Färin vaihto

Täälä oli eileen pukuhuones vaihtanu färiä sillä välin ku mä olin töis.

Kyllä se on niin vaikia arvioora siitä pienestä mallista, jotta miltä se näyttää oikiasti seinällä. Jokku on palijo voimmakkahampia isoona pintana, mutta tämä haalistuu. No, ehkä pareet niin, niin ei kylläännytä niin äkkiä.

Mutta vaikka värin tummuusaste ei vaalentunu erellisestä, niin silti tuntuu, jotta kämppä oli valoosampi. Yritin kuvata sitä, mutta en saanu oikeen oikiaa sävyä yhtehenkää kuvahan. Täski kuvas se näyttää punertavammalta ku tuo malli.

40 vuotta

Käytihin eileen shoppaalemas: maalia ja vinyylilankkua. Niihin jo meni melekeen viissataa. Vielä pitää ostaa patteri- ja klasimaalia ja listat.

Lisäksi isäntä halus uuren rikkaimurin. Se kustansi reilut 250,-. Tietää taas, minkä takia huomenna polokaasoo työmaalle…

Kauppareissulta tultua mä jämährin telekkarin äärehen kutimen kans enkä saanu mitää aikaaseksi koko päivänä. Ehtoolla tuumasin isännälle, jotta voisin kattua Euroviisut, jos pysyn hereellä. Seki kattoo siihen asti, ku alaattihin antamahan pisteetä. Lupasin kertua aamulla, kuinka käytihin. Kerroon, jotta Rasmus tuli viirenneksi. Häntäpäästä. Mun oma suosikki, Ruotti, tuli toiseksi.

Yöllä, ennen viisujen loppumista voin hetkellisesti huonosti. Maha tuli älyttömän kipiäksi ja piti käyrä oksentamas. Syytä en tierä. Mulle aina joskus isköö tuollaasin kohtauksia. Useen näin viikonloppuusin. En tierä, ilimoottaako kroppa, jotta on tullu taas syötyä liikaa ja vääränmoista.

Mutta ei sovi tuo valavominenkaa enää vanhalle ihimiselle. Meinas olla takkuunen aamu ja koko päivä on taas menny vain hoinaalles. Konehellisen pesin pyykkiä ja keitin kalasoppaa. Siinä mun tämän päivän saavutukset.

Isäntä on istuttanu pernat (= perunat) ja ku kasvimaahan jäi tilaa, niin se muisti, jotta mä keräsin viimme syksynä kesäkukista siemeniä. Se kävi kylyvämäs neki. Plus synttärilahajaksi Raijalta saarut kaks pussillista ruiskaunokin siemeniä. En tierä, kuinka niitä toisia oli eres saanu myirä, ku lajikkehen nimi oli Black Boy…

Ihan yhtä kalasia päivä on ollu ku nelijäkymmentä vuotta sitte ku meirät vihiittihin. Voihan sitä hääpäivää viettää kai näinki rattoosasti? (Juhulistettihin me toki sitä vähä tänään ja syötihin pakastimesta jäätelön loppu pois. 😂)

Tämä pukuhuone on ollu tällääsnänsä melekeen sen saman 40 vuotta. Ei ny aiva, mutta 36 vuotta kumminki. Ja kyllä näköö, jotta on jo korkia aika teheräkki jotain.

Aina jää se ihan ensimmäänen ”ennen”-kuva ottamata. Täs on jo komerot hävitetty ja listoja irrooteltu.

Kuvan ottamisen jäläkihin on seiniä kittaaltu ja hiottu. Tai siis isäntä on. Mä en oo teheny muuta ku vähä siivoollu moskia ja tomuja.

Isännän työvaatenurkka sielä oli vielä kuvaa otettaes tyhyjäämätä, ku en tienny, mihinkä se haluaa ne pistää, jotta se itte ne löytää tarvittaes.

Ny, ku tuolta on ne komerot puriittu (= purettu) pois, niin mä pyöriin sielä hämmästynehenä, jotta onko meillä oikiasti näin isoo pukuhuone! Ku kaapit on ollu paikoollansa, niin tuos pyykkikonehen ja kuivausrummun eres on ollu vain kapia käytävä.

