Teemu Potapoff – Julius Konttinen: Selviytyjät – Kirja elämästä

Täs kirijas kymmenen ihimistä kertoo oman elämäntarinansa.

Joku on alakoholistiperheestä, joku toinen on ollu alakaholisti ja narkkari, on jouruttu kohtaamahan oman lapsen kuolema, syöpä, seksuaalista hyväksikäyttöä, raiskaus jne..

Rankkoja tarinoota siis. Mutta kukaa ei oo jääny ”tulehen makaamahan” vaan on menny elämäs etehenpäin. Sen takia kirijan nimi on Selviytyjät.

Mainokset

Pauliina Susi: Nostalgia

Oon näköjään jo aikaasemmin laittanu tästä hyvin lyhkääsesti kommenttia.

Tää on ollu mulla yöpöyrällä ehtoolukemisena pitkän aikaa, jotta vähä jäi hataraksi juoni, niin jottei mulla oikeen mitää lisättävää oo tuohon erellisehen.

Konehet vaihtohon!

Mun tulostin on takkuullu jo pitkän aikaa. Se on teheny tosi huonua jäläkiä eikä tulostuspäitten puhuristamisella oo ollu muuta vaikutusta ku se on vain puhuristusajon jäläkihin räiskiny mustetta ympäri paperia. Sitä paitti se puhuristusajo syö tuhottomasti färiä. Varmahan ainaki yhyret kasetilliset oon haaskannu siihen.

Tänään se tulostin suvaatti ilimoottaa, jotta punaanen färi pitääs vaihtaa. Eikä mulla luonnollisestikkaa ollu sitä kotona. Päätettihin lähtiä Prismahan hakemahan. Kotua lähties päätin jo, jotta katton uusien tulostimien hintoja. Ja niinhän siinä käytihin, jotta tulostin maksoo 6,- enemmän ku färien monipakkaus.

Kotia tultua rupesin asentamahan tulostinta ja sain ku sainki toimimahan. Tosin jotaki jäi ilimeesesti asentumatta, kun se vain ilimootti, jotta orottaa… Mä puolestani kyllästyyn orottamahan ja pistin sen asennusikkunan kii. Ehkä sen takia skannaus pitää ny teherä pitkän kautta eikä se koko skannaustoiminto ollu muutenkaa niin kätevä ku vanhas konehes. Mutta ehkä tähänki tottuu.

Tuos jo aikaasemmin mun näyttö irtisanoutuu. Mulla on ollu näyttönä isännän velijeltä saatu tv, mutta yhtenä ehtoona se meni yhtäkkiä pimiäksi. Mulla oli siinä vaihees vielä netti auki, mutta emmä pääsny kirijautumahan sieltä pois, ku en nähäny mitää. 😀

Mä vähä kääntelin ja ”hellästi” taputtelin sitä ruutua, niin se äkkiseltänsä vilahutti mulle kuvaa ja prätäji (= rätisi) uhkaavasti. Joku kosketushäiriö sielä varmahan oli. Onneksi poijan kämpäs oli vanha, hylijätty näyttö, jonka otin käyttöhön.

Toivottavasti ei vanha sanonta ”Ei kaks iliman kolomatta” pirä paikkaansa, koska täs ny ei oo enää muuta ku keskusyksikkö, joka voi mennä pimiäksi. Seki on kyllä varmahan vain aijan kysymys, ku se on jo vuosia teheny sitä, jotta se lakkaa yhtäkkiä toimimasta. Ei tapahru hiirestä eikä näppäämistä mitää. Ei eres Ctrl-Alt-Deletestä. Silloon ei auta ku puutata koko kones.

Pari vuotta sitte käytin tuon konehen huollos ja sielä olivat tehenehet sille rasituskokeeta, mutta luonnollisesti se sielä oli ollu vieraskoria eikä ollu yhtää temppuullu. Arvelivat, jotta kovalevy sielä luultavasti oireeloo. Saattaa kuulemma yks kaunis päivä vain lakata toimimasta.

Pitääs vissihin taas ottaa varmuuskopioota. Minkä ihimeen takia se on sellaanen juttu, jotta sitä vain siirtää ja siirtää. Mä aina ajattelen, jotta sitte etäpäivänä, ku oon muutenki konehella. Ja pah! En oo kertaakaa teheny vielä. Mutta kyllä sitte harmittaa, ku kaikki uusimmat tierostot häviää ku pieru Saharahan.

