Konehuonehes ongelmia

Mun tietokones on tilttaallu jo monta vuotta ja mua on pelijätelty, jotta siitä on kovalevy hajuamas ja joku kaunis kerta se ei enää vain suostu käynnistymähän. Lisäksi siinä on Windows 7, jonka tuki loppuu vuorenvaihtees eikä siihen saa päivitettyä kymppiä.

Sunnuntaiehtoolla se tilttas taas ku olin menos pankkihin. Sen on yleensä saanu puuttaamalla käyntihin ja sitä konstia mä nykki käytin ja lähtihän se käynnistymähän uurestansa, mutta sitte se tilttas kesken käynnistymisen. Pakko oli taas vain sammuttaa. Sen jäläkihin pitiki käyttää koko osaaminen, jotta sain sen vielä käyntihin. Piti teherä joku korijausajo ja palauttaa johonki kohtahan, mihinä se oli vielä toiminu kunnolla.

Ja ku siitä selevittihin, se herijas, jotta virustorijunta ei oo päällä, vaikka sen kuvake oli näkyvis ja se oli aktiivisena. Sen kans meni pitkän aikaa, ennen ku sain sen pelittämähän. Sitte tein virustarkistuksen. Ohojelma herijas, jotta löytyy kolome virusta ja vain yhyren niistä sai karanteenihin.

Ei muuta ku kones äkkiä kiinni ja maanantaina kyselyä liikkeehin, mitä maksaas uus kones, näyttö (käytös on ollu poijan vanha), langattomat hiiri ja näppis + tierostojen siirto vanhasta uutehen. Käytetyn, mutta huolletun pöntön kans rämpille tuli hintaa 660,-. Tiistaina vein vanhan konehen liikkeehin ja eileen sain hakia uuren (ja vanhan) kotia.

Mutta eihän sekää ny menny niinku Strömssöös, ei tietystikkää. Mä rupesin asentamahan konesta paikoollensa, niin se lähti heti käyntihin, ku sain virtajohoron kiinni. Mutta näytölle ei tullu muuta ku tieto siitä, jotta hdmi-kaapeli on kiinni ja kones on Fujitsu. Sitte näyttö pimeni.

Mä turvauruun taas vanhahan konstihin eli konehen sammuttamisehen. Monta kertaa. Ja aina sama juttu, näyttö vain pimeni. Tottahan mä sen tierän, jottei konehen sammuttaminen väkisin oo hyvä juttu, mutta mitä muuta mä saatoon teherä, ku ei näytölle tullu tietua, mitä se kones kulloonki oli tekemäs. Ilimeesesti mä sitte onnistuun pistämähän senki tilttihin, ku yhyren kerran ruurulle tuli teksti, jottei Windowsia voitu käynnistää. Pyysi uurelleen asennusta, mutta eihän mulla oo levykkehiä, ne on sielä liikkehes.

Ei muuta ku vanha kones takaasi käyttöhön. Ja kas kummaa, näyttöhän pelaa ihan oikeen. Langatoon näppiskää ei oo heränny henkihin. Virtavalo välähtää, ku laittaa patterit kotelohon, mutta sammuu saman tien. Hiiri sentäs toimii. Tai no, se rullaa tosi huonosti, hyppii ja tarttuuloo välillä. Heitin senki veks ja otin vanhat näppiksen ja hiiren käyttöhön.

Niin jottei mulla tuosta kallihista kasasta oo tällä hetkellä iloa ku uuresta, suuremmasta näytöstä. Joka seki on itte asias vähä liika suuri sille varattuhun tilahan. Mutta sain sen sentäs sovitettua siihen.

Onneksi en jättäny vanhaa konesta niille. Kattotahan ny, minkämoinen souvi tästä vielä tuloo ja kuinka palijo saan maksaa lisähintaa. 

Mainokset

Makuukamarin päivitystä

Mä oon vissihin jo iät ja aijat tääläki vinkunu uutta päiväpeittua. Ei vain oo tarijonta miellyttäny frouvaa ja niin on vinkuminen aina vain jatkunu.

Eileen olimma kaupas käymäs ja poikkesimma Tokmannillekki. Mä tein sielä tavanomaasen kierrokseni myöski sinne petivaatepuolelle. Nyt sinne oli tullu sellaasia uusia peittoja, jokka mä kelepuutin. Mä oon sanonu, jotten halua harmaata, mustaa, ruskiaa, sinistä enkä valakoosta. Hmmm… kuinkas sitte kävikää? No niin, arvasitta vissihin?