Tyhyjäys jatkuu

Oon viettäny tänään äitienpäivää jatkamalla pukuhuonehen kaappien tyhyjäystä. Nyt on kuus kaappia pemistetty. Nelijä vielä jälijellä. (Isännän mielestä kaks kaksovista.) Mä muistin väärin, jotta sillä viimmeeselläki seinällä olis kolome kaappia, mutta itte asias niitä onki nelijä. Yks hyllykomero ja kolome tankokaappia. Sieltäki varmahan löytyy peraattavaa.

Lisäksi nurkas on pyykkikoppaan päällä avohylly, mihinä on pyykkipuluverit (ja palijo muuta sälää).

Tänäänki oon heittäny heti kuvan feispuukin roskalavalle, jos on ollu sellaasta, jota joku vois tahtua. Jotaki on käyty jo hakemaski. Ykski mies kävääsi peräti kaks eri kertaa ku tuli tarijolle lisää sellaasta, mitä se halus. 😀

Isännän kuskattavaksi oon keränny porstuan nurkkahan roskihin menevää tavaraa. Pyykkiä pesin siinä samalla pari konehellista. Ku ripustin niitä narulle, niin isäntä kysyy jotta ookko varma, jottei joku levitä kohta paskaa. Ei siitä ikänä varma voi olla, ku perinteesesti joku aina tuo äitienpäivätervehryksensä johonki lähipellolle. Ja niinhän siinä käytihin tänäki vuonna. Johonaki vaihees päivällä ku kävääsin pihalla, totesin, jotta haisoohan sielä. Pyykit menöö varmahan uusiksi pesuhun… Kiva!

Äsköön istuumma isännän kans ynnä ja yhtenä täs konehen ääres kattelemas uusia komeroota tuonne pukuhuonehesehen. Jyskistä tilasimma kolome komerua. Vähä siis säilytystila vähenöö, mikä ei välttämätä oo ollenkaa huono asia. 😉

Isäntä vähä meinootteli, jotta se vois jo huomenna alakaa purkamahan niitä tyhyjiä komeroota, jos sattuus viittintä olemahan kohorallansa. Epäälemätä on. Se on meillä se tekijä. Mä vain tykkään suunnitella.

On mua toki muistettuki: ensi tuli miniänaluulta onnittelut, sitte siskoonflikalta, jonka poijalle oon varamumma, päivällä soitti flikka ja ehtoonsuus poika. Niin, ja perinteesesti isäntä tarijos äitienpäivän krilliaterian: pernoja (= perunoita), lihaa ja makkaraa.

Urakka aluullansa

Viimme pyhänä, ku ajelimma Oulusta kotiappäin, isäntä tuumas, jotta sais ruveta kattelemahan uusia kaappia vaatehuonehesehen. Se oli sen tapa ilimoottaa, jotta nyt hän olis valamis ryhtymähän tuumasta toimehen eli remppaamahan pukuhuonehen, joka on vielä alakuperääses kuosis ja siis hyvin, hyvin kärsinehen näköönen.

Mutta ennen ku innostun kattelemahan uusia kaappia, mun pitää tyhyjätä nykyyset kaapit romuusta ”johonki”. Uskokaa tai äläkää, meirän pukuhuonehes on peräti yhyreksän kaappia (kolomen kaapin ryhymät kolomella eri seinällä) ja kaikki täynnä ku Turusen pyssy.

Oon ny saanu alootettua tyhyjäysurakan, mutta en oo vielä pääsny sen piremmälle ku oon vasta tyhyjänny yhyren kaappiryhymän päällystän ja kaks kaappia. Vielä on siis seittemän kaappia tyhyjäämätä. Plus yks hyllykkö.

Ja mihinkä pesukones ja kuivausrumpu raijatahan? No, niitä minen jaksa siirtää mihinkää, ne täytyy kattua isännän kans. Ja ku niitä tarvitahan kaiken aikaa, niin ne lähtöö sieltä ihan vihoviimmeesinä ku kaikki pyykit on pesty.

