Apocalyptica!

Tilasin maanantaina liput Apocalyptican kesäkuun keikalle. Enkä yhtää liika aikaasin. Vajaat nelijäkymmentä paikkaa oli enää vapaana.

Tiistaina meillä oli koulupäivä; laskutusta, myyntireskontraa, varastokirijanpitua, asiakas- ja tuoterekisteriä.

Keskiviikosta perijantaihin oon ollu työharijoottelus. Oon saanu ny aika hyvin teherä toimistotöitäki, mutta perijantaina mun ohojaaja lähti sairaalanmäjelle puukootettavaksi (= leikkauksehen) ja sitä sipua (= sitä myöten) sairaslomalle. Ei jättäny meille mitää ohojeeta tehtävistä töistä, niin me päätettihin sitte keskittyä myymälän järijestelemisehen ja siivoolemisehen.

Valitettavasti mun kantapää on taas alaannu vaivaamahan. Mutta nyt mä tunnistan vaivan ja tierän, kuinka sitä voi yrittää hoitaa. Oon aloottanu venyttelyt ja hain apteekista särkylääkkehiä. Ajattelin vetää niitä ny heti aluuksi kuuriluontoosesti. En oo käyny lenkilläkää, jotten pahenna vaivaa. Jos ei nää konstit alakaa auttamahan, voin vielä kokeella hakia fysioterapiasta sen yölastan. Harmittaa vain, ku se näin pian tuli takaasi. Puolisen vuotta kerkes koipi olemahan kunnos. Mä ku niin toivoon, jottei se olsi uusiutuvaa sorttia. No, minkäs teet – rappeutumasairaureksi se luokiteltihin johonaki jutus, jonka mä luin. Ja ylipaino eresauttaa sen syntymistä. 

Mainokset

(Etä)päivää!

Eilinen päivä meni lorvikatarin kouris. En saanu muuta äntihin (= aikaan) ku pyykkien pesun.

Tänä aamuna heräsin vähä kuuren jäläkihin ja jätin isännän nukkumahan. Söin aamupalan ja rupesin heti tekemähän etätehtäviä. Nyt oli nimittään sellaanen aihe (kokous- ja neuvottelutairot), jotta mua ei kiinnostanu pätkääkää, mutta ajattelin, jottei siitä kumminkaa pääse erohon muuta ku tekemällä.

Ensimmääsenä piti vaharata (= katsoa) melekeen tunnin mittaanen vireo (= video) leikkikokouksesta ja sitte kommentoora sitä. Mitä mä ny siitä sitte osasin kommentoora. Ranskalaasilla viivoolla laitoon muutaman kohoran ja sillä hyvä.

Se filimi oli niin puuruttava, jotta päätin ottaa aikalisän ennen seuraavia tehtäviä. Käytihin lenkillä. Oli aiva ihana sää: ei tuullu ja aurinko yritti paistella piliviharson takaa. Hikihän siinä tuli ja kotona piti ensimmääseksi kerätä pyykit pois pesuhuonehen narulta, jotta pääsi suihkuhun.

Päätin, jotta käyn ruaan jäläkihin kansalaasopistolla tarkastamas oppilasyhyristyksen tilit, niin on sitte seki homma pois vaivaamasta ja saan taas keskittyä kotitehtävihin.

Tehtäväs oli annettu tietoja asunto-osakeyhtiöstä. Niitten perusteella piti teherä kokouskutsu/esityslista, pöytäkirija ja pöytäkirijan ote. Oikeen piti käyrä lukemas vähä lakia, jotta sain tehtävän teheryksi. Monta tuntia taas taukkaalin niitten kans ennen ku olivat omasta mielestä lähetyskunnos.

Sitte kello oliki jo taas vaikka mitä, enkä saanu mitää muuta teheryksi.

Vaiherikas viikko

Maanantaina isäntä lähti serkkunsa kans pilikille. Mulla oli orientaatiopäivä. Käytihin läpi tutkintotavoottehia ja selevis, jotta tutkinnon osia voi jo suoritella sitä mukaa ku niitä töis tuloo vastahan. Pitää vain ottaa arvioonnit ohojaajalta tai työkaverilta, jokka sitte aikanansa on tutkinnon arvioonnis mukana. Asiat saatihin käytyä läpi jo yhtehen mennes, joten päästihin etuaijas kotia.

Isäntä ei ollu vielä tullu reissultansa. Niimpä mä päätin lähtiä kirijastohon ja käyrä Marilynis herkuttelemas. Kattelin kakskymppisen, jottei tartte kortilla maksaa. Mutta kuinkas sitte kävikää?! Marilynin kassalla havaattin, jottei se raha ainakaa mun lompsas ollu. Päättelin, jotta oon varmahan unohtanu sen kotia pöyrälle, kun sen siihen laskin kärestäni enkä heti laittanu lompsahan.

Kotia tultua kävääsin pienen lenkin. Hyvin varovaasesti ja lyhkääsesti ku en räkätaurin takia ollu yli viikkohon lenkkeelly. 

