Hyvin arviootu

Ku reilut kolome ja puoli vuotta sitte harijoottelu oli loppusuoralla ja pelekäsin näyttöjen tekemistä ja sitä, pääsenkö niistä läpi, niin en osannu kuvitellakkaa, mitä mun työhön sisältyy nykyään.

Ku nythän on pääsny käymähän niin hassusti, jotta musta on jotenki tullu työmaalla palakanlaskennan näyttöjen arviooja. Pomo on sanonu, jotta hän ei enää tierä palakoosta ja sen takia mun pitää ne arvioora.

Meillä on ollu ihana Ritva kohta vuoren harijoottelus, ku sen opinnot on venyny täysin siitä johtumattomista syistä. Nyt sen opiskeluaika kumminki loppuu tämän kuun lopus ja näytöt pitääs saara tehtyä sitä ennen.

Palakanlaskennan näytön Ritva on teheny jo kesäkuus, mutta arvioonnin annoon vasta nyt, ku saatihin vihiroonki näyttösuunnitelmat hyväksyttyä. Tuli toinen opettaja – muaki aikoonansa opettanu Päivi – puikkoohin, niin alakas tapahtumahan.

Mä oon toki jo aiemmin ottanu vastahan kaks palakanlaskennan näyttöä, mutta ne on arviootu vain suullisesti. Nyt piti teherä kirijallinen arvio, joka sitte yhyres käyrähän päätöskeskustelus läpi.

Mua vähä jännitti, jotta osaanko mä muotoolla sen oikeen, jotta se palaveloo tarkootustansa. Mutta Päiviltä tuli kiitokset, jotta yhtä huolellisesti on tehty ku kaikki muukki mun tekemät. Ja kysyy, jotta eikö oo vaihteeksi olla mukava arvioojanaki. No, vaikka tuo arvioonnin kirijoottaminen vähä hirvitti, niin ei kuitenkaa yhtä palijo ku omien näyttöjen tekeminen.

Ja nyt meillä on jo seuraava harijoottelija töis, joten enkähän mä taas jo puolen vuoren sisällä tee uutta arvioontia.

Iloonen asia on se, jotta Ritva jää meille tuntityölääseksi eli tuloo tarvittaes töihin. Ei menetetä ihan kokonansa hyvää työntekijää.

Advertisement

Ei mihinkää eläkkehelle – ku opiskelemahan!

Syksy teköö tuloansa ja koululaaset on taas palannu koulun penkille. Mäki meinaan palata – tosin lyhytkurssille vain.

Tulin nimittään innostuneheksi yhyrestä palakkakouluutuksesta ja ku sain pomolta luvan osallistua, niin ilimoottauruun ennen ku kerkesin tulla katumapäälle. Pomo naureskeli, jotta vai vielä kouluutuksehen. Meinas, jotta hän saa varmahan vetää ylitte ainaki sen alimman eläkeiän. 😂

Meillä on käytös kaks eri ohojelmaa ja tämän kouluutuksen järijestää näistä toisen ojelmistotaloo. Toki kaks ensimmäästä kouluutuskertaa käyrähän läpi tätä heirän ohojelmaansa, mutta myöhemmin sitte varmahan ihan sellaasta yleespätevää tietua.

Kouluutuksehen sisältyy 9,5 tuntia opetusta ja niitten jäläkihin on kaks koetta. Niillon niin hienot nimet ku palkkojen sertifiointikoe ja palkka-asiantuntijan testi.

Pelijättää, jotta kuinkahan vaikiaa asiaa sielä tuloo olemahan, ku kouluutus soveltuu osin jopa PHT-tutkinnon ylläpitämisehen. (PHT = Tili-instituuttisäätiön palakkahallinnon asiantuntijatutkinto. Eikä oo kuulemma heleppo.)

Hirvittää, jotta haukkasin liika suuren palan enkä läpääsekkää kokeeta. Silloon oon haaskannu työnantajan aikaa ihan turhaa ja saan hävetä silimät päästäni. En muuten hoksannu eres kysyä, onko kokeeta maharollista uusia.