Laiska lauantai

Heräsin joskus puoli seittemän aikoohin. Nyt olin kartalla – tai pikemminki kalenterilla – ja tiesin, jottei tartte lähtiä mihinkää. Mutta ku uni loppuu, niin se loppuu.

Sain taas rauhas färitellä ja lujeskella ennen ku isäntä nousi.

Isäntä lähti heti aamusta lenkille, ennen ku ilima lämpiää liikaa. Mä menin pesöhön kuistin klasit ja vaihroon sinne karteekit (= verhot). Tätä vauhtia on syksy, ennen ku kaikki klasit on pestynä… Ja sitte pitääski jo aloottaa kierros taas aluusta.

Mutta mä oon ny päättäny, jotten ota mitää stressiä mistää kotitöistä. En anna ulukopuolisten – tai itte kehittelemieni – paineetten vaikuttaa siihen, mitä mä teen ja koska mä teen. Teen silloon ku sattuu huvittamahan. Tänään ei huvittanu tuon enämpää.

Mä oon aina kantanu huonua omaatuntoa siitä, jotten oo niin ahkera ku ”pitääs” (kuka sen määrittää?) enkä oo mikää tuhattaituri, mitä tuloo huushollinhoitohon. En kasvata vihanneksia/juureksiani itte, en säilö, en juuri koskaa leivo, en oo mikää kurmeekokki, en sisusta, en ompele, en tykkää siivota enkä kitkiä rikkaruohoja jne…

Aiva turha verrata ittiänsä toisihin. Aina on joku, joka teköö palijo ahkerammin tai paremmin ku minä. Enkä mieti enää sitä, jotta mitä muut ajatteloo. Meillä mennähän näin ja jonsei se jollekki kelepaa, niin saa tulla aiva vapaasti teköhön.  No, se siitä ja loput kirijees.

Ruaan kans on sama juttu – sieltä mennähän, mihinä aita on matalin. Tänään keitin spakettia ja soosiksi kärtsäsin jauhelihaa, pusersin joukkohon pari valakosipulin kynttä, lusikallinen texmex-maustetta, purkillinen chilimaustettua tomaattimurskaa ja lopuuksi pussillinen juustoraastetta. Ja hyvää oli. Isäntäki oikeen kyseli, jotta mitä mä oon sinne soosihin laittanu. 😀

Hetken sulateltihin ateriaa, ennen ku lähärettihin pyöräälemähän kylille. Piti käyrä hakemas ruokarahaa koulua varte (maksan sen 4,60 € mieluummin käteesellä ku pankkikortilla), vein Sarin tyynynpäällisen postihin ja hain Tokmannilta mallilankoja Sarin hartiahuivia varte. Sen jäläkihin oonki enimmäksensä vain vetelehtiny.

Eihän se ny niin menny

Heräsin aamulla puoli kuurelta. Väsytti, mutta ponkaasin ylähä. Laitoon makuukamarin oven kiinni, jotta isäntä saa vielä nukkua. Vasta vessas mä heräsin niin palijo, jotta tajusin, jottei mulla ookkaa koulupäivä! Olsin saanu minäki vielä nukkua. En siinä vaihees enää viittiny mennä takaasi. Isäntä olis kumminki heränny oven aukaasuhun.

Kiipesin yläkertahan färittelemähän siksi aikaa ku isäntä heräs. Sen jäläkihin laitoon pyykit koneehin ja rupesin tekemähän etäpäivän tehtävää. Tai ensi mun piti synkronoora tämä kones sinne koulun intrahan. Mutta, mutta… Eihän se ny niin menny, ku olin kuvitellu. Löysin kyllä ne tierostot, jokka olin koulus tallettanu pilivipalaveluhun, mutta kotua en saanu sinne tallennettua. Herijas vain, jotta tilaus on vanhentunu. Se viittas siihen mun viimmevuotisehen tilihini eikä sille kelevannu nämä uuret tunnukset.

Ku olin aikani pyöritelly kaikippäin niitä tunnuksia, eikä mikää auttanu, soitin lopuuksi tukehen. Seki oli vähä ihimeesnänsä ja sanoo, jotta heirän pääs näyttääs, jotta kaikki on kunnos. Lopuuksi se eherootti, jotta lataasin koko Office-paketin uurestansa. Lataus kesti niin kauan, jotta lopetin siinä vaihees sen tukipuhelun ja lupasin soittaa uurestansa, jos ei se auta. Ei auttanu, mutta en enää viittiny soitella, vaan päätin ruveta teköhön tehtäviä, jottei mee koko päivä aiva haaskeelle.

