Hakemuksia, hakemuksia

Oulun keikan jäläkihin pirin pääsiääsen aijan paussia työkkärin sivuulta. Ja ku sitte tällä viikolla sinne ensimmääsen kerran kurkistin, niin totesin, jotta samat työpaikat täälä näyttää olevan ku ennen reissuaki. Silti mä käyn sielä joka päivä kattomas, jos jotaki hajettavaa löytyys. Ja nyt on sitte löytynykki.

Pari hakemusta oon taas pistäny matkahan. Tosin kumpiki oli ostoreskontranhoitajan vuoren mittaanen sijaasuus. Miks justihin ostoreskontrapaikkoja on tarijolla, ku mä oon teheny pääasias myyntireskontraa. Höh!

Ykskää hakemani työpaikka ei oo ollu sellaanen, jotta olsin voinu siliällä syrämmellä vakuuttaa, jotta oon teheny sitä työtä ennenki ja kyllä onnistuu. Mutta ei auta ku yrittää.

Työkkäristäki vastasivat tänään siihen mun soittopyyntöhön, jonka viikko sitte jätin… Ja vastaus oli, jotta en kuulu tällä hetkellä palakkatuettavihin. Ku mun tukirahat meni rautakauppiahalle koko siltä puolen vuoren aijalta, mitä sitä voirahan yhtäjaksoosesti maksaa. Sen jäläkihin joutuu kymmeneksi kuukaureksi ”jäähylle” eli pois palakkatuen piiristä.

Ja senki jäläkihin pitää olla uhkana, jotta vuoren työttömyysaika alakaa täyttymähän. Ja kaiken lisäksi pitääs työllistyä jollekki alalle, jota ei ennestänsä osaa, niin jotta on perusteltua maksaa sitä työnantajalle, kun se joutuu käyttämähän aikaansa ohojaamisehen ja opettamisehen. 

Mainokset

Jenny Lexhed: Kun rakkaus ei riitä – Äidin kamppailu lapsensa puolesta

Jennyllä ja miehensä Calle ovat yrittäjiä. Yrityksellä menöö hyvin, he ovat ostanehet taloon ja sitte syntyy vielä Lucas, heirän ensimmäänen lapsensa.

Mutta Lucaksen syntymän myötä elämähän hiipii huolen varijo. Vähitellen Jenny alakaa aavistaa, jotta Lucas ei oo niin ku toiset lapset. Hän aavisteli, jotta Lucas saattaas olla autisti, mutta kun hän puhuu siitä Callelle, niin tämä ei halua ensi eres kuulla asiasta – sen enempää ku Callen äiteekää.

Jennyä jää ensi asian kans yksin ja se vaivaa niin, jotta hän viettää yökauret ettimällä tietua autismista ja terapiamuoroosta, joista vois olla Lucakselle apua. Jenny ei syö, ei nuku ja ajautuu lopuuksi psykoosis pakkohoitohon sulijetulle osastolle.

Vähitellen hän toipuu ja Lucaksenki kuntoutus pääsöö vauhtihin. Se vaatii valtavasti väkiä, jokka on valamihia tekemähän töitä sen etehen, jotta Lucakselle pystyttääs antamahan maharollisimman palijo evähiä elämän varrelle.

Alakupuheesnansa kirijoottaja kiittelööki erityysesti anoppiansa, joka torella suurella panoksellansa sitoutuu Lucaksen kuntouttamisehen.

Jenny tuntoo myös huonoa omaatuntoa siitä, jotta etenki Lucaksesta seuraava lapsi, Sara, jää vaille riittävää huomiota, koska Lucaksen erityystarpehet ajaa aina ohi. Sitte ku syntyy vielä yks vauva, Ida, niin Saralle jää entistä vähemmän aikaa.

Mutta Sara sentäs pystyy ilimaasemahan pettymyksensä toisin ku Lucas, joka oppii vasta vähitellen kuntoutuksen eristyes kommunikoomahan puhumalla

.

