Ensimmäänen viikko töis

Mulla oli niin pehemiä lasku töihin ku olla ja voi. Raija oli teheny kaikki viimmeesen päälle eikä mulle ollu jääny juuri mitää rästitöitä. Jotaki pientä, jokka sain selevitettyä heleposti.

Oon pääsny heti ihan oikiahan työrytmihin iliman, jotta mun olis tarvinnu huhtua (= huhtoa) ku surenpesän suulla. Kerkesin alootella sitä tilinpäätöstäki. Ja yhtä toista kirijanpitua.

Mutta silti mun oli perijantaiehtoolla niin takki tyhyjä, jotten jaksanu eres toimittaa (= puhua) mitää. Jotaki stressiä tuo työ vissihin kumminki aiheuttaa, koskapa lomalla nukuttujen pitkien unien sijasta oon palannu taas pätkäöihin. Herään jopa kolome kertaa yös ja viimmeenen kerta on useen tuos viiren jäläkihin ja siitä ei sitte enää oikeen ”uskalla” nukahataa. Vahtii vain kellua ihan niin ku ei se muka herättääsi, jos sattuus nukahtamahan.

Eileen nukuun pitkähän ja mulla oli sen verran virtaa, jotta ruaan jäläkihin sain patistettua itteni marijapuskihin. Ne tuli ny niin tyhyjäksi ku suinki. Raakilehet jätettihin vielä kypsymähän vispipuurovärkiiksi ja puskasta päin syötäviksi. Muut pistettihin pakkaasehen orottamahan mehustamista.

Sen jäläkihin päätin lähtiä vielä pyöräälemähän ennen saunaa. Ehtoolla torettihin, jotta sama se on mehustaa ne heti ku kerran on luvattu hyvää säätäki. Meillä mehustamo nimittään on pihalla: kaasukrillin keittolevyllä on mehut keitelty jo monena vuonna. Ei tuu sotkua tupahan eikä tupa kuumene.

Piti vain polokaasta ensi kaupalle hakemahan sokuria. Vähä pruukaan pistää keittovaihees mehuhun sokuria, vaikka laitanki mehut pakkaasehen.

Kaupasta tultua mä rupesin keittämähän ruokaa ja isäntä rupes keittämähän mehua. Se meirän mehut on keittäny jo monena vuonna. Muutaman kerran kävin nuon niinku muoron vuoksi kurkkimas maijahan, mutta muun aijan oon istunu virkkuuksella telekkarin ääres.

Pyykkiäkää ei ollu ku yks konehellinen tälle päivää, ku pesin lakanat jo eileen. Nyt mehut on jähtymäs ja huomenna pistän ne tölökkiihin ja pakkaasehen. Vähä vajaat 50 litraa oli marijoja ja mehua tuli varmahan sellaaset 15 – 16 litraa.

Advertisement

Saisko jo armoa?

Tää vuosi on käynnistyny takkuullen ja samammoisena tuntuu jatkuvan. Etenki töis.

En muista, jotta parihin vuotehen olis ollu näin kiirusta vuorenvaihtees. Koko aijan tuloo jotaki ylimääräästä selevitettävää, joka haukkaa aikaa muulta tekemiseltä. On tullu tehtäviä, joita ei oo koskaa ennen joutunu tekemähän ja joita ei kukaa osaa neuvua. Ne teherähän sitte yrityksen ja erehryksen kautta. Monehen kertahan.

Joitaki asioota roikkuu aina vain tekemätä, ku ei vain oo keriinny. Työn tekemisestä on karonnu se rauha, mikä mulla oli pitkähän. Nautiin siitä, ku mulla oli aikaa teherä työni kunnolla ja hosumatta ja tiesin, jotta saan sen tehtyä kerralla hyvin.

En oo tosin yksin tämän ongelmani kans. Tiina on valittanu ihan samaa. On tullu virheetä ja tämän päivän se on selevitelly yhtä asiaa, jonka asiakas on pyytäny sen tekemähän. Mutta sen enämpää asiakas ku kukaa meilläkää ei oo teheny sellaasta työtä ennemmin, niin taas pitää yrittää onkia tietua, joka tuntuu olevan yhtä turvas ku valtion kultavarannot holovis.

Aina vain useemmin tuntuu, jotta ei tuu enää sellaasta onnistumisen tunnetta, joka auttaas jaksamahan. Päinvastoon – epäonnistumisen ja huonosti seleviytymisen tunne on palijo tutumpi. Työstä suoriutuminen on menny enämmän seleviytymistaistelun puolelle. En oo ikänä mihinää työs stressannu niin ku nykyysin. Se vaikuttaa nukkumisehen ja varsinki niihin yöllisihin valavomisihin, ku jää kelaamahan työasioota sen sijahan, jotta nukkuus.

Oon jo monehen kertahan keriinny miettiä, jotta osaanko mä sittekkää mitää. Viimmeaikaaset suoritukset ei oo oikeen vakuuttanu. Pelijättää vain, jotta mihinä kohtaa pomo ja asiakkahat tuloo siihen tuloksehen, jotta musta on enämmän haittaa ku hyötyä…

Talaviloma häämöttää kuuren viikon pääs. Jos sinne asti jaksaas kinnata. Ja jos lomalla sais vähä verettyä henkiä ja sais päänsä kuntohon. On kuitenki yks asia, joka auttaa jaksamahan päivästä toisehen ja se on mahtava työporukka, jolla on hyvä huumorintaju ja älyttömät jutut. Niille ku nauraa joka kaffettunti vesissilimin, niin taas jaksaa pari tuntia vetää uurella innolla.

Mä oon jo miettiny sitäki, jotta pitääs vissihin käyrä mittoottamas kilipirauhasarvot. Mulla on samammoinen pumpulipääolo ku silloon, ku tää vajaatoiminta torettihin. Mä ihimettelin silloon, mikä mun on oikeen tullu, ku en seleviä töistäni enkä osaa enää niitäkää tehtäviä, jokka ennen oli ihan heleppoja.

Piti käyrä oikeen OmaKannasta tarkistamas. Erellisistä kokeesta on puolitoista vuotta. Ovat kuulemma johonaki suositellehet, jotta pitääs kerran vuotehen mitata. Nyt on vain tullu tuo koronanpirulaanen ja korvavaivapirulaanen tähän sekaamahan, niin jotta kaikki muu terveyrenhuolto on jääny niiren jalakoohin.

Käymmä muuten viikolla hakemas kolomannet koronarokotuksekki. Sen verran tuli käsivarsi kipiäksi, jotta ensimmääsenä yönä ei teheny mieli nukkua sen päällä. Muuta vaivaa en oo siitä havaannu.

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.