… ja päätyy vaatekaappihin. Nimittään meirän eilinen kaupunkireissu. Nelijä kauppaa ja kahareksan uutta vaatetta.
Ensimmääsestä kaupasta ei löytyny mitää, mutta seuraavasta yks, toisesta kaks ja viimmeesestä jo viis! 😮 Olin jo aikaasemmista vaatekauppareissuusta lannistunehena melekeen keriinny luopua toivosta, mutta vihiroonki löytyy jotaki ”mun näkööstä”. Saanko esitellä:
En muista, koska oon viimmeeksi käyny Wipperis, mutta se oli jo mun kauppisaikana olemas – siis 70-luvulla. Mä oon johonaki vaihees luullu, jotta liike on lopetettu, mutta vielä vain omistaja jaksaa näköjään sitä pyörittää. Hatunnosto! Ja oompa iloonen, jotta tuli poikettua. En pitäny yhtää kallihina, ku maksoon viirestä vaatekappalehesta yhtehensä 129,70 eurua.
Tuo Momentista ostettu Oliivinfärinen pitkä tunika oli puolestansa niin kallis, jotta sielua kirpaasi, mutta mä kerkesin sovittaa sitä ennen ku kysyyn hintaa. Siinä vaihees olin jo ihastunu siihen ja ku siitä luvattihin vielä 20 pinnaa pois, niin en voinu jättää ottamata.
Kuvien färit on vähä mitä sattuu. Musta paita ei näytä mustalta eikä oliivinveheriäänen oliivinveheriääseltä. Ja housukuva on ihan tärähtäny, niin ku kuvaajaki. Mutta kyllähän te ny tierättä; mustat perushousut, mihinä on runsahasti joustua.
Kokohaitariki oli vaattehesta riippuen M- XXL.
Rautalinnun räpiköönnit 
No joha sie valla riehaannuit ostamaa. Mie pärjää viel entisil, enkä osta enneku o pakko. Oiskoha ensimmäine pakolline ostos talvikengät, ku entiset heiti kevvääl roskiksee.
Olsin mäki pärijänny, mutta iski näköjään sellaanen lomavilli. 😎