Siinä vaihees olin jo niin hermona, jotta tuntuu, jotten ymmärtäny niistä tehtävistäkää enää mitää. Sain mä ne tehtyä, mutta nyt täytyy tunnustaa, jotten tierä, onko yhtää oikeen. Onneksi niitä ei tartte palauttaa opettajalle, vaan ne tarkastetahan maanantaina.

Temppuulemalla sain tehtävät tallennettua pilivehen. Ne ei suostunu tallentumahan suoraa sinne, vaan mun piti tallentaa ne ensi omalle konehelle ja sieltä larata sitte pilivehen. No, toisaalta ihan hyvä, jotta ovat kotikonehellaki.

Siinä vaihees oli jo kilijuva näläkä, mutta huushollis ei ollu mitää, mistä keittää. Isäntä eherootti, jotta käyrähän ABC:llä syömäs, niin ei tartte kuuman hellan vieres seisua. Sopii mulle! Samalla reissulla käytihin hakemas niitä ruokavärkkiä viikonlopuksi.

Kotona tyhyjäsin tiskikonehen ja sen jäläkihin pääasias istuksiin lukemas. Mitä ny otin sellaaset varttitunnin mikrotorkut hierontatuolis. Se friskas (= virkisti) sen verran, jotta jaksoo taas käyrä lenkillä. 

Kauneusvirhe

Viimme yönä mä kattelin kauhufilimiä. Siinä oli mm. sellaanen kolomimetrinen viheriä, pitkäkärsäänen kameleontin näköönen otus, joka kaatoo ihimisiä maahan, poras kärsänsä niitten mahannahaan läpi ja imi sisuskalut kitusihinsa. Ku mä sitte heräsin siitä, niin pohoriin, jotta tohorinkahan mä nukahtaa uurestansa, jos se sama uni jatkuu. Ei jatkunu. Tai ainakaa en muista. Eihän mun kohta passaa kattua enää Avaraa luontuakaa, ku seki on pian liika jännittävä.

Saatihin tänään ne toissapäivääset kokeet takaasi. Mulla oli ennakkohon se käsitys, jotta ihan hyvin ne meni, mutta ne oli menny oikiastansa vielä paremminki. Tuli kiitettävä. Sain 59/60 pistettä. Pitihän sielä se yks kauneusvirhe olla… Enkä mä sitä kohtaa ollu hoksannu eres epäällä vääräksi. 😀 Se oli sellaanen hämäännys. Periaattees mä olsin tienny oikian vastauksen, mutta jumitin yhtehen kysymykses olevahan sanahan ja menin siinä mettähän. Mutta hyvä näin. Kokeet oli joko helepot tai meillä on taas osaava ryhymä, ku kukaa ei ollu saanu eres tyyryttävää, vaan kaikilla oli joko hyvä tai kiitettävä tulos.

Tänä päivänä opiskeltihin lisää alv-asiaa ja täytyy tunnustaa, jotta se alakaa jo tuntua niin monimutkaaselta, jotta en tierä, opinko niitä koskaa. Mä en ainakaa vielä sisäästäny esim. henkilökunnan ruokaalun alv-käsittelyä. Täytyy pyytää Päiviä vääntämähän se vielä rautalangasta, jonsei se ny täs jotenki alitajuusesti loksahra kohorallensa.

Huomisen etätehtävä on kumminki vielä poistoosta ja varaston muutoksista. Ne mä kuvittelen jo joinki osaavani. Pitää vaan ensi (yrittää) synkronoora nuo ohojelmat ja tallennukset toimimahan täälä kotikonehellaki, jotta saan tallennettua pilivehen, niin ei tartte muistitikun kans pelata.

Koulun jäläkihin kävin pururaralla ja törmäsin sielä sellaasehen sääskimuurihin, jotta epäälin, pääsöökö siitä läpikää. Yritin mennä viuhtoa kovaa, mutta sääsket oli nopiempia. Kerkesivät ottaa monta verinäytettä. – Hei, se mun unihan tais ollakki enneuni – purullahan ne verenimijät oli! Kotia tultua ilimootin isännälle, jotta nyt en enää sitte suostu menöhön pururaralle. Sääskien jäläkihin tuloo paarmat ja niiren jäläkihin vielä hirvikärpääset. En mee! Meen mieluummin mittaalemahan maantietä.

