Viikonloppujuttuja

Nyt on remonttityömaa ollu seisahroksis viikonlopun, ku poika ja miniänalaku tuli karvatassujen kans meille.

Poijalla oli tiistaina syntymäpäivä, niin mä päätin, jotta teen kakun. Kakutellahan sitte siinä samalla meirän hääpäivääki. Mulla oli jääkaapis rasia vanilijatuorejuustua, jollekka en ollu keksiny oikeen käyttyä. Kuukletin, jotta minkämoisehen leivonnaasehen sen vois upottaa ja pääryyn Daim-juustokakkuhun.

Mutta – niinku tavallista – niin eihän se ny yhtää näytä siltä ku reseptin kuvas:

Näytti tuo silti maistuvan, ku tänään päiväkaffeella poika ja miniänalaku tasas viimmeesen palan. Oli kuulemma hyvää.

Perijantain ruaaksi poika tilas pitsaa. Mä olin ajatellu, jotta teen jotaki muuta, jotteivat kyllästy, ku aina on pitsaa. Mutta ei siihen kuulemma kyllästy ikänä. 😁

Lauantaina isäntä krillas: possun fileepiffiä, juustomakkaraa, batatas bravas -pernoja ja halloumia. Mä tein salaatin: friseesalaattia ja kurkkua (ainuat ainesosat, joita saa olla kaikille). Lisäksi kasasin eri kippoohin paprikafetaa, krutonkia, paprikaa, tomaattia ja maustekurkkua.

Neki teki niin hyvin kauppansa, jottei niistä enää piisannu tälle päivää. Piti kehitellä jotaki muuta.

Pakastimesta löytyy paketti kananuggettia, niin niitten lisäksi keittelin riisiä ja currykastiketta sekä höyryytin aurinkokasviksia. Jäläkiruaaksi tein vispipuurua. Ja ku kakkuprojektista oli jääny kuohukermaa, niin vispasin sen vaahroksi, jotta sitä sai pistää puuron päälle, jos tahtoo.

Nyt meillä on jääkaapis pieniä nokkoja yhtä sun toista. Niillä mennähän varmahan ainaki puolehen viikkohon asti.

Nuoret lähti ajelemahan kotuansa kohti parisen tuntia sitte. Mulla oli taas hauskaa ku sain hellitellä ja leikittää elikoota.

Halasin mä nuoriaki. 😂

Totaalikieltäytyjä

Mä yritin ruveta totaalikieltäytyjäksi ja tein parahani mukahan vakaumuksestani selekua jokaaselle, joka suostuu kuuntelemahan. Mutta ei auttanu. Oli pakko viettää hapantumispäivää – ja kaiken lisäksi vielä monikertoohin.

Tiistaiehtoolla tuli velii ja velijentytär avopuolisoonensa sekä siskoonpoika vaimoonensa.

Keskiviikkona mulla oli palakallinen hapantumispäivä, joka seki meni ensi isännän velijen ja sen vaimon kans ja sitte kun ne lähti, tuli naapuri.

Torstaina tuli paketti muksuulta.

Eileen vielä otettihin kertausharijootus Raijan kans. Nyt on sellaanen ähky, jotta kiitos riittää pitkäksi aikaa.

Homespää!

Viimme yö meni vähä harakoolle, ku jostaki syystä en meinannu saara unen päästä kiinni ja sitte ku vihiroonki kaharen mais nukahrin, niin heräsin vielä pari kertaa ennen ku nousin vähä ennen seittemää. Isäntä oli jo jalakeella.

Aamupalan jäläkihin mä keräsin hantuukit pois ja vaihroon puhtahat tilalle. Ku isäntä lähti salille, mä suuntasin lenkille. Vielä oli jonku verran jäisiä paikkoja, jotta nastat oli ihan hyvät.

Lenkiltä tultuani pistin pyykkiä koneehin ja pesaasin olohuonehen klasit. Oli vain sen verran vilipoonen tuuli, jotta oikeen tuli käsivarsihin kylymä.

