Pakka sekaasin

Kattelin eileen epätoivon vimmalla tuulitakkiani, enkä löytäny mistää. Sitte alakas joku valo kajastaa pimeyres: sehän hajos viimme syksynä ja mä heitin sen pois. Mitäs mä ny sitte pujen päälleni, ku lähären ihimisten ilimoolle pyörällä tai kävellen?

Isäntä muistutti, jotta onhan sulla se punaanen tuulipuku. Öööö, on, mutta sillä taitaa olla ikää kohta 30 vuotta sen se on näköönenki. Se kelepaa kyllä tätä rapaasta kylätietä twistates, mutta ei sillä kehtaa kylille lähtiä.

Totesin, jotta nyt pistän elämän risaaseksi ja ettin ittelleni uuren (Huom! Uuren takin. Ei kirpparilta tällä kertaa.)

Niimpä isäntä eherootti, jotta hän vois lähtiä joukkohon, ku mulla oli tänään se työkkärin haastattelu. Hän kävis sillä välin Biltemas ja käytääs syömäs ennen tai jäläkihin haastattelun. No, näin sovittihin.

Mä puolestani päätin sitte eheroottaa sille, jotta jos pistetääski pakka ihan kunnolla sekaasin ja käytääs saunas jo heti aamusta. Meillä tapaa olla sauna tiistaiehtoosin, mutta koska mä olin pesny hiukset viimmeeksi lauantaina, niin mun olis pitäny joka tapaukses käyrä pesuulla aamusta. Sopii kuulemma.

Sitte mä eherootin, jotta pistän puuron tuleentumahan siksi aikaa ku oomma saunas, niin ei oo niin kilijuva näläkä heti kaupungille päästyä. Seki passas.

Mutta ennen ku me pääsimmä aamusaunahan asti, mun puhelin soi. Olis pitäny lähtiä tarkastamahan oppilasyhyristyksen tiliä. Niillä on tänä ehtoona kokous ja tilintarkastus on unohrettu hoitaa…

Olin kyllä nähäny sen kokousilimootuksen leheres, mutta koska kutsua tilintarkastuksehen ei ollu tullu, ajattelin, jotta ovat vaihtanehet tarkastajaa. (Ku ei sitä ruokapalakkaakaa silloon joulun alla tarijottu. 😀 )

En siinä vaihees vielä tienny, kuinka kauan mulla menöö tuola kaupungilla, niin sovittihin, jotta meen kuurelta ehtoolla. (Kokous on seittemältä.) Seppo eherootti, jotta sähän voit jäärä siinä samalla kokouksehen, olis hyviä hallituspaikkoja jaos. Jooei, kiitos vain.

Seppo saa kyllä tästä hyvästä teherä mulle palaveluksen. Mä aion pyytää sitä kaivamahan jostaki sen tieron, kuinka kauan mä oon ollu jo tilin-/toiminnantarkastajana. Sehän olis hyvä lisä CV:hin.

No joo, saunas käytihin ja rikotuusta ohorankryyniistä hautunu puuro oli sopivasti valamista, ku tultihin saunoomasta. Hyvää oli!

Oltihin jo hyvis aijoon työkkäris. Sielä oli hilijaasta. Ei näkyny ku pari muuta asiakasta mun lisäksi. Haastattelus oli työvoimavirkaalijan lisäksi Päivi-opettaja. Haastattelu ei kauaa kestäny. Virkaalija totes, jotta hakemuksia on tullu reilusti ja aika kirijavilla taustoolla. Sanoo, jotta haastattelevat tänään kaikki hakijat ja huomenna saa tietää, mutta totes, jotta voin pitää valintaa aika varmana, koska mulla on taloushallinnon opiskeluja ja työkokemusta taustalla, niin se on melekoonen etu koulutuksehen pääsemiseksi. Lupasin alaata jo teroottelemahan Hello Kitty -lyijykynääni…

Työkkäristä suuntasin Haloselle ja isäntäki tuli sinne Biltemasta tultuansa. Olin isännälle ilimoottanu, jotta nelijääkymppiä enämpää en ulukoolutakista suostu maksamahan. Se vähä nauroo mulle, jotta luulekko löytäväs. No, jos ei Haloselta löyry, niin sitte voirahan poiketa Prismas, Sittarilla, Minimanis, Halapa-Hallis ja Sopurahas. Jostaki varmasti löytyy.

