Loman loppu

Eileen meillä oli vähä sellaanen ikävämpi päivä. Siskoon miniän äiteen hautajaaset. Meinattihin mennä vain kirkkohon ja hauralle, mutta siskoonpoika vissihin luki meirän ajatukset ja tuli komentamahan meiräkki muistotilaasuutehen.

Pappi oli kyllä ottanu hyvin kopin niistä asioosta, mitä hänelle oli Leenasta kerrottu. Ja tykästyyn myös siihen, mitenkä hän otti muistotilaasuures kontaktia saattoväkehen. Torella lämminhenkinen tilaasuus ja kappalaanen oli justihin oikialla alalla.

Tosin mun meinas aiva syrän särkyä (ihan kirijaamellisesti tuli syrämmehen kipiää), ku halasin varalapsenlastani (siis siskoonpoijan flikkaa). Itkettihin siinä kaulatusten pitkän aikaa. Lopuuksi, ku sain jotaki sanottua, niin totesin, jotta nyt sulla ei oo enää mummaa. On vain tälläänen kelevotoon varamumma, joka on ihan yltiöhuono pitämähän yhteyttä. Sanoon kumminki, jotta meillä on aina hänelle ovet auki – ja puhelinki, vaikka itte oon huono soittamahan. Flikka vain tuumas, jotta niin hänki on.

Hautajaasten jäläkihin käytihin kotona vaihtamas vaattehet ja lähärettihin kaupoolle. Isäntä tartti sirkkelinterän ja mä lähärin muuten vain aikani kuluksi, ku vettä ryösäs kaatamalla. Meinasin, jotta ostan sen uuren pyörän mittarin, mistä oon haaveellu. Tarijolla oli samallaasia mittaria ku mitä mulla ny on. Ja sitte langatoon mittari, josta olin haaveellu. Haaveheksi jäiki. Hinta oli liki nelijäkymppiä. Sehän on arvokkaheet ku mun 70 vuotta vanha Cresenttini!

On ollu torella ihanaa ja rentouttavaa olla lomalla. Tervehenä. Tää on oikiasti tuntunukki lomalta. Tosi pitkältä sellaaselta. Eivät oo kertaakaa eres soittanehet työmaalta. Velii tuumaski, jotta ”sä et oo enää korvaamatoon”. Ja hyvä niin! Ei kukaa saa olla korvaamatoon. Ikänä ei tierä, mitä tapahtuu ja on hyvä, jos joku toinen pystyy ottamahan työt hoitaaksensa.

Nyt mua jo vähä hirvittää töihin paluu, ku tuntuu, jotta oon ollu niin totaalisen lomalla, jotta on varmasti vaikia päästä heti siihen tempohon, mitä työt erellyttää. Sielä on alakuviikosta palakat, 12. päivähän mennes pitääs saara alv-ajot ja sitte pitääs heti ruveta teköhön tilinpäätöstä.

Mutta eikähän se siitä jollaki lailla taas alakaa sujumahan. Kunhan ei vain heti ensimmääseksi tulsi jotaki aikaa vievää ylimääräästä takkua selevitettäväksi.

Kävääsin pienen pyörälenkin, ku yritän kuitenki päästä eres viitehensatahan kilometrihin tänä kesänä, mieluusti kuutehensatahan. Nyt on vähä yli 450 kasas. Huomenna ajattelin pitää lepopäivän vaikka olis minkämoinen keli.

Nyt mä oon täälä ihan Hannibal Lecterinä, ku vahasin ensi parta- ja viiksikarvoja pois ja pistin joululahajaksi saamani maskin naamalle. Naurattaas, mutta ei passaa nauraa tai naama(ri) putuaa. (Onko mulla oikiasti nuon eriparia silimät? On vissihin. Onneksi en itte niitä näje tai ne alakaas häirittemähän.)

Advertisement

Hautajaaset

Tänään oli tärin (enoon vaimon) hautajaaset. Käytihin vain kirkolla ku muistotilaasuus oli vain likisimmille. Ei ollu kirkoskaa mitää väentungosta. Muutama entinen naapuri sukulaasten lisäksi.

Mä pähkäälin pitkähän, jotta voinko teherä niin, jotta vien vain yhyren ruusun hauralle enkä käy laskemas sitä ollenkaa kirkos. Mutta tulin sitte kumminki siihen tuloksehen, jotta hain eileen pienen kukkavihoon. Tänään totesin, jotta olis se yks ruusu ollu ihan ok, ku Eira lähtiki tuhkattavaksi ja omalla väelläki oli vain yks valakoonen ruusu jokahittella. No, me ei sitä tieretty ja velijelläki oli kukkavihko. Se oli Eiran ja Eeron kummipoika.

Tämä Eero on ny se sama enoo, joka muutama vuosi sitte eksyy marijamatkallansa ja joka kerkes olla 14 tuntia katees. Tänä päivänä Eero on jo niin huono jaloostansa, jottei se enää karkaa marijamettälle. Ja muisti on suurimmaksi osaksi karonnu. Hyvin se silti jaksoo ainaki siunaustilaasuuren.

Pappia mä vähä moitiin, jotta oli teheny kotiläksynsä huonosti, ku se kävi meiltä kysymäs, jotta millä nimellä vainajaa kuttuttihin. Jotta oliko se kuttumanimi Onerva vai Inkeri. Tä? Mikä ihimeen Inkeri?! En ollu ikänä kuullu Eiraa puhuteltavan muuksi ku Eiraksi. Onerva oli kyllä toinen nimi, mutta mistä se Inkeri tuli?

Toki mä ymmärrän, jotta läheesten kans ei se asia välttämätä ollu tullu puheeksi. Sielä on varmahan puhuttu pääasias äiteestä ja mummasta. En tierä, olisko ollu joku kesäpappi, ku tuntuu, jottei se toimitus oikeen ollu hanskas, ku sitä käsis ollutta kirijaa piti plärätä erestakaasi ja siirrellä tarralappoja paikasta toisehen niin, jotta mua se ainaki häiritti.

Ku Eiraa oli lähäretty viemähän, serkun poijat opasti meirät Eiran hauralle, jotta saatihin jättää kukkavihoot sinne. Yksittääset ruusut vietihin muistotilaasuutehen. Olimma isännän kans kotona jo puoli kahareltatoista.

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.