Isäntä tuli mun pesu-urakan aikana kotia ja eherootti, jotta lähäretähän käymähän Ireaparkis. Mua ei muuten tarvinnu kovin kauaa houkutella… Painuun suihkuhun, syötihin eilistä nakkisoppaa ja sitte orottelin vielä, jotta pyykkikones lopettaa ja saan pyykit narulle. Ensimmäästä kertaa pihanarulle tänä keväänä. Tai no – terassille vain, ku osa lintujen ruokinta-astioosta on ripustettu pyykkirenkkuhun (= pyykinkuivausteline). Ei arvaa sinne vierä pyykkiä. Niis vois olla ”terveesiä” linnuulta.

Sitte päästihin lähtemähän Ireaparkkihin. Paitti, jottei päästykää. Olin justihin vetämäs takkia ylleni ku kuulin, jotta puhelin soi. Mun parturi sieltä soitteli, jotta oonko unohtanu, jotta mulla oli aika kahareltatoista. (Kello oli 10 yli.) Voi ny he****tti! En ollu unohtanu, mutta olin kuvitellu, jotta se aika on huomenna. Mulla oli jo aikaasemmin siitä pieni epävarmuus, ku en ollu kirijoottanu sitä mihinkää ylähä (ku kyllähän mä ny sen muistan…) ja meinasin, jotta mun pitää varmistaa vielä Elinalta, mutta se vain jäi ja mä ajattelin, jotta kyllä se varmahan oli tiistaina.

Onni onnettomuures, jottei oltu keriitty vielä lähtiä, mutta olin kumminki jo lähtövalamihina. Myöhästyyn 20 minuuttia ja tietysti myöhästytin Elinanki aikataulua. Kyllä pisti vihakseni ku oon tullu tällääseksi homespääksi!

Kotia tultua mun teki mieli teetä ja ”jotaki hyvää” mitä meiltä nyt ei sattunehesta syystä löytyny. Eherootin isännälle, jotta jos ny kumminki lähärettääs sinne Ireaparkkihin – eres kaffeelle, ku en muutakaa asiaa keksiny. Kyllä me kierreltihin kauppoja, mutta ei mun tarttunu käteheni ku pötkä valakoosta Tobleronea ja suihkukeeli. Isäntä osti pari pikeepaitaa. Käytihin Hannas ja Kertus herkuttelemas ja suunnattihin takaasi kotia.

Nyt muuten saa sitte jännittää, jotta osuuko tällä kertaa korona-arpa kohoralle. Elina oli viimme viikolla teheny positiivisen testin ja oli joutunu perumahan loppuviikon asiakkahat. Hän käytti vielä sitä tehokkahampaa maskia varmuuren vuoksi, mutta mulla ei ollu maskia. Ei kuulemma ollu ollu mitenkää erityysen kipiä, mutta ääni oli vielä painuksis.

Isäntä reissaa salaa

Isännän serkku on yrittäny tavootella isäntää, mutta ku sen puhelin tuuttas kuulemma koko aijan varattua, niin serkku laittoo lopuuksi mulle viestiä, jotta oottako te Pahamalla, ku ei isäntä vastaa puhelimehensa.

Minä sitte isännälle motkottamahan, jotta uus puhelin piti saara, mutta sitte siihen ei vastata. Se väitti, jottei sille oo mitää soittoja tullu ja ihimettelemähän, mistä se voi johtua.

Lopuuksi se huikkas mulle, jotta onko sillä vaikutusta, jotta se on lentotilas… 😂 Se oli kätevänä isäntänä saanu asetettua lentotilan päälle, muttei se osannu ottaa sitä pois.

Me kyllä ny sen serkun kans vähä epäälemmä, jotta se taitaa salaa reissata itteksensä sillä välin ku mä raaran töis. Pitää vissihin ruveta (= alkaa) tarkemmin seuraamahan sen tekemisiä.

Saisko jo armoa?

Tää vuosi on käynnistyny takkuullen ja samammoisena tuntuu jatkuvan. Etenki töis.

