Ruth Ware: Nainen hytissä 10

Liikkuuko laivalla murhaaja?

Huippusuositun Ruth Waren psykolookisesta trilleristä ei puutu tivistä tunnelmaa ja ahtahanpaikankammua.

Luksusristeelijän neitsytmatka saa orottamattoman kääntehen, ku Lo uskoo nähänehensä murhan. Kukaa muu ei kumminkaa havaannu mitää – eikä ykskää matkustajista oo katees.

Risteelyn jatkues Lo alakaa vähitellen tuntia, jotta on laivalla vankina.

Entä kuka on nainen hytis 10?

Advertisement

Uuret korvat

Siinä ne ny on – mun uuret korvat. Eileen hajettihin. Vanhakki sain joukkohon.

Tosin mä oon vähä pettyny näihin uusihin, ku orotin, jotta näillä saan oikeen superkuulon ja kuulen het, jos kylän toisella laitaa joku purottaa nuppineulan. Mutta musta tuntuu, jottemmä kuule yhtää sen paremmin ku ennenkää.

Se voi kyllä johtua siitä, mitä lääkäriki mainitti, jotta mun kuulonalenema on kumminki sen verran lievä, jotta on vähä siinä ja siinä, onko näistä mitää apua. No en ainakaa kovin ramaattista muutosta oo huomannu. Mutta näillä ny mennähän.

Ei viitti heti mennä säärättämähänkää ku se tietää joka kerta uutta poliklinikkamaksua. Vähä turhan kallista lystiä. Oonhan mä pärijänny laillani tähänki asti. Ja pitää toreta ku äitee aikoonansa, jotta ”ei mun kaikkia tartte kuullakkaa”.

Hääpäivää

Tänään tuli 41 vuotta siitä ku isännän kans lupasimma tahtua. Ja aina vain taharotahan. Mitä ny milloonki.

Tänään isäntä tahtoo, jotta samalla ku käymmä kaupas, niin käyrähän tilaamas mun autolle huolto ja – yllätys, yllätys! – syömäs. Alootettihin sillä syömisellä. Mä sain valita: Mondeo tai ABC. Valittin Mondeon.

Sieltä kurvattihin autoliikkeehin ja saatihin huoltoaika viikon päähän maanantaille. Ja (köh, köh) ohojeet niin rengaspainevalon ku trippimittarinki nollaamisehen… Vähäkö hävetti, ku kummaskaa ei ollu vikaa vaan mä olin ollu vain yksinkertaasesti noloo (= taitamaton). Tai jo pahasti rementootunu, ku kummanki oon osannu aikaasemmin teherä…

Autoliikkeestä lähärettihin purottelemahan kohti Prismaa, mutta isännän hämmästykseksi mä halusinki vielä puutarhamyymälähän. Se nimittään viimmeeksi ihaali sielä runkolaventelia ja mä ajattelin, jotta yllätämpä sen ja ostan sen sille hääpäivälahajaksi. Isäntä ei luonnollisestikkaa muistanu hääpäivää, mutta se keksii, jotta hämpä tarijoski ruaan hääpäivän kunniaksi. 😂 Johonaki vaihees se kattoo kellonsa päivyriä ja kysyy, jotta eihän se tänään oo, eikös se oo vasta 17. päivä. – Ei, ku silloon on poijan syntymäpäivä. 😆

Ostettihin myös melekoonen määrä kesäkukkien siemeniä. Isäntä on taas jättäny niille tilaa kasvimaan reunahan.

Ruokakaupas käytihin ja kotomatkalla mä rupesin pohtimahan, jotta pitääskähän sen laventelin juurehen kumminki istuttaa jotaki, jottei se näytä niin orvoolta, ku ajattelin laittaa sen isoohin saviruukkuhun. Lantmännenilla ei ollu mitää sopivaa, mutta Tokmannilta löytyy hauskaa kaksfäristä maahumalaa. Otin kuvan aika kaukaa, ku mun mielestä se on jotenki niin hauska tuos puorin oven eres.

Tyky-päivä

Sain joku aika takaperin kutsun Tyky-päivähän. En nykyyseltä, vaan tulevalta työnantajaltani. Mun piti oikeen varmistaa, jotta onkahan tää ny tosiaan tarkootettu mulle ku ei työkää oo vielä alakanu, mutta kyllä se kuulemma oli.

Olin kauhian jännittyny, mutta samalla innoosnani päästesnäni tutustumahan samalla kertaa kaikkihin uusihin työkaveriihin. Niimpä mä suuntasin eileen puoli kahareksitoista keilahallille. Sielä oli jo melekeen kaikki muut paikalla vaikka mäki luulin olevani hyvis aijoon.

