Sinne ja takaasi

Lopetin työt perijantaina jo kahareltatoista. Olin teheny tunnit sisälle, jotta pääsin lähtemähän aijoos. Olimma nimittään menos Ouluhun flikan ja vävypoijan työ.

Oon saanu keväällä muksuulta syntymäpäivälahajaksi lahajakortin kasvohoitohon sinne flikan työmaalle. Se varas mulle aijan lauantaille ja niin me sitte perijantaina lähärettihin köröttelöhön pohojoosehen.

Isännän tuluppa vähä murehrutti, mutta hyvin se väitti pärijäävänsä. Muutaman kerran pirätettihin jaloottelemahan. Ei teheny mullekkaa pahaa oikoja koipiani.

Perillä meitä orotti vävypoijan paistamat nauranlihapiffit (= naudanlihapihvit), lohkopernat ja uunikasvikset. Olivat jo itte keriinnehet syörä meitä orotelles.

Lauantaina mentihin yhyreksitoista Lovellahan. Isäntä pääsi ensi parturootavaksi sillä välin ku mä olin kasvohoiros. Oli nii-in ihanan rentouttava kasvohoito, jotta menin aiva fletkooksihin (= veteläksi). En jaksanu eres puhua hoiron aikana. Kaupanpäällisiksi Katri vielä färijäs ja muotooli mun kulumakarvat, jokka neki oli pahasti harmaantunu ja rehotti ihan villinä.

Siitä sain siirtyä flikan käsittelyhyn. Se pisti mun ylikasvanehen pönsäni (= tukkani) taas kuosihin.

Vävypoika ahkerootti ja siivos koko liiketilan ihan ”aikansa kuluksi”. Aika monta neliötä siinä onki siivottavaksi. Ihastuttava, sokkeloonen vanha rakennus. Lovellan tiloos toimii seittemän yrittäjää: nelijä kampaajaa, joilla on yhtöhöönen kampaamo ja erillinen hiustenpesuhuone, mihinä on asiakkahia hellivät hierovat pesutuolit. Kampaajien lisäksi on kosmetolooki (= kosmetologi), hieroja ja pikmentooja (= pigmentoija), joilla kullaki on oma työtilansa. Sitte on henkilökunnan tilat (lepotila, keittiö ja pari pienempää huonetta), orotustila, vastahanottoaula, portaakko (= portaikko) ja vessa. Hattua nostan vävypoijalle! Palakaksi seki pääsi hiustenleikkuuhin.

Mäki vähä sillä aikaa yritin olla avuksi. Viikkasin pestyt hantuukit (= pyyheliinat) ja vein ne pesupaikoolle. Pestyt kampausviitat laitoon naulakkohon ja tiskasin färikippoja, färinlevityspensselin, harijoja ja kampoja, mitä flikka oli käyttäny meitä parturooresnansa. Tosin se tuli itte jatkamahan tiskaamista, ku se sai vävypoijan pään parturootua. Mä menin vielä hakemahan vessasta roskat, jotta saatihin lähtiesnämmä nakata ne ja keittiön roskapussi roskiksehen.

Kaikilla alakoo olla jo näläkä, niin jotta seuraavaksi suuntana oli Rosso. Se valikootuu ruokapaikaksi, ku vävypoijan teki mieli pitsaa, mutta flikan ja mun ei. Päätettihin, jotta se on hyvä paikka, ku sieltä saa sekä että. Me otettihin flikan kans pastaa ja miehet söi pitsaa. Meillä oli oikeen mukava tarijoolija ja ku maksaes oli maharollisuus jättää tippiä, niin sen sitte teinki.

Seuraavaksi poikettihin FilmTownihin karkkiostoksille, ku oli tarkootus pitää leffailta. Pääryttihin piirrettyhyn nimeltä Urhea. Telekkarin ääres meni vielä puolille öin.

Tänä aamuna heräsin kahareksalta ja flikka vähä mun jäläkihin. Kotia päin lähärimmä jo ennen puolta päivää. Alakumatkasta meinasin hermostua, ku uskoomma navikaattoria ja se lähtiki ohojaamahan meitä kohti keskustaa ja vanhaa tietä pitkin. Vanha tie kulukoo moottoritien vieres… No, eipä ollu onneksi kiirus. Ens kerralla toivottavasti muistan valita nopeemman reitin lyhimmän sijasta. Silloon sen luulis ohojaavan motarille.

Pysähryttihin taas muutaman kerran matkalla ja likempänä kotua poikettihin syömähän ja tankattihin auto. Oltihin mun autolla matkas ja mä ajoon mennen tullen, mistä oon ittekseni aika ylypiä, ku miettii, kuinka mä vielä hetki sitte pelekäsin autolla ajamista. Kyllä mä menomatkalla jännitin nykki niskani kipeeksi, ku alakas tulla pimiä enkä oo kovin pitkää matkaa pimiällä ajanu. Paikka paikoon satoo jäistä tihkua, mikä seki vähä pelijätti. Ja hirvet tietysti. Tulles oli rennompaa, ku oli suurin osa matkasta valoosaa ja tiet pääosin kuivia.