Färiä elämähän!

Lauantaina tapahtuu jotaki harvinaasta: mulla oli virtapiikki.

Aamulla kannoon ensi petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan, sitte jatkoon perijantaina aloottamani siivouksen loppuhun, eli pesin laattiat ja pyhiin pölyt. Pesin makuukamarin klasin ja vaihroon sinne verhot.

Sitte käytihin kaupas. Tankattihin samalla mun Korilla. Kyllä huomaa, jotta oon ajanu ny vähä pirempää matkaa. Sen huomaa paitti siitä, jotta tankilla pitää käyrä useemmin, myös siitä, jotta kulutus on pienentyny huomattavasti. Täs ku oon hinkuttanu sillä muutaman kilometrin koto-kauppa-koto -väliä, niin kulutus on ollu kahareksan litran pintahan. Nyt oli menny vain 6,5 litraa saralla.

Kotia tultua laitoon lakanat pyykkikoneehin, tein ruaan ja syönnin jäläkihin hetken huilattuani menin testaalemahan joululahajaani. Silloon, ku olin sielä rautakaupas, niin mä toimitin isännälle, jotta sitte, ku mä lakkaan köyhtymästä, niin ostan ittelleni pitkävartiset ruohosakset. Ajattelin, jotta niillä olis kätevä mennä klipsutellen sellaaset kohorat, mihinkä ei ruohonleikkurilla pääse. Isäntä oli selevästi kerranki kuunnellu mua ja päätelly, jotta jos sitä köyhtymisen lakkaamista orotellahan, niin emmä osta niitä saksia koskaa. Niimpä mä sain ne jo joululahajaksi. Oikeen Fiskarssilaaset. Näin kauan piti kumminki orottaa, ennen ku pääsin niitä kokeelemahan. Voi että, kun niillä oli heleppo mennä pensasairan juuret ja seinänvierustat!

Tupahan tultuani laitoon puhtahat petivaattehet sänkyhyn enkä vissihin sen jäläkihin sitte tehenykkää enää juuri mitää.

Selevästikki se oli vain joku tilapäinen häiriö, koska pyhänä mä en enää viittiny rävehtiä yhtää mitää. Yhyren konehellisen pesin pyykkiä. Ei tarvinnu eres keittää, ku isäntä krillas.

Eileen meillä alaattihin koulus opettamahan poistoja, mutta opetus lähti niin korkialentoosesti, jotta piti pyytää opettajaa vähä pakittamahan, ku suurin osa putos heti kärryyltä. Mullekki oli aiva uutta asiaa ali- ja ylipoistot. Ollu ikänä kuullukkaa! Aina oli harijooteltu vain prosentti- tai tasasummaasia SUMU-poistoja (suunnitelman mukaasia poistoja). No, sitte se meni vähä liikaki kauas ja lähti käymähän läpi niitä samoja perustehia, mitä me ollahan justihin nelijä viikkua opiskeltu.

Ja sitte hypättihin taas takaasi niihin poistoohin. Kirijaukset mä kyllä ymmärsin, mutta en vielä täysin ymmärrä niiren yhteyttä verootuksehen. Ja mikä helekutti on yrityksen substanssiarvo? (Yrityksen varat vähennettynä veloolla.) Ja mitä se liittyy mitenkää poistoohin? Meille (tai osalle meistä) pitää vielä vääntää asiat rautalangasta. Meille ei voi vielä puhua niin ku valamihille kirijanpitäjille.

Kävin koulun jäläkihin purulla tuulettamas päätäni.

Tänään meillä ei ollu opetusta ollenkaa. Oli vain se koe. Kolome sivua, mutta tiliristikot vei siitä isoon osan. Kotia sai lähtiä, ku oli kokeen palauttanu. Mäki olin kotona jo puoli kymmenen mais. Enkä lähteny eres ensimmääsenä. Pari kohtaa mua jäi siinä kokees vaivaamahan. Epäälin, jotta meni väärin. Ne piti heti tarkastaa kotia päästyä ja tulin siihen tuloksehen, jotta olin sittekki vastannu oikeen. Ehkä. No, torstaina saarahan kokeet takaasi. Sitte seleviää.