Sitte piti tietysti ostaa peittohon sopivat matot ja uus tyynynpäällinen, ku vanhat ei luonnollisestikkaa passannu yhtää färiihin. (Ei sen puolehen, jotta vanhakkaa olis passannu keskenänsä.) Ei silti ollu mun mielestäni kohtuuttoman kallis rämppi: päiväpeitto, kaks pikkumattua ja tyynynpäällinen yhtehensä 51,92 €.

Toki mä jourun vielä vähä pistämähän lisää, ku totesin, jotta kyllä sängyn jalakoopääski sais olla samammoinen matto. Tuntuu vähä kalasialta (= kylmä, kolkko) iliman sitä, ku on tottunu, jotta sielä on aina joku riepu ollu. Ja uus tyyny pitää ostaa, ku vanha tyyny oliki liika pieni tuohon tyynynpäällisehen. Ja niinku kunnon sisutusplokis (tä, kuuluuko jostaki naurua?) tapaa olla, niin täs on kuvat ennen ja jäläkihin.

Ennen: alakas jo ittiä ällöttää tuo vaalianpunaanen, mutta oon varmahan sen joskus ”halavalla saanu”.

Jäläkihin: onhan se vähä levotoon… Isännän mielestä se oli ”raikas, vaikka siinä onki mustaa”.

Jännästi heittää tuo seinän färi näis kuvis. Totuus on lähempänä tuota alemman kuvan färiä. Ilimeesesti valolla on ollu vaikutusta. Yläkuva on otettu eileen ehtoolla lampun valos ja alakuva tänä aamuna salaman kans. Meirän makuukamari on pohojoosen puolella ja tahtoo olla pimiähkö valoosanaki aikana.

 

Pitkästä aikaa lomaa!

Mä tuos mietiin, jotta mulla on ollu oikiaa kesälomaa töistä viimmeeksi v. 2014. Työttömänä on tietysti vapaata vaikka millä mitalla, mutta ei se kumminkaa oo sama asia. Koko aijan on huono omatunto, jotta pitääs saara töitä tai eres hakia. Jotta ihimiset ajatteloo, jotta on laiska ja aikahansaamatoon, jos vain lorvaaloo päivärahoolla kotona.

Nyt mä oon nauttinu ihan satasella tästä ensimmääsestä lomapäivästä. Olin vasta aamupalalla siinä vaihees, ku isäntä jo lähti kuntosalille. Mäki päätin lähtiä pyöräälemähän, ku oli niin komia ilima. Tein sellaasen 13 kilometrin lenkin. Oltihin isännän kans melekeen yhtä aikaa takaasi kotona.

Kotia tultuani luin kaikes rauhas päivän leheret. Sen jäläkihin menin puutarhahan. Se huutaa tekijää joka puolelle. Päätin aloottaa sellaasesta jo menetetystä kukkapenkistä. Sielä kasvaa villiheinää enämmän ku kukkia. Eikä niitä saa sieltä ikänä juurinensa pois. Mutta nypiin sen, minkä irti sain. Pian ne taas kasvaa kukkia korkiempina. Ei siinä tainnu lopuuksi mennä ku tunnin verran, kun vain sai alaattua.

Sitte alakooki jo maha kurnia. Oli onneksi eilistä ruokaa, jottei tarvinnu ku lämmittää. Siinä syöres kysyyn isännältä, onko sillä mitää suunnitelmia tälle päivää. Ei kuulemma ollu. Niimpä mä eherootin, jotta jos lähärettääs shoppaalemahan. Se kuulemma passas.

Ensin tosin piti käyrä suihkus, ku olin hikinen pyöräälyn ja perkuuhommien jäliiltä. Ja sitte muistin ne pussit, mihinkä oon keränny kierrätyksehen vietävää vaatetta. Niitä oli lopuuksi kolome muovipussillista. Isäntäki innostuu tyhyjäämähän kaapiistansa pieniksi jäänehiä.