En muista, jotta parihin vuotehen olis ollu näin kiirusta vuorenvaihtees. Koko aijan tuloo jotaki ylimääräästä selevitettävää, joka haukkaa aikaa muulta tekemiseltä. On tullu tehtäviä, joita ei oo koskaa ennen joutunu tekemähän ja joita ei kukaa osaa neuvua. Ne teherähän sitte yrityksen ja erehryksen kautta. Monehen kertahan.

Joitaki asioota roikkuu aina vain tekemätä, ku ei vain oo keriinny. Työn tekemisestä on karonnu se rauha, mikä mulla oli pitkähän. Nautiin siitä, ku mulla oli aikaa teherä työni kunnolla ja hosumatta ja tiesin, jotta saan sen tehtyä kerralla hyvin.

En oo tosin yksin tämän ongelmani kans. Tiina on valittanu ihan samaa. On tullu virheetä ja tämän päivän se on selevitelly yhtä asiaa, jonka asiakas on pyytäny sen tekemähän. Mutta sen enämpää asiakas ku kukaa meilläkää ei oo teheny sellaasta työtä ennemmin, niin taas pitää yrittää onkia tietua, joka tuntuu olevan yhtä turvas ku valtion kultavarannot holovis.

Aina vain useemmin tuntuu, jotta ei tuu enää sellaasta onnistumisen tunnetta, joka auttaas jaksamahan. Päinvastoon – epäonnistumisen ja huonosti seleviytymisen tunne on palijo tutumpi. Työstä suoriutuminen on menny enämmän seleviytymistaistelun puolelle. En oo ikänä mihinää työs stressannu niin ku nykyysin. Se vaikuttaa nukkumisehen ja varsinki niihin yöllisihin valavomisihin, ku jää kelaamahan työasioota sen sijahan, jotta nukkuus.

Oon jo monehen kertahan keriinny miettiä, jotta osaanko mä sittekkää mitää. Viimmeaikaaset suoritukset ei oo oikeen vakuuttanu. Pelijättää vain, jotta mihinä kohtaa pomo ja asiakkahat tuloo siihen tuloksehen, jotta musta on enämmän haittaa ku hyötyä…

Talaviloma häämöttää kuuren viikon pääs. Jos sinne asti jaksaas kinnata. Ja jos lomalla sais vähä verettyä henkiä ja sais päänsä kuntohon. On kuitenki yks asia, joka auttaa jaksamahan päivästä toisehen ja se on mahtava työporukka, jolla on hyvä huumorintaju ja älyttömät jutut. Niille ku nauraa joka kaffettunti vesissilimin, niin taas jaksaa pari tuntia vetää uurella innolla.

Mä oon jo miettiny sitäki, jotta pitääs vissihin käyrä mittoottamas kilipirauhasarvot. Mulla on samammoinen pumpulipääolo ku silloon, ku tää vajaatoiminta torettihin. Mä ihimettelin silloon, mikä mun on oikeen tullu, ku en seleviä töistäni enkä osaa enää niitäkää tehtäviä, jokka ennen oli ihan heleppoja.

Piti käyrä oikeen OmaKannasta tarkistamas. Erellisistä kokeesta on puolitoista vuotta. Ovat kuulemma johonaki suositellehet, jotta pitääs kerran vuotehen mitata. Nyt on vain tullu tuo koronanpirulaanen ja korvavaivapirulaanen tähän sekaamahan, niin jotta kaikki muu terveyrenhuolto on jääny niiren jalakoohin.

Käymmä muuten viikolla hakemas kolomannet koronarokotuksekki. Sen verran tuli käsivarsi kipiäksi, jotta ensimmääsenä yönä ei teheny mieli nukkua sen päällä. Muuta vaivaa en oo siitä havaannu.

Vaatiis harijootusta

Mun jauhopeukalo on selevästikki siirtyny keskelle kämmentä. (Jos se ny on ikänä mihinää muolla ollukkaa.)

