Uutta purupintaa

Taitaa olla toista kuukautta, ku mun lohkes hampahasta pala. Soitin hammashoitolahan ja sain aijan – 12.1.2023. Mutta lupasivat soitella, jos tuloo peruutuspaikkoja sitä ennen.

Tänään aamupäivällä puoli kymmenen mais oli hammashoitolasta yritetty soittaa, mutta en ollu havaannu, ku mulla on puhelin äänettömällä töis. Mä tartten kumminki useen aijoon omaa puhelintani sieläki, ku pitää tunnistautua eri sivustoolle. Vähä ennen puoli yhtätoista mun piti taas kirijautua johonki ja huomasin tuon vastaamatta jäänehen puhelun.

Arvelin, jotta olisivat yrittänehet tarijota mulle peruutusaikaa, mutta koska puhelusta oli kulunu jo kolome varttia, niin ajattelin, jotta se aika on varmasti jo menny. Soitin kumminki ja yllätyyn, ku peruutusaika oliki vielä jälijellä. Pääsin vastahanotolle jo vartin yli kakstoista.

Oikeen nauratti, jotta kuinka voi ihiminen olla niin iloonen hammaslääkärihin pääsystä. 😁 Ihiminen, jolla on ollu ihan maharotoon hammaslääkärikammo nuorena ja sen takia hampahat pääsi luvattoman huonohon kuntohon. Oon saanu niitä sitte hävetä, ku oon ruvennu ymmärtämähän.

Olin ihan varautunu orottamahan sinne tammikuulle asti, ku onneksi ei tuo hammas oo ollu millää lailla kipiä eikä se oo moittinu kylymää eikä kuumaa – eikä se lohkiama ollu sellaases paikas, jotta siihen olis repiny kielensä. Itte asias se oliki ollu vanha paikka, mikä sieltä oli lohojennu. Mä olin luullu, jotta ne palat, mitä sieltä irtos, oli hammasta. Mutta nyt se on taas kumminki kokonaanen.

Advertisement

Mihinkä se katos?

Kesä. Se katos äkkiä. Nyt on parina aamuna töihin lähties ollu vain viitisen astetta lämmintä. Ja yöllä mittari on kävääsny alle kolomes astehes. Ei oo ollu yhtää liikaa, vaikka on ollu panta pääs ja hanskat käres. Itte asias on pitäny pistää hanskat kätehen töistä tulleski. Oon kulukenu vielä pyörällä, ku ei oo pimiää eikä liukasta eikä vettäkää oo ryösänny ihan kaatamalla. Ja sitäpaitti mun pyöräälytavoottehesta (600 km) puuttuu vielä parikymmentä kilometriä.

Aamukaffettunnin – tai siis mulla teetauon – lopus havaattin, jotta jotaki muutaki on karonnu, nimittään puolet poskihampahasta. Jälijellä oli kolo ja terävät reunat. Mutta mihinkä se hammas katos – ja koska? Ei mun leivän joukos ainakaa tuntunu mitää kovaa enkä aamulla hampahia pestes havaannu, jotta olis ollu tavallista vähemmän pestävää. Ihan mysteeri!

No, ei muuta ku paussin jäläkihin puhelin kourahan ja tilaamahan uutta hammasta. ”Kaikki linjamme ovat juuri nyt varattuja”. Tietysti. Jätin soittopyynnön, vaikka arvelin, jotta tuskin soitetahan takaasi. Mutta hätinä sain puhelimen pois kärestäni, ku jo soitettihin. Sain peruutusaijan heti varttia vaille yhyreksitoista. Ja oliki supernopia ja täysin kivutoon käynti. Jos ny hammaslääkärikäynti voi olla miellyttävä, niin tämä oli sitä. Ja niin oli sekä hammaslääkäri että -hoitajaki miellyttäviä. Olimpa onnellinen, ku polokaasin takaasi työmaalle uuren hampahani kans. Oikeen pitää antaa kehuja, ku teekoo yllätti näin positiivisesti. Kiitos!