Kouluutus tapahtuu täysin etänä. Se alakaa 6.10. ja kouluutukset on kerran viikos seuraavat 6 viikkua. Sitte on vielä ne kokeet 17.11. ja 24.11. Saas nähärä, kuinka ämmän käy. Jänskättää, innostaa, pelijättää! 😨

Raskas viikko

Ensimmäänen työviikko loman jäläkihin. On ottanu voimmille. Eikä ihimekkää, jos kuukauren vain vetää lonkkaa, niin pakostaki jaksaminen on vähintäänki heikentyny.

Oon kumminki päättäny eres yrittää. Oon käyny koko viikon pyörällä töis. Mittaris on ny vähä yli 300 km. Jää pahasti jäläkehen viimme vuoresta, mutta ei mahara mitää.

Töis oli jonki verran ensi seleviteltävää ja sitte piti tietysti saara normaalit päivittääset asiat rullaamahan siinä samalla. Raija oli pärijänny oikeen hyvin mun töis, vaikka se raukka stressas niitä niin kovasti. Minkä mä kyllä ymmärrän. Oon ittekki joutunu tuuraamahan toisia loman aikana ja niis toisen töis menöö aina palijo enemmän aikaa, ku ei ne oo niin tuttuja. Ja siksiki, ku ei halua mihinää tapaukses töpeksiä ja teherä virheetä, joita se toinen joutuus sitte selevittelemähän.

Tiistaina oli heti suurimman asiakkahan palakat. Tosin työkaverille sanoon, jotta jollaki lailla on hyvin lohorullista aloottaa just niitten palakoosta, ku ne on niin selekiät ja sieltä tuloo tierot aijallansa, oikeen ja selekiästi. Ei tartte pyyrellä eikä kysellä lisäselevityksiä. Ja sitte niis on sen verran haastetta, jotta niitä on mukava teherä. Ja monta työvaihetta, jokka pitää muistaa.

Sitte mä oon mapittanu hirmuusen määrän tosittehia ja alootin niiren kirijaamisen. Tietysti sieltä puuttuu jotaki ja niitä on pitäny pyyrellä.

Pomo oli jättäny lapon mun pöyrälle, jotta se tuloo tänään käymähän lomaltansa. Nettisivuja päivitetähän ens viikolla ja piti miettiä, mitä sinne laitetahan palakanlaskennasta. Erellinen teksti on vanhentunu jo aijat sitte. Mä ajattelin, jotta teen eherootuksen valamihiksi, jotta saarahan sitte yhyres kattua ja muokata sitä, mutta pomo luki sen läpi ja sanoo, jotta se on hyvä sellaasnansa.

Mutta vissihin kaikki ajatteleminen on ollu vaihteeksi niin rankkaa, jotta parina ehtoona oon körmähtäny (= nukahtanu) jo aika varahin. Ja tänään alakas olemahan ehtoopäivästä silimät jo hyvinki väsyksis. Vuoti ja tuntuu ”tikkuusilta”. Voi olla, jottei tänäkää ehtoona tartte kovin myöhälle valavua.

Perijantai ja 13. päivä

Koko viikko on ollu perijantaita ja 13. päivää! Mööffin laki on purru oikeen urakalla: kaikki, mikä on voinu mennä pielehen, on menny pielehen. Tosin mistää ei aiheutunu mitää varsinaasta katastrooffia, mutta sai mun kumminki miettimähän, jotta oonkahan mä sittekkää oikialla alalla.

Ensi yhyren työntekijän palakka ei ollu menny pankis läpi, ku sille oli pankin vaihron yhteyres jääny tietoohin väärä BIC-koori. Piti perua kaikkien samas palakanmaksus olevien palakat, korijata se yks tilitieto ja lähettää se sitte uurestansa maksuhun.

Mutta mä onnetoon tavan tohelo onnistuun lähettämähän kaikki palakat maksuhun. Niin jotta kaikille muille meni palakka toisehen kertahan paitti tälle, joka sai tällä toisella maksukerralla vasta ensimmääsen palakkansa…

Enkä eres itte hoksannu virhettäni ennen ku yks työntekijä otti yhteyttä ja kysyy, mitenkä hän palauttaa toisen palakan. Onneksi ei ollu ku viis palakkaa tällä kertaa. Ja yks niistä oli tietysti se meirän asiakasyrityksen omistaja. Se ei tosin ollu kommoonansa asiasta. Totes vain, jotta hän on jo palauttanu ylimäärääsen suorituksen firman tilille.

