Eino Leino: Laulun lahja

Keskeneräästen runokirijojen loppuhunluku-urakka sen ku jatkuu. Tää kirija ei oo vielä eres vanha… oon saanu siskoolta ja sen mieheltä syntymäpäivälahajaksi 2002 ja nyt jo luin loppuhun…

Täs kokoelmas on tähän astisista ehkä eniten tuttuja runoja. Tai sellaasia, joista otettuja lainauksia useen näköö. Löytyy myös pari sellaasta, jokka – kiitos Vesa-Matti Loirin – on tullu lauluuna tutuuksi ja sen takia miellyttää. Niin ku esimerkiksi Elegia ja Lapin kesä. Jos en olsi kuullu laulettuna, en varmahan osaasi arvostaa runonakaa.

Eherotoon suosikkini on:

NOCTURNE

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Mainokset

Eino Leino: Rakkauden lauluja

Tämäki on niitä kesken jäänehiä urakoota, jokka ny vasta sain loppuhun. Oon saanu tään Haku päällä -rakkausrunokilipaalun tekstiviestisarijan 2. sijan palakintona 2008.

Eino Leinoa mun ei tartte kellekkää esitellä. Mutta sen voin tunnustaa, jotta nää on niin kertakaikkisen vanhaa kieltä, jotta olokohon vaikka kuinka kansallisrunoolija, niin mun on vaikia saara näistä otetta. Mun mielestäni ne on useen synkkiä. Vaikken ittekkää oo mikää kovin valoosa, niin Leinon runot joskus melekeen aharistaa.

Lisäksi mulla on asennevamma, mitä tuloo loppusoinnullisihin runoohin. Joskus tuntuu, jotta soinnut on niin väkisin väännettyjä, jotten mä eres ymmärrä, mitä ne tarkoottaa.

SUN ÄÄNESI MILLOIN SE SÄTEILEE

Sun äänesi milloin se säteilee
kuin kirkkahan kiteen särmä
ja milloin se haavehin hälvenee
kuin nukkuvan nurmen härmä.

Sen sointua kuulin ma kummaksein
ja se syömeni pohjahan syöpyi,
se tuskalla täytti mun tuntehein
ja unteni vieraaks yöpyi.

Oi, itketä impi mun syöntäni ain
sinä tuskilla särmäisillä,
kun tuskani tummat sa verhoat vain
taas haaveilla härmäisillä!

Ja tää ei mun mielestäni oo niitä synkimpiä runoja ensinkää.

Tämän runon haluaisin kuulla 3 (Toim. Satu Koskimies ja Juha Virkkunen)

Projekti nimeltä ”kesken jäänehien runokirijojen luku loppuhun” jatkuu…

Tää on sellaanen yli kuussataasivuunen järkäles, johonka on kerätty Yleesrarion toiveruno-ohojelmas kuultuja runoja. Kirija on anopin peruja ja se on johonaki vaihees jääny mulla puolimoohin. 

Runoja on niin tuhotoon määrä, jotta eipä ny yhtäkkiä pysty sanomahan, olisko sielä joku aiva erityynen, mutta tää osuu ny silimihin:

SINISTÄ

Puut, rakastettuni,
puut lumessa nukkuvat viileää untaan,
nukkuvat metsässä, niityn reunassa,
puutarhan keskellä hämärässä
minun rakastettuni, puut.
Sinistä niitten uni on lunta vasten,
mustia puut ovat hämärän taustaa vasten,
tummuvat illan punaista valoa vasten,
laulavat kun tulee laulujen aika,
huokaavat unessaan rakastettuni, puut.

– Marja-Liisa Luoto: Valoa vasten, 1958 –

 

Tämän runon mä ymmärsin, vaikka siinä ehkä oli mun makuhun vähä liikaa toistoa. 

Jyrki Heikkinen: U pui uje mui

Nyt, ku ei kirijastohon erelleenkää pääse, oon lujeskellu näitä ”sitte joskus” -kirijoja.

Oon tämän kirijan saanu lahajaksi enkä löytäny siitä mitää kosketuspintaa omahan elämähäni. Lähtöö kiertohon.

Mulle runon pitää aueta heti tai sillä ei oo mitää merkitystä. Nää oli näitä jäläkimmääsiä… anteeksi ny vain runoolija Heikkinen.

KERIMÄEN KIRKONMÄELLÄ

Hyvät ja ihmeelliset olennot
emmekö ole juureskansaa mekin 
itkusilmiä
sulattomia parkajalkoja
kyyryjä hatutta päin
unohtavia anteeksiantavia
ja unien makeaa hikeä,
eikö meillekin maistu jumalanrieska
pääkammio höyryä
pelastuksen kuvia
ukkospetäjän ritinää
ja talasten helinää
eikö päivin pitkin vaiva ähinä
anturain pauke selän rutina
syksyn parkupiirakka vilu
ja talvisen kevään ulina
tähän asti
että nyt voi loilottaa
kahden kyynärän hiekalla
taivaan kohota
ja maan kaartua,
arvoisa kirkkovaltuusto
ja kirkkoväärti
sisaret ja veljet me olemme
asemissa jumalanpalveluksen loppuun
ja yli
näissä kymmenissä luvattomissa
potaattikuopissa
ja nyt saa tulla veisuu
ja sanan hurina
mäkeä alas
isän kädellä päätä pitkin
sillä hiekkarinteessä on
maakellarin kilisevä nauru
korkkien narina
ja ihmisten huokaus ja ilo
ja kova onni hihkua hetki
pysyä keskeltä kirkkaana
loistaa voisulana akanapuurossa,
siis antakaa
aamukellojen
soida

Vähä väsyksis

Tää viikko on tuntunu pitkältä ja raskahalta. On ollu niin monenmoista vääntyä ja takkua, jottei tosikaa.

