Kolohuja ja kyläälyä

Mä taisin viimme viikolla kirijootella, jotta pomo sanoo Tiian tulevan tästä viikosta alakaen meirän toimistolle. Maanantaina ihimettelimmä, ku ei sitä kuulunu. Torettihin, jotta on se Slackis kirijautunehena – mutta pääkonttorilla.

Saatihin seleville, jotta se aloottaaki vasta 15. päivä eli huomenna. No, viikko sinne tai tänne… Eikä hän vissihin tuu pysyvästi meirän seuraksi vaan vain kahareksi viikoksi, kun Pasi on perehrytettävänä pari viikkua pääkonttorilla ja sieltä loppuu työtilat, jos ei joku jää etätöihin tai siirry meirän toimistolle siksi aikaa.

Tosin meillä on tällä viikolla ollu ihan vilikasta, ku väkiä on menny ja tullu. Paitti jotta pomo muisti väärin sen Tiian alootuspäivän, niin se ei muistanu kertua meille ollenkaa, jotta meille oli tulos keskiviikkona harijoottelija. Kuultihin seki muuta kautta ja onnistuttihin saamahan yks työpiste siihen kuntohon, jotta se voi siinä työskennellä. Pääkonttorilta tuli perehryttäjä sille keskiviikoksi ja torstaiksi.

Torstaina oli Anskuki meillä ku laskettihin ”isoot palakat”. Jokka ei ny tällä kertaa sitte ollu kovin työlähät. Mutta jostain syystä Ansku tahtoo, että ne lasketahan kolomistansa. Kerkesin teherä muutaki ku vain niitä palakkoja.

Torstai oli laskutukses työlähin päivä. Lähettehiä oli melekeen tuplasti enämmän ku pitkähän aikahan. Se alakoo tuntua jo melekeen työltä. 😀

Kirijanpitopäällikkö kuuluu Vapepahan ja laittoo torstaiaamulla viestiä, jotta hän ei tuu töihin vaan lähtöö ettimähän karonnutta muistisairasta. Olivat onneksi löytänehekki ja kymmenen mais oli ettinnät jo ohi. Ittelle tuli muistumia siitä, ku äiteen velii oli katees marijastusreissullansa. Hattua nostan kaikille näille auttajille, ku siinä kohtaa omaasilla on kova hätä ja aharistus.

Perijantaipalaveris selevis, jotta toinen työntekijä, jonka piti aloottaa 1.7. oli saanu nykyyseltä työnantajaltansa vastatarijouksen, jonka oli hyväksyny ja jatkaa siis sielä.

Eileen käytihin ruokakaupas ja samalla reissulla hajettihin mun silimälasit. Tuntuuvat kovin hentoosilta vanhoohin verrattuna, mutta yllättävän hyvin ne istuu pääs. Ei ainakaa vielä tunnu painavan mistää.

Kotia tultua isäntä ilimootti pesevänsä mun auton ja vaihtavansa siihen kesäpyörät. Mä alakasin pesöhön tuvan klasia (= ikkunoita). Oli tarkootus pestä vain kämpästä tai parista, mutta pesin loppujen lopuuksi melekeen kaikki. Poijan puolen klasit ja flikan kämpän klasit jäi vielä pesemätä, ku loppuu virta. En jaksanu enää karteekiakaa (= verhojakaan) silittää. Yhyren yön menöö iliman niitäki.

Ku avasin yläkerran vessan klasin, pölähti sieltä aiva niinku kuivanutta savia. Sieläpä oliki yllätys! En tierä, onko tämä karmin vesiurahan rakennettu rivitaloo ampiaasten vai kenenkä tekosia. (Ja kuinka pitkä aika on erellisestä klasien pesusta, jos nää on eheritty rakentaa sen jäläkihin…)

Kuvan vasemmas reunas näkyy ilimanvaihtoaukko, johona ei oo verkkoa estämäs öhkömönkiäästen kulukua. Karmin toises reunas on samammoinen vapaa kulukuväylä.

Isäntä oli tullu tupahan sillä välin, ku olin parvekkehella pesemäs olohuonehen klasia ulukopuolelta. Ku tulin sisälle, sanoo isäntä kaatunehensa oikeen kunnolla. Oli saanu oikiahan kätehensä kipiää, molemmis polovis oli klaappia (= naarmuja) ja kellon remmi oli katkennu. Mä yritin saara sitä siitä kärestä lääkärihin, mutta sehän juntturootti vastahan ja mä lopuuksi annoon periksi ja totesin, jotta mulle on sitte turha ruraata (= valittaa), jonsei kerran apu kelepaa. No, tänään se sitte meinas, jotta olikahan vain niin korva tärskährös, ku nyt tuntuus, jotta on jo paranemahan päin. Toivottavasti vain sitte niin.

Mä oon tänään aamusta taas laulattanu pyykkikonesta ja silitelly verhot ikkunoohin. Päivällä käväästihin isännän velijen ja hänen vaimonsa työnä heirän uures, nätis korosnansa (= kodissaan). Ovat paluumuuttanehet kotopitäjähän yli 40 vuoren jäläkihin.

Tällä viikolla kalenterista aukes luukku nro 15: Tickle My France-Y