Raija on tulos huomenna kyläälemähän ja mä suunnittelin, jotta teen jotaki suolaasta ja jotaki makiaa tarijottavaa. Ja teinki toki, mutta…

Suolaasehen piirakkahan olis pitäny olla tuorejuustua tai ruokakermaa, mutta olin unohtanu ostaa. Korvasin munamairolla, johonka pistin juustoraastetta joukkohon.

Mustikkapiirakka puolestansa repes monehen osahan ku siirsin sitä vuaasta tarijoolufarille. Enkä muistanu ostaa sille kaveriksi vanilijajäätelyä, niin ku olin ajatellu.

Pitääs vissihin treenata tuota leipomista, ku meinaa järkiänsä joka yritys mennä tätä nykyä mönkähän.

Vanha ja väsyny

Tällä kertaa en poikkeuksellisesti tarkoota ittiäni tuolla otsikolla.

Mun rakas harmaaselekäni uuvahti tänään kaupan pihahan. Se lähti kitisten käyntihin työmaalta, mutta kaupan pihasta se ei enää luvannu omin voimmin lähtiä ennen kevättä. Jos sittekkää.

En keksiny muuta konstia ku soittaa isännälle ja kysyä, jotta mitäs sitte teherähän, ku auto ei suostu lähtemähän käyntihin. Se lupas ottaa akun joukkohon ja tulla antamahan lisävirtaa. Mutta sekää ei Gorillalle kelevannu.

Ei auttanu ku nostaa pussit ja kassit isännän autohon ja jättää oma kosla kaupan parkkihin. Värijötelköhön ny sielä yli kaharenkymmenen asteen pakkaases ja miettiköhön, olisko kototallis ollu sittenki mukaveet viettää yönsä. Kieltämätä se on hyvin palavellu mua jo kohta 16 vuotta eikä oo koskaa ennen jättäny iliman kyyttiä.

Kotia tultua isäntä soitti heti korijaajalle, mutta se ei luvannu ainakaa tällä viikolla ottaa sitä työn alle.

Mun pitää ny vissihin olla oikeen nätisti, jotta isäntä suostuu kuskaamahan mua ansiohon. Mä tuun vielä tarvittemahan joka roposen, jotta saan ostettua auton huollosta pihalle. Isäntä oli nimittään sitä mieltä, jotta sille pitää teherä ny täyshuolto.

Ittenääsyyspäivä on vapaapäivä

Mä lupasin tänään ittelleni vapaapäivän muista hommista paitti käsitöistä.

No, kääriin mä pyykit narulta ja äkseerasin (= komensin) isännän ensi sulattelohon poijan vessasta jäätynyttä vesiputkia. Piti oikeen ottaa kattopaneeliista pala pois, jotta pääsi käsiksi putkihin. Sielä oli patteri menny jumihin ja vessa oli kylymeet ku jääkaappi. Pitää tästämisin (= tästä lähtien) tarkkaalla vähä useemmin tuon ”kylymän puolen” kuulumisia.

Sitte mä komensin sen laittamahan naulat ja ruuvit flikan kämpän kellolle, peilille ja tauluulle. Ovat lojunehet remontin jäläkihin vain sängyn päällä.

Muun aikaa oonki istunu olohuonehes kutomas ja vahtaamas Netflixiä. Alakaa huivista olla pian ehkä puolet tehtynä. Lankaa taitaa jäärä hyvääsesti, niin jotta saan siitä vielä piponki huiville pariksi. Mutta huivin jäläkihin on kyllä ensiksi vuoros miniänaluun toivomat sukat. Kyllä täs vielä muutamat sarijat ehtii vaharata (= katsoa) ennen ku kaikki lahajat on valamihina.

Nyt mä meen laittelohon ittenääsyyspäivän kynttilät valamihiksi sytyttämistä varte. Mulla ei oo ollu tapana poltella ittenääsyyspäivän kynttilöötä, mutta jostaki syystä tänä vuonna se tuntuu sopivan juhulalliselta.