Karin Slaughter: Triptyykki

Oon päättäny lukia kaikki kirijastosta löytyvät Slaughterit. Ei oo enää montaa jälijellä. Tämä oli tosi paksu opus – yli 500-sivuunen, sen takia säästin sen Oulun reissulle, jottei vain lukeminen lopu kesken. Tosin nuorilla on hyllyt täynnä, jotta olsin mä sieltä löytäny lukemista.

Mutta joo, tällä kertaa Will Trent kutsutahan Michael Ormewoodin avuksi, ku vuokrakerrostaloon rapputasantehelta löytyy kuollu ilotyttö, jonka kieli on purtu irti.

Tapaus vaikuttaa hyvin samanlaaselta ku yli kakskymmentä vuotta sitte sattunu teinitytön raiskaus ja murha, josta tuomittu John Shelley on just pääsny vankilasta eheronalaasehen.

Vapauruttuansa John asuu pienes kämpäs, työskentelöö autoputsarina ja on eheronalaasvalavojan tarkan silimälläpiron alaasena. Olisko hän silti voinu teherä uurestansa samanlaasen rikoksen?

Entä kuka on käyttäny Johnin henkilöllisyyttä hänen vankilas ollesnansa? Ja miksi kukaa haluaas käyttää raa’asta rikoksesta tuomitun henkilöllisyyttä?

Haastattelus käyty

No niin, tänään oli se haastattelu. Mun mielestä meni ihan kohtuullisen hyvin siihen asti, ku juttelin vain pomon kans.

Ku tämänhetkinen työntekijä tuli kertomahan työstänsä, niin mulle tuli hänestä sellaanen vastahakoonen, jopa vähä vihamielinen vaikutelma. Sellaanen, jotta hän kattoo mua nenänvarttansa pitkin ja tuli tunne, jotta ”Sähän et ainakaa tuu mun työtäni tekemähän”. Jos hänellä on jotaki sananvaltaa seuraajansa valinnas – niin ku tietysti pitääski olla ku eihän kukaa muu tunne hänen työtänsä niin hyvin ku hän – niin se en oo varmasti minä.

Ymmärrän toki senki, jotta häntä varmasti harmittaa se tieto, jotta hänet olis vakinaastettu, jos kaikki muutokset olis ollu tieros aikaasemmin. Hän oli kuitenki ehtiny teherä oman ratkaasunsa jo siinä vaihees, ku kaikki palikat oli vielä ihan levällänsä.

Voi olla, jotta tää oli ihan vain mun omaa kuvitteluani, ku ne työt, mitä hän lujetteli, oli kaikki mun osaamisalueeni ulukopuolella. Lisäksi sielä oli listattu sellaasia tehtäviä, joita ei aikaasemmin ollu mainittukaa. Neki menöö pahasti ainaki epämukavuusalueelle, jos ei muuta.

Kovasti kuitenki yritin vakuuttaa olevani halukas oppimahan ja tekemähän töitä. Mutta se ei taira aiva piisata.

Niille on tulos muitaki haastateltavia. Mun etuna on kuulemma se, jotta oon paikkakuntalaanen ja se, jotta olsin kiinnostunu opiskelemahan työn ohes. Mutta sitte isoo miinus on tietysti se, jotten oo mitää heirän kuvaalemistansa töistä teheny ennen.

Mun piti vielä selevittää, onko se opiskelu ylipäätänsä maharollista ja mitä se vaatii. Sekä sen, jotta olisko mun palakkaamisehen saatavis palakkatukia. Kouluutuksesta laitoon Päivi-opettajalle sähköpostia. En viittiny soittaa, ku ajattelin, jotta se on kumminki justihin opettamas. Päivi oli mulle jo vastannukki:

Tämä koulutus toteutetaan niin että opinnot aloitetaan teoria 
opinnoilla. Näitä toki voidaan miettiä kohdallasi että mitä 
osaamista sinulla on ja jos mahdollista ne jätetään pois. 
Mahdollista on myös se että jos saat töitä tekisit taloushallinnon 
opinnot suoraan verkossa meillä ja jos saat töitä niin oppisopi-
muksella. Siihen voitaisiin liittää  opintoja esim. kirjanpidosta 
ja tilinpäätöksestä liiketalouden perustutkinnosta. Ne olisivat 
lähipäiviä.