Itte asias heti Haloselta löysin -50% -rekistä kivan näköösen takin. Mustan, kuinka ollakkaa… Olis ehkä saanu olla numeroa pienempi, mutta se välikoko justihin puuttuu. Seuraava oli sitte jo vähä liika nafti (= pieni). Ja hintaki jäi reilusti alle sen nelijänkympin (39,95) 😀 Ja törmäsin sielä tuttuhun myyjähän. Siihen aikahan, ku olin ensimmääses työpaikasnani, niin Toini oli Osuuspankilla töis. Kävin lähes päivittään sielä työasioolla, ku siihen aikahan laskut käytihin vielä maksamas pankin tiskillä. Höväättihin (= höpöteltiin) siinä hyvät kyllänsä.

Haloselta oli suunta luonnollisesti Piikkihin. Piti taas vetää ittensä ähkyhyn. (Hyvää harijootusta huomiselle, ku mennähän Raijan kans syömähän…)

Kotomatkalla poikettihin vielä ruokakauppahan.

Nyt mä sitte orottelen täs, koska sinne tilintarkastuksehen pitää lähtiä. Mutta ompahan päivä menny sujuvasti, vaikka tehtihinki asioota vähä takaperooses järijestykses.

Mainokset

Piti siivota, mutta…

Mä olin suunnitellu pitäväni eileen siivouspäivän. En sitte pitänykkää.

Syystä että, kun pistin imurin käyntihin, niin se ilimootti heti, jotta pölypussi on täynnä. Mä nappasin tietysti täyren pussin pois ja otin kaapista laatikon, mihinä oli varapussia. Tai siis piti olla. Joku (luultavasti se mies, joka meillä asuu) oli varmahan viimmeeksi vaihtanu pölypussin, muttei ollu muistanu mainita, jotta se oli viimmeenen ja niitä pitääs ostaa lisää…

Se siivouspäivä oli ennätyksellisen lyhkäänen. Ei ku imuri takaasi kaappihin ja pölypussit ostoslistalle. Piti keksiä muuta tekemistä. (Ei oo mulle vaikiaa, jos vaihtoehtona on siivuaminen.)

Konehelle tultuani kuuklasin, mistä niitä pussia nykyään voi saara, ku ei sitä liikettä enää oo olemaskaa, mistä me imuri aikoonansa ostettihin. Myijä silloon vakuutti, jotta näihin Mielen imuriihin saa aina pussia. Mutta ei se ollukkaa ihan niin yksinkertaasta, ku tuo on kuitenki jo sen verran vanha malli, jottei sitä ihan kaikista verkkokaupoosta eres löytyny. Mitää piraattiversioota en halua ostaa.

Eikä niitä tilaamalla olsi tietysti eres tähän hätähän saanukkaa. Onneksi niitä näytti olevan Prisman valikoomis. Ja vieläpä erullisemmin ku yhyreskää verkkokaupas.

Ennen kauppahan lähtyä vaihroon lakanat. En viittiny vierä petivaattehia pihalle, ku sielä satoo lunta/räntää ja vissihin päivällä tuli muutama pisko vettäki.

Isäntää ”harmitti” ihan vietävästi, ku mä ilimootin, jotta se joutuu tänään lähtemähän Prismahan irtokarkki pölynimuripussiostoksille.

Mun ostoksihin piisaa (= riittää) yleensä tuo lähikauppa, mutta isäntä tykkää käyrä aina välillä pyörimäs muiski kaupoos.

Totesin vain, jotta vaikkahan olis kuinka halapuutettu, niin kallihiksi se tuloo, ku on valikoomaa ja houkutuksia palijo enämmän. Se oli taas sataselle siivet, ku sielä käytihin. Tosin niitä pölypussia ostettihin heti kaks pakettia, ku ei niis ollu ku nelijä/laatikko.

Ostoslista oli muutenki harvinaasen pitkä, ku tuntuu, jotta kaikki kaapit oli taas tyhyjänä. (Kuka meillä oikeen käy syömäs?)

Kotia tultua laitoon heti uuren pussin imurihin ja imuroottin ennen ku alakasin laittamahan ruokaa. Ruaan jäläkehen pirin pienen tairepaussin (= färittelin) ennen ku jatkoon laattiootten pesulla, pölyjen pyhkimisellä ja leipomisella. Ku sain vielä tiskit tiskikoneehin ja sen hyrskyttelemähän, niin ilimootin, jotta nyt en tee tänään enää mitää.

Valitettavasti kantapääs tuntuu, jotta tömpsötetty on tavallista enämmän. Mutta eikähän se taas siitä, ku vähä venyttelen ja huilootan.

Silimälääkäris

Isännällä oli tänään heti aamusta aika silimälääkärihin. Mä lähärin aikani kuluksi joukkohon, ku oli puhet samalla käyrä ruokakaupas ja kattelemas isännälle takkia. Se ku on onnistunu sulattamahan erellisen takin hian johonaki… Ja sitä erellinen takki on kissahtanu (= kutistunut) kaapis.

