Anja Kohonen työskenteli Euroopan neuvostos kustannuslaskijana ja haaveeli hankkivansa verovapaan auton, niin ku useemmat ulukomailla työskentelevät.
Sitä ennen hän päätti kuitenki käyrä silimälääkäris tarkistuttamas näkönsä, jottei autoolemisen kans tuu ainakaa sen takia mitää ongelmia.
Se lääkärireissu toristi oikiaksi Anjan – terveyren perikuvan – ajatuksen oikiaksi: ”Kun kerran sanoo lääkärille päivää, ei sittemmin tervettä päivää näe”.
Hän ei ollu ikänä tuntenu ittiänsä kipiäksi, jos ei ny lasketa useen toistuvaa päänsärkyä, mutta se ei hänen vauhtiansa ollu koskaa haitannu eikä sen takia oltu pois töistä. Silimälääkärikäynnistä alakoo lääkäriltä toiselle hyppääminen ja lopuuksi ennenaikaaselle eläkkehelle siirtyminen.
Anja nimittäin näki – tai ei nähäny – asioota ihan omalla laillansa, mutta koska niin oli ollu aina, ei hän tienny, jotta hänen näkökyvysnänsä olis jotaki kummallista tai erilaasta ku muilla. Toki joskus hän hämmästeli, mitenkä toiset voi nähärä ja huomioora asioota, mitä hän ei näe.
Ihimisen aivot on ihimeellinen koneesto ja Anjaki oli kehittäny ittellensä monenmoisia seleviytymiskeinoja ja korvaavia toimintoja, jokka oli hänelle ihan luontaasia eikä aiheuttanu kummeksuntaa ku korkeentaan kanssaihimisis.
Rautalinnun räpiköönnit 