Paavo Haavikko: Talvirunoja

Tää on anopin kirijoja. Välistä löytyy jopa mun askartelema joulukortti joltaki vuorelta.

Täytyy tunnustaa, jottei kyllä kolahtanu Haavinkonkaa runot. Mun runomaku taitaa olla enämmän pöytälaatikkorunoolijootten tasua. Ne ku on useen arkisia ja meikälääsen tajuttavis. Jos mun ny joku pitää näistä nostaa ylitte muiren, niin se oli tää:

Maailmassa on vain yksi tie

Maailmassa on vain yksi tie, ei niin pitkä,
   mutta suuri, tiheästi liikennöity,
                         yksisuuntainen.
Syntymä todistaa kuolemasta kaiken aikaa.
   Kuolema on kohtalotonta, tilastollista,
syntymä on epävarmaa, kohtalokasta.

Tää oli sitte puolestansa aiva toisesta ääripäästä:

Tällä. Paikalla

Tällä. Paikalla. Oli. Runo. Tietokone. Söi-sen.
   Ei-pahuuttaan. Ei-ahneuttaan. Vaan. Söi-sen.
Tämä-on. Muistokirjoitus. Sille. Runolle.
   Joka. Niinhän se-oli. Tuhoutui. Täysin.
Tällä. Paikalla-oli. Metsä. Jonka. Tieto-
   kone. Söi-täysin. Paperittomuuttaan.
Niin-ei. Taiteen. Täydellisyys. Saati-elämän.
   Keskeneräisyys. Koskaan.
Estä-sitä. Tuhoutumasta. Täysin.