Silimälääkäriltä tuli aika tyly tuomio: kohonnu paine molemmis silimis ja oikias silimäs alakava kaihi. Oli laittanu lähettehen silimäpolille leikkausta varte. Kuulemma joskus kuukauren päästä voi orotella kutsua.

Hmmm…. mitähän siitä tuloo. Isäntä muistaa vieläki pahalla mun serkkua, joka sattuu olemahan ensiavus töis, kun se joutuu menemähän sinne otattamahan roskan pois silimästänsä. Se oli aina vaistomaisesti pistäny silimän kiinni, ku hoitajat oli lähestyny silimää poistaaksensa roskan. Lopuuksi serkku oli ottanu pumpulipuikon ja pyörähyttäny silimäluomen kaksinkerroon sen ympäri siksi aikaa, jotta ne sai putsattua sen silimän. Sitä isäntä ei anna koskaa anteeksi 😀 Ei sille oo saanu ikänä laitettua silimätippojakaa, ku se onnistuu aina pistämähän silimän kii ennen ku tippa osuu. Epäälen, onnistuuko leikkaus puuruttamalla. Luultavasti joutuvat nuijanukuttamahan koko miehen.

Seki vähä harmittaa, kun se ny justihin pari viikkua sitte osti uuret rillit – ja useenhan kaihileikkauksen jäläkihin näkö muuttuu niin, jotta joutuu taas uusimahan. Olis ollu optikolta fiksu veto kehoottaa käymähän ensi silimälääkärillä, ennen ku valitahan rillit. Mutta kauppahan se on, joka kannattaa..

No, ei sitä jääty sitä harmittelemahan sen pirempähän, vaan mentihin ruokaostoksille ja katteltihin samalla isännälle sitä takkia. Ei löytyny ensimmääsestä kaupasta eikä toisesta eikä kolomannesta.

Isäntä eherootti, jotta käytääs kotona syömäs välillä ja jatkettaas vielä toisen naapurikaupungin Halapa-Hallihin. Niin tehtihin. Ja sielähän se takki oli. Heti ensimmäänen, minkä se sovitti.

Ku ei meillä sitte muuta asiaa ollukkaa, niin lähärettihin saman tien kotia. Kello ei siinä vaihees ollu ku vasta puoli kaks, niin mä nakkasin lakanat koneehin ja pesaasin ne. Tiskikoneski rupes olemahan jo niin täynnä, jotta sai senki pistää käyntihin. Ja ku vanhat tiskit oli pois pöyrältä, niin alakasin teköhön uutta. Tein kropsun                                (= pannukakun) uunihin. Tein sellaasella reseptillä, jonka nimi oli Maailman herkullisin pannukakku. Olihan makiaa ja rasvaasta. Ei ihan joka kropsun mieliteolla viitti tuollaasta teherä.

Lenkille ei teheny mieli tänäänkää, ku oli niin hyytävän viiltävä viima. Eikä pakkaanen oo tainnu laskia alle -15 asteen koko päivänä.

Lievää innostusta…

Ku Sari innostuu mun käsitöistäni feispuukis ja halus tilata vielä lisääki, niin mä oon eileen istunu varmahan ainaki kolome tuntia makuukamarin laattialla kattelemas erilaasia mallia valittavaksi.

Mun piti käyrä kattelemas lankojaki jo ensimmäästä työtä varte, mutta laiskuus iski. Päätin mennä vasta tänään, ku joka tapaukses olin menos kirijastohon ja kauppahan.

Aamusta pistin kumminki ensi lakanapyykin peseentymähän ja rummutin sen kuivaksi, ku kirijasto aukes vasta kahareltatoista. Sitte isäntä pyysi mua päivittämähän navikaattorinsa, ku sitä ei oo tehty vuosihin. Ja samalla piti kattua, löytyyskö Motonetista peruutuskameraa. Ei ollu hyllys, joten ei lähäretty sinne asti.

Käytihin ensi kirijastos. Mä rekisterööryyn (= rekisteröidyin) omatoimikirijastohon käyttäjäksi. En tierä, onko sille tarvetta, mutta ei ainakaa tartte aina varmistaa etukätehen, koska se kirijasto oikeen on auki.

Hoksasin siinä samalla, jotta mä oon saanu ensimmääsen kirijastokorttini 50 vuotta sitte. Sellaasen vaalianpunaasen paffikortin, johonka kirijattihin aina vuoren vaihtues uus vuosiluku. 😀

Mä opiin lukemahan nelijän vanhana ja ensi mulle lainattihin lukemista isoonvelijen kortilla. Kuuren vanhana sain oman kortin. Aika ahkerasti oon kyllä näinä vuosina käyny kirijastos.

