alaattaas avaamahan näyttösuunnitelman tekua vähä varahaasemmas vaihees ku meille, jottei sen kans tuu sellaanen hoppu ku meillä tuli. Ja opettajille annoon pyyhkeetä siitä, jotteivat oo antanehet meille palautetta tehtävistä. Eihän sitä opi mitää, jonsei tierä, mihinä on parannettavaa! Sitte rutkutin vielä siitä, jotta jokku opettajat selevästi vain jakoo samaa monistenippua, jota ne on jakanu kaikille ryhymille opintoalasta riippumata viimmeeset kolomekymmentä vuotta.

Sari oli havaannu onneksi antaa palautetta siitä, jotta ku meitä oli pahimmillansa nelijäki eri sihteeriryhymää yhtä aikaa tunniilla, niin opettajakki oli ihan hukas. Saattoo olla, jotta jollaki ryhymällä oli ensimmäänen kurssipäivä kyseesestä ainehesta ja toisilla viimmeenen.

Sitte oli kuulumisten vuoro: mitä kukaki on teheny työharijoottelus ja kellä on töitä tieros. Suurimmalla osalla jatkuu hommat eri mittaasilla jaksoolla. Lyhin aika oli kesäkuun loppuhun, pisimmät vuoren loppuhun. Ja tulipa vieruskaverille puheluki siinä puolen päivän mais. Sille tarijottihin töitä! Ja työpaikka on koron vieres, 300 metrin pääs. Aiva mahtavaa!!

Seuraavaksi jaettihin toristukset. Ja niinku ei mikää tällä kurssilla, ei sekää menny putkehen: ku muut oli saanu toristuksensa, Jenni haikaasi, jotta hän ei saanu ollenkaa. Opettaja rupes kattelemahan toristuspinkkaansa ja totes, jottei sitä oo tulostettu. Sitte se alakoo selevittelemähän, jotta miksei. Selevis: Studentahan oli kirijattu ”Peruuttanut aloituksen”. Jennille ei ollu kirijattu ensimmäästäkää suoritusta, vaikka se on näytöt ja kaikki suorittanu.

Heti sen jäläkihin Laura havaatti, jotta opintorekisteriottehes oli kesken kaiken otsikko viestintäpalvelujen sihteerinä toimiminen. Meillä olis pitäny siinä olla taloushallinnon sihteerinä toimiminen. Se oli kaikilla väärin! Ei siis saatu vielä oikiammoisia toristuksia. Opettaja lupas postittaa ne jäläkijunas yhyres nopeuskokehen toristusten kans.

Mulla oli meininki mennä heti koulusta päin käymähän työkkäris, mutta turha sinne on viallisten paperien kans mennä.

Kaiken lisäksi tutkintotoristuksen saaminen saattaa venähtää hyvinki elokuulle. Huomenna on tutkintotoimikunnalla kokous, mutta siihen olis pitäny paperit olla toimitettuna jo 31.5. Seuraavan kokouksen aikaa ei oo kuulemma ilimootettu. Toimikunta kokoontuu kerran kuukaures, mutta opettaja epääli, jotta saattaa olla seuraava kokous vasta elokuus, jos lomaalevat heinäkuun…

Ehtoolla päivitin vielä CV-nettihin ja Linked In:hin uuret tutkintotierot. Oletan, jotta mä sen toristuksenki joskus saan. 

Hussaamas

Heräsin tänä aamuna puoli kuurelta. Maisema oli ku olis maitoklasin läpi kattellu. Niin tihiä sumu, jottei montaa metriä etehensä nähäny.

Meirän oli puhet aamusta käyrä vain ruokakaupas, mutta mä eherootin isännälle, jotta jos lähärettääs kirpputorikierrokselle. Sehän passas sille kyllä.

Mulla oli mieles vähä hussata (= tuhlata) ja kattella ittelleni työhousut. Mulla ei nimittään oo ku yhyret farkut, joilla oon koko vuoren kulukenu niin koulus ku töiski. Ne rupiaa olemahan niin hiuki (= kuluneet ohuiksi), jotta ku niitä ripustaa narulle niin päivä paistaa läpi. Oon jo jonku aikaa pelijänny, jotta jonaki epäonnisena päivänä ne vain prätkähtää hajalle ja siinähän sitte oot rauskoolla (= rikkinäisillä) housuulla koko päivän.

Sattuu niin hyvä säkä, jotta ensimmääseltä kirpputorilta ensimmääset sovittamani farkut oli passelit (= sopivat). Eikä maksanu ku kolome eurua. Löysin vielä toiset, ohkaasemmat puuvillahousut. Ne maksoo 3,80. Vaikkei työt jatkuusikkaa, niin uskon, jotta tuloo tuon rahan erestä käytettyä.

Isännällä tuli siinä kierrelles mielehen – yllätys, yllätys, jotta nythän voitaas käyrä samalla Piikis syömäs! En pistäny hanttihinkaa, ku ittelläki alakoo jo olla näläkä.

Ei me sitte muilla kirppariilla käytykää, ku mä sain kerran heti ensimmääsestä sen, mitä lähärin hakemahanki. Ruokakaupas vain käytihin.

Kotia tultua mä pistin konehellisen pyykkiä peseentymähän ja alakasin tekemähän jonkimmoista luonnosta maanantain etätehtävästä.

Poika laittoo viestiä ja kysyy kasvispasteijootten ohojetta. Mä muistelisin, jotta oon viimmeeksi teheny sellaasia flikan lakkiaasihin, kun sen muutama kaveri oli kasvissyöjä. Mutta ei sunkaa mulla niihin mitää reseptiä oo ollu. Valamista taikinaa ja jotaki sävellystä täytteheksi.

Ehtoopäivä ja ehtoo on menny luonto-ohojelmia vaharates ja saunoores. Saunan jäläkihin hain pyykit narulta. Hyvä oli, jotta hain, ku pian sen jäläkihin alakoo satamahan.