Puolet (30 pistettä) pitää kuulemma saara oikeen, jotta pääsöö läpi. Siitä sitte kymmenen pisteen nousulla tuloo arvosanaksi joko tyyryttävä, hyvä tai kiitettävä.

Isäntä eherootti, jotta käyrähän johonaki syömäs (= Piikis) ja samalla reissulla kaupas. Sopii mulle!

Kotia tultua sulattelin taas hetken aikaa, ennen ku lähäri pyöräälemähän. Kävääsin Tokmannilla ja rupesin aiva yltääsesti törsäämähän (= tuhlaamaan). Löysin turkoosit Polan caprit kahareksalla eurolla. Mulle on yhtäkkiä tullu sellaanen kumma tarves saara vähä färiä vaattehisihini (= vaatteisiini). Kesän ehkä kovimmat heltehet ja auringonpaistet ja mulla on kaikki mustaa… Paitti, jotta mustat vaattehet on kuumia, ne on myös turhan ankeeta. Ja se on ihan höpöpuhetta, jotta ne mitää hoikentaas. Yhtä paksulta mä näytän, oli mulla mitä färiä hyvänsä yllä.

Kauppareissulta tultuani menin taas hetkeksi saksimahan pihalle. Mutta totesin, jotta tien vierestä ei kannata leikata nuolla saksilla, ku sielä on kaikki aiva harmaana maantiepölystä. Menöö terät vain heti pilalle. 

Laura Paloheimo: mama mojo

Julia on pienen tytön äiti. Lasta ei oo vielä kastettu, mutta kiireesen mailmahantulonsa johorosta häntä kuttutahan Hoppuliksi.

Julia on myös yrittäjä. Hänellä on vintageliike nimeltänsä Déjà Vu.

Miehellänsä Timpalla on autokorijaamo, mutta hänet on pestattu hommihin Korpirallihin, jota sponsoroo dubailaanen sheikki Hassan Al Hamed. Ennen ku Korpiralli päättyy, Timppa – ja itte asias koko rallitiimi – saa Al Hamedilta tarijouksen lähtiä hommihin Dubaihis pirettävihin kisoohin. Välittömästi Korpirallin jäläkihin.

Se tietää sitä, jotta Hoppulin ristiääsiä on siirrettävä ainaki kuukaurella ja Julian on Timpan pois olles selevittävä ristiäästen valamistelusta ja kaikesta muustaki yksin.

Skypettäesnänsä Timpan kans, Julia näköö, kuinka kuvankaunis Taru – Timpan nuoruurenystävä ja rallien nollakuski – hyörii Timpan hotellihuonehes. Mitä on meneellänsä?

Kaiken lisäksi naapuris asuva Tarzan, ikääntyny entinen iskelmätähti alakaa puhua levottomia Julialle.

Déjà Vu’ta Julian äitiysloman aikana hoitava Lauri alakaa Julian mielestä ottaa liikaa vapauksia liikkeen hoiron suhteen, joten Julia yrittää välillä käyrä vähä työmaallaki, mikä taas poikii lisää töitä ja toisaalta kyllä innostustaki.

Mutta mikä tämä Timpan ja Tarun juttu on? Julia päättää kestää ristiääsihin asti ja ottaa asian sitte vasta esille. Vaikka aiheet on sellaasia, jotta niistä vois saara hyvinki synkän ja raskasta tekstiä, niin tämä kirija on kaikkia muuta.

On herkullisia henkilöhahamoja ja vauhrikasta ja humoristista kerrontaa, niin jotta tää oli oikeen viihryttävää lujettavaa.

Esimerkiksi täs yks pieni pätkä:

Miten välttää ajattelemasta ikäviä asioita
1. Työnnä vaahtokarkkeja nenääsi ja yritä niistää ne yksi kerrallaan
pois!
2. Valmista kattilallinen popcorneja ilman kantta!

MAITOLÄIKKÄ-YHTEISÖN VINKKIFOORUMI

 

Jokku päivät on turhia ja jokku vielä turhempia

Tänään meillä oli täysin turha(uttava) koulupäivä. Se tuntuu siltä, jotta se oli lykätty lukujärijestyksehen vain työkkärin vaatimuksesta, jotta saarahan tilastot komiaksi, ku me muka opiskellahan. Tuli sellaanen arvottomuuren tunne: ei meirän oo väliä, mitä meillä teetetähän, ku ollahan vain tälläästä surkiaa rupusakkia.