Seuraavaksi käytihin ruokakaupas. Ostoslistan vois melekeen pitää kerrasta toisehen samana: maitua-leipää-kinkkua-kurkkua.. Kattastin lankahyllynki sielä, mutta se on kutistunu niin olemattomihin, jottei sieltä löytyny sellaasta, ku olsin tarvinnu.

Siispä kurvattihin vielä Tokmannille. Sieltä löytyy – ja mun ikäänku karkas vähä lapasesta… Otin nimittään kolomenmoista lankaa ja yhtä niistä varmuuren vuoksi kahares eri färis. Mutta pitäähän mulla olla esittää vaihtoehtoja Sarille 😀

Oli niin ihanaa pitkästä aikaa käyrä lankaosastolla. Sielolis ollu vaikka minkälaasia ihanuuksia ja tarijouksia ja poistoja. Aiva jo sormet syyhyää päästä aloottamahan, mutta jos ny tekisin ensi pois nuo sukat, mikkä on mulla tuola puolimoos.

Mähän oon viimme aikoona yrittäny tikuta vain nuosta langoosta, mitä kotua löytyy. Mutta ei nuo ylimäärääset langat hukkahan mee, kyllä mä niille käyttyä keksin. 😀

Kotia tultua vaihroon vaatteet ja lähärin pikkuusen käveleskelöhön. Mä en voi enää sanua, jotta käyn lenkillä. Kyllä se on enemmänki vain sellaasta sunnuntaikäpyttelyä näin arkenaki. Eikä matkakaa oo pituurella pilattu, tuliskahan siitä joku 2,5 – 3 kilometriä.

Vetelää on!

Tänään on isännän syntymäpäivä. Se kielsi ostamasta mitää lahajaa, mutta myöntyy, jotta saan teherä kakun.

Ennen kakun kasaamista piti kumminki käyrä kaupas. Ja sitä ennen kantaa petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan.

Kauppareissulla törmäsin työkaverihin tuolta viimmeesimmästä työpaikasta. Sanoo ollehen niin hilijaasta, jotta heille on eherootettu talavilomien pitämistä nyt. Kyseli, miksen oo yhtää käyny. Oli rouvaki ihimetelly, onko hän loukannu mua jotenki, ku en oo pistäytyny. Tuumasin, jottei taharo viittiä tulla ku ei oo mitää asiaa. Liisa antoo luvan käyrä, vaikkei ostakkaa mitää 😀 Mutta on tympiää mennä toisten työpaikalle, niillä kun voi hilijaasenaki aikana olla muutaki tekemistä ku seurustella entisten työntekijöötten kans. Lisäksi tuntuu vähä kerijoolle menolta, ku oli puhetta, niistä laskutusten teoosta, mutta ku ei oo mitää kuulunu. Mutta nyt on vain ollu niin rauhallista, jotta he on keriinny hyvin teköhön laskutukset itte. Heillä on ny työharijoottelija, mutta ei oo kuulemma oikeen tehollista työntekua. Pakkaa vissihin paremminki vain haaveella hyllyjen välis. 😀

Oltaas varmahan plämpätty pirempähänki, mutta Liisa oli menos parturihin. Kyllä mun ny varmahan joku päivä pitää käyrä sielä, jotteivat luule mun aiva ylypistynehen. 😀

Kotia tultua kannoon petivaattehet tuvan puolelle lämpiämähän ja rupesin teköhön isännän kakkua. Mä oon aina tykänny teherä kakkuja ja ne on useen ollu jopa onnistunehia. Tänään ei ihan menny ku Strömsöös… Kokeelin uutta reseptiä. Jäi kuorrutus aiva liika veteläksi, ku en lukenu luin ohojeet huonosti.

Ku ”kakku” oli valamis, kerkesin laittaa lakanat petiihin ja sen jäläkihin piti ruveta (= ryhtyä) jo ruaanlaittohon. Ajattelin, teherä synttärisankarin mieliksi oikeen ”miesten ruokaa”. Siispä tänään oli tarijolla pernoja (= perunoita) ja pulled pork -soosia. Lihan ostin valamihina, en viittiny teherä itte aluusta asti. Olis pitäny alaata jo eileen ainoomahan. Seki näytti kelepaavan, vaikkei sekää menny ihan putkehen. Soosista tuli ensi liika sakiaa ja ku sitte lisäsin vettä, niin enkähän mä holahuttanu sitä niin reippahasti, jotta soosistaki tuli vetelää.

