On kirijoja pirelly

Olimpa eileen kätevänä ja tein heti näin alakukuusta (?) yhyristyksen kirijanpiron pois. Ei siinä montaa tuntia menny, ku vain sai alaattua. Ja nyt on sitte hyvä mieli, ku se on tehtynä. Isäntä saa järijestää tarkastuksen ja kokouksen silloon ku parahimmaksi näköö.

Tänään mulla oli oikeen mukava päivä Raijan seuras. Aamulla kerkesin pestä konehellisen pyykkiä ja käyrä asioolla ennen ku lähärin kyläälemähän. Sillä reissulla meni sellaaset normi nelijä tuntia 😀

Sain ihanan joululahajan: samammoisen turkoosin lyhyryn, jollaasen olin ittekki ostanu aiemmin. Ehkä mä ny maltan heittää vanhat, ruosteeset lyhyryt pois puutarhasta, ku mulla on uus pari sinne. Tai sitte mä sijootan tuon uuren lyhyryn kuistille sen toisen kaveriksi. Voi olla, jotten nuota malta pihalle vierä.. Ja kaiken lisäksi sielä lyhyryn sisällä oli suklaata, mutta ennen kaikkia lahajakorttia Sinooperihin! Mun jo aiva sormet syyhyää päästä keräämähän sieltä kaikkia ihanaa! Mullahan ei askartelutarvikkehia oo ku vain nelijä loorallista, jotta kaikkia ”tosi tarpehellista” vielä puuttuu… 😉

Tänä aamuna mä – hyvin varovaasesti – kuullostelin ittiäni ja musta tuntuu vähä siltä, jotta mä haluaasin taas kirijoottaa. Siitä on varmahan yli kaks vuotta ku on viimmeeksi tuntunu tältä. Nyt pitääs vain malttaa ottaa aikaa sille ja teherä kirijootusharijootuksia, jotta pääsis taas alakuhun, ennen ku tää tunnet menöö ohi. Jos vaikka heti huomenna, ku ei ainakaa tällä tietua oo mitää ohojelmaa. Mulla pitääs olla vielä joitaki harijootuksia tuola mapis, joita oon pistäny taltehen.

Ai niin – ja sitte mulle tuli koululta viesti: ”Kutsumme kaikki tutkinnon aikavälillä 1.7.-31.12.17 suorittaneet juhlimaan valmistumista yhteiseen juhlatilaisuuteen ke 31.1.2018 klo 18-20”. Ja sitte oli linkki, mistä pääsi ilimoottautumahan. Aiva innoosnani ilimoottauruun heti. Meni se viimmeesen koulupäivän kaffitteluhetki joinki hassusti. Ei oikeen hoksattu eres moikata toisiamma tai toivotella hyviä jatkoja, ku jokahinen pelemahti siitä omille tahoollensa. Eikä likikää kaikki ollu eres paikalla. Lisäksi ku poistivat heti seuraavana päivänä sen koulun sähköpostin meirän käytöstä, niin ei saanu eres sitä kautta enää yhteyttä kehenkää. Ku en – tyhymä – hoksannu ottaa kenenkää yhteystietoja aikaasemmin. Tosin mä oon niin huono pitämähän muutenki yhteyksiä, jotta olis voinu jäärä joulun toivotuksihin joka tapaukses. Mutta olispa kiva nähärä porukoota taas ja kuulla, mitä niille kuuluu nyt.

Mainokset

Ihime!

Mä olin aiva varma, jotta nyt ei tuu Kelalta soviteltua, ku viimme kuus maksettihin lomakorvaukset. Mutta itte asias mä sain sieltä enämmän ku normaalina työkuukautena. En tierä, onko sielä tullu joku laskuvirhe, ku eihän tuosta niitten maksupäätöksestä seleviä, kuinka se tuki on laskettu.

Mutta jottei totuus unohtuusi, niin päätöksen loppuhun oli lisätty teksti:

Työttömyysetuus maksetaan alennettuna, jos et ole 65 etuuden maksupäivän aikana riittävän aktiivinen. Etuus alenee 4,65%.

Aktiivisuus on riittävää, jos tarkastelujakson aikana työskentelet palkansaajana 18 tuntia, ansaitset yritystoiminnassa vähintään 241,04 euroa tai olet 5 päivää työllistymistä edistävässä palvelussa tai olet 5 päivää muussa työllistymistä tukevassa toiminnassa.

Lumitöis

Eilisehtoon ja yön aikana tuli lunta ihan reippahan tuulen kans, niin jotta aamulla pihas oli puolimetrinen triivu (= kinos). Ilimootin isännälle, jotta mä voin kuntoolla lumikolan kans.