Hyvää ittenääsyyspäivää – ja kiitos sotien veteraanit ja kotirintaman väki, jokka ootta sen meille lahajaksi antanu.

Tapahtumia

Välillä tuntuu, jottei tapahru yhtää mitää kertomisen arvoosta, toisinansa taas tapahtuu senki erestä.

Viimme viikolla yhyreltä asiakkahalta tuli sähköpostia, jonka pomo välitti mulle, koska asia liittyy palakanlaskentahan. Asiakkahan äirinkieli ei oo suomi, vaan hän oli kirijoottanu viestinsä englanniksi. Pomo pyysi laittamahan lisäkysymyksiä asiakkahalle ja koska me ei kumpikaa sillä kohtaa koettu, jotta oma englanti olis riittävän vahava, niin laitettihin kysymykset suomeksi.

Mutta ku siihen postihin ei tullu vastausta, niin mä sitte päätin mennä epämukavuusalueelleni ja laittaa uuren postin, tällä kertaa englanniksi. Siihen postihin sain vastauksen ja koin, jotta tulin ymmärretyksi ja ymmärsin ittekki, mitä asiakas kirijootti.

Opiskeluaikana mä naureskelin, jotta täälä tuskin joutuu vierahilla kielillä operoomahan, mutta näin vain tuppukyläki pikkuhilijaa kansaanvälistyy. 😂

Tiistaina mulla oli se korvapoli. Lääkäri totes, jotta vasemman korvan tärykalavo liikkuu, mutta laiskahkosti eikä sielä näkyny tulehrusta, joka vois seliittää tuon huonon kuulon. Meinas, jotta on vähä mystinen tapaus. Mutta totes samalla myös, jotta siitä putkituksesta ei tällä hetkellä vaikuttaasi olevan mitää apua kuulon palauttamisehen. Sanoo, jottei hän ny kyllä näje syytä kiruttaa mua turhan tähäre, vaan kehootti ottamahan uuren aijan parin viikon päähän. Silloon (2.11.) otetahan kuulokoe ja sen jäläkihin on lääkärin vastahanottoaika.

Tiistaiehtoolla löysin siivouskomerosta vanhan putelin kaakelisaumojen puhuristusainetta. Päätin testata sitä ja johan rupes saumat kirkastumahan. Levitin myrkyn ensi sienellä saumoohin ja jynssäsin saumaharijalla, pyhiin kostialla liinalla pois ja kuivasin. Se oli sen verran työlästä ja otti olokapäähän, jotten viittiny mennä ku kaks seinää. Ja siihen se sitte jäiki. Toivottavasti tulevalla viikolla saan työn loppuhun. Huomasin kyllä, jotta pitää jokunen sauma ottaa uusiksi niistä jo pesemäksi luulemistani seinistä.

Keskiviikkona pelijästyyn, ku flikka oli laittanu feispuukkihin, jotta hänen autonsa perähän ajettihin liikennevaloos. Onneksi ei kuitenkaa käyny pahemmin. Ei oo tullu niskavaivoja eikä autohonkaa ollu tullu kovin suuria jäläkiä. Perähänajajan auto oli ottanu enämmän osumaa.

Torstaiehtoolla tuli poijan sakki viikonlopun viettohon. Oon taas saanu karvakaveriilta hellyyttä ja riehuntaa. Ja vähä klaappia (= naarmuja) käsihin niistä riehumisista. 🤣

Nyt ne on lähteny kotomatkalle (kesärenkahilla) ja minä tietysti murehrin niin kauan, ku saan viestin, jotta ovat pääsnehet perille.

