Vähä kaikemmoista, muttei kumminkaa palijo mitää

Otsikko kertoo, mitä mä oon viikolloppuna teheny. En mitää suururakkaa oo jaksanu, mutta vähä kumminki jotaki.

Kolomas haravoontikerta eileen. Enää ei puis oo kovin palijo lehtiä, mutta syreenipuskat on vielä melekeen täyres leheres. Samoon pajuaita ja Terijoen salavat pitää vielä leheristänsä kii. Pitäköhöt mun puolestani. Mä haravootten sitte taas, ku on haravootavaa ja sitte ku mua sattuu huvittamahan (ja on hyvä sää).

Lakanat on vaihrettu ja pesty. Pyykkiä oon pesny muutenki, niin ku melekeen joka pyhä.

Makuukamarin klasin pesin ja vaihroon karteekit (= ikkunaverhot). Verhoja sovitellesnani totesin, jotta mun pitää (joskus) lyhentää muutamia verhoja, jotta niitä voi käyttää makuukamariski.

Tänään olin reipas ja polokaasin pyörällä kirijastohon ja kauppahan.

Ollahan nukuttu pitkiä öitä, mikä varmahan osaltansa on auttanu, jotta oon saanu aikaaseksi teherä jotaki.

Mutta oon mä keriinny olla laiskanaki: oon lukenu, färitelly, teheny ristisanatehtäviä ja oompa keriinny istua telekkarin ääres kutimellaki. Ihan hyvä viikolloppu siis. Jaksaa huomenna taas uurella innolla (?) töihin.

Tätä kirijootellesnani tuli WordPressiltä onnittelut, ku oon kuulemma rekisteröötyny tänne jo 12 vuotta sitte. 😮

Happy Anniversary with WordPress.com!

You registered on WordPress.com 12 years ago.

Thanks for flying with us. Keep up the good blogging.

Advertisement

Tuulisen päivän tuusasteluja

Tuusastaa (= puuhastella).

Tänään tuuli sen verran reippahasti, jotten eres harkinnu lenkille lähtyä. Pihalla oon käyny tasan niin palijo, jotta kävin linnuulle viemäs ruokaa ja keräsin kynttilälyhyryt pois pihalta. Ja postin kävääsin hakemas.

Oon ollu harvinaasen pirtiällä päällä (tekikö loma tehtävänsä?) ja ensimmääseksi aamulla vaihroon lakanat. Pistin pesuhunki saman tien, jottei oo huomenna vaivoona.

Sitte rupesin pienentämähän ruokahävikkiä. Olin tuonu erellisviikonloppuna turhan palijo juustoraastetta ja sille piti keksiä jatkojalostusta. Sitä varte olin ostanu lehtitaikinalevyjä ja kinkkukuutioota ja tein pasteijoota. Muutama pussillinen tuli pakkaasehenki. Vähä maistettihin lämpimääsiä ja torettihin, jotta eikähän ne syöryksi tuu.

Ruaaksi ikivanhaa reseptiä mukaallen ulukofileepiffiä (sinappia, suolaa, mustapippuria, jauhotus, paisto ja patahan hautumahan kuullotetun sipulin, porkkanasilipun ja valakosipulisen tomaattimurskan kans). Sillä välin ku lihat hautuu uunis, tein porkkanaraastehen ja lisäsin sinne vähä kurpitsapikkelssiä, keitin pernat ja tein ruskian soosin, mihinkä nakkasin vielä viimmeeset juustonmurut. Totesin, jottei mitää mestaruusluokan ruokaa, mutta voitti kyllä Wanhan Aseman soosin…

Ruaan jäläkihin sain lakanapyykin pois kuivausrummusta ja hain postin. Sitä lujeskelles meni joku tovi.

Sen jäläkihin kuvasin Anjuskalle kaikki 38-kokooset sukat, ku hän tilas miehellensä sukat ja kysyy, josko mun tekelehistä löytyys hänellekki sopivat. Mittasin samalla kaikki valamihit sukat ja lajittelin koon mukahan lootihin. Ei tartte joka kerta mittaalla, ku joku kysyy.

Ninotska jo valitti ittellensä yhyret jämälankasukat ja ne pistin lähetysvalamihiksi. En viittiny tänään lähtiä niitä viemähän postihin, kun ei ne kumminkaa ennen maanantaita lähäre mihinkää.

Ku sukat oli järijestykses, tyhyjäsin käsilaukkuni ja siirsin kamat toisehen laukkuhun ja pistin vanhan laukun Feispuukin roskalavalle, jos sen vaikka joku tahtoos.

