Meillä on perinnöjjako (= perinnönjako) menos. Flikka on jo aijat sitte ilimoottanu, jotta hän haluaa nuo Riihimäen Pub-klasit. Mun piti mettästää niitä roskalavalta lisääki, ku sen perintö uhkas huveta aiva olemattomihin. Nyt niitä taitaa olla aluun toistakymmentä.
Ku poika oli viimmeeksi kotona, niin ruokapöyräs mä esittelin, kuinka mun haarukasta oli yks piikki ihan vinksallansa. Siinä poika sitte tuumas, jotta jos siskoo saa ne klasit, niin hän haluaa (vääntynehistä piikiistä huolimata) nämä Hackmannin Sorsakoski-haarukat, jokka on hänen mielestänsä ne ainuat oikiat. Haarukat on torella vanhoja, ne on ollu käytös jo mun lapsuures ja luultavasti vielä palijo ennen sitäki. Niitäki on varmahan tusinan verran.
Ku toimitin flikalle, jotta poika varas nuo haarukat, niin flikkahan piti heti puolensa: hän haluaa sitte ne kruusatut (= koristellut) haarukat. Ne oon ostanu kihilalahajarahoolla 1970-luvun lopulla muistaakseni Halapa-Hallista. Niitä ei oo ku puoli tusinaa, mutta onneksi se saa nuo klasikki. 😆
Nyt on sitte lusikat – eiku haarukat – pistetty jakohon meirän huushollis. 🤣 Paitti, jotta ei me ny aiva kaikkia vielä anneta pois, jos me jonku aikaa vielä haarukootaas ittekki. Ei tarttisi aiva vielä siirtyä velliruokahan.
Rautalinnun räpiköönnit 
Meilkii o tommoset lasit, mut vaa 3 kpl jälel. Riikka on ilmottanu haluuvasa Riikka kahviastiasto ja vihree kuurio maljako. Hanna ei oo viel kekannu mittää haluttavvaa ;D
Kolome mullaki tais olla enää jälijellä, niin ajattelin, jotta jos löytääsin eres toiset kolome lisäksi, mutta löysinki kymmenkunta.