Mä totesin niille, jotta tästä voi tulla sellaanen tahatoon huumorinumero, kun oon tasan kerran kokeellu keilaamista joskus vuosia sitte. En sentäs päästäny pallua karkaamahan väärähän suuntahan, mutta ei se silti totellu mua ja menny sinne mihinkä mä olsin tahtonu. 😂 Onneksi mä en ota ittiäni enää ihan joka asias niin vakavasti, niin tuumasin vain, jotta jonkuhan pitää aina olla se huonoon. Tunti keilattihin ja tänään se tuntuu persposkis… Keilaamisen jäläkihin suunnattihin Wanhalle Pankille syömähän (entinen Nordea, siitä nimi).

Sen jäläkihin siirryttihin uurelle toimistolle valamistelemahan avajaasia. Viereesestä kaffilasta sai hakia firman piikkihin tarijottavaa. Itte otin teetä ja prinsessakakkua. Kolomantena yrityksenä samoos tiloos on kauneushoitola ja Pankkikulman (entinen Op, siitä nimi) liiketilojen avajaaset oli nyt näitten kaikkien kolomen yrityksen yhteeset.

Vielä ennen kolomelta alakavia avajaasia kilisteltihin kuohuviinillä oman porukan kesken. (Huomaattako – mä puhun jo omasta porukasta…) Olin torella yllättyny, jotta ihimisiä tuli käymähän niin runsahasti. Osansa siinä oli varmahan komialla ilimalla.

Tilitoimiston porukka oli makkara- ja mehuvastaavina ja alakoholittoman kuohujuoman tarijuajina. Jos me oikeen räknättihin, niin makkaraa meni 300 kpl. (25 pakettia, 12 makkaraa paketis.) Mäki sielä olin välillä krillin ääres.

Seittemältä ehtoolla lähärettihin vielä Erkin Haussille, mihinkä osa porukasta oli jo lähteny aikaasemmin valamistelemahan ehtooruokaalua, jonka pomo oli teheny. Hyvää oli!

Olin kotona vasta likempänä kymmentä ehtoolla. Ja ku olin omalla autolla liikentehes, niin sitä kuohujuomaa lukuhunottamatta pysyyn nollalinijalla ja silti mulla on tänään ollu maharotoon väsy. Totesin kyllä, jotta tuollaanen sosiaalisuuren määrä on introvertille aikamoinen enerkiasyöppöö, joten siitä varmahan tuo väsymyski kertoo.

Hauskaa oli muuten se, jotta myöhemmin ehtoolla selevis, jotta nämä kaks naista, joitten kans olin samalla raralla keilaamas, ovat sattumalta samoja, jokka tuloo olemahan mun työkaverit täs uurella konttorilla. 🙂

Työhaastattelus aikoonansa puhuttihin vähä siihen mallihin, jotta aloottaasin ensi naapurikaupungis parin kuukauren perehrytyksellä, mutta nyt pomo meinas, jottei se oo niin kivehen kirijootettu, vaan voin päästä muutaman viikon perehrytyksellä, ku tännekki toimistolle on saatu henkilöötä, jokka pystyy mua tarvittaes jeesimähän.

Pomo murehtii, jotta oonko mä enää ollenkaa halukas tulemahan heille nyt, ku oon nähäny, kuinka hullua porukkaa heillä on. 😆 Mun mielestä se oli normaalin hullua ja hervotoonta. Heillä on ollu melekoonen rutistus ja tarvittivat irtiottua.

Ittiäni jäi vaivaamahan, jotta mitähän ne musta ajatteli. Kun ne ny päivän katteli mua, niin mahtookahan joku tulla siihen tuloksehen, jottemmä passaakkaa joukkohon. Tai tuntuuko jostakusta, jotteivät haluaasi työskennellä mun kans.

Sielä oli itte asias monta uutta työntekijää. Yks oli aloottanu tällä viikolla ja kaks aloottaa vakinaasena harijoottelujensa jäläkihin. Lisäksi avajaasis piipahti yks, joka aloottaa kans maanantaina täs uurella toimistolla, mutta hän ei voinu jäärä piremmäksi aikaa.

Oon aika lailla ottanu loman kannalta näitä lomapäiviäni. Nollannu vanhaa ja ollu ajattelemata uutta. Eileesen jäläkihin uus työ alakaa kuitenki jo tuntua torellisemmalta varsinki ku sielä puhuttihin jo tulevista työtehtävistäki. Palakoosta kuitenki alootetahan, koska se on tutuun ja turvallisin alootus niin mulle ku varmasti heillekki.

Niina Repo: Anteeksianto

EI TARTTE OLLA PSYKOPAATTI TEHERÄKSENSÄ PAHOJA ASIOOTA.

”Seisoon pihalla ja ihaalin talua. Syrämmeni sykähteli villisti ja käteni hikosivat.”

Rauhalan perhe ostaa paritaloon puoliskan Liimatoolta. Siitä alakaa helevetti.