Sitte päätin aloottaa palapelin kokuamisen. Oon saanu sen muksuulta jo ainaki pari vuotta sitte joululahajaksi ja isäntä on jo joku aika takaperin teheny mulle levynki, minkä päällä saan sen kasata. Senki kans sain aikaa kulumahan vaikka kuinka kauan, enkä saanu ku reunat valamihiksi. Tuloo olemahan mielenkiintoonen projekti, ku palat on mustavalakoosia ja tarkootus on, jotta valamis työ sitte färitetähän. Mukana oli 3D-klasikki, millä pitääs valamihin työn nähärä kolomiulotteesena. Mallikuvis se kolomiulotteesuus kyllä toimii, mutta en tierä, kuinka se multa onnistuu. No, se on sen aijan mures. Ku ny sais sen ensi kasattua. 🤣

Homespää!

Viimme yö meni vähä harakoolle, ku jostaki syystä en meinannu saara unen päästä kiinni ja sitte ku vihiroonki kaharen mais nukahrin, niin heräsin vielä pari kertaa ennen ku nousin vähä ennen seittemää. Isäntä oli jo jalakeella.

Aamupalan jäläkihin mä keräsin hantuukit pois ja vaihroon puhtahat tilalle. Ku isäntä lähti salille, mä suuntasin lenkille. Vielä oli jonku verran jäisiä paikkoja, jotta nastat oli ihan hyvät.

Lenkiltä tultuani pistin pyykkiä koneehin ja pesaasin olohuonehen klasit. Oli vain sen verran vilipoonen tuuli, jotta oikeen tuli käsivarsihin kylymä.

Isäntä tuli mun pesu-urakan aikana kotia ja eherootti, jotta lähäretähän käymähän Ireaparkis. Mua ei muuten tarvinnu kovin kauaa houkutella… Painuun suihkuhun, syötihin eilistä nakkisoppaa ja sitte orottelin vielä, jotta pyykkikones lopettaa ja saan pyykit narulle. Ensimmäästä kertaa pihanarulle tänä keväänä. Tai no – terassille vain, ku osa lintujen ruokinta-astioosta on ripustettu pyykkirenkkuhun (= pyykinkuivausteline). Ei arvaa sinne vierä pyykkiä. Niis vois olla ”terveesiä” linnuulta.

Sitte päästihin lähtemähän Ireaparkkihin. Paitti, jottei päästykää. Olin justihin vetämäs takkia ylleni ku kuulin, jotta puhelin soi. Mun parturi sieltä soitteli, jotta oonko unohtanu, jotta mulla oli aika kahareltatoista. (Kello oli 10 yli.) Voi ny he****tti! En ollu unohtanu, mutta olin kuvitellu, jotta se aika on huomenna. Mulla oli jo aikaasemmin siitä pieni epävarmuus, ku en ollu kirijoottanu sitä mihinkää ylähä (ku kyllähän mä ny sen muistan…) ja meinasin, jotta mun pitää varmistaa vielä Elinalta, mutta se vain jäi ja mä ajattelin, jotta kyllä se varmahan oli tiistaina.

Onni onnettomuures, jottei oltu keriitty vielä lähtiä, mutta olin kumminki jo lähtövalamihina. Myöhästyyn 20 minuuttia ja tietysti myöhästytin Elinanki aikataulua. Kyllä pisti vihakseni ku oon tullu tällääseksi homespääksi!

Kotia tultua mun teki mieli teetä ja ”jotaki hyvää” mitä meiltä nyt ei sattunehesta syystä löytyny. Eherootin isännälle, jotta jos ny kumminki lähärettääs sinne Ireaparkkihin – eres kaffeelle, ku en muutakaa asiaa keksiny. Kyllä me kierreltihin kauppoja, mutta ei mun tarttunu käteheni ku pötkä valakoosta Tobleronea ja suihkukeeli. Isäntä osti pari pikeepaitaa. Käytihin Hannas ja Kertus herkuttelemas ja suunnattihin takaasi kotia.

Nyt muuten saa sitte jännittää, jotta osuuko tällä kertaa korona-arpa kohoralle. Elina oli viimme viikolla teheny positiivisen testin ja oli joutunu perumahan loppuviikon asiakkahat. Hän käytti vielä sitä tehokkahampaa maskia varmuuren vuoksi, mutta mulla ei ollu maskia. Ei kuulemma ollu ollu mitenkää erityysen kipiä, mutta ääni oli vielä painuksis.

Jäläkisynttärit

Kaikille on varmahan tullu seleväksi, jotta minen oo mikää korin (= kodin) hengetär. Siivuaminen on inhokkityötä ja jauhopeukalo on nyrijähtäny.