Pitkin viikkua oon tyhyjäälly flikan kämppää remontin alta, mutta seki homma on vielä vaihees. Jatkuu ens viikolla…

Perijantaina muuten flikka soitti ja mä kysyyn, jotta vieläkö sua uhkaallahan työpaikalla. Sanoo, jotta asias on ollu aika monta käännettä sen jäläkihin. Se oli kysyny luottamusmieheltä, jotta kuka olis näitten uhkaallehien pomojen yläpuolella sellaanen, johon hän vois ottaa yhteyttä. Se oli saanu yhteystieron ja se päällikkö oliki sitte ollu aika tyrmistyny alaastensa käyttäytymisestä ja oli torennu, jotta eihän heirän firmas eres oo lakimiestä saati jotta sellaasella uhkaalu olis firman arvojen mukaasta. Oli luvannu lähtiä flikan kans rosiksehen, jos se sinne joutuu. 😆 Eli se episoorin saa ny taputella loppuhun käsitellyksi.

Flikalla on enää kolome työpäivää jälijellä nykyyses paikas ja torstaina se menöö uutehen paikkahan. Niillä on kuulemma sielä omien hiusten laittopäivä, eli se saa heti oman tukkansa kuosihin. Samalla se tutustuu taloon tapoohin ja ihimisihin. Firman asiat rupiaa olemahan kirijanpitäjää lukuhun ottamata järijestykses. Se on kysyny mun pomolta tarijouksen ja saanukki sen, mutta oli vertaalun vuoksi kysyny kaharesta muustaki paikasta, mutta niistä ei oo kuulunu mitää. Voisko siitäki jo päätellä jotaki? Se lupas laittaa tarijouspyynnön vielä yhtehen paikkahan ennen ku teköö päätöksensä.

Voisko vain kelata yli?

Saisko tämän viikonlopun kelattua kokonansa yli? On ollu sellaanenki vastoonkäymisten suma, jotta mun meinaa jo hiuksekki kärventyä, ku pää käy niin kuumana.

Jos alootetahan perijantaista. Mun ei varmahan saisi tätä eres kertua, enkä ittekkää vielä tierä kaikkia, mutta flikka laittoo viestiä, jotta hänen nykyysellä työpaikallansa on alaannu isoot pomot nakkelemahan kapuloota hänen rattahisihinsa. Ovat pelijätellehet lakimiehillä, ku flikka on omilla somekanavillansa kertonu, mihinkä siirtyy nykyysestä työpaikastansa.

Flikka oli jo ollu yhteyres johonki lakimiehehen, joka oli sanonu, jotta ei niillä oo perustehia moisille uhkaaluulle. Sitä paitti flikka kertoo silloon irtisanomisilimootusta jättäesnänsä kysynehensä esimieheltänsä, jotta mitä hän saa kertua asiakkahille, jos ne kysyy, mihinkä hän on lähärös. Esimies oli sanonu, jotta voit kehoottaa niitä seuraamahan sun omia sometiliä. Mun mielestä se oli lupa sielä kertua uusista kuvioosta.

Mutta työnantaja on isoo yritys, jolla on varmasti lakimiesarmeija aina valamihina taistelemahan yhtä pientä työntekijää vastahan. Ja siinähän ei käy ku häjysti, jos niin pitkälle joutuu menemähän.

Flikka oli pyöritelly asiaa luottamusmiehen kans jo ennen irtisanoutumistansa. Luottamusmies oli ollu sitä mieltä, jotta sen ei kannata kertua asiasta työnantajalle etukätehen, jottei sielä ruveta hankaliksi. Ilimeesesti luottamusmies tiesi, mistä puhuu, mutta flikka rehellisenä ja reiluna ihimisenä halus kertua esimiehellensä jo ennen irtisanoutumista, mitä on suunnitellu. Ja täs on kiitos?

Mä isännälle tuumasin, jotta taitaa lähtiä niin hyvä työntekijä, jotta työnantaja pelekää sen vievän asiakkahakki. Ei kai siitä muuten olsi älämölöä nostettu?

Eilinen päivä oli aika hyvä, paitti jotta se tuli kallihiksi. Mulla on taas klasinpesuprojekti vaihees ja mä totesin, jotta mulla ei oo ny keittiön klasiihin sopivia verhoja, ku se ikkunaseinä on ny niin räväkän färinen.