Nelijäskymmenes vuores ihiminen säilöö uskomattoman määrän roipetta ku kerran on tilaa… Mus on pahasti hamsterin vikaa, mutta nyt oon yllättäny itteni, ku oon syrämmen särkymätä pystyny ronskilla kärellä karsimahan kaappien sisältöjä. Feispuukin roskalavalle, kirpparille ja suoraa roskihin on menny palijo tavaraa. Yllättäen oon myös nauttinu siitä perkaamisesta. Miksei oo tullu tehtyä jo palijo aikaasemmin?

Terveesiä Oulusta!

Tehtihin torstaina äkkipäätös lähtiä vapuksi Ouluhun.

Päätöstä erelsi isännän epäonninen parturikäynti. Se oli kauppareissulla päättäny piipahtaa parturihin ja oli onnettomuureksensa joutunu harijoottelijan harijootuspääksi. Toki siltä oli lupa kysytty. Mutta, mutta!

Lopputulos näytti siltä ku mä olsin yrittäny silimät sirottuna nyrhiä sen hiuksia puutarhasaksilla. Sen kankiat ja karhiat hiukset näytti käsittelyn jäläkihin siltä, ku sillä olis ollu lätsä pääs. Päällihiukset sojotti suoraa sivuulle ja sivuhiuksis oli koloja kolon vieres. Se kysyy multa, jotta ”Annakko vielä jonku muun ku flikan leikata mun tukan?”

Toki oon sitä mieltä, jotta harijoottelijan vastuuhenkilön olis ammatti-ihimisenä (?) pitäny nähärä, jotta lopputulos ei oo katseenkestävä ja sen olis pitäny vaatia harijoottelijaa korijaamahan jälijet tai korijata itte, jos harijoottelija ei osaa. Eikä isännän olsi saanu hyväksyä työtä, johonka se ei ollu tyytyväänen. Mutta se meinas, jotta siinä meni jo kyllä kauan aikaa ja hän halus vain pois sieltä. (Laitoon kysymysmerkin tuonne ammatti-ihimisen perähän, koska väistämätä tuli mielehen epäällä myös harijoottelijan ohojaajan pätevyyttä.)

Isäntä oli sitä mieltä, jotta hän ei voi niillä hiuksilla mennä mihinkää muolle ku flikan työ parturootavaksi. Se lähetti flikalle kuvan ”kampauksestansa” ja kysyy, jotta koska saa tulla. Ja niin sovittihin, jotta lähäremmä perijantaina töiren jäläkihin ajelemahan. Salikaveriki oli kuulemma perijantaina kysyny, jotta ”mihinä oot, kuule, käyny parturis”…

Flikka oli perijantaina menny töihin jo puoli kuureksi tekemähän vanhaantanssikampauksia. Onneksi se oli keriinny töiren jäläkihin nukkua päikkärit, ennen ku me paukahrettihin sinne.

Yli puolen yön höpöteltihin ja lauantaina mentihin flikan työpaikalle, jotta se leikkaa meirän ja vävypoijan hiukset sielä.

Olipa kiva nähärä se paikka! Kampaamo on nimittään 1900-luvulla rakennetus kaunihis Riekin taloos. Nuos vanhoos rakennuksis on aina oma viehätyksensä ja Lovellan tilat ullakkokerrokses on aiva ihastuttavat. Eileen sinne oltihin ripustamas Carmen Kekin Lovia-tairenäyttelyä, joka aukee huomenna.

Hiustenpesus olsin voinu viipyä pirempähänki, ku se tapahtuu hierovas tuolis, jonka mekanismilla jalaakki nostettihin koholle. Oli niin rentoutunu olo sen jäläkihin, jotta siitä oli melekeen vaikia lähtiä hiustenleikkuupaikalle.

Ku isännän ja vävypoijanki hiukset oli saatu siistittyä, lähärettihin vapputorille. Nuoret osti hattaraa ja lakua, mutta me ei isännän kans löyretty mitää törsättävää (= tuhlattavaa).