Tällä ikää se varsinaanen shoppaalu pitää aloottaa apteekista… Niin mäki tein. Piti hakia tyroksiinia (= Thyroxin = kilpirauhaslääke) ja samalla otin sitte Pepantteenia (= Bepanthen) ja jotaki toistaki rasvaa nuohin atooppisihin läikkihin. Kortisoonia ne niihin tärkiää apteekis tarijuaas, mutta työterveyshoitaja sanoo, jotta jos niihin pistää kortisoonia ja menöö sitte aurinkohon, niin niihin tuloo maksaläiskän tapaanen pikmenttimuutos. En taharo sellaasia, niitä tuloo kyllä iän kans ihan iliman kortisooniaki.

Apteekista suunnattihin ensi Halapa-Hallihin. Sieltä löysin ittelleni ihanan pehemoosen aamutakin, ku mun vanha, kirpparilta ostettu, on revenny niskasta.

Tään materiaali oli viskoosia ja se tuntuu ihanan pehemooselta iholla. Maksoo 19,95.

Halapa-Hallista jatkettihin tien toiselle puolelle Sittarihin. Sieltä mä löysin läpsyt. Mä vein erelliset läpsyt töihin, niin nyt mulla ei oo kotona ollu sellaasia heleppoja pihakenkiä. Oon lompsotellu äiteeltä perityyllä kummisaappahilla tai äiteelle ostamillani 41-kokoosilla Sauli-tossuulla.

Sielä olis ollu komiempiaki, mutta tällä kertaa järki ja mukavuus voitti. Nää tuntuu tosi pehemoosilta jalakoohin.

Seuraavaksi isäntä tahtoo kaffeelle. Mutta sitä ennen mun piti poiketa siinä käytävän varrella olevahan laukkukauppahan. Nääs ku mun nykyysestä laukusta on olokahihinat melekeen poikki. Tää osuu mun silimihini heti ovelta.

Ja vaikka mä yritin kuinka kierrellä ja kattella muitaki vaihtoehtoja, niin tää vain veti mua puolehensa ku magneetti. Enkä menny konkurssihin, ku hinta oli 15,-.

Tosin kotia päästyä mä havaattin, jotta se haisoo niin vahavasti muovilta, jotta mun oli pakko vierä se tuulettumahan ennen ku otan käyttöhön. On kuulemma Kiinas valamistettua italialaasta risainia (= designia).

Käytihin kaffeella ja teellä ja syötihin pullat. Sovittihin, jotta mennähän vielä Prismahan.

Mä haluaasin jokku kesääset housut, ku farkkujen pitäminen näillä lämpötiloolla aiva aharistaa jo ajatuksenaki. Ja t-paitojaki mä tarttisin. Alakaa entiset mustat, nykyyset vihertävänharmaat pairat tympimähän jo ittiäki.

Mutta en löytäny ku yhyren pairan, jota sovitin. Ja totesin, jotta ei sovi. Kaula-aukko oli niin avara, jotta sinne pitääs olla toinen paita alle. Ei kiitos, ei vastaa tarkootustansa sillä lailla.

Housuja en löytäny ensimmääsiäkää sovitettavaksi. Valakoosia mä en halua, ku ei ne pysy mulla valakoosina eres kaupasta pihalle asti. Ja ne hirvittävän väriset ja kuviolliset housut on jotaki, mistä mulle tuloo melekeen painajaasia. En voisi kuvitellakkaa pukevani sellaasia ylleni. Kaprit (= caprit) taas on mulle hullun mittaasia, ku oon lyhkäänen ja leviä. Ku on riittävän isoot vyötäröltä, niin pultut (= lahkeet) ulettuu (= ylettyy) mulla nilikkoohin asti. Se on lähinnä koomista. Paitti jottei se mua kyllä palijo naurata.

Lähärettihin tyhyjin käsin pois ja sovittihin, jotta käyrähän vielä Tokmannilla. Mutta sitä ennen isäntä halus kesän ensimmääsille tötteröjäätelöölle. Ne on aina ne parahat! Mun oli vielä siitä pullasta maha niin täynnä, jotta teki tiukkaa saara se isoo pallo syötyä. Halusin maistaa uutuusmakua, kookosta. Että oli hyvää!

Käytihin vielä Tokmannilla. Sielä mä sovitin yksiä farkkukapria, mutta ei ne oikeen napannu. Muuta sovitettavaa mä en sieltäkää löytäny. Pakko oli luovuttaa. Seuraava täsmäisku pitää varmahan teherä oikeehin vaatekauppoohin.

Kohtuullisuuresta

Mä oon oivaltanu oppineheni jotaki. Opettajana on toiminu pitkä työttömyysjakso, aktiivimalli ja Kelan leikattu peruspäiväraha.