Ruaan jäläkihin isäntä tahtoo Minimanihin. Sielä oli joku porakones tarijoukses ja se kuulemma halus tarttoo ny justihin sellaasen. Kones ei kummikaa sitte ollu passeli, niin se jäi kauppahan. Mä en ollu yhtää shoppaalutuulella. Ainut, mitä mä koppahan keräsin, oli kaks taplettia (= tablettia). Mattoja vähä kattelin, jos olis löytyny olohuoneesehen uuret, mutta tulin sitte siihen tuloksehen, jotta vanhat saa luvan kelevata. Isäntä löysi jotaki pikkusälää euron laariista ja sitte se halus irtokarkkia, kun ne oli tarijoukses. Ihimiset oli aiva hulluna sekaamas niillä karkkiloorilla, oikeen niitä oli sielä jonoksi asti. Varmahan kaks kilua karkkia oli pitkin laattiootaki. Mua ei nuo irtokarkit houkuta, ku kaikki räkänokat käy sielä kaivelemas. Yök!

Ei käyty mihinää muolla kaupoos. Isäntä olis varmahan halunnu, mutta mä sanoon, jottei enää yhtää huvita käyrä shoppaalemas, ku koko aijan pitää miettiä rahaa.

Kotia tultua maistettihin kakkua. Isäntä meinas, jotta kyllä se tuloo syöryksi… Hyvin on näyttäny tekevän kauppansa.

Kotia tultua totesin, jotta ku päivän teema vaikuttaas olevan vetelyys, niin mäki alakaan veteläksi. En oo viittiny teherä enää yhtää mitää. Paitti piti mun tilata isännälle Kärkkäisen verkkokaupasta Makitan porakones. Se oli kuulemma sen syntymäpäivälahaja ittellensä.

Oommä täs ehtoon mittahan hieronu vähä käsityökauppoja. Ku pistin sinne feispuukkihin niitä töitäni myintihin, niin sieltä on ny varattuna kolome tuukia (= liinaa) ja sitte on poikinu tilauksia. Tosin osa on niin hankalia, ku mulle lähetettihin vain kuva, jotta tälläset, mutta minen tierä, mistä mä löyrän ohojeen… Kattotahan kuinka akan käy, pitääkö hetken päästä ottaa kaikki kuvat pois ku mä en kovin tärkiää niitä tilaustöitä tee. Tosin nää on ny sukkia, pöytäliina, hartiahuivi ja tyynynpäällisiä.

Vähä sitä ja vähä tätä

Tänään on ollu ihana, aurinkoonen, joski kylymä talavipäivä. Äsköön mittari huiteli -22 asteen paikkeella.

Aamulla, ennen asioolle lähtyä kerkesin pestä hantuukipyykin.

Isäntä halus uuret silimälasit ja sillä oli tänään aika optikolle. Samalla reissulla hajettihin Biltemasta uusia palovaroottimia, ku meirän varoottimet on ties kuinka vanhoja. Isäntä oli jostaki lukenu, jottei yli 10-vuotiahat varoottimet oo enää luotettavia. Ja nuos uusis varoottimis on ny jokku Li-ion -patterit, joittenka pitääs kestää sen 10 vuotta. Puolta kallihimpiahan ne tietysti oli ku tavalliset 9V paristolla toimivat.

Mä löysin sieltä ittelleni uuret kuulokkehet tähän tietokonehelle 7 eurolla. Tai isäntä ne kyllä maksoo… Aina joskus pistän luurit päähän, ku katton jotaki vireota tai kuuntelen musiikkia ja isäntä vahtaa televisiota. Raskaskuuloosena se huurattaa sitä niin lujaa, jotta mäki useemmiten täälä taloon toises pääs tierän, mitä se kattoo. Sen takia tartten kuulosuojaamet  haluan käyttää kuulokkehia. Vanhoosta oli pehemustehet hajonnu ja niitä oli tosi ikävä pitää.

Mutta joo, isäntä sai rillit valittua ja ne tuloo joskus muutaman viikon päästä. Lisäksi sitä oli kehootettu käymähän silimälääkäris, ku kuulemma toisen silimän painet on koholla. Tai kuulemma sielä hyvän ja huonon rajoolla. Mä eherootin, jotta sitte, kun tieto rilliistä tuloo, niin tilatahan aika silimälääkärille. Tulis seki asia hoirettua samalla kertaa.

Silimälasiliikkehestä jatkettihin matkaa isännän siskoon ja sen miehen työ kyläälemähän. Oli kyllä maisemat niin silimiä hiveleviä, jotta oli oikeen mukavaa kattella siitä apukuskin paikalta.

