Josie Silver: Ole minun

Pitkästä aikaa rakkaustarina. Tämä oliki sen verran tairokkahasti kehitelty, jotta tätä oli oikeen mukava lukia. Eikä ollu liika imelää nuon kokonaasuutena, vaikka oli sitä vähä paikka paikoon.

Tapahtumien keskiös on Laurie, joka asuu tarinan aluus parahan ystävänsä Sarahin kans.

Joulun alla Laurie on töistä väsynehenä menos bussilla kotia. Yhtenä ohikiitävänä hetkenä hän tuntoo rakastunehensa miehehen, jonka kans hänen katseensa kohtaa, ku Laurie istuu pysäkille pysähtynehes bussis ja mies on pysäkillä. Kumpiki miettii hetken liika kauan: Laurie bussista jäämistä ja mies bussihin nousemista. Tilaasuus meni ohi, bussi jatkoo matkaansa.

Laurie ei kuitenkaa saa miestä mielestänsä, vaan yrittää ettiä tätä koko seuraavan vuoren. Sarah sen sijahan on rakastunu ja hehkuttaa Laurielle, että hän on löytäny elämänsä miehen, jonka kans tahtoo naimisihin.

Ku Laurie viimmeen tapaa tämän ihimemiehen, se on yhtä aikaa ihanaa ja kamalinta mitä voi olla. Sekunnin murto-osas hänen on päätettävä, palijastaako hän sen, jotta tämä on just se mies sieltä bussipysäkiltä. Mies, jota hän on ettiny koko kulunehen vuoren.

Mutta ei hän voi teherä sitä Sarahille, joka on hänelle yhtä rakas ku oma siskoo.

Seuraavat vuoret kulijettaa näitä kolomia ihimistä yhtehen ja repii erillensä. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.