Sitte yritin soittaa työkkärihin ja jonotin kahtehen eri otteehin varmahan ainaki 15-20 minuuttia ja kuuntelin särööstä nauhootusta ja välillä herrashenkilö huomautti, jotta sä voisit kyllä hoitaa asias netiski. Lopuuksi se kyllästyy muhun ja ilimootti, jotta sua ei voira pitää enää kauempaa langoolla. Jos haluat, niin voit jättää soittopyynnön ja sua yritetähän tavoottaa yhyren kerran tämän päivän mittahan. No, jätin soittopyynnön vaikka epäälin, jottei sieltä mitää kuulu. (Erelliskerralla ei nimittään kukaa soittanu.)

Yllätyksekseni se soitto tuli aika pianki. Mutta ei siitä ollu mulle mitää apua. Soittaja oli palavelutiskin ihiminen ja se sanoo, jottei hänellä oo mitää valtaa sanua tuohon palakkatukiasiahan mitää. Lupas laittaa soittopyynnön virkaalijalle, mutta niitten takaasisoittoaika on peräti viis työpäivää, niin jotta pahimmas tapaukses sen tieron saamisehen voi mennä toista viikkua ku täs on pääsiäänenki välis.

Laitoon sitte sinne työmaalle pomolle väliaikatietua, jotta oon yrittäny selevitellä asiaa, mutta tuohon palakkatukehen en vielä saanu selevyyttä. Ei jää ainakaa siihen luulohon, jotten oo teheny mitää asian etehen.

Eileen oli tullu taas yks hylyky työhakemuksehen. Mutta se oli muotooltu niin kauniisti, jottei siitä voinu pahoottaa eres mieltänsä: 

Kiitos hakemuksestasi toimistollamme avoinna olleeseen tehtävään.

Saimme peräti 111 hyvää hakemusta, joten niiden läpikäyminen oli haastava tehtävä.

Valintaprosessi on nyt valmis. Valitettavasti valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.

Haluan kiittää sinua kiinnostuksestasi ja toivotan samalla hyvää pääsiäistä ja alkavaa kevättä.

 Tänään puolestansa oli tullu työkkäristä haastattelukutsu sinne hakemahani kokopäivääsehen kouluutuksehen. Meen haastatteluhun 17.4. jos ei tämän työpaikan suhteen tuu sitä ennen selevyyttä.

Oon ollu joinki ihan pyörryksis vielä tuon Oulun reissun jäliiltä, jotten oo saanu oikeen mitää järijellistä aikahan ja pääsiäänenki pääsi vähä yllättämähän.

Niin jotta oikeen hyvää pääsiäästä sulle!

Terveesiä Oulusta!

Oltihin siinä toista viikkua koiran- ja taloonvahtiina, jotta meirän nuoripari pääsi vihiroonki häämatkallensa. Olivat Teneriffalla.

Oliki kuulemma ollu oikeen ihana loma. Oli ollu hyvät ilimat ja tarpeeksi lämpööstä. Olivat pelannehet minikolffia, käynehet eläänpuistos ja vesipuistos, shoppaallehet, uinehet meres ja altahis, ottanehet aurinkua ja nauttinehet elämästä. Niin pitiki!

Me nautittihin Metkun seurasta. Isäntä hoiteli talonmiehen hommia: purotteli puolen metrin kerroksen lunta katolta – ja se oli Metkun mielestä hirviän pelottavaa silloon, kun se oli sisällä. Mutta kun se pääsi pihalle, se oli ihan villinä siitä katolta putoolevasta lumesta ja yritti saara kaikki lumipaakut kiinni. No, se ei tietysti oikeen auttanu isännän hommaa, kun sen piti varua ja kattua, mihinä koira on..

Sitte isännällä oli sielä listootushommia, ku remontin jäläkihin oli muutamasta paikasta vielä listat irti. Ja taas oli Metkun mielestä aiva kamalaa, ku naulapyssy paukkuu.

Kaikkista hupaasinta oli kuitenki eileen, ku mä ajattelin vähä siivota ennen ku nuoret tuloo kotia. Imuroottin ja pesin laattiat. Imuriki oli aika kamala vekotin Metkun mielestä, mutta laattianpesun jäläkihin mä otin esille vielä kauhistuttavamman kapinehen: pölyhuiskan.