Takaasi kotona oltihin joskus vähä ennen kuutta ehtoolla. Kotona tryykäsin (= ryntäsin) heti konehelle koittamahan kuulokkehia. Toimii 😀 Ei istu niin hyvin päähän ku vanhat, mutta empä mä ny niitä niin hirviän palijo piräkkää.

Kattoon samalla tietysti työpaikkoja. Ei mitää uutta. Sähköpostiski oli taas vain ”Valitettavasti valinta ei kohdistunut teihin tällä kertaa” -viesti. Ei tullu musta toimistosihteeriä tilitoimistohon. 😦 Alakaa vähitellen usko hiipua, ku ei enää pääse eres haastatteluhun asti.

Pensanhaaskoota

Lähärin suurin toivehin ehtoolla koululle valamistujaasjuhulahan. Ajattelin, jotta ompa kiva nähärä luokkakaveria näin puolen vuoren jäläkihin. Mutta sielä ei ollu meirän porukasta ketää muita. 😦 Opettajistakaa ei ollu ku meirän taloushallinnon ihana Päivi-opettaja.

Kuunneltihin puheeta, jokka oli kyllä mielenkiintoosia. Varsinki kaks niistä. Toinen oli työnantajan näkökulumasta ja toinen opiskelijan näkökulumasta.

Parihin kertahan joku nuori flikka pahoonpiteli tuttuja kappalehia. En voi sanua erityysesti nauttineheni niistä esityksistä. Anteeksi, saattoo olla vikaa mun alikehittynehes musiikkikorvasnani.

Sen jäläkihin saatihin käyrä vararehtorilta hakemas ruusut ja mentihin kaffeelle/teelle/pasteijalle/täytekakulle. Koska sielä ei näkyny mulle ketää ennestänsä tuttua, yllätin itteni kysymällä yksin istuvalta naiselta, saanko liittyä seurahan. Hänki oli ryhymästänsä ainuana paikalla. Kummasti meillä sitte juttu luisti siinä sen kaffittelun aijan.

Sielä koululla oli täs joku aika takaperin sellaanen vasaraepisoori, jotta yks opiskelija oli pöhönäs (= humalas) koululla ja oli riiran päätteeksi hutkaassu toista opiskelijaa vasaralla. Mä piruulin isännälle, jotta pitääskähän sinne ottaa oma vasara joukkohon, jos sitä vaikka tarvittaas.

Kun mä menin sinne, niin tuli heti tuo juttu mieleheni, ku ovella oli vastas kaks vartijaa, ruokasalin ovella oli yks, takaovella oli yks ja auditorion ovella oli yks ja auditorion etuosas peräti nelijä. Tuli mielehen, jotta sinne on tullu joku uhkaus tai sielä on ollu joku tilanne, minkä takia niitä oli niin palijo. Vararehtorin puheesta sitte kumminki selevis, jotta ne oli vartijatutkintolaasia, jokka oli sielä suorittamas näyttyä.

Kotomatkalla ajattelin, jotta oli aiva pensanhaaskoota (= bensan tuhlausta) lähtiä tuonne, ku en pettymyksekseni nähänykkää ketää tuttuja. Ainuastansa Päivin kans hetki toimiteltihin ennen kotia lähtyä. Päätin lieventää pettymystäni ja käyrä Tokmannilta hakemas ittelleni ”valamistujaaslahajaksi” 50 värikynän setin kuurella eurolla. 😀

Ei tullukkaa vierahia

Siskoonflikan oli meininki tulla perheenensä meille viikonlopuksi, mutta joutuuvat siirtämähän tuloansa tuonnemmaksi. Niimpä meillä ei tällä(kää) viikolla tehty suursiivoja. Kummasti mä silti oon saanu aikani kulumahan. Mitää en muista teheneheni.

Työkaveri on kesälomalla. Se lähti ulukomaille kattelemahan kesää, ku ei sitä täälä oo näkyny. Töis on muutenki ollu aika hilijaasta paitti perijantaina oli vähä vilikkahampaa. Oon yrittäny sitte eres siivoolla päivittään jotaki nurkkaa ja järijestellä ja täyrentää hyllyjä.

Eileen satoo vettä koko päivän. Oli justihin niin tylsä sää, jottei oikeen huvittanu mikää. Niimpä mä sain päähäni, jotta mun pitää löytää ittelleni uus tuulipuku tai eres takki. Käytihin ensi ruokakaupas ja sitte Tokmannilla. Sielä olis ollu takiista -25%, mutta ei oikeen löytyny mieluusta (tai mieluusan hintaasta).

