Viikonloppujuttuja

Nyt on remonttityömaa ollu seisahroksis viikonlopun, ku poika ja miniänalaku tuli karvatassujen kans meille.

Poijalla oli tiistaina syntymäpäivä, niin mä päätin, jotta teen kakun. Kakutellahan sitte siinä samalla meirän hääpäivääki. Mulla oli jääkaapis rasia vanilijatuorejuustua, jollekka en ollu keksiny oikeen käyttyä. Kuukletin, jotta minkämoisehen leivonnaasehen sen vois upottaa ja pääryyn Daim-juustokakkuhun.

Mutta – niinku tavallista – niin eihän se ny yhtää näytä siltä ku reseptin kuvas:

Näytti tuo silti maistuvan, ku tänään päiväkaffeella poika ja miniänalaku tasas viimmeesen palan. Oli kuulemma hyvää.

Perijantain ruaaksi poika tilas pitsaa. Mä olin ajatellu, jotta teen jotaki muuta, jotteivat kyllästy, ku aina on pitsaa. Mutta ei siihen kuulemma kyllästy ikänä. 😁

Lauantaina isäntä krillas: possun fileepiffiä, juustomakkaraa, batatas bravas -pernoja ja halloumia. Mä tein salaatin: friseesalaattia ja kurkkua (ainuat ainesosat, joita saa olla kaikille). Lisäksi kasasin eri kippoohin paprikafetaa, krutonkia, paprikaa, tomaattia ja maustekurkkua.

Neki teki niin hyvin kauppansa, jottei niistä enää piisannu tälle päivää. Piti kehitellä jotaki muuta.

Pakastimesta löytyy paketti kananuggettia, niin niitten lisäksi keittelin riisiä ja currykastiketta sekä höyryytin aurinkokasviksia. Jäläkiruaaksi tein vispipuurua. Ja ku kakkuprojektista oli jääny kuohukermaa, niin vispasin sen vaahroksi, jotta sitä sai pistää puuron päälle, jos tahtoo.

Nyt meillä on jääkaapis pieniä nokkoja yhtä sun toista. Niillä mennähän varmahan ainaki puolehen viikkohon asti.

Nuoret lähti ajelemahan kotuansa kohti parisen tuntia sitte. Mulla oli taas hauskaa ku sain hellitellä ja leikittää elikoota.

Halasin mä nuoriaki. 😂

Advertisement

Tuulisen päivän tuusasteluja

Tuusastaa (= puuhastella).

Tänään tuuli sen verran reippahasti, jotten eres harkinnu lenkille lähtyä. Pihalla oon käyny tasan niin palijo, jotta kävin linnuulle viemäs ruokaa ja keräsin kynttilälyhyryt pois pihalta. Ja postin kävääsin hakemas.

Oon ollu harvinaasen pirtiällä päällä (tekikö loma tehtävänsä?) ja ensimmääseksi aamulla vaihroon lakanat. Pistin pesuhunki saman tien, jottei oo huomenna vaivoona.

Sitte rupesin pienentämähän ruokahävikkiä. Olin tuonu erellisviikonloppuna turhan palijo juustoraastetta ja sille piti keksiä jatkojalostusta. Sitä varte olin ostanu lehtitaikinalevyjä ja kinkkukuutioota ja tein pasteijoota. Muutama pussillinen tuli pakkaasehenki. Vähä maistettihin lämpimääsiä ja torettihin, jotta eikähän ne syöryksi tuu.

Ruaaksi ikivanhaa reseptiä mukaallen ulukofileepiffiä (sinappia, suolaa, mustapippuria, jauhotus, paisto ja patahan hautumahan kuullotetun sipulin, porkkanasilipun ja valakosipulisen tomaattimurskan kans). Sillä välin ku lihat hautuu uunis, tein porkkanaraastehen ja lisäsin sinne vähä kurpitsapikkelssiä, keitin pernat ja tein ruskian soosin, mihinkä nakkasin vielä viimmeeset juustonmurut. Totesin, jottei mitää mestaruusluokan ruokaa, mutta voitti kyllä Wanhan Aseman soosin…

Ruaan jäläkihin sain lakanapyykin pois kuivausrummusta ja hain postin. Sitä lujeskelles meni joku tovi.

Sen jäläkihin kuvasin Anjuskalle kaikki 38-kokooset sukat, ku hän tilas miehellensä sukat ja kysyy, josko mun tekelehistä löytyys hänellekki sopivat. Mittasin samalla kaikki valamihit sukat ja lajittelin koon mukahan lootihin. Ei tartte joka kerta mittaalla, ku joku kysyy.