Se täräji ku lankavyyhti ja kiipes isännän sylihin turvahan. 😀 Ja rauhoottuu, ku mä katosin huiskani kans näkyvistä. Ihime koiruus. 

Lenkkeelyt me jätettihin aiva muutamahan kertahan, ku Metkulla on nivelrikko ja siitä huolimata sillä on niin kova vauhti ja into lenkillä, jotta lenkin jäläkihin se sitte nilikuttaa. Parina päivänä oli pakko antaa särkylääkettä, mutta ei sekää oikeen ollu kivaa, ku tuntuu, jotta siitäki tuli huono olo. Oli jouruttu vaihtamahan lääkettä, kun sen tavanomaases lääkkehes on toimitusvaikeuksia.

Oli kyllä ittellekki oikeen lomaa, ku oli irti näistä kotoympyrööstä eikä ollu mitää pakollisia töitä. Toki mä kokkasin ja pesin kaikki pyykit sielä ja siivoolin, mutta ne mä tein ihan omasta vapaasta taharostani.

Katteltihin telekkaria, kuunneltihin musiikkia, mä färittelin ja luin tai täytin ristikoota tai surffaalin flikan konehella netis. Ja rapsutin ja helliin Metkua syrämmeni kyllyyrestä. Flikka meinas, jotta se on lellitty ny täälä ihan pilalle. 😀

Oli hyvä ratkaasu mennä sinne, eikä tulla koiran kans tänne. Sielä se sai olla omis, tutuus ympyröösnänsä eikä se vaikuttanu ikävöövän kotoväkiä ennen ku vasta eileen.

Eikä Oulun reissua iliman kameran räpsährystä… Isäntä onnistuu taas kuvauttamahan ittensä, ku se vei nuoret lentokentälle. Kotona oli kirijet poliisilta orottamas. Selevis onneksi huomautuksella, ku nopeutta oli ollu 53 viirenkympin alueella.

Isännän silimäkki on ny operootu. Loppujen lopuuksi ne piti operoora molemmat. Ei kuulemma ollu kivuliasta, mutta sanoo, jotta tuntuu ilikiältä, kun ne laittoo jonku linssin silimän pintahan. Tänään tuli epikriisiki, mutta eihän siitä mitää ymmärtäny. Sitä ittiänsä nauratti, ku sielä mainittihin ”hyvät pigmenttipöllähdykset”. 

Niin – ja ennen reissuhun lähtyänsä vävypoika sai vielä tieron, jotta viimmeeset näytöt on arviootu ja näin ollen valamistuu putkimieheksi. Tutkintopaperia orotelles: Onneksi olokohon!

Mielenkiintoonen tarijous

Multa kysyttihin tänään, oonko tällä hetkellä töis. Ku selevis, jotta en oo, niin kysyttihin, kiinnostaasko työnteko. No totta kai kiinnostaa.

Ongelma on vain se, jotta kysees on kirijanpitäjän pesti eikä mulla oo koulutusta eikä kokemusta kirijanpirosta eikä varsinkaa tilinpäätöksestä. Tosin ei kuulemma nykyyselläkää kirijanpitäjällä oo minkäämmoista tutkintua, on työn kautta itteoppinu.

Mun mielestä kirijanpito on kyllä niin spesiaalihommaa, jottei sitä alaata tekemähän ihan kylymiltänsä.

Nykyynen määräaikaanen kirijanpitäjä on jäämäs pois toukokuun lopus ja pomo jää äitiyslomalle keskiviikkona ja hänen sijaasensa aloottaa torstaina. Kirijanpitäjän vakanssi on ollu määräaikaanen, koska heirän kirijanpitonsa oli ollu tarkootus siirtyä talousosastolle, mutta ei ny sitte siirrykkää. Kirijanpitäjä olis vakinaastettu, mutta se oli jo keriinny teherä uuret suunnitelmat ja niillä on kiirus saara uus työntekijä.