Näläkä alakoo jo olla kaikilla, niin nuoret totes, jotta hajetahan pitsat heirän lempipiteseeriastansa Lilasta. Salaatit sai lisäksi. Me isännän kans otettihin salaatit, kun ei tieretty, mitä on tulos. Nimittään jättikokooset pitsat! Isoommat ku Kotipizzan perhepitsa. Aivan järkyttävän kokooset! Ollahan syöty niitä vielä tänäki päivänä ja mulle jäi vieläki yks siivu jälijelle. Vävypoika tuumaski, jottei oo vielä koskaa ollu niin isoo näläkä, jotta olis pystyny syömähän niiren pitsan yhyreltä istumalta. Eikä ollu muuten kallihit! Mun pitsa + salaatti maksoovat yhtehensä 10,-.

Ähkyhän siinä tuli, vaikkei kukaa syöny eres puoliskaa pitsastansa. Jokahinen lamaantuu kuka mihinkäki: soffalle tai sängylle. Flikka kehuu, jotta mä olin oikeen hornannukki. En usko, ku minen kuullu mitää…

Siitä ku viroottihin, niin vävypoika laittoo saunan lämpiämähän. Saunan jäläkihin vävypoika katteli jääkiekkua ja me pelattihin flikan ja isännän kans Kimbleä. Samalla maisteltihin mun Raijalta saamaa synttärijuomaa Onni Raparperia. Se oli kaunihin färistä ja maistuuki ihan hyvältä. Vävypoika otti kuitenki mieluummin viskin.

Ku jääkiekko loppuu (kuulemma Ruottin voittohon), niin vävypoikaki tuli pelaamahan. Otettihin erä Unoa. Kovalla metelillä – ja hauskaa oli.

Muut otti jokusen saunakalijan, mutta mulle piisas se lasillinen Onnia. Saunan jäläkilämpö ja juomat teki tehtävänsä niin, jotta itte kukin alakas väsähtää kovan pelin jäläkihin.

Voi ku oli niin kiva nähärä taas nuota nuoria❣ Kotona oltihin tänään joskus puoli nelijän mais ehtoopäivällä. Tupa oli viiliähkö, ku lämpimääsvalakiaa oli piretty viimmeeksi perijantaina. Mutta isäntä meni heti laittamahan tulet pannuhuonehen pesähän ja mä pistin yhyren konehellisen pyykkiä peseentymähän.

Huomenna on taas paluu arkehen, mutta näin mukavan viikonlopun jäläkihin seki on ihan kivaa. 😊

Kesäteatteria

Saatihin mukuloolta jouluna lahajakortti teatterihin. Ja oli annettu jo valamihiksi näytelmäki – tai oikiastansa musikaali – mitä mennä kattomahan. Syystä että flikka tahtoo nähärä sen. 😂

Nyt se on määränny sitte päivänki, koska sinne teatterihin mennähän: 15.7. on ainua näytös, mihinkä hän pääsöö. Niimpä me kilttiinä (?) vanhempina toteltihin lastamma ja käytihin eileen hankkimas liput siihen näytöksehen, jottei se vain jää flikalta näkemätä. 🤣

Flikka tuntoo pääosan esittäjän teatteriaijooltansa ja senki takia sitä kiinnostaa nähärä justihin tuo esitys.

Niij’ ja sain mä samalla käytettyä osan toisestaki joululahajasta. Pomo antoo meille jouluna Edenredin kortit, johonka se oli larannu rahaa. Nyt vasta sain ensimmääsen kerran vingutettua korttia.

Oi, mikä iltapäivä!

Mä sain kutsun juhulistamahan Raijan syntymäpäivää hänen ja hänen kolmen ystävänsä kans Närpiöhön Linds Kökiin. Vähäkö oli ihana paikka! En keherannu kuvaalla itte, mutta tuolta linkistä pääsöö näkemähän, kuinka upia paikka se on. Suosittelen eherottomasti!

