Homespää!

Viimme yö meni vähä harakoolle, ku jostaki syystä en meinannu saara unen päästä kiinni ja sitte ku vihiroonki kaharen mais nukahrin, niin heräsin vielä pari kertaa ennen ku nousin vähä ennen seittemää. Isäntä oli jo jalakeella.

Aamupalan jäläkihin mä keräsin hantuukit pois ja vaihroon puhtahat tilalle. Ku isäntä lähti salille, mä suuntasin lenkille. Vielä oli jonku verran jäisiä paikkoja, jotta nastat oli ihan hyvät.

Lenkiltä tultuani pistin pyykkiä koneehin ja pesaasin olohuonehen klasit. Oli vain sen verran vilipoonen tuuli, jotta oikeen tuli käsivarsihin kylymä.

Isäntä tuli mun pesu-urakan aikana kotia ja eherootti, jotta lähäretähän käymähän Ireaparkis. Mua ei muuten tarvinnu kovin kauaa houkutella… Painuun suihkuhun, syötihin eilistä nakkisoppaa ja sitte orottelin vielä, jotta pyykkikones lopettaa ja saan pyykit narulle. Ensimmäästä kertaa pihanarulle tänä keväänä. Tai no – terassille vain, ku osa lintujen ruokinta-astioosta on ripustettu pyykkirenkkuhun (= pyykinkuivausteline). Ei arvaa sinne vierä pyykkiä. Niis vois olla ”terveesiä” linnuulta.

Sitte päästihin lähtemähän Ireaparkkihin. Paitti, jottei päästykää. Olin justihin vetämäs takkia ylleni ku kuulin, jotta puhelin soi. Mun parturi sieltä soitteli, jotta oonko unohtanu, jotta mulla oli aika kahareltatoista. (Kello oli 10 yli.) Voi ny he****tti! En ollu unohtanu, mutta olin kuvitellu, jotta se aika on huomenna. Mulla oli jo aikaasemmin siitä pieni epävarmuus, ku en ollu kirijoottanu sitä mihinkää ylähä (ku kyllähän mä ny sen muistan…) ja meinasin, jotta mun pitää varmistaa vielä Elinalta, mutta se vain jäi ja mä ajattelin, jotta kyllä se varmahan oli tiistaina.

Onni onnettomuures, jottei oltu keriitty vielä lähtiä, mutta olin kumminki jo lähtövalamihina. Myöhästyyn 20 minuuttia ja tietysti myöhästytin Elinanki aikataulua. Kyllä pisti vihakseni ku oon tullu tällääseksi homespääksi!

Kotia tultua mun teki mieli teetä ja ”jotaki hyvää” mitä meiltä nyt ei sattunehesta syystä löytyny. Eherootin isännälle, jotta jos ny kumminki lähärettääs sinne Ireaparkkihin – eres kaffeelle, ku en muutakaa asiaa keksiny. Kyllä me kierreltihin kauppoja, mutta ei mun tarttunu käteheni ku pötkä valakoosta Tobleronea ja suihkukeeli. Isäntä osti pari pikeepaitaa. Käytihin Hannas ja Kertus herkuttelemas ja suunnattihin takaasi kotia.

Nyt muuten saa sitte jännittää, jotta osuuko tällä kertaa korona-arpa kohoralle. Elina oli viimme viikolla teheny positiivisen testin ja oli joutunu perumahan loppuviikon asiakkahat. Hän käytti vielä sitä tehokkahampaa maskia varmuuren vuoksi, mutta mulla ei ollu maskia. Ei kuulemma ollu ollu mitenkää erityysen kipiä, mutta ääni oli vielä painuksis.

Advertisement

Lääkäristä toisehen

Mulla oli eileen taas vaihteeksi aika korvapolille. Ensi oli kuulontutkimus ja se tutkijaki hämmästeli, minkämoinen muutos tuon vasemman korvan kuulos on tapahtunu sitte erellisen testauksen. Viires kuukaures kuulo on romahtanu. Alimmillansa piti tuutata ääntä yli 100 dB:n voimmalla ennen ku mä kuulin. Sitähän mä oon yrittäny sanua, jottemmä kuule mitää, mutta ku kukaa ei ota kuulevihin korvihinsakkaa!