Paikkaa ei kuulemma täs vaihees laiteta avoomehen hakuhun justihin tuon kiiruhisen aikataulun takia. Mä en oo kirijanpitäjä (sitä vartenhan mä hain sinne kouluutuksehenki), mutta en suoralta käreltä tyrmännykkää vaan lupasin mennä torstaina käymähän ja kuullostelemahan, olisko musta siihen hommahan. Sanoovat, jotta kirijanpitäjistä on pulaa eikä heillä ollukkaa tieros yhtäkää, jota olisivat voinehet kysyä.

Olivat sen rautakaupan asiakkahia, mihinä olin töis, joten jonku verran tierän jo laskutuksen kautta, mitenkä tarkkaa kirijanpito sielä on. Jokaasta kohoretta seuratahan eriksensä ja lasku piti olla hyvin tarkkahan eritelty.

Kirijanpitäjälle kuuluu myös ostoreskontran hoito sekä muut hallinnolliset tehtävät.

Sen verran jo kattelin nuota koulutuksiaki, jotta tutkinnon vois suorittaa myös työn ohes. Se antaas ittelle varmuutta ja tietysti se olis myös yrityksen etu, jotta kirijanpitua hoitaas ihiminen, joka oikiasti tietää, mitä on tekemäs.

Mä sanoon isännälle, jottei mulla riitä uskua itteheni niin, jotta kuvittelisin seleviäväni siitä työstä. Isäntä kommentoo, jotta se justihin onki mun ongelma, jotten mä usko itteheni ja omahan osaamiseheni. Mutta hei, kysees on kirijanpitäjän homma! Eikä siinä olsi ku kuukausi aikaa opetella nykyysen kirijanpitäjän kans. Enkä tierä, kuinka palijo talousosastolta sitte vois jatkos saara apuja.

Voi olla, jotta jonsei tuu unetoon yö, niin ainaki on painajaasia tieros.

Anja Kohonen: Nerokas nolla

Anja Kohonen työskenteli Euroopan neuvostos kustannuslaskijana ja haaveeli hankkivansa verovapaan auton, niin ku useemmat ulukomailla työskentelevät.

Sitä ennen hän päätti kuitenki käyrä silimälääkäris tarkistuttamas näkönsä, jottei autoolemisen kans tuu ainakaa sen takia mitää ongelmia.

Se lääkärireissu toristi oikiaksi Anjan – terveyren perikuvan – ajatuksen oikiaksi: ”Kun kerran sanoo lääkärille päivää, ei sittemmin tervettä päivää näe”.

Hän ei ollu ikänä tuntenu ittiänsä kipiäksi, jos ei ny lasketa useen toistuvaa päänsärkyä, mutta se ei hänen vauhtiansa ollu koskaa haitannu eikä sen takia oltu pois töistä. Silimälääkärikäynnistä alakoo lääkäriltä toiselle hyppääminen ja lopuuksi ennenaikaaselle eläkkehelle siirtyminen.

Anja nimittäin näki – tai ei nähäny – asioota ihan omalla laillansa, mutta koska niin oli ollu aina, ei hän tienny, jotta hänen näkökyvysnänsä olis jotaki kummallista tai erilaasta ku muilla. Toki joskus hän hämmästeli, mitenkä toiset voi nähärä ja huomioora asioota, mitä hän ei näe.

Ihimisen aivot on ihimeellinen koneesto ja Anjaki oli kehittäny ittellensä monenmoisia seleviytymiskeinoja ja korvaavia toimintoja, jokka oli hänelle ihan luontaasia eikä aiheuttanu kummeksuntaa ku korkeentaan kanssaihimisis.

Alakaa huvitus loppua!

Nimittään työnhausta.

Mä hain joulukuus yhtä toimistotyöntekijän paikkaa ja nyt se paikka näyttää olevan taas haus – sanasta sanahan sama ilimootus.

Eli mun hakemuksellani (eikä ilimeesesti monen muunkaa) oo yhtää mitää virkaa vaan ne menöö suoraa silippurihin.

Kaiken lisäksi täältä paikasta ei koskaa vaivauruttu eres ilimoottamahan mitää valinnasta/valittematta jäämisestä.