Viis vuotta sitte mä olin kokopäivätyös. Uraputkia ei ollu olemaskaa, mutta mä viihryyn työsnäni ja kuvittelin siitä aikanansa jääväni eläkkehelle. Palakka oli tietysti aina liika pieni. Vaikka torellisuures mä kyllä tiesin, jotta meillä oli ihan hyvä palakka. Silti rahat oli aina vähis. Mihinkä ihimeesehen ne saatihin hupenemahan?

Tuli yt:t, tuli irtisanominen ja kova yritys päästä vielä töihin. Mä kuvittelin olevani kovaki ammattilaanen ja ajattelin olevan kohtuullista pyytää uuresta työstä vähä enämmänki palakkaa ku mitä entisestä oli saanu. Työnantajat ei tainnu olla samaa mieltä, koska töitä ei löytyny.

Ensi mentihin puoli vuotta irtisanomisaijan palakalla, sitte vajaat pari vuotta ansiosironnaasella ja niillä pärijäski ihan kohtuullisesti, ku vähä supisti menojansa. Mitenkää ei vielä voinu puhua niukkuuresta.

Mutta sitte tuli purotus Kelan päivärahoolle. Silloon piti jo oikeen miettiä, mikä oikiasti on tärkiää ja mihinkä niitä rahojansa haluaa käyttää. Ja ku kuvioohin tuli viimme vuoren aluusta aktiivimalli ja sen leikkaukset, alaattihin puhua jo aharistusta aiheuttavan pienistä tuloosta.

Mä tierän, jotta moni pärijää varmasti palijo pienemmilläki tuloolla eikä saisi ruraata (= rutista), mutta mun taloustairot oli kyllä jo koetuksella tuos vaihees. Pärijättihin kumminki ku isäntä pääsi eläkkehelle ja tierettihin, jotta sen tulojen varahan uskaltaa ainaki laskia.

Sitte tuli tämä lottovoitto – työpaikka. Mä saan vähemmän palakkaa ku silloon viis vuotta sitte, mutta tämä viisvuotinen elämänkoulu on ny opettanu jotaki kohtuullisuuresta.

Mä tunnen tällä hetkellä olevani hyvinki varoosnani, vaikka varmahan mun vieläki kattotahan pienitulooseksi.

Emmä nykkää tietysti saa kaikkia mitä mä taharon, mutta mä oon huomannu, jottemmä taharokkaa enää niin palijo ku ennen. Mä nautin niistä pienistä ylellisyyksistä, mitä mä oon voinu palakallani hankkia. Niinku esimerkiksi sanomaleherestä, jota meille ei oo tullu vuosihin ku joitaki tarijouspätkiä silloon tällöön. Mä tykkään lukia lehteni paperiversiona enkä esim. puhelimesta.

Mun ei tartte enää ruokakaupas kattella kaikkia tarijoustuottehia vaan mä voin joskus hintaa miettimätä ostaa sitä, mitä teköö mieli. Ei mun mieliteot oo välttämätä suuren suuria, mutta esim. eileen ostin jukurttirahkaa enkä kattonu, olisko siitä ollu halavempi versio vaan otin sitä, mikä mun mielestäni on hyvän makuusta.

Mä oon onnellinen siitä, jotta saan taas huomenna mennä töihin tienaamahan sitä palakkaani. Ja jos mä pystyn hoitamahan työni niin, jotta saan sen koeaijan jäläkihinki vielä pitää, niin sitte mun palakka nousoo aika lailla samoohin, mitä se oli silloon viis vuotta sitte.

Musta tuntuu, jotta kaikki se aharistus, paskat fiilikset ja stressi on ollu tarpehen, jotta mä ymmärrän, kuinka hyvin mun asiat on justihin nyt. Ja mä halusin kirijoottaa sen tänne, jotta mä muistan sen vastaki enkä päästä enää ittiäni sellaaseksi, jollekka mikää ei riitä.

 

Kaks pairanpuolikasta yhyren hinnalla?

Jos ny sanoos sillä lailla hienosti (=kaunistellen), niin vois sanua, jotta tää viikko on ollu haasteellinen.

Ihan on kiirusta pitäny ja lisätöitä on aiheuttanu tekniset ongelmat. Jos ei palakanlaskentaohojelmat oo tökkiny, niin tulorekisteri ainaki on takunnu tiistaista asti ja tänään se oli hetken aikaa kokonansa sulijettu.

