Viikonloppujuttuja

Nyt on remonttityömaa ollu seisahroksis viikonlopun, ku poika ja miniänalaku tuli karvatassujen kans meille.

Poijalla oli tiistaina syntymäpäivä, niin mä päätin, jotta teen kakun. Kakutellahan sitte siinä samalla meirän hääpäivääki. Mulla oli jääkaapis rasia vanilijatuorejuustua, jollekka en ollu keksiny oikeen käyttyä. Kuukletin, jotta minkämoisehen leivonnaasehen sen vois upottaa ja pääryyn Daim-juustokakkuhun.

Mutta – niinku tavallista – niin eihän se ny yhtää näytä siltä ku reseptin kuvas:

Näytti tuo silti maistuvan, ku tänään päiväkaffeella poika ja miniänalaku tasas viimmeesen palan. Oli kuulemma hyvää.

Perijantain ruaaksi poika tilas pitsaa. Mä olin ajatellu, jotta teen jotaki muuta, jotteivat kyllästy, ku aina on pitsaa. Mutta ei siihen kuulemma kyllästy ikänä. 😁

Lauantaina isäntä krillas: possun fileepiffiä, juustomakkaraa, batatas bravas -pernoja ja halloumia. Mä tein salaatin: friseesalaattia ja kurkkua (ainuat ainesosat, joita saa olla kaikille). Lisäksi kasasin eri kippoohin paprikafetaa, krutonkia, paprikaa, tomaattia ja maustekurkkua.

Neki teki niin hyvin kauppansa, jottei niistä enää piisannu tälle päivää. Piti kehitellä jotaki muuta.

Pakastimesta löytyy paketti kananuggettia, niin niitten lisäksi keittelin riisiä ja currykastiketta sekä höyryytin aurinkokasviksia. Jäläkiruaaksi tein vispipuurua. Ja ku kakkuprojektista oli jääny kuohukermaa, niin vispasin sen vaahroksi, jotta sitä sai pistää puuron päälle, jos tahtoo.

Nyt meillä on jääkaapis pieniä nokkoja yhtä sun toista. Niillä mennähän varmahan ainaki puolehen viikkohon asti.

Nuoret lähti ajelemahan kotuansa kohti parisen tuntia sitte. Mulla oli taas hauskaa ku sain hellitellä ja leikittää elikoota.

Halasin mä nuoriaki. 😂

Lapsellisia viikonloppuja

Nyt on ollu niin hulinaa, jotta muori on ihan poikki. Poijan porukka tuli viimme viikon keskiviikkoehtoolla yhyreksän mais tänne.

Poika ja miniänalaku viivähtivät täs perijantaihin asti ja jättivät Rymyn ja Mortin meille hoitohon siksi aikaa ku itte menivät Kalajoelle Emma-finaalihin. Poika pääsi aiemmista kisoosta finaalihin, mutta sielä ei enää pärijänny. Oli kuulemma jääny sarijasnansa viimmeeseksi. Näytti olevan aika kova paikka ku auton kans oli suurin toivehin tusattu ties kuinka kauan. Siltä reissulta tulivat sunnuntaiehtoolla tänne takaasi ja maanantaina lähtivät kotiansa.

Mä käytin Rymyä lenkillä pari kertaa päiväs, niin jotta tuli varmahan käveltyä yhtä palijo ku koko vuonna tähän asti yhtehensä. 😂 Isäntäki kävi sen kans pari kertaa. Mortin oli vissihin ikävä omaa väkiänsä, ku ei se innostunu eres leikkimähän. Mutta hellyyrenkipiä se kyllä oli. Aina ku mä rapsuttelin sitä, niin se kellahti maata ja piti rapsuttaa mahasta. Välillä se kävi ottamas päiväunia meirän päiväpeiton alla. Sunnuntain vastaasena yönä se tuli mun rinnan päälle keheräämähän. 😽 Ihana! Rymy puolestansa nukkuu kumpanaki yönä aiva mun jaloos kiinni. 🐶

Vaikka oli aiva ihanaa, niin palautuminen vie aikaa tällä ikää. On pitäny kumminki yrittää siistiä vähä paikkoja, ku isäntä oli pyyrystäny imurilla suurimmat koiran- ja kissankarvakasat nurkista. Flikka tuloo nimittään vuorostansa huomenna tänne.

Mennähän lauantaina teatterihin. Saimma toissa jouluna muksuulta joululahajaksi lahajakortin teatterihin. Oli lipukki jo varattuna ku tuli tuo saamarin korona ja pisti teatterin ovet kiinni. Komisario Palmun erehdystä ei koskaa keriitty näkemähän. Harmi, sillä flikka on kakarasta asti tykänny komisario Palmu -elokuvista. Piti vaihtaa liput takaasi lahajakorttihin ja jouruun pyytämähän lahajakortillekki vielä jatkoaikaa ku ei vain tullu sopivaa näytelmää eikä sopivaa aijankohtaa, jotta oltaas päästy. Mutta nyt ollahan menos kattomahan Agatha Christien Hiirenloukkua. Onneksi flikka on myöski vannoutunu Agatha Christie -fani ja näytelmää on kovasti kehuttu leheren päällä.

Viikonloppu katos

Kyllä viikonloput on hupenevaasta sorttia. Vaikka kuinka jatkettihin päivää yöstä, niin äkkiä se vain taas meni.