Meillä oli kolome aiva typerää tehtävää: katteltihin netistä aiva turhanpäiväästä tietua, niin ku esimerkiksi kuvia/aikatauluja/etääsyyksiä paikasta A paikkahan B/Marsihin laskeutunehia luotaamia jne. Vastaukset piti lähettää joko sähköpostin tai Moodlen kautta. Hoh hoi! Kukaanhan meistä ei varmahan oo ennen kattellu netistä mitää tai lähettäny sähköpostin liittehiä. Oli yks vitsi koko päivä!Tällä ei ollu niin yhtää mitää tekemistä meirän maharollisen tulevan ammatin kans.

Minkäälaasta opetusta ei päivähän sisältyny, jos ei lasketa sitä, jotta opettaja näytti aluuksi kuinka kuvalla kuukletetahan. Taukoja sai pitää ihan omahan tahtihin ja kotia sai lähtiä, ku sai tehtävät teheryksi. Mäki olin vissihin jo puoli yhyren mais kotona.

Se hyvä puoli siitä oli, jotta olin niin kataannuksis koko koulupäivähän, jotta sain sillä kiukulla imurootua. Siihen se virtapiikki sitte loppuuki. En pesny laattioota, en pyhkiny pölyjä. Klasienpesusta puhumattakaa.

Purulla sentäs kävin kävelemäs pienen lenkin.

Kotia tultuani hoksasin, jotta tiskikones on täynnä. Laitoon sen hyrskyttelemähän ja istuun itte laiskana.

Opiskelu vaatii hyviä istumalihaksia

Meillä oli tänään etäpäivä ja tehtävänä oli valamistautua tiistaisehen kirijanpiron perusteetten loppukokeehin.

Vähä vaikuttaas ny siltä, jotta se vanha stressipetteri on jo huomaamata livahtanu mun nahkoohin, ku heräsin vähä puoli kuuren jäläkihin enkä enää yrittänykkää nukkua uurestansa, vaan päätin nousta ylähä ja alaata heti aamusta lukemahan kokeehin, jotta kerkiääsin sitte vielä pyykätä ja siivota tai pestä klasit.

Mutta kuinkas sitte kävikää… Tairatta jo arvata.

Mä otin aamun kyllä ihan rauhallisesti, ku isäntä vielä nukkuu. Färittelin ensi hetken aikaa ennen ku seittemän jäläkihin kaivoon mapin esille ja rupesin lukemahan.

Ku isäntä nousi ylähä, kävääsin laittamas pyykkikonehen käyntihin ja jatkoon taas lukemista ja harijootusten tekemistä. Kolome konehellista pyykkäsin ja ripustin siinä kertaamisen välis. Ja keitin ja söin.

Niitä erellisehen kokeehin kerrattuja harijootuksia en enää teheny uurestansa. Ja silti mulla meni nelijähän asti ehtoopäivällä, vaikka kävin aineeston vain kertahallensa läpi. En tierä, oonko hiras vai perusteellinen. Luultavasti molempia.

Kolomen jäläkihin tuumasin isännälle, jotta tämähän on rankempaa ku koulus käyminen. Se tuumas aika yksoikoosesti, jotta se on justihin niin rankkaa, ku miksikä sen itte teköö. Mihinkä mä puolestani totesin, jotta mä haluan maharollisimman hyvän tuloksen. Mitä järkiä on käyrä koko koulua, jos ei tosisnansa halua oppia?

Toki mä ny olin ihan tyytyväänen, ku sain kaikki harijootukset tehtyä, eikä tullu ku muutama virhet. Mutta kirijanpiros ei saisi tulla yhtäkää virhettä.  

Tänään on ollu tosi hyinen pohojoostuuli. Meni aiva fliissistä läpi, ku ripustelin pyykkiä.

Mutta ku olin saanu harijootukset tehtyä, mä olin vahavasti sitä mieltä, jotta nyt on pakko lähtiä happihyppelylle. Ei kuitenkaa ollu enää niin palijo virtaa, jotta olsin jaksanu lähtiä pururaralle. Kävääsin vain pienellä pyörälenkillä. (Eli oon istunu koko päivän.) Kello oli viis ku tulin lenkiltä kotia. Niin vain jäi taas siivuamata ja klasit pesemätä.