Sitte yks asiakas laittoo tietoa, jotta hän on saanu jo monta kiukkuusta puhelua työntekijööltä, ku palakka ei näy tilillä. En löytäny ainakaa palakkaohojelmasta mitää seliitystä, miksei palakat olsi siirtyny niin ku pitääki. Onneksi selevis seki, jotta pankis oli jotaki ongelmia eikä palakat ollu sen takia menny aijoos perille.

Mutta on tällä viikolla herkuteltuki. Työkaveri oli viimme viikolla Ranskas ja Sveitsis ja toi meille sieltä monemmoisia maistiaasia. Sitte yks meirän harijoottelijoosta oli ny viimmeestä viikkua, niin se tarijos keskiviikkona jätskiä ja keksiä. Eileen mä päätin vapaapäivän kunniaksi pistää uunin lämpenemähän ja tein raparperi-rahka-murupiirakan. Se oli vaihteeksi hyvää. Vähä liikaki hyvää, niin jotta piti pistää äkkiä pakastimehen, ennen ku syömmä kaikki.

Tänään meillä oli elo valokuvaus työmaalla. Halusivat Tiinasta ja musta kuvat kotisivuja varte. Voi krääh! Mä olsin melekeen mieluummin menny hammaslääkärihin ku valokuvahan. Yritin sanua, jotta eikö se olsi firman imakolle erullisempaa, ku mun pärstää ei sielä näkyysi, mutta ei auttanu. 😦 Mä kyllä kysyyn siltä kuvaajalta, jotta osaathan sä fotoshopata hyvin? Vakuutti osaavansa, mutta ihimeehin sekää ei tietysti pysty.

Huomenna meirät on kuttuttu isännän sukulaaspoijan yo-juhulihin. Ja niin ku aina, niin täs vaihees ruvettihin kattomahan, jotta mitä ylle. Isäntä oli ajatellu varmahan lähtevänsä farkuus, mutta ku se kuuli, jotta velijensä pistää puvun, niin se päätti, jottei hän oo sen huonoot… Mutta, mutta. Ne pairat!

Tasan kaks kellastunutta, pinttynyttä kauluspaitaa löytyy. Ja niistäki toinen oli pieni. Mä tuumasin, jotta niistä ei ny tähän hätähän (= koskaa) saa enää puhtahia ja eherootin, jotta hajetahan Tokmannilta joku hätäratkaasupaita.

Niin sitte lähärettihin kaupoolle. Mä pistin sen sovittamahan, ku sielä oli mallipairat esillä. Annoon sille ensi sovitettavaksi D-mallin pairan, mutta sepä oliki isoo. Niin mä sain kattella vastaavan koon C-mallista. Se oli parempi. Ei hyvä, mutta menetteli.

Niimpä napattihin sitte hyllystä vastaava paita vaaliansinisenä. Kotia päästyä mä ajattelin silittää sen saman tien. Aukaasin paketin ja totesin, jotta ompa hanittoman (= suunnattoman) kokoonen. Vein sen isännälle sovitettavaksi ja se totes, jotta tää on yhtä isoo ku se D-mallin paita. Eikä ihime! Kaulukses oli lappo C45/46, mutta pairan helemas D45/46. Siinä oli sitte vissihin päätetty teherä tälläänen eriparipaita (Made in India.), kaulus C-kokua ja paita D-kokua. Jos olis vaikka joku veivikaula, jollon tynnyrivatta…

Mä sanoon isännälle, jotta se pitää käyrä vaihtamas. Ei nuon isua voi pitää. Niin se lähti kiltisti vaihtamahan ja nyt lukoo niin kaulukses ku pairan helemaski sama C45/46, mutta emmä tierä, onko se silti palijo kapieet. Ainaki henkarilla näyttää aika isoolta. Mutta se saa ny luvan kelevata. Enää ei lähäretä paitakaupoolle. Olokohon ny sitte vaikka kertakäyttöpaita. Niin ne valakoosekki pairat tahtoo olla, vaikka olis kuinka kallihia. Kaulus pinttyy heti ruman näkööseksi.