Päätin, jotta lähäremmä Eurokankahasta hakemahan verhokangasta, josta löytyys jotaki tuohon seinähän viittaavaa färiä. Sielä oli tarijoukses ”ilimaanen” verhojen ompelu ja ku minähän en tykkää yhtää ompelemisesta, niin tartuun tarijouksehen. Ilimaasta oli kumminki vain ylä- ja alakääntehien teko. Lisäksi ne halus välttämätä kääntää sivukki ja niistä sitte velootetehan. Samoon ku verhojen helemahan tulevista painoosta ja jopa ompelulangasta.

Itte kangas maksoo vain vähä päälle kuuskymppiä, mutta kaikkine lisähintoonensa verhoolle tuli hintaa yli yhyreksänkymppiä. Eikä niitä luvattu ku vasta ens kuun aluus. On kuulemma tullu niin ruuhkaa ompelupalaveluhun tuon tarijouksen ansiosta. No, minä oon valamis maksamahan sen kolomekymppiä siitä, jottei mun tartte sarattaa niitten verhojen kans yhtää enämpää ku on tarpehen.

Sitä paitti mä ostan niin harvoon uusia karteekia, jotta luultavasti nämä palaveloo ainaki seuraavat kymmenen vuotta. Silloonhan niille ei enää jää hintaa ku vajaan kympin per vuosi. 😀

Kankahan nimi on Harmony. Kuvan pääsöö näkemähän Eurokankahan sivuulta tuosta linkistä.

Ku olin antanu sataselle siivet, pyörittihin vielä jonku aikaa keräämäs näläkää ennen ku mentihin Momentohon syömähän. Erullista ja hyvää ruokaa ja järijettömän isoo annos, niin jotta ähkyshän sieltä lähärettihin vyörymähän kohti ruokakauppaa. Eipä tullu tällä kertaa heräteostoksia, ku oli napa valamihiksi pullollansa.

Tänään ei sitte taas oo mikää menny putkehen. Se alakoo jo yöllä painajaasia kattelemalla. Kolomen aikoohin heräsin hikisenä, mutta onneksi siitä vaihtuu unet. Tai itte asias en muista kattelleheni mitää.

Nukuun niin myöhälle, jotta päivän työt oli jo heti aamusta myöhäs. Söin kumminki kaikes rauhas aamupalan ja luin leheren ennen ku alakasin pyykinpesulle. Ja saman tien sain ruveta laittamahan ruokaa. Tein makaroonilooran uunihin ja sen kypsyes mun oli tarkootus teherä pari tiikerikakkua, ku jääkaapis oli päiväysvanha, avattu kermapurkki.

Mä pruukaan mitata kaikki ainehet jo valamihiksi, ennen ku alakaan leipomahan. Tällä kertaa kerkesin laittaa markariinin ja sokurin yleiskonehen kulhohon ja rupesin mittaamahan jauhoja eri kulhohon. Leipominen tyssäs siihen.

Jauhoos oli jotaki pieniä koppakuoriaasia. Äkkiä jauhopussit pois kaapista – ja kaikki muuki! Onneksi siinä kaapis ei oo oikiastansa mitää muuta ruokatavaraa ku kaks jauhopussia. Molemmis näytti olevan ötököötä. 😣

Pistin jauhopussit muovipussiihin ja pussinsuut tiukasti kiinni. Sitte alakoo kauhia siivuaminen ja ötököötten mettästys. Kaikkista eniten niitä löytyy siltä hyllyltä, mihinä oli mun keittokirijat.

Suurin osa oli onneksi kuollehia, mutta muutama eläväänenki löytyy. Ainuastansa yhyren toukan näin. Olivat niin turkaasen pieniä, jotten pystyny määrittelemähän, olivakko riisihäröjä, hinkalokuoriaasia vai vakkakuoriaasia. Olivat, mitä olivat, niin meille niillä ei oo mitää asiaa, jos mun mielipirettä kysytähän.