Isäntä eherootti, jotta lähäretähän käymähän Halpa-Hallis. Sopii mulle. Mutta emmä löytäny sieltäkää. Yks olis ollu, mutta se maksoo toistasataa ja minä en nuukana ihimisenä suostu maksamahan niin palijua. Sen sijahan mä löysin Waldemarille niin synttäri- ku joululahajanki. 😀 Jottei se ny sentäs aiva hukkareissu ollu.

Tänä aamuna hämmästys oli suuri, ku näytti siltä, jotta olis tulos komia, selekiä päivä. En eres muista, koska olis viimmeeksi ollu aurinkoosta. Heti vaikutti mielialahan.

Isännän herättyä mä alakasin pyykinpesuhun. Vein ne narulle kuivamahan. Eihän ne ny sielä enää täysin kuiviksi tuu, mutta tuloo eres raikas haju.

Ruaaksi tein hernesrokkaa, kun mun on teheny sitä jo piremmän aikaa mieli. Isäntäki tuumas, jotta olipa se taas pitkästä aikaa hyvää.

Raija soitti päivällä ja puhuttihin pitkähänsä. Sovittihin, jotta yritetähän vielä tämän vuoren puolella käyrä syömäs ja päivittämäs viimmeesimmät kuulumiset.

Siitä mä sain niin palijo virtaa, jotta menin ruaan jäläkihin haravoomahan. Yks peräkärrykuormallinen tuli lehtiä, vaikka en ottanu ku vähä toisesta päästä puutarhaa. Hetken päästä se on samanmoinen, ku puis on vielä niin palijo lehtiä.

Annoomma siinä isännän kans samalla terijoen salaville tappotuomiot. Näyttää olevan jotaki sienikasvustoa kummanki rungos. Isoompi niistä on niin likellä taloon nurkkaa, jotta jos se siitä päättää lahota poikki, niin hyväs lykys (= hyvällä onnella) se tuloo raamit kaulas tuvan klasista sisälle. Ne on vain pirullisia hävitettäviä, ku kuivanehet oksakki alakaa vesoomahan vaikka ne ei olsi eres maata vaste. 

Muori hyytyy

Mulla oli tänään taas työtöön päivä. Mä aina kuvittelen, jotta seuraavana ”vapaapäivänä” mulla ei oo mitää erityystä. Niin mä kuvittelin vielä viimme viikolla tästäki päivästä. Yhtäkkiä mä havaattinki eileen, jotta onhan sitä taas kasaantunu vaikka mitä.

Ehtoolla ajattelin, jotta salille en ainakaa alakaa vapaapäivänäni heräämähän aamuvarahin. Meen, jos oon valamis siihen mennes, ku isäntä lähtöö.

Höh! Heräsin puoli seittemältä ja olin siis aijoos valamihin. Olis kyllä ollu tekemistä vaikka millä mitalla, mutta en osannu päättää, mistä alakaasin, niin ajattelin ihan ensiksi lähtiä karkuhun. 😀

Vähä ennen puoli kahareksaa menin herättelöhön isäntää, jotta keriitähän kahareksaksi salille. Pyh! Ne oliki sopinu, jotta menöövät vasta yhyreksäksi.

Mä kävin siinä orotelles petaamas meirän sängyn ja riipaasemas lakanat pois poijan sängystä. Ajattelin, jotta pistän ne koneehin johonaki vaihees tänä päivänä ku saarahan ensi muut asiat hoirettua.

Tultihin salilta kotia joskus puoli yhyrentoista mais. Luin paikallisaviisin ja sen jäläkihin alakasin laittamahan ruokaa. Sovittihin, jotta lähäretähän asioolle syönnin jäläkihin.

Ensiksi vietihin häävaattehet pesulahan. Sieltä ajeltihin kirijastohon hakemahan mulle lukemista. Sen jäläkihin suunnattihin kaupungille. Mä olin ireoonu yhyren joululahajan, joka olis ollu aiva ihana, mutta valitettavasti sitä ei ollu saatavis. Piti siirtyä suunnitelmahan B, joka seki oli valamihiksi mietittynä, ku vähä arvelinki, jotta voi olla maharotoon tehtävä löytää justihin sitä, mitä kattelin.

Sitte oli tavoottehena löytää mulle kirpparilta takki – tai oikiastansa kaks. Alakaa tuulipuvun takki olemahan vähä liika vilipoonen näillä keliillä. Olin ajatellu, jotta jos löytääs jonku kevyttoppatakin tai lämminvuorisen parkatakin työmatkoolle ja joskus tarvittoo töiski, ku joutuu menöhön asiakkahan kans pihalle tai tien toiselle puolelle varastohon.