Ja mikkä ruaat! Omia epäluulojani uhumaten kokeelin maistaa eksoottisia yhyristelmiä kuten salaattia, mihinä oli mansikkaa ja valakosipulia. Tai toista salaattia, mihinä oli taatelia. Ja syötäviä kukkia. Kaikki ruaat oli ensinnäki aiva valtavaa silimänruokaa. Ja miten oliki saatu kaikki maistumahan niin hyvältä. Kyllä kelepas ihimisen olla!

Ja seura oli mitä mainioonta. Oon toki Raijan ystävät tavannu joskus aikaasemminki, mutta musta tuntuu silti, jotta passasin hyvin vielä viirenneksi pyöräksi porukkahan. Olihan ihana iltapäivä!

Pyöräälykausi avattu

Eileen lenkillä ollesnani totesin, jotta nyt on tämä meirän kylätie kuivanu niin palijo, jotta lenkkikaveriksi voi ottaa polokupyörän. Niimpä mä tänään sitte avasin pyöräälykauren ja kävin kirijastos.

Muutamaa metriä vaille 9 kilometriä tuli mittarihin sillä reissulla. Alikulukutunneli oli vielä huonos hapes. Näytti niinku sielä olis ollu vettä ja ajoon aika varovaasesti siihen, jotten kovin kastelisi kenkiäni. No ei kastunu kengät, ku tosiasias se oli sellaanen 10 – 15 cm paksu jääkerros, jonka pinta oli vähä sulanu. Kaippahan se sieltä juhannuksehen mennes sulaa lopunki… Eikä pyöräteitä oltu lakaastu vielä mihinää. Lämmintä kuitenki oli – mulla oli suorastansa hiki! 😅

Niin – ja krillikausiki on avattu. Isäntä krillas tänään ensimmääset piffit ja makkarat. Hyvää oli.

Onko maskii vai ei? (Sleeppareiden Järkee vai Ei -nuotilla…)

Täälä on erelleenki maskisuositus kauppoohin, mutta nyt on (yhtäkkiä?) tapahtunu selevä muutos niitten käytös. Ihimiset on vissihin kyllästynehet olemahan varovaasia, ku maskittomia näköö nykyään melekeen enämmän ku maskillisia. Tai sitte ne on tautinsa sairastanu ja kattovat maskin tarpeettomaksi. Toki meirän isäntäki on aikaa sitte jo heittäny maskit hiitehen, ku niitten narut kalavoo sen korvantaustan rikki.

Mä en oo vielä sairastanu ja työporukastaki vasta ensimmäänen on ollu tään viikon koronan takia pois. Vaikka maski ei kuulemma suojaa käyttäjäänsä, niin silti musta tuntuu joinki turvallisemmalta mennä kauppahan maskin kans.

Muistan aluuksi, ku maskin käyttäjiä kattottihin pitkähän. Hetken päästä ku tilanne paheni, kattottihin jo maskittomia paheksuvasti. Mä varmahan käytän maskia niin kauan, jotta maskittomat rupiaa taas kattomahan mua, jotta mikähän tuollaki viiraa.

Omantunnon ja pelekuruuren välis

Oon joutunu viimme viikkoona miettimähän omaa reakoontiani (= reagointiani), ku oon törmänny sellaasehen käytöksehen, jota mun oikeurentajuni ei mihinää nimes hyväksy.

En oo ainut, joka tämän epäoikeurenmukaasen kohtelun on huomannu ja siitä on kyllä keskusteltu monen muun paitti asianomaasen kans.

Siinäpä sitte oonki huomannu, minkämoinen pelekuri mä oon. Vaikka omatunto kolokuttaa ja sanoo, jotta tähän on pikaasesti puututtava, oon kumminki loppujen lopuuksi sellaanen vellihousu, jotten tohori (= uskalla) ku puhua selijän takana. Ei löyry rohkeutta puollustaa ittiäni saatika sitte toista.

Niimpä oon ny tullu siihen tuloksehen, jotta niin kauan ku ei löyry rohkeutta sanua päin näkyä (= näköä), niin pyriin pysymähän eros myös niistä selijän takana haukkumisista.

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.