Olin myös iloosen yllättyny, ku laskin auton kulutuksen tuolla matkalla. Tankkasin sen lähties ja nyt tulles ja räknäsin, mitä se oli vieny. Vain 4,65 l/100 km. Ei oo mikää auto aikaasemmin kulukenu nuon vähällä.

Oli kyllä niin mukava viikonloppu, jottei tosikaa! Ja pian me taas nähärähän, ku nuoret tuloo tänne joulua viettämähän. 💖

Advertisement

Homespää!

Viimme yö meni vähä harakoolle, ku jostaki syystä en meinannu saara unen päästä kiinni ja sitte ku vihiroonki kaharen mais nukahrin, niin heräsin vielä pari kertaa ennen ku nousin vähä ennen seittemää. Isäntä oli jo jalakeella.

Aamupalan jäläkihin mä keräsin hantuukit pois ja vaihroon puhtahat tilalle. Ku isäntä lähti salille, mä suuntasin lenkille. Vielä oli jonku verran jäisiä paikkoja, jotta nastat oli ihan hyvät.

Lenkiltä tultuani pistin pyykkiä koneehin ja pesaasin olohuonehen klasit. Oli vain sen verran vilipoonen tuuli, jotta oikeen tuli käsivarsihin kylymä.

Isäntä tuli mun pesu-urakan aikana kotia ja eherootti, jotta lähäretähän käymähän Ireaparkis. Mua ei muuten tarvinnu kovin kauaa houkutella… Painuun suihkuhun, syötihin eilistä nakkisoppaa ja sitte orottelin vielä, jotta pyykkikones lopettaa ja saan pyykit narulle. Ensimmäästä kertaa pihanarulle tänä keväänä. Tai no – terassille vain, ku osa lintujen ruokinta-astioosta on ripustettu pyykkirenkkuhun (= pyykinkuivausteline). Ei arvaa sinne vierä pyykkiä. Niis vois olla ”terveesiä” linnuulta.

Sitte päästihin lähtemähän Ireaparkkihin. Paitti, jottei päästykää. Olin justihin vetämäs takkia ylleni ku kuulin, jotta puhelin soi. Mun parturi sieltä soitteli, jotta oonko unohtanu, jotta mulla oli aika kahareltatoista. (Kello oli 10 yli.) Voi ny he****tti! En ollu unohtanu, mutta olin kuvitellu, jotta se aika on huomenna. Mulla oli jo aikaasemmin siitä pieni epävarmuus, ku en ollu kirijoottanu sitä mihinkää ylähä (ku kyllähän mä ny sen muistan…) ja meinasin, jotta mun pitää varmistaa vielä Elinalta, mutta se vain jäi ja mä ajattelin, jotta kyllä se varmahan oli tiistaina.

Onni onnettomuures, jottei oltu keriitty vielä lähtiä, mutta olin kumminki jo lähtövalamihina. Myöhästyyn 20 minuuttia ja tietysti myöhästytin Elinanki aikataulua. Kyllä pisti vihakseni ku oon tullu tällääseksi homespääksi!

Kotia tultua mun teki mieli teetä ja ”jotaki hyvää” mitä meiltä nyt ei sattunehesta syystä löytyny. Eherootin isännälle, jotta jos ny kumminki lähärettääs sinne Ireaparkkihin – eres kaffeelle, ku en muutakaa asiaa keksiny. Kyllä me kierreltihin kauppoja, mutta ei mun tarttunu käteheni ku pötkä valakoosta Tobleronea ja suihkukeeli. Isäntä osti pari pikeepaitaa. Käytihin Hannas ja Kertus herkuttelemas ja suunnattihin takaasi kotia.

Nyt muuten saa sitte jännittää, jotta osuuko tällä kertaa korona-arpa kohoralle. Elina oli viimme viikolla teheny positiivisen testin ja oli joutunu perumahan loppuviikon asiakkahat. Hän käytti vielä sitä tehokkahampaa maskia varmuuren vuoksi, mutta mulla ei ollu maskia. Ei kuulemma ollu ollu mitenkää erityysen kipiä, mutta ääni oli vielä painuksis.

Yrittäjäksi

Kyllä se on merkillistä, kuinka aika karkaa käsistä. En muka millää kerkiä arkiehtoosin tänne kirijoottelemahan mitää. Välillä on olovanansa jotaki ”tärkiääki” mielen päällä, mutta ku ei heti kirijoota sitä, niin se jää jo muiren asiooren jalakoohin.