Tuon nurkkakaapin lisäksi löytyy yks kuollu viereesestä kaapista, mihinä ei oo oikiastansa muuta ku pesuainehia ja umpinaasis pakkauksis olevia leivontatarvikkehia. Leipäkaapista löytyy yks elävä ötökkä. Leivät pistin välittömästi erilaasihin rasioohin.

Hävitin kaikki aukinaaset pakkaukset niistäki kaapiista, mistä ei ötököötä löytyny. Nyt on ostoslistalla isoo määrä tölökkiä ja vissihin ruokakaupasta pitääs tuora hävitettyjen tarvikkehien tilalle uusia. Kunhan saan ne tölökit ensi hankittua.

Isäntä tosin kävi jo hakemas jauhoja, ku se kuuli, mitä mulla oli meininki leipua ennen ku tämä ötökkäepisoori alakoo… Tiikerikakku on sen herkkua. Sen valamistumista ei saa mikää estää, ku mä kyllä harvoon leivon. 😀 Joo, kyllä mä sitte tein ne kakut valamihiksi. Toisen pistin pakkaasehen, toisen saa isäntä syörä.

Sitte ku sain keittiön suurin piirteen siivottua, tajusin, jotta mä oon unohtanu pyykit. Sielä ne oli ollu konehes pestyynä ties kuinka kauan. Ja lakanat oli vielä kokonansa pesemätä. Niimpä mulla on vielä näin ehtoosyrännä kuivausrumpu töis, jotta saan lakanat kuivatettua.

Eikä siinä vielä kaikki. Isäntä on oman ammattiyhyristyksensä paikallisosaston puheenjohtaja ja talourenhoitaja. Tarkoottaa siis käytännös sitä, jotta minä teen sen kirijanpiron.

Nyt yhyristystä ollahan purkamas, ku ei väkiä kiinnosta tulla kokouksihin. Nämä eläkkehellä olevat kolome hallituksen jäsentä on sitä tekohengityksellä pyörittäny jo monta vuotta.

Mutta, mutta! Mä kaipaasin ny kovasti ohojeeta, kuinka tuo purku vaikuttaa kirijanpitohon. Pitääkö mun teherä jotaki erityystä. Vissihin saa muuten teherä normaalisti, mutta tilinpäätös vain teherähän siihen hetkehen, ku kaikki maksut ja rahojen siirrot toiselle osastolle on hoirettu ja tili lopetettu.

Nyt on hankaluutena se, jotta mä en taira saara millää konstilla ilimootettua tämän vuoren palakkioosta perittyjä ennakonpirätyksiä verohallinnolle. Ei tullu pienehen mielehenkää, jotta Katso-tunnistehien käyttö on loppunu syyskuun lopus eikä Suomi.fi -tunnistehia oo hajettu.

Se on vielä sikäli hölömöä, jotta isännän pitääs antaa osaston puolesta ittellensä valtuuret, mutta ku ei osastolla oo ny minkää valtakunnan tunnuksia, niin kuinkas se antaa ne valtuuret? Ei kai mun auta ku ottaa yhteyttä verohallintohon. En piittaasi yhtää ruveta sellaastaki vielä selevittelöhön.

Ihan oikiasti kismittää! Mä oon tänään kiukkuullu kyllä niin palijo, jotten pitkähän aikahan.

susiparihome.wordpress.com/

Susiparin päiväkirja luonnossa liikkumisesta, musiikista ja muusta mukavasta yhteisestä tekemisestä.

Helmiä lakeudelta

Runot ja kuvat ovat avain toiseen maailmaani, jossa ei ole kipuja

Päivä kerrallaan

Tavallista elämää lakian lairalta

HARAVANPYÖRÄ

Tavallista elämää lakian lairalta

Tarinoita elävästä elämästä

Tavallista elämää lakian lairalta

Karvapuusti

Tavallista elämää lakian lairalta

kaisajoupinblogi

Tavallista elämää lakian lairalta

Tillariinan fotobox

Tavallista elämää lakian lairalta

Saukon Taivaspaikka

Ihmettelee ja piirtää.