Ny isäntä oli kumminki imuroonu perijantaina ja mä pääsin vähällä, ku vain pyhiin pölyt. Tarkootus oli kyllä pestä laattiat, mutta loppuu virta kesken, ku olin ensi vaihtanu lakanat, käyny kaupas, kokannu, pyykänny lakanapyykin ja leiponu suolaasen piirakan ja teheny pienen täytekakun.

Innostuun kokeelemahan leipomuksia, ku Raija oli tulos tänään synttäriille.

Ihime kyllä, molemmat leipomukset onnistuu.

Kakkutarpehista jäi sen verran yli, jotta nautittihin isännän kans ”persikkamalijat”.

Raijalta sain lahajaksi kaikkia ihanaa! Sormet jo syyhyää päästä färittelemähän. Ehkä ens viikonloppuna. Arkiehtoosin ei taharo muka keriitä.

Kynttilätölökis lukoo: Arvaa montako? 😀 Oli sen verran monta, jotten ruvennu niitä tälläämähän kakun päälle. Ei olsi varmahan tila piisannu, ku oli vain pieni kakku.

Niin, ja sain mä kukkiaki. Oli vielä ihan sävy sävyhyn tuukin (= liinan) kans, ku en viittiny vielä vaihtaa pääsiääseksi laittamiani liinoja pois.

Me ollahan niin aijastamma jäliis!

Eileen aamusta riipaasin sängystä lakanat pois ennen ku lähärettihin mettästämähän mattoja ja hattuhyllyä porstuahan. Pakastimen hankinnasta päätettihin luopua. Torettihin, jotta oomma pärijänny joulun aijan tähänki asti, niin pärijäämmä vastaki. Suureet pakastin louskuttaas meillä muun aijan vuotta vain tyhyjänpanttina.

Alootimma kauppakierroksen Tokmannilta. Olin Tarketin sivuulta käyny lukemas, jotta kummipohojaasia mattoja ei vinyylilankulle suositella. Mutta matot oli pääsääntöösesti kummipohojaasia, tai sitte kovia, liukkahia koppuroota tai vaihtoehtoosesti ohkaasia ja lusuusia räsymattoja. Ei käyny mikää niistä.

Siirryttihin kalusteosastolle ja torettihin, jottei oo hattuhyllyjä. Ostin kumminki karamällipussin ittelleni, jottei tarvinnu aiva tyhyjin käsin poistua.

Seuraavaksi mentihin Rustahan. Sieläki oli lateksipohojaasia ja räsymattoja. Ei. Mutta sieltä tarttuu kätehen pari joululahajaa.

Seuraavaksi Minimani ja sielä sama mettästys. Ei mattoja, ei hattuhyllyä.

Sitte Prismahan. Ku ei omin avuun löyretty, niin piti kysyä myijältä: hattuhyllyjä ei oo enää valikoomis. On vain naulakoota.

Ei käy! Mä haluan hattuhyllyn, mihinkä saan laittaa hanskat hyllylle ja takin naulahan tai henkarille. Siinä kohtaa totesimma, jotta tairamma olla muutaman kymmenen vuotta aijastamma jäliis. Eihän kukaa pirä enää hattujakaa, niin mitäpä sitä hattuhyllylläkää tekis. 😀

Mutta mulle tuli irea: tuunatahan (= isäntä tuunaa) siitä vanhasta. Laitetahan sinne hylly tankojen päälle. Nyt siinä hyllyosaa markkeeraa viis vierekkäästä metallitankua. Pakkaa aina pipot ja huivit ja hanskat purota sieltä tankojen väliistä.

Mattojakaa ei löyretty.

Vielä jatkettihin kumminki Jyskihin, jos sieltä vaikka löytyys. No, sielä oli samammoinen naulakko ku mitä meillä jo on. Eikä niitä mattojakaa löytyny. Mutta pari joululahajaa löytyy. 😀

Se oli ensimmäänen visiitti Ireaparkkihin sitte kevään koronarajootusten. En oo eheroon taharoon halunnu sinne tukkia, mutta ku Jyski on sielä, niin sitte olimma meki. Ei onneksi ollu palijo väkiä. Ne oli varmahan ollu silloon perijantaiyönä kaikki, ku sielä aukes ovet minuutin yli puolenyön. Ainaki lehtikuvan mukahan sielä oli ollu väkiä ku pipua.

