Pakollisia puutarhakuvioota

Keväällä, ku tuluppaanit tuloo pintahan, mä aina muistan mainita, jotta pitää syksyllä kaivaa ne ylähä ja jakaa, ku ovat joko kokonansa karaannehet penkistä tai kasvavat ryppähis tai ovat taantunehet huomattavasti.

Mutta muistanko mä sitä syksyllä? No en tietystikkää. Nyt mä olin fiksu (?) keväällä ja laitoon niihin sellaaset pienet puutarhakyltit pystyhyn, jotta löyrän, mistä mun pitää kaivaa. Emmä olsi kyllä nykkää muistanu, mutta onneksi isäntä kysyy, jotta meinaaksä jakaa ne tuluppaanit. Jotta hän voi kyllä tulla avuksi.

No heleskuta, jos isäntä lupaa tulla lapion vartehen, niin emmä jää kyllä orottelemahan parempaa tarijousta! Siinä sitte innostuttihin teköhön vähä enämmänki. Pistettihin yks ruomenelle pääsny (= hoitamatta jäänyt) penkki siliäksi. Siinei ollu muuta ku kuunlilijaa ja jotaki viheliäästä ukonkellua (= ukonkelloa), joka on levinny joka puolelle markkia. Lupasin isännälle, jotta saa kylyvää tilalle nurmikkua (= nurmikkoa).

Sitte suunnattihin ulukokartanon erustalle. Sen on vallannu tuoksumalva ja se ukonkello. Tuo tuoksumalva on kans yhtä viheliäänen ku ukonkelloki. Ukonkello sentäs lähtöö nätisti nyppäämällä irti, mutta tuoksumalvalla on sellaaset juuret, jotta ei ainakaa mun voimmilla repimällä lähäre. Mä katkoon puutarhasaksilla varsia ja isäntä nosteli juurakot lapiolla ylähä. Hävityksehen!

Taltehen otettihin vain tuluppaanien, keisarinkruunujen ja yhyren keltaasen lilijan sipulit. Ja sitte löytyy erikoonen rypäs sipulia, joita en tunnistanu. Saattoo olla tuluppaanin sipulia, mutta niis oli ihan valtavasti sivusipulia.

Penkkihin jäi enää ku elokuun asteria parihin paikkahan ja kaikki lehtolaukan (en oo ihan varma lajikkehesta) pienen pienet sipulit, joita sielä oli mielettömät määrät. Penkkihin tuli palijo tyhyjää tilaa. Istutin lilijat omaksi ryhymäksensä ja tuluppaanit omaksensa.

Ne mysteerisipulit laitoon vielä eri paikkahan, jotta keväällä nähärähän, mitä niistä tuloo. Vai tulooko mitää. Ja muistetahanko enää keväällä, jotta mitä me ihimeteltihin tai mihinkä ne istutettihin tai minkä takia ne on eri paikas. 😀 Varsinaaset hortonoomit asialla.

Lopuuksi käytihin perkaamas vähä altahan ympärillä olevaa kasvustoa. Ei oikeen voi sanua, jotta kukkapenkkiä, ku siinei oo penkistä enää tietuakaa, mutta siinä kasvaa iiriksiä, päivänlilijaa ja sitä perhanan ukonkellua ja ompa sinne levinny riippapihilajan alta muutama saniaanenki. Ja villiheinä ja kaiken muunki sorttinen heinä.

Tänään käyyn noukkimas (= poimimassa) kehäkukkien siemeniä taltehen. Unikootten siemenkorat ei vielä heläjä, jotta niitä saarahan jonku aikaa orotella. Uskoosin, jottei isäntäkää hosu niitä ny sieltä hävittämähän, ku se näki tänä vuonna, kuinka hyvin erellisvuoren siemenistä saatihin uusia, komeeta kukkia.

2 Replies to “Pakollisia puutarhakuvioota”

  1. On se hyvä välil puutarhaa hoitaa. Ai kamala jos meil ois omakotitalo, onneks on vaa parveke ja äiti pihamaa, mihi meijä kummitytökans kukkasii istutellaa. Toki siihe peltoo saisi tehä kasvimaa, perunamaa ja vaik kukkapenkkei. Äiti ei panis pahaksee olleskaa, mut epäilen, et ”joku” vois verottaa miu kasvatuksii. Enkä laittas mittää kasvamaa, äiti ois kokaja siel kitkemäs, kastelemas.

    1. Mä oon tosi laiska ja huono puutarhahommis. Meirän puutarhasta näköö senki, jotta mitää ei oo suunniteltu. Kaikki on vain lätkitty ”johonki”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.