Kirijanpitua enimmäksensä

Tällä viikolla ei oo ollu ku kaks palakkaa laskettavaksi, joten oon keskittyny kirijanpitohon.

Sain sen noin puolehen välihin tehtyä. Sovittihin, jotta pomo tuloo sen vielä tarkastamahan ennen ku jatkan etehen päin.

Ei onneksi ollu mitää hirmuusen suuria virheetä. Joitaki sellaasia, jokka johtuu lähinnä siitä, jotten taasakaa ollu vain ymmärtäny tarpeeksi asiakkahan toimintaa. Ja valitettavasti jokunen huolimattomuusvirheki oli livahtanu joukkohon.

Toki kaikki virheet on sieltä saatu ny korijattua, ku pomon kans käytihin joka kirijaus yksitellen läpi. Siinä samalla oon oppinu jo monta sellaasta juttua, jotta osaan loppuvuoren kirijanpitohon niitä soveltaa. Tai ainaki hoksaan kysyä, jos en itte tierä.

Erelleenki oon erittään tyytyväänen harijoottelupaikkahani ja tykkään työstä. Ikäväähän se tietysti olis opintojen täs vaihees havaata, jottei tää ookkaa yhtää mun juttuni…

Eileen töiren jäläkihin mua orotti kotona suloonen yllätys. Ninnu oli lähettäny mulle ”ihan muuten vain” joululeheren, johona oli vaikka mitä ihania käsitöitä, askarteluja, leipomuksia ja muita joulujuttuja.

Nyt ku tiet on kuivanu ja on ollu komia kuutamo, oon joka ehtoo käyny pienen lenkin. Se on arviolta joku 3-3,5 km.

Tänään havahruun siihen, jotta jouluaattohon on tasan kuukausi.

Iski paniikki! Meillä ku ei oo mitää tehty vielä joulun etehen. Ei siivottu, ei leivottu, ei lahajoottu.

Niimpä mä kauppareissulla nappasin muutaman lahajaksi soveltuvan jutun ostoskorihini. Ja ruaan jäläkihin päätin selijättää lopukki alakavasta paniikista menemällä soffalle päikkäriille. 

Siitä herättyäni kello oliki jo niin palijo, jottei tälle päivää enää kannata suunnitella mitää tekemisiä. 😉