Mä laitoon sähköpostia näille muille ja pyytelin palauttamahan liikaa maksetut. Kaks on jo ilimoottanu palauttanehensa rahat, mutta yhyrestä ei kuulunu mitää. Toivottavasti seki palauttaa vaikkei mulle mitää ilimoottaasikkaa.

Kovasti mä pyytelin anteeksi niin työntekijööltä ku asiakkahaltaki. Tälläästä ei saisi päästä tapahtumahan.

Keskiviikkona mulla oli etäkouluutusta lomapalakkalaskennasta. Mulle ei ollu tullu koulutuslinkkiä, vaan pomon piti tulla mun konehelle ja hakia se sinne omasta sähköpostistansa. Sitte ei toiminu mun kuulokkehet. Tai kuulokkehet toimii, muttei konehes ollu paikkaa, mihinkä olis saanu mikrofoonin piuhan. Piti laihnata pomon kuulokkehia ku ne on usb-liitännällä.

Ku lopuuksi saatihin yhteys toimimahan ja alaattihin varsinaanen kouluutus, niin kouluttaja tuumas, jotta on niin ihana kuulla pohojalaasta puhetta. Tuli kuulemma aiva ikävä. Hän oli Seinäjoelta lähtöösin ja asusteli ny Hyvinkäällä. Ei ollu koronan takia pääsny käymähän aikoohin täälä. Sanoo, jotta hän muuttaas heti takaasi tänne, jos vain molemmille löytyys töitä.

Koulutus sujuu hyvin, ku mä tein hänen ohojeettensa mukahan ja hän vain seuras, jotta mä teen oikeen. Sillä lailla oppii parahiten, ku saa itte teherä.

Paitti! Ku yhteys oli jo katkaastu ja mä meinasin jatkaa niitä lomapalakkajuttuja ittekseni, niin tajusin, jotta olimma teheny väärin! Tai siis – minähän ne tein, mutta ei kouluuttajakaa havaannu. Oltihin laitettu viimme lomanmääräytymisvuoren tietoja tälle kuluvalle lomanmääräytymisvuorelle.

Mä yritin omin päin järkeellä, kuinka se korijattaas ja laitoon kouluuttajalle sähköpostihin kuvakaappauksia, jotta olisko ne sen mielestä oikeen. Ei oo tullu toistaaseksi vastausta, niin jotta se homma on ny jäis.

Eileen ja tänään oon kärsiny päänsäryystä, niin jotta aamupäivällä mun teki jo oikeen häjyä. Eileen töistä tultua otin Purana-Kapsin ja tuntuu, jotta särky meni ohi ja sain yönki nukuttua ihan kohtuullisesti. Mutta aamulla alakoo taas jyskytys, niin jotta otin heti suosista yhyren kapselin. Ei auttanu, puoli yhyrentoista mais otin toisen. Ei auttanu. Ehtoopäivän kaffettunnilla otin vielä yhyren ja ny tuntuu, jotta olis taas ainaki toistaaseksi hellittäny. Nokka on ollu tukos jo pitkän aikaa ja korvaki on suurimman osan aijasta lukos. Mutta ny tuntuu, jotta alakaaskahan neki jo vähä mennä ohi.

Onneksi mä en oo ollu ainut, joka on tuskaallu tällä viikolla töirensä kans. Pomosta alakaen tuntuu harrannehen vastahan vähä kaikilla. Tiinan kans ollahan huokaaltu puolin ja toisin ja tuumattu pitkin viikkua, jotta tohoritahanko eres tulla töihin perijantaina, jos koko viikko on jo ollu näin vaikiaa, niin mitä sitte on perijantaina ja 13. päivänä. (Oltihin me kumpiki töis enkä ainakaa tierä teheneheni tänään lisää virheetä.)

Tästä tuli ny tälläänen rutinakeissi tällä kertaa. Kiitos ja anteeksi!

Kehityskeskustelu

Meillä on tällä viikolla kehityskeskustelut. Meitä on viis palakollista. Joka työpäivälle pomo on varannu Krouvin kapinetin ja puolitoista tuntia aikaa.

