Tyky-päivä

Sain joku aika takaperin kutsun Tyky-päivähän. En nykyyseltä, vaan tulevalta työnantajaltani. Mun piti oikeen varmistaa, jotta onkahan tää ny tosiaan tarkootettu mulle ku ei työkää oo vielä alakanu, mutta kyllä se kuulemma oli.

Olin kauhian jännittyny, mutta samalla innoosnani päästesnäni tutustumahan samalla kertaa kaikkihin uusihin työkaveriihin. Niimpä mä suuntasin eileen puoli kahareksitoista keilahallille. Sielä oli jo melekeen kaikki muut paikalla vaikka mäki luulin olevani hyvis aijoon.

Mä totesin niille, jotta tästä voi tulla sellaanen tahatoon huumorinumero, kun oon tasan kerran kokeellu keilaamista joskus vuosia sitte. En sentäs päästäny pallua karkaamahan väärähän suuntahan, mutta ei se silti totellu mua ja menny sinne mihinkä mä olsin tahtonu. 😂 Onneksi mä en ota ittiäni enää ihan joka asias niin vakavasti, niin tuumasin vain, jotta jonkuhan pitää aina olla se huonoon. Tunti keilattihin ja tänään se tuntuu persposkis… Keilaamisen jäläkihin suunnattihin Wanhalle Pankille syömähän (entinen Nordea, siitä nimi).

Sen jäläkihin siirryttihin uurelle toimistolle valamistelemahan avajaasia. Viereesestä kaffilasta sai hakia firman piikkihin tarijottavaa. Itte otin teetä ja prinsessakakkua. Kolomantena yrityksenä samoos tiloos on kauneushoitola ja Pankkikulman (entinen Op, siitä nimi) liiketilojen avajaaset oli nyt näitten kaikkien kolomen yrityksen yhteeset.

Vielä ennen kolomelta alakavia avajaasia kilisteltihin kuohuviinillä oman porukan kesken. (Huomaattako – mä puhun jo omasta porukasta…) Olin torella yllättyny, jotta ihimisiä tuli käymähän niin runsahasti. Osansa siinä oli varmahan komialla ilimalla.

Tilitoimiston porukka oli makkara- ja mehuvastaavina ja alakoholittoman kuohujuoman tarijuajina. Jos me oikeen räknättihin, niin makkaraa meni 300 kpl. (25 pakettia, 12 makkaraa paketis.) Mäki sielä olin välillä krillin ääres.

Seittemältä ehtoolla lähärettihin vielä Erkin Haussille, mihinkä osa porukasta oli jo lähteny aikaasemmin valamistelemahan ehtooruokaalua, jonka pomo oli teheny. Hyvää oli!

Olin kotona vasta likempänä kymmentä ehtoolla. Ja ku olin omalla autolla liikentehes, niin sitä kuohujuomaa lukuhunottamatta pysyyn nollalinijalla ja silti mulla on tänään ollu maharotoon väsy. Totesin kyllä, jotta tuollaanen sosiaalisuuren määrä on introvertille aikamoinen enerkiasyöppöö, joten siitä varmahan tuo väsymyski kertoo.

Hauskaa oli muuten se, jotta myöhemmin ehtoolla selevis, jotta nämä kaks naista, joitten kans olin samalla raralla keilaamas, ovat sattumalta samoja, jokka tuloo olemahan mun työkaverit täs uurella konttorilla. 🙂

Työhaastattelus aikoonansa puhuttihin vähä siihen mallihin, jotta aloottaasin ensi naapurikaupungis parin kuukauren perehrytyksellä, mutta nyt pomo meinas, jottei se oo niin kivehen kirijootettu, vaan voin päästä muutaman viikon perehrytyksellä, ku tännekki toimistolle on saatu henkilöötä, jokka pystyy mua tarvittaes jeesimähän.

Pomo murehtii, jotta oonko mä enää ollenkaa halukas tulemahan heille nyt, ku oon nähäny, kuinka hullua porukkaa heillä on. 😆 Mun mielestä se oli normaalin hullua ja hervotoonta. Heillä on ollu melekoonen rutistus ja tarvittivat irtiottua.

Ittiäni jäi vaivaamahan, jotta mitähän ne musta ajatteli. Kun ne ny päivän katteli mua, niin mahtookahan joku tulla siihen tuloksehen, jottemmä passaakkaa joukkohon. Tai tuntuuko jostakusta, jotteivät haluaasi työskennellä mun kans.

Sielä oli itte asias monta uutta työntekijää. Yks oli aloottanu tällä viikolla ja kaks aloottaa vakinaasena harijoottelujensa jäläkihin. Lisäksi avajaasis piipahti yks, joka aloottaa kans maanantaina täs uurella toimistolla, mutta hän ei voinu jäärä piremmäksi aikaa.

Oon aika lailla ottanu loman kannalta näitä lomapäiviäni. Nollannu vanhaa ja ollu ajattelemata uutta. Eileesen jäläkihin uus työ alakaa kuitenki jo tuntua torellisemmalta varsinki ku sielä puhuttihin jo tulevista työtehtävistäki. Palakoosta kuitenki alootetahan, koska se on tutuun ja turvallisin alootus niin mulle ku varmasti heillekki.

Advertisement