Ihanasti aurinko alakoo justihin nousta ku menin pihalle! Pakkaasta oli kahariksisen astetta. Onneksi oli köykäästä pakkaaslunta. Silti se kävi ihan hikiliikunnasta. Mulla meni melekeen kaks tuntia, vaikka osan pihasta tuuli oli lakaasnu puhtahaksi ihan jäätä myöte.

Siinä kolatesnani ajattelin, jotta onkahan tämän pihan ihan pakko olla näin suuri… On sen, ainaki aikanansa. Tää on vanha maalaastaloo ja pihaa on pitäny olla sen verran, jotta siinä on hevoospeliillä ja myöhemmin pienellä raktorilla pääsny kulukemahan. Nykyraktoriille tuo piha jäis jo pieneksi.

Tupahan tultua olin hiestä märkänä. Piti levitellä kaikki vaattehet kuivamahan ja päästä äkkiä suihkuhun. Nyt tuntuu kyllä koko kropas, jotta on punnerrettu lunta penkkojen päälle.

Yks suuri ilonaihet tänään oli mustarastas ruokintapaikalla ja tilhiparvi, joka tuli marija-aroniapuskihin syömähän. Tosin tietysti säikähtivät heti lentohon, ku auto meni ohi.

Voi – sanonko mikä!

Mä jo meinasin tyytyvääsnä tänne kirijoottaa, kuinka mä oon tänään itte aktivootunu työnhaus, mutta hallitus on näköjään aina askelehen erellä ja uutta kiristystä ollahan jo valamistelemas.

60 päivän karenssi! Ja mistä löytää joka viikko uuren työpaikan hajettavaksi ku ei uutta hajettavaa oo eres joka kuukausi? Tai voihan sitä tietysti hakia kaikkia maharollisia työpaikkoja (niinku esim. lääkäri, psykolooki, kirvesmies, lvi-asentaja), vaikkei olsi mitää erellytystä oikiasti saara sitä työtä. Siinä kohtaa kyllä alakaa jo yrittäjäkki ärähtämähän. Tai sitte ne ei laita työpaikkoja enää ollenkaa julukisehen hakuhun.

Mutta kerron mä ny kumminki, ku kerran alakasin. Sirpa vinkkas mulle eileen, jotta teekoos saatetahan jatkos tarvita sijaasta, ku heirän ”vakinaanen sijaanen” on saanu muita töitä eikä nyt oo sijaasia tieros. Kiitin vinkistä ja lupasin heti tänään soittaa vs. osastonhoitajalle. Ja soitinki.

Ja mikä yllättävintä, Pirkko muisti heti, jotta sähän ookki ollu meillä aikaasemmin. Joo. Kaks vuotta sitte kolomen päivän aijan. Oon sitte sinä aikana keriinny tekemähän vaikutuksen. 😀 En vain havaannu kysyä, jotta mitä mä silloon oon töpeksiny.

No, Pirkko kyseli vähä kouluutuksesta ja työkokemuksesta ja kehootti laittamahan tierot heirän rekrysivuulle. Ny justihin ei kuulemma oo sijaasen tarvetta, mutta muisteli, jotta joskus puolentoista kuukauren päästä olis maharollisesti ensimmäänen loma alakamas.

Kävin tietysti heti sen puhelun jäläkihin pistämähän tietoni rekisterihin. ”Eihän sitä koskaa tierä, mihinä oksalla se piru istuu.” pruukas äitee sanua.

Jussi Niukkala & Maire Loppi: Tunnelmia lakeurelta kuvin ja sanoon

Kaks ilimajokista osaajaa on pistäny taitonsa samoohin kansihin. Kummastaki näköö, jotta rakastavat tätä kotimaisemaansa. Jussin uskomattoman upeeta kuvia pääsettä kattomahan ainaki Instakrammis ja Mairen runoja voi lukia Feispuukis. Tähän kirijahan Maire on käsittääkseni teheny runot Jussin kuvien innoottamana.

Kyllä täytyy sanua, jotta näihin kuvihin ja tunnelmihin oikeen uppoutuu ja taas ittekki hetken muistaa, kuinka komiaa meillä täälä oikeen onkaa. Jussi on kyllä aiva uskomattoman mahtava kuvaaja. 😀

Riekalehia

Riekaleita

Hiljaisuudessa lipuvat ajatukset ympärilläni
kuin pehmeä pilvilautta.

Yritän tavoittaa niitä,
mutta kosketuksestani ne hajoavat
ja käsiini jää vain riekaleita,
joita en saa enää koottua yhteen.

- Anne Saari -