Taas oli eri lääkäri. Tämä halus vielä kokeella korvan putkitusta, mutta mä sanoon heti, jotta iliman puurutusta en suostu enää siihen toimenpiteehin. Sen verran kipiää tuli erelliskerralla.

Ensi se kumminki puurutti mun nenänielun, kun se halus kurkata sinnekki. Ei mitää erityystä kuulemma näkyny. Sitte puurutettihin korva ja puurutusainehen piti antaa vaikuttaa puolisen tuntia ennen putkitusta.

Mulle annettihin lupa lähtiä vaikka kaffilahan siksi aikaa. Oliki sopivasti ruokatunnin aika. Mutta, mutta… mullehan oliki tarijooltu jo vastahanotolla sellaaset ohkaaset päiväkännit. Meinas ihan mennä askelehet ristihin eikä oikeen käytäväkää tahtonu piisata (= riittää).

Hoitaja saatteli mut lepotilahan ja vannotti, jotten lähäre siitä liikkeelle ennen ku varmasti tierän pysyväni pystys. Ei siinä onneksi kauaa menny ku alakoo käveleminen taas onnistua.

Kävin haukkoomas karijalanpiirakkaa ja hörppäsin teetä. Sitte sainki jo mennä takaasi polille. Korvahan laitettihin vielä lisäpuurutusta ja putken laittoki onnistuu tällä kertaa ihan hyvin. Ja kivutta.

Lääkäri kysyy, huomaanko eroa kuulos. En huomannu. Yhtä kuurooksi tunsin itteni. Enkä oo muuten huomannu vieläkää.

Koko loppupäivän oli sellaanen raareltu (= raadeltu) olo kurkus ja niistää piti vähä väliä. Ilimeesesti se nokkahan suihkutettu puurutusaine aiheutti sen. Ja krapula iski jo ehtoopäivällä. Alakoo päänsärky, joka on jatkunu vielä tänäänki eikä oo talttunu eres Burana Capsilla, mikä yleensä auttaa mun päänsärkyhyn. Kotia tultua otin Panadolin ja ainaki toistaaseksi päänsärky on pois. En tierä, tuliko seki nuosta puurutusainehista.

Parin kuukauren päästä kontrollikäynti, jos ei sitä ennen tuu mitää, minkä takia pitääs mennä aiemmin.

Ehtoolla orotti sähköpostis kutsu yhtehen tilaasuutehen, josta kerron sitte tuonnempana. Se oli kumminki melekoonen yllätys. Mieluunen sellaanen, niin jotta ilimoottauruun mukahan.

Tänään oli taas vaihteeksi lääkäri. Hammaslääkäri tällä kertaa. Onneksi se ei löytäny muuta ku hammaskiviä. Sitä pääsen poistattamahan suuhykienistille vasta ens vuoren puolella.

Jospa ny sais loppuvuoren olla rauhas töis eikä tarttisi hypäätä joka kuukausi jonku tohtorin rääkättävänä!

Tosin mä luulen, jotta pian pitää tilata aika jollekki muistitohtorille. Maanantaina mä unohrin ottaa mukin töihin. Meillä on omat mukit ja mä pruukaan (= tapaan) tuora omani viikonloppuna konepesuhun. Onneksi taloon puolesta on muutama varamuki. Sitte mä hoksasin, jotta mulla on kyllä kuorimaveitti mukana, mutta olin unohtanu omenan kotia. 😂

Tänään, ku tyhyjäsin eväslaukkua työmaan jääkaappihin, niin totesin, jotta ruoka oli unohtunu kotia jääkaappihin… Aamutauolle mulla oli voileipä ja ehtoopäiväksi oli omena, mutta ruokatunniksi ei mitää. No, onneksi mulla oli se hammaslääkäris käynti, niin koukkasin samalla reissulla ruokakaupan kautta. 🤣

Niin että pitääkö olla huolissaan?

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.