Maskien käyttö näytti menevän suurinpiirteen fifti-siksti. Ehkä maskinaamoja oli vähä enemmän ku maskittomia. Mutta ihimisten välinpitämättömyys ja sotkuusuus niitten maskien pois heittämises oli jotaki aiva järkyttävää. Siinä oli ovensuus roskis täynnä ja loput oli kasattu roskiksen päälle tai heitelty pitkin pihaa. Käsittämätööntä! Mulla on ittelläni maskit muovipussis ja käytetyn maskin mä pistän sinne tyhyjähän pussihin ja tuon kotia, jonsei kaupan roskikses oo tilaa. Ei se sen kummeet vaiva oo. No – se siitä ja loput kirijehes.

Ireaparkista jatkettihin takaasi kotokulumille ja käytihin ruokakaupas. Ja sen jäläkihin vielä Tokmannilla. Torettihin, jotta ku meillä kumminki on melekeen aina matot siinä porstuas samoolla kohorilla, niin onko se ny niin väliä, jos on kummipohojaaset ja vinyyli vaihtaa färiä. Niin me hajettihin matot Tokmannilta. Itte asias isäntä löysi sieltä yhyren häkin, mihinä oli lisää mattoja, mitä ei oltu ensimmääsellä käynnillä havaattu. Sieltä löytyy mun mielestä ihan kivan näkööset. Paitti jotta ku kotona rullasin auki, niin toisehen mattohon oli sirontakelemu jättäny ikävän rairan. Toivottavasti se siitä tasaantuu aijan myötä. En tierä, onko siitä vain nukka litis vai onko seki reakoonu joinki sen maton materiaalin kans. Toisaalta toises matos ei sellaasta raitaa kyllä ollu. No, eikähän ne aja asiansa.

Kello oli jo liki kaks, ku päästihin kotia. Vaihroon vain kotovaattehet ja laitoon lakanat pyykkikonehesehen ja uuret petihin. Sitte imuroottin ja pyhkääsin sen porstuan laattian ennen ku laitoon matot paikoollensa.

Siinä kohtaa alakas jo olohon näläkäki. Onneksi oli ruoka valamihina jääkaapis. Ei tarvinnu ku lämmittää.

Hetken sulattelin syötyäni ja selaalin vähä feispuukkia. Sieltä hoksasin kaverien päivityksestä, jotta nyt on jo ensimmäänen adventtiviikonloppu. Ja mulla on kesäverhot klasiis!

Äkkiä laitoon klasinpesuvehkehet kuntohon ja pesin ensi makuukamarin klasin ja sitte keittiön klasit. Makuukamarin uuret karteekit (= verhot) mulla on orottanu jo monta päivää tuos keittiön tuolin sarijalla (= selkänojalla). Keittiöhönki oli tarkootus hankkia uuret, mutta nyt jäi olosuhteeren pakosta hankkimata. Laitoon puolestansa makuukamarin vanhat verhot keittiöhön, niin nehän on melekeen ku uuret. Vai?

Kello rupes olohon nelijä, ku pesin niitä keittiön klasia. Pihalla oli jo pimiää enkä mä yhtää tienny, tuliko ne puhtahiksi. Mutta saan ny sanua, jotta pesty on.. Tai ainaki yritetty.

Adventtitähären toin keittiön klasille ja ku sain sen ripustettua, niin totesin, jottei se pala. 😦 Ja ku siinä on isookantaanen, mutta pienikupuunen lamppu, niin ajattelin, jottei meillä tietystikkää sellaasta oo. Onneksi isäntä löyti ”jemmasta” sellaasen ja saatihin valo tähtehen.

Askartelin vielä yhyren surunvalittelukortin ennen ku heitin vapaalle ja istuun vahtaamahan Avaraa luontua.

Tänään alootin sillä tavanomaasella pyykkäyksellä. Sitte tein torttupohojan uunihin ja ennen ku se oli kypsä, soitti velii, jotta koska mennähän? Meillä oli sovittuna surunvalittelukäynti serkkujen työnä, ku niitten isä kuoli. Lupasin keriitä (= ehtiä) heti ku sain tortun pois uunista, kasslerinpalan uunihin ja pyykit narulle.

Oltihin me aika kauan vissihin sillä reissulla, ku liha oli keriinny kypsyä ja isäntä oli teheny pernavoin (= perunamuusin) valamihiksi. Sain heti tulla valamihisehen ruokapöytähän.

Ruaan jäläkihin kumosin torttupohojan tarijottimelle, kostutin vanilijamairolla ja täytin vanilijavaahto-rahka-mustikkasekootuksella. Olis tietysti voinu laittaa vaikka vähä liivatetta, jotta se täyte ei olsi valunu, mutta näytti tuo maistuvan nuonki. 😀

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.