Pyhänä isännän auto ei suostunu käynnistymähän ja se arveli, jotta sieltä on starttimoottori hajalla.

Maanantaina se vei mun kouluhun ja lähti kyselemähän starttimoottorin hintaa. Marmoritiskillä hinnaksi oli sanottu vähä vaille 600,- ja korijaamolla vähä vajaat 300,-. Se vei auton jo korijaamolle orottelemahan uutta osaa.

Mä opiskelin sen aikaa kirijanpitua ja tilinpäätöstä. Ku saatihin tehtävät tehtyä, päästihin vähä aikaasemmin. Se tarkootti sitä, jotta mun piti soittaa isäntä hakemahan ja orotella sitä, kun se lähti kotua asti tulemahan. En sitte palijo aikaasemmin ollu kotona.

Lenkillä kävääsin ja siinä se ehtoo melekeen meniki. 

Tiistaina mä kuskasin vuorostani isännän kuntosalille ennen kouluhun menua. Sen kuntosalipussi oli korijaamolla olevas autos, mutta se löysi jokku varakengät. Se tuli salilta kävellen kotia. Oli kuulemma ollu vähä ankia kotomatka, kun se oli unohtanu pipon ja hanskat kotia…

Mulla oli vuoros varastokirijanpito, asiakasrekisteri ja laskutus.

Lenkillä kävääsin taas koulun jäläkihin. 

Ehtoolla korijaamolta soitettihin isännälle, jottei sitä starttimoottoria saakkaa. Niimpä mä sitte kattelin sen ehtoon sitä netistä. Käytettynä löytyy Bulgariasta. Postikuluunensa 80,-. Mutta jottei mikää menisi putkehen, sen maksaminen epäonnistuu. Niimpä mä laitoon taas englanninkielistä sähköpostia sinne firmahan, jotta mitäs ny teherähän.

Keskiviikkona alakoo työharijoottelu. Suurin työ oli laskia uusille tuottehille myintihintoja. Se olis tapahtunu näppärästi muutamas minuutis Excelillä, mutta sen sijahan mä laskin niitä yli nelijä tuntia taskulaskimen kans…

Lisäksi tein myymäläs hommia: sesonkituottehia pois hyllystä ja uutta tavaraa tilalle.

Yhyren englanninkielisen sähköpostin lähetin. 

Ehtoolla omasta sähköpostista löytyy vastaus Bulgariasta. Olivat laittanehet linkin, minkä kautta sain osan maksettua.

Mä sain sen villatakin kasattua ja vasta siinä vaihees, ku olin jo päätelly ja huolitellu jo kaikki napinreijäkki, mä sovitin sitä ylleni. Ja saratin niin hartahasti, jottei tosikaa. Mä oon teheny siihen liika pitkät hiat! Minen käsitä, mikä häihäräppy mulle on tullu, ku oon teheny yhyren palamikkokuvion liikaa. Mä en oo vielä saanu soitettua Eilalle, jotta olis tälläänen ihan pieni kömmährys, joka vaatiis purkamahan puoli villatakkia… Seki rassaa, ku asia on hoitamata. Olis varmahan ollu selevempi ku olsin vain jo purkanu sen ja alaannu korijaamahan. Olis pian valamis, mutta mun pistää niin vihakseni, jotten oo saanu sitä vielä tehtyä. 

Eileen isäntä vei mun töihin kun se halus hakia ne kuntosalivermehet autostansa.

Mä opettelin viemähän uusia tuotteeta kassajärijestelmähän, tulostamahan niille hyllynreunahinnat ja sitte hyllyttämähän ne.

Sieltä hyllyttämästä mua hajettihin toimistolle, ku mun ”erityysosaamistani” kaivattihin niinki hankalas tehtäväs ku muistitikun aukaasemises konehelle. 😀

Mä vuorostani kävelin töistä kotia. 

Tänään isäntä vei mun taas töihin ja meni itte salille.

Mä oon koko päivän syöttäny uusia tuotteeta kassahan. Ja sen verran oon ny suorittanu asiakaspalavelua, jotta yks asiakas kysyy hiirenkilleröötä (= hiirenloukkuja). Kysyyn Seijalta ensi, mistä ne löytyy ja sitte opettelin kassan käyttämistä ja rahastin ne killeröt asiakkahalta.

Kävellen tulin taas kotia.

Kaks päivää oon ny ollu jaloollani ja se tuntuu kropas. On ollu niskasta kantapäähän asti koko kroppa jumis ja kipiä.

Isännälle oli jo tullu puhelimehen viesti, jotta DHL tuo osan maanantaina kotia asti.

 

Pertti Jarla: Fingerpori 2

Mullon ongelma: kaikki kirijaston kirijat on lujettu ja kirijasto on kiinni 6.2. saakka. Sielä teherähän jotaki tietokantojen yhyristämistä. Niimpä mun piti kattella eres jotaki lukemista kotua. Tää löytyy poijan kämpästä.

Jarlan ittetunto on ollu kohorillansa, ku tämän kirijan aluus on Olli Alhon arvostelu ensimmääsestä Fingerporista eikä se suinkaa oo ollu kovin mairitteleva. Alho on varmahan sittemmin saanu havaata, jotta tavallisen tyhymähän huumorintajuhun nämä kyllä osuu.

No, en mäkää ihan kaikesta tykkää, eikä kaikki jutut eres aukee mulle, mutta sanoolla leikittely on aina toiminu mun kohoralla.