Ninotska jo valitti ittellensä yhyret jämälankasukat ja ne pistin lähetysvalamihiksi. En viittiny tänään lähtiä niitä viemähän postihin, kun ei ne kumminkaa ennen maanantaita lähäre mihinkää.

Ku sukat oli järijestykses, tyhyjäsin käsilaukkuni ja siirsin kamat toisehen laukkuhun ja pistin vanhan laukun Feispuukin roskalavalle, jos sen vaikka joku tahtoos.

Sitte päätin aloottaa palapelin kokuamisen. Oon saanu sen muksuulta jo ainaki pari vuotta sitte joululahajaksi ja isäntä on jo joku aika takaperin teheny mulle levynki, minkä päällä saan sen kasata. Senki kans sain aikaa kulumahan vaikka kuinka kauan, enkä saanu ku reunat valamihiksi. Tuloo olemahan mielenkiintoonen projekti, ku palat on mustavalakoosia ja tarkootus on, jotta valamis työ sitte färitetähän. Mukana oli 3D-klasikki, millä pitääs valamihin työn nähärä kolomiulotteesena. Mallikuvis se kolomiulotteesuus kyllä toimii, mutta en tierä, kuinka se multa onnistuu. No, se on sen aijan mures. Ku ny sais sen ensi kasattua. 🤣

Me ollahan niin aijastamma jäliis!

Eileen aamusta riipaasin sängystä lakanat pois ennen ku lähärettihin mettästämähän mattoja ja hattuhyllyä porstuahan. Pakastimen hankinnasta päätettihin luopua. Torettihin, jotta oomma pärijänny joulun aijan tähänki asti, niin pärijäämmä vastaki. Suureet pakastin louskuttaas meillä muun aijan vuotta vain tyhyjänpanttina.

Alootimma kauppakierroksen Tokmannilta. Olin Tarketin sivuulta käyny lukemas, jotta kummipohojaasia mattoja ei vinyylilankulle suositella. Mutta matot oli pääsääntöösesti kummipohojaasia, tai sitte kovia, liukkahia koppuroota tai vaihtoehtoosesti ohkaasia ja lusuusia räsymattoja. Ei käyny mikää niistä.

Siirryttihin kalusteosastolle ja torettihin, jottei oo hattuhyllyjä. Ostin kumminki karamällipussin ittelleni, jottei tarvinnu aiva tyhyjin käsin poistua.

Seuraavaksi mentihin Rustahan. Sieläki oli lateksipohojaasia ja räsymattoja. Ei. Mutta sieltä tarttuu kätehen pari joululahajaa.

Seuraavaksi Minimani ja sielä sama mettästys. Ei mattoja, ei hattuhyllyä.

Sitte Prismahan. Ku ei omin avuun löyretty, niin piti kysyä myijältä: hattuhyllyjä ei oo enää valikoomis. On vain naulakoota.

Ei käy! Mä haluan hattuhyllyn, mihinkä saan laittaa hanskat hyllylle ja takin naulahan tai henkarille. Siinä kohtaa totesimma, jotta tairamma olla muutaman kymmenen vuotta aijastamma jäliis. Eihän kukaa pirä enää hattujakaa, niin mitäpä sitä hattuhyllylläkää tekis. 😀

Mutta mulle tuli irea: tuunatahan (= isäntä tuunaa) siitä vanhasta. Laitetahan sinne hylly tankojen päälle. Nyt siinä hyllyosaa markkeeraa viis vierekkäästä metallitankua. Pakkaa aina pipot ja huivit ja hanskat purota sieltä tankojen väliistä.

Mattojakaa ei löyretty.

Vielä jatkettihin kumminki Jyskihin, jos sieltä vaikka löytyys. No, sielä oli samammoinen naulakko ku mitä meillä jo on. Eikä niitä mattojakaa löytyny. Mutta pari joululahajaa löytyy. 😀

Se oli ensimmäänen visiitti Ireaparkkihin sitte kevään koronarajootusten. En oo eheroon taharoon halunnu sinne tukkia, mutta ku Jyski on sielä, niin sitte olimma meki. Ei onneksi ollu palijo väkiä. Ne oli varmahan ollu silloon perijantaiyönä kaikki, ku sielä aukes ovet minuutin yli puolenyön. Ainaki lehtikuvan mukahan sielä oli ollu väkiä ku pipua.