Anteeksianto on romaani taloon hankkimisesta ja sen langettamasta kirouksesta. Se on kuristavas ottehesnansa pitävä tarina siitä, mitä varijoos alakaa tapahtua.

Niina Repo kirijoottaa vetävästi ja lukijahansa luottaen petoksesta, vihasta, joka ottaa vallan sekä pimeyrestä joka asuu meis kaikis.

Pesupäivä

Isäntä päätti pestä autonsa heti aamusta ennen ku on liika kuuma. Mäki menin putsaamahan oman autoni sisältä. Se on ollu mulla toista vuotta, mutten oo vielä kertaakaa siivonnu sitä… Olihan sielä hietaa ihan omiksi tarpehiksi. Isäntä lupas pestä senki sitte ku saan sisustan siivottua.

Ja ku sillä oli kerran painepesuri esillä ja oli komia ilima, niin mä kysyyn, josko se kehtaas pestä matot samalla. Nyt on matot pestynä ja ku oli niin tuulinen sää, niin ne on jo paria räsymattua lukuhun ottamatta kuivat. Sielä ne ny orottaa pukuhuonehen nurkas, jotta mä saisin huushollin siivottua niin, jotta kehtaasin ne laittaa takaasi laattiahan.

Tuliaasia

Mä varmistin, jotta saan Oulusta tuliaasia ja ostin ne itte. 😄

Kampaamosta ostin uuren hiusharijan, ku vanhas piikit siirottaa yks itähän ja toinen läntehen. Ja vähä sillä on nykyysin muutenki ongelmia pitää ittensä kasas. Meinaan päästää sen eläkkehelle. Hopiasamppoota kirkastamahan raitoja ja vielä hiuksihin jätettävä hoitoaine.

Meillä oli parturoonnin jäläkihin varattu pöytä Frans & Camillesta, mutta koska meillä oli tunnin verran aikaa, niin käytihin vähä kaupoos. Oon ties kuinka pitkähän kattellu uutta käsilaukkua, johona olis tarpeeksi taskuja, jotta mä saan kaikki koleheni järijestettyä niin, jottei mun tartte kipata koko pussia ylösalaasin, jos mä tartten sieltä jotaki.

Siinä flikan työmaan lähellä on laukkukauppa, mistä mä pongasin tuon kotimaisen Migantin laukun heti ensimmääseksi. Ja yllätin itteniki, ku valittin tuon beigen vaikka tarijolla olis ollu musta ja konjakinruskiaki. Siinä on kolome isua, vetoketjullista lokeroa, joittenka sisällä on vielä lisää taskuja. Eres ja takana on vetoketjulliset taskut. Niin, ja komia fooriki (= vuorikin) siinä on. Hyvin löysin kaikille tavaroolle paikan.

Sitte mä muistin, jotta mä oon puhunu uusista hanskoostaki, ku vanhat alakaa olla jo monin paikoon puhki. Löysin niistäki mieluusat. Kyllä ny kelepaa. 😆

Ai niin – flikkaki löysi ittellensä laukun ja hanskat, jotta ei ollu ollenkaa paskempi käynti siinä kaupas.

Ruth Ware: Lukitut ovet

”TIERÄN, JOTTETTA TUNNE MUA, MUTTA TEIRÄN PITÄÄ AUTTAA MUA. MINEN OO TAPPANU KETÄÄ.”

Kaikki alakoo työpaikkailimootuksesta: ”Suuri perhe ettii kokenutta lastenhoitajaa.”

Työ vaikutti täyrelliseltä, mutta tietämättänsä Rowan astuu keskelle painajaasta, jonka päätteeksi hän istuu vankilas orottamas oikeurenkäyntiä. Syytettynä lapsenmurhasta.

”Ware on trillerikirijaalijooren parahimmistua.” – Independent

”Vastustamatoon aina ensimmääseltä sivulta viimmeeselle riville asti.” – The Globe and Mail

Kallista on!

Kallista se on nykyään vainajanki elämä. Tuli nimittään justihin maksettavaksi muorin ja faarin hauranhoitomaksu viireksi vuoreksi. Hinta 490,-.

Erellinen sopimus oli kymmeneksi vuoreksi ja hinta 598,-. Tonttimaan hinta on siis nousnu hautuumaalla reilut 61%.

Onneksi jätimmä äiteen tilille sen verran rahaa, jotta tämä maksetahan vielä siitä. Viiren vuoren päästä pitääki sitte jo kaivella omia kupehia.

Ilonpilikahrus

Ku ei aina voi olla suurta ja mahtavaa, niin silloon pitää ottaa ilo irti pienemmästä.

Tää kuva on viimme viikolta, ku olin saanu klasit pestyksi ja aurinko alakoo paistamahan. Mä tulin ihan vain ilooseksi siitä ku mä tajusin, kuinka palijo mä tykkään meirän keittiöstä justihin sellaasena hetkenä.