Tänään oli mun vuoro. Menin hyvin avoomella ja rennolla fiiliksellä. Ja oikias olin: pomo oli sitä mieltä, jotta ne jäykät kehityskeskustelumallit ei oo meirän porukkaa varte.

Alootettihin ensi syömällä ja ku oli einehet tuulensuojas, niin käytihin läpi työs jaksamista, toiveeta, tarpeeta, eherootuksia, työnkuvaa, tulevaa loppuvuotta jne. Juttu rönsyyli välillä sinne tänne, mutta varmahan tuli tärkeemmät asiat puitua. Ja ku meillä on sellaanen työmaa, jottei näitä asioota tartte pantata sinne seuraavahan kehityskeskusteluhun asti, vaan ne voi esittää silloon ku ne on aijankohtaasia tai tuloo mielehen.

Sitä paitti pomo oli päättäny, jotta meillä on vastaavat keskustelut nelijännesvuosittaan. Työnkuva on sellaanen, jotta eri aikahan vuoresta on erilaaset kiiruhut ja murehet. Niitä on hyvä käyrä läpi pienemmis pätkis. Kuullosti ihan fiksulta.

Mun työni on ehkä kaikkista tasapaksuunta: palakkoja maksetahan ympäri vuoren eikä tulorekisterin tulon jäläkihin oo enää tarvinnu pitää mitää suuria ilimootussulukeesia tammikuus.

Esitin toivehen saara kouluutusta toisen ohojelman lomapalakkaominaasuuksista. Sitä on rakennettu sinne ku Iisakin kirkkua, enkä mä tierä, mihinä järijestykses ja kuinka se otetahan käyttöhön. Ja pystyykö sitä eres hyöryntämähän kaikkien asiakkahien kohoralla, ku niillä on niin monenmoisia lomapalakkoja. Pomo lupas kysellä ohojelmistotaloolta. Muisteli, jotta hänellä on sielä käyttämätööntä kouluutusaikaa, mikä kuuluu tuohon ohojelmapakettihin. Sen vois hyöryntää palakanlaskentahan.

Puhuttihin siitä, kuinka meillä on hyvä, huumorintäyteenen työilimapiiri ja jokahinen saa olla oma ittensä. Sain pomolta palautetta, jotta oon kuulemma hyvä työntekijä. Ittenäänen, oma-alootteehen ja asiakkahakki on tykänny.

Harmi vain, jotten itte havaannu antaa pomolle henkilökohtaasta palautetta. Paitti sen, jotta meillä tohtii pomollekki vitsaalla. En ollu hoksannu palautetta miettiä etukätehen. Vaikka oommä monehen kertahan jo muistanu sanua siitä, kuinka hyvin mun on otettu vastahan ja perehrytettihin kaikes rauhas. Ja vastuuta sain jo hyvin varahaases vaihees. Sitä oon ihimetelly monta kertaa, jotta kuinka ne uskalsi luottaa muhun niin täysin? Kielteestä palautettahan mullei olsi ollukkaa.

Senki mä muistin sanua, jotta oon tykänny, jotta mulla on riittävästi aikaa teherä ne omat työni niin hyvin ja sillä huolellisuurella ku mä haluanki ne teherä. Ei kelloteta eikä tartte teherä liukuhihinalla, vaan mä voin rauhas tarkastaa omat työni ennen ku pistän ne etehenpäin. Toki joskus on sellaasia viikkoja, jotta melekeen kaikkien palakat osuu samahan aikahan. Sitte vain teherähän. Työt ei tuu valamihiksi muuten ku tekemällä.

Ja vähä vähältä mä saan uusiaki tehtäviä. Nyt on taas yks uus kirijanpito, joka mun on puhet teherä ens viikon mittahan, ku pomo on lomalla. Se saa sitte lomalta tultuansa tarkastaa sen ja teherä tilinpäätöksen. Siihenki mulla on ollu aikaa perehtyä. Tein tänään ”kuivaharijoottelua” ja kävin viimme vuoren kirijanpiron läpi, jotta pääsin jyvälle, mitä sielä tapahtuu ja kuinka mikäki kirijatahan. Tykkään! Se on aina vaihtelua palakanlaskentahan. Eikä pääse ihan kokonansa tuo kirijanpitopuolikaa näivettymähän.

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.