Mulla oli niin pehemiä lasku töihin ku olla ja voi. Raija oli teheny kaikki viimmeesen päälle eikä mulle ollu jääny juuri mitää rästitöitä. Jotaki pientä, jokka sain selevitettyä heleposti.
Oon pääsny heti ihan oikiahan työrytmihin iliman, jotta mun olis tarvinnu huhtua (= huhtoa) ku surenpesän suulla. Kerkesin alootella sitä tilinpäätöstäki. Ja yhtä toista kirijanpitua.
Mutta silti mun oli perijantaiehtoolla niin takki tyhyjä, jotten jaksanu eres toimittaa (= puhua) mitää. Jotaki stressiä tuo työ vissihin kumminki aiheuttaa, koskapa lomalla nukuttujen pitkien unien sijasta oon palannu taas pätkäöihin. Herään jopa kolome kertaa yös ja viimmeenen kerta on useen tuos viiren jäläkihin ja siitä ei sitte enää oikeen ”uskalla” nukahataa. Vahtii vain kellua ihan niin ku ei se muka herättääsi, jos sattuus nukahtamahan.
Eileen nukuun pitkähän ja mulla oli sen verran virtaa, jotta ruaan jäläkihin sain patistettua itteni marijapuskihin. Ne tuli ny niin tyhyjäksi ku suinki. Raakilehet jätettihin vielä kypsymähän vispipuurovärkiiksi ja puskasta päin syötäviksi. Muut pistettihin pakkaasehen orottamahan mehustamista.
Sen jäläkihin päätin lähtiä vielä pyöräälemähän ennen saunaa. Ehtoolla torettihin, jotta sama se on mehustaa ne heti ku kerran on luvattu hyvää säätäki. Meillä mehustamo nimittään on pihalla: kaasukrillin keittolevyllä on mehut keitelty jo monena vuonna. Ei tuu sotkua tupahan eikä tupa kuumene.
Piti vain polokaasta ensi kaupalle hakemahan sokuria. Vähä pruukaan pistää keittovaihees mehuhun sokuria, vaikka laitanki mehut pakkaasehen.
Kaupasta tultua mä rupesin keittämähän ruokaa ja isäntä rupes keittämähän mehua. Se meirän mehut on keittäny jo monena vuonna. Muutaman kerran kävin nuon niinku muoron vuoksi kurkkimas maijahan, mutta muun aijan oon istunu virkkuuksella telekkarin ääres.
Pyykkiäkää ei ollu ku yks konehellinen tälle päivää, ku pesin lakanat jo eileen. Nyt mehut on jähtymäs ja huomenna pistän ne tölökkiihin ja pakkaasehen. Vähä vajaat 50 litraa oli marijoja ja mehua tuli varmahan sellaaset 15 – 16 litraa.
Rautalinnun räpiköönnit 
Koht 7½ vuotta ollu eläkkeel ja viel muistu mielee mite ankee ol ensimmäine työpäivä loma jälkee, sithä se mänkii ku enne lomaa 🙂