Mutta kyllä se vähä niin on, jottei Tokmannilta voi ostaa mitää, mitä ei pääse sovittamahan. Ja vaikka täski oli se sovituskappale, niin paketis oli sitte mitä sattuu. Eikä tämä uus paitakaa oo varsinaanen käsityön taironnäyte. Sivusaumasta kangas irvistää, ku on neulottu liika näpäräätte (= täpärästi) ja muutenki saumoos ja kääntehis kangas kiertää ja kiristää. No, täytyy pitää takki päällä, niin ei aiva kaikki viat näy.

Mäki ostin poistorekistä kympillä hamehen. Sellaanen suora pötkä kumminauhavyötäröllä. Ei oo mikää erityysen koria, mutta ajattelin, jotta olis kumminki mukaveet juhulahan ku pitkäthousut. Olis mulla tuola tanttuja (= mekkoja) ollu, mutta en oo sovittanu, mahtuuvakko ylle. Ja jos on vielä yhtä kylymää ku tänään, niin ne on vähä liika heppoosia (= ohuita/kevyitä) tälle kelille.

Markkina-apina ja Tartsani

Mä oon jo kauan tahtonu ostoksille, mutta aina on ollu jotaki, jottei oo keriinny tai pääsny. Tänään isäntä eherootti, jotta mentääs kaupungille. Mua ei tarvinnu toista kertaa käskiä.

Ettiin ensi yhtä liikettä väärästä osoottehesta, ku olin netistä kattonu, mihinä se (muka) on, mutta eipä sitä näkyny. Niimpä mentihin Haloselle. Löysin sieltä lyhythiaasen tunikan. Olin päättäny, jotten osta ny mitää mustaa. Eikä se ollukkaa. Se oli tummansininen 😀 ja siinä on valakoosia kukkia.

Sitte kuuklasin sen Evelynin osoottehen ja se oliki heti seuraavan karun varres. Löysin sieltä kaharet liivit ittelleni. On niin ihanaa, ku myijä kantaa koppihin sovitettavaa eikä tartte itte pukia joka välis ja lähtiä kattelemahan uusia, ku ei välttämätä eres osaa kattella oikianmoisia. Nykki molemmat liivit oli eri kokooset. Tierän toki, jotta mallista riippuen voi joutua ottamahan rinnakkaaskokoja, mutta se menis arpoomiseksi. Myijä tiesi heti, mitä se tuo mulle. Jäi hyvä palavelukokemus ja meen varmahan toistekki.

Isäntä ei keherannu tulla aluusasuliikkeehin sisälle, vaan se orotteli mua ulukona. Seuraavaksi oli puhet mennä – kuinka ollakkaa – Piikkihin syömähän, mutta mä päätinki vielä kierrellä vaatekauppoja: Cubus, Vila, Aukia, Moment… Momentista löysin kivan pitkähiaasen tunikan. Eikä sekää oo musta. Se on tummansininen 😀 ja siinä on vaalianpunaasia kukkia.

Vasta sen jäläkihin isäntä pääsi nälijänkarkootushommihin. Mä sain onneksi pireltyä taas itteni, jotten syöny ähkyhyn.

Sieltä suunnattihin vielä Tokmannille. Isäntä on istuttanu perunat ja porkkanat ja siihen jäi pieni pläntti vierehen kesäkukille. Mä halusin keltaasta ja oranssia. Taisin ottaa kaikkiansa kymmenisen pussia kehäkukkaa, pikkuauringonkukkaa, tuluppaaniunikkoa ja emiliaa.

Sieltä lähärettihin vielä ruokakauppahan. Matkalla huomattihin, jotta nythän onki markkinaviikonloppu. Ku oli aiva älyttömän lämmin ja komia ilima, niin päätettihin kiertää pikaasesti markkina-alue ennen kauppahan menua.

Isäntä halus (luonnollisesti) metrilakua. No niitä kojuja oli ihan valittavaksi asti. Kolome vai nelijä myijää ainaki. Sitte mä löysin yhyrestä myyntikojusta isännälle lompsan. Se on jo vuosia puhunu uuresta, ku vanhaa on jo pitäny paikatakki. Mutta ku se halus justihin samanmoisen ku sillä on ollukki eikä niitä oo mistää löytyny. Ennen ku ny. Lupasin ostaa sen sille hääpäivälahajaksi. Se kysyy, onko sellaanen tulos. Mä totesin, jotta se meni jo. Se lupas puolestansa ostaa niitä lakuja mulle hääpäivälahajaksi. 😀

Oltihin menos niitä hakemahan, ku paikallisleheren päätoimittaja tuli vastahan ja kysyy, saako hän kysellä meiltä markkinatunnelmia. Sopiihan se. Isännältä alakas tulla puhetta ku ruuneperilta, ku oli nuori, kaunis naistoimittaja. 😀 Mun ei tarvinnu palijo mitää puhua.