No jos alakaasin tuosta otsikosta. Äläkää pelijäkkö, minä en alakaa yrittäjäksi, mutta flikka alakaa. Sen kaveri on jo usiemman kerran eheroottanu sille, jotta se lähtis vuokratuoliyrittäjäksi samahan kampaamohon, mihinä hän ittekki on. Aikaasemmin flikka on ollu sitä mieltä, jotta yrittäjäksi hän ei ainakaa rupia.

Mutta nyt kampaamo on uusis tiloos ja kampaamon omistaja on myös Wellan kouluttaja. Hän on kouluuttanu flikkaaki. Oli sanonu, jotta hän tietää jo, minkämoinen tyyppi flikka on ja kuinka se työskentelöö, niin jotta se sais vain aloottaa. Muut kampaamohon vuokratuolille haluavat joutuu antamahan työnäyttehen omistajalle. Ja olihan se hienua, jotta kysyttihin. Olettaasin, jotta se kertoo jotaki flikan työn laarusta. Tuskin se omistaja olis kysyny sellaasta, jonka työn jäläki – tai asiakaspalavelutairot – heikentääs hänen kampaamonsa mainetta.

Ku flikka soitti ensimmääsen kerran ja kertoo, minkämoinen tarijous sille oli tehty, niin mä vaistosin, jotta se on oikiasti vähä kauhuusnansa ja palijo innoosnansa. Kuullosti niin hyvältä, jotten mä nähäny ainuttakaa syytä, miksei sen kannattaasi lähtiä yrittäjäksi. Ollahan niis puittehis käyty monen monta keskustelua ja minä oon linkannu flikalle artikkelia ja tietoiskuja milloon mistäki yrittäjyytehen liittyvästä asiasta, vaikka se on kyllä knälli (= hoksaavainen) flikka ja olis varmahan osannu selevittää asioota ittekki.

Nyt saan vihiroonki kertua tämän, ku asia on varma. Toiminimi on perustettu ja irtisanomisilimootus nykyysehen työpaikkahan on jätetty ja flikka itte on tieroottanu asiasta niin Feispuukis ku Instakrammiski. Varsinaanen toiminta alakaa ens kuun aluus.

Sitte vain ihan ilimootusluontoonen asia: pyörän mittaris on yli 600 km. En olsi uskonu, jotta tänä kesänä saisin sitä määrää kasahan, mutta sielä se nyt on ja mä oon tyytyväänen.

Tänään tosin jouruun menöhön autolla, ku mulla oli kesken työpäivän taas käynti korvapolilla. Flikka mun sinne prissas (= painosti). Sanoo, jottei hän jaksa enää huutaa mulle ja vielä kahtehen kertahan kaikkia asioota.

Olin toki ittekki jo jonku aikaa sitte havaannu, jotta vasemman korvan kuulo on huonontunu. Mutta ku ei se ollu kipiä, niin en sitte taaskaa meinannu tilata aikaa. Ajattelin vain orotella kontrolliaikaa. Se olis kuulemma ollu vasta tammikuus.

Mutta ei tämäkää reissu menny putkehen. Kirijaamellisesti, ainaki melekeen. Vasemman korvan putki oli nimittään tulos jo pihalle. Se oli työntyny korvakäytävähän ja tärykalavo oli menny umpehen. Lääkäri puhkaasi tärykalavon. Ja niinhän sielä takana oli taas nestettä, joka ei onneksi ollu keriinny muorostua liimakorvaksi. Lääkäri meinas, jotta ei se oo keriinny olla sielä ku korkeentaan joitaki viikkoja.

Se jätti mun päätettäväksi, haluanko uuren putken vai otanko riskin, jotta se ei omia aikojansa parane, vaan tilanne taas pahenoo. Valittin putken. Mutta putki ei halunnu tulla valituksi. Sitä ei saatu korvahan usiasta yrityksestä huolimata. Ja se sattuu niin s******sti, ku ei puurutettu. Nyt oli tuon korvan tärykalavo kuulemma paksu ja liikkuu huonosti. Aiemmin se vastaava vika oli oikias korvas. Sielä oli paksu ja liikkumatoon tärykalavo, mihinkä ei saatu putkia menemähän.

Ei auttanu, ku piti vain varata taas uus aika uutta rääkkiä varte reilun kaharen viikon päähän. Jonku aikaa sairaalasta lähärettyä vielä juilii ja särki tuota rassattua korvaa. Kurkunpääski tuntuu kipua ja mä pelekäsin, jotta ei sunkaa se kurkunkannen tulehrus vain uusi. Onneksi ne meni päivän mittahan ohi.

Mutta minen tykkää yhtää, jos se sairaalalla ramppaaminen taas alakaa 😦

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.