Poijan porukka tuli kahareksan jäläkihin perijantaiehtoolla. Tällä kertaa miniänaluun 11-vuotias tytär tuli ensivisiitille meille. Ollahan nähty erellisen kerran pari vuotta sitte. Silloon se oli vielä aiva pikkuflikka, nyt jo nuori naisen alaku. Hoikka ku pajunvitta ja luvattoman pitkältä jalakoja. 😀 Oikeen herttaanen flikka, ei voi muuta sanua. Se tykkäs, ku sai majoottua meirän flikan kämpäs. Sillä oli sielä täysin oma rauha ja oma telekkariki.

Tein perijantaiehtooksi proileripiirakan ja salaattia. Eileen tein isoon satsin makaroonilootaa.

Poika oli koko lauantaipäivän kisaamas. Tällä kertaa ei äänenpaineesta vaan äänen laarusta. Laatu oli piisannu nelijäntehen sijahan, mutta ei tuo vaikuttanu kovin pettyneheltä, vaikka voittamahan oli lähtenykki.

Miniänalaku ja flikka viettivät hauskan päivän Ireaparkis (= Ideaparkissa). Olivat ajanehet karttinkia (= kartingia), pelannehet minikolffia (= minigolfia) ja ihaallehet Latelan autoja.

Ehtoolla, ku poikaki oli kotiutunu kisoosta lähtivät vielä uurestansa Ireaparkkihin , ku sielä oli ilotulitus ja Latelan Scooter piti tulishown. Sieltä tultuansa menivät vielä saunahan, niin jotta nukkumahanmeno siirtyy sunnuntain puolelle.

Tänään sitte yhtä jos toistaki väsytti aamusta. Nuorille tuli vielä kaveriperhe tänne kaffittelohon ennen ku nämä lähtivät ajelemahan kotua kohti.

Me riekuttihin etenki Rymyn kans ja Mortille sai nauraa, ku sitä ei meinannu saara poijan kämpän puolelle millää. Ei kuttumalla eikä aina eres ruokaa lupaamalla. Se on ruvennu epäluulooseksi, ku se tietää, jotta johonaki kohtaa ne kuttuu sitä varte, jotta joutuu kulijetuskoppahan.

Tassuterapiaa

Nyt on saatu verenpainehet alaha, ku on koko viikko rapsuteltu lemmikkiä.

Lähärimmä nimittään sunnuntaina Ouluhun. Oltihin lupauruttu Metkulle seuraneiriiksi, jotta nuoret pääsi laskettelureissulle. Ihan loppuhun asti oli kyllä kysymysmerkillä, jotta mihinkä tuo tautitilanne menöö, toteutuuko koko reissu. Kyllä ne kumminki päätti lähtiä. Maanantaina lähtivät ajelemahan Kittilää kohti. Oli kolome yötä varattuna hotellista. Sanoovat, jotta oli hyvinki välijää, ku ei menny niille suosituummille rintehille. Eikä ollu hotelliskaa ollu tunkua ja baariski oli ollu hilijaasta. Mukavaa oli kuulemma ollu ja jalaat huusi hoosiannaa reissun jäläkihin.

Meillä sen sijahan oli oikeen rauhallista ja leppoosaa Metkun kans. Löhööltihin soffalla ja rapsuteltihin.

Välillä vähä ruokaa ja vettä ja pihalle. Metku ei enää pysty lenkkeelemähän. Sille oli kaivettu kongi (= käytävä) puutarhahan ja sitä se kiersi. Ja söi lunta, mitä oliki melekoosen palijo jo ennestänsä ja maanantaina ja tiistaina tuli vielä lisää. Isäntä teki lumityöt usiampahan kertahan.

Kolomena päivänä käymmä joko kaupas kävellen tai muuten vain lenkillä, ku sielä on niin maharottoman hyvät ne pyörätieverkostot, jotta on oikeen mukava lähtiä kävelemähän.

Poijalla ja miniänaluulla oli kans lomaa ja ne tuli porukoonensa tänne meille kotia jo keskiviikkona, vaikka me olimma vielä Oulus. Rymy oli kuulemma ollu pettyny, ku se oli heti ensimmääseksi rynnänny tänne meirän puolelle eikä löytänykkää ketää. Mutta kyllä se oli sitte senki erestä täpinäs perijantaina, ku me vihiroonki tulimma.

Mortti jäi siinä vähä vähemmälle huomiolle, minkä se sitte ilimootti suorasukaasehen tapahansa. Se oli rappusilla mun yläpuolella ja alakas sieltä läpsiä mua käpälällä päähän, ku ei muori yhtää huomioonu. 😀

Vissihin silläki oli ollu ikävä, ku se tuli vielä ehtoommalla oikeen sylihin, mitä se ei kovin montaa kertaa oo teheny.

Eileen käyymmä isännän kans lenkittämäs Rymyä. Tänään nuoret jo sitte pakkas elikot autohon ja lähtivät kotiansa.

Ja mun loma vetelöö viimmeesiänsä. Olis sitä voinu vielä jatkaa vähä aikaa, mutta toisaalta on ihan kiva mennä takaasi töihinki.

Viikko töitä, toinen lomaa

Näin ny tällä tietua. Loman aikana olis tarkootus nähärä molempia mukuloota puolisoonensa sekä – tietysti ja ennenkaikkia – karvakakaroota. Flikka tuumaski, jotta kyllä hän tietää, jottei me olla niin innoosnamma heirän näkemisestä ku Metkun. 😀

Ai niin – nyt on kuulemma ystävänpäivä, niin jotta hyvää sellaasta! Ja laiskiaasta (vai mitä se ny oli?)