Justihin tiistaina tuumasin isännälle, jotta nyt ku lomaa on enää viikko jälijellä, niin alakaa pikkuhilijaa jänskättää. Olikahan se jo jonkimmoinen etiäänen, ku sitte eileen uus työnantaja soitti ja kysyy, onko mulla tälle päivää ohojelmaa. No ei ollu. Hän kysyy, kerkiääsinkö mä vähä palaveeraamahan, vaikka työt ei oo vielä alaannukkaa. Kyse on heilläki uuresta työstä, josta hän jo vinkkas mulle sielä tykypäiväs. Mun lisäkseni palaverihin tuli firman kaks muuta uutta työntekijää. Meistä muorostetahan tiimi, joka ynnä ja yhyres hoitaa tämän tulevan isoohkon työn.
Toimistolla sain korkian kasan käyntikorttia, mihinkä on tullu paha painovirhe. Siinä mun titteliksi on laitettu taloushallinnon asiantuntija. Asiantuntijaa musta ei kyllä kerkiä enää millää leipua, enkä mä tierä, mitä mä niillä teen, ku ei mulla oo ikänä vielä tämän elämän aikana ollu käyntikorttia jaettavaksi. 🤣 Puhelinki mulle kuulemma on jo hankittuna.
Toimistolta lähärettihin vielä asiakkahan työ koko nelijän naisen poppoo vahavistettuna liiketoimintajohtajalla. Asiakas oli nimenomaasesti toivonu saavansa tavata meirät, jokka rupiaa tätä heille torella tärkiää työtä hoitamahan.
Vaikka jännitin, niin en kumminkaa ihan kauhiasti, koska mä koin olevani ny lähinnä statisti. Toki piti vähä kertua omasta työhistoriasta ja osaamisista. (Työhistoriaa on, osaamista ei niinkää. )
Mutta onneksi ollahan Annin ja Suvin kans täs asias samalla viivalla. Työ nimittään teherähän asiakkahan omalla ohojelmalla, joka oli meille kaikille uusi. Siihen saamma asiakkahan luona peräti viikon perehrytyksen heti kesäkuus.
Kerkiän olla kaks päivää toimistolla opettelemas muita uusia ohojelmia ja palakanlaskentaa ja heti seuraavalla viikolla onki sitte jo tuo kouluutus. Ja kertauskurssi on luvas jolloonki heinäkuus. Varsinaaset työtehtävät siirtyy meille elokuus.
Vähä ennen ku mun piti lähtiä tuonne palaverihin, soitti nykyynen työnantaja ja kysyy, pääsisinkö käymähän, ku heillä on joku ongelma palakanlaskennas. Onneksi se ei ollu tulenpalavan kiiruhinen, niin lupasin mennä huomenna kattomahan, osaasinko auttaa asias.
Rautalinnun räpiköönnit 
Upeeta, mahtavaa, lakkaa aliarvioimast ihtijäis, ei se entine työantaja soittas appuu, jos oisit joku tumpelo, osaamato ollu. Ala arvostaa ihtijäis, ossaamista ja kaike uuve oppimista! Miulle paras arvostus tul viimeeks entiselt työkaverilt, ku tei häne tytö synttäreille voileipä- ja täytekaaku, annoi lasku, hää makso reilust enemmä ja sano : sie et vielkää ossaa laskee työlles hinttaa!
Samoon yks mumma halus joskus myyjääsis maksaa mulle sukista puolta enämmän ku mitä mä pyysin. Se sanoo, jotta on hän sen verran kutonu, jotta tietää, mikä työ niis on. 🙂