Tiistaina meillä oli kielenhuoltopäivä. Ensimmäänen opettaja, joka sanoo, jotta äläkää pyrkikö täyrellisyytehen ku siihen ei voi päästä. Riittävän hyvä on riittävä. 😀 Päästihin taas vähä aikaasemmin pois. Ehtoolla pieni lenkki.

Johonaki vaihees ehtoota isäntä kysyy, onko multa kakskymppinen katees. Myönsin ja kerroon unohtaneheni sen keittiön pöyrälle. Se kaivoo rahan taskustansa ja sanoo, jotta oli likellä, jottei se menny pesähän. Oli ollu lehtipinkas, mutta tipahtanu sieltä ku isäntä oli ollu laittamas niitä pesähän. Huh! Ei täs ny sentäs sellaasis rahoos olla, jotta niillä olis varaa valakiaa sytyttää. Oon mä aika homespää!

Keskiviikkona oli kokoustekniikkaa ja neuvottelutaitoja. Täytyy tunnustaa, jotta ei oo mun leipälajini se.

Kaikkina kolomena päivänä meitä oli maharottoman isoo porukka, ku olivat keksinehet yhyristää kolome sihteeriryhymää: viestintäsihteerit, toimistosihteerit ja taloushallinnon sihteerit. Siinä sitte oli 30 ihimistä sullottuna 20 hengen luokkahan. Keskiviikkona vielä kuultihin sellaanen ”ilouutinen”, jotta osa porukasta oli tiistain jäläkihin sairastunu noroviruksehen… Ihan kiva! 

Torstai ja perijantai oli työharijoottelua. Ja eikähän torstaina ehtoopäivällä mun ohojaajani alakanu voimahan huonosti… Se vietti iltapäivän vessas ja taukohuonehes.

Perijantaiaamulla sain Raijalta kutsun tyttärensä vanhaantanssiihin. Flikka on pienestä pitäen sanonu mua ”varaäiteeksi” ja siinä ominaasuures sain kutsun. Mikä ihana kunnia! Kyllä oli mahtavat tanssit. Niin monta monimutkaasta tanssia ja askelkuviota, jotta millä ihimees ne kaikki muisti! Mä en olsi varmahan oppinu yhtäkää. Ja tietysti pukuloisto oli ku linnan juhulis. Kyllä nuoret ihimiset on kauniita!

Parin viimmeesen valssin aikana tanssilaattia oli avoon muillekki ja oli tosi hienua, jotta kummisetä haki kummiflikkaansa tanssimahan. 

Tänään on ollu laiskahko päivä. Aamusta färittelin ja ku isäntä heräs, niin käytihin ruokakaupas. Sieltä tultua lähärin lenkille. Isäntä meni pienistämähän puita. Kotia tultua keitin ja ruaan jäläkihin vähä imuroottin.

Mulla ei oo ny sen villatakkiprojektin jäläkihin ollu mitää käsityötä ja jotaki kumminki tekis mieli teherä. Kattelin kaulahuivin ohojeen ja rupesin penkoomahan lankavarastojani. Lajittelin samanmerkkiset langat omihin pussiihinsa. Lankoja on palijo, mutta ne on kaikki jotaki jämiä eikä yhtä sorttia oo ku korkeentaan muutama kerä. Mutta ehkä mä sen huivin saan teheryksi.

Ehtoopäivällä kävi leipägrillin ostaja hakemas grillin pois.  Nyt orotellahan Avaraa luontua ja sen jäläkihin mennähän saunoomahan.

Ny se on pois käsistä!

Heräsin kuuren aikoohin aamulla. Muut vielä jäi nukkumahan.

Lakkasin kynnet ja lujeskelin niin kauan ku isäntä heräs. Sen jäläkihin laitoon pyykki- ja tiskikonehet töihin ja alakasin itte suunnittelemahan ruaanlaittua.

Olin luvannu teherä tänään pitsaa kun se on poijan herkkua ja miniänalakuki vaikuttaa siitä tykkäävän. Olin tekemäs taikinaa ku tajusin, jottei meillä oo yhyren yhtäkää kananmunaa jääkaapis! Ei tullu eileen kauppahan lähties mielehenkää tarkastaa sellaasta asiaa. Sitä vain olettaa, jotta aina niitä on jääkaapis. No, ei mun auttanu ku hypätä autohon ja käyrä Tokmannilla.

Justihin, ku sain syötyä, soi puhelin. Villatakin teettäjä soitti ja kysyy, mihinä mallis se on. Kerroon, jotta on vielä napinreijät viimmeestelemätä ja päättelemätä. Kysyy, saanko sen ehtoopäiväksi valamihiksi, jotta hän vois tulla hakemahan sen. Lupasin, jotta on valamis. Niimpä mä menin ruaan jäläkihin nuorison seuraksi olohuoneesehen, kun ne kattoo sielä Simpsonia. Sain ku sainki takin valamihiksi ja pois kynsistäni! Ikänä en enää tee kellekkää mitää isoompaa vaatetta tilauksesta.