Toiseksi takiksi ettiin vähä pitempää toppatakkia sellaaseksi ”riihittemätakiksi” tähän kotosalle. Sen mä löysinki. Oli vetenpitävä, tuulenpitävä, saumavahavistettu ja mitähän kaikkia olikaa – joku ruottalaanen merkki se oli. Kympillä sain sen.

Muuten oli hinnat kyllä karaannu aika pahasti. Emmä suostu kirpparilla maksamahan 30-50 eurua takista. En vaikka siihen hintalappohon olis kirijootettu, jotta uus tai käyttämätöön. Kaharella kirpparilla vain käytihin tällä kertaa.

Se työtakki jäi löytämätä. Mä luulen, jotta otan vanhan tuulitakin käyttöhön, siinä on sentäs fliissivuori. Rumahan se on ku mikä, mutta en oo komia minäkää eikä tuola töis onneksi tartte – eikä voi – vaattehilla koreella. 

Hajettihin vielä ruokaostokset ja kotomatkalla Tokmannilta linnuulle sangoollinen talipalloja.

Kotona oltihin vasta nelijän aikoohin ja mun oli tunnustettava, jotta muori hyytyy siinä vaihees. Emmä enää jaksanu teherä mitää. Oli tarkootus aloottaa kunnon siivoukset, jos meille tuloo viikonloppuvierahia, mutta saas nähärä, jääkö kaikki perijantaille. Silloon on pakko sitte mennä apinan raivolla, jonsei kerran aikaasemmin saa äntihin. Ja ne lakanakki jäi pesemätä.

Löytyy!

Tänään oli taas työttömyyspäivä. Se kuluu ”perinteesesti” asiootten hoitohon.

Aamulla kävääsin hammaslääkäris. Tällä kertaa oli vuoros ihan perustarkastus. Mähän varasin aijan siihen jo ennen ku tuo poskihammas alakoo oirehtimahan. Reikiä ei löytyny, mutta kielen sivus oli vaalia kohta, josta lääkäri meinas, jotta vois olla hankauma, ku poskihampahas paikan reuna oli terävä. Ja joo – siinä kohtaa muistin, jotta onhan se aina välillä hinkannu niin pahasti, jotta puhuminen on ollu vaikiaa. Se hioo paikan reunan ja laittoo vielä varmuuren vuoksi kontrollin vajaan kuukauren päähän. Ja suuhykienistille aijan hammaskiven poistohon.

Kotia tultua haukkasin hätääsesti voileivän ja lähärettihin ny kattelemahan isännälle sitä kravattia. Se löytyy yllättäen jo heti toisesta kaupasta – ja taskuliina kans! On ny niin lähellä mun tantun färiä ku ikänä voi olla. Kolomannesta kaupasta löytyy paita.

Ostokset saatihin kasahan nopiaa ja sen jäläkihin mentihinki – vaihteeksi – Piikkihin syömähän.

Käytihin vielä Kelas kyselemäs eläkejutuusta, ku työkkäri yrittää häätää isäntää pois kortistosta ja eläkkehelle, mutta kun me ei oikeen tieretä, jotta mitä se nuon niinku käytännös tarkoottaa. Ihan hyvän vinkin antoo Kelan virkaalija: ansiosironnaanen kerryttää eläkettä ja sitä voi nostaa aina 65-vuotiahaksi asti. Ei siis kannata suostua työkkärin tarijouksehen.

Käytihin vielä Prismas ruokaostoksilla. Ei tullu heräteostoksia, ku oli mahat täynnä.

Kotia tultua laitoon raparperimehun tuleentumahan ja silippusin kaks pakasterasiallista ruohosipulia.

Sitte kello oliki jo viis ja mä päätin, jotta saa piisata (= riittää) tälle päivää. Laitoon tiskit koneehin ja konehen töihin.

Itte tulin netistä kattelemahan tietoja kosmetolookiista. Sen verran aion uhurata, jotta ennen häitä käyn ajattamas parran ja viikset pois ja ottamas jonku naamahoiron. Kulumakarvat pitää muotoolla ja färijätä. Kynsiäki tekis mieli, mutta sitte menöö jo yli purijetin (= budjetin).

Isännälle eherootin, jotta käytääs ennen häitä eres kerran kemuus (= tansseissa) vähä harijoottelemas, ku viimmeeksi on vissihin tanssittu sen velijenpoijan häis kohta kolome vuotta sitte… Ei se ny suoralta käreltä tyrmänny, mutta eipä näyttäny kovin innostuneheltakaa. 😦