Lääkäristä toisehen

Mulla oli eileen taas vaihteeksi aika korvapolille. Ensi oli kuulontutkimus ja se tutkijaki hämmästeli, minkämoinen muutos tuon vasemman korvan kuulos on tapahtunu sitte erellisen testauksen. Viires kuukaures kuulo on romahtanu. Alimmillansa piti tuutata ääntä yli 100 dB:n voimmalla ennen ku mä kuulin. Sitähän mä oon yrittäny sanua, jottemmä kuule mitää, mutta ku kukaa ei ota kuulevihin korvihinsakkaa!

Taas oli eri lääkäri. Tämä halus vielä kokeella korvan putkitusta, mutta mä sanoon heti, jotta iliman puurutusta en suostu enää siihen toimenpiteehin. Sen verran kipiää tuli erelliskerralla.

Ensi se kumminki puurutti mun nenänielun, kun se halus kurkata sinnekki. Ei mitää erityystä kuulemma näkyny. Sitte puurutettihin korva ja puurutusainehen piti antaa vaikuttaa puolisen tuntia ennen putkitusta.

Mulle annettihin lupa lähtiä vaikka kaffilahan siksi aikaa. Oliki sopivasti ruokatunnin aika. Mutta, mutta… mullehan oliki tarijooltu jo vastahanotolla sellaaset ohkaaset päiväkännit. Meinas ihan mennä askelehet ristihin eikä oikeen käytäväkää tahtonu piisata (= riittää).

Hoitaja saatteli mut lepotilahan ja vannotti, jotten lähäre siitä liikkeelle ennen ku varmasti tierän pysyväni pystys. Ei siinä onneksi kauaa menny ku alakoo käveleminen taas onnistua.

Kävin haukkoomas karijalanpiirakkaa ja hörppäsin teetä. Sitte sainki jo mennä takaasi polille. Korvahan laitettihin vielä lisäpuurutusta ja putken laittoki onnistuu tällä kertaa ihan hyvin. Ja kivutta.

Lääkäri kysyy, huomaanko eroa kuulos. En huomannu. Yhtä kuurooksi tunsin itteni. Enkä oo muuten huomannu vieläkää.

Koko loppupäivän oli sellaanen raareltu (= raadeltu) olo kurkus ja niistää piti vähä väliä. Ilimeesesti se nokkahan suihkutettu puurutusaine aiheutti sen. Ja krapula iski jo ehtoopäivällä. Alakoo päänsärky, joka on jatkunu vielä tänäänki eikä oo talttunu eres Burana Capsilla, mikä yleensä auttaa mun päänsärkyhyn. Kotia tultua otin Panadolin ja ainaki toistaaseksi päänsärky on pois. En tierä, tuliko seki nuosta puurutusainehista.

Parin kuukauren päästä kontrollikäynti, jos ei sitä ennen tuu mitää, minkä takia pitääs mennä aiemmin.

Ehtoolla orotti sähköpostis kutsu yhtehen tilaasuutehen, josta kerron sitte tuonnempana. Se oli kumminki melekoonen yllätys. Mieluunen sellaanen, niin jotta ilimoottauruun mukahan.

Tänään oli taas vaihteeksi lääkäri. Hammaslääkäri tällä kertaa. Onneksi se ei löytäny muuta ku hammaskiviä. Sitä pääsen poistattamahan suuhykienistille vasta ens vuoren puolella.

Jospa ny sais loppuvuoren olla rauhas töis eikä tarttisi hypäätä joka kuukausi jonku tohtorin rääkättävänä!

Tosin mä luulen, jotta pian pitää tilata aika jollekki muistitohtorille. Maanantaina mä unohrin ottaa mukin töihin. Meillä on omat mukit ja mä pruukaan (= tapaan) tuora omani viikonloppuna konepesuhun. Onneksi taloon puolesta on muutama varamuki. Sitte mä hoksasin, jotta mulla on kyllä kuorimaveitti mukana, mutta olin unohtanu omenan kotia. 😂

Tänään, ku tyhyjäsin eväslaukkua työmaan jääkaappihin, niin totesin, jotta ruoka oli unohtunu kotia jääkaappihin… Aamutauolle mulla oli voileipä ja ehtoopäiväksi oli omena, mutta ruokatunniksi ei mitää. No, onneksi mulla oli se hammaslääkäris käynti, niin koukkasin samalla reissulla ruokakaupan kautta. 🤣

Niin että pitääkö olla huolissaan?

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.