Maskien käyttö näytti menevän suurinpiirteen fifti-siksti. Ehkä maskinaamoja oli vähä enemmän ku maskittomia. Mutta ihimisten välinpitämättömyys ja sotkuusuus niitten maskien pois heittämises oli jotaki aiva järkyttävää. Siinä oli ovensuus roskis täynnä ja loput oli kasattu roskiksen päälle tai heitelty pitkin pihaa. Käsittämätööntä! Mulla on ittelläni maskit muovipussis ja käytetyn maskin mä pistän sinne tyhyjähän pussihin ja tuon kotia, jonsei kaupan roskikses oo tilaa. Ei se sen kummeet vaiva oo. No – se siitä ja loput kirijehes.

Ireaparkista jatkettihin takaasi kotokulumille ja käytihin ruokakaupas. Ja sen jäläkihin vielä Tokmannilla. Torettihin, jotta ku meillä kumminki on melekeen aina matot siinä porstuas samoolla kohorilla, niin onko se ny niin väliä, jos on kummipohojaaset ja vinyyli vaihtaa färiä. Niin me hajettihin matot Tokmannilta. Itte asias isäntä löysi sieltä yhyren häkin, mihinä oli lisää mattoja, mitä ei oltu ensimmääsellä käynnillä havaattu. Sieltä löytyy mun mielestä ihan kivan näkööset. Paitti jotta ku kotona rullasin auki, niin toisehen mattohon oli sirontakelemu jättäny ikävän rairan. Toivottavasti se siitä tasaantuu aijan myötä. En tierä, onko siitä vain nukka litis vai onko seki reakoonu joinki sen maton materiaalin kans. Toisaalta toises matos ei sellaasta raitaa kyllä ollu. No, eikähän ne aja asiansa.

Kello oli jo liki kaks, ku päästihin kotia. Vaihroon vain kotovaattehet ja laitoon lakanat pyykkikonehesehen ja uuret petihin. Sitte imuroottin ja pyhkääsin sen porstuan laattian ennen ku laitoon matot paikoollensa.

Siinä kohtaa alakas jo olohon näläkäki. Onneksi oli ruoka valamihina jääkaapis. Ei tarvinnu ku lämmittää.

Hetken sulattelin syötyäni ja selaalin vähä feispuukkia. Sieltä hoksasin kaverien päivityksestä, jotta nyt on jo ensimmäänen adventtiviikonloppu. Ja mulla on kesäverhot klasiis!

Äkkiä laitoon klasinpesuvehkehet kuntohon ja pesin ensi makuukamarin klasin ja sitte keittiön klasit. Makuukamarin uuret karteekit (= verhot) mulla on orottanu jo monta päivää tuos keittiön tuolin sarijalla (= selkänojalla). Keittiöhönki oli tarkootus hankkia uuret, mutta nyt jäi olosuhteeren pakosta hankkimata. Laitoon puolestansa makuukamarin vanhat verhot keittiöhön, niin nehän on melekeen ku uuret. Vai?

Kello rupes olohon nelijä, ku pesin niitä keittiön klasia. Pihalla oli jo pimiää enkä mä yhtää tienny, tuliko ne puhtahiksi. Mutta saan ny sanua, jotta pesty on.. Tai ainaki yritetty.

Adventtitähären toin keittiön klasille ja ku sain sen ripustettua, niin totesin, jottei se pala. 😦 Ja ku siinä on isookantaanen, mutta pienikupuunen lamppu, niin ajattelin, jottei meillä tietystikkää sellaasta oo. Onneksi isäntä löyti ”jemmasta” sellaasen ja saatihin valo tähtehen.

Askartelin vielä yhyren surunvalittelukortin ennen ku heitin vapaalle ja istuun vahtaamahan Avaraa luontua.

Tänään alootin sillä tavanomaasella pyykkäyksellä. Sitte tein torttupohojan uunihin ja ennen ku se oli kypsä, soitti velii, jotta koska mennähän? Meillä oli sovittuna surunvalittelukäynti serkkujen työnä, ku niitten isä kuoli. Lupasin keriitä (= ehtiä) heti ku sain tortun pois uunista, kasslerinpalan uunihin ja pyykit narulle.

Oltihin me aika kauan vissihin sillä reissulla, ku liha oli keriinny kypsyä ja isäntä oli teheny pernavoin (= perunamuusin) valamihiksi. Sain heti tulla valamihisehen ruokapöytähän.

Ruaan jäläkihin kumosin torttupohojan tarijottimelle, kostutin vanilijamairolla ja täytin vanilijavaahto-rahka-mustikkasekootuksella. Olis tietysti voinu laittaa vaikka vähä liivatetta, jotta se täyte ei olsi valunu, mutta näytti tuo maistuvan nuonki. 😀

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.