Karvajalakojen kaverina

Torstaina pistin pakaten tavaraa Hyvinkään reissua varte. Meitä oli pyyretty karvajalakojen hupulaasiksi (= kaveriiksi), ku nuoret meni miniänaluun siskoon häihin.

Mutta mulla oli perijantaiaamupäiväksi varattuna auton kattastus, niin se piti hoitaa ensi alta pois. En jännittäny tällä kertaa, ku ei tietääkseni pitäny olla mitää vikaa. Eikä ollukkaa. Kattastusmies tuumas avaanta tuoresnansa, jotta auto oli kunnos, niin ku olettaa saattaa.

Ny saa peräti kaks vuotta hurnuuttaa menöhön. Ku vain muistaas sitte kaharen vuoren päästä, jotta nyt on se vuosi, ku pitää kattastaa… Tosin varmahan kattastusasemat ja huoltokorijaamot lähettelöö sitte mainoskirijeetä, jotta ei sitä ehkä unohtamahan pääse.

Kattastusasemalta ajettihin Prismahan hakemahan vähä evästä ja tultihin kotia syömähän erellispäivääset ruaanloput ja kaivamahan uusiapernoja (= uusiaperunoita), jotta saarahan keittää niistä poijalle ehtooruoka. Ne on yks sen herkkuruoista ja nyt ne vielä maistuu uusiltapernoolta, muttei välttämätä enää sitte, ku seuraavan kerran tuloovat tänne.

Oltihin perillä vähä ennen ku poika tuli töistä. Keriittihin (= ehdittiin) kävellä pieni lenkki siinä asuntoalueella.

Miniänalaku oli jo torstaina lähteny hoitelemahan kaason hommia ja laittelemahan hääpaikkaa valamihiksi, niin jotta me oltihin poijan ja karvakamujen kans keskenämmä.

Voi että, ku olis pitäny saara Rymyn laulu nauhootettua. Sillä oli niin hyvä olla ku tuli kerralla kolome ihimistä tupahan. Mortti puolestansa pelijästyy mokomaa hälinää ja painuu sängyn alle lymyhyn (= piiloon). Se tuli morijestamahan vasta, ku tilanne rauhoottuu.

Poika tälläs meille nukkumapaikan heirän sänkyhynsä eikä sille kelevannu meirän lakanat, vaan laittoo omat. Rymy nukkuu meirän kans koko yön.

Lauantaina käytihin aamupäivällä kauppakeskus Willas ensi syöpööttelemäs Momentos ja sitte pikaasesti poijan ostoksilla Prismas.

Sillä välin Rymy oli haistanu mun laukusta suklaan. Ja yrittäny ihan kiukun vimmalla saara sen sieltä. Onneksi oli niin tukeva laukku, jotta ei se rosmo ollu pääsny suklaahin käsiksi. Laukku on ny kyllä aika rujon näköönen. 😂 Ilimeesen harmistunehena huonosti onnistunehesta ryöstöyrityksestä se oli pistäny saman tien pillan päreeksi muovipussin, mihinkä olin heittäny likapyykkiä. Niitä likaasia sukkia se ei onneksi ollu syöny.

Poika lähti kaharen mais ehtoopäivällä ajelemahan kirkkohon ja me jäimmä karvajalakojen kans kotoolemahan. Ku meille sanottihin, jotta olokaa ku kotonanna, niin mä sitte tyhyjäsin tiskikonehen ja laitoon likaaset astiat koneehin ja siivoolin muutenki vähä keittiötä ja vessaa.

Ehtoopäivällä käytihin Rympsyn kans lenkillä ja tietysti sitte alakoo piskottelemahan, mutta ei se onneksi haitannu, ku oli kumminki suht lämmintä. Täs kohtaa vielä piskotteli, mutta aurinkoki alakoo jo paistaa. Itte asias mun kastuu paita hiestä enämmän ku satehesta.

Kävääsin suihkus ja pesin samalla ylläni ollehet vaattehet, jotta olis mukaveet pistää ne ylle kotomatkaksi. Ku sain ripustettua ne narulle, niin alakoo sataa oikeen kunnolla. Ei mun auttanu ku hakia ne tupahan ja toivua, jotta ne kerkiääs kuivaa aamuksi.

Rymyllä alakoo jo ehtoolla olla ikävä omaa väkiä. Nukkumahan menneski se tälläs ittensä niin, jotta se näki uluko-ovelle. Nuoret tuli joskus kaharen mais yöllä kotia. Rymy haukahti kerran ja loikkas vauhrilla niitä vastahan. Loppuyön se nukkuuki niitten kans.

Mortti puolestansa tuli meirän yökaveriksi ja oli niin hellyyrenkipiä ku kissi vain voi olla. On ne sellaasia, jottei niiren kans ainakaa aika tuu pitkäksi. 💕

Tänä aamuna nuoria luonnollisesti nukutti, mutta kyllä me lopuuksi puoli yhyreksän mais noustihin isännän kans, ku meitä ei enää väsyttäny.

Kotomatkallekki lähärettihin hyvis aijoon, ku miniänaluun piti lähtiä hääpaikkaa siivuamahan. Mutta olihan se kiva käväästä, vaikka ei nuoria palijo keriitty näkemähänkää.

Reissu tehtihin mun autolla, ku se on pieniruokaaseet. Ja mä tein jotaki sellaasta, mitä en ikänä ennen. Ajoon erestakaasi koko matkan enkä eres kauhiasti pelijänny tai jännittäny. Mä vähitellen alakaan jo nauttia ajamisesta. Oli oikiastansa hauskaa päästellä moottoritiellä sataakahtakymppiä. Sitä en tierä, kuinka lujaa isäntä pelekäs… Tai kanssakulukijat.

Laskettihin tuo kulutus, ku tankattihin ennen reissua ja reissun jäläkihin. Se oli vain 4,8 l/100 km, vaikka mä tosiaan annoon mennä maharollisuuksien mukahan aina sitä ylintä sallittua nopeutta.

Oon ny sitte ajanu tänä kesänä niin Ouluhun ku Hyvinkäälleekki. Oon yllättäny itteni ja selijättäny ajokammuani ihan urakalla. Se toki on sanottava, jotta kumpikaa muksu ei asu kaupungin keskustas, niin jotta kaupunkiajua (= kaupunkiajoa) mun ei oo tarvinnu teherä. Oulus flikka ajoo, ku mentihin kaupungille ja nyt Hyvinkäällä poika ajoo.

Advertisement
susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.