Mitä järkiä on enää eres yrittää? Tämän ikäänen on selevästi pelattu jo pois työmarkkinoolta.

Ja ku ei tää ollu eres ensimmäänen kerta. Näinhän käytihin jo joskus aikaasemminki.

En torellakaa aio nähärä enää hakemisen vaivaa tämän työpaikan suhteen. Pitäkää tunkkinna! :/

Alakaa mietityttää se kouluki. Mitä sekää hyöryttää, asia ei oo yhtää sen kummeet vuoren päästä. Päinvastoon.

Peter James: Kuolema ei rakasta ketään

Lorna Belling on kampaaja, joka teköö kotona töitä. Hänen miehensä Corin on väkivaltaanen ja pahoonpitelöö Lornaa.

Lorna on kuitenki keksiny pakotien avioliittohelevetistänsä. Hänellä on pieni vuokra-asunto, mihinä hän on jo puolentoista vuoren aijan tapaallu rakastajaansa Gregiä. Lorna haaveeloo yhteesestä tulevaasuuresta Gregin kans, kunhan tämä vain ottaa eron vaimostansa.

Kaikki kuitenki muuttuu, ku yks Lornan asiakas näyttää kuvia lomareissultansa. Kuvis on Greg vaimonsa kans ja niis kuvis pariskunta näyttää onnelliselta. Seleviää myöski se, jottei Gregin oikia nimi ookkaa Greg.

Pian sen jäläkihin Lorna löyretähän kuollehena vuokra-asuntonsa kylypyammehesta. Tappooko hänet Greg, Corin vai joku muu? Vai oliko kysees itsemurha?

Piekana!

Tänä aamuna isäntä huomas isoon linnun naapurin puus ja huusi mulle, jotta ”tuu ny kattomahan, mikä lintu tuo on”.  Oli sen verran kaukana, jottei oikeen saanu selevää. Mutta samas puus oli varis ja harakka ja niistä sai mittasuhuretta, jotta tämä oli selevästi isoompi lintu.

Aikansa sitä tiiraaltihin, niin mä hain lopuuksi kaukoputken ja sillä sai selevää, jotta se oli piekana! Luontoportin mukahan erittään uhanalaanen ja rauhootettu laji.

Joku vuosi takaperin tuola vähän matkan pääs oli useenki piekana istuksimas katuvalon päällä, mutta olipa mahtavaa nähärä se täälä meilläki. Tosin tuola Luontoportin jutus sanottihin, jotta se pesii vain Mettä- ja Tunturi-Lapis ja muolla päin se viipyys vain muuttomatkallansa. En tierä, oliko se erellisvuosien lintu sitte joku nuori yksilö, joka ei vielä tienny sitä, jottei tänne jäärä. Isäntä tiesi sanua, jotta se olis jopa pesiny jonku sorakuopan tienoolla parin-kolomenkymmenen kilometrin pääs.

Isäntä pyysi, jotta yrittääsin ottaa siitä kuvaa parvekkehelta, mutta sehän lehahti lentohon heti, ku parvekkehen ovi aukes. Harmi!

Mä ajattelin ittekseni, kuinka sykähryttäviä tuollaaset luonnonvaraasten eläänten näkemiset on. Mutta niistä ei varmahan yksikää ilahru meirän ihimisten näkemisestä. Paitti ehkä ne, jokka on oppinu, jotta ihimiset ruokkii niitä. Eikä nekää siitä ihimisestä välitä, vaan ruaasta. 😀

Iltapäivällä ilahrutti vielä toinenki siivekäs, jota ei oo näkyny koko talavena. Nimittään viherpeippo. En kyllä nähäny muita ku sen yhyren tuos ruokintapaikalla.

Sen sijahan yhtä keltasirkkua kävi surko. Epäälen, jotta se oli loukkaantunu. Se ei nimittäin lähteny ruokintapaikalta mihinkää, vaikka mäki menin pihalle. Se kyllä söi ja pääsi pomppimalla liikkumahan, mutta sen höyhenys oli vähä takkuusen näköönen. Olisko joutunu haukan tai kissin kynsihin. Tai saattaahan se olla muutenki vain sairas.