Sitte Terhi kysyy, jotta saako se ottaa kuvan. Isäntä oli heti valamis ja mä kielsin. Ja – niinku aina – isännän tahto voitti. Mahtoo tulla hirvittäviä kuvia ku isäntä pullisteli ku tartsani ja nojaali kyynärvarrellansa mun olokapäähän. Olin vissihin lähinnä se markkina-apina. Mulla oli pää paskaanen (= hiukset likaiset) eikä meikin hiventä naamas. Eikä väkisin hymyyly kuulu mun vahavuuksihini muutenkaa. Kauhulla orotan, onko seuraavas leheres kuva. 😦

No, siitä sitte lakukojun kautta ruokaostoksille. Ei tullu heräteostoksia, vaan pysyttihin ostoslistas. Tai itte asias sai siitäki jättää osan pois, ku tämän päivän ruoka oli jo nautittu.

Kotia tultua laitoon isännän täkin peseentymähän, ku vaihroon sillekki kesäpeiton. Ittelleni mä vaihroon jo silloon, ku se Mortti kusi mun sänkyhyn.

Sen jäläkihin kävin nakkelemas ne kukansiemenet multahan ja lorotin kastelukannullisen vettä perähän. Isäntä meni vaihtamahan velijen autohon kesärenkahat. Velii oli itte luvannu ne vaihtaa ens viikolla, mutta tyttärensä oli soittanu isännälle, jotta josko se kumminki vaihtaas ne, ku ei velijen ny vielä saisi sellaasia teherä. Ajokielto siltä on ny päättyny ja maanantaina se meinaa mennä töihin. Eilisen ja tämän päivän se on ollu jo moottoripyöräkerhon kökäs (= talkoissa). Ilimeesesti sille oli katteltu vähä köykääsempiä hommia, mutta oli vissihin kuitenki ollu vain virkistävää.

Ku isäntä oli niitä renkahia vaihtamas, mä hain ruohosakset ja kävin klipsuttelemas pensasairan juuresta vähä enimpiä heiniä pois. Välillä piti käyrä laittamas huivi päähän ja vaihtaa pitkäthousut sortsiiksi, ku oli niin kuuma.

Toisen konehellisen vielä pesin pyykkiä, mutta emmä muuta sitte enää viittiny teheräkkää.

Ai niin, ja Mortilla on ilimeesesti pissatulehrus. Antipioottikuurin se oli ny saanu.

Naistenpäivän kunniaksi

Toinen miespuolisista harkkariista oli päättäny tuora meille naisille isoon laatikollisen kaurakeksiä. Tietää, jotta me oomma persoja hyvälle. Muuten ei naistenpäivä näkyny töis mitenkää. Eikä kotona. Eikä tarttekkaa. 

Posti oli tuonu toristuksen. Näin äkkiä! Viimmeeksi piti orotella yli kaks kuukautta, ku siinä osuu tutkintotoimikunnan kesälomat ja kaikki valamistumisen jäläkihin. Nyt ei koko tutkintotoimikuntaa enää ookkaa, vaan koulu antaa toristukset.

Mukana oli myös Työllisyyrahaston ammattitutkintostipendi-hakemus. Iliman muuta laitoon senki saman tien matkahan. Se ei oo eres mikää pikkuraha, ku sieltä voi saara 400 euron stipenrin.

Tänään aamusta vaihroon ensi petivaattehet ennen ku lähärettihin kauppahan. Meinasin hakia ittelleni Tokmannilta tarijoustunikan, mutta niitäpä ei ollu enää ku yks S-kokoonen jälijellä. Olis ollu muuten kivan mallinen.

Kotia tultua päätin kattua, josko niitä olis vielä verkkokaupasta saatavilla. Näytti olevan, niin tilasin sitte sieltä. Vajaat kolome eurua tuli kulijetusmaksua päälle. Pitääs tulla tuohon lähimyymälähän se paketti.

Muuten mä oon lorvaallu vain tämän päivän. Jos sitte huomenna taas yrittääs eres pyykit pestä.