 

Iloa ja surua

Flunssa on selijätetty – mun osalta. Nyt on isännän vuoro yskiä…

Mulla ei ollu tällä viikolla ku yks koulupäivä: tiistaina tarkastettihin parin etäpäivän tehtävät. Ja ehtoopäivällä mulla oli tapaaminen koulun uuren projektityöntekijän kans, joka yrittää auttaa valamistuvia työpaikan saamises.

Keskiviikkona kouluuttaja tuli käymähän työharijoottelupaikalla. Mä oon ihan hirviästi stressannu sen tutkinnon kans, mutta opettaja lohorutti, jotta aiva tavallises työs ne tutkinnot teherähän. Tosin se muistutti sitte parista isoosta tehtävästä, jokka kans kuuluu siihen näyttöhön. Mun pitääs teherä esittely firmasta, pitääs keksiä joku kehityskohore ja toteuttaa se ja sitte pitääs järijestää joku asiakastilaasuus.

Tuo kehityskohore tairettihin jo keksiä, mutta pitää ny vielä kattua, kuinka siinä eretähän. Ja esittelynki saan varmahan teheryksi, ku vain kerään ensi riittävästi taustatietua. Ja asiakastilaasuutta on kuulemma suunniteltu jo muutenki, jotta jos se toteutetahan, niin saan ehkä sen järijestämisehen ehkä osallistua.

Keskiviikon ja torstain jatkoon vielä hyllyttämistä myymälän puolella, mutta eileen pääsin toimistotöihin ja tekemähän niitä tutkintohon vaarittavia hommia eli kirijasin suorituksia, lähettelin maksukehootuksia, selevittelin vanhoja suoritusten kirijauksia ja tilasin junaliput pomolle ja yhyrelle työkaverille, kun ne on menos ens viikolla kouluutuksehen.

Eileen ehtoolla tuli kaks serkkua ja toisen mies velipoijan työ. Istuttihin iltaa sielä. Ja ku päästihin kotia, saatihin oikeen iloonen yllätys: poika ja miniänalaku pörähtivät pihahan. Olivat päättänehet teherä yllätysvieraalun. Aiva mahtavaa! Saunaki oli sopivasti lämpöösenä, niin jotta päästihin saunoomahan ja ennen puolta yötä alakoo jo kaikkia väsyttää.

Tänään kävääsin aamupäivällä pikaasesti kaupas ku eihän meillä ollu kaapis palijo mitää, ku ei osattu ketää orottaa.

Päivällä oli enoon hautajaaset. Kovin oli pieni saattojoukko. Äiteen vanhimman velijen lapset oli kaikki. Viis sisarusta ja kolomen puolisot. Valitettavasti me nähärähän harvoon ja useen silloonki näin hautajaasten merkiis. Viimmeeksi nähtihin toissa kesänä äiteen hautajaasis. Mentihin vielä siunaustilaasuuren jäläkihin velijen työnä käymähän, kun nää serkut kokoontuu sinne ennen kotomatkaa.

Nyt meillä kuuluu pihalta hirmuunen pärinä, ku poika testaaloo autonsa bassoja…

Aivastusautomaatti ja nahaatoon nenä

Terveesiä täältä sairastuvalta. Eileen oli kohtuullisen hyvä päivä, mutta tänään oon aivastellu niin, jotta on saanu kysyä vain, jotta montako laitetahan. Kyllä ny kaks vähintään aina tuloo peräkanaa (= peräkkäin). Onneksi ei oo vatta sekaasin, vois muuten käyrä häjysti (= huonosti). Tuloo nimittään sen verran voimalla nuo präiskährökset. Silimät vetistää ja kuumottaa. Aiva niinku ne olis paisuksis. Ei ne vissihin oikiasti oo, mutta sellaanen tunnet on.

Nenä alakoo vuotamahan oikeen urakalla. Välillä nokahtaa (=tipahtaa) niin yllättäen, jottei nästyykiä (= nenäliinaa) kerkiä kattella. Nenänpielet alakaa olla jo nahaattomat. Pepantteenia metraan joka välis, mutta ei se kauaa kerkiä vaikuttaa ku taas jo pitää niistää.

Ruaan jäläkihin mun tuli niin hillitöön vilu, jotta mittasin kuumeen. Pyh! 37,1. Mulle ei kovin heleposti nouse kuumetta, mutta sen verran se on koholla, jotta pientä lämpyä on, ku normaalilukema on 36,4-36,6. Mun oli kumminki pakko pukia lisää vaatetta ja menin vielä flitin (= huovan) alle olohuonehen tuolihin muka kattomahan jotaki koiraohojelmaa. Arvakkaa, kattoonko? Jooen. Nukahtelin joka välis. Torkuun siinä istahallani varmahan tunnin verran.

Pyykit sain pestyksi ja villatakin hiat jo toisen kerran valamihiksi. Nyt ne on kostutettuuna oikeemas pesuhuonehen laattialla. Saas nähärä, tulooko vieläkää oikian moiset.

Jahas! Pistin kuumetmittarin kainalohon, ku rupesin tätä kirijoottamahan. Nyt on vähä pykänny (=noussut), näyttää tasan 38. Onneksi on huomenna etäpäivä, jottei tartte olla tään takia pois eikä mennä tartuttamahan toisia.